Vestman Heikki

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet erinomaisia analyysejä datakeskusbuumista ja datataloudesta edellä. Edustaja Mikkonen analysoi kaikkia niitä yhteiskunnallisia ympäristövaikutuksia, joita datakeskuksilla ja tällä suurella murroksella on. Tässä on kuultu edustaja Polvisen... Ja yhdyn itse asiassa siihen lähtökohtaan, että datakeskukset ovat suomalaiselle yhteiskunnalle mahdollisuus. Ne tuovat työtä, toimeentuloa ja verotuloja Suomeen. Edustaja Lyly analysoi sähköntuotannon mahdollisuuksia. Edustaja Rasinkangas kiinnitti huomiota siihen, mitä tämä datakeskusbuumi voi tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle ja sähkölaskulle, jos tätä ei onnistuta hallitsemaan. Siis toden totta tämän lakialoitteen tarkoitus on ollut tarjota ratkaisu tähän viheliäiseen pulmaan, että Suomen historiassa ei ole koskaan aiemmin näin lyhyessä ajassa sähkönkulutuksen ennustettu kasvavan näin paljon. Siis palaan niihin Fingridin julkaisemiin tietoihin. Fingrid on tehnyt liittymissopimuksia 5 000 megawatin edestä uusille datakeskuksille. Se on kymmenenkertaisesti yhden Loviisan ydinreaktorin teho. Kun tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan uusiutuvaa sähköntuotantoa tarvitaan siis seitsenkertaisesti, jotta datakeskuksen kulutus voidaan kattaa vuoden jokaisena päivänä ja jokaisena tuntina, niin me voidaan laskea siitä, että tämä 5 000 megawattia — siinä ei ole edes mukana niitä hankkeita, jotka ovat kehityksen alla — vaatii 35 gigawattia uutta tuulivoimaa, siis aivan valtavan määrän uutta sähköntuotantoa. Minä palaan siihen Irlantiin ja Irlannin tilanteeseen. Nimittäin Irlannissa datakeskuksista johtuva sähkönkulutus ja se osuus maan kokonaissähkönkulutuksesta nousi kymmenessä vuodessa viidestä prosentista yli 20 prosenttiin, siis kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Tänä aikana sähkön kuluttajahinta, keskihinta, kaksinkertaistui. Irlannissa sähkö maksaa kuluttajalle keskimäärin 40 senttiä kilowattitunnilta. No, minulle on vastattu tähän, että Suomi ei ole Irlanti, että meillä on sähkö itse asiassa eurooppalaisittain verraten kohtuuhintaista — kyllä on. Ja me ei olla Irlanti, meidän markkinat ovat paremmin yhteyksissä naapurimaihin, ja meillä on paremmat edellytykset rakentaa lisää sähköntuotantoa — kyllä on. Tämän aloitteen tarkoitus on huolehtia, että Suomesta ei tule Irlanti, siis siinä mielessä, että meillä on sitä kohtuuhintaista sähköä ja tämä potentiaali uuteen sähköntuotantoon realisoituu samassa tahdissa kuin kulutus kasvaa. No, sitten tätä aloitetta on haastettu sillä, että eikö kokoomuslainen usko siihen, että sähkömarkkina toimii, siis että sähkönkulutuksen kasvu synnyttää joka tapauksessa uutta sähköntuotantoa. Aivan varmasti uskon, että näin tapahtuu, lopulta. Kuten edustaja Lyly kuvasi, nämä sähköntuotantoinvestoinnit ovat todella pitkiä hankkeita. Jos ajatellaan tällaista ydinvoimainvestointia, se on todennäköisesti yli kymmenen vuotta, senkin jälkeen, kun tämä hyvä hallitus on uudistanut ydinenergiasääntelyn. Sen kymmenen vuoden aikana tämä raju sähkön hinnannousu voi olla Suomen taloudelle todella kohtalokas. Eli tämä aloite huolehtii siitä, että tämä muutos tapahtuu hallitusti ja uutta kulutusta seuraa jatkuvasti uusi sähköntuotanto. Minä ajattelen, että tämä on semmoinen minimiregulaatio, joka me tarvitaan, jotta tätä muutosta pystytään hallitsemaan. No, edellisissä puheenvuoroissa on noussut esille myös tarve priorisoida hankkeita. Orpon hallitus on siis tuomassa, kuten ministeri Multala on kertonut, hallituksen priorisointiesityksen, jossa siis tullaan säätämään niistä kriteereistä, joilla eri hankkeita priorisoidaan, kun verkon kapasiteettia jaetaan. Eli tullaan antamaan etusija sellaisille hankkeille, jotka ovat sähköjärjestelmän ja verkon kannalta mahdollisimman ystävällisiä. Itse toivon, että näissä kriteereissä olisi siis sisällä niitä samoja elementtejä, joita tässä lakialoitteessa on. Eli toisin sanoen sellainen datakeskus, jolla esimerkiksi on säätövoima, saisi etusijan suhteessa sellaisiin datakeskuksiin, joilla ei ole säätövoimaa. Tietenkin sitten tavallisten suomalaisten kannalta kriittistä on se, että kuluttaja-asiakkaat pääsevät joka tapauksessa kärjessä verkkoon, kun siitä rajallisesta verkkokapasiteetista kilpaillaan. — Puhemies, mikä oli tämä aikaraja nyt? [Puhemies: Seitsemän minuuttia!] — Seitsemän minuuttia, no niin, jatkan sitten vielä hetken. Lakialoitetta on haastettu myös sellaisella väitteellä, että tämä vie Suomelta kilpailukyvyn datakeskusinvestoinneista. En pidä tätä siis lainkaan uskottavana sen takia, että Suomessa on jo syntynyt sellaisia datakeskushankkeita, joissa hankekehittäjä on todennut, että ei kannata investoida tähän lyhytaikaiseen säätötarpeeseen eli UPSeihin ja dieselmoottoreihin, vaan meidän kannattaa laittaa sama raha pitkäaikaiseen säätövoimaan ja rakentaa moottorivoimala ja tarjota sitä kapasiteettia sitten markkinoille silloin, kun sitä ei datakeskus tarvitse. Eli tällaisia hankkeita jo kehitetään Suomessa, ja toisin sanoen liiketaloudellisesti ne on käytännössä todettu kannattaviksi. Mutta sitten toinen peruste on tosiaan LUT-yliopiston tuore tutkimus, joka julkaistiin keväällä ja joka on tämän lakialoitteen yhtenä pontimena. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sitä, onko Suomen oloissa teknis-taloudellisesti mahdollista pyörittää datakeskusta off grid eli täysin oman tuotannon varassa vuoden jokaisena tuntina. Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli, että kyllä, se on teknisesti mahdollista ja se olisi vielä taloudellisesti kannattavaa. Eli tässä on myös tutkimustietoa taustalla. — Palaan vielä muihin pointteihin myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille asian esittelystä. Paitsi että tekoäly kehittyy kovaa vauhtia Suomen julkinen talous on huonossa kunnossa. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa jättää hyödyntämättä tekoälyn tuomia mahdollisuuksia julkisella sektorillakaan. Verohallinto vastasi vuonna 2024 1,7 miljoonaan ja Kela 2,2 miljoonaan puheluun, ja näihin puheluihin vastasivat siis ihmiset. Automaatio ja tekoälyn käyttö tällaisessa neuvonnassa vapauttaa voimavaroja todella sinne, missä ihmisiä eniten tarvitaan, eli tekemään niitä ratkaisuja, tekemään päätöksiä, ja soveltamaan esimerkiksi oikeusnormeja. Itse asiassa siinäkin varmasti piakkoin tekoälystä on hyötyä, mutta ihmisen tekemää ratkaisua ei joka tapauksessa koneelle voida ulkoistaa itse asiassa varmaan koskaan, näin uskon. Mutta yhtä kaikki tekoälyn käyttö voi nostaa julkisen sektorin tuottavuutta aivan huomattavasti. Tuossa edellisessä puheenvuorossa on hyvin ansiokkaasti käsitelty niitä huolia ja riskejä, joita tekoälyn käyttöön liittyy, mutta itse haluan nostaa esille myös niitä mahdollisuuksia nimenomaan kansalaisten kannalta. Tekoälyn käyttö neuvonnassahan mahdollistaa palvelun ketterämmin virka-aikojen ulkopuolella, ja uskallan väittää, että tekoälyyn perustuva neuvonta voi parhaimmillaan antaa tarkempaa, objektiivisempaa ja yhdenmukaisempaa tietoa kansalaisille. Tämä esitys ei anna tekoälylle mitenkään vapaita käsiä. Siinä on velvoitettu viranomaiset arvioimaan etukäteen riskejä ja näitä syrjiviä vaikutuksia, joihin edustaja Hänninen viittasi, ja myös määrittelemään se data, johon tämä neuvonta pitää perustaa. Tämähän on aivan oleellinen asia, koska kuten tiedetään, tekoälyllä on taipumus myös hallusinoida, mikä itsessään on muuten merkittävä riski viranomaistoiminnan kannalta. Viranomaisten pitää valvoa tekoälyn antamaa neuvontaa, nimetä vastuuhenkilöt, ja tätä kautta myöskin virkavastuu kohdentuu ja määritellään ja näin varmistetaan, etteivät vastuut hämärry. Juuri näihin kysymyksiin liittyy myös merkittäviä perustuslakikysymyksiä, ja sen takia on todella tärkeätä, että tämä lakiesitys lähetetään perustuslakivaliokuntaan, joka on itse asiassa ottanut tämän esityksen jo ennakkokäsittelyyn, kuten meillä on tapana paljon tehdä. Täytyy huolehtia, että tämän murroksen keskelläkin saadaan turvattua muun muassa hyvän hallinnon takeet ja virkavastuu, joka on Suomen perustuslaissa nimenomaan henkilökohtaista vastuuta, saadaan kohdennettua tehokkaasti. Nämä ovat viime kädessä jokaisen kansalaisen suojaa tämän valtavan murroksen keskellä, jonka tekoäly suomalaiseen yhteiskuntaan tuo riippumatta siitä, haluammeko sitä vai emme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tästä erinomaisesta lakiesityksestä. — Opiskeluperusteisen maahanmuuton pitää perustua tähän. Suomeen on tervetullut opiskelemaan ja sen jälkeen rakentamaan tätä yhteiskuntaa, tekemään töitä ja yrittämään, mutta opiskeluajan pitää kyetä elättämään itsensä. Ei kerta kaikkiaan käy, että ulkomailta tullaan heikoilla edellytyksillä pärjätä Suomessa ja päädytään jopa leipäjonoihin. TEMin selvityksen mukaan osa ulkomaisista koulutusagenteista on johtanut opiskelijoita harhaan muun muassa työllistymismahdollisuuksista ja opiskelijat ovat velkaantuneet kalliiden välitysmaksujen vuoksi. Siis tähän opiskeluperusteiseen maahantuloon liittyy vakavia väärinkäytöksiä tällä hetkellä, ja niihin tällä tärkeällä esityksellä puututaan. Osa opiskelijoista osaa opiskelukieltä käytännössä heikosti eikä pärjää lopulta opinnoissa, ja osa on käyttänyt opiskelijan oleskelulupaa pääasiallisesti keinona päästä Suomeen työmarkkinoille. Tämä ei ole oikea väylä tulla Suomeen töihin, kun tullaan opiskelijan oleskeluluvalla. Ja on siis täysin kestämätöntä, että nykyisellään perheenjäsenet voivat hakea opiskelulupaa samaan aikaan opiskelijan kanssa ilman että on nähty, miten arki käytännössä täällä Suomessa sujuu ja onko mahdollisuuksia elättää perhettä täällä Suomessa. Tämä ehdotettu vuoden asumisaikavaatimus korjaa tätä epäkohtaa, ja todella perusteltu muutos sekin. No, tässä edelliset puhujat viittasivat siihen, että nämä lähtömaat ovat muuttuneet, ja palataanpa niihin syihin, minkä takia ne ovat muuttuneet: Ne ovat muuttuneet sen takia, että Marinin hallitus viime kaudella sääti uudistuksen, joka käytännössä avasi Suomen ovet ja ikkunat niin, että lähes olemattomalla toimeentuloedellytyksen valvonnalla pääsi Suomeen opiskelemaan. Olin itse silloin hallintovaliokunnassa, kun tätä Marinin hallituksen nyt epäonnistuneeksi osoittautunutta uudistusta tehtiin, ja me kokoomuksessa vastustimme tätä uudistusta. Meidän vastalauseen voi käydä sieltä lukemassa. Aivan erityisesti kiinnitimme huomiota siihen, että toimeentuloedellytyksen valvonta ei tietenkään voi toimia niin, että sen tiliotteen lähettää kerran, tullessaan Suomeen ja sen jälkeen ei käytännössä enää valvota. Todella tämä uudistus on johtanut näihin ongelmiin, joita nyt Orpon hallitus ja työministeri Marttinen tällä esityksellä korjaavat.

Arvoisa puhemies! Yritän vielä nyt kerran vääntää tämän rautalangasta. Edustaja Viitasen puheenvuoron perusteella jäi sellainen käsitys, että SDP:lle olisi itseisarvo se, että jonkun verotus on korkea. [Pia Viitanen: Ei, tässä tilanteessa!] Verotuksen funktio on se, että me kyetään rahoittamaan nämä monet hyvät hyvinvointivaltion palvelut — koulutus, terveydenhuolto — pitämään yllä oikeusvaltiota, turvallisuutta, sisäistä turvallisuutta, maanpuolustusta. Ja kun on niin, että veroja laskemalla verotuotot voivat nousta — ja näin siis todella Ruotsissa tapahtui todistetusti, kun sikäläinen solidaarisuusvero poistettiin, verotuotot nousivat — niin minkä ihmeen takia tällaista veroa pitäisi ylläpitää? Kateudesta — se oli kysymysmerkki — vai mistä syystä? Eli veroja keventämällä on mahdollista saada lisää verotuottoja kaikkiin näihin hyviin asioihin, tärkeisiin asioihin, palveluihin. Tottahan semmoinen veronkevennys kannattaa tehdä. Kannustan tutustumaan tähän Lafferin käyrään, joka todella osoittaa sen, että tietyn pisteen jälkeen, kun verotus käy kerta kaikkiaan liian ankaraksi, [Jari Koskela: Saturaatiopiste!] — saturaatiopiste — verotuotot eivät enää nouse. Suomi on niin ankara verottaja, varsinkin ansiotuloissa, ylimmissä tulodesiileissä, että tämä veronkevennys johtaa siis parempiin verotuottoihin. Se kannatti tehdä. Kaikki voittavat.

Arvoisa puhemies! Tosiasiahan on se, että palkansaajien ostovoima on kasvanut voimakkaasti koko tämän kauden. Se lähti kasvuun heti, kun Orpon hallitus aloitti, [Pia Viitanen: Taisi mennä jana väärään kohtaan!] ja pitkään jatkuneesta kurimuksesta saatiin suunta käännettyä. Se on erinomainen asia suomalaisille palkansaajille. Ihmettelen sitä, että näistä muutamista kymmenistä euroista puhutaan niin kuin ne eivät olisi rahaa pienituloisille ihmisille. Siis, toden totta, ne ovat meille kaikille rahaa. Suunta on se, että jokaisen palkansaajan lompakossa on tämän kauden jälkeen enemmän rahaa omasta palkasta kuin silloin, kun Marinin hallitus lopetti. Se on tosiasia, jota SDP ei pääse karkuun. Ja mitä tulee näihin ylimpien tulodesiilien veronkevennyksiin, niin onko siis todella niin, että SDP:n mielestä rajaveroprosentti 52 ei riitä — että se ei riitä, että palkasta, tienatusta lisäeurosta, menee yli 50 prosenttia veroihin, vaan sen pitäisi olla enemmän? Kertokaapa, kuinka paljon sen enemmän pitää olla: 55, 60, 65, 70? Mikä on tämä reilu veroprosentti? Tämä olisi tärkeä kuulla. Ruotsissahan demarit ovat olleet sillä tavalla viisaita, että ne poistivat sikäläisen solidaarisuusveron tuossa taannoin, ja sen johdosta verokertymä lähti kasvamaan. Tästä on ihan dataakin Ruotsista. Tämä johtuu siitä, että kun verotus on liian ankaraa, niin verotuotot eivät enää kasvakaan, kun ihmiset reagoivat kannustimiin. Minä väitän, että tämä sama tapahtuu myös Suomessa. Verotuotot kasvavat, vaikka veroja alennetaan, koska työn tekemisen kannustimet paranevat. Tämä tunnetaan Lafferin käyränä. Todella, kuten ollaan laskelmia nähty, itse asiassa on niin, että hyvin tienaavat maksavat ensi vuonna palkkaveroista suuremman osuuden kuin vuonna 2023. Näin on siitä huolimatta, että ylimpiä marginaaliveroja on kevennetty, niin kuin pitääkin. Kokoomuksen mielestä jokainen suomalainen on ansainnut entistä suuremman osan oman työnsä hedelmistä itselleen. Ahkeruuden pitää kannattaa aina.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä on käyty keskustelua kotitalousvähennyksestä, ja totta kai juuri näin, siis kotitalousvähennyksen korottaminen on aivan oikea toimi, ja se tulee lisäämään kotimaista yrittäjyyttä, parantaa sen edellytyksiä palvelusektorilla ja tuo mahdollisuuksia myöskin ostaa kotiin tärkeitä palveluja ja tuo helpotusta arkeen. Mutta kun kuuntelin tätä SDP:n puhetta, niin onhan tämä nyt perin kummallista, kun te ette pääse pakoon sitä, että tämä hallitus on keventänyt 1 100 miljoonalla eurolla keski- ja pienituloisten palkansaajien verotusta. [Jaana Strandman: Juuri näin!] Tämä on niin valtava kädenojennus pieni- ja keskituloisten lompakkoon, se on historiallinen ojennus, ja sen on tehnyt Orpon hallitus suomalaisille palkansaajille. Tätä faktaa te ette pääse karkuun. Olisikin tietysti hienoa kuulla, näettekö te samoin kuin kokoomus, että tällä linjalla tulee seuraavalla kaudella jatkaa — työn verotusta tulee keventää, näitä kevennyksiä tulee jatkaa, ja tulevalla kaudella ei tule tehdä kiristyksiä työn ja yrittämisen verotukseen. Teidän esittelemät toimet tulevalle kaudelle sisälsivät 5 000 miljoonan euron veromoukarin työn ja yrittämisen verotukseen. [Jaana Strandman: Ohhoh! — Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Ai palkansaajille?] Tällainen veromoukari murskaisi Suomen talouskasvun. Suomella ei ole varaa tällaiseen verolinjaan. [Jaana Strandman: Juuri näin!] On jatkettava samaa linjaa, jota tämä hallitus on tehnyt. Ensi vuonna muuten pieni- ja keskituloisten verotusta kevennetään edelleen, yli 200 miljoonaa euroa. Tällä linjalla tulee jatkaa. Suomalainen palkansaaja on ansainnut oman työnsä hedelmistä entistä isomman osuuden. Työn pitää kannattaa.

Arvoisa puhemies! SDP on siis löytänyt talousviisauden nyt sieltä Espanjasta, ja kerrataan vielä kerran, mitä se Espanjan linja on. Se on mässäilyä EU:n velkapaketin 80 miljardin euron suorilla tuilla, joita Espanja käyttää vieläpä miljarditolkulla laittomasti, ja näitä miljardejahan maksaa siis suomalainen veronmaksaja, kiitos Marinin hallituksen, joka kävi kuittaamassa Brysselin yössä tällaisen paketin. Äänestin vastaan. Se on massiiviset varjotyömarkkinat, joissa pimeillä työpaikoilla riistetään maahanmuuttajia. Se on kyvyttömyyttä tehdä maalle edes budjettia. Mutta, puhemies, silti, näin kelvottomasta politiikasta huolimatta, Espanjan sosialisteilla on jotain, mikä SDP:ltä puuttuu — edes jokin linja.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitos, ministeri Multala, tämän äärimmäisen tärkeän lakiesityksen esittelystä täällä salille. Tosiaan käsittelemme ydinenergialain kokonaisuudistusta, jota siis perustellusti voidaan pitää tämän vuosikymmenen merkittävimpänä yksittäisenä energiapoliittisena päätöksenä Suomessa. Tämä uudistus edistää varmaa ja kohtuuhintaista — painotan itse näitä kahta ensimmäistä — sekä tietysti puhdasta sähköntuotantoa Suomeen. Suomalaiset kodit ja teollisuus kiittävät tästä uudistuksesta aivan varmasti tulevaisuudessa. Nykyinen ydinenergialaki on siis yli 35 vuotta vanha. Sitä on vuosien varrella paikattu sieltä täältä, ja nyt on aika tehdä perusteellinen uudistus. Hallitus siis päivittää ydinenergialainsäädännön vastaamaan nykypäivän teknologiaa, turvallisuusvaatimuksia ja suomalaisen yhteiskunnan tarpeita. Kuten edustaja Harjanne tuossa aiemmassa puheenvuorossa toi esille, vuonna 2019 teimme ensimmäisenä valtiopäivätoimenamme toimenpidealoitteen ydinenergialain uudistamisesta ja SMR-teknologian edistämisestä. Todella, olen tyytyväinen, että tämä pitkään ajettu tavoite on nyt, kiitos Orpon hallituksen, toteutumassa. Suomihan tarvitsee lisää puhdasta, kohtuuhintaista ja ennen kaikkea säävarmaa sähköä. Tänä talvena tuli jälleen muistutus siitä, että täällä pimeässä, kylmässä Pohjolassa emme voi laskea tulevaisuuden energiajärjestelmää ainoastaan tuulen ja auringon varaan. Tuuleton pakkasjakso nosti sähkön hinnan kohtuuttoman korkeaksi joiksikin viikoiksi. Eli tämän sääriippuvaisen uusiutuvan energiantuotannon rinnalle tarvitaan aivan välttämättä lisää vakaata perusvoimaa eli ydinvoimaa, ja tämä lakiuudistus mahdollistaa tätä. No, ydinvoimallahan on Suomessa maailmanlaajuisesti vertailtuna hyvin korkea hyväksyttävyys. Energiateollisuuden tuoreimpien kyselytutkimusten mukaan yli puolet suomalaisista haluaa lisätä ydinvoiman käyttöä Suomessa. Lähes 70 prosenttia suhtautuu ydinvoimaan myönteisesti. Myös täällä eduskunnassa on kansainvälisesti verraten poikkeuksellisen laaja parlamentaarinen tuki ydinvoimalle. Näin ei ole aina ollut, kuten kollegat ovat edellisissä puheenvuoroissa viitanneet. Käykääpä lukemassa esimerkiksi talousvaliokunnan 2000-luvun alun ja 2010-luvun alun mietintöjen eriäviä mielipiteitä, kun periaatepäätöksiä on täällä eduskunnassa viimeksi käsitelty. Mutta järki voitti, ja on todella arvokasta, että tämä lakiuudistus näyttää nauttivan näin laajaa tukea täällä. Puhemies! Uudistuksen keskeinen tavoite on siis sujuvoittaa ydinenergiahankkeiden luvitusta samalla pitäen kiinni turvallisuudesta ja ydinjätteen vastuullisesta hoitamisesta. Suomen ydinturvallisuushan on maailman huipputasoa, eikä siitä tule tinkiä. Tämä korkea turvallisuustaso on varmasti yksi syy sille, että ydinvoima nauttii Suomessa niin korkeaa hyväksyttävyyttä. Eduskunnan sijaan valtioneuvosto tulee tämän esityksen mukaan tosiaan päättämään uusista ydinenergiahankkeista, ja pienempien laitosten osalta päätösvalta olisi työ- ja elinkeinoministeriöllä, siis periaatepäätöksen osalta, ja eduskunta saa edelleen tosiaan selonteon tehdyistä ratkaisuista. Tämä uusi luvitusmalli kaikkinensa sujuvoittaa ydinvoiman rakentamista ja mahdollistaa esimerkiksi useamman pienydinreaktorin periaatepäätöksen kerralla. Ajattelen, että kaikkein tärkein periaatepäätös tässä salissa luonnollisesti annetaan itse tällä lailla. Sillä annetaan ydinvoimalle se tarvittava yhteiskunnallinen hyväksyttävyys. Pitäisin myös erittäin tärkeänä sitä, että tulevatkin hallitukset tekevät vastaavanlaisen poliittisen lupauksen, jonka Orpon hallitus on tehnyt hallitusohjelmassaan eli minimoinut sitä poliittista riskiä lupaamalla, että kaikki vaatimukset täyttävät hankkeet tulevat saamaan hallitukselta myönteisen vastaanoton. Tietysti erityisen tärkeää on, kuten aiemmissa puheenvuoroissakin on tuotu esille, se, että tämä laki luo edellytykset SMR-reaktoreiden rakentamiselle Suomeen. Nämä uudet modulaariset ratkaisut voivat mullistaa energiantuotannon, niitä voidaan massatuottaa, ne ovat kustannustehokkaita, ja ne soveltuvat erinomaisesti myös lämmöntuotantoon. Puhemies! Seuraava askel on edistää ydinvoiman luvituksen standardointia Euroopan unionin tasolla. Tavoitteena tulee olla, että yhdessä jäsenmaassa hyväksytty reaktori voidaan ottaa käyttöön myös muissa jäsenmaissa ilman tarpeetonta päällekkäistä prosessia. Näin mahdollistetaan sarjatuotantoa paremmin, alennetaan entistä enemmän kustannuksia ja vahvistetaan eurooppalaista energiaturvaa. Toiseksi odotan innolla hallituksen selvitystä lisäydinvoiman taloudellisista edellytyksistä. Pidän nimenomaan suomalaisen sähkönkäyttäjän edun mukaisena sitä, että Suomessa tehdään kaikki tarvittavat päätökset sen eteen, että lisäydinvoimaa, myös suuren mittaluokan lisäydinvoimaa, syntyy Suomeen. Suomi ei voi olla Ruotsia heikompi investointiympäristö ydinvoimalle myöskään taloudellisten edellytysten osalta, ja nostan tässä esille sen, että Ruotsin hallitus on antanut ja tehnyt poliittisia päätöksiä ja lainsäädäntöäkin jo siitä, miten uuden ydinvoiman syntymistä Ruotsiin myös taloudellisesti edistetään. Puhemies! Lisäydinvoiman ja myöskin sääriippumattoman säätövoiman lisääminen ovat ratkaisevan tärkeitä tosiaan suomalaisille kodeille ja yritysten kilpailukyvylle. Sähkön pitää Suomessa riittää, ja sen pitää olla aina kohtuuhintaista, myös tuulettomilla pakkasjaksoilla. Tämä lakiuudistus edesauttaa tämän tavoitteen toteutumista. Tämän myötä jo nykyisellään vahva ydinvoimamaa Suomi on entistä vahvempi ydinvoimamaa.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Käsittelyssä on siis EU:n listautumissääntelyn kansallista toimeenpanoa koskeva lakiesitys. Tällä on tietysti erittäin tärkeät tavoitteet keventää listautumissääntelyä, pienentää hallinnollista taakkaa, joka liittyy listautumiseen, ja siten madaltaa listautumiskynnystä, kuten edellä tuotiin esille, ja tätä kautta tietenkin sitten parantaa Suomessakin rahoitusmarkkinoiden ja pääomamarkkinoiden kehittymistä, mikä on tietysti Suomessa aivan erityisen tervetullutta ja tarpeellista. Nythän on niin, että kun yritys suunnittelee listautumista, niin se usein pohtii kahta asiaa: ensinnäkin sitä, mihin maahan tämä liiketoiminta sijoitetaan, ja toiseksi myös sitä, mitkä ovat mahdollisuudet osakkeenlistaukseen useammalla markkinapaikalla samaan aikaan. Tässä tilanteessa listautumiseen liittyvän sääntelyn eroilla voi olla ratkaiseva vaikutus siinä, mihin maahan tämä listautuva yritys päättää sijoittaa liiketoimintansa, ja toisaalta siinä, mille markkinapaikoille se samaan aikaan listautuu. Kuten edustaja Aalto-Setälä edellä viittasi, niin poiketen tästä muutoin hyvästä linjasta tässä hallituksen esityksessä todella edellytettäisiin edelleen sitä, että tämä listautumisesite täytyy laatia kansallisella kielellä eli suomeksi. Tässä Suomi kyllä poikkeaisi kansainvälisestä käytännöstä suhteessa siis tärkeisiin kilpailijamaihin, ei ainoastaan Ruotsiin, vaan oman käsitykseni mukaan 17 EU-maalla on jo käytössä mahdollisuus, että listautuminen voidaan tehdä esitteellä, joka on kansainvälisellä finanssimarkkinoiden kielellä eli käytännössä englanniksi. Lisäksi on tärkeää huomata, että hallitusohjelmassakin on linjattu, että kun EU-sääntelyä kansallisesti implementoidaan, niin ei oteta tätä Suomi-lisää käyttöön. Edustaja Wallinheimo edellisessä asiakohdassa viittasi tähän meidän talousvaliokunnan varsin johdonmukaiseen linjaan, jossa sitten hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä on näitä Suomi-lisiä, jos niitä on sinne päässyt mukaan, pyritty ottamaan pois. Ajattelen, että tässä on kysymys hyvin tärkeästä periaatteellisesta linjauksesta. Nimittäin kaikelle regulaatiollehan valmistelussa voidaan löytää joku peruste. Hyviä perusteita, minkä takia joku sääntö, normi otetaan käyttöön, löytyy kyllä. Jotta me pystytään jopa vähentämään Suomen taloutta ja tietysti laajemmin Euroopan taloutta haittaavan byrokratiasääntelyn määrää, tarvitaan tämmöisiä periaatteellisia linjauksia: kerta kaikkiaan lisää sääntelyä ei oteta. Näin ollen toivoisinkin, että tätä yksittäistä kohtaa tässä esityksessä voitaisiin vielä täällä eduskuntakäsittelyssä pohtia. Sillä voi olla todella ratkaiseva merkitys sen kannalta, päättääkö yritys sijoittua Suomeen ja aivan erityisesti listautua Suomeen samassa yhteydessä kun listautuu muissa maissa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat tässä edellä ovat tuoneet esille oikeastaan kaiken oleellisen, mitä tähän hyvään hallituksen esitykseen liittyy, ja minäkin haluan kiittää ministeriä hyvästä esittelystä ja hallitusta tästä esityksestä. Suomalaisen suurin yksittäinen investointi, ja monelle myös suurin haave, on se oma koti. Tämän esityksen ytimessä on se, että tämän investoinnin ja sen haaveen toteutumista edesautetaan keventämällä sääntelyä maltillisesti. Eli tämä nykyinen asuntolainojen 30 vuoden enimmäiskesto nostetaan 35 vuoteen ja sitten myös asuntolainojen enimmäislainakattoa nostetaan, mikä edesauttaa myöskin sitä lainansaantia. Taloyhtiölainojen puolelle myöskin tulee joustavoittamistoimia. On totta, että maltillisesti varmaan riskit nousevat näiden sääntelyn muutosten vuoksi. Mutta on muistettava se, että riskin ottaminen ja riskin kantaminen kuuluvat talouteen, ja semmoinen talous, jossa ei siedetä riskiä, ei myöskään kasva. Tässä haluan yhtyä myös niiden kollegoiden puheenvuoroihin, jotka ovat peräänkuuluttaneet pankkien riskinsietoa. Tästä on kuultu julkisuudessa puheenvuoroja viime aikoina myös pankkisektorilta. Eli on kysyttävä, onko tämä pankkien luottotappioiden pienuus tietynlainen indisio siitä, että suomalaiset pankit eivät sitä riskiä halua ottaa, ja onko tämä itse asiassa yksi taustatekijä sille, minkä takia paitsi asuntolainaa myöskin sitten yritysrahoitusta on pankeista palautteen perusteella vaikea saada. No, pankkisektorin toiminta, lainansaanti ja sääntely eivät tietystikään ole niitä ainoita tekijöitä, joita meillä asuntomarkkinalla on vaivaamassa. Eli kyllähän on niin, että rakentamiseen kohdistuu erityisesti pääkaupunkiseudulla voimakasta sääntelyä, ja jossain määrin myöskin voidaan todeta, että tonttimarkkina ei toimi toivotulla tavalla. Pidän ihan perusteltuna esimerkiksi semmoista kysymystä, että minkä takia kunnat panttaavat sitä tonttiomaisuutta odottaen niin sanotusti parempia aikoja. Tällainen tonttipolitiikka ja maapolitiikka eivät ole omiaan ainakaan pitämään huolta siitä, että sitä kohtuuhintaista asumista syntyy markkinaehtoisesti. Eli kyllä Suomen asuntomarkkinalla on vielä tehtävää, ja tämä on nyt hallitukselta yksi konkreettinen, hyvä toimi, jolla tässä suhdanteessa pyritään helpottamaan sen yksittäisen suomalaisen edellytyksiä toteuttaa oma investointi ja siten myöskin saamaan sitä asuntomarkkinaa toimimaan ja toisaalta rakentamista elvytettyä. — Kiitos.