Elo Tiina

Arvoisa puhemies! Muutama huomio tästä tuloverolain muutoksesta, joka tässä on käsittelyssä. Ensin tästä liikunta- ja kulttuuriedusta. Sehän on sinänsä työhyvinvointiin liittyvä tärkeä etu, ja nyt kun hallitus esittää sen korottamista 400:sta 540 euroon yleisen hintatason muutosten mukaisesti, niin tämä on tietysti sinänsä erittäin kannatettava muutos työntekijöiden kannalta. Mutta sitten tähän, miten tätä laajennetaan sisällöllisesti. Kun hallitus on tässä tehnyt nyt tämmöisen pistemäisen laajennuksen näihin henkilön fyysistä aktiivisuutta edellyttäviin luontoharrastuksiin, niin tässä olisin ajatellut, että olisi ollut perusteltua harkita sen laajentamista sitten laajemmin, kun kerran siihen ryhdyttiin. Nostan nyt yksittäisinä asioina esimerkiksi saunakulttuurin tai kirjallisuuden, jotka myös olisi hyvin voitu tässä kohtaa sisällyttää tämän liikunta- ja kulttuuriedun piiriin. Mutta ennen kaikkea olisi voinut sitä laajemminkin katsoa. Mutta toki tällaisenaankin muutokset ovat nyt ihan ok. No, sitten toisena tämä matkakuluvähennyksen omavastuu, jota tässä nyt esitetään laskettavaksi väliaikaisesti kuluvana vuonna 800 euroon. Sinänsä tässä korkeiden elinkustannusten kanssa — kun on kotitalouksia, jotka niiden kanssa kamppailevat — se on perusteltua. Mutta sitten haluan kuitenkin tässä keskustelussa nostaa esiin sen, että nimenomaan polttoaineiden käyttöön kohdistuvat tukitoimet sinänsä hidastavat osaltaan tätä liikenteen sähköistymistä ja ovat siten ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa. Tässä esitetyssä muodossa tämä on siis kyllä hyväksyttävä, mutta tätä koko matkakuluvähennystä tulisi kehittää nykyistä paremmin vastaamaan Suomen ilmastotavoitteita ja myös alueellisia eroja, ja samalla tulisi vauhdittaa liikenteen sähköistymistä. Vihreät ovat esittäneet esimerkiksi energiaomavaraisuuslainoja sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamista koko Suomessa. Ollaan myös esitetty, että tulisi kehittää tämmöistä energiaraha- tai hiiliosinkojärjestelmää tukemaan suoraan esimerkiksi niitä pienituloisia kotitalouksia, joille oman auton käyttö on välttämätöntä eikä sähköautoon vaihtaminen ole mahdollista. Eli tätä matkakuluvähennystä tulisi kehittää niin, että se ohjaa ilmaston ja luonnon kannalta kestävämpien liikkumismuotojen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Eilen YK:n ympäristöohjelma UNEP julkaisi ilmastoraporttinsa, ja sen johtopäätös on karu. Tieteellisesti uskottavaa polkua lämpötilan nousun pysäyttämiseen alle kriittisen 1,5 asteen ei enää ole. Tämä raja tullaan ylittämään, ja nykyisillä politiikkatoimilla maailma on matkalla noin 2,6 asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä. Jokainen viivytelty vuosi ja jokainen asteen kymmenys kasvattavat riskejä ja tekevät ilmastokriisin hillitsemisen vaikeammaksi. Mutta tämä ei ole luonnonlaki. Suuntaa voidaan muuttaa, mutta se edellyttää laajaa yhteistä tahtotilaa siitä, että Suomen ja EU:n ilmastotavoitteista pidetään kiinni. Tänään me käsitellään vuoden 2026 ilmastovuosikertomusta, joka kertoo vuoden 25 päästötilanteesta. Tällä ilmastovuosikertomuksella on tärkeä rooli Suomen ilmastopolitiikassa. Se kertoo eduskunnalle ja myös kaikille kansalaisille, miten Suomi on onnistunut ilmastotoimissaan suhteessa asetettuihin tavoitteihin eli riittävätkö hallituksen päättämät ilmastotoimet hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuoteen 2035 mennessä, kuten lakiin on kirjattu. No, tämän kertomuksen viesti tosiaan on sama kuin viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna: hallituksen toimet eivät riitä, hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää vaikuttavia lisätoimia. Vuosi toisensa jälkeen Orpon hallitus on saanut tämän saman viestin, ja vuosi toisensa jälkeen se on vastannut täysin riittämättömillä keinoilla. Kuten täällä ministeri aiemmin esitteli ja vuosikertomuksesta toki käy ilmi, niin päästöt kyllä vähenivät viime vuonna. Merkittävin lasku tapahtui päästökauppasektorilla, jonka toimintaan hallituksen päätökset suoraan eivät niin suuresti vaikuta. Tietenkin nyt täytyy todella toivoa, että tätä päästökauppaa ei lähdetä EU:ssa vesittämään, kun se on meillä tutkitusti ja tiedetysti tehokas keino päästöjen vähentämiseen. Taakanjakosektorilla laskua selittää ennen kaikkea liikenne, mutta sen osalta on tosiaan syytä muistaa, että hallitus itse on kääntänyt vastuuttomalla polttoaineveropolitiikallaan ja ‑veronkevennyksillä liikenteen päästöt nousuun eli päätösperusteisesti saanut päästöt nousemaan ja nyt sitten siitä taas laskemaan. Eli hyvin tempoilevaa on ollut tämä hallituksen ilmastopolitiikka liikenteen osalta, ja sillä tavalla ei olla päästy eteenpäin niin paljon kuin olisi pitänyt. No, tässä edustaja Kallio edellä nosti maatalouden päästöt, ja itsekin nostin ne tuossa debatissa. Siellä debatissa käytiin keskustelua myös tästä maatalouden päästöjen laskennasta. Toki on tärkeää, että päästölaskenta on tarkkaa ja sitä tarkennetaan. Tässä edustaja Kallio viittasi siihen, että toimintaympäristön pitäisi olla selkeä, ja tästäkin olen täysin samaa mieltä. Mutta ajattelen, että meidän on pystyttävä viemään maatalouden kestävyysmurrosta eteenpäin nimenomaan pitkäjänteisesti ja selkeästi ohjaamalla tukia ja kannusteita esimerkiksi kasvipohjaisen ruuan tuotannon lisäämiseen Suomessa, jotta me voidaan sitä kotimaista ruuantuotantoa ja huoltovarmuutta tältäkin osin vahvistaa, samoin uudistavaa viljelyä, hiilensidontaa. Tätä työtä on tärkeätä tehdä hyvässä yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Moni viljelijä näitä toimia jo tekeekin, ja ainakin itse olen huomannut, että myös mediassa on nostettu näitä positiivisia esimerkkejä siitä, miten