Polvinen Mikko

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lylylle — piti katsoa tuossa noita muistiinpanojakin: tosiaankin Googlellahan on tuolla Amerikassa yhteistyösopimus Kairos Powerin kanssa, jolla on 500 megawatin sähköntuotannon SMR-laitos, teknologiasopimus olemassa, elikkä kyllä näitä pystytään tekemään myös sähköntuotantoon. Olen suomalaisten asiantuntijoiden kanssa käynyt tätä samaa keskustelua, ja totta on, että lämmöntuotantoon nämä vaikutukset tulevat ensin, mutta kyllä ne myöskin sinne sähköntuotantoon ovat tulossa. [Lauri Lylyn välihuuto] — Elikkä 500 megawatista on kysymys tuossa projektissa, mikä on siellä Yhdysvalloissa työn alla. Mutta tästä Suomen neuvotteluasemasta. Tämän lakialoitteen myötä varmasti tällainen Suomen neuvotteluaseman pohtiminenkin on tullut tässä eteen monelle: mikä on Suomen vahvuus ja kuinka paljon tänne lopulta halutaan. Aikaisemmassa puheenvuorossani toin esille myös kuntien mahdollisuudesta ja järkevyydestä asettaa ehtoja, ja minusta tämä on hyvää keskustelua siitä, että kyllä Suomella näitä vahvuuksia on, että ei tässä tarvitse rengin asemaan eikä reservaattiasemaan joutua, että tavallaan oltaisiin vain ehdoitta mukana kaikessa. Niin kuin aikaisemmin puheessani mainitsin, kyllä tässä on syytä valita, on varaa valita ja on järkevää valita kumppaneita, joiden kanssa Suomi haluaa edetä. Energiaa on rajallisesti, ja jokaisesta kilowatista ja megawatista on saatava maksimihyöty meidän yhteiskunnalle. Tuossa aikaisemmin edustaja Mikkonen mainitsi näistä isoista tehtaista ja tavallaan haitasta luonnolle. Olen keskustellut myös vihreitten valtuutettujen kanssa tuolla Kainuunkin suunnalla, ja osa on kyllä ollut aika tyytyväisiä siihen, että tulee datakeskuksia mieluummin kuin lisää sahoja tai sellutehdashanketta tai muuta, kuten esimerkiksi Paltamossa on tämä sellutehdashanke käynnissä. Lopulta nämä vaikutukset ympäristöön eivät välttämättä kovin suuret ole, jos ajatellaan sitä datakeskusta. Toki ne sähkölinjat aiheuttavat tietysti oman haasteensa, mutta kuitenkin. Edustaja Mikkosella oli hyvä nosto tuo puurakentaminen. Kyllä. Olisi hyvä suomalaista rakentamistakin ja suomalaista raaka-ainetta kanavoida näihin. Se tuo työtä tuonne maaseudulle. Itse olen ollut puukerrostaloyhtiön toimitusjohtajana, ja kyllä voin taata, että ristiinlaminoidusta puusta saadaan hyviä rakennuksia. Itse asiassa Kajaanissa tällä hetkellä XTX:llä on rakennuksia tulossa tästä ristiinlaminoidusta puusta, joten kyllä tämä puurakentamisen tuominen tähän elementiksi, kun tässä ympäristöasioistakin puhutaan, on hyvin luontainen osa tätä kokonaisuutta.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän energian hintaan. Suomihan kuuluu tähän Nord Poolin alueeseen elikkä pohjoismaiseen sähkömarkkinapaikkaan, ja ajattelen niin, että jos nämä datakeskukset eivät tulisi Suomeen vaan ne tulisivat tälle samalle Nord Poolin alueelle vaikka Ruotsiin tai Norjaan, niin sehän nostaisi siellä Nord Poolissa sitten sitä energian hintaa. Siinä mielessä on tärkeätä käydä keskenään tätä pohjoismaistakin keskustelua, Nord Poolin alueen maitten keskustelua, että minkälaisilla strategioilla ja minkälaisilla ratkaisuilla he ovat ottamassa haltuun tätä datatalouden ja datakeskusbuumin ilmiötä, koska voi olla niin, että jos Suomi näistä kovasti kieltäytyisi — mitä nyt ei tietenkään olla tekemässä järkevien toimijoitten osalta, vaikuttaa siltä — niin mitä sitten nämä meidän kumppanimaamme ovat tekemässä tällä alueella? Näin se vain on, että jos esimerkiksi Ruotsiin tulee vahvasti näitä investointeja, niin kyllä me täällä Suomessa huomataan, että kuluttajan sähkö nousee, joten tämä on enemmän kuin Suomen kokoinen kysymys, vaikka Suomi tämän asian hyvin hoitaisikin. Eihän tämä energiapolitiikka nyt kovin kummoista matematiikkaa kuitenkaan ole, kun sähköstä on kysymys: kyllähän se on kulutus versus tuotanto, ja kysyntä lisää tuotantoa, mutta se pitäisi ottaa haltuun. Olen hämmästynyt siitä, että suomalaisessa keskustelussa ei näitä gigawattiasioita ole tuotu esille niin reippaasti ja piirretty graafeja meille tänne eduskuntaan, jotta olisimme täysin siitä perillä, minkälaisia