Hemmilä Pertti

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on todellakin valtion vuoden 27 talousarvioesitys, ja äsken käytiin reilun 4,5 tunnin mittainen erinomaisen hyvä debatti. Kun arvioimme tätä esitystä ja maamme tulevaisuutta, meidän on uskallettava katsoa rehellisesti tosiasioita suoraan silmiin. Valtiontaloutemme pitkään jatkunut epätasapaino, vuodesta 2020 alkanut epätasapaino, vaatii meiltä päättäjiltä nyt sellaista vastuullisuutta, jota tämän salin ainakaan vasemmalla laidalla ei ole liikaa nähty. Velaksi elämisen ja jatkuvan velkaantumisen kierre on katkaistava, sillä emme voi rakentaa Suomen tulevaisuutta pelkkien katteettomien lupauksien varaan. Syömme nyt lastemme ja lastenlastemme pöydässä. Jo lähitulevaisuudessa yksi kaikkein keskeisimmistä ja tehokkaimmista keinoista valtiontalouden tasapainottamiseksi on julkisen hallinnon tuntuva ja rohkea keventäminen. Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmenten saatossa rakentanut itselleen hallintokoneiston, joka on paisunut aivan liian raskaaksi. Me olemme säädelleet, pykälöineet, virastoittaneet ja luoneet sellaisia raportointivelvollisuuksia, jotka eivät enää millään tavalla palvele tavallisen kansalaisen, yrittäjän tai ylipäätään veronmaksajan etua. Päinvastoin, tämä byrokratia toimii pelkkänä jarruna taloudelliselle toimeliaisuudelle, työnteolle ja yrittäjyydelle. Herra puhemies! Meidän on purettava turhaa sääntelyä ja leikattava julkista hallintoa rankalla kädellä. Karsimalla päällekkäisiä rakenteita ja tehottomia virastoja me emme ainoastaan saavuta merkittäviä, miljardiluokan säästöjä valtiontalouteen, vaan samalla vapautamme suomalaiset yritykset ja työntekijät tekemään sitä, mikä maatamme parhaiten kannattelee: tuottavaa työtä. Talouden välttämätön sopeuttaminen on kohdistettava hallintoon, ei suomalaisten arjen ja peruspalveluiden tai yhteiskunnan elinvoiman edellytyksiin. Arvoisa herra puhemies! Talousarvioesityksessä on kuitenkin osa-alueita, joissa säästöt ja määrärahojen puute iskevät suoraan maamme kriittisiin menestystekijöihin. Haluan nostaa esille kokonaisuuden, joka koskettaa lähes kaikkia suomalaisia. Se on liikenneinfrastruktuurimme tila ja ennen kaikkea haja-asutusalueiden tiestö. Toimivat liikenneyhteydet ovat koko Suomen elinvoiman, teollisuuden kilpailukyvyn ja hyvinvointimme perusedellytys. Tällä hetkellä maaseudun tiestön korjausvelka on kasvanut mittasuhteisiin, joiden vuoksi haja-asutusalueilla ollaan jo aivan liian suurissa ongelmissa. Erityisen ratkaisevassa asemassa ovat yksityistiet, joita maassamme on yli 300 000 kilometriä. Nämä tiet muodostavat Suomen tiestön ehdottoman enemmistön, eivätkä ne suinkaan ole mitään vähäpätöisiä mökkipolkuja. Tämä valtava yksityistieverkosto on kansallisen huoltovarmuutemme, maataloutemme, elintarvikehuoltomme ja puuhuoltomme elintärkeä verisuonisto. Jos maaseudun tuotteet, raakapuu ja elintarvikkeet eivät pääse liikkumaan alkulähteiltään eteenpäin jalostukseen ja kuluttajille, koko maan taloudellinen ja yhteiskunnallinen huoltovarmuus vaarantuu vakavasti. Herra puhemies! Meidän on siirrettävä painopiste virkakoneiston ruokkimisesta sinne, missä todellinen suomalainen lisäarvo tuotetaan. Me emme voi enää katsoa vierestä, kun valtionhallinto paisuu, mutta kun kevennämme julkista hallintoa, karsimme turhat sääntelytehtävät. Virastoistamme saamme ne miljoonat, joilla koko Suomen elinvoima pelastetaan. Suomi nousee vain työllä, yrittäjyydellä ja vahvalla osaamisella, ei hallintoa paisuttamalla.