näillä sektoreilla voidaan edetä. Edelleen keskeinen ongelma on maankäyttösektori, joka on muuttunut nielun sijasta päästölähteeksi. On suuri pettymys, että Orpon hallitus ei ole kaudellaan esittänyt uskottavia keinoja nielujen vahvistamiseksi. Yksittäisenä esimerkkinä nostan tämän kosteikkoviljelyn, koska on jäänyt mieleen, että sille hallitus suorastaan naureskeli tässäkin salissa ja leikkasi ensi töikseen rahoituksen kokonaan pois, ja nyt se kautensa lopuksi sitten esittää, että seuraava hallitus ottaisi kosteikkoviljelyn tuen ohjelmaansa. Eli tässäkin on nyt sitten vetkutettu neljä vuotta tämän asian kanssa. Arvoisa puhemies! Lisää vaikuttavia ilmastotoimia tarvitaan, ja keinovalikoima on kyllä tiedossa. Vihreät ovat tähän mennessä ainoa puolue, joka on julkaissut oman kokonaispaketin siitä, miten tämä vuoden 2035 hiilineutraalius on edelleen saavutettavissa, ja se on saavutettavissa kustannustehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Esimerkkeinä siellä ovat ympäristölle haitallisista yritystuista luopuminen, se, että helpotetaan uusiutuvan energian investointeja, edistetään joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä, vauhditetaan liikenteen sähköistymistä, vahvistetaan maankäyttösektorin hiilinieluja hakkuutasoja maltillistamalla ja vetetään turvemaita. Keinoja kyllä on, niitä on syytä nyt ottaa käyttöön. Haluan vielä muistuttaa tähän loppuun, että ilmastolain 16 § ei ole suositus vaan velvoite, eli valtioneuvoston on päätettävä lisätoimista, jos tavoitteita ei saavuteta. Nyt Orpon hallitus ei näin ole tehnyt. Valitettavasti tämä viimeinen budjettiriihikin osoitti, että hallitus sysää taloudellisen ja luontovelan ohella myös ilmastovelan nyt seuraavalle hallituskaudelle ja kasvattaa sitä painetta sitten sinne tilanteessa, jossa jokaisella asteen kymmenyksellä on väliä ja jossa meillä ei todellakaan olisi ollut varaa hukata neljää vuotta ilmastotoimien kanssa vetkutteluun.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä todella ehdotetaan, että ydinaseiden tuominen Suomeen sekä niiden kuljettaminen, hallussapito ja varastointi maaperällämme tulisivat mahdollisiksi. En itse päässyt tämän asian ensimmäiseen käsittelyyn, mutta koska asia on tärkeä, haluan käyttää puheenvuoron nyt. Kyse on historiallisesta muutoksesta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkään linjaan, ja silti esityksen valmistelu on tehty poiketen pitkästä perinteestämme, kuten täällä jo aiemmissa puheenvuoroissa tuotiin ilmi. Tämän perinteen mukaan keskeisistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjauksista keskustellaan ennalta yhdessä yli hallitus—oppositio-rajan. Suomi on jo nyt täysimääräisesti Naton ydinpelotteen suojassa. Kuulumme ydinsateenvarjon piiriin ja osallistumme Naton ydinasepolitiikan suunnitteluun. Liittyessämme Natoon nykyinen ydinenergialakimme ei ollut tälle minkäänlainen este, eikä sellaista estettä ole ilmennyt liittymisen jälkeenkään. Naton ydinaseet suojaavat tarvittaessa Suomea ihan niiden sijainnista riippumatta. Hallituksen esityksessä keskeinen peruste muutokselle on, että esityksellä parannetaan pelotetta ja ennaltaehkäistään sotilaallisen voiman käyttöä Suomessa sen liittolaisia ja koko liittokuntaa vastaan. Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan ole arvioitu lainsäädäntöön tehtävien muutosten tuomaa riskiä ja mahdollisia heikennyksiä Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan. Puolustusvaliokunnan saamissa useissa asiantuntijalausunnoissa todetaan, että Suomen turvallisuuden lisäämisen sijaan esitetty muutos toisi mukanaan merkittäviä riskejä, joita ei ole hallituksen esityksessä arvioitu. Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa kyseenalaistetaan esityksen tausta-ajatuksena oleva ydinaseiden hajautuksen tuoma turvallisuushyöty ja esitetään hajautussuunnitelmien pikemminkin altistavan entistä suuremman osan Eurooppaa Venäjän iskuille konventionaalisilla tai ydinaseilla ja lisäävän ydinsodan riskiä. Arvoisa puhemies! Tätä muutosta on perusteltu myös sillä, että sen myötä Suomi lähentyisi muiden Pohjoismaiden linjaa. Kuitenkin on niin, että Suomen lähtökohdat, kuten maantieteellinen sijainti, poikkeavat merkittävällä tavalla muista Pohjoismaista, ja esitystä pitäisi siksi arvioida Suomen omista ulko- ja turvallisuuspolitiikan intresseistä käsin. Lisäksi muissa Pohjoismaissa ydinaseita koskevat sitoumukset ovat Suomen selontekokirjausta vahvempia. Erityisen huolestuttavaa on esityksen väljyys. Se, että puolustusyhteistyö ilman tarkempaa määrittelyä ja sitomista nimenomaisesti Suomen puolustamiseen on sisällytetty osaksi lakiesitystä, tarkoittaa käytännössä, että lakiesityksellä halutaan mahdollistaa ydinaseiden kuljettaminen Suomen alueella ja maaperällä myös rauhan aikana, mikäli se liittyy puolustusyhteistyöhön — tästä edustaja Honkasalo edellä hyvin puhui. Eli kyseeseen voi tulla myös tilanne, joka ei olisi suoraan Suomen sotilaallista puolustusta. Lakiesityksessä on myös tosiaan jätetty spesifioimatta rauhanajan määrittely, ja se käytännössä menee siten ydinaseiden sallimisen suhteen pidemmälle kuin on annettu ymmärtää lain tarpeellisuutta perusteltaessa. Arvoisa puhemies! Tämä muutos olisi Suomen pitkän ydinaseriisuntaa edistäneen linjan vastainen. Kuten Suomen Punainen Risti muistuttaa, ydinaseiden laaja-alaiset ja hallitsemattomat vaikutukset huomioiden on äärimmäisen epätodennäköistä, että niitä voitaisiin koskaan käyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti. Tämä esitys on omiaan kasvattamaan ydinaseisiin liittyviä riskejä eikä edistämään ydinaseriisuntaa, jonka täytyisi olla Suomen kirkas tavoite. Siksi tulen äänestämään tämän hylkäysesityksen puolesta, kun sen aika tulee.

