Hemmilä Pertti

Herra puhemies! Käsittelemme taas tänään alkoholilakia, tällä kertaa suuren valiokunnan mietinnön pohjalta. Kuten muistamme, eduskunta äänesti reilu viikko sitten tämän salikeskustelun pohjaksi hallituspuolueiden edustajien jättämän vastalauseen. Tämä ohjasi lain suuren valiokunnan syyniin. Haluan heti aluksi palata siihen keskusteluun, jota kävimme tästä samasta asiasta torstaina 11. päivä kesäkuuta. Toin jo tuolloin esille painokkaan huoleni perinteisten arvojen, kansanterveyden ja yhteiskuntamme vakauden puolesta. Totesin silloin, ja toistan sen tänään, että alkoholilainsäädännön laajamittaiset löysennykset, kuten alkoholin kotiinkuljetus ja hallitsematon etämyynti, kantavat mukanaan suuria ja arvaamattomia riskejä. Emme voi sivuuttaa niitä sosiaalisia ja terveydellisiä kuluja, joita tästä markkinoiden avaamisesta väistämättä seuraa. Vastuullisen lainsäätäjän velvollisuus olisi asettaa kansalaisten hyvinvointi ja yhteiskunnan kokonaisetu aina etusijalle. Kritiikkini tätä lakimuutosta kohtaan ei ole ollenkaan hälventynyt. Toimin itse aktiivisesti suuressa valiokunnassa ja esitin siellä lausumaa, koska katsoin, ja katson edelleen, että uusi laki vaatii poikkeuksellisen tiukat raamit ja tarkat reunaehdot. Meidän on pystyttävä estämään alkoholin saatavuuden laajentamisesta syntyvät hallitsemattomat lieveilmiöt. Arvoisa herra puhemies! Tehtyjen muutosten myötä on välttämätöntä, että eduskunnalla on käytössään kaikki mahdolliset mekanismit haittojen minimoimiseksi ja tilanteen seuraamiseksi. Tästä syystä aion tänään esittää toisen lausuman. Tämä lausuma ei ole mikään uusi tai irrallinen keksintö, se on sanamuodoltaan täsmälleen sama lausuma, jonka hallituspuolueiden edustajat sisällyttivät vastalauseeseensa jo sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kyseessä on siis linjaus, jonka samanmielisyyden ja tarpeellisuuden myös hallituspuolueiden valiokuntajäsenet tunnistivat. Katson, että tämän nimenomaisen lausuman sisällyttäminen eduskunnan päätökseen on aivan välttämätön työkalu, jolla edes yritämme suitsia kotiinkuljetuksen ja etämyynnin tuomia kielteisiä vaikutuksia. Jos kerran lainsäädäntöä ollaan viemässä vauhdilla eteenpäin, meidän on velvoitettava hallitus seuraamaan ja reagoitava viipymättä, jos kansanterveydellinen tilanne sitä vaatii. Herra puhemies! Me emme saa sulkea silmiämme siltä todellisuudelta, että alkoholi on edelleen yksi suurimmista yhteiskunnallisista kipupisteistämme. Kun sääntelyä puretaan, on valvontaa ja seurantaa vastaavasti tiukennettava. Eduskunnan on kannettava oma vastuunsa herkästi ja viisaasti. Pyydänkin teitä, arvoisat kollegat, yli puoluerajojen tukemaan tätä esittämääni lausumaa. Varmistetaan yhdessä, että maassamme säilyy edes jonkinlainen hallittu, vastuullinen ja ennakoitava linja alkoholipolitiikassa. Vielä lopuksi, arvoisa herra puhemies, tämä lausumaehdotus: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” Tämä on siis se sama lausuma, joka sisältyi StV:n mietinnön vastalauseeseen Mia Laiholta ynnä muilta. — Kiitoksia.

Kiitos, rouva puhemies! Edustaja Pekonen otti aivan oikein esille tämän lausuman, joka on ollut siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esillä. Tästä kyllä suuren valiokunnan kokouksessa viime perjantaina puhuttiin, mutta siellä kylläkin eräät edustajat totesivat, että tämä lausuma, minkä itse esitin, on niin kattava, ettei sitä tarvita. Mutta otin kyllä tuosta kopin. Kun ilmeisesti ensi viikon maanantaina tätä käsitellään toisessa käsittelyssä, niin lupaan ehdottaa siinä tätä lausumaa vielä, koska tämä on erittäin hyvä. — Kiitoksia. [Aino-Kaisa Pekonen: Hyvä, kannatan!]

