Kumpula-Natri Miapetra

Arvoisa puhemies! Tämähän on todella mielenkiintoinen paketti, jota on väännetty Euroopan unionissa hartaasti, syvästi ja pitkään. Oli ilo toimia silloin Euroopan parlamentin jäsenenä ja tuoda suomalaisia terveisiä, joita tässä vieläkin saamme katsella, kun komissio antaa tulkintoja muun muassa biopohjaisten raaka-aineiden käytöstä muovipakkauksissa. Suomalaista yritys- ja osaamistoimintaa on sillä puolella varsin paljon, ja siinä toivotaan jatkuvasti hallituksen aktiivisuutta yhteydenpidossa komissioon, sillä tässähän käytiin suuri taistelu biopohjaisten pakkaustuotteiden ja muovipakkaustuotteiden välillä. Muovipakkaustuotteet ovat useimmiten näissä tulkinnoissa öljypohjaisia eivätkä mitenkään ympäristöystävällisiä. Silloin kun yritettiin sitten uusiokäyttöä määritellä, niin onhan se typerää — jos meillä oli pahvinen mahdollisuus, joka pahvi vielä monesti meillä kierrätetään, mutta Euroopassa sitä ei osata — tarjota meille väkisten vaikkapa ranskalaista ideaa ja mallia, että meillä pikaruokapaikoissa käytettäisiin sitten aina muovikuppia sen sijaan. Tätä taistelua on käyty, ja minä luulen, että sillä jatkoakin on, ja meidän täytyy olla siinä vain ymmärrystä lisäämässä, tekemässä kaikkea. Komission alkuperäinen esityshän meni tässä liian pitkälle, kun ajateltiin, että kielletään kokonaan kertakäyttöpakkaukset esimerkiksi alle puolentoista kilon hedelmille. Minä ajattelin, että minä en kehtaa mennä kotiin, jos minä sanon, että suomalaiseen paperipussiin ei saa enää ostaa kiloa tomaatteja, mutta nyt se on muuttunut niin, että se on kertakäyttömuovipakkausten kieltämistä. Eli nyt kyllä tästäkin minusta on hyvä Suomessa tietää kaikkien kuluttajienkin, että osataan valvoa ja että erityisesti yrittäjille, jotka tekevät, tulee myös kieltoja muovin käyttöön. Kun menet juomaan paikan päälle kahvilaan kahvia, olipa amerikkalainen iso ketju tai muuta, heillä täytyy olla tarjota muuta kuin se kertakäyttöpahvikuppi, kun olet vakiintuneessa kahvilatarjoilussa. Eikä siellä voi olla sitten pöydillä jokaiselle pieniä annospakattuja ketsuppikuppeja, vaan sen täytyy olla isommissa pakkauksissa, tai kun menet hotelliin, niin nämä pikkusaippuamuovit ja muut tulevat kielletyiksi. Eli ihan konkreettisesti tästä pitäisi puhua muovin vähentämislakina, jota me nytten käsittelemme täällä, jotta me pääsemme roskaamisesta ja turhasta jätteen tuottamisesta näillä sektoreilla eroon. Toivon niin, että kun nämä aika tarkkaan asetuksessa yhdessä EU-maiden kesken määritellyt kompromissit pannaan toimeen, yrityksiltä itseltänsä löytyy paljon muitakin ideoita omassa ympäristövastuullisuudessaan vähentää muovin turhaa käyttöä ja turhaa roskaamista. Olen aika ylpeä siitä, että jotkut keksivät haukkua pahvikuppimepiksi, kun nytten emme enää kiellä pahvikuppeja, joissa on vain viisi prosenttia muovia, kun ne ennen tätä lainsäädäntöä kiellettiin. Jos niissä oli biotuotetta vaikkapa 98 prosenttia tai 94 prosenttia, niin ne tulkittiin muoviksi saman tien, jos niissä oli vain se kalvo, joka esti esimerkiksi lämpimän nesteen läpituloa. Tämä on Suomelle hyvä vientitoimintaa.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus on tuonut käsiteltäväksi eduskuntaan tämän rakentamislain muutoksen, jossa lyhytvuokraukseen puututtaisiin. Me tiedämme, että siinä on monta tasoa: se, mitä taloyhtiöt voivat tehdä, mitä kunta voi tehdä ja mitä voimme lainsäätäjinä tehdä, ja on tunnistettu, että pelisääntöjä tarvitaan. Valvonta tulee olemaan hankalaa niin, että se ei ole byrokraattista. Enkä edes pahoittele sitä, jos kerralla emme osu maaliin, koska tämä on uusi ja vähän muuttuva tilanne ja tilanteet erilaisissa kaupungeissa, eri