Malm Niina

Arvoisa puhemies! Niin, ministeri Marttinen, te juuri sanoitte, että mitään mallia ei ole olemassa. Ensin pitää olla työtön, ennen kuin voi kouluttautua eteenpäin. Siitähän aikuiskoulutustuessa oli kyse, että voi itse aktiivisesti vaikuttaa omaan tulevaisuuteen. Mutta kun hallitus perusteli tätä koulutustuen lakkauttamista sillä, että tilalle rakennetaan uusia tapoja kouluttautua, niin nyt vastauksessanne kuului, että niitä ei ole. Soteala oli tästä, kuten mainitsitte, yksi keskeinen esimerkki, ja siellä oli muun muassa lähihoitajien eteneminen sairaanhoitajaksi. Mutta nyt jos ei vielä oletettavasti — toivottavasti — lähihoitajalla ole sitä työttömyyttä, niin kun aikuiskoulutustuki on lakkautettu, niin miten ihmeessä esimerkiksi yksinhuoltajanainen, joka tekee kolmivuorotyötä, työn ohessa pystyy tulevaisuudessa opiskelemaan, vaikkapa sitten siellä alemmalla korkeakoulutasolla? SDP on esittänyt teille aikuiskoulutustuen mallia, ja jopa työnantajapuoli on pyytänyt, että koulutukseen täytyisi panostaa. Miksi siis SDP:n ehdottama hyvä malli ei ole teille kelvannut?

Kiitos, rouva puhemies! Kiitos edustaja Elomaalle tasapainoisesta puheenvuorosta. Täytyy kuitenkin tähän todeta se, että kun tässä puheenvuorossanne totesitte, että täytyy seurata tilannetta, niin kyllä, tilannetta täytyy seurata, mutta ongelmahan on nyt siinä, että kuka sitä tilannetta seuraa. Kun tämä hallitus on tehnyt nämä hallinnon säästönsä, niin se tarkoittaa samaan aikaan sitä, että sieltä työsuojeluviranomaisilta on leikattu ja he ovat siinä tilanteessa, että heidän täytyy kohta ruveta valitsemaan, mihin he sen resurssin käyttävät, sen työajan. Seuraavatko he paikallisia sopimuksia, seuraavatko he näitä määräaikaisuuksia, puuttuvatko he ehkä työperäisen hyväksikäytön ongelmiin? No, tällä hetkellä tilanne on se, että tähän viimeisimpään mainittuun heillä ei ole mahdollisuutta eikä resursseja, vaan ammattiyhdistysliike tekee sitä tällä hetkellä pääsääntöisesti. Nyt kun tämä hallinnon leikkausten vimma on hallituksella aina se paikka, josta kaikki valtion säästöt otetaan, niin tämähän tulee tulevaisuudessa tarkoittamaan myös sitä, että ei näitä tosiaan tosiasiallisesti kukaan pysty seuraamaan eikä valvomaan, koska lupa- ja valvontaviranomaisella ei ole resursseja valvoa näitä kaikkia tehtäviä, joita nyt lisätään sinne hallituksen toimesta samaan aikaan kun rahoitusta vähennetään. Se on minusta todella surullista, koska kuitenkin tässä on se taustavire, että yritettäisiin edes tehdä jotain hyvää, että yritettäisiin edes seurata, mutta se vain ei ole tosiasiassa mahdollista näiden hallinnon säästöleikkausten takia, ja tällä tavalla ne säästöt sitten realisoituvat oikeaan elämään. ”Työsuojeluviranomaisen näkökulmasta mahdollisuus tehdä määräaikainen työsopimus ilman laissa edellytettyä perusteltua syytä muuttaa työntekijän oikeudellista asemaa tavalla, jonka voidaan arvioida lisäävän syrjinnän riskiä käytännön työelämässä. Työsuojeluvalvonnassa esiin tulleiden havaintojen perusteella työntekijän terveydentilaan, työkykyyn tai työpaikan epäkohtiin puuttumiseen liittyvät tilanteet voivat hyvinkin muuttua tosielämässä juuri sellaisiksi määräaikaisuuden päättämistilanteissa kuin koeaikapurku, yhtenä ongelmana. Kun työsuhde voi päättyä määräaikaisuuden päättymisen perusteella ilman työnantajan velvollisuutta osoittaa irtisanomisperusteen lainmukaisuutta, tällaiset seikat voivat tosiasiallisesti jäädä oikeudellisen arvioinnin ja valvonnan ulkopuolelle.” Tämäkin on sieltä asiantuntijalausunnoista. Eli kun hallitus tekee säästöjään ja näitä työelämän heikennyksiä, niin näistä ei tule mitään muuta kuin tårta på tårta negatiivisessa merkityksessä, kerta toisensa jälkeen. Kerta toisensa jälkeen työntekijä on aina enemmän ja enemmän altavasteisessa asemassa.

