Lehtinen Rami

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä hetken pohtia sitä, mikä on erityisesti arkaluontoinen tieto, josta muun muassa Lääkäriliitto on ollut huolissaan — onko se tosiaan aidosti se, että kerrotaan nimi ja hoitopaikka — ja toisekseen sitä, että se pysyy salassa. Pitäisi muistaa, kelle se tieto luovutetaan. Se ei ole lehdistön tekemä yleispyyntö, vaan se luovutetaan viranomaiselle yksilöityyn tapaukseen liittyen, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus vaikkapa kaikissa kadonneiden tapauksissa on ainoastaan tietää se, että henkilö on turvassa eikä häntä tarvitse etsiä. Sitä tietoa ei luovuteta vaikkapa lähiomaisille tai muille, jotka sitä kyselevät vaikkapa poliisiltakin, vaan poliisi toteaa ainoastaan, että henkilö on turvassa, ei mitään muuta. Eli sellaistakin pelkoa tässä paljon oli, että kerrottaisiin sitä tietoa ikään kuin eteenpäin, jolloin se ei pysyisi salassa tai olisi pelkästään vain sen viranomaisen saatavilla. Mutta tällaista uhkaa ja pelkoa ei yksinkertaisesti ole. Mitä tulee vielä tähän kadonneen etsintään, niin on varmasti näin, että näissä tapauksissa, joissa kyse on vaikkapa muistisairaasta henkilöstä tai muutoin henkilöstä, joka ei kykene jokaisen arvion perusteella huolehtimaan itsestään, se tieto pääosin on saatu, mutta siinä on ollut tietynlaista epäselvyyttä. Varsinkin näiden tuoreiden oikeustapausten osalta on lähdetty punnitsemaan uudestaan, onko tähän oikeutta vai eikö ole oikeutta, kumpi tässä on sitten se pykälä, jota pitää soveltaa. Erityisen hankala tämä on niissä tilanteissa, joissa on itsetuhoinen henkilö vaikkapa niin, että poliisi menee tehtävälle esimerkiksi jonkun someen laitetun videon perusteella, että tämä kyseinen henkilö on itsetuhoinen, ja löytää sieltä tyhjän asunnon, jossa on verijälkiä. Sitä kautta on sitten syytä epäillä, että kenties tällä henkilöllä on välitön vaaratilanne, ja häntä lähdetään laajasti etsimään. Jos näissäkin tilanteissa olisi niin, että poliisilla ei oikeutta saada tietää siitä, että hän on päätynyt sairaalaan ja on kunnossa ja etsintä voidaan lopettaa, olisi se kyllä melkoista resurssien hukkaamista vain sen takia, että lainsäädäntö estää sen tiedon antamisen. Sen tiedon tarkoitus ei ole mikään muu kuin se, että voidaan varmistua henkilön turvallisuudesta ja siitä, että häntä ei ole enää tarvetta etsiä.

Arvoisa puhemies! No, tässä edellisessä puheenvuorossa näköjään tuli esiin se perimmäinen syy, miksi vihreät haluavat tämän koko lakipaketin kaataa, ja se on se, että pitää suojella laittomasti maassa olevia ja ennen kaikkea niitä, joilla on etsintäkuulutus perässä, jotta he voivat jatkossakin käyttää hyväkseen yhteiskunnan maksamia palveluita ilman riskiä kiinni jäämisestä. Tämä siellä taustalla näyttää olevan edellisen puheenvuoron perusteella. Harmillista, että ollaan valmiita kaatamaan koko laki tämän perusteella. Vielä haluan korostaa, että tässä ei ole kyse mistään yleisperusteesta. Tämä on välttämättömyysperusteinen, ja jokainen kysely, joka sinne tehdään, pitää olla yksilöitävissä, eli ei voida tehdä mitään yleisperustetta. Tätä minä haluan erityisesti korostaa. Toinen, mitä haluan erityisesti korostaa, on se, että lähes kaikissa tapauksissa, mitkä tulivat esiin hallintovaliokunnassa, kyse oli siitä, että rikoksen uhrin tai tulevan uhrin asemaa voidaan suojata. Eli esimerkkinä vaikkapa juuri tämä kadonnut: Jos sinne laittaisi perusteena sen, että pitää pystyä osoittamaan hengen ja terveyden vaara, niin tässä tultaisiin sellaisiin ristiriitoihin, että vaikkapa poliisin salaisessa tiedonhankinnassa saama tieto, jota kautta olisi syytä ehkä ajatella, että henkilölle on tapahtunut jotain tai tulee tapahtumaan jotain, jouduttaisiin paljastamaan siinä kohtaa, kun kysytään sitä tietoa terveydenhuollon yksiköistä, että onko kyseinen henkilö teillä asiakkaana, tai tällaisen teon kohteeksi jo joutuneesta, josta vaikka poliisilla on tietoa, että välittömästi kun sairaalasta pääsee, teko tullaan saattamaan loppuun, ei saataisi oikeutta tietää, onko