Wallinheimo Sinuhe

Arvoisa puhemies! Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon siitä, milloin talous viimein kääntyy. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan perusteita sanoa, että käänne on tapahtumassa. Vienti vetää, investoinnit kasvavat, teollisuuden tilauskirjat vahvistuvat, ja kaikkein tärkeimpänä myös työmarkkinoilta tulee ensimmäisiä parempia uutisia. Yksi kuukausi ei toki ratkaise kaikkea. Työttömyys on edelleen liian korkealla, mutta suunta on nyt parempi, ja juuri siksi tässä tilanteessa olisi vaarallista tehdä se, mitä oppositio meille tarjoaa: kiristää työn, yrittämisen ja kotitalouksien verotusta miljarditolkulla. Arvoisa puhemies! Talouskasvu ei ole tilastoharjoitus. Kasvua tarvitaan siksi, että ihmiset pääsevät töihin, että suomalaisilla on enemmän ostovoimaa, että yritykset uskaltavat investoida ja että meillä on varaa maksaa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja turvallisuudesta. Siksi hallitus on tehnyt uudistuksia, joita Suomessa on lykätty liian kauan. Työmarkkinoita on uudistettu, työn tekemisen kannusteita on vahvistettu, työn verotusta on kevennetty. Yrityksille on pyritty rakentamaan ympäristöä, jossa Suomessa kannattaa investoida, kasvaa ja palkata. Pieni‑ ja keskituloisen verotusta kevennetään tällä vaalikaudella merkittävästi. Oppositiolta haluan kysyä yhden yksinkertaisen kysymyksen: Jos talous on viimein kääntymässä kasvuun, niin miksi juuri nyt pitäisi kiristää työn ja yrittämisen verotusta? Miten kasvua syntyy sillä, että onnistumista verotetaan enemmän? Me emme usko siihen reseptiin. Arvoisa puhemies! Yritykset katsovat nyt Suomea uudella tavalla. Energiasiirtymä tuo investointeja. Puolustusteollisuus kasvaa. Teollisuuden tilaukset ovat vahvistuneet. Tämä kehitys, arvoisa puhemies, ei ole itsestäänselvyys. Siksi politiikan tehtävä ei ole vaikeuttaa investointeja vaan tehdä Suomesta maa, johon kannattaa sijoittaa pääomaa, osaamista ja työpaikkoja. Opposition veropolitiikka kulkisi aivan toiseen suuntaan. Ensin puhutaan kasvusta, sitten esitetään miljardien veronkiristyksiä yrityksille, työntekijöille ja kotitalouksille. Molempia ei voi uskottavasti tehdä yhtä aikaa. Arvoisa puhemies! Kasvun rinnalla meillä on kuitenkin toinen suuri asia: velkaantuminen. Ensi vuoden budjetti on edelleen yli 12 miljardia euroa alijäämäinen. Pelkästään valtionvelan korkoihin menee jo 4,4 miljardia euroa. Se on valtava summa. Kyse on lopulta hyvin konkreettisesti siitä, mihin suomalaisilla on tulevaisuudessa varaa. Tällä vaalikaudella on tehty vaikeita päätöksiä. Niitä ei ole tehty siksi, että säästäminen olisi mukavaa. Rahaa on aina helpompi jakaa, mutta jos jokainen hallitus ratkaisee ongelmat uudella velalla, lasku ei katoa mihinkään. Se siirtyy seuraaville, ja jossain vaiheessa joku joutuu sen maksamaan. Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi pyrkiä aika yksinkertaiseen periaatteeseen: me maksamme mahdollisimman suuren osan oman aikamme menoista itse. Samalla kuitenkaan talouden tasapainottaminen ei tarkoita sitä, että kaikesta leikataan. Päinvastoin. Vaikeina aikoina politiikan tärkein tehtävä on osata valita, mistä pidetään kiinni. Lapsen pitää oppia koulussa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Sairaan pitää päästä hoitoon. Ikääntyvän pitää voida luottaa siihen, että hän saa tarvitsemansa hoivan. Ja suomalaisen pitää voida tuntea olonsa turvalliseksi niin kotona, kaduilla kuin maamme rajoillakin. Arvoisa puhemies! Tulevien