Koskela Jari

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitoksia edustaja Mehtälälle, tästä on hyvä jatkaa. Kiitos myöskin kansalaisaloitteen puuhamiehille ja -naisille. Turvetuotanto on Suomen kannalta äärimmäisen tärkeä asia ja kovina pakkaspäivinä suorastaan elintärkeä. Eilen saimme Suomen talouden näkökulmasta loistavia uutisia, kun Google kertoi jopa 13 miljardin investoinneista. Datakeskuksia on nyt nousemassa joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, ja tämä aiheuttaa luonnollisesti haasteita sähköverkollemme. Suomessa sähkö on halpaa ja puhdasta, mutta kylmät ja tuulettomat pakkaspäivät aiheuttavat valtavan ongelman. Silloin tarvitaan vakaata perusvoimaa ja säätövoimaa. Tiedämme, että turpeen osuus energian- ja sähköntuotannosta on laskenut, mutta kylminä pakkaspäivinä turpeen merkitys on edelleen merkittävä. Hallitus on onneksi tehnyt toimia, joilla turpeen asemaa vahvistetaan. Tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa myönnettiin kymmenen miljoonaa euroa Huoltovarmuusrahastolle turpeen varmuusvarastointiin, ja turpeelle on linjattu myös uudesta tukimallista, jolla voidaan säilyttää tietty, huoltovarmuuden kannalta riittävä taso. Nämä toimet ovat tärkeitä, mutta eivät tietysti yksinään riitä. Arvoisa puhemies! Kun puhumme turpeesta, takerrumme usein tähän energiapuoleen. Se on jo turvallisuudenkin kannalta tärkeää, mutta lopulta vain pieni osa turpeen mahdollisuuksista. Kasvu- ja kuiviketurve turvaavat puutarhojen sekä taimituotannon edellytykset sekä kotieläintuotannon antibioottivapauden. Näissä on valtavaa vientipotentiaalia. Näitä turvetuotteita ei saada markkinoille, jos turpeen kannattavuus ajetaan keinotekoisilla poliittisilla päätöksillä tai liian vaikealla luvituksella alas. Suomalainen turve on raaka-aine, josta voidaan valmistaa myös korkean jalostusasteen tuotteita maailmanmarkkinoille. Hyvä esimerkki on aktiivihiili, jota tarvitaan veden- ja ilmanpuhdistuksessa, lääke- ja elintarviketeollisuudessa sekä lukuisissa muissa vaativissa käyttökohteissa. Eurooppa tuo tällä hetkellä yli 70 prosenttia käyttämästään aktiivihiilestä samalla, kun kysyntä kasvaa. Kiinalainen tuote ei ole ollenkaan samanlaista kuin mitä täällä meillä Ilomantsissa tuotetaan. Suomessa valmistetulla turvepohjaisella aktiivihiilellä on sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erityisen kilpailukykyisen vaativissa käyttötarkoituksissa. Tässä on Suomelle mahdollisuus korvata kaukotuontia kotimaisella tuotannolla, vahvistaa huoltovarmuutta ja synnyttää korkean arvonlisän teollisuutta maakuntiin tällä tavalla. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan rajoitu aktiivihiileen. Turpeesta voidaan valmistaa biostimulantteja, maanparannusaineita, joilla voidaan parantaa kasvien juuriston kehitystä, maaperän vedenpidätyskykyä ja maatalouden satoja. Biostimulantit ovat myös erittäin resurssitehokkaita: yhdestä kuutiosta turvetta voidaan valmistaa 500 litraa tuotetta, jolla voidaan käsitellä 25 hehtaaria peltoa. Maanparannustuotteella puolestaan nähdään globaaleja markkinoita erityisesti alueilla, joilla vedestä tai viljelymaan orgaanisesta aineksesta on pulaa. Suomalaisesta turpeesta voidaan siis jalostaa vientituotteita, joiden arvo syntyy aivan muusta kuin materiaalin polttamisesta. Korkean jalostusasteen turvetuotteisiin kuuluvat myös eläinterveystuotteet, kasvualustat, hoitoturve sekä esimerkiksi akustiikkalevyt. Kaikkien uusien korkean jalostusasteen turvetuotteiden nykyinen tuotanto edellyttää riittävää käytössä olevaa turvetuotantoalaa. Siksi meidän ei pidä poliittisilla päätöksillä sulkea tätä kotimaista luonnonvaraa pois käytöstä, vaan mahdollistaa sen tutkimusinvestoinnit ja ennakoitava tuotanto. Turve on oikein hyödynnettynä tulevaisuuden eikä menneisyyden luonnonvara. Nyt jos koskaan tarvitaan sitä paljon eri yhteyksissä käytettyä nettopositiivisuusajattelua. Tämä hallitus on ryhtynyt oikeisiin toimiin ehdottamalla muun muassa sitä, että loppuun hyödynnetyt turvealueet istutettaisiin havupuille, tekisimme siis hiilinieluja. Eikö tämä kelpaa täällä? Täällä saattaa olla vasemmalla siivellä sellaista ajattelua, että kun pannaan vettä päälle, niin se on kaikkein paras. No, 30 prosenttia meidän maapinta-alasta on turvepohjaista, siis 9,1 miljoonaa hehtaaria, elikkä me emme pääse siitä turpeesta millään eroon, vaikka panisimme vettä kuinka paljon. Sitten toisekseen me tiedämme sen, miten metaanin kanssa käy, kun tähän lähdetään, eli näitä ongelmia tulee. Väittäisin, että tämä uudelleen havupuille istuttaminen on se ainoa järkevä keino, millä me päästään eteenpäin näitten asioitten kanssa, elikkä hyödynnetään se turve täysimääräisesti, ja sillä viittasin tuohon nettopositiivisuuteenkin. Kansalaisaloitteessa esitetään lukuisia toimia turvetuotannon kannattavuuden parantamiseksi. Osa näistä toimista on kansallisissa käsissä, osa vaatisi merkittäviä EU-tason muutoksia. Toivon aloitteelle perusteellista valiokuntakäsittelyä ja eri vaihtoehtojen kattavaa läpikäyntiä. Oleellista loppupeleissä on poliittisen tahtotilan muutos. Turvetta ei pidä enää nähdä vain ilmastopahiksena, vaan on tunnustettava sen monet käyttötarkoitukset ja jopa ilmaston kannalta positiiviset mahdollisuudet. — Kiitoksia. [Ritva Elomaa: Hyvä puhe! Mitähän nyt tulee? — Mikko Savola: Mäenpää kertoo, mitä lupamaksuille tapahtuu!]