Immonen Tomi

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin menen itse tuohon asiaan, niin puhutaanpa hiukan ensin vaalipolitiikkaa, joka täällä jo aloiteltiin. Kun täällä jo hiukan muisteltiin menneitä ja kaiveltiin nykyistäkin hallituskautta, niin nostetaanpa muutama asia esiin tähän alkuun. Edellisellä vaalikaudella turpeen käyttöä lähdettiin voimakkaasti vähentämään osana ilmastopolitiikkaa. Kotimaakuntani Keski-Suomi oli kolmanneksi suurin turvetuotannon maakunta Suomessa silloin, kun keskustapuolue toimi Marinin hallituksessa ja käytti maaseudun hyväksi myös maa- ja metsätalousministeriön päätösvaltaa. Silloin viherpesulla pestiin keskustapuolueen kumpparit pois savesta ja paljastuivat puolueen vasemmistonpunaiset kumisaappaat, mikä näkyi käytännössä vuosien 20—21 aikana siten, että turvetuotanto ja turpeen käyttö energialähteenä vähenivät liki 30 prosenttia. [Tuomas Kettunen: Tässä on se yhteistyö!] Tämä vaikutus näkyi rajusti myös Keski-Suomen elinkeinoelämässä. Tuolloin vuonna 21 Keski-Suomessa oli yli 5 300 hehtaaria turvesoita, ja alan arvioitiin työllistäneen silloin maakunnassa suoraan yli 300 henkilöä. Välilliset vaikutukset ulottuivat myös koneurakoitsijoihin, kuljetusyrittäjiin sekä huolto- ja korjauspalveluihin. Kun tuotanto ajettiin alas, vaikutukset näkyivät koko alueen elinvoimassa. Ne työpaikat ovat nyt kadonneet, ja turvepellot ovat vihreässä, keskustapuolueen käärimässä paketissa. Nyt kun näitä syytöksiä on puolin sun toisin heitelty, niin olisikohan nyt vihdoinkin aika seuraavissa hallitusneuvotteluissa sen tyhjän paperin sijaan jättää yhteistyössä perussuomalaisten kanssa sellaista ohjelmaa, joka veisi tätä asiaa eteenpäin ja edistäisi myöskin maakuntien ja maaseutujen tulevaisuutta? Arvoisa puhemies! Mitä tarkoittaa suomalaisessa kodissa sana ”turvallisuuspolitiikka” ihan käytännössä? Vastaus on, että katso Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, joka on osoittanut, kuinka nopeasti energian saatavuudesta tulee kansallisen turvallisuuden kysymys. Olemme nähneet, miten energiaan kohdistuvat iskut jättävät kaupunkien kerrostalot, koulut ja sairaalat ilman lämpöä ja sähköä keskellä talvea. Tilalle on tarjolla kylmää aamupuuroa lapsille ja pikakahvia nuotiolla. Venäjän naapurina me emme voi Suomessa rakentaa energiapolitiikkaamme pelkästään normaalien olosuhteiden varaan. Meidän on varauduttava myös kriiseihin, toimitusketjujen häiriöihin, kyberhyökkäyksiin ja mahdollisiin hybridivaikuttamisen muotoihin. Siksi kotimainen turve tulee säilyttää kaikin keinoin energiatuotannon keinovalikoimassa huoltovarmuuden vuoksi. Turve on kotimainen polttoaine. Sen saatavuus ei riipu ulkomaisista toimittajista tai merikuljetuksista. Se on energiaa, joka on omissa käsissämme. Suomessa vahvuutemme on myös energian hajautettu rakenne. Maassamme toimii noin 1 200 kaukolämpölaitosta, ja tämä tarkoittaa, että energiantuotanto ei ole muutaman yksittäisen kohteen varassa. Hajautettu järjestelmä kestää häiriöitä huomattavasti paremmin kuin keskitetty malli. Juuri tällaiseen järjestelmään paikallisesti tuotettu turve soveltuisi erittäin hyvin. Turpeesta keskusteltaessa unohtuu usein yksi tärkeä asia: sitä ei voi käynnistää uudestaan nappia painamalla. Kun tuotantoalueet suljetaan, kalusto romutetaan tai myydään ja osaava työvoima siirtyy muille aloille, menetämme samalla huoltovarmuuden kannalta kriittisen osaamisen. Siksi nykyisten tuotanto- ja toimitusketjujen säilyttäminen on huoltovarmuuden näkökulmasta välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Turvekysymyksessä ei ole kyse vain energiasta. Kyse on myös työpaikoista, alueellisesta elinvoimasta, ruokaturvasta ja kansallisesta turvallisuudesta. Muuttunut turvallisuusympäristö on osoittanut, ettei kaikkea voi rakentaa tuonnin tai yhden energiamuodon varaan. Tarvitsemme hajautetun, hyökkäyksen ja sabotaasin kestävän, monipuolisen ja kotimaisiin voimavaroihin nojaavan energiajärjestelmän. Siksi on perusteltua tarkastella uudelleen turpeen asemaa suomalaisessa energiapolitiikassa. Suomen tulee huolehtia siitä, ettei huoltovarmuuden kannalta tärkeä tuotantoketju katoa kokonaan. Energiaomavaraisuus ja kriisinsietokyky ovat yhä tärkeämpi osa kansallista turvallisuutta. Siksi kannatan kansalaisaloitteessa olevien toimenpiteiden tarkkaa käsittelyä valiokunnissa.

