Lindtman Antti

Puhemies, hyvät edustajakollegat! Vuotta 2025 eli pankkivaltuuston kertomusvuotta leimasivat poikkeuksellinen epävarmuus sekä geopolitiikan ja kauppapolitiikan jännitteet. Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainassa jatkui, ja kansainvälisen talouden toimintaympäristö muuttui aiempaa vaikeammin ennakoitavaksi. Euroalueen kasvu jäi hitaaksi, ja myöskin Suomen talouskehitys oli vaimeaa. Inflaatio euroalueella vakautui vuoden aikana lähelle EKP:n kahden prosentin tavoitetta. Koko vuoden inflaatio oli 2,1 prosenttia. Energian hintojen lasku hidasti hintojen nousua, vaikka palveluinflaatio pysyi muuta inflaatiota nopeampana. Inflaation hidastuminen mahdollisti rahapolitiikan keventämisen, ja EKP laskikin talletuskoron ensimmäisen vuosipuoliskon aikana kahteen prosenttiin ja piti sen tällä tasolla loppuvuoden kertomusvuotena. Vuonna 25 valmistuneessa rahapolitiikan strategia-arviossa EKP:n neuvosto piti ennallaan symmetrisen kahden prosentin inflaatiotavoitteen keskipitkällä aikavälillä. Samalla korostettiin valmiutta reagoida riittävästi, jos inflaatio poikkeaa tavoitteesta olennaisesti kumpaan suuntaan tahansa. Rahapolitiikan toimintaympäristö on kuitenkin ollut myöskin myrskyisenä. Geopoliittiset rakenteet ovat kolhiintuneet ja poliittinen epävarmuus kasvanut. Yhdysvaltojen tempoileva tullipolitiikka on vaikeuttanut vientiyritysten toimintaa ja heiluttanut dollarin kurssia. Ukrainan sota on ylläpitänyt jatkuvaa turvallisuuteen liittyvää epävarmuutta. Yhdysvaltain dollari reservivaluuttana on kokenut kolhuja. Siihen ovat vaikuttaneet erityisesti Yhdysvaltojen kasvanut budjettialijäämä ja USA:n toimintaan sisältyvä poliittinen riski. Kun dollari on reservivaluutta, Yhdysvallat on nauttinut alhaisista valtionlainojen koroista. Näiltä markkinoilta ei kuitenkaan voi olla suurta pakoa, koska mitkään muut valtionlainamarkkinat eivät kooltaan yllä lähellekään Yhdysvaltojen markkinoita eivätkä pystyisi absorboimaan valtavaa sijoitusmäärää. Pakoa onkin ollut enimmäkseen kultaan. Rahapolitiikka on onnistunut luovimaan tässä ympäristössä hyvin. Välitön seuraus epävarmuudesta kuitenkin on ollut se, että rahapolitiikassa ei ole pystytty viestimään tulevia askelia vaan on sitouduttu päätöksenteossa hetken tilanteeseen. Myös rahoitusvakaus on pitänyt tässä myrskyssä. Pankkijärjestelmän tila on hyvä, ja se pystyy kestämään kolhuja. Sen sijaan kotitalouksien asema on hankala. Vaikka reaalitulot ovat jo kasvaneet, monilla riski joutua työttömäksi on edelleen ollut suuri, etenkin kertomusvuotena. Tulevaan tulokehitykseen liittyy monia epävarmuuksia. Julkisen talouden heikko tila vaikuttaa myös sekin kotitalouksiin. Valtion budjetin edessä oleva tasapainottaminen osuu eri tavalla eri kotitalouksiin, ja kotitaloudet varautuvat tähän säästämisellä. Asuntovarallisuuden arvo on laskenut. Nämä kaikki epävarmuudet ovat ylläpitäneet poikkeuksellisen korkeaa säästämisastetta, ja sen kääntöpuolena kotitalouksien kulutus ei ole kasvanut vuosiin kertomusvuoden loppuun mennessä. Tästä on vaikea nähdä nopeaa tietä ulos ilman tuntuvaa positiivista muutosta tulevaisuudenodotuksissa. Odotusten on puolestaan vaikea muuttua ilman selkeää epävarmuuden hälventymistä. Arvoisat kollegat, puhemies! Pankkivaltuustossa seurasimme rahapolitiikan välittymistä, kotitalouksien velanhoitokykyä ja rahoituksen saatavuutta. Vaihtuvakorkoisten lainojen suuri osuus välittää markkinakorkojen muutokset Suomeen nopeasti. Korkojen lasku helpotti velallisten asemaa, mutta kotitaloudet ja yritykset ovat edelleen varovaisia lainanotossa