Arvoisa rouva puhemies! Tästä edellisestä, edustaja Marttilan puheenvuorosta on hyvä jatkaa, koska valiokunnan puheenjohtaja Satonen tuossa omissa puheenvuoroissaan monta kertaa peräänkuulutti sitä, että hyvinvointialueilla ja kuntapäättäjillä on nyt se ratkaisun tekijän paikka vaikuttaa siihen, että kunnissa ja hyvinvointialueilla ei näitä ketjutuksia tai perusteettomia määräaikaisuuksia oteta käyttöön. Toivon nyt, että myös sitten kokoomus tekee kaikkensa sen eteen, että myös kunnissa kuntapäättäjät ovat tämän valiokunnan puheenjohtajan linjan takana. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Imatralla aloite on nyt jätetty, ja toivon todella, että kokoomus sitä tulee sitten jatkossa kannattamaan, koska sitä täältä salista saakka toivotaan. Sitten valiokunnan puheenjohtaja Satosella oli omassa puheenvuorossaan myös kritiikkiä sosiaalidemokraatteja kohtaan siitä, että on sekava linja. No, täytyy kyllä kysyä, mikä se kokoomuksen linja sitten on, kun nyt puhutaan siitä Ruotsin mallista, mutta sitten Ruotsin mallista ei kelpaakaan se myötämääräämisoikeus. Ruotsin mallista kelpaa kyllä monia muita asioita tai pohjoismaisia asioita, mutta siinä vaiheessa, kun sieltä Ruotsin mallista otetaan niitä malleja, jotka ovat palkansaajalle edullisia, ne eivät enää kelpaakaan kokoomukselle, eivät sitten millään. Kyllä tämä kokoomuksen linja on varsin sekava. Varsinkin jos mennään siihen, että halutaan tätä pohjoismaista mallia rakentaa Suomeen, niin sehän tarkoittaa sitä, että vahvistetaan työttömyysturvaa ja vahvistetaan työllisyyspalveluita, ja mitä tämä hallitus on tehnyt? Leikannut molempia, ja siihen päälle vielä sitten kevennetty irtisanomissuojaa, joka toki kuuluu pohjoismaiseen malliin, mutta kun nämä eivät tue toinen toisiaan, niin tässähän on nyt ihan selvä ongelma. Kolmanneksi haluan sitten ottaa kyllä kantaa tähän Satosen esittämään rekrytointikynnykseen: Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on kyllä helpompi purkaa kuin tämä määräaikainen työsopimus, jos sellainen tilanne tulee. Sen takia on varsin kummallista, miksi hallitus haluaa nyt entisestään jäykistää työmarkkinoita. Tätä kutsutaan siksi, että voidaan notkeuttaa, voidaan olla ketteriä ja voidaan rekrytoida ensimmäinen työntekijä, mutta todellisuudessa kokoomus tässä jäykistää työmarkkinoita entisestään, ja perussuomalaiset tietenkin siunaavat tämänkin. Sitten nämä perusteettomat nollatuntisopimukset: Siis voit joutua olemaan perusteettomassa määräaikaisessa työsuhteessa, jossa tuntimäärä on nolla. Tämäkö on hallituksen tulevaisuuskuva suomalaisista työmarkkinoista? Aivan järkyttävää. Ja vihonviimeiseksi se tasa-arvo ja yhdenvertaisuus: Raskaussyrjintä tulee todennäköisesti lisääntymään, mutta hallitus ei kuuntele nuoria, ei nuoria naisia, ei kannusta millään tavoin perheen perustamiseen eikä luo minkäänlaista tulevaisuuskuvaa nuorille siitä, että työtä ja tuloa olisi saatavilla tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelun Keskusliitto ja 36 muuta järjestöä ovat erittäin huolissaan sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ehdottamien uudistusten vaikutuksista lastensuojelun avo- ja jälkihuoltoon. Järjestöt ovat toimittaneet meille edustajille ja myös sinne ministeriöön muistion, jossa pyydetään, ettei sosiaalihuoltolain muutoksia tehtäisi kiireessä vaan kokonaisuutena ja huolellisesti. Oletteko te, ministeri, valmis huolelliseen valmisteluun ja myöskin kokonaisuuden tarkasteluun? Lapsi- ja perhejärjestöt näkevät uudistuksessa merkittäviä riskejä lastensuojelun avo- ja jälkihuollolle eivätkä näe, että kuvattuja säästöjä olisi ehdotetulla tavalla mahdollista saavuttaa. Jos lasten, nuorten ja perheiden varhaista tukea heikennetään, se siirtää ongelmia eteenpäin ja kasvattaa lastensuojelun kustannuksia entisestään. Lapsilla ja nuorilla on erityinen oikeus yhteiskunnan resursseihin ja tukeen, eikä sitä saa harkitsemattomasti heikentää.

