Perholehto Pinja

Arvoisa herra puhemies! Nuorisohan on aina pilalla. Ovat laiskoja, pukeutuvat väärin, tykkäävät vääristä asioista, valittavat liikaa, eivät mene töihin tai ainakin tekevät töitä liian vähän, opiskelevat hitaasti tai väärällä alalla. Ja jos nykynuoret sanovat olevansa huolissaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, toimeentulosta, mielenterveydestä tai siitä, uskaltaako nykymuotoiseen maailmaan unelmoida omasta jälkikasvusta, vastaus meiltä aikuisilta ja päättäjiltä on turhan usein, että pitäisi kovettaa nahkaa, että ennen oli itse asiassa paljon huonommin ja hurjemmin. Joskus siis tuntuu, etteivät nykynuoret kelpaa edes omalle tulevaisuudelleen, ja siksikin, puhemies, olen erityisen kiitollinen erityisesti edustaja Harakalle tästä lakialoitteesta. Ylisukupolvisuus, pitkäjänteisyys ja vastuu myös jälkeen tulevista kuulostavat usein aika itsestäänselvyyksiltä, mutta jos ne todella olisivat sitä, niin me kai toimisimme jo näiden periaatteiden mukaisesti. Kun eduskunta säätää lakeja ja poliitikot tekevät yhteiskunnallisia ratkaisuja, niin ikään kuin automaattisestihan pitäisi arvioida valintojen seurauksia paitsi meille, jotka elämme tässä ja nyt, myös kaikille heille, jotka jälkeen tulevat. Toden totta tässä suhteessa poliittinen järjestelmä kaipaa ryhtiliikettä. Päätöksenteon aikajänne on pirullisen lyhyt. Vaalikausi on neljä vuotta, budjetit laaditaan vuodeksi kerrallaan, gallupeja tulee kuukausittain ja otsikot vaihtuvat päivittäin tai oikeastaan vielä huomattavasti nopeammin, vaikkeivät yhteiskunnan suurimmat kysymykset juuri koskaan noudata tätä samaa aikataulua. Aikuiseksi kasvaminen jo yksistään kestää pari vuosikymmentä, koulutusinvestointien vaikutukset näkyvät vielä pidemmällä viiveellä, ja toisaalta esimerkiksi lapsiperheköyhyyden seuraukset eivät nollaannu yhtenäkään vaalipäivänä. Ajattelen, että meidän tulisi myös olla aika tarkkoja siitä, mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme tulevista sukupolvista, sillä nimenomaan tulevista ihmisistä on tullut politiikassa myös kohtuullisen kätevä perustelu, vaikuttava argumentti niihin hetkiin, jolloin omia ehkä pääosin arvovalintoja osin jopa piilotetaan nimenomaan jälkeen tulevien selän taa. Tulevat sukupolvethan eivät pääse itse näihin keskusteluihin kertomaan, mitä mieltä he ovat, mitä mieltä olisivat. Sen takia, että tulevien sukupolvien nimissä voidaan perustella mitä tahansa talouspolitiikasta koulutuspolitiikkaan tai ympäristöpolitiikasta työelämäkysymyksiin, on välillä uhkana tai vähintäänkin riskinä se, että tulevat sukupolvet myös inflatoituvat käsitteenä, jos heihin vedotaan kerta toisensa jälkeen tutkitun tiedon ja tosiasioiden sijaan valikoiden. Mehän nimittäin emme voi täällä väittää suojelevamme huomisen nuoria tai jotenkin pelastavamme Suomea, maapalloa heille, jos me emme ole kiinnostuneita esimerkiksi myös tämän päivän lapsista. Emme voi sanoa, että me teemme kipeitä ratkaisuja heidän tulevaisuutensa mahdollisuuksien vuoksi, jos samat ratkaisut heikentävät niiden lasten elämää, joista huomisen aikuisetkin ylipäätään muodostuvat. Erityisen konkreettisesti tämä minusta kiteytyy juuri lapsiperheköyhyyteen. Sen syventäminen ei ole ylisukupolvista vastuullisuutta vaan vastuuttomuutta, sillä lapsuudessa koetun köyhyyden ja pitkäaikaisen stressin vaikutuksista ei ole mitään epäselvyyttä. Puhemies! Toinen asia, jota jäin pohtimaan tämän lakialoitteen myötä, oli se, kenen näkökulmasta me lopulta määrittelemme sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. Jos otan esimerkiksi nykynuoret, niin heitäkin kyllä kuullaan ja meillä on valtavan laadukasta nuorisotutkimusta muutenkin. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että nuorten näkemyksiä uskotaan vain silloin, kun ne vahvistavat sen, minkä me aikuiset, me päätöksentekijät, olemme itse jo päättäneet olevan tärkeää. Esimerkiksi nuorisobarometrin tulokset kertovat paljon siitä, millaista tulevaisuutta nykynuoret arvostavat, millaisia kysymyksiä he pohtivat, ja siellä 86 prosenttia piti esimerkiksi ihmisoikeuksia, demokratiaa, luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja eläinten oikeuksia jopa talouskasvua tärkeämpinä asioina. Tässä salissa me ehkä joskus pidämme näitä seikkoja jotenkin idealistisina, mutta minusta niitä kannattaisi ennen kaikkea kuunnella, sillä sukupolvien välinen oikeudenmukaisuushan tarkoittaa myös väistämättä sitä, että meidän täytyy sietää päätöksissä ja poliittisessa järjestelmässä myös sitä, että eri sukupolvilla voi olla, usein onkin, aika erilaisia käsityksiä hyvästä elämästä ja hyvästä yhteiskunnasta. Siksi tämän lakialoitteen mukainen kohtuullisen rakenteellinenkin uudistus siihen, miten me vastuun käsitämme ja miten me sen täällä eduskunnassa ehkä voisimme kantaa, voi olla myös silta näiden eri käsitysten, poliittisten ajatusten ja toisaalta tulevaisuudesta meitä kohden tulevien odotusten suhteen, koska sukupolvivastuu ei tietenkään tarkoita sitä, että me tietäisimme jotenkin täydellisesti, miltä maailma näyttää vuonna 2050 tai 2100, koska emme tietenkään tiedä, mutta ainakin on pakko yrittää nähdä omaa aikaa pidemmälle ja tehdä päätöksiä siihen peilaten. Kiitos vielä kerran erityisesti tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Harakalle, kaikille muille tähän aloitteeseen kontribuoineille ja kaikille puolueille myös. On oikein hienoa, että kaikista puolueista on löytynyt tälle yhteistä ajattelua, ja toivon aloitteelle oikein suurta menestystä myös eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Teknologian ja erityisesti tekoälyn kehitys on tuonut samaan aikaan runsaasti uusia tapoja kontrolloida, kiristää, häpäistä ihmisiä. Olemme lukeneet myös uutisista järkyttävistä tapauksista, joissa erityisesti naisista on väärennetty seksuaalisia kuvia tai videoita, joita levitetään verkossa pahimmillaan lukemattomille ihmisille. Näissä niin sanotuissa deepfakeissä ei ole mitään feikkiä uhreille, vaan seuraukset ovat hyvin, hyvin haavoittavia. Ja vaikka ilmiö on kasvava, sen tunnistamisessa, tutkinnassa ja uhrien suojaamisessa on yhä puutteita. Tekojen määrä lisääntyy siis kiihtyvää tahtia, mutta lainsäädäntö ja viranomaisten keinot laahaavat perässä. Nollatoleranssin on koskettava myös digitaalista ympäristöä. Arvoisa oikeusministeri Meri, aikooko hallitus tehdä rangaistavaksi tällaisen oikeaa henkilöä esittävän seksuaalisen materiaalin tekemisen?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esittelen tiiviisti tämän ympäristövaliokunnan mietinnön koskien asuinhuoneiston ja liikehuoneiston vuokrausta koskevan lainsäädännön uudistamista: Tämän hallituksen esityksen tavoitteenahan on ajantasaistaa tämä lainsäädäntö niin, että muun muassa vähennetään vuokrasuhteisiin liittyviä erimielisyyksiä ja tulkinnanvaraisuuksia sekä oikeudenkäyntejä. Itsessään niihin lakien keskeisiin periaatteisiin ei ehdoteta muutoksia. Ajattelin, että esittelen erityisesti nämä valiokunnan tekemät muutamat muutokset. Itsessään valiokunnan mietintö on hyvin laaja. Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää tätä esitystä kokonaisuutena tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa esitysten hyväksymistä, siis tosiaan osin muutettuina. No, ensinnä ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota erityisesti tähän vuokrasopimusten kestoon liittyvään sääntelyyn. Vuokramarkkinoilla on aika pitkään jo käytetty sellaista sopimusmallia, jossa sopimus on ensin määräaikainen ja jatkuu sen jälkeen toistaiseksi voimassa olevana, ja tämä nyt sitten tunnistetaan myös laissa. Valiokunta ehdottaa kuitenkin teknistä korjausta sanamuotoon siten, että vuokrasuhde voidaan irtisanoa päättymään aikaisintaan määräajan loppuun, ei määräajan lopussa, jotta tämä tulkinta vastaa lain tarkoitusta eikä aiheuta tulkinnanvaraisuutta. Toinen valiokunnan tekemä täsmennys koskee huoneistossa asuvia henkilöitä koskevaa ilmoitusvelvollisuutta. Tässä valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentista poistetaan sanat ”yhteisenä asuntona”, jottei niin ikään syntyisi epäselvyyttä siitä, millaisiin tilanteisiin tätä pykälää on tarkoitus soveltaa. Kolmantena muutoksena valiokunta ehdottaa siirtymäsäännösten muuttamista sen selventämiseksi, mitä säännöksiä sovelletaan jo voimassa oleviin vuokrasuhteisiin ja mitä niihin ei puolestaan sovelleta. Nämäkin muutokset ovat välttämättömiä siksi, että ehdotetun muotoilun perusteella ennen tämän lain voimaantuloa tehdyt sopimukset olisivat sitten joiltakin osin jäämässä epähuomiossa kokonaan ilman sääntelyä. Valiokunta selventää myös, että siirtymäsäännöksessä todettu ”tämän lain asemesta” ei viittaa lakiin kokonaisuudessaan vaan luonnollisesti vain siirtymäsäännöksessä erikseen lueteltujen säännösten vastinpareihin. Puhemies! Pari muuta nostoa tästä mietinnöstä, koska itsessään lainsäädäntö koskee yli miljoonaa suomalaista ja tämä on aika merkittävä kokonaisuus. Ensinnä tämä vuokravakuutta koskeva uudistus: Nyt voimassa olevassa laissa ei ole säännöksiä siitä, miten vakuuden palauttamisen sen kanssa tulisi menetellä tai mikä on palauttamisen takaraja. Tämä on aiheuttanut kyllä huomattavan määrän epäselvyyksiä. Nyt sitten säädetään 14 päivän määräaika, jonka laskemiseen liittyen valiokunta mietinnössään selventää, että siihen sovelletaan asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain ja liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 12 §:n 2 momenttia. Tämä on olennainen kysymys siksi, että vuokrasopimuksen päättymispäivää tai hallinnan luovutuspäivää ei lueta siihen 14 päivän määräaikaan. Valiokunta käsittelee mietinnössä hyvin laajasti myös esimerkiksi vuokranantajan irtisanomisajan lyhentämistä kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen pitkäkestoisissa vuokrasuhteissa sekä esittää muutosten lisäksi myös seuraavan lausuman hyväksymistä: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy viivytyksettä lainvalmisteluun vuokranantajien tiedonsaantioikeudesta säätämiseksi sisäministeriön alan lainsäädännössä, jotta painavan syyn irtisanomisperusteen näytön saamista voidaan edistää ja turvata näin asumisrauha, ja antaa tästä selvityksen ympäristövaliokunnalle viimeistään 31.8.2027.” Puhemies! Mietintö ei ole yksimielinen, vaan siihen sisältyy pykälävastalause.

