Kallio Vesa

Arvoisa puhemies! Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä totesi, että maatalouden historiallisen huonon kannattavuuden nouseminen välikysymyskeskusteluun oli perusteltua. Kiitos kaikille eilisestä erinomaisesta keskustelusta. ”Hyvä, että eduskunnassakin saadaan kunnon keskustelu ja päästään asiaan! Tehdyt toimenpiteet ovat tähän poikkeukselliseen [Hälinää — Puhemies koputtaa] maailmanmarkkinatilanteeseen kuitenkin riittämättömiä. Valitettavasti tämä ei vain riitä. Tämä ei ole vain maanviljelijöiden juttu, tämä on koko yhteiskunnan juttu.” Arvoisa puhemies! Maatalous, ruuan tuottaminen on äärimmäisen energiaintensiivistä ja edelleen riippuvaista fossiilisista polttoaineista. Polttoaineen hintojen nousun takia monella maatilalla on jopa rajoitettu tuotantoa. Kysymys valtiovarainministeri Purralle: mitä aiotte tehdä tämän jo Suomen huoltovarmuutta uhkaavan tilanteen edessä, vai onko maa- ja metsätalous edelleenkin vain politiikan tekemisen väline eikä sen kohde?

Arvoisa herra puhemies! No, nyt edustaja Östman poistui. Täällä on aika usein semmoinen olo, että voin kertoa jonkun asian jollekin, mutta en voi ymmärtää sitä hänen puolestaan, ja toisinpäin, että minulle voi kertoa jonkun asian, mutta se kertoja ei välttämättä voi minun puolestani sitä ymmärtää. Tänään on aika monessa kohti tällainen olo tullut. Missä, milloin ja kuka ja missä kohti ja mihin asioihin voi vaikuttaa — me vähän pyöritään siinä ympärillä, ja voi olla kuulijoiden välillä vähän vaikea hahmottaa, mistä täällä puhutaan. Minkälaisia toimenpiteitä minkäkin hallituksen aikana on tehty? Joo, jokainen hallitus tekee sellaisia toimia kuin sillä hallituskokoonpanolla pystyy erilaisten neuvottelujen ja sisäisten vääntöjen kanssa tekemään. Itse en ollut politiikassa aiemmin mukana ollenkaan, mutta taidan olla ainut, ainakin tällä hetkellä salissa, joka on maatalouspolitiikkaa pääaineena lukenut, ja aika pitkä historia tältä puolelta. Siis yliopistoahan ei kannata käydä eikä ylipäätään kouluja, jos politiikkaan haluaa, koska se vaikeuttaa tämmöistä asioiden yksinkertaistamista. Mutta jos katsotaan sitä paljon puhuttua tulostaulua, niin eihän se vain yksinkertaisesti hyvältä näytä. Vaikka sieltä nyt putsataan se yksittäinen vuosi, se 2022, pois, niin tulokset näyttävät huonoilta. Niin kuin sanoin jo aiemmin tänään, ei tämä mikään nautinto ole todeta tällaista. Totean jälleen kerran, että me ollaan samaa mieltä, kaikki halutaan maataloudelle parempaa. Ja se parempi on, kun katsotaan tuulilasista eteenpäin. Totta kai autolla ja moottoripyörällä tai millä tahansa kulkupelillä ajaessa kannattaa välillä vilkaista sinne taustapeiliin, ei peräpeiliin, koska peräpeilihän on ihan eri asia kuin taustapeili. Tähän oikeastaan kiertyy tämä... Vähän viittasin jo tähän poliittiseen kulttuuriin, ja edelleen toistan itseäni, että kaikki on jo moneen kertaan sanottu. Se, mikä häiritsee äärimmäisen paljon ainakin itseäni tässä eduskunnan työskentelyssä, on se — niin kuin edustaja Mehtälä sanoi, ja olen itse puhunut siitä monta kertaa — että monesta asiasta on tullut politiikan tekemisen väline sen sijaan, että olisi politiikan tekemisen kohde. Tämä edustaja Viljasen esille nostama Tynkkysen listahan oli malliesimerkki, ihan käsikirjaesimerkki tämmöisestä kunnon MAGA-politiikasta. Tehdään asioita, joilla haetaan kannatusta, jotta sitä kannatusta voidaan käyttää aivan muiden asioiden hoitamiseen. Maatalous, joka on varmaan viimeisenä, laittamatta nyt arvojärjestykseen eri asioita... On hävytöntä, että se otetaan tämmöisen politiikan tekemisen kohteeksi. Se näkyy sitten, minkälaiseen asemaan se sitten joutuu. Jälleen kerraten: kaikki me haluamme maataloudelle ja suomalaisille viljelijöille parempaa. Mutta oikeastaan semmoinen konkreettinen kysymys, kun täällä viitattiinkin jo siihen valtioneuvoston selontekoon tästä ruokastrategiasta, niin siellä lukee näin: ”Kauppapolitiikka ja kansainvälisen kaupan säännöt ja sitoumukset määrittävät ehtoja ruoka- ja maatalouspolitiikalle. Pandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja geopolitiikan murros ovat tuoneet epävakautta kansainväliseen kauppaan ja korostaneet ruokaturvan omavaraisuuden ja kriittisten tuotantopanosten saatavuuden merkitystä. Suomen elintarvikevienti koki merkittävän šokin vuonna 2014 Venäjän asettamien vastapakotteiden seurauksena. Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan vuoksi asetetut pakotteet ovat pysäyttäneet maiden välisen maatalous- ja elintarvikekaupan lähes täysin, eikä tilanne ole palautumassa ennalleen. Venäjän merkitys lannoitteiden ja energian toimittajana on myös hiipumassa.” Tässä on oikeastaan kuvattu varsin hyvin, hyvin tiiviisti ne asiat, mitkä ovat vaikuttaneet monella tapaa suomalaiseen maatalouteen. On todettu myös se, että kun täällä on, että mihin voidaan vaikuttaa, mihin ei voida vaikuttaa... Voihan siinä käydä niin, että jos esimerkiksi keskusta on ensi kaudella hallituksessa, niin sitten taas nämä samat puheet pidetään, allekirjoittajat vain puheissa vaihtuvat ja puolueet. Mutta miten näihin kysymyksiin ihan oikeasti vastataan, jotta se suomalainen viljelijä ja varsinkin se nuori lähtee sinne alalle? Sitten on ihan pakko mainita, arvoisa puhemies, näistä parista perussuomalaisten puheenvuorosta. Hehän erityisesti ovat ansioituneet tässä poliittisessa kulttuurissa, joka lähti silloin 2011 kummalliseen suuntaan ja 2017 entisestään korostui. Jos täällä ruvetaan houkuttelemaan puolueita seuraavaan hallitukseen, niin on kyllä aivan väärässä paikassa. Eivät ainakaan nämä rekordit, mitä Mäenpäältä, Keskisarjalta, Peltokankaalta ja Simulalta... Kyllä saa tahtia parantaa aika paljon ja tyylilajia vaihtaa, että se houkuttaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puhujan kanssa on helppo olla yhtä mieltä siitä, että ehdottomasti kannattaa suosia suomalaista, monellakin tapaa. — Joitain huomioita, täällä on aika lailla kaikki jo useampaan kertaan sanottu: Täällä tuli ilmi tämä, miten työvoimaa kohdellaan, ja tukijärjestelmässähän on tämmöinen kuin sosiaalinen ehdollisuus, joka on ehtona siis sille, että täytyy noudattaa kaikkia Suomen työehtosopimuksia ja muuta siihen liittyvää lainsäädäntöä. Eli se on onneksi hoidossa, niin kuin pitääkin. Toki lähtökohtaisesti kaikki Suomen lakeja noudattavat. Tämä MYEL-eläkejärjestelmä, juuri näin kuin edustaja Lyly toi esille, on äärimmäisen tärkeä. Oma isäni, joka täytti 93 vuotta juuri, pääsi siihen silloin kun vuonna 74 tai 73 tuli tämä MYEL-järjestelmä — mutta se on juuri ja juuri takuueläkkeen päälle, eli ovat hyvin pieniä ne eläkkeet. Jos kuitenkin tästä tulostaulusta vähän, siihen liittyen: Meillä ilmestyy semmoinen paikallislehti kuin Juvan Lehti. Juva on hyvin voimakas maatalouspitäjä, ja siellä oli otsikko lehdessä nyt syksyllä, että ”Kulut kasvavat maatiloilla tuottoja nopeammin — maataloutta rasittavat kannattavuusongelmat ja työvoiman saatavuus”. Tämän otsikon alla oli juvalaisten viljelijöiden, nuorehkoja ja nuoria, näkemyksiä tilanteesta, ja ne eivät ole ehkä sellaisia, mitä me haluttaisiin kuulla ja mitä täällä on kuultu muun muassa ministeriaitiosta. Pari poimintaa lehtijutusta: ”Tilojen kulurakenne on tällä hetkellä ratkaisematon yhtälö. Tilojen kannattavuus heikkenee koko ajan. Tuotantokustannukset kasvavat, mutta tuottajahinnat laskevat. Polttoaineen hinta on noussut koko ajan, ja lannoitteidenkin tonnihinta on nyt 60 euroa korkeampi. Lannoitteet ovat viljelyn suurimpia muuttuvia kustannuksia.” Ja edelleen: ”Rehun hintakin on koko ajan noussut, eikä sitä pystytä siirtämään tuottajahintaan.” Tästä tuottajahinnasta nyt sitten täällä ollaan hyvin yksimielisesti todettu, että se tuottajahinta ja markkinoilta saatava hinta on se ratkaisu, ja onhan tämä nyt erikoista — niin kuin on muidenkin asioiden yhteydessä, turpeen kohdalla muun muassa — että me ollaan kutakuinkin samaa mieltä tästä asiasta mutta silti tuntuu, että me riidellään tästä, tietysti keinoista, ja tässä on paljon politiikkaa mukana. Mutta nämä tuottajahinnat: Kaikki me tiedetään tämä S- ja K-ryhmän vahva asema ja miten se toimii ja kun siellä keskusliikkeillä ainut arvo on se rahan tekeminen. Siellä on hyviä kauppiaita, erinomaisia paikallisia kauppiaita K-ryhmässä, ja on myös alueosuuskuntia, joissa osassa suositaan ja ymmärretään se paikallisuus, mutta se ketjuohjaus on niin vahva. Esimerkiksi omassa maakunnassa, jossa toimii Suur-Savon osuuskauppa, niin jos puhutaan tämmöisestä alueen elinvoimasta, se on muun muassa lakkauttamassa tämmöisiä vähän syrjemmässä olevia polttoaineen jakelupisteitä. Eli tullaan siihen, mitenkä vastuullisesti ylipäätään kaikki toimii tässä maassa. Tämä menee nyt ehkä vähän kauaksi tästä välikysymyksestä, mutta kuten jo sanoin, kaikki oleellinen on tullut sanottua, ja olen umpisurkea poliitikko, kun en jaksa toistaa aiemmin puhuttua. Välillähän S- ja K-ryhmän osalta on puhuttu tämmöisestä, että pitäisikö ne pilkkoa, ja ehkä siitä pitäisi uskaltaa puhua taas pienen tauon jälkeen, koska ei se korjaannu sieltä heidän itsensä kautta. Vaikka meillä on keskustan toimesta Sipilän kaudella luotu tämä elintarvikemarkkinalaki, jota on koko ajan viety parempaan suuntaan — ja kiitos, että sitä on edelleen viety, ja sitä pitää viedä — niin se ei vieläkään riittävästi auta. Arvoisa puhemies! Tämmöinen aluepoliittinen näkökulma: Jotta meille saadaan yrittäjiä maatalouteen, tai oli se mikä toimiala tahansa, niin tämän yhteiskunnan myös täytyy toimia, koska me toivotaan varmaan, että siellä on perheitä, ja jotta perheitä voidaan perustaa, niin siellä täytyy olla ne elämisen edellytykset, muutkin kuin että