Arvoisa puhemies! Digitalisaatio on helpottanut monen suomalaisen arkea. Se helpottaa sitä silloin, kun siihen on riittävät taidot ja välineet. Vanhusasiavaltuutettu on tosiaan varoittanut, että Suomessa asuu jopa 500 000—600 000 yli 65-vuotiasta, joilla ei ole lainkaan näitä perusdigitaitoja tai joiden taito ei riitä itsenäiseen digitaaliseen asiointiin. On huolestuttava suunta, että yhteiskuntaa rakennetaan kovaa vauhtia sellaiseksi, että lähes kaikki edellyttää älypuhelinta ja vahvaa sähköistä tunnistamista, ja samaan aikaan fyysisiä palvelupisteitä karsitaan eri puolilla maata. Kuntien ja hyvinvointipalveluiden tiukka talous johtaa tähän, ja myös puhelinpalvelut, joita voisi käyttää ilman älypuhelinta, ovat käyneet harvinaisiksi. Samaan aikaan, kun palveluita on sähköistetty, digituen resursseista ei ole huolehdittu ja vastuu on jäänyt kunnille ja järjestöille, joiden rahoitusta, kuten tässä tuotiin esiin, on jatkuvasti leikattu ja nyt edelleen ollaan leikkaamassa. Tämä tilanne keskustelutti paljon, kun itse olin hallintovaliokunnassa niitä edellisiä vaiheita käsittelemässä. Nämä huolet nousivat esiin, mutta päätökset on nyt tehty ja ongelmat ovat realisoitumassa. Digitaalisista palveluista tosiaan on paljon hyötyä, mutta niiden varjolla ihmisiä ei pidä pakottaa digipalveluiden piiriin, jos tätä osaamista tai edellytyksiä ei ole. Siksi tarvitaan rinnalle muita vaihtoehtoja, jotta välttämättömät palvelut ovat saavutettavia kaikille. Me tarvitaan tähän maahan valtakunnallinen ohjelma ikääntyneiden digitaitojen vahvistamiseksi, lisää helposti saavutettavia palvelupisteitä sekä mahdollisuus hoitaa välttämättömät viranomaisasiat myös ilman digipalveluja. Arvoisa puhemies! Nyt tässä esityksessä, joka tässä on käsittelyssä, ehdotetaan, että viranomaisten sähköiset tiedoksiannot voitaisiin Suomi.fi-viestien lisäksi näyttää käyttäjälle myös yksityisen toimijan palvelussa. Sinänsä tämä lähtee vapaaehtoisuudesta, mutta siihen liittyy riskejä. Ensinnäkin ihmisen on aina tiedettävä, mistä hän viranomaisviestinsä löytää, ja eduskunnan oikeusasiamies on huomauttanut, että sähköisen tiedoksiannon kokonaisuuden tulee olla asiakkaan näkökulmasta mahdollisimman selkeä. Tämä esitys lisää jo ennestään vaikeasti hahmotettavan järjestelmän monimutkaisuutta. Sekä oikeusministeriö että oikeusasiamies ovat lisäksi muistuttaneet, että malli, jossa viranomainen ja yksityinen toimija hoitavat samaa tehtävää, vaatii vahvat perustelut tarkoituksenmukaisuudesta, ja näitä perusteluita tässä esityksessä on varsin niukasti. Lopuksi vielä totean, että kun valinnanvaraa lisätään, on samalla turvattava riittävä neuvonta ja tuki. Mahdollisuus valita on hyvä asia, mutta vain, jos se ei muodostu yhdeksi mutkaksi lisää niille, joille tämä järjestelmä jo nyt on erityisen vaikea.