Arvoisa puhemies! Suomen luonto on maamme vanhin hyvinvointikeskus — avoinna 24/7 — jonka ovet ovat olleet avoinna suomalaisille metsästäjille ja kalastajille jo yli 11 000 vuotta. Pidän tätä hallituksen esitystä erittäin tervetulleena ja kannatettavana. On erittäin myönteistä, että työnantajan tarjoaman verovapaan liikunta- ja kulttuuriedun enimmäismäärää korotetaan nykyisestä 400 eurosta 540 euroon. Suomalaisten arki on muuttunut. Luontainen hyötyliikunta on vähentynyt. Monella on luontosuhde katkennut, kun on joutunut muuttamaan kaupunkiin koulutuksen ja työn vuoksi. Työntekijät on vangittu istumaan penkkeihinsä palkkaa vastaan, ja samalla liikkumattomuuden ongelmat ja terveysongelmat ovat kasvaneet huolestuttavasti. Siksi jokainen kannustin, joka auttaa ihmisiä liikkumaan enemmän ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, on askel oikeaan suuntaan. Ihmiset ovat erilaisia. Kaikille hyvinvointia ei tuo kuntosali tai liikuntahalli. Joku löytää tasapainon juoksupolulta, toinen kulttuurista tuijottamalla taulua museossa ja kolmas Suomen luonnosta ruskavaelluksella tai telttaretkellä erämaajärven rannalla. Työntekijät voivat käyttää tätä etua aiempaa monipuolisemmin juuri niihin harrastuksiin, jotka parhaiten tukevat heidän omaa hyvinvointiaan. Arvoisa puhemies! Erityisen iloinen olen siitä, että tämä korotettu rahallinen tuki ulotetaan koskemaan kalastusta ja metsästystä. Nämä ovat monille suomalaisille paljon enemmän kuin harrastuksia. Ne ovat osa suomalaista elämäntapaa, kulttuuria ja luontosuhdetta. Suomessa on metsästetty ja kalastettu yli 11 000 vuotta, ennen kuin yhtäkään museota oli vielä perustettu mielenterveyden ylläpitämiseksi. Kalastus ja metsästys vievät ihmiset pois ruutujen äärestä metsään, vesille ja luonnonrauhaan. Samalla ne pakottavat liikkumaan jalkaisin, viettämään aikaa ulkona sekä ylläpitämään sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Tutkimustiedonkin mukaan luonnossa oleskelu vähentää stressiä, parantaa mielialaa, tukee mielenterveyttä ja vahvistaa kokonaisvaltaista terveyttä. Tätä taustaa vasten tekisi mieli kysyä, miten taideteosten tuijottelu lisää fyysistä työkykyä keski-iän ylittäneillä istumatöitä tekevillä henkilöillä. Uudistus tukee samalla myös kotimaista luonto- ja erämatkailua. Kun työhyvinvointirahaa voidaan käyttää laajemmin erilaisiin luontoharrastuksiin, syntyy kysyntää palveluille, joita tarjoavat kalastusmatkailun yrittäjät, opaspalvelut, eräalan yritykset ja monet muut paikalliset toimijat maaseudulla ja syrjäseudulla ympäri Suomen. Tämä tuo elinvoimaa kaupunkien ulkopuolelle, vahvistaa yritystoimintaa ja luo taloudellista aktiivisuutta sinne, missä sen rakentaminen on kaikkein haasteellisinta. Pidänkin tätä uudistusta samanaikaisesti sekä hyvinvointi- että kasvutoimena. Se vahvistaa työssäjaksamista, kannustaa aktiiviseen elämäntapaan, tukee suomalaisten luontosuhdetta ja luo kaupunkien kulttuuritarjonnan sijaan mahdollisuuksia myös kotimaiselle matkailu- ja palveluelinkeinolle. Arvoisa puhemies! Suomalaiset tulee kannustaa pois neljän seinän sisältä, tulee katkoa kahleet toimistotuolista ja ohjata kohti kaikille tarjolla olevaa luontoa ja hyvinvointia. Tämä esitys tukee juuri sitä. Muistetaan, mistä olemme lähtöisin: kaupungista siis nyt kalastamaan, metsiin liikkumaan ja luonnon äärelle palautumaan. Siksi kannatan lämpimästi tätä hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eläintenpitokieltoa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi on hyvä askel kohti niin tuotanto- kuin kotieläinten hyvinvoinnin vahvistamista Suomessa. Eläimet ovat riippuvaisia ihmisistä, eikä meidän tule katsoa sivusta myöskään niitä tilanteita, joissa eläinkuntaa kohdellaan kaltoin. Esityksen merkittävin uudistus on se, että perusmuotoiseen eläinsuojelurikokseen