Heikkinen Janne

Kunnioitettu puhemies! Hallituksen esitys on luonteeltaan varsin tekninen. Yksinkertaisesti kyseessä on kahden valtion eli Suomen ja Sveitsin välinen verotuskäytäntöjä koskeva sopimus ja sen muuttaminen. Vastaavanlaisia muutoksia on kahden vuosikymmenen aikana tehty jo kolmesti. Luvassa on liuta erilaisia muutoksia. Verosuunnittelun estämistä koskevia määräyksiä lisätään. Suomen verotusoikeutta laajennetaan Sveitsiin maksettaviin vapaaehtoisiin eläkkeisiin ja lisäeläkkeisiin. Näiden verottamatta jääneiden Suomesta maksettujen lisäeläkkeiden euromäärä ryöpsähti vuodesta 2020 alkaen, minkä seurauksena valtiolta on jäänyt verotuloja keräämättä hieman yli neljä miljoonaa euroa vuodessa. Tähän reagoitiin huhtikuun 2024 kehysriihen pöytäkirjamerkinnällä, ja siksi tätä sopimusta nyt päivitetään. Positiivista on se, että esityksellä myös vahvistetaan veronmaksajan asemaa. Sopimuksessa veroriitoihin otetaan käyttöön sitova välimiesmenettely, jossa määräaikana on kolme vuotta. Verovelvollinen voi saattaa asian valtioiden väliseen sopimusmenettelyyn, ja jos ratkaisua ei synny, asia voidaan viime kädessä ratkaista sitovassa välimiesmenettelyssä. Ihanteellisesti myös verovelvollisen verorasitus voi keventyä. Tällainen veronmaksajaa varjeleva politiikka on kaikin puolin tervetullutta. Kaksinkertainen verotus on kurja riesa, josta on syytä päästä eroon. Nyt siihen tarjoutuu Suomen ja Sveitsin välisessä valtiollisessa kanssakäymisessä mahdollisuus. — Kiitos.

Kunnioitettu puhemies! Valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen muuttamattomana. Asiaa on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan verojaostossa. Esityksessä ehdotetaan korotettavaksi energiaveron palautusta ammattimaisille maatalouden harjoittajille ja vesiviljelijöille määräaikaisesti. Lähi-idän kriisi on nostanut polttoaineiden hintoja rajusti, eikä yksikään maanviljelijä ole voinut siihen vaikuttaa. Tuotantopanosten kustannusten nousu on iskenyt suoraan maanviljelijöiden arkeen. Käytännössä lisäpalautusta maksetaan kevyestä polttoöljystä neljä senttiä litralta. Tuki kohdentuu traktoreiden, kuivureiden ja muiden työkoneiden polttoaineisiin sekä lämmitykseen. Lähes 99 prosenttia lisäpalautuksesta koskee kevyttä polttoöljyä ja sitä korvaavia biopolttoöljyjä. Lisäpalautus maksetaan kahdessa erässä, yhteensä noin 20 miljoonaa euroa vuosina 2026 ja 2027. EU:n sääntely asettaa tuelle katon. Energiaverodirektiivin vähimmäisvero on maataloudelle kevyen polttoöljyn osalta 2,1 senttiä litralta, eikä verotaso saa palautuksen jälkeen alittaa tätä rajaa. Tuki on nyt EU:n sallimassa maksimissa. Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Maatalouden heikko kannattavuus on huolestuttanut valiokuntaa jo useita vuosia, ja Lähi-idän kriisi on heikentänyt tilannetta edelleen. Kyse on oikeasta kriisitoimesta tilanteessa, johon viljelijät eivät ole itse voineet vaikuttaa.

Kunnioitettu puhemies! Valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esitykseen sisältyvät 3. ja 4. lakiehdotuksen muuttamattomina sekä 1. ja 2. lakiehdotuksen valiokunnan muutosehdotusten mukaisina. Hallituksen esitys sisältää neljä lakimuutosta. Kiinteistöverolailla ja verontilityslailla säädetään uusi kiinteistöverotus Suomen talousvyöhykkeelle. Arvostamislakiin lisätään merituulivoimaloille kevennetty jälleenhankinta-arvo, 35 prosenttia rakennuskustannuksista nykyisen 75 prosentin sijaan. Tuloverolakiin lisätään uusi 8 b §, jolla varmistetaan lain soveltaminen talousvyöhykkeellä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Sääntelyn selventäminen on välttämätöntä investointivarmuuden turvaamiseksi jo ennen kuin talousvyöhykkeen merituulivoima-alueiden kilpailutukset käynnistyvät. Valiokunta ehdottaa hallituksen esitykseen kahta muutosta. Ensimmäinen on sisällöllinen. Valiokunta katsoo, että kuntien jako-osuuden Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta tulee olla hallituksen esittämää suurempi. Merituulivoimahankkeista aiheutuu alueellisia haittoja rannikkoalueen kunnille, merenkululle, kalastolle, kalastukselle ja ympäristölle, ja alueellisen hyväksyttävyyden varmistaminen edellyttää riittävää kompensaatiota. Valiokunta ehdottaa, että kuntien jako-osuus on 30 prosenttia ja valtion jako-osuus 70 prosenttia. Muutos toteutetaan verontilityslain 16 a §:ssä. Toinen muutos on teknisempi. Valiokunta ehdottaa selvennystä lähimmän kunnan määrittämistapaan kiinteistöverolain 26 §:ssä ja verontilityslain 16 c §:ssä. Alkuperäinen sanamuoto johti kuntarajojen ristiriitaan Merenkurkun alueella. Uudessa muotoilussa lähimpänä kuntana pidetään sitä kuntaa, joka Suomen aluevesien ulkorajaan rajoittuvan kuntarajan etäisyys rakennuksesta tai rakennelmasta on lyhin. Valiokunta kiinnittää mietinnössä huomiota myös kolmeen seikkaan, jotka eivät johda muutosehdotuksiin mutta joita on perusteltua seurata: Liittymisjohtokuntien asemaa on syytä seurata lain toimeenpanon yhteydessä, sillä kunta, jonka kautta järeä voimalinja kulkee, voi kärsiä merkittävistä haitoista ilman jako-osuutta. Mitoitusta 35 prosentista tarkastellaan komission edellyttämällä tavalla tulevaisuudessa. Tuloverolain 8 b §:llä on valiokunnan käsityksen mukaan merkitystä myös muiden tuloverotusta koskevien lakien tulkinnassa, koska tuloverolaki on alan yleislaki. Ahvenanmaan kuntien asema talousvyöhykkeen kuntien jako-osuudessa on ratkaistu itsehallintolain toimivaltajaon perusteella. Valiokunta pitää perusteltuna, että kysymystä tarkastellaan osana Ahvenanmaan itsehallintolain uudistamista. Kunnioitettu puhemies! Valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy mietinnön mukaiset lakiehdotukset.