Kiitos, arvoisa puhemies! On kiinnittänyt huomiota se puhe hömppäheinästä, kun en oikeastaan taida tunnistaa, mitä se hömppäheinä on. Kotimaakunnassani Varsinais-Suomessa en ole nähnyt semmoisia viljelyksiä, jos niitä sitten voi viljelyksiksi edes kutsua. Olen kulkenut tässä viimeisten viikkojen aikana sekä Jämsänkoskella että Haminassa ja ainakaan niillä automatkoilla en ole huomannut tämmöisiä hömppäheinäpeltoja. Mitä se itse asiassa on, ja miten niitä sitten aiotaan taklata? Sitten haluaisin kuitenkin positiivisen kautta nyt lähestyä, koska täällä salissahan on tunnelma aika paljon vain parantunut illan mittaan. Toki kun väki vähenee, niin tunnelma paranee, onko se niin? Nimittäin ei kaikilla maatiloilla mene heikosti. Minuun ovat ottaneet yhteyttä kotieläintilojen tuottajat, jotka kehuvat, että ei tässä nyt niin suurta hätää ole, että naudanlihan hinta on vuoden takaisesta kaksinkertaistunut. Maitotiloilla näyttää julkistenkin tietojen, julkisuudessakin esillä olevien tietojen, valossa menevän aika hyvin, vai mitä, edustaja Mehtälä? Sitten myöskin siipikarja: erityisesti broilertuotannossa näyttää kanssa menevän oikein hyvin, niin että on jotain positiivistakin. Mutta kuten täällä nyt ihan kiitettävällä tavalla on otettu puheeksikin, niin se on viljanviljely, joka nyt on kriisissä, ja siihen pitäisi löytää nyt ratkaisuja. Tässä keskustelussa kun on puhuttu esimerkiksi valkuaiskasvien kotimaisen tuotannon lisäämisestä ja soijan tuonnin vähentämisestä, ehkä näistäkin löytyisi joitain apuja. Sitten on otettu puheeksi täällä — edustaja Kettunen muistaakseni ainakin — nämä yksityistiet. Tämähän on nyt kyllä semmoinen asia, mihin pitäisi suhtautua vakavasti, kun sekä puuntuotanto ja puukuljetukset että myöskin ruuantuotanto ja elintarvikekuljetukset paljon käyttävät nimenomaan tätä yksityistieverkkoa. Ja huomio: eivät ole koskaan — minä muistan aiemmalta kansanedustajauraltani 16 vuoden ajalta — edes 30:tä miljoonaa euroa valtion yksityistieavustukset olleet. Nyt ne ovat toki ihan muutama miljoona, millä ei ole mitään merkitystä, kun ottaa huomioon, että yksityisteitä on kaiken kaikkiaan yli 300 000 kilometriä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Essayah vastauspuheenvuorossaan otti esille sen, että öljykasvien ja valkuaiskasvien viljely Suomessa on lisääntynyt huomattavasti, jopa lähes kaksinkertaistunut aiemmasta. Minä haluaisin tästä vähän lisää lausua eli sen, että me voitaisiin Suomessa kyllä korvata nimenomaan soijan tuontia erittäin paljon. Eli on laskettu, että Suomeen tuodaan nimenomaan soijaa ja jonkun verran muutakin valkuaista niin paljon, että se vastaa viljelyalana jopa satojatuhansia hehtaareita. Jos näin toimittaisiin, että Suomessa keskityttäisiin viljelemään vielä enemmän öljykasveja ja vähennettäisiin soijan tuontia, niin tällöin vilja-ala voisi vähentyä, ja tämä tarkoittaisi myöskin ehdottomasti huoltovarmuuden lisäämistä. Tästä haluaisin kyllä ministeriltä vielä arvion, mikä hänen käsityksensä on, voitaisiinko tätä jollain tavalla edistää. Sitten myöskin haluaisin ministeriltä vastauksen, kun minulla on tässä uuden maatalouspolitiikan tuloksia. Siis se valmistelu kesti vuosikausia, tämän kauden, millä nyt ollaan menossa. Nyt täällä lukee, että uuteen maatalouspolitiikkaan ei ole tulossa tilakohtaisia tukikattoja. Nyt kuitenkin tiedossani on, että tilakohtaisia tukikattoja on, eli tukileikkuri iskee sitten tietyllä pinta-alalla. Mikä on ministeri näkemys, miksi näin on? Onko tämä asia viime hetkellä muuttunut sitten Euroopan komissiossa? Seuraavassa puheenvuorossa otan puheeksi vielä yksityistiet ja vähän muutakin. [Tuomas Kettunen: Kiitos!] — Kiitos.

