Furuholm Timo

Arvoisa puhemies! Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu viidettä vuotta, ja se on muuttanut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa ja koko Euroopan turvallisuustilannetta merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Vasemmistoliitto tukee Suomen osallistumista operaatio Legioon, joka on perustettu syksyn 2025 aikana vastaamaan Ukrainan tarpeisiin. Operaation johtovaltiona toimii Norja, ja siihen osallistuvat Norjan lisäksi myös muut Pohjoismaat, Baltian maat sekä Puola. Suomi osallistuu operaatio Legioon enintään 40 sotilaalla. Operaation pääasiallinen toiminta-alue on Puolassa, mutta tiettyjä johtoesikunnan toimintoja toteutetaan Norjassa. Operaatioon liittyvä toiminta- ja tukialue rajautuu EU- ja Nato-maiden alueelle. Operaatioon osallistuva Puolustusvoimien henkilöstö ei toimi Ukrainan alueella. On tärkeää, että tuki Ukrainalle ja maan suvereniteetille, itsenäisyydelle ja alueelliselle koskemattomuudelle on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen prioriteetti. Suomi tukee myös Ukrainan tavoitetta kestävästä ja oikeudenmukaisesta, YK:n peruskirjan sekä kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän mukaisesta rauhasta. On myös tärkeää, että eduskuntaa kuullaan asian suhteen ja sen vaikutusmahdollisuudet turvataan. Epävakaa ja vaikeasti ennustettava ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne korostaa eduskunnan oikea-aikaisen informoinnin jatkuvaa tarvetta, jotta parlamentaarinen vuoropuhelu ja sitä kautta yhtenäisyys tässä salissa turvataan. Arvoisa puhemies! On sydäntä raastavaa seurata Ukrainan sodan kauhuja. Sodan koko ajan pitkittyessä ukrainalaisten jaksaminen on todella kovalla koetuksella. Venäjä on jatkanut häikäilemättömiä iskujaan siviilejä sekä siviiliyhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria kohtaan. Miljoonat ihmiset Ukrainassa ovat menettäneet kotinsa, ja pulaa on kaikista perusasioista, kuten vedestä, lämmityksestä ja terveydenhuollosta. Ukrainan sotilaallisen tukemisen lisäksi onkin tärkeää tukea ukrainalaisten siviilien elämää ja arkea Ukrainassa, sillä tämä luo osaltaan pohjaa maan tulevalle jälleenrakentamiselle. Siksi on hienoa ja tärkeää, että Suomi tukee Ukrainaa monin eri tavoin. Selonteon mukaan Suomi on antanut Ukrainalle tukea niin kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, siviilipuolen materiaalituen kuin puolustusmateriaalituen kautta. Arvoisa puhemies! Kansainvälisen yhteisön on tehtävä kaikkensa, jotta Venäjä lopettaa kansainvälisen oikeuden vastaisen laittoman hyökkäyksensä ja Ukrainaan saadaan rauha. Venäjä pyrkii ankaralla kulutussodankäynnillä aiheuttamaan sotaväsymystä sekä Ukrainassa että sitä tukevien maiden keskuudessa. On itsestään selvää, ettei Ukrainan tuki saa hiipua, sillä Ukrainan saama sotilaallinen ja taloudellinen tuki vaikuttavat myös ratkaisevasti siihen, millainen sen tuleva neuvotteluasema suhteessa Venäjään tulee olemaan, eli rauhanehtoihin. Nykyisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Euroopalta tarvitaan entistä vahvempaa yhtenäisyyttä, ja Suomen täytyy olla omalta osaltaan mukana sitä aktiivisesti rakentamassa. Suomen on vahvistettava yhteistyötä niiden maiden kanssa, jotka jakavat kanssamme yhteisiä intressejä ja arvopohjaa. Suomen ja koko Euroopan turvallisuustilanteeseen vaikuttaa myös osaltaan se, että Yhdysvallat on Donald Trumpin johdolla ottanut ulkopolitiikalleen aivan uuden suunnan, ja myös tämä muutos voi olla pitkäkestoinen. Euroopan onkin aika huolehtia omasta turvallisuudestaan itse ja vähentää riippuvuuttaan Yhdysvalloista. Euroopan on tehtävä myös selväksi, että rauhaa ei voi neuvotella suurvaltojen ehdoilla ilman Ukrainaa. Kysymys on Ukrainan tulevaisuudesta. Kyse on myös koko Euroopan turvallisuudesta, ja on aivan olennaista, että Ukrainan lisäksi myös Eurooppa on mukana neuvottelupöydässä. Arvoisa puhemies! Lopuksi totean jälleen sen tärkeän asian, että on ukrainalaisten itsensä päätettävissä, millaisilla ehdoilla rauha tulevaisuudessa rakennetaan. Vain he voivat itse arvioida, millaisen hinnan he ovat valmiita maksamaan sodan jatkamisesta tai sen lopettamisesta.