ennusteita on energiankulutuksesta ja myöskin siitä, minkälaisella vasteella tähän energiantuotantoon vastataan. Jos ajatellaan, että pienydinvoimaloitten mahdollisuus olisi tuossa 8—10 vuoden päästä, että ne olisivat sarjatuotannossa, niin totta on se, minkä edustaja Lyly aiemmin kertoi, että tuotanto ei pysy välttämättä perässä siinä, mitä kulutus olisi, elikkä hinnat tulisivat sitä myöten nousemaan. Mutta kyllä me tänne eduskuntaan enemmän tietoa tästä tarvitaan, ja hyvä, että tämä lakialoite on käynnissä täällä ja tästä keskustellaan. Sitten tuosta kylmästä ilmastosta ja yleensä Suomen houkuttelevuudesta: Suomeenhan datakeskuksia houkuttelee ensinnäkin tämä meidän vakaa sähköverkko. Suomessa on maailman paras sähköverkko, ja kyllä datakeskustoimijat sen tietävät ja pystyvät luottamaan siihen, että suomalainen yhteiskunta on rakentanut vakaan verkon, jota hallitaan Suomessa osaamisella. Lisäksi täällä on osaamista, siis datatalouteen liittyen. Meillä on todellakin vakaa yhteiskunta, ja myöskin tämä energian hinta on Suomessa ollut kohdallaan. Datakeskustoimijoitten kanssa keskustellessa he ovat tuoneet vahvaa viestiä siitä, että eivät he halua hinnan nousevan, He tarvitsevat edullista sähköä. Sen takia järkevät toimijat ovat itse valmiita tuomaan pääomia myöskin energiantuotannon puolelle tai pitkiä sopimuksia energiantuottajien kanssa, jotta Suomessa tätä energiaa on saatavilla jatkossakin edullisesti. Eli se on yhteinen intressi näitten toimijoitten kanssa pitää energian hinta alhaalla niin kuluttajille kuin teollisuuteenkin.

Arvoisa rouva puhemies! Henkilökohtaisesti en allekirjoittanut tätä lakialoitetta, mutta tämän lakialoitteen hengessä haluan kuitenkin kiittää edustaja Vestmania siitä, että toi tällaisen lakialoitteen tänne keskusteluun, koska olen itse kokenut, että datatalouteen, datakeskusteollisuuteen, liittyvää keskustelua ei ole tässä salissa käyty läheskään niin paljon kuin olisi kuulunut käydä tähän mennessä. Kuten aiemmin edustaja Mikkonen tuossa kuvasi, hallitus taidettiin vähän housut kintuissa yllättää tämän datateollisuuden kasvun kanssa nyt, kun tämä tuli eteen. Tein jo vuonna 2025 kirjallisen kysymyksen ministerille siitä, milloin tehdään datakeskusstrategia tähän maahan, kuinka me valmistaudutaan tähän datakeskusbuumin tulemiseen, että olemme valmiita sinä päivänä, kun tämä tulee meille eteen. Kyseessähän on siis positiivinen asia: Googlen investointi 13 miljardia euroa. Onneksi näin suuri investointi tuli juuri sieltä suunnasta. Voimme käydä keskustelua yhdysvaltalaisen yhtiön kanssa, joka on globaalisti tunnustettu vastuulliseksi yritykseksi, toimijaksi, vakavaraiseksi. Jos tämä investoinnin suunta olisi ollut vaikka Kiinasta käsin tai muutoin idästä, niin oltaisiin vähän toisenlaisessa tilanteessa. Siinä mielessä tämän mahdollisuuden myötä on hyvä käydä tätä keskustelua. Itse tulen Kajaanista, Kainuusta. Olin maakuntavaltuuston puheenjohtaja viisi vuotta tämän datatalouden nousun aikana, ja meillä on siellä LUMI-supertietokone. Nyt on tulossa uusi yhteiseurooppalainen tekoälytehdas. Meillä on siellä kansallisia supertietokoneinvestointeja ollut tänä aikana. Meille on tullut nyt työn alla oleva XTX, 1,1 miljardia euroa kokonaisinvestointi Kajaaniin datakeskuksen osalta. Googlen investointi 13 miljardia Suomeen, siitä osa myöskin Kajaaniin. Olemme Kajaanissa rakentaneet jo kaukolämpöverkkoon liitännät ja mahdollisuudet siihen, että koko Kajaani lämpiää tällä hukkalämmöllä, mitä datakeskuksista tulee. Se ekosysteemi, mikä sinne on rakennettu, on meidän maakunnan ylpeys. Se on nykyaikaa, se on aivan tämän päivän teollista kärkeä koko maailmassa. Muistan, kun CSC:n toimitusjohtaja sanoi, että on Amerikka ja Kiina ja sitten on Kajaani. Niin se on jatkossakin, mutta tämä järjestys voi vaihtua siinä, miten hyviä me Suomessa ollaankaan. Siinä mielessä voi olla myös maakunnastamme ylpeä. Siitä näkökulmasta haluan sanoa, että kun tämä datakeskusbuumi nyt käynnistyy, niin hallituksen olisi aika riprap-liikkein otettava haltuun tämä kokonaisuus, koska tähän ei yksin liity vain tämä energiapoliittinen kysymys. Tähän kuuluu sähkö, tähän kuuluu tietoliikenne, tähän