Heikkinen Janne

Arvoisa puhemies! Meritaimen ei kude meren suulla. Se nousee sivujokiin, pieniin puroihin, kaukaisille latvavesille, joskus satoja kilometrejä sisämaahan. Siellä se kutee, siellä meritaimenen poikaset kasvavat, ja sieltä ne laskeutuvat takaisin merelle, tai ainakin ne yrittävät. Liian usein matkalla on pato tai voimalaitos, joka tuottaa sähköä vain yhteen lähikauppaan tunnissa, ja se katkaisee meritaimenen elinkierron kokonaan. Tästä on kyse tänään. Yleensä suomalainen oikeusjärjestys tunnistaa periaatteen, josta harvat ovat eri mieltä: aiheuttaja maksaa — ei valtio, ei luonto, ei naapuri, vaan aiheuttaja. Osa vesivoiman tuottajista kantaa tämän vastuun jo nyt. Ne avaavat luonnonmukaisia ohitusuomia, rakentavat kalateitä, osallistuvat kunnostushankkeisiin, mutta osa ei tee mitään, koska laki on antanut myöten. Tämä epätasa-arvo ei palvele ketään, ei luontoa, ei niitä yhtiöitä, jotka ovat toimineet vastuullisesti, eikä myöskään niitä latvavesialueen omistajia, joiden oikeus vapaaseen virtaavaan vesistöön on vuosikymmeniä sivuutettu. Arvoisa puhemies! Olen saanut itse olla mukana useissa hankkeissa, jotka ovat tähdänneet vaelluskaloille parempiin olosuhteisiin. Eräs niistä oli Kuusamon Kuusinkijoen voimalaitoksen ostaminen pois käytöstä, jolloin vesi ohjattiin voimalaitoskanavasta takaisin vanhaan jokiuomaan. Se uoma ei ollut kadonnut, se oli metsittyneenä kasvien peitossa odottamassa, ja kun se ennallistettiin, vesi löysi sen uudelleen. Tämä on tärkeä huomio myös lainsäädännöllisesti: monessa paikassa voimalaitoskanavan rinnalla on yhä maastossa jäänne alkuperäisestä jokiuomasta. Se ei välttämättä aina näy kartalla, se saattaa näyttää ojalta tai tiheiköltä, mutta se on siellä, ja se voidaan avata, jos omistaja on siihen halukas tai heidät velvoitetaan siihen. Se on konkreettisin esimerkki siitä, mitä tarkoittaa luonnonmukainen ratkaisu: ei betonia, ei teknistä kalatietä, vain vesi, joka palaa omalle reitilleen. Tämä vaatii tahtoa, ja se on mahdollista. Arvoisa puhemies! Tahtoa on tässä asiassa todellakin tarvittu. Vielä Kataisen hallituksen aikaan virtavesi- ja vaelluskala-aktivistit joutuivat puolustamaan kestävää merikalastusta. Silloisen hallituksen linjalla pyrittiin neuvottelemaan Itämerelle korkeampia kalastuskiintiöitä kuin mitä komission tieteellinen neuvonanto olisi edellyttänyt. Luonto oli neuvoteltavissa, ei itsessään arvo. Sipilän hallituksen aikaan vastaavasti flirttailtiin ajatuksella purkaa koskiensuojelulaki lisävesivoiman rakentamiseksi, onneksi se kaatui kokoomuksen vastustuksesta. Rinteen ja Marinin vasemmistohallituksen aikaan tämä sama vesilain päivitys oli kirjattuna kyllä lainsäädäntösuunnitelmiin, ja