Koskela Jari

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Julkinen talous on ollut jo pitkään kestämättömällä uralla, ja nyt tämä näkyy myös EU:n liiallisen alijäämän menettelynä. Suomen tulot ja menot ovat liian kaukana toisistaan. Vaikka hallitus on tehnyt kautensa aikana valtavan sopeutusurakan, valtio velkaantuu edelleen liikaa. Velkasuhde uhkaa nousta lähes sataan prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja valtion budjetin alijäämän arvioidaan olevan vuosikymmenen lopulla yli 17 miljardia euroa. Alijäämästä noin kaksi kolmasosaa selittyy korkokuluilla ja puolustusmenojen kasvulla. Näistä ei voi säästää, joten on säästettävä muualta. Arvoisa puhemies! Oppositio yrittää rakentaa tästä keskustelusta tarinan, jonka mukaan hallituksen toimet eivät ole toimineet. Ulkopuoliset arviot, niin IMF, OECD kuin luottoluokittajat, kuitenkin kertovat, että hallitus on tehnyt aivan oikeita toimia ja ratkaisuja. Voi vain miettiä, kuinka paljon huonommassa tilanteessa Suomi olisi ilman tämän hallituksen politiikkaa. Hallitus on tehnyt vaalikauden aikana noin 10 miljardin euron edestä päätöksiä, jotka vaikuttavat velkasuhteen kasvuun. Suoraa sopeutusta on tehty yli 6,5 miljardia euroa. Hallituskauden alussa kuviteltiin, että kuuden miljardin euron sopeutus tällä kaudella riittäisi. Se arvio vanheni jo syksyllä 23, ja hallitus on reagoinut aivan oikein tekemällä uusia sopeutustoimia. Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisille vastuullinen talouspolitiikka tarkoittaa sitä, että ensin katsotaan, mihin veronmaksajien rahat käytetään. Kaikkea ei voi rahoittaa velalla. Kaikki menot eivät ole yhtä tärkeitä. Siksi säästöjä on tehtävä ensisijaisesti sellaisista kohteista, jotka eivät ole suomalaisen ihmisen arjen ja turvallisuuden kannalta välttämättömiä. Perussuomalaisten kädenjälki näkyy siinä, että säästöjä on kohdistettu muun muassa kehitysapuun, maahanmuuttoon, byrokratiaan ja sellaisiin järjestöavustuksiin, joiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä. Eikö tämä ole oikea suunta? Mitä enemmän kykenemme leikkaamaan toissijaisista menoista, sitä vähemmän paine kohdistuu vaikeampiin kohteisiin. On tietysti selvää, että vaikeistakin kohteista on jouduttu säästämään ja niitä ei voi kokonaan suojata tulevaisuudessakaan — sen te kyllä oppositiossa tiedätte. Samalla hallitus on pyrkinyt välttämään talouskasvua tukahduttavaa ja etenkin sieltä vasemmalta siiveltä kannatettua verotuslinjaa. Suomessa kokonaisveroaste on jo valmiiksi hyvin korkea. Siksi veronkorotusten tie ei ole ratkaisu — siis se ei ole ratkaisu. Jos työnteosta, yrittämisestä ja investoinneista tehdään entistä vähemmän kannattavaa, silloin emme vahvista julkista taloutta vaan heikennämme sitä. Arvoisa puhemies! Suomen ongelma on myös liian heikko kasvu. Siksi tarvitaan työmarkkinauudistuksia, työnteon kannusteiden vahvistamista, julkisen sektorin tehostamista ja investointeja, jotka parantavat Suomen kilpailukykyä. Hyvinvointivaltio elää vain työstä, yrityksistä, viennistä ja verotuloista. Opposition linja tässä suhteessa on epäuskottava, näin