Arvoisa herra puhemies! Kun Orpon hallituksen hallitusohjelma ”Vahva ja välittävä Suomi” julkaistiin, me vasemmistoliitossa yritimme jo silloin kertoa hallitukselle kauniisti, että tässä ei hyvin käy, koska lopputulos oli jo eittämättä tiedossa: hallitusohjelman laskun maksavat huono-osaiset suomalaiset. Me yritimme sanoa, että yksipuolinen, työmarkkinoilla vallitsevaa sopimisen kulttuuria murentava työmarkkinapolitiikka vain heikentää kasvun näkymiä ja ajaa lopulta työmarkkinat isompaan juntturaan, mutta hallitus lähti hakemaan näyttävää selkävoittoa ay-liikkeestä. 100 000 uutta työpaikkaa oli kuulemma kiikarissa, mutta lopputuloksena saa vain potkut helpommin ja lakkoilusta sakkoa. Työpaikkoja ei näy missään. Me yritimme muistuttaa hallitusta jo vuonna 2023, että sosiaaliturvaleikkaukset johtavat samanaikaisesti sekä yhteiskunnallisten ongelmien kasvuun että talouden kannalta haitalliseen kysynnän laskuun, joka on omiaan tyrehdyttämään orastavan kasvun. Niiltä ihmisiltä leikkaaminen, joiden jokainen euro menee arjesta selviytymiseen, ei ole vastuullista eikä järkevää vaan julmaa talouspolitiikkaa — etenkin, kun hallitus ei halunnut selvittää leikkausten yhteisvaikutuksia. Arvoisa puhemies! Me yritimme tehdä selväksi, että työntekoon kannustavien suojaosien poisto on järjetön ajassa, jossa niin moni pienituloinen suomalainen tekee arjesta selvitäkseen vastentahtoisesti osa-aikatöitä, kun kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Nostimme esiin myös sen tosiasian, että työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto johtaa lapsiperheköyhyyden kasvuun, mutta hallitus valitsi laittaa valtion tilejä tasaamaan työttömien perheiden lapset. Tämän toimen juuria korjaillaan pahimmillaan pitkään. Opiskelijoiden taloudellinen kurittaminen ei näy osaamistason kasvuna vaan heidän asemansa heikentymisenä. Nuorten usko tulevaisuuteen ja työelämään on laskenut, koska juuri he ovat saaneet osansa hallituksen leikkauspolitiikasta. Arvoisa puhemies! Kolme vuotta hallitusohjelman julkaisemisesta voi todeta, että ei ministeriaitio eikä salin oikea reuna meitä kuunnellut, ja nyt ollaan tilanteessa, että Euroopan-ennätys on saavutettu työttömyydessä, asunnottomuus ja leipäjonot ovat kasvaneet, velka ei ole taittunut. Talouden kasvusta puhutaan paljon, muttei sitä näy, ja mikä surullisinta, monen suomalaisen luottamus tulevaisuuteen on rapistunut, kun epävarmuutta on tarjolla liiankin kanssa. Välillä syy on kuulemma Sanna Marinissa, välillä Donald Trumpissa muttei koskaan hallituksen epäoikeudenmukaisissa toimissa. Melkein miljoona suomalaista elää köyhyys‑ ja syrjäytymisriskissä. Ulosottovelvollisten määrä on jo yli 600 000. Nämä ovat karuja lukuja maailman onnellisimmalle kansalle. Arvoisa puhemies! Kun hallitusohjelma tuotiin eduskuntaan, totesi pääministeri Orpo, että hyvin tässä käy. Ehkä tarkennus olisi ollut paikallaan, että kenelle. Hyötyjien joukossa ovat olleet korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvat suomalaiset yksityiset terveysjätit ja kohta suuryritykset, kun yhteisöveroon ollaan hassaamassa melkein miljardi euroa samaan aikaan, kun suomalaisissa kotitalouksissa pohditaan perustarpeita, miten selvitään seuraavasta viikosta. Kysymys on aina lopulta arvovalinnoista, ei luonnonlaeista, vaikka talouden tila huono onkin. Hyvä hallitus, te penäätte vaihtoehtoja meiltä, ja me olemme niitä teille antaneet, mutta eivät ne teitä oikeasti kiinnosta. Eikä nyt ole kyse oppositiosta vaan siitä, kannatteko te vastuunne, myönnättekö epäonnistuneenne valitsemalla tämän epäoikeudenmukaisen linjan. Käynnissä olevassa kehysriihessä hallituksella on mahdollisuus korjata toimiaan, ja kansa odottaakin toimia, jotta suunta kääntyisi ja hyvinvointivaltio olisi hyvinvointivaltio. Kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamusehdotusta.