sitä selviteltiinkin ministeriössä. Eduskuntaan se ei koskaan ehtinyt. Sitä lykättiin ja lykättiin ja lykättiin, kunnes se kuoli pystyyn. Lokakuussa 2024 Euroopan komissio käynnisti Suomea vastaan rikkomusmenettelyn — ei huomautusta, vaan rikkomusmenettelyn. Komissio katsoi, että Suomi on laiminlyönyt vesipolitiikan puitedirektiiviä velvoitteiden osalta, kun se ei ollut tarkastanut vesilupia. Onneksi tämä hallitus nyt ohjelmassaan neuvotteli Säätytalolla kirjauksen: ”Hallitus päivittää vesilakia siten, että nollavelvoitelaitoksille voidaan asettaa kalatalousvelvoitteita.” Olin itse mukana neuvottelemassa tuota kirjausta, ja nyt olemme täällä salissa käsittelemässä tätä esitystä, joka toteuttaa kirjausta, mutta harmikseni varsin puutteellisesti. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on yksi sana, joka kietoo ympärilleen kaiken. Se sana on ”kohtuuton”. Lakiesitys sanoo siis: ”Kalatalousvelvoite ei saa aiheuttaa luvanhaltijalle kohtuuttomia kustannuksia. Kohtuuttomuutta aiotaan arvioida laitoksesta odotettavissa olevien taloudellisten hyötyjen perusteella.” Nähdäkseni arviointiin tulisi ottaa myös tasapainottava näkökulma. Yksittäinen laitos on saattanut tuottaa jo vuosikymmenien ajan taloudellista hyvää ilman luonnon kunnioittamista. Vertailun vuoksi on sanottava, että Ruotsissa tehtiin vuonna 2019 päinvastainen valinta: siellä toiminnanharjoittajan oikeus saada korvausta luvan tarkistamisesta poistettiin kokonaan. Ruotsi päätti, että ympäristövastuu ei ole neuvottelukysymys. Valitettavasti tässä kotimaisessa esityksessä ei mennä samaan. Kyse on poliittisesta valinnasta, joka tehtiin valmistelussa, ja se suosii niitä, jotka ovat jo vuosikymmeniä pelanneet aikaa. Eikä siinä vielä kaikki, esitys menee vielä tätäkin pidemmälle: jos kalatalousvelvoite vähentää vesivoiman tuottoa olennaisesti, valtio maksaa yhtiölle korvausta. Veronmaksajat siis korvaavat vesivoimayhtiölle sen, että yhtiö joutuu noudattamaan ympäristölakia. Tämä on aivan järjetöntä. Tämä on kaiken talousajattelun perusteiden vastaista. Voitot olisivat yksityisiä, mutta ulkoishaitat, ne ympäristövahingot, joita on kerrytetty vuosikymmenien ajan ilman kalatalousvelvoitteita, muuttuvat yhtäkkiä julkisiksi, yhteiskunnan maksettaviksi. Mitä pidempään luvanhaltija on hyötynyt vesivoimasta ilman kalatalousvelvoitteita, sitä korkeammaksi sallittujen kustannusten raja tulisi asettaa, ei matalammaksi. Tämä olisi oikeudenmukainen periaate, ja se ei valitettavasti nyt tässä laissa näy. Aiheuttaja maksaa -periaate ei tarkoita sitä, että aiheuttaja maksaa, mutta jos se tuntuu liian kalliilta, valtio korvaa erotuksen. Se tarkoittaa sitä, että aiheuttaja kantaa vastuunsa kokonaan.

