Kemppi Hilkka

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, tuossa pohdin aikaisemmin, että teitä varmasti harmitti, kun kutsuin pääministeriä vastaamaan tähän välikysymykseen, mutta tarkoitukseni ei ollut sanoa, että nuorisoministeri olisi hoitanut hommiansa huonosti. Päinvastoin, ajattelen, että olette hoitanut työtänne esimerkillisesti ja erittäin hyvin, erityisesti tavaten nuoria. Tarkoitukseni oli hahmottaa sitä pitkälinjaista käsitystä, mikä minulla on ollut Suomen nuorisopolitiikan johtamisesta ja sen kehittämistarpeista. Ajatukseni kumpuaa vuodelta 2015, kun sain tehdä töitä valtion nuorisoneuvoston puheenjohtajana koko sen neljän vuoden vaalikauden silloisen pääministerin Juha Sipilän hallituksen aikana ministeriössä. Näin läheltä sen, kuinka kehitimme nuorisotakuuta eli sellaista mallia yhdessä silloisten hallituskumppaneiden kanssa, joka ottaisi huomioon nuoren elämän kokonaisvaltaisesti eli huomioisi työn, harrastusmahdollisuudet, joista ministerikin on ansiokkaasti puhunut, ottaisi huomioon opiskelut, harjoittelut, perhe-elämän, varusmiespalveluksen, turvallisuuden, kaiken sen, mitä Suomen valtioneuvosto tekee. Olen törmännyt kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, että Suomessa on ansiokkaita virkamiehiä, jotka kyllä tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta toimien yhteensovittaminen jää helposti suunnittelun tasolle, sillä hallintomme on varsin siilomainen ja sirpaleinen. Sen vuoksi olen vuodesta 2015 asti esittänyt, että tämä valtion nuorisoneuvosto, joka edelleen pyörii, voitaisiin siirtää esimerkiksi pääministerin alaisuuteen valtioneuvoston kansliaan ja sitä kautta koota yhden ministerin harteille nuorten asiat ja erityisesti nuorten asioiden parissa toimivat virkamiehet. Nähdäkseni tällainen kokonaisvaltainen nuorisoasioiden kehittäminen tukisi sitä, että meidän tilanne nuorten osalta ei jäisi yksittäisiksi toimenpiteiksi vaan pystyisimme johtamaan kokonaisuutta. Kokonaisuuden johtamista tämä aika toden totta tarvitsee. Nimittäin luvut ovat karmivia: 80 000 nuorta työttömänä, meillä on melkein 4 000 nuoren valmistuminen kiinni siitä, että harjoittelupaikkoja ei saa, 30 000 lapsiperheköyhää tullut lisää. Meillä on ihan faktaa pöydällä siitä, että tilanne ei ole menossa parempaan suuntaan. Nyt toivoisin erityisesti pääministeriltä koko valtioneuvoston johtajana sitä, että tämän tosiasian äärelle pysähdyttäisiin, ministerit pistettäisiin töihin omien sektoreidensa osalta, ja erityisesti nuorisoministerin tehtävä olisi tietenkin katsoa, että nämä toimenpiteet menevät maaliin asti ja tuloksia syntyy. Toivoisin, että tämänkaltaista kehittämistä voitaisiin tehdä, ja uskon, että se olisi eduksi erityisesti nuorten asioiden ajamiselle. Mehän Suomessa olemme hyviä kehittämään tai reagoimaan kriiseihin. Me olimme hyvin tehokkaita reagoimaan terveydelliseen koronakriisiin. Kun Suomi on kohdannut sotia tai erilaisia turvallisuuskriisejä, me olemme reagoineet niihin nopeasti. Meidän lainsäädäntömme on kunnossa, ja asiat hoituvat. Mutta näissä hitaissa kriiseissä, kuten syntyvyys, lapsiperheköyhyys, nuorisotyöttömyys, me emme ole kovin hyviä. Uskallan sanoa sen ääneen, nimittäin se näkyy numeroista. Voisiko tätä muutosta ajaa, ja voisivatko myös valtioneuvoston ministerit saada tästä vielä paremmin koppia, niin että pääsisimme johtamaan tuloksellisesti ja saisimme tämän karmivan nuorisotyöttömyyden selätettyä tämän vuoden puolella? Lopuksi haluan nostaa esiin yhden keinon, josta ei ole tänään vielä käyty keskustelua — sellaisiakin löytyy seitsemän tunnin puheenvuorojen jälkeen. Se liittyy oppisopimuskoulutukseen. Nimittäin oppisopimuspaikkoja on vuosittain noin 70 000, ja pysähdyin tänään siihen, että omassa maakunnassani Päijät-Hämeessä oppisopimusten määrä on vähentynyt tuhannella paikalla viime vuonna. Siis se on raju määrä, ja se johtuu tietenkin siitä, että meillä on vaikea työllisyystilanne, Euroopan surkein, ja sitten siihen päälle vielä monenlaiset yhteistoimintaneuvottelut. Voisiko ministeriö tehdä töitä sen eteen, että me selkeyttäisimme työsuhteen ja oppisopimuskoulutettavien eroja niin, että oppisopimuksia voitaisiin tehdä kunnianhimoisesti myös sellaisina aikoina, [Puhemies koputtaa] kun Suomella on vaikea työllisyystilanne?