se henkilö hoidossa, jotta häntä voitaisiin varoittaa siitä, että kun sairaalasta pääsette, olette vakavassa hengen ja terveyden vaarassa. En voi ymmärtää, miksi laki ikään kuin suojelisi rikoksentekijää, että hän voisi tehdä sen tekonsa loppuun, koska poliisi ei pääse välissä varoittamaan. Eihän kukaan voi ajatella, että tämä olisi järkevää toimintaa ja että lain tulisi suojella tällaista toimintaa. Siksi katsonkin, että tässä kadonneen etsinnässä minä en henkilökohtaisesti keksi itse mitään sellaista perustetta, miksi poliisi ikään kuin ilman huolta siitä, että ihmisellä on joku hätä tai vaara, etsisi aktiivisesti jotain kadonnutta henkilöä. Siinä on varmasti aina taustalla erillinen syy, mutta jos siihen tulisi perustevelvollisuus siitä, mikä se yksilöitävissä oleva peruste on, niin se menisi todella vaikeaksi ja hankalaksi. Siksi tämä nykyinen muoto tässä laissa on huomattavasti parempi. Tämä on erinomainen esitys, vaikka tässä totta kai on niitä osittaisia heikkouksia, mutta johtuen siitä, että tämä veti välttämättömyyden taakse, minä en näe tässä kyllä minkäänlaista riskiä siitä, että jonkun oikeudet tulisivat erityisesti loukatuiksi.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin alkuun pitää todeta, että lopultakin tietojenvaihtoa helpotetaan. Tämä on ihan keskeinen syy siihen, miksi poliisitoiminta on niin aikaavievää ja miksi se on niin hankalaa ja miksi niin moni rikos jää nykyisellään selvittämättä, koska viranomaiset eivät voi keskenään vaihtaa tietoja. Vaikka jokainen, kun näitä asioita selvittää, kansantajuisesti ajatellen ymmärtää, että ilman muuta pitäisi saada se tieto, niin jostakin kumman syystä Suomessa näin ei voi tehdä. Eli pääosin on äärimmäisen hyvä, että näitä höllennetään. Se, miksi erityisesti halusin ottaa puheenvuoron, on se, että tässä kyse yksioikoisesti ei ole terveystiedon antamisesta. Miksi näin? Omalta osaltanikin voisin sanoa, että jos annettaisiin tieto, että Rami Lehtinen on ollut Forssan sairaalan asiakas joskus tai on ollut Forssan terveyskeskuksen asiakas joskus, niin en mitenkään koe, että se olisi terveystiedon antamista. Jokaisella meillä jossain kohtaa on ollut suhde sairaalaan tai terveyskeskukseen, ja tässä ei anneta mitään muuta kuin nimi ja aika, milloin on ollut ja kuka on ollut, ei mitään muuta. [Ben Zyskowicz: Pyydettäessä!] — Pyydettäessä — vielä yksilöitävän pyynnön perusteella, mihin se liittyy, eikä voida tehdä mitään ennakollista pyyntöä, mikä tässä pitää aina muistaa, mikä on tosi tärkeätä. Ei voida tehdä niin, että kun Matti Möttönen tulee sairaalaan, niin ilmoitatteko heti poliisille — näin se ei toimi. Tämä ei ole mahdollista lain puitteissa, mikä tässä kannattaa muistaa. Jos se olisi näin tehty, niin silloin tätä arvostelua olisi ehkä järkevämpää käydä ja antaa laajemmin. Tämä, mikä tässä tuli esiin kadonneen henkilön etsinnästä, on se kaikkein tärkein seikka. Tässä pitäisi muistaa aina se, että se ei ole varsinaisesti poliisin rikostehtävä millään tasolla. Se on pelastamistehtävä, joka on määrätty poliisin johdettavaksi. Näissäkin ikään kuin nähdään vain se, että kun se on poliisi, niin sitten ei voi luovuttaa tietoa — ymmärtämättä sitä yhteiskunnallista merkitystä. Vielä tässä on tärkeätä myöskin se, että jatkossa sairaalat tai terveyskeskukset eivät ole paikkoja, joissa voi vapaasti tehdä rikoksia ilman, että siitä voisi ilmoittaa poliisille sen henkilötiedon tai sen rikoksen tapahtuman. Nykyisellään näin valitettavasti osittain on ollut. Jos ajatellaan vaikkapa muistisairasta asiakasta, joka menee terveyskeskukseen, hän unohtaa puhelimensa pöydälle, kun menee vastaanotolle, ja palatessaan sieltä kännykkä on hävinnyt. Tiedetään kyllä, kuka on tehnyt ja kuka siinä on ollut seuraavana asiakkaana, mutta tietoa ei saa antaa edes pyydettäessä. Ei voi olla mitenkään yhteiskunnan etu, että pelkästään se paikka suojelee rikoksentekijää, kun vaikkapa rikos kohdistuu tämmöiseen puolustuskyvyttömään henkilöön. Eli monia tärkeitä seikkoja, jotka varmasti jokainen tässä salissa ymmärtää.

