Kangas Antti

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymyksessä, kuten edellisissä puheenvuoroissa on todettu, varsin teknisluontoinen muutos. 1.4.26 alkaen Huoltovarmuuskeskus on eriytynyt Huoltovarmuusrahastosta, ja tämä arvonlisäveromuutos on nimenomaan tätä Huoltovarmuusrahastoa koskien. Huoltovarmuuskeskus itsessään on valtion virasto ja siten katsotaan osaksi valtion budjettia, ja verotus pyörii sieltä kautta. Tämän teknisluontoisuuden lisäksi Huoltovarmuuskeskuksen osalta on saatu tällä hallituskaudella käsiteltyä useita parannuksia, mitkä parantavat meidän huoltovarmuutta ja varautumista hankaliin tilanteisiin maailmalla. Onkin ilo olla säätämässä näitä pykäliä kuntoon, sillä nyt meidän Huoltovarmuuskeskus onkin yksi johtava virasto alallaan koko Euroopassa ja meiltä tullaan katsomaan mallia sieltä sinun täältä. Meidän Huoltovarmuuskeskus taas ottaa malleja sotatoimialueilta Ukrainasta, ja saamme olla siten eturintamassa kehittämässä sitä kokonaisturvallisuutta, minkä varautuminen meille luo. On siis todella ilahduttavaa, että nämä pienetkin muutokset tehdään eikä niitä jätetä lepäämään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on ihailtava yksimielisyys tästä luomubyrokratian keventämisestä ja kustannuksien laskemisesta tuottajien kannalta. Tällä hallituskaudella tuskin ihmeisin enää pystytään luomubyrokratian osalta, ja se on hyvin vahvasti EU:sta säänneltyä. Suomessa luomusäädäntöä pidetään enemmän lain vaatimuksen tasolla, kun taas muualla se on enemmän sertifiointityyppinen ratkaisu. Meidän pitäisikin tarkastella jatkossa meidän kotimaisen luomulainsäädännön osalta sitä, kuinka paljon se eroaa EU:n minimitasosta. Useat tuottajat ovatkin eronneet luomutuotannosta, luomusertifioinnista, sen takia, että byrokratia käy yksinkertaisesti liian raskaaksi. Siementuotanto täällä pohjoisissa olosuhteissa on haastavaa, ja moni, moni muukin asia haastaa luomutuotannon. Luomu kuitenkin silloin, kun se toimii, varsinkin sekatiloilla on huoltovarmuuden kannalta toimiva tapa toimia. Siellä on ravinnekierto tilan sisällä. Siellä pystytään huomattavasti vähemmillä fossiilisilla panoksilla tuottamaan ruokaa. Nyt, kuten nähdään, tässä Hormuzinsalmen kriisissä tällaiset kyvykkyydet ja osaaminen saattavat olla hyvinkin arvokkaita kansakunnalle, mutta sitä ei saisi byrokratialla pilata. Ehkä seuraava hallitus pystyykin hallitusohjelmassaan puuttumaan tähän luomun ylimääräiseen byrokratiaan ja sen raskauteen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Keskustelemme täällä tänään valtioneuvoston maaseutupoliittisesta selonteosta, ja tämä keskustelu on sellainen, jolle jokaisen edustajan olisi syytä antaa aikaa. Suomi elää maaseudusta. Suomalaiset ovat maaseudulta. Kaupungeissa monestikaan ei tajuta sitä, että ne perustuotteet ja raaka-aineet, mitä korkeamman jalostusasteen teollisuus täällä kaupungeissa jalostaa ja tuo työpaikkoja, kumpuavat maaseudulta. Suomalainen maaseutu ja maatalous ovat jokaisen suomalaisen ruokapöydässä käytännössä joka päivä. Ilman maaseutua ei ole elämää. Nyt tällä hallituskaudella on keskitytty pitkän aikavälin toimiin. Valtiontalous on haastavassa