Werning Paula

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa tässä ajoneuvolain muutosta koskevassa esityksessä esiin yhden itselle varsin tärkeän asian, nimittäin sopimuspalokuntien toimintaedellytykset. Suomessa sopimuspalokunnat ovat aivan keskeinen osa pelastustoimen toimintakykyä. Erityisesti juurikin harvaan asutuilla alueilla ensimmäinen apu voi tulla nimenomaan sopimuspalokunnalta. Sopimuspalokuntien merkitys ei ole siis mikään pelkkä sivuseikka, vaan ne ovat aidosti osa meidän turvallisuuttamme ja sitä perustaa. Tästä syystä on tärkeää, että myös lainsäädäntö tukee niiden toimintaa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta määritelmää sopimuspalokunnan pelastusautoille. Siinä ajoneuvon pitäisi olla enintään 3,5 tonnia, nelivetoinen ajoneuvo, jossa on lava. Lausuntopalautteessa on nostettu aivan aiheellisesti yksi kysymys esiin: miksi lainsäädännössä pitäisi olla näin tarkka määritelmä, ja millainen ajoneuvo sopimuspalokunnan pitäisi sitten lain mukaan hankkia? Taajamassa tai hyväkuntoisten teiden alueilla kaksivetoinen ajoneuvo voi olla aivan riittävä. Toisaalta lavavaatimus voi rajata pois sellaisia henkilöiden tai kaluston kuljettamiseen soveltuvia ajoneuvoja, joita palokunta tosiasiassa tarvitsee. Yksi asia on vielä sähköistyminen. Jos sääntely rajaa ajoneuvotyypit liian tarkasti, se voi samalla vaikeuttaa sopimuspalokuntien siirtymistä vähäpäästöisempiin ajoneuvoihin, ja en usko, että tämä on tarkoituksenmukaista. Minusta lähtökohdan pitäisi olla yksinkertainen: sopimuspalokunnan pitää voida hankkia tehtäväänsä tarkoituksenmukainen ja turvallinen ajoneuvo ilman, että lainsäädäntö pakottaa ostamaan tiettyä ajoneuvotyyppiä. Yksi tärkeä asia, minkä nostan vielä esille, on verotus. Jos sopimuspalokunta hankkii pelastustoimen käyttöön ajoneuvon omalla rahallaan, sitä ei pitäisi asettaa verotuksessa huonompaan asemaan kuin vastaavaa pelastuslaitoksen ajoneuvoa. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto on lausunnossaan nostanut tämän asian varsin selkeästi esille. Tässä pitäisi muistaa yksi asia: sopimuspalokuntien rahat eivät synny tyhjästä. Kun vapaaehtoiset ihmiset hankkivat ja ylläpitävät kalustoa, jotta meidän arki turvataan, he kantavat itse osan siitä kustannuksesta, jonka muuten joutuisi kantamaan hyvinvointialue tai valtio. Siksi lainsäädännön pitäisi helpottaa tätä toimintaa, ei tehdä siitä tarpeettoman kankeaa ja kohtuuttoman kallista palokunnille. Toivonkin, että valiokunnissa kuullaan tästä asiasta myös sopimuspalokuntien ääntä ja tarkastellaan lausuntopalautteessa esitettyjä muutostarpeita. Se vain on niin, että kun maailma muuttuu, arjen on kestettävä, ja sopimuspalokuntien toimintakyvystä ei pidä säästää väärässä paikassa. Meidän pitää huolehtia siitä, että apu tulee jatkossakin kaikkialle Suomeen myös silloin, kun apua tarvitaan nopeasti.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä tämänpäiväisessä keskustelussa ei ratkaista sitä, tarvitaanko Suomessa uusia tapahtuma-areenoita. Tässä keskustelussa on kyse paljon suuremmista asioista. Kyse on siitä, voivatko suomalaiset luottaa siihen, että veroeuroista päätetään avoimesti, tasapuolisesti ja niitä samoja sääntöjä noudatetaan kaikkien kohdalla. Juuri siksi on poikkeuksellista, että puhemies kutsui eduskunnan koolle tässä keskellä kesää ja kesätaukoa. Tämä kertoo kyllä asian vakavuudesta, eikä vakavuutta vähennä puhemies Halla-ahon kommentti Ylelle: ”Kyse on korruptioepäilyistä, veronmaksajien rahan kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta tähän asiaan liittyvissä keskusteluissa. Pidän näitä äärimmäisen vakavina kysymyksinä.” Ja kyllähän ne ovat vakavia kysymyksiä. Hallitus päätti myöntää yhdelle hankkeelle 35 miljoonan euron ehdollisen tuen junaillen ja runtaten. Samaan aikaan tavallisille suomalaisille on kerrottu vuosi toisensa jälkeen, että rahaa ei ole. On leikattu sosiaaliturvaa, koulutusta, kulttuuria ja palveluita. Jokainen euro on pitänyt perustella tarkasti. Siksi moni suomalainen kysyy nyt aivan aiheellisesti näitä samoja kysymyksiä kuin oppositiokin on tänään täällä kysynyt: miten tähän hankkeeseen löytyi rahaa näin nopeasti, ja — ennen kaikkea — oliko kaikille samat pelisäännöt? Vaikka hallitus nyt yrittää ottaa etäisyyttä aiempaan päätökseen ja kokoomus kääntää katsetta pois omasta sopastaan, tapahtunutta ei voi pyyhkiä pois. Kysymys kuuluu edelleen: miten tähän ratkaisuun päädyttiin, ja miksi normaalit valmistelun pelisäännöt sivuutettiin? Tämän päivän keskiössä on ollut keskustelu siitä, miten päätöksiä tehdään. Tehtiinkö päätös normaalin virkavalmistelun pohjalta, vai kulkiko tämä hanke poliittisella ohituskaistalla ihan vain kavereiden kesken? Juuri tämän vuoksi myös oikeuskansleri on pyytänyt pääministeriltä selvityksiä. Kysymykset koskevat valmistelun kulkua, yhteydenpitoa hankkeen toimijoihin, vaikutusarviointia ja päätöksenteon prosessia. Ne eivät ole opposition keksimiä kysymyksiä vaan oikeusvaltion normaalia valvontaa. Arvoisa rouva puhemies! Hallitus yrittää nyt siirtää keskustelua siihen, ettei hallitus enää edistä hanketta ja tälle 35 miljoonaan ehdolliselle tuelle ei ole enää poliittista tukea. Päätös oli täysin oikea ja lopputulema väistämätön, mutta se ei pyyhi pois sitä, miten tähän kaikkeen päädyttiin. Jos päätös oli hyvä, miksi siitä otetaan nyt etäisyyttä? Ja jos päätös oli taas huono, niin miksi se alun perin edes tehtiin? Nämä ovat aivan tavallisia kysymyksiä, joihin suomalaiset ansaitsevat vastaukset, eikä sitä vastuutakaan voi ulkoistaa. Tämä ei ole yhden ministerin tai yhden puolueen päätös. Kyse on koko hallituksen linjauksista. Ja kun päätös on yhteinen, myös vastuu on hallituksen yhteinen. Arvoisa puhemies! Tätä asiaa kannattaa katsoa aivan tavallisen suomalaisen silmin. Kun ihminen hakee Kelasta etuutta, yritys hakee investointitukea tai yhdistysavustusta, jokaisen pitää täyttää samat ehdot ja odottaa päätöstä. Kukaan ei pääse jonon ohi vain siksi, että tuntee oikeat ihmiset tai omistaa sopivan puolueen jäsenkortin. Siksi ihmiset odottavat samaa myös hallitukselta: ei erityiskohteluja, ei pikakaistoja, vain samoja sääntöjä. Suomalaiset eivät odota päättäjiltä täydellisyyttä — virheitäkin voi tulla — mutta he odottavat rehellisyyttä, avoimuutta ja sitä, että virheistä kannetaan vastuu. Ja ennen kaikkea kansalaiset odottavat nöyryyttä. Luottamus ei synny selittelyllä. Se syntyy avoimuudella. Luottamus syntyy siitä, että päätökset kestävät päivänvalon. Ja juuri siitä tässä keskustelussa on lopulta kyse — ei yhdestä hallista vaan siitä, millaista päätöksenteko Suomessa on ja minkälaista me haluamme. Sellaista, jossa jokainen voi luottaa siihen, että yhteisiä varoja käytetään avoimesti, tasapuolisesti ja kaikilla on samat ehdot. Se luottamus on suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä voimavaroja, eikä sitä pidä horjuttaa, vaan sitä tulee vahvistaa tässä salissa joka ikinen päivä.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään keskustelemme täällä välikysymyksestä koskien nuorisotyöttömyyttä ja nuorten tulevaisuudenuskoa. Kun juttelee nykyään parikymppisten nuorten kanssa, ilmassa on jotain sellaista, mitä me ei oikeastaan haluttaisi siellä olevan. Sieltä erottuu se syvä epävarmuus ja älytön huoli huomisesta. Tuoreimmat luvut kertovat kyllä tosi karua kieltä. Meillä on Suomessa tällä hetkellä yli 75 000 alle 30-vuotiasta nuorta työttömänä. Meillä on yli 7 000 nuorta enemmän kuin vuosi sitten. Samaan aikaan vapaita työpaikkoja on tarjolla vähemmän ja nuoret joutuvat kisaamaan esimerkiksi samoista kesätyöpaikoista sellaisten ihmisten kanssa, joilla on vuosien työkokemus takanapäin. Tämä on tosi synkkää tilastojen valossa, mutta kyllä tämä on erittäin synkkää myös siellä nuorten arjessa ja nuorten perheiden kodeissa. Nuorisobarometrin mukaan nuorten usko tulevaisuuteen on romahtanut. Ensimmäistä kertaa puolet nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti. Kun nuorilta kysytään elämänlaadusta, arvosanat ovat historiallisen matalia. Joka toinen nuori kokee suoranaista turvattomuutta omasta toimeentulostaan. Liekkien roihutessa siellä nuorten mielissä ja kodeissa hallitus on siirtänyt omat työllisyystoimensa tänne kauden loppupuolelle. Hallitus leikkasi vahvasti asumistukea ja työttömyysturvaa, ja nämä päätökset eivät ole suinkaan tuoneet työtä sinne nuorten arkeen, vaan ne ovat lisänneet sitä köyhyyttä ja pakottaneet nuoria toimeentulotukijonoon. Kun tähän lisätään vielä se, että ensiasunnon ostajien verovapaus poistettiin, nuorilta vietiin haave omasta kodista ja perheen perustamisesta. Hallituksen työmarkkinauudistukset, kuten irtisanomissuojan heikentäminen ja helpommat määräaikaisuudet, tarkoittavat nuorille sitä, että työpaikalla pitää pelätä huomista. Ei se ole tervettä työelämää. Miten tässä tilanteessa kukaan uskaltaa suunnitella tulevaisuutta tai perustaa perhettä? Moni nuori on tehnyt myös sen valinnan, että nostaa kytkintä ja lähtee etsimään sitä onnea ja mahdollisuuksia Suomen rajojen ulkopuolelta. Minun mielestäni meillä ei ole varaa päästää näitä nuoria täältä töitten perään muualle, vaan me tarvittaisiin heidät tänne meille Suomeen. Arvoisa puhemies! Me sosiaalidemokraateissa ei pidetä tästä näivettämisen linjasta. Meillä on tarjota nuorille muutakin kuin lämmintä kättä. Meillä on tekoja eikä pelkästään lupauksia. Ensinnäkin, tarvitsemme töitä. Me halutaan auttaa niitä tavallisia mikroyrityksiä, kuten paikallisia pieniä kampaamoita, remonttipajoja ja kahviloita, palkkaamaan sen historian ensimmäisen työntekijän. Esitämme yrityksille määräaikaista 25 prosentin verohyvitystä ensimmäisen työntekijän palkkakuluihin. Tämä luo aidosti uusia työpaikkoja nuorille ilman, että kenenkään työsuhdeturvaa tarvitsee alkaa romuttamaan. Lisäksi toisimme työttömyysturvaan suojaosan, joka tekee osa-aikatyön vastaanottamisesta aina kannattavaa. Toiseksi, ei saa päästää nuoria putoamaan tyhjän päälle. Hallitus otti kunnilta pois mahdollisuuden käyttää palkkatukea nuorten työllistämiseen. Se oli paha virhe, sillä monelle nuorelle kunnan tarjoama paikka oli se ensimmäinen askel kohti sitä oikeata työelämää, hankkia työelämäkokemusta ja kokemusta siitä, mitä tarkoittaa olla osana työyhteisöä, kantaa vastuuta ja seistä omilla jaloilla. Me halutaan uudistaa palkkatukimalli sillä tavalla, että sen piiriin pääsee tuplasti enemmän nuoria kuin hallituksen mallissa. Ohjaamme työllisyysalueille 30 miljoonaa euroa lisää rahaa nuorten työllisyyden hoitoon. Kolmanneksi, nuorten mielenterveyskriisi on ratkaistava arjessa. On hienoa, että terapiatakuu on paperilla olemassa, mutta nuorten lääkärille pääsy perusterveydenhuollossa on todellisuudessa hidastunut. Alkuvuodesta 2026 alle kaksi viikkoa lääkäriä odottaneiden nuorten osuus putosi alle puoleen. Se on hälyttävää. Me esitämme nuorille matalan kynnyksen pisteitä, joihin voi kävellä suoraan sisään ilman diagnoosia tai ajanvarausta tai sitä kömpelöä polkua — digipalvelut tarvitsevat aina sinne sen hoitajan, joka ottaa sen kontaktin, ei sinne vaan mennä ja saada apua — eli paikkoja, joissa on tavallinen aikuinen kuuntelemassa ja auttamassa heti, kun se hätä on suurin. Nuoret ansaitsevat yhteiskunnan, joka uskoo heihin ja kantaa vaikeiden aikojen yli. Meidän pitää yhdessä pitää huolta nuorista ja lopettaa se heidän kurjistaminen ja arjen kurjistaminen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo sanoi hallitusneuvottelujen aikaan, että keneltäkään ei vaadita kohtuuttomia. Se oli arvokas lupaus, ja moni suomalainen harmiksemme halusi myös uskoa siihen. Mutta nyt ihmiset näkevät omassa arjessaan, mitä tämä hallitus todella on tarkoittanut. Kohtuuttomuus näkyy yksinhuoltajan arjessa, kun hän miettii, riittävätkö rahat ruokaan ja laskuihin. Kohtuuttomuus näkyy eläkeläisissä, jotka jättävät lääkkeet ostamatta. Kohtuuttomuus näkyy nuorissa perheissä, joissa mietitään jokaisen kauppareissun jälkeen, miten ihmeessä tästä selvitään. Samaan aikaan kaikkein varakkaimmille löytyy kyllä veronalennuksia. Tämä on kyllä arvovalinta, mikä ei jää suomalaisilta huomaamatta. Puhemies! Suomalaiset kyllä hyväksyvät vaikeitakin päätöksiä silloin, kun ne koetaan reiluiksi, mutta tämä hallituksen talouspolitiikka on varsin kaukana reiluudesta. Hallitus leikkaa asumistuesta, heikentää työttömyysturvaa, nostaa asiakasmaksuja, ja hallitus leikkaa järjestöiltä, jotka auttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Ja kaiken tämän jälkeen hallitus samalla kertoo, että yhteisöveroa pitäisi vielä alentaa. Tavallinen talouden kanssa painiva suomalainen katsoo tätä ihmeissään ja kysyy aivan aiheesta, eikö tälle maalle todella löydy muuta tietä, eikö ole muita vaihtoehtoja. Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan pitäisi rakentua vakaudelle ja tulevaisuudenuskolle. Nyt ihmiset kokevat epävarmuutta enemmän kuin pitkiin aikoihin. Työpaikoista, palveluista eikä oman toimeentulon riittävyydestä ole minkäänlaisia takeita. Tällaisessa ilmapiirissä talous ei voi kasvaa. Kun ihmiset pelkäävät, he säästävät. Kun yritykset pelkäävät, ne eivät investoi. Kun nuoret pelkäävät, he siirtävät elämän suurimpia päätöksiä hamaan tulevaisuuteen. Siksi hallituksen politiikka osuu lopulta myös talouteen itseensä. Arvoisa puhemies! Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu ajatukselle siitä, että ketään ei jätetä. Kun ihmiset voivat hyvin, maa voi hyvin. Kun ihmiset luottavat tulevaisuuteen, syntyy kasvua. Kun yhteiskunta on vakaa, syntyy investointeja. Siksi tämä välikysymys hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta ei ole pelkästään opposition kritiikkiä, vaan tämä on viesti niiltä suomalaisilta, jotka kokevat jääneensä yksin. Ja hyvä hallitus, heidän viestinsä kuuluu: Suomi tarvitsee oikeudenmukaisemman suunnan eikä eriarvoistavaa politiikkaa, mitä hallitus harjoittaa.

Arvoisa puhemies! Keskustelemme täällä tänään välikysymyksestä koskien hallituksen talouspolitiikan epäonnistumista. Hallituksen talouspolitiikkaa on arvioitava yhdellä yksinkertaisella mittarilla, nimittäin: toteutuvatko hallituksen omat tavoitteet vai eivät? Vastaus on varsin selvä: hallitus on epäonnistunut lähes kaikissa keskeisissä talouspoliittisissa tavoitteissaan. Hallitusohjelmassa luvattiin, että julkisen talouden alijäämää painetaan yhteen prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2027 mennessä. Nyt valtiovarainministeriön, Euroopan komission, IMF:n ja Suomen Pankin ennusteet kertovat aivan muuta. Alijäämän arvioidaan olevan edelleen lähes neljä prosenttia vuonna 2027, siis lähes nelinkertainen hallituksen omaan tavoitteeseen nähden. Hallituksen lupaus oli luoda edellytykset julkisen talouden tasapainolle vuoteen 2031 mennessä, mutta myös tämä tavoite karkaa yhä kauemmaksi. Velkasuhteen ennustetaan nousevan yli 96 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuosikymmenen loppuun mennessä ja alijäämän pysyvän yli EU:n kolmen prosentin rajan vielä vuonna 2030. Arvoisa puhemies! Hallitus puhui paljon velkaantumisen taittamisesta. Se oli yksi hallituksen tärkeimmistä lupauksista suomalaisille. Mutta mitä oikein tapahtui? Kun hallitus aloitti, velkasuhde oli noin 82 prosenttia. Nyt ennusteet osoittavat velkasuhteen nousevan jo yli 90 prosenttiin lähivuosina ja edelleen kohti sataa prosenttia. Samaan aikaan korkomenot räjähtävät. Hallituksen omien arvioiden mukaan valtionvelan korkomenot lähes kaksinkertaistuvat tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Arvoisa puhemies! Myös veropolitiikassa hallitus on epäonnistunut omissa tavoitteissaan. Hallitus lupasi rakentaa veropolitiikkaa, joka vahvistaa työntekoa, yrittäjyyttä, ostovoimaa ja kasvua. Käytännössä pieni- ja keskituloisten ostovoima on jäänyt lähes paikoilleen, koska arvonlisäveron korotukset ja muut kulutusverot ovat syöneet veronkevennysten vaikutukset. Samaan aikaan kaikkein suurituloisimmat ovat hyötyneet merkittävästi enemmän hallituksen ratkaisuista. On vaikea väittää, että tämä olisi onnistunutta ja oikeudenmukaista kasvupolitiikkaa. Puhemies! Hallitus on myös puhunut investoinneista ja kasvusta. Määräaikaista investointiohjelmaa on kyllä kasvatettu paperilla lähes viiteen miljardiin euroon, mutta samalla rahoituspohja on jäänyt epäselväksi ja laskua siirretään tuleville hallituksille. Osa hallituksen näkyvimmistä investointiratkaisuista on lisäksi epäonnistunut tavoitteissaan. Hallitus on esimerkiksi käyttänyt sata miljoonaa euroa Kela-korvausten laajentamiseen yksityiseen terveydenhuoltoon ilman, että hoitojonot ovat merkittävästi helpottuneet tai yhdenvertaisuus parantunut. Arvoisa puhemies! Myös valtionhallinnon tuottavuusohjelmassa hallitus näyttää onnistuneen lähinnä leikkaamaan menoja, mutta varsinaista tuottavuushyötyä ei ole tapahtunut. Sen sijaan riskinä ovat henkilöstövähennykset, palveluiden heikkeneminen ja kasvavat ongelmat arjen viranomaispalveluissa. Kun puhutaan julkisista hankinnoista, hallitusohjelmassa luvattiin merkittäviä säästöjä ja vaikuttavuutta. Tähän mennessä konkreettisia säästöjä ei kuitenkaan pystytä osoittamaan, ja asiantuntijat ovat arvioineet osan uudistuksista jopa kasvattavan kustannuksia ainakin lyhyellä aikavälillä. Arvoisa puhemies! Hallitus ei voi enää piiloutua puheiden tai tulevaisuuden lupausten taakse. Nyt arvioidaan tuloksia, ja tulokset ovat heikot. Alijäämätavoite epäonnistui. Tasapainotavoite epäonnistui. Velkaantumisen taittaminen epäonnistui. Veropolitiikan oikeudenmukaisuus ja ostovoimatavoitteet epäonnistuivat. Investointien vaikuttavuus on jäänyt kyseenalaiseksi, eikä kasvua tai työllisyyttä ole saatu käyntiin. Tulostaulu on onneton. Siksi on syytä kysyä hallitukselta: jos hallituksen keskeiset talouspoliittiset tavoitteet ovat yksi toisensa jälkeen epäonnistuneet, miksi hallitus edelleen väittää politiikkansa olevan onnistunutta? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tänään täällä on puhuttu numeroista, prosenteista ja tilastoista, olemme käsitelleet köyhyyttä koskettavaa välikysymystä. Mutta sadoilletuhansille suomalaisille nämä ovat sitä jokapäiväistä elettävää arkea, ne ovat jokapäiväistä selviytymistaistelua. Itsekin tiedän hyvin omasta menneisyydestäni, mitä tiukalla eläminen on. Tiedän hyvin, miltä tuntuu laskea senttejä ruokakaupan kassalla ja toivoa, että kortti ei hylkää, koska ei ole katetta. Tiedän sen kalvavan tunteen, kun joutuu valitsemaan lapsen talvihaalarin ja leivän välillä. Juuri tästä omasta kokemuksestanikin katsoen minun on todella vaikea hyväksyä tätä Orpon—Purran hallituksen linjaa, joka potkii jo valmiiksi maassa makaavia. Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu kauniisti kannustamisesta, mutta todellisuudessa tämä hallituksen politiikka on puhdasta kurjistamista. Te olette leikanneet työttömyysturvan lapsikorotukset, vieneet asumistuen suojaosan ja lopulta jopa toimeentulotuen vähäisen ansiovähennyksen. Te olette poistaneet kannustimet vähäisellekin työnteolle tilanteessa, jossa työttömyys on Euroopan korkeimpia ja leivän perässä juokseminen on monelle arkipäivää. Katsokaa sieltä ministeriaitiosta ympärille: miljoona suomalaista on köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. Se on joka kuudes meistä. Samaan aikaan kun tavalliset perheet, yksinhuoltajat, eläkeläiset tinkivät kaikesta, te annatte yli kymppitonnin kuussa tienaaville tonnien verohelpotukset. Te annatte suuryrityksille veronkevennyksiä velkarahalla, vaikka ennen vaaleja huusitte kurkku suorana velkaantumisen lopettamisesta. Tosiasiassa te siellä ministeriaitiossa otatte velkaa enemmän kuin kukaan ennen teitä, mutta ette käytä sitä ihmisten arjen turvaamiseen vaan rikkaimpien taskujen täyttämiseen. Arvoisa puhemies! Karua on myös teidän harrastama asuntopolitiikka. Hallitus on tietoisella päätöksellään romuttanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon. Valtion asuntorahasto on lakkautettu, aso-asunnot lopetettu ja rakennusala ajettu syvään taantumaan. Tulos näkyy kyllä kadulla. Asunnottomuus on noussut 20 prosenttia, ja pitkäaikaisasunnottomuus kasvaa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kela käskee tuhansia ihmisiä muutamaan halvempaan asuntoon, mutta kun niitä ei ole. Te ette leikkaa vain seinistä, te leikkaatte ihmisten turvallisuudesta ja itsekunnioituksesta. Ja hallitus vastaa tähän kaikkeen mantralla: veronalennukset tuovat kasvua. Mutta, arvoisa herra puhemies, tutkimustieto sanoo aivan muuta. Ne eivät tuo kasvua, ne tuovat tuloeroja. Ne hyödyttävät eniten suurituloisia, suurituloista miestä esimerkiksi Espoossa, kun taas Kainuun ja Pohjois-Karjalan lapsiperhe maksaa laskun. Onko tämä reilua? — Ministerit, ymmärrän, että on tärkeämpääkin tekemistä, kuiskutella keskenään, mutta myös täällä on tärkeitä asioita. [Sari Multala: Puhuttiin nimenomaisesti tästä asiasta!] — Hyvä, ja kuunnelkaa myös. Arvoisa puhemies! Hallituksen suurin ongelma on se, että ette selvästikään tunnista päätöksenne seurauksia tavallisen ihmisen arjessa. Kun inflaatio laukkaa ja sähkön, dieselin sekä ruuan hinta nousee, te lisäätte taakkaa poistamalla ay-jäsenmaksun verovähennyksen ja nostamalla maksuja. Työssäkäyvänkin perhe on teidän politiikallanne ja veropolitiikallanne monesti siellä pakkasen puolella. Minä en voi hyväksyä tätä. Sosiaalidemokraatit palauttaisivat suojaosat, jotta työnteko aina kannattaisi. Me rakentaisimme tukipaketin rakennusalalle ja turvaisimme kohtuuhintaisen asumisen. Me haluamme rakentaa luottamusta, emme repiä yhteiskuntaa kahtia. Hallitus, onko teille todella tärkeämpää suojella suurituloisia kuin varmistaa, että jokaisella suomalaisella lapsella on ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet, lämmin koti ja jokaisella eläkkeensaajalla on varaa lääkkeisiinsä?

Rouva puhemies! 43 000 alle 25-vuotiasta nuorta on tänään työttömänä. Itse olen seurannut tätä varsin läheltä. Oma 22-vuotias poikani kouluttautui levyseppähitsaajaksi, kävi armeijan, haki töitä — tuloksetta. Hän halusi päästä töihin täällä Suomessa, mutta mahdollisuutta riittävään toimeentuloon ei tullut. Hän muutti marraskuun alussa Espanjaan, tekee töitä siellä ja maksaa veronsa ja sanoi tässä viimeksi, kun soiteltiin, että ”äiti, ihan huipputyö” ja ”hei, minä pärjään”. Äitinä olen ylpeä, päättäjänä huolissani. Petteri Orpon hallitus lupasi satatuhatta työpaikkaa. Nuorille on tarjolla työllistymisseteli, mutta tämä auttaa vain murto-osaa: 94 prosenttia jää ilman. Kysyn, pääministeri Orpo, teiltä: onko meillä oikeasti varaa kouluttaa näitä nuoria osaajia ja päästä heidät sitten maailmalle, ja monenko nuoren pitää lähteä ennen kuin suunta muuttuu?