Hoskonen Hannu

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ennallistamisasetus on esimerkki siitä, miten Euroopan unionin päätöksenteko on kaukana siitä, mitä demokratia on. Senhän piti kaatua siinä vaiheessa, kun Itävalta oli tehnyt kannanoton, että he eivät kannata tätä, ja näin ollen koko homma olisi kaatunut, mutta Itävallan ministeri söi sanansa ja petti kansansa, ja tässä sitä sitten ollaan. Tämä koko ennallistamisprosessihan on demokratian irvikuva. Ei Suomi ole koskaan antanut Euroopan unionille oikeutta tulla määräilemään, miten tässä maassa eletään. Siihen, mitä liittymissopimuksessa luovutimme Euroopan unionille siirrettyä toimivaltaa, ei tämä paketti sisälly. Ja nyt ollaan käymässä suomalaiseen omaisuuteen kiinni härskisti, ensinnäkin täysivaltaisuuteen, eli Euroopan unionilla ei tässä oikeasti ole mitään valtuutta tehdä, vaan niin se vain tapahtuu, sitten samoin budjettisuvereniteettiin, kymmeniä miljardeja pistetään rahaa tämmöiseen hulluuteen, ja samaan aikaan meillä alkaa olla Suomessa tilanne, että vanhukset eivät pääse enää sairaalaan tai lääkärissäkäynnille, koska ei ole rahaa, ja yhteiskunnalla sitä on vielä vähemmän. Sitten täällä me viisastelemme, että on olemassa joku systeemi, jolla pääsee yksityiseen lääkäriin. Miten se vanha ihminen, jolla on rahat loppu ja pieni eläke, pääsee yleensä minnekään? Sitten mätetään rahaa tämmöisiin hulluuksiin. Mikä on sitten Suomen valtion yleinen tilanne, että kun tällaiseen lähdetään mukaan ja 200 miljardia on velkaa ja olemme jo tarkkailuluokalla EU:ssa, niin vielä työnnämme rahaa tämmöisiin hulluuksiin? Mikä on sitten ennallistamisasetuksen lopputulos? Kun suot ennallistetaan ja vesi päästetään sinne suolle ja ojat pannaan tukkoon, niin tehdään muka ilmastopolitiikkaa. Missä on vihervasemmiston luonnontieteen osaaminen? Teillähän, ymmärrykseni mukaan, on maistereita ja taitaa olla tohtoreitakin porukassa niin paljon, että en edes muista, paljonko niitä on. Mutta siinähän tapahtuu vanha kemiallinen reaktio: kun vesi päästetään suolle, niin alkaa kehittyä valtava määrä metaania. Se metaanin syntyminen ilmakehään kestää kymmeniä vuosia, ja metaani on 40 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Te haluatte nyt tehdä metaanipumput suoraan ilmakehään — muka ilmastopolitiikkaa. Se on aivan yhtä paljon ilmastopolitiikkaa kuin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle tuleva Italian jäte. Voi tavaton sentään! Sieltä tulee Suomeen jätettä, joka pilaa ilmakehää, ja miten sitten on oikeastaan muu laillisuus, kun jäte tulee sellaisilta alueilta, joilla ammattilaisrikolliset hoitavat nämä hommat, ja Helsingin kaupunki ja Vantaan kaupunki osallistuvat siihen aktiivisina toimijoina? Olen tehnyt siitä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Missä on Suomen oikeusvaltio oikeasti olemassa? Tällaista tehdään, ja vielä veronmaksaja maksaa, ja sitten emme pysty omia lapsiamme ja vanhuksiamme huoltamaan enää. Katsotaan sitten ennallistamisasetuksen jälkiä: Kun kuuntelee ympäristöaktivisteja, niin tuntuu, että koko Suomi pelastuu. Ei varmasti pelastu. Perustuslakivaliokunnalle voin sanoa, vaikka siellä istunkin, että olen onnellinen ja ylpeä siitä, että perustuslakivaliokunta antoi tästä asiasta erittäin jämäkän lausunnon, jossa todetaan, että yksityisille maille ei ole mitään asiaa. Mutta huomautan teille, arvoisat edustajakollegat, sen, että myös valtion maat ovat suomalaisten ihmisten omaisuutta. Omistamme sen jokainen omalta osaltamme. Euroopan unionilla ei pitäisi olla mitään tekemistä siihen omaisuuteen. Kun tällä keinoin tämä moraalirappio etenee Euroopan unionissa ja jos tällä keinoin me jatkamme, niin ollaan kohta tilanteessa, että koko unioni menettää olemisen oikeutuksen. Kuunnelkaapa vaikka Italian... [Hanna Sarkkinen hymyilee] — Ehkä edustaja Sarkkista naurattaakin, mutta kuunnelkaapa vaikka Italian pääministeri Melonin kannanottoja tai Saksan johtaja Friedrich Merzin kannanottoja asiassa. Ei kovin paljon ainakaan minua naurata. Ja se elvytyspaketti, jota moni tässä salissa diggaa ja äänesti sen puolesta: 200 miljardia on Italiassa rahaa häveissä, 200 miljardia euroa, koko se sama määrä, minkä Suomi on ottanut jo nyt velkaa. Nauratteko te tällekin? Kyllä on aika kummallinen huumorintaju, jos tällainen naurattaa. Suomalaisena veronmaksajana en ikinä voi tällaista hyväksyä. Mutta kun tähän hulluuteen nyt on kerran lähdetty mukaan, niin kai se jollakin keinoin pitää sietää, mutta oikeuspohjaa tällä ei ole. Toivon, että jonain päivänä Euroopan unionissakin löytyy järki, että Euroopan unioni, joka on jäämässä kaikissa kilpailukykymittauksissa muuta maailmaa jälkeen koko ajan byrokratiaa kasvattamalla, kuluja kasvattamalla ja tekemällä oikean työnteon ja yrittämisen yhä vaikeammaksi... Meille käy huonosti. Ei mene montaa kuukautta tai montaa vuotta aikaa siihen päivään, kun meiltä aletaan kysellä sitä, minnekä nämä teidän eläkesäästönne laitetaan, laitetaanko ne Suomen velkojen vakuudeksi. Sitäkin ovat jotkut viisaat jo esittäneet, että olemme sillä tiellä, minkä Italia on nyt jo nähnyt: valtavat velat ja valtava ristiriitainen maa, ja meillä ollaan menossa samaan tahtiin. Metsät, pellot ja suot kuuluvat suomalaisille eivätkä Euroopan unionin byrokraateille, jotka edustavat tällaista sosialistista internationaalia, jossa muutama kaveri päättää, miten homma menee, ja muut sitten tyytyvät siihen kohtaloonsa ja kaivavat kuvetta, kun rahat ovat vähissä. On aikoihin eletty, mutta toivottavasti tämä hulluus jonain päivänä loppuu ja päästään ihan oikeisiin töihin.