Arvoisa puhemies! On päivänselvää, että yhdessä vaalikaudessa ei niitä maatalouden kroonisia ongelmia saada tietenkään ratkaistua, ja tuskin kukaan sellaista missään mielikuvatasollakaan haluaisi luoda. Ilman muuta työtä jää edelleenkin jälkeen. Siitä huolimatta olen ylpeä, että esimerkiksi Finnveran takausrooliin otettiin tälle kaudelle mukaan myös maatalous, joka on nimenomaisesti investoiville tiloille taas yksi tärkeä pieni elementti. Kun näitä monistetaan riittävän monta, niin niitten yhteisvaikutus on sitten aina parempi. Ehkä se, mikä on ollut erikoista, on ollut se keskustan vastustus tätä yhteisöveron alentamista kohtaan, koska kyllä sillä verokannan laskulla on maatalousyrittäjille, ja nimenomaan omistajayrittäjille, joilla on tarvetta rahoittaa tulevia investointeja, kokonaisverotustakin keventävä vaikutus, ja se mahdollistaa puskureitten rakentamista tulevaisuuteen. Ehdottomasti järkevä ja jälleen yksi iso uudistus, joka koskettaa maatalousyrittäjiä. Tästä voi olla ylpeä.

Arvoisa puhemies! Sain Säätytalolla mahdollisuuden osallistua hallitusohjelmaneuvotteluihin maa- ja metsätalouspöydän yhtenä kokoomuksen pääneuvottelijoista. Tuon seitsemän viikon aikana ymmärsin hyvin selkeästi sen, että maatalouden kustannusten ja toisaalta maatalousyrittäjien kassakriisin ratkaisemiseen tarvitaan isoja ideoita, ainakin muutamia, mutta myös runsas määrä pieniä ideoita. Tässä usea edustaja on puheenvuoroissaan korostanut sitä, että tämä on näitä pieniä ideoita niin sanotusti. No, niitä tarvitaan, ja niitä pitää monistaa useita, jotta päästään eteenpäin. Se, mikä ohjelmassa, joka neuvoteltiin, on ollut määrätyllä tavalla hyvää, on ollut se, että se on sisältänyt myös näitä isoja ideoita, joihinka lasken elintarvikemarkkinalain uudistamisen. Niin kuin tässä kuultiin aikaisemmin, se on osa pitkää jatkumoa ja vie oikeaan suuntaan sitä perimmäistä ongelmaa elikkä sitä, että markkinoilta pitää ehdottomasti tuottajien saada se raha. Se on ainoa kestävä tie, ja tästä noin yleensä ottaen kaikki tuntuu olevan samaa mieltä. Toki viennilläkin on sitten täydentävä rooli, mutta lähtökohtaisesti kotimaan markkina on se, millä ratkaistaan tuottajien saama oikea hinta. Ehkä sen ohjelman tämmöistä aikansa kestävyyttäkin on punninnut se seikka, että vaikka useat keskustan edustajat ovat puheenvuoroissaan arvostelleet hallituksen tekemää politiikkaa tässä suhteessa, niin ensimmäistäkään välikysymystä kuitenkaan maatalouden tilanteesta he eivät ole tällä kaudella esittäneet, mikä noin yleensä on uskottavinta silloin, kun oppositio ihan aidosti jotain kritisoi. [Suna Kymäläisen välihuuto] Eli ehkäpä tässä on tehty asioita ihan oikeallakin tavalla.

Arvoisa puhemies! Vielä täydennän äskeistä puheenvuoroani siten, että esityksessä on todella kolmaskin puute olemassa, elikkä tämä hallituksen esitys ei määrittele kalatalousvelvoitteiden toteuttamistapojen keskinäistä järjestystä. Tämmöisen järjestyksen luominen lakiin olisi ollut tarpeen. Näkisin, että prioriteettijärjestyksen tulisi olla se, että ensisijaisesti suositaan aina luonnonmukaisia ohitusuomia, sitten vasta teknisiä kalateitä, kolmanneksi voidaan harkita sitten kalataloudellisia kunnostuksia ja vasta viimesijaisena näitä istutuksia. Näistähän toki kalatalousviranomainen, joka lähtee tätä lupaa päivittämään, tekee sen arvion, mikä on kulloiseenkin paikkaan asianmukaista, mutta en katso riittäväksi sitä, että tässä lakiin ei ole kirjattu selkeästi tällaista ensisijaisuusjärjestystä. Toki ymmärrän sen, että paikkakuntakohtaisesti voi näitä poikkeuksiakin sitten viranomainen tehdä, mutta laissa olisi ollut syytä tämä tahtotila selkeämmin ilmaista. Mitä tulee edustaja Mikkosen kysymykseen Palokista, niin sen verran markkinatalouden perusteita me varmaan jokainen ymmärretään, että vaikka hallituksella on tahto ostaa, niin jos ei omistajalla ole halua myydä, niin silloin ollaan konkelossa. Näin ollen varmaan veisin terveiset sinne omistajakuntien suuntaan, että yhtiökokouksissa haluttaisiin ilmaista yhä tiukempi kanta siitä, että halutaan tulla puolivälin krouviin vastaan hallitusta tässä asiassa. Meillä on hallituksen investointiliitteessä neuvoteltuna määrärahatkin siihen Palokin hankkimiseen. Valtioneuvostoon en toki kuulu, mutta sen ohjelmaa sen verran tarkkaan olen lukenut, että ymmärrän, että nämä määrärahat kyllä ovat varattuna, jos omistajalla tahtoa vain on myydä. Se, mitä olen ihmetellyt tässä keskustelun aikana näissä lukuisissa vihreiden puheenvuoroissa, on se, että he toistuvasti mainitsevat, että tällä esityksellä ei tuotaisi yhtään uutta kalatietä. No, näinhän asia minun ymmärtääkseni ei ole, koska jos kalatalousviranomainen hakee vesiluvan päivitystä, niin nämä kalatalousvelvoitteet käsitteenä sisältävät myös kalatiet. Se, mihinkä kohteeseen kalatalousviranomainen hakee minkäkinlaista ratkaisua sen vaelluskalaongelman ratkaisemiseen, jää sitten myöhempään harkintaan, mutta kyllä tämä minun mielestäni antaa oikeudellisen mahdollisuuden siihen, että edellytetään kalatien rakentamista. Meillähän on jo nyt kokemusta jo olemassa olevalta lainsäädäntökaudelta siitä, että kalatalousviranomainen on hakenut muutoksia näihin velvoitteisiin pohjoisen isojen jokien osalta. Tämähän oli merkittävä päätös, että Kemijoen ja Iijoen osalta kalatalousvelvoitteita nimenomaan viranomaislähtöisesti haluttiin lähteä tiukentamaan, ja se on aiheuttanut nyt mielenkiintoisiakin ketjureaktioita pohjoisessa. Minulla on sen verran luottamusta viranomaisten harkintakykyyn jatkossakin, että he tämän uuden lain myötä kykenisivät sitten myös näitä energiantuotannoltaan vähämerkityksellisiä voimaloita päivittämään vesilupien osalta. Totta kai on varmistettava se, että viranomaisresursseja on riittävästi, niin että heillä on aikaa tehdä näitä hakemusmuutoksia. Toinen asia, mitä ehkä ihmettelen, on tietysti se, kun sanotte vihreissä, että tässä kestää niin tavattoman kauan, jopa vuosikymmeniä. [Puhemies koputtaa] Ei kai se ole mikään syy olla aloittamatta, että jossakin asiassa kestää kauan.