ja investoinneissa. Suomen rahoitusjärjestelmä säilyi vakaana kertomusvuonna. Pankkisektorin vakavaraisuus, likviditeetti ja maksuvalmius olivat vahvoja, eikä järjestelmän toimintakyky heikentynyt tietoverkkohäiriöistä huolimatta. Riskit eivät kuitenkaan ole poistuneet. Kiinteistömarkkinoiden vaikeudet, kyberuhat ja rahoitusmarkkinoiden nopeat muutokset edellyttävät edelleen hyvää varautumista ja tietenkin riittäviä pääomapuskureita. Maksamisen turvallisuus ja toimintavarmuus olivat kertomusvuonna keskeisiä kysymyksiä. Suomen Pankki edisti pikamaksamisen käyttöönottoa ja osallistui digitaalisen euron valmisteluun. Digitaalisen euron tavoitteena on vahvistaa Euroopan digitaalista itsemääräämisoikeutta sähköisessä vähittäismaksamisessa. Samalla uudet maksamisen muodot, kryptovarat, stablecoinit, edellyttävät huolellista riskiarviota. Pankkivaltuuston kertomuksen erityisteemassa tarkastellaan näitä muutoksia sekä verkko- ja mobiilimaksamisen tulevaisuutta. Arvoisat kollegat! Pankkivaltuusto arvioi, että Finanssivalvonta on hoitanut jatkuvasti muuttuvaa tehtäväkenttäänsä tehokkaasti ja kustannuskehityksen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Valvonnan tarve ei ole vähentynyt. Uudet teknologiat, maksamiseen liittyvät petokset, rahanpesun ja pakotteiden kiertämisen riskit sekä kiinteistömarkkinoiden ongelmat syventävät valvonnan vaatimuksia. Samalla valvonnassa on otettava huomioon sääntelyn sivuvaikutukset rahoituksen ja peruspankkipalveluiden saatavuuteen. Pankkivaltuusto kehottaa Finanssivalvontaa tarkastelemaan, miten lainanottajiin kohdistuvat makrovakausvälineet, kuten enimmäisluototussuhde ja siihen liittyvä poikkeamiskatto, kohdentuvat erilaisiin kotitalouksiin. Lisäksi Finanssivalvonnan tulee seurata vuokra-asuntokiinteistöjen omistusjärjestelyjen ja arvostustasojen vaikutusta rahoitusvakauteen sekä avoimien kiinteistörahastojen toimintaan. Finanssivalvonnan tulee myös vaikuttaa siihen, ettei sääntely aiheettomasti vaikeuta pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saatavuutta, sekä käyttää toimivaltaansa pankkihuijausten torjunnan tehostamiseksi. Suomen Pankin toiminnallinen tulos kertomusvuonna oli 215 miljoonaa euroa tappiolla. Tappio katettiin purkamalla reaaliarvovarausta, joten tilinpäätöksen tulos on nolla, eikä myöskään vuodelta 25 jaeta voittoa. Tappion keskeinen syy, kuten aikaisempina vuosina olenkin täällä jo avannut, on se, että osto-ohjelmissa hankitut pitkäaikaiset ja matalatuottoiset arvopaperit tuottivat vähän jos ollenkaan, samaan aikaan kun keskuspankkitalletuksille maksettiin korkeampaa korkoa kuin mitä osto-ohjelmassa saaduista arvopapereista saatiin. Eli tästä syntyivät tappiot, ja ohjauskorkojen lasku kertomusvuonna kyllä pienensi korkokuluja ja siten supisti tappioita. Suomen Pankki varautui korkean korkokatteen vuosina tuleviin tappioihin kasvattamalla varauksia, ja vuoden 25 tappion kattaminen pienensi riskipuskureita, mutta pankin pääoma varauksineen edelleen riittää myös hyvin harvinaisiin tappioihin varautumiseen. Kun rahapoliittiset arvopaperiomistukset erääntyvät ja tase pienenee, rakenteellinen korkoriski supistuu. Toki se näkyy, niin kuin olemme saaneet viime aikoina paljon lukea, sitten taas valtion velanhoitomenojen kasvamisena. Keskuspankin ensisijainen tehtävä ei olekaan voiton tuottaminen, vaan hintavakauden ylläpitäminen sekä rahoitus- ja maksujärjestelmän vakauden tukeminen. Näiden tehtävien hoitaminen aiheuttaa ajoittain taloudellisia kustannuksia. Vuoden 25 perusteella voidaankin arvioida, että rahapolitiikan keskeinen tavoite