kuuluvat työvoima, pääomat, maankäyttö, jäähdytys. Tähän kuuluu kiinteänä osana turvallisuus, meidän kansallinen turvallisuus, mahdollinen ulkovaltojen tahto käyttää näitä datakeskuksia omiin tarpeisiinsa tämän asian osalta. Tähän kuuluu osana myös ulkopolitiikkaa. Näin kriittisen infran rakentaminen Suomeen on todella positiivinen asia. Suomeen luotetaan Nato-maana, Suomeen luotetaan alustana investoida näin suuria investointeja kahdessa vuodessa. — On huomioitava, että tämä 13 miljardia oli siis kahdessa vuodessa. Voisin uskoa, että tulevaisuus tuo jotain tullessaan. — Lisäksi tämä mahdollistaa Suomessa vahvan alihankintakentän ja sellaisen osaamisen, mitä voimme viedä myös ulkomaille. Mutta on tärkeää, että voimme valita. On tärkeää, että voimme valita, kenen kanssa me suomalaista tuotettua energiaa käytämme. Kenelle sitä annetaan? Minkälaisia hyötyjä tämä kansakunta saa? Sen takia aiemmin tänään täällä salissa käyty keskustelu, jossa kyselytunnilla ministeri Puisto toi esille, että voisi olla tällainen valintakriteeristö tai mahdollisuus priorisoida näitä datakeskustoimijoita, on mielestäni erittäin tervetullut. Suomalainen sähköntuotanto ei riitä kaikille, mutta on tärkeää valita ne toimijat, joiden kanssa haluamme pelata, joilta Suomi saa parhaan hyödyn. Ja eihän sähkö tähän lopu. Sähköähän voidaan tuottaa, energiaa voidaan tuottaa. Olen tehnyt jo noston siitä, että Suomeen voitaisiin harkita pienydinvoimaloita jokaiseen maakuntaan, niin että ei tarvitsisi vetää noita piuhoja pitkin peltoja ja metsiä, joista maan- ja metsänomistajat ovat olleet osin myöskin näreissään, koska korvaukset niistä eivät ole riittäneet heille eivätkä ne ole olleet kohtuullisia. Eli energiapolitiikka, datakeskustalous, datakeskuspolitiikka, muu teollisuuspolitiikka kiteytyvät tämän asian ympärille voimakkaasti, joten nyt täytyisi valtion nousta niskan päälle, hallituksen niskan päälle tässä asiassa, ja keskustella kuntien, yritysten ja kansalaisten kanssa voimakkaasti siitä, mikä on Suomen näkemys tähän asiaan. Olen keskustellut viimeksi tänään Kainuun kuntien kanssa, ja eteen nousi kysymys siitä, kuinka paljon kunnille tulee tietoa siitä, mitä datakeskukset ovat. Kuulostaa siltä, että kaikkiin kuntiin on tulossa jotain datakeskustoimintaa, ja kuntapäättäjillä on haaveita siitä, että saisi datakeskuksia. Heille ei ole tullut sellaista informaatiota, että he voisivat tehdä näitä päätöksiä kovinkaan selkeästi. Ainakaan hallituksen ja valtion osalta ei ole tullut sellaisia normistoja, joiden mukaan voisi tätä asiaa vahvasti arvioida. Meillä pitäisi olla valtion puolesta koneisto, joka yhdessä arvioisi näitä investointeja kuntien kanssa. Sama kansalaisten kanssa. Nyt kansalaiset kysyvät, riittääkö sähkö. On aika helppo heittää, että no ei riitä ja sähkön hinta nousee, pelotella ensi talvena kaikki siihen, että nyt on niin kallista, kun tämä datakeskusbuumi on päällä, jos vaikka saataisiin joku äänestäjä sitten äänestämään sen takia, kun on kallista sähköä. Nyt olisi tärkeää hallituksen tuoda esille uskottava tarina siitä, kuinka tämä asia hallitaan niin, että ei ole niin kallista sähköä. Myöskin näille yrityksille tulee Suomessa antaa informaatiota siitä, millaista on olla datatoimijoitten alihankkijana, että saadaan uutta tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa, uusia yritystoimintoja, jotka palvelevat datakeskustoimijoita, ja saadaan Suomeen nämä työpaikat. Koulutuspoliittisesti täytyy tehdä avauksia siitä, että pääsemme kouluttamaan ihmisiä tälle kasvavalle alalle, mikä mahdollistaa tuhansien, kymmenientuhansien ihmisten työllistämisen. Jos näin yhteenvetona sanon, niin otetaan tämä asia valtiona haltuun. Kiitos, Vestman, tästä aloitteesta siinä mielessä, että nyt keskustellaan tästä lakialoitteesta, mutta myös laajemmin tätä voi nostaa. Otetaan tämä asia haltuun valtiona, niin me pärjätään tämän kanssa. Jos me ajelehditaan tämä mukana, katsotaan sivusta ja reagoidaan perästä, niin välttämättä tämä ei Suomelle ihan parasta tulosta tuo. Olen kyllä tämän datakeskusbuumin kannattaja ja olen iloinen tästä, mutta nyt on valtiolla pelin paikka ja tilaisuus ottaa asia haltuun.