sanoisin. Samat puolueet, jotka vaativat velan taittamista, vastustavat käytännössä lähes kaikkia konkreettisia säästöjä. SDP kertoo olevansa vastuullinen, mutta kun päätöksiä pitäisi tehdä, vastuullisuus muuttuu vastustamiseksi. Vasemmistoliitto on irtautunut velkajarrusta, vihreät kipuilevat asian kanssa ja demarilinja vaihtelee sen mukaan, ollaanko puhumassa omille kannattajille, mielenilmauksissa vai aamutelevisiossa. Arvoisa puhemies! Sopeutusta ei tehdä siksi, että EU käskee. Me teemme sitä siksi, että se on Suomen etu. Jos velkaantumista ei saada hallintaan, seuraukset tulevat eteen korkomenoina, heikentyvänä luottoluokituksena ja kaventuvana kansallisena liikkumatilana. Vaikeita päätöksiä tehdään siksi, että Suomi ei ajautuisi vielä vaikeampaan tilanteeseen. [Tuomas Kettusen välihuuto] Työ ei ole valmis, mutta suunta on oikea, edustaja Kettunen. Nyt tarvitaan realismia, talouskuria ja kykyä asettaa suomalaiset veronmaksajat etusijalle. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Oppositio kysyy, onko hallitus valmis muuttamaan talouspolitiikan suuntaa. Kysymys kuulostaa vakavalta, mutta välikysymyksen luettua jää epäselväksi, mihin suuntaan oppositio itse olisi Suomea viemässä. Hallituksen talouspolitiikan lähtökohta on yksinkertainen: sopeutusta on välttämätöntä tehdä ja tarvitaankin vaikeita toimia, jotta velkaantuminen voitaisiin joskus taittaa. Korkomenot nousevat, puolustusmenot kasvavat, väestö ikääntyy ja palvelutarpeet lisääntyvät. Jos tähän vastataan vain uusilla menoilla ja veronkiristyksillä, lopputulos ei ole vahvempi hyvinvointivaltio vaan velkaantunut ja kuihtuva Suomi. Hallituksen tekemä sopeutuskokonaisuus on noin kymmenen miljardia euroa. Siihen kuuluu säästöjä, veroratkaisuja, rakenteellisia uudistuksia, joiden vaikutukset näkyvät pidemmällä aikavälillä. Nämä päätökset eivät ole helppoja eivätkä ne ole suosittuja, mutta vastuullinen hallitus ei mittaa politiikkaansa päivän otsikoilla vaan sillä, jääkö Suomelle kantokykyä myös tulevaisuudessa. Arvoisa puhemies! Oppositio syyttää hallitusta velkaantumisesta. Samalla samat puolueet ovat vastustaneet käytännössä lähes kaikkia toimia, joilla velkaantumista hillitään. Tämä on välikysymyksen perusristiriita. Ei voi samaan aikaan vaatia vähemmän velkaa ja vastustaa säästöjä. Ei voi vaatia uskottavaa talouspolitiikkaa ja samalla luvata palauttaa menoja ilman uskottavaa rahoitusta. Ei voi puhua vastuusta ja paeta jokaista vaikeaa päätöstä. SDP:n linja on paras esimerkki. Yhtenä päivänä puhutaan vastuullisuudesta, toisena päivänä luvataan perua leikkauksia ja lisätä menoja, ja vaihtoehtobudjeteissa demarit ovat kuitenkin hiljaisesti hyväksyneet suuren osan hallituksen ratkaisuista. Yleisen arvonlisäveron korotus, työttömyysturvan lapsikorotusten poisto, omavastuupäivien pidennys, lomakorvausten jaksotus ja ansioturvan porrastus kelpaavatkin, kun vastuuta pitäisi paperilla osoittaa — julkisuudessa puhe on toinen. Keskusta puolestaan puhuu kauniisti alueista ja palveluista, mutta kun pitäisi tehdä päätöksiä, linja muuttuu sumuiseksi. Milloin perutaan Turun tunnin