Herra puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluan lausua lämpimät kiitokset keskustalle tästä välikysymyksestä. On nimittäin poikkeuksellisen hienoa, että oppositio järjestää meille tällaisen juhlahetken ja salin täydeltä edustajia ja puheaikaa eduskunnan kenties tärkeimmästä aiheesta: suomalaisesta ruoasta, maataloudesta ja maaseudun elinvoimasta. Tästä vilpittömät kiitokset opposition suuntaan. [Peter Östman: Yhdyn siihen!] Huoli viljelijöiden arjessa pärjäämisestä ja tilojen kannattavuudesta on meille kaikille yhteinen. Pitkän linjan maanviljelijänä tiedän täsmälleen, miltä ne haasteet tuntuvat siellä maatilalla, mutta, arvoisa puhemies, julkisessa keskustelussa keskustapuolue on yrittänyt luoda kuvaa, että maatalouden vaikeudet olisivat syntyneet vasta tämän hallituskauden aikana. Herra puhemies! Politiikassa tarvitaan ripaus realismia mutta myös hyvää muistia. Keskusta piti hallussaan maa- ja metsätalousministerin salkkua peräti kahdeksan vuotta ennen tätä hallituskautta. Se on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii kasvattaa monta hyvää viljasatoa, mutta toden totta ministeri olisi halutessaan ehtinyt korjata hallinnon rakenteitakin. Silloinen ministeri Jari Leppä neuvotteli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eli CAP-ohjelman, jota tämä nykyinen hallitus joutuu nyt kirjaimellisesti ja pilkulleen noudattamaan. [Mikko Savolan välihuuto] Sopimus, joka tehtiin silloin, jätti nykyiselle hallitukselle oikeastaan melko vähän kansallista liikkumavaraa. Me teemme parhaamme niillä korteilla, jotka te keskustalaiset ministerit meille jaoitte. Vaalikauden viimeisen vuoden ministerinä toimi hyvä kollegani, joka ei nyt ole sattumalta salissa: edustaja Antti Kurvinen, joka nykyään johtaa keskustan eduskuntaryhmää. Muistamme hyvin, kuinka reilut neljä vuotta sitten, talvella 2022, MTK:n johtokunta joutui kokoontumaan jopa ylimääräiseen kriisikokoukseen Suomen maatalouden pelastamiseksi. Silloinkin huudettiin hallitusta apuun. On pakko kysyä hyvässä hengessä edustaja Kurviselta: kun keskustalla oli tuolloin maatalousministerin salkku yhtäjaksoisesti jo seitsemän vuotta, miksi tuolloin vuonna 2022 Suomessa maatalouden kannattavuus oli koko siihenastisen EU-historian alimmalla tasolla? [Hanna Kosonen: No miksiköhän!] Herra puhemies! Kun puhutaan tästä nykyisestä äärimmäisen vakavasta kustannuskriisistä, on katsottava tarkkaan, mihin se kaikista kipeimmin iskee. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa aiheutti tämän kierteen, [Mikko Savola: Se muuten alkoi vuonna 22!] ja viimeistään Lähi-idän kriisi on nostanut raakaöljyn hinnan ihan tähtitieteellisiin summiin. Tämä iskee nyt täydellä painollaan nimenomaan kasvintuotantoon, erityisesti puitaviin kasveihin, kuten viljaan ja öljykasveihin. Kevyen polttoöljyn hinta, jolla traktorit ja puimurit liikkuvat ja jolla kuivataan viljat, lähentelee jo kahta euroa litralta. Se on historiallinen ennätyshinta. [Anne Kalmarin välihuuto] Onneksi tämä poikkeuksellinen tilanne on tunnistettu myös Euroopan tasolla. EU-komissio on antanut asetuksen, joka mahdollistaa jäsenvaltioiden poikkeuksellisen kriisituen maksamisen nimenomaan kasvinviljelijöille. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous ei ole mikään kuihtuva museo, vaan se on modernia, elintärkeää teknologiaa. Se on osa Suomen kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Kuten meillä Varsinais-Suomessa ja täällä salissakin hyvin tiedetään, viljelijä ei kaipaa pelkkää myötätuntoa tai vaalikaudesta toiseen siirrettäviä hätäapupaketteja, vaan kaupan ja teollisuuden ote on tällä hetkellä aivan liian vahva. Ruokaketjun arvonmuodostuksen on oltava sellainen, että viljelijä saisi työstään ja ottamastaan yrittäjäriskistä oikeudenmukaisen korvauksen suoraan markkinoilta, ei pelkästään tukien kautta ja niiden avulla. Siksi korjaamme kilpailulakia ja uudistamme elintarvikemarkkinalakia. Elintarvikemarkkinavaltuutetulle on saatava ripeämpi ote, ja jokaisesta ketjun epäkohdasta ei tarvitse tehdä väitöskirjan tasoista selvitystä, vaan puuttumisen on oltava nopeaa. Arvoisa herra puhemies! Vielä lopuksi: Me uskomme suomalaiseen maaseutuun ja sen tekijöihin. Kun me puramme byrokratiaa, suoristamme mutkia ja tervehdytämme ruokaketjun markkinoita, suomalainen maatalous nousee uuteen kukoistukseen. Eväät siihen ovat kyllä jo olemassa, ja tämänkin välikysymyksen jälkeen hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. — Kiitos.

Rouva puhemies! Luen tässä Yleltä tiedotteesta pätkän: ”Maatalous ajautunut EU-ajan vakavimpaan kriisiin — MTK-johtokunta kokoontunut kriisikokoukseen. MTK:n johtokunta luovutti maan hallitukselle vaatimukset suomalaisen maatalouden ja ruuantuotannon pelastamiseksi. Maatalouden kannattavuus on nyt EU-historian alimmalla tasolla.” Mutta mitä ihmettä, tämä uutinen ei olekaan tältä vuodelta eikä tältä päivältä, vaan tämä on vuodelta 2022, [Välihuuto] kun keskusta oli hallinnut maatalousministeriötä peräti seitsemän vuoden ajan. [Eduskunnasta: Ja sen jälkeen on suunta vain alaspäin!] Näin on silloin käynyt, jotenka nyt on tilanne se, [Välihuutoja keskustan ryhmästä] että jos keskusta olisi jatkanut maatalouspolitiikan vetovastuussa vielä tämän kauden, kuinka pohjalla me sitten oltaisiinkaan.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiirehdin tuolta Pikkuparlamentin puolelta, kun onneksi huomasin katsoa ja kuunnella tätä keskustelua. Se liittyy yksityisteihin. Kiitoksia ministerille lain esittelystä, esittelypuheenvuorosta. En ihan tarkkaan ole perehtynyt tähän uuteen lainsäädäntöön, mutta oletan, että taitaa olla kysymys aika lailla pienistä asioista ja hienosäädöstä. Suurin ongelma — odotin, että se tässä keskustelussa tulee esille, mutta ei tullut, siksi kiirehdin tänne — nimenomaan yksityistierahoituksessa tällä hetkellä on se, että valtionavustukset ovat olleet jo vuosikymmeniä aika lailla olemattomia. Muistan, että valtionavustukset eivät milloinkaan ole tainneet nousta yli 30 miljoonan euron. Ne ovat olleet hyvin mitättömiä. Tässä keskustelussa, ministerin esittelypuheenvuorossa ja myöskin edustajien puheenvuoroissa, on käynyt ilmi, että yksityisteitä on Suomessa yli 300 000 kilometriä ja että ne toimivat nimenomaan puuhuollon ja maatalouden huoltoreitteinä. Jos ajatellaan, että yksityistiellä käytettäisiin