Arvoisa rouva puhemies! Nykyinen malli tietojenvaihdosta on varsin byrokraattinen ja hankala, kun sinne pitää jokainen tieto yksilöidä, kun sitä eurooppalaisista haetaan. Jos ajattelee sitä kehitystä, mikä rikollisilla on erilaisten älylaitteiden ja teknologian hyödyntämisessä, niin viimeistään tässä kohtaa myöskin viranomaisten pitää ottaa samoja keinoja käyttöön. Mikä sen parempi keino olisi kuin hyödyntää tässäkin tapauksessa teknologiaa mahdollisimman pitkälle anonyymissä haussa vain sen saamiseksi, löytyykö hitti vai ei, ja ilman, että se yksilöi yhtään ketään. Lähinnä tarkoitus on suunnata tutkintaa sen jälkeen siihen, mistä olisi saatavissa se tieto, joka asian ratkaisee. Suomalaisen poliisin tehokkuus näihin päiviin ja viime vuosiin asti on perustunut siihen, että me tiedämme, keitä Suomessa on ja kenen kanssa me ollaan tekemisissä. Tämä eurooppalainen vapaa liikkuminen ja totta kai myöskin kansainvälistyminen maahanmuuton ongelmien myötä on johtanut siihen, että meidän on entistä vaikeampaa tunnistaa niitä ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä, ja se pitkällä aikavälillä heikentää meidän turvallisuutta. Siitäkin näkökulmasta tämä on äärimmäisen hyvä. Se, minkä haluaisin vielä nostaa, mitä tässä kotimaassa on vaikea ymmärtää ja mikä tässä tulee hyvin selkeästi ja yksinkertaisesti esiin, on se, että kun kyse on ihmisen pelastamisesta tai hengestä ja terveydestä, niin jokainen ymmärtää, että sen tiedon saamista, että se jostakin löytyy, kenestä on kyse, jotta voidaan se henki tai terveys pelastaa, ei voi ikään kuin rajoittaa mikään lainsäädäntö, koska mikä olisi tärkeämpi perusoikeus kuin oman hengen pelastaminen? Mutta Suomessa, jos poliisilla on vaikkapa kadonneen henkilön etsintätehtävä, et saa vaikkapa sairaalasta tietoa siitä, onko se henkilö siellä. Siis on äärimmäisen vaikea ymmärtää tällaista perustuslakia, mikä voisi estää sen ihmisen hengen pelastamisen sen takia, että siellä on eri käyttötarkoitus, sidonnaisuus tai joku muu seikka, joka sitten tuo sen esiin. Olen aina itse miettinyt, että hyvin harvoin kehun EU:ta juuri mistään, mutta tänään täytyy melkein kahdessa asiassa kehua, ja tämä on niistä toinen. Eli jossakin asiassa EU tuntuu olevan edistyksellinen Suomeen verrattuna.

