Kettunen Tuomas

Kunnioitettu rouva puhemies! Ainakin itselleni on kyllä antanut ajattelemisen aihetta tämä välikysymyskeskustelu, ja kiitoksia omaltakin osaltani. Vielä haluan, rouva puhemies, mennä sinne Itä-Suomeen, koska tämä on oikeasti turvallisuuspoliittinen kysymys, ja ihan vain tuoda esille sitä, minkälaisten välimatkojen maassa me eletään, siis yhden kaupungin alueella siellä Kuhmossa: Etelä-Kuhmossa on Jumin tila siellä Saunajärven suunnalla, ja sieltä Kuhmon keskustaan on 43 kilometriä. Tai sitten kun mennään sinne Pohjois-Kuhmoon, missä on toinen maitotila siellä ihan itärajan pinnassa, puhutaan Liekinvaarasta, niin sinne on Kuhmon keskustasta 73 kilometriä. Tämä kertoo vähän siitä mittakaavasta, minkälainen matka maitoautollakin kuljetaan, kun käydään hakemassa joka toinen päivä se arvokas suomalainen elintarvike sieltä talteen ja viedään se sitten jatkojalostukseen meijeriin joko Joensuuhun tai Lapinlahdelle. Pitkät ne on matkat — rouva ministeri on sieltä Pohjois-Savosta. Mutta tosiaan: Se, minkä takia vielä haluan tuoda esille tämän Jumin tilan ja Liekinvaaran tilan, on myös se näkökulma, että näitä kilometrejä kun katsotaan, niin kun edustaja Hemmilä toi esille nämä yksityistiet, niin samalla pitää puhua myös valtion teistä. Kyllä sinne pitää ennemmin satsata kuin sieltä lähteä leikkaamaan. Nyt nimittäin tämä tieverkon korjausvelka on nousemassa sen 200 miljoonaa euroa, ja samalla hallitus leikkaa sieltä yksityistieavustuksesta. Ne yksityistiet ovat välttämättömiä maatalouden ja puuhuollon kuljetuksille, eikä huoltovarmuutta kyllä voida rakentaa tämmöisten rapistuvien teitten varaan. Jotenka halusin vielä, rouva puhemies, muistuttaa siitä, että pidetään näistä teistä huolta niin kesällä kuin talvella, ja ennen kaikkea talvella sen talvikunnossapidon pitää olla asianmukaisella tasolla. Ensinnäkin on se tieliikenneturvallisuus, mutta sitten toinen asia on, että kun polttoaineen hinta nousee, niin siinä maitoautossa oleva polttoaine riittää tai siellä puuautossa oleva polttoaine riittää, kun tiet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten jos on lunta, kuulkaa, monta kymmentä senttiä siinä tien päällä, niin sitten sitä dieseliä vaan palaa pikkuisen enemmän. Onko se kenenkään etu? Ei ainakaan sen kuljetusyrittäjän etu. — Rouva puhemies, minä kiitän.

Rouva puhemies! Ajattelin, että en puheenvuoroa ota, mutta edustajakollega Kemppi vielä innoitti tässä omassa puheenvuorossaan, kun toi huoltovarmuuden esille. Kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, niin meidän tasavallassa se kokonaisturvallisuus tarkoittaa sitä, että myös Itä-Suomesta huolehditaan, Itä-Suomen asiaa pidetään yllä, mutta ennen kaikkea niitten tekojen kautta se Itä-Suomi tulee sitten konkretisoitua. Minkä takia tämän otan esille? Otan Itä-Suomen ja sen rajaseudun elinvoiman siitä näkökulmasta huomioon, että kun silloin aikoinaan Kuhmon ja Kainuun perukoilla maitoautoa ajoin, niin siellä rajan pinnassa oli useampi maitotila ja sieltä haettiin se maito. Mutta ennen kaikkea, sen suomalaisen ruuantuotannon lisäksi, he ovat elintärkeä yhteistyökumppani myös suomalaiselle rajavartijalle. Miettikääpä, kun siellä rajan pinnassa on niitä maitotiloja. Siellä samaan aikaan sitten huolehditaan siitä, että sitä raja-aluetta vähän niin kuin seurataan niitten viljelijöitten katseilla, mutta ennen kaikkea se on yhteistyökumppani sille rajavalvojalle siitä näkökulmasta, että talvisaikaan se taitaa olla siellä Kuhmon perukalla niitä ainuita toimijoita, joilla on heti valmius vaikka aukaista sinne rajan pintaan joku metsäautotie, jos rajaviranomainen pyytäisi sitä. Miettikää, miten kallis lasku se olisi yhteiskunnalle, jos se tienauraaja tai tienhoitaja pistetään sitten liikkeelle sieltä 60 kilometrin päästä Kuhmon keskustasta. Haluan tällä tuoda esille vain sitä, että on elintärkeää sen rajaviranomaisen kannalta, kokonaisturvallisuuden kannalta ja elinvoimaisen maaseudun kannalta, että siellä rajan pinnassakin on niitä maatilayrittäjiä, maitotilayrittäjiä, ennen kaikkea tuottamassa meille sitä kallisarvoista suomalaista puhdasta ruokaa mutta myös pitämässä huolta siitä, että rajaviranomaisen toiminta on mahdollisimman kivutonta ja sujuvaa, ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että siellä valot palavat ja on katseita, että pystymme sitten ennakoimaankin tarpeen vaatiessa siellä rajan pinnassa. Rouva puhemies! Itä-Suomen asia on tärkeä koko Suomelle, ja totta kai me keskustassa olemme pitäneet huolta siitä, että tämä niin sanottu Itä-Suomen ohjelma ei jää vain juhlapuheeksi vaan että se myös konkretisoituu rahana, euroina. Mutta sitten myös tämä erityistalousaluekokeilu: kyllä se on, kuulkaa, niin, että seuraavalla vaalikaudella ja tulevilla vaalikausilla pitää mennä siihen Puolan malliin, että koko itäisestä Suomesta tehdään yhtä erityistalousaluetta.

