Garedew Kaisa

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite turpeen puolesta on täsmälleen asian ytimessä. Turvetta koskevassa sääntelyssä ilmastohulluus eli ideologia on ajanut terveen järjen edelle. Kansalaisaloitteessa esitetään, että turve siirrettäisiin uusiutuvien veroluokkaan ja että huoltovarmuuslakiin turve määriteltäisiin strategiseksi kotimaiseksi ja uusiutuvaksi varmuusenergialähteeksi. Turve on käytännössä uusiutuvaa, koska sitä muodostuu koko ajan lisää. Lisäksi Suomessa turvetta muodostuu koko ajan enemmän kuin sitä nostetaan. On siis täysin pähkähullua, ettei sitä ole pystytty luokittelemaan uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Turvetta tarvitaan sekä energiakäyttöön että paljon muuhunkin, kuten turvallisen ja puhtaan suomalaisen ruuan tuotantoon. Turpeen saatavuus kaikkeen muuhun välttämättömään on täysin riippuvaista siitä, että energiaturpeen nostaminen on kannattavaa. Siksi kyse ei ole vain siitä, kuinka suuri osa Suomen lämmöntuotannosta on turpeesta. Se on vain yksi osa, mutta juuri se elintärkeä osa, turpeen säilyttämisen kokonaisuudessa. Olen jättänyt jo aiemmin eduskunnalle toimenpidealoitteen turveveron poistamisesta sekä SGEI-järjestelyn valmistelemisesta. Hallitus on ryhtynyt toimiin turpeen huoltovarmuusroolin vahvistamiseksi. Toisessa lisätalousarviossa Huoltovarmuusrahastolle myönnettiin kymmenen miljoonaa euroa turpeen varmuusvarastointiin, ja uusi turpeen tukimalli on nyt valmisteilla. Arvoisa puhemies! Kiitos tämän toimenpidealoitteen tekijöille ja allekirjoittajille. Tämä kannattaa nyt käsitellä valiokunnassa huolellisesti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Päästöjen laskentakaavat ovat täysin hatusta temmattuja sekoiluja. Varsinkin maankäyttösektorin eli muun muassa metsien ja peltojen isoin ongelma näissä ilmastotavoitteissa ja ‑vaatimuksissa on se, että päästöjen ja hiilinielujen laskenta on täyttä huuhaata ja vaihtelee eri maissa. Otetaan nyt esimerkki: Suomessa kivennäismaametsä sitoo muka kolme kertaa vähemmän hiiltä kuin täysin sama maaperä Ruotsin puolella. Siis miksi? Koska suomalaiset käyttävät erilaista laskentamallia. Sekä Ruotsin että Suomen laskentamallit ovat hyväksyttyjä virallisissa laskentatavoissa, mutta lopputulos on täysin eri. Päästöjen arvioiminen on pelkkää arvailua ja kikkailua, ja silti tavoitteista lipsumisesta voivat seurata miljardien kustannukset. Siis tämä on aivan pähkähullua toimintaa. No, nyt on vähän valopilkahduksia. Onneksi 2.9. Helsingissä vieraillut EU:n ilmastokomissaari Wopke Hoekstra tosin lupaili, että Suomen hiilinielulaskentaan olisi nyt tulossa joustoa, koska joudumme kaatamaan enemmän omaa metsää Venäjän tuonnin pysähdyttyä. Tämä on se valonpilkahdus kaiken tämän todella epäloogisen sekoilun keskellä. Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä erottaa toisistaan kaksi eri asiaa. On eri asia maltillinen luonnon suojeleminen. Me emme tietenkään halua meidän luontoa tuhota oikeilla saasteilla, viedä sinne hirveästi tuulivoimaa, vaan se on meille rakas isänmaan perintö, Suomen luonto ja metsät, sitä suojelemme maltillisesti. Sitten taas on globaali ilmasto, mihin ihmisen päästöt eivät voi vaikuttaa millään tavalla. Ilmasto on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan. Ilmastoon vaikuttavat aurinko, valtameret, pilvet ja vaikka mitkä muut, monet tekijät. Nyt tästä hiilidioksidista on tehty valheellisesti päävihollinen ja lanseerattu se nimellä ”saaste”, vaikka todellisuudessa hiilidioksidi on elämälle välttämätön kaasu. Kysyin