Arvoisa puhemies! Meritaimen ei kude meren suulla. Se nousee sivujokiin, pieniin puroihin, kaukaisille latvavesille, joskus satoja kilometrejä sisämaahan. Siellä se kutee, siellä meritaimenen poikaset kasvavat, ja sieltä ne laskeutuvat takaisin merelle, tai ainakin ne yrittävät. Liian usein matkalla on pato tai voimalaitos, joka tuottaa sähköä vain yhteen lähikauppaan tunnissa, ja se katkaisee meritaimenen elinkierron kokonaan. Tästä on kyse tänään. Yleensä suomalainen oikeusjärjestys tunnistaa periaatteen, josta harvat ovat eri mieltä: aiheuttaja maksaa — ei valtio, ei luonto, ei naapuri, vaan aiheuttaja. Osa vesivoiman tuottajista kantaa tämän vastuun jo nyt. Ne avaavat luonnonmukaisia ohitusuomia, rakentavat kalateitä, osallistuvat kunnostushankkeisiin, mutta osa ei tee mitään, koska laki on antanut myöten. Tämä epätasa-arvo ei palvele ketään, ei luontoa, ei niitä yhtiöitä, jotka ovat toimineet vastuullisesti, eikä myöskään niitä latvavesialueen omistajia, joiden oikeus vapaaseen virtaavaan vesistöön on vuosikymmeniä sivuutettu. Arvoisa puhemies! Olen saanut itse olla mukana useissa hankkeissa, jotka ovat tähdänneet vaelluskaloille parempiin olosuhteisiin. Eräs niistä oli Kuusamon Kuusinkijoen voimalaitoksen ostaminen pois käytöstä, jolloin vesi ohjattiin voimalaitoskanavasta takaisin vanhaan jokiuomaan. Se uoma ei ollut kadonnut, se oli metsittyneenä kasvien peitossa odottamassa, ja kun se ennallistettiin, vesi löysi sen uudelleen. Tämä on tärkeä huomio myös lainsäädännöllisesti: monessa paikassa voimalaitoskanavan rinnalla on yhä maastossa jäänne alkuperäisestä jokiuomasta. Se ei välttämättä aina näy kartalla, se saattaa näyttää ojalta tai tiheiköltä, mutta se on siellä, ja se voidaan avata, jos omistaja on siihen halukas tai heidät velvoitetaan siihen. Se on konkreettisin esimerkki siitä, mitä tarkoittaa luonnonmukainen ratkaisu: ei betonia, ei teknistä kalatietä, vain vesi, joka palaa omalle reitilleen. Tämä vaatii tahtoa, ja se on mahdollista. Arvoisa puhemies! Tahtoa on tässä asiassa todellakin tarvittu. Vielä Kataisen hallituksen aikaan virtavesi- ja vaelluskala-aktivistit joutuivat puolustamaan kestävää merikalastusta. Silloisen hallituksen linjalla pyrittiin neuvottelemaan Itämerelle korkeampia kalastuskiintiöitä kuin mitä komission tieteellinen neuvonanto olisi edellyttänyt. Luonto oli neuvoteltavissa, ei itsessään arvo. Sipilän hallituksen aikaan vastaavasti flirttailtiin ajatuksella purkaa koskiensuojelulaki lisävesivoiman rakentamiseksi, onneksi se kaatui kokoomuksen vastustuksesta. Rinteen ja Marinin vasemmistohallituksen aikaan tämä sama vesilain päivitys oli kirjattuna kyllä lainsäädäntösuunnitelmiin, ja sitä selviteltiinkin ministeriössä. Eduskuntaan se ei koskaan ehtinyt. Sitä lykättiin ja lykättiin ja lykättiin, kunnes se kuoli pystyyn. Lokakuussa 2024 Euroopan komissio käynnisti Suomea vastaan rikkomusmenettelyn — ei huomautusta, vaan rikkomusmenettelyn. Komissio katsoi, että Suomi on laiminlyönyt vesipolitiikan puitedirektiiviä velvoitteiden osalta, kun se ei ollut tarkastanut vesilupia. Onneksi tämä hallitus nyt ohjelmassaan neuvotteli Säätytalolla kirjauksen: ”Hallitus päivittää vesilakia siten, että nollavelvoitelaitoksille voidaan asettaa kalatalousvelvoitteita.” Olin itse mukana neuvottelemassa tuota kirjausta, ja nyt olemme täällä salissa käsittelemässä tätä esitystä, joka toteuttaa kirjausta, mutta harmikseni varsin puutteellisesti. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on yksi sana, joka kietoo ympärilleen kaiken. Se sana on ”kohtuuton”. Lakiesitys sanoo siis: ”Kalatalousvelvoite ei saa aiheuttaa luvanhaltijalle kohtuuttomia kustannuksia. Kohtuuttomuutta aiotaan arvioida laitoksesta odotettavissa olevien taloudellisten hyötyjen perusteella.” Nähdäkseni arviointiin tulisi ottaa myös tasapainottava näkökulma. Yksittäinen laitos on saattanut tuottaa jo vuosikymmenien ajan taloudellista hyvää ilman luonnon kunnioittamista. Vertailun vuoksi on sanottava, että Ruotsissa tehtiin vuonna 2019 päinvastainen valinta: siellä toiminnanharjoittajan oikeus saada korvausta luvan tarkistamisesta poistettiin kokonaan. Ruotsi päätti, että ympäristövastuu ei ole neuvottelukysymys. Valitettavasti tässä kotimaisessa esityksessä ei mennä samaan. Kyse on poliittisesta valinnasta, joka tehtiin valmistelussa, ja se suosii niitä, jotka ovat jo vuosikymmeniä pelanneet aikaa. Eikä siinä vielä kaikki, esitys menee vielä tätäkin pidemmälle: jos kalatalousvelvoite vähentää vesivoiman tuottoa olennaisesti, valtio maksaa yhtiölle korvausta. Veronmaksajat siis korvaavat vesivoimayhtiölle sen, että yhtiö joutuu noudattamaan ympäristölakia. Tämä on aivan järjetöntä. Tämä on kaiken talousajattelun perusteiden vastaista. Voitot olisivat yksityisiä, mutta ulkoishaitat, ne ympäristövahingot, joita on kerrytetty vuosikymmenien ajan ilman kalatalousvelvoitteita, muuttuvat yhtäkkiä julkisiksi, yhteiskunnan maksettaviksi. Mitä pidempään luvanhaltija on hyötynyt vesivoimasta ilman kalatalousvelvoitteita, sitä korkeammaksi sallittujen kustannusten raja tulisi asettaa, ei matalammaksi. Tämä olisi oikeudenmukainen periaate, ja se ei valitettavasti nyt tässä laissa näy. Aiheuttaja maksaa -periaate ei tarkoita sitä, että aiheuttaja maksaa, mutta jos se tuntuu liian kalliilta, valtio korvaa erotuksen. Se tarkoittaa sitä, että aiheuttaja kantaa vastuunsa kokonaan.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän vihreiden happaman kommentoinnin tästä lakiesityksestä, koska heidän tekemättömiä töitään tässä nyt tehdään. [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin!] Teillä olisi ollut edellisellä kaudella täysi mahdollisuus toteuttaa vesilain päivittäminen. Se oli teidän lainsäädäntösuunnitelmissanne mukana, mutta te lykkäsitte, lykkäsitte ja lykkäsitte sitä, kunnes se kuoli pystyyn. Tätä ette tehneet, ja nyt se tuodaan tänne saliin ministeri Meren toimesta — kiitos siitä. Eihän tämä toki täydellinen ole, en sitä tässä lähdekään väittämään. [Vasemmalta: Ei lähellekään!] Kyllä tässä parantamistakin jää, ja toivon toki, että valiokuntavaiheessa otetaan tähän kohtuullisuuden määrittelyyn mukaan ja otetaan huomioon myös ne saadut tulot, mitä voimalaitoksilla on tehty, ja edettäisiin mieluummin siihen Ruotsin mallin mukaiseen ajatukseen siitä, että aiheuttaja maksaa. Ei voi olla niin, että voitot ovat yksityisiä ja sitten ulkoishaitat ovat julkisia maksettavia. Tämä on ihan aiheellista myös korjata tähän esitykseen. Toivoisin kolmanneksi myös tätä ensisijaisuusjärjestystä, että aina kun on mahdollista, niin tehdään luonnonmukainen ohitusuoma, sitten vasta tekninen kalatie [Puhemies koputtaa] ja vasta kolmanneksi sitten harkitaan istutuksia.