tilanteessa, mutta siitä huolimatta maataloustuista ei ole leikattu lainkaan. Sen sijaan on tehty paljon pitkän aikavälin toimia, millä on tarkoitus parantaa maatalouden kannattavuutta. Maatalous luo ne elämisen edellytykset koko maaseudulle, samoin kuin metsätalous. Lisäarvo lähtee kannolta ja pellolta. Se lähtee sieltä mullasta ja siitä puusta. Ilman näitä perusasioita ei ole sitä korkeampaa jalostusastetta. Arvoisa puhemies! Tämän hetken ja tämän ajan kuva maaseudulla ja maaseudun investoinneissa on rahoituksen saatavuus tai pikemminkin rahoituksen puute. Meillä on maaseudulla paljon yrityksiä ja kotitalouksia, jotka haluaisivat investoida, haluaisivat rakentaa, haluaisivat rakentaa elämän maaseudulle. Ikääntymiskehitys kuitenkin on johtanut siihen, että pankit näkevät, että maaseudulla arvot laskevat. Sen vuoksi vakuusarvoja on tiputettu. Tavallisen työssäkäyvän ja tavallisen pienen yrittäjän on äärimmäisen haastavaa saada enää rahoitusta tärkeisiin elämän edellytyksiin maaseudulla. Haluaisinkin kysyä koko salilta ja koko Suomelta: onko pitkän aikavälin kannalta oikein, että rahoitusta kohdennetaan pankeissa vain tuottavimpiin kohteisiin eikä riskiä olla lainkaan valmiita ottamaan? Arvoisa puhemies! Toki on niin, että vuoden 2008 finanssikriisin jälkeinen aika muutti montakin asiaa suomalaisessa rahoitusmarkkinassa, samaten kuin koko EU-kontekstissa. Aikaisemmin rahaahan sai käytännössä, jos asiat olivat kunnossa, kun käveli pankkiin ja sanoi, että tarvitsen rahaa. Pankit harrastivat aika rohkeaa jakovarapolitiikkaa, mutta 2008 finanssikriisin jälkeinen aika veti rahoituspolitiikan toiseen ääripäähän. Vielä nämäkään muutokset eivät yksistään lopettaneet investointeja, mutta sen jälkeen rahoitussääntöjä on alettu tulkitsemaan entistä tiukemmin. Terve taloyhtiö Sievissä ei saa lainaa esimerkiksi kattoremonttiin sen vuoksi, että vakuusarvo on liian alhainen. No, missä ne ihmiset asuvat siellä maaseudulla, jos ei taloyhtiötä voida korjata sen takia, että rahoitusta ei saada? Tämä rahapolitiikka, mikä on mennyt ylikireäksi, johtaa siihen, että vakuusarvojen tippuminen maaseudulla on entistä rajumpaa. Peräänkuulutankin koko eduskunnalta, koko hallitukselta ja kaikilta toimia siihen, että me saataisiin tämä kiihtyvä alenemiskehitys maaseudun kiinteistöjen arvossa katkaistua. Vain sillä, että ihmisillä on elämisen edellytykset maaseudulla, me saamme pidettyä maaseudun elävänä ja elinvoimaisena. Maaseudulla on paljon hyviä työpaikkoja, meillä on hyviä koulutuspaikkoja, meillä tulee osaavia ja päteviä nuoria työelämään, mutta meidän pitää pystyä ne myös pitämään maaseudulla. Ja mikäli pankin vastaus siihen, että nuori haluaa hankkia omakotitalon, on se, että älä tee sitä pienellä paikkakunnalla vaan mene seutukaupunkiin, niin se on näivettävää kehitystä, ja sille ei ole minkäänlaista tarvetta. Elinvoima syntyy siitä, että alueella on ihmisiä. Huoltovarmuus syntyy siitä, että alueella on ihmisiä. Myös kokonaisturvallisuus syntyy siitä, että alueella on ihmisiä. Ja ihmiset ja yritykset eivät tule ilman rahoitusta. Meillä on paljon luvassa uusia keinoja. CRCF-asetus EU:n vapaaehtoisesta hiilikompensaatiosta