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia kollegoille tästä mielenkiintoisesta keskustelusta. On ollut hyödyllistä ja rakentavaa kuunnella näitä teidän puheenvuorojanne. — Tosiaan näitä vastalauseita katsellessani ja kuunnellessani teidän ulostuloja kyllä se siltä näyttää, että siellä SDP:n vaihtoehtobudjetissa on paljon pelivaraa, huomattavasti enemmän kuin tämän hallituksen panostuksissa, ja jollakin tavalla se kiinnitti huomiota, että kun tämä nyt on teidän mielestä poukkoilevaa ja jää vaatimattomaksi, niin silläkään tavalla te ette mielestäni näe tätä positiivista, että tässä kuitenkin nyt nostetaan siitä 1 600:sta. [Pia Viitanen: Se on positiivista!] Niin, elikkä me ollaan oikealla tiellä, ja näillä resursseilla, missä nyt eletään tätä vaihetta, meillä ei sitä kolmea ja puolta tuhatta ehkä sinne ole mahdollista laittaa, mikä teillä oli, elikkä se tilanne on muuttunut, mutta nyt tullaan kuitenkin vastaan ja rakennetaan tätä. Vihreitä kuunnellessani siellä oli kovasti tätä liikenteeseen liittyvää asiaa, elikkä ilmaston ja luonnon kannalta kestävämmät muodot vahvasti nousivat siellä esille, ja vasemmistoliitolla taas oli sitten sellainen tilanne, että näihin ei kannattaisi panostaa ollenkaan. He näkivät, että ei meillä ole varaa panostaa nyt kotitalousvähennykseen. Siksi tässä nyt sitten, arvoisa oppositio ja muutkin kuulijat, eiköhän tämä kuitenkin ole kaiken kaikkiaan, kun mietitään kokonaisuutta, ihan paikallansa ja tämä määräaikainen korottaminen tässä suhdannetilanteessa, kun otetaan kaikki faktat ja tekijät huomioon, ole perusteltu ja hyvä kasvutoimi. Kun vähennyksen enimmäismäärä nyt sitten nostetaan sinne 2 100 euroon ja samalla vähennysprosentteja korotetaan, niin kannustetaan suomalaisia tekemään ja teettämään remontteja, siivous-, hoiva- ja muita töitä, ja niin kuin kuulimme ministeri Multalalta tänään aikaisemmin päivällä, myöskin niitä aurinkopaneeleja sinne katolle voidaan laittaa. Se ei ole mitenkään... Päinvastoin se on hyvinkin suositeltavaa. Siis tässä on kysymys nyt suhdannepoliittisesta täsmätoimesta. Sekin on hyvä muistaa. Talous on lähtenyt varsin reippaaseen kasvuun, kuten eilenkin saimme kuulla positiivisia uutisia, ja tällä kotitalousvähennyksen määräaikaisella korottamisella tavoitellaan myös yksityisen kulutuksen kasvua. Kotitalousvähennyksen vaikutuksista on vähän ristiriitaistakin tutkimustietoa, ja täälläkin on nyt käyty siitä debattia, mutta näkisin, että tällaisena tarkasti rajattuna ja määräaikaisena toimena se tukee kasvua parhaalla mahdollisella tavalla. Siis on hyvä ja tärkeää huomata, että tässä ei olla palaamassa pysyvästi aiempaan järjestelmään. Korotus on siis rajattu vuosille 26 ja 27, ja sen taso on aiempaa maltillisempi. Näin finanssipolitiikassa pitääkin toimia, sopeuttaa silloin kun se on välttämätöntä, mutta samalla kyetä tekemään tarkasti kohdennettuja kasvutoimia silloin kun suhdannetilanne niitä tarvitsee. [Lauri Lyly pyytää vastauspuheenvuoroa] — Mielellään kuuntelemme edustaja Lylyn kommentit tähän asiaan. Kiitoksia.