Rouva puhemies! Käsillämme oleva hallituksen esitys alkoholilain muuttamiseksi on herättänyt laajaa ja perusteltua huolta perinteisten arvojen, kansanterveyden ja yhteiskuntamme vakauden puolustajissa. Hallituksen sinänsä ymmärrettävä pyrkimys sääntelyn purkamiseen ja elinkeinovapauden edistämiseen menee tässä esityksessä kyllä liian pitkälle. Me emme voi rakentaa suomalaista yhteiskuntaa pelkän markkinaehtoisen vapauden varaan, jos hinta siitä maksetaan perheidemme hyvinvoinnilla ja arjen turvallisuuden vaarantumisella. Rouva puhemies! Alkoholi ei ole mikä tahansa kulutushyödyke. Se on aine, jonka väärinkäyttö murentaa perheyhteisöjä, lisää turvattomuutta ja kuormittaa kohtuuttomasti sosiaali- ja terveydenhuoltoamme. Kun sääntelyä höllennetään liian radikaalisti ja nopeasti, riskit kasvavat hallitsemattomasti. Erityisesti nuorison ja heikommassa asemassa olevien suojelu on meidän päättäjien moraalinen tehtävä. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt mietinnössään erittäin vastuullista ja tarkkarajaista työtä. Valiokunnan mietintö ottaa alkoholihaitat huomioon huomattavasti hallituksen alkuperäistä esitystä paremmin. Se asettaa rajat sellaisiksi, että emme ajaudu tilanteeseen, jossa alkoholin saatavuuden helpottuminen räjäyttää käsiin sekä inhimilliset kärsimykset että yhteiskunnalle koituvat laskut. Meidän on muistettava myös tärkeä valtiontalous. Alkuperäinen esitys toisi tilanteen, jossa lyhytnäköinen liikevaihdon kasvu vaihdettaisiin pitkäaikaisiin, jopa miljardiluokan kuluihin erikoissairaanhoidossa, poliisitoimessa, sosiaalitoimessa. Valtiontalouden tasapaino ei kerta kaikkiaan kestä sitä, että siirrämme euroja taskusta toiseen siten, että veronmaksaja päätyy lopulta maksumieheksi. Valiokunnan mietintö on tässä suhteessa huomattavasti tasapainoisempi ja taloudellisesti vastuullisempi, jos valiokunnan puheenjohtajakin kuuntelee. Arvoisa puhemies! Hallituksen alkuperäistä esitystä on vaikea sellaisenaan tukea. Se sotii vastaan niitä perinteisiä vastuun ja huolenpidon arvoja, joita itse edustan. Sen sijaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan muotoilema tarkkarajaisempi mietintö on kompromissi, joka on tällaisenaan edes jotenkin hyväksyttävissä. Se pitää yhteiskunnan pyörät kyllä pyörimässä, mutta ei samalla unohda ihmistä, perhettä eikä valtiontalouden kantokykyä. — Kiitos. [Krista Kiuru: Erittäin hyvä puheenvuoro, vastuullinen puheenvuoro! — Pertti Hemmilä: Vastuullinen puhujakin!]

Arvoisa herra puhemies! Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain kymmeniä miljardeja. Siksi ei olekaan ollenkaan lainkaan yhdentekevää, millaisilla säännöillä hankintoja tehdään. Suomen talouden selkärangan muodostavat pienet ja keskisuuret yritykset. Ne ovat niitä toimijoita, jotka työllistävät paikallisesti ja pitävät osaltaan suomalaisen yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Siitä huolimatta julkisten hankintojen nykyiset käytännöt ja lainsäädännön tulkinnat asettavat pk-yritykset aivan liian usein altavastaajan asemaan. Suurin syy tähän on se, että hankintojen kilpailutuksia kasataan massiivisiksi valtakunnallisiksi jättipaketeiksi, esimerkiksi valtion yhteishankintayksikkö Hanselin kautta, jolloin suljetaan paikalliset yrittäjät automaattisesti kisasta ulos. Pienellä tai keskisuurellakaan paikallisella yrityksellä ei yksinkertaisesti ole sellaisia hallinnollisia tai taloudellisia resursseja, joita näihin suuriin ja monimutkaisiin kilpailutuksiin osallistuminen vaatisi. Tämä kehitys on vahingollista. Jos julkiset hankinnat valuvat vain muutamalle harvalle, useinpa vielä monikansalliselle suuryritykselle, me näivetämme paikallisen yrittäjyyden. Samalla tuhoamme sen aidon, terveen markkinakilpailun, jota julkisten hankintojen ja julkisen sektorin pitäisi kaikin voimin suojella ja edistää. Kun paikalliset toimijat katoavat markkinoilta, kilpailu vähenee, hinnat nousevat ja veronmaksajien eurot valuvat pois siltä alueelta, mistä ne on kerätty. Herra puhemies! Tämän vuoksi lainsäädännöllä on nimenomaisesti ja yksiselitteisesti