Arvoisa puhemies! Jos aikaisemmin keskustelussa ymmärsin edustaja Lindénin puheenvuoroa oikein, niin hän filosofisella tasolla tapaili sitä ajatusta, että pitääkö elämässä mennä joskus riittävän huonosti, jotta sieltä sitten noustaan ylös — hän korjaa, jos ymmärsin tätä ajatuksenjuoksua väärin. Pääsin mielenkiintoisesti todistamaan yhteiskuntatasolla tämmöistä tapahtumaa. Viime vuoden marraskuussa vierailtiin Sambiassa, joka oli joutunut käytännöllisesti katsoen valtiona vararikkoon, luottokelvottomaan tilaan. Tämmöisellä ajatuksella hekumoidaan jonkun verran somessa ja internetissä, ikään kuin että Suomen pitäisi ajaa niin tiukasti kohti seinää, että jostain joku tulisi ja laittaisi sitten Suomen asiat kuntoon, puhutaan nyt IMF:stä ja troikasta ja mistä kaikesta. Täytyy sanoa, että kun olen omin silmin nähnyt sellaisen yhteiskunnan, joka on käynyt taloudessa aivan pohjamutia myöten, niin en missään tilanteessa toivo, että sellaiseen koskaan Suomessa päädyttäisiin, ja on kunniakysymys tässä luottamustehtävässä pyrkiä välttämään sellaista skenaariota kaikin keinoin, koska se, mitä IMF teki kyseisessä maassa heti ensimmäisenä toimenpidesuosituksena, oli se, että he poistivat kaikki polttoaineitten verotuet, mikä kaksinkertaisesti pumppuhinnat siellä. Käytännössä se aiheutti sen, että ihmiset pystyivät tankkaamaan vain palkkapäivänä, ja loppukuusta autot olivat tienposkessa, koska niillä ei pystynyt enää ajamaan. Se kuva oli aika dystooppinenkin, mitä siellä pääsi todistamaan. Tietysti karmeinta on tämmöisessä luottokelvottomassa valtion tilanteessa se, että se on kaikista kammottavinta aivan niille tavallisille, niihin päätöksiin syyttömille ihmisille. Tässä mielessä näkisin, että tämä velkajarru ja sopu siitä ja ikään kuin semmoinen ryhtiliike ja kyky tunnustaa yli puoluerajojen kaikkien vastuullisten puolueitten toimesta se, että nyt on viimeinen hetki ottaa itseämme niskasta kiinni ja laittaa julkinen talous kuntoon ja elää sen mukaan, mihin meillä on aidosti varaa, pitäisi olla meillä kaikilla kunnian kysymys.

