Koskinen Johannes

Arvoisa puhemies! Tuolta hallituksen ryhmistä näyttää valitun tällainen ammu joka suuntaan -taktiikka, lännenelokuvista tuttu, että räiskitään sitten varmuuden vuoksi joka suuntaan ja asiaan liittymättömiin kysymyksiin. Sen verran on hyvä muistuttaa, että tämä Uniperiin sijoittaminen, kun lähdettiin siihen riskisijoittamiseen venäläiseen kaasuun, tapahtui kokoomuksen ollessa hallituksessa ja merkittävät investoinnit myöskin perussuomalaisten ollessa hallituksessa, [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] ja niiden seurauksena sitten oltiin siinä riskitilanteessa maailmanmarkkinoiden muuttuessa Venäjän hyökkäyssodan myötä. Oleellistahan tuossa hallituksen vastauksessa oli se, että todetaan tämä, että valtiolta tai ainakin hallitukselta on puuttunut selkeä ja läpinäkyvä polku tämän kokoluokan hankkeiden tukemiseen. On selvää, että mitä isompi valtion menokohde on, sitä tarkempaa pitäisi olla kaikentyyppisten valmisteluvaiheiden ja selvitysten, joihinka sitten se päätös tehdään. Valitettavasti näin ei tällä hetkellä monien muidenkaan sektorien osalta ole kysymys, [Puhemies koputtaa] viittaan vaikkapa puolustushankintojen salassapitoluonteen takia ongelmalliseen käsittelyyn.

Arvoisa puhemies, hyvät edustajat! Eräänlaisena yhteenvetona ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä on se, että yhdymme pääosin selonteon johtopäätöksiin ja toivomme valtioneuvostolta jatkuvaa strategista arviointia yhdessä eduskunnan kanssa. Valiokunnan kokonaisarvio on, että Suomen turvallisuusympäristön muutos on syvempi kuin mitä yksittäiset kriisit antavat ymmärtää. Rakenteellinen epävarmuus on syventynyt, kun Euroopan turvallisuusjärjestys, transatlanttisten suhteiden ennakoitavuus ja kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä ovat aiempaa voimakkaammin koetuksella. Venäjästä on tullut pitkäkestoinen strateginen uhka, minkä lisäksi teknologinen kilpailu ja taloudelliset riippuvuudet ovat muodostuneet osaksi turvallisuuspolitiikkaa. Kyse ei ole tilapäisestä turvallisuuspoliittisesta häiriöstä, vaan Euroopan turvallisuusympäristön pitkäkestoisesta rakenteellisesta muutoksesta. Ulkoasiainvaliokunta korostaa jatkuvan strategisen tilannekuvan ylläpidon merkitystä. Tämän selontekomenettelyn ohella tarvitaan säännöllistä eduskuntakeskustelua ja pitää seurata ja avata kansainvälisen politiikan keskeisiä kysymyksiä niin eduskuntakeskusteluun kuin laajemmin julkiseen keskusteluun. Valiokunta pitää tärkeänä selonteon johtopäätöstä siitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset perustavoitteet säilyvät muuttumattomina. Tärkein tavoite on turvata Suomen itsenäisyys, alueellinen koskemattomuus, kansalaisten turvallisuus ja yhteiskunnan toimintakyky. Valiokunta muistuttaa edustustoverkoston olevan keskeinen väline Suomen etujen edistämisessä maailmalla, ja sitä pitää tukea riittävän kattavana. Venäjän aggressiivinen ja imperialistinen toiminta muodostaa edelleen vakavimman uhan Suomen ja Euroopan turvallisuudelle. Euroopan on kannettava aiempaa suurempi vastuu omasta puolustuksestaan. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka rakentuu toisiaan täydentävistä elementeistä, kuten vahvasta kansallisesta puolustuksesta osana Naton pelotetta ja puolustusta, Euroopan unionin poliittisesta ja taloudellisesta vaikutusvallasta, pohjoismaisesta integraatiosta, yhteiskunnan kriisinkestävyydestä sekä toimivista kansainvälisistä kumppanuuksista. Selonteon arvio Venäjästä on synkkä. Siinä todetaan, että Venäjä muodostaa pitkäkestoisen uhan euroatlanttiselle turvallisuudelle. Valiokunta tähdentää Ukraina-tuen jatkamista sekä painostuksen lisäämistä Venäjää kohtaan pakottein ja muin taloudellisin keinoin. [Ben Zyskowicz: Hyvä!] Lisäksi on tärkeää vahvistaa toimia Venäjän varjolaivaston aiheuttamien turvallisuus- ja ympäristöriskien torjumiseksi sekä Venäjän energiatulojen rajoittamiseksi. Ulkoasiainvaliokunta on huomioinut eurooppalaisten liittolaisten parissa alkaneen keskustelun Venäjä-suhteiden rakentamisesta osana rauhanratkaisua sekä hyökkäyssodan päätyttyä. Suomen tulee olla vaikuttamassa tähän keskusteluun ja myös siihen, että Eurooppa on mukana niissä pöydissä, joissa ratkaisuja tehdään. Myös eduskunta tulee kytkeä keskusteluun oikea-aikaisesti mukaan aikanaan. Selonteossa todetaan, että Ukrainan selviäminen on koko Euroopalle merkittävä turvallisuuspoliittinen