turvattava hankintojen jakaminen osiin. Tämän periaatteen on oltava laissa velvoittava pääsääntö, ei pelkkä kaunis suositus tai pykälä, jonka hankintayksiköt voivat helposti sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Jos hankintayksikkö päättää olla jakamatta suurta hankintaa osiin, sille on asetettava tiukka ja painava perusteluvelvoite. Urakoiden, palveluiden ja tavarahankintojen palasteleminen alueellisesti tai sisällöllisesti sopivan kokoisiksi osiksi ei heikennä julkisen sektorin toimintaa. Päinvastoin se lisää tarjoajien määrää, parantaa kilpailua ja tuo julkiselle sektorille laadukkaampaa sekä joustavampaa palvelua. Tämän kaiken hyvän lisäksi se antaa paikallisille pk-yrityksille reilun ja tasavertaisen mahdollisuuden jättää tarjouksensa ja pärjätä kilpailussa omalla osaamisellaan ja tuotteillaan. Arvoisa puhemies! Julkisilla varoilla tehtävien ostojen tulisi aina tukea kotimaista työllisyyttä ja alueellista elinvoimaa. Kun kunta, hyvinvointialue tai valtion virasto ostaa palveluita tai tuotteita, sen tulisi kantaa huolta siitä, että nämä investoinnit kantavat hedelmää myös lähiympäristössä. Paikallisen yrityksen voittama hankinta tarkoittaa suoraan paikallisia työpaikkoja, nuorten työllistymistä, investointeja aluetalouteen ja elinvoimaa alueelle. Se tarkoittaa myös sitä, että yrityksen maksamat verotulot palaavat ainakin osittain takaisin samaan julkisen sektorin käyttöön, jolla hankinnat alun perin tehtiin. Tämä on kestävää taloudenpitoa, jota meidän on lakia säätäessämme vaalittava. Talousvaliokunnan mietinnössä on onneksi tunnistettu näitä tekijöitä ja otettu askeleita oikeaan suuntaan. Valiokunnan korostama linja siitä, että yhteishankinnat eivät saa muodostua esteeksi pk-yritysten markkinoille pääsylle, on erittäin kannatettava. Myös julkisen sektorin omien sidosyksiköiden aseman tiukempi sääntely on välttämätöntä. Julkinen sektori ei saa paisuttaa omia yhtiöitään ja järjestää hankintoja ohi avoimen markkinakilpailun, sillä se vääristää kilpailua ja näivettää yksityistä yrittäjyyttä. Herra puhemies! Lopuksi haluan painottaa, että markkinatalouden toimivuus on terve kilpailu. Se vaatii jatkuvaa suojelua. Pk-sektori ei pyydä etuoikeuksia julkiselta sektorilta. He pyytävät vain tasapuolista, reilua kohtelua. Meidän tehtävämme tässä salissa on varmistaa, että tämä uusi hankintalaki tarjoaa tuon tasapuolisuuden.

Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston tuore vuosikertomus ja siitä annettu tarkastusvaliokunnan mietintö ovat poikkeuksellisen painavaa ja vakavaa luettavaa. Kun peilaan näitä asiakirjoja pitkään kokemukseeni tässä talossa, niin tarkastusvaliokunnan kuin VTV:n neuvottelukunnan jäsenenä pääjohtaja Tuomas Pöystin kaudella, minun on nyt sanottava suoraan: julkisen taloutemme tilanne vaatii nyt perusteellista ja tinkimätöntä ryhtiliikettä. Saliin vastikään palanneena hallituspuolueen edustajana en aio tätä tilannetta mitenkään kaunistella. VTV:n havainnot ja valiokunnan yksimielinen mietintö osoittavat, että valtionhallinnon sisällä on ryhdyttävä viivyttelemättä tiukkaan talouskuriin. Muistan hyvin neuvottelukunnan vuodet Pöystin pääjohtajakaudella. Silloin rakensimme vahvaa pohjaa riippumattomalle ja ennen kaikkea vaikuttavalle tuloksellisuustarkastukselle. Tämänpäiväinen mietintö kuitenkin paljastaa, että se henki ja vaatimus veronmaksajien eurojen tarkasta syynistä on nyt osittain hukkunut hallinnon paisuviin rakenteisiin ja tehottomiin hankeviidakkoihin. Tarkastusvaliokunta nostaa mietinnössään kissan pöydälle. Me emme voi katsoa sivusta, kun valtionhallinnon sisäinen ohjaus ja varojen käytön seuranta pettävät. Jos esimerkiksi maanviljelijä ja yrittäjä hoitaisivat omaa talouttaan näin, tila ja yritys olisivat vasaran alla alta aikayksikön. Rouva puhemies! Haluan kiinnittää huomiota sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä hyvinvointialueiden rahoituksen syviin valuvikoihin. Valiokunnan mietintö alleviivaa sitä karua tosiasiaa, että pelkkä lisärahan pumppaaminen järjestelmään ei paranna ihmisten palveluita, jos