Kiitos, arvoisa puhemies! Haluan edustaja Heinosta lohduttaa, että muun muassa ympäristövaliokunnassa, joka on mietintövaliokunta tämän edellä mainitun rakentamislain osalta, ovat hyvin laajat kuulemiset käynnissä koskien nimenomaan tätä lyhytvuokrausta, ja siinähän olennainen huomio on tämä, mihin edustaja viittasi, että kun kyse on kaavan vastaisesta toiminnasta, missä määrin sitä sallitaan tai ei sallita. Siitähän on nyt varmasti kansalaiskeskustelua käyty myös niin, että pitäisikö olla mahdollisuus kuntakohtaisesti tarvittaessa mennä hallituksen esitystä kireämpiin vuorokausirajoituksiin ja toisaalta sallia toisen tyyppiset, korkeammat vuorokausimäärät. Varsinainen puheenvuoroni tai miksi sen pyysin koski tätä edustaja Kiurun nostamaa huomiota: On juurikin näin, että koko ajan häiriöiden ikään kuin luonne on monimuotoistunut, mutta samalla hyvä asia, mikä tähän hallituksen esitykseen sisältyi tämän asunto-osakeyhtiölain puitteissa, on se, että kun tällä hetkellä nimenomaan jos lyhytvuokraus esimerkiksi aiheuttaa häiriötilanteita käytävässä ja siellä rapussa, siihen on ollut hyvin hankalaa tai käytännössä mahdotontakin puuttua, ja jatkossa myös tämän tyyppiset häiriöt ovat sitten sääntelyn piirissä. Eli varmaan askel kerrallaan parempaan tässäkin mennään, mutta oli oikein hyvä tämä edustaja Kiurun huomio myös.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Oikeastaan tästä valiokunnan yksimielisestä mietinnöstä haluaisin nostaa esiin erityisesti sen, että valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kiinnitettiin laajasti huomiota ongelmaan, joka liittyy nimenomaan näihin asumishäiriötilanteisiin, siihen, että esimerkiksi naapureilla on korkea kynnys tehdä ilmoituksia omalla nimellään, ja toisaalta siihen, että tällä hetkellä tilanne on se, että näitä naapureita tai viranomaisia on usein hankala pyytää esimerkiksi henkilötodistajiksi oikeudenkäynteihin, koska ei ole laajaa tiedonsaantioikeutta näistä tiedoista. Tämän vuoksi valiokuntahan ehdottaa nyt sitten, että valmistelua pitäisi jatkaa sisäministeriön johdolla erillisessä hankkeessa niin, että jatkossa näiden poliisiraporttien luovuttaminen olisi tietyin reunaehdoin, eli tietenkin sieltä henkilötiedot ja muut vastaavat yksityisyyden piiriin kuuluvat asiat pois lukien, mahdollistaa antaa sellaiseksi näytöksi tilanteessa, jossa häiriötä on aiheutettu kohtuuttomasti. Tämä on erittäin hyvä asia. Valiokunnan mietinnössä on myös muita lausumaehdotuksia, ja toivottavasti ne nauttivat eduskunnassa myöhemmin laajaa kannatusta. Nimittäin on kyllä tärkeää, että jokainen suomalainen voi luottaa siihen, että jos häiriöitä tapahtuu, niihin sitten puututaan. Ympäristövaliokunnan jäseniä ei taida olla paikalla, mutta täytyy sanoa, että heidän kanssaan oli oikein hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen, ja se varmaan kiteyttää kaiken olennaisen.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Oikeastaan varmaan kaikki täällä ymmärtävät sen, että asuntojen lyhytvuokraus on Suomessa lisääntynyt laajamittaisesti viime vuosina, niin kuin on ympäri Eurooppaa, ja on hirvittävän hyvä, että siihen, toivottavasti, saadaan selkeitä pelisääntöjä. Niitä on kaivattu. Se, että rakentamislaki ei ole tunnistanut tätä lyhytvuokrausta, on noussut esiin myös muiden hallituksen jo antamien esitysten yhteydessä, joita ympäristövaliokunta onkin käsitellyt. Haluaisin kuitenkin tehdä noston, joka sivuaa hieman tätä siinä mielessä, että kun nimenomaisesti EU-tasolla on etsitty jo ratkaisuja ja Euroopan unionista on annettu vuonna 24 rekisteröintiasetus, niin sitähän me emme kansallisesti vielä ole käyttöön ottaneet, mutta se voisi olla omiaan helpottamaan sitten tätä lyhytvuokrauksen seuraamista. Olisiko ministerin mahdollista tätä kokonaisuutta kommentoida?

