Suhonen Timo

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nyt todennäköisesti pidän viimeisen puheenvuoron. Tämä keskustelu nuorten tilanteesta on kyllä tärkeä, ja se on herättänyt monia ajatuksia. Tuossa edustaja Jukkola äsken toisteli papukaijamaisesti sitä kokoomuksen viestiä, miten tämä hallitus on parantanut työllisyyttä ja parantanut työn vastaanottamista ja parantanut yrittäjyyttä ja mitä kaikkea nyt olikaan parannettu ja lakko-oikeuksia rajoitettu sun muuta, mutta kuitenkaan ne toimethan eivät vielä näytä varsinaisesti kyllä tuoneen paljoakaan 100 000 luvatusta työpaikasta. Toisaalta aina jaksan muistuttaa siitä, että niistä toimista, mitä hallitus teki työelämän osalta kehittäen elikkä siis heikentäen, jopa valtiovarainministeri on todennut silloin aiemmin monta kertaa, että niille toimillehan ei ole voitu tosiasiallisesti edes laskea mitään työllisyys‑ ja talousvaikutuksia. Näin on todettu monta kertaa, eli se siitä. Nyt annan kyllä kiitoksia tässä viimeisessä puheenvuorossa keskustan ryhmälle. Kyllä teitä on ollut ilo kuunnella sitä, minkälaisia esityksiä te olette tuoneet ja miten te olette suhtautuneet siihen, millä tavalla te olisitte valmiita tuomaan parannuksia työllisyyteen ja varsinkin nuorten työllisyyteen. Oikealta kuullut tyhjän paperin heitot kyllä joutavat nyt ihan omaan arvoonsa, voin näin todeta. Keskustalta hyviä puheenvuoroja. Taisi olla edustaja Kemppi, joka nosti esiin oppisopimuksen. Tämä itseltänikin unohtui eräässä vaiheessa. Oli tarkoitus siitä puhua, koska taas kun mennään vähän historiaan, niin 1997 itse työllistyin oppisopimuksella Varkauden paperi‑ ja kartonkitehtaalle koneasentajaksi. Ajatelkaa, kouluttauduin siis koneasentajaksi ja olin 21 vuotta siinä työsuhteessa haalarihommissa tehtaalla, elikkä on niitä oikeitakin töitä joskus tehty. Oppisopimuksen kehittäminen ja vahvistaminen vain tarkoittaa tietysti sitä, että siinä pitää ottaa huomioon se yritys ja sen mahdollisuus kouluttaa niitä uusia työntekijöitä, ketkä tulevat oppisopimuksella opiskelemaan sinne työpaikalle ja valmistumaan tärkeään työhön. Elikkä se vaatisi kyllä jonkinmoista täsmätukea yrittäjälle siinä, että siellä voidaan kiinnittää ne henkilöt, jotka sitten kouluttavat ja opettavat. Näinhän aikanaan on siis ollut, ja se oli kyllä toimiva ratkaisu. Itse suhtaudun erittäin myönteisesti oppisopimusideaan, siis tavallaan sen vahvistamiseen ja kehittämiseen. Se varmasti toisi kyllä nuorille ja uusille työntekijöille mahdollisuuksia astua uuteen työelämään. Se on äärimmäisen kannatettava ajatus, ja tätä oppisopimusasiaa ei kyllä kannata sitten tulevissa hallitusneuvotteluissa, mitä puolueita sitten onkaan joskus seuraavien vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa pohtimassa, kenenkään unohtaa, sen vahvistamista. Samoin SDP:n vaihtoehdossa olemme tuoneet korostetusti esille sitä, että työttömyysturvalla opiskelu pitäisi olla selkeästi mahdollista, niin kuin aikaisemminkin se oli, koska se tukee työllistymistä. Työttömyysturva ei niin sanotusti mene hukkaan, kun siellä opiskellaan sinä aikana: ihminen on oikeutettu tiettyyn toimeentuloon, ja hän saa omaa työmarkkina-arvoa parannettua opiskelullaan. Kyllähän tämä asia olisi äärimmäisen tärkeää myös palauttaa, kuten ennen vanhaan se oli käytössä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nuorten tilanteesta puhutaan paljon, mutta tärkeää on kuunnella myös niitä, jotka työskentelevät nuorten rinnalla joka päivä. Liian moni nuori kokee tänään epävarmuutta tulevaisuudestaan. Osa jää ilman koulutuspaikkaa, osa keskeyttää opintonsa ja liian moni jää kokonaan palveluiden ulkopuolelle. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys on korkealla tasolla. Siksi tarvitsemme enemmän oikea-aikaista tukea. Nuorelle on oltava saatavilla rinnalla kulkeva aikuinen silloin, kun elämä ei etene suunnitellusti. Kokemukset esimerkiksi Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnasta osoittavat, että kiireetön kohtaaminen ja yksilöllinen tuki auttavat nuoria takaisin opintojen ja työn polulle. Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. Koulutus on edelleen paras suoja työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan, siksi tukea on kohdennettava erityisesti niille nuorille, jotka ovat vaarassa pudota koulutuspolulta. Kolmas tärkeä asia on työnteon kannattavuus. Nuoren pitää voida ottaa vastaan työtä ilman pelkoa siitä, että taloudellinen tilanne heikkenee. Työn vastaanottamisen on aina oltava kannattavaa. Työttömyysturvan suojaosan palauttaminen olisi tärkeä toimi. Arvoisa herra puhemies! Nuorten luottamusta tulevaisuuteen ei palauteta pelkästään puheella, tarvitaan tietysti tekoja. Tarvitsemme toimivia palveluita, koulutusta ja mahdollisuuksia työhön. Jokainen nuori ansaitsee aidon mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan. SDP on tehnyt paljon ehdotuksia nuorten tulevaisuuden parantamiseksi. Hallituksen tulisi olla tarkalla korvalla ja ottaa meidän vaihtoehtojamme käyttöön pikaisesti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Arvoisa nuorisoministeri, lupasin kysyä teiltä nämä minulle kansalaisen toimittamat kysymykset: ”Miten hallitus voi samaan aikaan puhua nuorten tulevaisuuden rakentamisesta, kun opiskelijoiden perusturvaa heikennetään ja yhä useampi joutuu elämään köyhyysrajan tuntumassa? Miten opiskelijan pitäisi keskittyä opintoihin, jos arki rakentuu jatkuvalle toimeentulostressille, velkaantumiselle ja epävarmoille työkeikoille? Miksi opiskelijoiden yleinen asumistuki haluttiin heikentää asumislisäksi, vaikka tiedossa oli, että muutos pudottaa monen toimeentuloa jopa sadoilla euroilla kuukaudessa? Onko hallituksen mielestä realistista, että opiskelijat paikkaavat leikkaukset työnteolla tilanteessa, jossa töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla riittävästi? Millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo estää sen, ettei korkeakouluopinnoista tule yhä enemmän vain hyväosaisten mahdollisuus? Nuorilta odotetaan nopeampaa valmistumista. Miten se onnistuu, jos opiskelijat joutuvat käyttämään yhä enemmän aikaa toimeentulon paikkaamiseen? Ja vielä kysymys: Näkeekö ministeri riskin, että nykyinen politiikka lisää nuorten uupumusta, mielenterveysongelmia ja opintojen keskeyttämistä?”