jo aikaisemminkin, ymmärtävätköhän täällä kaikki sen, että ilmakehään vapautuvasta hiilidioksidista 96 prosenttia on suoraan luonnosta, siis 96 prosenttia, ja ihmisen toiminnasta on vain neljä prosenttia. Nyt tämä neljä prosenttia tästä hiilidioksidista on sitten muka tämän ilmastonmuutoksen syy ja kaiken pahan alku ja juuri. Sen takia ainoat järkevät ja hyödylliset ilmastotoimet olisivat sellaisia, että me täällä varaudutaan sopeutumaan näihin maapallon keskilämpötilan muutoksiin, joita tapahtuu ja aina on tapahtunut, joita tapahtuu joka tapauksessa täysin ihmisten toiminnasta riippumatta ja täysin meidän päästöistä riippumatta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tuulivoimaloille tulee vihdoin suojaetäisyys. Nyt säädetään uusi alueidenkäyttölaki, johon sisällytetään kauan kaivattu kansallinen etäisyysvaatimus tuulivoimaloiden ja asutuksen välille. Etäisyyspäätöksen mitta oli valitettavasti pettymys ja kompromissi. Perussuomalaiset ainoana hallituspuolueena ymmärsi sen merkityksen ja vaati siitä pidempää. Kansallinen etäisyysvaatimus saatiin siis perussuomalaisten ansiosta viimein lakiin, mutta ei ihan sellaisena, jota alun perin vaadimme, riittävän pitkänä. Lopullisessa, nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä vaadittava minimietäisyys on 1,25 kilometriä. Vielä luonnosversiossa ennen lausuntokierrosta etäisyydeksi oli ehdotettu kahdeksan kertaa pyyhkäisykorkeus, mikä olisi ollut hieman pidempi välimatka, vähän alle tai vähän yli kaksi kilometriä voimalasta riippuen. Omassa toimenpidealoitteessani etäisyydeksi ehdotetaan kymmenen kertaa pyyhkäisykorkeus tai minimissään kaksi ja puoli kilometriä, eli kaksinkertaista mittaa tästä esityksestä. Pyyhkäisykorkeus tarkoittaa sitä korkeutta, mihin voimalan lavat korkeimmillaan ulottuvat. Suojaetäisyyden linkittäminen voimalan pyyhkäisykorkeuteen ottaisi huomioon voimaloiden koko ajan kasvavan korkeuden. Tällä hetkellä suuret tuulivoimalat ovat noin 200 metriä korkeita, mutta suunnitteilla on jopa 300-metrisiä jättiläisiä. Kahden ja puolen kilometrin suojaetäisyysehdotus perustuu myös eurooppalaisiin tutkimuksiin, joiden perusteella voimalan etäisyys vaikuttaa negatiivisesti kiinteistön arvoon erityisesti 2,5—3 kilometriin saakka. Pidemmälle suojaetäisyydelle olisi siis ollut erittäin vahvat perusteet. Surullista, että niitä ei nyt kuunneltu. Erittäin tärkeä seikka on, että kunnille jätetään edelleen jatkossakin vapaus päättää pidemmästä etäisyydestä tai kieltää tuulivoiman rakentaminen kokonaan. Kuntapäättäjillä on nyt siis suuri vastuu varmistaa omien kuntalaistensa oikeuksien toteutuminen tässä asiassa. Kunnat ovat siis jo aiemminkin saaneet tehdä omia linjauksiaan vähimmäissuojaetäisyyksistä. Suurimmassa osassa kuntia se on kaksi kilometriä, Evijärvellä jopa järkevät neljä kilometriä, joka on tosi hyvä. Näistä ei nyt kannata lähteä yhtään peruuttelemaan, vaan pitää rohkeasti kiinni laajemmista suojavyöhykkeistä, koska tuulivoiman haittavaikutukset eivät todellakaan rajoitu siihen, että kiinteistöjen arvo laskee. Massiiviset tuulivoimalat näkyvät ja kuuluvat kauas ja vaikuttavat niin ihmisiin, eläimiin kuin ympäristöönkin. Tuulivoiman tuottama ääni on laajakaistaista ääntä. Korvin kuultavan äänen lisäksi se sisältää myös pieniä taajuuksia ja infraääniä. Pyörivien lapojen aiheuttama ääni voi häiritä lähellä asuvien unta, vähentää asukkaiden viihtyvyyttä ja aiheuttaa huolia mahdollisista terveysvaikutuksista. Arvoisa puhemies! Alueidenkäyttölain tuulivoimaa koskevilla muutoksilla tavoitellaan