Arvoisa herra puhemies! Lämmin kiitos ministereille: seitsemättä tuntia keskustelemassa nuorten työllisyydestä ja lapsiperheköyhyydestä tässä salissa. On arvokasta, että käydään tätä keskustelua Suomen ydinkysymyksistä. Ajattelin tässä kohtaa iltaa pitää puheenvuoron lapsiperheköyhyydestä. Nimittäin sain kunnian tehdä vuonna 2020 selvityksen siitä, miten Suomi voisi päästä eroon lapsiperheköyhyydestä. Tuo selvitys luovutettiin tuon aikaiselle valtiovarainministeri Saarikolle, ja olen aina aika ajoin palannut sen sisältöön. Nyt kun tämä välikysymys niin keskeisesti liittyy lapsiperheköyhyyteen, koen tarpeelliseksi nostaa sieltä muutamia näkökulmia. Selvitys kiteytti tutkimuskentän viestit siihen, että vanhempien sosioekonominen tausta periytyy sukupolvelta toiselle. Toinen fakta oli se, että köyhien lasten huoltajilla on muiden lapsiperheiden huoltajia matalampi koulutustaso. Kolmas fakta liittyy siihen, että lähes puolella köyhistä lapsista on töissä käyviä huoltajia, ja huomaan, että erityisesti tämä fakta usein unohdetaan keskusteluissa, eli työ ja työllä pärjääminen liittyvät keskeisesti lapsiperheköyhyyteen. Myös isot kulut ja taloudenhallintataitojen puute näkyvät köyhyyden taustalla monellakin tavalla. Tässä selvityksessä linjasin niin, että melko nopealla aikataululla lapsiperheköyhyys pitäisi puolittaa ja sitten pidemmällä aikajänteellä päästä siitä kokonaan eroan. Vaikka olemme menneet takapakkia huomattavasti näistä luvuista ja tavoitteita ei ole saavutettu, niin siitä huolimatta uskon vahvasti, että puolueet jakavat vahvan tahdon siitä, että lapsiperheköyhyydestä voitaisiin vielä päästä yhdessä eroon. Alle kolmivuotiaiden lasten perheissä köyhyysriski on koko 2000-luvun ollut selvästi suurempi kuin kouluikäisten lasten perheissä, ja on syytä huomioida myös, että esimerkiksi monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajaperheiden lapset ovat yliedustettuina näissä ryhmissä. Sitten näihin toimenpide-ehdotuksiin ja ehkä niiden reflektoimiseen tässä ajassa. Ensin ehdotan täällä, että tulisi luoda kuntien toimintakulttuurin muutos, niin että kunnissa pystyttäisiin tiedolla johtamaan ja tukemaan lapsiperheköyhyydestä eroon pääsemistä. Ajattelen, että tänään edustaja Hemmilä piti hyvän puheenvuoron siitä, miten lapsivaikutusten arvioinnit tulisi saada kaiken päätöksenteon ytimeen. Tunnistan, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa me emme ole saaneet riittäviä lapsivaikutusten arviointeja. Sen sijaan olemme kuitenkin saaneet tiukkoja lukuja siitä, että käytännössä köyhyysriskissä olevien lasten tunnistaminen on kyetty tekemään etukäteen: muun muassa THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, on tuottanut erittäin laadukasta tietoa siitä, missä päin Suomea lasten köyhyys lisääntyy sosiaaliturvaleikkausten myötä ja missä määrin. Toivon, että sitä voitaisiin seurata jatkossa vielä tarkemmin ja sen mukaan myös tehdä päätökset. Toinen vaatimus liittyy perhekeskuksiin. Nyt olen huolissani siitä, että tällä hallituskaudella sosiaali- ja terveyspalveluista on poistettu perhekeskusten täsmärahoitus, ja nyt riskissä ovat perheneuvolat ja niiden erityinen maininta laissa. Koen tärkeäksi sen, että lapsiperhepalveluissa kyetään tunnistamaan, että esimerkiksi nämä perhekeskukset eli yhden luukun palvelu on ollut sellainen toimintamuoto, jolla on saatu nimenomaan puututtua lapsiperheköyhyyteen, ja tämänkaltaista palvelua pitäisi tukea. Sitten nostan täältä esiin esimerkiksi lastensuojelun asiakkaiden tukemisen. Meillä on ollut talossa lastensuojelun muutospaketti, ja meille on tulossa uusi lastensuojelun paketti. Voisiko tähän seuraavaan pakettiin sisällyttää sen, että perhehoidosta tulisi kunnianhimoinen tavoite ja me ottaisimme konkreettisen luvun, miten perhehoitoon pyritään nimenomaan lastensuojeluasiakkaiden kohdalla? Viimeiseksi nostan esiin tämän syrjäytymiskierteeseen puuttumisen. Uskon, että yksi keino syrjäytymiskierteeseen puuttumiseen on se, että nuoret saavat työpaikan. Nimittäin meillä on nyt 80 000 nuorta vailla töitä. Voisimmeko me ottaa tämän yhteiseksi projektiksi ja sitä kautta pitää huolta, että tässä maassa ei ole yhtään semmoista nuorta, joka on koulutuksen, työelämän ja muiden kontaktien ulkopuolella? Toivon, että löytäisimme näihin yhteistä säveltä ja toisaalta myös löytäisimme sävelen päästä eroon lapsiperheköyhyydestä.

Arvoisa puhemies! Nuorissa on tulevaisuus. He ovat täynnä osaamista, toivoa, potentiaalia, lupausta. Heidän unelmansa ovat juuri sitä polttoainetta, mitä Suomi tässä ajassa tarvitsee. Mutta juuri nyt liian moni nuori kohtaa työmarkkinat, joilla töitä ei löydy, harjoittelupaikkoja ei ole ja tulevaisuudenusko horjuu. Nyt jos koskaan nuoret tarvitsevat meitä, he tarvitsevat työtä ja turvaa. Nyt jos koskaan nuoret tarvitsevat tulevaisuudenuskoa. Arvoisa puhemies! Missä on pääministerin vastaus? Nuorissa on Suomen tulevaisuus. Siksi olisi ollut kohtuullista odottaa, että pääministeri itse olisi vastannut välikysymykseen. Välinpitämättömyys hätkähdyttää. [Välihuutoja — Perussuomalaisten ryhmästä: Taas tuli omaan nilkkaan, keskusta!] Tilanne ei todellakaan ole sellainen, että siitä selvittäisiin ilman jokapäiväistä johtajuutta. Kevään uutiset nimittäin maalaavat synkkää kuvaa. Suomella on tällä hetkellä Euroopan pahin työttömyys: lähes 80 000 alle 30-vuotiasta on työttömänä. [Arto Satonen: Tyhjä paperikin oli parempi!] Turvassa eivät ole edes korkeakoulutetut. Työttömiä korkeakoulutettuja on jo yli 40 000, ja vastavalmistuneiden työttömyys kasvaa erittäin nopeasti. Tuhannet maisterit, insinöörit ja sotealan ammattilaiset ovat vailla töitä jo valmistuttuaan. Tutkinto ei enää takaa työtä, ja muutos on tapahtunut kuin varkain. Samalla hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta yli sata miljoonaa euroa vuodessa niin, että se näkyy laadussa. Liian moni ammatillisessa koulutuksessa oleva nuori ei saa enää edes lain takaamaa määrää lähiopetusta. Tämä on häpeäpilkku, koska ammatillisen koulutuksen duunarit ovat edellytys ylväille kasvupuheille. Ja samalla vaikutusarvioiden mukaan jopa 30 000 lasta on valumassa köyhyyteen hallituksen päätösten seurauksena. Perheiden ja nuorten turvaverkkoja saksitaan samalla kun niiden tarve on suurimmillaan. Esimerkiksi eroperheiden