Arvoisa puhemies! Valtio-opin johdantokurssilla ensimmäinen asia, mikä opiskelijoille opetetaan, on se, että ei ole niinkään oleellista, mitä kansanedustajat suuressa salissa sanovat, vaan se, mistä he haluavat vaieta. No, kun tässä edustaja Kettusen puheenvuoroja kuuntelee ja hän moukaroi perussuomalaisia polttoaineverotuksesta ja bensan hinnoista, niin se, mistä Kettunen todennäköisesti haluaa, että tässä keskustelussa vaiettaisiin, on se, että todellisuudessa Rinteen—Marinin hallitus oli nimenomaisesti se, joka teki Suomen itsenäisyyden ajan historian suurimman yksittäisen polttoaineveron korotuksen. Sitä hän ei varmasti tässä keskustelussa mielellään kainuulaisille kyllä muistele. Edustaja Lohen, jota kyllä yleensä kehun selän takana — harmi, että hän joutui poistumaan — kommenttiin: Hän kertoi meille, että dieselin ajoneuvovero 20 euroa edullisemmaksi vuodessa ei häntä lämmitä ja liikuta. Tässä on varmaan se ero hallituksen ja keskustan välillä, että tämä hallitus on kiinnostunut autoilijoiden maksutaakasta — autoilijoiden maksutaakasta — eikä yksittäisistä pistemäisistä verovaikutuksista edustaja Lohen kukkarossa. Elikkä jos katsotaan perusautoilijaa Suomessa, niin hän maksaa tietysti, no auton hankinnan yhteydessä autoveroa, sitä käyttäessään ajoneuvoveron perusveroa sekä käyttövoimaveroa, polttoaineen valmisteveroa, polttoaineen hiilidioksidiveroa, huoltovarmuusmaksua, arvonlisäveroa polttoaineesta, hankinnasta, huolloista, varaosista, liikennevakuutusta tai kaskovakuutusta, määräaikaiskatsastukset maksavat, rekisteröinnit maksavat, huollot ja korjaukset maksavat, renkaat maksavat ja pysäköintimaksut maksavat. Elikkä autoilijoiden maksutaakka on paljon laajempi asia kuin se, mitä edustaja Lohi nyt ikään kuin otti sieltä yhden pienen kokonaisuuden ja sanoi, että tällä ei ole merkitystä. Kun minä katson pohjoisessa pitkien välimatkojen maakunnassa ihmisiä silmiin, niin kyllä heitä yleensä kiinnostaa se, paljonko autoiluun kokonaisuudessaan kuun viimeinen päivä on mennyt rahaan, ja heitä näillä päätöksillä pyritään muistamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Bergbomin ja edustaja Räsäsen puheenvuorot innoittivat ottamaan kantaa tässä keskustelussa tutkimus- ja kehitysmenoihin ja siihen, pitäisikö niitä pitää koskemattomina säästöjen edessä. Suomi on vaarallisesti velkaantunut jo pitkään, eikä kyse ole pelkästään yhdestä hallituksesta tai yhdestä päätöksestä vaan paljon pidemmästä kehityksestä, jossa menot ovat kasvaneet tuloja nopeammin. Ennen kevään 2027 eduskuntavaaleja puolueilta todella siis odotetaan uskottavia ratkaisuja seuraavan vaalikauden osalta. Nimenomaisesti sieltä menopuolelta tulisi löytää säästöjä. Tavoitemittaluokka on 8—11 miljardia euroa, ja todennäköisesti jopa enemmän, erityisesti jos halutaan veropuolella tehdä vielä kannustavia muutoksia. Tuollaisessa tilanteessa katse väistämättä kääntyy myös yritystukiin, ja yksi keskeinen tukimuoto on tutkimus- ja kehitystuet. Niihin liittyy todella paljon toiveita. Ajatellaan usein, että ne synnyttävät kasvua ja innovaatioita ja työpaikkoja. Eikä ajatus nyt sinänsä ole väärä. Tutkimus ja tuotekehitys ovat kyllä tärkeitä, mutta kysymys kuuluukin, että kuinka paljon julkinen tuki oikeasti lisää tätä toimintaa ja kuinka paljon se lisää hyvinvointia koko kansantaloudessa. Tutkimustieto antaa tähän hieman yllättävänkin vastauksen. Julkiset tuet kyllä lisäävät yritysten tk-toimintaa, mutta vaikutus jää melko pieneksi, ja mikä tärkeintä, lisähyöty koko kansantaloudelle jää vaatimattomaksi. Puhutaan suuruusluokasta, joka tutkimusten perusteella liikkuu noin prosentin paikkeilla. Tavallinen ihminen saattaa kysyä, ja aivan oikein kysyykin, että onko tämä kaikki sitten sen arvoista. No, ongelma ei ole pelkästään näitten vaikutusten pienuus, tuet eivät niinkään synnytä uutta toimintaa, vaan ne lisäävät tekemistä niissä yrityksissä, jotka tekevät sitä jo valmiiksi. Oululaisena, sinänsä Nokian ystävänä tietysti tämän ilmiön tunnistan. Ne, jotka ovat siis mukana t&k-toiminnassa, tekevät sitä hieman enemmän, ja ne, jotka eivät ole mukana t&k-toiminnassa, eivät lähde mukaan laisinkaan, eli uskovat uskovat lisää. Sitten on tämä vähän yllättävä havainto: suurin osa yrityksistä ei itse asiassa edes hae näitä t&k-tukia, vaikka tekisivät tutkimus- ja kehitystyötä omin varoin. Eli jos ilmainenkaan raha ei kelpaa, niin on kaikki syyt kysyä, kuinka välttämätön tämä t&k-järjestelmä ja parlamentaarinen sopu siitä on laisinkaan. Kannustimiin liittyy myös toinen ongelma. Kun tukea on tarjolla tiettyyn tarkoitukseen, niin usein syntyy kiusaus tulkita sitä hieman väljemmin. T&k-menojen yhdistelmävähennystä koskeva vero-ohje on tulostettuna 50 sivua pitkä. Tästä saan joka maanantai yritysvierailuilla valtavasti palautetta ja pahaa mieltä. Usein näissä saattaa verottajan ohje jopa vaatia tuntiseurantaa. Tämähän on aivan absurdia: ikään kuin yrityksissä innovointi alkaa nyt, ja se päättyy nyt, ja se merkitään johonkin exceliin. Tämähän on vastoin tätä koko yhdistelmävähennyksen alkuperäistä tarkoitusta. Ei se kuulosta kovin yksinkertaiselta ohjeelta muutenkaan ohjata yritysten toimintaa. No vielä sanon sen, että on syytä muistaa laskevan rajatuoton laki. Ensimmäinen euro voi t&k-toiminnassa tuottaa paljonkin, seuraava kuitenkin aina sitä vähemmän. Suomi kun tavoittelee t&k-panosten nostamista neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta, niin pelkkä tällainen luku on varsin karkea mittari. Kun rahoitusta lisätään tilanteessa, jossa osaajat ovat jo töissä, innovaattorit ovat jo töissä, yritykset alkavat kilpailla näistä samoista ihmisistä, ja palkat sitä myöten nousevat ja lisäraha valuu palkkoihin eikä uusiin läpimurtoihin sinänsä. Eli, arvoisa puhemies, sanoisin, että t&k&i-tuet eivät ole turhia, mutta eivät ne myöskään voi olla koskemattomia, etenkään kun miljardisäästöjä ollaan hallituspohjasta riippumatta tulevaisuudessa hakemassa.