hallitusohjelman mukaista tuulivoiman hyväksyttävyyden vahvistamista. Etäisyyden säätäminen oli tärkeä askel oikeaan suuntaan, mutta pidemmällä etäisyysvaatimuksella tavoitteeseen oltaisiin päästy paremmin. Kuitenkin tässä hallituksen esityksessä on paljon hyvää. Suomeen tulee joka tapauksessa nyt yksi Euroopan kireimmistä sääntelyistä. Etäisyysvaatimuksen myötä tuulivoimaloiden etäisyys kasvaa 50 prosentilla nykyisin keskimäärin toteutuneesta 800 metristä. Ympäristövaikutuksen arviointivelvollisuuden rajaa suunnitellaan laskettavaksi kymmenestä viiteen voimalaan. Lisäksi maisemavaikutusten huomioimista vahvistetaan. Onneksi perussuomalaiset ovat hallituksessa muistuttamassa, että suomalaisten etu on laitettava myös ulkomaisten tuulivoimayritysten tuottohaaveiden edelle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomalaisille on saatava suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessa. Ruokapoliittinen selonteko on nyt annettu eduskunnalle ensimmäistä kertaa vuoden 2017 jälkeen. Ruokapolitiikan kärkitavoitteeksi on nostettu kannattavuus ja reiluus, huoltovarmuus, luonnon kantokyky sekä ruokakulttuuri ja hyvinvointi. Näiden eteen on jo tehty merkittävää työtä tällä hallituskaudella. Suomalainen ruoka on maailman puhtaimpia ja turvallisimpia. Kauran hyvinvointivaikutukset ja käyttömahdollisuudet ovat laajoja. Peruna on monipuolinen ja ravinteikas perinneruoka. Kotimainen liha on antibiootti- ja salmonellavapaata. Vesi ja ilma ovat puhtaampia kuin missään muualla maailmassa. Olemme tottuneet hyvään, ja saamme olla kiitollisia siitä. Toimivaa ja riittävää ruuantuotantoa ei kuitenkaan voida pitää itsestäänselvyytenä. Ruuantuotanto on säiden armoilla, ja sen kannattavuus on usein heikkoa. Maanviljely ei myöskään ole turvassa globaaleilta vaikutuksilta. Siksi energian kohtuullinen hinta ja lannoitteiden saatavuus on turvattava. Myöskään osuuskaupat eivät saa ryöstää alkutuottajien tuloja poljetuilla ostohinnoilla. Tätä koskeva hallituksen esitys on nyt eduskunnassa työn alla. Alkutuottajalle kuuluu riittävä palkka tehdystä työstä, ja tämän lakimuutoksen tarkoitus on osoittaa arvostusta suomalaisia viljelijöitä kohtaan. Selonteon mukaan ruokasektori on Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala. Se työllistää suoraan ja välillisesti yhteensä noin 320 000 henkilöä. Valtavalla määrällä suomalaisia elanto on siis suoraan riippuvainen alasta. Huoltovarmuuden turvaamiseksi turpeen käyttöä on lisättävä ja saatavuutta parannettava [Tuomas Kettunen: Hyvä!] sekä energiaksi että sen kaikkiin muihin käyttötarkoituksiin kasvu-, lannoite- ja jatkojalostetuotteina. Myös selonteossa nostetaan jälleen esille, että turve on määritelty strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi, minkä vuoksi sen saatavuus on turvattava. Jotain siis on tehtävä, ja pian. Olen itse jättänyt eduskunnalle toimenpidealoitteen turveveron poistamiseksi sekä SGEI-järjestelyn valmistelemisesta energiaturpeen huoltovarmuusroolin turvaamiseksi. [Tuomas Kettunen: Hyvä! Kannatettavaa!] — Hyvä. — Emme voi olla muun maailman tai vaihtelevan tuulivoiman varassa, jos jokin kriisitilanne syttyy. Arvoisa puhemies! Ruoka on elintärkeää ravintoa mutta myös osa kulttuuria. Vaikka tortillat ja sushit ovat osittain jo tuttuja suomalaisten ruokapöydässä, on tärkeää saada välitettyä nuorille sukupolville rakkaus perinteisiin suomalaisiin ruokiin, riisipuuroon ja riisipiirakoihin. Makumuistojen luominen ja ruokaperinteiden jatkuminen on omissa käsissämme. Hauen nappaaminen mökkirannasta