kilometrille vaikka 1 000 euroa sen kunnossapitoon, 1 000 euroa kilometrille vuodessa, niin se tekisi 300 miljoonaa euroa. Tästä yksityiset tiekunnat joutuvat maksamaan arvonlisäveroa 25,5 prosenttia. Osaatte varmasti laskea, kuinka paljon yksityiset tiekunnat maksavat veroa valtiolle siitä, että saavat pitää näitä yksityisteitä kunnossa. Onko tämä oikein? Olen tätä silloin edellisellä eduskuntaurallani jo kysynyt ja yrittänyt tehdä korjausta, mutta en ole saanut kyllä ainakaan itse hyväksyttävää vastausta, mutta mitä sanoo nykyinen liikenneministeri? Arvoisa liikenneministeri, mitä sanotte tähän? Onko se oikein, että yksityiset tiekunnat maksavat veroa valtiolle jopa 50—80 miljoonaa euroa vuodessa ja saavat ensi vuonna ehkä 3,5 miljoonaa euroa valtionavustuksia?

Rouva puhemies! Olen tässä salissa nähnyt monenlaista, sanoisinko, ei niin kovin mieltä ylentävää poliittista debattia, mutta opposition nyt vaatima ylimääräinen kesäistunto ylittää kyllä kaikki odotukset. Arvoisa puhemies on paljolti opposition nostattaman kohun takia kutsunut eduskunnan koolle puimaan Helsinki Garden -hanketta, ja voin yhtyä monen suomalaisen ajatukseen ja yhtään liioittelematta todeta: tämänkaltainen opposition toiminta on kesäteatteria, joka ei kuuluisi eduskunnan arvokkaaseen toimintaan. Valitettavasti tällä esityksellä ei ole kesäteatterilla tavoiteltavaa viihdearvoa, vaan se antaa kansalaisille täysin väärän kuvan eduskunnan keskeisimmästä tehtävästä, lainsäädäntötyöstä. Tämmöinen teatteri ei lisää eduskunnan arvovaltaa eikä takuulla paranna kansanedustajien työlleen ansaitsemaa kunnioitusta. Meidän työmme täällä pitäisi perustua asioiden huolelliseen punnitsemiseen, ei hätiköityyn otsikoiden perässä juoksemiseen. En malta olla muistuttamatta tässä yhteydessä, vaikka siitä on jo monta kertaa muistutettu, että edes kesällä 2022 eduskuntaa ei kutsuttu koolle, vaikka tämän monessa yhteydessä mainitun Uniper-kriisin yhteydessä puhuttiin lähes kuuden miljardin euron tappioista suomalaisille veronmaksajille. On hyvä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Arvoisa puhemies! Opposition riveistä kuuluu kovaa huutoa siitä, miten asioita hoidetaan huonosti, mutta samalla tyystin unohdetaan, että suuret investoinnit vaativat vakautta ja ennakoitavuutta, ei poukkoilevaa politiikkaa. On suorastaan ironista, että täällä salissa vaaditaan avoimuutta ja vastuullisuutta, mutta käytännössä toimitaan tasan päinvastoin lietsomalla epävarmuutta. Osa tämän teatteriesityksen esiintyjistä ei ole pysynyt roolissaan edes koko näytöskautta. Täällä salissa istuu opposition edustajia, jotka ovat esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa [Vasemmalta: Ei pidä paikkaansa!] tukeneet Garden-hanketta ylistävin sanoin. Eräskin tässä salissa istuva edustaja oli hankkeesta Helsingin valtuustosalissa ”aivan todella innoissaan eikä ollenkaan peloissaan”, mutta täällä täysistuntosalissa hän ei ole enää ollenkaan innostunut Helsingin vetovoimasta. Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt kuitenkin toiminut asiassa erittäin vastuullisesti, kun se eilisellä päätöksellään käynnistää laajan arviointimenettelyn siitä, miten tällaisten suurten hallihankkeiden aikaansaamista ja tukemista voidaan tulevaisuudessa edistää ja säädellä selkeästi. Tämä on sitä todellista vastuunkantoa. Huutelun sijaan pureudutaan järjestelmän kehittämiseen, jotta Suomeen saadaan jatkossakin elinvoimaa, investointeja ja työpaikkoja. Ennen kuin oppositio ehtii taas kerran pahoittaa mielensä tästäkin rakentavasta ratkaisusta, muistutan, että me tarvitsemme tässä maassa rohkeita tekoja. Tulevaisuus ei rakennu pelkällä jarruttamisella tai menneiden muistelulla, meidän on katsottava eteenpäin positiivisen kautta. Suomi ja ehkäpä Helsinkikin ansaitsevat moderneja areenoita, ja meidän tehtävämme on luoda sellaiset puitteet, että hankkeet voivat edetä suoraviivaisesti, rehdisti ja ilman tällaista poliittista sirkusta. Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Kun tämä kesäteatterikausi saadaan päätökseen ja esirippu lopulta laskee, toivon, että myös opposition puolella palataan takaisin arkeen ja siihen oikeaan työhön, jota varten meidät on tänne valittu. Eikö voitaisi sopia niin, että kääritään nyt hihat ja ryhdytään yhdessä rakentamaan toimivaa Suomea, jossa investoinnit etenevät, talous kasvaa ja suomalaisten ahkerien ihmisten työpanos tuottaa kaikenmoista hyvinvointia?

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys valkoposkihanhen ja merimetson siirtämisestä metsästyslain piiriin on erittäin odotettu ja välttämätön ratkaisu. Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä nostetut taloudelliset ja ekologiset reunaehdot puoltavat tätä muutosta. Meidän on vihdoin siirryttävä passiivisesta vahinkojen maksamisesta aktiiviseen ja ennakoivaan kannanhallintaan. Lajien aiheuttamat tuhot ovat alueellisesti erittäin massiivisia ja kohdistuvat tietyille seuduille Suomessa. Suurin osa valkoposkihanhien aiheuttamista miljoonavahingoista painottuu Itä-Suomeen, erityisesti Pohjois-Karjalan pelloille. Valtion eli veronmaksajien maksettavaksi pelkistä hanhituhoista koituvat korvaukset ovat nousseet vuosi vuodelta miljooniin euroihin. Merimetsot taas kurittavat rannikkoseutujemme ja saariston ammattikalastusta, herkästä saariluonnosta puhumattakaan. Tämä ei ole pelkkää luonnonsuojelua. Tämä on valtiontaloudellinen ja elinkeinopoliittinen vakavan pohdinnan paikka. Arvoisa puhemies! Nykyinen poikkeuslupajärjestelmä on osoittautunut täysin toimimattomaksi. Se on osoittautunut hitaaksi ja erittäin kalliiksi. Kun elinvoimaisten lajien vahinkojen hallinta nyt siirretään luonnonsuojelulaista metsästyslakiin, saamme purettua suojametsästystä jarruttavan lupabyrokratian. Suomen riistakeskus pystyy jatkossa myöntämään poikkeusluvat huomattavasti joustavammin ja nopeammin suoraan sinne, missä akuutti tarve ja vahingot ovat suorassa suhteessa. Vielä lopuksi, puhemies: Tällä lakimuutoksella emme vaaranna kumpaakaan lajia, vaan hyödynnämme EU-oikeuden sallimat joustot EU:n lintudirektiivin mukaisesti, kuten naapurimaissammekin tehdään. Turvaamme samalla maatalouden toimintaedellytykset, turvaamme myös saariston elinkeinot ja säästämme veronmaksajien euroja. Kannatan voimakkaasti valiokunnan mietinnön hyväksymistä. [Anne Rintamäki: Juuri näin!]

