Kemppi Hilkka

Arvoisa rouva puhemies! Haluan pitää näin lopuksi vielä puheenvuoron ruokaviennistä. [Pertti Hemmilä: Lopuksi!] Nimittäin ruokavienti, toden totta keskustelun kuluessa siihen on usein viitattu, on Suomelle kansallinen jalokivi. Ruuantuotanto on kansainvälisesti menestyvää liiketoimintaa, mutta vaikka meillä Suomessa on paras tuoteturvallisuus ja maailman puhtain ruoka, niin siitä huolimatta me alisuoriudumme ruokaviennin osalta. Se on tällä hetkellä noin kahden ja puolen miljardin euron bisnes, mutta me voisimme kasvattaa sen, jopa kolminkertaistaa, niin kuin olen aikaisemmin esittänyt. Olen kiitollinen hallitukselle erittäin hyvistä hallitusohjelmakirjauksista ja myös teoista ruokaviennin nostamiseksi, mutta se kunnianhimon taso vielä tulisi nostaa korkeammalle. Ajan joka päivä ohi esimerkiksi Fazerin suuresta investoinnista Lahden moottoritieltä ja tiedän, että investointeja tapahtuu. Olen niistä erittäin ylpeä ja kiitollinen, että niitä edistyy. Mutta kyllähän meidän pitää tunnistaa, että tuottajalle tämä ruokavientiin mukaan lähteminen on samanlainen investointi kuin joku muukin tuotantolaitos. Se ei ole mikään pikku juttu. Se on vastaava kuin tekisit robottinavetan tai ostaisit uuden puimurin. Kohdemarkkina pitää tuntea, ja jakelukanavien pitää olla kunnossa. Ruokavienti voi lähteä käyntiin vain, jos me kansallisesti myös rakennamme tätä brändiä. Ei sinne Saksan markkinoille kannata lähettää jokaista tuottajaa yksi kerrallaan, vaan pitäisi mennä kansallisesti yhtenä ryhmänä ja tukea tätä bisnestä. Ajattelen, että yritysten toimintaympäristön kuntoon laittaminen on ensimmäinen askel. Siksi ajattelen, että tämä välikysymys ei ole ollenkaan turha siitä huolimatta, että hallitus on tämän ruokaviennin edistämiseksi tehnyt toimenpiteitä. Nimittäin jos tilojen yleinen kannattavuus ei ole kunnossa, niin ei siellä ole sitä vakavaraisuutta ja kykyä tehdä näitä investointeja, joilla tätä vientiä voisi lisätä, saatikka aloittaa ja kasvattaa kapasiteettia tuotannolle. Nämä kaikki tarvitaan, jotta tämä meidän ruokavienti voi olla tikkikunnossa. Meillä on pistemäisiä toimia, mutta kokonaisuus on edelleen sirpaleinen. Ajattelen, että myös kunnianhimoa pitää nostaa. Me pystyisimme kolminkertaistamaan ruokaviennin. Olemme matkalla sinne, mutta vauhti on aivan liian hidas. Ruuantuotanto todellakin voisi olla yksi Suomen keskeisimmistä viennin tuotteista.

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos ministerille. Te olette ollut täällä salissa jo lähes kahdeksan tuntia, ja se on varsin kunnioitettava aika. Ajattelen, että jokainen puheenvuoro on merkityksellinen, kun puhumme ruuasta, jota kuitenkin syömme joka ikinen päivä. Haluaisin vielä palata tähän ruokaketjun vääristymään kaurahiutale-esimerkin kautta. Ruuan hinta on noussut yli 20 prosenttia, mutta raha ei päädy alkutuottajalle. Kaurahiutaleet maksavat kaupassa 1 euro 35 senttiä kilolta — olen tämän monesti huomannut pienten lasten vanhempana — mutta suomalainen maanviljelijä saa tästä vain 20 senttiä. Se on aika merkittävä vinoutuma. Meillä kasvinviljelijät ovat kuluneen vuoden aikana järjestäneet kaksikin kriisikokousta. Siellä on merkittävä kustannuslisä, ja kaupan hinnat eivät seuraa perässä. Tätä ruokaketjun vinoutunutta arvonmuodostusta ei ratkaista ilman kilpailulain uudistamista. Saman näimme keväällä maidon hinnan osalta: tuottajalle tuli kolmessa kuukaudessa tiputusta maidon hintaan 10 prosenttiyksikköä, elikkä se teki noin 6,5 senttiä litralta, keskikokoisella tilalla noin 40 000 euroa miinusta siihen tulokseen. Nämähän ovat aivan ennakoimattomia kustannuksia. Siis näitä ei pysty mitenkään maaseudulla ja maataloudessa toimiva yrittäjä ennakoimaan, millainen on se tuottajan tulo ja tuottajalle maksettava korvaus. Eli pidän tätä erittäin härskinä ja ajattelen, että se, että meillä on Euroopan keskittynein kauppa, on meille erittäin nolo asia. Se tulee korjata, sillä suomalaisen huoltovarmuuden pitää olla aukotonta. Suomalaisen ruuan omavaraisuutta pitää kasvattaa, se on siellä 80 prosentissa. Meidän pitää nostaa se korkeammalle, ja se tapahtuu ruokavientiä edistämällä, mutta pohjalla pitää olla tietenkin se, että nämä tuottajalle maksettavat korvaukset ovat kohtuulliset, ja nyt näin ei paikoin ole. Me tarvitsemme muutoksen kilpailulakiin, ja kysyisin vielä ministeriltä: milloin tämä kilpailulain muutos on tulossa eduskuntaan, ja milloin pääsemme sitä viemään eteenpäin?