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczin hyvän puheenvuoron jälkeen totean omalta osaltani vain kadonneen etsinnästä: Esimerkiksi kotikunnassani Ilomantsissa on aivan välttämätöntä, että tieto tulee mahdollisimman nopeasti rajavartijoiden tietoon. Kun ihminen on vaikka marjamatkalla eksynyt, sanotaan vaikka Huhuksen kankaalle, ja tiedetään, että sinne hän on mennyt, missään nimessä sinne ei pidä lähettää 50:tä ihmistä seulomaan sitä aluetta, ei tarvitse. Kun lähetetään rajamiespartio, kaksi miestä ja koira, niin aivan varmasti se koira löytää sen ihmisen sieltä jäljenpäästä alle tunnissa. Ystäväni hävitti autonsa avaimet metsään mustikkamatkallaan. Ja mitä tapahtui? Hän soitti Rajavartiolaitokselle. Sieltä tuli mies koiran kanssa, ja kas kummaa, suon laidasta eräästä kontosta ne Mersun avaimet löytyivät. Elikkä tämä kuvaa sitä, että tällainen järkevä viranomaistoimintahan pitää sallia, ja toisaalta jos jonkun rikollisuuden takia tämä estettäisiin, niin minulle tulee aina mieleen se, että pitääkö meidän suojella näitä yhteiskuntaamme rikoksilla loukkaavia ihmisiä. En jaksa ymmärtää sitä. Jos joku ihminen on vaikka tehnyt toista ihmistä kohtaan törkeän rikoksen ja hän on sairaalassa, niin saako siitä kertoa? Minun mielestäni pitää kertoa poliisille, että täällähän tämä törkeän henkirikoksen yritykseen syyllistynyt henkilö on. Kyllä tavallisia ihmisiä pitää suojata siltä, miltä ovat suojattavissa järkevällä lainkäytöllä. Ja ennen kaikkea, kun oli tuo kertomani esimerkkitapaus eksyneestä ihmisestä metsässä, on aivan varmaa, että kun toimitaan järkevästi, niin säästetään noin sadan ihmisen meno metsään etsimään sitä ihmistä ja iso määrä poliiseja voi jatkaa — niin kuin edustaja Zyskowicz hyvin kuvasi — normaalia työtehtäväänsä siellä, missä se panos tarvitaan. Elikkä toivon, että ymmärretään, että tällaisissa toimenpiteissä... Eikä tämä tarkoita vain rajaseutualueiden ihmisiä. Jokaisessa kunnassa Suomessa on niitä jälkikoiria, niitä löytyy, aivan varmasti löytyy. Järkevästi hoidettuna eksyneen etsiminen metsästä on kovin helppoa, kun pidetään järki päässä ja toimitaan järkevästi ja lähdetään toimimaan mahdollisimman äkkiä. Mitä nopeammin sinne jäljille mennään, sitä varmempaa löytyminen on.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama sananen asiasta. Nimittäin semmoinen asia kuin tämän lainanoton takana on sekin kauhea totuus, että ilmastopolitiikan aivan järjettömien, tietoisten virheiden jälkeen näitä lähdetään sitten oikaisemaan. Mutta sehän tapahtuu aivan hurjalla tavalla, kansalaisten kannalta kaikista kammottavimmalla tavalla, mitä voin kuvitella. Nyt kun kustannukset nousevat, korot kasvavat, otetaan velkaa, niin sitten pitää taas toisella puolella sopeuttaa. Miten se sopeutetaan? Leikataan erilaisia palveluja kansalaisilta. Terveyspalveluja on leikattu aivan älyttömän paljon. Tuolla maaseutukunnissa hoitoonpääsy alkaa olla täysin mahdotonta, vaikeaa ellei mahdotonta. Äskeisen kyselytunnin aikana puhuttiin siitä, pääseekö erikoissairaanhoitoon. Se on kuulemma parantunut, mutta esittävä ministeri teki pienen virheen siinä mielestäni. Hän sanoi, että on parantunut — mutta tavallinen kansalainen ei pääse erikoissairaanhoitoon, ellei hän saa terveyskeskuksesta lähetettä terveyskeskuslääkäriltä, ja jos hän ei pääse terveyskeskuslääkäriä tapaamaan, hän ei saa lähetettä eikä pääse sinne keskussairaalaan, missä hänen vammansa ehkä vaikka leikataan pienellä kirurgisella operaatiolla. Suoraan sinne ei kannata mennä, kun sinne ei pääse. Elikkä tämä on se todellinen syy, mihin se johtaa. Kun katsotaan vielä tästä eteenpäin, niin tämä johtaa myös siihen, että kun kustannukset nousevat ja palvelut heikkenevät, niin tämä iskee ennen kaikkea suomalaiseen maaseutuun aivan valtavan kovalla tavalla. Nyt olemme nähneet jo esityksen, jonka mukaan maataloustukia pitää leikata kuulemma. Minkä takia? Euroopan unionista tulee rahaa, en ymmärrä mitä ideaa on siinä, että me tuhoamme nyt jo oman elintarviketuotantommekin. Maailma on menossa kohti suurta kriisiä, ikävä kyllä, ja me olemme tuhoamassa huoltovarmuuttamme, sekä energiapuolella — sen olemme melkein jo tehneetkin — ja sitten vielä ennen kaikkea ruokahuoltopuolella. Suomi on tähän saakka ollut kovin paljon omavarainen ruoantuotannon suhteen, elintarvikkeita on riittänyt omassa tuotannossa. Tällä menolla jos jatkamme, meillä on kohta ruokapulakin tässä maassa. Mitä tehdään sitten, jos Tanskan salmet jostain syystä menevät kiinni? Arvoisa rouva puhemies! Tähän tautiin auttaa vain yksi lääke, ja se on se — niin kuin koripallokentällä tavataan sanoa — että käsi nousee virheen merkiksi. Missä on se virhe tehty? No, Luonnonvarakeskuksen laskelmat... Se on lähinnä arpajaistalo: tänä päivänä ilmastopäästöjen luvut vaihtuvat melkein viikoittain, ja taas tulevat uudet luvut ensi viikolla, ja taas ovat Suomen metsät muuttuneet päästölähteiksi. Eikö sille porukalle kukaan saa tässä maassa kuria? Eikö edes Valtiontalouden tarkastusvirasto pysty puuttumaan tällaiseen höpöhöpöjuttujen levittämiseen? Tämän maksaa suomalainen veronmaksaja menetettyinä palveluina, kalliina palveluina, kalliina tuotteina. Eivät pääse lapset enää kesällä leirille eivätkä pääse vanhempien mukana matkoille, kun matkoja ei ole varaa kustantaa. Tällä menolla kun menemme, niin Suomesta tulee semmoinen banaanivaltio, joka ei pysty edes omista kansalaisistaan huolehtimaan. Mutta kuitenkin ilmastopolitiikkaa muka tehdään. Toivottavasti järki löytyy.

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämä tasa-arvoasia on meille tärkeä, ja olemmehan maailman tilaston mukaan tällä hetkellä toisena valtiona maailmassa. Islanti oli muistaakseni viimeisimmän mittauksen, sen kyseisen arvioinnin mukaan maailman tasa-arvoisin maa. Hyvä näin. Meillä, totta kai, on ongelmia näissä työelämätilanteissa miesten ja naisten välillä, ja ehkä siinä kärjistynein tapahtuma on tietenkin lapsiperheet, joille tämä työelämän paine aiheuttaa sitten sen, että lapsiperheet joutuvat yhä vaikeampiin tilanteisiin, kun hoitopaikat ovat mitä sattuu, ja sitten jos kotihoidon tukea varsinkin ruvetaan leikkaamaan, se johtaa sitten siihen, että omien vanhempien mahdollinen vaihtoehto on jäädä kotiin lapsia hoitamaan hetkeksi aikaa, ainakin silloin, kun lapset ovat pieniä. Kaikkihan me sen tiedämme, että pienelle, vastasyntyneelle lapselle äiti on ensimmäisen vuoden aikana aivan varmasti se maailman paras hoitaja, aivan ylivoimainen, aivan omaa luokkaansa. Isääkin siinä tarvitaan, ja sisaruksiakin tietysti ja sitä lähipiiriä. Se on Suomessa valitettavasti näin, että me olemme eduskunnan päätöksillä heikentäneet lapsiperheiden asemaa viimeisen 20 vuoden aikana rajusti liittyen vaikka lapsilisiin taikka tämän päivän nykyaikaiseen, kuten edustaja Keskisarja sanoi, aikalaishulluuteen liittyviin energiapoliittisiin ratkaisuihin, jotka ovat nostaneet energian hinnan niin älyttömän korkealle, josta suurin kärsijä on lapsiperheet. Kaikki me sen tiedämme, että missä perheessä on lapsia, niin siellä paljon pestään pyykkiä ja laitetaan ruokaa ja siivotaan ja niin edelleen. Kaikki kuluttaa sähköä, kaikki kuluttaa lämpöä, ja sitten kaiken lisäksi vielä tulee se tilanne, että se energian hinnan nousu heijastuu kaikkiin tuotteisiin ja kaikkiin palveluihin, mitä meillä ikinä on markkinoilla saatavissa, mitä ympärillämme näemme. Viimeisenä vakavana asiana näen sen, että palveluja on maaseutukunnissa vähennetty. Se on karu totuus sosiaali- ja terveysuudistuksen jälkeen tapahtuneena tosiasiana. Esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa on neljä terveyskeskusta pistetty kiinni, ja suurin kärsijä siinä tietenkin ovat vanhukset, jotka tarvitsevat elämänsä loppuvaiheessa yhä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta ennen kaikkea lapsiperheet, jotka myös tarvitsevat lapselle mahdollista lääkäriapua tai hoitajan apua silloin, kun tilanne on vaikea, että omin avuin ei selviä. Elikkä Suomen yhteiskuntaan olemme onnistuneet rakentamaan sellaisia rakenteita, että ei pidä ihmetellä, että lapsia syntyy niin vähän. Kaikki on meistä itsestämme kiinni. Toivon, että tähän huutoon vastataan, koska jos me haluamme, että Suomi säilyy suomalaisena ja suomalainen yhteiskunta voi hyvin ja ennen kaikkea suomalainen kulttuuri voi hyvin... — johon muuten liittyy, tähän kulttuuriin, kahden edellisen puhujan mainitsema maailmanmestaruus jääkiekossa. Ei se jääkiekkomaajoukkue kasva, ellei niitä nuoria kykyjä ala nousta sieltä perheistä, tyttöjä ja poikia, jotka kasvavat miehiksi ja naisiksi, ja sen jälkeen maailmanmestariksi saattaa tulla, kun harrastusolosuhteet ovat hyvät. Arvoisa rouva puhemies! Lopetan siihen, että toivotaan, että me ymmärrämme tämän eduskunnassa paljon syvällisemmin. Yhden pienen muutoksen tekeminen ei paljoa auta. Se on tärkeää, että ymmärtäisimme sen, miksi me olemme tähän tilanteeseen tulleet. Lääkärithän sanovat, että ellei diagnoosi ole oikea, niin vaikea on lääkettäkään löytää.