intressi. Ulkoasiainvaliokunta pitää tätä arviota keskeisenä. Ukrainan tukeminen ei ole Suomelle ainoastaan solidaarisuuskysymys tai ulkopoliittinen arvovalinta, vaan myös välitön turvallisuuspoliittinen intressi. Valiokunta pitää tärkeänä selonteon kirjausta, että Ukraina päättää itse hyväksyttävissä olevista rauhan ehdoista eikä Euroopan turvallisuusjärjestystä koskevia ratkaisuja voida tehdä Euroopan ohi. Valiokunta painottaa myös EU:n yhtenäisyyden merkitystä maanosan kannalta olennaisia ratkaisuja tehtäessä. Sellainen rauhanjärjestely, joka käytännössä palkitsisi hyökkäyssodan aloittajan, heikentäisi kansainvälisen oikeuden uskottavuutta ja loisi vaarallisen ennakkotapauksen. [Ben Zyskowicz: Kyllä!] Rauhan ehtojen ohella valiokunta korostaa olevan olennaista, että Ukraina säilyy elinkelpoisena ja toimintakykyisenä valtiona, jolla on kyky huolehtia omasta puolustuksestaan myös sodan jälkeen. Muistutamme, että Ukrainan EU-jäsenyysperspektiivi on strategisesti merkittävä Euroopan turvallisuudelle, vaikka jäsenyysprosessi tullee olemaan pitkä ja institutionaalisesti vaativa. EU:n tulee säilyttää poliittinen sitoutumisensa tähän tavoitteeseen. Valiokunta pitää selonteon analyysia transatlanttisen toimintaympäristön muutoksesta perusteltuna. Tämä Atlantin ylittävä suhde on edelleen Suomen ja Euroopan turvallisuudelle keskeinen. Samalla transatlanttiseen toimintaympäristöön on tullut arvaamattomuutta, ja sitä värittävät nopeat muutokset sekä koventunut retoriikka. Yhdysvaltojen nykyhallinnon politiikka on vauhdittanut pidemmän aikavälin kehitystä, jossa Eurooppa ja transatlanttisten suhteiden vahvistaminen eivät valitettavasti kuulu Yhdysvaltojen tärkeimpiin painotuksiin. Amerikka ensin ‑lähestymistavassa korostuu transaktionaalisuus ja kansallisten etujen edistäminen, keinoina esimerkiksi taloudellinen protektionismi ja valmius kovaankin voimankäyttöön. Valiokunta yhtyy selonteon kirjaukseen siitä, että transatlanttista suhdetta lähestytään omista arvoista ja intresseistä käsin keskittyen Suomen vahvuuksiin. Kiinan osalta valiokunta pitää globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi välttämättömänä sitä, että Suomi ja Kiina käyvät dialogia niin kahdenvälisistä kuin kansainvälisistäkin kysymyksistä. Kiina on Suomelle tärkeä kauppakumppani. Samalla Kiinan tavoitteet kriittisten tuotanto- ja toimitusketjujen kontrolloimiseksi haastavat myös Suomea, ja Kiina-riippuvuutta on määrätietoisesti vähennettävä. Lähi-idästä: Valiokunta pitää Lähi-idän turvallisuustilanteen heikkenemistä merkittävänä Euroopan ja Suomen turvallisuusympäristöön vaikuttavana tekijänä. Alueen selkkaukset lisäävät kansainvälisen järjestelmän epävakautta ja kasvattavat energiaturvallisuuteen, maailmantalouteen ja merikuljetuksiin kohdistuvia riskejä. Valiokunta toteaa olevan tärkeää, että EU kaikilla toimillaan edistää rauhaa, vakautta ja siviilien suojelua Lähi-idässä ja edistää humanitaarisen avun esteetöntä perillepääsyä koko Gazassa, Etelä-Libanonissa ja muutoinkin Lähi-idän alueella. YK:n roolia alueen rauhan edistämisessä tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan vahvistaa. Naton osalta valiokunta jakaa selonteon arvion eurooppalaisen vastuunkannon vahvistamisen tärkeydestä Natossa. Eurooppalaisempi Nato ei tarkoita vaihtoehdon rakentamista transatlanttiselle yhteistyölle, vaan eurooppalaisen sotilaallisen ja teollisen ja poliittisen kantokyvyn vahvistamista. Valiokunta korostaa koko liittokunnassa puolustusmenositoumusten ja suorituskykytavoitteiden täysimääräistä toimeenpanoa. Valiokunta muistuttaa lisäksi, että eurooppalaisemman Naton kehittäminen on myös riskienhallintaa tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen strateginen huomio kohdistuu kasvavasti muihin toimintaympäristöihin. Selonteossa todetaan, että Suomi on sitoutunut täysimääräisesti yhteiseen pelotteeseen ja puolustukseen sekä osallistuu Naton ydinpelotetta koskevaan työhön. Valiokunta muistuttaa Suomen liittyneen Natoon vuonna 23 ilman rajoitteita ja ennakkoehtoja. Valiokunta pitää tärkeänä selonteon kirjausta Suomen jatkuvasta sitoutumisesta ydinsulkusopimukseen ja muihin kansainvälisiin velvoitteisiinsa. Tässä ydinasepolitiikassa oli tunnetusti ainoa isompi erimielisyys selonteon eduskuntakäsittelyssä, ja siitä jätettiin sitten kolme vastalausetta, ja sieltä löytyvät tarkemmin nuo erot koskien juuri äsken äänestettyä asiaa ydinaseiden sallimisesta Suomen alueella. Saadun selvityksen mukaan Suomi jatkaa pitkäaikaista ja aktiivista politiikkaansa asevalvonnan ja aseriisunnan edistämiseksi ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseksi. Suomi painottaa asevalvontasopimusten noudattamista ja luottamusta lisääviä toimia. Ulkoasiainvaliokunta noteerasi kriisinhallinnan pitkäaikaisen aseman Suomen ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan välineenä ja pitää tärkeänä myös jatkossa pyrkiä riittävään osallistumistasoon sekä sotilaallisessa että siviilikriisinhallinnassa. EU:n merkitys kasvaa myös turvallisuuspolitiikassa. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että tarvitsemme ripeämpää päätöksentekoa, ja valiokunta kannattaa määräenemmistöpäätöksentekoon siirtymistä unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi edistää EU:n jäsenyyskriteereihin perustuvan ja uskottavan laajentumispolitiikan toimeenpanoa ja EU:n omaa valmistautumista uusien maiden vastaanottamiseen. Valiokunta pitää edelleen tärkeänä EU:n työtä arktisen alueen vakauden, turvallisuuden ja kestävän kehityksen vahvistamiseksi ja sitä, että edistetään EU:n arktista politiikkaa, ja sitten tietysti arktisten maiden välistä yhteistyötä ja Grönlannin osalta kansainvälisen oikeuden kunnioittamista. Pohjoismainen yhteistyö myös turvallisuuspolitiikassa on tiivistynyt Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä, ja entistä useammalla alalla näemme, että pohjoismainen integraatio menee entistä syvemmälle ja on meille eduksi. Suomi edistää myös laajemmin pienten ja keskisuurten maiden välistä yhteistyötä. Muuttuvassa maailmanjärjestyksessä vaikutusvalta syntyy yhä enemmän kyvystä rakentaa verkostoja, yhdistää osaamista ja luoda yhteisiä ratkaisuja. Valiokunta edelleen korostaa, että muuttuneessa toimintaympäristössä kauppa, teknologia ja turvallisuus kytkeytyvät aiempaa tiiviimmin toisiinsa ja tarvitsemme Euroopan unionissa sitä vahvempaa strategista kilpailukykyä ja myös autonomian kehittämistä. Lopuksi valiokunta korostaa vahvasti sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää. Se on tärkeä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Pienenä valtiona Suomi hyötyy kansainvälisestä järjestyksestä, jossa suhteet perustuvat sääntöihin eivätkä voimakkaimman oikeuteen. Suomi puolustaa johdonmukaisesti kansainvälisen oikeuden toteutumista kansainvälisen yhteisön jäsenenä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Karin hylkyehdotusta. Ydinaseiden tuonti Suomeen ei vahvista turvallisuuttamme. Vielä ennen juhannusta äänestämme Suomen aluetta koskevan ydinasekiellon purkamisesta. Juhannushan on valon ja suven juhla, ja tällainen asia sopii mahdollisimman huonosti siihen — enempikin kaamosajan kysymyksiä. Orpon hallitus ehdottaa muutettavaksi voimassa olevaa ydinenergialakia ja rikoslakia niin, että jatkossa ydinräjähteiden maahantuonti, kuljettaminen ja hallussapito olisi mahdollista Suomen sotilaallisen puolustamisen nimissä, kun sitä toteutetaan osana Naton yhteistä puolustusta tai puolustusyhteistyötä tai muun puolustusyhteistyön perusteella. Tästä muusta puolustusyhteistyöstä edellä on jo useampi puhunutkin — en palaa siihen. Hallituksen esityksessä ei ole arvioitu ydinaseet sallivien muutosten tuomia riskejä tai heikennyksiä Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan, ei esimerkiksi sitä, että asetumme alttiimmaksi erilaisille turvallisuusuhkille ja vastapuolen iskusuunnitelmia kohdennettaisiin suomalaisiin sotilaskohteisiin. Vielä niitä enemmän on ihan konventionaalisilla aseilla, mutta ääritilanteessa myös ydinaseilla. Ydinaseiden liikuttelumahdollisuus nykyistä laajemmalla alueella tarkoittaisi myös väärintulkintoja ja jopa vahingossa alkavan ydinsodan todennäköisyyden riskin kasvamista riippumatta siitä, onko ydinaseita Suomen alueella vai ei. Tämä maantieteellisen epämääräisyyden laajeneminen tuo tämän tyyppisiä uhkia. Suomen ydinaselainsäädännön löyhentäminen toimisi myös Suomen pitkäaikaisen ydinaserajoituksia ja ydinaseriisuntaa ajavan linjan vastaisesti. Suomen Punainen Risti on todennut, että ydinaseiden laaja-alaiset, pitkäkestoiset ja hallitsemattomat vaikutukset huomioon ottaen on erittäin epätodennäköistä, että niitä voitaisiin koskaan käyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti, oli kysymys sitten ballistisista tai taktisista ydinaseista. Ydinaseriippuvuuden lisääminen horjuttaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, riitojen rauhanomaista ratkaisua ja diplomatian ensisijaisuutta painottanutta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. Hallitus ei arvioinut juurikaan näitä tekijöitä. Suomi kuuluu jo tällä hetkellä Naton ydinpelotteen suojaan, ja Suomen nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa Suomelle täysimääräisen mukanaolon Naton ydinpelotteessa ja ydinasesuunnittelussa. Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan ydinaseet suojaavat tarvittaessa Suomea riippumatta näiden sijainnista. Suomen liittyessä Natoon nimenomaan vahvistettiin, että ydinenergialaki ei ollut este Suomen kuulumiselle ydinpelotteen suojaan taikka osallistumiselle ydinasepuolustuksen suunnitteluun. Sosiaalidemokraattien linjana on, että ydinaseiden ihmiskunnalle aiheuttamaa totaalisen tuhon riskiä tulee kaikin keinoin ehkäistä. Riippuvuutta ydinaseista tulee vähentää, ei lisätä. Siten vastustamme ydinenergialain ja rikoslain muuttamista hallituksen esittämällä tavalla. Tällaisesta turvallisuuspolitiikan ydinasiasta olisi ollut perusteltua keskustella kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa yhteisesti ja huolella. Suomessa on perinteisesti vaalittu merkittävissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä parlamentaarista yhteistyötä ja konsensusta, joka tässä tapauksessa sysättiin sivuun, ja siinä riittää korjaamista tuleville vuosille.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on useimmissa puheenvuoroissa todettu tämä ongelma, joka koituu Yhdysvaltojen vetäytymisestä vahvasta transatlanttisesta linkistä, tai ainakin nyt kolmen vuoden ajan on tällainen tilanne epävarmuudesta, ja silloinhan se keskeinen linjaus tässä selontekokeskustelussa varmasti tulevaisuuteen päin on, mitkä ovat ne keinot, joilla Suomi tässä tilanteessa omaa ja meidän pohjoisten alueiden turvallisuutta voi vahvistaa ja miten se voi myöskin pitää yllä kuitenkin riittävän vahvaa tukea tuolta Yhdysvaltojen suunnalta erityisesti sotilaallisesti. Tärkeätä on näiden erikokoisten renkaiden vahvistaminen. Meillä on läheisimmän yhteistyön rinki Pohjoismaiden kanssa, sitten on Pohjoismaiden, Baltian ja Itämeren maiden kanssa, on JEF-yhteistyö, on Euroopan unionin ja Naton vahvempi linkitys sekä Naton ja eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistaminen. Kaikki nämä ovat niitä, joissa Suomen kannattaa hakea sitä laajempaa yhteistä rintamaa ja näkemystä ja samalla toimia oman turvallisuutensa puolesta.

Arvoisa puhemies! Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmä kiittää valtioneuvostoa vuoden 24 ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon päivittämisestä ja osin parlamentaarisesta valmistelusta, kun ulkoasiainvaliokuntaa kuultiin osana päivitystyötä. Kansainvälisessä toimintaympäristössä on tapahtunut huomattavia muutoksia kahden vuoden aikana. Kriisit ovat eskaloituneet, ja toisenlaista on myös Yhdysvaltojen muuttunut ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Suomen tulee hyvin selvin sanoin ja teoin jatkaa kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän tukemista, ja maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan on oltava ihmisoikeusperustaista. Transatlanttiset suhteet ovat muutoksessa, ja ennakoimattomuus on sana, joka kuvaa nykytilannetta. Presidentti Trump totesi vastikään, että Yhdysvallat vähentäisi tuntuvasti joukkojaan Saksassa. Tämä sen ohella, että presidentti Trump ilmoitti myös tullien korottamisesta EU:sta tuotaville autoille vastoin viimevuotista kauppasopimusta. Euroopassa on uudessa tilanteessa pystyttävä toimimaan itsenäisemmin omien arvojemme ja periaatteidemme pohjalta. EU-maiden omaa puolustusta on vahvistettava, ja samoin Naton eurooppalaista pilaria. Osana omavaraisuuden vahvistamista teknologiapolitiikkaan on kiinnitettävä enemmän huomiota, ja uusia kauppakumppanuuksia on rakennettava. Euroopan unionin on oltava strategisesti autonominen. Unionin jäsenenä olemme osa maailman suurimpia sisämarkkinoita, unionia, jonka perustan luovat perussopimukseen kirjatut perusarvot: ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja kansanvalta. Olemme osa turvallisuusunionia, jonka jäsenmaita sitovat keskinäisen avunannon lauseke ja solidaarisuuslauseke. EU on Suomelle tärkeä vakauden ja turvallisuuden yhteisö, kun maailmalla on jatkuvaa epävarmuutta. Samalla EU on vastavoimana suurvaltaitsekkyydelle vakauttava taho ja sääntöpohjaisuuden soihdunkantaja. EU:n on kuitenkin kyettävä reagoimaan ja toimimaan nopeammin ja tehokkaammin. Siksi Unkarin vaalien jälkeinen tilanne on hyödynnettävä määräenemmistöpäätöksentekoon siirtymiseksi EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Arvoisa puhemies! Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien noudattamista on edellytettävä kaikilta valtioilta. Kukaan tai mikään valtio ei ole lain yläpuolella. Kansainvälisen oikeuden rikkomisella on oltava seuraamukset, ja kansainvälisen oikeuden vastaiset sotatoimet tulee tuomita johdonmukaisesti ja faktapohjaisesti kaikkien yhteisiä normeja rikkovien osalta. YK:n peruskirja on tässä selkeä: Väkivallalla uhkaaminen tai sen käyttäminen toista valtiota vastaan on kiellettyä. Kaksi poikkeusta sotilaalliselle voimankäytölle ovat kansallinen maanpuolustus ja YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus. Suomi on voimakkaasti ja perustellusti tuominnut Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan, kannattanut Venäjän vastaisia pakotteita ja tukenut Ukrainaa. Ukrainan tukemista on jatkettava niin pitkään kuin tarpeellista maan käydessä oikeutettua puolustustaistelua. Yhtä lailla kuin tuomitsemme kansainvälisen oikeuden rikkomisen Euroopassa, on niin tehtävä myös muualla tapahtuvissa kansainvälisen oikeuden vastaisissa toimissa. Ajankohtaisselonteossa käsitellään Lähi-idän tilannetta, mutta verrattain kapea-alaisesti painottuen sotaan Iranissa ja Persianlahdella. Samassa yhteydessä tulee arvioida myös sotatoimia Libanonissa, Gazassa ja Länsirannalla sekä toimia kahden valtion ratkaisun edistämiseksi. Viime syksynä YK:n yleiskokouksen yhteydessä usea maa Suomenkin liittolaisista tunnusti Palestiinan valtion, mutta Suomi ei. Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmä toistaa aiemman kantansa siitä, että Suomen tulee tunnustaa Palestiinan valtio ja näin konkreettisesti osoittaa tukeaan kahden valtion ratkaisulle. Lähi-idän rauhanratkaisujen on perustuttava kansainväliseen oikeuteen. Sotaa ei ratkaista voimankäytöllä, vaan neuvottelemalla. Sen osana Libanonin tilanteen ei pidä jäädä varjoon neuvoteltaessa kestävää ratkaisua alueelle. Suomen ja EU:n aktiivisuutta konfliktien ratkaisupyrkimyksissä ja rauhanvälityksessä laajemminkin on lisättävä. Arvoisa puhemies! Eduskunnassa käsitellään samaan aikaan hallituksen esitystä ydinaseisiin liittyvien rajoitusten poistamisesta ydinenergialaista. Ajankohtaisselonteossa on kirjaus siitä, että Suomeen ei aiota sijoittaa ydinaseita rauhan aikana. Sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä tämä ei riitä, vaan rajoitukset on kirjattava lakiin. Suomi kuuluu jo nyt täysimääräisesti Naton ydinpelotesuojaan ja osallistuu ydinsuunnitteluun. Kansallinen ydinenergialaki ei ollut este Suomen liittymiselle Natoon. Sosiaalidemokraatit pitävät myös erittäin valitettavana yksipuolista tapaa, jolla tätä asiaa valmisteltiin. Edellytämme, että jatkossa kunnioitetaan perinteistä parlamentaarista toimintatapaa merkittävissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Edustaja Vestman kuvaili aivan oikein parlamentaarisen työryhmän tekemää työtä, jossa hienosäädettiin näitä perustuslain 10 §:n muutoksen sanamuotoja ja myöskin lisättiin sinne perusteluihin kuvailua siitä, minkälaisia tavallisen lain muutoksia poliisilain- ja tiedustelulainsäädännön puolelle oltaisiin tekemässä. Ne ovat edelleen hyvin summittaisia tietysti tuossa, kun niitä on vain lyhyesti kuvailtu tämän perustuslain muutoksen esityksessä. On tärkeä huomata, että perustuslakia ei voida viedä niin yksityiskohtaiseksi tämmöisen tavallaan yksittäisen perusoikeuden poikkeaman määrittelynkään yhteydessä niin, että siellä voitaisiin hyvin tarkasti, riittävän tarkasti, käyttötilanteita määritellä tai että sen nojalla annettavan valtuuttavan lainsäädännön sisältöä voitaisiin niin eksaktisti kertoa, että olisi riittävän tarkka kuva niitä käyttötilanteita varten myös siitä, missä ne laillisen menettelyn, perusoikeuksien mukaisen menettelyn, rajat kulkevat. Sen takia tämäntyyppisessä asiassa on hyvä katsoa, mitä siellä tapahtuu sitten niiden mahdollisesti lavennettavien valtuuksien puolella perustuslaissa ja mitä niiden nojalla sitten säädetään tavallisissa laeissa. Nyt meillä tiedossa olevien faktojen mukaan