Harjanne Atte

Arvoisa puhemies! Tehokas tiedustelukoneisto on yksi tärkeä turvallisuuden pilari, ja se, että se toimii, vaan korostuu tässä ajassa. On tietysti tärkeätä, että meidän lainsäädäntö heijastaa teknologista ja toimintaympäristön muutosta ja elää siinä suhteessa ajassa. Samalla on niin, että kun tiedusteluvaltuudet tarkoittavat usein herkkiin perusoikeuksiin koskemista, niin silloin näidenkin lakien — olkoon kuinka huolellisesti kirjoitettuja tahansa — käsittelyn myös tässä talossa täytyy olla hyvin huolellista ja perusteellista. Meidän täytyy tiedostaa, että tehdään hyviä valintoja sen suhteen, että meillä on tehokas tiedustelukoneisto, joka kuitenkin toimii tasapainoisen lainsäädännön puitteissa oikein. Sen lisäksi tässä valvontapuolessa, jonka ministerikin mainitsi, täytyy sitten huolehtia, että valvonnan resursointi ja järjestäminen ovat asianmukaisia. Nämä 2019 voimaan tulleet lait ovat hyvä pohja tälle, ja on hyvä, että niitä pystytään järjestelmällisesti myös kehittämään. Se on, sanoisin, välttämätöntä tässä ajassa. Nostan itsekin tämän supo- tai siviilipuolen: Lähinnä totean sen, että on hyvä, jos ja kun nyt selvitetään sitä asiaa, tätä organisointia, mutta on hirveän tärkeätä, että siinä on myös sitten dialogia, jotta sotilas- ja siviilitiedustelun yhteispeli, tämä puoli, pelittää, niin että sitä tarkastelua ei tehdä ikään kuin kuplassa jonain laatikkoleikkinä, [Puhemies koputtaa] vaan katsotaan tätä meidän tiedustelukoneistoa ja tiedustelukulttuuria siinä yhteydessä laajasti.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen tavoitteet ovat pääosin kannatettavia. Luottamus taksialaan, turvallisuus ja reilu kilpailu on varmistettava asianmukaisella sääntelyllä, ja esitetyt muutokset taksinkuljettajan ajoluvan saamisen edellytyksiin, koulutukseen ja vilpin ehkäisyyn ovatkin perusteltuja. Sen sijaan esitykseen sisältyvät pakollisen taksamittarin ja värillisten rekisterikilpien vaatimukset eivät ole tarkoituksenmukaisia. — Eli tämä, edustaja Rintamäki, on se, mitä minä olen valiokunnassa vastustanut, ja edelleen jää epäselväksi, miten taksamittarit tai värilliset kilvet turvallisuuteen vaikuttavat. Itse asiassa valiokuntakäsittelyssä nimenomaan todettiin, että kävi ilmi, että se ei ole perustelu tälle puolelle tästä. Eli kun puhutaan siitä, mitä vihreät ovat esittäneet, niin puhutaan sitten siitä, mitä ja miksi vihreät ovat esittäneet, ihan niin kuin se on. Niin, siis todennäköisesti velvollisuudet taksamittariin ja erillisten taksikilpien käyttöön tosiaan lisäävät alalle tulon kustannuksia ja vaikeuttavat eritoten pienten taksiyrittäjien ja ‑yritysten toimintaa. Ne todennäköisesti nostavat kyytien hintaa, heikentävät saatavuutta, lisäävät hallinnollisia kustannuksia eivätkä ole tarpeen alan turvallisuuden tai luottamuksen palauttamisen näkökulmasta. Vaatimukset heikentävät sovelluspohjaisten taksipalvelujen toimintaedellytyksiä, mutta kadulta otettaviin kyyteihin liittyviä ongelmia ne eivät millään tavalla erityisen hyvin ratkaise. Alustatalouden ongelmia edustaja Furuholm nosti täällä esiin. Oikein hyvä huomio, mutta itse asiassa ne ovat paljon laajempia kuin taksialaan liittyvä kysymys, ja ehkä pitäisi katsoa sitä kautta eikä tällaisella keinotekoisella alaspesifillä sääntelyllä, jonka taustalla on muuten hyvin vahva lobbaus sieltä taksiyrityksistä. [Timo Furuholm: Se pitää paikkansa!] Taksialan aiempi vapauttaminen on tosiaan vaikuttanut markkinahintoihin. Joo, siinä oli ongelmia, en sitä kiistä, ja hyvä, että niitä tässä paikataan. Kilpailu‑ ja kuluttajaviraston mukaan taksien hinta on tosiaan suurissa kaupungeissa laskenut edellisen uudistuksen myötä keskimäärin 25 prosenttia. Myös talousvaliokunta nostaa omassa lausunnossaan esiin riskin siitä, että alalle tulo vaikeutuu ja nousevat kustannukset siirtyvät kuluttajahintoihin, ja myös on huoli tästä taksien saatavuuden heikkenemisestä. Se, että saatavuutta erikseen halutaan heikentää, on minusta erikoinen ratkaisu tilanteessa, jossa jo hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että taksipalveluiden saatavuudessa on ongelmia harvaan asutuilla alueilla, joilla kysyntä on hyvin epäsäännöllistä. Tämä tietysti pätee myös kaupunkialueilla erityisesti kysyntäpiikkien aikaan. Minusta huomionarvoinen riski onkin, että laillisen markkinan kaventuessa ja kallistuessa täysin sääntelyn ulkopuolella toimivien laittomien ja täysin pimeiden kyytien kysyntä ja houkuttelevuus saattavat kasvaa, mikä puolestaan heikentää näitä esityksellä tavoiteltavia parannuksia turvallisuuteen ja harmaan talouden torjuntaan. Eli kaiken kaikkiaan itse tosiaan jätin valiokunnassa vastalauseen liittyen siihen, että tämä esitys on muuten hyvä ja on syytä mennä eteenpäin mutta nämä vaatimukset nimenomaan pakollisesta taksamittarista ja värillisistä kilvistä olisi syytä tästä laista ottaa pois, kun niille ei sinänsä ole mitään erityisen hyviä perusteluita edes niillä perusteluilla, joilla tämä hallituksen esitys on tehty. Ihmettelen hallitusta, joka kovasti puhuu norminpurusta, yrittäjyydestä, kun sitten se tekee tällaisia esityksiä, joissa luodaan käytännössä heikoin perusteluin uusia normeja ja esteitä juurikin yrittämiselle ja taksiliiketoiminnalle. Siksi näin johtavan markkinaliberaalin puolueen edustajana esitänkin, että lakiesitys hyväksytään vastalauseen 1 mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä ja kollegoille hyvistä puheenvuoroista. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu jo viidettä vuotta. Näiden vuosien aikana Ukraina onnistui ja on onnistunut torjumaan Venäjän yritykset riistää ukrainalaisilta vapaus ja itsenäisyys. Olemme nähneet sodankäynnin teknologisen vallankumouksen, jossa drooneista eri muodoissaan on tullut keskeinen osa sotaa taistelutekniikan ja taktiikan tasolta operaatiotaitoon ja strategiaan asti. Sodasta on tullut kulutussotaa, jossa sotatalouden ja puolustusteollisuuden kyvyt korostuvat. Satojatuhansia ihmisiä on kuollut, vielä useampia haavoittunut. Eräät perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet sitten kevään 22. Ukraina puolustaa paitsi itseään myös koko Eurooppaa. Venäjän hyökkäystä ei oikeuta mikään. Sillä ei ole minkäänlaista oikeutta etupiiriin, eikä sillä kuulu olla sanansijaa vapaiden demokratioiden itsenäiseen päätöksentekoon. Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti meidät hakeutumaan Natoon. Se, että Ukraina puolustautui sisukkaasti, mahdollisti sen. Juuri nyt meillä on kiire rakentaa eurooppalaista puolustuskykyä, joka ei ole nykyisessä määrin riippuvainen Yhdysvalloista. Ukraina on se kilpi, jonka takana me tätä teemme. On siis meidän etumme, vastuumme ja velvollisuutemme tukea Ukrainaa paitsi niin kauan kuin on tarpeen, myös niin paljon kuin on tarpeen. Tavoitteena pitää olla se, että sota loppuu Ukrainan ehdoilla, ei Venäjän. Koulutus on tärkeä osa tätä tukea. Osallistuminen selonteon kuvaamalla tavalla operaatio Legioon on perusteltua, ja on erinomaista, että kansainvälisen koulutustuen tehokkuutta ja jatkuvuutta parannetaan samalla. Arvoisa puhemies! Suomi on asevelvollisuusjärjestelmänsä ansiosta Euroopassa sotilaskoulutuksen suurvalta ja suomalaiset ammattisotilaat ja reserviläiset arvokas voimavara ukrainalaisten kouluttamisessa. Asiantuntemuksen ohella arvokasta on se, että koulutustuki vapauttaa Ukrainan asevoimien omia resursseja muuhun käyttöön. Samalla on niin, että koulutusyhteistyö on vähintään yhtä arvokasta meille. Ukraina on viimeisten vuosien aikana oppinut käymään 2020-luvun maasotaa. Se on siinä maailman paras. Ukraina tietää myös parhaiten, miten juuri Venäjä käy sotaa. Ukrainalaisten kokemukset ja osaaminen on välttämätöntä hyödyntää omaa puolustustamme kehitettäessä täysimittaisesti. Koulutustuki ja koulutusyhteistyö ovat väylä tähän. Ukrainan opeistaan maksama hinta on ollut hirvittävä, mikä alleviivaa omaa moraalista velvollisuuttamme tukea kaikin tavoin. Suomen valtiollisen koulutustuen rinnalla Ukrainan tukena on toiminut merkittävä joukko suomalaisia vapaaehtoisia järjestöissä ja yksilöinä kouluttamassa sotilaita ja siviileitä, kuljettaen apua ja varusteita, lääkintähuollossa raivaamassa räjähteitä, taistelemassakin. On oikeastaan häpeällistä, ettemme ole näiden yli neljän sotavuoden aikana saaneet lainsäädäntöämme päivitettyä toden teolla tämän tueksi. Rahankeräysbyrokratia on edelleen raskasta ja rajoittavaa, eikä Ukrainassa eri tehtävissä toimineita vapaaehtoisia tunnisteta erityistä tukea tarvitseviksi ja sen ansainneeksi joukoksi. Kiitos jokaiselle Ukrainan eteen työtä tekevälle. Arvoisa puhemies! Ukrainaan pitää saada rauha — kestävä, oikeudenmukainen rauha. Selonteko kertoo, kuinka Yhdysvaltojen johtamista ponnisteluista huolimatta sellaista ei ole saatu. No, ihmekös tuo, sillä Yhdysvaltojen nykyhallinto on ollut innokkaampi painostamaan rauhantekoon itseään puolustavaa Ukrainaa kuin oikeudettomasti hyökkäävää Venäjää. Oikeasti rauhan eteen ponnistelee Ukraina niillä keinoin, mitä sillä on. Tärkein tie kestävään rauhaan on sotilaallinen, taloudellinen, poliittinen ja diplomaattinen tuki Ukrainalle, jotta Ukraina neuvottelee tulevaisuudestaan mahdollisimman vahvasta asemasta käsin. Siksikin operaatio Legioon on tärkeää osallistua. Kokonaisuudessaan tukeamme Euroopassa vaivaa silti edelleen reaktiivisuus ja viive. Euroopan ja Suomen sen osana on otettava aloitteellisempi, määrätietoisempi ja vahvempi ote omasta tulevaisuudestaan, ja siinä ratkaisevaa on, miten, milloin ja kenen ehdoilla sota Ukrainassa päättyy. [Eduskunnasta: Hyvä puhe! — Juho Eerola: Hyvä, vihreät!]