Arvoisa herra puhemies! Vielä edelliseen lausumaani viitaten totean, että tässä hallituksen esityksessähän lukee aivan oikein, että ”tulorekisterin laajempi hyödyntäminen avaa mahdollisuuksia yksilöllisemmän työllisyyspalvelun tuottamiseksi”. Juuri näin. Mutta, arvoisa ministeri, kun tällaisia byrokraattisia esteitä poistetaan ja tietokantoja käytetään asian eteenpäinviemiseen, niin toivoisin vielä semmoista joustavuutta myös siihen. Kun siellä on niitä työttömiä ihmisiä, kuten edustaja Lindén äsken omassa puheenvuorossaan kuvasi tätä pitkäaikaistyöttömyyden valtavaa ongelmaa, niin sehän on tietysti valtava murhenäytelmä, elämä on todella ankeaa niin pienillä tuloilla, ja varmaan siihen liittyy sitten monta muutakin ongelmaa, jotka sitten siihen yleensä liittyvät. Mutta se, mikä tässä on iso ongelma, on se, että loppujen lopuksi — tiedän, että vaikka kotikuntani työttömissä — monella ihmisellä on monenlaisia hyviä taitoja mutta sitten byrokratia käytännössä estää sen, että hän pääsisi töihin niin että hän jonkun pienen bonuksen saisi. Olisi vaikka nyt niin, että joku kirvesmiestaitoinen kaveri, jos ei ihan täysin työkykyinen olisikaan, pääsisi johonkin firmaan tekemään nyt vaikka pienellä tuella työtä kesäaikana, kun sitä työvoimaa tarvitaan juuri silloin — ehkä talvella 30 asteen pakkasessa rakennusfirmat eivät voi ulkotyötä tarjota. Tällaista järkevää toimintaa toivoisin teiltä. Ymmärrän, että se on näitten lakien ja erilaisten... Kilpailuvirastohan valvoo näitä, että ei asiattomia tukia ole, mutta ei minusta se ole mikään asiaton tuki, jos ihmisen henkistä tilaa autetaan ja autetaan häntä pääsemään mahdollisesti oikean työn pariin, oikeasti palkatun työn pariin, joka on siis ihan vapailla markkinoilla. Tällaisen mahdollisuuden avaamista toivoisin teiltä. Työttömyys on tänä päivänä niin vakava ongelma, että se ei ole pelkästään ihmisen henkilökohtainen ongelma, se on koko terveydenhuollon ongelma ja sen työttömän ihmisen lähipiirin ongelma. Se on inhimillinen murhenäytelmä, kun se on noinkin pitkään jatkunut kuin mitä edellisessä puheenvuorossa edustaja Lindén hyvin kuvasi.

Arvoisa puhemies! [Puhuja tulee saliin juuri ennen puheenvuoron alkua] — Meni vähän tarkoille tämä tuleminen. Työvoimapalveluiden saamisessa ja niiden toimivuudessa meille suomalaisille, varsinkin tuolla maaseutukunnissa, olemme havainneet ongelman, nyt kun tämä uudistus tehtiin. Se ongelma tulee lähinnä siinä esille, että me emme saa reuna-alueen kuntiin, kuten kotikuntani Ilomantsi on, sitä tietoa, mikä pitäisi saada, kovin nopeasti. Meillä on siellä yksi virkamies — tiedän, kuka se on — jonka tehtävänä on hoitaa meidän alueen työllisyysasioita, mutta se tietoisuus siitä, että sellainen siellä on, on kovin heikkoa, ja ennen kaikkea niiden erilaisten rahoitushankkeiden saanti kuntiin, tällaisiin kuntiin kuin kotikuntani ja koko Pohjois-Karjalan reuna-alueen kunnat ovat, on äärimmäisen vaikeaa. Toivoisin, että jonain päivänä ihan kansanedustaja-aikanani sen päivän vielä näkisin, että tämä lähtisi pelaamaan. Kun muistelen niitä entisiä aikoja, arvoisa ministeri, niin silloin kun meillä oli — sanon sen miehen nimen hänen kunniakseen — jo edesmennyt Väinö Pussinen työvoimatoimiston hoitajana, silloin se oli aika helppoa, kun esimerkiksi tarvittiin johonkin tehtävään henkilö, joka oli työttömänä ollut pitkään, henkilö, jolla oli taitoja mutta joka oli työttömänä jonkun syyn takia. Siinä sai pienen paketin mukaan, kun otti miehen töihin. Kun oli esimerkiksi metsätöissä äärimmäisen pätevä kaveri, niin hänet työllistettiin kesäajaksi tällä keinoin. Tällaiseen aikaan kun pääsisimme takaisin, olisin siitä onnellinen, mutta luulen, että se ei enää onnistu. Mutta se, mikä pitää tehdä ja järjestää kuntoon, on tämä tietoisuus saatavuudesta ja se, että se palvelu on aidosti olemassa myös tavallisille ihmisille. Kyllä kunnanjohtaja sen tietää, ja hallintojohtaja, molemmat sen tietävät, mutta se ei kovin paljon auta, jos on 4 400 asukasta kunnassa ja kaksi ihmistä sen tietää. Siellä on vielä 4 398 ihmistä, jotka eivät tiedä. — Ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! On tietenkin hyvä, että tarkastellaan asioita etukäteen, mitä palveluita tarjotaan missäkin ja tehdäänkö yhteistyötä. Se on aivan luonnollista ihmisen toiminnassa, että suunnitellaan etukäteen. Mutta pikkuisen vierastan sitä ajatusta — kun kuitenkin se ihminen, joka terveyskeskukseen tai sairaalaan menee jonkun vaivan takia, kun hän haluaa apua ja helpotusta siihen tilanteeseen, mihin hän on joutunut — jos palveluvalikoima alkaa olla sitä, että ei pystytä hoitamaan eikä edes auttamaan ihmistä. Hyvin paljon on Suomessa esimerkkejä. Olen itsekin havainnut, ja minulle on moni kertonut niistä omista kohtaloistaan, että ei ole saanut apua vaivaan, ja se on pahimmillaan aiheuttanut valtavaa vahinkoa sitten tulevia