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron, kun kuuntelin tuossa keskustan edustajien aika räväköitä arvostelupuheenvuoroja koskien tätä energiaveron palautusta. Se on kuitenkin kymmenen miljoonaa euroa valtion budjetissa kaiken kaikkiaan, vaikkakin litrakohtainen merkitys on aika pieni, eli se neljä senttiä litra. Olisin muistuttanut keskustalaisia, joita ei nyt näy kyllä salissa — no, siellä takapenkissä istuu sentään edustaja Kontu — siitä, että viime kaudella keskustan toimiessa maatalouspolitiikan johtavana puolueena tässä maassa tehtiin aika isoja virheitä muun muassa huoltovarmuuden kannalta. Yksi pahimpia virheitä oli se, että vielä vuoden 2022 alussa nimenomaan keskustan toimiessa hallituksessa ja keskustalaisen maa- ja metsätalousministerin päätöksillä maksettiin turvetuotantokoneiden romuttamisesta 30 miljoonaa euroa [Juho Eerola: Oho!] — 30 miljoonaa euroa maksettiin turvetuotantokoneiden romuttamisesta. [Kaisa Garedew: Käsittämätöntä!] Elettiin sitä aikaa, kun jo oli näköpiirissä, että jotain saattaa tapahtua tuolla Ukrainassa. Siellähän alkoi tapahtua sitten 24. päivä helmikuuta, niin kuin hyvin muistamme. Muistan, kun kotisohvalta lähetin silloiselle maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle viestin, että älkää nyt ihmeessä maksako turvetuotantokoneiden romuttamisesta tuollaisia summia, mutta niin ne vaan on romutettu, ja nyt on aika lailla turha itkeä sitten enää niitten varmuusvarastojen perään. Nythän kuitenkin tämä hallitus tietysti, niin kuin tiedetään, on panostanut nimenomaan energian varmuusvarastointiin, ja sehän koskee sitten tietysti turpeen tuotantoa. Vielä haluan tässä mainita, kun edustaja Kalmari — valitettavasti hänkin jo poistui salista — käytti puheenvuoron, missä hän totesi, että luomutuotannossa tätä energiaa eli polttoöljyä käytetään huomattavasti enemmän kuin tavanomaisessa. Se pitää paikkansa. Jos luomutuotantoa verrataan esimerkiksi suorakylvötekniikalla tuotantoon, niin polttoöljymäärä, mitä kuluu, on varmasti ehkä peltoviljelyssä jopa lähes kolminkertainen, mutta glyfosaatteja elikkä myrkkyjä ei sitten kulu lainkaan.

Arvoisa herra puhemies! Edelliset puhujat ottivat esille maatalouden energiatuen. Siihen tässä esityksessä on osoitettu noin 10 miljoonan euron rahasumma, ja sehän tulee varmasti tänä vuonna tarkkaan käytettyä. Käsittelen tässä puheessani kuitenkin hiukan laajemmin tätä tilannetta. Ensinnäkin voimavarat on aina kohdennettava sinne, missä hätä on suurin ja korjaustarpeet kiireellisimmät. Varsinais-Suomen kansanedustajana tarkastelen tätä esitystä erityisesti lounaisen Suomen näkökulmasta, joka on koko maamme keskeinen veturi. Alueellamme on vahvaa maataloutta mutta myös erityisesti vientiteollisuutta sekä kriittistä saaristologistiikkaa. Nämä tekijät ovat suoraan kytköksissä koko Suomen huoltovarmuuteen. Siksi tässä lisätalousarviossa tehtävät valinnat heijastuvat välittömästi lounaisen Suomen arkeen ja elinvoimaisuuteen. Arvoisa puhemies! Tämä täydentävä esitys tuo tarvittavia täsmätoimia juuri tähän hetkeen. Talouspolitiikan on tuettava kasvua myös silloin, kun teemme kipeitä sopeutustoimia. On oikein, että hallitus panostaa infrarakentamiseen ja myös väylien korjausvelan taittamiseen. Varsinais-Suomessa tieverkoston kunto ja toimivat logistiset ketjut edellä mainituista syistä ja niihin viitaten ovat elinehto yrittäjyydelle. Haluan kuitenkin esittää selkeän vaatimuksen myös jatkovalmistelulle niin