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Kunnioitettu rouva puhemies! Mukava nähdä teitä myös tälleen iltakeskustelussa. Keskusteluhan jatkuu tästä välikysymyksestä suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kyllähän tosiasia on niin, että meillä on EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, heikko maksuvalmius suomalaisilla maatiloilla, lähes neljä maatilaa päivittäin lopettaa toimintansa ja tieverkko rapautuu, niin kuin edustaja Hemmilä tuossa äsken toi ansiokkaasti esille. Yksityisteistäkin pitää muutama sana sanoa. Näistä asioista siis puhutaan tällä hetkellä välikysymyskeskustelussa, ja edustaja Hemmilä kyllä totesi, että tunnelma paranee iltaa kohti. Johtuukohan se siitä, että [Pertti Hemmilä: Väki vähenee!] toinen hallituskumppani, perussuomalaiset, ei ole täällä keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta? Mutta he kyllä keskustelevat tuolla iltapäivälehtien palstoilla tästä aiheesta, joka menee kyllä aika pahasti ohi. Nimittäin täällä on tämmöinen uutinen Iltalehdessä: ”Kansanedustajalta kuppi nurin joulukalentereista.” Perussuomalaisten Jaana Strandman on nimittäin ollut sitä mieltä, että joulukalentereita ei pitäisi tuoda vielä syyskuussa kaupan hyllyille. No, tämmöisistä aiheista kyllä löytyy jutun aihetta, mutta miksi ei löydy jutun aihetta siitä, että suomalaisella viljelijällä on aika ahdas tilanne tällä hetkellä kannattavuuden osalta? Toivoisin, että edustaja Strandman olisi täällä keskustelemassa niitten joulukalentereitten sijaan suomalaisen viljelijän pärjäämisestä ja ennen kaikkea siitä, mitä toimia vielä hallitus voi tehdä, että suomalainen viljelijä pärjää. Rouva puhemies! Sitten toinen mielenkiintoinen uutinen oli — en tiedä, huomasitteko — että pinaattipussista oli löytynyt sammakko. [Pertti Hemmilä: Ei pitäisi tuoda Puolasta!] Huomasiko edustaja Hemmilä tätä aihetta? Siis Puolasta asti tuodussa pussissa oli sammakko. Totta kai inhimillisiä virheitähän sattuu elintarviketuotannossa, myös suomalaisessa elintarviketuotannossa, mutta syy, minkä takia halusin tämän sammakkoasian ottaa tässä keskustelussa esille, on se, että kyllä meidän pitäisi suosia enemmän kotimaista, suomalaista viljelijää kuin sitä, että niitä sammakkopusseja tuodaan Puolasta asti. Kiitoksia edustaja Mehtälälle, olette ansiokkaasti tuonut esille sitä, kuinka paljon rahdataan ulkomaalaisia elintarvikkeita tähän maahan, kun meillä on suomalaisiakin, kotimaisia tuottajia. Rouva puhemies! Vielä tästä edustaja Hemmilän ansiokkaasta puheenvuorosta yksityisteihin liittyen: Kyllä, sinne pitää kohdentaa myös valtion tukea ja avustamista, koska näinhän siinä käy, että viljelijät siellä ovat sitten hoitamassa tätä hommaa, ja he muutenkin jo maksavat veroja, eivät pelkästään kiinteistöveroja vaan muitakin veroja, ja sitten he saavat palkkioksi sen, että he vielä joutuvat itse niitä teitä korjaamaan. Itse en tänä päivänä enää yksityisteitä näe muuta kuin sen ympäristöystävällisen dieselautoni ratista, mutta, edustaja Hemmilä, aikoinaan ajoin myös maitoautoa Kainuun perukoilla, ja sitä kautta olen saanut kokemusta myös raskaan kaluston liikenteestä. Täytyy sanoa, että se on huoltovarmuustekijä, se on monella tapaa turvallisuustekijä, että nämä yksityistiet ovat asianmukaisessa kunnossa. Se on myös ympäristöteko sitä kautta, että raskas kalusto käyttää paljon vähemmän polttoainetta, kun ne tiet ovat asianmukaisessa kunnossa niin kesällä kuin myös talvella. Mutta niitä yksityisteitä käyttävät maitoauton lisäksi — niin kuin, edustaja Hemmilä, totesitte — puuhuolto ja se Sotkamon Tommi Heikkinen, joka kolmessa tunnissa sen sata kiloa puolukkaa poimii tänäkin syksynä, sitä suomalaista superfoodia suomalaisen elintarviketeollisuuden hyväksi. Jos Tommi Heikkinenkin kuuntelee tätä, niin varmasti on tyytyväinen [Aleksi Jäntti: Ei kuuntele!] — ei varmaan kuuntele, mutta onneksi täällä on hallituspuolueitten edustajia, Jäntti, Lahdenperä, Hemmilä ja myös KD:ltä edustaja Östman, tätä arvokasta keskustelua käymässä suomalaisen ruoan, viljelijän ja elintarviketuotannon puolesta. — Puhemies! Tässäpä minun puheenvuoroni.

Kunnioitettu herra puhemies! Edustaja Östmanin puheenvuoroon kommentoin vähän myöhemmin, mutta haluan myös ministeriltä vastauksen tähän jo aiemmin esitettyyn kysymykseeni. Tosiaan me käymme tätä keskustan välikysymyskeskustelua. Välikysymyksen nimi on Suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantuminen, ja käymme keskustelua siitä vaarantumisesta. Kyllähän se on niin, että maaseudulla elävien turvallisuudentunnekin on vaarantunut varsinkin tämän suurpetopolitiikan osa-alueella. Siitä kyllä täytyy kiitos antaa tälle hallitukselle, että te olette ihan hallitusohjelmaan saaneet asianmukaiset kirjaukset siitä, että tätä suurpetopolitiikkaa ollaan saatu oikeaan suuntaan. Niin kuin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin tämän välikysymyskeskustelun alkupuolella todettiin, tämä suurpetoasia on saatu konkelon suunnalta kuriin ja se on ratkaistu. Mutta, rouva ministeri, minä vielä kerran kysyn ja toivon, että me tämän keskustelun päätteeksi saamme vastauksen tähän: Kun te, rouva ministeri, maa- ja metsätalousministeriötä johdatte, niin miksi teidän nimissänne poronhoitoalueen karhun kiintiömetsästysasetuksen lausunto lähti niin, että siellä edelleen on tämä poronhoitoalue matkassa, vaikka eduskunta on tästä päätöksen tehnyt ja maa- ja metsätalousvaliokunta on mietintöön ihan laittanut, että se poronhoitoalue sieltä lakipykälästä poistetaan? Miksi se lähti teidän nimissänne sinne ministeriön valmisteluun? Jos sitä pykälää on lähdetty muuttamaan niin, että se poronhoitoalue sieltä on poistettu ja sitä kautta tämä pykälä on muuttunut aika perustavanlaatuisesti, niin kyllähän pitäisi sitten lähteä myös ministeriössä valmistelemaan tätä valtioneuvoston asetusta niin, että uusi asetus tehdään eikä kymmenen vuotta vanhaa asetusta käytetä tässä karhun kiintiömetsästysasiassa. Miksi otan tämän asian edelleen keskusteluun? Sen vuoksi, että Itä-Suomessa muutamille paikkakunnille näitä karhun kiintiömetsästyslupia ei tullut, eikä myöskään tullut suojeluperusteisia lupia. Samaan aikaan siellä karhukanta on kasvanut niin isoksi, että sillä alkaa olemaan jo vaikutuksia elinkeinotoimintaan maatalouden suunnalla, mutta ennen kaikkea se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta maaseudun asukkaitten näkökulmasta. Toivoisin, että, rouva ministeri, te kertoisitte eduskunnalle, miksi olette päätynyt tähän ratkaisuun ettekä ole noudattanut eduskunnan tahtoa.