sitä maataloutta voitaisiin harjoittaa, jossa nyt tämä kannattavuus on se isoin ongelma. Onko siellä palveluja? Onko siellä sotepalveluja? Missä on synnytyssairaala? Onko siellä kouluja? Onko siellä päivähoitoa, varhaiskasvatusta, toisen asteen koulutusta? Esimerkiksi se, mitä kauempana maatalouskoulutus on jostain maakunnasta, niin kyllä se vain heijastuu siihen, onko sinne alalle tulossa nuoria yrittäjiä. Tuottavuudesta vielä yksi: Tämä on myös se problematiikka, että maatalouden tuottavuushan on kasvanut erittäin paljon, ja niin kuin tänään on hyvin tuotu esille näitä tilastoja, niin vaikka tuottavuus on kasvanut, niin kannattavuus ei. Elikkä se tuottavuushyöty on mennyt kaupalle ja teollisuudelle, ja siitä ei ole jäänyt sinne maataloudelle, minne se kuuluisi. Mutta ihan lyhyesti tästä poliittisesta kulttuurista: Täällä oikeastaan edustajat Mäenpää ja Keskisarja — täällähän ei perussuomalaisia ole enää ketään paikalla — olivat kyllä malliesimerkit siitä, miten tämä poliittinen kulttuuri on rappiolla, kun vakavasta aiheesta käytetään tämän tyyppisiä puheenvuoroja. Siihen toki syyllistytään varmaan ajoittain meistä jokainen, mutta ei tämä edistä minkään asian eteenpäinviemistä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on vähän sellainen asia taas, että kun tätä keskustelua kuuntelee, niin mehän ollaan kutakuinkin samaa mieltä kaikki tästä asiasta, elikkä maatalouden ja maatalousyrittäjien aseman parantamisesta. En tykkää kauheasti kaivella vanhoja, mutta kun täällä mainitaan muun muassa Kataisen hallitus ja muitakin, niin jos 2000-luvulta katsoo näitä tilastoja, niin siellä esimerkiksi Kataisen hallituksen aikana maatalouden kannattavuuskerroin meni alaspäin. Jos mennään vielä vanhempaan, 2000-luvun alussa Lipposen hallituksen aikana se meni alaspäin. Tässä on vähän sama kuin noiden yksityisteiden osalta, että aina silloin, kun keskusta on ollut hallituksessa, tämä on mennyt ylöspäin. Nyt tällä kaudella... [Juho Eerola: Edellisen hallituksen toimien ansiosta!] — Siellä varmaan varmistetaan tekoälyltä näitä. — Tämä hallitus kun aloitti, niin noin kuudesosaan putosivat kannattavuuskerroin ja yrittäjätulo. Ei tästä nyt voi iloita kukaan, mutta nyt kun on todettu tämä tilanne, minkälainen tämä on, niin tähän olisi hyvä löytää ratkaisuja. Ja se kosteikkoviljely: ympäristövaliokunnassa perussuomalaiset olivat mukana hyväksymässä kosteikkoviljelyn mietinnössä, [Puhemies koputtaa] elikkä se siitä sitten.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaankin merkittävin muutos on tämä uuden U-ajoneuvoluokan käyttöönotto liikkuville työkoneille. Jatkossa esimerkiksi nämä EU-tyyppihyväksytyt liikkuvat työkoneet voidaan hyväksyä yhdellä hyväksynnällä koko EU:n markkinoille. Näiden liikkuvien työkoneiden osalta Suomellahan on erittäin merkittävä asema, sillä Suomessa valmistetaan noin seitsemän prosenttia näistä EU:n liikkuvista työkoneista. Arviolta noin 20 suomalaisyritystä voisi hyödyntää uutta EU-tyyppihyväksyntää. Tämän EU-hyväksynnän arvioidaan helpottavan vientiä ja vähentävän hallinnollisia kustannuksia, mikä kuulostaa aivan mainiolta. Liikkuvien työkoneiden toimiala muodostaakin yli kymmenen prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Tosiaan tämän katsastuksen valvontamaksun, minkä ministeri mainitsi, korottamisen arvioidaan lisäävän valtion tuloja noin 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Yksittäiselle autoilijalle tämä vaikutushan on hyvin pieni, koska korotus on vain noin 40 senttiä katsastusta kohden, ja katsastusten hinnat liikkuvat yleensä siinä 50 ja 80 euron välillä. Liikenneturvallisuuden kannalta vaikutukset ovat pääosin myönteisiä, ja juuri näiden ETBS-jarrujen sääntelyllä pyritään varmistamaan turvallinen käyttöönotto uuden teknologian yleistyessä. Kuljettajia avustavia järjestelmiä koskevilla säännöksillä puolestaan pyritään ehkäisemään kuljettajien yliluottamusta teknologiaan ja säilyttämään vastuut selkeinä. Tässä kohti on pakko julkisesti myöntää, että on tullut välillä luotettua noihin nykymodernien autojen järjestelmiin niin, että läheltä piti ‑tilanne on ollut, ja sen jälkeen muistaa, että eivät ne ole erehtymättömiä. Arvoisa puhemies! Lausuntopalautteesta nousee kuitenkin myös kritiikkiä, erityisesti maatalouden, kuljetusalan ja haja-asutusalueiden toimintaedellytysten näkökulmasta. Lausuntokierroksella MTK nosti esiin huoltovarmuuden, maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn sekä Suomen pakkaskeleille sopimattomien AdBlue-järjestelmien käytännön ongelmat. Niitä ei ole tässä esityksessä kuitenkaan otettu riittävällä tavalla huomioon. MTK totesi lausunnossaan, että EU-sääntelyn täytäntöönpano on sinänsä välttämätöntä mutta esityksessä tulisi arvioida erikseen vaikutukset maa- ja metsätaloudelle sekä huomioida huoltovarmuus- ja elintarvikeketjun kilpailukyky, toki kaikki muutkin kuljetukset. MTK korosti maatalouden ja metsätalouden konekaluston olevan kriittinen osa huoltovarmuutta, joten sääntelyä ei tulisi tarkastella pelkästään päästöjen näkökulmasta. Lisäksi MTK nosti esiin käytännön ongelmat AdBlue-järjestelmissä. Tämä AdBluehan on dieselajoneuvojen SCR-päästöjenpuhdistusjärjestelmässä käytettävä reagenssi, jonka toimintahäiriöt voivat estää ajoneuvon käytön tai vaikeuttaa sen käyttöä. Tästä on paljon kokemuksia niin ammattiliikenteessä kuin yksityisautoilijoilla. MTK katsoo, että sääntelyssä pitäisi huomioida käyttövarmuus tilanteissa, joissa kaluston toiminta on välttämätöntä esimerkiksi maataloustöiden, puunkorjuun tai muiden huoltovarmuuden kannalta kriittisten tehtävien suorittamiseksi, ja kuljetusala tähän mukaan lukien. Tästä huolimatta tätä esitystä ei ole näiltä osin muutettu. Perusteluna todettiin, että valmistelussa ei ollut tunnistettu esityksen sisältämistä kansallisista muutoksista erityisiä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen, huoltovarmuuteen tai elintarvikeketjuun. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena virhearviona, ja onkin hieman hämmentävää, miten helposti nämä EU-vaatimukset nyt hyväksytään sellaisinaan Suomeen, vaikka niistä on selvää haittaa. Ympäristö- ja päästösääntelyn käytännön vaikutukset maaseudun elinkeinoihin, huoltovarmuuteen ja maatalouden kilpailukykyyn jäävät vähälle huomiolle samaan aikaan kun varsinaisten lakimuutosten kerrotaan olevan pääosin teknisiä ja EU-lainsäädännön toimeenpanoon liittyviä, vaikka ne eivät kaikilta osin sitä ole. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tässä on ehkä hieman toistoa, mutta pidän nyt, kun olen tähän valmistautunut. Tosiaan tämän esityksen tavoitteena on sujuvoittaa tiekuntien hallintoa ja toimintaa ja sen avulla osaltaan turvata muun muassa elinkeinoelämän ja yksityisteiden varrella sijaitsevan asutuksen edellyttämää liikkumista. Tavoitteena on myös edistää tieosakkaan tiedonsaantia ja sitä kautta myös osakkaan oikeusturvaa sekä tehokasta tienpitoa, kuten ministeri tuossa totesi. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esille myös yksityisteiden merkitys koko Suomelle ja tällä hallituskaudella rajujen leikkausten kohteeksi joutuneet valtionavustukset yksityisteille. Nämä avustukset ovat pudonneet vajaaseen 30 miljoonaan euroon edellisen kauden noin 85 miljoonasta eurosta. Aiemmin parlamentaarisena työnä tehdyssä mutta nyt lähinnä virkamiestyöksi kutistuneessa Liikenne 12 ‑suunnitelmassa yksityisteiden valtionavustukset ovat jäämässä pysyvästi alhaiselle tasolle. Rahoitus vaihtelisi jatkossa kuuden ja kahdeksan miljoonan välillä, joista siitäkin noin puolet kuuluu lauttaliikenteen ylläpitoon. Näistä losseista joitain huomioita puheen lopussa. Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki — tai voisi olettaa, että olemme — yhtä mieltä siitä, että yksityistiet ovat olennainen osa Suomen liikennejärjestelmää ja koko yhteiskunnan toimivuutta. Vanhan sanonnan mukaan vientiteollisuus alkaa metsäautotien ja käytännössä yksityistien päästä. Suomessa tosiaan on noin 370 000 kilometriä yksityisteitä ja valtion ylläpitämiä maanteitä se noin 80 000 kilometriä, eli yksityistiet muodostavat noin 80 prosenttia koko tieverkosta. Käytännössä nämä yksityistiet ovat Suomen liikennejärjestelmän perusta. Ne yhdistävät kodit, maatilat, matkailu- ja muut yritykset, metsät ja vapaa-ajan asunnot osaksi kansallista tieverkkoa. Merkitys taloudelle ja huoltovarmuudelle on erittäin suuri. Niiden varrella sijaitsee noin 40 000 maatilaa, yli 30 000 yritystä, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 vapaa-ajan asuntoa. Lisäksi yksityisteitä käyttää arviolta kaksi miljoonaa ihmistä, ja niiden varrella asuu noin 500 000 suomalaista. Aika monet näistä tienkäyttäjistä ovat kesäaikaan täältä pääkaupunkiseudulta. Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden sekä koko biotalouden näkökulmasta yksityistiet ovat korvaamattomia. Päivittäin yksityisteiltä lähtee noin 4 000 puurekkaa. Yli 90 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä puusta kulkee jossain vaiheessa yksityistieverkkoa pitkin. Ilman toimivia yksityisteitä puun hankinta, maatalouden kuljetukset sekä monet energia- ja tavaravirrat vaikeutuisivat merkittävästi, mikä heijastuisi suoraan Suomen vientiin, työllisyyteen ja kansantalouteen. Yksityistiet ovat myös keskeinen osa yhteiskunnan turvallisuutta ja toimintakykyä, kuten ministeri hyvin toi esille. Pelastuslaitoksen, hoiva- ja pelastuspalveluiden, sähkönjakelun, koulukuljetusten sekä muiden välttämättömien palveluiden on päästävä perille kaikkina vuodenaikoina. Toimiva yksityistieverkko varmistaa, että ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat myös harvaan asutuilla alueilla ja poikkeusoloissa. Yksityistiet muodostavat Suomen laajimman tieverkon, turvaavat maaseudun elinvoiman, mahdollistavat merkittävän osan metsä- ja maatalouselinkeinon kuljetuksista sekä tukevat kansallista huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Lopuksi näistä lautoista eli losseista: Järvi-Suomen näkökulmasta esityksen mukaiset muutokset ovat kannatettavia. Esityksessä ei ole kuitenkaan otettu huomioon yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksia, mitä voidaan pitää puutteena. Yksityistielaissa tulisi harkita säädettäväksi yksityisteiden lauttapaikkojen valtionavustuksien vähimmäismääräksi 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Tämä olisi linjassa myös Liikenne 12 ‑suunnitelman toimenpideohjelman kirjauksen kanssa, joka kuuluu: ”Yksityisteiden lauttapaikkoja koskeva avustus on vähintään 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.” Valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2027 talousarvioksi on yksityistieavustukset lauttojen käytön ja kunnossapidon sekä perusparannuksen tukemiseen eriytetty muista yksityistieavustuksista, mitä voidaan pitää hyvänä uudistuksena. Toki siihen varattu summa on liian pieni. Avustuksen vähimmäismäärästä säätäminen turvaisi riittävän rahoituksen valtion talousarviossa ja toisi myös ennakoitavuutta valtiontalouteen. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva aihe on monella tapaa mielenkiintoinen, ja kiitos hyvistä puheenvuoroista ja pohtivista puheenvuoroista. Täällä illalla tällainen keskustelu on yleensä mahdollista. Muutenhan voisi jopa käyttää termiä, että ei tämä aina kovin turvalliselta tilalta tunnu, kun jos pohtii ääneen asioita, niin äkkiä sitten milloin milläkin puolella sen löytää edestään. Myönnän, etten ole tässäkään asiassa asiantuntija, mutta... [Mikko Savola: Mutta aika monessa olet!] — No, Savolan välihuuteluista voisi nyt oikein sanoa. En nyt sano samalla lailla kuin mitä täällä aiemmin sanottiin. Mutta koetan päästä asiaan. — Tämä lakialoitehan on lähtökohtaisesti oikein hyvä, ja se keskittyy datakeskuksiin. Kun joidenkin alan toimijoiden kanssa olen keskustellut, niin heiltä on tullut se näkökulma, että jos tämäntyyppistä ohjaavaa lainsäädäntöä tehtäisiin, niin heidän mielestään olisi hyvä tarkastella sitä niin, että se koskisi kaikkea suurjännitteiseen jakeluverkkoon liitettävää kulutusta yhtä lailla esimerkiksi tietyn kokoluokan ylittävissä kulutuskohteissa ja myös samoilla vaatimuksilla, jolloinka sitten tullaan siihen kysymykseen, miten se vaikuttaa investointeihin ja erilaiseen markkinaehtoiseen kehitykseen, koska me kaikki tietysti ei pelkästään toivota vaan halutaan, että meille tulee investointeja ja taloudellista kasvua ja sen myötä työtä ja työpaikkoja ja hyvinvointia tähän maahan. Sähkön kysynnän ja joustotarpeen kasvu muodostuu useista yhtäaikaisista kehityssuunnista. On sää- ja vesitilanne ja myös tällaisia hetkellisiä ilmiöitä — eli ei pelkästään datakeskuksista, jotka ovat nyt ymmärrettävästi voimakkaasti keskustelussa. Sähkön keskihinta on noussut viime vuoden marraskuusta nyt tämän vuoden elokuuhun tämmöisenä rullaavana 12 kuukauden ajanjaksona noin 35 prosenttia. Jos katsotaan sitä ajankohtaa, niin sille ajanjaksollehan ei ole nyt sattunut datakeskusten liittämistä sähköverkkoon. Enkä minä tällä tarkoita ollenkaan sitä, etteikö niillä olisi vaikutusta, mutta tällä ajanjaksolla ei ole. Eli tässä on monia muita asioita tapahtunut, voi sanoa, ikävä kyllä samaan aikaan. On tämä Iranin sota, joka on johtanut fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. On korvattu sähköllä monia semmoisia, missä se on vain ollut mahdollista, mikä on sinänsä hyvä asia. Sähkökattiloita on asennettu se kaksi- ja puolituhatta megawattia, sähköakkuja 1 600 megawattia, ja samaan aikaan hydrologinen tasapaino Pohjoismaissa on ollut 20 vuoden tarkastelun ajanjaksolla kaikista alhaisimmilla tasoillaan. Toisaalta sitten vuonna 2020 se oli korkeimmalla tasolla, eli tilanne voi vaihdella hyvinkin nopeasti. Arvoisa puhemies! Kuten me ollaan kaikki nähty, sähköistymisen kehitys on ollut erittäin nopeaa ja isoilta osin myös hallitsematonta. Sähkön tuotanto on syntynyt hyvin nopealla ajalla, uusiutuva ja erityisesti tuulivoima toiselle puolelle maata, ja sitten taas kulutuskohteita on eri puolilla maata. Tämä kehitys todennäköisesti jatkuu ja aika varmastikin ja myös liikenteen sähköistyminen samaan aikaan. Eli tilanne voi muuttua nopeasti, ja jos nyt tehdään tämmöinen laki — enkä sano ollenkaan, että tämä on huono aloite, vaan jos se tehdään vain datakeskusten sähkönkulutuksen näkökulmasta — niin onko siinä se riski, että me joudutaan aika nopeasti sitten miettimään, että jos regulaatio on ainoastaan näihin, niin missä tilanteessa me ollaan sitten jonkun vuoden päästä? Irlanti nousi tässä esille. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin se on kuitenkin hieman erilainen markkina. Siis logiikka on sinänsä sama, mutta hieman erilainen markkina. Eli siellä sähköntuotantokapasiteetti, se markkinan koko, ja esimerkiksi joustokapasiteetti, muun muassa vesivoiman määrä, ja sitten näiden sähköntuotantohankkeiden määrä ovat aika erilaisia kuin Suomessa ja Pohjoismaissa. Mutta haluan korostaa, että logiikka on varmaan sama mutta ehkä mittakaavat ja olosuhteet hieman erilaiset. Arvoisa puhemies! Mikäli tämmöiseen datakeskusspesifiin lainsäädäntöön mennään, niin kun näitä alan toimijoita on jututtanut, niin he ovat pohtineet semmoista, että se voisi olla datakeskuslähtöinen elikkä ei geneerinen, jolloinka tämä tarkoittaisi sitä, että ensisijaisesti sähköntuotanto ja kulutusjousto palvelisivat sitä datakeskusliiketoimintaa, ja jos tämän jälkeen niistä jää tuotanto- tai joustokapasiteettia yli, niin se datakeskustoimija voisi tarjota sen sitten markkinalle. Sitten täällä on ehdotus tästä 1:1-vaatimuksesta säätövoima-asentamiseen. En ihan ollut varma, ymmärsinkö oikein edustaja Merisen, liittyykö se vähän tähän. Siinä taas, jos olen ymmärtänyt oikein, se on aika hurja määrä esimerkiksi dieselpolttoainetta, mitä joudutaan sen tyypillisen datakeskuksen tarpeisiin ajamaan. Pystytäänkö siihen sitten vastaamaan? [Heikki Vestman: Moottorivoimaloita! Ei näitä dieselmoottoreilla tietenkään ajettaisi!] — Joo. — No, joka tapauksessa, oli se sitten minkä tyyppinen tahansa, ainakin osassa näistä on myös se diesel vaihtoehtona. Mutta silloin on hyvä tarkastella, mitä ne ovat ja miten se taas vaikuttaa sitten jonnekin ja mikä on se seuraus. Elikkä ei tästä pelkästään jotakin säädetä, vaan myös ne välilliset ja välittömät vaikutukset on hyvä ottaa sitten huomioon. Arvoisa puhemies! Sähköntuotannon tuottaminen PPA-sopimuksella on erittäin kannatettavaa. Tähän löytyy valmiita ratkaisuja, hankkeita, ja se nopeuttaisi sähköntuotannon investointien aloittamista ja tätä kautta taloudellista kasvua. Mutta tosiaan, ettei vain kuulijalle tai kellekään jää epäselväksi, etteikö ole tärkeää, että tuotannon ja kulutuksen täytyy olla tasapainossa: siellä täytyy olla pelivaraa, mutta semmoinen, että se sähkön hinta on kaikista alhaisimmalla tasollaan. Miten se rakennetaan niin, että se pysyy kohtuullisena niin kansalaisille, tavallisille kotitalouksille kuin yrityksille, maatalousyrityksille ja kaikille toimijoille? Ja miten pystytään sitten ylläpitämään kaikki tämä tasapaino kaikkina hetkinä? Varmaan sähkön hinnan vaihtelu on tullut jäädäkseen. Mutta minkälaisessa haarukassa se vaihtelee: mitä pienempi se vaihtelu on, niin sitä helpompi se aina on myös hyväksyä. Tässä kohtaa on pakko tuoda esille myös tämä, että se tuotanto on nyt keskittynyt toiselle puolelle Suomea kuin mistä itse tulen. Olen sanonut aiemminkin tämän, että jos se ainut kaivinkone pitäjässä on hautausmaalla, niin sillä pitäjällä ei ole paljon tulevaisuutta, jolloinka niitä investointeja pitää meille saada, mutta niin, ettei me olla pelkkä sähkön siirtomaa sitten ja luovuttamassa niitä maita sähkönsiirtolinjoille. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Otin varmuuden vuoksi molempien asiakohtien puheet, että menee varmasti kohdalleen. Mutta joitain poimintoja lausuntopalautteista on hyvä tässä nostaa esille, vaikka meitä ei täällä montaa olekaan. Ensimmäisenä: Sahateollisuus ry pitää rakennusten elinkaaripäästöjen huomioimista sääntelyssä kannatettavana ja tarpeellisena. Sääntelyn onnistuminen riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, että laskentamenetelmä tunnistaa ja kuvaa selkeästi materiaalien todelliset ilmastovaikutukset koko elinkaaren ajalta. Oikein toteutettuna sääntely ohjaa rakentamista aidosti vähähiilisiin ratkaisuihin, edistää kotimaisen uusiutuvan raaka-aineen käyttöä ja sen jalostusarvon kasvua ja luo edellytyksiä investoinneille ja kestävälle kasvulle. Edelleen elinkaaripäästöjen sääntelyn toimivuus riippuu ratkaisevasti käytettävästä laskentamenetelmästä. Laskentamenetelmien tuleekin olla käytännössä sovellettavia ja tuottaa johdonmukaisia tuloksia, jotka vastaavat materiaalien todellisia ilmastovaikutuksia. Edelleen Sahateollisuus ry katsoo, että laskentamenetelmän tulee huomioida puutuotteiden hiilivarasto koko rakennuksen käyttöiän ajalta; käsitellä biogeeninen hiili johdonmukaisesti osana elinkaaritarkastelua; kattaa rakennuksen koko elinkaari — niin tuotanto, käyttö kuin elinkaaren loppuvaiheet —; ottaa huomioon materiaalien valmistusvaiheen päästöerot, jotka ovat keskeinen osa kokonaisvaikutusta; perustua läpinäkyviin, ajantasaisiin ja yhtenäisiin tietokantoihin ja oletuksiin; olla yhdenmukainen EU-tason laskentakehikon ja standardien kanssa, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia; ja