syyllistynyt henkilö määrättäisiin lähtökohtaisesti eläintenpitokieltoon. Nykyisin kielto on ollut harkinnanvarainen, mutta jatkossa kiellon määrääminen olisi perusperiaate, ellei sen määräämättä jättämiselle ole painavia perusteita. Vihdoinkin siis eläintenpidon vakava laiminlyönti ja eläinten kaltoinkohtelu otetaan myös lainsäädännön silmissä vakavasti seuraamuksineen ja rangaistuksineen. Toinen keskeinen uudistus on eläintenpitokieltojen pidentäminen. Perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen perusteella kiellon vähimmäiskesto nousisi yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen, ja törkeissä tapauksissa vähimmäiskesto olisi jatkossa viisi vuotta. Tämä parantaa eläinten suojaa ja vähentää riskiä sille, että eläin päätyy jälleen saman tien sellaisen henkilön vastuulle, joka on osoittanut piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista ja laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Myös eläintenpitokiellon rikkomiseen suhtaudutaan jatkossa vakavammin. Rikkomissäännös siirretään rikoslakiin, ja enimmäisrangaistukseksi säädetään vuosi vankeutta. Tämä vahvistaa lainsäädännön pelotetta ja uskottavuutta sekä tukee viranomaisten mahdollisuuksia valvoa sen noudattamista. Arvoisa puhemies! On tärkeää todeta, että tämä esitys ei ole hyökkäys ketään vastuullista eläintenpitäjää kohtaan, päinvastoin. On hyvä myös muistaa, että meillä on Suomessa tuhansien vuosien historia metsästäjäkansana. Metsästyskulttuurin keskeisenä periaatteena on aina ollut huolehtia metsästyskoirista uskollisina kumppaneina ja myös riistaeläimen kunnioittaminen. Nämä riistaan liittyvät vuosisatoja kestäneet rituaalit ovat historian saatossa varmistaneet meille metsästysonnen, lepyttäneet metsän henkiä ja osoittaneet kunnioitusta kaadettua riistaeläintä kohtaan. Eläimen tarpeettoman kärsimyksen välttäminen kuuluu hyvään metsästystapaan, jota myös jokainen vastuullinen metsästäjä meillä Suomessa noudattaa. Siten tämän lain tavoitteet soveltuvat niin lemmikkieläinten omistajien, maatalousyrittäjien kuin myös metsästäjienkin näkemyksiin. Kun yhteiskunta puuttuu aiempaa tehokkaammin vakaviin eläinsuojelurikoksiin, vahvistetaan samalla sitä eläimiä arvostavaa ajattelutapaa, johon vastuullinen eläintuotanto, lemmikkieläinten pitäminen kuin myöskin metsästys linkittyvät. Mitään elinkeinoa ei tule tuomita toisten väärinkäytöksistä, ja onkin hyvä, että jatkossa eläinkuntaa kaltoin kohtelevat saavat heille kuuluvat seurauksensa. — Kiitos hyvän lain valmistelusta.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Hallituksen esitys laiksi ampuma-aselain muuttamisesta on ennen kaikkea tekninen ampuma-aselain päivitys. Todettakoon, että tavallisen metsästäjän tai ampumaharrastajan arkeen esitys ei käytännössä tuo uusia rajoituksia. Se ei kiristä metsästysaseen lupaehtoja eikä hankaloita laillista aseharrastusta. Tavallisen aseenomistajan näkökulmasta nykyinen järjestelmä säilyy siis pääosin ennallaan. Esitys puolestaan korjaa useita käytännössä havaittuja ongelmia, jotka koskevat erityisesti asekeräilijöitä ja historiallisten aseiden omistajia. Ennen vuotta 1890 valmistettujen mustaruutiaseiden asema selkiytyy, ja niiden keräily helpottuu. Samalla deaktivoitujen eli pysyvästi ampumakelvottomiksi tehtyjen aseiden säilyttämistä koskevia vaatimuksia kevennetään, mikä vähentää tarpeetonta byrokratiaa ja kustannuksia. Konkreettisin uudistus koskee historiallisia tykkejä. Suomessa on museoissa, muistomerkeillä ja yksityisissä kokoelmissa runsaasti vanhoja tykkejä, joiden oikeudellinen asema on ollut usein epäselvä. Tämä esitys mahdollistaa tykkien deaktivoinnin kansallisen menettelyn mukaisesti ja selkeyttää niiden hallussapitoa ja säilyttämistä. Tämä helpottaa muun muassa museoiden ja perinneyhdistysten toimintaa. Tuntemattomassa