Meri Leena

Kiitos, arvoisa puhemies! Ensinnäkin komissio on joutunut huomauttamaan 22:ta jäsenvaltiota siitä, että tämä täytäntöönpano on myöhässä. Ymmärrän sen erittäin hyvin myös siksi, että jos katsoo tätä lakiesitystä, niin tässä on muutettu yli 44:ää lakia. Tämä on ollut erittäin laaja paketti. Tässä on ollut laaja-alainen työryhmä, jossa on ollut laajasti ministeriöitä mukana, keskusrikospoliisi, yliopiston edustusta, käräjäoikeus, syyttäjät, asianajajat. Tämä ollut todella laajapohjainen, tästä tuli valtavasti palautetta, ja ne käytiin läpi. Mitä katsoin tuosta yhteisösakosta, niin nyt on huomattava, että me ollaan täytetty tämän direktiivin edellytykset. Me ollaan nostettu sitä ihan todella paljon. Jos en väärin muista, niin nykyinen yhteisösakon enimmäismäärä on 850 000, ja se nostetaan 40 miljoonaan euroon. Se on merkittävä korotus. Samoiten näitten rangaistustasoja nostetaan todella huomattavasti. On hyvin mielenkiintoista huomata, että kun täällä käydään keskustelua siitä, kun esimerkiksi normaaleilla hallituksen esityksillä nostetaan rangaistustasoa, niin silloin tulee usein se, onko tämä oikeasuhtaista ja onko tähän lailliset perusteet ja onko tässä nyt riittävästi arvioitu sitä, että rangaistus nousee näin paljon, mutta EU-oikeudesta me otetaan suoraan nämä rangaistusten kiristykset. Monesti ajattelenkin, että meillä on ehkä Suomessa ollut vähän liian kevyet rangaistukset monissa asioissa, esimerkiksi terrorismirikoksissa, koska monissa maissa on ankarammat rangaistukset. Tarkoitan sanoa tällä keskustelulla sitä, että on jotenkin mielenkiintoista, että silloin kun tullaan EU-kaistaan, niin rangaistukset voivat olla korkeita ja ne hyväksytään ja ehkä kritisoidaan, että ne ovat jopa liiankin lieviä, mutta sitten kun tuodaan kansallista lainsäädäntöä, niin saatetaan sanoa, että onpas kova korotus. Saitteko tästä ehkä kiinni? Ecociden osalta ei nyt mitään uutta kerrottavaa ole. Tiedän, että nämä keskustelut jatkuvat EU-tasolla, mutta mitään uutta minulla ei ole tässä vaiheessa kerrottavaa. — Oliko tässä vielä joitain muita kysymyksiä? Niin, tämä työryhmä nyt on tehnyt näitä erilaisia arvioita, ja kyllä minäkin hyvin pitkälle olen luottanut heidän ammattitaitoonsa. Tässä on ollut maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja meidän parhaimpia lakimiehiämme oikeusministeriöstä. Minulla ei ole parempaa osaamista näissä yksityiskohdissa ottaen huomioon, että täällä on kymmeniä EU-asetuksia ja kansallista lainsäädäntöä, joihin tätä on pitänyt verrata. Mutta käykää tämä lakivaliokunnassa ja valiokunnissa, maa- ja metsätalousvaliokunnissa ja muissa, mihin tämä meneekin, huolellisesti läpi, ja jos tulee jotain, niin pohditaan yhdessä. Kyllä minä uskon, että virkamiehet ovat tässä parhaansa tehneet. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kyseessä olevalla hallituksen esityksellä toteutetaan välttämättömät ympäristörikosdirektiivin edellyttämät velvoitteet. Euroopan komissio antoi ehdotuksen uudeksi ympäristörikosdirektiiviksi vuoden 21 lopussa, ja uudella direktiivillä korvataan vanha, vuonna 2008 annettu ympäristörikosdirektiivi. Ehdotus sisältää rikosoikeuden alalla uudenlaista ja pitkälle menevää sääntelyä esimerkiksi seuraamusten osalta. Lopullinen direktiivi annettiin huhtikuussa 2024, ja se velvoittaa säätämään rikokseksi tietyt aineellisen ympäristölainsäädännön vastaiset teot. Tässä direktiivissä on kyse pelkästään kriminalisoinneista, aineellisen lainsäädännön sisällöstä on päätetty muissa yhteyksissä. Direktiivi edellyttää siinä määritellyille rikoksille nykyistä ankarampaa seuraamustasoa. Joltakin osin myös rangaistavuuden ala laajenee. Direktiivi myös edellyttää, että siinä määritellyt rikokset tulevat oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin, jolloin niiden rangaistavuudesta on säädettävä rikoslaissa. Direktiivin johdosta rikoslain ympäristön turmelemista koskevaa pykälää ehdotetaan täydennettäväksi uusilla tekotavoilla. Näitä ovat erityisesti eräät jätteitä koskevan lainsäädännön vastaiset teot, EU:n kemikaaleja ja muita haitallisia aineita koskevien asetusten vastainen markkinoille saattaminen, eräät säteilylain ja uuden ydinenergialain vastaiset teot sekä ympäristön muuttamiseen ryhtyminen ilman laissa edellytettyä lupaa tai suunnitelmaa niin sanotussa yva-laissa tarkoitetun hankkeen toteuttamiseksi. Ympäristön turmeleminen edellyttää, että kyseessä oleva teko on luonteeltaan