päivällispöytään, marjaretki suvun salaiselle apajalle, makkaran paistoa nuotiolla tai korvapuustien leipominen yhdessä ja joulukinkun paistaminen joulutorttuineen — ne hetket osa muistaa omasta lapsuudestaan ja jakaa niitä eteenpäin omille lapsilleen ja lastenlapsilleen Tämä on erottamaton osa suomalaisuutta, juuriemme arvostusta ja ruokapolitiikan pehmeä puoli, mistä haluan myös tulevien sukupolvien saavan nauttia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus on sisäisen turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan säilyttämisen kannalta yksi tärkeimmistä osatekijöistä. Jos kriisi iskee, meillä on oltava ratkaisut ja raaka-aineet jo valmiina. Huoltovarmuuslain muutoksilla luodaan parempaa vakautta kriisinkestävyyteen sekä vahvistetaan ja selkeytetään Huoltovarmuuskeskuksen asemaa viranomaisena. Samalla huoltovarmuustoimenpiteiden rahoitusmallia uudistetaan. Huoltovarmuus koostuu monesta eri osa-alueesta. Kriittinen infra, kuten kaapelit, vesi, energia ja tärkeimmät kulkuväylät, on suojattava ja kyettävä tarvittaessa korjaamaan nopeasti. Huoltovarmuusvarastojen ylläpitäminen puolestaan on materiaalista varautumista: esimerkiksi sairaanhoidon tarvikkeita, viljaa ja polttoaineita. Tässäkin yhteydessä on tarpeen nostaa esiin turve, joka on määritelty strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi. Jos turpeen käyttö on kannattamatonta, silloin sitä ei nosteta riittävästi, sen saatavuus heikkenee ja sen myötä riittävien varmuusvarastojenkin ylläpitäminen vaikeutuu entisestään. Turpeen tärkeys ja monipuolisuus on tunnustettava ja Suomen ajettava EU:ssa sellaista politiikkaa, jolla turpeen kannattavuus saadaan palautettua, koska iso osa ongelmista on peräisin EU:sta ja päästölaskelmatavoista, joilla ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa. Samalla Suomessa on varmistettava, että yhtään turpeenpolttokattilaa ja turvekonetta ei enää poisteta käytöstä tai romuteta. Sellainen politiikka on ollut erittäin vaarallinen virhe. Arvoisa puhemies! Suomessa tehdään esimerkillistä työtä niin puolustuskyvyn kuin huoltovarmuudenkin eteen. Silti emme voi tuudittautua sen varaan, mitä on joskus tehty, vaan koko ajan on oltava kartalla siitä, mitkä ovat juuri tässä ajassa todennäköisimmät riskit. Samalla tavalla lainsäädännön on pysyttävä ajan tasalla ja reagoitava muuttuvaan maailmaan. Siksi tämäkin lakimuutos on nyt saatu maaliin ja sen myötä Huoltovarmuuskeskuksen tärkeälle työlle lisää selkeyttä ja vahvuutta osana viranomaiskenttää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kuten olen täällä jo usein sanonut, näistä aivan pähkähulluista hiilineutraalisuustavoitteista tulisi jo vihdoin luopua kokonaan. Jos, ja näköjään, niitä nyt aivan välttämättä halutaan pitää, niin ne pitäisi tietenkin arvioida hyödyn ja kustannustehokkuuden näkökulmasta. Tehdäänpä nyt vähän tätä arviointia. Kumpaan on pitkällä tähtäimellä hyödyllisempää laittaa rahaa: ilmastotoimiin vai suomalaisten arjen ja yritysten kilpailukyvyn parantamiseen? Ilmastotoimet maksavat Suomelle arvioiden mukaan miljardeja. Tarkkoja todellisia kustannuksia ei ole edes laskettu. Täysin vastuutonta. Olen jättänyt toimenpidealoitteen hiilineutraalisuustoimien kustannusten laskemisesta ja hiilineutraalisuustavoitteiden siirtämisestä. Jos nyt joku vielä haluaa uskoa ihmisten aiheuttaman hiilidioksidin vaikuttavan jollakin tapaa tähän ilmaston lämpenemiseen, niin silti tosiasiana säilyy se, että edes koko EU:n saati sitten Suomen hiilineutraalisuus ei muuttaisi maailmanlaajuista ilmastoa