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nuorten tilanteesta puhuttaessa on tärkeää tuoda esiin se, mitä mieltä nuoret itse ovat tämän päivän tilanteesta Suomessa. Varkauden alueen nuorilta oli kysytty nuorisotoimen toteuttamassa kyselyssä, mikä huolettaa. Vastauksena tuli yleisesti ja useasti huoli työllisyydestä, koulutusmahdollisuuksista ja toimeentulosta, esimerkiksi se, että siitä rangaistaan, jos ei löydä töitä, vaikka haluaisi, sekä tuleva työttömyys, kun valmistuu. Samoin Savo-Karjalassa työpaikan kokeneelta luottamusmieheltä tuli kommentti, että kun nyt on nähty tämä työttömyyden valtava kasvu, niin eikö olisi aika ottaa takaisin käyttöön vuorotteluvapaa. Kokeneemmat työntekijät saisivat huilia ja nuoremmat saisivat jalkaa työpaikan oven väliin ja sitä kautta kaivattua työkokemusta. Olen samaa mieltä, ja todellakin vuorotteluvapaa olisi hyvä ottaa käyttöön. Siinä olisi mahdollisuus vuosittain tuhansille nuorille työttömille päästä kiinni työhön. Ollessani luottamusmiehenä teollisuudessa näin tuolloinkin, että vuorotteluvapaa toi monelle nuorelle hyvän työmahdollisuuden, joka parhaimmillaan kantoi pitkälle, ja olen tämän vuorotteluvapaan palauttamisen aiemminkin tässä salissa nostanut esiin. Samoin, eikö aika olisi palauttaa työttömyysturvan suojaosa? Tämä parantaa toimeentuloa ja kannustetta osa-aikaisen työn tekemiseen, joka nimenomaan nuorille työntekijöille sopisi hyvin. Arvoisa herra puhemies! Hallitus on helpottanut työntekijän irtisanomista ja mahdollistanut perusteettomien määräaikaisten työsopimusten tekemisen, mitkä heikentävät merkittävästi työntekijöiden työsuhdeturvaa sekä luovat epävarmuutta työelämään, heikentävät tulevaisuudenuskoa ja suunnittelua esimerkiksi perheenperustamisaikeista, ja perusteettomien määräaikaisten mahdollistaminen lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. SDP on esittänyt juuri nuorten työllisyyteen parantavia toimia. Me ohjaisimme työllisyysalueille nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen 30 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Taataan jokaiselle nuorelle paikka koulutuksessa, työelämässä tai muussa tarkoituksenmukaisessa palvelussa. Palautetaan nuorisotakuu kohdennettuna erityisesti nuorille, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa tai harjoittelussa. Vahvistetaan Ohjaamoiden, työpajojen, etsivän nuorisotyön ja muiden nuorten työllisyyspalveluiden toimintaedellytyksiä. Toteutetaan laaja-alainen ohjelma nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kehitetään kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää nuorisotyötä ja ylläpidetään helposti saavutettavia matalan kynnyksen palvelupisteitä nuorille. Lisätään nuorisotyön resursseja, turvallisia nuorisotiloja ja turvallisten aikuisten läsnäoloa nuorten arjessa. Arvoisa herra puhemies! Paljon olisi tehtävää ja tehtävissä, ja hallituksella on vielä vuosi aikaa pistää toimeksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! On kyllä ilo huomata... Totta kai siellä valiokunnassa oli ilo huomata se, että olimme yksimielisiä siitä, että tämmöinen tärkeä asia etenee eli siis se, että työttömänä ollessa henkilö voi kouluttautua työttömyysturvalla. Nyt nimenomaan tämä lausuma, mikä todettiin, antaa valmiuksia myös ammatilliseen koulutukseen. Se on todella tärkeä osa sitä prosessia, missä työtön pääsee kouluttautumaan ja tavallaan paremmin kiinnittymään työelämään. On ilo nähdä, että valiokunnassa olemme yksimielisiä tällaisesta tärkeästä asiasta ja myös täällä salissa hymistelemme yksimielisyyttä ja kiitämme toinen toisiamme siitä, että olemme onnistuneet tässä prosessissa. Minä kiitän myös edustaja Kettusta hyvästä yhteistyöstä ja toki valiokuntaa kokonaisuudessaan siitä, että tämmöinen asia otetaan vakavasti, koska olemme nähneet tällä kaudella, että valitettavan moni asia ei ole ollut valiokunnassa yksimielinen ja syystäkin, joten nyt on syytä kyllä iloita. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomessa eletään tällä hetkellä poikkeuksellisen vaikeaa työllisyystilannetta. Työttömyys on korkealla, avoimia työpaikkoja aiempaa vähemmän, eikä työtä yksinkertaisesti riitä kaikille halukkaille. Juuri tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan pitää tarjota ihmisille mahdollisuus kehittää osaamistaan ja parantaa valmiuksiaan työllistyä tulevaisuudessa, ja tämän vuoksi tämä esitys on oikeansuuntainen. On myös perusteltua selvittää, miten ammatillisia opintoja ja erillisopintoja voitaisiin suorittaa ilman, että työtön menettää toimeentulonsa. Työttömyysturvan tarkoitus ei saa olla vain odottaminen seuraavaa työpaikkaa varten. Sen pitäisi myös tukea ihmistä ja mahdollisuuksia hankkia uutta osaamista silloin, kun työmarkkinat muuttuvat tai oma ala ei enää työllistä entiseen tapaan. Erityisen tärkeää olisi tarkastella mahdollisuutta opiskella kokonaan uusi ammatti työttömyysturvan turvin. Monella työttömällä olisi halua ja kykyä kouluttautua uudelleen aloille, joilla työvoimaa tarvitaan. Nykyinen järjestelmä ei kuitenkaan aina tue tätä riittävän hyvin. Arvoisa rouva puhemies! Pidän tässä mietinnössä olevaa lausumaa tärkeänä. Se kuuluu: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää, millä edellytyksin ammatillisten opintojen ja yliopistojen niin sanotulla erillisopinto-oikeudella järjestettyjen opintojen opiskeleminen työttömyysetuutta menettämättä voisi olla työnhakijoille mahdollista ja millaisia kustannuksia siihen liittyy. Selvitys on annettava työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2027 huhtikuun loppuun mennessä.” Tämä on hyvä lausuma. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pidän tätä taksilain uudistusta oikeansuuntaisena ja tarpeellisena. Suomalaisilla on oikeus luottaa siihen, että taksi on turvallinen, asianmukaisesti toimiva ja rehellisesti liiketoimintaansa harjoittava palvelu. Juuri tähän tämä esitys pyrkii vastaamaan. Taksialan vapauttamisen jälkeen kuluttajien luottamus alaan on monin paikoin heikentynyt. Siksi on perusteltua vahvistaa koulutusvaatimuksia, lisätä valvontaa ja torjua harmaata taloutta nykyistä tehokkaammin. On tärkeää, että kaikki alan toimijat pelaavat samoilla säännöillä, maksavat veronsa ja noudattavat toimialan velvoitteita. Kannatan myös toimia, joilla vahvistetaan kuluttajien turvallisuudentunnetta. Selkeästi tunnistettavat taksikilvet, laadukkaampi kuljettajakoulutus sekä luontevampi valvonta lisäävät luottamusta koko toimialaan. Taksinkuljettaja on asiakaspalveluammatissa, jossa ammattitaidolla, kielitaidolla, paikallistuntemuksella ja asiakkaiden asianmukaisella kohtelulla on suuri merkitys. Myös harmaan talouden torjunta on välttämätöntä. Taksamittarivaatimus ei yksin ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se parantaa matkojen jäljitettävyyttä, hinnoittelun läpinäkyvyyttä ja viranomaisten mahdollisuuksia valvoa toimintaa. Se vahvistaa myös rehellisesti toimivien yrittäjien kilpailuasemaa. Kaiken kaikkiaan tämän uudistuksen tärkein tavoite on oikea: palauttaa luottamusta taksialaan, vahvistaa matkustajien turvallisuutta ja kitkeä harmaata taloutta. Siksi suhtaudun esitykseen myönteisesti. Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin vielä seuraavan seikan, kun puhutaan taksialan toimintavarmuudesta: hyvinvointialueilla on ollut käynnissä kilpailutuksia, joissa moni taksiyrittäjä, joka tarjoaa palveluita hyvinvointialueilla, on helisemässä korvausten osalta hintojen tullessa alas, ja tätä kautta tietysti myös ihan työtä tekevät taksinkuljettajat, joilla on haasteita saada palkkaa käyttöönsä ja niin sanotusti palkkaa pussiin siitä työstä, koska siellä ilmeisesti työt tulevat vähenemään. Samoin Kela-kyytien osalta Kelan päätös laskea näitä korvauksia tulee vaikuttamaan saamieni tietojen mukaan taksiyrittäjien toimintaan heikentävästi ja tätä kautta tietysti myös ihan siis tavan taksikuskien työntekoon ja siitä saatavaan palkkaan valitettavasti heikentävästi. Nämä ovat ne asiat, mihinkä jatkossa kyllä kannattaisi kiinnittää siellä hyvinvointialueilla huomiota mutta myös toki Kelan suuntaan osoittaa huomiota niin että kannattaisi pikkuisen katsoa sitä, että taksiala toimii, kuljettajat saavat palkan ja Kela-kyydit toimivat kuten kuuluu. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kun lastensuojelusta puhutaan, puhutaan kaikkein tärkeimmästä asiasta: lasten turvallisuudesta, kasvusta ja oikeudesta hyvään elämään. Siksi lastensuojelulakia ei pidä tulkita vain hallinnollisena uudistuksena tai lasten ja nuorten rajoitustoimien kokoelmana. Tärkeintä on se, miten yhteiskunta kohtelee kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsiamme ja nuoriamme. Pidän hyvänä sitä, että tästä asiasta eli lastensuojelun nykytilanteesta yhteiskunnassamme on käyty eduskunnassa rakentavaa keskustelua yli puoluerajojen. Myös keskustelualoitteeni lastensuojelun tilanteesta osoitti, että tässä salissa on yhteinen ymmärrys siitä, että lasten hyvinvointi on kaikille meille erittäin tärkeää. Se oli hyvä ja tärkeä keskustelu. Tässä käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä painottuvat nyt kontrolli, rajoitukset ja suljetut yksiköt. Ymmärrän kyllä tarpeen puuttua vakaviin tilanteisiin, hatkaamiseen ja nuorten rikoskierteisiin, mutta samalla kysyn, miksi jälleen puhumme enemmän seurauksista kuin syistä. Lastensuojelun tärkein tehtävä pitäisi olla se, että perheet saavat apua ajoissa, että lapsi saa turvallisen arjen ennen kuin tilanne kriisiytyy, että vanhemmat eivät jää yksin, että mielenterveyspalvelut toimivat ja että koulussa ja neuvolassa ehditään nähdä ja kuulla lapsi ajoissa. Jos ennaltaehkäisevistä palveluista leikataan ja tuki siirtyy yhä myöhemmäksi, päädymme tilanteeseen, jossa lapsia autetaan vasta silloin, kun ongelmat ovat jo kasvaneet liian suuriksi. Arvoisa herra puhemies! Kuten olen avoimesti tuonut esiin, puhun tässä myös omasta kokemuksestani. Olin itse huostaanotettu lapsi. Vuonna 1983 minut otettiin huostaan yhdeksänvuotiaana. Minulle se oli pelastus. Ilman sitä en olisi tänään tässä puhujakorokkeella. Mutta tiedän myös, että huostaanoton pitää olla aina se viimesijainen ratkaisu. Sen tarkoitus ei saa koskaan olla hallinnollinen tai taloudellinen vaan yksi ja ainoa asia: lapsen turvallinen elämä ja mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Minun kohdallani tärkeintä oli, että pääsin isovanhempieni luokse pieneen rintamamiestaloon, jossa ei eletty yltäkylläisyydessä mutta jossa oli ruokaa pöydässä ja puhtaat vaatteet ja ennen kaikkea välittämistä. Meidän pitäisi nykyistä vahvemmin huomioida myös läheisverkostot ja sukulaiset silloin, kun lapsi joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle. Tätä myös laki kyllä edellyttää. Eri asia on se, toteutuuko lain kirjain tässä asiassa. Arvoisa herra puhemies! Lastensuojelun ammattilaiset ovat viestittäneet vahvan huolensa siitä, että ennaltaehkäiseviä palveluita ajetaan alas samalla, kun kaikkein raskaimpien palveluiden tarve kasvaa. Se on väärä suunta. Yhteiskunnan sivistys mitataan lopulta siinä, miten se kohtelee lapsiaan. Meidän tehtävämme päättäjinä on varmistaa, ettei yksikään lapsi jää yksin liian myöhään annetun avun vuoksi. Lastensuojelun pitää olla ennen kaikkea turvaa, tukea ja toivoa, ei pelkästään kontrollia ja rajoituksia. Tämän vuoksi kannatan edustaja Laine-Nousimaan tekemää pykälämuutosesitystä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2027—2030 on osin tylyä ja karua luettavaa, kun ajatellaan ihan sitä tavallista kansalaista ja sitä, missä tilanteessa olemme nyt ja miltä se tulevaisuus näyttää. Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta haasteet ovat mittavat. Hoitoonpääsy takkuaa, ja luottamus hoidon tasoon murenee. Samaan aikaan kun julkista sosiaali- ja terveyspalvelua murennetaan, yksityisiä terveysjättejä tuetaan. Esimerkiksi THL:n pääjohtaja Mika Salminen kritisoi hallituksen päätöstä laajentaa yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilua ja ylipäätään hallituksen linjaa panostaa Kela-korvauksiin. Salminen kertoo näkemyksistään Uuden Suomen haastattelussa: ”Ainoa keino, jolla nykyhallitus on pyrkinyt parantamaan perusterveydenhuoltoa, on rahoituksen ohjaaminen yksityiselle sektorille, Salminen sanoo. Samaan aikaan hallitus on esimerkiksi pidentänyt hoitotakuun kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Hallitus on perustellut Kela-korvauksiin ohjaamiaan miljoonia sillä, että ne ovat keino vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja purkaa hoitojonoja. Esimerkiksi yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilun tavoitteena on ollut parantaa perusterveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja edistää yhdenvertaisuutta yksityislääkäripalveluiden käytössä. ’Meillä ei nyt ainakaan vielä ole näyttöä, että se olisi kauheasti parantanut tilannetta. Aika paljon rahaa siihen kuitenkin meni’, Salminen sanoo Uuden Suomen haastattelussa. Alkuvaiheen tuloksista huolimatta hallitus päätti kehysriihessään laajentaa kokeilua niin, että mukaan tulee uusia tutkimuksia ja yleislääkärikäyntien enimmäismäärä kasvaa kolmesta kuuteen kalenterivuodessa. Kokeilua on myös tarkoitus pidentää vuodella eli niin, että se päättyisi vasta 31.12.2028.” Arvoisa rouva puhemies! Haluan tuoda esiin myös huolta kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen lopettamisen vaikutuksista. Kuntouttavassa työtoiminnassa mukana oleva henkilö laittoi tuntojaan ja kertoi seuraavaa: ”Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus ovat monelle paljon enemmän kuin palveluja. Ne ovat yhteisöjä, joissa ihminen kohdataan aidosti, joissa häntä odotetaan ja joissa hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. Niissä autetaan arjen asioissa, uusien taitojen opettelussa ja etsitään yhdessä polkuja eteenpäin. Pieni yhdeksän euron korvaus on monelle asiakkaalle ollut merkittävä tuki arjen rahoittamisessa, vaikka se päättäjän omassa budjetissa voi tuntua vähäiseltä. Asiakkaat kertovat usein kokevansa itsensä yhteiskunnan loisiksi. Tämä tunne ei synny tyhjästä vaan ympäröivästä ilmapiiristä. Kuitenkin heillä jokaisella on toive päästä töihin ja elättää itsensä ilman tukia. Monelle kuntouttava työtoiminta on ollut myös häpeän aihe, koska he eivät koe olevansa tuottavia. Todellisuudessa jokaisen kohdalle on osunut jotakin, mikä on vienyt voimat, ja usein tuki ei ole ollut oikea-aikaista. Mielenterveyden horjuminen, fyysisen terveyden pettäminen tai esimerkiksi koulukiusaamisen aiheuttama varhainen itsetunnon mureneminen voisivat kohdata meistä kenet tahansa ja kenen tahansa läheisen. Nykyinen asenneilmapiiri, jossa ihmisiä tarkastellaan ensisijaisesti kustannuksina, ei tue toipumista, se syrjäyttää. Yhteiskunta on rikki, jos sinne ei mahdu erilaisin voimavaroin varustettuja ihmisiä. Suurin osa haluaisi osallistua, mutta mahdollisuuksien puute, torjutuksi tulemisen pelko ja voimavarojen vähyys ajavat vetäytymään. Haluammeko todella lisää ihmisiä, jotka jäävät kotiensa vangiksi?” Arvoisa rouva puhemies! Pelkästään nämä mainitsemani asiat sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan heikkenemisen osalta ovat todella merkittäviä heikennyksiä kansalaisten hyvinvointiin liittyen. Huono-osaisuus kasvaa, epätoivo lisääntyy. Tämä on tämän kauden hallituksen tavaramerkki, valitettavasti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On todettava suoraan ja rehellisesti: Hallitus on luovuttanut kaikissa tavoitteissaan. Hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Velkaantuminen ei ole taittunut, työllisyys ei ole vahvistunut, ja talouskasvu on jäänyt syntymättä. Maamme on ajautunut tilanteeseen, jossa velka ja köyhyys kasvavat, työttömyys on EU:n heikoimpia ja konkurssin määrä on ennätystasolla. Se, mistä hallitus ei ole luopunut, on kaikista vaikeimmassa asemassa olevilta leikkaamisesta. Kaikki keskeiset lupaukset on petetty, ja mikä vakavinta, epäonnistuneen politiikan lasku on laitettu niiden maksettavaksi, joilla on vähiten. Palveluista leikataan, sosiaaliturvaa heikennetään ja asiakasmaksuja nostetaan, ja mikä huolestuttavinta, ihmisten luottamus tulevaan on romahtanut. Hallitus lupasi, ettei keneltäkään vaadita kohtuuttomia. Silti pienituloisten määrä kasvaa 120 000 ihmisellä. Heistä yli 30 000 on lapsia. Tämä on suunta, jota ei voi hyväksyä. Eilen Warkauden Lehdessä oli Varkauden Pelastakaa Lapset ry:n puheenjohtajan kirjoitus, josta luen osan: ”Yhdistyksemme tukee Varkauden seudulla vuosittain satojen lasten ja nuorten harrastamista. Haluamme näin osaltamme olla tukemassa lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja hyvää kehitystä. Viime vuonna yhdistyksemme jakoi yhteensä noin 30 000 euron verran harrastustukea, johon tuki saatiin keskusjärjestöjen kautta sekä lahjoituksina paikallisilta yrityksiltä. Erityisen huolestuttavana merkkinä perheiden tiukentuneesta tilanteesta pidämme ruoka-avun tarpeen kasvua. Perheiltä saamissamme viesteissä kerrotaan ruuan puutteesta, minkä lisäksi myös hygieniatarvikkeista saattaa olla pulaa — pikkulapsiperheissä ei esimerkiksi ole aina varaa vaippoihin. Tämä on lapsen oikeuksien näkökulmasta hälyttävää. Huolenamme on, että toimeentulotuen kiristysten myötä tilanne tulee vaikeutumaan vielä entisestään. Keskusjärjestöjen kautta jaettava tuki ruokalahjakortteihin on liian pieni alueellamme olevaan tarpeeseen nähden. Etenkin koululaisten lomien aikaan perheillä on suuri taloudellisen tuen tarve ruokaan.” Arvoisa rouva puhemies! Kehysriiheltä odotettiin käännettä, mutta sitä ei tullut. Tarvittavien rakenteellisten ratkaisujen sijaan nähtiin näpertelyä. Pienet kasvutoimet eivät riitä tilanteessa, jossa talous laahaa ja työttömyys kasvaa. Samalla hallitus tekee päätöksiä, jotka pahentavat ihmisten arkea. Sote-asiakasmaksuja korotetaan tilanteessa, jossa ulosottoon päätyi koko viime vuoden osalta maassa yhteensä noin 507 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Tämä kertoo karua kieltä siitä, kuinka moni ei enää selviä maksuistaan. Kuntien valtionosuuksia leikataan lisää, ja se osuu suoraan peruspalveluihin: koulutukseen, varhaiskasvatukseen, nuorisotyöhön ja työllisyyspalveluihin, juuri niihin palveluihin, jotka tukevat arkea ja ehkäisevät ongelmia. Myös järjestöihin kohdistuvat leikkaukset heikentävät kansalaisyhteiskuntaa. Moni tärkeä toiminto on vaarassa loppua kokonaan. Arvoisa rouva puhemies! On myös todettava, että yksittäisiä oikeansuuntaisia toimia kehysriihestä löytyi. Rakennusalan ja asuntomarkkinoiden tukemiseen esitetyt toimet sekä nuorten työllistämiseen suunnatut panostukset ovat askelia oikeaan suuntaan, mutta ne ovat riittämättömiä kokonaisuuteen nähden, ja ne tulevat liian myöhään. Edellisen hallituksen syyttely ei enää riitä selitykseksi. Vastuu on tällä hallituksella. Tämä hallituskausi on talouspolitiikan osalta menetetty, ja seuraava hallitus joutuu korjaamaan tämän valtavan velka- ja työttömyysperinnön. SDP on esittänyt joka vuosi punnitun vaihtoehdon, jossa velkaa otetaan hallitusta vähemmän ja sopeutustoimet jaetaan oikeudenmukaisemmin. Ihmiset kaipaavat nyt vaihtoehtoa. SDP on esittänyt kasvu- ja työllisyystoimia: suojaosien palauttamista, asuntomarkkinoiden vahvistamista, vihreän siirtymän investointien tukemista ja kasvuyritysten vahvistamista. Julkisen talouden sopeutus tulee tehdä oikeudenmukaisesti. Siksi olemme esittäneet listaamattomien yritysten osinkoverotuksen uudistamista, yritystukien perkaamista ja suurituloisten verotuksen progression pitämistä vuoden 2025 tasolla ja erityisesti hallituksen ajaman yhteisöveroalennuksen perumista. Nämä edellä kuullut vaihtoehdot eivät hallitukselle kelpaa. Arvoisa rouva puhemies! Kysymys kuuluu: kuinka paljon vahinkoa ehditään vielä tehdä ennen kuin hallitus vaihtuu?