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tästäkin esittelystä. Kokonaisuudessaan olen tismalleen samaa mieltä siitä, että varmasti moni muutos on omiaan helpottamaan erilaisiin häiriötilanteisiin puuttumista. Esimerkiksi nimenomaan tämä uusi hallintaanottoperuste mahdollistaa asunto-osakeyhtiössä sellaisiin tilanteisiin puuttumisen, jossa asunnossa vierailevat ihmiset tai siellä lyhytaikaisesti asustavat ihmiset aiheuttavat merkittävää häiriötä vaikka siellä rappukäytävässä. Nykytulkinnan mukaisestihan näihin ei ole ollut mahdollista puuttua. No sitten tämä lyhytvuokraus, joka on tietty tässäkin esityksessä vain suht pieni osa mutta ihan hyvä parannus, on nähdäkseni kuitenkin vielä vähän haastava siinä mielessä, että tässä laissahan ei määritellä lyhytvuokrausta, vaan ilmeisesti tarkoitus on odottaa, että ympäristöministeriöstä annetaan rakentamislain muutos, jossa sitten asettamalla päivärajoitus tälle vuokraamiselle näin määriteltäisiin. Onko tämä käsitys oikea?

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata tähän ministerin kritiikkiin siitä, että mainitsimme ryhmäpuheessamme joustot. Ehkä lähtökohtainen ajatushan on siis sellainen, että joustot ovat olleet mukana suomalaisessa ilmastopolitiikan järjestelmässä pidempään, mutta on hyvin eri asia käyttää niitä silloin, kun on pakko, kun esimerkiksi pitäisi saada viimeinen osuus toteutettua, se olisi erittäin kallista kansantaloudelle tai se olisi hyvin epäoikeudenmukaista suomalaisille, kuin silloin, että joustoja käytetään keppihevosena sille, että ei tarvitse itse tehdä mitään. Tästä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta näkee hyvin, että vaikka me toteutettaisiin kaikki lisätoimet, joita hallitus on sinne linjannut — vaikka ne kaikki, joista siis edelleenkään valtaosalle ei löydy tosiaan minkäänlaisia määrärahoja — vaikka ne kaikki toteutuisivat, me ei silti välttämättä saavuteta niitä tavoitteita, joihin me ollaan kansallisesti sitouduttu ja jotka me ollaan yhdessä EU:ssa käyty sopimassa. Sen takia toivoisin, että kun meillä on järjestelmä, niin ensisijaisesti pyritään vahvistamaan nieluja ja pyritään tekemään päästövähennyksiä ja sen jälkeen, jos ei mitään muuta keksitä, turvaudutaan niihin joustoihin.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan ilahduin, kun kuulin edustaja Harkimon puheenvuoron, koska pidin siitä, että siinä nähtiin ilmastonmuutos nimenomaan myös mahdollisuuksina. Tämähän on se keskeinen viesti, jota myös kotimainen elinkeinoelämä, meidän niin sanotut sinivalkoiset yritykset ovat tuoneet. Se on ollut esillä Murron raportissa, se on ollut teollisuusyritysten niin sanotussa Finlandia-julistuksessa. Tämä on nimenomaan se asia, jonka pitäisi yhdistää ihan jokaista päättäjää tässä salissa, jokaista puoluetta, koska meillä on paljon saavutettavaa. Varsinainen kysymykseni ehkä liittyy nyt siihen, että kun valtiontalouden tila on ollut hankala ja on sanottu, että kaikki laarin pohjat on kaivettu, niin kuitenkin on jätetty käyttämättä vielä näitä ympäristön, ilmaston näkökulmasta ihan vaikuttavia keinoja, esimerkiksi kahdesti selvitetty maankäytön muutosmaksu, niin sanottu luontohaittamaksu, jolla voisi olla jopa 100 miljoonaa euroa vuotuista tuloutustakin. Onko tämä sellainen kysymys, jota voitaisiin vielä edistää?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä ja siitä, että ilmastoselonteot ylipäänsä tuotiin eduskuntaan tällä vaalikaudella. On välttämätöntä ja hyvä, että edes tältä osin omaa kansallista ilmastolakiamme pyrittiin noudattamaan. Valitettavasti juuri muusta emme voi kiitosta antaa. Suomen ilmastopolitiikan perustana ovat sekä kansallinen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 että EU:ssa yhdessä sovitut velvoitteet. Suomen on puolitettava taakanjakosektorin päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Orpon hallitus, mukaan lukien perussuomalaiset, on sanonut sitoutuneensa tavoitteisiin. Nämä selonteot kertovat kuitenkin, että tosiasiassa hallitus on luopunut Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta. Selonteoissa esitetyt toimet