päiviä varten. Toivon, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä vihdoin ja viimein alkaisi kääntyä sitä kohti, että olennaistahan tässä terveydenhuollossa nähdäkseni on — koskee sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa, koko tätä kokonaisuutta, mitä ihminen tarvitsee sitten, kun kaikki asiat eivät terveyden osalta ole hyvin — lääkäriin pääsy. Jokainen meistä on joutunut joskus lääkäriin turvautumaan jonkun sairauden tai kivun takia esimerkiksi. Itsekin olen sen kokenut aika monta kertaa. Onneksi on ollut hyvä tuuri, niin että on sattunut aina hyvä lääkäri kohdalle ja on löytynyt apu siihen vaivaan, mutta liian moni suomalainen ihminen joutuu törmäämään tilanteeseen, jossa ei ole sitä apua, ja siitä on aiheutunut valtavia vahinkoja. Toivon, että te, arvoisa ministeri, olette ottanut jämäkästi asioita haltuunne. Toivon, että viette sitä viestiä eteenpäin esimerkiksi vanhusten osalta. Moni vanhus tuolla maaseutukunnissa joutuu kärsimään kovia kipuja, elämään hyvin vaikeissa olosuhteissa oman terveyden takia, ja apua on hyvin vaikea saada. Toivon, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota. Pitää muistaa, että ne ihmiset, jotka ovat eläkeläisiä ja korkean iän saavuttaneita henkilöitä, ovat tätä Suomea rakentaneet oman elämänsä aikana vuosikymmeniä. Kyllä he ovat ansainneet arvokkaan vanhuuden ja hyvän hoivan, niin että ei tarvitse kipuja kärsiä. Jos tarvitaan vaikka polvileikkaus, niin hän pääsee leikkaukseen. Yhtenä esimerkkinä voi mainita jonkun polvinivelproteesin, kun leikataan tekonivel polveen. Kun se laitetaan ajallaan ja hyvin, niin hän todennäköisesti menestyy niin, että pääsee takaisin jaloilleen kunnolla, ja kun ihminen liikkuu, niin yleensä muukin terveys paranee. Toivon, arvoisa ministeri, että te tartutte edelleen jämäkästi näihin asioihin ja viette asiaa oikeaan suuntaan, koska kun ihminen apua tarvitsee, niin silloin sitä pitää hänelle antaa riippumatta siitä, onko sitä palveluvalikoimassa terkkarilla mainittu. Okei, jos ei siltä terkkarilta sitä apua saa, vietäköön sitten naapurikunnan puolelle, jos semmoinen on. Mutta apua pitää saada silloin, kun sille on tarve.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten kuulimme valiokunnan puheenjohtaja Johannes Koskisen puheenvuorosta hyvin, nyt kun olemme liittyneet Nato-liittokuntaan, Pohjois-Atlantin puolustusliiton täysivaltaiseksi jäseneksi, niin siinä tulevat tietenkin kaikki nämä velvoitteet, mitä olemme tässä talossa hyväksyneet. Elikkä nyt kun olemme liittokunnan jäseniä ja saaneet sieltä sen suojan, mitä me tarvitsemme, turvan pahaa maailmaa vastaan, niin se edellyttää tietysti myös sitä, että osallistumme näihin rauhanajan operaatioihin, kuten kuulimme Johannes Koskisen puheenvuorosta ne luettelot, mitä se tarkoittaa käytännössä. Meidän on pidettävä huoli tietenkin ensisijassa siitä, että oma puolustuskykymme on mahdollisimman hyvällä tasolla, ja toiseksi on pidettävä huoli siitä, että pystymme pitämään tämän maan talouden kunnossa, koska jos maan taloutta emme saa kuntoon laitettua, niin siinä puolustusmäärärahatkin joutuvat kyseenalaisiksi jossakin vaiheessa. Tämän takia kannustan kaikkia kansanedustajia siihen, että alamme palaamaan reaalipolitiikkaan tämän ilmastohumpan keskellä, että pystymme nämä puolustusasiatkin hoitamaan. Totta kai siinä samalla tulee hoidettua monta muutakin asiaa terveydenhoidosta, sosiaalitoimesta ynnä muusta, mutta jos me emme sitä vapaaehtoisesti tee, se tehdään sitten pakkotilanteessa meidän markkinoilla kotimaassamme, ja sitten se on vähän kipeämpi tie. Mutta se tie on edessä joka tapauksessa, halusimme tai emme. Puolustuksesta meidän on pidettävä huoli. Meidän oma historiamme on osoittanut sen, että meidän on oltava aina joka hetki valmiina. Tänä päivänä Viron presidentin vieraillessa täällä täysistunnossa liput liehuivat tuolla salossa ulkopuolella taloa. Se on muistutus meille sekä Suomen historiasta että Viron historiasta, joka on todella paljon Suomea kipeämpi. Se on vain varoitus meille ja muistutus meille siitä, että puolustuksesta on pidettävä huoli, ja sitten kun pystymme liittoutumaan, niin se kannattaa tehdä, koska yksin jääminen tässä pahassa maailmassa olisi todella vaarallista. Hyvä, että tämä asia on nyt käsittelyssä, ja kuten Johannes Koskinen omassa puheenvuorossaan totesi, liityimme silloin Natoon todellakin demokraattisen, parlamentaarisen järjestelmän kaikkia sääntöjä noudattaen, ja sama homma jatkuu täällä rauhanajan yhteistyössä. Kaikki on eduskunnan valvonnassa, ja hyvä näin.