Arvoisa puhemies! Ei sitä huolta, joka monella suomalaisella liittyen sotepalveluihin on, voi ollenkaan vähätellä, eikä hallituksen vastuuta tilanteesta. Lähipalveluita on jo hävinnyt myös pääministerin kotimaakunnassa Varsinais-Suomessa. Luottamus sotepalveluihin tuskin paranee sillä, että 390 miljoonan euron leikkaus hyvinvointialueille on jo lähtenyt lausuntokierroksille. Sosiaalihuoltoon kohdistuu myös sadan miljoonan euron leikkaustavoite — pisara meressä, kuten tuore soteministeri asian ilmaisi, vaikka näitä säästöjä etsinyt työryhmä ei niitä löytänyt. Kysynkin: onko tuo pisara lopulta hoitoa tarvitseva ikäihminen, tukea tarvitseva lastensuojelun asiakas vai kenties vammaispalveluita tarvitseva vammainen? Kansa halunnee tietää, mikä haavoittuva ryhmä kärsii seuraavaksi tästä hallituksen suuryrityksiä ja miljonäärejä paapovasta politiikasta.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä aiemmissa puheenvuoroissa ihan oikein mainittiin monta kertaa ennaltaehkäisy ja taidettiin mainita myös sotepalveluiden saatavuus, ja toivon koko sydämestäni, että nämä salipuheet muuttuvat teoiksi. Kun juuri lähti 390 miljoonan euron leikkuri hyvinvointialueille lausuntokierrokselle, niin oletan sitten, että ne, ketkä puhuvat täällä päihdepolitiikan, huumepolitiikan ennaltaehkäisystä ja sotepalveluista, vastustavat myös tätä leikkuria, ettei tarvitse sitten kysyä, että eikö teitä hävetä. Arvoisa rouva puhemies! Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä itse aloitteesta ja lakivaliokuntaa aherruksesta tämän mietinnön parissa. Aloitteeseen liittyy monia ehdotuksia kannabiksen laillistamisesta sen verottamiseen asti. Tähän kokonaisuuteen liittyy monia erilaisia näkökohtia ja tietotarpeita, jotka olisi selvitettävä ennen mahdollista lainvalmisteluun ryhtymistä. Siksi en kannata aloitetta sellaisenaan. Käsittelemämme kansalaisaloite nostaa esiin kuitenkin laajemman ja tärkeän kysymyksen siitä, onko Suomen huumausainepolitiikan suunta tällä hetkellä oikea. Pitkään jatkunut rangaistuksiin nojaava lähestymistapa ei ole tuottanut toivottuja tuloksia käytön vähentämisessä eikä haittojen ehkäisyssä. Samalla on kertynyt näyttöä siitä, että rikosoikeudelliset seuraamukset voivat aiheuttaa ihmiselle merkittäviä ja pitkäkestoisia haittoja, vaikeuksia työllistymisessä, koulutuksessa sekä arjessa yleisesti, jotka ovat usein suhteettomia itse tekoon nähden. Siksi keskustelu käytön dekriminalisaatiosta on välttämätön. Kyse ei ole päihteidenkäytön hyväksymisestä vaan siitä, että politiikan keinot valitaan sen perusteella, mikä toimii parhaiten haittojen vähentämisessä. Kun käyttöä tarkastellaan ensisijaisesti terveys- ja sosiaalipoliittisena kysymyksenä, madaltuu kynnys hakea apua ja yhteiskunnan resurssit voidaan kohdentaa tehokkaammin. On myös tärkeää tarkastella sääntelyvaihtoehtoja avoimesti ja tutkimukseen nojaten. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että vaihtoehtoja on monenlaisia ja niiden vaikutukset riippuvat pitkälti toteutustavasta. Siksi tarvitsemme Suomessa laaja-alaista selvitystyötä, joka arvioi nykytilan hyötyjä ja haittoja sekä mahdollisia muutoksia, ei vain yhden aineen osalta vaan kokonaisuutena. Samalla on syytä tarkastella myös lääkinnälliseen käyttöön liittyviä esteitä, jotta potilaiden hoito toteutuu tarkoituksenmukaisesti. Arvoisa rouva puhemies! Toimiva päihdepolitiikka ei synny rangaistusten kovuudesta vaan siitä, kuinka hyvin onnistumme ehkäisemään haittoja ja tukemaan ihmisiä. Siksi on perusteltua edetä kohti mallia, jossa käytön dekriminalisaatio ja sosiaali- sekä terveyspoliittiset ratkaisut ovat keskeisessä roolissa. Tämä on lopulta sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kestävin suunta. Siksi kannatan edustaja Harjanteen tekemiä lausumaehdotuksia, joissa edellä mainittuihin seikkoihin pureudutaan.