Arvoisa rouva puhemies! Olen kiinnittänyt erityisesti huomiota nuoriin viljelijöihin. Nimittäin yleensä sukupolvenvaihdosten, omistajavaihdosten kautta myös tilojen tuottavuus paranee. Tilat tekevät siis investointeja yleensä silloin, kun uusi sukupolvi aloittaa. Ja siksi ihailen valtavasti näitä nuoria, jotka ottavat kiinni tilanpidosta ja jatkavat maataloutta. Viljelijäväestön ikääntyessä hallitus on kuitenkin leikannut nuorten viljelijöiden aloitustuesta lähes kolmanneksen tälle vuodelle, ja samaan aikaan maatalousyrittäjien lomituspalveluiden määrärahaa on pienennetty kolmella miljoonalla eurolla. Tämä heikentää tietenkin jaksamista ja sukupolvenvaihdoksien näkymiä entisestään. Ehdottaisin ministerille, voisiko sukupolvenvaihdoksissa, omistajanvaihdoksissa tehdä vähän myös uutta. Semmoinen uusi innovaatio tähän kohtaan voisi olla CAP-valmisteluihin vietävä mentorointituki tai valmennuskorvaus. Nimittäin yksi merkittävä syy siihen, että tiloja ei oteta haltuun, on se, että nämä sukupolvenvaihdokset viivästyvät. Eli ne tapahtuvat niin myöhään, että seuraava sukupolvi on ehtinyt perustaa omat yritykset tai omat bisneksensä, mennä muualle töihin. Tämä oikea-aikaisuus sukupolvenvaihdoksissa on erittäin tärkeätä. Nyt kuitenkin, kun tilanpitäjillä on valtavasti osaamista, on ilman muuta selvää, että edellinen omistajaporukka voi siirtyä myös uusiin tehtäviin eikä työura lopu siihen, jos tila vaihtaa omistajaa. Sen rinnalle haluaisin kuitenkin luoda tällaisen valmennuskorvauksen, jota esimerkiksi myös maaseutunuoret ovat aikaisemmin tukeneet. Eli tässä idea olisi esimerkiksi tämmöinen Slovenian kaltainen malli, missä mentorointikausi voisi olla kolme vuotta, ja tämä ei rajoittuisi perheen sisäisiin omistajavaihdoksiin. Tällöin maatalouden luopumistuki ikään kuin uudelleen otettaisiin käyttöön. Vaikka EU:n vuoksi jouduimme siitä luopumaan, niin nyt ottaisimme vähän uudenlaisen mallin käyttöön. Sehän oli varsin tykätty tuen muoto. Tämä antaisi luopuvalle sukupolvelle mahdollisuuden kulkea rinnalla ja tukea tässä sukupolvenvaihdoksessa. Sitä kautta se antaisi myös tälle aloittavalle uudelle tuottajalle paremman turvan ja tuen alkumetreille. Onko hallituksella rohkeutta luoda uusia välineitä maatalouspolitiikkaan? Voisiko tällainen yksi keino olla valmennuskorvauksen luominen? Sille on nyt momentum, kun CAP-valmistelua viedään eteenpäin ja jälleen kerran Suomen kantoja kysytään.

Arvoisa rouva puhemies! Me täällä keskustelemme maataloudesta, nimittäin maataloudessa on vakava kannattavuuskriisi. Siihen on monia syitä. Tietenkin tämä kaupan ylivalta on mahdoton, ja siihen tarvitsisimme tänne tämän markkinalain niin, että me voisimme suitsia sitä ja saisimme reilumman hinnan tuottajalle. Sitten siihen vaikuttavat nämä kustannusten nousut. Olemme keskustelleet polttoaineesta, olemme keskustelleet monista muistakin asioista, ja ajattelen, että näitä keskustan ratkaisuja, joita olemme tänään esittäneet, kannattaisi vielä hiukan puida ja ruotia. Me esitämme täällä, että me jatkaisimme maatalouden energiaveron lisäpalautusta vuoden 2027 polttoaineen kulutukseen. Olisiko tämä sellainen ratkaisu, mikä tässä varsin kriittisessä kustannuskriisissä voitaisiin toteuttaa? Me esitämme, että poistettaisiin maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero määräajaksi. Tämä olisi noin 16 miljoonaa euroa, eli sillä arvolla voisimme tukea maataloutta. Tai että me ottaisimme käyttöön Ruotsin mallisen kansallisen kustannustuen polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun. Voisiko sieltä löytyä ratkaisu? Katsoisimme Ruotsista mallia, miten tällaisessa tilanteessa voidaan nopeasti reagoida niin, että se näkyy tuottajien ahdingossa eivätkä nämä tuet jää roikkumaan pitkien aikojen päähän. Sitten tämä sikaruton torjunta, josta itse asiassa aloitin — pidin siitä ensimmäisen puheenvuoron tänään jo tunteja sitten. Siinä toimet ovat tulleet liian myöhään ja olleet riittämättömiä. Esimerkiksi: asun keskellä Suomea, Lahden korkeuksilla, ja tällä hetkellä sikarutto on tunnin matkan päässä, ja jos se on tunnin matkan päässä Lahdesta, niin kyllä se on silloin aika lähellä lävistämään tämän koko maan. Sikataloudelle tästä rutosta voi tulla jopa 40 miljoonan vientitulojen menetykset puhumattakaan siitä, että sillä on vaikutuksia myös metsätalouteen, puunkuljetukseen ja moniin muihin asioihin. Voisiko tässä ottaa uutta vaihdetta silmään niin, että me saisimme esimerkiksi tämän edustaja Savolan esittämän tapporahan villisikojen metsästykseen ja sillä saisimme tilannetta hallintaan ja pystyisimme tässä kohtaa rajaamaan taudin jollekin alueelle? Erittäin kriittinen toimi. Sitten hallituksen on kerrottava, mitä kilpailuongelmille on tosiasiassa tehty, ja tuotava tarvittavat kilpailulain muutokset eduskuntaan. Voisiko tämän edistää jo tänään? Nimittäin kyllähän ministeri on täällä ollut kunniakkaasti paikalla koko keskustelun ajan, joten voitteko vielä kertoa, mitä tälle kilpailulaille on tehty. Siitä on tänään paljon puhuttu. Täällä ovat esimerkiksi kokoomusedustajat maininneet, että tälle on tehty jotain. Oma käsitykseni on se, että tämä jumittaa ja tälle ei ole tehty mitään, eduskunnassa emme ole päässeet tällaista lainsäädäntöä käsittelemään. Kun sitä täällä kehutaan, niin mitä sille on tehty ja milloin me pääsemme käsittelemään tällaisia lakeja?