sellainen, että se tyypillisesti aiheuttaa esimerkiksi ympäristön pilaantumista. Luonnonsuojelurikosta koskevaan säännökseen ehdotetaan lisättäväksi tekotavoiksi luonnonsuojelulainsäädännön vastainen luontokohteen myytäväksi tarjoaminen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevan niin sanotun CITES-asetuksen vastainen eräiden kohteiden maahantuonti. Lisäksi luonnonsuojelurikoksena säädettäisiin rangaistavaksi oikeudeton Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella olevan alueen suojelun perusteena olevan luontodirektiivissä tarkoitetun eläinlajin yksilön tai yksilöiden häiritseminen siten, että se haittaa merkittävästi lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä tai saavuttamista. Uudet jäterikosta ja törkeää jäterikosta koskevat rangaistussäännökset koskisivat vaarallisia jätteitä koskevia laittomia tekoja, kuten vaarallisen jätteen käsittelyä ilman ympäristönsuojelulaissa edellytettyä lupaa pois lukien tilanteet, joissa jätteen määrä on vähäinen. Lisäksi mainitut pykälät koskisivat EU:n niin sanotun jätteensiirtoasetuksen ja niin sanotun aluskierrätysasetuksen vastaisia tekoja, kuten jätteen kansainvälistä siirtämistä ilman asiaa koskevan viranomaisen hyväksyntää sekä aluksen siirtämistä purettavaksi muualle kuin hyväksyttyyn aluskierrätyslaitokseen. Ilmakehän heikentämisenä ja törkeänä ilmakehän heikentämisenä rangaistavaa olisi esimerkiksi otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonepäästöjen päästäminen ympäristöön, niiden käyttäminen, tuonti ja vienti näitä koskevan EU-lainsäädännön vastaisesti. Uudet ympäristöä vaarantavan tuotteen markkinoillesaattamisrikosta ja sen törkeää tekotapaa koskevat säännökset koskisivat ympäristön suojelemiseksi annetun EU-lainsäädännön vastaista ympäristöä vaarantavan tuotteen saattamista markkinoille esimerkiksi ilman laissa edellytettyä lupaa tai nimenomaisen kiellon vastaisesti. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi metsäkatorikoksesta ja törkeästä metsäkatorikoksesta. Näissä pykälissä säädettäisiin rangaistavaksi se, että EU:n niin sanotun metsäkatoasetuksen mukaisen nimenomaisen kiellon vastaisesti esimerkiksi saatetaan markkinoille asetuksessa tarkoitettu tuote tai hyödyke. Näiden uusien perustekomuotoisten tekojen rangaistusasteikoksi ehdotetaan sakosta kahteen vuoteen vankeutta. Rikosten tunnusmerkistöjen täyttyminen edellyttäisi tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Törkeiden tekomuotojen rangaistusasteikot olisivat vankeutta neljästä kuukaudesta viiteen vuoteen, ja ne olisivat rangaistavia ainoastaan tahallisina rikoksina. Esitykseen sisältyy myös ehdotus uudesta vieraslajirikoksesta ja sen rangaistussäännöksestä. Vieraslajirikoksena rangaistavia olisivat eräät EU:n niin sanotun vieraslajiasetuksen sekä vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain vastaiset teot, kuten laiton haitallisen vieraslajin ympäristöön päästäminen, kasvattaminen tai viljeleminen. Rangaistavuus edellyttäisi, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ympäristölle tai kuoleman tai vakavan vamman tai vakavan sairauden ihmiselle. Direktiivi edellyttää hyvin ankaraa enimmäisrangaistusta sellaisille tahallisille teoille, jotka aiheuttavat erityisen vakavia ympäristövahinkoja. Tämän velvoitteen täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan uutta ympäristön tuhoamista koskevaa rangaistussäännöstä, jonka rangaistusasteikko olisi yhdestä vuodesta kahdeksaan vuoteen vankeutta. Lisäksi ehdotetaan, että ympäristön tuhoaminen lisättäisiin niiden rikosten joukkoon, joiden ilmoittamatta jättäminen olisi rangaistavaa törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisenä. Niin ikään säädettäisiin terroristisessa tarkoituksessa tehdystä ympäristön tuhoamisesta, jonka asteikko olisi yhdestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Lisäksi direktiivin velvoitteiden johdosta ympäristörikoksia ja luonnonvararikoksia koskeviin rikoslain lukuihin lisättäisiin uudet soveltamissäännökset. Niiden mukaan viranomaisen myöntävän luvan nojalla toimiminen rinnastettaisiin ilman lupaa toimimiseen esimerkiksi silloin, kun lupaviranomaista on erehdytetty. Direktiivi sisältää oikeushenkilölle määrättävän sakon osalta täysin uudenlaista sääntelyä, mikä edellyttää asiaa koskevan kansallisen sääntelyn muuttamista. Direktiivin velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevassa rikoslain 9 luvussa säädettäisiin