Arvoisa puhemies! Haluan puheenvuorossani kommentoida muutamia aikaisempia kollegoitten puheenvuoroja tässä salissa. Aloitan edustaja Kettusen puheenvuorosta. Edustaja Kettunen on paljon lukenut, ja hänellä on suuri alkiolainen ihmisyysaate sydämessään. Siksi hän varmasti tietää, että ei yleisissä eduskuntavaaleissa kansa äänestä suoranaisesti siitä, kuka menee hallitukseen ja kuka ei mene hallitukseen, vaan siellä valitaan kansanvaltaisesti kansan edustajat, jotka lähtevät täällä sitten muodostamaan valtioneuvostoa. Tämänhän edustaja Kettunen kyllä varsin hyvin tietää. Se, mitä näissä hallitustunnusteluissa tehdään, ja miksi se niin kipeä paikka onkin, että jätettiin se tyhjä paperi keskustan toimesta, on se, että hallitustunnustelijahan näissä keskusteluissa esittää kysymyksiä, joihinka pyytää vastauksia siihen, miten kukin eduskuntaryhmä täällä lähtisi Suomea sitten rakentamaan. Näihin kysymyksiin keskusta ei esittänyt silloin omia keinojaan, ja sen takia siihen yhä uudelleen palataan, niihin keinojen puutteisiin. Sitten mitä tulee tähän aikaisemmin edustaja Lylyn mainitsemaan sopeutuskokonaisuuteen ja siihen, miten siihen oli valtioneuvosto rakentanut neuvotteluissaan sisään tämän työllisyystavoitteen toteutumisen, niin on aivan totta, että näille rakennepoliittisille työllisyyttä lisääville toimille oli arvioitu etukäteen kahden miljardin euron julkista taloutta vahvistava vaikutus. Olette siinä aivan oikeassa. En itsekään ollut kovin innoissani silloin, kun ensimmäisen kerran kuulin tästä valtioneuvoston päätöksestä, koska yleinen elämänkokemus on osoittanut sen, että Suomen Pankki tai VTV tai vastaavat ei- hallitusta lähellä olevat tahot suhtautuvat yleensä tämmöisiin uudistuksiin talouden sopeuttamisen keinoina hieman varauksellisemmin ja he arvioivat niissä olevan yleensä epävarmuuksia, koska työllistäminen ei ole suoraan hallituksen tehtävä tässä maassa, vaan sitä tehtävää hoitavat ensisijaisesti yritykset sitten markkinoilla. Ehkä tästä viisastuneena voisi kysyä salin vasemmalta reunalta: sitoutuuko SDP siihen, että ensi kaudella, kun tätä velkajarrun mukaista 8—11 miljardin euron sopeutuskokonaisuutta lähdetään tavoittelemaan, se kasataan yksinomaan budjetin meno- tai tulopuolelta eikä näihin dynaamisiin vaikutuksiin liiaksi enää jatkossa ripustauduttaisi ja otettaisi siihen liittyviä riskejä?

Arvoisa puhemies! Vasemmisto-opposition väite siitä, että Suomi on jo kilpailukykyinen 20 prosentin yhteisöverolla, perustuu keskeiseen virheeseen tai pahimmillaan tarkoitukselliseen sekoittamiseen. He puhuvat mielellään verokannasta mutta sivuuttavat sen veropohjan. Yritysten todellinen verotus ei määräydy pelkän yhteisöveron prosenttiluvun perusteella, vaan kokonaisuudesta, johon kuuluvat esimerkiksi poistot, vähennykset ja investointikannustimet. Monissa eurooppalaisissa maissa veropohja on selvästi Suomea kevyempi tai joustavampi, jolloin nimellisesti sama tai jopa korkeampi verokanta voi tarkoittaa käytännössä matalampaa verorasitusta. Arvoisa puhemies! Siksi keskustelu pelkästä 20 prosentin tasosta on harhaanjohtavaa. Kun kokonaisuutta katsotaan rehellisesti, Suomi ei ole maana erityisen houkutteleva investointikohde vaan pikemminkin keskitasoa, ja juuri tässä on se ongelman ydin: Suomelle ei enää riitä pelkän kilpailukyvyn tavoittelu, koska keskitaso ei voita kansainvälisessä kilpailussa. Keskitaso jää jalkoihin. Yhteisöveron lasku 18 prosenttiin on kilpailu- ja toimialaneutraali keino parantaa Suomen asemaa. Se vahvistaa investointien tuotto-odotusta ja tekee riskinotosta kannattavampaa, ja erityisesti omistajayrittäjille — jotka olivat vielä Sipilän aikaan keskustallekin tärkeitä — yhteisövero on suora kannustin, joka vaikuttaa päätöksiin investoida, kasvaa ja palkata. Jos haluamme, että Suomeen syntyy enemmän yrityksiä, enemmän kasvua ja enemmän työpaikkoja, niin meidän on uskallettava hakea kilpailuetua, ei vain tyytyä varovaiseen asemien varmisteluun.

Arvoisa puhemies! Keskustalaiset kansanedustajat kyseenalaistivat sitä, minkä takia hallituspuolueitten kansanedustajat ovat niin kovin kiinnostuneita opposition vaihtoehdoista. No, se johtuu siitä, että ainakin meillä pohjoisessa on ollut sellainen kotikasvatus, että valittaa saa, jos on äänestänyt vaaleissa. Äänestämällä lunastaa oikeuden valittaa. No, jos osallistuu täällä eduskunnassa hallituksen muodostamiseen ja jättäytyy pois hallituksesta esitellen oman vaihtoehtonsa, niin se on ihan kunniallista, mutta sillä, että jättää tyhjän paperin, ei lunasta vielä oikeutta valittaa täällä sitten neljää vuotta, jos ei ole ikään kuin käyttänyt sitä omaa ääntänsä. [Tuomas Kettunen pyytää vastauspuheenvuoroa] Tällaisen kotikasvatuksen minä olen saanut pohjoisessa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, edustaja Kettunen. Ja minkä takia olemme kiinnostuneita SDP:n vaihtoehdosta? Sen takia, että SDP on toistuvasti kritisoinut hallituksen tekemiä sosiaaliturvaleikkauksia mutta omassa vaihtoehtobudjetissaan ei ole ollut niitä sitten aina valmis täysimääräisesti palauttamaan. [Puhemies koputtaa] Tästä myös vasemmistoliiton Minja Koskela on teitä useasti muistuttanut. [Timo Suhosen välihuuto]