junaa, milloin käytetään samoja rahoja useaan kertaan, vaikka niitä ei ole vielä edes budjetoitu. Hallinnon tehostamisesta puhutaan, mutta kun hallitus tosiasiassa tehostaa hallintoa ja lisää teknologian käyttöä, vastustus alkaa. Vihreät taas puhuvat markkinaliberalismista, mutta käytännössä tarjoavat lisää sääntelyä, kalliimpaa energiaa, kalliimpaa liikkumista ja verotusta maalla, merellä ja ilmassa. Tavalliselle suomalaiselle tämä tarkoittaa korkeampia kustannuksia arjessa. Se ei vahvista ostovoimaa eikä kilpailukykyä. Vasemmistoliitto on sentään rehellinen. Se haluaa perua sopeutukset ja kattaa menot veronkiristyksillä. Mutta jos Suomen ongelmat ratkeaisivat verottamalla enemmän, ne olisi jo ratkaistu. Suomessa työn, yrittämisen ja investointien verotus on jo nyt kansainvälisesti kovaa. Talous ei kasva sillä, että samalta työssä käyvältä suomalaiselta otetaan aina enemmän. Arvoisa puhemies! Perussuomalaisille on tärkeää, että sopeutusta tehdään oikeudenmukaisessa järjestyksessä. Siksi olemme ajaneet leikkauksia kehitysapuun, maahanmuuton kustannuksiin, poliittisiin tukiin ja valtionhallinnon menoihin. Näistä on tällä kaudella myös leikattu. Maahanmuuttopolitiikalla on tässä suuri merkitys. Suomeen ei pidä rakentaa järjestelmää, jossa maahan houkutellaan ihmisiä ilman riittäviä toimeentulo-, kielitaito- ja työllistämisedellytyksiä, ja lopulta lasku jää suomalaiselle veronmaksajalle. Työperäisen maahanmuuton pitää olla aidosti työperäistä, ei halpatyömarkkinoiden tai sosiaaliturvan varaan rakentuvaa politiikkaa. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee kasvua, myös työtä ja vastuullista taloudenpitoa. Se ei synny huutamalla hallitusta epäonnistuneeksi vaan tekemällä päätöksiä, jotka vahvistavat työntekoa, yrittäjyyttä, turvallisuutta ja julkisen talouden kestävyyttä. Siksi hallitus ei muuta suuntaa opposition epäselvään, velkavetoiseen ja veronkiristyksiin nojaavaan linjaan. Hallitus jatkaa vaikeaa mutta välttämätöntä työtä Suomen talouden tervehdyttämiseksi. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä ollaan aidosti tärkeän aiheen äärellä. Työttömyys ei ole vain luku tilastoissa, vaan se on menetettyä arkea, huolta perheissä ja turhautumista ihmisissä, jotka haluaisivat tehdä työnsä ja kantaa vastuunsa. Siksi tähän pitää suhtautua vakavasti ja rehellisesti. Rehellisyys alkaa siitä, että ymmärretään työttömyyslukujen tausta. Kaikki nousu ei johdu siitä, että työtä olisi yhtäkkiä vähemmän, vaan myös siitä, että työvoiman määrä on kasvanut ja työnhakijoiksi on ohjattu aiempaa enemmän ihmisiä. Lisäksi suhdanne on ollut Suomessa poikkeuksellisen raskas, koska korkojen nousu ja investointien hyytyminen ovat osuneet meihin kovemmin kuin muihin Euroopan maihin. Erityisesti rakennusalan pitkä alamäki on vienyt työpaikkoja, ja se näkyy nopeasti koko ketjussa alihankkijoista palveluihin. Rakennusala on työllistänyt myös paljon maahanmuuttajia, joten ei ole ihme, että maahanmuuttajien osuus työttömyyden kasvussa on suurta. Kun tilauskannat heikkenevät Euroopassa, se näkyy myös suomalaisissa tehtaissa ja vientiyrityksissä. Kaiken