Arvoisa herra puhemies! Vähävaraisuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että perhe olisi lastensuojelutoimien kohteena. Olen siitä itse varsin hyvä esimerkki, koska olen elänyt vähävaraisessa perheessä, ja siitä huolimatta, vaikka joka päivä ei ollut rahaa ruokaan, koen, että minulla oli onnellinen lapsuus. Olen siitä kovin kiitollinen vanhemmille. Sen sijaan päihdeongelmat voi vetää yhtäläisyysmerkkinä siihen, että lapsilla on merkittäviä ongelmia, ja siksi niille perheille, joilla on päihdeongelmia, mikään raha ei riitä siihen, että se raha menisi lapsille. Sen suhteen on tarkkailtava ja keskusteltava siitä, mikä on se oikea yhtäläisyysmerkki niihin ongelmiin suhteessa talouteen. Hatkanuorten rajoitukset ovat tässä tilanteessa välttämättömiä. Nykytilanne on se, että poliisi juoksee koko päivän perässä, ottaa kiinni ja saa 15 minuutin päästä ilmoituksen, että se on lähtenyt uudelleen karkuun. Eli nykytilanne ei ole missään nimessä kestävä ja johtaa siihen, että nuori joko jatkaa rikoksia tai joutuu itse rikoksen uhriksi. Ministerin osalta kysyisin: Jos 100 miljoonaa pitää saada säästöä, niin hyvinvointialueilla on johto- ja hallintoesikuntatehtävissä 25 000 henkeä varsin hyvillä palkoilla. Jos se 100 miljoonaa otettaisiin kasaan, [Puhemies koputtaa] niin noin seitsemän prosenttia tästä joukosta vähentämällä saataisiin säästö tehtyä. Olisiko tämä yksi mahdollinen kohde?

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärtääkseni tämä uudistus on ollut hyvin laajasti kannatettu ja askel oikeaan suuntaan, ja samanlaisen näkemyksen myöskin valiokuntakäsittelyssä helposti sai. Rahoituslaki on tosiaan tehty edellisen hallituksen toimesta, ja kun näin isoja uudistuksia tehdään, niin on selvääkin, että siellä on ehkä vaikeaa ennustaa, mitä mikäkin lainsäädännön sisältö tarkoittaa. Siinä mielessä korjattavaa tässä on ollut, niin kuin jokainen on huomannut. Mutta erityisesti, ei kannata hirveätä hätiköintiä tehdä näissä. Tätä koko uudistusta tehtiin pitkään ja myöskin sen korjaaminen pitää tehdä harkiten. Tässä on jo lähtökohdiltaan hyvin vaikeita asioita, joita lähes kaikkia pitäisi korjata, jos valiokuntakäsittelyäkin pohtii: diagnoosiperusteinen malli, väestöperuste, jälkikäteistarkastus. Jo pelkästään se, että lähtökohtaisesti monen alueen lähtötilanne oli niin eriarvoinen suhteessa muihin alueisiin, vaikuttaa niin, että sen korjaaminen ikään kuin tämän rahoitusmallin sisällä on hyvin vaikeata ja varsinkin suoraan lainsäädännöllisesti vaikeasti tehtävä yhtälö. Siksi toivoisinkin, että keskustelua käytäisiin mahdollisimman paljon sillä asenteella, että tehtäisiin näitä asioita yhdessä, ei niinkään toisiamme haukkuen tai etsien aina syyllistä sieltä tai täältä — sillä tämä iso asia ei tule muuttumaan eikä paranemaan. Mutta tämä suunta tässä tällä hetkellä on oikea. Yksi asia, minkä myöskin halusin nostaa esiin, on se, että hyvinvointialueilla on merkittävän laaja hallinto-, esikunta- ja tukitehtävien henkilöstö, noin 25 000 henkeä toimii siellä tällä hetkellä. Nyt kun hyvinvointialueet ovat useita vuosia olleet toiminnassa, niin toivoisin, että siellä olisi uskallusta myöskin tarkastella tämän hallinnon määrää, onko se enää tässä mittakaavassa tarpeellinen, että jos vähentää pitäisi, niin voisiko se hallinto olla sitten siellä tarkastelun kohteena ennemmin kuin ne hoitajat tai muut operatiiviset työntekijät. Myöskin sen haluan todeta, että vaikka kymmenen vuotta lisättäisiin tätä aikaa, niin se ei tule auttamaan tiettyjä alueita, jotka ovat niin syvällä tässä suossa, että ne eivät tule alijäämäänsä kattamaan, vaikka sitä aikaa annettaisiin kymmenen vuotta. Niiden alueiden osalta pitää varmaan tehdä muita toimia. Niiden osalta