Arvoisa puhemies! Valtio-opin johdantokurssilla ensimmäinen asia, mikä opiskelijoille opetetaan, on se, että ei ole niinkään oleellista, mitä kansanedustajat suuressa salissa sanovat, vaan se, mistä he haluavat vaieta. No, kun tässä edustaja Kettusen puheenvuoroja kuuntelee ja hän moukaroi perussuomalaisia polttoaineverotuksesta ja bensan hinnoista, niin se, mistä Kettunen todennäköisesti haluaa, että tässä keskustelussa vaiettaisiin, on se, että todellisuudessa Rinteen—Marinin hallitus oli nimenomaisesti se, joka teki Suomen itsenäisyyden ajan historian suurimman yksittäisen polttoaineveron korotuksen. Sitä hän ei varmasti tässä keskustelussa mielellään kainuulaisille kyllä muistele. Edustaja Lohen, jota kyllä yleensä kehun selän takana — harmi, että hän joutui poistumaan — kommenttiin: Hän kertoi meille, että dieselin ajoneuvovero 20 euroa edullisemmaksi vuodessa ei häntä lämmitä ja liikuta. Tässä on varmaan se ero hallituksen ja keskustan välillä, että tämä hallitus on kiinnostunut autoilijoiden maksutaakasta — autoilijoiden maksutaakasta — eikä yksittäisistä pistemäisistä verovaikutuksista edustaja Lohen kukkarossa. Elikkä jos katsotaan perusautoilijaa Suomessa, niin hän maksaa tietysti, no auton hankinnan yhteydessä autoveroa, sitä käyttäessään ajoneuvoveron perusveroa sekä käyttövoimaveroa, polttoaineen valmisteveroa, polttoaineen hiilidioksidiveroa, huoltovarmuusmaksua, arvonlisäveroa polttoaineesta, hankinnasta, huolloista, varaosista, liikennevakuutusta tai kaskovakuutusta, määräaikaiskatsastukset maksavat, rekisteröinnit maksavat, huollot ja korjaukset maksavat, renkaat maksavat ja pysäköintimaksut maksavat. Elikkä autoilijoiden maksutaakka on paljon laajempi asia kuin se, mitä edustaja Lohi nyt ikään kuin otti sieltä yhden pienen kokonaisuuden ja sanoi, että tällä ei ole merkitystä. Kun minä katson pohjoisessa pitkien välimatkojen maakunnassa ihmisiä silmiin, niin kyllä heitä yleensä kiinnostaa se, paljonko autoiluun kokonaisuudessaan kuun viimeinen päivä on mennyt rahaan, ja heitä näillä päätöksillä pyritään muistamaan.

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman puolustaa pienyrityksiä ja startupeja. Niitä ei ole yhtään Suomessa liiaksi. Puolustan niitä itsekin. Mutta jos katsotaan niitä ehdotuksia, mitä hänen edustamansa puolue on täällä vaalikauden mittaan esittänyt pienyrityksille, niin kyllä SDP:n vaihtoehto muistuttaa enemmän kärpäspaperia houkuttelevuudeltaan yrityksille: työkoneiden polttoaineveron kiristystä, polttoaineveron kiristystä, [Juho Eerola: Aijai!] osakesäästötilin laajennuksen perumista, listaamattomien yhtiöiden osinkoveron kiristystä, perintö- ja lahjaveron kiristystä sukupolvenvaihdostilanteessa, yrittäjävähennyksen rajaamista, ja lopuksi SDP haluaisi tehdä Suomesta tällaisen oikein verovankilan tällä maastapoistumisverolla, niin ettei täältä varmastikaan kukaan menestyvä yrittäjä voisi halutessaan poiskaan päästä. Elikkä se niistä kauniista puheista. Maksajan rooli on kyllä tarjolla, kun vähän pintaa raaputtaa, että mikä SDP:n vaihtoehto on pienyrittäjille.