Arvoisa puhemies! Maataloustuottajien ahdinko, se on todellinen. Kustannukset ovat nousseet, ja kannattavuus on monella tilalla romahtanut. Tällä hetkellä yhä useampi viljelijä joutuu miettimään, voiko työtä enää jatkaa. On selvää, että meidän tulee huolehtia siitä, että kestävä ruuantuotanto on mahdollista Suomessa myös tulevaisuudessa, mutta kuten edustaja Viitanen tässä edellä, niin kannan kuitenkin huolta siitä, että tämä energiaveron tilapäinen lisäpalautus, kerta toisensa jälkeen, ei ole kestävä keino tukea tuottajia, koska se ohjaa fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Nythän tämä avustus tosiaan perustuu siihen, että mitä enemmän tila on käyttänyt fossiilista polttoöljyä, sitä suuremman tuen se saa. Käytännössä kyse on siis fossiilisen polttoaineen tuesta. Meidän maatalouden suurin rakenteellinen riski on riippuvuus fossiilisista tuontipanoksista, kuten polttoaineista ja lannoitteista, joiden hinta heittelehtii kriisistä toiseen. Nyt hallitus vastaa tästä rakenteellisesta riippuvuudesta johtuvaan ahdinkoon syventämällä sitä. Ei voi liikaa korostaa sitä, että ilmastokriisi ja luontokadon eteneminen on pitkällä tähtäimellä suuri uhka ruuantuotannolle myös Suomessa, ja siksi ilmasto- ja luontotoimia on jatkettava kaikilla sektoreilla. Tuottajat tarvitsevat tukea, mutta meidän on keskityttävä löytämään keinot, joilla maatalouden kannattavuutta voidaan vahvistaa, samalla, kun vähennetään maatalouden ilmastopäästöjä ja haitallisia vaikutuksia luonnolle. Eli hallituksen tulisi tukea investointeja fossiiliriippuvuudesta irti pääsemiseen, tilojen energiaomavaraisuuteen, kotimaisiin ja kierrätyslannoitteisiin sekä uudistavaan viljelyyn. Velkarahalla maksettava fossiilituen lisäys ei ole kestävä ratkaisu vaan jättää tuottajien ahdingon juurisyyt huomiotta.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tosiaan pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa, joka on osa ilmastolain mukaista ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää, ja kiva, että ministerikin on täällä paikalla näitä puheita kuulemassa ja niitä kommentoimassa. Nyt esitetty suunnitelma tosiaan pohjaa neljään eri skenaarioon, jotka ovat luonteeltaan vaihtoehtoisia ja kuvaavat tosiaan osin epätodennäköisiäkin yhteiskunnallisia kehityskulkuja. Valiokuntakuulemisissa pidettiin ongelmallisena, että suunnitelmassa esitetään vain yksi skenaario, joka johtaa Suomen 2035-hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen, eli tämän suunnitelman pohjalta ei ole mahdollista vertailla erilaisia toimivia päästövähennyspolkuja. Näin ollen voidaan perustellusti sanoa, että suunnitelma ei täytä ilmastolain velvoitteita. Kestävän tulevaisuuden kannalta on ongelmallista myös se, että skenaariot mukailevat nykyistä elinkeinorakennetta ja tästä suunnitelmasta puuttuu kokonaan sellainen skenaario, joka korostaisi Suomen vahvuuksia ja potentiaalia vihreän siirtymän vauhdittajana ja sitä kautta kokoaan suurempana ilmastokriisin ratkaisujen edistäjänä. Pidän valitettavana sitä, että näiden vahvuuksien ja tämän potentiaalin maksimointia ei ole otettu tässä skenaariotyössä lähtökohdaksi. Oireellista on myös se, minkä valiokunnan puheenjohtajakin totesi, että missään suunnitelman skenaariossa ei päästä fossiilittoman liikenteen tiekartassa vuonna 22 asetettuun tavoitteeseen liikenteen päästöttömyydestä vuonna 2045. Jos sitten ajatellaan tätä hallituksen ilmastopolitiikan seuraamista ja arviointia, niin on kyllä ongelmallista se, että me saadaan nämä suunnitelmat eduskunnan käsittelyyn, kun hallituskautta on jäljellä enää vajaa vuosi, eli ollaan jouduttu odottamaan niin tätä suunnitelmaa kuin sitten keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa ja energia- ja ilmastostrategiaa. Ja sitten vielä, mikä tässä jo todettiin, tämä suunnitelma annettiin eduskuntaan näiden muiden suunnitelmien jälkeen, jolloin se jää irralliseksi, kun päinvastoin sen pitäisi ohjata näiden muiden suunnitelmien valmistelua. No, sitten vielä tämä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma. Tässä ministerikin totesi, että maankäyttösektorin päästöjen vähentäminen, maankäyttösektori, on tärkeää, mutta sitten tätä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman päivitystä hallitus ei ole suostunut tekemään, vaikka jo alkukaudesta oli selvää, että tämä hiilinielun romahdus olisi sitä edellyttänyt, ja monet asiantuntijat ovat sitä myös peräänkuuluttaneet. Tämä kokonaisuus valitettavasti osoittaa, että Orpon hallituksen ilmastopolitiikka on tarpeisiin nähden riittämätöntä, ja se, että tosiaan suunnitelmia on lykätty kerta toisensa jälkeen, on valitettavaa ja johtopäätös on se, että aidosti ei olla pääsemässä näillä suunnitelmilla ja tavoitteilla hiilineutraaliuteen 2035, vaan työt jäävät nyt sitten valitettavasti tältä osin seuraavan hallituksen harteille, eikä meillä tässä ilmastokriisin etenemisen tilassa olisi varaa heittää aikaa lainkaan hukkaan. Arvoisa puhemies! Vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen todella edellyttää selvästi nopeampaa kokonaispäästöjen nettovähenemää kuin mitä nyt on tapahtumassa, ja tämä muutos on haasteellista toteuttaa pelkästään suorilla päästövähennyksillä ja teknisillä nieluilla. Kun aikaa on enää se alle kymmenen vuotta, niin tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös maankäyttösektorin nettonielujen merkittävää lisäämistä. Mutta tämä kokonaisuus ei nyt ole valitettavasti estänyt sitä, että Orpon hallitus on tehnyt ilmastopäästöjä lisääviä päätöksiä ja samaan aikaan kieltäytyy edes keskustelemasta hiilinielun kasvattamisesta hakkuumääriä maltillistamalla. Arvoisa puhemies! Kun on kysytty lapsilta ja nuorilta, mihin kolmeen asiaan Suomen tulisi keskittyä juuri nyt, niin ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen nousi selvästi tärkeimmäksi. Meidän päättäjien tehtävä on