lapsilta viedään perheneuvolan tuki. Viimeisimpänä hallitus on ministeri Rydmanin johdolla ajamassa alas tärkeää järjestötyötä, esimerkiksi perheiden tukea ja mielenterveyden tukea, joista monet nuoret ovat riippuvaisia. Arvoisa puhemies! Kun nämä faktat asetetaan pöytään, yksi asia käy selväksi: hallituksen politiikka ei vastaa nuorten kriisiin. Hallitus ei johda nuorten tulevaisuutta kohti parempaa. Selittely ja näpertely saavat riittää, nuorille pitää saada töitä. Vaikka vastaamassa on tänään kristillisdemokraattien ministeri, niin kokoomus johtaa Suomea ja sen työttömyyttä. Teillä on eniten valtaa ja eniten vastuuta. Ette voi vain vedota olosuhteisiin ja jättää tekemättä. Teidän on kannettava vastuunne ja ymmärrettävä nuorten todellisuus. Te ette voi heittää nuorten tulevaisuutta vain kristillisdemokraattien tehtäväksi. [Ben Zyskowicz: Kuka näin on tehnyt?] Nuorten arjesta nousee nyt esiin kolme karua totuutta: Ensimmäinen totuus on työn puute. Nuoret kertovat, että heiltä vaaditaan työkokemusta jo ennen sitä ensimmäistä työpaikkaa. Sosiaali- ja terveysalalla opiskelijoiden valmistuminen viivästyy harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Tekniikan aloilla nuoret kertovat, että heiltä vaaditaan valmiita näyttöjä työelämästä, vaikka he eivät ole koskaan päässeet vielä näyttämään kykyjään. [Juha Mäenpää: Miten nämä kuuluu hallitukselle?] Toinen totuus on järjestelmän rankaisevuus. Hallitus poisti työttömyysturvan suojaosan, ja se vei kannattavuuden pienistä työkeikoista ja lisäsi epävarmuutta monen kohdalla. Osa-aikaisenkin työn tekemisen pitäisi aina olla kannattavampaa kuin työttömänä jouten olon, mutta nyt moni nuori kokee, että järjestelmä sakottaa työstä eikä kannusta siihen. Kolmas totuus on näköalattomuus. Nuorisobarometrin mukaan nuorten luottamus tulevaisuuteen on vakavasti horjunut, ja se on meidän kaikkien ongelma. Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen meillä on sukupolvi, jonka enemmistö pelkää huomisen olevan tätä päivää huonompi, ja joka uskoo elävänsä taloudellisesti epävarmemmin kuin vanhempansa. Kun nuori tekee kaiken oikein — opiskelee, tekee työtä ja yrittää — ja silti on työttömänä, ei se ole nuoren vika. Silloin nuoria syrjäytetään rakenteilla ja politiikalla, joka ei tarjoa heille mahdollisuutta reiluun alkuun. Se on häpeäksi yhteiskunnalle, ei nuorelle itselleen. Arvoisa puhemies! Parempi vaihtoehto on olemassa. [Mauri Peltokangas: Keskustan tyhjä paperi!] Kaiken ytimessä on työ, työ, työ — tässä ja nyt. Kaiken ytimessä on työ. Siksi katse kääntyy suomalaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ne voivat ratkaista nuorisotyöttömyyden, mutta tekijän palkkaaminen on yrittäjälle aina taloudellinen riski. Jos haluamme nuoret töihin, meidän on madallettava yrittäjän riskiä ottaa nuori töihin. [Juha Mäenpää: Sitähän hallitus on tehnyt!] Keskusta esittää nuorten työtakuuta. Me esitämme, että nuorten työttömyysturva ja kuntien maksamat työttömyyssakot muutetaan suoraksi palkkatueksi yrityksille, kunnille ja järjestöille. Jo pelkästään Tampereella, Oulussa ja Lahdessa näihin sakkomaksuihin kuluu tänä vuonna yli sata miljoonaa euroa — kuulitte oikein: pelkästään kolmessa kaupungissa yli sata miljoonaa euroa. Tämä raha pitäisi käyttää nuorten palkkaamiseen, ei passiivisuuden ylläpitämiseen. Löytyykö tähän muutokseen kokoomukselta rohkeutta? Keskustalla on myös muita valmiita toimia. Puolittaisimme työnantajan sivukulut ensimmäisestä palkattavasta työntekijästä vuodeksi. Uudistaisimme nuorten työllistämissetelin selkeäksi ja helposti haettavaksi. [Mauri Peltokangas: Sehän oli luettavissa jo hallitusneuvotteluissa!] — Ja kestänyt on: hallituksen työllistämisseteli on kyennyt työllistämään vain muutamia kymmeniä. Esimerkiksi kotikaupungissani Lahdessa, naapurissa, vain kymmenen nuorta on hyötynyt tästä setelistä. Vahvistaisimme matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja ja perheneuvoloita ennen kuin ongelmat kärjistyvät kestämättömän raskaiksi ja erikoissairaanhoitoa tarvitseviksi. 11 hyvinvointialuetta on vähentänyt hallituksen soteleikkausten myötä neuvolapalveluita Suomessa, ja nyt te vastaatte siihen poistamalla perheneuvoloiden kirjauksen laista. Lopputulos on karmeaa seurattavaa. Jos ette ministeriaitiossa halua kuunnella minua tai opposition edustajia, niin kuunnelkaa edes nuoria itseään. Eräs nuori sanoi: ”Ei toivois mitään enempää kuin että pääsis tekemään jotain hyödyllistä” — jotain hyödyllistä. Siinä kiteytyy tämän välikysymyksen ydin. Suomalaiset nuoret eivät pyydä erityiskohtelua. He pyytävät mahdollisuutta opiskella, tehdä töitä ja rakentaa omaa elämäänsä. Heidän unelmansa veisivät Suomea rutkasti eteenpäin. Työpaikka ja koulutus auttavat siinä, että myös perhehaaveet ja asuntolainatoiveet voivat toteutua. Nuorilla on kaksi kertaa todennäköisempää tehdä lapsihaaveistaan totta, jos heillä on hyvä koulutus ja tulotaso. Suomen pitää olla maa, joka sanoo nuorelle: sinä kuulut tänne, sinä olet tärkeä, ja sinun tulevaisuudellasi on merkitystä. Kun opiskelet, saat työtä. Sinun unelmasi voivat toteutua. Mutta juuri nyt moni nuori kokee päinvastaista, ja siitä vastuu kuuluu Orpon hallitukselle jo neljättä vuotta. Suomalaisen yhteiskunnan suuri lupaus paremmasta huomisesta murenee. Hallitus ei ole kyennyt vastaamaan nuorten työttömyyden kriisiin eikä vahvistamaan nuorten uskoa tulevaisuuteen. Nuoret ovat valmiita kantamaan vastuuta tulevaisuudesta, mutta Orpon hallitus ei ole kantanut vastuutaan nuorista. Siksi, arvoisa puhemies, teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Hallitus on päästänyt nuorten työttömyyden sietämättömäksi, lisännyt politiikallaan eriarvoisuutta ja heikentänyt nuorten tulevaisuudenuskoa. Näkymää paremmasta ei ole. Hallitus on antanut periksi, ja vaarana on, että yhä useampi nuori seuraa perässä. Siksi eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa rouva puhemies! Minulle on suuri mysteeri, miksi hallitus niin kovalla innolla keskittyy viinan ja kaljan vapauttamiseen ja samalla leikkaa hyvinvointialueiden päihdepalveluista. Suomessa on työttömiä toiseksi eniten koko Euroopassa, ja hallituksen iltakouluissa tätä lakia on ruodittu päivätolkulla. Nyt soisi ryhtiä tähän touhuun. Onneksi sosiaali‑ ja terveysvaliokunta