saavutettiin, inflaatio vakautui kahden prosentin tuntumaan kertomusvuotena. Geopoliittisen epävarmuuden sävyttämä toimintaympäristö taitaa koetella jatkossakin rahapolitiikkaa, rahoitusvalvontaa ja maksujärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Edustaja Antikaiselle: Kun puheenjohtaja Purra taannoin kehui Kreikan julkisen talouden käännettä positiivisesti, niin tarkoittaako se nyt sitä, että puheenjohtaja Purra on ryhtynyt Kreikan oikeistohallitusta ravistelevan maataloustukien väärinkäytön skandaalin kilpinaiseksi? Ei minusta. Edustaja Heinoselle ja Kaumalle ja muille: Olen viitannut siis työmarkkinoiden työntekijöiden suojaa koskeviin uudistuksiin erityisesti määräaikaisten työsopimusten osalta, jotka ovat kiistatta lisänneet työllisyyttä siellä. Suomessahan mennään toiseen suuntaan. En ole puhunut turvallisuudesta, mutta sen sijaan viime vuonna puheenjohtaja Orpo tavatessaan Espanjan pääministeri Sánchezin ylisti maiden välistä ystävyyttä ja peräänkuulutti yhteisiä turvallisuusintressejä ja päätti vielä siihen, että hyvä Pedro, haluan kiittää sinua vierailusta, ennen kaikkea ystävyydestä ja seuraavalla kerralla menemme saunaan. Tämänkään jälkeen en pidä pääministeri Orpoa [Puhemies koputtaa] vastuullisena kaikesta siitä, mitä Espanjassa tapahtuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiinnitin itsekin huomiota siihen, että työministeri pyysi opposition tukea hallituksen työllisyyspolitiikalle. Arvoisa ministeri, hyvä hallitus, emme kyllä sellaista politiikkaa halua tukea, joka on tuottanut Euroopan heikoimman työllisyyskehityksen, [Vasemmalta: Näin on!] joka on politiikkaa, joka on tuottanut Euroopan korkeimman työttömyyden, politiikkaa, joka on tuottanut — toisin kuin pääministeri Orpo lupasi — ei sataatuhatta uutta työpaikkaa vaan lähes satatuhatta uutta työtöntä. Sitä me emme halua tukea. Olemme tässä koko vaalikauden yrittäneet tehdä ehdotuksia, jotka mahtuvat sinne budjettiin hyvin ja jotka parantaisivat tilannetta, mutta olette olleet kovin haluttomia ottamaan vastaan niitä, esimerkiksi kotitalousvähennyksen parantamista tai asuntomarkkinoiden liikkeelle laittamista. Kun ette näitä opposition työllisyyskeinoja halua ottaa käyttöön, niin miten suhtaudutte esimerkiksi [Puhemies koputtaa] ryhmäpuheenjohtaja Kopran avaukseen, jossa hän tuli opposition linjoille: voisiko kotitalousvähennys olla hyvä kasvukeino, arvoisa pääministeri?

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Suomen talouden suurin ongelma on luottamuksen puute ennen kaikkea täällä kotimarkkinoilla. Ministeri Purra, teille on tarjottu lukuisia eri keinoja tämän luottamuksen vahvistamiseksi. Esimerkiksi oppositio on tarjonnut, ja pienet yritykset ovat kysyneet, olisiko mahdollista helpottaa esimerkiksi pienten yritysten tilannetta tässä tilanteessa nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa. Teidän vastauksenne on, että rahaa ei ole. Kun olemme ehdottaneet, että voisiko, kun usein juuri pienet yritykset tuottavat vaikkapa kotitalous- ja hoivapalveluita, sitä kotitalousvähennystä parantaa — taisi muuten kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja Koprakin ehdottaa sitä — niin teidän vastauksenne on, että rahaa ei ole. Kun ehdotimme, että asuntomarkkinat laitettaisiin käyntiin tuntuvilla toimilla — taisi muuten RKP:n Otto Anderssonkin sitä kannattaa — niin teidän viestinne on, että rahaa ei ole. Mutta sitten kun miljardi euroa pitää laittaa tehottomaan yhteisöveron keventämiseen, niin silloin sitä rahaa kyllä löytyy. Arvoisa valtiovarainministeri, minkä takia sitä rahaa yhtäkkiä onkin?