osoittaa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä, että Suomi tekee osansa ja etenee määrätietoisesti kohti asetettuja tavoitteita, ennen kaikkea kohti sitä, että ilmaston kuumeneminen voidaan pysäyttää tasolle, joka mahdollistaa planeetan säilymisen elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma katsoo nimensä mukaisesti tulevaisuuteen, ja sen tehtävänä on osoittaa päätöksenteon pohjaksi niitä polkuja, joilla me saadaan ilmastokriisi torjuttua ja Suomen ilmastotavoitteet saavutettua. Tähän tarpeeseen tämä suunnitelma ei valitettavasti kykene vastaamaan. Lopuksi totean, että jatkossa on varmistettava, että erilaiset ilmastosuunnitelmat muodostavat tarkoituksenmukaisen ja Suomen ilmastotoimia ohjaavan kokonaisuuden ja että ne käsitellään eduskunnassa siten, että suunnitelmat keskustelevat keskenään ja varmistavat osaltaan Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on kauan odotettu vesilain uudistus, jonka taustalla on luontojärjestöjen ja vapaa-ajankalastajien ajatus siitä, että vesivoimalaitokset velvoitetaan mahdollistamaan vaelluskalojen nousu voimalaitoksen ohi esimerkiksi kalateillä. Suuri osa Suomen virtavesistä on vuosikymmenten aikana valjastettu tuottamaan vesivoimaa, ja se on tapahtunut vesiluonnon ja vaelluskalojen kustannuksella. Vaelluskalakantamme ovat voimakkaasti taantuneet, ja edellytys niiden elpymiselle on, että kalat pääsevät nousemaan jokiin, kutemaan myös niissä joissa, joihin on rakennettu vesivoimaa. Tällä hetkellä Suomessa on edelleen lukuisia vesivoimaloita, joilla ei ole lainkaan velvoitetta turvata vaelluskalojen kulkua ja kalakantojen elinvoimaa. Tämä hallituksen esitys vesilain päivittämiseksi koskee siis pitkäaikaista tavoitetta vaelluskalojen nousuesteiden poistamiseksi. Tarkoituksena on ollut mahdollistaa kalatalousvelvoitteiden lisääminen myös vanhoihin vesivoimalupiin, siis esimerkiksi velvoite kalateiden rakentamiseen tai muihin toimiin, joilla kalojen luontainen elinkierto voidaan turvata. Tätä vesilain päivitystä on todella odotettu pitkään, ja onkin suuri pettymys, että sitä on Orpon hallituksen toimesta valmistelun aikana vesitetty pahasti eikä se tule parantamaan vaelluskalojen ahdinkoa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi joko uusi kalatalousvelvoite, kalatalousmaksu tai näiden yhdistelmä sellaiselle vesivoimalaitokselle, johon näitä ei nykytilassa sisälly. Lakiesitys jättää liian monta voimalaitosta uudistuksen ulkopuolelle, Suomen luonnonsuojeluliiton arvion mukaan noin 150 voimalaa. Esityksessä uusien velvoitteiden määräämisestä tehdään myös edelleen liian vaikeaa. Tässä on nyt selvästi käynyt niin, että luonto ja vaelluskalat jäävät jälleen kerran energiayhtiöiden etujen jalkoihin. Keskeinen ongelma on, että tämä laki ei velvoita mihinkään eikä vaellusesteiden poistamiselle ole asetettu mitään aikataulua. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Jenni Pitko totesi täällä aiemmin ansiokkaassa puheenvuorossaan, että näin vesitetyssä muodossa lakia ei olisi kannattanut eduskuntaan lainkaan tuoda. Suomen luonnonsuojeluliiton kannanoton mukaan myös lakia käyttävät kalaviranomaiset ovat sitä mieltä, että tällä lakiesityksellä ei saada voimalapatoihin kalateitä eikä patoja purettua. Hallituksen esityksen suurin heikkous on, että jatkossakaan kalateiden rakentamista ei voida määrätä pienten voimaloiden kalatalousvelvoitteisiin. Velvoitteiksi voitaisiin määrätä vain kalatalousmaksu tai kalanistutus, joilla ei mahdollisteta uhanalaisen vaelluskalakannan lisääntymistä. Huomionarvoista on, että monilla pienillä, vanhoilla voimaloilla on nykyään vain vähäinen merkitys sähköntuotannolle mutta suuret haitalliset vaikutukset jokiluontoon ja uhanalaisiin vaelluskaloihin. On myös arvioitu, että kalateiden rakentamisella olisi vain pieni vaikutus vesivoimalla tuotetun energian määrään, eikä aiheuttaja maksaa -periaate tässä myöskään toteudu. Kyllä lähtökohdan tulee olla, että mikäli vesivoimalaitos aiheuttaa vahinkoa uhanalaisille kalakannoille, kalatien rakentamisen kustannukset kuuluvat yhtiölle, eivät valtiolle. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo on tunnettu kalastusharrastuksestaan, mutta niin vain vesivoimaloiden suojelu voitti vaelluskalakantojen elvyttämisen. Tämä on todella suuri pettymys luonnon ystäville. Tässä salissa on tänäänkin kuultu hyviä, tärkeitä puheenvuoroja siitä, miten tärkeä merkitys vaelluskalakannoilla on paitsi luonnon monimuotoisuudelle myös virkistykselle ja kalastukselle ja myös matkailuelinkeinolle. Sen takia olisi suonut hallituksen tuovan tänne esityksen, joka todella parantaa näiden vaelluskalakantojen asemaa ja tilannetta.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä yli kolmannes Suomen pinta-alasta on poronhoitoaluetta. Monilla alueilla porojen ylilaidunnus on johtanut laitumien kulumiseen ja niiden monimuotoisuuden heikkenemiseen. Ilmaston kuumeneminen vaikeuttaa porotalouden toimintaedellytyksiä, samoin pohjoisen kilpailevat maankäyttöpaineet. Tällä hallituksen esityksellä koskien lakia poronhoitolain muuttamisesta pyritään haitallisten vaikutusten vähentämiseen porolaidunten käytön suunnittelua parantamalla ja poromäärien paremmalla hallinnalla. Keinoksi ehdotetaan porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmia, poromäärien vähentämistä koskevan sääntelyn selkeyttämistä sekä paliskunnan toimien helpottamista koskien toimia pitää poromäärä enintään suurimmassa sallitussa määrässä. Arvoisa puhemies! Metsähallituksen vuonna 2024 julkaiseman Ylä-Lapin luonnon kaukokartoitusta koskevan projektin loppuraportin mukaan tunturikankaista on edustavuudeltaan ja luonnontilaisuudeltaan eriasteisesti heikentyneitä jopa 80 prosenttia. Syinä tähän mainitaan ilmastonmuutos, porolaidunnus ja näiden yhteisvaikutus. Pohjoisimman 20 paliskunnan jäkälälaitumilla jäkäläbiomassa on vähentynyt kymmenen