alueilla ovat erilaisia, ja siitä onkin hyvin tunnistettu se, milloin rakentamismääräyksen osuminen menee taajaman ulkopuolelle ja milloin se on sitten enemmän vuokralaisten ja kunnan, ehkä häiriöiden, kannalta haasteellista. Mutta tätä varmasti eduskunnassa puidaan tarkalla kammalla eri näkökulmia huomioiden, kielteistä kantaa tämmöiseen ilmiöön, joka kuitenkin on tuonut myös hyvää ja mahdollisuuksia monille asunnonpitäjille, vaikkapa opiskelijoillekin, saman tilan käyttäminen moneen, sehän on ideana hyvä. Sitten tässä tuodaan myös Suomen lainsäädäntöön EPBD ja RED III, ja halusin niistä käyttää lyhyen puheenvuoron, kun olen saanut niitä olla aikanani säätelemässä. Onhan niin, että meillä on eurooppalaiset rakennusmarkkinat ja meillä on rakentamistuotteiden markkinat, ja kun me teemme erilaisia tukipäätöksiä, niin määritelmät täytyy tehdä siitä, mikä on energianollatalo ja mikä on uusiutuvien energioiden prosessi, ja näitä en pidä niin pahana kuin täällä kammoksuttiin EU:n lainsäädännön tuomista myös tälle alalle selkeyttämään tilannetta, jotta voimme yhdessä mennä kohti päästötöntä yhteiskuntaa. Se ei ole missään nimessä etu, että ihmiset eivät tiedä, millaisissa asunnoissa asuvat tai mitä asuntoja ovat ostamassa esimerkiksi niiden energiatehokkuuden suhteen tai uusiutuvien käyttömahdollisuuksien suhteen. Näillä me saamme myös järkevyyttä koko markkinaan. Missään nimessä ilmastonmuutokseen vastaamisessa ei saa olla niin, että köyhemmällä on sitten esimerkiksi pidempi energialasku tulollansa. Tässä kohdin on hyvä, että tämä sovitetaan suomalaiseen lainsäädäntöön myös tässä yhteydessä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta käsitteli tämän tuontipolttoaineita koskettavan lisävarastointivelvoitteen jatkamista, joka tulee suoraan EU-velvoitteista. Koska Ukrainan kriisi nostatti meille Eurooppaan kaasun kriisin ja tämä vanha varastointivelvoite päättyi vuoden 25 lopussa mutta valitettavasti jatkuu sota ja jatkuu epävarmuus, niin nyt tämä esitys tehdään niin, että se päättyy vuoteen 27. Suomi tekee tämän siis osana Euroopan unionia. Meillä itsellämme ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, mutta me käytämme kaasua, myös putkikaasua, Balticconnectorin kautta. Tuo nykyinen Itämeren levottomuushan on vahingoittumisvaaraa, ja siihen kiinnitetään huomiota Suomessa sitten ihan kansallisin toimin. Elikkä meidän lisäkaasu on siirtoyhteyksien takana ja maailmanmarkkinoilta ostettavan LNG:n varassa. Ensimmäisen energiakriisitalven aikana saimme nopeasti Inkooseen lisälaivan, jossa pystytään sitten käyttämään paikallisesti kaasua. Muiden maiden haavoittuvuus perustuu paljon siihen, että kodit lämpenevät kaasulla ja sitä käytetään hyvin paljon enemmän kuin meillä myös kotien ulkopuolella, mutta meillä tämä on hoidettu enemmän paikallisin energiamuodoin ja vaikkapa kaukolämmön kautta. En malta olla mainitsematta, että vaikka tämä koskettaa vain kaasujen lisävarastointivelvoitetta, niin näemme tänä päivänä suuria heittelyjä myös muissa tuontipolttoaineissa, mitä tapahtuu Lähi-idän ja Iranin alueilla öljykuljetuksissa, öljyn jalostamisissa ja siinä kaikessa. Se kyllä korostaa tarvetta analysoida koko tuontipolttoaineiden riippuvuuteen varautumista, ja meillä on ollut hienot keskustelut eduskunnassa koskien ilmasto- ja energiastrategioita ja -kokonaisuuksia. Haluan lohduttaa kaikkia meitä sillä, että huoltovarmuusvelvoitteet meillä hoitavat sen, että energiaa on saatavilla myös toimitushäiriöiden aikana, ja tuota työtä teemme huolella joka kylmän talven kohdatessa ajoissa niin, että erityisesti talvella, jolloin energiakäyttö on meille elinehto, siinä ei ole sitten ylitsepääsemättömiä yllätyksiä.