Puhemies! Kiitos myös minun puolestani ministereille, että jaksatte täällä istua. Kuten tuossa aikaisemmin jo debattivaiheessa totesin, tässä työllisyystilanteessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, kuka tekee, mitä tekee ja missä tekee, sillä työ ja sen myötä tulevat mahdollisuudet eivät jakaudu Suomessa tasaisesti. Jotkut alueet kasvavat, kun taas toiset joutuvat kamppailemaan työpaikkojen ja väestön vähenemisen myötä. Tämä ei ole vain alueellinen haaste, tämä on koko Suomen elinvoimakysymys. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka tukevat työtä kaikkialla Suomessa: toimivat yhteydet, koulutusmahdollisuudet ja yritysten tasapuoliset edellytykset toimia. Kun nämä jakautuvat tasaisemmin, jokaisella alueella on mahdollisuus menestyä omilla vahvuuksillaan. Tasapainoinen, tasa-arvoinen Suomi on vahvempi. Siksi minäkin olen tänään hiukan ihmeissäni kuunnellut näitä puheenvuoroja maahanmuuttajista. En ole saanut selkoa siihen, onko hallituksen tavoitteena, että maahanmuuttajat tekevät jatkossa kaikki matalapalkka-alan työt ja kantasuomalaiset jäävät työttömiksi tai pahimmillaan päätyvät keräämään risuja ja leikisti siivoamaan ilman palkkaa, varsinkin kun tänään moneen kertaan täällä salissa on todettu, että maahanmuuttajista suurin osa on ukrainalaisia. Varsinkin juuri tänään tämä keskustelu on tuntunut aika hirvittävältä. Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri on todennut, että hallitusaitio on raskas paikka. No, tätä en epäile yhtään. On hyvä muistaa kuitenkin, että hallitusvastuu on yksi demokraattisen järjestelmämme vaativimmista tehtävistä. Se tarkoittaa päätösten tekemistä myös silloin, kun vaihtoehdot ovat vaikeita eikä täydellistä ratkaisua ole. Hallituksen on jatkuvasti tasapainoteltava talouden realiteettien, ihmisten arjen ja nopeasti muuttuvien maailmantilanteiden välillä. Valitettavasti työttömyyden voimakas kasvu on Suomessa nyt arkipäivää. Tässä tilanteessa varmasti on raskasta, jos hallitus molempia polkimia painaa samaan aikaan, kuten edustaja Riipi täällä totesi. Tai toisaalta, jos ei sitä vasemman jalan jarrutusta osaa tai vahingossa painaakin kaasun sijasta jarrua, niin kyllä siitä vaikeaa tulee. Nyt on painettu kaasua sosiaaliturvan leikkauksille ja jarrua kasvulle. Vastuu tarkoittaa myös sitä, että päätöksiä on tehtävä paineen alla, julkisen keskustelun, kritiikin ja epämukavuudenkin keskellä. Kuitenkin valtiovarainministeri totesi viime viikolla, että hallitusaitiossa on vaikeaa. En pysty nyt ymmärtämään sitä, onko vaikeaa tehdä näitä hallituksen päätöksiä vai onko vaikeaa muuten vain. Vaikeudestaan huolimatta vastuun kantaminen on välttämätöntä. On surullista, että tätä vastuuta on nyt kannettu niin, että meillä on kasvava lapsiperheköyhyys, kasvavat työttömyyslukemat ja kasvavat irtisanomismäärät, kasvava velka ja kasvavat konkurssit. Tällä hetkellä Suomessa eletään monien totuuksien arjessa. Tästä viimeisin näyttö tuli viime viikolla, kun julkaistiin tänäänkin mainittu tieto valtiovarainministeriön hallinnoimasta hankkeesta, jossa Suomen kunnat listattiin ensi kertaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mukaan. Itäisen ja läntisen Suomen välillä ammottaa iso kuilu: kuilu hyvinvoivan ja valitettavasti pahoinvoivan Suomen välillä. Tämä ei itäsuomalaista päättäjää yllättänyt, kyllähän tämä kuilu näkyy katukuvassa ja kuuluu asiakkaiden ja myös asukkaiden tarinoissa monella tapaa. Mutta järkytyin siitä, että tätä kuilua ei ole alettu luoda umpeen. Hallituksella olisi ollut aikaa pistää rattaat pyörimään. Onhan tätä asiaa tutkittu jo erillisten selvityshenkilöidenkin toimesta, ja viimeisin on antanut toimenpide-ehdotuksensa jo aikaa sitten. Ennen kaikkea on kuitenkin kyse siitä, miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ilmenee. Onko kuntalaisten terveys hyvällä mallilla, työttömiä vähän ja kunnassa turvallista? Myös kulttuurin ja liikunnan edistämisestä sai selvityksessä hyvät pisteet. Kun katson kotikuntani Imatran tilannetta, niin irtisanomiset hyvinvointialueella ja teollisuudessa, isot työttömyysluvut ja niiden alkuvuoden kasvu 18 prosenttiin, rajakaupan loppuminen ja yrittäjien ahdinko sekä turvallisuustilanteen hiipuminen eivät luo uskoa tulevaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Siinä eivät hyvät liikunta- tai kulttuuripalvelut pelkästään auta, vaan nyt tarvitaan todellisia keinoja peruspalveluiden, kuten työttömyyden, hoitoon.