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kysyn: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta ennallistamisasetus ei tulisi voimaan tällaisena kuin se tässä hetkessä on Suomelle esitetty? Siis aiotteko te tarttua Ruotsin malliin, ja aiotteko te esittää neuvotteluita komissiolle siitä, että talousmetsät jäisivät tämän ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Sillä ei ole mitään tekemistä edellisten hallitusten kanssa, sillä ei ole mitään tekemistä tulevien hallitusten kanssa. Momentum on tässä ja nyt, ja jos sitä ei nyt käytetä, niin te voitte syyttää seuraavalla hallituskaudella, että kuinka tälle asialle ei ole tehty mitään, ja joku muu sitä sitten päättää varmaan. Tällaisessa tilanteessa käyttäisin ajan viisaasti ja neuvottelisin komission kanssa näistä muutoksista, koska on erittäin kriittistä, että suomalaisille metsänomistajille, 600 000 suomalaiselle, ei tule toistakymmentä miljardia euroa lisälaskua siitä, että hakkuutulot menetetään, tai tämmöinen epäselvä esitys vie heiltä käytännössä toimeentuloa.

Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä pätkän uudestaan, kun ministeri saapui takaisin. Nimittäin tämä asia on niin ajankohtainen ja merkityksellinen. Metsä pitää meidät hengissä. Metsä pitää meidät hengissä niin monella tavalla tässä maassa, eikä vähiten sen takia, että viennin tuloistamme 17 prosenttia tulee metsätaloudesta ja metsä on ollut uusiutuva luonnonvara, sellainen raaka-aine, joka korvaa fossiilisia polttoaineita monellakin tavalla. Metsä pitää hengissä myös monia maatiloja. Se nimittäin toimii eräänlaisena pankkina monelle tilalle ylisukupolvisuudessaan. Kertakaikkisesti metsänomistajia ihailen suuresti. Ajattelen, että tämä ennallistamisasetuksen eteneminen ei ole pikkujuttu metsätalouden kannalta. Siksi haluan kysyä ministeriltä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Siis aiommeko me ennallistamisasetuksen kohdalla, ennen kuin me päästämme mitään papereita tästä maasta eteenpäin, esittää komissiolle kansallisia joustoja niin, että talousmetsät voitaisiin sulkea ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Se olisi erittäin kriittistä. Tämän talousmetsän kansallinen merkitys on niin suuri. Se on siis merkittävä vientituote. Se on merkittävä talouden kivijalka tälle maalle. Sen avulla on rakennettu [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] hyvinvointi tähän maahan, ja metsänomistajia on tässä maassa 600 000. Ajattelen, että omaisuudensuojan puolustaminen ei ole pikkujuttu. Haluaisin vastauksen kysymykseen: aikooko Suomi esittää komissiolle näitä neuvotteluita ja edistää näitä kansallisia joustoja täysimääräisesti, [Milla Lahdenperä pyytää vastauspuheenvuoroa] aivan kuten Ruotsissa ollaan edistetty eli laitettu tiukat tähän kohtaan? Luonnon hyväksi tarvitaan työtä, mutta se on tietenkin tehtävä yhdessä metsänomistajien kanssa. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä, joka on ensinnäkin runnovaa, erittäin epäselvää ja määrittelemätöntä, ei tulisi edistää tässä maassa. Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epämääräinen, eikä meillä ole keskustelustakaan päätellen vielä tarkkaa käsitystä siitä, mitä kustannuksia tästä ennallistamisasetuksesta Suomelle tulisi. On arvioitu, että se kustantaisi noin miljardi euroa vuodessa, ja toisaalta on arvioitu, että nämä menetetyt hakkuutulot olisivat toistakymmentä miljardia euroa, siis suuria summia. Eikä Suomella ole tällaiseen varaa, varsinkin kun otetaan huomioon, että me puhumme nyt metsänomistajien, tavallisten suomalaisten, omaisuudesta, jota sosialisoitaisiin tällä tavalla. Se ei keskustalle käy.