Arvoisa puhemies! Yhdyn kritiikkiin tästä toimintatavasta. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, puolustuspolitiikassa on kuitenkin lähdetty siitä, että tehdään yhdessä, luotetaan siihen, että rakennetaan sitä yhteistyötä. Nyt näin ei toimittu. Nyt toimittiin omin päin ja tavalla, joka syystäkin on herättänyt tuohtumusta ja ihmetystä siitä, miksi näin on haluttu toimia. Korostan, että kaikki ydinaseisiin liittyvä päätöksentekokeskustelu on aina myös strategista viestintää. Tämä on tematiikka, jossa ei pitäisi häröillä. [Vasemmalta: Kyllä! — Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Sen takia haluaisin vielä kuulla puolustusministeriltä selityksen: miksi nämä askelmerkit menivät näin eivätkä tavalla, jolla tässä maassa on totuttu nämä tekemään?

Arvoisa puhemies! Kiitos, edustajat Reijonen ja Räsänen, hyvät nostot näistä reserviläisistä. Todella hyvä, että puolustusvaliokunta tosiaan tätä asiaa nosti. Tämä ei siis koske pelkästään reserviläisten kansainvälisiä tehtäviä, mutta nähdäkseni se, että skaalattaisiin Suomen läsnäoloa tässä rauhan ajan operaatiossa Natossa, kyllä edellyttää sitä, että reserviläiset ovat siinä nykyistä enemmän ja isommassa roolissa. Se, mitä olin kommentoimassa, oli se, että on erittäin hyvä huomio valiokunnista, minkä edustaja Räsänen teki. Muistuttaisin, että paraikaahan siis — ja kirjaimellisesti paraikaa, minä lintsaan sieltä — kokoontuu tämä kansallinen Nato-päätöksenteon parlamentaarinen työryhmä, joka on huolellisesti kuullut ja kuulee asiantuntijoita, ja odotan, että sieltä tulee varmaan hyvin kiinnostavat pointit sitten aikanaan siitä, mitä mahdollista kehittämistä tähän liittyy. Mutta on hyvä pitää yllä, ja ennen kaikkea, oli valiokunta mikä tahansa, on hienoa, että on kiinnostusta. Soisi toki olevan enemmänkin, mutta ehkä se tosiaan kertoo siitä, että meidän nykyinen prosessi ei ole ihan tarkoituksenmukaisin tästä asiasta päättää ja linjata eduskunnassa tai tulla informoiduksi. Mutta vielä kerran, ja itse asiassa unohdin kiittää valiokunnan puheenjohtajaa ja kumpaakin valiokuntaa hyvästä työstä tämän asian ympärillä.

Arvoisa puhemies! Siinä edellä edustaja Kokko sanoi, että on syytä kysyä, ovatko nämä selonteot liian raskas työkalu. Kyllä itse näen, että ovat. Meidän olisi hyvin tärkeää, ihan niin kuin tuossa edustaja Kokko viittasi, siirtyä ja ajatella sitä kulttuuria niin, että Suomen puolustusvoimien toiminta Naton rauhan ajan kansainvälisessä toiminnassa on osa meidän kansallista puolustusta ja liittokunnan puolustusta. Ehkä jonkintyyppistä puitepäätöstyyppistä käsittelyä enemmän näkisin, että muuten ulko- ja turvallisuuspoliittisten selontekojen yhteydessä linjattaisiin ja hallitus linjaisi ne puitteet, missä tällaisiin osallistutaan, ja sitten täällä käytettäisiin se aika ajantasaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun ja puolustuspoliittiseen keskusteluun ja eduskunnan informointiin tiiviiseen tahtiin enemmänkin kuin että tämmöisen raskaan prosessin kautta tällaista perustoimintaa ohjataan tai käsitellään. Eli Naton yhteinen puolustus, mikä tässä on otsikossakin, on meidänkin puolustusta, ja siihen on luontevaa osallistua. Siihen liittyen itse ajattelen, että kyllähän tämä Suomen osallistuminen on varsin maltillista. Sitä osaltaan toki selittää se, että jos me katsotaan puolustuksen näkökulmasta, niin maantiede selittää, että meidän joukkoja tarvitaan tietysti täällä, mutta tämmöisen entistä eurooppalaisemman, vahvemman Naton näkökulmasta itse ajattelen, että on hirveän tärkeätä, että mitä enemmän liittolaismaiden joukkoja on toistensa tonteilla koko ajan, sitä vahvempi ja robustimpi se on. Näkisin kyllä mielelläni kaikkien puolustushaarojen osallistuvan tähän aktiivisesti, silläkin huomiolla, että se toki sitten maksaa rahaa meidänkin osaltamme. Eli tällaisen poliittisen ulottuvuuden kautta näkisin, että Suomella voisi olla selkeästi vielä aktiivisempikin rooli näissä kansainvälisissä Naton rauhan ajan puuhissa. Se tietysti alleviivaa sitä, että tämä reserviläisten asia pitää nyt saada käsiteltyä, eli ylipäänsä paitsi näihin kansainvälisiin tehtäviin myös meidän kansalliseen puolustukseen liittyvissä kysymyksissä olisi jo pikkusen kiire ehkä päivittää meidän reserviläisiin liittyvää lainsäädäntöä, että on selkeät puitteet, miten meidän reserviläisten osaamista ja intoa voidaan parhaiten käyttää sekä Suomen että koko liittokunnan puolustukseen.