luo mahdollisuuksia myös sinne, mistä maatalous ja metsätalouskin ovat kuihtuneet. Siellä voidaan harjoittaa vapaaehtoista hiilensidontaa. Meillä on maatilojen kylkeen tarjolla biokaasua, korkean lisäarvon tuotetta. Nämä kaikki luovat merkittävästi työpaikkoja. Ja aivan viimeisenä sanon sen, että ilmastonmuutoksen edetessä meidän on hyvä tunnistaa myös se, että lihantuotanto saattaa olla Suomen uusi Nokia. Kun Etelä-Euroopan maat kärsivät kuivuudesta ja vesivarat kuihtuvat, Suomessa sen sijaan ilmastonmuutos parantaa suhteellista asemaa karjataloudessa. Meidän kannattaakin hyödyntää ne vahvuudet, mitä meillä luonnostaan on. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä sanoa, että edustaja Mikkoselta oli jonkinlainen rimanalitus verrata turvetta asbestiin. Oletteko valmiita ottamaan asbestikylvyn, tekemään asbestinaamion kasvoille tai syöttämään eläimillenne asbestia? Minun mielestäni haitallisten aineiden ja puhtaan suomalaisen luonnontuotteen vertaaminen tässä salissa on suorastaan häväistys. Sitten edustaja Lylylle tuohon aikaisempaan puheenvuoroon — harmi, kun hän ei ole salissa enää: Tällä hetkellä tilannehan on se, että esimerkiksi Neovalla kasvu-, kuiviketurve- ja erikoistuotteet ovat menneet polttoturpeen ohi. Tuskin meillä kukaan näkee realistisena vaihtoehtona sitä, että me ruvetaan uudempia teknologioita purkamaan sen tieltä, että turvetta saadaan kattilaan, mutta nyt on puhe siitä, että me saadaan varmistettua meidän huoltovarmuus. Me ei saada purkaa yhtään CHP-laitosta. Jopa kantaverkkoyhtiö Fingrid on varoittanut CHP-kapasiteetin purkamisesta. Se saattaa johtaa sähkön säännöstelyyn kovilla pakkasilla. Tilanne on aidosti vakava, ja se pitää myös ottaa vakavana tässä salissa.

Arvoisa puhemies! Suomessa ja koko Euroopassa on vuosikymmenten ajan harjoitettu energia- ja ilmastopolitiikkaa pää pilvissä ja jalat irti maasta. On asetettu kunnianhimoisia tavoitteita, vailla mitään käsitystä realiteeteista tai tarvittavien tavoitteiden edellyttämien toimenpiteiden seurauksista. Eurooppa on tehnyt itsensä riippuvaiseksi Venäjän kaltaisten roistovaltioiden energiatuonnista. Tuuli- ja aurinkovoimahuumassa taas sidomme itsemme valitettavan tiukasti Kiinaan. Orpo—Purran hallituksessa olemme palauttaneet kauan kaivattua maalaisjärkeä ja realismia energia- ja ilmastopolitiikkaan. Arvoisa puhemies! Sähköenergia on välttämättömyyshyödyke, ja sähköverkko muodostaa luonnollisen monopolin. Siksi kantaverkon tulee pysyä nyt ja tulevaisuudessa suomalaisessa päätäntävallassa. Sähköverkon lisäksi tarvitsemme puhdasta, sää- ja toimitusvarmaa sähköä. Emmekä voi unohtaa myöskään jakeluverkon merkitystä. Sähkön tarpeen odotetaan kasvavan huimasti lähitulevaisuudessa, ja siksi verkon koko riittävyyttä tulee tarkastella kokonaisuutena. Kiinnitämme huomiota myös verkon inertian merkitykseen. Sähkön- ja lämmöntuotantoa on myös Ukrainasta saatujen oppien mukaisesti hyvä hajauttaa. Samalla on pyrittävä minimoimaan siirtohävikkiä. Tämän vuoksi on erinomaista, että strategiassa on huomioitu myös ydinvoiman pienreaktorit, jotka voivatkin vastata näihin edellä mainittuihin haasteisiin. Muun muassa Fingrid on