ja niiden rahoitus ovat riittämättömiä, eikä poliittinen tahtotila kanna. Hallitus on omilla päätöksillään jopa lisännyt päästöjä esimerkiksi heikentämällä jakeluvelvoitetta ja viemällä monilta ilmastotoimilta rahoituksen. Puhemies! SDP tunnistaa kyllä, että tilanne on vaikea. Arvioiden mukaan Suomen pitäisi painaa taakanjakosektorin päästöjä alas noin 1,8 miljoonaa tonnia vuoteen 2030 mennessä. Selonteot, etenkin KAISU, eivät kuitenkaan osoita riittäviä lisäkeinoja tämän saavuttamiseksi, vaan noin puolet tarpeesta jää roikkumaan ilmaan vailla uskottavaa suunnitelmaa. Me emme voi nojautua joustoihin, vaan tarvitaan lisää aitoja päästövähennyksiä. Lisäksi lähes kaikista esitetyistä lisätoimista, kuten hankinta- ja infratuista, puuttuvat yhä määrärahat. On huolestuttavaa, että liikennesektorin laiminlyönti voi aiheuttaa Suomelle jopa kymmenien miljoonien eurojen sakon, mikäli EU-tukia joudutaan maksamaan takaisin. Haasteena on myös romahtanut maankäyttösektorin hiilinielu. Näköpiirissä ei ole sitä, että taakanjakosektori voisi hyödyntää sieltä joustoja — päinvastoin. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttääkin eri sektorien toimien tarkkaa yhteensovittamista: sitä, että päästövähennykset ja nielujen vahvistaminen toteutetaan kokonaisuutena. Myös kunnat ja alueet on otettava vahvemmin mukaan. Paikallisen ilmastotyön arvo on tunnustettava samalla, kun isoja rakenteellisia muutoksia viedään eteenpäin. Reilu muutos edellyttää lisäksi sitä, että pienituloisten ja syrjäseuduilla asuvien asema turvataan ja ettei elinkustannusten nousu muodostu kohtuuttomaksi kenellekään. Mutta mitä Orpon hallitus teki heti kautensa alkupuolella? Se avasi ilmastolain ja poisti kuntien ilmastosuunnitelmat vesittäen tämänkin ohjausvälineen. Ei silti niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: päästökauppa on todella osoittanut tehonsa. Sen laajeneminen polttoaineiden jakelijoihin on tärkeä askel. Ilmastopaneeli on esittänyt jatkoksi teknologisten nielujen liittämistä päästökauppaan ja pitkällä aikavälillä päästökauppajärjestelmien yhdistämistä tavalla, jossa päästöoikeuden hinta ei laske samalla. Sen sijaan kansainvälisiä ilmastoyksiköitä ei tulisi sisällyttää päästökauppaan. Toivon, että hallitus todella kuulee nämä suositukset. Toinen vetoomuksemme koskee ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän uudistamista. Selontekoja ei tule tehdä niiden itsensä vuoksi vaan aidosti ohjaamaan päästövähennyksiä. Kustannustehokkaimmat toimet on valittava, luontovaikutukset huomioitava, teknologianeutraaliutta vaalittava ja toimista suosittava niitä, jotka parhaimmillaan vahvistavat myös Suomen taloutta. Virkamiestyönä julkaistava päästövähennystoimien kartoitus olisi yksi konkreettinen tapa erottaa poliittinen päätöksenteko ja virkamiesvalmistelu selkeämmin toisistaan. Mallia voisi ottaa valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoituksesta, kuten VTV:kin on ehdottanut. Ilmastopolitiikkaan tarvitaan ajantasaista tietoa erityisesti ennen hallitusohjelmaneuvotteluita. Tällä hetkellä vaikuttavia toimia karsitaan pois poliittisin ja ideologisin perustein jo valmisteluvaiheessa. Puhemies! Ennen kaikkea haluan kuitenkin sanoa, että me suomalaiset kyllä pystymme, jos me haluamme. SDP on esittänyt useita asiantuntijoiden kannattamia toimia, joihin hallitus ei kuitenkaan ole vielä tarttunut. Panostaisimme kuntien ilmastotyöhön ja joukkoliikenteeseen, emmekä olisi alentaneet jakeluvelvoitetta. Puuttuisimme fossiilitaloutta ylläpitäviin tukiin lakkauttamalla turpeen verotuen ja poistamalla maatalouden energiaveron palautuksen fossiilisen energian osalta. Maltillistaisimme polttoon perustuvan energiantuotannon verotukia, edistäisimme kustannustehokkaita päästövähennystoimia turvemailla, ja ennen muuta ottaisimme vihdoin ja viimein käyttöön maankäytön muutosmaksun. Ennen vuoden 2019 vaaleja parlamentaarinen pyöreä pöytä linjasi ilmastopolitiikkaa seuraavalle kaudelle. Nyt jos koskaan me täällä Suomessa tarvitsisimme saman: yhteisen pöydän, yhteisen suunnan ja ennen muuta myös yhteisen vastuunkannon.