Arvoisa puhemies! Kiitos vielä tämän Laki särmään -aloitteen valmistelijoille, tekijöille ja allekirjoittajille. Pidän erittäin tervetulleena ja hyvänä asiana, että tämä on tänne meidän käsittelyyn nostettu kansalaisaloitteen kautta. Kiitos myös puolustusvaliokunnan puheenjohtajalle tuosta alkuesittelystä ja kollegoille varsin asiallisesta keskustelusta tänään täällä tähän liittyen sekä tietysti puolustusvaliokunnalle ja ulkoasiainvaliokunnalle huolellisesta asian käsittelystä ja mietinnöstä ja lausunnoista. Kuten tuossa debatissa aikaisemmin nostin esiin, tätä voi katsoa tosiaan tämän arvopohjaisen realismin kautta, joka nyt on tämä sanapari, jonka kautta me meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa teemme. Minä itse ajattelen sitä niin, että se kuvaa sitä, että me tunnistetaan ne meille tärkeät arvot, pyritään toimimaan niiden mukaisesti ja muuttamaan maailmaan niiden mukaisesti, ja sitten toisaalta se realismipuoli siinä taas ottaa huomioon, että se ei aina ole ihan helppoa ja vaatii usein vaikeata tasapainoilua suhteessa vaikkapa meidän oman kansallisen turvallisuuden varmistamiseen. Tosiaan tämän arvopohjan näkökulmasta on selvää, että en ainakaan itse haluaisi, että me rahoitamme puolustusmateriaalihankinnoillamme yhtäkään sellaista hallintoa tai tahoa, joka ei kunnioita tai suoraan sanottuna röyhkeästi rikkoo kansainvälistä oikeutta tai toteuttaa ihmisoikeusrikkomuksia eikä toimi meidän arvojemme mukaisesti. Sitten taas realismia on se, että valitettavasti tämä ei tässä maailmassa onnistu ihan hetkessä, se ottaa aikansa. On totta, että meillä on vähintäänkin ongelmallisia riippuvuuksien hankintoja jo tehtynä ja putkessa ja niihin liittyy riskejä. Minusta on tärkeää realistisesti myös huomioida se, että meillä ei ole tässä tilanteessa varaa vaarantaa meidän puolustuskykyä, puolustuksen suorituskykyä, lainkaan. Siitä täytyy pitää todella hyvää huolta tilanteessa, jossa Venäjä muodostaa sellaisen uhkan kuin se nyt muodostaa. Mutta realismia on myös aidosti tunnistaa, että meillä on haastavia riippuvuuksia. Me ollaan ehkä, jos katsoo taaksepäin, tietyllä tavalla turhan sotilasteknisesti tai sinisilmäisesti katsottu tätä hankintojen palettia, ja on päässyt muodostumaan tilanne, jossa me ollaan itse asiassa muutamista maista hyvinkin riippuvaisia, ja näiden maiden hallinnot tällä hetkellä eivät ainakaan toteuta ihan sellaista politiikkaa, joka vastaa meidän intressejämme. Tämä aloite ei ole kohdistettu mihinkään tiettyyn valtioon, ei tietenkään pidäkään. Se on hyvä asia. Se on hyvä asia myös sen takia, minkä puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Autto totesi, että hankintojen elinkaaret voivat olla kymmeniä vuosia, tyypillisesti ovatkin, ja maiden hallinnon tilanteet voivat muuttua aika paljon siinä matkan varrella. Eli näiden päätösten tekeminen ei ole päivänpolitiikkaa, mutta niiden täytyy olla hyvin punnittuja ja harkittuja. Tällä hetkellä esimerkiksi Yhdysvallat on meidän tärkeä liittolaisemme mutta priorisoi asemateriaalissa omaa sotaansa Lähi-idässä Euroopan tarpeiden yli. Tämä on hyvä tunnistaa, ja se on tietysti meille aika haastava tilanne. Israelin ihmisoikeusrikkomuksista ja karmeuksista Palestiinalaisalueella jo nostettiinkin huomioita. Sen lisäksi huomauttaisin, että Israel aikanaan nihkeili panssarintorjuntaohjusten toimittamisessa Ukrainaan, käsittääkseni sen takia, että heillä on ihan oma Venäjä-suhteensa ja he katsovat omien intressiensä kautta. Israel on myös sotilaallisesti painostanut ja häiriköinyt UNIFIL-rauhanturvaoperaatiota, jossa on suomalaisia sotilaita palvelemassa. Israel oli hyvin aloitteellinen käynnistämään sen sodan, jota nyt Iranissa käydään ja joka uhkaa vetää meidän talouden jonkun pienenkin orastavan hyvän uutisen täyteen ränniin ja aiheuttaa energia- ja hyödykekriisin maailmalla. Nämä eivät varmaan ole meidän intressien mukaista toimintaa, ja tämä on hyvä minusta rehellisesti tunnistaa. Sen takia erityisesti kiitän tätä aloitetta ja tämän minusta saamaa huolellista käsittelyä, että näistä asioista nyt puhutaan ja nämä tiedostetaan ja oikeasti mietitään, miten punnitaan niitä riskejä ja tehdään sellaisia kestäviä hankintoja paitsi sen arvopohjan näkökulmasta myös sen realismin näkökulmasta huoltovarmuuden, maariskien kannalta. Toivon, että tässä tällä keskustelulla tätä kiritetään jo osallaan. Arvoisa puhemies! Minusta puolustusvaliokunnan mietinnössä ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa nostetaan aivan oikeita huomioita esiin monin osin, ja kun olen itse niihin tutustunut ja keskustellut sitten valiokunnan ihmisten kanssa, niin ajattelen, että tämän kansalaisaloitteen hyväksyminen sellaisenaan ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Mutta olisi paikallaan antaa se poliittinen signaali, että tätä tarvitaan, että tässä on vielä skarppaamisen paikka, vaikka tämä kysymys tiedostetaan nyt enemmän kuin aikaisemmin, siitä kiitos osaltaan tosiaan tämän aloitteen tekijöille. Tästä syystä teen vastalauseen 2 mukaiset kolme lausumaehdotusta eli nämä edustaja Holopaisen jättämän vastalauseen lausumaehdotukset.