varoittanut siitä, ettei olemassa olevia CHP-laitoksia pidä enää purkaa, vaan olemassa olevat laitokset ja niiden käyttöikä pitäisi pyrkiäkin maksimoimaan. Haluamme myös huomauttaa kotimaisen ja varastoitavan energialähteen, turpeen, merkityksestä. Kuivike- ja kasvuturpeen merkitys ja vientipotentiaali alleviivaavat hyödyllisyyttä. Viime eduskuntakaudella toteutettu turpeen käytön alasajo on pysäytettävä. Huoltovarmuuden kysymyksissä ei ole syytä leikkiä. Turpeen nosto, varastointi ja kiertokäynti on nähtävä vakuutuksen ottamisena. Arvoisa puhemies! Kaikessa politiikassa on huomioitava talouden ja ympäristön asettamat rajat. Perussuomalaisten mielestä energiapolitiikassakin on tähdättävä edulliseen ja ennen kaikkea luotettavaan energiaan. Geopoliittiset muutokset ovat olleet rajuja, mutta Suomessa olemme onneksi varautuneet hyvin ennalta. On siksi korostettava, että energiapolitiikassa emme saa nojata liiaksi ulkomaihin. Arvoisa puhemies! Olemme saaneet ristiriitaista viestiä siitä, ovatko Suomen metsät hiilinielu vai ei. Tämä kertoo siitä, että vertailukelpoista hiilinieludataa ei ole. Suomi on Euroopan metsäisin maa. Suomessa on eri tahoilta esitetty hakkuumäärien romahduttamista, jotta Suomen ylikireät ilmastotavoitteet voitaisiinkin saavuttaa. Mitä tällainen metsäteollisuuden alasajo tarkoittaisi Suomen taloudelle? Perussuomalaisten mielestä metsien hakkuut pitäisikin säilyttää vähintään nykyisellä tasollaan. Kaikkien meidän Suomessa tulisi havaita, että vähentämällä kotimaista puun tarjontaa me emme ratkaise ilmasto-ongelmia vaan todennäköisesti pahennamme niitä. Puuta tarvitseva teollisuus hakee puunsa muualta. Kaikkialla ympäristöstä huolehtiminen ei ole samalla korkealla tasolla kuin Suomessa. Peräänkuulutamme maalaisjärkeä myös ennallistamisessa. Käytöstä poistuvien turvemaiden vettäminen laajassa mitassa on kansantaloudelle suuri tragedia: Metsitetty turvemaa tuottaa puuta Suomen teollisuudelle tulevaisuudessa. Vetetty kuralammikko on sen sijaan vetetty kuralammikko myös viidenkymmenen vuoden kuluttua. Arvoisa puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien maa, jossa auto on välttämättömyys. Tämän vuoksi ylikireillä ilmastotavoitteilla ei voi kurittaa auton käyttäjää ja kuljetusalaa. Haluamme pitää teollisuutemme rattaat pyörimässä. Hallitus onkin harjoittanut historian automyönteisintä politiikkaa laskemalla kautensa aikana polttoaineveroa liki neljännesmiljardilla [Tuomas Kettusen välihuuto] ja madaltamalla Marinin—Saarikon hallituksen järjetöntä jakeluvelvoitetasoa. Muistetaan myös, että Suomi on saareke ja vientimme ja tuontimme on merikuljetusten varassa. Talvimerenkulun edellytyksiä on vahvistettava jo turvallisuuspoliittisistakin syistä. Lopuksi haluan vielä korostaa, että energia- ja ilmastopolitiikkaa tehdessä pitää huomioida sen politiikan vaikutukset niin huoltovarmuuteen kun kansalaisten arjen kustannuksiin ja yritysten kilpailukykyynkin. Tämä laaja-alaisempi vaikutusten arviointi on edellisillä hallituksilla jäänyt pitkälti unholaan. Me perussuomalaiset kannatamme lämpimästi uutta suuntaa kohti maalaisjärkeä ja sinivalkoista energia- ja ilmastopolitiikkaa. — Kiitos.