hoidon todellista vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta ei kyetä mittaamaan ja valvomaan. Kustannusten hallinta laahaa perässä, ja valtion ohjauskeinot ovat olleet aivan liian hampaattomia. Me tarvitsemme tiukkaa tulosvastuuta, jossa rahojen käytöstä on voitava osoittaa todellinen hyöty suomalaiselle veronmaksajalle. Erilaisten pirstaleisten valtionavustusten ja määräaikaisten kehityshankkeiden viidakko on perattava kovalla kädellä, kuten valiokunta aivan oikein vaatii. Meillä ei ole varaa rahoittaa sellaista toimintaa, jonka yhteiskunnallisesta hyödystä ei ole mitään faktoihin perustuvaa näyttöä. Suoranaiselle tehottomuudelle on laitettava piste. Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan mietintö on erittäin vakava viesti ministeriöiden ja virastojen suuntaan. Tulosohjaus kaipaa paluuta juurilleen. Päällekkäisyyksiä on karsittava, normitusta purettava ja byrokratiaa vähennettävä. Julkisen sektorin perustehtävä on luoda vakaat edellytykset työlle, ahkeruudelle ja yrittäjyydelle, ei työllistää itse itseään sisäisellä raportoinnilla. Suomi on elänyt liian pitkään yli varojensa. Tämä mietintö toimii yhtenä muistutuksena siitä, että rakenteelliset uudistukset ja vaikeatkin talouden korjausliikkeet on vietävä määrätietoisesti maaliin asti. Emme voi jättää tuleville sukupolville raskasta velkaperintöä ja samalla toimimatonta palvelujärjestelmää. Työnteon, yrittäjyyden ja vastuullisen taloudenpidon on oltava kaiken toiminnan pohjana. Ja vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Hallituksen on otettava tämä mietintö ja sen sisältämät lausumaehdotukset painavana velvoitteena. Menojen vaikuttavuutta on valvottava nykyistä tarkemmin, ja tuloksettomista hankkeista on uskallettava luopua. Toivon, että myös oppositio lukee nämä VTV:n ja valiokunnan arvioinnit ilman politisointia tai populismia ja ymmärtää, miksi hallituksen tekemät vaikeatkin talouden korjausliikkeet ovat välttämättömiä isänmaan kuntoon saamiseksi. Tämän maan talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen vaatii yhteistä ymmärrystä siitä, että nykyinen meno ei voi jatkua. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Oppositio on tänään esittänyt huolensa maamme suunnasta. Onkin totta, että elämme taloudellisesti vaikeita aikoja. Maailmantilanne on epävakaa, ja se heijastuu ihan suoraan suomalaisten arkeen, mutta juuri siksi, arvoisa herra puhemies, tämä hallitus on olemassa. Me emme ole täällä tekemässä helppoja päätöksiä vaan oikeita päätöksiä. Kun hallitus aloitti, saimme perinnöksi historiallisen syvän alijäämän. Jos olisimme oppositiossa, voisimme kenties huudella sieltä helppoja ratkaisuja, mutta hallitusvastuussa oleva ei voi sulkea silmiään eikä korviaan tosiasioilta. Meidän tehtävämme on nyt huolehtia siitä, että hyvinvointiyhteiskunta — koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus — pystytään rahoittamaan myös tulevaisuudessa. Tästä tulee mieleeni entisen kollegani, kansanedustaja Outi Ojalan, ainakin minun mieliini hyvin syvälle painuvat sanat: ”Köyhän paras ystävä on vahva valtiontalous.” Arvoisa puhemies! Me teemme kipeitäkin ratkaisuja. Ne eivät ole olleet helppoja, mutta ne ovat välttämättömiä. Meidän on ihan välttämätöntä katkaista velkaantumisen kierre. Hallituksen linja on selvä: työllisyys, kasvu ja luottamus. Teemme töitä sen eteen, että yrittäminen ja työnteko ovat aina kaikkia muita vaihtoehtoja kannattavampia vaihtoehtoja. [Jorma Piisinen: Juuri näin!] Uskomme, että Suomi nousee työllä ja osaamisella mutta ei lisävelalla. Oppositio arvostelee toimiamme mutta ei tarjoa tilalle uskottavaa vaihtoehtoa, vaihtoehtoa siitä, kuinka julkinen talous tasapainotettaisiin. Tämän päivän välikysymys onkin valitettavasti enemmänkin politiikan pelinappula kuin aito huoli isänmaan taloudesta. Meidän hallituksemme kantaa vastuun. Me teemme sen työn ja ne toimet, jotka ovat välttämättömiä, jotta seuraavat sukupolvet voivat elää turvallisessa ja vakaassa Suomessa. Tämän vuoksi, herra puhemies, hallitus nauttii täyttä luottamustani.