on sitten olemassa muita keinoja, kuten menettely yhteisneuvottelujen kautta, että mitä voitaisiin tehdä ja miten valtio voisi muutoin auttaa, jotta kaikki alueet lopulta pääsisivät jaloilleen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä kerran painottaa sitä, mitä meille valiokunnassa useita kertoja sanottiin, eli vaikka varsinainen suostumuksen anto poistuikin tästä sähköiseen järjestelmään siirtymisestä, se kuitenkin vaatii aktiivisia toimia jatkossakin, useita aktiivisia toimia. Ja se vaatii myöskin sen, että kun on ne toimet tehnyt elikkä hyväksynyt ne säännöt ja hyväksynyt sen, että ei anna sähköpostiosoitetta, vaikka sitä erikseen pyydetään, niin siihen tulee tieto siitä, että on siirtynyt käyttämään Suomi.fi-palvelua, ja jatkossa posti menee sinne. Mutta siihen samaan yhteyteen tulee niin yksinkertainen tapa peruuttaa se asia, että se ei vaadi minkäänlaisia digitaitoja, jos se tehdään kuten valiokunnan mietintö oli. Minä haluan korostaa tätä edelleen. Mikä se toteutus sitten on? Se me nähdään. Sitä meille ei valiokunnassa avattu, emmekä voi tietää. Mutta jos ei se tapahdu näin, niin silloin minä näen näitä samoja riskejä kuin täällä on tuotu esille. Siitä minä olen ihan samaa mieltä. Mutta jos osaa lukea, niin ei pitäisi kenenkään vahingossa ajautua Suomi.fi-palvelun käyttäjäksi. No, mitä sitten tulee edustaja Honkosen ajatukseen siitä, että tulee muistisairautta tai muuta kyvyttömyyttä hoitaa palveluitaan sähköisesti, niin niinhän se on nykyiselläkin käyttäjällä. Itsellenikin kun tulee Suomi.fi-palveluun kaikki viestit, yhtä lailla sairaus voi tulla minullekin, ja siinä toimitaan näiden uusien asiakkaiden osalta aivan samalla lailla kuin nykyistenkin asiakkaiden osalta. Ja haluaisin tässä korostaa sitä, mitä valiokunnassa myöskin tuotiin esiin, että viranomaisilla on valvontavelvoite omiin järjestelmiinsä, niin hyvinvointialueilla kuin verottajallakin. Jos siellä useista viesteistä huolimatta ei ole minkäänlaista aktiivisuutta havaittavissa, niin tulee varmistua siitä, että se viesti on mennyt perille.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kontulan kanssa täytyy olla eri mieltä: jos aidosti on diginatiivi ja oikein ajan tasalla siitä, miten nykypäivänä sähköisiä palveluita käytetään, niin varmasti he käyttävät Suomi.fi-äppiä, josta saa halutessaan vastaavanlaisen herätteen kuin tekstiviestikin on. Siinä mielessä en olisi huolissani niistä, jotka aidosti käyttävät paljon sähköisiä palveluita ja jotka käyttävät koko elämänsä sen puhelimen pyörittämiseen, mutta toki näistä muista ryhmistä, joista täällä on ollut puhetta. Mutta haluaisin tässä vielä korostaa myöskin sitä, että ne henkilöt — joista edustaja Kontulakin sanoi — jotka eivät käytä lainkaan internetiä, eivät voi mitenkään ajautua tämän Suomi.fi-palvelun piiriin. Sellainen henkilö, joka ei käytä sähköisiä palveluita, ei joudu tämän muutoksen kohteeksi. Tämän nyt pitää tulla selväksi. Sen sijaan kun on ihmisiä, jotka eivät käytä itse Suomi.fi-palveluaan, mutta joiden läheiset käyttävät — mikä on hyvin yleistä, vaikka ei ole lain mukaan sallittua käyttää vahvaa tunnistautumista eli mennä toisen tunnuksilla sisään johonkin järjestelmään — niin minä toivoisin, että kaikkialla kannustetaan siihen, että tänne Suomi.fi-palveluun ne henkilöt, jotka eivät sitä itse käytä, tekisivät sitten suostumuksen puolesta-asioinnista, jolloin ikään kuin päästäisiin laillisuuden piiriin sen osalta, että ihmiset, jotka sitten toisen puolesta sitä käyttävät, voisivat omilla tunnuksillaan katsoa sen toisen henkilön Suomi.fi-palveluun tulevat viestit. Siksi halusin tässä käyttää puheenvuoron siitä, että joka paikassa pitää tuoda ilmi se, miten tämä uusi palvelu toimii, jotta kansalaiset