teki mietinnön, joka korjaa edes tämän lain valuvikoja minusta merkittävällä tavalla. Siitä kertonee myös se, että muutoksia tehtiin yhteensä kymmenen kappaletta tähän lakiin. Se on erittäin poikkeuksellista talon lakeja säätäessä. Vetoan teihin, kokoomus, SDP, perussuomalaiset, älkää kävelkö valiokunnan yli ja muuttako tätä lopputulosta uudestaan. Uskaltakaa ajatella omilla aivoilla. Kompromissi on hyvä. Kolmesta syystä: Ensimmäinen liittyy kansanterveyteen. Alkoholin vapauttaminen on jo nyt pahentanut haittoja ja lisännyt kustannuksia hyvinvointialueilla. Eihän tätä alkuperäistä kannattanut edes Kuluttajaliitto, jonka olettaisi kannattavan alkoholin kotiinkuljetusta ja kuluttajan helpompaa saatavuutta. Suurin osa kuultavista suhtautui hallituksen esitykseen erittäin kriittisesti ja katsoi, että esityksellä lisätään alkoholin saatavuutta, mikä lisää haittoja, kuten alkoholiriippuvuutta ja väkivaltaa, sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Näiden osalta tätä on parannettu merkittävästi. Toinen näkökulma: reilun kilpailun näkökulma. Istun talousvaliokunnassa, ja tämä ensimmäinen esitys olisi johtanut suomalaisten yritysten syrjintään — en voi käsittää — suomalaisten yritysten syrjintään. Näillä termeillä sitä kuvattiin kuulemisessa, jossa olen itse istunut. Alkuperäinen esitys olisi mahdollistanut räikeän kilpailuvääristymän ulkomaisten ja kotimaisten toimijoiden välillä. Ulkomailta voi tilata viinaa kotiin ja kotimaan ravintolasta ei edes viinipulloa. Ulkomaisten yritysten etämyynnin sitominen vähittäismyynnin ylärajaan on vähintä, mitä pitää tehdä. Myös valvonnan tulisi koskea tasapuolisesti sekä kotimaisia että ulkomaisia toimijoita, ja ulkomaisille ei ollut vastaavaa valvontaa kuin kotimaisille. Tämän osalta tuli merkittäviä parannuksia, ja pidän niitä kriittisinä. Kolmas on sitten tämä wolttausnäkökulma. [Mauri Peltokankaan välihuuto — Vilhelm Junnilan välihuuto] Nimittäin lainsäädännön ei tule mahdollistaa niin sanottuja alkoholin pikatilauksia, ja sen osalta tähän on tehty nyt tämmöinen vuorokauden palomuuri. Suomessa on paljon esimerkkejä lähisuhdeväkivallasta, joka pahenee, jos alkoholia saa nopeasti kotiovelle kesken juomistilanteen. Erityisen huolestuttava on hallituksen esitys väkevien alkoholijuomien markkinoinnin laajentamisesta verkossa ja suoratoistopalveluissa. Se on tässä korjattu. Asiantuntijoiden arvio on myös selvä. Markkinoinnin lisääminen lisää alkoholinkäyttöä, ja erityisesti olen huolissani nuorista ja heidän käytöstään, kun he seuraavat vaikuttajamarkkinointia. Arvoisa rouva puhemies! Vaikka suomalaisten alkoholinkäyttö on vuosikymmenten saatossa vähentynyt, ei se poista sitä tosiasiaa, että alkoholi on edelleen yksi merkittävimmistä terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Sen takia alkoholiin liittyvä lainsäädäntö pitää aina käsitellä huolella. Ennen kaikkea ongelmakäyttö ja viinan tilaaminen kotiovelle on ongelmallista lapsille, ja siksi alkoholilainsäädäntöä tulisi aina arvioida lasten paras edellä. Perheissä vanhemman käyttö aiheuttaa myös lapsen arkeen muutoksia. Yksikään lapsi tässä maassa ei ansaitse lasista lapsuutta. Tämän eteen toivoisin, että hallitus palaisi vielä tarkastelemaan erityisesti hyvinvointialueiden leikkauksia, joiden kautta erityisesti lasten päihderiippuvaisten vanhempien tuomiin huoliin puuttuminen on heikentynyt. Lisäksi on tärkeää, että valiokunta on esittänyt vahvan sähköisen tunnistautumisen käyttöönottoa verkko-ostoissa sekä velvollisuutta tarkistaa vastaanottajan ikä luovutuksen yhteydessä. Näitä ei ministerin pohjassa ikävä kyllä ollut. Arvoisa puhemies! Kiitos sosiaali‑ ja terveysvaliokunnalle, että löytyy rohkeutta muuttaa pohjaa. Valiokunta on perusteellisesti esittänyt muutoksia, joilla etämyynti rajataan samoihin alkoholijuomiin, joita kotimaiset vähittäismyyjät voivat toimittaa. Tämä on tärkeää sekä kansanterveyden että yritysten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. On vaikea perustella tilannetta, jossa ulkomaiset toimijat voisivat myydä suomalaisille vahvempia alkoholijuomia etämyynnillä samalla, kun kotimaiset yritykset olisivat rajoitusten alla. Sitten palaan tähän talousvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Junnilan puheenvuoroon, jossa hän sanoi, että eurooppaoikeuden tulkinta on yksimielinen. Olen itsekin istunut talousvaliokunnassa. On totta, että talousvaliokunnan lausunnossa on todettu, että talousvaliokunnan osalta eurooppaoikeuden näkemys oli yksimielinen, mutta kun siirryin sosiaali‑ ja terveysvaliokuntaan käsittelemään tätä lakia, niin voin todeta, että sen jälkeen se ei enää ollut yksimielinen. [Vilhelm Junnila: Mistä se johtuu?] Se näyttää siltä, että vain muutaman eurooppaoikeuden tulkitsijan perusteella me emme voi vielä todeta tätä selkeäksi. Sen osalta totean omalta osaltani, että mielestäni talousvaliokunnan lausunnossa on virheellinen ilmaisu, ja jos voisin sitä korjata, niin puuttuisin siihen nyt viisaammilla aivoilla. Muutoksia tarvitaan myös harmaan talouden torjuntaan, kuten valiokuntakin totesi. Tullin verovälttelyarvio alkoholin kohdalla on noin 100 miljoonaa euroa. Se johtuu siis siitä, että Tulli ei saa tehdä pistokokeita EU:n sisämarkkinoiden osalta kolmansista maista tuleville tuotteille. Siksi valvonta on tehotonta, eikä hallitus esittänyt siihen parannusta. Onneksi kuitenkin tämä valiokunnan pohja esittää. — Lämmin kiitos.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Tässä salissa ei enää riitoja saa aikaan, kun täällä on kaksi edustajaa, yksi hallituksesta ja yksi oppositiosta. Edustaja Valtolan kanssa on ollut mukava toimia sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, mutta kommentoin niitä kysymyksiä, mitä hän tuossa esitti. Demareita en minäkään sörki — en ota heidän kannoistaan selvää, joten vastatkoon itse vaikkapa huomenissa niihin asioihin. Ennusteitahan on potkittu eteenpäin nyt kolmisen vuotta. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa on jatkuvasti ennustettu parempaa aikaa ja nousua, investointeja, mutta ennusteita on potkittu eteenpäin. Erityisesti tämä on kuormittanut, koska odotetaan kasvua ja kun petytään, niin sitten myöskin siirretään investointeja ja toiveita ja odotuksia eteenpäin. Ajattelen, että en lähtisi ennustamaan nyt vielä ihan valtavaa kasvua. Kuitenkin aika moni mittari näyttää siltä, että sellaista ei ole saatavissa myöskään syksyn osalta. Hallitus on luvannut satatuhatta uutta työpaikkaa — se on vakavasti pakkasella. Hallitus on luvannut velkaantumisen taittamisen — se on vakavasti pakkasella. Hallitus on luvannut kuuden miljardin säästöt — ne eivät tule toteutumaan. Ajattelen, että ei kannata luvata sellaisia asioita, mitä ei pysty täyttämään, ja siitähän tässä välikysymyksessä on kyse, kyetäänkö johtamaan tämän maan taloutta ja työllisyyttä. Aikaa on annettu neljä vuotta. Siinä ajassa mittarit pitäisi saavuttaa, ja jos niitä ei saavuta, sitten pitäisi yhdessä sanoa, että nämä eivät tule täyttymään ja keksiä parempia keinoja, että maaliin pääsee. Tälle maalle ei riitä kunnianhimoksi se, että palataan normaaliin, vaan tämä maa vaatii kunnianhimoisen tulevaisuuden. Minä olen aivan varma, että sellainen saadaan yhdessä rakennettua: valoisa tulevaisuus tälle maalle. Se edellyttää inhimilliseen pääomaan investoimista, erityisesti osaamiseen, koulutukseen, vauvoihin. Olemme tänään kuulleet Vauvarahasto-avauksen, ja toivon vahvasti, että se voisi olla yhteinen puolueiden jakama positiivinen avaus. Se, että saisimme 17 000 lasta enemmän tähän maahan joka vuosi, lienee kuitenkin tavoite, josta voimme yhdessä haaveilla, tai se, että saisimme esimerkiksi esikoisia syntymään enemmän. 82 prosenttia syntymättömistä lapsista selittyy sillä, että esikoiset eivät synny tähän maahan. Ajattelen, että tämä rahasto voi olla yksi ratkaisu siinä. Tai sitten tämä energiapolitiikka: Samalla voimme lisätä turvallisuutta, saada kasvua aikaan. Lopetetaan se pähkinänkuorien raahaaminen sieltä Afrikasta. Aletaan tekemään sellaista energiapolitiikkaa, joka nojaa vahvasti alueisiin, lähienergiaan, vetyyn, biokaasuun, erilaisiin pienydinvoimaratkaisuihin. Luotetaan siihen, että teknologia auttaa meitä. Niin se on kerta toisensa jälkeen osoittautunut, että tulevaisuus on valoisa, kunhan uskallamme myös investoida ja lähdemme tosiasioiden pohjalta, emme kuvitteellisten lukujen pohjalta.

Arvoisa herra puhemies! Huomaan, että keskustelussa olemme toistuvasti sekoittaneet suhdanteista toipumisen ja kestävän talouskasvun. Haluan omalla puheenvuorollani vielä näin illan päälle, varttia vaille 11, kuvata sitä, miten nämä eroavat toisistaan. Nyt näemme tuskaisen hidasta suhdanteista toipumista. Siis esimerkiksi tämä edustaja Niemisen kehuma Nordean korttidata: me näemme, että ostokyky palaa pikkuhiljaa. Jonkin verran investointeja tulee, ja niitä on täällä ehditty kehumaan. Mutta ei tämä kuitenkaan vielä maksa velkajarrua tai saa meidän talouttamme siihen kuntoon, mihin oletan, että yhdessä haluamme päätyä. Se on hyvä alku mutta ei riitä alkuunkaan. Ei näin hienon maan tulevaisuutta voi rakentaa näin heppoisen talouskasvun varaan. Kun hallitus ei ole täyttänyt yhtään talouden tai työllisyyden tavoitettaan, on mielestäni selvää, että tulisi silloin tarkastella, mitä muutoksia politiikassa pitää tehdä, että tähän pitkäjänteiseen talouskasvuun päästään kiinni. Pitkäjänteinen talouskasvu tulee tuplata. Se on minusta selviö. Se perustuu tietenkin siihen, että talouden tuottokyky oikeasti paranee, esimerkiksi työn tuottavuus kasvaa. Tähän voisimme päästä keskustan esittämällä tekoälyhypyllä, mutta se edellyttää voimakkaita investointeja vaikkapa jatkuvaan oppimiseen, jota hallitus on ikäväkseni ajanut alas, siis vapaaseen sivistystyöhön ja jatkuvaan oppimiseen. Me tarvitsemme uusia innovaatioita, ja niiden osalta meidän pitää huolehtia siitä, että tutkimuksen ja kehittämistoiminnan lisäksi nyt poissyöty innovaatiorahoitus myös jatkossa tulee huomioiduksi. Teknologia kehittyy. Miten pysymme sen tahdissa? Nyt tarjoamme hyvinvointialueille teknologialääkkeitä mutta emme kuitenkaan tarjoa rahoitusta tämän teknologiahypyn tekemiseen. Sen sijaan leikkaamme kaksi miljardia pois. Näiden toimien pitäisi toimia käsi kädessä sen kanssa, mistä me oletamme, että se kasvu lähtee. Yritykset investoivat, ja sen takia pieniä ja keskisuuria yrityksiä tulisi kirittää. Tähän keskusta on esittänyt Viron veromallia, jolloin voisimme saada kasvua aikaan myös pienissä yrityksissä. Tämä edellyttää myös riittävää työvoimaa, ja sen takia olen järkyttyneenä seurannut, miten hallitus on sanonut ei myös korkealle osaamiselle. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulu palautti kaksi ja puoli miljoonaa euroa lukukausimaksuja sen takia, että opiskelijat eivät päässeet tähän maahan. Tämä ei ole kestävää maalle, jossa syntyy 40 000 lasta vuosittain. Siis korkeakouluun ei päästy. Mietin myös sitä, että pähkinänkuorten raahaaminen Afrikasta Helenin kattiloihin ei tietenkään ole mitenkään järkevää tässä maassa. Voisimmeko tuoda tolkkua energiapolitiikkaan, rakentaa vahvaa lähienergiaa, luottaa biokaasuun, [Puhemies koputtaa] keventää normitusta ja sitä kautta luoda kasvua tälle maalle?

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ministeri kuvasi, miten sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta on saatu kuriin — tai en muista, mitä termiä käytitte — mutta se tarve sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksessa on pienentynyt. Alijäämien kattamisessa on onnistuttu. Sehän on tietenkin onnistuminen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistumiselta, ja on yhdessä tunnistettu, että tämän mallin peruspalikat ovat kunnossa. Mutta siitä olen kyllä täysin eri mieltä, että kyllä meidän pitää yhdessä katsoa peiliin, että kahden miljardin euron säästöt sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat olleet äkkivääriä ja ovat aiheuttaneet tilanteita, että hoitojonot ovat kasvaneet ja toisaalta hoitoon hakeutuminen on viivästynyt. Tähän vaikuttavat esimerkiksi nämä asiakasmaksut Nyt saan viestiä hyvinvointialueilta. Suomessa on yli 300 keskustan aluevaltuutettua ympäri Suomea, ja he tuovat viestiä siitä, että hallituksissa joudutaan nyt oikeasti puntaroimaan sitä, että kun on laitettu niin kohtuuttomat asiakasmaksut — siis 80 euroa peruskäynti erikoissairaanhoidossa, synnytys saattaa maksaa jopa tonnin tässä maassa — niin tämä ei ole kohtuullista. Miten, ministeri, kommentoitte, mitä näille maksuille voidaan tehdä, että hoitoon hakeutuminen olisi parempaa?