viime vuoden aikana keskimäärin 30 prosenttia. Laidunten kuluminen on lisännyt porojen talviaikaisen lisäruokinnan ja tarhauksen tarvetta. Muutoksia siis tarvitaan, ja tämä hallituksen esitys ottaa askeleita oikeaan suuntaan. Uudistus on kuitenkin useiden tavoitteiden osalta riittämätön. Kuten valiokunnan saamista asiantuntijalausunnoista käy ilmi, uudistus jää vajaaksi niin luonnon kantokyvyn, ilmastonmuutokseen sopeutumisen kuin saamelaisten alkuperäiskansan elinkeinon turvaamisen kannalta. Saamelaiskäräjien ja Saamelaispaliskunnat ry:n lausunnot korostavat, että nykyinen poronhoitolaki ei pysty huomioimaan saamelaiseen poronhoitoon liittyviä toimintatapoja ja tapaoikeutta. Poronhoidon hallinnan järjestelmät tulisi uudistaa tavalla, joka paremmin tukee alkuperäiskansan kulttuurin säilymistä sekä tunnistaisi saamelaisen poronhoidon erityispiirteet. Saamelaisten perustuslaillinen oikeus ylläpitää omaa kulttuuriaan edellyttää, että poronhoidon hallintarakenteet mahdollistavat tosiasiallisesti saamelaisten osallistumisen päätöksentekoon. Useat lausunnonantajat, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF, ovat nostaneet esiin myös sen, että nyt esitetyt toimenpiteet ovat riittämättömiä tunturiluonnon ja porolaidunten ympäristöllisen kantokyvyn turvaamiseksi. Keskeinen ongelma on se, että lainsäädäntö ei huomioi riittävästi muiden maankäytön muotojen, kuten metsähakkuiden, kaivostoiminnan, energiantuotannon ja matkailun, aiheuttamaa painetta poronhoidolle ja luonnolle. Jotta pystyisimme vastaamaan arktisen luonnon kohtaamiin uhkiin ja täyttämään alkuperäiskansaoikeuksia koskevat velvoitteet sekä sovittamaan nämä yhteen, tarvitaan laaja poronhoitolain kokonaisuudistus. Osana uudistusta tulisi tarkastella myös poronhoitoalueen etelärajan siirtoa. Tarkastelua on tehty viimeksi 1800-luvulla, ja ilmaston kuumenemisen myötä olosuhteet ovat jo muuttuneet ja muuttuvat nopeasti myös tulevaisuudessa. Jotta tällainen kokonaisuudistus saataisiin käyntiin, teen vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto käynnistää poronhoitolain kokonaisuudistuksen pohjaksi kattavan selvitystyön porotalouden kestävän harjoittamisen toimintaedellytyksistä huomioiden muun maankäytön porotaloudelle aiheuttaman häiriön ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutukset sekä poronhoidon ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden reunaehdot saamelaisten poronhoidon erityispiirteet huomioiden. Tämä melkoisen mutkikas muotoilu osoittaa, että asiassa on todella monia näkökulmia, ja siksi uudistus edellyttää huolellista ja kokonaisvaltaista valmistelua, joka olisi syytä aloittaa pikaisesti.

Arvoisa puhemies! Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma on keskeinen väline, jolla Suomen tulisi uskottavasti edetä kohti ilmastolain tavoitteita. Nyt käsittelyssä oleva suunnitelma ei kuitenkaan tätä tehtävää täytä. Sen sijaan se osoittaa, että Orpon hallituksen ilmastotoimet ovat täysin riittämättömiä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden ja suunnitelmassa esitettyjen keinojen välinen päästökuilu on kymmeniä miljoonia tonneja samalla, kun suunnitelman esittämien toimien yhteisvaikutus jää alle yhteen miljoonaan tonniin. Tämän päälle tulee vielä riski maankäyttösektorin alijäämän siirtymisestä taakanjakosektorille. Liikenteen osalta hallitus on tosiaan tehnyt toimia väärään suuntaan, kun se on omin päätöksin jopa lisännyt liikenteen päästöjä. Myös turvepeltojen osalta olisi ollut tehokkaita toimia käytettävissä, mutta koko hallituskausi on mennyt ilman niiden käyttöön ottamista. Yhä uudet kriisit maailmalla alleviivaavat sitä, että fossiilisista irtautuminen on aivan keskeinen keino myös huoltovarmuuden kasvattamiseksi. Tähän meidän olisi nyt keskityttävä, mutta hallitus katsoo tiukasti peräpeiliin muun muassa ylpeilemällä tosiaan turpeen käytön lisäämisellä ja uskottelemalla, että Suomen energiapolitiikkaa voisi rakentaa turpeen varaan. Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa maataloussektorin tilannetta. Viljelijöiden akuuttiin ahdinkoon on syytä suhtautua vakavasti, mutta samalla meidän on määrätietoisesti vahvistettava ruuantuotannon kestävyyttä. On todella surullista, miten tässäkin salissa usein ruuantuotanto ja maatalouden ympäristötoimet asetetaan vastakkain. Kestävässä ruuantuotannossa ne kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Maatalouden ilmastopäästöjen vähentämiseen tässä suunnitelmassa on liian vähän uusia vaikuttavia toimia, eikä keskeisiä ja kustannustehokkaita ratkaisuja, kuten turvepeltojen vettämistä, edelleenkään edistetä riittävästi. Samalla tosiaan jätetään hyödyntämättä mahdollisuus vahvistaa ruuantuotannon kestävyyttä ja viljelijöiden toimeentuloa kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtymällä ja siihen koko ruokaketjuun aktiivisesti investoimalla. Arvoisa puhemies! On tosiaan niin, että me tarvitaan ilmastosuunnitelma. Me tarvitaan sellainen ilmastosuunnitelma keskipitkälle aikavälille, joka perustuu tutkittuun tietoon, on linjassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa ja jonka toimenpiteille on osoitettu myös riittävä rahoitus. Tämä Orpon hallituksen suunnitelma ei nyt täytä mitään näistä tavoitteista. Tässäkin asiassa hallitus nyt sysää vastuun seuraavalle hallitukselle, ja tämä on vastuutonta, koska ilmastokriisi etenee, uutiset kertovat yhä uusien keikahduspisteiden ylittyvän, ja täällä käytiin jo keskustelua tästä AMOCista. Eli riskejä on, ja niihin pitää varautua, mutta sen lisäksi meidän pitää todellakin tehdä osamme ilmastopäästöjen vähentämisessä, jotta ilmastokriisi saadaan torjuttua tai sitä saadaan hillittyä. Päästövähennykset tulevat sitä kalliimmaksi, mitä pidemmälle niitä lykätään, ja sekin on tärkeä syy toimia ennemmin kuin myöhemmin. Ilmastokriisin aiheuttamien vahinkojen korjaaminen se vasta kalliiksi tuleekin.