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos ministerille, että olette täällä vielä tuntien keskustelun jälkeen. Haluan pitää puheenvuoron metsästä. Nimittäin metsä on meille niin valtava kulta monellakin tavalla, että olen erittäin huolissani ennallistamisasetuksen etenemisestä. Hallitus on viemässä kansallista ennallistamissuunnitelmaa eteenpäin ilman selkeitä kansallisia reunaehtoja. Kustannukset ovat miljardi euroa vuodessa ja rahoitus vain 400 miljoonaa. Mistä tämä lisärahoitus oikein otetaan? Nämä päätökset vaikuttavat suomalaiseen metsäteollisuuteen ja julkiseen talouteen vuosikymmeniä eteenpäin — siis vuosikymmeniä eteenpäin. Suomen tulisi käyttää ilman muuta kaikki kansalliset joustot talousmetsien turvaksi. Olisiko talousmetsä sellainen kohde, johon ennallistamista ei uloteta ollenkaan, koska sen kansallinen merkitys on liian suuri? Siis 17 prosenttia viennistä tulee metsäteollisuudesta. Olisiko se niin merkittävää tälle maalle tällaisessa konkurssitilanteessa, että tätä ennallistamissuunnitelmaa ei sinne ulotettaisi? Haluaisin kysyä ministeriltä, joka valitettavasti poistui, mutta toivottavasti tulee takaisin, kun tavarat ovat vielä täällä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Aikooko Suomi esittää tällaisia neuvotteluita? Kun täällä on paikalla esimerkiksi edustaja Hemmilä, joka edustaa pääministeripuoluetta, niin kysyn: aikooko Suomi esittää neuvotteluita komissiolle? Jos niitä ei nyt esitetä, me olemme auttamatta liian myöhässä. Me voimme vetkutella, pitää sopimusta, te voitte viedä sen pöydälle, ja sitten se kaatuu seuraavan hallituksen käsiin. Mikäli neuvotteluissa ei nyt edetä kiireesti, niin me olemme auttamatta liian myöhässä. [Pertti Hemmilä: Tietääkseni on jo esitetty!] Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epäreilu: jopa kymmenen miljardia menetettyjä hakkuutuloja. Jos valtio ei kompensoi, niin nämä kaikki kustannukset kaatuvat metsänomistajien niskoille. Pidetäänkö yhdessä kiinni omaisuudensuojasta? Me olemme keskustassa pitäneet kiinni metsien omaisuudensuojasta kynsin ja hampain hallituskaudesta toiseen. Nyt on hallituspuolueiden aika. Pitäkää kiinni omaisuudensuojasta. Aikovatko hallituspuolueet viedä tämän komissiolle, esittää, että kansallisten joustojen piiriin otetaan talousmetsät ja sitä kautta tämä lasku ei tulisi metsänomistajille? [Pertti Hemmilän välihuuto]

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme maataloudesta ja ruuan ja maaseudun pärjäämisestä nyt viidettä tuntia. Salissa ei ole puhemiehen lisäksi yhtään perussuomalaista, ja kokoomuksen edustajia on jäljellä enää kaksi. Toivoisin, että myös hallituspuolueet palaisivat keskustelemaan. Tämä on nimittäin kohtalonkysymys [Peter Östmanin välihuuto] kaikkien suomalaisten näkökulmasta. Kiitän kuitenkin ministeriä, joka on istunut täällä erittäin tunnollisesti ja kuunnellut tätä keskustelua. Se on mielestäni arvokasta, kun puhumme ruuasta, jota kaikki meistä syövät. Suomalaisen maatalouden kannattavuus on Euroopan heikointa. Suomessa on Euroopan kallein diesel, ja neljä tilaa lopettaa joka päivä. Siinä lienee riittävästi syitä välikysymykselle, ja koen, että keskustelu tämän osalta on ollut antoisaa. Te lupasitte täyskäännöksen, ja sitä ei ole tullut. Tästä on esitetty tänään useita eri lukuja. Tilojen määrä on puolittunut 2000-luvulla ja kannattavuuskerroin pudonnut kuudesosaan tällä hallituskaudella. Viljelijän tuotto ja kustannukset eivät kohtaa, ja te pyörittelette strategioita, mutta tilojen kustannusten nousu nyt vaatii toimia. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hinnannousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Kentän viesti on erittäin karua. Lannoitteet ovat niin kalliita, ettei niitä käytetä. Polttoöljy on niin kallista, ettei viljaa ole varaa kuivata, jos eteen sattuu sadekausi. Diesel maksaa tankilla 2,5 euroa, vähän pumpusta riippuen. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet tänä vuonna merkittävästi, ja siihen ei ole puututtu. Edellisten hallitusten syyttely lienee aika turhaa, kun hinnannousu pelkästään tänä vuonna on ollut melkoista. Kun asiakas tankkaa tankilla Suomen kalleinta dieseliä, niin Suomi kerää ennätyspotin veroja. Tämä hallitus on romuttanut yksityistieavustukset, joiden avulla muun muassa puu liikkuu metsistä tehtaille. Myös tämä on ollut merkittävä osa maatalouden kannattavuutta. Yksityistiekorvaukset ovat niin alhaalla, etteivät ne paljon enää voisi laskea. Muistan, kun Sipilän pääministerikaudella nämä luvut liikkuivat siellä 20—30 miljoonassa eurossa, ja nyt olemme 6 miljoonassa eurossa. [Peter Östman: Ei, vaan 5—10:ssä!] Siinä on merkittävä ongelma. Investointeja ei rakenneta rapistuvien teiden varaan, ja tästä meillä kaikilla on yhdessä vastuu. Meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, ja siitä kerätään enemmän veroja. [Hälinää — Puhemies koputtaa] On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Lähtökohtana pitää olla suomalainen ruoka ja kotimainen tuotanto erityisesti nyt, kun tilojen tulevaisuus on vaakalaudalla. Pitkät valikoima- ja hinnoittelujaksot eivät saa johtaa kaupoissa siihen, että kustannusnousut jäävät kuukausiksi yksin tuottajien tai elintarvikeyritysten kannettaviksi. Sopimuksiin tarvitaan toimivia hinnantarkistusmekanismeja, ja kilpailulaki on vähintä, mitä te voitte nyt eduskuntaan kiireellisesti tuoda. Kirjaukset ovat hyviä hallitusohjelmassa, mutta niitä ei ole vielä nähty meidän pöydällä. Valtiontakausjärjestelmiä on vahvistettava ja vaiheittaisia sukupolvenvaihdoksia helpotettava verotuksen ja rahoituksen keinoin. Riippuvuutta tuontilannoitteista ja fossiilisista tuotantopanoksista on vähennettävä. Kotimaista ravinnekiertoa, kierrätyslannoitteita, biokaasua ja muuta maatilojen energiantuotantoa on edistettävä investoinneilla ja purkamalla niiden sääntelyä. Nyt olemme todistaneet vuodessa ainakin viittä uutta sääntelyä biokaasuun. Ei näin voi jatkua, kun me haluamme huoltovarmuutta ja myös tuottavaa ravinnekiertoa. Sitten tästä byrokratiasta ja absurdeista valvontamaksuista: Hallitus lupasi purkaa byrokratiaa, mutta hallinnollinen taakka ja lupamaksut ovat päinvastoin moninkertaistuneet. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksu nostettiin 1 500 euroon ja luomuvalvonnan perusmaksu on 231 euroa plus 163 euron tuntimaksu. Viljelijöiden kukkaroista tilkitään nyt valtiontalouden aukkoja. Keskusta on erittäin huolissaan siitä, onko tässä maassa suomalaista ruokaa jatkossakin. Olen kiitollinen kaikille, jotka tätä asiaa tänään ja tulevaisuudessa salissa puolustavat. Toivon ripeitä toimia esimerkiksi sikaruton taltuttamiseksi.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on Euroopan kannattamattomin maatalous. Neljä tilaa lakkaa joka ikinen päivä, ja meillä on Euroopan kallein diesel. Huoli on toden totta vakava. Kyllä minä pysähdyin, kun naapurin pellolla hyppi 40 villisikaa, ja viimeisin sikaruttoon sairastunut tapaus löytyy tunnin ajomatkan päästä. Afrikkalainen sikarutto on riehunut maassamme jo puolitoista kuukautta. Reagointi on ollut auttamattoman hidasta ja täysin riittämätöntä. Seuraan kauhulla tartuntavyöhykkeen leviämistä: 37 todettua tapausta jo kolmessa kunnassa. Liian vähän ja liian myöhään. Me tarvitsemme palkkion kaadetuista villisioista, aitaamista ja teknologiaa raatoetsintään. Me tarvitsemme maailman parhaat käytänteet käyttöön. Missä ne ovat? Missä on lupaus tulevaisuudesta, kun tiloilta saattaa lähteä 40 miljoonan euron vientitulot? Täällä pääministeri puhui kauniisti elintarvikeviennistä — 40 miljoonan euron vientitulot. Arvoisa maa- ja metsätalousministeri, vastaavatko sikaruton toimet teistä maa- ja metsätalouden tarpeita?

Arvoisa herra puhemies! Lämmin kiitos ministereille: seitsemättä tuntia keskustelemassa nuorten työllisyydestä ja lapsiperheköyhyydestä tässä salissa. On arvokasta, että käydään tätä keskustelua Suomen ydinkysymyksistä. Ajattelin tässä kohtaa iltaa pitää puheenvuoron lapsiperheköyhyydestä. Nimittäin sain kunnian tehdä vuonna 2020 selvityksen siitä, miten Suomi voisi päästä eroon lapsiperheköyhyydestä. Tuo selvitys luovutettiin tuon aikaiselle valtiovarainministeri Saarikolle, ja olen aina aika ajoin palannut sen sisältöön. Nyt kun tämä välikysymys niin keskeisesti liittyy lapsiperheköyhyyteen, koen tarpeelliseksi nostaa sieltä muutamia näkökulmia. Selvitys kiteytti tutkimuskentän viestit siihen, että vanhempien sosioekonominen tausta periytyy sukupolvelta toiselle. Toinen fakta oli se, että köyhien lasten huoltajilla on muiden lapsiperheiden huoltajia matalampi koulutustaso. Kolmas fakta liittyy siihen, että lähes puolella köyhistä lapsista on töissä käyviä huoltajia, ja huomaan, että erityisesti tämä fakta usein unohdetaan keskusteluissa, eli työ ja työllä pärjääminen liittyvät keskeisesti lapsiperheköyhyyteen. Myös isot kulut ja taloudenhallintataitojen puute näkyvät köyhyyden taustalla monellakin tavalla. Tässä selvityksessä linjasin niin, että melko nopealla aikataululla lapsiperheköyhyys pitäisi puolittaa ja sitten pidemmällä aikajänteellä