Herra puhemies! Tuosta edustaja Kankaasta on hyvä jatkaa. Nythän on tilanne se, että nykyiset tuotantopinta-alat eivät voi laskea enää yhtään, jos haluamme ylläpitää huoltovarmuuden. Alle 0,35 prosenttia turveperäisistä maista on nyt turvetuotannossa, ja jos siitä mennään alaspäin, niin silloin on katastrofi. Nämä luvitusasiat pitää saada ja varmuutta turveyrittäjille. Vihreille haluaisin sanoa, että nyt kun aktiivihiilestä on puhuttu, niin taitaa olla niin, että tämä Helsingin kaupungin vesijohtovesikin puhdistetaan Ilomantsissa tuotetulla aktiivihiilellä. En tiedä, kelpaako se. Tietysti toinen vaihtoehto olisi ollut varmaankin Kiinassa tuotettu kivihiilestä tehty aktiivihiili. [Keskeltä: Tai asbesti!] — Niin, tässä puhutaan asbesteista ja muista. Tuossa äsken puhuttiin päästökauppajärjestelmästä. Se on totta, että se tässä rajoittaa. Verotus on yksi ongelma. Nyt jo Tšekin pääministeri esitti, että päästökaupalle pitäisi laittaa kattohinta, joka voisi olla esimerkiksi 30 euroa hiilidioksiditonnilta. Tämä myöskin mahdollistaisi tätä turpeen toimintaa, jos me päästäisiin yhteiseurooppalaisesti eteenpäin näissä asioissa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Niin, arvoisa keskusta ja arvoisa edustaja Kettunen, viime hallituskaudella olette tehneet tämän maan historian ehkä kaikkein huonoimman valinnan, mitä voi poliittisella tasolla tehdä, kun ajoitte alas turvetuotannon. [Välihuutoja] Te mahdollistitte 30 miljoonan hävityspalkkiot turveyrittäjille, järjestitte JTF-rahoitusta uudelleenkoulutukseen ja aikaistitte punavihreillä ilmastotoimilla turpeen demonisoinnin tilanteessa, jossa olisi pitänyt toimia juuri päinvastoin. Vieläkö olette samaa mieltä? Me tiedämme, että turve taipuu moneen ilmastoystävälliseen asiaan. Hyvällä syyllä turpeen hyödyntämistä täysimääräisesti voidaan jo nyt luonnehtia ilmastoteoksi, kun ajatellaan nettopositiivisesti ja huomioidaan koko elinkaari turpeen monista käyttötarkoituksista turvetuotantoalueiden jälkikäyttöön. Nyt pitää saada luvitukset kuntoon ja yrittäjille lupaus jatkosta. Tämä on tärkeää.

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhumme ilmastostrategioista, emme voi olla puhumatta raaka-aineesta, jota on vuosikymmeniä turhaan pidetty maamme suurimpana ilmastopahiksena. Kyse on siis, aivan oikein, turvetuotannosta. Edellinen hallitus keskustan johdolla rehellisesti ajoi alas turvetuotantoa. Silloin hallitusohjelmaan kirjattiin turpeen energiakäytön puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Rehellisesti tämä puolitus tapahtui käytännössä jo vuonna 2021. Turvetuottajilta vietiin näköala tulevaisuudesta. Kun energiaturpeen tuotanto nopeasti väheni, samalla kuivike‑ ja kasvuturpeen tuotanto otti osumaa. Näille ei ole olemassa yhtä laadukasta ja kotimaista korvaajaa. Kookoskuidun rahtaaminen ulkomailta ei ole mikään ratkaisu. Samalla kun edellinen hallitus demonisoi turvetuotantoa, tutkimustyö turpeen uusista käyttötarkoituksista tyssäsi. Riittävä raaka-aineen saanti on edellytys myös korkeamman jalostusasteen turvetuotteille. Epävarmuus heikensi investointi‑ ja tutkimusintoa ja hidasti uusien käyttökohteiden kaupallistamista. Miksi tutkia jotain, mitä ei saa maassa nostaa? Tämä hallitus on tehnyt toisenlaista politiikkaa, ei missään nimessä riittävästi, mutta on jopa energiaturpeen merkitystä nostettu huoltovarmuuden turvaajana, ja se on ymmärretty. Kasvu‑ ja kuiviketurpeen tiekartta on juuri valmistumassa, ja jakovaroista