sotilaassa pyydettiin varjelusta kaikille aselajeille, ja vaikka siinä sotamies Honkajoki totesi, että ”Suojele kaikkia partiomiehiä, vartiomiehiä, merenkulkijoita ja hevosmiehiä, mutta tykkimiehistä ei ole niin suurta lukua”, niin tästäkin huolimatta on todettava, että tykistöllä on ollut usein ratkaiseva merkitys ja erittäin pitkä historia Suomenkin sodankäynnissä. Siksi tervetulleita ovat kaikki lainsäädännölliset keinot, joilla voidaan ylläpitää ja säilyttää tärkeitä asioita meidän sotahistoriastamme. Oli kyseessä siis yksittäisen keräilijän historiallinen mustaruutiase tai museon pihamaalla komeileva tykki, tämä selkeyttää lainsäädännön osalta aseharrastajien, yhdistysten ja museoiden toimintaa ja osaltaan purkaa tarpeetonta säätelyä ja byrokratiaa, eli juuri kuten hallitusohjelmassa on yhtenä tavoitteena. Kiitos siis tästä hallituksen esityksestä ministerille.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt keskustelussa olevassa selonteossa käsitellään Suomen osallistumista Ukrainaa tukevaan operaatio Legioon, johon Suomen esitetään osallistuvan enintään 40 sotilaalla. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on rikkonut koko Euroopan turvallisuusjärjestyksen ja palauttanut sodan Eurooppaan. Kyse ei ole vain Ukrainan kohtalosta vaan koko Euroopan turvallisuudesta. Sota Euroopassa koskettaa meitä kaikkia tavalla tai toisella. Olemme siinä maksumiehiä. Energian ja ruuan hinnat nousevat, kaupankäynti vaikeutuu, ja talouskasvu hidastuu. Pakolaisuus Euroopan maissa sitoo kaikkien valtioiden resursseja, jotka ovat pois omien kansalaisten hyvinvoinnista. Epävarmuustekijät hidastavat investointeja. Samaan aikaan Ukraina käy taistelua koko Euroopan puolesta. Ukrainassa sotilaat kaatuvat tänään myös Suomen turvallisuuden puolesta. Ukraina ei ole uhka Euroopalle, vaan se on Venäjä. Tästä kaikki ovat jo yhtä mieltä. Ukraina on turvallisuuden tuottaja Euroopassa aivan samalla tavalla kuin Suomi on turvallisuuden tuottaja Natolle ja sen liittolaisille. Ukrainan kokemukset drooneista taistelukentällä ja niiden tehokkaasta torjumisesta ovat raskailla tappioilla hankittuja kokemuksia, joita Suomen Puolustusvoimissa pidämme korvaamattoman arvokkaina, kun kehitämme omaa droonien torjuntakykyämme. Tämänkin koulutusyhteistyön kautta opimme toisiltamme yhä parempia valmiuksia tulevaisuuden kriisien varalle ja niiden ennaltaehkäisemiseksi. Suomalaisten turvallisuuden takaaminen on päättäjien tärkein yksittäinen tehtävä. Tänäänkin meillä on nautittavana tämä ylellisyys keskustella ja väitellä tässäkin salissa poliittisista yksityiskohdista ja ideologioista. Itsenäisen maan uskottavan oman armeijan tuoma turvallisuudentunne kodeissa ja parlamenteissa ei ole kaikissa Euroopan maissakaan itsestäänselvyys. Meidän tulee tänään tehdä päätöksiä ja verkostoitua oikeiden valtioiden kanssa, jotta voimme valmistautua siihen turvallisuustilanteeseen, jossa olemme muutaman vuoden kuluttua. Silloin Ukrainan sota on toivottavasti päättynyt, mutta silloin myös Venäjän sodassa kovettama armeija etsii uutta kohdettaan. Juuri siihen tilanteeseen me Suomessa luomme suorituskykyjä. Toki tuemme Ukrainaa omassa puolustussodassaan, mutta samalla he ovat meille myös merkittävä kumppani, jonka kokemuksia voimme hyödyntää omaa puolustusta kehittäessämme. Luomme turvallisempaa huomista tämän päivän päätöksillä. Tämä osallistuminen operaatio Legioon ja yhä syvenevä yhteistyö Ukrainan kanssa on panostus turvallisempaan huomiseen — kiitos tästä. Arvoisa puhemies! Illan viimeisenä puhujana haluaisin päättää sanoihin ”constantem decorat honor”, joka on latinaa ja tarkoittaa ”kunnia on kestävän palkka”. Se tunnetaan Kadettikunta-järjestön virallisena tunnuslauseena, joka korostaa vastuullisuutta ja velvollisuudentunnetta. Kiitos tästä. Eiköhän lähdetä kotiin.