Arvoisa herra puhemies! Täällä usein sanotaan, että ei ole varaa tehdä joitakin toimia, ja se pitää varmasti kutinsa, mutta samaan aikaan hallitus tekee kyllä hartiavoimin töitä sen eteen, että sellaisetkin investoinnit esimerkiksi vihreään siirtymään ja energiaan, jotka tänne voisivat tulla, varmasti vesitetään. Esimerkiksi tämä alueidenkäyttölaki, joka on tulossa nyt keväällä eduskuntaan, uhkaa pistää jäihin yli sata isompaa aurinkovoimahanketta. Siellä kaavoitusta jatkossa edellytetään sellaisilta hankkeilta, jotka ovat yli 50 hehtaaria. Sama ongelma koskee tuulivoimasääntelyä. Sinne te olette laittamassa 1 250 metrin etäisyysvaatimuksen, joka ei ohjaa näitä hankkeita sellaisille alueille, joilla olisi jo rakennettu jotain, vaan nimenomaan metsiin, meidän kansallisomaisuutemme keskelle, jolloin joudutaan hakkaamaan luontoa pois alta, että saadaan näitä. Kysyisin siksi: miksi ehdoin tahdoin te haluatte kampittaa niitä investointeja, jotka eivät maksa meille mitään vaan ennen muuta tuovat?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille tämänkin hallituksen esityksen esittelystä. Hymähdin tässä itsekseni, koska oli hauska huomata, että olin jo valiokunnan puheenjohtajan kanssa itse asiassa kohtuullisen samoilla ajatuksilla itselle kirjannut tästä muutaman huomion. Ensinnä on varmaan niin, että maailma on muuttunut, ja kyllä se tunnistetaan, että kansallisen turvallisuuden tarpeet näkyvät oikeastaan kirjaimellisesti ihan kaikessa. Mutta yleisesti ottaen on nimenomaan näin, että on hyvä pohtia, kuinka johdonmukainen tai hyvä tapa toimia on sellainen menettely, jossa useammille erilaisille hanketyypeille lähdetään rakentamaan ohituskaistoja. Niin kuin tässä edustaja Pitko viittasi, meillähän on jo hieman samantyyppinen, toki eri tarpeista kummunnut, nopeutettu menettely näille vihreän siirtymän hankkeille. Näen, että ongelma nimenomaan tällaisissa kiertoteissä on ensinnä se, että tämä luvituksen resursointi on tunnistettu ihan yksimielisesti meillä valiokunnassakin haastavaksi ja siitä on useamman kerran kantaa otettu. Toinen on nimenomaan tämä kaavoituksen ja osin myös kuntien itsehallinnon asema, joka oli myös huomioitu aika kriittisissäkin lausunnoissa koskien tätä hallituksen esitystä. Huomasin, että valmistelussa oli otettu kantaa myös siihen. Se, mikä tässä oli minusta ilahduttavaa, on toki se, että usein kun luvituksen yhteydessä jotakin nopeutetaan, herää huoli ympäristövaikutuksista, mutta tällä ei nyt ainakaan tällä tietoa tämän hallituksen esityksen mukaisesti pitäisi erityisiä ympäristövaikutuksia siinä mielessä olla, että se yva ja muut tarpeelliset prosessit siellä säilyvät eikä niihin sinänsä mitään tasoa heikentäviä seikkoja ole tulossa. Mielenkiinnolla odotan itsekin sitä, että saadaan tämä vielä valiokuntaan. Siellä nyt sitten erityisesti varmaan tätä luvituksen kokonaisuutta ja kaavoituksen asemaa tullaan tarkastelemaan, jos ja kun on niin, että tämä siihen liittyy ja kunnillakin monenlaisia näkemyksiä on ollut.