päästä siitä kokonaan eroan. Vaikka olemme menneet takapakkia huomattavasti näistä luvuista ja tavoitteita ei ole saavutettu, niin siitä huolimatta uskon vahvasti, että puolueet jakavat vahvan tahdon siitä, että lapsiperheköyhyydestä voitaisiin vielä päästä yhdessä eroon. Alle kolmivuotiaiden lasten perheissä köyhyysriski on koko 2000-luvun ollut selvästi suurempi kuin kouluikäisten lasten perheissä, ja on syytä huomioida myös, että esimerkiksi monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajaperheiden lapset ovat yliedustettuina näissä ryhmissä. Sitten näihin toimenpide-ehdotuksiin ja ehkä niiden reflektoimiseen tässä ajassa. Ensin ehdotan täällä, että tulisi luoda kuntien toimintakulttuurin muutos, niin että kunnissa pystyttäisiin tiedolla johtamaan ja tukemaan lapsiperheköyhyydestä eroon pääsemistä. Ajattelen, että tänään edustaja Hemmilä piti hyvän puheenvuoron siitä, miten lapsivaikutusten arvioinnit tulisi saada kaiken päätöksenteon ytimeen. Tunnistan, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa me emme ole saaneet riittäviä lapsivaikutusten arviointeja. Sen sijaan olemme kuitenkin saaneet tiukkoja lukuja siitä, että käytännössä köyhyysriskissä olevien lasten tunnistaminen on kyetty tekemään etukäteen: muun muassa THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, on tuottanut erittäin laadukasta tietoa siitä, missä päin Suomea lasten köyhyys lisääntyy sosiaaliturvaleikkausten myötä ja missä määrin. Toivon, että sitä voitaisiin seurata jatkossa vielä tarkemmin ja sen mukaan myös tehdä päätökset. Toinen vaatimus liittyy perhekeskuksiin. Nyt olen huolissani siitä, että tällä hallituskaudella sosiaali- ja terveyspalveluista on poistettu perhekeskusten täsmärahoitus, ja nyt riskissä ovat perheneuvolat ja niiden erityinen maininta laissa. Koen tärkeäksi sen, että lapsiperhepalveluissa kyetään tunnistamaan, että esimerkiksi nämä perhekeskukset eli yhden luukun palvelu on ollut sellainen toimintamuoto, jolla on saatu nimenomaan puututtua lapsiperheköyhyyteen, ja tämänkaltaista palvelua pitäisi tukea. Sitten nostan täältä esiin esimerkiksi lastensuojelun asiakkaiden tukemisen. Meillä on ollut talossa lastensuojelun muutospaketti, ja meille on tulossa uusi lastensuojelun paketti. Voisiko tähän seuraavaan pakettiin sisällyttää sen, että perhehoidosta tulisi kunnianhimoinen tavoite ja me ottaisimme konkreettisen luvun, miten perhehoitoon pyritään nimenomaan lastensuojeluasiakkaiden kohdalla? Viimeiseksi nostan esiin tämän syrjäytymiskierteeseen puuttumisen. Uskon, että yksi keino syrjäytymiskierteeseen puuttumiseen on se, että nuoret saavat työpaikan. Nimittäin meillä on nyt 80 000 nuorta vailla töitä. Voisimmeko me ottaa tämän yhteiseksi projektiksi ja sitä kautta pitää huolta, että tässä maassa ei ole yhtään semmoista nuorta, joka on koulutuksen, työelämän ja muiden kontaktien ulkopuolella? Toivon, että löytäisimme näihin yhteistä säveltä ja toisaalta myös löytäisimme sävelen päästä eroon lapsiperheköyhyydestä.

Arvoisa herra puhemies! Tämähän on laki maatalouden energiaveron lisäpalautuksesta. Kyse on tuottajille maksettavasta energiaveron lisäpalautuksesta, jonka määrä on noin neljä senttiä per litra. Siis keskiverroin sellaisella tilalla, jossa tila käyttää noin 10 000 litraa polttoöljyä vuodessa, lisäpalautus voisi olla noin 400 euroa. Tämä on hyvä laki, tämä on hyvä muutos, tämä on parannus, ja kannatan ja keskusta kannattaa tätä vahvasti, mutta mittakaava ei ole riittävä. On tosiasia, että Iranin sota on nostanut nopeasti erityisesti polttoaineiden ja lannoitteiden hintoja. Tämä on aiheuttanut jo vaikeuksia aivan kuljetusalalla ja maataloudessa. Keskusta vetosi jo riihen alla siihen, että tehdään nyt riittävä kriisipaketti, jotta voidaan turvata suomalainen ruuantuotanto, tuo meidän suomalaisten kulta ja turvallisuuden kannalta aivan keskeinen edellytys. On hyvä muistaa, että viime kaudella maatalouden kustannuskriisiin vastattiin lähes 400 miljoonan euron kriisipaketilla. Nyt mittakaava on hyvin erinäköinen. Kriisiin vastaaminen määräaikaisella tukiohjelmalla olisi ollut todellakin paikallaan, ja tähän keskustalla oli useita esityksiä, esimerkiksi maatalouden määräaikainen kiinteistöverovapaus ja lannoitteiden kustannustuki. Kannatan tätä esitystä täydestä sydämestäni. Haluan pitää huolta suomalaisesta ruuasta, mutta toivon, että otatte nämä muut esitykset huomioon, kun valmistelette jatkoa — nimittäin tilanne tuolla tiloilla tuottajien keskuudessa on käymässä ahtaaksi kustannusten noustessa.