Arvoisa puhemies! Keskusteltavana on ydinenergialaki. Selkeä syy tämän vanhentuneen lainsäädännön muuttamiseksi on yksinkertaisesti se, että Suomen asema on muuttunut täysin siitä ajasta, kun ydinenergiaa koskevat aikaisemmat lait on laadittu. Maailmassa käydään enemmän sotia ja lähempänä kuin koskaan, ja ne vaikuttavat meidän kaikkien, myös suomalaisten turvallisuudentunteeseen. Otan tässä yhteydessä turvallisuusnäkökulman tähän lainsäädäntöön. Itäinen naapurimme on osoittautunut häikäilemättömäksi valtioksi, joka ei kunnioita mitään lakeja tai itsenäisten valtioiden olemassaoloa. Venäjälle mikään ei ole pyhää. Vain omien suurvaltatavoitteiden saavuttamisella on merkitystä täysin riippumatta omalle kansalle aiheutetuista tappioista, sotavammoista, puhumattakaan niistä kärsimyksistä, joita se aiheuttaa Ukrainassa lapsille, perheille ja koko yhteiskunnalle. Tämä on nyt se maailma, jossa elämme. Tämä on se todellisuus, johon lakeja olemme tänään säätämässä. Olemme uusimassa arvostamani presidentin Urho Kekkosen aikaista lainsäädäntöä, joka on vain auttamattomasti vanhentunutta eikä palvele tämän päivän Suomen ja suomalaisten turvallisuutta tai sovellu tähän täysin muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen, jossa Suomi ei ole enää puolueeton ja neutraali maa vaan sotilasliittouman, Naton, täysivaltainen jäsen. Arvoisa puhemies! Suomi liittyi Natoon siksi, koska Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tuolloin moni asia muuttui. Venäjällä naamiot on riisuttu, totesi presidenttimme, kun presidentti Putin osoitti todellisen minäkuvansa Venäjän hallitsijana. Samalla Suomessa vapauduttiin puhumaan asioista niin kuin ne oikeasti ovat. Puolustusvoimissa ei tarvinnut enää leikkiä poliittisen paineen alla, että joku muu valtio hyökkäisi Suomeen Ruotsin tai Norjan kautta. Meillä on ollut aina vain yksi mahdollinen vihollisvaltio, ja se on aina ollut Venäjä. Poliittisessa keskustelussa tuota faktaa on pitänyt yrittää peitellä vuosikymmenien ajan. Nyt ei enää tarvitse. Puolustusvoimat tuottaa joka vuosi sotilastiedustelun katsauksen, jonka karttapiirrokset Venäjän sotilastukikohdista ja niiden parantelusta ja rakentelusta Suomen rajoilla ovat selkeästi kaikkien nähtävillä. Jokainen Suomen kansalainen saa nyt itsekin muodostaa kuvan, millaisessa maailmassa me tulemme lähivuosina elämään ja minkä maan rajalle Venäjä tulee muodostamaan seuraavan uhkan, kun Ukrainan sota toivottavasti pian päättyy. Sodan päättyessä Ukrainan rajoilta lähtenee liki 700 000 sodan kovettamaa venäläistä ja rikollista sotilasta jonnekin. Siihen tilanteeseen Venäjä valmistautuu nyt rakentamalla uusia tukikohtia meidän itärajamme läheisyyteen, ja siihen turvallisuustilanteeseen meidän tulee valmistautua tällä lainsäädännöllä uusimalla nyt vanhentunutta ydinenergialakia. Arvoisa puhemies! Tämän lainsäädännön päivityksen myötä Suomesta ei tule ydinasevaltiota. Lähes vastaava lainsäädäntö on voimassa myös muissa Pohjoismaissa, eikä niitäkään, Ruotsia tai Tanskaa, kukaan pidä ydinasevaltiona. Suomi ei tämän lainsäädännön myötä sijoita rauhan aikana ydinaseita Suomen maaperälle. Tämän lain säätäminen ei provosoi. Harvoin vanhentuneiden lakien päivittäminen sellaista tekeekään. Lainvalmistelun yhteydessä useilta poliittisesti puolueettomilta asiantuntijoilta kysyttäessä he eivät pitäneet tämän lain säätämistä minkäänlaisena riskitekijänä tai turvallisuusuhkana. Puolustusvaliokunta totesikin lausunnossaan, ettei lakimuutos tarkoita ydinaseiden sijoittamista Suomeen rauhan aikana, eivätkä asiantuntijalausunnot pitäneet sitä uhkana. Meidän suomalaisten kansanedustajien tärkein tehtävä on laatia sellaista lainsäädäntöä, joka lisää suomalaisten turvallisuutta, ja meidän tulee tehdä se