mahdollistaa eri materiaalien ilmastovaikutusten keskenään luotettava ja vertailukelpoinen arviointi. Mikäli puutuotteiden keskeisiä ilmastohyötyjä, kuten hiilivarastoa, ei huomioida, vertailu eri materiaalien välillä voi vääristyä ja johtaa siihen, että puu näyttäytyy ilmastovaikutuksiltaan todellista heikompana. On keskeistä, että laskentamenetelmä tuottaa tuloksia, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin eri materiaalien todellisia ilmastovaikutuksia ja niiden välisiä eroja. Tämä tarkoittaa sekä valmistuksen päästöjen että materiaalien hiiltä sitovien vaikutusten huomioimista. Lisäksi on tärkeää, että sääntely ei ohjaa suunnittelua yksipuolisesti esimerkiksi ulkoseinien, eristeiden tai ikkunoiden vaatimusten kautta vaan mahdollistaa kokonaisuutena toimivat ja vähähiiliset ratkaisut koko elinkaaren näkökulmasta. Erityisen olennaista on, että jo alkuvaiheen laskentamenetelmät ja -periaatteet muodostavat kestävän pohjan tulevalle ohjaukselle, koska raja-arvojen kiristyessä niiden vaikutus materiaalivalintoihin korostuu. Puurakentamisen ilmastohyödyt perustuvat kestävään metsänhoitoon ja puutuotteiden käyttöön pitkäikäisissä kohteissa, minkä vuoksi nämä tekijät tulee huomioida asianmukaisesti elinkaaripäästöjen tarkastelussa. Rakennusten suunnittelussa tuleekin edistää muuntojoustavuutta eli rakennusten käyttötarkoituksen muuttamista ilman suuria rakenteellisia muutoksia, korjattavuutta, materiaalien uudelleenkäyttöä, puun käytön edistämistä osana vähähiilisiä rakennusratkaisuja. Nämä tekijät tukevat elinkaaripäästöjen vähentämistä ja vahvistavat vähähiilisten rakennusratkaisujen roolia osana kestävää rakentamista. Arvoisa puhemies! Toisena lausuntopalautteena on Bioenergia ry, joka haluaa erityisesti tuoda esiin biohiilen merkittävät positiiviset näkymät rakennussektorilla. Biohiili on biomassoista valmistettava, hyvin pysyvä hiilipohjainen materiaali, jolla on potentiaalia toimia sekä rakennustuotteiden raaka-aineena että pitkäaikaisena hiilivarastona. Biohiili soveltuu esimerkiksi betoni- ja muiden rakennusmateriaalien täyte- ja lisäaineeksi, kevyiden rakennustuotteiden ja erilaisten komposiittien valmistukseen ja maarakenteisiin ja rakenteellisiin täyttöihin. Säätelykokonaisuudessa hiilikädenjälkeen sisältyvä rakennustuotteiden pitkäaikainen eloperäinen tai tekninen hiilivarasto luo hyvän perustan sille, että biohiilen pysyvä hiilensidonta voidaan huomioida osana rakennushankkeen ilmastohyötyjä. Bioenergia ry katsookin, että biohiili täyttää hyvin tällaiselle hiilivarastolle asetettavat kriteerit erityisesti pysyvyyden ja mitattavuuden osalta. Arvoisa puhemies! Vielä kolmantena Metsäbiotalouden tiedepaneeli, joka pitää myönteisenä kehitystä, jossa rakennusten ilmastoselvitystä ja vähähiilisyyden arviointimenetelmiä kehitetään yhtenäiseksi EU-jäsenmaissa. Metsäbiotalouden tiedepaneeli pitää tärkeänä, että säädöskehitys johtaisi nykyistä nopeammin käyttämään rakentamisessa yhä enemmän vähähiilisiä, uusiutuvia ja kierrätettäviä rakennusmateriaaleja päästö- ja energiaintensiivisten rakennusmateriaalien sijaan. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuutta 2040-luvulla. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää merkittäviä päästövähennyksiä sekä vähähiilisiä ratkaisuja myös rakennusten ja rakentamisen osalta, sillä niiden osuus kokonaispäästöistä on huomattava. Tärkeää on myös korostaa hiilikädenjäljen osuutta ilmastoselvityksessä, koska se lisää tietoisuutta rakennusmateriaalien valintojen vaikutuksista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Metsäbiotalouden tiedepaneelin uuden tutkimushankkeen ”Vähähiilisen rakentamisen lainsäädännön vaikutus puurakentamiseen” tulokset osoittavat, että puun käytön lisääminen rakentamisessa tukee Suomen hiilineutraaliustavoitetta ja auttaa vastaamaan EU:n kiristyvään ilmastosääntelyyn. Puun käyttö rakentamisessa tulisikin paneelin mukaan ottaa osaksi maamme ilmastopolitiikkaa. Mitä energiatehokkaampia rakennuksia rakennetaan, sitä suurempi suhteellinen merkitys on rakennusmateriaalien valinnalla. Puun käyttöä pitää ohjata nykyistä enemmän pitkäikäisiin ja korkean arvonlisän käyttökohteisiin, kuten rakentamiseen. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ruokaviraston mukaan alueellisten ja paikallisten eläinten hyvinvoinnin valvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa, että eläimiä kohdellaan eläinten hyvinvointisäädösten mukaisesti. Eläinten hyvinvointilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvotaan eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa. Tarkastuksen tekijällä on oikeus päästä tiloihin, joita tarkastuksen tekeminen edellyttää, ja ottaa maksutta valvontaa varten tarvittavia näytteitä sekä tallentaa ääntä ja kuvaa. Hänellä on oikeus tarkastaa eläin, eläimenpitopaikka ja muut eläintenpitoon liittyvät tilat, eläintä varten tarkoitettu ravinto, juotava, varusteet ja välineet sekä eläintenpitoon liittyvät tiedot ja asiakirjat sekä muut valvonnan kannalta merkitykselliset asiat. Arvoisa puhemies! Julkisuuteen tulee säännöllisen epäsäännöllisesti tapauksia, joissa kotieläintuotantoa harjoittava viljelijä on kokenut, että valvontaeläinlääkäri on toiminut hänen etujensa vastaisesti. Lisäksi on huomioitava, että kaikki eivät halua tuoda asiaansa julkisesti esille. Keväällä uutisoitiin tapauksesta, jossa Vaasan hallinto-oikeus kumosi valvontaeläinlääkärin määräyksen sikalan tyhjentämiseksi. Oikeuden määräys tuli kuitenkin liian myöhään, ja tilallisen siat oli ehditty hävittää. Uutisen mukaan valvontaeläinlääkärin määräys perustui yhdellä valvontakäynnillä tehtyihin havaintoihin eläintenhoidon laiminlyönnistä. Lisäksi valvontaeläinlääkäri oli perustellut päätöstä aiemmin tehtyjen terveydenhuoltokäyntien raporteilla. Tila valitti päätöksestä ja vaati sikalan tyhjentämisen täytäntöönpanon kieltämistä. Perusteena oli muun muassa, että päätöksessä mainittuja puutteita ei ollut tai ne eivät olleet laajoja. Myös väite ruokinnan puutteellisuudesta oli tilan mukaan perusteeton. Uutisissa haastateltu eläinsuojeluvalvontoihin liittyviin tapauksiin erikoistunut juristi totesi, että kyseinen tapaus ei ole poikkeuksellinen ja että vastaavanlaisia yhteydenottoja tulee hänelle hyvinkin usein. Valvontaeläinlääkäreiden tekemien virheellisten päätösten seuraukset viljelijöille ovat merkittäviä niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Osa tiloista on päätynyt valvonnan myötä jopa konkurssiin. Haastatellun juristin näkemyksen mukaan oikaisuja valvontaeläinlääkäreiden virheellisiin päätöksiin saadaan hyvin harvoin, koska viranomainen tukee usein toista viranomaista ja oikeuden kautta asian korjaamiseen ei viljelijöillä ole sen enempää taloudellisia kuin henkisiä resursseja. Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelma valvontatapahtumissa on, ettei niistä tehdä tallennetta tai että tilallisella ei ole paikalla puolueetonta todistajaa, koska valvontatilanne tapahtuu yleensä ennalta ilmoittamatta. Todistajien tai nauhoitettujen tallenteiden avulla olisi mahdollista osoittaa, miten valvontatilanteessa on toimittu, mitä sanottu ja mitä todellisuudessa tehty. Nyt tilallisen asema on usein erittäin heikko, kun tapahtuman todentaminen jää käytännössä kokonaan valvontaeläinlääkärin harkinnan ja toimintatavan varaan. Tallentaminen on mahdollista, mutta sitä ei viranomaisen taholta ilmeisesti juurikaan tehdä. On viljelijän oikeusturvan kannalta ehdottoman tärkeää, että valvontaeläinlääkärin tarkastuksessa hänellä on tukena alan tunteva ammattilainen puolueettomana edustajana. Arvoisa puhemies! Tuotantoeläinten hyvinvointia edistetään lähes aina parhaiten huolehtimalla tuottajien jaksamisesta ja tuotannon kannattavuudesta. Nämä asiat harvoin tulevat kuntoon vain rangaistuksia koventamalla. Ei sillä, eläinten huonosta pidosta on täydet perusteet rangaista. Mutta kuitenkin tämän esityksen valiokuntakäsittelyssä tulee kiinnittää huomiota myös seuraaviin seikkoihin: millä toimenpiteillä turvataan viljelijöiden oikeusturva eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa, miten varmistetaan, etteivät valvontaeläinlääkärin virheelliset päätökset aiheuta viljelijöille sen enempää taloudellista kuin henkistä vahinkoa, millä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä turvataan viljelijän asema valvontatapahtumissa nykyistä tasapuolisemmin, millä tavoin valvontaa suorittavien viranomaisten koulutusta voidaan kehittää, jotta valvontatapahtumissa ei jatkossa tapahtuisi virheitä, ja millä tavoin varmistetaan valvontaa suorittavien viranomaisten ja valvonta-asioita käsittelevien tuomioistuinten osaaminen kotieläintuotantoon liittyen? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on aihe, joka kuuluu sarjaan, että tuskin kukaan muuttaa mielipidettään, niin että keskityn, kun täällä on hyvin harvoin mahdollisuus puhua maa- ja metsätaloudesta, ja sanon joitain asioita siihen liittyen. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpon hallituksen ruokapoliittisessa selonteossa kansallisesta ruokastrategiasta todetaan seuraava: ”Ilmastonmuutos pahentaa ravinnepäästöjen hallinnan haasteita. Lämpenevät talvet, lisääntyneet talvi- ja kevätsateet sekä rankkasateiden yleistyminen kiihdyttävät ravinteiden huuhtoutumista. Kun routa ei enää sido maaperää aiempaan tapaan, ravinteet kulkeutuvat helpommin vesistöihin. Äärisääilmiöt voivat myös heikentää pellon rakennetta ja lisätä lietevalumien riskiä, mikä vaikeuttaa vesiensuojelutoimien vaikuttavuutta.” Elikkä tämä on siis hallituksen selonteosta. Edelleen siinä selonteossa on kohtia maatalouteen liittyen. Taustaksi vielä se, että useinhan tämä keskustelu maatalouden osalta kiertyy tähän kotieläintuotantoon, ja tässä on joitain poimintoja tästä selonteosta. Siellä on luku 3.2.2, Ruuantuotannon jatkuvuus turvataan: ”Suomi hyödyntää ja edelleen kehittää pohjoisia vahvuuksiaan, kuten nurmipohjaista kotieläintaloutta.” Sitten on luku 3.3, Strateginen päämäärä: Luonnon kantokyky, ja sieltä Toimeenpanosuunnitelman keskeiset teemat, Kasvihuonekaasupäästöt: ”Turvepeltojen päästöjen vähentäminen viljelymenetelmiä kartoittamalla ja kehittämällä sekä poistamalla tai vettämällä viljelykäytöstä ei-aktiivisessa käytössä olevia peltoja, kotieläinten päästöjen vähentäminen muun muassa lannan käsittelyä kehittämällä, lannoituksen päästöjen vähentäminen täsmäviljelymenetelmillä ja kivennäismaapeltojen hiiltä sitovien viljelymenetelmien edistäminen, uusien teknologisten ratkaisujen kehittämisen tukeminen maatalouden kasvihuonekaasu- ja ilmanlaatupäästöjen vähentämiseksi.” Edelleen, tänään hyväksytyssä ympäristövaliokunnan lausunnossa ruokapoliittisesta selonteosta todetaan: ”Maatalouden ja ruuan visiota koskevassa lausunnossaan valiokunta totesi, että vahva ja kilpailukykyinen ruuantuotanto tulee nähdä osana Euroopan unionin strategista autonomiaa ja maatalouden tulevaisuuden elinehto on maataloustuotannon kannattavuus. Kasvipohjaisen valkuaistuotannon ohella valiokunta korostaa kotieläintuotannon merkitystä huoltovarmuudelle. Maaseutupoliittista selontekoa koskevassa lausunnossaan valiokunta totesi, ettei vallitsevissa olosuhteissa ja toteuttamiskelpoisten vaihtoehtojen puuttuessa ole perusteltua irtautua pelto- ja puutarhapohjaisesta ruuantuotannosta. Ilmastonmuutoksen myötä suotuisat olosuhteet ruuantuotannolle painottuvat pohjoiseen ja nurmeen perustuvan kotieläintuotannon merkitys ruokaturvalle on tärkeä.” Ja edelleen: ”Ilmasto- ja ympäristötoimet eivät kuitenkaan ole irrallisia maatalouden kannattavuudesta. Ilman maatilojen kykyä investoida tuotannon kehittämiseen ei synny päästövähennyksiä, hiilensidontaa, ravinnekiertoa tai luonnon monimuotoisuutta vahvistavia ratkaisuja. Kaiken kaikkiaan valiokunta korostaa, että kotimaisen ruuantuotannon ilmasto- ja ympäristökestävyyttä tulee tarkastella globaalissa kontekstissa. Kotimaisen tuotannon kilpailukykyä ja kannattavuutta ei pidä heikentää suhteessa muihin ruuantuottajamaihin.” Arvoisa puhemies! Oleellista erityisesti maankäyttösektorilla on varsinkin maa- ja metsätalouden osalta luoda selkeä toimintaympäristö, jossa ne voivat tehdä tarvittavia mutta kohtuudessa pysyviä ympäristötekoja. Tällainen toimintaympäristö toteutuu, kun kaikki toimijat tietävät, mitä heiltä vaaditaan, heille annetaan välineet ja resurssit vastata näihin vaatimuksiin. Tämän jälkeen toimijoille annetaan työrauha ja sovitussa ajassa arvioidaan, miten toimenpiteet ovat toteutuneet ja vaikuttaneet. Tämän pohjalta tehdään tarvittavia muutoksia eli uusia päätöksiä — hyvin harvoin täällä salissa käytävä keskustelu edistää tämäntyyppistä toimintamallia — ja mikä tärkeintä, missään kohtaa ei käytetä turhaa energiaa syyllisten etsimiseen ja ristiinnaulitsemiseen. Se ei edistä kenenkään intressejä. Arvoisa puhemies! Yksi usein toistuva viesti on, etteivät maatalouden ilmastopäästöt ole vähentyneet. Kuten kaikessa kehittämisessä, viimeisten yksikköjen saavuttaminen on kaikista vaikeinta. Ne ovat usein myös kalleimpia, ja tulokset näkyvät hitaasti. Olisi myös hyvä ymmärtää, ettei toistuva negatiivinen uutisointi ja kommentointi edesauta maatalouden ilmastotyötä, kuten ei edistä mitään muutakaan asiaa. Kuka muistaa, milloin valtakunnan mediassa, uutisissa, ajankohtaisohjelmissa tai dokumenteissa on käsitelty maataloutta eli suomalaisen ruuan tuottamista myönteisessä näkökulmassa, metsätaloudesta puhumattakaan? Keskeinen kysymys maatalouden ilmastotyössä on, miten maatalouden heikkoa kannattavuutta saadaan parannettua. Ilman rahaa ei ole mahdollista tehdä ilmastotekoja. Maatalouden alas ajaminen ei ole ilmastoteko. Asiantuntijat ovat todenneet, että maatalouden 90 prosentin päästövähennystavoitteet ovat erittäin tiukkoja ja vaikea saavuttaa ilman tuotannon vähentämistä. Ruuantuottamisen vähentäminen olisi väärä toimenpide ruokaturvan, huoltovarmuuden sekä kokonaisturvallisuuden kannalta. Niin EU:ssa kuin myös Suomessa on päinvastoin lisättävä omavaraisuutta myös ja erityisesti tuotantopanosten osalta lannoitteista kasvinsuojeluaineisiin. Se kaikista pahiten uhanalainen ryhmä ovat nuoret viljelijät, joita on liian vähän läpi Euroopan. Arvoisa puhemies! Maatalouden päätehtävä on ruuan tuottaminen, ja se on turvattava kaikissa olosuhteissa koko EU:n alueella mutta myös koko Suomessa, varsinkin tässä tilanteessa, jossa sodan uhka on koko Euroopan yllä Venäjän toimesta ja Yhdysvaltojen harjoittama politiikka uhkaa koko maailman vakautta ja turvallisuutta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Oli, voi sanoa, etuoikeus olla vetämässä keskustan kaivoslinjauksen päivitystyötä tuossa viime keväänä. Tässä hallituksen esityksessä on joitain kohtia, joita myös siinä käsitellään, ja käyn sitä hieman läpi. Muutenhan tämä esitys on varsin selkeä. Arvoisa puhemies! Tosiaan kansainvälinen geopoliittinen tilanne on kiihdyttänyt kilpailua mineraalivaroista. Energiamurros, sähköistyminen ja puolustusteollisuus kasvattavat metallien kysyntää, ja Suomi on noussut EU:n omavaraisuuden kannalta kriittiseksi tekijäksi. Näiden mineraalien tarpeen strateginen merkitys asettaa Suomelle poikkeuksellisen suuren vastuun myös ympäristöstä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Suomen kallioperässä on merkittäviä määriä akkuteollisuuden ja elektroniikan tarvitsemia metalleja, joiden louhinta tapahtuu usein vesistöisillä alueilla, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia kaivostoiminnalle. Puhdas, monimuotoinen luonto ja vesistöt ovat rikkauksia, joita on vaalittava koko mineraaliketjussa. Suomen houkuttelevuus investointikohteena on saanut rinnalleen vaatimuksen paikallisesta hyväksynnästä. Vuonna 2023 uudistettu kaivoslaki on askel oikeaan suuntaan, sillä se vahvistaa kuntien ja asukkaiden päätösvaltaa. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan aitoa vuoropuhelua. Kaivostoiminta on Suomessa osa laajempaa mineraaliklusteria, joka kattaa koko arvoketjun malminetsinnästä metallien jalostukseen sekä kaivos- ja louhintateknologian valmistukseen. Suomen mineraaliklusterin suurin kasvupotentiaali on louhinnan lisäksi kiertotaloudessa ja jatkojalostuksessa. Akkuarvoketjulla on merkittävä rooli Suomen taloudessa sekä suoraan että välillisesti. Sen kokonaistuotos kerrannaisvaikutuksineen on ollut kymmeniä miljardeja euroja, ja se työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä eri toimialoilla. Mineraaliklusteri tuottaa myös vientituloja ja tukee teollisuuden huoltovarmuutta, mikä korostuu geopoliittisesti epävarmoina aikoina. Kasvava globaalin metallikysynnän trendi luo alalle pitkän aikavälin kasvunäkymiä. Suomen on oltava maa, joka ei ainoastaan tuota ja jalosta raaka-aineita vaan näyttää maailmalle, miten ne tuotetaan luontoa ja ihmistä kunnioittaen. Arvoisa puhemies! Kaivostoiminnan ja koko arvoketjun tulee perustua resurssitehokkuuteen sekä kiertotalouden mukaisiin toimintamalleihin, joissa jätteiden synty minimoidaan, sivuvirrat hyödynnetään ja lopputuotteet kierrätetään. Nämä tulee huomioida sekä toiminnassa olevilla kaivoksilla että vanhojen, jo lopettaneiden kaivosten osalta. Kaivannaisjätteiden hyödyntäminen ja kiertotalouden lisääminen edellyttää kattavasti kerättyä tietopohjaa jätteen taloudellisesta arvosta ja hyödyntämismahdollisuuksista. Tietoa tarvitaan kiertotaloutta tukevan markkinan tarpeisiin sekä hyödyntämisasteen määrittämiseen. Suomen tulee osallistua myös kansainväliseen tutkimus- ja kehitysyhteistyöhön. Sen tulee tukea suomalaisen osaamisen ja teknologian hyödyntämistä sivuvirtamateriaalien käsittelyssä kotimaassa mutta myös viennissä. Kaivannaishankkeilla tulee olla velvoite laatia osana kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa kiertotalousselvitys, jossa selvitetään kaivannaisjätteiden hyödyntämis- ja raaka-ainepotentiaalia koskevat toimet kaivannaistoiminnan koko elinkaaren ajan. Kaivettuja maa-ainesjätteitä koskevaa sääntelyä tulee selkeyttää niin, että se tukee kiertotaloutta. Sivuvirtojen taloudellisia hyödyntämismahdollisuuksia tulee edistää elinkaarianalyysillä neitseellisen ja uudelleenkäytettävän kiviaineksen ympäristövaikutuksista. Tarvitaan myös logistisia ratkaisuja sivukiven hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Kiertotalouden edistäminen edellyttää osaamisen ja tutkimuksen lisäämistä. Tarvitaan myös viranomaisia ja toiminnanharjoittajia tukevaa kaivosten sivukivi- ja rikastushiekan hyödyntämisen ohjeistusta. Kiertotalous tulee ulottaa koko mineraaliketjuun, kuten akkuihin ja niiden uusiokäyttöön. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Pari pientä huomiota. Tosiaan tämä valkoposkihanhen pesintähän Suomessa on muuttunut aika lyhyessä ajassa, ja se on seurausta pitkälti siitä, että se kanta on kasvanut, jolloinka sitä pesintää tapahtuu myös Suomessa. Valtaosinhan valkoposkihanhi pesii tuolla pohjoisessa, eli mennään vielä Suomesta sinne pohjoisemmaksi. Sitten ne, jotka pesivät Suomessa, pitkälti tulevat jo huhtikuun alkupuolella, puoliväliin mennessä, ja ne ovat tämmöisillä luodoilla — sen takia luodoilla, että pienpedot eivät pääse sitten tuhoamaan niitä pesiä. Elikkä todennäköisesti tässä ei suuren suuri ongelma tämän metsästyksen osalta näihin tule. Sitten pahoittelen tätä, että kollega Kettuselle hieman aiheutin hämmennystä. Tässä on sellainen mahdollinen, mistä olen käynyt joidenkin tahojen kanssa keskustelua, että kun tuulivoimassahan — ottamatta nyt kantaa tuulivoiman puolesta tai vastaan — joudutaan ottamaan huomioon linnut ja kun nämä parvet ovat aika suuria, niin jossain tapauksessa, kun ne suuret muuttoparvet sattuvat keväisin ja syksyisin, voi jopa tulla eteen se tilanne, että joudutaan tarkastelemaan myös tätä näkökulmaa, lentoturvallisuutta niin lentokoneiden kuin hanhien näkökulmasta. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Tästä aiheesta käytiin aika kattava keskustelu silloin ensimmäisessä käsittelyssä, mutta nostan tähän nyt kuitenkin vielä joitain huomioita. Se ongelman laajuushan tuli salin läpi valkoposkihanhen osalta varsin hyvin täällä, mutta kun katsotaan vielä tilastoja, niin vuonna 2012 maksetut korvaukset olivat noin 250 000 euroa, 2020 yli kolme miljoonaa, ja nyt tänä vuonna mennään todennäköisesti yli neljän miljoonan. Tähän päälle tulee sitten vielä vahinkojen estämiseen noin puoli miljoonaa ja niihin hanhipeltoihin kolme miljoonaa. Tänään on puhuttu paljon isommistakin summista, mutta jokainen euro näistäkin on vähän turha. Toki näihin korvauksiin pitää järjestelmä jatkossakin olla, vaikka nyt tämä metsästys mitä suurimmalla todennäköisyydellä pääsee alkamaan. Toin silloin myös vähän sivulauseessa esille sen, että nämä valkoposkihanhethan hakeutuvat yleensä parhaille pelloille. Ei ole niin, että sattuu joku pelto siinä olemaan, vaan ne menevät sinne, missä se sato on paras, jolloinka se suhteellinen menetys ja absoluuttinen menetys ovat suurimmat tilatasolla. Nyt kun tämä korvausjärjestelmä ei ota huomioon sitä, että ne menevät näille parhaille pelloille, vaan se ottaa sen keskimääräisen, niin silloin nämä korvaukset jäävät auttamatta liian pieniksi. Eikä missään tapauksessa, niin kuin silloinkin sanoin, yksikään maatila laita maatalouden tukihakemusilmoitukseen tuotantosuunnakseen hanhituhojen korvausten hakemista. Arvoisa puhemies! Vielä sitten paitsi se — mikä vähän äskeisessäkin asiakohdassa oli — mikä on tämmöinen kokonaislaajuus tässä ongelmassa, myös se, kenen kohdalle se osuu. Kun se osuu yksittäiselle tilalle, niin kuin meillä Etelä-Savossa ja itäisessä Suomessa laajemmin on, niin se voi olla täydellinen katastrofi sille yhdelle tilalle. Pelkkiä tilastoja katsomalla tämä pääsee ehkä unohtumaan, ja niin se on usealla muullakin politiikan osa-alueella. Eli ei unohdeta niitä ihmisiä, tässä tapauksessa suomalaisen ruuan tuottajia. He ansaitsevat työrauhan edes näiden valkoposkihanhien osalta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tullut hyvin ilmi niitä ongelmakohtia, mitä tähän lakiesitykseen liittyy, ja keskustan valiokuntaryhmän esitykset on tehty ja niitä kannatettu. Täällä tuli esille tämä, että on arvioitu, että jopa puoli miljoonaa on semmoisia, joilla ei ole taitoja, mutta sitten samaan aikaan on myös ryhmä, josta on todettu esimerkiksi Finnet-liiton toimesta, että meillä on noin puoli miljoonaa suomalaista jäämässä mobiiliyhteyksien ulkopuolelle, eli ne eivät toimi koko maassa. Nämä eivät välttämättä ole ollenkaan samat ryhmät, elikkä tässä on monenlaisia ongelmia. Sitten on erilaiset laitteiden hankinnat, ja sitten kun on erilaisia sovelluksia ja muita, niin ne eivät välttämättä kovin kauan toimi. Minulla on henkilökohtainen puhelin, joka alkaa olla kymmenen vuotta vanha, ja kun olen tämän ikäinen, niin kynnys on korkea vaihtaa uuteen. Kaikki palvelut eivät enää siinä tahdo toimia. Tosiaan tämän käsiteltävänä olevan lakiesityksen tavoitteena on, että viranomaisten Digi‑ ja väestötietoviraston tuottamaan viestinvälityspalveluun lähettämät sähköiset tiedoksiannot voitaisiin näyttää viestinvälityspalvelun käyttäjille Suomi.fi-viestit-palvelun lisäksi myös yksityisen toimijan tarjoamassa digitaalisessa palvelussa. Hyvän lainsäädäntötavan kannalta on yhä ongelmallista, että kansalaisten oikeusturvan kannalta näin merkittävässä muutoksessa samaa asiaa koskevaa lainsäädäntöä käsitellään kahdessa vaiheessa. Tämähän on monen muunkin lainsäädännön osalta: esimerkiksi ympäristövaliokunnassa on paljon semmoisia, että on monta lakia tulossa ja että nyt ei voida tätä asiaa käsitellä, kun se on siinä seuraavassa, ja sitten kun mennään sinne seuraavaan, niin sitten sanotaan, että se olisi pitänyt käsitellä siinä edellisessä. Tässä on hyvä tehdä semmoista johdonmukaista ja loogista lainsäädäntötyötä. Tämä hallituksen esittämä toimeenpanomalli sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuudesta altistaa kansalaiset oikeudenmenetyksille, niin kuin täällä on tuotu hyvin esille, ja on erityisesti näiden heikoimmassa asemassa olevien asema. He ovat monasti ikääntyneitä, mutta siellä voi olla monia muitakin asioita, esimerkiksi tulotaso ja asema muuten elämässä ja se, minkälaisia elämäntilanteita on. Esimerkiksi vastuu viranomaisten kirjeiden perillemenosta sälytettäisiin kansalaisille ilman, että kansalainen olisi saanut tiedon Suomi.fi-postilaatikkoon lähetetystä kirjeestä. Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön ja eduskunnan oikeusasiamiehen lausuntojen sekä keskeisten sidosryhmien näkemysten perusteella nyt puheena olevaa esitystä voidaan pitää tavoitteeltaan kannatettavana, mutta sen toteutustapaan liittyy merkittäviä oikeudellisia, toiminnallisia ja markkinoihin kohdistuvia puutteita. Kyse on pitkälti sääntelyn selkeydestä, vastuiden jakamisesta, oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisesta sekä palvelumarkkinoiden toiminnasta. Hallituksen esitys on tekemässä sähköisestä tiedoksiantomenettelystä entistäkin monimutkaisempaa. Jo nykyisellään se on kansalaisille vaikeasti hahmotettava. He voivat saada tärkeitä viranomaiskirjeitä sähköiseen postilaatikkoonsa siitä tietämättä. Yksityisten digipostipalvelujen liittäminen vasta jälkikäteen osaksi tiedoksiantojärjestelmää lisää sähköisten kanavien määrää, mikä hajauttaa tiedonkulkua. Käytännössä tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa kansalaiset eivät tiedä, missä heidän viranomaisviestinsä sijaitsevat tai mitä palvelua heidän tulisi aktiivisesti seurata. Erityisesti tämä on ikääntyneiden osalta suuri ongelma. Asiakkaan näkökulmasta järjestelmän käytettävyys ja ennakoitavuus jäävät heikoiksi. Arvoisa puhemies! Myös vastuukysymyksiin on jäämässä vakavia epäselvyyksiä. Vaikka viranomaisella säilyy oikeudellinen vastuu tiedoksiannoista, sen tosiasiallinen kontrolli tiedoksiantoprosessiin heikkenee, kun mukaan tulee vasta jälkikäteen Digi‑ ja väestötietoviraston lisäksi yksityisiä palveluntarjoajia. Viranomainen ei välttämättä tiedä, missä palvelussa tiedoksianto on vastaanotettu tai miten se on käyttäjälle välittynyt. Tämä hämärtää vastuunkantoa tilanteessa, jossa tiedoksianto epäonnistuu tai ilmenee oikeusturvaa koskevia ongelmia. On riski, että lopullisen vastuun seurauksineen kantaa kansalainen huonon lainsäädännön takia. Erityisen ongelmallisena lausunnonantajat pitivät sitä, että tiedoksianto voitaisiin katsoa toteutuneeksi, vaikka käyttäjä ei olisi tosiasiassa saanut tietoa asiakirjasta esimerkiksi teknisten häiriöiden tai palvelukanavien hajautumisen vuoksi. Se voi johtaa kansalaisen oikeudenmenetyksiin heikentäen samalla luottamusta viranomaisviestintään. Tarpeet neuvonnalle lisääntyvät, ja tehtyjen päätösten muutoksenhakujärjestelmät kuormittuvat. Esityksessä ei ole otettu näitä tekijöitä lainkaan huomioon. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua kuunneltuaan tulee mieleen se vanha sanonta, että suomalaiset ovat dynaamisia, muutoskykyisiä ja eteenpäin katsovia, mutta heistä valtaosa on alle viisivuotiaita. Kysyin Kaakkois-Suomen elikkä oman vaalipiirini alueen työllisyysalueelta kommentteja tähän keskusteluun. Siellä tuli esille, että rekrytuki on lähtökohtaisesti hyvä, mutta se nähdään käytännössä vastaavana kuin palkkatuki, ja tässä työmarkkinatilanteessa erityisesti meillä itäisessä Suomessa se ei ole oikein käynyt kaupaksi. Työllisyysalueiden mukaan työpajatoiminta, kuntien nuorisotyö, kolmannen sektorin palvelut ja toiminta ovat tarjonneet polkuja sekä ratkaisuja työelämään jo pitkään, ja niiden toimintaa tulisi edesauttaa jatkossakin. Kolmannen sektorin rahoitushan on muuttunut pitkään, jo yli kymmenen vuoden ajan, ja siihen reagointi on ollut toimijoille kutakuinkin pakollista. Osa on pystynyt uudistumaan mutta kaikki eivät, ja se on näkynyt näiden toimintojen vähentymisenä monissa maakunnissa. Siksi olisikin tärkeätä, että yhdistysten ja säätiöiden asemaa arvioitaisiin julkisten palvelujen jatkeena, ei mitenkään erillisinä, [Puhemies koputtaa] jos ja kun kunnat ja hyvinvointialueet eivät pysty palveluja enää tuottamaan, kun niiden rahoitusta on voimakkaasti leikattu.