tämän päälle tulee se, että työttömyyden trendi lähti liikkeelle jo aiemmin eikä yhden hallituskauden alku voi yksin selittää sitä, mihin on tultu. Arvoisa puhemies! Suurin virhe olisi nyt tehdä politiikkaa, joka näyttää hyvältä hetkessä, mutta heikentää työllisyyttä pidemmällä aikavälillä. Hallituksen tekemien työmarkkinatoimien vaikutukset tulevat viiveellä. Paikallista sopimista laajennetaan, kun poliittisia lakkoja rajoitetaan ja rekrytoinnin riskejä madalletaan. Ne ratkaisevat, uskaltaako kasvava yritys palkata ja syntyykö uusia investointeja Suomeen vai jonnekin muualle. Meidän pitää erityisesti katsoa pk-yrityksiin. Suomi ei nouse sillä, että odotamme seuraavaa suurta jätti-investointia, joka pelastaa kaiken. Niitäkin tietysti tarvitaan, ja meillä on monenlaisia kannustimia saada suuria investointeja maahamme. Suomi nousee kuitenkin sillä, että kymmenet tuhannet pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät kasvamaan askel kerrallaan, palkkaamaan sen ensimmäisen työntekijän, sitten toisen ja laajentamaan sitten markkinoilla. Pk-yritykselle jokainen rekrytointi on iso päätös. Jos sääntely on jäykkää, jos työrauha horjuu ja jos riskit kaatuvat aina työnantajalle, silloin kasvuhalu hiipuu. Ja kun kasvuhalu hiipuu, työttömyys jää päälle. Arvoisa puhemies! On myös syytä muistuttaa perusasiasta, jota välillä yritetään peittää: julkinen sektori ei ole eikä voi olla talouden veturi. Julkinen sektori on tärkeä, mutta se elää verotuloista, ja verotulot syntyvät viime kädessä yksityisen sektorin työstä, yritysten investoinneista ja suomalaisten yrittämisestä. Jos yksityinen sektori ei kasva, julkinen sektori ei voi pitkään rahoittaa hyvinvointia, vaikka kuinka haluttaisiin. Siksi kasvua tarvitaan, mutta nimenomaan sellaista kasvua, joka syntyy tuottavuudesta, kilpailukyvystä ja yritysten rohkeudesta palkata. Työttömyyslukujen taustalla on lisäksi rakenteellisia kysymyksiä, joihin on uskallettava tarttua. Osaaminen ei aina kohtaa avoimia paikkoja. Alueellinen liikkuvuus on vaikeaa, kun asuminen on kallista ja arki sidottu tuttuun ja turvalliseen. Kannustinloukut tekevät työn vastaanottamisesta joillekin liian heikosti kannattavaa. Ja jos maahanmuutto lisää työvoimaa, mutta työllistyminen ei toimi kielitaidon, osaamisen tai työmarkkinoiden pelisääntöjen vuoksi, sekin näkyy tilastoissa. Näistä asioista on voitava puhua ilman kiertelyä, koska muuten emme korjaa ongelmaa, vaan toistamme sen. Arvoisa herra puhemies! Me perussuomalaiset emme usko pikavoittoihin emmekä usko siihen, että velalla ostetaan työllisyyttä pysyvästi. Me uskomme siihen, että kun työmarkkinoiden rakenteet laitetaan kuntoon, kun työn tekeminen kannattaa ja kun yrittäjä uskaltaa palkata, työllisyys paranee ja hyvinvointi rahoitetaan kestävällä tavalla. Siksi korostan pitkää katsetta. Tehdyt työmarkkinatoimet ovat juuri niitä päätöksiä, jotka alkavat näkyä kunnolla myöhemmin, ja kun suhdanne kääntyy, on ratkaisevaa, olemmeko silloin rakentaneet Suomen, jossa kasvu syntyy pk-yrityksissä ja työpaikat syntyvät siellä, missä ihmiset elävät ja yrittävät. — Kiitoksia.