Arvoisa puhemies! Keskustelemme täällä tänään valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta. Sen tarkoituksena on kehittää koko Suomen liikennejärjestelmää 12 vuoden aikajänteellä. Suunnitelmaa on käsitelty parlamentaarisessa työryhmässä. Olin itse jonkin aikaa tuon ryhmän vihreiden edustajana, ja valitettavasti täytyy todeta, että työskentely oli varsin ministeri- ja hallitusvetoista eikä parlamentaariselle työlle juuri painoarvoa annettu. Tämä turhautuminen on kuulunut täällä aiemmin kollegojen puheenvuoroissa. Kuten aiemmassa debatissa totesin, tämän suunnitelman keskeisin puute on, että se ei yritäkään vastata liikenteen päästövähennystavoitteisiin. Suomi on sitoutunut liikenteen ilmastopäästöjen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Orpon hallituksen päätöksillä liikenteen päästövähennystavoitteet karkaavat kuitenkin yhä kauemmas. Tämä on vastuutonta ja lyhytnäköistä politiikkaa. Liikennejärjestelmäsuunnitelman ympäristövaikutusten arviointiosio tässä suunnitelmassa on kokonaisuudessaan surullista luettavaa. Suunnitelman toimenpiteet heikentävät ekologista kestävyyttä. Sen arvioidaan lisäävän ilmastopäästöjä ja luonnonvarojen käyttöä. Yhdyskuntarakenteen vähähiilisyyttä tai resurssitehokkuuttakaan suunnitelman ei arvioida parantavan. Luontovaikutusten osalta todetaan, että ne tarkentuvat investointien hankesuunnittelussa, ei siis minkäänlaista tahtotilaa haitallisten vaikutusten minimoimisesta esimerkiksi ekologisiin käytäviin, elinympäristöjen pirstoutumiseen tai uhanalaisiin elinympäristöihin. Näin ei rakenneta tulevaisuuden kestävää liikennejärjestelmää, eikä tämä ole myöskään suomalaisten etu. Mitä pidemmälle välttämättömiä päästövähennystoimia lykätään, sen kalliimmaksi ne tulevat. Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että Orpon hallitus ei edistä kestävää liikkumista vaan päinvastoin heikentää sitä. Sen vahtivuorolla joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä on huononnettu rahoituksen leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Tämä koskee kaikkia niitä, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta oman auton käyttöön. Hallitusta ei näytä juuri kiinnostavan näiden ihmisten liikkumismahdollisuuksien parantaminen. Vihreiden vaihtoehdosta löytyy konkreettisia keinoja vähäpäästöisen liikkumisen edistämiseen. Peruisimme hallituksen bensaveron alennukset ja sähköautojen veronkorotukset. Laskisimme joukkoliikenteen arvonlisäveroa. Palauttaisimme tehokkaaksi osoittautuneen työsuhdepyöräedun. Ottaisimme käyttöön reilun lentoveron. Näin ohjaisimme liikennettä kestävämpään suuntaan ja vähentäisimme päästöjä oikeudenmukaisesti. Arvoisa puhemies! Kaupungeissa joukkoliikenteen toimivuus on elinehto eheälle ja viihtyisälle kaupunkirakenteelle. Toimiva joukkoliikenne tarkoittaa myös vähemmän ruuhkia heille, jotka omaa autoa käyttävät. On todella huolestuttavaa, että hallituksen leikkausten takia joukkoliikenteeseen kohdistuu esimerkiksi pääkaupunkiseudulla mittavat säästöpaineet. Se näkyy palveluverkon karsimisena ja lipunhintojen kohtuuttomina korotuspaineina, ja tämä puolestaan ajaa negatiiviseen kierteeseen, jossa joukkoliikenne menettää houkuttelevuuttaan. Lipun hintojen korotuksen ongelmallisuus vielä korostuu, kun monet ihmiset ovat hallituksen leikkauspolitiikan myötä muutenkin taloudellisesti tiukoilla. Eheä yhdyskuntarakenne mahdollistaa myös kävelyn ja pyöräilyn, mikä puolestaan on keskeistä kansanterveyden kannalta. Orpon hallituksella on erillinen Suomi liikkeelle -ohjelma. Ohjelma on toki tärkeä, mutta olennaisinta olisi varmistaa, että kävely ja pyöräily on turvallista ja sujuvaa mahdollisimman monelle ja joukkoliikenne houkutteleva vaihtoehto, jolloin sitä arkiliikuntaa ja askelia kertyy myös päivän mittaan. Kaikkien ei ole mahdollista luopua autosta, mutta erityisesti kaupungeissa, joissa julkinen liikenne ja pyöräily ovat toimivia vaihtoehtoja, autoilua on fiksua vähentää. Tällä hetkellä valtaosa automatkoista on varsin lyhyitä ja tehdään juuri näillä verrattain tiiviisti asutuilla alueilla, joissa vaihtoehtoja autoilulle on tarjolla. Näitä matkoja vihreät haluavat ohjata kestäviin kulkumuotoihin. Korostan, että joukkoliikenteen sekä turvallisten kävely- ja pyöräteiden kehittäminen on tärkeää myös kaupunkien ulkopuolella ja pienemmissä taajamissa. Lopuksi haluan vielä todeta, etten pidä eri liikennemuotojen tarkoitushakuista vastakkainasettelua kovin hedelmällisenä tapana käydä tätä keskustelua. [Miko Bergbom: No niinhän te teitte! — Tiina Elo: Ei tässä ollut mitään vastakkainasettelua!]