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia kahdelle huippu-urheilijalle, edustajat Hänninen ja Kaunisto, teidän erinomaiset alustuksenne innoittivat minua muutaman sanan sanomaan. Kiitoksia hienoista sanoistanne, ja onnea todellakin KooKoolle. Se ei tarkoita tietenkään sitä, että Tamperetta en kannattaisi, Tamperekin on hieno kaupunki, mutta aina nuori nouseva joukkue tekee uutta pirteyttä urheilun saralla ja tekee meille katsojille paljon, paljon mielenkiintoisia hetkiä. Mutta mitä tulee tähän nyt käsittelyssä olevaan hyvään vakuutusesitykseen, niin aivan loistava ehdotus, koska todellakin kannattaa muistaa, että se urheilija pistää oman itsensä likoon ihan viimeisiä myöten ja yrittää tehdä hyviä tuloksia ja parhaimmillaan voittaa vaikka olympiakultaa tai Suomen mestaruuden jääkiekossa tai jotain muuta hauskaa. Mutta se vammautumisriski on valtava siellä. Minäkin tunnen omassa tuttavapiirissäni kaksi urheilijaa, joista toinen on tällä hetkellä hyvin vakavasti loukkaantunut eikä varmaan pysty nyt pitkään aikaan pelaamaan, vaikka mieli tekisi, ja sitten on toinen urheilija, joka sattuneista syistä menetti terveydestään ison osan ja urheilu-ura jäi siihen, ja silloin varmaan nämä hänen vakuutusasiansa eivät olleet ehkä niin hyvällä tasolla kuin olla pitäisi. Mutta nyt tällä uudella mallillahan, mitä nyt lakiesitys käsittelee, avautuu aito mahdollisuus, että vakuutukset saadaan ajan tasalle, ja myös tapaturmat otetaan huomioon, esimerkkinä vaikka jääkiekko taikka jalkapallo. Jalkapalloilijoilla varsinkin jalkavammat ovat niin yleisiä, että voi loistava ura katketa yhteen kunnon taklaukseen, kun jalka menee muusiksi ja sen jälkeen pelit on pelattu. Tämmöisiä tapauksia varten vakuutuksen pitää olla kunnossa ja ennen kaikkea se, että on koko urheilukenttää kattava vakuutus. On syytä muistaa sekin, että meillä pelataan montaa, montaa joukkuepeliä. Kohta alkavat pesäpallosarjat SM-tasolla, myös alempia sarjatasoja pelataan. Sitten siellä jääkiekkoa pelataan, jalkapalloa tietenkin. Sitten pelataan erilaisia muita joukkuepelejä, salibandyä, lentopalloa, koripalloa ja sulkapalloa. Siellä on paljon, paljon urheilijoita, jotka varmasti jonkun verran tienaavatkin, ja heille avautuu nyt mahdollisuus saada itselleen semmoinen eläketurva ja tapaturmaturva, joka on sitten tarpeen, jos huono tuuri käy. Kyllä Suomen mittapuussa uskaltaa sanoa, että meillä on niin paljon urheilijoita, että harvemmalla on niin menestyksekäs ura, että hän ehtii hankkia sen uransa aikana palkkiorahoina niin paljon, että pärjää sillä vanhuuden päivätkin hyvin. Varmaan sellaisia ei liikaa ole, mutta nythän tämän hallituksen esityksen kautta vakuutus mahdollistaa sen tekemisen paljon vahvemmalle pohjalle ja oikeudenmukaisemmalle pohjalle. Hyvä esitys. Toivon, että se tulee hyväksytyksi nopeasti ja voimaan. Näköjään 1. heinäkuuta taisi olla voimaantulopäivä.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä, että näitä direktiivejä tulee ja uusiutuvaa energiaa otetaan käyttöön, mutta olen huolissani tästä jatkuvasta hallinnon lisäämisestä. Nyt pitää tehdä taas toteutussuunnitelmia, raportointia ja kirjanpitoa. Elikkä minkä takia me suomalaiset aina kaadumme tähän hallintoon? Tämähän rupeaa muistuttamaan en sano mitä valtiota — muistan vain aikoja, jolloin piti hallintoa olla valtavan paljon. No, nyt sitä ei ole ollenkaan, tai sitä sitten on hirvittävän paljon. Esimerkiksi biokaasun tuottajillehan on ollut pettymys, kun heillehän tuli tämä seurantavelvoite, ja moni pisti pillit pussiin ja ajatteli, että pitäkää tunkkinne. Minkä takia me ei anneta markkinatalouden vapaasti elää tässä maassa, vaan jatkuvasti lyödään hallintoa ja jatkuvaa seurantaa lisää, ja sitten toivotaan, kun valtava byrokratia on luotu... Ja muistakaa, hyvät ystävät ja hyvät kollegat, että pienillä yrittäjillä ei ole minkään näköisiä mahdollisuuksia ottaa kymmentä ihmistä tekemään tilastoja, seurantaa ja raportointia. Ja mitä joku Euroopan unionin komissio tietää jostakin bioenergiahankkeesta Suomessa? Ei tuon taivaallista, ei tiedä edes, missä se on. Tämähän palvelee vain paikallista hallintoa, jotta saadaan sinne lisää työpaikkoja. Kysynkin hallituksen ministeriltä: kuinka monta kymmentä tuhatta työpaikkaa te haluatte hallintoon vielä lisää? Minun mielipiteeni on se, että yksi satatuhatta pitäisi hallinnosta poistaa. Panostettakoon terveydenhuoltoon ja vanhustenhoitoon ja lasten koulutukseen. Se on oikea tapa. Mutta jos me panostamme siihen, että me näitä hallintopalatseja ja pääosastoja rakennamme tuonne EU:hun, sehän maksaa suomalaisille veronmaksajille maltaita joka päivä. Verorasitus on tänä päivänä jo sillä tasolla, että meillä ei ole mitään mahdollisuuksia lisätä enää mitään. Jos me vielä panemme tällaisia teoreettisia valvontamenetelmiä pystyyn, niin se oikea työnteko jää kokonaan pois. Tämä pudottaa pienet, maatilakokoluokan biokaasuntuottajat kokonaan pois. Onko se sitten tavoite? Pikkuisen alkaa epäillä, että taitaa olla se ainoa tavoite, että saadaan nämä pienet markkinoilta pois, jolloin suuret konsernit ottavat homman haltuun, ja me kaikki tiedämme, miten sen hinnoittelun sen jälkeen käy.