Kunnioitettu herra puhemies! Tulipa hyvä mieli tuosta edustaja Kallion puheenvuorosta, kun toitte esiin niitä konkreettisia asioita, mitä tulisi edistää turvetuotannon osalta. On hyvä, että se on nytten eduskunnan pöytäkirjaan kirjattu ylös lähetekeskusteluna. Tämä lähetekeskusteluhan käydään tämän kansalaisaloitteen pohjalta. Aloite on päivätty 4.2.2026, elikkä tämän vuoden helmikuun alussa tämän aloitteen ovat tehneet tämmöiset vastuuhenkilöt kuin Tapio Salminen, Maria Rautanen, Miika Mantela, Jouko Pahkakangas ja Hannu Isokääntä. Kiitoksia teille, että te olette tehneet tämän tärkeän kansalaisaloitteen, ja teille yli 50 000 suomalaiselle, jotka olette allekirjoittaneet tämän kansalaisaloitteen, että me pääsemme käymään tämän keskustelun tällä vaalikaudella täällä eduskunnassa. Ja kuten maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Elomaa totesi, tämä on vahva viesti. Tämä on vahva viesti aloitteentekijöiltä ja allekirjoittajilta, että tämä pitää nyt käsitellä Suomen eduskunnassa. En minäkään lähde kovin paljon näitä aikaisempia puheenvuoroja siteeraamaan, mutta totean vain, puhemies, että kun tämä lähetekeskustelu on käyty, niin tämä asiahan tulee käsitellä välittömästi talousvaliokunnassa. Tämähän menee talousvaliokuntaan. Talousvaliokunnan puheenjohtajana toimii kansanedustaja Vilhelm Junnila. Hän on perussuomalaisten kansanedustaja, joka on myös vahvasti ottanut kantaa turpeen puolesta ja allekirjoittaa varmasti tämän kansalaisaloitteen täysimääräisesti, joten toivon häneltä asianmukaista vakavuutta, että hän välittömästi ottaa tämän talousvaliokunnassa käsittelyyn ja tuo sen sitten tänne isoon saliin lopullisesti päätettäväksi. Siellä talousvaliokunnassa jäseninä ovat perussuomalaisten suunnalta myös Antti Kangas, Merja Rasinkangas, joka käytti ansiokkaan puheenvuoron tänään, ja myös Kaisa Garedew, joka myös on puhunut turpeen puolesta. Uskon, että he tulevat antamaan täyden tuen talousvaliokunnan puheenjohtaja Junnilalle, että tämä kansalaisaloite käsitellään sen mukaisella vakavuudella ja mahdollisimman nopeasti. Kuten, herra puhemies, tässä kansalaisaloitteessa todetaan, niin myös vuonna 2021, tosiaan viime vaalikaudella, meille tuli tänne eduskuntaan samantyyppinen kansalaisaloite, ja eduskunta käsitteli sitä kansalaisaloitetta, jossa vaadittiin turpeen luokittelemista uusiutuvaksi luonnonvaraksi. No, silloin se kansalaisaloite jäi käsittelemättä vaalikauden päättymiseen asti. Sittemmin päästökaupan kustannukset ovat kasvaneet merkittävästi, huoltovarmuuden merkitys on korostunut ja geopoliittinen toimintaympäristö on muuttunut aiempaa epävakaammaksi. Lisäksi Suomeen suunniteltujen ja jo rakenteilla olevien datakeskusten merkittävä sähkönkulutus lisää painetta sähköntuotannon riittävyyteen ja hintavakauteen sekä kasvattaa riskiä sähkönkäytön rajoitustoimille poikkeustilanteissa. Näin on kirjattu tähän kansalaisaloiteeseen tänne Perustelut-osioon, ja näin kävi vuonna 2021. Elikkä kansalaisaloite tuli tänne, mutta se haudattiin sinne valiokuntaan. Nyt ei saa käydä toista kertaa näin, että näin arvokas ja tärkeä kansalaisaloite haudataan valiokuntaan, mihin tämä on menossa. Nyt haluan, herra puhemies, että eduskunnan lähetekeskustelussa tästä käydään sitä keskustelua, että jos se on meidän vahva tahtotila, myös oppositiopuolue Suomen Keskustan suunnalta vahva tahtotila, että tämä pitää talousvaliokunnassa käsitellä ja on tuotava tähän isoon saliin käsittelyyn vielä ennen kuin tämä vaalikausi päättyy, niin sitä vahvaa tahtotilaa tulee talousvaliokunnan kunnioittaa. Ja mikäli tämä haudataan [Petri Hurun välihuuto — Juha Mäenpää: Kuka hautasi?] — mikäli tämä haudataan — talousvaliokuntaan, niin se on kyllä aika raskauttava asianhaara. Minkä takia painotan tätä, herra puhemies, omassa puheenvuorossani? Sen vuoksi, että hallituksessa on sellaisia puolueita, joilla on nyt mahdollisuus viedä tämä asia maaliin. [Petri Huru: Eikö viimeksi ollut?] Ja minä haluan muistuttaa teitä, hallituspuolueitten kansanedustajat... — Juuri näin, viime vaalikaudella ei ollut tarpeeksi tahtoa. Nyt sitä on, ja te tulette saamaan oppositiosta tälle vahvan tuen. — Tämä on nyt teidän käsissänne, mutta haluan vielä painottaa, että te tulette kyllä saamaan tälle tuen. Älkää haudatko tätä talousvaliokuntaan, vaan tuokaa tämä kallisarvoinen kansalaisaloite sitten valiokuntakäsittelyn päätteeksi tänne päätettäväksi, että saamme aidosti vietyä maaliin tämän tärkeän asian, joka on iso, merkityksellinen asia suomalaiselle huoltovarmuudelle, turvallisuuspolitiikalle, mitä edustaja Hänninen on monessa puheenvuorossa ansiokkaasti tuonut esille. Tuokaa se tähän lopulliseen käsittelyyn, että saamme vietyä tämän asian maaliin ja ne yli 50 000 suomalaista, jotka ovat tämän kansalaisaloitteen allekirjoittaneet, saavat asianmukaisen päätöksen tälle asialle.