Arvoisa herra puhemies! Huomaan, että keskustelussa olemme toistuvasti sekoittaneet suhdanteista toipumisen ja kestävän talouskasvun. Haluan omalla puheenvuorollani vielä näin illan päälle, varttia vaille 11, kuvata sitä, miten nämä eroavat toisistaan. Nyt näemme tuskaisen hidasta suhdanteista toipumista. Siis esimerkiksi tämä edustaja Niemisen kehuma Nordean korttidata: me näemme, että ostokyky palaa pikkuhiljaa. Jonkin verran investointeja tulee, ja niitä on täällä ehditty kehumaan. Mutta ei tämä kuitenkaan vielä maksa velkajarrua tai saa meidän talouttamme siihen kuntoon, mihin oletan, että yhdessä haluamme päätyä. Se on hyvä alku mutta ei riitä alkuunkaan. Ei näin hienon maan tulevaisuutta voi rakentaa näin heppoisen talouskasvun varaan. Kun hallitus ei ole täyttänyt yhtään talouden tai työllisyyden tavoitettaan, on mielestäni selvää, että tulisi silloin tarkastella, mitä muutoksia politiikassa pitää tehdä, että tähän pitkäjänteiseen talouskasvuun päästään kiinni. Pitkäjänteinen talouskasvu tulee tuplata. Se on minusta selviö. Se perustuu tietenkin siihen, että talouden tuottokyky oikeasti paranee, esimerkiksi työn tuottavuus kasvaa. Tähän voisimme päästä keskustan esittämällä tekoälyhypyllä, mutta se edellyttää voimakkaita investointeja vaikkapa jatkuvaan oppimiseen, jota hallitus on ikäväkseni ajanut alas, siis vapaaseen sivistystyöhön ja jatkuvaan oppimiseen. Me tarvitsemme uusia innovaatioita, ja niiden osalta meidän pitää huolehtia siitä, että tutkimuksen ja kehittämistoiminnan lisäksi nyt poissyöty innovaatiorahoitus myös jatkossa tulee huomioiduksi. Teknologia kehittyy. Miten pysymme sen tahdissa? Nyt tarjoamme hyvinvointialueille teknologialääkkeitä mutta emme kuitenkaan tarjoa rahoitusta tämän teknologiahypyn tekemiseen. Sen sijaan leikkaamme kaksi miljardia pois. Näiden toimien pitäisi toimia käsi kädessä sen kanssa, mistä me oletamme, että se kasvu lähtee. Yritykset investoivat, ja sen takia pieniä ja keskisuuria yrityksiä tulisi kirittää. Tähän keskusta on esittänyt Viron veromallia, jolloin voisimme saada kasvua aikaan myös pienissä yrityksissä. Tämä edellyttää myös riittävää työvoimaa, ja sen takia olen järkyttyneenä seurannut, miten hallitus on sanonut ei myös korkealle osaamiselle. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulu palautti kaksi ja puoli miljoonaa euroa lukukausimaksuja sen takia, että opiskelijat eivät päässeet tähän maahan. Tämä ei ole kestävää maalle, jossa syntyy 40 000 lasta vuosittain. Siis korkeakouluun ei päästy. Mietin myös sitä, että pähkinänkuorten raahaaminen Afrikasta Helenin kattiloihin ei tietenkään ole mitenkään järkevää tässä maassa. Voisimmeko tuoda tolkkua energiapolitiikkaan, rakentaa vahvaa lähienergiaa, luottaa biokaasuun, [Puhemies koputtaa] keventää normitusta ja sitä kautta luoda kasvua tälle maalle?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä perussuomalaisten linja on täällä tullut jo selväksi, ja se jatkui tässä. Tällä kertaa syylliset olivat EU, Venäjä ja pankit, joskus joku muu, ja lopuksi sitten maahanmuutto. Ministeri jo ensimmäisessä puheenvuorossaan kertoi, että näistä työttömistä työnhakijoista on 15 prosenttia ulkomailta tulevia, ja heistä suurin osa ukrainalaisia, joita me emme ole kyenneet tässä tilanteessa työllistämään, vaikka he ahkeraa väkeä ovatkin. Syy, miksi pyysin puheenvuoron: Erityisesti aikuiskoulutustukeen haluaisin vielä palata, kun huomaan, että ahkera ministeri Talvitie, jota suuresti arvostan, on vielä salissa. Ajattelen, että tämä jatkuvan oppimisen ja oppimisen linkitys ylipäätään tähän työllistymiseen on erittäin kriittinen aikana, jolloin erityisesti tämä tekoäly muovaa työmarkkinoita ja uuden osaamisen tarve kasvaa jatkuvasti. Meiltä myös katoaa työpaikkoja tai sitten työpaikoissa vaaditaan korkeampaa osaamista kuin aikaisemmin, johtuen vaikkapa digitalisaatiosta tai sitten uusista teknisistä sovelluksista. Sen takia haluan kysyä aikuiskoulutustuesta. Tämähän oli tuki, jossa kouluttautui 30 000 ihmistä suunnilleen vuosittain, heistä 10 000 sote-alalle, 10 000 kasvatusalalle ja 10 000 sitten muille aloille, ja viimeisimmän kuulemani perusteella merkittävä määrä muun muassa metsäteollisuuden palvelukseen. Nimittäin tällaiset alat, jotka eivät välttämättä nuoria samalla tavalla houkuttele, ovat sitten tämän aikuiskoulutustuen kautta olleet merkittävä siirtymä, eli ihmiset sitten vaihtavat uraa sitä mukaa, kun ikää tulee. He ovat saattaneet havaita, että kun omalla alalla ei työllisty, niin esimerkiksi metsäteollisuus työllistää merkittävästi. Eli tämä on ollut tärkeä tuen muoto ja kriittinenkin, uskallan sanoa, jotta esimerkiksi erityisopettajia ja kätilöitä, monia tärkeitä ammattiryhmiä, on tähän maahan saatu. Mitä hallitus kaavailee aikuiskoulutustueksi? Ensin te kerroitte, että hallitukselta on tulossa uusi malli aikuiskoulutustueksi, jossa nämä väärinkäytökset on poistettu — teidän sanomanne mukaan väärinkäytökset on poistettu — ja tämä on uudistettu ja päivitetty malli. Sitten ministeri kertoi täällä, että tämä hoidetaan Jotpan rahoituksella eli jatkuvan oppimisen palvelukeskuksen rahoituksella ja että sinne on laitettu miljoonia lisää, ja sen takia sitten ei tarvita enää uutta mallia. Mutta nyt kun olen tutustunut tähän Jotpan palveluun, niin sehän on hyvin täsmäkoulutusta: siellä, täällä, tietyille aloille tai tietyille alueille. Se ei vastaa samaan tarkoitukseen kuin aikaisempi aikuiskoulutustuki, ja tämän vuoksi haluaisin kysyä, mitä tämän osalta tapahtuu. Sitten toinen asia vielä: opintolainat. Lukiosta valmistuvalla on nykyään 7 000 euroa keskiverroin lainaa, ammatillisesta koulutuksesta vähän enemmän, ja lukiosta jos valmistut, niin käytännössä valmistut vielä ilman minkäänlaista ammatillista osaamista. Eli mitä hallitus tälle tekee? Erityisesti toisen asteen lainat ovat mielestäni täysin kohtuuttomia. Myös toki korkea-asteella keskiverroin lainaa on 25 000 euroa, ja sen ennakoidaan nousevan aina 40 000 euroon asti hyvin piakkoin lähivuosina. Tähän kehitykseen pitäisi puuttua. Keskustalaisen pääministerin aikana 90-luvun laman vaikeimmissa tilanteissa tähän puututtiin, ja silloin luotiin opintoraha. Mikä on hallituksen ratkaisu tässä ajassa?