ajoissa ja ennakoiden. Tämän päivän lainsäädännöllä me luomme huomiseksi Suomelle parempaa tulevaisuutta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luonnonsuojelulain muuttamisesta. Tähän alkuun nostan esille keskustapuolueen aikaisempia kommentteja, mitä täällä salissa kuultiin ja joissa ihmeteltiin sitä, miksi perussuomalaiset nostavat esille suden tässä yhteydessä. Se on osana tätä lainsäädäntöä. Ehkä se tulee keskustapuolueelle hiukan yllätyksenä, että viime hallituskaudella vihervasemmiston puristuksessa ei silloin juuri suurpetopolitiikan suuntaa voinut muuttaa, mutta nyt se on vihdoin tehty, ja sitä on korjattu. Maaseudun elinvoimaisuutta ja turvallisuutta on lisätty tällä lainsäädännöllä: metsissä ja maatalojen pihoissa on turvallisempaa liikkua. Arvoisa puhemies! Susikysymys puhutti täällä salissa jo marraskuussa. Salin vasemmalta laidalta kuultiin silloin kommentteja, ja nostan täällä muutaman lainauksen esille: Ensimmäinen lainaus: ”Ihmisten huolet on otettava vakavasti, mutta tärkeintä on löytää kestävät ratkaisut ihmisen ja suden rinnakkaiseloon.” Toinen lainaus: ”Susipelkoa liioitellaan tarkoituksellisesti metsästäjien intressejä edistäen.” Kolmas lainaus: ”Me tiedetään, että susien yleinen metsästys on tehoton keino susivahinkojen ehkäisyyn.” Neljäs lainaus: ”Susi oli täällä ennen meitä ja on elimellinen osa luontoa, toisin kuin ihminen.” Onneksi näitä lausuntoja ei paineta mihinkään oppikirjoihin. Nyt olemme lukitsemassa tämän järkevällä tavalla susikysymyksen osalta. Hallituksen esityksen mukaan susi poistetaan lajisuojelua koskevan sääntelyn soveltamisalasta, ja sen suojelua koskevat säännökset sisältyisivät jatkossa ainoastaan metsästyslainsäädäntöön. Näin ollen susi ei enää kuulu samalla tavalla luonnonsuojelulain tiukan suojelun piiriin, kuten aiemmin on kuulunut, ja hyvä niin. Tämän esityksen myötä kansallinen liikkumavara kasvaa petopolitiikassa. Suomi voi helpommin säätää susikantaa koskevasta käytännöstä ja hallinnasta, joka heijastuu niin kannanhoidolliseen metsästykseen kuin poikkeuslupiinkin. Salin vasemmalta laidalta oli silloinkin keskustelussa aika paljon huolta enemmänkin siitä, että susilla säilyy oikeuksia, ja ennemmin hyväksyttiin sumeilematta se, että revitään rikki metsästyskoiria ja raadellaan lampaita. Tämänkään hallituksen esityksen myötä susi ei kuitenkaan katoa Suomen metsistä. Susikysymys tulee olemaan jatkossa enemmän riista- ja kannanhoidollinen kysymys kuin luonnonsuojelullinen teema. Metsästys helpottuu, kun lupaprosessista saadaan joustavampaa ja oikeudellisesti kestävämpää, mutta se ei edelleenkään johda suden metsästämiseen sukupuuttoon, ei. Suden metsästys tulee jatkossakin vaatimaan perustellun syyn, ja suojelu perustuu jatkossakin EU:n luontodirektiiviin ja kansalliseen metsästyslakiin. Niitä aiemmin toivottuja kestäviä ratkaisuja ihmisen ja suden rinnakkaiseloon ei ole löydetty. Susi liikkuu entistä tiheämmille asutusalueille. Maaseudulla niin karja- kuin lemmikkieläimet ovat edelleen vaarassa, ja pienten lasten koulutiekään ei ole ollut täysin vaaraton vaan koulukyytejä järjestetään edelleen osaltaan myös susiuhan varalta. Metsästys on tehokas keino susivahinkojen ehkäisyyn. Suomessa on runsaasti metsästäjiä, alan ammattilaisia, ja antamalla heille nyt oikeat välineet toimia parhaan osaamisensa mukaan, voimme vaikuttaa niin turvallisuuden lisäämiseen kuin susivahinkojen ennaltaehkäisyyn. Tämä hallituksen esitys on askel kohti lainsäädäntöä, joka tulee lisäämään erityisesti maaseudun turvallisuutta ja noudattaa sitä maalaisjärkeä, joka välillä tuntuu puuttuvan täältä Kehä kolmosen sisäpuolelta, jossa luonto ei ole enää osa jokapäiväistä elämää muualla kuin Korkeasaaressa ja television luontodokumenteissa.