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää aloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia ja tämän asian puolesta ahkeroineita, jotka ovat tehneet töitä, että tämä asia tulee tänne eduskuntaan. He ovat myös käyneet täällä eduskunnassa vierailemassa ja tuomassa tietoa tänne paikan päälle meille kansanedustajille. Se on erittäin tärkeää. Turpeen alasajo on osa sitä ideologiapolitiikkaa, mikä vallitsi Euroopassa ja ehkä maailmassakin laajemmin vielä ennen kuin Venäjä teki laajemman hyökkäyssodan Ukrainaan. Uskottiin, että tämä globaali yhteisö on turvallinen ja voimme tehdä maiden välille riippuvuussuhteita, joiden on nyt havaittu olevan venäläisillekin mahdollisuus. Nyt, niin kuin ollaan havaittu, niin Suomi kuin Eurooppakin ovat irtautuneet niistä velvoitteista ja myöskin niistä riippuvuussuhteista, mitä silloin rakennettiin. Olemme tällaisten perusasioitten ääressä, että onko meillä itsellä energiaa tarpeeksi ja mitä energiaa täällä käytetään. Luulisin, että jos olisi tämä tilanne ymmärretty silloin aikanaan, niin koskaan tähän turpeen alasajoon ei oltaisi menty vaan oltaisiin pysytty enemmän omavaraisuudessa. Mutta ajattelin sanoa muutaman sanasen siitä, miten se on vaikuttanut maaseudun elämään, miltä se näyttää väljään asutulla seudulla, kun turvetta on ajettu alas. Maaseutuelinkeinojen alasajo pitkässä jaksossa on ajanut tietenkin meidän maaseudun kunnat ja kylät kovin hiljaisiksi. Hämmästelen sitä, että tämän päätöksenteon aikana näitä sosiaalisia ja alueellisia epätasa-arvoeroja, mitä on syntynyt sen vuoksi, ei ole punnittu silloin tarkkaan. On nähty tämä asia kuten tämä menisi yksin ympäristö edellä, ja niinhän siinä kävikin. Tämän vuoksi esimerkiksi näitten turvetuottajien lapset ja tutut ja kyläläiset ja nuoret eivät ole päässeet näihin perustöihin turvesoilla. Ja niin kuin näemme, nyt ennätyksellisen työttömyyden aikana juuri tällaiset perustyöt, matalan kynnyksenkin työpaikat, olisivat olleet tärkeitä noilla alueilla. Näin nämä meidän väljään asutut seudut näivettyvät. Samaan aikaan, niin kuin tässä aikaisemmin mainittiin, Italian roskaa ajetaan Suomeen — hyvin kyseenalainen harjoitus. Tänä päivänäkin olisi syytä käydä tarkastelemassa tosissaan, mitä siellä tulee mukana. Ainakin mitä Ylen dokumentteihin on uskominen, Italiasta ajetaan pähkinänkuoria Suomeen polttoon, eli poltetaan sellaista materiaalia, jota ei nyt välttämättä Suomeen tarvitsisi tuoda ihan vaihtotasettakin ajatellen ja myöskin omavaraisuutta ajatellen. Joten pitkäksi meni, sanotaanko näin. Turpeella olisi nyt ollut tässäkin asiassa paikkansa. Huoltovarmuuskysymyksenä turve on erittäin tärkeä. Tämä asia tietenkin menettää merkitystään koko ajan, kun ajamme alas näitä voimalaitoksia, joissa turvetta poltetaan. Sekin on valinta. Hämmästyttävää toki on, että tämä sama meininki jatkuu. Nimittäin elokuussa edustaja Viljanen toi esiin, että osa Suomen huoltovarmuusvarastossa olevasta viljastakin on tuotu ulkomailta. Eli emme ole vielä välttämättä oppineet tarpeeksi tästä turpeen alasajostakaan, sen omavaraisuuden merkityksestä, kun tämä hallitus jatkaa samanlaisia harjoituksia myös huoltovarmuusviljan kanssa. Turve on kuitenkin pala suomalaista energiapolitiikkaa, ja turve olisi ollut tärkeä tässä paletissa, myöskin lämmityskäytössä, tulevaisuudessa tämän kaiken energianvajauksen osalta, mikä meillä tulee eteen näitten datakeskusten ja muiden energiaintensiivisten investointien kautta. Joten minun mielestäni tämä turpeen säilyttäminen sellaisena kuin se aikoinaan oli, olisi ollut tämän maan etu ja sille olisi ollut tarvetta tänäkin päivänä.