Arvoisa herra puhemies! Asiakasmaksujen korotuksissa ollaan menty jo liian pitkälle. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa synnytykset. Me olemme kaikki samaa mieltä siitä, että vauvoja tarvitaan. Me olemme myös varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että kaikilla pitää olla varaa vauvoihin ja synnytyksiin. Ei pidä joutua pelkäämään synnyttämistä. Nythän tilastot jo todistavat, että hyvin pärjäävät saavat lapsitoiveensa toteutettua ja he, joilla on pienempi tulotaso, eivät. Erikoissairaanhoito maksaa jatkossa lähes 80 euroa per käynti. Jos päädyt sektioon, se maksaa lähes 260 euroa. Ja kun haava pitää hoitaa ja imetys saada sujumaan siellä sairaalassa, kun kotona se on monesti haastavampaa, niin lisäpäivilläkin on hintansa. Siis synnytys saattaa maksaa jatkossa jopa tonnin tässä maassa. Tämä ei ole kohtuullista, ja se on tismalleen päinvastainen suunta kuin millaisena hallitus kuvailee [Puhemies koputtaa] lapsimyönteistä yhteiskuntaa. Arvoisa ministeri Rydman: ettekö te voisi rajata edes hätäsektioita tämän ulkopuolelle?

Arvoisa herra puhemies! Suomi on juuri niin vahva kuin miten se pitää huolta lapsistaan, erityisesti heikommassa asemassa olevista lapsistaan eli lastensuojelun asiakkaista. Ajattelen, että on huomionarvoista, että THL on tutkinut, että käytännössä vain kaksi hyvinvointialuetta täyttää lain kirjaimen. Asiakkaita on noin 48 lastensuojelun asiakasta per sosiaalityöntekijä tällä hetkellä Suomessa, ja käsittelyajat ylittyvät noin kolmasosalla asiakkaista — lapsista erittäin haavoittuvassa tilanteessa. Tilanne hyvinvointialueilla on karmiva. Tähän ovat tietenkin vaikuttaneet hyvinvointialueiden massiiviset leikkaukset, mutta toki myös se, että palveluita on heikennetty. Tarvitsisimme voimakasta toimintakulttuurin muutosta. Tiedän hyvinvointialueita, millä esimerkiksi perhehoidossa olevia lapsia on kotiutettu isoihin laitosyksiköihin. Tämä ei ole oikea suunta. Voisiko Suomi siirtyä Ruotsin suuntaan, missä noin 71 prosenttia lastensuojelun asiakkaista on perheolosuhteissa? [Puhemies koputtaa] Se olisi ehdottomasti inhimillisempi ratkaisu.

Lämmin kiitos, arvoisa puhemies! Yritän pitää puheenvuoroni erittäin lyhyenä, jos joku muukin vielä ehtisi puhumaan tärkeästä aiheesta. — Edustaja Strandmanille lämmin kiitos aiheen esille nostamisesta. On erittäin ajankohtaista ja tärkeää, että tästä oppilashuollosta ja ylipäätään lasten tuen tarpeesta käydään keskustelua. Tiedonsaannissa on totta totisesti kehittämistä, ja mikäli se on lainsäädännöllisesti ratkaistavissa, niin tuen tällaisia muutoksia ilman muuta. Oma kokemukseni kuitenkin yläasteen opettajana on pitkälle ollut se, että kyse on paljon myös siitä käytännön työstä, miten toimintakulttuurissa mahdollistetaan tiedonsaanti. Lakihan ei kiellä millään tavalla esimerkiksi sellaista keskustelua pöydän ympärillä, jossa kaikki ammattilaiset ovat yhtä aikaa ja yhtä aikaa jaetaan tietoa lapsen tilanteesta ja käydään keskustelua sen kehittämiseksi, ja kannustan kouluyhteisöjä kehittämään näitä oppilas- ja opiskelijahuoltotapaamisia siihen suuntaan, että tieto liikkuisi ja tällaisia esteitä ei olisi. Sitten mitä tulee tähän hallinnolliseen uudistukseen elikkä hyvinvointialueiden perustamiseen ja siihen, että kuraattorit ja psykologit siirtyivät hyvinvointialueiden palvelukseen, niin olin itse sitä vastaan aluksi ja ajattelin, että se ei ollut järkevä siirto. Nyt kun se siirto on tehty, ajattelen, että näiden ammattilaisten työn järjestämisen kannalta on järkevää, että emme jatkuvalla siirrolla siirrä heidän työnantajaansa ja työsuhteitansa. On kehitettävissä nykymallissa niin, että kuraattorit ja psykologit ovat saatavissa jokaisessa koulussa ja aina lasten ja nuorten läheltä, ja tähän suuntaan sitä pitäisi kehittää, toki lähipalvelua laajasti kunnioittaen. Sitten korostan vain lopuksi, että tätä yhteisöllistäkin oppilas- ja opiskeluhuoltoa todella tarvitaan. Nimittäin tämä ennalta ehkäisevä työ, ryhmäytyminen ja erityistarpeiden havaitseminen lähtee pitkälti siitä arjesta. Lapsi on aina osana yhteisöä ja osana kaveriporukkaa, ja silloin kun häntä pystytään tukemaan siinä ympäristössä, tilanne on kaikkein paras. Toivon hallitukselta, että tarkastelette vielä tilannetta. Nimittäin kuulin, että näiden uusien muutosten seurauksena esimerkiksi pienryhmiä kotiseudullani on lakkautettu, eli on tulkittu niin, että pienryhmiä ei voi olla, koska laki määrittelee niin, että tietty määrä tämmöisiä lapsia ja nuoria, joilla on tarpeita paljon, voi olla samassa ryhmässä, ja sitten pienryhmiä on lakkautettu. Ajattelen, että pienryhmät ovat kuitenkin tosi hyvä tapa järjestää opetusta sellaisissa tilanteissa, joissa tarpeita on.