Arvoisa puhemies! Susikysymys puhutti täällä salissa jo viime marraskuussa, ja nyt olemme jälleen susikysymyksen parissa täällä samassa salissa. Hallituksen esityksen mukaan susi poistettaisiin lajisuojelua koskevan sääntelyn soveltamisalasta ja sen suojelua koskevat säännökset sisältyisivät jatkossa ainoastaan metsästyslainsäädäntöön. Näin ollen susi ei enää kuuluisi samalla tavalla luonnonsuojelulain tiukan suojelun piiriin kuin aiemmin on ollut — ja hyvä niin. Metsästys on tehokas keino susivahinkojen ehkäisyyn. Suomessa on runsaasti metsästäjiä, alan ammattilaisia, ja antamalla heille välineet toimia parhaan osaamisensa mukaan voimme vaikuttaa niin turvallisuuden lisäämiseen kuin susivahinkojen ennaltaehkäisyyn. Tämä hallituksen esitys on askel kohti lainsäädäntöä, joka tulee lisäämään erityisesti maaseudun turvallisuutta, ja noudattaa sitä maalaisjärkeä, joka välillä tuntuu puuttuvan täältä Kehä kolmosen sisäpuolelta, jossa luonto ei ole enää osa jokapäiväistä elämää muualla kuin Korkeasaaressa ja television luontodokumenteissa. Kiitos tästä lainsäädännöstä.

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluan kiittää ulkoministeriä hyvin laaditusta ajankohtaisselonteosta, joka kuvaa kokonaisuutena osuvasti turvallisuustilannettamme. Kuten on huomattu, turvallisuus ei ole pysyvä vakio, vaan jo parissa kuukaudessa voi tapahtua merkittäviä muutoksia, joiden tapahtumaketjuja parhaatkaan asiantuntijat tai selonteot eivät kykene ennustamaan. Tämä selonteko kuvaa osuvasti nyt Suomen roolia turvallisuuden tuottajana Natossa sekä Suomen erityislaatuista asemaa liittouman itäisenä ja pohjoisena rajavaltiona. Suomella on jo pitkä matka takanaan osana Euroopan unionia ja sen tuomaa turvallisuusverkostoa. Suomi on ottanut nopeasti paikkansa myös osana Nato-perhettä. Tässä selonteossa huomioidaan myös Suomelle luonnollisen yhteistyön muoto eli pohjoismainen yhteistyö. Myös toinen Suomelle oleellinen ja jatkuvasti merkitystään kasvattava teema, arktinen turvallisuus, huomioidaan selonteossa, mutta vain yhden kappaleen verran. Selonteossa painottuvat luonnollisesti maailmanpoliittisesti pinnalla olevat tapahtumat, kuten Ukrainan sota ja Lähi-idän tilanne. Kuitenkin ottaen huomioon Suomen erityislaatuinen asema Naton liittouman ja Euroopan unionin itäisenä rajamaana täällä pohjoisessa myös arktisen turvallisuuden tulisi yhtä lailla näkyä selonteossa sitä vastaavalla painoarvolla. Otan siihen liittyen esiin muutamia näkökulmia: Me suomalaiset käytämme mielellämme Suomesta ilmaisua ”kokoaan suurempi”. Arktisen alueen turvallisuudesta puhuttaessa tämä sanonta varmaan pitää paikkansa. Suomen osaaminen arktisella alueella saakin kansainvälistä tunnustusta. Tässä ajankohtaisselonteossa viitataan arktisen alueen osalta viime marraskuussa laadittuun asiakirjaan ”Suomen arktinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka: Ulkoministerin linjaus”. Siinä todetaan osuvasti: ”Uudessa kansainvälisessä kilpailutilanteessa joudumme vastaamaan sekä taloudellisten että sotilaallisten jännitteiden kasvuun. Emme voi enää ajatella, että arktinen alue olisi erikoisasemassa, kansainvälisten turvallisuuspoliittisten jännitteiden ulkopuolella.” Tähän toteamukseen on helppo yhtyä. Edellä lukemani lauseet kirjoitettiin marraskuussa, ja jo pari kuukautta myöhemmin