Niin, herra puhemies, vielä paikalta puheenvuoro, koska edustaja Viljaselta oli erittäin painava ja arvokas puheenvuoro tästä asiasta. Mitä tähän vielä tulee, niin me olemme erittäin huolissamme täällä keskustan suunnalla tästä menettelytavasta ja toimintatavasta, kuinka tätä asiaa on käsitelty ja kuinka tätä asiaa viedään eteenpäin. Keskusta onkin esittänyt, että tähän lakiin lisätään Ruotsin mallin mukaiset kansalliset reunaehdot ennallistamissuunnitelman laadinnalle. Jos näitä ei tule, niin ihmeissämme tulemme olemaan. Ja kyllä tätä suunnitelmaa laadittaessa olisi 1) hyödynnettävä täysimääräisesti tämän EU-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara, 2) vältettävä kansallisia lisävelvoitteita, ettei tulisi lisälaskuja, 3) minimoitava maanomistajille, yrityksille ja yhteiskunnalle aiheutuvat haitat ja 4) huomioitava vaikutukset huoltovarmuuteen, ruuantuotantoon, energiantuotantoon, metsätalouteen ja aluekehitykseen. Ja vielä, puhemies, ihan tämmöinen asia — haluan käyttää lyhyenä tämän viimeisen puheenvuoron — että kyllä Suomen Keskusta pitää myös maanomistajien oikeusturvaa vakavasti puutteellisena tämän asian osalta. Vaikka suunnitelma ei muodollisesti asettaisi käyttörajoituksia, niin sillä on tosiasiallisia vaikutuksia investointeihin, maankäyttöön ja omaisuuden arvoon. Nämä vaikutukset tulee estää jo tämän ennallistamissuunnitelman laadintavaiheessa. Me olemme nyt huolissamme, kun tämä asia delegoidaan sinne ympäristöministeriön uumeniin, ja sieltä kun se sitten valmiiksi tulee, niin valtioneuvosto tämän hyväksyy. Minun mielestäni edustaja Viljanen käytti kyllä painavan ja asiallisen puheenvuoron tässä siitä, miten tässä sitten pahimmillaan tulee käymään. Puhemies! Toivossa on hyvä elää.

Kunnioitettu herra puhemies! Edustaja Hoskonenkin jäi vielä kuuntelemaan tätä puheenvuoroa, ja toivottavasti kuuntelette kaikki loputkin puheenvuorot, koska nyt käsitellään niin tärkeää aihepiiriä. Kyllä, totean heti tähän puheenvuoron alkuun, että kun katsoo tuota täysistuntosalia, niin hallituspuolueitten edustajista ainoastaan edustaja Hänninen, Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja Oulusta, on paikalla, [Juha Hänninen: Paikalla!] ja totesitte tosiaan, että luonto, talous ja turvallisuus ovat tasapainossa, mutta olen teidän kanssanne hieman eri mieltä siitä lausumasta, minkä tähän keskusteluun jätitte. No mutta, herra puhemies, aloitanpas näin, että katselin tuossa YouTubea, ja siellä oli tämmöinen podcast-ohjelma, ja siellä podcast-ohjelmassa oli euromeppi Sebastian Tynkkynen — Tynkkynenhän on myös ollut perussuomalaisten kansanedustaja ja perussuomalaisen puolueen varapuheenjohtaja — ja hän totesi näin tässä podcast-ohjelmassa: ”Meidän ansiosta hallitusneuvotteluissa saatiin niin paljon läpi maahanmuuttopolitiikassa kiristyksiä, että oltiin valmiita siihen, että laitetaan tällainen symbolinen luku 2035, että Suomi tulee olemaan hiilineutraali siihen mennessä, mutta mitään toimia sen eteen, et siihen oikeasti tullaan pääsemään, niin me ei suostuttu kirjaamaan. Eli kokoomuslaiset sai sen läpi, et ne saa sen hyveposeerauslukeman sinne hallitusohjelmaan, ja me saatiin se läpi, et Suomen kilpailukykyä ei rampauteta minkään niinku haitallisten ilmastotoimien kautta vaan annetaan markkinoiden hoitaa. Mut tosiaan tätä hyveposeeraamista tosiaan tapahtuu, ja hyvä, et kokoomus oli tyytyväinen tähän. Saivat sen yhden luvun sinne, mut ei tulla pääsemään siihen varmasti, koska mitään toimia sen eteen ei kirjattu.” Näin totesi euromeppi Sebastian Tynkkynen podcast-ohjelmassa, ja tämä podcast-ohjelma on vissiin melko tuorekin. Suosittelen edustajia käymään siellä YouTubessa katsomassa tämän ohjelman. Tosiaan tämähän on tämän hallituksen meno ollut sen kolme vuotta, että pääministeripuolue hyveposeeraa ja perussuomalaiset tekevät sitten, mitä tahtovat ja mitä sattuu. Näin siinä, kuulkaa, kävi, että maahanmuuttopoliittisten kirjausten myötä sitten myydään aika iso osa suomalaista luontoa ja sinne maahanmuuttopolitiikan alttarille sitten näköjään uhrataan myös omistajuus, näköjään myös tämä ennallistamisasetuksen myötä tuleva kansallinen ennallistamissuunnitelma. No, tätä, puhemies, perussuomalaisten touhua kun katsoo, niin eihän tässä ole päätä eikä häntää. Vielä viime vaalikaudella perussuomalaiset olivat täysin tätä ennallistamisajatusta vastaan. Valtaan päästyään, nyt kun ovat kolme vuotta olleet, kritiikki on sulanut kokonaan, eikä täällä ole yhtään perussuomalaista kansanedustajaa puolustamassa tätä heidän esitystään. Esimerkiksi kesäkuussa 2023 perussuomalaiset tukivat ennallistamisneuvotteluiden jatkamista, ja meno on kyllä ollut siellä ja sen jälkeenkin melko omituista. Puhemies! Viime torstainahan täällä käytiin kyselytunti, ja kyselytunnilla Suomen EU-politiikasta vastaava pääministeri Petteri Orpo oli täysin kuutamolla koko tästä asiasta, mitä me käsittelemme täällä. Vai oliko se jo pari viikkoa sitten, aika menee niin nopeasti — pari viikkoa sitten. No, hän tosiaan väitti, että eduskunta pääsee ottamaan kantaa tähän ennallistamissuunnitelmaan ja lopulliseen päätökseen, mutta tilannehan on aivan toinen. Huomennahan me sitten äänestelemme näistä lausumista, mitä edustaja Kallio esitti ja mitä edustaja Mehtälä kannatti. Ne ovat todella hyviä lausumia, ja toivoisinkin, että edustaja Hänninen katsoo vielä ne lausumat, varsinkin tämän lausuman numero 7. Lukaisen sen edustaja Hänniselle ihan ääneen: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta ennen sen toimittamista Euroopan komissiolle sekä selonteon lopullisesta ennallistamissuunnitelmasta ennen sen hyväksymistä valtioneuvostossa.” Kyllähän tässä nyt tulee käymään niin huomenna, jos tämä menee ilman näitä lausumia lävitse, että tämän asian osalta Suomen eduskunta antaa delegoinnin niin, että ympäristöministeriö tekee tämän kansallisen ennallistamissuunnitelman ja sitten valtioneuvosto sen hyväksyy. Se ei käy enää täällä eduskunnan käsittelyssä. Minun mielestäni, herra puhemies, tämä on hyvin, hyvin omituista siitä näkökulmasta katsottuna, että tämä ennallistamissuunnitelma, mitä me nyt käsittelemme, ohjaa luonnontilan parantamista aina sinne vuoteen 2050 asti ja se ulottuu metsiin, soihin, vesistöihin, maatalousympäristöihin, kaupunkiympäristöihin. Siitä näkökulmasta katsottuna puhumme niin, niin isosta asiasta, että on sangen omituista, että tämän kyseisen asian sitten valtioneuvosto hyväksyy eikä sitä tuoda millään tavalla eduskunnan suuntaan. Herra puhemies! Tällaista tämä politiikka on. Toiset hyveposeeraavat, ja toiset sitten myyvät omat periaatteensa.