Arvoisa rouva puhemies! Tuolla Pohjois-Pohjanmaalla kulkiessa ihmiset ovat ottaneet usein esille tämän omaisuudensuoja-asian näitten voimalinjojen vetämisen osalta ja kokevat, että näitä voimalinjoja tulee heidän mailleen niin paljon, että kokevat oman omaisuutensa olleen lähes tuhottu. Sen takia hämmästelen sitä, että tätä lunastuslakia ei ole uudistettu ja korvaukset näistä siirtolinjoista eivät ole ajan saatossa parantuneet. Nyt datatalouden osalta ollaan kuultu positiivisia uutisia Suomen talouden kannalta, ja minä hämmästelen sitä, että hallitus ei 2025, puolitoista vuotta sitten, tarttunut kirjalliseen kysymykseen datakeskusstrategiasta ja ajatukseen siitä, että luotaisiin strategia etukäteen, että voitaisiin valmistautua myös tähän energian valtavaan kasvun tarpeeseen, mikä vastaisi sitten datakeskusten sähkön tarvetta. Katselin tuossa hallitusohjelmaa, jossa mainitaan, että hyödynnettäisiin mahdollisuus tyyppihyväksyttyihin menettelyihin esimerkiksi näitten modulaaristen voimaloiden osalta eli pienydinvoimaloitten osalta. Ajattelen tässä vain ääneen, että missä viipyy jokaisen maakunnan osalta se maakunnallisen pienydinvoimalan suunnittelu valtion kannustamana, että saataisiin hajautettua ydinvoimatuotantoa ympäri Suomen, niin että näitten kaapeleitten vetely sikin sokin Suomea vähenisi. Nyt tämä omaisuudensuojauhka alkaa olla näitten kiihtyvien energiatarpeitten osalta niin suuri, että tuolla maaseudulla nousee huoli siitä, miksi ne heidän metsänsä sitten lopulta näitten osalta jäävät. Joten nyt olisi kiireellinen aika tehdä energiapoliittisia ratkaisuja siten, että ne olisivat myös sosiaalisesti hyväksyttyjä tässä maassa ja myöskin tämän sähkön hinnan osalta voitaisiin varmistaa se, että kansalaiset ja maatalousyrittäjät eivät joutuisi tällaisen uuden kustannusrakenteen ja rasituksen kohteeksi, minkä tämä datatalous huonosti hoidettuna voisi aiheuttaa. Olen aivan varma siitä, että jos tämä energiapoliittinen kysymys hoidetaan oikein, niin tällaista ongelmaa ei tule vaan tästä tulee meille enemmänkin mahdollisuus kuin uhka. Mutta jos tätä ei hoideta, niin tässä käy toisinpäin. Eli me olemme saaneet mahdollisuuden kasvattaa datataloudesta Suomen menestystarinaa, mutta meillä onkin uhka edessä, jos emme toimi ajoissa.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmaisen tässä puheenvuorossa huoltani niin sanotusta maan tavasta tehdä päätöksiä ja varsinkin siitä, kuinka tämä Garden-hankkeenkin edistämisestä päättäminen on edennyt. Toimintakulttuurin ilmiasu tiivistyi Iltalehdessä 8. heinäkuuta 2026 julkaistuun Garden-hankkeen lobbarin Jan Vapaavuoren viestiin pääministeri Petteri Orpolle. Viesti kuuluu näin: ”Luotan siihen, että saatte runtattua tämän Garden-hankkeen tuen pian alkavassa puoliväliriihessä.” Puoliväliriihen päätöksen jälkeen Vapaavuori kiitti sähköpostitse pääministerin erityisavustajia päätöksen selvittyä: ”Suurkiitos vielä teille asian junailusta.” Se, miksi tuon asiaa esille, on kokemukseni siitä, että tämä ylimielinen runttauskulttuuri vaikuttaa ottavan laajemminkin sijaa päätöksenteossa. Suhmuroinnin ilmapiiri puolueiden kavereiden kesken tuo hiljaisesti hyväksyntää ja samoja tapoja myös laajemmin ympäri maatamme. Koska tämäkin tapaus viestii siitä, että poikain kanssa lähetetyt viestit menevät ohi tai yli hyvän valmistelun, niin valmistelusta vastaavat viranhaltijat voivat kokea, että jokaista kiveä ei tarvitse kääntää ja lopulta laskelmien tarkkuutta voi väljentää, koska niillä ei ole niin väliäkään, tai että niille vastaillaan, jotka ovat sisäpiiriä mutta ei