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos ministereille. Te olette täällä jo seitsemättä tuntia salissa, ja arvostan sitä kovasti. Asia on yhteinen ja varsin laaja. Useat hallituspuolueiden edustajat ovat kuitenkin täällä pyrkineet perustelemaan, miksi meillä ei olisi ongelmaa. Tästä tulen olemaan jyrkästi eri mieltä — 350 000 ihmistä työttömänä, joka viides nuori vailla töitä tällä hetkellä. Hallitus tekee varmasti parhaansa, mutta se ei riitä. Se ei riitä, ja näiden tehtyjen toimien odottelu ei ole mahdollista enää tällaisissa työttömyyslukemissa. Suhdanne on huono. Niin se oli viime kaudellakin, ja silloin meillä oli ennätystyöttömyys. Sota, energiakriisi ja monet muut murheet varjostivat myös edellistä hallituskautta. Tällä hallituskaudella te olette vajonneet Euroopan surkeimpiin työttömyyslukuihin, ja niitä me tällä hetkellä niitämme. Hallitus tekee kuitenkin myös selkeitä virheitä. Esimerkiksi työttömänä ei enää uskalla kokeilla pätkätöitä tai sesonkitöitä. Suojaosien poistaminen on aiheuttanut tilanteita, joissa ihminen kokee, että työttömänä olo on turvallisempaa kuin yksittäisen lyhyen pätkän vastaanottaminen. Moni kokee, ettei voi vaihtaa alaa, vaikka tulisi seinä vastaan oman työn tekemisessä. Aikuiskoulutustuki on romutettu, ja jatkuvaa oppimista on ajettu alas. Esimerkiksi oppisopimuskoulutustenkin määrä on tippunut nyt, kun yrityksillä on niin tiukkaa. Rakennusteollisuus on romahtanut puoleen kahdessa vuodessa, siis yhdeksän miljardin euron bisneksestä puoleen. Se on raju kolaus, eikä sitä ole auttanut kotitalousvähennyksen heikentäminen tai alv:n äkkikorotus. Myös verotuspolitiikan ennalta arvaamattomuus on aiheuttanut haasteita luottamukseen investoida ja sitä kautta rakennusteollisuuden vaikeuksia. Kuntouttavaa työtoimintaa on ajettu alas. Uskaltaisin kysyä ministereiltä: mitä tehdään kuntouttavalle työtoiminnalle, ja millä tavoilla esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa tullaan lisäämään tulevina vuosina? Jokainen ihminen on tärkeä työmarkkinoilla vähenevän väestön Suomessa. Ja tietenkään esimerkiksi nämä leikkaukset Kelalta, joiden seurauksena muun muassa maaseudun lasten terapioita ajetaan alas, eivät ole irrallisia tästä työttömyystilanteesta tai kuntien vaikeuksista — tai palkkatuen heikentäminen. Uskallan kuitenkin ehdottaa: voisimmeko yhdessä löytää sellaisia keinoja, joilla tilanteeseen voitaisiin tuoda nopeita ratkaisuja? Ajattelen, että ne nousevat nimenomaan pienten ja keskisuurten yritysten tukemisella tässä kohdassa. Tällainen yksi keino voisi olla esimerkiksi Suomen versio Viron veromallista: voitaisiinko verottaa kevyemmin yrityksen sisään jätettävää varallisuutta ja esimerkiksi sitä kautta saada lisää työpaikkoja? Tai työnantajamaksujen keventäminen pitkäaikaistyöttömien ja nuorisotyöttömien palkkaamiseksi — sopisiko tällainen, ministeri Marttinen? Tohdin myös esittää, voisiko länsiradan eli niin sanotun Turun junan sekä Vantaan ratikan sijaan satsata nopeavaikutteisiin toimenpiteisiin asuntokaupan ja rakennusalan nostamiseksi ahdingosta ylös koko maassa. Ehkä kaipaisimme nyt erityisen nopeita toimia rakennusteollisuuden nostamiseksi. Sitten ehkä tästä koulutustilanteesta: Ajattelen niin, että uudelleenkouluttautujien määrää ei voi kutsua minkäänlaiseksi työllisten reserviksi. Täällä, ministeri Marttinen, te sanoitte, että uudelleenkouluttautujien tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä. Mutta joskus on sellaisia elämäntilanteita, kuten sairauksia, osaamisvajeita, kadonneita työpaikkoja, jolloin uudelleenkoulutuksella on merkittävä rooli siinä, että ihminen pystyy tekemään työtänsä hyvin. Paitsi määrä myös työn tuottavuus on se, jota Suomi kovasti tarvitsee. Ajattelen, että ihmisen etu on uudelleenkouluttautua ja samaan aikaan Suomen etu on se, että me saamme ihmisille mielekkäitä töitä, jotta he jaksavat tehdä koko työuran ja vielä vähän päällekin. Se on meidän kaikkien yhteinen etu.