Arvoisa herra puhemies! Viikko sitten Ylellä hoitajat kertoivat, miksi vanhusten epäselvät kuolemat laitoksissa eivät yllätä. Eihän tällaista saa tapahtua. Tilanne herättää kysymyksen: millaista vanhuuden turvaa pahoin velkaantuva Suomi vanhuksilleen tarjoaa? Vierailin myös hoivakodissa Sysmässä, jonka lämmin tunnelma alleviivasi minulle sitä, että hoitoalan ammattilaiset ovat rautaa. Heitä tarvitaan, ja he todellakin osaavat työnsä. Keskustan kanta on varsin selvä: vanhenemista ei pidä joutua pelkäämään. Meidän on tehtävä yhdessä kaikkemme, että vanheneminen on turvallista ja arvokasta Suomessa. Siksi perussuomalaisten ja uuden ministerin esiintulo tuntuu kylmäävältä: leikkauksia, leikkauksia jälleen kerran, leikkauksia lisää. Hallituksen suurin leikkauskohde on ollut meidän vanhuksemme. [Perussuomalaisten ryhmästä: Viime viikolla se oli lapsiperheet!] Ainoa hallituksen visio sosiaali‑ ja terveyspalveluille on keskittää ja näivettää. Korjausliikkeitä on välttämätön tehdä. Arvoisa ministeri, aiotteko te perua juuri eduskuntaan tuomanne [Puhemies koputtaa] lähes 400 miljoonan euron leikkaukset sosiaali‑ ja terveyspalveluihin?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä perussuomalaisten linja on täällä tullut jo selväksi, ja se jatkui tässä. Tällä kertaa syylliset olivat EU, Venäjä ja pankit, joskus joku muu, ja lopuksi sitten maahanmuutto. Ministeri jo ensimmäisessä puheenvuorossaan kertoi, että näistä työttömistä työnhakijoista on 15 prosenttia ulkomailta tulevia, ja heistä suurin osa ukrainalaisia, joita me emme ole kyenneet tässä tilanteessa työllistämään, vaikka he ahkeraa väkeä ovatkin. Syy, miksi pyysin puheenvuoron: Erityisesti aikuiskoulutustukeen haluaisin vielä palata, kun huomaan, että ahkera ministeri Talvitie, jota suuresti arvostan, on vielä salissa. Ajattelen, että tämä jatkuvan oppimisen ja oppimisen linkitys ylipäätään tähän työllistymiseen on erittäin kriittinen aikana, jolloin erityisesti tämä tekoäly muovaa työmarkkinoita ja uuden osaamisen tarve kasvaa jatkuvasti. Meiltä myös katoaa työpaikkoja tai sitten työpaikoissa vaaditaan korkeampaa osaamista kuin aikaisemmin, johtuen vaikkapa digitalisaatiosta tai sitten uusista teknisistä sovelluksista. Sen takia haluan kysyä aikuiskoulutustuesta. Tämähän oli tuki, jossa kouluttautui 30 000 ihmistä suunnilleen vuosittain, heistä 10 000 sote-alalle, 10 000 kasvatusalalle ja 10 000 sitten muille aloille, ja viimeisimmän kuulemani perusteella merkittävä määrä muun muassa metsäteollisuuden palvelukseen. Nimittäin tällaiset alat, jotka eivät välttämättä nuoria samalla tavalla houkuttele, ovat sitten tämän aikuiskoulutustuen kautta olleet merkittävä siirtymä, eli ihmiset sitten vaihtavat uraa sitä mukaa, kun ikää tulee. He ovat saattaneet havaita, että kun omalla alalla ei työllisty, niin esimerkiksi metsäteollisuus työllistää merkittävästi. Eli tämä on ollut tärkeä tuen muoto ja kriittinenkin, uskallan sanoa, jotta esimerkiksi erityisopettajia ja kätilöitä, monia tärkeitä ammattiryhmiä, on tähän maahan saatu. Mitä hallitus kaavailee aikuiskoulutustueksi? Ensin te kerroitte, että hallitukselta on tulossa uusi malli aikuiskoulutustueksi, jossa nämä väärinkäytökset on poistettu — teidän sanomanne mukaan väärinkäytökset on poistettu — ja tämä on uudistettu ja päivitetty malli. Sitten ministeri kertoi täällä, että tämä hoidetaan Jotpan rahoituksella eli jatkuvan oppimisen palvelukeskuksen rahoituksella ja että sinne on laitettu miljoonia lisää, ja sen takia sitten ei tarvita enää uutta mallia. Mutta nyt kun olen tutustunut tähän Jotpan palveluun, niin sehän on hyvin täsmäkoulutusta: siellä, täällä, tietyille aloille tai tietyille alueille. Se ei vastaa samaan tarkoitukseen kuin aikaisempi aikuiskoulutustuki, ja tämän vuoksi haluaisin kysyä, mitä tämän osalta tapahtuu. Sitten toinen asia vielä: opintolainat. Lukiosta valmistuvalla on nykyään 7 000 euroa keskiverroin lainaa, ammatillisesta koulutuksesta vähän enemmän, ja lukiosta jos valmistut, niin käytännössä valmistut vielä ilman minkäänlaista ammatillista osaamista. Eli mitä hallitus tälle tekee? Erityisesti toisen asteen lainat ovat mielestäni täysin kohtuuttomia. Myös toki korkea-asteella keskiverroin lainaa on 25 000 euroa, ja sen ennakoidaan nousevan aina 40 000 euroon asti hyvin piakkoin lähivuosina. Tähän kehitykseen pitäisi puuttua. Keskustalaisen pääministerin aikana 90-luvun laman vaikeimmissa tilanteissa tähän puututtiin, ja silloin luotiin opintoraha. Mikä on hallituksen ratkaisu tässä ajassa?