Rouva puhemies! Maaninka myös mainittu tässä keskustelussa, ja tosiaan siellähän se on Pohjois-Savon suunnalla. Tässäpä se nyt kuullaan keskustelun aikana, kuinka vuosien saatossa, kun tämä valkoposkihanhikanta on päässyt näinkin isoksi, ovat sieltä edustaja Hoskosen mailta sinne ihan Maaninkaan asti nämä valkoposkihanhihaasteet ja -ongelmat sitten tulleet. Mikä tässä on ollut se syy ja seuraus, niin sehän johtui siitä, että viime vaalikaudella tehtiin vain näitä hanhipeltojärjestelmiä ja tehtiin kaikennäköisiä paukkujärjestelmiä ja yritettiin karkotella näitä hanhia. Kyllä minä olen sitä mieltä, että tämmöinen suojametsästys varmasti on paljon, paljon parempi systeemi ja järjestelmä kuin tämä aikaisempi järjestelmä. Halusin tämän puheenvuoron ottaa ihan vain sen vuoksi, kun edustaja Hoskonen käytti jälleen kerran tämän aikaisemman puheenvuoron aika ansiokkaasti nostaen huoltovarmuuden, huoltovarmuuden näkökulman. Edustaja Siponen tuossa totesi, että kun siellä Maaningallakin viljelijä kutsuu kansanedustajan katsomaan, kuinka tämmöinen hanhitokka tuhoaa pellon, niin kyllähän se asettaa aikamoisen haasteen sille viljelijälle, että kuinkas sitten se huoltovarmuus ja ruokaturva hoidetaan näitten peltojen osalta, kun hanhet tulevat ja syövät kyseiset peltoalueet. No, mitä itsekin metsästäjänä metsästysharrastusta harrastan, niin mielenkiinnolla nyt seurataan, miten tämä tämmöinen suojametsästys sitten tähän haasteeseen tulee puremaan. Uskon, että asianmukaisella tavalla.

Kunnioitettu herra puhemies! Vielä intouduin käyttämään tästä alueellisesta tasa-arvosta ja siitä näkökulmasta puheenvuoron. Nimittäin siis nuorten unelmienhan ei pidä olla siitä kiinni, mihin sattuu syntymään tässä yhteiskunnassa, asuitpa Keski-Pohjanmaalla tai siellä Kainuun perukoilla tai Lapissa tai sitten täällä pääkaupunkiseudulla, vaikka Kallion lähiössä. Ei saa jäädä siitä kiinni, mihin nuori syntyy. Siitä näkökulmasta haluan vielä käyttää tämän puheenvuoron, että sitä mahdollisuuksien tasa-arvoa tulee edistää tämän talon päätöksenteolla ja päätöksillä niin, että nuoret saavat asianmukaisia mahdollisuuksia eri puolilla Suomea. Olen kiitollinen siitä, että itse olen saanut siellä Itä-Suomessa rajaseudulla asianmukaisen koulutuksen täysi-ikäisyyteen asti ja sitten käynyt armeijat ja sen jälkeen vielä kouluttautunut ammattikorkeakoulussa siellä Itä-Suomessa, ja näin ollen se osaaminen on kehittynyt. Haluan, että samanlainen yhteiskunta myös tänä päivänä syntyvälle suomalaiselle on mahdollinen sitten tulevaisuudessa. Edustaja Jukkola on aivan oikeassa: kun puhutaan julkisesta taloudesta ja sen tasapainottamisesta, niin tämähän pitää saada kuntoon ihan ensimmäiseksi, että saadaan näitä mahdollisuuksia. Mutta samaan aikaan myös aluepoliittisesta näkökulmasta politiikan pitää olla hajautettua eikä keskitettyä politiikkaa, mitä nyt tämä nykyinen hallitus on harjoittanut. Te toitte tässä nyt Fingridin esille äskeisessä omassa puheenvuorossanne ja Keski-Pohjanmaan mahdollisuuksia. Olen siitä myös tyytyväinen, että siellä länsirannikolla teollisuus on kehittynyt, ja eritoten kun sähköistyvä yhteiskunta ja teollisuus tarvitsevat paljon sähköä, niin siellä kyllä voimalinjat ovat asianmukaisella tasolla, mutta sitten kun katsotaan itäistä Suomea, niin eihän Pohjois-Karjalassa tällä hetkellä ole sitä 400 kilovoltin linjaa, joka mahdollistaisi näitä teollisia investointeja, tulevaisuuden investointeja ja eritoten energiainvestointeja, olipa kyse sitten tuulimyllyistä tai aurinkopaneeleista, vetytaloudesta puhumattakaan. Jotenka tästä näkökulmasta, kun tämä hallitus tekee tämän vaalikauden viimeisiä päätöksiä: kääntäkää kurssi. Kääntäkää kurssi niin, että se on ajatellen koko Suomen kehittämistä ja ajatellen seuraavia valtiopäiviä ja seuraavaa vaalikautta. Kyllä se kurssi on käännettävä lopullisesti niin, että koko Suomea kehitetään — ihan turvallisuuspolitiikan, huoltovarmuuden ja ennen kaikkea hajautetun energiantuotannon näkökulmasta, mikä sitten luo niitä työpaikkoja, ministeri Poutala, nuorille näihin tulevaisuuden ammatteihin.