Arvoisa puhemies! Kirje kuulosti hyvältä, mutta ei ole vielä meille suurelle valiokunnalle tiedoksi tullut, mutta ehkä me näemme sitä. Eivät saisi jäädä yhden puolueen sisään tämmöiset hyvät tiedot. — Edunvalvonta on laajaa, ja koetamme sitä tehdä. Mietin vielä, onko joku kivi kääntämättä, niin että Euroopan päättäjät ja komissio ymmärtäisivät tämän pääministerin hyvän sitaatin, että turvallisuuden vahvistamisen pitää tapahtua siellä, missä turvallisuutta haastetaan, eli itäisen Euroopan huomioiminen — laajemmin kuin vain Itä-Suomi. Viime viikolla komissio sanoi, että nyt on tänne ohjelma, mutta siellä oli nolla euroa rahaa. Siellä oli lainainstrumentteja ja muita tähän droonimuuriin ja Eastern Flankiin ja muita, kun haluttiin koota toimenpiteitä yhteen. Ja miljardi, josta mainitsit, sitten MFF:ään, on vain rajaturvallisuuteen ja näiden käsittelyyn. Se on seitsemäksi vuodeksi liian vähän. Eli sitä me tuolla olemme käsitelleet, ja tulemme hallitusta tsemppaamaan, että täytyy tehdä tuonne. Toinen on sitten riippuvuus öljystä. Se ei ole turvallisuutta, joten ilmastopolitiikastakin kannattaa pitää kiinni. [Puhemies koputtaa] Mieluummin suomalaista biopolttoainetta vähän lisää kuin että olemme Persianlahden toimitusten varassa kiinni.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos ensimmäiselle allekirjoittajalle, suuren valiokunnan puheenjohtajalle. Me keskustelemme viikoittain Euroopan unionista, taloudesta, turvallisuudesta ja aika isolta osin kansallisesti yhtenäisenä. On hienoa saada tämä keskustelu edes näin joka toinen vuosi saliin tunniksi. Kiitos puhemiesneuvostolle tästä päätöksestä. Iso kysymys on se, miksi Suomi alisuorittaa, miksi meillä on unionin korkein työttömyys ja kasvu ei meillä samalla lailla näy. Kun otsikossa tässä oli Euroopan kilpailukyvyn merkitys, niin kyllä, Eurooppa on meille suurin vientimarkkina: 56 prosenttia omasta viennistämme kohdistuu meidän omille sisämarkkinoille — ja kun muualla Euroopassa kasvetaan, niin ajattelen optimistisesti näin, että kyllä meillekin tarttuu siitä jotakin mukaan joskus, mutta suuri kysymys on, mitä teemme väärin niin, että emme ole siinä mukana, mitä Eurooppa kykenee tekemään. Myös me SDP:nä olemme ehdottomasti sisämarkkinoiden ja niitten tukemisen kannalla. Tärkeää kilpailukyvylle on myös se, että on vakautta ja turvallisuutta, ja näitä ei voi toisistansa erillisinä nähdä. Eurooppa on myös hyvä luomaan kysyntää, ja yksi tässä on tämä digitaalinen siirtymä, jota tehdään myös ympäristöpuhtaasti. Silloin meillä on myös vastauksia.

Arvoisa puhemies! Äsken käytiin laajempi keskustelu energia- ja ilmastopolitiikasta. Kiitos ministerille siitä hyvästä työstä ja perusteluista niille asioille, mitä on tehty, vaikka oppositiossa koetimme myös sanoa sitä, mitä ei ole tehty. Nyt on tässä kyseessä kaasuvarastoasetuksen jatkaminen ja Eurooppaa kohdanneet epäselvät kaasumarkkinat. Vuonna 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, me emme halunneet enää ostaa venäläistä kaasua ja rahoittaa tuota sotataloutta. Valitettavasti ensi viikolla tulee neljä vuotta sodan alusta ja kaasumarkkinat ovat edelleen kireät globaalisti. On hyvä, että Eurooppa tätä kautta sitten toimintavarmuuttaan odottaa, ja Suomella on kaikki järkevät syyt myös tähän parin vuoden jatkoaikaan oma lainsäädäntönsä kuntoon laittaa ja hoitaa osaltaan myös tämä, vaikka meillä on se hyvä tilanne, että emme tuo kaasua Venäjältä ylipäätänsä. Kaasu ei ole meille asumiseen lämmitysehtona niin merkittävä kuin monelle muulle. Edelleen nähdään, että on toiminut erittäin hyvinä, tasapainottavina toimina, kun välittömästi vuonna 22 saimme LNG-terminaalin Haminaan ja seuraavana vuonna Inkoon laivaterminaalin. Niistä nähdään nytkin hyötyä hintaheittelyiden vakauttamiseksi, ja on todella hyvä, että näin on. Kaiken kaikkiaan hallituksen selvityksessä myös näitten joustavuuslaitosten tekeminen on osa isoa pakettia, mutta nyt tehtävässä päätöksessä en näe haasteita sitä viedä eteenpäin, koska tosiaan me haluamme olla osa eurooppalaista verkkoa, ja meilläkin kaasuyhteys nykyään onneksi on myös tuonne Latviaan, jossa varastoa voidaan yhdessä käyttää, kun olemme osa eurooppalaista kaasuverkkoa. Sitten tämä kaupattava, laivoilla liikuteltava nesteytetty kaasu on myös validia markkinatavaraa, toki Suomessa pienessä osassa, mutta hyvä, että se hoidetaan varastointina myös sitten mahdollisia kriisejä varten ja hintaa vakauttavasti.

Arvoisa puhemies! Meillä on tärkeää energia- ja ilmastostrategiassa ja selonteossa niistä molemmista puhua, millä pääsemme päästöjen vähenemään liikenteessä, ja on outoa lukea, että tässä selonteossa ei ole tehty kustannusarviota vaihtoehtoisille poluille, joilla päästäisiin siihen, että mikä on kustannusvaikuttavuusvertailu eri toimenpiteiden kesken kokonaisuudessa, jolla me täyttäisimme oman osuutemme päästövähenemästä ja samalla saisimme meille kaivattua kasvua, työpaikkoja ja investointeja. Ehkä konkreettisemmin joudun tämän minuuttini käyttämään siihen, mitä te sanotte viime päivien uutisista, kun meillä otsikot huutavat perään, että Suomen hallitus uhkaa keskeyttää yli sata isoa aurinkovoimalahanketta. Me tiedämme, että sinne alueidenkäyttölain puolelle tuli esitys kaavamaisesta 50 hehtaarin maksimikatosta, ja noilla syrjäseuduilla, joilla esimerkiksi vanhoja turvemaita voitaisiin käyttää hyödyksi aurinkovoimaan, tämä on liian alhainen raja, samanlainen kuin hihasta vedetty tuulivoimalarajoitus, josta sanottiin, että monen hankkeen kannattavuus heikkenee. Eli Suomeen ei saa tehdä investointeja. Mitä vastaatte?

Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee yhden ruusun: se sitoutui ohjelmassaan pitämään kiinni Marinin hallituksen aikana tehdystä ilmastolaista. Suomessa tultaisiin jatkamaan siirtymää kohti hiilineutraalisuutta vuoteen 2035. Siihen tulisi pohjautua ilmasto- ja energiapolitiikka ja kaksoissiirtymä teknologian avulla. Meillä on jo kansalaisyhteiskunta ja elinkeinoelämä mukana. Käsittelyssä olevan energia- ja ilmastostrategian pitäisi ohjata Suomen kestävää kasvua, investointeja, energiaratkaisuja sekä ilmastopolitiikkaa tulevaisuuteen. Valitettavasti selonteko tulee liian myöhään, ilman riittävää rahoitusta ja ilman niitä konkreettisia toimia, joita yritykset, kunnat ja kansalaiset ovat odottaneet. Ei tule toista ruusua. Sosiaalidemokraattien mielestä strategian pitäisi olla kasvun moottori ja vihreään siirtymään kannustava tiekartta. Tähän liittyvät keskeisesti myös työvoimaan, koulutukseen ja tk-panostuksiin tehdyt linjaukset. Monipuolisesta energiapaletista, huoltovarmuudesta ja päästöpolusta olisi huolehdittava. Arvoisa puhemies! Vihreä siirtymä ei ole kuluerä vaan talouden uusi perusta. Vakaa toimintaympäristö ja viitoitus tulevaan on kilpailuetu, joka ratkaisee, mihin miljardiluokan investoinnit suuntautuvat — ne tulisi saada Suomeen. Hallitus kirjoittaa puhtaan siirtymän vauhdittamisesta, mutta todellisuudessa monet keskeiset päätökset ovat viivästyttäneet ja jopa vieneet kehitystä taaksepäin. Esimerkkinä käy lehmänkauppojen lehmänkauppa, kun kesällä tämä selonteko jumiutui alueidenkäyttölain koplaamiseen, ja nyt sekä tuulivoimalle että aurinkovoimalle heitetään kapuloita rattaisiin, siis heikennetään investointimahdollisuuksia, joihin yritykset haluaisivat ryhtyä. Useilta ilmastotoimilta on leikattu resursseja. On heikennetty suomalaisen biopolttoaineen kunnianhimoa jakeluvelvoitteessa ja tehty fossiiliseen polttoaineeseen veroale. Hallitus leikkasi jopa hiilidioksidin talteenottoteknologian kehittämisestä — siis luvattu kärkihanke, piippujen tulppaus, uhkaa jäädä lähtötelineisiin. Vihreän siirtymän pelko ei ole osoittautunut järkeväksi. Päästötön sähkö ja Euroopan edullisin hinta sekä valtavat investoinnit ja uusien potentiaali todistavat tämän. Pörssisähköasiakkaan kannalta on haaste, että sähkön hinta voi heitellä niin rajusti. Sen kohtuuttomasta heilumisesta voidaan päästä fiksulla regulaatiolla ja sillä, etteivät välttämättömät investoinnit siirto- ja jakeluverkkoon ja joustoon kompastu hitaaseen luvitukseen tai toimimattomaan byrokratiaan. Suomeen ja merille mahtuu yhä tuulivoimaa, datakeskuksia ja vetyhankkeita sekä varastoja ja siirtokapasiteettia, ydinvoimaa ja pienydinvoimaloita. Uusia sähköä kuluttavia investointeja tasapainottaa se, että Suomessa on tulollaan myös runsaasti kysyntää odottavia energiainvestointeja. Näillä yhdessä olisi kestävä kasvuvaikutus talouteemme. Energiaturvallisuus eli saatavuus ja verkon toiminta sekä huoltovarmuus on otettava huomioon pakkasjaksoilla ja kriisitilanteisiin varautumisessa. Turpeellakin on vielä rooli huoltovarmuuspolttoaineena CHP-laitoksissa. Arvoisa puhemies! Kansainvälistä politiikkaa värittää uhittelu ja turvallisuusuhat, jotka uhkaavat jättää puhtaat teknologiainnovaatiot, sitoutuneiden maiden toimet ja sopimukset varjoonsa. Teollisen strategian aikajänteen tulee olla yhden maan poliittista vaalisykliä pidempi. Hajautetut ja polttoaineista riippumattomat energiajärjestelmät ovat vanhoja fossiilikuljetusketjuja kriisinkestävämpiä, ja Venäjän tuontifossiileille emme enää halua eurojamme osoittaa. Poliittiset puheet voivat muuttua nopeammin kuin talouden rakenteet tai varsinkaan pysyvät ilmasto- ja energiahaasteet. Arvoisa puhemies! Hallituksen omat ratkaisut ovat siis lisänneet päästöjä aikana, jolloin ilmasto kuumenee ja ylitämme niin sanottuja keikahduspisteitä, joiden jälkeen ilmasto ja luonto eivät palaudu. Yritykset kertovat, että epävarmuus ja poukkoilevat linjat hidastavat päätöksiä. Jokainen viivästys kasvattaa päästövelkaa — velkaa, jonka maksamme joko kiristyvin EU-velvoittein tai menetettyinä investointeina. Suomi on ollut ilmastopolitiikan edelläkävijä, mutta viime vuosien epäröinti on rapauttanut tätä. Päästökauppasektorilla tavoitteita nopeammin vähenevät päästöt ovat luoneet asetelman, jossa Suomen kannattaa vaatia selkeää hiilen hintaa ja ilmastopolitiikkaa kauppapolitiikassa, EU:ssa ja kansainvälisissä pöydissä. Suomelle haasteelliset sektorit, maankäyttö ja liikenne, on pitkäjänteisellä politiikalla saatava laskevalle päästöuralle. Strategiaa on arvosteltu riittämättömänä vaikutusarvioiltaan ja liian yleisluonteisena, sekavana kokoelmana hallituksen korostuksia. Maankäyttösektoria, energiaverkkojen investointeja ja vetytaloutta olisi pitänyt käsitellä systemaattisemmin ja antaa investointikehikko nyt. Siis, puhemies, vihreä siirtymä on aikamme suurin talousmahdollisuus mutta myös välttämättömyys, jotta planeettamme pysyy elinkelpoisena tuleville sukupolville. Meillä ei ole varaa hukata aikaa. Seuraava hallitus jatkaa työtänsä entistäkin vaikeammissa taloudellisissa olosuhteissa saaden valtionvelan lisäksi Orpon hallitukselta päästövelkaa.

Arvoisa puhemies! Tässä, mitä esititte, oli osatotuus ja aika painottunut ideologinen totuus. Toinen totuus, joka myös voisi tästä näkyä ja jota tulee eduskuntakäsittelyssä katsoa, on se, että tällä hetkellä noin 40 prosenttiin kilpailutuksista, hankinnoista osallistuu maks. kaksi toimijaa. Tämä lakiuudistus ei ole tarkastellut pienten kuntien tilannetta. Markkinat puuttuvat monien pienten kuntien alueilta, ja näitä in-house-yhtiöitä on koitettu rakentaa vastaamaan palveluihin, joita kunnat tuottavat, ja on haettu järkeviä veronmaksajan etua ajavia tapoja tehdä hankintoja. Toivottavasti tätä maltetaan eduskunnassa tarkastella kunnolla. Sanoitte, että suljetaan pois, jos on epärehellistä toimintaa: törkeä kirjanpitorikos tai ympäristörikos. Oletteko valmiita lisäämään siihen myös ihmiskaupasta tuomitut tarjouksen antajat? Siitä on Finlandia-kirjassa Pitkä vuoro hyviä esimerkkejä, että kunnat ovat joutuneet jopa markkinaoikeuteen ja hävinneet, [Puhemies koputtaa] kun ovat kilpailuttaneet muulla kuin pelkällä hinnalla. Tämä olisi nyt auki, korjattavissa.