erityisestä yhteisösakon asteikosta direktiivin velvoitteita täytäntöönpanevien rikosten osalta. Ehdotetut lait on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Olemme puhuneet tänään järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja jatketaan sillä aiheella. Järjestäytynyt rikollisuus on vakava turvallisuusuhka, ja sen torjuntaan tarvitaan eri keinoja. Nyt käsittelyssä olevalla lakimuutoksella rikoshyödyn ja rikollisen omaisuuden, kuten kultakellojen ja sen kaltaisten statussymbolien ja setelitukkojen, poissaantia helpotetaan, jolloin rikosten houkuttelevuus vähenee ja järjestäytyneen rikollisuuden taloudellinen kannattavuus heikkenee, mikä on erittäin hyvä asia. Eli esityksen tarkoituksena on tehostaa rikoshyödyn poisottamista. Ehdotuksilla toteutettaisiin hallitusohjelman rikoshyödyn poisottamista koskevia kirjauksia. Esitys on osa hallitusohjelman toimia rikostorjunnan vahvistamiseksi, ja nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen torjumiseksi myöskin. Se on myös osa hallituksen hyväksymää järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiaa ja toimenpideohjelmaa. Kuten totesin, hallitusohjelman mukaan rikoshyödyn poisottamista helpotetaan esimerkiksi alentamalla vaadittavaa näyttökynnystä ja ottamalla käyttöön rikoshyödyn menettämistä koskeva menettely rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Lisäksi hallitus muun ohella tehostaa erityisesti rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisin saamista. Esityksellä pantaisiin kansallisesti täytäntöön aihepiiriä koskeva uusi EU-lainsäädäntö eli vuoden 24 niin sanottu konfiskaatiodirektiivi. Rikoshyödyn poisottamisella varmistetaan, että rikos ei kannata. Rikoshyödyn poisottaminen on siten erittäin tärkeä keino torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja kaikkea rikollisuutta, jonka keskeisenä motiivina on taloudellisen hyödyn saaminen. Europolin arvioiden mukaan nykyisin vain murto-osa eli 1—2 prosenttia rikollisesta omaisuudesta saadaan tuomittua menetetyksi. Ehdotetuilla muutoksilla voidaan entistä tehokkaammin ehkäistä ja torjua taloudellista hyötyä tuottavaa rikollisuutta ja lähettää yhteiskunnalta viesti siitä, että rikos ei todellakaan kannata: me otamme rikoksella hankitun omaisuuden pois. Tämä on omiaan vahvistamaan luottamusta oikeusvaltiota ja viranomaistoimintaa kohtaan ja parantamaan yleistä turvallisuutta. Esityksen keskeinen muutosehdotus on kokonaan uusi menettämisseuraamus, joka koskisi rikolliseen toimintaan liittyvää selittämätöntä omaisuutta. Kyseessä olisi viimesijainen menettämisseuraamus, joka voitaisiin tuomita, vaikka mitään yksittäistä rikosta ei kyettäisi näyttämään toteen. Meillähän on nykyisin mahdollisuus konfiskoida rikosasian yhteydessä täysin selkeästi saatu omaisuus rikoshyötynä — siinä tuomitaan samalla rikoksesta — mutta tässä on kysymys siitä, että mitään yksittäistä rikosta ei kyetä näyttämään toteen. Edellytyksenä kuitenkin olisi, että omaisuus on tunnistettu tyypillisesti taloudellista hyötyä tuottavan rikoksen esitutkinnassa ja tuomioistuin katsoisi sen olevan varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta. Syyttäjän näyttövelvollisuutta omaisuuden rikollisesta alkuperästä olisi siten alennettu. Nykyisin menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttää aina rikoksesta tuomitsemista, kuten äsken mainitsin, ja pitää esittää riittävä näyttö, mistä rikoksesta on ollut kyse, joten kyse on merkittävästä muutoksesta. Ja jos syyttäjä näyttää toteen, että omaisuus on varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta, selvitysvelvollisuus omaisuuden alkuperästä siirtyisikin vastaajalle itselleen, eli tämän pitäisi kyetä osoittamaan omaisuudelle joku laillinen alkuperä. Mitäpä jos olen ollut työttömänä 20 vuotta tai olenpa 17-vuotias ja minulla on sadantuhannen euron verran rahaa, niin varmaan voinet kertoa sitten, mistä laillisesta lähteestä ne ovat tulleet sinulle, jos näin on. Ehdotus perustuisi keskeisiltä osin uuteen EU-lainsäädäntöön, mutta kansallisessa lainsäädännön täytäntöönpanossa me menemme pidemmälle kuin direktiivi edellyttäisi. Käytämme siis kansallista järkevää liikkumavaraa. Ehdotus muistuttaisi Ruotsin uutta lainsäädäntöä, mutta ehdotettu näyttökynnys olisi alhaisempi kuin Ruotsissa, eli menemme vielä hieman edelle Ruotsia tässä esityksessä. Kuten tuossa kerroin aikaisemmin, miten voimme konfiskoida omaisuutta nyt, niin meillä Suomessa on myös