otsikoihin nousee Grönlanti. Presidentti Trumpin puheet liittyen Grönlantiin olivatkin selkeä esimerkki siitä, että jännitteet ja suurvaltojen intressit alueella ovat vahvasti kasvamassa. Kilpajuoksu arktiselle alueelle tuo mukanaan uusia toimijoita ja uudenlaisia haasteita mutta avaa myös uusia mahdollisuuksia Suomen kaltaiselle arktiselle osaajalle. EU-komissio ilmoitti aloittavansa myös arktisen alueen politiikkansa tarkastelun. Mielestäni Suomessa tulisi toimia nyt samoin. Valtioneuvoston tulisi laatia kaikkia ministeriöitä koskeva ja yhteistyössä laadittu strategia, joka esittelee myös konkreettisia keinoja, joilla Suomen etuja maailmalla voidaan edistää arktiseen alueeseen liittyen. Tässä selonteossa mainitaan, että arktinen alue ja siihen liittyvä osaaminen ovat Suomelle mahdollisuuksia. Näitä ylimalkaisesti kuvattuja mahdollisuuksia toivoisin näkeväni konkreettisina esimerkkeinä. Milloin olisi ajankohtaista, että ulkoministeriö kokoaisi yhteen ainakin puolustusministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön ja ne laatisivat yhdessä Suomelle ministeriöiden rajat ylittävän strategian, joka purkaa konkreettisiksi tavoitteiksi ja hankkeiksi sen korkealle arvostetun niin sanotun suomalaisen arktisen osaamisen? Olisiko nyt aika purkaa nuo ylevät ilmaisut arktisesta osaamisestamme kiloiksi ja kappaleiksi ja kuvata Suomen osaaminen tuotteina, joita Suomi haluaa edistää kaikilla kansainvälisillä foorumeilla teollisuuden hankkeissa, yrityksissä ja myös poliittisissa organisaatioissa? Siksi tälle työlle olisi tilausta, että me kaikki vaikuttaisimme samojen tavoitteiden edistämiseksi omissa työtehtävissämme. Arvoisa puhemies! Ajankohtaisselonteko on aina aikansa tuote. Se elää vain lyhyen hetken. Nykyiset nopeat muutokset ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä ovat osoittaneet sen, että vain jatkuva arvaamattomuus ja suurvaltojen välinen kilpailu ovat keskeisiä ja pysyviä ominaisuuksia nykyisessä turvallisuusympäristössä. Pienet maat uhkaavat jäädä jalkoihin. Siksi Suomen tulee tämän myllerryksen keskellä olla sisäisesti entistäkin yhtenäisempi ja keskittynyt omiin vahvuuksiinsa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Turpeen merkitystä Suomen ja koko Euroopan ruuantuotannolle sekä energian huoltovarmuudelle ei voi eikä saa aliarvioida. Turve on kotimainen, säästä riippumaton ja saatavuudeltaan varma resurssi, juuri sellaista huoltovarmuutta, jota nykyisessä maailmantilassa tarvitaan. Ukrainan sodan myötä olemme nähneet, kuinka vaarallista on rakentaa kriittisiä toimintoja tuontienergian varaan. Kun rajat sulkeutuvat ja markkinat horjuvat, vain kotimainen tuotanto pitää yhteiskunnan pyörimässä. Lisäksi turvetuotanto tarkoittaa hajautettua energiantuotantoa. Sodan kaltaisissa kriiseissä on yhteiskunnan elinehto, että energiaa voidaan tuottaa muuallakin kuin haavoittuvassa ja näkyvässä infrassa. Turvetuotanto työllistää, ylläpitää palveluja, luo uusia työpaikkoja maaseudulle ja mahdollistaa, että koko Suomi pidetään asuttuna. Turvallisuuskysymys sekin. Suomen ja koko eduskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että turve palautuisi osaksi keinovalikoimaamme, ja turve tulisi nähdä ennemminkin kansallisena turvallisuuskysymyksenä, ei ilmastokriisinä, 0,9 promillen [Puhemies koputtaa] vahvuisena asiana.