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelemme äärimmäisen tärkeää asiaa, tätä vakavaraisuusasiaa, kun Basel kolmosen sääntöjä tulkitaan Suomessa aivan mielettömän tiukasti. Nyt toivottavasti tässä asiassa, mitä hallituksen esityksessä käsitellään, pystyttäisiin käyttämään tätä kansallista säätövaraa, harkintavaltaa, mikä on Suomelle hyväksi ja mikä ei ole. Todellakin maaseudulla varsinkin pankkien antamat luotot ovat kiven alla, jos sielläkään. Nimittäin olen kotikunnassanikin Ilomantsissa huomannut sen, että pankista rahan saanti vaikka omakotitalotyömaalle on lähes mahdotonta. Maatilojen lainoittaminen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Kun kotikuntanikin pankki liittyy tähän yhteiseen pohjoiskarjalaiseen Osuuspankkiin, niin se on ihan selvä asia, kun Joensuussakin tilanne on jo semmoinen, että omakotitaloille tai kerrostaloille kaupungin ydinkeskustassa annetaan kyllä kunnostusrahaa remontteihin, velkaa eli lainoja, mutta reuna-alueilla ei mitään. Siis kaupungin reuna-alueillakaan, siellä esikaupunkialueilla, ei tule rahaa. Elikkä tämä rahoitusmarkkina on mennyt aivan sairaaksi. Arvoisa ministeri, kun te käytte siellä EU:ssa ja puhutte näille pankkijohtajille, sanoisinpa, että on melkeinpä parempi, että tälle pankinjohtajalle puhuisitte painavaa sanaa siitä, että alettaisiin vihdoin ja viimein rahoittaa näitä suomalaisia yrityksiä, koska kotikunnassanikin on pari yritystä saanut vesiperän. Yhden yrityksen johtaja kertoi murheissaan siitä, että hän ei saa lainaa, vaikka yritysidea on hänellä loistava ja on aivan varmasti tolkun mies. Se perhe, joka yrittää, varmasti olisi pärjännyt, vaan kun ei rahaa tule, niin ei tule. Elikkä investoinnit ovat täysin jäissä, yrityskaupat jäissä. Miten teet vaikka maatilalla sukupolvenvaihdoksen, kun ei rahaa saa? Harvalla nuorella yrittäjällähän on miljoona takataskussa rahaa, ja jos siellä se miljoona on takataskussa rahaa, niin mitä ihmettä se lähtee vielä kokeilemaan jotain muuta, epävarmaa, kun hänellä on jo miljoona saantona? Elikkä tässä on se suomalaisen yhteiskunnan kehittämisen iso, todella iso ongelma. Toivon, arvoisa ministeri, teille menestystä tässä työssänne, että saatte tähän asiaan jotain tolkkua, koska nyt tämä on näiden Basel 3:n säännön ylitulkintojen takia mennyt aivan mahdottomaksi. Suomi on valtio. Minkä tautta meidän pitää aina olla jonkun isomman käden ohjattavissa? Vielä silloin 90-luvulla ja sitä aikaisempina aikoina olimme toisen käden ohjauksessa enempi tai vähempi. Nyt kun olemme taas Euroopan unionin jäsen ja Naton jäsen, niin nyt sitten meitä Bryssel ohjaa, ja tuntuu välillä, että mikä meitä oikeasti ohjaakaan. Pitäisi nyt pikkuhiljaa ruveta tässä maassa löytymään semmoinen kansallinen näkökulma näihin asioihin. Se on selvä asia, että Euroopan unioni vaatii sitä sun tätä, mutta kaikissa direktiivien tulkinnoissa ja säännöissä meillä on aina se Suomi-lisä, elikkä pannaan säännöt 50 prosenttia tiukemmalle kuin EU vaatii. Toivon, että ministerillä riittää rohkeus kokeilla, että vedetään oikein kerralla kunnolla väljäksi ja katsotaan. Kyllähän he älähtävät sieltä. On siellä niin monta tuhatta virkamiestä, että kyllä he teille soittavat, arvoisa ministeri.