myönnettiin rahoitusta myös turpeen korkean jalostusasteen tuotteiden selvitykseen. Näitä korkean jalostusasteen tuotteita on paljon alkaen vaikkapa kauneudenhoitotuotteista, äänieristyslevyistä aina aktiivihiileen, biostimulantteihin ja maanparannuspelletteihin. Nämä ovat myöskin keskeisiä vientituotteita. Aktiivihiilellä suodatetaan muun muassa ilmasta ja vedestä epäpuhtauksia. Monissa käyttökohteissa vaihtoehtona on tuontiaktiivihiili, joka on usein fossiilipohjaista tai valmistettu kaukana ja kuljetettu pitkät matkat. Kumpikohan on ilmastolle parempi vaihtoehto, kotimainen vai ulkomainen tuote? Biostimulantit ja maanparannuspelletit puolestaan parantavat maaperän laatua ja turvaavat paremman sadon. Tästä on apua etenkin eniten kuivuudesta kärsiville alueille — Etelä-Eurooppa yhtenä esimerkkinä. Arvoisa rouva puhemies! Turpeen hintaa nostaa eniten tietysti Euroopan laajuinen päästökauppa. Päästökauppajärjestelmän puolustajat nostavat usein sen seikan, että päästökaupan myötä Eurooppa on kyennyt vähentämään omia päästöjään. Hiilivuotoa on tutkittu jonkin verran, mutta tulokset vaihtelevat. Liian kireän päästökaupan riskinä on tuotannon siirtyminen EU:n ulkopuolisiin maihin, jotka saastuttavat aina meitä enemmän. Keski-Euroopassa valtionpäämiehet ovat puhuneet kriittiseen sävyyn päästökaupasta. Siellä on pohdittu asiaa oman teollisuuden kilpailukyvyn näkökulmasta. Tšekin pääministeri on viimeksi esittänyt, että päästökaupalle pitäisi laittaa kattohinta, joka voisi olla esimerkiksi 30 euroa hiilidioksiditonnilta. Myös muun muassa Saksassa ja Italiassa on puhuttu tarpeesta uudistaa päästökauppajärjestelmää, jotta Eurooppa ei kalliilla hinnoittelulla ampuisi itseään jalkaan. Päästökauppatuloja pitäisi kohdentaa nykyistä paremmin niille toimialoille ja alueille, joissa siirtymä on ollut nopein ja kipu suurin, nimenomaan investointeihin, joilla päästöt vähenevät ja kilpailukyky säilyy. Näin esimerkiksi turvetuotanto pystyisi entisestään innovoimaan itseään ja kehittämään tuotantoa puhtaammaksi. Arvoisa rouva puhemies! Meillä on Suomessa tutkitustikin maailman puhtain ilma. Tuotamme alle 0,8 promillea maailman päästöistä. Suomi ei ole siis mikään ilmaston saastuttaja, jonka pitäisi jatkuvasti entisestään vähentää päästöjään. Me olemme Euroopan metsäisin maa, jolta muiden pitäisi ostaa päästöyksiköitä. Nythän on ajateltu, että Suomi on se maa, jonka pitäisi ostaa yksiköitä esimerkiksi vaikkapa Bulgarialta. Tunnetaanko siellä maassa edes koko järjestelmää? Onko meillä tavoitteena alle 0,7 promillen päästöt? Siltä ainakin tänään, kun olen täällä ollut, on kuulostanut. Huoli on ollut erittäin suuri. Turpeesta on tehty syntipukki, vaikka todellinen ilmastovaikutus syntyy siitä, mihin ja miten sitä käytetään. Parhaimmillaan turve ei ole ilmaston pilaaja vaan ilmastoteko. Se korvaa suuremman hiilijalanjäljen tuontiraaka-aineita, se mahdollistaa puhtaan veden ja ilman suodatusta kotimaisella aktiivihiilellä, ja se auttaa maaperää sitomaan paremmin hiiltä sekä kestämään kuivuutta biostimulanttien ja maanparannuspellettien ansiosta. Suomi ei tarvitse lisää ideologista leimaamista vaan fiksua, nettopositiivista ilmastopolitiikkaa. Turve kannattaa valjastaa siihen käyttöön, jossa se vähentää päästöjä kokonaisuutena, vahvistaa huoltovarmuutta ja luo uutta vientiä. Kun turve korvaa likaisemmat vaihtoehdot ja jälkihoito tehdään kunnolla, se on parhaimmillaan osa ratkaisua, ei osa ongelmaa. — Kiitoksia.