vuosien talouspolitiikassa on lopulta kyse luottamuksesta. Uskaltaako yritys investoida Suomeen? Uskaltaako yrittäjä palkata uuden työntekijän? Kannattaako suomalaisen tehdä enemmän töitä? Näihin kysymyksiin politiikan pitää pystyä vastaamaan ”kyllä”. Siksi nyt ei ole aika painaa jarrua. Ei ole aika kiristää työn ja yrittämisen verotusta. Ei ole aika palata politiikkaan, jossa jokainen ongelma ratkaistaan uudella menolla ja uudella verolla. Nyt pitää vahvistaa kasvua ja saada ihmiset töihin ja jatkamaan velkaantumisen hillitsemistä. Kasvun kaasua ja velan jarrua tarvitaan yhtä aikaa. Suomen talouden ensimmäiset merkit ovat parempia kuin pitkään aikaan. Tätä suuntaa kannattaa vahvistaa. Luotetaan suomalaisiin, luotetaan yrityksiin. Annetaan työnteon kannattaa ja investointien tulla, ja pidetään samalla huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmät lupaukset voidaan pitää myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Oppositio kysyy, pitäisikö Suomen muuttaa talouspolitiikan suuntaa. Vastaan suoraan: tämän hallituksen ei pidä palata politiikkaan, jossa velkaantumisen annetaan jatkua ilman uskottavia uudistuksia ja vastuullista suunnitelmaa suunnan kääntämiseksi. Suomi ei ole tässä tilanteessa siksi, että uudistuksia olisi tehty liikaa. Suomi on tässä tilanteessa siksi, että niitä tehtiin liian vähän ja aivan liian myöhään. Arvoisa puhemies! Hallitus aloitti työnsä tilanteessa, jossa julkinen talous oli syvästi alijäämäinen, velka kasvoi nopeasti ja talouskasvu käytännössä oli pysähtynyt. Sen jälkeen maailma ympärillämme muuttui vielä vaikeammaksi. Venäjän hyökkäyssota, korkojen raju nousu, Euroopan teollisuuden heikkous ja maailmantalouden epävarmuus iskivät erityisen kovaa juuri Suomen kaltaiseen vientivetoiseen maahan. Mutta nämä kriisit eivät poista Suomen perusongelmaa: työtä on liian vähän, menoja liian paljon ja velkaa on otettu liian pitkään ilman riittäviä rakenteellisia uudistuksia. Siksi tämä hallitus tekee sen, mikä on välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Oppositio syyttää hallitusta velkaantumisesta — puhutaan siis hetki rehellisesti siitä, mistä velka syntyy: Väestö ikääntyy, puolustukseen on pakko panostaa, ja aiempien vuosien velkojen korot tulevat nyt maksettaviksi. Pelkästään tänä vuonna Suomen korkomenot ovat yli kolme miljardia euroa — kolme miljardia euroa —, rahaa, joka ei mene kouluihin, hoitoon eikä vanhusten palveluihin vaan korkoihin. Se on ilmaisen velan todellinen hinta. Arvoisa puhemies! Ero hallituksen ja opposition välillä ei ole siinä, otetaanko vaikeassa maailmantilanteessa velkaa. Ero on siinä, yritetäänkö velkaantumisen suuntaa oikeasti kääntää vai ei. Tämä hallitus on tehnyt noin kymmenen miljardin euron päätökset julkisen talouden vahvistamiseksi — vaikeita päätöksiä, kyllä, mutta vastuullisia päätöksiä, koska tätä velkavuorta ei pääse pakoon yksikään puolue. Ainoa kysymys on, hoidetaanko ongelmat ajoissa hallitusti vai myöhemmin pakon edessä paljon kivuliaammin. Arvoisa puhemies! SDP puhuu jatkuvasti reilummasta vaihtoehdosta, mutta mikä se vaihtoehto todellisuudessa on? Toisena päivänä SDP vastustaa säästöjä, toisena päivänä se vaatii miljardiluokan lisäsopeutuksia. Yksi SDP:n edustaja hyökkää velkajarrua vastaan, toinen vaatii hallitusta kiristämään sitä. Linjat vaihtuvat viikosta toiseen. Samaan aikaan Antti Lindtman nostaa Espanjan Suomelle talousmalliksi. Arvoisa puhemies! Puhutaan sitten Espanjasta: Espanja on saanut EU:lta valtavat elvytysmiljardit, Suomi oli maksajan roolissa. Espanjan elintaso on edelleen selvästi Suomea matalampi, ja Espanjan kasvua ylläpitää suuri määrä matalapalkkaista työvoimaa, heikkoja työehtoja ja harmaata taloutta. Onko tämä todella SDP:n malli Suomelle? Ja mikä kaikkein ironisinta, Espanjan sosialistihallitus teki kriisin aikana juuri sellaisia sopeutuksia, joita SDP Suomessa vastustaa: julkisen sektorin palkkoja leikattiin, eläkkeitä jäädytettiin. Tässä näkyy koko opposition ristiriita. Arvoisa puhemies! Vasemmisto-oppositio yrittää jatkuvasti rakentaa kuvaa siitä, että Suomi olisi romahtamassa, mutta todellisuus kertoo myös jotain muuta: Suomeen investoidaan, teollisuus näyttää elpymisen merkkejä, kasvuyritykset keräävät ennätysmäärän pääomia ja ostovoima alkaa vahvistua. Hallitus on keventänyt työn verotusta, panostanut tutkimukseen, koulutukseen ja turvallisuuteen, lisännyt sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta miljardiluokassa ja samalla tehnyt uudistuksia, joilla Suomeen syntyy enemmän työtä ja kasvua, mutta opposition vastaus lähes kaikkeen on ”ei käy”. Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskuntaa ei pelasteta lupaamalla kaikille kaikkea velkarahalla. Se pelastetaan työllä, kasvulla, yrittäjyydellä, investoinneilla ja vastuullisella taloudenpidolla. Juuri sitä tämä hallitus nyt tekee. Suomi tarvitsee tässä ajassa ennen kaikkea realismia, vakautta ja päätöskykyä, ei poukkoilevaa linjattomuutta, ei velkapopulismia eikä jatkuvaa synkkyyden maalaamista. Kokoomus valitsee työn, kokoomus valitsee kasvun, kokoomus valitsee vastuun, ja siksi hallituksen linja on oikea.

Arvoisa puhemies! Perun aiemmin tekemäni esityksen ja teen seuraavan esityksen, siis korvaavan esityksen: esitän, että tämä hallituksen esitys lähetetään hallintovaliokuntaan mietinnön laatimista varten ja lausunnoille sosiaali- ja terveysvaliokuntaan sekä perustuslakivaliokuntaan. [Aki Lindénin välihuuto — Sinuhe Wallinheimo: Hyvä!]

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys hyvinvointialueiden rahoituslain muuttamisesta. Kyse on merkittävästä uudistuksesta. Soterahoitus kasvaa koko maan tasolla seitsemän prosenttia vuosina 2026—29, ja yhdelläkään alueella rahoitus ei vähene — siis rahoitus ei vähene. Hallitus turvaa palvelut ympäri Suomen mutta samalla hillitsee kustannusten kasvua. Aivan niin kuin soteuudistuksen alkuperäinen tarkoitus olikin. Arvoisa puhemies! On kuitenkin syytä pysähtyä Keski-Suomen tilanteen äärelle. Kustannusten kasvu on ollut maan nopeinta vuodesta 20 lähtien. Asukaskohtainen alijäämä on lähes 1 200 euroa, eniten koko maassa. Tämän esityksen muutosten myötä Keski-Suomen rahoituksen kasvu jää 5,5 prosenttiin, koko maan seitsemän prosentin keskiarvon alle. Alueille kohdistuva rahoituksen kasvun taittaminen on kuitenkin pienimmästä päästä. Tuore Keski-Suomen aluejohtaja Piia Vuorela on kuitenkin haastattelujen mukaan luottavainen Keski-Suomen tulevaisuuden suhteen. Alueella on osaavia ammattilaisia, ja alue on toimintakykyinen. Vaikeita päätöksiä on pystytty tekemään. Tätä taustaa vasten on tärkeää, että rahoituslaki käsitellään täällä eduskunnassa huolellisesti ja oikeassa valiokunnassa, sellaisessa valiokunnassa, jossa opposition kansanedustajat ovat osoittaneet kykenevänsä normaaliin yhteistyöhön ja rakentavaan haastamiseen. Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa tämän salin jäseniä hallintovaliokunnan toimialasta. Hallintovaliokunnalle kuuluvat muun muassa alueiden yleinen lainsäädäntö, rahoitusjärjestelmän yleinen lainsäädäntö sekä pelastustoimen rahoitus. Nyt käsiteltävä rahoituslaki kuuluu juuri tähän toimialaan. Virkapohjakin on tätä esittänyt. Opposition pyrkimys ohjata asia sosiaali- ja terveysvaliokuntaan johtaisi onnistuessaan lähinnä hämminkiin ja viivytystaisteluun. Se ollaan tällä kaudella monta kertaa nähty. Arvoisa puhemies! Suomalaiset ansaitsevat parempaa, onhan kyse niistä kaikista tärkeimmistä palveluista ja niiden rahoituksesta. Arvoisa puhemies! Teen lopuksi esityksen: esitän, että tämä hallituksen esitys lähetetään hallintovaliokuntaan mietinnön laatimista varten.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministerille huomio siitä, kun sanoitte arvion siitä, että tämä kokonaiskulutus ei nouse. Näinhän se on, ja itse asiassa kaikki vuoden 2018 jälkeen tehdyt uudistukset ovat nimenomaan laskeneet kokonaiskulutusta, niin että huoli pois siitä, että tämä jollain lailla sitä lisäisi. Päinvastoin, kaikki uudistukset, joita toistaiseksi on tehty vuodesta 18 alkaen, ovat olleet äärimmäisen hyviä nimenomaan sen kokonaiskulutuksen näkökulmasta. No, toinen asia on sitten tämä, jonka itse asiassa ministerikin otti esille: case Valamo. Todellakin Valamossa tällä hetkellä tislataan alkoholia, siellä tehdään likööreitä ja ehtoollisviinejä. Siellä käy paljon turisteja muun muassa Keski-Euroopasta. Hypoteettinen tilanne: jos tämä saksalainen turisti nyt on siellä ja kiinnostuu — ja toden totta hän ei tällä hetkellä alkoholia saa sieltä ostaa — niin lähin Alko taitaa olla Heinäveden keskustassa 30 kilometrin päässä. Luuleeko täällä sali, että tämä turisti lähtisi hakemaan nyt nimenomaan sitä ehtoollisviiniä tai sitä tislattua alkoholia 30 kilometrin päästä Heinäveden keskustasta? No, ei varmasti lähde. [Juho Eerola: Ei lähde, jos on Saksasta asti!] Tämä itse asiassa on tietyllä lailla tämän alkoholilainsäädännön ydin. Eli nyt annetaan mahdollisuus näille toimijoille ulosmyydä paikallisesti, mikä todennäköisesti tulee lisäämään heidän bisnestään, mikä ei ole edes pois Alkon bisneksestä — tai osittain voi olla, mutta en usko, että kovin paljon. Edustaja Räsänen täällä taas sanoi monta asiaa. Hän halusi tietyllä lailla tähän ulosmyyntiin tämän Ruotsin mallin, joka on todella byrokraattinen ja vielä hankalampi kyllä toteuttaa — mieluummin tämä hallituksen esitys, se on parempi. Itse asiassa tässäkin tilanteessa edustaja Räsänen tietenkin koettaa poimia rusinoita pullasta Ruotsin lainsäädännöstä. Itse asiassa, jos katsoo Ruotsin lainsäädäntöä, siellähän esimerkiksi etämyynti on sallittua, ja täällä sitä on kipuiltu vuosikymmeniä. Etämyynti on sallittua kaikissa muissa EU-maissa, ja jostain syystä tämä laki on vielä siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. En tiedä, mitä sille tällä hetkellä on tapahtunut. Viimeisenä pointtina itse asiassa on tämä sadantuhannen litran myyntiraja, johon moni edustaja täällä on ottanut kantaa. Kyllä, tämä on käytännössä keinotekoinen raja, ja se rajaa itse asiassa muutamia yrityksiä pois. Mutta se, mikä siellä toisella puolella on vastassa, on se, että tässä hallitusohjelmassa kuitenkin on luvattu säilyttää Alkon monopoli ja jos me poistaisimme tämän rajan, niin todennäköisesti Alkon monopoli siinä sitten menisi. Itse asiassa täällä on myös kyselty Alkon monopolin perään. No, jos tällä hetkellä kaikesta kulutetusta alkoholista enää kolmasosa tulee Alkon kautta, niin enpä tiedä, onko se enää kansanterveydellisesti kauhean perusteltu.