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että tätä tietosuojaa pidetään ajan tasalla, koska maailmahan kehittyy hurjaa vauhtia ja esimerkiksi nykyisillä huipputietokoneilla todella pystyy käsittelemään tietoa nopeasti. Kun ajan tasalla oleva lainsäädäntö on olemassa ja virkamiehet tietävät, missä raja menee, niin silloinhan he eivät loikkaa sen rajan yli. Tietokoneessa on se hyvä puoli, että jos joku käy tutkimassa laittomasti, oikeudettomasti, jotakin tiedostoa — kaikki me tiedämme, että vaikka jotkut poliisit tai jotkut viranomaiset tai jotkut terveysalan ihmiset ovat tutkineet toisten terveystietoja ilman oikeutta — siitähän jää kiinni, kun sinne lokitiedostoihin jää aina merkitä, kuka siellä on käynyt. Entisaikaan kun mentiin jotakin kansiota lukemaan arkistossa, ei sinne jäänyt mitään jälkiä. Sormenjäljet voivat jäädä, mutta niitä nyt ei kukaan varmaan tutki. Mutta tietokoneiden kanssa pelatessa ja tiedostoja käsiteltäessä tämä riski on aito ja oikea. Minua kiinnostaa lähinnä se, että Suomessa tämä homma pelaa hyvin, ja kyllä viranomaiset tietävät sen, miten pitää toimia. Monessa tapauksessa esimerkiksi terveystietojen käsittely on hieman ongelmallista. Kun esimerkiksi käy yksityislääkärillä, niiden tietojen kirjautuminen sinne OmaKantaan ei ole varmaa. Joissakin tapauksissa ne tiedot kirjautuvat sinne OmaKantaan, jolloin kun seuraavalle lääkärille menet joskus maailmassa, sen tiedon näkee sieltä, ja silloin ei tarvitse enää mitään muuta, vaikka siitä edestä käynnistä olisi kymmenen vuotta. Mutta tässäkään ei ole selvää linjaa. En tiedä, miten se pitäisi hoitaa. Mutta kysyn nyt, kun oikeusministeri on paikalla itse: Euroopan unionissa on selvästi viriämässä tällainen valtava huolestuttava ilmiö. Esimerkiksi tällä monitorointiasetuksella, mitä he yrittävät viedä läpi, he keräsivät yksityisestä omaisuudesta tietoa omaan käyttöönsä ilman, että kertoivat etukäteen, mihin se käytetään. Miten te, arvoisa oikeusministeri, näette tämän tilanteen? Mielestäni kansalaisten yksityisten tietojen ja omaisuudensuojan piirissä olevien tietojen luovuttamista ulkopuoliselle ei saa tapahtua. Euroopan unioni selvästi työntää kylmää polveaan — viittaan erään suomalaisen hyvän lauluntekijän sanoihin — se työntää kylmää polvea viltin alle, yksityisen ihmisen elämään ja omaisuuteen. [Juho Eerola: Tuomari Nurmio!] — Juu, Tuomari Nurmio. Erinomaista, kiitoksia, arvoisa valiokunnan puheenjohtaja. Tuomari Nurmio on laulaja, jota suuresti ihailen. Hän tekee hyvää musiikkia. — Mutta tämä kuvaa hyvin sitä tilannetta, mikä Euroopan unionissa on. Se tunkee koko ajan meidän yksityistietoihimme, meidän omaisuutemme tietoihin. Arvoisa oikeusministeri, kysyn teiltä: te tiedätte varmaan tämän ongelman, mutta onko tähän reagoitu? Minusta sitä ei saa antaa tapahtua. Euroopan komissiolle tai muille eivät meidän tiedot ollenkaan kuulu. Tämä on kansallinen asia, ja se pitää tämän maan rajojen sisällä käsitellä. Komissio tehköön niitä hankkeita ja tehköön byrokratiaa, mutta yksityisten ihmisten tiedot eivät sinne kuulu mitenkään.

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomaista, että poliisille annetaan mahdollisuuksia tehdä paremmin yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa nimenomaan vaihtamalla tietoja. Kannattaa muistaa, että tänä päivänä, tuon tekoälyn luvattuna aikana, se laittomuuksia suunnitteleva porukka käyttää näitä erilaisia lain sallimia mahdollisuuksia hyväkseen ja pyrkii toimimaan salaa, kun taas poliisilla on paljon tietoa, jota se ei saa käyttää esimerkiksi Rajavartiolaitoksen tai Tullin kanssa. Mehän olemme nähneet, miten muun muassa välineellistetyn maahantulon tapauksissa tietoa varmaan on ollut olemassa, mutta lain mukaan viranomainenhan ei voi käyttää mitään muuta kuin niitä keinoja, mitkä laki sille viranomaiselle sallii. Muistetaan se välineellistetyn maahantulon keskustelu, ennen kuin se hyväksyttiin tässä salissa. Silloinhan esitettiin kaikkia skenaarioita siitä, miten käy, jos ja jos ja jos, mutta kaikki me tiedämme, että siinäkin tilanteessa oli pakko toimia ja saada Suomen rajat silläkin sellaiseen asentoon, että viranomainen voi pysäyttää maahan tunkeutuvat, asiattomat ihmiset ja sitten nopeasti poistaa heidät, mikäli sellaisia ihmisiä tänne tulee. Sama koskee tätä rikollisessa toiminnassa. Siitä porukasta, joka tuolla tekee muun muassa huumerikoksia ja muita siihen liittyviä, hyvin vakavia rikoksia, jos viranomaisilla tieto on olemassa, niin totta kai tätä pitää pystyä käyttämään niin, että voidaan jopa torjua se rikoksen tapahtuminen, tai sitten jos se on tapahtunut, niin selvittää se rikos. Se toinen osapuoli varmaan käyttää tänä päivänä kaikkia mahdollisia keinoja, joilla he pystyvät salaamaan tai sitten vakoilemaan tai jotain muuta tekemään. Elikkä erittäin hyvä esitys, ja toivon, että menestyy ja saadaan äkkiä voimaan tämä laki. Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia on se, että tämän päivän maailmassa muun muussa terveydenhuoltopuolella olemme havainneet, että siellä on valtavan paljon esteitä. Jos ihmisen terveystietoon ei pane ruksia oikeaan ruutuun, niin jos menee toiseen sairaalaan, tietoja ei ole käytettävissä. Kyllä meidän pitäisi saada semmoinen järjestelmä tähän maahan, että kun asiakas menee vaikka Rovaniemeltä asioimaan vaikka nyt Turussa, jostain kumman syystä, niin siellä sairaalaan taikka lääkäriin mennessä hänen tietonsa näkyisivät heti. Yhdysvalloissa tällaista järjestelmää on käytössä aika paljon. Toivottavasti tämä Suomeenkin saataisiin, jotta saataisiin kaikille suomalaisille yhteinen tietokanta, jota lääkärit ja tarvittavat viranomaiset voisivat käyttää. Kenenkäänhän ei pidä pelätä sitä, onko siellä laittomia käyjiä. Kuten tiedetään, tietoverkoissa liikkuminenhan tarkoittaa sitä, että henkilöstä, joka menee tutkimaan vaikka poliisin tietoja, semmoisia tietoja, mitä hän ei saisi katsella, lokitietoihin jää jälki, kuka se henkilö oli. Elikkä sitäkään ei kannata pelätä. Entisaikaan jos joku luki mapin jossakin arkistossa, ei mitään jälkiä jäänyt. Nyt kyllä jää, ja niistähän on palanutkin ihmisiä. Täysillä eteenpäin, ja laki voimaan. Kannatan lämpimästi tällaista esitystä.