Kunnioitettu puhemies! Jos joku on väittänyt, että kehitysyhteistyöleikkauksilla koko julkinen talous ja sen velkaantuminen pelastettaisiin, niin sitä väitettä en allekirjoita, [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Mutta perussuomalaiset allekirjoittaa!] mutta sen sijaan on kehitysyhteistyörahojenkin oltava mukana näissä sopeutustoimissa, sillä kehitysyhteistyörahoitus luotiin Suomessa sellaiseen maailmaan, jossa meillä oli ylijäämäisiä talouksia, ja me pystyttiin aidosti harjoittamaan solidaarisuuttakin kolmansiin maihin ja auttamaan siellä kehittyviä talouksia. Mutta ei se ole solidaarisuutta, että me otetaan velkaa ja jaetaan sitä rahaa sitten kolmansiin maihin. Sehän on kaikkea muuta kuin solidaarisuutta, koska sen maksajan rooli tulee tuleville sukupolville. Ei se ole solidaarisuutta sanakirjan merkityksessä. Kehitysyhteistyöleikkauksien pääpainopisteenä meillä on ollut nimenomaan se arvo, että lopetetaan kehitysyhteistyön rahojen maksaminen sellaisiin maihin, jotka eivät ole olleet valmiita tuomitsemaan Venäjän hyökkäyssotaa. Tämä on ollut tosi järkevä linjaus, ja minäkin olen kannattanut [Puhemies koputtaa] tämäntyyppisiä sopeutuksia.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän perussuomalaisten ja keskustan välisen jännitteen tässä kysymyksessä, mutta onhan todella niin, että maahanmuutolla on merkittävä rooli myös julkisessa taloudessa. Viime vaalikaudella SDP:n ministerin Tuula Haataisen toimesta täällä esiteltiin laki, jota myös keskusta täällä kannatti ja josta opposition ja kokoomuksen vastalauseet varoittivat, että kolmansista maista tullaan opiskelemaan Suomeen yhä vapaammin. Ylen MOT teki tästä ilmiöstä todella ansiokkaan dokumentin, jossa esiteltiin sitä, minkälaista on moderni köyhälistö, jota tänne ihan raakalaismaisesti huijataan tulemaan: luodaan mielikuvia siitä, että täällä olisi helposti löydettävissä matalapalkkatöitä. Meillä Oulussa on paljon esimerkkejä ihmisistä, jotka on houkuteltu Pakistanista, Intiasta, Sri Lankasta, Bangladeshista ja niin edelleen, ja he ovat itse asiassa tällä hetkellä asemassa, jossa en toivoisi kenenkään olevan. Elikkä ei tätä ilmiötä voi täällä kiistääkään, [Puhemies koputtaa] etteikö tällä olisi ollut meidän julkiseenkin talouteen vahingollisia vaikutuksia. [Mira Nieminen: Perheenyhdistämispolitiikka!]

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman puolustaa pienyrityksiä ja startupeja. Niitä ei ole yhtään Suomessa liiaksi. Puolustan niitä itsekin. Mutta jos katsotaan niitä ehdotuksia, mitä hänen edustamansa puolue on täällä vaalikauden mittaan esittänyt pienyrityksille, niin kyllä SDP:n vaihtoehto muistuttaa enemmän kärpäspaperia houkuttelevuudeltaan yrityksille: työkoneiden polttoaineveron kiristystä, polttoaineveron kiristystä, [Juho Eerola: Aijai!] osakesäästötilin laajennuksen perumista, listaamattomien yhtiöiden osinkoveron kiristystä, perintö- ja lahjaveron kiristystä sukupolvenvaihdostilanteessa, yrittäjävähennyksen rajaamista, ja lopuksi SDP haluaisi tehdä Suomesta tällaisen oikein verovankilan tällä maastapoistumisverolla, niin ettei täältä varmastikaan kukaan menestyvä yrittäjä voisi halutessaan poiskaan päästä. Elikkä se niistä kauniista puheista. Maksajan rooli on kyllä tarjolla, kun vähän pintaa raaputtaa, että mikä SDP:n vaihtoehto on pienyrittäjille.

Arvoisa puhemies! Kuulun sukupolveen, jossa läpi aikuisiän talouskasvu on ollut jäissä ja ylijäämäiset budjetit ovat vain hatara muisto nuoruudesta. Suunnanmuutosta ei olla aiemmin oltu valmiita tekemään. Onneksi Orpon hallitus on kääntänyt kurssin tuomalla Suomeen velkajarrun. Presidentti Niinistö on todennut velan vaaroista viisaasti: ”Velkaantumisen suhteen ollaan hyvin huolestuttavassa tilanteessa. Huolta lisää se huolettomuus, jolla velkaantumiseen suhtaudutaan.” Edellisen vasemmistohallituksen aikaan suhtautuminen velkaantumiseen oli vastuutonta. Ajateltiin, että velalla ei ole väliä. Uskoa valettiin valtavirran taloustieteen ulkopuolisiin teorioihin, humpuukiteorioihin. Lisävelkaa otettiin kymmeniä miljardeja euroja, joista iso osa ei liittynyt koronaan eikä Venäjän hyökkäyssotaan. [Timo Harakka: Kuinka iso?] Kaikki poliittiset riidat sovittiin velkarahalla. [Timo Harakka: Kokoomus vaatii enemmän velkaa!] Arvoisa puhemies! Velkaantumisen raju hinta näkyy nyt raadollisella tavalla. Vain muutama vuosi sitten korkomenot olivat alle miljardin, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä ne ovat nousemassa jo yli kuuden miljardin euron. Tämä on aivan järkyttävä luku. Korkojen ohella velkaantumista lisäävät etenkin puolustuksen sekä hyvinvointialueiden rahoituksen kasvu. Puolustuksesta emme etulinjan maana voi tinkiä. Siksi aloitimme Maavoimien uudistamisen etuajassa ja hankimme uudet hävittäjät. Lisäksi olemme jatkaneet päämäärätietoisesti Ukrainan tukemista. Väestön ikääntymistä ei voi muuksi muuttaa. Hallitus panostaa tänä vuonna sosiaali- ja terveyspalveluihin neljä miljardia euroa enemmän kuin Rinteen ja Marinin hallitus. [Ritva Elomaa: Oho!] Arvoisa puhemies! Velkaantumisen taittamisessa on kyse perusarvoista. Yhteiskunta on ketju, joka kietoo yhteen niin menneet, nykyiset kuin tulevat sukupolvet. Meidän on varjeltava sitä hyvää, jonka olemme saaneet. Samalla meidän on tehtävä kaikkemme, jotta jätämme yhteiskunnan vielä parempana tuleville sukupolville. Raju velkaantuminen ja korkomenojen kasvu uhkaavat tiputtaa pohjan kaikelta muulta. Siksi halusimme, että meidän vuorollamme neuvotellaan sopimus velkajarrusta, johon kaikki vastuulliset puolueet ovat sitoutuneet. Arvoisa puhemies! Vaikean taloudellisen tilanteen keskellä arvot punnitaan. Kokoomuksen johdolla on palautettu työnteon, yrittämisen ja ahkeruuden arvostus kunniaan. Samalla puolustusta, sisäistä turvallisuutta ja kotimaista ruoantuotantoa on suojattu keskellä mittavia sopeutuspaineita. Orpon hallitus on ruokkinut kasvua kymmenillä suurilla ja sadoilla pienillä uudistuksilla. Me kevennämme työnteon verotusta tämän kauden aikana 1,5 miljardilla eurolla. Uudistamme työmarkkinoita, puramme kilpailun esteitä ja parannamme yrittäjyyden edellytyksiä. Tehdyt uudistukset kantavat hedelmää suhdanteen piristyessä. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on pitänyt budjetin kehyksistä kiinni koko kautensa ajan, vaikka elämme nyt monien šokkien aikaa: Venäjä jatkaa brutaalia hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Trumpin hallinto on lisännyt maailmanpolitiikan epävarmuutta. Viimeisimpänä hyökkäys Iraniin voimisti kierrettä entisestään. Kaikki tämä on saanut kotitaloudet ja yritykset ymmärrettävästi varovaisiksi. Kriiseistä toipumista on heikentänyt Suomelle raskaasti epäedullinen koronaelvytyspaketti. Rinteen—Marinin vasemmistohallitus neuvotteli Suomelle noin neljän ja puolen miljardin euron nettotappiot, kun esimerkiksi Espanja sai suoraa avustusta yli 80 miljardia euroa. Muut kiittivät ja suomalaiset kuittasivat. Arvoisa puhemies! Jos talouden sopeuttaminen ja yhteiskunnan uudistaminen olisi aloitettu aiemmin, ei kriisien vaikutus Suomeen olisi näin kova. Orpon hallitus on tehnyt suuren työn velkaantumisen hillitsemiseksi, mutta työtä jää myös tuleville hallituksille. [Timo Harakka: Äänestittekö te sitä vastaan?] Suomalaiset tarvitsevat luottoa ja toivoa tulevaan. Meillä on yhä kaikki menestymisen mahdollisuudet. Vastuunkanto ja vaikeat päätökset eivät ole helpoin tie, mutta tätä työtä tehdäänkin Suomen eikä suosion vuoksi. [Timo Harakka: Kyllä nyt pääministeriä hävettää!]