tavan kansalaisille. Tavallaan roti häviää, roolit sekoittuvat. Olen huolissani. Tämä on lopulta demokratian ja Suomen tappio. Käännän siksi katsettani tässä ilmapiirikysymyksessä pääministeriä enemmän valtiovarainministerin ja ‑ministeriön suuntaan ja kysyn, onko hyvinvointialueille viestintä yhtä ylimielistä, vai mistä johtuu, että joillain hyvinvointialueilla laskelmia voisi verrata pienimpiin Garden-tapauksiin. Esimerkiksi Kainuun hyvinvointialue ei saa vastattua kysymykseen Puolangan palvelujen lakkauttamisen vaihtoehtoiskustannuksista, ei senkään jälkeen, kun päätös on jo tehty, ei senkään jälkeen, kun sitä täältä eduskunnasta kysytään. Tai Pohde ei saa vastattua Kainuun rintasyöpäleikkausten keskittämispyrkimyksien vaikutuksista. Lista pitenee Oulaskankaan vajaisiin laskelmiin ja niin edelleen. Runttauksen kulttuuri kukoistaa. Olkoot tämän päivän keskustelu ja kokoontuminen istuntovapaalta esimerkki siitä, että vastaukset vaaditaan ja ne myös saadaan — vaikka lusikkahaarukkayhdistelmällä kaivamalla, jos demokratia sitä vaatii. On lupa saada tiedot taustoista. Toivon, että tämä johtaisi vahvempaan kuvaan ja toimintaan, jossa pysyy kirkkaana se, kuka tässä demokratiassa on ja ketä varten.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen energiapolitiikka on ollut hyvin poukkoilevaa. Kun ajatellaan datatalouden vaatimuksia, energiaintensiivisten investointien tarpeita, niin hallitus ei ole esittänyt uskottavaa tarinaa siitä, kuinka tämä Suomi suosta nostetaan, ja samoin elinkeinopolitiikka on tästä kärsinyt, koska nämä energiaintensiiviset investoinnit ovat todella iso osa elinkeinopolitiikkaa nyt ja varsinkin tulevaisuudessa. Tämän lainsäädännön osalta on hienoa, että näitä pienydinvoimaloita ja ydinenergiaa pyritään edistämään. Voisin nähdä kaikissa maakunnissa tulevaisuudessa omat pienydinvoimalat verrattuna siihen, että Suomessa vedetään ympäri maata sähkönsiirtokaapeleita, jotka itsessään eivät tuota mitään. Ydinvoimalat toisivat maakunnissa sijaitessaan myöskin lisäarvoa sinne maakuntaan. Olen myös tyytyväinen siitä, että Suomessa on säilytetty ydinenergiaan liittyvää osaamista. Olkiluoto kolmonen on ehkä vähän harmillinenkin tarina, mutta joka tapauksessa se on tuonut sitä ylläpitoa ja tarvetta sille, että ydinenergiaa ymmärretään tässä maassa, ja se on kovaa valttia. Kun olemme nähneet Euroopan energiaratkaisut, väärät energiaratkaisut, uskomiset vähän näihin kaasuputkimiehiin ja muihin, niin ollaan huomattu, että lopulta perusasiat ratkaisevat. Myös ydinvoiman osalta on tärkeää, että nämä lait etenevät ja palataan niihin perusasioihin, mistä energiaa saadaan varmasti, ja se on tämä ydinenergia. On myös tärkeää huomata, että energiapolitiikan parantamisella, ydinenergialain korjaamisella tulevaisuudessa voidaan mahdollistaa myös kuluttajahintojen maltillinen säilyminen ja kehittyminen, ja toivoisin myös, että teollisuus saisi puhdasta, tasaista, luotettavaa energiaa tulevaisuudessa. Tämä datatalouden tilanne, mikä Suomeen tuli ministeri Purran ilmoitettua tästä sähköverosta, on Suomea loitontanut investoreista, ja tämä on ollut Suomelle haitallista. Toivotaan tämän ydinenergialain muutoksen myötä näille energiaintensiivisille investoinneillekin parempia näkymiä tässä maassa, koska ne ovat tällä hetkellä globaalisti suurimpia investointeja, mitä yleensäkään tehdään. Ne investoinnit järkevästi toteutettuna suomalaisella ydinenergialla voivat olla tälle maalle todella tärkeä tulonlähde tulevaisuudessa, ja päästään näistä valtionveloista pikkuhiljaa myöskin ehkä sitä kautta eroon.