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus tuntuu löytävän syyllisiä: sosiaali- ja terveyspalveluiden toimimattomuus, vanhuspalveluiden vähäisyys on alueiden vika, ja jälleen kerran se, että ihmiset eivät saa työllisyyspalveluita, on alueiden vika. Tämä on kerrassaan kiinnostavaa. Esimerkiksi tämä esimerkkialue, jonka nostin, Päijät-Häme, jossa näitä työllistämisen palveluita on ollut mahdoton saada viime vuonna helmikuusta eteenpäin, on tyypillinen esimerkki alueesta, missä samaan aikaan työttömyysturvan kuntaosuuden eli niin sanotun sakkomaksun osuus on tuplaantunut eli noussut 40 miljoonaan euroon. Täällä ministeri kertoo, että alueiden pitäisi rahoittaa enemmän. Nämä alueet ovat erittäin vaikeassa tilanteessa niin taloudellisesti kuin inhimillisen tilanteen osalta. Tässäkin kaupungissa on Suomen suurin työttömyysaste tällä hetkellä. Kyllä minä ajattelen, että nämä ovat kysymyksiä, mistä myös valtion tulee kantaa oma osansa, ja pitää tunnistaa, että näillä valtion tekemillä päätöksillä on suora vaikutus siihen, että työttömyys on lisääntynyt, ja erityisesti tällä seudulla nämä konkurssit, esimerkiksi virheet pienten ja keskisuurten yritysten osalta, kotitalousvähennys, äkkijyrkkä alv-korotus tai monet muut hallituksen toimet ovat aiheuttaneet tilanteen, että ei uskalleta investoida ja työttömyys on kasvanut ja toisaalta olemassa olevat yritykset ovat kaatuneet. Tilanne on siis valtava inhimillinen mutta myös taloudellinen tragedia, ja toivoisin ministereiltä ymmärrystä myös alueiden tilanteeseen. Ei voi jättää yksin varsinkaan tilanteessa, jossa työllisyysalueet aloittivat toimintansa viime vuoden alusta. Ne aloittivat tammikuussa, rahat loppuivat helmikuussa, ja täällä ministeri sanoi, että olisi pitänyt rahoittaa enemmän. Kymmenen kuukautta olisi pitänyt rahoittaa kunnan pussista tilanteessa, jossa sakkomaksut ovat tuplaantuneet. Minusta se on aika härski pyyntö. Sitten mitä tulee oppimiseen, niin nyt pitää huomata — Suomessa on siis Euroopan korkein työttömyys tällä hetkellä, tilanne on karmiva myös valtakunnallisesti — että työttömistä kaksi kolmasosaa on toisen asteen tutkinnon varassa, ja tämä on minusta asia, mihin hallituksen kannattaisi kiireellisesti kiinnittää huomiota, ensinnäkin puntaroida uudestaan tätä aikuiskoulutustuen leikkausta. Koko järjestelmä ajetaan alas tämän vuoden loppuun mennessä, ja sen jälkeen sen nostaminen uudelleen kestää muutaman vuoden niin, että me saadaan se koko järjestelmä kasaan. Voisiko olla niin, että te edes jättäisitte sen järjestelmän henkiin, niin että seuraava hallitus voisi valita toisin? Toivon tätä. Sitten tämä oppisopimuskoulutettavien määrä, joka on kertakaikkisesti romahtanut tällaisessa tilanteessa, kun näitä oppisopimuspaikkoja on vaikea saada, niitä on jopa peruuntunut tämän vaikean työllisyystilanteen takia ja yritysten tilanteen takia. Voisiko tässä vivuttaa ja auttaa jollakin tavalla, että oppisopimuksiin päästäisiin? Ylipäätään se, että on leikattu 120 miljoonaa ammatillisesta koulutuksesta, on suuri virhe aikana, jolloin nimenomaan jatko-opiskelukelpoisuutta ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluun pitäisi parantaa.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat ministerit, hyvät kollegat! Tänään on tärkeä päivä, nimittäin tämän maan valoisat päivät ovat vielä edessä. Meidän tehtävämme on tietenkin muuttaa suuntaa, ja tällä hetkellä emme pääse kovin paljon kehumaan. Ei naurata: ei naurata tilanne valtakunnallisesti, mutta ei se naurata myöskään tuolla Päijät-Hämeessä, omassa maakunnassani. Kun katson lukuja, niin työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta minun maakunnassani on 15,7 prosenttia, siis Suomen surkein — 15,7 prosenttia. Valtakunnallisesti ollaan rajuissa lukemissa. Suomessa on Euroopan surkein työttömyys kaiken kaikkiaan. Täällä vedotaan suhdanteisiin tai sodan uhkaan, mutta siitä huolimatta Suomi on Euroopan surkeimmassa tilanteessa. Meillä on yhteensä 346 400 työtöntä työnhakijaa, mikä on 20 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Sanoisin, että kaikki kepeät puheet siitä, miten työttömien määrä ei ole paha tai on maahanmuutto tai joku muu selitys, ovat varsin kepeitä ottaen huomioon, että tilanne on karmiva kaikkialla Suomessa ja se on pahentunut. Ystäväni valmistui insinööriksi kaksi vuotta sitten. Hän on edelleen työtön. Toinen tuttuni jäi työttömäksi kolme vuotta sitten rekkakuskin hommasta — edelleen työttömänä. Kuljettajan ammattipätevyyskortti on vanhentunut. Se olisi vaatinut noin 500 euroa, että sen olisi saanut pidettyä voimassa. Digipiirturikortin — noin sata euroa — hän piti voimassa. Hän odottaa työtä, on erittäin motivoitunut siihen. Minulle läheinen ihminen, joka kasvattaa lastaan työttömänä, on avautunut siitä, miten harrastukset on pitänyt jättää, kun rahaa ei ole, tai miten lomat on peruttu ja lapsi kysyy: ”äiti, miksi kaveri pääsee, mutta minä en?” Sellaista on työttömän arki. On hyvin vaikea perustella, miksi esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotus on leikattu tällaisena aikana pois. Suomessa on alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita 42 300, eli 4 100 enemmän kuin vuosi sitten. Heistä olen erittäin huolissani. Kun valmistuu tällaiseen maailmaan, missä työttömyys on enemmänkin todennäköisyys kuin uhka, ajattelen, että se on vaikea tilanne lähteä kasvattamaan omaa ammatillista itsevarmuutta. Kun ensimmäiset vuodet joutuu kokemaan epävarmuutta omasta osaamisestaan, jos työtä ei löydy, sillä on helposti jäljet koko työuralle. Erityisesti kaikille työttömille nuorille haluan sanoa, että me olemme teidän kanssanne ja pyrimme yhdessä taistelemaan Suomea siihen asentoon, että teillä olisi tilaa tehdä töitä ja näyttää parhaanne. On huomioitava — ja keskustelussa on myös ehkä vähemmän nostettu esille sitä — että työttömistä suurempi osa on naisia tällä hetkellä monilla aloilla, kuten sosiaali- ja terveysalalla. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa irtisanottiin viime vuonna 300 sotealan ammattilaista, ja monet heistä ovat naisia. Ajattelen, että tämä työttömyystilanne osuu erittäin voimakkaasti naisiin. 1990-luvun laman aikaan pitkäaikaistyöttömien määrä oli korkeimmillaan 143 000, ja tästä luvusta ollaan enää vain muutaman tuhannen pitkäaikaistyöttömän päässä. Tilanne on erittäin valitettava, ja uskon ja toivon, että ministerit ottavat sen vakavasti. Esimerkiksi tämä nuorten seteli on tarjonnut näkymän siihen, että parempaa olisi edessä, mutta kun luvut ovat näin karmivia, niin se, että saamme sitä muutamalle, ei vielä auta meitä kokonaisuudessa. Työpaikat ovat tietenkin se valo, jota koko Suomi nyt tarvitsee. Työpaikat syntyvät siellä, missä lamppu syttyy aikaisin aamulla ja sammuu viimeisenä illalla: pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Sen takia keskusta on tarjonnut useita kasvutoimia, joista käyn muutaman teille vielä läpi. Palautetaan kotitalousvähennyksen ehdot ennalleen ja tehdään siitä entistä parempi tuplaamalla yksin asuvien ja yksinhuoltajien vähennysoikeuden enimmäismäärät. Tuntuva veronalennus eläkeiän täyttäneille työuran jatkamiseksi, ja veroale myös eläkkeellä töitä tekeville. Vastaantulo kunnille työttömyysturvan ja nuorten toimeentulotuen sakkomaksuihin, koska työttömyys johtuu valtakunnallisesta tilanteesta. Tai entä työnantajamaksujen keventäminen pitkäaikaistyöttömien ja nuorisotyöttömien palkkaamiseksi? Viimeiseksi totean: voisimmeko me esimerkiksi palauttaa kotitalousvähennyksen, parantaa sitä, [Puhemies koputtaa] tai varainsiirtoveron tilapäisellä alentamisella kiinteistöjen ja asunto-osakeyhtiöiden kaupoissa saada rakennusteollisuuden liikkeelle?