Arvoisa puhemies! Digitaalinen asiointi sinänsä helpottaa monien ihmisten arkea ja tehostaa viranomaistoimintaa, ja tämä tavoite on sinänsä kannatettava ja tätä päivää ja tulevaisuutta. Hallitus on kuitenkin lähtenyt säästöjen nimissä käytännössä pakottamaan ihmisiä digitaalisten palvelujen käyttöön, vaikka kaikilla ihmisillä ei tarvittavia laitteita saati riittäviä digitaitoja ole. Tämä hallituksen linjaus, että viranomaisen tiedoksiannot lähetetään jatkossa sähköisesti niille asiakkaille, joilla on käytössä OmaVero tai Suomi.fi-tili, sisältää tosiaan merkittäviä oikeusturvariskejä. Kun siitä periaatteesta, että ihmisen täytyy antaa suostumus sähköiseen asiointiin, siirrytään tähän järjestelmään, jossa kansalaisen vastuulle jää itse huolehtia siitä, ettei hän kuulu sinne sähköisen tiedoksiannon piiriin tai ettei häntä sinne uudelleen palauteta, niin on ilmeinen riski, että tärkeitä viranomaisviestejä sitten voi jäädä saamatta. Tämä erityisesti koskee vanhuksia, muistisairaita ja muita, joiden digitaidot ovat syystä tai toisesta puutteellisia. Edustaja Viitanen täällä tosiaan kuvasi puheenvuorossaan varsin seikkaperäisesti tästä aiheutuvia ongelmia. Olin itse käsittelemässä hallintovaliokunnassa sitä hallituksen esitystä, jossa oli tämä ensisijaisuus laajemmin ja Suomi.fi-palvelun käyttöönotto. Tuossa keskustelussakin todettiin, että ilman tällaista pakottamistakin ihmiset yhä enenevässä määrin siirtyvät digipalveluiden käyttöön, ja sen pitäisi tässä tilanteessa riittää. Eli ajan myötä se tulee olemaan varmasti suuren enemmistön tapa asioida, mutta nyt tämä tapa, että siihen vauhdilla pakotetaan myös ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä, ei ole oikea tapa edetä eikä niiden muutamien säästömiljoonien arvoinen tapa. Esimerkiksi vanhusasiavaltuutettu on kritisoinut nimenomaan yleisesti vanhusten sivuuttamista yhteiskunnan digitalisaatiokehityksestä. Hänen mukaansa noin 300 000 vanhusta on kokonaan vailla digitaitoja. Suunnilleen yhtä monen digitaidot eivät sinänsä riitä itsenäiseen asiointiin. Tätä edustaja Viitanen just hyvin kuvasi, että käytännössä siellä sitten puolesta-asioidaan, jolloin näitä sekaannuksia ja hämmennyksiä voi sattua, ja se ei ole kenenkään etu, että semmoiseen tilanteeseen ajetaan ihmisiä. Vielä haluan nostaa sen, että samaan aikaan, kun hallitus nyt vauhdilla sähköistää palveluita, se ei ole huolehtinut digituen riittävistä resursseista. Vastuu digituen järjestämisestä on jäänyt käytännössä kunnille ja järjestöille, ja näiden rahoitusta on leikattu, eikä kaikilla edes ole niitä omaisia tai ystäviä, jotka voisivat näissä tilanteissa auttaa. Viranomaisviestinnän pitää tavoittaa kaikki, myös heidät, joilta digitaidot puuttuvat, ja siksi kannatan tätä edustaja Viitasen tekemää hylkäysesitystä.

Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen liikennepolitiikan keskeinen ongelma on, että se ei vastaa alkuunkaan riittävällä tavalla tarpeeseen vähentää liikenteen päästöjä. Liikenteen päästöt ovat kääntyneet kasvuun, vaikka ilmastokriisin torjumiseksi meidän pitäisi tehdä määrätietoisia toimia niiden vähentämiseksi. Päästöjen vähentäminen edellyttää nopeaa etenemistä liikenteen sähköistämisessä, raideliikenteen lisäämisessä sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä. Valitettavasti hallituksen politiikka vie näiltä osin väärään suuntaan. Iranin kriisi osoittaa, että fossiiliriippuvuus on ongelma paitsi ilmaston myös Suomen talouden ja energiaomavaraisuuden kannalta. Johtopäätöksen tulisi olla mahdollisimman nopea fossiilisista irtautuminen, ei niihin takertuminen, kuten Orpon hallitus tekee. [Juha Mäenpää: Ideologiahan tuokin on!]

Arvoisa puhemies! Huippututkijoiden mukaan maapallo on siirtymässä aikaan, jossa ilmasto ei enää tue ihmiskunnan selviytymistä. Ilmastokriisin torjumisella on kiire, mutta hallitus on yli kolme vuotta vetkutellut toimien kanssa, ja nyt te annatte eduskunnalle energia- ja ilmastostrategian, joka on toimenpiteiden osalta täysin riittämätön. Te jarrutatte uusiutuvien energiahankkeiden etenemistä ja te kieltäydytte hakkuiden maltillisesta rajoittamisesta. Edes tässä vaikeassa taloustilanteessa teille eivät kelpaa kustannustehokkaat ilmastotoimet tai toimet, joilla voitaisiin vahvistaa taloutta, kuten teollisen puunpolton verotukien poisto tai maankäytön muutosmaksu. Arvoisa puhemies! Vaihtoehtoja on. Vihreät on koonnut paketin, joka osoittaa, että Suomesta on edelleen täysin mahdollista tehdä hiilineutraali. Keinot ovat siis olemassa, ja kysynkin ympäristöministeriltä, miksi te ette niihin tartu.