Arvoisa rouva puhemies! Kyse on kansalaisuuslain muutoksen kolmannen vaiheen ykköskäsittelystä. Keskusta on yhtynyt mietintöön. Nyt puheena olevan kolmannen vaiheen päätavoitteena on tiukentaa kansalaistamisen edellytyksiä ja korostaa, että Suomen kansalaisuus seuraa onnistuneesta kotoutumisesta, eikä se ole automaatio. Nyt ollaan luomassa yhtenäinen, ennakoitava ja oikeusturvan huomioiva kansalaisuuskoejärjestelmä, jossa hakijan tulee osoittaa riittävät perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin yhteiskuntatietoedellytys, joka on erillinen kielitaitovaatimuksesta. Hakijan on osoitettava riittävät tiedot suomen ja ruotsin kielellä. Sen mittaamiseksi otetaan käyttöön uusi kansalaisuuskoe, joka on sähköinen, tietopohjainen ja pääosin monivalintakoe. Koe perustuu julkiseen ja ennalta määritettyyn oppimateriaaliin, joka mittaa perustietoja muun muassa perus- ja ihmisoikeuksista, suomalaisesta oikeus- ja hallintojärjestelmästä sekä yhteiskunnan toiminnasta, arjesta ja historiasta — kuulostaa hyvältä. Kansalaisuuskoetta ei vaadita, jos hakija on suorittanut suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon tai suomen- tai ruotsinkielisen korkeakoulututkinnon. Hakijoilta perittäisiin kansalaisuuskokeen osallistumismaksu, mahdollisia uusintakoemaksuja. Tutkintorinnastuksella pyritään vähentämään hakijakustannuksia niillä, joilla osaaminen on jo osoitettavissa. Alkuvaiheen investoinnit kansalaisuusjärjestelmään maksavat noin 4,2 miljoonaa, ja toki tässä byrokratia lisääntyy. Itse näen, että tämä voidaan ajatella investointina välttää tulevaisuudessa kasvavia kustannuksia, joista meillä on Suomessa jo valitettavasti kokemuksia. Maahanmuuttovirastolle tulisi kansalaisuuskoejärjestelmän kokonaisvastuu. Tämä tarkoittaisi kokeen hallinnointia, valvontaa ja kehittämistä, sopimusten tekemistä kokeen laatijoiden ja järjestäjien kanssa. Maahanmuuttovirastoon kohdistuu selkeä lisäresurssitarve ja valmisteluvaiheessa useita henkilötyövuosia sekä pysyvästi noin kolmen henkilötyövuoden lisätyöpanos. Minä vähän hämmästelen sitä, että esimerkiksi synnyinkunnassani Kuhmossa Migriä ajetaan alas, ja siellä on alan ammattilaisia, ja nyt sitten tätä pumppausliikettä tehdään. Ehkä tämä rytmitys voisi olla vähän sujuvampi. Näitä työpaikkoja, mitä tuolta lakkautetaan, olisi voitu tämän lain myötä myöskin säilyttää siellä. En tiedä, minne nämä työpaikat nyt sitten seuraavaksi syntyvät, mutta voisin kuvitella, että nekin keskitetään suuriin kaupunkeihin. Se on hyvä, että Suomen kansalaisuus pitää ansaita, eikä se ole automaatio. Sen ei tarvitse olla automaatio. Keskusta kritisoi ensimmäisen vaiheen muutosesityksen vastalauseessaan sitä, että hallitus on ottanut tavakseen tehdä isoja uudistuksia tuomalla eduskunnalle lakiesityksiä tipoittain. Valiokunnissa on silloin ollut mahdotonta muodostaa uudistuksista ja sen vaikutuksista kokonaiskäsitystä. Hallituksen toinen helmasynti on ollut nojautua hallitusohjelmaan asiantuntija-arvioista ja vaikutuksista piittaamatta. Samaan aikaan, kun hallitus lisää Maahanmuuttoviraston, tuomioistuinten ja poliisien työmäärää ulkomaalaislakien muutoksilla, leikkaa se niiden rahoitusta tuottavuusohjelmallaan. Voimavarojen niukkuus on kuitattu hallituksen esityksissä ja ministeriöiden vastineissa sillä, että tehtävä toteutetaan budjettimäärärahojen puitteissa. Kuitenkin hyvätkin lait ilman riittäviä voimavaroja aiheuttavat sen, että lain tavoitteet jäävät toteutumatta, ja kyllä tässä omalla kohdallani sellainen huoli on, että näitten resurssien puutteen takia tämä hyvä laki voi hidastua ja sen toimeenpanossa olla haasteellisuuksia. Siksi näistä resursseista täytyy todella kantaa huolta ja myös pitää sellaista järjestystä, että ne jatkossa sitten kuitenkin riittävät.