aikaisemmin säädetty käännetty todistustaakka niin sanotun laajennetun hyödyn menettämisen suhteen, mutta tässäkin kyseisessä laajennetun hyödyn menettämisessä tulee osoittaa tämä kyseinen rikos toteen. Toinen keskeinen muutos on, että menettämisvaatimus voitaisiin jatkossa antaa vastaajalle tiedoksi kuuluttamalla. Tämä olisi poikkeus rikosasiain käsittelysäännöistä ja mahdollistaisi menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tilanteissa, joissa vastaaja pakoilee oikeudenkäyntiä eikä hänen olinpaikastaan voida saada tietoa. Vastaajan oikeusturvasta huolehdittaisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti mahdollistamalla asian uudelleenkäsittely, jos vastaaja myöhemmin riitauttaa tämän kuulutustiedoksiannon. Rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisinsaamista ehdotetaan tehostettavaksi muun ohella siten, että rahanpesun kohteena ollut omaisuus voitaisiin jatkossa tuomita menetetyksi myös arvomääräisenä. Tämä tarkoittaisi sitä, että rahanpesijän laillista omaisuutta voitaisiin tuomita menetetyksi pestyä omaisuutta vastaava määrä. Tarkoituksena olisi puuttua erityisesti ammattimaisiin rahanpesijöihin. Näiden hallitusohjelmaan perustuvien toimenpiteiden lisäksi esityksessä ehdotetaan useita muitakin kansalliseen tarpeeseen perustuvia muutoksia menettämisseuraamuksia koskevaan lainsäädäntöön. Muutoksilla esimerkiksi selkeytettäisiin menettämisseuraamuksen ja muiden rikokseen liittyvien vaatimusten, kuten rikoksen uhrin korvausvaatimusten, yhteensovittamista. Uudistuksella myös parannettaisiin rikoksen uhrin asemaa rajat ylittävissä tilanteissa selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla asianomistajan korvausvaatimuksen toteuttamiseen liittyviä menettelysääntöjä, kuten lakivaliokunta on aikaisemmin edellyttänyt. Asianomistajan ei näissä tilanteissa enää jatkossa tarvitsisi nostaa erillistä riitakannetta vahingonkorvauksen määrän määrittämiseksi, mikä on rikoksen uhrin kannalta erittäin myönteistä. Esityksessä ehdotetaan myös muita direktiiviin perustuvia lainsäädäntömuutoksia, jotka koskevat muun ohella rikoshyödyn jäljittämistä, tunnistamista ja hallinnoimista. Tältä osin ehdotetaan säädettäväksi uusi laki varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistosta. Muutoksista johtuvia uusia tehtäviä hoitaisivat Suomessa keskusrikospoliisi ja Ulosottolaitos. Tätä esitystä kannatettiin lausuntopalautteessa laajasti, ja sen tavoitteita eli rikoshyödyn tehokkaampaa poisottamista pidettiin tärkeänä. Eniten periaatteellisia ja myös käytännön soveltamista koskevia kysymyksiä herätti näyttökynnyksen alentamista koskeva ehdotus eli uusi selittämätöntä omaisuutta koskeva menettämisseuraamus erityisesti siltä osin kuin ehdotuksessa mentäisiin kansallisesti direktiivin vähimmäistasoa pidemmälle. Lausuntopalautteen johdosta esityksessä on tarkennettu tätä selittämätöntä omaisuutta ja sen edellytyksiä ja on kiinnitetty huomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja muihin valtiosääntöoikeudellisiin vaatimuksiin. Toivon, että eduskunta käsittelee tämän hyvin, ja toivon menestystä esitykselle. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että täällä ovat varmasti paikalla ne ihmiset, joita tämäkin asia kiinnostaa. Tosiaan eläintenpitokiellosta on nyt muistettava, että kysymys on siitä turvaamistoimesta, että se eläin on turvassa ihmiseltä, joka on väkivaltainen tai pahoinpitelee tai on itse niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsee terveydellistä tukea, kuntoutusta itse, jolloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei voi silloin huolehtia eläimestä. Sitten taas toisaalta, jos kunto paranee tai tilanne muuttuu, eläintenpitokielto päättyy, siihen voi hakea kumoamista. Elikkä on ratkaisukeinoja, mutta tässä suojellaan sitä puolustuskyvytöntä eläintä, joka ei itse voi pirauttaa jonnekin ja sanoa, että minä haluaisin täältä nyt pois. Se on meidän tehtävä. Nyt on hyvä muistaa, että tämä on rikosoikeusmuutos, elikkä tässä ei nyt ole kysymys valvontaeläinlääkärien toimenkuvan muutoksesta tai sen tyyppisistä asioista. Ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriöön, mutta tiedän, että Ruokavirasto on kiinnittänyt huomiota koulutukseen, ohjaa siis näitä valvontaeläinlääkäreitä koulutukseen ja yhdenmukaisiin ohjeisiin, koska totta kai pitää selkeästi kirjata asiat ja ei voi mitään ylilyöntejä tulla. Mutta se viesti, mitä itse saan ja mitä mediasta luen, on kyllä se, että ei puututa, että käydään kymmeniä kertoja, annetaan ohje ja ohje ja ei mikään muutu. Enemmän tämäntyyppistä palautetta tulee, ja tämä on se asia, mihin puututaan. Jotta vältytään siltä ajatukselta, että tämä rangaistus tästä rikkomisesta olisi kiristetty mistään muusta syystä kuin sen takia, että pelkkä sakko ei ole enää oikeudenmukaisessa suhteessa siihen menettelyyn: vanhastaan on ollut sakko, mutta ajattelu eläimistä on muuttunut niin paljon, että sitä ei voi enää pitää asianmukaisena. Ja kun vertaa vielä muihin turvaamistoimiin ja niiden rikkomiseen, esimerkiksi liiketoimintakieltoon tai muihin, niin se on siinä mielessä oikeassa suhteessa. Tänään on hieno päivä tuoda tämä, tänään oli nimittäin Hevosvaltiopäivät. — Kiitos.

Joo, kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on tosiaan tullut tämän direktiivin täytäntöönpanon johdosta. Minusta on ihan hyvä, että voidaan käydä keskustelua eri viranomaisten tehtävistä, tehtävien päällekkäisyyksistä ja muista seikoista. Niin kuin tuossa kerroin, jos palataan sinne ensimmäiseen syksyyn, niin meillä perustettiin silloin eduskunnan myötävaikutuksella tämä Erityisviranomaiset, joka on kaikkien valtuutettujen yhtenäinen tämmöinen hallinnollinen yksikkö, joka tuottaa heille hallinnollisia palveluja. Meillä on hyvin erikokoisia valtuutettuja, on vanhusasiavaltuutettu, tietosuojavaltuutettu, tiedusteluvalvontavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, ja heillä on kaikilla hyvin erilaiset resurssit. En osaa kuitenkaan sanoa, että esimerkiksi vanhusten asiat tai tietosuoja-asiat olisivat jotenkin vähempiarvoisia, ja tämä resurssien käyttö ei ole täysin yhteismitallista. Perussuomalaiset ja monet henkilöt ovat toivoneet, että selvitettäisiin näitä yhdistämisiä ihan sen takia, että saataisiin haavoittuvuuksia ja resursseja paremmin kohdennettua. Sitten taas, mitä tulee puolueiden näkemyksiin siitä, mitä joku valtuutettu tai joku muu sanoo, niin minusta se on ihan normaalia keskustelua. En minä osaa siitä pöyristyä enkä ajatella, että sellaista ei saisi keskustella. Eri mieltähän saa olla. Eihän meillä nyt sellaista tahoa kai Suomenmaassa ole, jonka sanoma on niin suuri totuus, ettei siihen kukaan uskalla kommentoida. Ja siitä huolimatta laitamme asiallisesti direktiivejä täytäntöön. Näin itse ajattelen, ja ehkä henkilökohtaisesti voisin todeta, että en ole sitä keskustelua kuullut, mutta mitä näin sosiaalisessa mediassa, niin se kyllä liittyi enemmän siihen, että itäraja pitäisi avata turvapaikanhaulle, jos näin ymmärsin, ja sen nyt tietysti ehkä tässä tilanteessa jokainen meistä ymmärtää, miksi tuo itäraja on kiinni. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tietosuojalainsäädännön rikkomisesta voitaisiin määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu jatkossa yksityissektorin lisäksi myös julkiselle sektorille. Kyseessä on merkittävin tietosuojalakiin ja rikosasioiden tietosuojalakiin esitetty muutos niiden voimaantulon jälkeen. Esitys perustuu hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan säädämme hallinnolliset sakot tietosuojaloukkauksista koskemaan julkista ja yksityistä sektoria yhtäläisesti ajatuksella samat säännöt kaikille. Hallituksen esityksen lähtökohta on, että tietosuojalainsäädännön rikkomuksesta seuraamus tulee voida kohdistaa siihen tahoon, joka on vastuussa rikkomuksesta, myös silloin, kun se on viranomaisen vastuulla. Samalla esityksen tavoitteena on varmistaa nykyistä tehokkaampi ja tarkoituksenmukaisempi EU-oikeuden täytäntöönpano. Viranomaiset ovat perustuslaista ja muusta viranomaisia koskevasta lainsäädännöstä johtuen perustellusti eri asemassa kuin yksityiset yritykset. Tietosuojalainsäädännön nykyisiin seuraamussäännöksiin liittyy kuitenkin haasteita. Tämän esityksen taustalla on se, että nykyiset säännökset kohdistuvat viranomaisiin ja yksityisiin eri tavoin myös silloin, kun ne hoitavat samaa tai samankaltaista tehtävää. Kyse on erityisesti niistä tilanteista, joissa yksityiselle taholle on laissa säädetty tehtäväksi hoitaa julkista hallintotehtävää. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi terveydenhuollossa ja opetuksessa tapahtuvat tehtävät. Voimassa olevan lain säännökset tarkoittavat käytännössä, että seuraamusmaksu voidaan määrätä julkista hallintotehtävää hoitaville yksityisille mutta ei vastaavia tehtäviä hoitaville viranomaisille. Esimerkiksi yksityinen lääkäriasema ja julkinen terveyskeskus käsittelevät samoja potilastietoja ja noudattavat samaa lakia, mutta seuraamukset poikkeavat tällä hetkellä. Yksityinen lääkäriasema voi saada seuraamusmaksun, julkinen terveyskeskus ei. Viranomainen voi myös delegoida itselleen kuuluvia rekisterinpitäjän tehtäviä yksityisille henkilötietojen käsittelijöille. Ongelmallisena voidaan pitää sitä, että yksityiselle henkilötietojen käsittelijälle voitaisiin lähtökohtaisesti määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, mutta viranomainen ei voisi saada seuraamusmaksua, vaikka se olisi viime kädessä rekisterinpitäjänä vastuussa rikkomuksesta. Ehdotetut seuraamusmaksuja koskevat säännökset koskisivat pääsääntöisesti kaikkia viranomaisia ja muita julkissektorin toimijoita sekä julkista hallintotehtävää hoitavia yksityisiä. Säännöksiin ehdotetaan kuitenkin eräitä välttämättömiä poikkeuksia, joita ovat muun muassa tuomioistuin ja eduskunnan virastot. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen yksi tavoitteista on se, että seuraamus kohdistuisi siihen tahoon, joka on vastuussa. Hallituksen esittämät seuraamusmaksut ovat myös EU:n tietosuojalainsäädännön juridisen arvioinnin perusteella tarkoituksenmukainen seuraamusvaihtoehto, kun viranomainen on rekisterinpitäjänä vastuussa tietosuojaa koskevien vaatimusten rikkomisesta. Tämä johtuu viime kädessä siitä, että tietosuojalainsäädännön velvoitteet koskevat viime kädessä rekisterinpitäjiä, joita siis voivat olla sekä viranomaiset että yksityinen viranhaltija. Voimassa olevia viranomaisia ja muita julkishallinnon toimijoita koskeva järjestelmä perustuu oleellisin osin laajaan rikosoikeudelliseen virkavastuuseen. Tämä tarkoittaa yksittäisen viranhaltijan henkilökohtaista rikosoikeudellista vastuuta. Hallinnollinen seuraamusmaksu sen sijaan kohdistetaan suoraan organisaatioon. Hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevissa säännöksissä lähtökohtana olisi se, että viranomaisen organisaatiosta ei ole tarpeen osoittaa yksittäisestä rikkomuksesta vastuussa olevaa viranhaltijaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei rikosoikeudelliselle virkavastuulle olisi edelleen tarvetta myös näissä yhteyksissä. Hallituksen esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa sitä järjestelmää, että seuraamus voidaan kohdistaa edelleen yksittäiseen viranhaltijaan rikoslain perusteella silloin, kun on kyse esimerkiksi virkavelvollisuuden rikkomisesta, johon viranhaltijan voidaan osoittaa syyllistyneen tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Yleinen tietosuoja-asetus sallii sen, että jäsenvaltiot käyttävät liikkumavaraa ja sulkevat viranomaiset ja julkishallinnon elimet seuraamusmaksujen soveltamisen alan ulkopuolelle. Suomi on voimassa olevassa lainsäädännössä käyttänyt tätä liikkumavaraa. Yhteiskunta on kuitenkin kehittynyt tietosuojalainsäädännön voimaantulon jälkeen. Digitalisaation lisääntymisen myötä julkissektorin ja yksityissektorin erot henkilötietojen käsittelyssä eivät ole enää yhtä selviä ja myös julkisten palveluiden tuottamisessa hyödynnetään samoja teknisiä ratkaisuja kuin yksityisellä sektorilla. Kansalaiset eivät voi itse päättää, käsitteleekö viranomainen heidän henkilötietojaan ja miten paljon ja millä tavoin niitä käsitellään. Se, että viranomaisiin kohdistuisi mahdollisuus viimesijaisena keinona määrätä tällainen sanktioluontoinen seuraamus eli hallinnollinen seuraamusmaksu, on omiaan lisäämään luottamusta lainmukaiseen henkilötietojen käsittelyyn julkisten palveluiden tarjoamisen yhteydessä. Tämä on erittäin tärkeää. Seuraamusmaksu voitaisiin määrätä lähtökohtaisesti samoin edellytyksin kuin yksityissektorilla. Maksua määrättäessä olisi kuitenkin nimenomaisesti varmistuttava siitä, että se on oikeassa suhteessa viranomaisen kokoon ja taloudelliseen asemaan. Maksujen enimmäismäärät olisivat selkeästi alemmat kuin suoraan tietosuoja-asetuksen nojalla määrättävien maksujen enimmäismäärät. Maksu olisi myös tarkoitettu viimesijaiseksi toimenpiteeksi huomioiden rikkomuksen vakavuuden ja sen, riittävätkö asiassa muut toimenpiteet. Näillä rajauksilla huomioidaan viranomaisten toiminnan erityislaatuinen luonne. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Yritän olla yskimättä. Rupesi äsken kutittamaan kurkkua, älkää sitä sitten ihmetelkö. — Lähdetään liikkeelle. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Rikosseuraamuslaitoksesta annettua lakia ja annettavaksi uusi laki rikosseuraamusalan tutkinnosta. Lisäksi tehtäisiin rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annettuihin eräisiin lakeihin lähinnä virkanimikkeitä koskevia muutoksia. Lainsäädäntömuutokset perustuvat Rikosseuraamuslaitoksen eli Risen laajapohjaiseen valmisteluun. Uudistuksen keskeiset elementit ovat Risen organisaatiouudistuksen toisen vaiheen toteutus rikosseuraamuskeskuksissa, risealan koulutusuudistus ja Risen mahdollisuus hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta tukemaan ja avustamaan toimintaansa. Vuonna 2022 toteutettiin Risen organisaatiouudistuksen ensimmäinen vaihe, ja tämä on nyt kakkosvaihe. Tuossa ykkösvaiheessa kehitettiin Risen rakenteita niin, että aikaisempaa paremmin pystytään vastaamaan johtamisen ja ohjauksen tarpeisiin. Nyt uudistus ulotetaan rikosseuraamuskeskustasolle eli vankiloihin ja yhdyskuntaseuraamustoimistoihin. Tavoitteena on Risen ydintehtävien hoitamisen tukeminen, yhdenmukaisten toimintatapojen varmistaminen ja esihenkilötyön edellytysten kehittäminen. Tässä yhteydessä myös selkiinnytettäisiin virkanimikkeitä. Esimerkiksi nykyiseen yksikön päällikön virkaan palautettaisiin vankilanjohtajan ja yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan nimikkeet. Mitä tulee koulutusjärjestelmän uudistamiseen, sillä varmistetaan, että Rikosseuraamuslaitos saa riittävästi koulutettuja vartijoita vankiloihin eri puolilta Suomea jatkossakin. Rikosseuraamuslaitoksen toimintaympäristö on muutoksessa, ja henkilöstön osaamisvaatimukset ovat kasvaneet. Uusien vankipaikkojen myötä, joita hallitus on hankkinut ja rahoittanut, tarvitsemme tietysti myös lisää vartijoita ja muuta Risen henkilökuntaa. Nykyisin joudutaan palkkaamaan ja on pitkään jouduttu palkkaamaan määräaikaisiin enintään kahden vuoden virkasuhteisiin niin sanottuja epäpäteviä vartijoita, joiden osuus vartijoista on jo noin 13 prosenttia. Siksi esityksessä ehdotetaan, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen järjestämän vartijakoulutuksen rinnalle otetaan käyttöön työssäoppimismalli, jossa vartijatutkinnon voisi suorittaa työn ohella opiskellen. Tämä mahdollisuus olisi henkilöillä, jotka ovat jo suorittaneet ammatillisen tutkinnon ja jotka jo toimivat Risessä vartijan tehtävissä tuossa määräaikaisessa työsuhteessa ja jotka on arvioitu alalle soveltuviksi. Kyse olisi erityisesti esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan tai turvallisuusalan perustutkinnon suorittaneista. Tuon tutkinnon tuomasta osaamisesta olisi paljon hyötyä rikosseuraamusalan työssä. Näille toisen asteen tutkinnon suorittaneille annettaisiin työn ohella opiskellen asianmukaiset valmiudet toimia rikosseuraamusalan valvontatehtävissä. Kyse on esimerkiksi vankien kohtaamisessa ja voimakeinojen käytössä tarvittavasta osaamisesta sekä rikosseuraamusalan lainsäädännön tuntemisesta. Tällä työssäoppimismallilla lisättäisiin opiskelun saavutettavuutta ja joustavuutta. Nykyisinhän rikosseuraamusalan tutkinnon voi suorittaa ainoastaan täällä Uudellamaalla Vantaalla Tikkurilassa. Tämä on osoittautunut ongelmaksi esimerkiksi Pohjois-Suomessa asuville, joita ala kiinnostaisi mutta jotka esimerkiksi perhesyiden vuoksi eivät halua kokonaan muuttaa ja lähteä toiselle paikkakunnalle. Uudessa ehdotetussa työssäoppimismallissa työpaikkaohjaajilla on tärkeä tehtävä. He ohjaavat opiskelijaa tämän suorittaessa rikosseuraamusalan tutkintoa työn ohella opiskellen. Rise resursoi tämän toiminnan asianmukaisesti eli varmistaa, että työpaikkaohjaajat koulutetaan koulutuskeskuksessa, että heitä on tarpeeksi, että he saavat tästä vaativasta lisätyöstä asianmukaisen korvauksen ja että ohjaustyöhön on käytettävissä riittävästi työaikaa. Lausuntokierroksella kannettiin huolta siitä, että tämä työssäoppimismalli ja sen käyttöönotto rikosseuraamusalan vartijoiden osaamisen osalta voisivat heiketä, ja siitä, pystyvätkö työpaikkaohjaajat asianmukaisesti tekemään vaativaa opiskelijanohjaustyötä. Lausuntojen perusteella esitystä on täsmennetty muun muassa työpaikkaohjaustehtävän resursointia, alan tutkintokoulutuksen järjestämisen yhteyttä korkeakoulutukseen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä koulutukseen sisältyviä turvallisuus- ja perusoikeuspainotusta koskevilta osilta. Risen tehtävä on uudistuksen yksityiskohtia valmistellessaan ja toimeenpannessaan ottaa nämä huolet tarkasti huomioon. Rise vastaa rikosseuraamusten täytäntöönpanon