mihinkään suuntaan, koska Suomen päästöt ovat koko maailman päästöistä vain 0,8 promillea — niin pienet. Eli me kaikki täällä ymmärrämme, että ilmastonmuutoksen vuoksi ilmastotoimiin ei ole kenellekään hyödyksi laittaa penniäkään. Suomen valtion ensisijainen tehtävä on varmistaa, että Suomella on varaa pitää huolta kansalaistensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista sekä taata suomalaisille yrityksille kilpailukykyiset kasvualustat. Myös kohtuulliset autoilun kustannukset ovat merkityksellisiä pitkien etäisyyksien Suomessa. Samoin huoltovarmuuden on tultava ensin: fossiiliset polttoaineet ja turve ovat tarpeellisia täällä pohjoisessa ja kylmissä normaalioloissa mutta myös välttämättömiä kriisiajan energialähteinä, joiden käytön romuttaminen on äärimmäisen vaarallista. Entä onko vihreisiin energiahankkeisiin investoiminen ja fossiilisista polttoaineista luopuminen kustannustehokkaampaa, ja kenties siitä syystä niitä kannattaisi edistää? Usein fossiilittomat ratkaisut perustuvat enemmän ideologiaan kuin niiden todelliseen ylivertaisuuteen. Vain EU:n asettamien tavoitteiden ja päästökaupan takia esimerkiksi turpeen poltto tulee kalliiksi ja on pakko siirtyä hätäisesti tällä hetkellä tarjottaviin vaihtoehtoihin, vaikka investointitarpeet ovat kuinka mittavat ja vaikka kehitteillä olisi parempiakin ratkaisuja. Esimerkkinä sähköautomania ja kaupunkien investoinnit sähköbusseihin. Sähköajoneuvot ovat järjettömän kalliita hankkia ja korjata ja myös erittäin huono valinta tänne Suomen talviolosuhteisiin ja pitkiin välimatkoihin. Edullinen sähkö tosin voi nyt houkuttaa sähköautojen käyttöön halvoilla käyttökustannuksilla. Ei ole kuitenkaan tervettä kehitystä eikä tue edes vapaan liikkumisen mahdollisuutta, että olemme täysin riippuvaisia sähköstä myös liikkumisen mahdollistajana. Ukrainassa Venäjä on systemaattisesti iskenyt sähköinfraan. Samaan pitäisi varautua täällä Suomessa. Arvoisa puhemies! Vastaus siis on, että Suomen ilmastotoimet ovat täysin hyödyttömiä. Niillä ei ole mahdollista saavuttaa niiden ideologista tavoitetta eli ilmaston lämpenemisen pysäyttämistä. Ilmastotoimet ovat turhia ja kalliita ja monin eri tavoin suomalaisille haitallisia, jopa vaarallisia. Huoltovarmuuteen sekä kriisin ja katastrofien kestävyyteen panostaminen sen sijaan on aina järkevää. Hiilihulluuteen haaskattavaksi suunnitellut varat kannattaisi mieluummin suunnata niihin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä tästä turveteemasta. Selonteossa nostetaan esiin myös se näkökulma, että ruoantuotannon kannalta tärkeää kasvu- ja kuiviketurvetta tuotetaan yhä pääsääntöisesti energiaturpeen noston yhteydessä. Tulisi tiedostaa, miten valtava merkitys ja vientimarkkina kasvuturpeelle ja turpeen uusille käyttötavoille olisi. Esimerkiksi kasvihuoneviljelyyn tarvittavien kasvualustojen tarpeen odotetaan jopa kolminkertaistuvan maailmalla vuoteen 2050 mennessä. Turve on tosiaan aivan käsittämättömän ihmeaine, jonka potentiaalia ei olla osattu tunnustaa. Sitä pystytään Suomessa jalostamaan eläinrehuksi, joka parantaa eläinten terveyttä, tai biostimulantiksi parantamaan maaperää niin, että siitä saa enemmän satoa. Siitä valmistetaan jopa aktiivihiiltä, jolla puhdistetaan vettä. Jos turvetta ei ole tarjolla, niin seuraavaksi paras vaihtoehto esimerkiksi kasvualustaksi olisi alkaa rahdata kookoskuituja maailman toiselta laidalta. Siitäkö ilmasto kiittäisi? Turpeenpolton kannattavuuteen lämmöntuotannossa vaikuttavat eniten EU:n päästökauppa sekä energiayhtiöiden hiilineutraalisuusstrategiat, koska päästökaupan takia kaikesta ei-uusiutuvasta energiantuotannosta tulee liian kallista. Etenkin lämmöntuotannossa turve on tärkeä osa Suomen huoltovarmuutta. Pohjoinen sijaintimme pakottaa meidät laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja huolehtimaan energian ja lämmön tuotannostamme kaikissa olosuhteissa. Paljon puhutaan tästä ilmaston lämpenemisestä mutta ei juurikaan siitä, että viimeisten kuukausien aikana Suomi on ollut maailman kylmin maa suhteessa pitkän ajan keskiarvoon. Jotta turvetta olisi huoltovarmuusvarastoissa, sen kotimainen tuotanto on säilytettävä ja tuotantokoneiston on oltava kunnossa. Energiaturpeen huoltovarmuusroolin varmistamiseksi konkreettisia toimia olisivat esimerkiksi turveveron poistaminen sekä SGEI-järjestelyn valmistelu. SGEI-menettelyn kautta voitaisiin huoltovarmuusperusteisesti antaa tietyille tahoille tehtäväksi tuottaa kaukolämpöä nimenomaan turpeella. Käytännössä yrityksille tulisi julkisen palvelun velvoite, jolloin sitä voitaisiin rahoittaa julkisista varoista. Turve on kotimainen ja monikäyttöinen luonnonvara, jonka potentiaalia ei tule väheksyä, ja sen rooli energiahuoltovarmuuden osalta on todellakin turvattava. Onneksi Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu, että turvepeltoja tullaan jatkossakin käyttämään huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi. Jätin jo aiemmin eduskunnalle usean muun kansanedustajan allekirjoittaman toimenpidealoitteen turveveron poistamiseksi sekä SGEI-järjestelyn valmistelemiseksi. Toivon, että tämä toimenpidealoite todella etenisi. Arvoisa puhemies! Meillä on raaka-ainetta omasta takaa, turve, meillä on osaamista ja innovaatioita, ja meillä tarvitaan talouskasvua ja lisää energian huoltovarmuutta. Tätä tilaisuutta meidän ei kannata hukata. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Turve on tuotava takaisin ja nostettava sille kuuluvaan arvoon. Kiitos elinkeinoministeri Sakari Puistolle, joka on myös ottanut julkisuudessa kantaa turpeen puolesta, ja tästä aiheesta nyt keskustellaan yhteiskunnassa. Turve jää kuitenkin tässä energia- ja ilmastostrategiassa valitettavan pieneen osaan. On täysin käsittämätöntä, että turvetta ei luokitella uusiutuvaksi luonnonvaraksi, vaikka sitä muodostuu maaperässä koko ajan. Muutenkaan turpeen demonisointi ei perustu faktoihin, vaan vääriin laskelmiin. Esimerkiksi päästölaskelmissa ei huomioida sitä, että kasvuturpeen hiilimäärästä valtaosa säilyy maassa jopa sata vuotta, ja se pieni määrä, mikä haihtuu ilmaan, haihtuu erittäin hitaasti. Itse toki en olisi koko hiilidioksidiagendaan ja -laskemiseen ikinä lähtenyt mukaan. Toisekseen tunnutaan unohtavan, että myöskään suot eivät jää lopullisesti tuhotuiksi turpeen noston jäljiltä, vaan ne ennallistetaan ja niistä tulee erinomaisia luonnon monimuotoisuutta lisääviä elinalueita ja uusia hiilinieluja. Tämä pitäisi huomioida, jos halutaan uskoa, että hiilinielut pelastavat ilmaston. Turpeen rooli lämpöenergian lähteenä on tällä hetkellä melko pieni. Tämä ei ole mikään ihme, koska sen käyttöä on aiemmin niin raivokkaasti ajettu alas ilmaston nimissä. On kuitenkin huoltovarmuuden näkökulmasta äärimmäisen tärkeää, että turvekoneita ja turpeenpolttokattiloita ei enää tuhottaisi. Pieni valmis varmuusvarasto ei luonnollisesti riitä kriisien varalle, mutta turvetta pitää pystyä nostamaan ja polttamaan myös jatkossa koko ajan. Arvoisa puhemies! Tämä tammikuu oli kylmin 40 vuoteen. Oli tuuletonta, ja tuulivoimaloiden lavatkin jäätyivät. Meillä olisi mahdollisuus nostaa omasta takaa turvetta, mitä juuri talvikuukausina olisi tarpeellista käyttää, mutta on erittäin surullista, että EU on tehnyt sen käytön niin kalliiksi ideologisen päästökaupan takia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomi tuottaa vain 0,8 promillea koko maailman hiilidioksidipäästöistä. Me kaikki täällä olevat varmasti ymmärrämme sen, että tällä ei ole yhtään mitään todellista vaikutusta mihinkään ilmaston lämpenemiseen. Tämä kaikki ilmastokiihko täällä on tällaista ilmastoideologista poseeraamista. Hirttäytyminen kaikenlaiseen niin sanottuun vihreään energiaan ja ilmastoagendaan on aiheuttanut kuluja suomalaisille veronmaksajille, heitteleviä sähkönhintoja ja maatalouden kannattavuuden rapautumista. Sen sijaan Suomi tarvitsee vakaata toimintaympäristöä teollisuudelle, teknologianeutraalia innovaatioiden edistämistä, huoltovarmuuden priorisoimista sekä arjen kustannusten pysymistä kohtuullisina. Jokainen ihminen ja yritys tarvitsee energiaa, joten ei ole yhdentekevää, miten sen lähteisiin suhtaudutaan. Jos ilmastoideologian annetaan rajoittaa energiantuotantoa ja teollisuutta, ymmärrämme täällä varmasti, että teemme itsellemme ja Suomen kilpailukyvylle hallaa. Maailmassa on monta suurta maata, joissa tuotanto on merkittävästi halvempaa ja paljon vähemmän säädeltyä. Ilmasto muuttuu ja tulee aina muuttumaan. Uutta tutkimustietoa tästä ilmastonmuutoksesta saadaan jatkuvasti, esimerkiksi siitä, miten merten ominaisuus varastoida lämpöä valtavan pitkiä aikoja vaikuttaa eri mittausasemilta mitattuihin lämpötilatrendeihin. Ilmasto on maailmanlaajuinen, ja Suomen päästöt ovat mitättömät. Silti Marinin hallitus sääti tänne maailman kireimmät ilmastotavoitteet ja täysin ilman kustannusarvioita — aivan vastuutonta. Olen jättänyt toimenpidealoitteen hiilineutraalisuustoimien kustannusten laskemiseksi ja ilmastolain hiilineutraalisuustavoitteen siirtämiseksi eteenpäin. Sen ehdotuksia olisikin nyt hyvä käsitellä tämän selonteon yhteydessä. Suomen tulisi aina kaikissa päätöksissään huomioida ensin tietenkin Suomen kansallinen turvallisuus ja sitten toiseksi kustannukset valtiolle, yrityksille ja tavallisille Suomen kansalaisille. Suomi on Euroopan metsäisin ja soisin maa, ja silti EU painostaa meitä hakkuiden ja turpeen käytön rajoittamiseen. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että metsät ovat kuin ovatkin hiilinielu — apua, mitä sekoilua — ja että turvekoneita ei olisikaan kannattanut romuttaa, koska turvetta todella tarvitaan huoltovarmuussyistä ja lämmitysenergiaksi, myös kasvuturpeeksi ja moniin muihin käyttötarpeisiin, joihin se on täysin ylivoimainen ainesosa, Suomen myyntivaltti. Tällä kaudella olemme onneksi saaneet jo peruttua joitain pahimpia ilmastoideologisia pakkopaitoja, kuten jakeluvelvoitteen merkittävää nousua ja kuntien ilmastosuunnitelma-pakkoa. Seuraavaksi Suomi voisi ottaa mallia Yhdysvalloista, missä kumottiin viime viikolla polttomoottoriautoja koskevat päästörajoitukset. Samoin Yhdysvallat on vetäytynyt Pariisin ilmastosopimuksesta, siitä, missä sitoudutaan rajoittamaan maailman keskilämpötilan nousua. Suomi on tietysti siihenkin mennyt aikoinaan liittymään mukaan, vaikka ei tietenkään olisi kannattanut. Arvoisa puhemies! On ainoastaan tosiasioiden tunnustamista ja realismia todeta, että tarvitsemme myös fossiilisia polttoaineita sekä säistä riippumatonta energiaa ja ydinvoimaa. Tarvitsemme metsiemme puita ja maaperämme raaka-aineita oman hyvinvointimme kasvattamiseen. Oman kansan edun on tultava aina ensin. — Kiitos.