Kunnioitettu herra puhemies! Olin jo lähtemässä tästä täysistuntosalista ja ajattelin, että minun osaltani puheet on tänään pidetty, mutta edustaja Jukkola sitten käytti tuolta puhujapöntöstä sellaisen puheenvuoron, että minun on tähän vastattava. Herra puhemies! Edustaja Jukkola puheli siihen suuntaan, että minä, Kettunen, olisin täällä hälyttämässä Kekkosta apuun. Totean vain näin, että se hälytysnumero on ollut jo aikapäiviä Museoviraston hallinnassa ja hallussa, sieltä Kekkosen ajoista on jo niin pitkä aika. Mutta niistä Kekkosen ajoista kannattaisi edustaja Jukkolan jotain oppia, ensinnäkin poliittista yhteistyötä. Silloin Kansallinen Kokoomus tuki vaikeina aikoina tasavallan presidentti Kekkosta, ja silloin yhteistyöllä saatiin asioita aikaiseksi. Ja mitä tulee tähän Urho Kaleva Kekkoseen, Kainuun poikaan, niin Kekkosella oli tapana tarttua aina toimeen, ja silloin kun presidentti Kekkonen ryhtyi toimeen, niin kyllä silloin aina asioihin tuli vauhtia. Kyllähän tämän viimeisen kolmen vuoden aikana, minkä tätä hallitusvastuuta olemme täältä oppositiosta käsin katsoneet, herra puhemies, tämän kokoomusvetoisen hallituksen toimesta, tämä työttömyystilanne on teitä piinannut, kaikki nämä vuodet hallitusvastuunne aikana. Ja tämä on vain pahentunut, tämä on vain pahentunut: noin 80 000 alle 30-vuotiasta nuorta on vailla työtä, eikä se kokonaislukukaan mairitteleva ole, kuinka moni tässä tasavallassa on vailla työtä tällä hetkellä. Että toivoisin semmoista asianmukaista nöyryyttä näihin asioihin. Ja mitä tulee Kekkoseen, niin minulle Urho Kaleva Kekkosesta maalaisliitto-keskustan kansanedustajana — ollut myös eduskunnan puhemiehenä ja myöhemmin tasavallan presidenttinä — kuvastuu tämmöisen alueellisen tasa-arvon puolestapuhuja. Me olemme täältä keskustan suunnalta myös muistuttaneet tästä alueellisesta tasa-arvoisuudesta sen suhteen, että alueellinen eriarvoisuus on vain lisääntynyt työ- ja opiskelumahdollisuuksien myötä, koska niitä on keskitetty näihin kasvukeskuksiin. Meidän pitäisi luoda niitä malleja, kuinka koko Suomea kehitetään. Ja kun me puhumme samaan syssyyn sitten tähän aihepiiriin liittyen turvallisuuspolitiikasta tai huoltovarmuudesta, mitä edustaja Jukkola ansiokkaasti edustaa Keski-Pohjanmaan kansanedustajana, niin huoltovarmuuden nimissä me tarvitsemme niitä tekijöitä myös siellä maakunnissa, niin että ei tehtäisi tämmöistä keskittämispolitiikkaa, joka sitten ohjaa ne tekijät tänne isoihin kaupunkeihin, kun samaan aikaan meillä on huutava pula osaavista tekijöistä huoltovarmuuden nimissä olevilla toimialoilla. Puhemies! Olen tämän päivän puheeni puhunut, mutta jos nimi mainitaan, [Puhemies koputtaa] niin se sitten aiheuttaa varmaan sen, että pitää vastatakin kysymyksiin ja kommentteihin.