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On kyllä hienoa keskustelua ja hienoa huomata se, että tässä keskustelussa olemme samaa mieltä siitä keskeisestä asiasta, että liikunta ja sen tärkeys on ihan ykkönen niin sanotusti. Nyt en ota kantaa varsinaisesti tähän liikuntaneuvoston rooliin tai sen tulevaisuuteen, mutta sen tekstin, mikä täällä esityksessä oli, itse koen kyllä tärkeäksi: ”Lupa- ja valvontaviraston tehtäviin kuuluu muun muassa kuntien ja liikunnan sidosryhmien informointi ja koulutuksen järjestäminen liikuntapoliittisista tavoitteista, toimenpiteistä ja resursseista. Tähän liittyen virasto järjestää verkosto-, sidosryhmä- ja koulutustilaisuuksia sekä yksin että yhteistyössä eri toimijoiden, kuten liikunnan aluejärjestöjen, kanssa. Tilaisuuksissa käydään vuoropuhelua kuntien ja sidosryhmien kanssa alueellisen tilannetiedon ylläpitämiseksi. Lisäksi viraston liikuntatoimi on edustettuna eri toimijoiden koordinoimissa verkostoissa sekä työryhmissä. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että ymmärrys kuntien ja alueiden tilanteista säilyy Lupa- ja valvontavirastossa vahvana.” Tämä on tärkeä huomio. Täällä on tullut kyllä muissakin puheenvuoroissa esiin nimenomaan se, mikä rooli kunnilla ja kaupungeilla on siinä, mitenkä siellä liikunnan toteuttaminen ja harrastaminen onnistuu. Kyllähän se lähtee ihan jo suoraan sieltä lasten leikkipaikkatoiminnasta, siitä, että siellä on tämä järjestetty turvallisesti, toteutettu laajasti, että lapsilla on mahdollisuus leikkiä niillä leikkipaikoilla. Se on jo ensimmäinen steppi. Toinen on totta kai se, mitenkä koulut ovat järjestäneet koululiikunnan mahdollisuuden, minkälaisia kenttiä siellä on käytössä — pesäpalloon, jääpalloon — tai muuta mahdollisuutta. Ja sitten vielä kolmantena on se, minkälaiset kansalaispalvelut kunta tai kaupunki järjestää: minkälainen uimahalli, minkälaisia ulkoilumahdollisuuksia. Se kenttä on varsin laaja. Ja totta kai minä näen myös kuntapäättäjänä sen, että minulla on vastuuta kuntapäättäjänä ottaa tästä koppia ja olla vaikuttamassa myönteisesti siihen, että tämä liikkumismahdollisuus ihan sieltä lapsista ikäihmisiin asti on mahdollisimman hyvin toteutettavissa. Enkä nyt tässä voi todeta, että tämä liikuntaneuvoston rooli nyt olisi se keskeisin, vaan meidän päättäjien rooli on se keskeisin ihan sieltä kuntapäätöstasolta asti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Keskustelu kansallisesta ruokastrategiasta on tärkeä koko suomalaisen yhteiskunnan kestävyyden, huoltovarmuuden ja elinvoiman kannalta. Ruokapoliittinen selonteko linjaa ne haasteet, joita suomalainen ruokasektori kohtaa: alkutuotannon heikko kannattavuus, arvonlisän epätasainen jakautuminen, riippuvuus tuontipanoksista, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Ruokaturva on yhteiskunnallisen vakauden perusta, ja selonteko alleviivaa omavaraisuuden sekä riskienhallinnan vahvistamista. Kun tuotantoketju toimii, pystymme paremmin turvaamaan ruokahuollon kriisitilanteissa. Tämä edellyttää, että maanviljely on kannattavaa. Viljelijällä täytyy olla aito mahdollisuus saada työstään oikeudenmukainen korvaus, ja tukiriippuvaisuutta on saatava vähennettyä. Ennen kaikkea tuet on ohjattava tiloille, jotka aidosti tuottavat ruokaa tai rehua markkinoille. Lisäksi maatalouden ympäristökorvausten tulee ohjautua nykyistä paremmin tulosvastuun perusteella, eli korvausten on tuotettava selkeää ympäristöhyötyä. Kestävyys ei ole irrallinen lisä vaan ruokajärjestelmämme elinehto, ja toisin kuin välillä ajatellaan, se lisää huoltovarmuuttamme. Maatalouden tulee päästä eroon fossiilisista tuotantopanoksista sekä tuontilannoitteista. Myös varaosat, siemenet ynnä muut ovat ruokaketjun kriittisiä osia, joiden saatavuuden häiriintyminen voi kriisien aikana aiheuttaa vakavaa vahinkoa ruokajärjestelmän toimivuudelle. Strategia korostaa luonnon kantokyvyn turvaamista, ravinnekierron vahvistamista ja maaperän kasvukunnon parantamista. Maatalouden ilmastotoimissa onkin kirimisen varaa. Yksi iso huolenaihe on tällä hetkellä käsittelyssä oleva hankintalaki, joka murentaa tehokasta, kotimaisuuteen pohjaavaa hankintajärjestelmää kunnissa ja hyvinvointialueilla. Vetoan vielä hallituspuolueisiin: jätetään kuntia kovalla kädellä kurittava hankintalain muutos tekemättä. Arvoisa puhemies! Ruoka on nautinto, mutta se on myös terveyden perusta. Valitettavasti suomalaisilla on paljon petrattavaa. Valtaosa väestöstä ei syö ruokasuositusten mukaan, ja se näkyy erilaisina sairauksina. Terveellinen ruokavalio ei vaadi äärimmäisyyksiä. Ravitsemussuositusten noudattaminen riittää. Terveellisyys ja ilmastoviisaus eivät sulje pois ruokailun iloa ja rentoutta. Monipuolinen ruokavalio on liha, kala, kasvikset ja marjat — näitä saa kotimaasta. Reseptiikalla uusista ruokainnovaatioista saadaan houkuttelevia ja ne päätyvät varmemmin kuluttajan lautaselle. Erityisruokavalioiden merkitys on myös kasvanut. Esimerkiksi gluteenitonta ruokavaliota noudattavien määrä on noussut, ja on tärkeää, että erityisruokavalioon tarkoitetun ruuan tuottajia on kotimaassa riittävästi. Selonteko tuo esiin valtavan mahdollisuuden: suomalainen ruokajärjestelmä voi olla kansainvälisesti tunnettu puhtaudesta, turvallisuudesta ja korkean jalostusasteen tuotteista. Kasvun edellytys on panostus uusiin teknologioihin, datatalouteen ja tki-osaamiseen. Luomutuotannolla on oma tärkeä roolinsa. Etenkin