hallituksen esitys poliisin rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi tulisi kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe ei vaatisi perustuslain muuttamista, ja se oli tarkoitus antaa keväällä, ja nyt se ilmeisesti on tulossa ennen kesää tai juhannuksen alla. Toinen vaihe poliisin rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi on valmistelussa ja ilmeisesti lähdössä lausuntokierrokselle — taisi ministeri siitä mainita — mutta sen esityksen antaminen menee varmaankin syksyyn. Sitten on vielä Rajavartiolaitoksen rikostiedustelua koskevan lainsäädännön muutokset, joissa voi olla elementtejä, jotka kaipaavat tätä perustuslain 10 §:n muuttamista. Siinäkin esitysluonnos on vasta tekeillä, ja aikatauluaikeen mukaan se olisi viikolla 33 syksyllä annettavissa. Sitten ovat vielä nämä sotilastiedustelumuutosesitykset, joista minulla ei ole tietoa, milloin ne olisivat esittelykunnossa. Kun halutaan varmuutta siitä, minkälaisia tosiasiallisia valtuuksia tässä perustuslain nojalla annettavassa lainsäädännössä halutaan, niin on syytä saada nuo esitykset eduskunnan tietoon ja tavallaan samanaikaisesti käsitellä tätä perustuslain muutosta ja näitä yksityiskohtaisempia tiedustelua koskevia lakeja perustuslakivaliokunnassa ja hallintovaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa. Silloin ei tapahdu semmoista vyöryttämistä ja voidaan saada kuva tästä niin, että tiedetään, minkälaisena tulkitaan tätä perustuslain uutta säännöstä, kun sen nojalla näitä lavennettuja toimivaltuuksia annetaan — niin kuin tässä keskustelussa on korostettu — välttämättömiin, vakavaa rikollisuutta koskeviin tarkoituksiin. Sisällöstä perustuslain muutoksen osalta on päästy hyvin laajaan yksimielisyyteen. Tässähän ei ollut tarkoituskaan, että siellä olisi viimeistä sanaa myöten haettu yhteistä sopua, vaan haettiin malli, jonkalainen esitys voidaan tuoda eduskunnan käsittelyyn, ja täällä sitten otetaan tarkemmin kantaa sen sisältöön valiokunnissa, perustuslakivaliokunnassa tässä tapauksessa, mutta tietysti myöskin lausuntovaliokunnat antavat sitten oman panoksensa tuon säätämisen tarkkuuteen. Normaali perustuslain säätämisjärjestyshän on tietysti vallitseva, niin että siinä on vaalit välissä ja vaalien jälkeen kahden kolmasosan enemmistö tarvitaan. Ei voi tietysti miksikään pääsäännöksi ottaa sitä, mikä tapahtui silloin vuonna 2018 tiedustelulakien osalta, että pitäisi ehdoin tahdoin pyrkiä kiireellisyyteen, viiden kuudesosan enemmistöön, jos sillä ei ole merkittävää aikasäästöä saavutettavissa. Mutta tämän arviointi, mennäänkö tavallisessa perustuslain säätämisjärjestyksessä vai sitten kiireellisessä, tapahtuisi varmaan sitten, kun tämä materiaalinen sisältö on tarkemmin käsitelty ja on myöskin kuultu viranomaisten arvioita siitä, onko sellaisia erityisiä pakottavia syitä, minkä takia pitäisi tätä poikkeavaa, nopeutettua säätämisjärjestystä käyttää. Lopputuloksessa, eli milloinka nämä lainsäädännön muutokset poliisin toimivaltuuksien ja sotilastiedustelun toimivaltuuksien ja suojelupoliisin toimivaltuuksien osalta saadaan käyttöön, kovin suurta eroa ei ole sillä, saadaanko ne vaalien jälkeen esimerkiksi touko—kesäkuussa 2027 vai olisiko se — jos tätä ikään kuin nopeinta aikataulua kuvitellaan eli saadaan hallituksen esitykset äsken selostamani aikataulun mukaisesti — vuodenvaihteen tienoilla. Elikkä kysymys on noin muutaman kuukauden tai puolen vuoden aikaerosta siinä voimaansaattamisessa. Mutta tätä siis ehditään käsitellä tässä eduskuntakäsittelyn aikana. Tärkeää on, että tämä lainvalmistelun tässä vaiheessa sinänsä hyvä laatu jatkuu myöskin tässä eduskuntakäsittelyssä, että haetaan mahdollisimman tarkkaa sääntelyä ja myöskin laajaa poliittista yhteisymmärrystä siitä, minkälaiset poikkeukselliset toimivaltuudet ovat tarpeen loukkaamatta näitten tärkeiden perusoikeuksien, kotirauhan suojan, henkilötietojen suojan tai luottamuksellisen viestin suojan, ydintä tai niiden uskottavuutta Suomen kansalaisten silmissä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Vaikka Naton ympärillä käy monenkinlaista keskustelua, kiihkeää ja rauhallisempaa, niin tämä selonteko on käsitelty varsin laajalla yksituumaisuudella eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnissa. Kysymyshän on kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain 3 §:n mukaisesta selonteosta Puolustusvoimien