Herra puhemies! Vielä hieman tästä Metsähallituksen suuntaan tulevasta tuloutuksesta. Nythän tällä lisätalousarviolla tuloutetaan Metsähallituksen suunnalta 10 miljoonaa euroa. Tietenkin puun myynti... — Jahas, täältä edustajat ovat jo poistumassa. [Lauri Lyly: Kunnioitetaan!] Täällähän kuitenkin pidetään lisätalousarviosta puheenvuoroja, mutta on hyvä, että täällä vielä edustajia on paikalla. — Niin, herra puhemies, 10 miljoonaa euroa tuloutetaan Metsähallituksen suunnalta vielä lisää. On hyvä, että puukauppa käy, mutta olen siitä kyllä suorastaan surullinen, että nämä metsänmyyntitulot ja rahapuut, tyvitukkipuut kyllä kelpaavat itärajan pinnasta, mutta oletteko tietoisia siitä, että Metsähallitus on nytten lopettamassa näitä retkeilyreittejä ja -alueita ja lopettamassa muun muassa polttopuuhuollon useammalta paikkakunnalta? Eritoten sieltä omalta kotipaikkakunnalta polttopuuhuolto lopetetaan peräti 26 kohteelta, ympäri Kuhmoa. Kyllä se nyt mietityttää siitä näkökulmasta katsottuna, että niitä puunmyyntituloja sitten kerätään tuolta Itä-Suomesta ja varsinkin noilta alueilta, missä on paljon valtion metsiä. Se on ihan ymmärrettävää. Me olemme valmiita metsiä hoitamaan ja huoltamaan. Mutta kyllä se ihmetyttää, että rahapuu kelpaa, mutta sitten kun on tämmöisiä muutamia pilkkeitä, joita toivottaisiin retkeilykohteille ja jotka edistäisivät alueen suomalaisten ihmisten ja matkailijoitten hyvinvointia, kun ne tulentekopaikat ja laavut olisivat kunnossa, niin nytten niistä lähdetään liisimään. Toivottavaa on, että kun tämmöisiä korotuksia tuloutuksen suuntaan tehdään 10 miljoonalla eurolla, niin olisi strategisen keskustelun paikka myös Metsähallituksen suuntaan, ihan jopa omistajaohjaajan suulla ja näkökulmasta elikkä eduskunnankin suunnalta niin että katsottaisiin vielä kertaalleen, mikä on se lopullinen tulo kansantalouteen siinä aineettomassa hyödyssä, kun ihmiset saavat näitä retkeilyreittejä käyttää ja niitä hyödyntää. Sitä kautta saadaan sitten hyvinvointia ja sotekustannuksia vähemmäksi. Jos on niin pienellä rahalla aikaisemmin saatu pidettyä nämä kyseiset retkeilykohteet ja paikat, niin ihmettelen, että sitten niistä pienistä euroista lähdetään liisimään mutta samaan aikaan puunmyyntituloutusta sitten lisätään muun muassa tämän lisätalousarvioesityksen pohjalta. Toivoisin, että tätä kestävän kehityksen kriteeristöä käytettäisiin jatkossa paljon paremmin elikkä otettaisiin huomioon sosiaalinen kestävyys, ekologinen kestävyys ja taloudellinen kestävyys. Talouden osalta ollaan siinä rajapinnassa, mutta kyllä, herra puhemies, tämä sosiaalinen kestävyys tällä häviää, [Puhemies koputtaa] kun ne retkikohteet sieltä viedään pois, ja samaan aikaan kyllä [Puhemies koputtaa] puunmyyntitulot kelpaavat tuonne valtion kassaan. [Puhemies koputtaa] Mutta, herra puhemies, näyttää siltä, että olen [Puhemies koputtaa] viimeinen puheenvuoron pitäjä, ja kiitän tästä keskustelusta. Sittenpä jäämme odottamaan, että tämä asia [Puhemies koputtaa] käsitellään valiokunnassa, ja pidämme sitten puheenvuoroja enemmän. — Kiitoksia, herra puhemies.

Rouva puhemies! Tosiaan, kun taksiuudistuksesta on kyse, niin aivan varmasti pitää mainita myös Kela-taksit ja Kela-kyyditykset, ja hyvä, että edustaja Suhonen on ne tuonut esille. Omalla kotipaikkakunnallani Kuhmossa, joka on siellä itärajan pinnassa, viime vuonna, vuonna 2025, oli 20 000 Kela-kyytiä Kuhmon alueelta. Sieltä vietiin asiakkaita jopa 100 kilometrin päähän Kajaaniin ja sitten vietiin ikäihmisiä palveluihin Puolangalle ja näin, koska niitä kaikkia lähipalveluita ei ole siellä Kuhmossa. 20 000 Kela-kyytiä ja hintalappu meille veronmaksajille kaksi miljoonaa euroa. Kun tähän nytten, rouva puhemies, sotekin otetaan mukaan tähän keskusteluun, niin toivottavaa olisi, että jatkossa sinne lähipalveluihin, perusterveydenhuollon palveluihin, satsattaisiin, että ei tulisi niitä pitkiä Kela-kyydityksiä ja liian paljon Kela-kyydityksiä, joita sitten joudutaan valtion kukkarosta maksamaan. Rouva puhemies! Edustaja Rasinkangas toi tuossa niitä huolia. Silloin kun taksilakia 15—19-vaalikaudella muutettiin, niin sehän johti tosiaan tämmöiseen turvattomuuteen. Edustaja Rasinkangas taisi puhua näistä kielitaidottomista taksinkuljettajista — ehkä kuulin oikein — ja puhuitte tämmöisestä rikollisesta toiminnasta. Eiväthän nämä taksialaa jäytävät ongelmat tällä nykyiselläkään lainsäädännöllä, mitä nyt lähdetään muuttamaan, johdu lainsäädännön puutteista, koska nykyinenkään taksilainsäädäntö ei salli rikollista toimintaa. Se ei salli ryöstöhinnoittelua tai huonoa käytöstä, kielitaidottomia taksinkuljettajia. Tämmöinen sääntöjä rikkova toimintamalli on tietenkin pesiytynyt tälle alalle ja näihin sopimattomiin kuljettajiin, ja jos kuljettajat siellä rikkomuksia tekevät, niin niihin pitää puuttua. Mutta tämä valvontahan meillä on nyt haasteena. Valvontaan pitäisi satsata, mutta nythän on tietenkin käynyt niin — semmoinen pieni moitteen sana pitää kuitenkin tähän keskusteluun jättää — että kun näitä säästöjä on tehty tämän valvonnan osalta, niin kyllähän tämmöisellä juustohöylämäisellä leikkauspolitiikalla viedään sitten väärään suuntaan, että sieltä valvonnan puoleltakin on otettu resursseja ja rahaa. Yritän tässä odottaa, että edustaja Laakso tähän kommentoisi, mutta emme näköjään debattia tästä asiasta saa, jotenka kiitän edustaja Laaksoa, että tähän asti olette tehnyt hyvää työtä valiokunnassa ja valiokunnan jäsenenä ja muutenkin. Toivon, että tämä yhteistyö jatkuu ja jatkossa sitten rahaa löytyy myös sinne valvonnan suuntaan, koska se on se aito haaste, mihinkä eduskunnan tulee puuttua. Rouva puhemies! Olen puhunut.