vientimarkkinoilla se kiinnostaa. Luomukaura on ollut menestystarina, ja markkinoita olisi enemmänkin, mutta tuotantoa ei taida riittää. Suomalainen ruoka tulee siis viedä vielä vahvemmin maailmalle. Ruokaviennin lisääminen esimerkiksi uusien kasvipohjaisten tuotteiden, kalatalouden tai luonnontuotealan kautta vahvistaa taloutta mutta samalla tukee yritysten investointeja kotimaahan. Tarvitaan osaamista ja koulutusta sekä myös elintarvikesektorin pitkäjänteistä t&k-työtä. Arvoisa puhemies! Ruokaan liittyvät tavat muuttuvat ajassa, mutta perinteet ja uudet trendit eivät kilpaile keskenään. On täysin mahdollista olla ilmastoystävällinen, terveellisesti syövä kuluttaja ja silti nauttia suomalaisista ruokaperinteistä. Kansallinen ruokastrategia asettaa vision: onnellisen ruuan maa, jossa ruoka tekee hyvää ihmisille, ympäristölle ja taloudelle. Visio on puhutteleva; onhan Suomi valittu monta kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnellisen ruuan maassa ei voi kuitenkaan olla onnettomia ruuantuottajia. On tärkeää, että teemme rohkeita ja pitkäjänteisiä päätöksiä nyt, jotta maatalouden kannattavuuskriisiin löytyy ratkaisuja. Tarvitsemme kannattavan alkutuotannon, toimivan ruokaketjun, tki-panostuksia, vastuullisia ruokavalintoja ja vahvaa ruokakulttuuria — yhdessä rakennettuna. Arvoisa puhemies! Tämä selonteko ja strategia tarjoavat meille mahdollisuuden vahvistaa suomalaisen ruuan tulevaisuutta tavalla, joka on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä. Toivon, että tässä salissa sitoudumme siihen laajasti ja pitkäjänteisesti.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen työllisyyspolitiikka on keskittynyt kolmeen asiaan: työttömiltä leikkaamiseen, työntekijän työsuhdeturvan heikentämiseen, työntekijän ja työttömän koulutusmahdollisuuksien huonontamiseen. Työttömyysturvan leikkauksella hallitus kannusti työttömiä työllistymään. Työttömyysturvan suojaosan poistoa hallitus perusteli niin, että tällä leikkauksella osa-aikatyöntekijää autettiin työllistymään kokoaikaiseksi työntekijäksi. Ja kuinkas on käynyt: työtön ei ole työllistynyt, vaikka hallitus kuinka heiltä on leikannut, koska niitä töitä ei ole. Arvoisa työministeri, voisiko yksi pitkäaikaistyöttömän työllistämistoimi olla se, että palauttaisitte vuorotteluvapaan? Aikanaan vuorotteluvapaalle jääneen työntekijän tilalle palkattiin pitkäaikaistyötön, ja vuositasolla tämä tarkoitti useitten tuhansien työntekijöitten, siis niiden, jotka olivat pitkäaikaistyöttömiä, palkkaamista ja työllistämistä. Voisiko tämmöinen toimi olla yksi vaihtoehto?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston maaseutupoliittisen selonteon myötä on tärkeää huomioida ainakin seuraavat asiat: Itä-Suomeen tarvitaan nyt pikaisesti pito- ja vetovoimaa vahvistavia toimia, joilla varmistetaan yritysten toimintamahdollisuudet sekä tarjotaan myös opiskelunsa päättäville nuorille mahdollisuus jäädä kotiseudulleen asumaan ja työskentelemään. Kaupunkikeskuksia lukuun ottamatta Itä-Suomi on valtaosin harvaan asuttua maaseutua, jolla huoltosuhde heikkenee erityisen voimakkaasti. Kaupungit vetävät työikäistä väestöä puoleensa, mutta maaseudulla työpaikat syntyvät pikemmin sinne, missä ihmiset ovat. Maaseudun elinkeinoelämällä on potentiaalia, sillä suurin osa maaseudun yrityksistä on pieniä mikro- ja pk-yrityksiä, joiden mahdollisuutta työllistää tulee vahvistaa. Myös perheyrityksillä on merkittävä rooli työllistäjinä muun muassa Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. On tärkeää varmistaa ammattitaitoisten työntekijöiden riittävyys, joten korkeakoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen tarvitaan lisää panostuksia leikkauslinjan sijaan. Itä-Suomen elinvoimaa haastaa myös liikenneverkon epätasapainoinen kehittäminen. Infran merkitystä elinvoimalle ei aina ymmärretä riittävästi. Raideliikenteen tavaraliikennekapasiteetti ei ole Itä-Suomessa ajan tasalla, minkä takia joudutaan turvautumaan kalliimpiin maantiekuljetuksiin. Tieliikenteessä hallituksen panostukset ovat kohdentuneet pääväyliin, vaikka esimerkiksi alempi tieverkko on juuri Itä-Suomessa metsäteollisuudelle aivan keskeinen. Maaseudulla heikot tietoliikenneyhteydet heikentävät asukkaiden arjen sujuvuutta sekä muodostuvat helposti pullonkaulaksi yritysten kehittämisessä ja investoinneissa. Kiinteisiin valokuituverkkoihin tarvitaan siis tukirahoitusta. SDP on ehdottanut työ- ja elinkeinoministeriön investointituesta 75 miljoonan kohdentamista itäisen Suomen hankkeisiin sekä vihreän siirtymän verokannustimen laajentamista ja voimassaolon pidentämistä, jotta myös Itä-Suomen pk-yritykset pääsisivät mukaan. On jo korkea aika polkaista käyntiin alueen siirtoverkkohanke ja mahdollistaa tuulivoiman rakentaminen itäisessä Suomessa, jotta yritykset uskaltavat investoida alueelle. Sitkeä itäinen Suomi on osoittanut kriisinkestävyytensä välittömästi finanssikriisin ja koronapandemian iskemisen jälkeen. Itärajan sulkeminen on aiheuttanut itäiselle Suomelle kuitenkin poikkeuksellisen tilanteen, johon tulee nyt vastata poikkeuksellisin keinoin. Mutta hallitus tarjoaa toimien sijaan vain selvityksiä ja EU suoran tuen sijaan lainarahaa samalla, kun lupaukset erityistalousalueesta antavat vain odottaa itseään.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tänään julkaistut työttömyysluvut ovat pysäyttäviä. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut vuodessa 27 300 henkilöllä. Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on nyt 42 300 eli 4 100 enemmän kuin vuosi sitten. Erityisesti nuorten työttömyyden kasvu on huolestuttavaa, sillä sen vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen ja heikentävät kokonaisen sukupolven asemaa työmarkkinoilla. Tämä on inhimillinen tragedia niille, jotka ovat pudonneet työttömyyteen, ja toivoa ei näy. Hallituksella on ollut liki kolme vuotta aikaa panostaa työttömyyden hoitoon ja työllisyyden parantamiseen, mutta mitä on tapahtunut? Hallitus on toteuttanut hallitusohjelmaansa tunnollisen tarkasti huolimatta siitä, mitä se ohjelma on tehnyt Suomelle ja suomalaisille. Hallitusohjelma noudatti 100-prosenttisesti EK:n ja Suomen Yrittäjien toiveiden tynnyreitä. Työsuhdeturvaa on heikennetty, että yritykset työllistäisivät ja koska työntekijä on lähtökohtaisesti hallituksen mielestä riski. Työttömiltä on leikattu useaan otteeseen ja useasta kohtaa, koska hallituksen mielestä työtön työllistyy, kun häneltä vain rajusti leikataan toimeentulosta niin paljon, että ei meinaa ruokaa saada pöytään. Työntekijöiden kouluttautumismahdollisuuksista on leikattu, koska hallituksen mielestä koulutus ja työntekijän työmarkkina-arvon parantaminen on turhaa, koska tärkeää on tehdä koulutuksen sijaan töitä. Arvoisa hallitus, ymmärrättekö te, mitä olette tehneet tälle maalle? Ymmärrättekö te, mitä olette tehneet näille ihmisille, jotka kamppailevat epätoivoisesti päivittäisen toimeentulon kanssa, kun olette heiltä leikanneet? Ymmärrättekö te, miltä heistä tuntuu, kun samaan aikaan olette parantaneet hyvätuloisten tuloja veronkevennyksillä? Ymmärrättekö te, minkä kuvan annatte työntekijöille, jotka etsivät töitä, joita ei ole, vaikka olette antamassa yrityksille 800 miljoonan euron veronkevennyksen? Arvoisa hallitus, tämä on todella surullinen ajankuva, ja teidän on kannettava vastuu sekä tehtävä korjaavia työllisyystoimia. Arvoisa työministeri, nyt taas kun sanon tämän vastuun, viittasin aiemmin tähän vastuuseen ja totesin silloin puheenvuorossani, että missä ovat työpaikat, missä ovat kasvutoimet, missä on vastuu, ja, arvoisa ministeri, te ikään kuin hieman tuohduitte siitä, kun minä penäsin vastuuta. Minä tarkoitan tällä vastuulla aivan samaa kuin edustaja Malm äsken viittasi vastuuseen siitä, minkälaisia tuloksia meillä on nyt nähtävänä ja minkälaisia päätöksiä hallitus on tehnyt. Aiemmin hallitus on kehunut esimerkiksi työelämäuudistuksilla paljon ja nimenomaan vedonnut työllisyyteen, vaikka asiantuntijatkin arvioivat, että niillä työllisyysuudistuksilla ei ole mitattavia arvioita työllistymisen parantumisesta. Jopa valtiovarainministeri on todennut, että ei voida mitata työllisyyden parantumista niillä toimilla mutta että arkijärjellä voisi kuvitella niitä olevan. Nyt kun me katsomme arkijärjellä, mitä tässä kolmen vuoden aikana on tapahtunut ja mihinkä suuntaan meidän luvut ovat menneet, niin tätä minä tarkoitan, arvoisa ministeri, vastuulla. Tämä oli se minun pointtini. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomi on Euroopan kärkimaa työttömyydessä, ja se ei tietenkään anna aihetta ilakointiin vaan päinvastoin antaa aihetta suureen huoleen. Järisyttävien työttömyystilastojen takana on aina ihminen: ihminen, joka on huolissaan toimeentulosta; ihminen, joka on huolissaan elämästä; ihminen, joka on huolissaan tulevaisuudesta. Hallituksen toimilla on saatu aikaan osin Euroopan korkein työttömyysaste. Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa, mutta hallituksen toimet jäävät puheisiin. Missä ovat konkreettiset keinot ja aikataulu? Hallituksella on lista leikkauksista mutta ei listaa toimista, joilla pitkäaikaistyöttömät oikeasti saataisiin paremmin työllistymään. Hallitus toistaa 90-luvun virheitä: kiristetään ja leikataan, vaikka talous ja työllisyys sakkaavat. Hallituksen politiikka ei toimi, sen osoittaa ihmisten arki. Eikö silloin olisi vastuullista myöntää virhe ja muuttaa suuntaa? Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen työllisyystoimet ovat keskeisesti olleet seuraavat: 1) työntekijöiden työsuhdeturvan heikentäminen, 2) työttömiltä leikkaaminen, 3) työntekijöiden koulutusmahdollisuuksien heikentäminen. Alle 25-vuotiaitten työttömyys on hallituksen vallan alla lisääntynyt merkittävästi. Onko tämä se toivo, jota olette niin kipeästi tahtoneet tarjota? Pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt merkittävästi. Onko tämä se, jolla Orpo luo uskoa huomiseen? Arvoisa hallitus, nyt tarvitaan ihmisille viestiä siitä, että tulevaan voi oikeasti luottaa. SDP palauttaisi aikuiskoulutustuen uudistettuna ja asumistuen sekä työttömyyskorvausten suojaosat. SDP on esittänyt lukuisia muitakin toimia, joilla Suomeen voitaisiin luoda työtä ja luottamusta. Me tukisimme rakennusalaa täsmätoimin ja vauhdittaisimme asuntokauppaa ensiasunnon ostajille suunnatuilla määräaikaisilla kannustimilla. Työllisyyskehityksemme on siis Euroopan heikoin, ja ihmisten luottamus mataa. Eikö nyt olisi hallituksenkin vihdoin herättävä ja tuotava konkreettisia työllisyystoimia, kuten SDP on pitkään vaatinut? Kokoomuksen puheenjohtaja kysyi näyttävästi ennen viime eduskuntavaaleja, että kukahan tämänkin sotkun siivoaa. Orpon—Purran hallitus on ollut vallassa kohta kolme vuotta. Tulostaulu näyttää järkyttäviä lukuja: Suomi on tarkkailuluokalla taloudessa, työttömyydessä sekä inhimillisen hädän lisäämisessä, kun päätöksenne myötä 31 000 lasta lisää putoaa köyhyyteen. Kysynkin hallitukselta, tai vaikka työministeriltä tässä vaiheessa, kukahan tämänkin sotkun siivoaa? Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Rantasen aiemmin tekemää esitystä epäluottamuksesta hallitukselle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on tällä hetkellä Euroopan heikoin työllisyyskehitys. Hallituksella on ollut lähes kolme vuotta aikaa korjata suuntaa, mutta tulokset ovat heikot. Hallitus on toteuttanut ohjelmaansa tunnollisesti, vaikka sen vaikutukset suomalaisiin ovat olleet kylmät ja kovat. Työsuhdeturvaa on heikennetty muka työllisyyden nimissä. Työttömiltä on leikattu toistuvasti, ikään kuin toimeentulon kurjistaminen loisi työpaikkoja. Koulutuksesta on säästetty, vaikka osaaminen on ainoa kestävä tie parempaan työllisyyteen. Samaan aikaan hallitus on valmistelemassa 800 miljoonan euron veronkevennyksiä yrityksille ja parantaa veronkevennyksillä hyvätuloisten asemaa. Hallituksen viesti on karu: työttömyys on yksilön syy, mutta hyväosaisia pitää palkita. Ja tänään kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa pyydettiin kansalaisia olemaan lannistumatta. Arvoisa työministeri, missä ovat työpaikat, missä ovat kasvutoimet, missä on vastuu, ja onko ainut konkreettinen teko hallitukselta se, että pyydetään kansalaisia olemaan lannistumatta?