hallituksen taholla kuin täällä eduskunnassa. Meidän on varmistettava, että peruspalvelut ja myös pelastustoimi toimisivat luotettavasti. Nimenomaan viittaan siihen, että pelastustoimen on toimittava myös kasvukeskusten ulkopuolella. Alueellinen tasapaino ei saa vaarantua. Lounais-Suomessa tehdään päivittäin hartiavoimin töitä koko maamme hyvinvoinnin eteen. Tämän olisi aiheellista näkyä myös valtion budjettivaroja jaettaessa. Herra puhemies! Liikkumavara valtiontaloudessa on kapea. Jokainen menoeuro on perusteltava tarkasti. On oikein reagoida muuttuvaan tilanteeseen nyt eikä vasta myöhemmin. Suomi on pidettävä vakaana, turvallisena ja erityisesti yrittäjäystävällisenä maana. Huomioni luonnollisesti kiinnittyy siihen, että lounaisen Suomen teollisuuden, maatalouden ja asukkaiden tarpeet otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomen suunta korjataan vain huolehtimalla siitä, että tämän maan pyörät pidetään pyörimässä. Haluan vielä tässä lopuksi kiittää valtiovarainministeri Purraa ja toivon tälle esitykselle hyvää ja rakentavaa jatkokäsittelyä valiokunnassa.

Herra puhemies! Ulkoministeri Valtosen täällä esittelemä valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta Ukrainaa tukevaan operaatio Legioon on osoitus siitä, että kannamme kansainvälisen vastuumme ryhdikkäästi. Me kannamme vastuumme suunnitelmallisesti ja rakentavassa yhteistyössä kumppaneidemme kanssa. Ukrainan tukeminen ei ole vain turvallisuuspoliittinen välttämättömyys, vaan se on moraalinen velvollisuutemme, joka yhdistää tätä salia yli puoluerajojen. On tärkeää, että tällaisista merkittävistä askeleista keskustellaan täällä parlamentissa avoimesti ja yhteistä säveltä etsien. Puhemies! Suomen suunnittelema panos, enintään 40 sotilasta, Norjan johtamaan koulutusyhteistyöhön on tasapainoinen ja varmasti tarkkaan harkittu. Tämä operaatio ei luo uusia päällekkäisyyksiä, vaan se täydentää ja tukee jo käynnissä olevia kansainvälisiä ponnisteluja ja koulutusoperaatioita. Juuri tällaista koordinaatiota ja resurssien viisasta kohdentamista Eurooppa tällä hetkellä tarvitsee. Meidän on varmistettava, että jokainen euro ja jokainen työtunti tuottaa parhaan mahdollisen hyödyn Ukrainan puolustustaistelulle. Puolassa annettava koulutus on turvallinen, tehokas ja käytännönläheinen tapa viedä suomalaista huippuosaamista sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Herra puhemies! Suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän ja reservin koulutusjärjestelmän taso on maailmanluokkaa. Meillä on pitkä kokemus siitä, miten siviilitaustaisista kansalaisista koulutetaan lyhyessä ajassa erittäin suorituskykyisiä, motivoituneita ja taktisesti taitavia sotilaita. Tämä on juuri sitä erityisosaamista, jota voimme ja jota meidän pitää tarjota ukrainalaisille kumppaneillemme. Kouluttamalla ukrainalaisia joukkoja emme ainoastaan vahvista heidän puolustuskykyään, vaan rakennamme samalla pitkäikäistä luottamusta ja yhteistoimintakykyä Pohjoismaiden ja muun Euroopan liittolaistemme kanssa. Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on vahva viesti siitä, että Suomi ei vetäydy syrjään vaan on mukana vahvasti rakentamassa vakaampaa ja turvallisempaa Eurooppaa. Kun toimimme yhdessä rintamassa määrätietoisesti ja rakentavassa hengessä, osoitamme sekä Ukrainalle että koko maailmalle, että vapaiden demokratioiden tahto on murtumaton. Tältä pohjalta toivon asialle ripeää ja yksituumaista käsittelyä valiokunnassa. — Kiitos.