osallistumisesta Naton rauhanajan yhteisen puolustuksen tehtäviin vuonna 2027, siis etuajassa käsitellen. Tästä selontekomenettelystä on puolustusvaliokunta esittänyt lausunnossaan erilaisia näkökohtia ja on pohtinut selontekomenettelyn käyttöä ylipäänsä Naton rauhanajan tehtävistä päätettäessä. Ulkoasiainvaliokunta korostaa puolustusvaliokunnan tavoin eduskunnan tiedonsaantioikeuden täysimääräistä toteutumista kaikissa tilanteissa. Nythän meillä on Nato-asioita koskevien käytäntöjen ja lainsäädännön kehittämistä arvioiva parlamentaarinen työryhmä keskellä työkauttaan, ja varmasti tähän selontekokysymykseenkin jonkinlaista ohjausta siellä pohditaan. Myös laajemmin Natoa koskevan lainsäädännön tarkistushankkeethan ovat menossa lähinnä puolustus- ja ulkoasiainministeriöissä. Sielläkin tähän liittyviä näkökohtia varmaan arvioidaan. Naton rauhanajan tehtäviä toteutetaan eteen työnnetyillä maavoimajoukoilla, Forward Land Forces, pysyvillä merivoimaosastoilla, Standing Naval Forces, ilmavalvonnan päivystystoiminnalla, air policing, rauhanajan tehostetulla ilmapuolustuksella, air shielding, Naton nopean toiminnan joukoilla, Allied Reaction Force, sekä erillisillä valvonta- ja valmiustoimilla, enhanced vigilance activity. Naton jäsenmaiden näihin tehtäviin osoittamat joukot ovat suoraan Naton johdossa. Naton rauhanajan yhteisen puolustuksen tehtävät ovat keskeinen osa liittokunnan pelotetta ja puolustusta. Niiden tarkoituksena on osoittaa jäsenmaiden valmiutta, puolustuskykyä, keskinäistä solidaarisuutta ja yhtenäisyyttä koko Naton toimialueella. Tätä toteutetaan harjoituksilla, yhteisillä operaatioilla ja sotilaallisella läsnäololla. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on lisännyt näiden tehtävien merkitystä erityisesti Naton itäisellä sivustalla. Ulkoasiainvaliokunta arvioi puolustusvaliokunnan tavoin, että Suomen osallistuminen Naton rauhanajan puolustustehtäviin on keskeinen osa liittolaisvastuuta ja osoittaa sitoutumista pelotteeseen, puolustukseen ja taakanjakoon Naton strategisen konseptin sekä sen eri uhkakuvat huomioivan 360 asteen ajattelutavan mukaisesti koko liittokunnan alueella. Merinvoimien toiminta Itämerellä ja lähialueilla korostaa Suomen vastuunkantoa alueellisesta turvallisuudesta Venäjän aiheuttamien uhkien kasvaessa. Osallistumisen jatkaminen tukee pitkäjänteisesti Naton toimintaa ja Itämeren vakauden vahvistamista. Saadun selvityksen mukaan osallistuminen tämän lyhyen jäsenyyden aikana näihin Naton rauhanajan tehtäviin on jo tuonut Suomelle konkreettista kokemusta toiminnasta Nato-operaatioissa, kehittänyt suorituskykyjä, edistänyt Suomen Nato-integraatiota ja tiivistänyt liittolaissuhteita. Ulkoasiainvaliokunta pitää näitä tietoja myönteisinä ja pitää tärkeänä sitä, että Suomi arvioi kokemuksiaan Naton rauhanajan tehtävistä aina tarkoin ennen kuin päätöksiä uusista osallistumisista tehdään. Ensi vuoden osalta Suomi suunnittelee osallistuvansa Naton pysyviin merivoimaosastoihin kahdella kokonaisuudella: pysyvään laivasto-osastoon SNMG ykköseen enintään 40 henkilöllä ja miinantorjuntaosastoon enintään 50 henkilöllä. Osallistuminen toteutetaan sijoittamalla henkilöstöä Naton aluksille erilaisiin esikuntatehtäviin sekä osoittamalla suomalaisaluksia, jotka kuuluvat Hamina- ja Katanpää-luokkiin, määräajaksi Naton käyttöön. Tehtävät painottuvat merivalvontaan, miinantorjuntaan, harjoituksiin ja Naton pelotteen vahvistamiseen erityisesti Itämerellä, mutta toiminta-alue kattaa koko liittokunnan merialueen. Osallistuminen on joustavaa ja riippuu turvallisuustilanteesta, kansallisista tarpeista sekä kaluston käytettävyydestä, ja Suomi voi tarvittaessa vetää joukkonsa ja aluksensa pois. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että Persianlahdella eteen tulevat tarpeet miinantorjunnasta ja miinojen hävittämisestä ovat kysymys erikseen. Nehän eivät kuulu Naton varsinaiseen puolustusalueeseen, eivätkä siellä mahdollisesti eteen tulevat tarjoukset tehtävistä suoraan liity Nato-jäsenyyteen. Osallistuminen operaatioihin toteutetaan palkatulla henkilöstöllä ja reservistä palkattavilla sopimussotilailla. Varusmiehet eivät osallistu näihin tehtäviin. Valiokunta kiinnittää huomiota puolustusvaliokunnan lausuntoon, jossa todetaan, että reserviläisten käyttöön Naton rauhanajan ja kriisiajan tehtävissä liittyy useita avoimia lainsäädännöllisiä ja palvelussuhteen ehtoihin liittyviä