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Lapsiasiavaltuutetun kertomuksen tarkoitus on antaa eduskunnalle katsaus lasten asemasta ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta Suomessa vuosina 2022—2025. Tavoitteena on auttaa eduskuntaa huomioimaan lapsen oikeudet päätöksenteossaan, jotta se voisi edistää hyvää ja lapsioikeusperustaista lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaa. Lapsiasiavaltuutettu tekee tässä kertomuksessa neljä ehdotusta: Ensimmäinen ehdotus on, että lapsen edun ensisijaisuus sisällytetään perustuslain perusoikeussäännöksiin. Toiseksi ehdotetaan lainsäädäntöä, joka varmistaa yhtenevät rakenteelliset ratkaisut ja työnjaon lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin koko maassa. Kolmanneksi ehdotetaan, että Suomeen perustetaan lapsipolitiikan arviointineuvosto ja määritellään samalla lapsipolitiikan seurannan mittarit ja tietokanta, josta ne löytyvät. Neljäntenä on vaatimus, että lastensuojelulain uudistus toteutetaan aidosti kokonaisuudistuksena. Arvoisa rouva puhemies! Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on todella tärkeää, että nämä lapsiasiavaltuutetun ehdotukset huomioidaan päätöksenteossa ja niihin suhtaudutaan vakavasti. Viimeaikaiset sosiaaliturvan leikkaukset ovat syventäneet lapsiperheiden taloudellista ahdinkoa entisestään, ja tuoreimpien ennusteiden mukaan suhteellisessa köyhyydessä elävien lasten määrä tulee lisääntymään 31 000 lapsella, jolloin näiden lasten määrä kasvaa yli 150 000:een. Tämä fakta on todella surullinen. Aineellisessa puutteessa eläminen tarkoittaa, etteivät ihmisen rahat riitä pakollisiin menoihin, kuten asunnon lämmittämiseen tai ehjiin huonekaluihin. On vaikeuksia maksaa asumista ja lainoja, eikä rahaa lasten harrastuksiin, syntymäpäiviin tai kaverikyläilyihin ole. Vuonna 2021 aineellista puutetta koki 3,7 prosenttia lapsista. Toukokuussa 2025 aineellista puutetta koki kymmenen prosenttia lapsista. Lapsuudessa koetulla köyhyydellä on lukuisten tutkimusten mukaan kielteisiä vaikutuksia, jotka vaikuttavat pitkälle yksilön elämään asumisen, ravinnon ja virikkeiden puutteiden sekä sosiaalisten tekijöiden, kuten kiusaamisen ja yksinäisyyden, kautta. Köyhyyden ehkäisyssä sosiaali- ja työvoimapoliittisilla mutta myös laajemmilla yhteiskunnallisilla toimilla on merkitystä. Useat tutkimukset osoittavat, että lapsiköyhyys on yhteydessä ylisukupolviseen syrjäytymiseen, matalaan koulutukseen, mielenterveyden ongelmiin, työttömyyteen ja rikollisuuteen. Vaikka valtion menojen sopeuttamistarpeesta vallitsi 2020-luvun alkupuolella varsin laaja yhteiskunnallinen konsensus, monet tahot kritisoivat hallituksen leikkauspolitiikkaa nimenomaan siksi, että se kohdistuu lapsiin ja nuoriin. Esimerkiksi ekonomisti Sixten Korkman totesi vuonna 2024: ”Lapsilta leikkaaminen on sekä ilkeää että tyhmää. Me suuret ikäluokat löydämme syylliset julkisen talouden ongelmiin ihan vain katsomalla peiliin.” Laskelmienkin mukaan hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan lisäävät merkittävästi köyhien lasten määrää. Arvoisa rouva puhemies! Saan kansalaisilta paljon viestejä, joissa tulee esiin tässä lapsiasiavaltuutetun kertomuksessakin mainittuja faktoja lapsiperheköyhyyteen liittyen. Lapsiperheen isä kirjoitti viikonloppuna minulle seuraavaa: ”Ei ole kiva olla osa-aikainen työntekijä, työtunnit 25 tuntia. Työttömyyskassa maksaa 244 euroa. Osa-aikaista työntekijää rangaistaan. Osa-aikaisena työntekijänä pitää hakea kolmea työpaikkaa kuukaudessa, vaikka töitä ei ole. Nyt ei naurata vaan itkettää. Välillä joutuu miettimään, mistä saa lapselle ruokaa. Tähän on Suomessa tultu. Kuukaudessa tulot vajaa 500 euroa. Tästä kun maksaa kaikki laskut, syödään makaronia pojan kanssa joka päivä. Ei tätä kestä pitkään.” Lapsiasiavaltuutetun kertomus on arvokas asiakirja lasten ja nuorten parhaaksi. Lapsiperheiltä tulevat arjen viestit ovat myös erittäin tärkeitä viestejä siitä, missä tilanteessa olemme Suomessa lapsiperheiden, lastemme ja nuortemme hyvinvoinnin osalta. Molemmat näistä kertovat karua kieltä siitä, että pieleen on mennyt ja asian on muututtava lastemme, nuortemme ja heidän paremman tulevaisuutensa vuoksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys mahdollisuudesta tehdä määräaikaisia työsopimuksia vuodeksi ilman perustetta on sitä samaa linjaa, mitä useat muut hallituksen esitykset ja päätökset työntekijöitä koskevista heikennyksistä ovat olleet aiemmin. Hallituksen työllisyyspolitiikka on keskeisesti ollut sitä, että työttömiltä on leikattu, työntekijöiden työsuhdeturvaa on heikennetty ja työntekijöiden koulutusmahdollisuuksia on heikennetty. Tässä sitä onkin ollut kansalaisilla kestämistä, kun samaan aikaan Suomi on ennätysmaa työttömyydessä. Ei niitä työpaikkoja ole löytynyt sieltä ministereiden aiemmin mainituista piiloista, ei vaikka miten on työtön hallituksen kurittamisen jälkeen etsinyt. Kuten olen sanonut, työelämän keikahduspiste on ylitetty, ja pahasti. Hallitus ei ole tuonut mitään työelämää koskevaa tasapainottavaa elementtiä, jossa työntekijän turvaa ja luottamusta parannettaisiin, ei sitten yhtikäs mitään. Arvoisa rouva puhemies! Kyse on juuri luottamuksesta. Miten hallitus edelleen kokee, että tällä valtavalla määrällä työelämäheikennyksiä ja työntekijöiden kurittamista työntekijän luottamus vahvistuisi? Samaan aikaan hallituksen edustajat ovat useissa puheissa korostaneet, miten se työntekijä on suuri riski, minkä vuoksi esimerkiksi irtisanomissuojaa on heikennetty. Ja tämä vuoden määräaikainen työsopimus perusteetta nakertaa edelleen luottamusta siellä työpaikoilla, joissa sitä luottamusta tulisi olla. Arvoisa rouva puhemies! Useat asiantuntijalausunnot ovat tyrmänneet tämänkin esityksen, koska se lisää epävarmuutta ja pahimmillaan heikentää tasa-arvoa työmarkkinoilla. Lisäksi on todettava, että esityksellä perustellut työllisyys- ja tuottavuusvaikutukset ovat varsin ohuet, elleivät jopa olemattomat. Hallituksen omissa arvioissa myönnetään, ettei vaikutuksia työllisyyteen tai työttömyyteen voida liiemmin osoittaa. Tuottavuusvaikutuksetkin jäävät siis epäselviksi. Miksi siis heikennetään työntekijöiden turvaa, jos vastineeksi ei saada mitään muuta kuin epävarmuutta, luottamuksen menetystä ja suorastaan toivottomuutta? Eli tätä määräaikaisten työsopimusten mahdollistamista vuodeksi ilman perustetta ei tulisi hyväksyä. Samoin tässä esityksessä on muitakin työntekijöitä koskevia heikennyksiä, kuten lomautusilmoitusaikojen puolittaminen ja takaisinottovelvoitteen poisto alle 50 työntekijää työllistäviltä työpaikoilta. Näistä sitten muissa puheenvuoroissani lisää. — Kiitos.