Arvoisa puhemies! Kuulun sukupolveen, jossa läpi aikuisiän talouskasvu on ollut jäissä ja ylijäämäiset budjetit ovat vain hatara muisto nuoruudesta. Suunnanmuutosta ei olla aiemmin oltu valmiita tekemään. Onneksi Orpon hallitus on kääntänyt kurssin tuomalla Suomeen velkajarrun. Presidentti Niinistö on todennut velan vaaroista viisaasti: ”Velkaantumisen suhteen ollaan hyvin huolestuttavassa tilanteessa. Huolta lisää se huolettomuus, jolla velkaantumiseen suhtaudutaan.” Edellisen vasemmistohallituksen aikaan suhtautuminen velkaantumiseen oli vastuutonta. Ajateltiin, että velalla ei ole väliä. Uskoa valettiin valtavirran taloustieteen ulkopuolisiin teorioihin, humpuukiteorioihin. Lisävelkaa otettiin kymmeniä miljardeja euroja, joista iso osa ei liittynyt koronaan eikä Venäjän hyökkäyssotaan. [Timo Harakka: Kuinka iso?] Kaikki poliittiset riidat sovittiin velkarahalla. [Timo Harakka: Kokoomus vaatii enemmän velkaa!] Arvoisa puhemies! Velkaantumisen raju hinta näkyy nyt raadollisella tavalla. Vain muutama vuosi sitten korkomenot olivat alle miljardin, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä ne ovat nousemassa jo yli kuuden miljardin euron. Tämä on aivan järkyttävä luku. Korkojen ohella velkaantumista lisäävät etenkin puolustuksen sekä hyvinvointialueiden rahoituksen kasvu. Puolustuksesta emme etulinjan maana voi tinkiä. Siksi aloitimme Maavoimien uudistamisen etuajassa ja hankimme uudet hävittäjät. Lisäksi olemme jatkaneet päämäärätietoisesti Ukrainan tukemista. Väestön ikääntymistä ei voi muuksi muuttaa. Hallitus panostaa tänä vuonna sosiaali- ja terveyspalveluihin neljä miljardia euroa enemmän kuin Rinteen ja Marinin hallitus. [Ritva Elomaa: Oho!] Arvoisa puhemies! Velkaantumisen taittamisessa on kyse perusarvoista. Yhteiskunta on ketju, joka kietoo yhteen niin menneet, nykyiset kuin tulevat sukupolvet. Meidän on varjeltava sitä hyvää, jonka olemme saaneet. Samalla meidän on tehtävä kaikkemme, jotta jätämme yhteiskunnan vielä parempana tuleville sukupolville. Raju velkaantuminen ja korkomenojen kasvu uhkaavat tiputtaa pohjan kaikelta muulta. Siksi halusimme, että meidän vuorollamme neuvotellaan sopimus velkajarrusta, johon kaikki vastuulliset puolueet ovat sitoutuneet. Arvoisa puhemies! Vaikean taloudellisen tilanteen keskellä arvot punnitaan. Kokoomuksen johdolla on palautettu työnteon, yrittämisen ja ahkeruuden arvostus kunniaan. Samalla puolustusta, sisäistä turvallisuutta ja kotimaista ruoantuotantoa on suojattu keskellä mittavia sopeutuspaineita. Orpon hallitus on ruokkinut kasvua kymmenillä suurilla ja sadoilla pienillä uudistuksilla. Me kevennämme työnteon verotusta tämän kauden aikana 1,5 miljardilla eurolla. Uudistamme työmarkkinoita, puramme kilpailun esteitä ja parannamme yrittäjyyden edellytyksiä. Tehdyt uudistukset kantavat hedelmää suhdanteen piristyessä. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on pitänyt budjetin kehyksistä kiinni koko kautensa ajan, vaikka elämme nyt monien šokkien aikaa: Venäjä jatkaa brutaalia hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Trumpin hallinto on lisännyt maailmanpolitiikan epävarmuutta. Viimeisimpänä hyökkäys Iraniin voimisti kierrettä entisestään. Kaikki tämä on saanut kotitaloudet ja yritykset ymmärrettävästi varovaisiksi. Kriiseistä toipumista on heikentänyt Suomelle raskaasti epäedullinen koronaelvytyspaketti. Rinteen—Marinin vasemmistohallitus neuvotteli Suomelle noin neljän ja puolen miljardin euron nettotappiot, kun esimerkiksi Espanja sai suoraa avustusta yli 80 miljardia euroa. Muut kiittivät ja suomalaiset kuittasivat. Arvoisa puhemies! Jos talouden sopeuttaminen ja yhteiskunnan uudistaminen olisi aloitettu aiemmin, ei kriisien vaikutus Suomeen olisi näin kova. Orpon hallitus on tehnyt suuren työn velkaantumisen hillitsemiseksi, mutta työtä jää myös tuleville hallituksille. [Timo Harakka: Äänestittekö te sitä vastaan?] Suomalaiset tarvitsevat luottoa ja toivoa tulevaan. Meillä on yhä kaikki menestymisen mahdollisuudet. Vastuunkanto ja vaikeat päätökset eivät ole helpoin tie, mutta tätä työtä tehdäänkin Suomen eikä suosion vuoksi. [Timo Harakka: Kyllä nyt pääministeriä hävettää!]