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä on tullut aika tarkkaan jo tämä analysoitua läpi. Huomaan, että olen ainut mietintövaliokunnan jäsen paikalla. Erityisesti joistain kommenteista täällä, joista nyt en tietysti kaikista saanut selvää, huomaa, että ei olla aivan perillä siitä, mitä siellä valiokunnissa on käsitelty, [Mauri Peltokangas: Euroopan unionissa!] mutta tällaistahan tämä täällä aina on. Erityisesti omaisuudensuojan vahvistaminen on yksi semmoinen asia, mikä tässä hallituksen esityksessä on erityisen heikko. Vaikka ennallistamissuunnitelma ei muodollisesti sisältäisi välittömiä käyttörajoituksia, sillä voi olla huomattavia tosiasiallisia vaikutuksia maanomistajien asemaan. Suunnitelmassa ei saa esittää alueellisia kohdennuksia ja rajauksia, jotka voivat vaikuttaa tulevaan maankäyttöön, investointeihin, luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä kiinteistöjen arvoon jo ennen varsinaisten toimenpiteiden toteuttamista. Tämä on se meidän esittämämme yksi näiden vastalauseiden keskeinen sisältö. Mitä tarkemmin ennallistamistoimet kohdennetaan maantieteellisesti rajatuille alueille, sitä konkreettisemmin vaikutukset kohdistuvat yksittäisiin maanomistajiin ja elinkeinonharjoittajiin. Tämä on keskeinen puute tässä hallituksen esityksessä. Tätä ei tule hyväksyä, ja tästä syystä omaisuudensuojan toteutumista ei voida tarkastella vain muodollisten oikeusvaikutusten näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Maanomistajalla on oikeus tietää, millä perusteilla hänen alueensa valitaan mahdollisten ennallistamistoimien kohteeksi, millaisia vaikutuksia valinnalla voi olla ja millä tavoin hän voi puolustaa oikeuksiaan. Tästä seuraa myös välttämätön tarve täsmentää muutoksenhakua koskevaa sääntelyä. Tässä on iso puute tässä esityksessä. Hallituksen esityksessä jää täysin epäselväksi, mitä tuomioistuin voi ennallistamissuunnitelmaa koskevassa valituksessa tutkia ja millä perusteella valitus voidaan tehdä. Tällainen epäselvyys on ongelmallinen oikeusvaltioperiaatteen ja perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeusturvan näkökulmasta. Oikeusturva ei toteudu sillä, että valitusoikeus kirjataan lakiin muodollisesti. Oikeusturva toteutuu vasta silloin, kun kansalainen tietää, millä perusteella hän voi hakea muutosta, ja kun tuomioistuimella on selkeä toimivalta arvioida päätöksen lainmukaisuutta. Siksi valitusperusteet on kirjattava lakiin nimenomaisesti. Nyt näin ei ole tapahtumassa. Arvoisa puhemies! Hallintotuomioistuimen tulee voida arvioida paitsi menettelyn lainmukaisuutta myös sitä, täyttääkö ennallistamissuunnitelma EU:n ennallistamisasetuksen vaatimukset, noudattaako se luonnonsuojelulain sisältövaatimuksia, toteutuvatko suhteellisuusperiaate ja yhdenvertaisuus sekä onko omaisuudensuoja ja elinkeinovapaus otettu asianmukaisesti huomioon. Keskusta ei hyväksy sitä, että Suomelle mahdollisesti miljardiluokan kustannuksia aiheuttavaa ja laajoja maankäyttövaikutuksia synnyttävää kokonaisuutta viedään eteenpäin ilman selkeitä laissa säädettyjä pelisääntöjä, ilman uskottavaa kustannuskontrollia ja ilman eduskunnan täysipainoista osallistumista päätöksentekoon. Nyt näistä mikään ei toteudu. Siksi ennallistamissuunnitelman laadinnalle on säädettävä Ruotsin mallin mukaiset selkeät kansalliset reunaehdot, eduskunnalle on turvattava aito päätöksentekorooli ja maanomistajien oikeusturva on varmistettava yksiselitteisillä muutoksenhakusäännöksillä. Vain näin voidaan varmistaa, että luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan tavalla, joka säilyttää kansalaisten luottamuksen, kunnioittaa omaisuudensuojaa ja turvaa Suomen taloudellisen tulevaisuuden. Nyt yksikään näistä asioista ei toteudu tällä hallituksen esityksellä. Täällä on tänään aiemmin keskusteltu pitkiäkin keskusteluja kymmenen miljoonan maatalouden energiaveron palautuksesta, mikä on positiivinen asia. Täällä on keskusteltu paljon ilmeisesti siitä, kun hallitus peruu oman päätöksensä kotitalousvähennyksen heikennyksistä, mutta tämän mittaluokan asia ei aiheuta samanlaista keskustelua. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on neljä ongelmakohtaa, jotka voi tiivistää seuraavalla tavalla: Tämän myötä Suomen ennallistamissuunnitelman valmistelee ympäristöministeriö ja hyväksyy valtioneuvosto. Eduskunta ei pääse siitä keskustelemaan eikä päättämään. Toiseksi hallituksen esityksessä ei aseteta riittäviä reunaehtoja ennallistamissuunnitelman sisällölle, mikä vaarantaa erityisesti maanomistajien aseman, kun valmistelu tehdään puhtaasti ympäristöministeriön johdolla. Kolmantena luonnonarvokaupalle asetettavat rajoitteet eivät houkuta riittävästi sen enempää myyjiä kuin ostajiakaan lähtemään siihen mukaan. Kun valtion mahdollisuudet rahoittaa edes nykyisiä vapaaehtoisia suojelujärjestelmiä ovat liian niukat, tulisi yksityinen raha saada mahdollisimman nopeasti liikkeelle luonnonarvomarkkinoiden kautta. Nyt niin ei ole käymässä. Neljäntenä hallituksen esityksessä jää epäselväksi, mitä tuomioistuin voi ennallistamissuunnitelmaa koskevassa valituksessa tutkia ja millä perusteella valitus voidaan tehdä. — Siihen nähden, että tässä on näin merkittäviä tekijöitä, täytyy erikseen kiittää edustaja Hännistä, että hän on hallituspuolueista täällä paikalla, muutenhan enempi, kun ei meitä nyt kaiken kaikkiaankaan runsaasti täällä ole, painottuu opposition puolelle. Arvoisa puhemies! Kaikkiin näihin kohtiin, mitä edellä esitin, esitämme pykälämuutoksia, joilla esitettyjä puutteita voitaisiin hyvinkin helposti korjata. Arvoisa puhemies! Eduskunnan suuri valiokuntahan päätti Suomen kannasta EU:n ennallistamisasetukseen keväällä 2024 eli tämän hallituksen aikana. Kanta oli, että Suomen tulee äänestää EU-neuvostossa asetusta vastaan. Asetus hyväksyttiin EU:n ympäristöministerien kokouksessa kesäkuussa 2024, ja se astui voimaan saman vuoden elokuussa. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys kansallisen ennallistamissuunnitelman osalta on monella tapaa puutteellinen. Esitys sisältää menettelysäännökset siitä, kuka suunnitelman valmistelee ja hyväksyy, mutta jättää kokonaan säätämättä reunaehdot, joiden perusteella suunnitelman sisältö määräytyy. Nyt siis tässä esityksessä ei puututa sisältöön vaan siihen, miten se määräytyy. Lakiesityksestä puuttuvat säännökset siitä, millä perusteilla alueita voidaan valita ennallistamisen kohteiksi, miten taloudelliset vaikutukset on otettava huomioon, miten maanomistajien oikeudet turvataan tai miten kansallista liikkumavaraa tulee hyödyntää. Tämän seurauksena yksi Suomen maankäyttöön, luonnonvarapolitiikkaan, maa- ja metsätalouteen sekä aluekehitykseen merkittävimmin vaikuttavista suunnitelmista jätetään lähes kokonaan valtioneuvoston poliittisen harkinnan varaan ilman, että eduskunta asettaa sille laintasoisia sisältövaatimuksia. Arvoisa puhemies! Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan tosiasiassa siihen, miten metsiä käytetään, miten vesistöjä hoidetaan, millaisia investointeja eri alueilla voidaan tehdä, miten maaseudun elinkeinot kehittyvät ja millaisia kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle syntyy tulevina vuosikymmeninä. Ennallistamissuunnitelma esitetään laadittavaksi ympäristöministeriön johdolla. Avoimen valtakirjan antaminen yhdelle ministeriölle näin merkittävässä asiassa muodostaa todellisen riskin siitä, että luonnon monimuotoisuuden tavoitteita, mitkä sinällään ovat äärimmäisen tärkeitä, ryhdytään toteuttamaan irrottamalla ne taloudellisesta todellisuudesta. Luonnon monimuotoisuus tulee turvata niin, että samalla turvataan maaseudun elinvoima, kotimainen ruuantuotanto, metsätalouden toimintaedellytykset, energiantuotanto ja yksityinen omistusoikeus. Ennallistamisasetuksen toimeenpanosta tulee Suomelle erittäin raskas taloudellinen rasite. Esillä olleiden arvioiden mukaan ennallistamistoimien hinta on 13:sta 19 miljardiin, mutta jopa 30 miljardista on puhuttu. Siihenkin nähden on erikoista, miten tämän asian käsittely täällä etenee ja kuinka montaa edustajaa tämä täällä kiinnostaa. On erikoista, että hallitus ei ole esittänyt uskottavaa arviota siitä, miten toimenpiteet rahoitetaan tai millaisia vaikutuksia niillä on kansantalouteen, julkiseen talouteen, yritysten investointeihin, energiainfrastruktuuriin, maa- ja metsätalouteen tai alueiden kehitykseen. Arvoisa puhemies! Myös lainsäädännön arviointineuvosto kiinnitti huomiota siihen, että ennallistamissuunnitelmalla voi olla merkittäviä vaikutuksia elinkeinojen harjoittamiseen sekä julkiselle taloudelle aiheutuviin kustannuksiin. On selvää, että Suomessa ei voida eikä pidä sitoutua miljardiluokan toimenpiteisiin ilman perusteellista arviota niiden kustannuksista. Taloudellisten vaikutusten arviointi on vastuullisen päätöksenteon edellytys. Samalla on välttämätöntä varmistua kaikin käytettävissä olevin keinoin siitä, että jo ennallistamissuunnitelmaa laadittaessa pyritään löytämään Suomen ja suomalaisten kannalta kokonaiskestävimmät ratkaisut. Nyt näin ei ikävä kyllä ole tapahtumassa. Siksi lakiin olisikin tullut kirjata Ruotsin mallin mukaiset kansalliset reunaehdot ennallistamissuunnitelman laadinnalle. Ruotsissa hallitus on lähtenyt siitä, että ennallistamisasetuksen jäsenvaltioille jättämä kansallinen liikkumavara hyödynnetään täysimääräisesti, että kansallisia lisävelvoitteita vältetään ja että maanomistajille, yrityksille sekä yhteiskunnalle aiheutuvat haitat minimoidaan. Suomen tulee toimia samalla tavalla. Jatkan vielä myöhemmin toisessa puheessa, mutta teen tässä kohtaa vastalauseen numero 1 mukaiset pykälämuutosehdotukset. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Sietokyky valkoposkihanhien aiheuttamista tuhoista on ylitetty jo vuosia sitten, mutta ongelma vain pahenee ja laajenee. Nyt näitä hanhien aiheuttamia vahinkoja on jo lähempänä Nelostietä idästä katsottuna. Kuten kaikki tietävät, täällä valkoposkihanhien määrä kasvaa jatkuvasti ja tuhot sen mukaisesti. On myös eroteltava kaksi asiaa: kokonaistuho ja se, kenen kohdalle ne osuvat. Pohjois-Karjalassa, josta on paljon varsinkin aiempina vuosina puhuttu, kotieläintuotanto on paikoin käynyt jo mahdottomaksi, kun yhä suurempi osa sadosta tuhoutuu hanhien takia. Hanhituhojen kohteeksi joutuvat viljelijät joutuvat varaamaan säilörehun tuotantoon yhä suurempia alueita, koska kukaan ei tiedä, mikä osuus kevään rehusta saadaan korjattua ja mikä osa menee hanhille. Rehun korvaaminen ja tuonti muilta alueilta ei ole mahdollista edes rahaa vastaan. Tilanne alkaa olla sama vähän kerrassaan myös Etelä-Savossa, on ollut jo Etelä-Karjalassa, isossa osassa Kymenlaaksoa ja nyt myös Pohjois-Savossa — pidemmällä aikavälillä koko maassa, mikäli asiaan ei saada korjausta. Lisäksi on hyvä huomioida, että viljelijöille maksettavat korvaukset kattavat vain noin 40 prosenttia hanhien aiheuttamista vahingoista, eikä kukaan viljelijä halua kevään tukihakemukseen laittaa tuotantosuunnakseen ”hanhikorvausten hakeminen”. Tilanne on johtanut siihen, että syysviljojen viljelystä on luovuttu jo vuosia sitten monilla alueilla. Useita kotieläintilallisia on tosiaan myös lopettanut tuotannon. Tuotannon kannattavuus on heikentynyt rajusti, ja viljelijöillä on hanhialueilla kohtuuttomat henkiset paineet niin toimeentulosta kuin ylipäätään työstään. Arvoisa puhemies! Valkoposkihanhien määrä kestää hyvin suojametsästystä suuremmankin metsästyspaineen. Asiantuntija-arvioiden mukaan suotuisan suojelun tasona voitaisiin pitää jopa 400 000-750 000 yksilöä. Paukkupatruunoihin ja hanhipaimeniin perustunut karkotusratkaisu on ollut tehoton ja kallis. Näillä keinoilla ei ole pystytty edes pysäyttämään vahinkojen kasvua, vaan tilanne on pahentunut ja laajentunut vuosi vuodelta. Tähän mennessä hanhista aiheutuneet kustannukset yhteiskunnalle ovat jo yli seitsemän miljoonaa euroa ja kasvavat vuosi vuodelta. Arvoisa puhemies! Suojametsästyksen positiiviset vaikutukset ovat ilmeiset. Sen avulla vahinkojen määrä saadaan kääntymään laskuun. Hanhet oppivat, että pellolla liikkuvaa ihmistä kannattaa välttää. Karkotuksen tehokkuuden kasvaessa linnut ovat lyhyemmän aikaa maataloustuotantoon varatuilla pelloilla. Linnut hyödyntävät enemmän hanhipeltoja ja luontaisia ravintovaroja, ja pidemmällä aikavälillä on myös mahdollista, että hanhien muuttoreitti muuttuu. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että julkisuudessakin siteerattu kanadalainen tutkimus vahinkojen merkittävästä kasvusta suojametsästyksen seurauksena koskee lumihanhea — erilaisissa olosuhteissa, ilman hanhipeltoja. Se ei siten ole sen enempää luotettava kuin pätevä argumentti, jolla suojametsästystä voisi vastustaa. Arvoisa puhemies! Vaikka suojametsästys päästään aloittamaan, se ei poista kaikkia viljelijöille aiheutuvia vahinkoja jatkossakaan. Siksi on välttämätöntä, että vahingonkorvaukset jatkuvat nykyisen käytännön mukaisesti myös jatkossa. Tämä esille tuotu ministeriöiden välinen asia on syytä ratkaista. Siinä on varmasti vielä tehtävää. On hyvä muistaa, että maatalouden tehtävä on tuottaa ruokaa suomalaisille, ei toimia jatkuvasti kasvavan hanhipopulaation elättäjänä. Pidemmällä aikavälillä sekä valkoposkihanhi että merimetso tulee siirtää lintudirektiivin metsästettävien lajien liitteeseen II. Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnalle tästä mietinnöstä. Lakiesitys on perusteltu, ja sen toimet tulee saattaa käytäntöön niin pian kuin mahdollista. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on tosiaan valiokuntakäsittelyssä, ja kyllähän se aika selkeästi siellä todetaan, että suunnitelma ei tule tänne eduskunnan käsittelyyn. [Eduskunnasta: Ohhoh!] Sitten kun tulee lainsäädäntöä, niin sitten käsitellään, mutta suunnitelma on jo tehty, ja sillä suunnitelmalla mennään. Aamulla oli mahdollisuus ympäristö- ja maa- ja metsätalousvaliokunnalla kuulla [Hälinää — Puhemies koputtaa] tästä suunnitelman vaiheesta, mikä on menossa. Siellä oli myös itäiseen Suomeen tarjolla jotakin, ja se oli ennallistamista maanpuolustuksellisin perustein. Sinänsä varmaan tietysti ihan hyvä asia, mutta kun tästä rahoituksestakin vielä puhutaan, niin jos meillä ei ole ykkösmiljoonia tarjolla edes Metkaan tai näihin vapaaehtoisiin suojeluohjelmiin, niin mistä löytyvät nämä kymmenet miljardit? Ja nyt sellainen kysymys pääministerille, että kun tämä hallituksen itäisen Suomen ohjelma nyt näyttää kutistuvan lähinnä tämän itäisen Suomen ennallistamiseksi, niin millä... [Vilhelm Junnilan välihuuto] — Pyydän käyttämään puheenvuoroja, jos on jotain sanottavaa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Välihuudot on sallittuja!] — Voitaisiinko edes siitä keskustella täällä salissa, vaikka muuten tämä ei tule tänne saliin keskusteluun?

Arvoisa herra puhemies! Täällä on hyvin tuotu esille nämä keskeiset asiat tästä, mutta nostan vielä joitain kohtia. Samaten edustaja Honkasalolle kiitos tästä toteamuksesta. Itse olen tehnyt maatalouden edunvalvontaa tavalla tai toisella noin 30 vuotta, ja ei todellakaan tämä ole terveellä pohjalla ollut enää pitkiin aikoihin. Sen verran olen onnistunut ilmeisesti johonkin arkaan paikkaan osumaan, että tässä vuosien varrella niin S- kuin K-ryhmästä on, ei suoraan mutta mutkan kautta vaadittu potkuja edellisestä tehtävästä MTK:lla edunvalvojana. Mutta se on sivuseikka. Nyt ollaan tässä päivässä, ja hieno juttu, että valiokunta on saanut yksimielisen mietinnön. Tosiaan täällä on joitain kohtia, jotka on jo osin nostettu esille, mutta haluan vielä nyt tuoda ne tässä itsekin. Nämä kostotoimet, tämmöinen kosto-olettama: vahvistetaan tavarantoimittajien oikeussuojaa säätämällä kaupallisia kostotoimia koskevasta kosto-olettamasta. Se tarkoittaa sitä, että jos tavarantoimittaja on esimerkiksi tehnyt viranomaiselle toimenpidepyynnön tai vienyt asian tuomioistuimeen ja tämän jälkeen joutuu ostajan haitallisten toimien kohteeksi, ostajan on pystyttävä osoittamaan toimineensa hyväksyttävistä syistä. Tässä, mikä tuli esille täällä edellisessä puheenvuorossani, näitä toimia ei uskallettu tehdä. Toivottavasti jatkossa tätä ei tarvitse pelätä. Valiokunta pitää sääntelyä tarpeellisena tavarantoimittajan oikeusturvan vahvistamiseksi mutta korostaa, että sen soveltamisalan tulee pysyä tarkasti rajattuna poikkeuksellisiin tilanteisiin. Tietysti täytyisi toivoa, että normaalissa markkinassa kaikki osapuolet kokisivat, että on kaikkien etu, että toimitaan reilusti. Tämä tuntuu uskomattomalta, että ylipäätään pitää lainsäätäjän puuttua siihen, että toimittaisiin niin kuin normaalit ihmiset, mutta niinhän tämä maailma tuntuu muutenkin aika hulluksi menneen. No, toinen on tämä neuvotteluiden avaaminen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi eli velvollisuus avata sopimusneuvottelut uudelleen poikkeuksellisten olosuhteiden aiheuttamien merkittävien kustannusmuutosten vuoksi. Niitähän on tässä vuosien varrella nähty hyvinkin paljon, kun näitä kustannuskriisejä on ollut. Tämä takaa ja toivon mukaan turvaa tätä ruokaketjun toimintakykyä ja korostaa erityisesti tätä luotettavan markkinatiedon merkitystä neuvottelujen tukena. Edelleenhän meillä on puutteita siinä, miten me saadaan tietoon se, minkä verran mikäkin osa elintarvikeketjussa saa siitä lopputuotteen hinnasta. Sitten täällä on myös se, että termiinisopimukset — eli sopimus, jossa osapuolet sopivat ostavansa tai myymänsä tietyn määrän omaisuutta tulevaisuudessa ennalta sovittuun hintaan — rajattaisiin säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Kolmantena kohtana tietovaatimusten rajaaminen ja liikesalaisuuksien suoja, joka sekin tuli täällä aiemmissa puheenvuoroissa hyvin esille, eli rajoitetaan ostajien mahdollisuutta vaatia tavarantoimittajalta yksityiskohtaisia tietoja esimerkiksi reseptiikasta, kustannusrakenteesta tai tuotantotavoista ilman hyväksyttävää tarkoitusta. Lisäksi tietojen käyttö muuhun kuin ilmoitettuun tarkoitukseen kielletään. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää yritysten liikesalaisuuksien ja datan omistajuuden suojaa keskeisenä kilpailukyvyn, innovaatioiden ja vastuullisuustiedon hallinnan kannalta sekä korostaa uuden datasääntelyn vaikutusten seurantaa. Arvoisa puhemies! Sitten tosiaan nämä kaupan omat tuotemerkit. Siinä on tiettyjä hyviä puolia, sinne on päässyt toimijoita niihin mukaan, mutta siinä kokonaisuudessa, kaupan mahdollisuudessa vaikuttaa siihen, on niin paljon kielteisiä tekijöitä, että on äärimmäisen hyvä, että tähän nyt puututaan tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi erityisesti tilanteessa, jossa kauppa toimii sekä ostajana että kilpailevien tuotteiden myyjänä. Mutta tosiaan valiokunta korostaa, ettei tarkoituksena ole rajoittaa kaupan omien merkkien käyttöä vaan puuttua epäreiluihin toimintatapoihin. Lisäksi tässä on, että valiokunta pitää välttämättömänä, että private label -tuotteiden markkinaosuuksia, kotimaisuusasteita ja hintamarginaaleja seurataan jatkossa järjestelmällisesti. Arvoisa puhemies! Tämä elintarvikemarkkinalain uudistaminen on välttämätöntä. Tätähän on tehty nyt jo parina vaalikautena, ja työ ei ole valmis. Tätä pitää jatkaa ehdottomasti, ja seuraavat askeleet tulee laittaa heti valmisteluun ja viimeistään sitten seuraavassa hallitusohjelmassa. Mutta tarvitaan myös kilpailulainsäädännön muutosta, jotta se ei toimi pelkästään kaupan aseman turvaajana. Oikea kilpailulaki on sellainen, joka turvaa suomalaisen ruuan saannin myös pitkällä aikavälillä. Nyt se turvaa vain kaupan kyvyn tehdä voittoa kuluttajien ja ruuantuottajien kustannuksella. Kilpailu- ja kuluttajavirastohan on puuttunut muun muassa luonnonmarja-alalla havaitsemiinsa epäkohtiin. Se on kyllä ollut todella hidasta. Varmaan on haastavaakin ollut, mutta on mennyt monta, monta vuotta. Samaa puuttumista voidaan edellyttää myös elintarvikeketjun osalta, missä epäkohtia ei ole viranomaisten arviointiin asti päätynyt. Kilpailulain lisäksi tarvitaan hankintalain uudistaminen — tätä sivuttiin jo myös tuossa edellisessä asiakohdassa, missä hankintalain uudistusta toiselta kohdin käsiteltiin — jotta Suomessa julkisissa hankinnoissa vaaditaan kaikilta tuotteilta suomalaisen lainsäädännön vaatimukset alkutuotannosta alkaen. Kiitos vielä valiokunnalle. — Kiitos.