Kunnioitettu puhemies! Mitä tapahtuu yhteiskunnalle, jossa rikoksesta seuraa rangaistus vasta kuukausien tai jopa yli vuoden kuluttua? Mitä viestiä se lähettää rikolliselle, ja mitä se kertoo uhrille tai lainkuuliaiselle kansalaiselle? Kun oikeus tulee hitaasti, se ei tunnu oikeudelta, se tuntuu heikkoudelta. Suomessa rikosasioiden käsittelyajat ovat pidentyneet merkittävästi viime vuosina. Tuomioistuimet ja syyttäjät ovat ruuhkautuneet. Järjestelmä käyttää aikaa selviin ja yksinkertaisiin sakkoasioihin samaan aikaan, kun vakavammat rikokset odottavat käsittelyä. Tämä ei ole hallinnollinen ongelma, se on turvallisuus- ja uskottavuuskysymys. Jos rikosvastuun toteutuminen viivästyy, pelotevaikutus heikkenee, ja kun pelote heikkenee, rikollisuus ei ainakaan vähene. Hallituksen esitys vastaa tähän ongelmaan järkevällä ja vastuullisella tavalla. Sen ajatus on kirkas: selvät ja yksinkertaiset rikokset pitää käsitellä nopeasti ilman raskasta tuomioistuinprosessia mutta oikeusturvaa vaarantamatta. Esityksen mukaan sakkomenettelyn soveltamisalaa laajennetaan. Jatkossa myös sellaisia rikoksia, joista enimmäisrangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta, voitaisiin käsitellä sakkomenettelyssä, jos asia on selvä ja yksinkertainen. Samalla henkeä ja terveyttä vakavasti koskettavat rikokset rajataan menettelyn ulkopuolelle. Tämä on tärkeä turvaraja. Poliisin toimivaltaa selkeytetään siten, että poliisi voisi ratkaista asiat, joista ankarin rangaistus on enintään sakkoa tai kuusi kuukautta vankeutta. Tämä tarkoittaa nopeampaa reagointia, selkeämpää vastuuta ja tehokkaampaa resurssien käyttöä. Lisäksi menettämisseuraamuksen yläraja nostetaan 5 000 euroon. Rikoshyötyä ei pidä jättää rikolliselle. Viestin on oltava yksiselitteinen: rikos ei kannata. Arvoisa puhemies! Hyvä järjestelmä on sellainen, jossa selkeät sakkoasiat ratkaistaan viivytyksettä. Rikoksesta seuraa nopeasti sanktio. Tuomioistuimet voivat keskittyä vakaviin rikoksiin, kuten esimerkiksi väkivaltaan tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Poliisin työ on tehokasta. Oikeusvaltio toimii määrätietoisesti. Vastakohtana on sellainen järjestelmä, jossa pienetkin asiat kiertävät raskaan prosessin kautta, jonot kasvavat ja käsittelyajat pitenevät. Se ei vahvista turvallisuutta, se ei vahvista lain kunnioitusta. Vahva oikeusvaltio ei tarkoita automaattisesti raskasta järjestelmää. Se tarkoittaa toimivaa järjestelmää. Turvallisuus ei synny byrokratiasta vaan siitä, että rikoksesta seuraa nopeasti ja johdonmukaisesti seuraamus. Jos haluamme turvallisemman Suomen, meidän on varmistettava, että oikeusjärjestelmä toimii tehokkaasti. Jos haluamme vahvistaa lain kunnioitusta, meidän on huolehdittava, että rikosvastuu toteutuu ilman aiheetonta viivästystä. Ja jos haluamme säilyttää kansalaisten luottamuksen, meidän on näytettävä, että järjestelmä kykenee uudistumaan. Tämä esitys on askel kohti tehokkaampaa, vastuullisempaa ja turvallisempaa Suomea.

Arvoisa puhemies! Tunnistan tässä maailmankuvallisen eron edustaja Lylyn kanssa siinä, että jos yrityksiä verotetaan vähemmän, niin minun maailmankuvassani se ei tarkoita sitä, että yrityksille olisi annettu rahaa, vaan minun maailmankuvassani se tarkoittaa sitä, että yrityksiltä on vähemmän otettu rahaa, ja tässä on varmasti jo semmoinen ajattelutavallinen ero. Mutta kun sanotte, että se Jutta Urpilaisen tekemä yhteisöveroalennus ei tuottanut sellaista buustia talouteen, mitä sillä haettiin, niin tarkoitatteko, että meidän tulisi sen sijaan nostaa yhteisöveroa nykyisestä 20 prosentista ylöspäin, jos todella on niin, että se oli hyödytön.