Kunnioitettu puhemies! Mitä tapahtuu yhteiskunnalle, jossa rikoksesta seuraa rangaistus vasta kuukausien tai jopa yli vuoden kuluttua? Mitä viestiä se lähettää rikolliselle, ja mitä se kertoo uhrille tai lainkuuliaiselle kansalaiselle? Kun oikeus tulee hitaasti, se ei tunnu oikeudelta, se tuntuu heikkoudelta. Suomessa rikosasioiden käsittelyajat ovat pidentyneet merkittävästi viime vuosina. Tuomioistuimet ja syyttäjät ovat ruuhkautuneet. Järjestelmä käyttää aikaa selviin ja yksinkertaisiin sakkoasioihin samaan aikaan, kun vakavammat rikokset odottavat käsittelyä. Tämä ei ole hallinnollinen ongelma, se on turvallisuus- ja uskottavuuskysymys. Jos rikosvastuun toteutuminen viivästyy, pelotevaikutus heikkenee, ja kun pelote heikkenee, rikollisuus ei ainakaan vähene. Hallituksen esitys vastaa tähän ongelmaan järkevällä ja vastuullisella tavalla. Sen ajatus on kirkas: selvät ja yksinkertaiset rikokset pitää käsitellä nopeasti ilman raskasta tuomioistuinprosessia mutta oikeusturvaa vaarantamatta. Esityksen mukaan sakkomenettelyn soveltamisalaa laajennetaan. Jatkossa myös sellaisia rikoksia, joista enimmäisrangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta, voitaisiin käsitellä sakkomenettelyssä, jos asia on selvä ja yksinkertainen. Samalla henkeä ja terveyttä vakavasti koskettavat rikokset rajataan menettelyn ulkopuolelle. Tämä on tärkeä turvaraja. Poliisin toimivaltaa selkeytetään siten, että poliisi voisi ratkaista asiat, joista ankarin rangaistus on enintään sakkoa tai kuusi kuukautta vankeutta. Tämä tarkoittaa nopeampaa reagointia, selkeämpää vastuuta ja tehokkaampaa resurssien käyttöä. Lisäksi menettämisseuraamuksen yläraja nostetaan 5 000 euroon. Rikoshyötyä ei pidä jättää rikolliselle. Viestin on oltava yksiselitteinen: rikos ei kannata. Arvoisa puhemies! Hyvä järjestelmä on sellainen, jossa selkeät sakkoasiat ratkaistaan viivytyksettä. Rikoksesta seuraa nopeasti sanktio. Tuomioistuimet voivat keskittyä vakaviin rikoksiin, kuten esimerkiksi väkivaltaan tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Poliisin työ on tehokasta. Oikeusvaltio toimii määrätietoisesti. Vastakohtana on sellainen järjestelmä, jossa pienetkin asiat kiertävät raskaan prosessin kautta, jonot kasvavat ja käsittelyajat pitenevät. Se ei vahvista turvallisuutta, se ei vahvista lain kunnioitusta. Vahva oikeusvaltio ei tarkoita automaattisesti raskasta järjestelmää. Se tarkoittaa toimivaa järjestelmää. Turvallisuus ei synny byrokratiasta vaan siitä, että rikoksesta seuraa nopeasti ja johdonmukaisesti seuraamus. Jos haluamme turvallisemman Suomen, meidän on varmistettava, että oikeusjärjestelmä toimii tehokkaasti. Jos haluamme vahvistaa lain kunnioitusta, meidän on huolehdittava, että rikosvastuu toteutuu ilman aiheetonta viivästystä. Ja jos haluamme säilyttää kansalaisten luottamuksen, meidän on näytettävä, että järjestelmä kykenee uudistumaan. Tämä esitys on askel kohti tehokkaampaa, vastuullisempaa ja turvallisempaa Suomea.