Arvoisa puhemies! Kiitos perustelualoitteen tekijöille ja kiitos puolustusvaliokunnan puheenjohtajalle mietinnön asiallisesta esittelystä. Katson tätä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tämän hetken doktriinin, arvopohjaisen realismin, kautta. Kun katsotaan sitä arvopohjaisuutta, niin ajattelen, että tavoitetila lienee, että emme toisaalta rahoittaisi sellaisia tahoja tai olisi riippuvaisia niistä, jotka esimerkiksi harjoittavat räikeitä kansainvälisen oikeuden rikkomuksia tai polkevat ihmisoikeuksia muuten. Olettaisin, että tämä on melko jaettu tavoitetila tässä salissa. No, realismia on todeta, että tähän tavoitetilaan me nyt ei päästä tässä hetkessä näin [Puhuja napsauttaa sormiaan] ilman että me vaarannetaan meidän puolustuskykyä. Se painaa minun mielestäni totta kai tässä keskustelussa, enkä ole kuullut kenenkään sitä argumenttia ohittavan täällä. Realismia on myös todeta, että meillä on oikeasti riippuvuuksia, joihin liittyy isoja epävarmuuksia ja riskejä. Jos katsotaan niitä maita, joilta meillä on hyvin kriittisiäkin teknologioita tällä hetkellä meidän puolustuksessa, niin on rehellistä myöntää, että niihin liittyy kasvavaa epävarmuutta. Tämän takia on hyvin tärkeää, että systemaattisesti nyt katsotaan ja mietitään. Minusta edustaja Holopaisen omassa vastalauseessaan tekemät lausumaehdotukset ja se teksti ovat tältä osin erinomaisia.

Arvoisa puhemies! Kiitos kollegoille ja ministerille hyvistä puheenvuoroista. Täällä on jo todettukin, että esitys on sinänsä — nähdäkseni — perusteltu ja siinä selkeytetään tiettyjä asioita. Meillähän on periaatteessa aika hyvin toimiva huoltovarmuuden malli verrattuna useisiin muihin maihin, mutta meillä on semmoinen sisäinen ongelma, että me ollaan edelleen suurelta osin tuontifossiilienergian varassa. Liikennejärjestelmä käyttää hyvin pitkälti fossiilista energiaa, meidän maatalous käyttää sitä, myös fossiilisia lannoitteita eli käytännössä maakaasusta tehtyä lannoitetta. Sen lisäksi myös meidän eläintuotannossa ollaan valkuaisaineiden osalta tuonnin varassa. Myös meidän energiajärjestelmässä tässä huoltovarmuudessa, siinä varavoimapuolella, on paljon riippuvuutta fossiilienergiasta. Meidän sotilaallinen maanpuolustus on hyvin riippuvainen fossiilienergiasta. Tämä ei tietysti muutu päivässä, eikä se muutu viikossa, mutta jokaiselle uutisia nyt lukevalle pitäisi olla selvää, että sen täytyy muuttua. Meillä on Iranissa sota, joka aiheuttaa valtavan energiašokin globaalisti, ja me kärsitään siitä. Eihän me olla silloin huoltovarmoja, jos me ei kestetä tämäntyyppistä kriisiä pidemmän päälle. Se kriisi voisi olla lähempänä, ja se voisi olla pahempi. Tähän liittyy nähdäkseni se haaste, jota tämä esitys ei taklaa mutta johon pitäisi kiireesti ryhtyä valmistelemaan seuraavia esityksiä, että miten ikään kuin rahoitetaan tällaista siirtymää syvän huoltovarmuuden turvaamiseen. Meillä on tietysti kautta linjan politiikkaa, jolla pitää vähentää fossiilienergian riippuvuutta, päästöjen hinnoittelua, korvaavien ratkaisujen tukea, kaikkea muuta tätä, mutta myös tällä huoltovarmuuspuolella olisi ehkä tarve luoda jonkunlainen rahastomekanismi, koska nythän me kerätään ikään kuin rahaa siihen, että ylläpidetään tämän nykyisen talouden, joka on hyvin fossiilienergiariippuvainen, tavallaan tiettyä kriisinsietokykyä ja huoltovarmuutta, joka on luonteeltaan lopulta väliaikaista. Siihen se rahoitusjärjestelmä on nyt sitten räätälöity, ja nyt sitä vähän sitten kehitetään edelleen, niin että voisi miettiä ehkä jonkintyyppistä tämmöistä huoltovarmuussiirtymän rahoitusinstrumenttia, joka voisi myös olla tässä mukana. Yksi käyttökohde, hyvin ilmeinen, olisi esimerkiksi se, mitä olen joskus aikaisemminkin esittänyt, että me ruvettaisiin täyttämään meidän huoltovarmuusvarastoja synteettisillä polttoaineilla asteittain, mikä loisi tällaista teollisen mittakaavan kysyntää, siis puhtaasta vedystä jalostetuille hiilivedyille sekä itse asiassa ammoniakillekin, miksei. Mutta tämä ei tietysti synny ilman jotain rahoitusmekanismia. Eli jonkunlainen tällainen järjestely olisi ehkä paikallaan rakentaa, joku tapa, jolla ajettaisiin sisään tätä syvää fossiiliriippuumatonta huoltovarmuutta. Minä näen, että siinä pystyttäisiin samaan aikaan sitten laajemmin tätä energiasiirtymää edesauttamaan ja saamaan kyllä myös investointeja tähän maahan. Toivon, että tähän ajatukseen tartutaan. Sen lisäksi nostinkin jo esiin tuon valkuaisaineomavaraisuuden. Luonnonvarakeskus taisi käsittääkseni Huoltovarmuuskeskuksen tilauksesta tehdäkin hiljattain raportin, jossa todettiin, että kasvinviljelyä lisäämällä Suomessa voidaan huomattavasti parantaa tätä omavaraisuutta — tärkeä pointti sekin. Sitten kolmantena vielä nostan tällaisen huomion, että — tämä on pienempi verrattuna näihin aika eksistentiaalisiin kysymyksiin — onhan tämä meidän huoltovarmuusosaaminen vientituote. Eli sille on hirveästi kiinnostusta ympäri maailmaa tällä hetkellä, miten me ollaan varauduttu, miten meidän kokonaisturvallisuuden malli toimii ja miten toimii tämä huoltovarmuusjärjestelmä, jossa yksityinen ja julkinen sektori ja julkisen sektorin eri osat pelaavat yhteen. Minusta kannattaisi miettiä, että meillä on myös toimiva rakenne, jolla me voidaan siis tätä myydä, mutta se on tietysti pieni osa. Olennainen juttu on se, että meillä oma varautuminen ja huoltovarmuus ovat kunnossa. Mutta toivoisin, että katsottaisiin myös sitä pidempää perspektiiviä, tätä syvää siirtymää pois tuontifossiilienergiariippuvuudesta, joka tällä hetkellä käy meille todella kalliiksi, ja huonolta näyttää, eli näyttää, että käy kohta vielä kalliimmaksi.

Arvoisa puhemies! Olen odottanut tätä päivää pitkään. Syksyllä 2017 teimme Petrus Pennasen ja edustaja Kalevan kanssa käsittääkseni Suomen ensimmäisen virallisen poliittisen aloitteen pienydinvoimaan liittyen helsinkiläisinä kaupunginvaltuutettuina. Toki jo 80-luvulla tällaista teknologiaa Helsinkiin sovitettiin, mutta silloin jäi tekemättä. Vuonna 2019 jätimme edustaja Vestmanin kanssa toimenpidealoitteen ydinenergialain päivittämiseksi erityisesti huomioimaan paremmin modulaarisen pienydinvoiman mahdollisuudet. Lain valmistelu alkoikin sitten viime hallituskaudella, ja nyt se on täällä vihdoin meillä käsiteltävänä tämän hallituksen viimeistelemänä. Haluan kiittää siitä paitsi valmistelijoita ja kollegoita myös asian parissa työskennelleitä tutkijoita, asiantuntijoita ja yrityksiä sekä asian puolesta ääntä pitäneitä aktiiveja ja järjestöjä, sellaisia kuin Suomen Ekomodernistit, joka kulkee nykyään nimellä WePlanet Suomi, ja Viite eli Tieteen ja teknologian vihreät — kiitos teille. Arvoisa puhemies! Fossiilienergiasta on päästävä irti. Se on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi. Se on välttämätöntä talouden vahvistamiseksi ja huoltovarmuuden turvaamiseksi. Tämä on selvää, luki uutisia tai lehteä sitten tiedesivujen tai maailmanpolitiikan sivujen kohdalta. Se ei valitettavasti onnistu yksin uusiutuvilla. Tuuli ja aurinko ovat erinomaisia tapoja tuottaa energiaa, mutta niiden haasteena on heikko energiatiheys ja siitä seuraava suuri raaka-aineiden ja maa-alan tarve suhteessa tuotettuun energiaan sekä tuotannon vaihtelevuus. Virtavesiekosysteemimme eivät kestä enää lisää vesivoimaa, ja käytämme jo nyt enemmän bioenergiaa kuin luonto kestää. Ydinvoima on siksi ratkaisevan tärkeä työkalu. Se ei tuota päästöjä, se on todella energiatiheää, ja se on turvallista, kun se tehdään vastuullisesti. Sillä voi lisäksi tuottaa sekä sähköä että korkeita lämpötiloja, ja molempia tarvitaan. Ydinvoiman haasteena on ollut hinta ja hitaus. Ne eivät kuitenkaan ole seurausta luonnonlaeista vaan politiikasta ja projektinhallinnasta. Juuri siksi tätä ydinenergialain uudistusta tarvitaan: mahdollistamaan ydinvoiman entistä sujuvampi ja modulaarinen rakentaminen sekä uudet käyttökohteet. Uusista käyttökohteista kaukolämpö on erityisen kiinnostava. Ydinkaukolämpö mahdollistaa laaja-alaisesta polttamisesta luopumisen kokonaan suurissa kaukolämpöverkoissa. Se on erittäin lupaava keino edetä ekologisesti kestävään, päästöttömään ja huoltovarmaan lämmitykseen. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen myötä Suomi saa modernin ydinenergialainsäädännön, joka vahvistaa rooliamme ydinvoiman edelläkävijänä. Suomessa on ydinvoimaosaamista uusista teknologioista rakentamiseen, turvallisuuteen ja jätehuoltoon, ja ydinvoimalla on vankka kannatus kansan ja puolueiden parissa. Ydinvoimaosaamista tulisikin viedä maailmalle määrätietoisemmin ja järjestelmällisemmin ja valtion ottaa siinä roolia ovien avaajana. Ydinvoima on ala, jossa valtion rooli on uskottavuuden, markkinoille pääsyn ja rahoituskanavien avaajana keskeinen. Globaalisti päästöttömän energian tarve on valtava, kun fossiiliset polttoaineet on korvattava päästöttömillä samalla, kun väestö vielä kasvaa ja nousee köyhyydestä. Tässä savotassa Suomi voi siis auttaa. Osaamisen viennin ohella voisimme myös auttaa suoraan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksessa. Suomessa on loppusijoituksille suotuisa geologia, ja maailman ensimmäinen loppusijoituslaitos aloittaa pian toimintansa Olkiluodon Onkalossa. Osaamista on. Ydinjätteen tuonti ja vienti on kielletty nykyisessä ydinenergialaissa, eikä hallituksen esitys tuo asiaan periaatteellista muutosta. Itse olen tässä samoilla linjoilla edustaja Sammallahden kanssa. Minusta sitä tulisi vielä harkita. Muualla syntyneen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus Suomessa olisi konkreettinen ympäristötoimien mahdollisuus tehdä sekä tiliä että hyvää. Kiinnostuneita ja maksukykyisiä asiakkaita voisi hyvinkin olla. Halvaksi kaatopaikaksi ei tietenkään pidä ruveta, ja toiminnalla on oltava paikallinen hyväksyntä. Mutta toivon, että talousvaliokunta punnitsee tätäkin kysymystä vielä käsitellessään esitystä. Arvoisa puhemies! Puhdas energia on avain kestävään tulevaisuuteen. Uusi ydinenergialaki on tervetullut askel kohti fossiilitonta, ekologisesti kestävää energiataloutta. Kannatan lämpimästi tämän esityksen hyväksymistä ja odotan mielenkiinnolla talousvaliokunnan huolellista käsittelyä ja mietintöä.

Arvoisa puhemies! Lainaan tähän alkuun Tampereen yliopiston professori Heikki Liimataisen lausuntoa, kun hän on jo julkilaittanut sen, mitä hän liikenne- ja viestintävaliokunnalle tästä keskipitkän aikavälin suunnitelmasta totesi, ja tämä on nyt suora lainaus: ”KAISU 3 on liikenteen päästöjen osalta sanalla sanoen häpeällinen.” Hän pitää käsittämättömänä sitä, että tämä hallituksen politiikka liikenteen päästöjen osalta kokonaisuudessaan lisää liikenteen päästöjä verrattuna siihen, että hallitus ei tekisi mitään. Minustakin se on käsittämätöntä, ja kyllä alleviivaisin ja kysyisin ministereiltä, aiotteko vielä korjata kurssia ja aidosti tehdä liikenteessä päästöjä vähentävää politiikkaa, koska nyt te ette sitä tee. Edustaja Reijonen viittasi sotaan. Iranissa ja sen ympäristössä käydään nyt sotaa. Öljyn hinta nousee, ja se näkyy täällä pumpulla, ja se alleviivaa sitä, että tämä on myös huoltovarmuuskysymys. Mitä nopeammin me irrotetaan tämä yhteiskunta ja talous fossiilisesta ja öljystä, sen parempi meidän huoltovarmuudelle ja taloudelle. Ne ovat juuri niitä toimia, jotka myös vähentävät liikenteen päästöjä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ajattelin nyt sanoa tähän biokaasuun muutaman sanan. Itse asiassa jo tuossa edellisessä keskustelussa toivoin tähän puheenvuoroa, mutta aika silloin riensi. Minä kannatan biokaasun käytön lisäämistä ja sen tuotannon potentiaalin hyödyntämistä nykyistä laajemmin. Samalla totean, että Suomen kokonaisenergiankulutus on noin 360 terawattituntia ja liikenteen on muistaakseni joku 45—50 terawattituntia tästä potista. Suomessa käytetään kaasua jotain 10 ja 15 terawattitunnin väliltä, nyt. Biokaasuvisio 2030 eli alan toimijoiden visio, paljonko biokaasua voisi tuottaa, on 4 terawattituntia. Teknis-taloudellinen potentiaali, joka on arvioitu joku vuosi sitten, on 10 terawattituntia. Eli on hyvä havaita, että biokaasu ei riitä edes liikenteen kattamisessa kuin pieneen murto-osaan, ja kun sille olisi varmaan muutakin käyttöä, niin ehkä peräänkuulutan, että paitsi että biokaasua tuetaan, niin myös mietitään, missä se on sitten tehokkaimmassa käytössä. Varmaan käytännössä tässä hetkessä itse asiassa nimenomaan tässä kaasun käytössä — se, että meillä olisi kotimaisia huoltovarmuusratkaisuja tuontikaasulle, on varmaan hyvä asia, ja joku muu miettii tämän varmasti minua paremmin — on minusta hyvä pitää se suhteellisuudentaju, eli että se on hyvä asia, mutta sitä ei millään riitä kuin pieneen osaan energiantarpeesta, eikä se itse asiassa kaikkeen nykyiseen kaasunkäyttöönkään tässä meidän taloudessa nähtävästi tule riittämään.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä ja äskeisestä energia- ja ilmastopoliittisesta keskustelusta. Minulla ei ole suoraan tähän ehdotukseen liittyen sinänsä huomautettavaa, mutta nostaisin esille kysymyksen tästä meidän huoltovarmuuden tilasta ja tulevaisuudesta energian osalta vähän laajemmin. Eli meillähän nyt syystäkin käytännössä velvoitevarastoidaan fossiilienergiaa, ja sitten samaan aikaan me tiedetään, että siitä pitäisi päästä irti. Minun käsittääkseni tämä nykyinen järjestelmä tavallaan aika lailla hyvin toimii tähän tilanteeseen, että se pyörii sillä, että meillä pysyvät tietyt velvoitevarastot ja muut, mutta sen pitäisi myös tukea sitä siirtymää pois siitä fossiilienergiasta ja sitä kautta syvään huoltovarmuuteen, jolloin me ei oltaisi ylipäänsä riippuvaisia tuontifossiilienergiasta. Olen itse esittänyt tällaista mallia, jossa joitakin näistä velvoitevarastoista täytettäisiin synteettisillä polttoaineilla ja luotaisiin sillä myös kysyntää tälle teollisuudelle ja mainituille teknisille nieluille, itse asiassa, tätä kautta. Se on selvää, että se vaatii rahoitusta jollain tavalla tehdä tällaista, ja ehkä siihen liittyen pitäisin mielen auki esimerkiksi huoltovarmuusmaksujen määrittelyyn niin, että siellä olisi joku tällainen siirtymään allokoitu ikään kuin huoltovarmuusmaksun osuus myös. Nythän meillä on vähän haaste — viime viikolla oli käsittelyssä tämä toinen HE täällä — liittyen siihen, että itse sähköstä tavallaan peritään sitä, vaikka meidän pitäisi edistää sitä sähköistämistä ja näin. Tämä on aika kompleksinen juttu, mutta kiinnostaisi kuulla, jos ministerillä on ajatuksia, miten tätä meidän sinänsä hyvään huoltovarmuuskoneistoon ja mekanismeihin lisättäisiin ja niitä täydennettäisiin tavoilla, jotka tukisivat tämmöistä syvää huoltovarmuutta ja irtautumista fossiilienergiasta laajemminkin, jotta me tavallaan osutaan tässä liikkuvaan maaliin, että samalla kun putsataan meidän energiajärjestelmää, niin huolehditaan tietysti jatkuvasta huoltovarmuudesta ja lopulta siis huomattavasti parannetaan sitä.

Arvoisa puhemies! Arvon kollegat, mikä on strategia? Strategia on suunnitelma siitä, miten johonkin pitkän aikavälin tavoitteeseen päästään. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian pitäisi siis kaiketi kuvata sitä, miten asetettuihin energia- ja ilmastotavoitteisiin päästään. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on ilmastolain mukainen hiilineutraali Suomi 2035. Tästä näkökulmasta tämä on ihmeellinen paperi. Se nimittäin kuvaa, miten hallitus ei aio tehdä Suomesta hiilineutraalia aikataulussa. Jos yrityksen toimitusjohtaja esittelisi hallitukselleen strategian, joka ei edes yritä täyttää tavoitteitaan, toimitusjohtaja passitettaisiin joko valmistelemaan uusi strategia tai etsimään uusia töitä. Tässä on tietysti kyse paljon vakavammasta asiasta. Ilmastolain mukaan ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena on osaltaan varmistaa — varmistaa — että Suomi saavuttaa hiilineutraaliustavoitteen vuonna 2035. On kyseenalaista, noudattaako tämä strategia Suomen lakia. Arvoisa puhemies! Päästöjä ei tietenkään pidä vähentää ja nieluja vahvistaa vain siksi, että laki sanoo niin. Niin on tehtävä, koska se on välttämätöntä, oikein ja paljon, paljon parempi vaihtoehto kuin kärsiä etenevän ilmastonmuutoksen seurauksista. Suomi ei tietenkään voi koko maailman puolesta tätä savottaa hoitaa. Vastuumme voimme kuitenkin kantaa. Kuten puhemies Halla-aho valtiopäivien avajaisissa muistutti, Suomi tuottaa globaalia väestöosuuttaan enemmän päästöjä. Jos vielä huomioidaan kulutuksemme muualla aiheuttamat päästöt ja historialliset päästöt, kuva on entistä selkeämpi: emme hoida vielä tonttiamme. On siis tehtävä enemmän. Onneksi se on myös mahdollisuus. Suomen elinkeinoelämän viesti on harvinaisen selkeä. Käynnissä on vihreän siirtymän investointiaalto. Suomi on jo päässyt siitä osaksi, ja meillä on kaikki mahdollisuudet hyötyä tilanteesta vielä paljon enemmänkin. Johdonmukainen, ennakoitava ilmastopolitiikka tuo yrityksille varmuutta jatkuvuudesta. Tätä ei pidä tyriä, eikä mahdollisuuksien ikkuna ole välttämättä kauan auki. Haparointi sen suhteen, onko hallitus sitoutunut ilmastolakiin vai ei, on investoinneille myrkkyä. Fossiilienergiasta irtautuminen on tietysti myös turvallisuus- ja huoltovarmuuskysymys. Taloutemme on yhä aivan liian riippuvainen tuontifossiilipolttoaineista. Kannattaa muistaa sekin, että joka ikinen maailmassa ostettu barreli öljyä kartuttaa loppujen lopuksi myös Putinin sotakassaa, sillä kokonaiskysyntä määrittää lopulta maailmanmarkkinahinnan. Siksi on käsittämätöntä, että hallitus hidastelee — ottaa jopa taka-askelia — fossiilienergiasta irtautumisessa. Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen tilannekuva on synkkä. Viimeiset 11 vuotta ovat olleet kuumimmat 11 vuotta. Maapallon ilmasto on paraikaa siirtymässä ihmiskunnan historialle vieraaseen ja vaaralliseen tilaan. Kaikkein huolestuttavimpia ovat niin sanotut keikahduspisteet, joiden ylityksen myötä planeetan tila muuttuu nopeasti ja peruuttamattomasti. Tutkijat ovat esimerkiksi varoittaneet, että Suomen ilmastoa suoraan määrittelevän Atlantin kiertoliikkeen, niin kutsutun AMOCin, romahdus on nykymenolla varteenotettava riski. Tiedeyhteisö peräänkuuluttaa parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon pohjaavaa riskienhallintaa. Tämä energia- ja ilmastostrategia ei ota tilannetta riittävän vakavasti. Arvoisa puhemies! Hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa on toki paljon hyvääkin. Ajatus puhtaasta, edullisesta energiasta ja erityisesti sähköstä keskeisenä kilpailuvalttinamme on aivan oikea. Hallitus vie viime kaudella pohjustetun ydinenergialain uudistuksen maaliin — hyvä. Vedyn osalta asento on myös oikea: voimme tuottaa puhdasta vetyä myös vientiin, mutta mieluiten pidemmälle jalostettuna. Strategiaan kirjattu tavoite siitä, ettei suurista teollisista lähteistä pääse enää hiilidioksidia ilmakehään 2030-luvun puoleenväliin mennessä, on erinomainen — keinot piippujen tulppaamiseksi jäävätkin sitten valitettavasti piippuun. Suurin ongelma strategiassa on se, miten hallitus sitoo omat kätensä. Hakkuita ei rajoiteta, verotusta ei uskalleta kunnolla hyödyntää, haitallisia yritystukia ei karsita rohkeasti. Jäljelle jää sitten riittämättömiä toimia ja kustannustehotonta ja ristiriitaista politiikkaa. Arvoisa puhemies! Ilmastokriisin aikana tämä maa tarvitsee kunnollisen ilmasto- ja energiastrategian, joka viitoittaa vastuullisesti tien hiilineutraaliin Suomeen 2035 ja siitä pidemmälle fossiilittomaan, päästöjä sitovaan Suomeen ja joka tarttuu rohkeasti vihreän siirtymän mahdollisuuksiin. Tämä ei sitä valitettavasti ole.