sitten aidosti asiasta tietävät. Tämän puhelinnumeron liittämiseen olisin itsekin ollut kyllä taipuvainen, siis että olisi ollut vaihtoehtona laittaa sinne sekä sähköposti että puhelinnumero, ennen kaikkea palvelemaan myöskin tulevia yksityisiä palveluntuottajia, että olisi sitten eri viranomaisilla mahdollisuus valita se, minkälaista kanavaa he käyttävät, ja se puhelinnumero olisi useammasta paikasta tarkistettavissa — ettei se ole niin, että vaikkapa pelkästään ne tiedot, jotka ovat hyvinvointialueille annettu, ovat käytettävissä. Toivottavasti asia kehittyy tästä eteenpäin sitten tulevaisuudessa, mikäli tarvetta on.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä tärkeästä aiheesta, ja muutamaan kohtaan pitää omakin näkemys tuoda. Ensinnäkin tämän keskustelun perusteella saa sellaisen kuvan, että ikään kuin paperiposti olisi kokonaan loppumassa. Ei ole. Jatkossakin kaikki, jotka haluavat paperipostia käyttää, saavat sen niin kuin tähänkin asti. Toki se edellyttää joitakin omia toimia. Jos ajattelee tämän kokonaistavoitetta eli sitä, että tieto olisi henkilön nopeammin tavoitettavissa — jos miettii nykyisellään vaikka maaseudulla paperipostia, niin se tulee kolmena päivänä viikossa ja jos sinulla on tärkeä tieto vaikkapa terveystietoihin liittyen, jonka sinä haluat saada, niin on äärimmäisen hyvä, että se on saatavissa heti, kun se päätös on tehty — niin siksi koen, että tämä on äärimmäisen hyvä keino ohjata yhteiskuntaa siihen, että tieto kulkisi nopeammin ja varmemmin. Kuka luottaa nykypäivänä siihen, että se kirjeposti tulee aina perille? En minä ainakaan. Ja jos oma henki ja terveys olisivat sen varassa, niin kyllä tässä yhteiskunnassa menisi aika huonosti. Eli ei ole pelkoa siitä, että se henkeä ja terveyttä uhkaava vaara sitten toteutuisi sen takia, että kirjeposti ei tule sellaisena kuin se aikaisemmin on tullut tai on siirtynyt sähköiseen palveluun. Päinvastoin, se menee parempaan suuntaan. Kun kirjautuu vahvalla tunnistautumisella johonkin viranomaisen järjestelmään, niin jatkossa se ohjaisi automaattisesti tänne Suomi.fi-palveluihin, mutta se vaatii edelleenkin aktiivisia toimia, vaikkei erillistä suostumusta vaadikaan: se vaatii sen, että hyväksyy ne säännöt, ja se vaatii sen, että hyväksyy, että tähän järjestelmään mennään siitä huolimatta, ettei anna sinne sähköpostiosoitettaan, jolloin voidaan olla siinä tilanteessa, että kaikki postit menevät ilman herätteitä Suomi.fi-palveluun. Sen lisäksi siihen tulee — meille valiokunnassa kerrottiin — erikseen laatikko/viesti, jota ei voi olla ohittamatta ja jossa kerrotaan, miten paperipostin saa jatkossakin kotiin ilman, että se vaatii minkäänlaisia digitaitoja. Näin mietintöön on kirjattu. Eli peruuttamisen pitää olla niin helppoa, ettei se vaadi minkäänlaisia digitaitoja. Tämä on se riski, mistä minä näen, että jos tätä ei tehdä näin kuten mietinnössä lukee, niin sitten ollaan näissä ongelmissa, mitä täällä osittain on tuotu esiin, mutta etukäteen minä en ikään kuin haluaisi tuomita, että tämä ei voi onnistua tai että tämä johtaa isoihin riskeihin. Tässä on myöskin paljon hyviä puolia. Sitten myöskin tämä viranomaisten velvollisuus... Niin verottajalla kuin ennen kaikkea hyvinvointialueilla ymmärtääkseni lähes kaikki hyvinvointialueet ovat ottaneet tekstiviestit käyttöön, eli kun sinulle tulee leikkausaika tai muu, siitä tulee myöskin tekstiviesti eli se ei mene pelkästään paperipostilla tai pelkästään sähköisesti, ja tämä on äärimmäisen hyvä seikka ja vähentää näitä merkittävimpiä riskejä. Ja jatkossakaan edunvalvonnassa olevat ja muut, jotka eivät mitenkään käytä sähköisiä viestintävälineitä, eivät ole tämän piirissä, vaan heille tulee paperiposti niin kuin tähänkin asti.