Arvoisa puhemies! Vuosi 2025 oli Helsingin pörssissä vahva nousuvuosi. Helsingin pörssi tuotti 30 prosenttia vuodessa, päihitti tuotolla muut pohjoismaalaiset. Siinä on suhdanteen kuvausta, siinä on Suomen hiihtokenkää. Miksi tämä seikka jää vähälle huomiolle? Missä ovat työpaikat? Arvoisa työministeri Marttinen, pörssinousu hyödyttää suurta pääomaa. Työpaikkoja ei kuitenkaan ole 30:tä prosenttia enempää syntynyt, vaan samana vuonna 2025 työttömien työnhakijoiden määrä nousi yli 20 000 henkilöllä. Tätä tilastoa kaunistaa sekin, että eläkkeelle jää enemmän suomalaisia kuin mitä työmarkkinoille tulee. Hallituksen päätösten lopputulos näyttäytyy nyt karusti: suuri pääoma hyötyy, pörssiyhtiöt hyötyvät, työttömät ja irtisanotut kärsivät samaan aikaan. Oliko tämä se tavoite? Miltä tämä työttömän arjessa tuntuu? Kuunnellaanpa. Sitaatti tältä aamulta lapsuudenystävältäni: ”Miten tämä työvoimapoliittinen touhu meni tähän pisteeseen? Olen tässä ollut vuoden päivät työttömänä, ja Pohjois-Savo huutaa tyhjyyttään oman alan töistä. Firmat eivät enää laita julkiseen hakuun paikkoja, kun eivät rupea pläräämään sataa hakemusta. Kaikki firmat olen soitellut läpi, mutta kaikki myyvät eioota. Hauskin pointti tässä on tämä, eli minun täytyy hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, vaikka oman alan töitä ei ole. On vain ajan kysymys, milloin minulle lätkäistään karenssia, koska joudun hakemaan ihan mitä sattuu paikkoja. Minä ymmärrän, että töitä täytyy tehdä, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä.” — Ja hymiö perässä, mutta ei ole kovin mieltä ylentävä hymiö. Arvoisa puhemies! Tämä on ihmiselämän tuhlausta. Työttömänä, passiivisena pitäminen valtion toimesta on ihmiselämän tuhlausta. Työttömyys taannuttaa, se ottaa arvon päälle. Se aiheuttaa ahdistusta, masennusta, häpeää ja motivaation vähentymistä. 17. helmikuuta 2026 Yle listasi Suomen kunnat ensi kertaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mukaan. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kartan asettaminen työttömyyslukujen kartan kanssa on lähes yksi yhteen. Työttömyyspolitiikka on myös alueellisesti syrjivää. Itä-Suomi kärsii. Se on valitettava valinta. Työttömät kirjoittelevat ja tekevät tekoälyllä työhakemuksia, ripakopallisia, jotka eivät johda yhtään mihinkään. Työttömän simputus ei ole ihmisarvoa nostavaa. Ajatelkaa, mihin tämä on johtanut yrityksissä. Monen yrityksen ansaintalogiikkaan kuuluu olla jättämättä työpaikat laittamatta julki hurjan hakemusmäärän vuoksi, koska on selvää, että hakemuksia tulee maan tavan vuoksi. Niiden läpikäyminen vie turhaan tärkeitä resursseja. Vuonna 2026 Suomi on tällainen näennäisen työnhaun puuhamaa. Siksi, työministeri Marttinen, olisiko syytä tuoda tämän jo alentavan rutiinin tilalle koulutusta ja osaamisen lisäämistä? Oppiminen nostaa toiveikkuutta. Se on vähintä, mitä voitte työttömälle tarjota. Se on vastavoima työttömän passivoimiselle. Tällaisena tekoälyn aikana verkko-opetusta voidaan monistaa rajattomasti. Olisi syytä mahdollistaa opiskelu työhakemuksien tekoälytehtailun rinnalle. Muutama sana maahanmuutosta. Olen maahanmuuttokriittinen, mutta olen kriittinen maahanmuuton kritiikillekin. Kävin Venäjän hyökkäyssodan alettua hakemassa ukrainalaisia pakolaisia Suomeen siinä toiveessa, että heillä on Suomessa turvaa ja tekemistä. Kun tapasin yhden heistä hetki sitten, hän kertoi, että on tämä Suomi ihmeellinen maa: rahaa maksetaan kotiin, mutta töihin ei saa mennä. Viro työllisti lähes kaikki ukrainalaiset pakolaiset. Miksi näin kävi, että Suomeen jäi tuhansien ukrainalaisten työttömien porukka? Tähän toivon vastaustanne. Myös perussuomalaisten vastausta tällaisena valitettavana Venäjän hyökkäyssodan merkkipäivänä minä odotan. Muistelen vielä yhtä tviittiä valtiovarainministeriltä, kun hän 2025 tviittasi kaivosten sähköverotuen loppumisesta, myös datakeskuksien mahdollisen sähköveron loppumisesta. Datatalouden työpaikat voivat nyt mennä Ruotsiin ja Norjaan. Suomi investointialustana ei ole tällä hetkellä ennakoitava. Olemme samassa sähköverkossa. Jos datatalouden työpaikat karkaavat muihin Pohjoismaihin, se jää silti suomalaisten sähkönkäyttäjien maksulle, jos sähkön hinta nousee. Olisiko syytä miettiä, kuinka Suomi investointialustana, maana, on ennakoivampi? Kuinka tämä hallitus varmistaa sen, että tulevaisuudessa Suomesta ei lähde sellaisia tviittejä, jotka haittaavat Suomen mainetta investointialustana? Näin kainuulaisena haluan muistuttaa, että Terrafame taistelee nikkelin kannattavasta tuotannosta ulkomaan nikkelintuotantoa vastaan. Tämä sähköveron helpotuksen poistaminen ei auta ollenkaan kainuulaista kaivosyhtiötä samaan aikaan, kun tuontinikkelille ei tule mitään lisäveroja. Suomalainen työ ei välttämättä niin vahvasti enää kannata eikä investointeja kannata niin vahvasti kaivosteollisuuteen tehdä. Me tarvitaan näitä työpaikkoja. [Puhemies koputtaa] Arvoisa työministeri, kysyn vielä: miten palautetaan tämä investoreiden luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan?