Yrttiaho Johannes

Arvoisa puhemies! Hankintalain uudistus jatkaa kymmenien vuosien uusliberaalia linjaa Suomen paikallishallinnossa. Ideologinen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen on hajauttanut vastuun palveluiden laadusta, kustannuksista ja työntekijöiden asemasta aina vain hämärämpiin sopimusketjuihin. Hankintalakiesityksellä hallitus kiihdyttää nyt julkisten palveluiden yksityistämistä, heikentää työntekijöiden asemaa ja aiheuttaa samalla valtavat kustannukset julkiselle taloudelle. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen pitäisi jatkossa omistaa vähintään 10 prosenttia niin sanotuista sidosyksikkö- eli in-house-yhtiöistään voidakseen hankkia niiltä palveluita ilman kilpailutusta. Nyt tällaista omistusrajaa ei ole. Muutos on pienten kuntien näkökulmasta erityisen ongelmallinen mutta aiheuttaa tietenkin ongelmia myös isommille kunnille ja kaupungeille. Myös yksityisille yrityksille voi tästä esityksestä koitua ongelmia. Omistusrajaa koskevan uuden sääntelyn noudattaminen pakottaa kunnat ja hyvinvointialueet purkamaan paitsi olemassa olevia sidosyksikköjärjestelyjä myös markkinaehtoisia sopimuksia yksityisten kanssa. Mutta ennen kaikkea hallitus pyrkii esityksellään nyt ohjaamaan kunnat ja hyvinvointialueet yksityistämään julkisia palveluita. Arvioiden mukaan lisäkustannus pelkästään kunnille tästä esityksestä olisi ainakin 600 miljoonaa euroa, hyvinvointialueille satoja miljoonia euroja. Pahimmillaan lisäkustannuksia julkiselle taloudelle arvioidaan koituvan jopa 3—5 miljardia euroa. Kustannuksia syntyy muun muassa olemassa olevan palvelun purkamisesta, uuden palvelun ja järjestelmien sekä infran kilpailuttamisesta ja käyttöönotosta, osakekaupoista, sopimusmuutoksista sekä muutosvaiheen päällekkäisistä henkilöstö- ja sopimuskuluista. Pienille kunnille tällaiset kustannukset voivat olla kohtalokkaita, ja esitetyt muutokset tulevat varmasti johtamaan myös kuntien pakkoliitoksiin. Hallituksen politiikka on kallista yksityistämis- ja keskittämispolitiikkaa. Se on ristiriidassa myös perustuslain takaaman kuntien itsehallinnon kanssa. Yksityiset yhtiöt saavat lakimuutosten myötä entistä isomman siivun julkisista hankinnoista, joiden arvoksi on jo nyt arvioitu 38 miljardia euroa, samalla kun kuntien ja hyvinvointialueiden talous ja työntekijöiden asema sekä palveluiden laatu tulevat lakiesityksellä heikentymään. Sidosyksikköjen piirissä julkisista hankinnoista on noin seitsemän miljardia, ja arviolta puolet tästä voitaisiin lakimuutosten myötä ajaa markkinoille, siis noin kolme ja puoli miljardia hankintoja. Julkisomisteisten yhtiöiden Kustos ry tosin arvioi summan paljon pienemmäksi, ehkä vain 50—150 miljoonaksi, koska se olettaa isojen pääomistajien pitävän in-house-yhtiöt itsellään tai siirtävän palvelutuotannon omaksi toiminnaksi. Mutta näin ei suinkaan välttämättä tapahdu, ja pääministeri Orpon hallitus tietää sen. Paine kilpailuttaa ja yksityistää palveluita tulee kasvamaan hallituksen esityksellä ja esityksen myötä kokonaisuutena. Tässä ei ole tietenkään mitään yllättävää, että hallitus tällaista esittää. Orpon hallitus palvelee jälleen kerran EK:n ja Suomen Yrittäjien jäsenkunnan ja samalla myös kansainvälisten suuryhtiöiden yhtiövallan etua. Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei todellakaan vastaa meidän käsitystämme hankintalain uudistamistarpeista, veronmaksajien varojen vastuullisesta käytöstä, kuntien itsehallinnosta, saati työntekijöiden oikeuksien ja julkisten palveluiden ja hankintojen laadun turvaamisesta. Puhemies! Ehdotan, että eduskunta hylkää lakiehdotukset ja hyväksyy vastalauseen 4 mukaiset neljä lausumaehdotusta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi hankintalaiksi kiihdyttää julkisten palveluiden yksityistämistä, heikentää työntekijöiden asemaa ja aiheuttaa samalla valtavat kustannukset julkiselle taloudelle. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen pitäisi jatkossa omistaa vähintään kymmenen prosenttia niin sanotuista sidosyksikkö- eli in-house-yhtiöistään voidakseen hankkia niiltä palveluita ilman kilpailutusta. Nyt tällaista omistusrajaa ei ole. Hallitus käytännössä ajaa tällä esityksellään kunnat ja hyvinvointialueet yksityistämään nyt hyvin toimivia julkisia palveluita. Arvioiden mukaan lisäkustannus julkiselle taloudelle olisi ainakin 600 miljoonaa euroa, pahimmillaan useita miljardeja euroja. Kyse on erittäin kalliista yksityistämispolitiikasta. Jätin talousvaliokunnan mietintöön vasemmistoliiton vastalauseen, jossa esitämme korjauksia lakiehdotuksen säännöksiin. Aiemmin ilmoitin eriävän mielipiteeni myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon, muun muassa kuntien itsehallintoa heikentävien vaikutusten vuoksi. Tässä hankintalakiesityksessä ei ole sinänsä mitään yllättävää. Pääministeri Petteri Orpon hallitus palvelee jälleen kerran lähinnä EK:n ja Suomen Yrittäjien ja samalla myös kansainvälisten suuryhtiöiden etua. Yksityiset yhtiöt saavat lakimuutosten myötä entistä isomman siivun julkisista hankinnoista, joiden arvoksi jo nyt arvioidaan 38 miljardia euroa. Kuntien ja hyvinvointialueiden talous ja työntekijöiden asema sekä palveluiden laatu tulevat tällä lakiesityksellä heikentymään. Hankintalain uudistus jatkaa kymmenien vuosien uusliberaalia linjaa Suomen paikallishallinnossa. Ideologinen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen on hajauttanut vastuun palvelujen laadusta, kustannuksista ja työntekijöiden asemasta yhä hämärämpiin sopimusketjuihin. Kuntayhtiöitä perustamalla on heikennetty työntekijöiden työehtoja ulkoistamalla työnantajavastuut yhtiöihin, usein heikompien työehtosopimusten ja heikomman valvonnan piiriin. Suoran yksityistämisen vaikutukset ovat vielä vakavammat. Yksityiset yritykset kilpailevat halvimmalla mahdollisella hinnalla ja hakevat säästöt heikommista palkoista ja työehdoista sekä työntekijöiden vähentämisestä, vuokratyön käytöstä ja pitkistä alihankintaketjuista. Erityisesti alihankintaketjut tekevät työehtojen valvonnasta vaikeaa: mitä useammalle portaalle palvelu pilkotaan, sitä vaikeampi on tietää, kuka työn tekee ja millä ehdoilla. Tämä lisää räikeänkin työperäisen hyväksikäytön riskiä. Puhemies! Julkinen raha ei saa valua sopimuksiin, joissa säästöt tehdään työntekijöiden oikeuksista. Hankintalailla tulisi osaltaan varmistaa, että kilpailutuksissa ja hankintasopimuksissa ensinnäkin ilmoitetaan täyttä avoimuutta noudattaen alihankkijoiden ja vuokratyövoiman käyttö ja myöskin nimenomaan edistettäisiin vähintään lain ja työehtosopimusten mukaisia työehtoja, ja tätä parempi taso tulisi katsoa kilpailutuksissa eduksi yksioikoisen ja monella tapaa haitallisen halvimman hinnan tuijottamisen sijasta. Jos hankintalakia todella halutaan uudistaa vastuullisempaan suuntaan, lain ytimeen pitää nostaa työehdot, alihankinnan valvonta ja sääntely sekä julkinen vastuu. Nyt hallitus keskittyy avaamaan markkinoita yksityisille yhtiöille, vaikka todellinen ongelma on yksityistämisen, yhtiöittämisen ja epäterveen hintakilpailun aiheuttamat kustannukset ja työehtojen heikentyminen. Puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy lakiehdotukset vastalauseen 4 mukaisina. — Kiitos.

Puhemies! Julkisen talouden alijäämän ja siis hallituksen leikkausten syy on sotilasmenojen kasvu. Tämänhän valtiovarainministeri on usein täällä toistanut. Talous olisi liki tasapainossa ilman näitä lisäyksiä, mutta nyt on leikattu työttömyysturvaa, sotepalveluita, koulutusta, korotettu asiakasmaksuja — seurauksena työttömyyden ja köyhyyden kasvu. Kuitenkin kenraalit ovat saaneet ja tulevat saamaan enemmän kuin ehtivät käyttää. F-35-hävittäjähankinnallahan se alkoi, ja kun Yhdysvallat ja Trump vaativat Nato-mailta sotilasmenojen nostamista peräti viiteen prosenttiin bkt:stä, Suomi hyväksyi mukisematta. Olisi pitänyt uskaltaa sanoa ”ei”, niin pahaa jälkeä tämä suomalaisten hyvinvoinnille tekee. Käytännössä kuitenkin esitätte nyt Trumpin vaatimuksesta, että puolustusministeriön budjetti nostetaan vuoteen 2030 mennessä 9,2 miljardiin euroon — korotusta nykyiseen kolme miljardia. Se ylittää silloin ensi kerran opetus‑ ja kulttuuriministeriön budjetin. Saavutus sekin, [Puhemies koputtaa] siis enemmän aseisiin kuin koulutukseen. Tällaisen Suomenko te todella haluatte? [Mikko Savola: Aseisiin siksi, ettei tulisi sotaa!]

Puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että maanpuolustukselle tärkeä vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä valmistava, käsittelevä tai varastoiva tuotantolaitos voitaisiin toteuttaa ilman kaavoitusta rakentamisluvan sijoittamislupakäytännöllä, siis ”eräiden maanpuolustuksellisesti tärkeiden tuotantolaitosten sijoitusluvan perusteella”. Kaavamenettelyn ohittamisen ratkaisisi käytännössä puolustusministeriön lausunto. Tällaisen maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen lupahakemus voitaisiin asettaa etusijalle viranomaiskäsittelyssä. En voi yhtyä hallituksen esitykseen nykyisessä muodossaan enkä sitä koskevaan ympäristövaliokunnan mietintöön. Jätin tästä esityksestä myös eriävän mielipiteen talousvaliokunnan lausuntoon. Kaavoituksen tarkoituksena on luoda ennakoivaa, suunnitelmallista ja yhteensovittavaa alueiden käyttöä, jossa eri maankäyttö- sekä taloudelliset ja sosiaaliset ja ekologiset tarpeet otetaan huomioon. Esityksessä tarkoitetut maanpuolustukselle tärkeät laitokset eivät ole alueiden käytön kannalta vähäpätöisiä, eivätkä niiden vaatimat maa-alat ole pieniä. Lisäksi niillä voi olla ja hyvin todennäköisesti on haitallisia vaikutuksia luonnolle ja läheisten asuinympäristöjen turvallisuudelle. Kaavoituksen ohituskaista jälleen uudelle maankäyttömuodolle johtaa siihen, että edelleen vähennetään kunnan kaavoituksen merkitystä demokratian paikallisen toteutumisen keskeisenä perustana. Koska kuntien itsehallinto on turvattu perustuslain 121 §:ssä, olisi esitys ollut perusteltua viedä myös perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Kaavoituksen ohittaminen ja siten kunnallisen demokratian sivuuttaminen vähentää luottamusta päätöksentekoon, ja se vähentää hankkeiden hyväksyttävyyttä. Juuri tällä saattaa osaltaan olla muutoksenhakua lisäävä vaikutus. Rakentamislakiin esitetyt maanpuolustukselle tärkeät tuotantolaitoksen sijoittamisluvan edellytykset ovat säännöskohtaisilta perusteluiltaan suppeat, eikä niistä selviä, miten esimerkiksi elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä tulisi lupaprosessin yhteydessä tulkita. Sijoittamisen edellytyksistä puuttuu kokonaan erillinen säännös erityisten luontoarvojen säilyttämiseen liittyen. Tärkeää sijoittamisluvan soveltamisessa olisi nähdäkseni myös se, että tuotantolaitos on Suomen omalle maanpuolustukselle olennaisen merkityksellinen. Vähintäänkin selkeästi vientimarkkinoille pyrkiviin hankkeisiin tulisi soveltaa normaalia sääntelyä. Sijoittamislupakäytäntöön sisältyvä valitusoikeus on lähtökohtaisesti rajattu, sillä siinä ohitetaan kunnan kaavoitusprosessiin sisältyvä kansalaisten vaikutusmahdollisuus. Rakentamislain muutokseen ei ole enää ehdotettu sen luonnosvaiheen mukaista valitusoikeutta toimialueellaan sellaiselle rekisteröidylle yhteisölle, jonka tarkoituksena on ympäristön, terveyden ja luonnonsuojelun edistäminen. Rekisteröityjen yhteisöjen, kuten luonnonsuojelujärjestöjen, valitusoikeuden merkitys laillisuuden valvonnassa on kasvanut sitä mukaa, kun viranomaisten valitusmahdollisuuksia alueidenkäyttölainsäädännössä on vähennetty, eikä tätä oikeutta siksi tule rajoittaa. En myöskään kannata talousvaliokunnan lausunnossaan esittämää valitusoikeuden rajaamista edelleen hallituksen esityksessä ehdotetusta poistamalla valitusoikeus yleisöltä, jonka etua asiaa koskeva päätös koskee. Arvoisa puhemies! Esitänkin siis, että lakiehdotukset hylätään ja eduskunta hyväksyy vastalauseen 1 mukaisen lausumaehdotuksen. — Kiitos.

Puhemies! Yksityisessä turkulaisessa hoivakodissa vanhuksen sitominen johti tukehtumiskuolemaan. Uudenkaupungin sairaalassa potilas menehtyi valvonnan puutteen seurauksena. Vastaavia tapauksia on nyt hälyttävän monta ympäri maata, Espoosta Ivaloon. Hallituksen leikkaukset palveluiden rahoituksesta, hoitajamitoituksen heikentäminen, hoitajien irtisanominen ja henkilöstöpula lisäävät turvattomuutta sotepalveluissa. Henkilökunnalla ei ole aikaa, henkilökunta uupuu. Hoivan laatu heikkenee, väärät käytännöt ja vakavatkin virheet yleistyvät. Ministeri Rydman, leikkauksilla te teette nimenomaan tilaa ulkomaisen halvemman työvoiman käytölle, vaikka väitätte sitä torjuvanne. Ja pääministeri Orpo, kun te korostatte Suomen turvallisuutta ulkoisten uhkien edessä ja se varautuminen saa maksaa miljardeja ja taas miljardeja, niin minkä arvon te annatte ihan sille perusturvallisuudelle, joka teidän toimienne vuoksi horjuu hyvinvointialueiden palveluissa? Annatteko arvoa, vai leikkaatteko lisää?