kysymyksiä, joita ei ole vielä ratkaistu. Puolustusvaliokunta kiirehti säädösvalmistelua reserviläisten osallistumisesta erilaisiin Nato-tehtäviin, ja tähän varmasti eduskunta yhtyy. Selonteosta ilmenee, että toimintaan Naton pysyvissä merivoimaosastoissa ei kohdistu normaaliin kansainväliseen harjoitustoimintaan tai kansallisen alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehtäviin verrattuna poikkeavia uhkia. Todennäköisimmin uhkana aiheuttavat operaatioturvallisuuden vaarantuminen, sairastuminen tai tapaturma meripalveluksessa. Saadun selvityksen mukaan muutokset turvallisuustilanteessa ovat kuitenkin mahdollisia eikä mahdollisesti kiristyvässä turvallisuustilanteessa suoraa sotilaallista uhkaa Naton merivoimaosastoja vastaan voida kokonaan poissulkea. Korostettakoon myös sitä, että selonteossa itsessään todetaan nimenomaisesti, että Naton eteen työnnettyjen maavoimajoukkojen tehtäviin muissa liittolaismaissa ei ole tarkoitus osallistua vuonna 2027. Sen sijaan nämä toteuttamistoimet etenevät niin sanottujen FLF-joukkojen osalta myös pohjoista Suomea koskien. Valiokunta kokonaisuudessaan tukee valtioneuvoston esitystä Puolustusvoimien osallistumisesta Naton rauhanajan yhteisen puolustuksen tehtäviin vuonna 2027. Valiokunta pitää perusteltuna linjausta osallistua näihin tehtäviin merivoimaosastoissa. Pidämme tärkeänä, että Suomi osoittaa konkreettisesti sitoutumista ja vastuunkantoa liittokunnan pelotteeseen ja puolustukseen. Osallistuminen Naton rauhanajan yhteisen puolustuksen tehtäviin on tärkeä osa Suomen toimintaprofiilia Naton jäsenmaana. Osallistuminen laivasto-osaston ja miinantorjuntasoston tehtäviin ensisijaisesti Itämerellä, Pohjanmerellä ja Pohjois-Atlantilla on osoitus vastuunkannosta etenkin Suomen lähialueiden turvallisuudesta. Edelleen lopuksi valiokunta toteaa, että vaikka tehtävistä ennakkoon tehty uhka-arvio on matala, voi tilanne muuttua nykyisessä turvallisuusympäristössä nopeasti. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto informoi eduskuntaa asianmukaisesti, mikäli uhka-arvio tehtävien suorittamisen suhteen tai suunnitelmat joukkojen käytöstä turvallisuustilanteen muutoksen myötä merkittävästi muuttuvat. Kannanottoehdotuksenaan ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta.

Arvoisa puhemies! Tässä on laukalle lähtenyt tämä Naton ydinasesuunnittelu- ja -politiikkakysymys. Sille tulee varmaan parempia ajankohtia, ja ehkä faktatkin on sitä ennen tarkistettu. Mutta puuttuisin tähän, mikä on lähempänä tätä varsinaista asiaa. Naton uskottavuus on kiinni siitä, miten hyvin sen yhteinen toiminta sujuu — niin harjoitukset kuin suunnittelukin, ja varsinkin Suomelle pienenä ja uutena jäsenmaana on tärkeätä, että saamme myös muita apuun silloin, kun sitä tarvitaan, FLF-joukkojen kehittäminen on tärkeätä ja niin edelleen — mutta nythän on viime kuukausien tilanne ollut se, että tätä Naton uskottavuutta horjuttaa sen tärkeimmän jäsenen, Yhdysvaltojen, politiikan poukkoilevuus. Tämä on nyt toistunut juuri, että Nato-asioissa lähdetään ihan väärälle raiteelle. Grönlannin osalta se keskustelu saatiin viikkojen ja kuukausien väännön jälkeen palaamaan oikealle raiteelle Naton sisällä, mutta nyt on uusia asioita, joissa tämä sama on tullut ilmi, että ei pelata niiden yhteisten sääntöjen mukaan. Mitä Suomen ja ministereiden tulisi tehdä, [Puhemies koputtaa] jotta tämä saadaan asiallisesti siellä sisällä keskusteltua niin, että palattaisiin normaaliin yhteiseen päätöksentekoon?

Arvoisa puhemies! Tässä varsinkin ministeri Marttinen ja edustaja Satonen edustivat orwellilaista kielenkäyttöä, kun puhuttiin uudistamisesta. Paljon objektiivisemmin voisi sanoa esimerkiksi, että tässä on viisi vippaskonstia turvattomuuden lisäämiseksi suomalaisessa työelämässä. Sinnehän on tämän määräaikaisen työsopimuksen perusteettomuuden lisäksi sisään ujutettu uudenlainen ketjuttaminen, elikkä voi kolme työsuhdetta peräkkäin sen vuoden sisällä ilman perustetta solmia. Sitten on tämä ylimääräinen irtisanomismahdollisuus tämän määräaikaisen työsuhteen kestettyä vähintään kuusi kuukautta. Neljäntenä on lomautusilmoitusajan lyhentäminen puoleen, neljästätoista päivästä seitsemään päivään. Sitten on tämä takaisinottovelvollisuus niin, että se vaatisi jatkossa yli 50:n henkilöstöä. Elikkä näitä on kaikkiaan viisi kohtaa, [Puhemies koputtaa] joissa todella heikennetään vakavasti turvallisuutta.