lainmukaisuudesta, ja on selvää, että asianmukaisesti koulutettu vartijahenkilöstö on lainmukaisuuden toteuttamisessa keskeinen tekijä. On välttämätöntä varmistaa riittävä koulutettujen vartijoiden määrä ja laatu. Risen mahdollisuus hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta on eräs näistä uudistuksista. Rise hankkii jo nykyisin toimintaansa tukevia ja avustavia toimintoja yksityisiltä palveluntuottajilta. Kyse on esimerkiksi vankilan ruokahuollon järjestämisestä ja päihdehuollon järjestöjen tuottamista päihdehuollon palveluista. Näiden järjestelyjen ansiosta Rise voi keskittyä ydintehtäviinsä. Kyse voi olla myös toiminnoista, joissa tarvitaan sellaista erityisosaamista, jota Risellä itsellään ei ole, esimerkiksi tietystä rikoksettoman elämän valmiuksien parantamiseen tähtäävien toimintaohjelmien järjestämisestä. Rise valvoisi ja ohjaisi näiden palveluiden toteutusta ja tarvittaessa puuttuisi toimintaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta ja Oikeuspalveluvirastosta annetun lain muuttamisesta on tässä edessänne ja esittelyssä. Tämä sisältää kaksi kokonaisuutta, elikkä rikos- ja riita-asioiden sovittelun siirtämisen oikeusministeriön hallinnonalalle ja Oikeuspalveluviraston rakenteen kehittämistä koskevat muutokset. Tämä sovittelun siirto sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta oikeusministeriöön sisältyy hallitusohjelmaan, ja tämä siirto on tarkoitus toteuttaa ensi vuoden eli vuoden 27 alusta lukien. Tämä siirtoa koskeva tarve on ollut esillä jo vuosia, ja sitä on ehdotettu muun muassa oikeudenhoidon selonteossa viime kaudella. Esityksestä saadussa lausuntopalautteessa sitä on myös kannatettu laajasti. Esitykseen ovat suhtautuneet myönteisesti niin palveluntuottajat kuin sovittelutoimistojen kanssa yhteistyötä tekevät viranomaiset ja järjestöt. Sovittelutoiminnalle on luotu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla jo hyvä pohja. Oikeusministeriön hallinnonala on kuitenkin sovittelulle luonteva paikka, koska sovittelu nähdään aiempaa selkeämmin osana oikeusjärjestelmää ja rikoksentorjuntaa. Siksi sovittelun käytön lisäämiselle on myös paremmat mahdollisuudet oikeusministeriön hallinnonalalla. Muutos saadaan nyt vihdoin toteutettua, ja sovittelun kehittämistyötä päästään jatkamaan oikeusministeriön hallinnonalalla ja Oikeuspalveluviraston alaisuudessa. Esityksen mukaan palvelujen järjestämisestä vastaa jatkossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta tosiaan Oikeuspalveluvirasto. Palveluja tuottavat edelleen sopimuspohjaisesti palveluntuottajat eli hyvinvointialueet, kunnat ja järjestöt, joita tällä hetkellä on 17. Sopimukset siirtyvät suoraan lain nojalla Oikeuspalveluvirastolle. Sovitteluja hoitavat pääasiassa vapaaehtoiset sovittelijat, niin kuin tähänkin saakka ovat tehneet, ja sovittelua koskevat menettelysäännökset tai sovittelun edellytykset eivät millään tavoin muutu. Elikkä tämä sisältää välttämättömät muutokset tehtävien siirtoon. Sen lisäksi on sovittelutoimistojen tiedoksisaantioikeuksia ehdotettu selkiinnytettäväksi. Jatkossa sovittelutoimistolla on täsmennetty oikeus saada sovittelualoitteen tehneeltä viranomaiselta, esimerkiksi koululta, poliisilta, välttämättömät tiedot sovittelua varten ja koulujen edellytykset näin tehdä aloitteita paranevat, kun lainsäädännössä määritellään tämä selkeästi. Sitten tässä on Oikeuspalveluviraston rakenteen kehittämistä koskevia muutoksia. Tällä hetkellä talous- ja velkaneuvontaa annetaan oikeusaputoimistoissa. Talous- ja velkaneuvonta irrotetaan oikeusaputoimistosta, ja palvelut annetaan jatkossa talous- ja velkaneuvontatoimistosta. Ne annetaan kuitenkin koko Oikeuspalveluviraston alaisuudessa, mutta tämä erottelu tehdään. Tämän muutoksen jälkeen Oikeuspalveluvirastossa olisi oikeusaputoimistoja, edunvalvontatoimistoja ja talous- ja velkaneuvontatoimistoja. Tämä muutos johtuu siitä, että asiakkaita voitaisiin palvella paremmin, ja oikeusaputoimistojen esteellisyysarviointia koskevia säädöksiä ehdotetaan selkeytettäväksi, jotta toimistojen toimitilojen sijainti valtion yhteisissä toimitiloissa olisi mahdollista ilman lisäkustannuksia. Tämä johtuu siitä, että meillä on Asianajajaliiton ja esteellisyyssäännösten mukaan erilaisia esteellisyyksiä siitä, onko sama toimisto eri toimisto, ja sitten kun palveluita on yhdistetty, on tullut erilaisia esteellisyysvaikeuksia. Tätä yritetään tässä samassa yhteydessä selkeyttää. — Kiitos.