Kunnioitettu herra puhemies! Me käymme toista käsittelyä tästä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnöstä liittyen laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta, ja kun täällä on edustaja Garedew tuonut myös kotihoidon tuen tähän keskusteluun esille, niin itse tuon tähän keskusteluun esille myös sen, herra puhemies, että Suomi ja Suomen Leijonat voittivat maailmanmestaruuden viime sunnuntaina jääkiekon maailmanmestaruuskilpailussa. Kyllä minun mielestäni vielä keskiviikkonakin sen voi todeta eduskunnan pöytäkirjaan, ja todeta, että mahtava juttu, että maailmanmestaruus tuli Suomeen. Ja vuosi 95: sehän oli ”never forget”, ei koskaan unohdeta sitä vuotta ysiviis. Silloinhan myös elettiin lama-aikaa, lama-ajan jälkeistä aikaa. Pitää ihan tilastoja katsoa, miten paljon sitten lapsia lähti syntymään vuoden 95 jälkeen. Totean sen vain tähän alkuun, herra puhemies, ja totean myös toiseksi, että meidän kansanedustajien tulisi lukea vähintään yksi kirja kuukaudessa, nimittäin se sivistää. Yksi kirja kuukaudessa. Sitten vielä kolmanneksi, kun me tämän mietinnön pohjalta tätä keskustelua käymme, niin — niin kuin edustaja Lyly tuossa esitti — meillä on täällä mietinnössä vastalause, ja siinä vastalauseessa on kaksi lausumaa, jotka edustaja Lyly luki. Minä kannatan näitä lausumia ja toivon, että mahdollisimman moni kansanedustajista sitten, kun me tästä asiasta äänestämme, näitä lausumaehdotuksia kannattaa. Edustaja Garedew nosti omassa puheenvuorossaan sen, että raskaus- ja perhemyönteistä ilmapiiriä tässä yhteiskunnassa tulisi edistää ja kehittää ja viedä eteenpäin. Nostitte myös kotihoidon tuen esille, ja olen teidän kanssanne samaa mieltä: toivon, että sitten kun tulevaisuudessa näitä asioita mietitään, niin sinne kotihoidon tukeenkin sitten satsataan. Mutta, edustaja Garedew, nyt me käymme keskustelua miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta, ja totta kai nämä asianmukaiset nostot ja ehdotetut muutokset, mitä on tuotu, ovat tarpeellisia, mutta vastaavatko nämä muutokset lopulta siihen ongelman laajuuteen riittävällä tavalla, mitä hallitus on aikaisemmilla lainsäädäntömuutoksilla tehnyt perhevapaaseen ja raskaussyrjintään liittyviin asioihin? Herra puhemies! Aina kun me kansanedustajat pidämme näitä puheenvuoroja, tässä edustaja Hännisenkin puheenvuorossa tulivat esille lapset ja nuoret, niin muistetaan katsoa tätä Wäinö Aaltosen tekemää teosta, mikä puhemiehen yläpuolella on. Sen teoksen nimi on Tulevaisuus, ja siellä lapsi vilkuttaa meille kansanedustajille. Edustaja Hänninenkin ja edustaja Garedewkin, aina kun pidätte puheenvuoroja ja tämänkin hallituksen esityksiä puolustatte, niin muistakaa katsoa tuota lasta ja tulevaisuutta ja miettiä, menevätkö aina ne päätökset niin, että lasten ja nuorten tulevaisuus on turvattu. Rouva puhemies! Herra puhemiehen aikana aloitin tämän puheenvuoron ja rouvan puhemiehen aikana lopetan ja totean vain loppuun, että on se mahtavaa, että Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 2026. Syntyvyyskin saattaa lähteä jopa nousuun tämmöisillä voitoilla. — Kiitos.

Kunnioitettu herra puhemies! Täytyy kiittää maa- ja metsätalousvaliokuntaa tästä hyvästä mietinnöstä. Tätähän hieman myös korjattiin. En lähde tähän sisältöön sen enempää ottamaan kantaa, muuta kuin totean vain, että kun tämähän on tullut tosiaan sieltä EU:n suunnalta ja EU:n lintudirektiivien osalta on tätäkin lainsäädäntöä pitänyt meillä täällä eduskunnan päässä käsitellä, niin totean vain näin, herra puhemies, että kun tämäkin aika olisi käytetty vaikka linnunpönttöjen tekemiseen ja sitä kautta luonnonsuojelua autettu, luontoa kunnioitettu, niin sekin aika olisi käytetty paljon paremmin ja tehokkaammin. Mutta mitä tähän mietintöön tulee, niin mitä katselin, täällä mietinnössähän käydään lävitse esimerkiksi puun kuljettaminen puunkorjuukiellon piiriin kuuluvilta alueilta, ja tähän mietintöönhän tuli asianmukaiset kirjaukset eduskunnan suunnalta. Sehän näytti yhdessä vaiheessa siltä, että ei saisi vanhoja ajouria käyttää, mutta nythän näyttää siltä, että tähänkin löytyi sitten ihan asianmukainen maalaisjärki ja metsäjärki. Mitä tulee tuohon edustaja Hännisen puheenvuoroon turvallisuudesta ja siitä turvallisuudentunteesta, mitä osoititte metsänomistajien suuntaan, että metsiä saa hyödyntää ja käyttää, niin onpa mukava kuulla tämmöistä puhetta, että edustaja Juha Hänninen pitää huolta metsänomistajista, koska kyllä ne metsänomistajat, edustaja Hänninen, ovat niitä ilmastonmuutoksen parantajia. He pitävät huolta siitä, että metsiä hyödynnetään, metsiä käytetään, metsiä istutetaan ja sitä kautta sitten saadaan niitä niin sanottuja hiilinieluja. Siltä osalta metsänomistaja ja suomalainen yhteiskunta tekevät oman osansa siihen, että tätä ilmastoa sitten pelastetaan. — No, puhemies, vielä kerran kiitoksia hyvästä mietinnöstä maa- ja metsätalousvaliokunnalle.

Kunnioitettu rouva puhemies! Niin kuin edustaja Kallio totesi, niin kahdestaanhan me jäimme sitten tämän 12-vuotisen liikenneselonteon kanssa tänne keskustelemaan, ja odotinkin, että olisimme käyneet rakentavaa, rehellistä keskustelua liikenneasioista. Mutta ihan muutamia nostoja: Ehkä joltain osin tulen nostamaan myös näitä samoja asioita kuin edustaja Kallio, mutta kun tätä liikenneselontekoa ja keskusteluja on kuunnellut, niin kyllähän tässä saa semmoisen tuntuman, että Suomea jaetaan alueisiin ja niille on määritelty jo tietyllä tavalla kohtaloja. Puhun varsinkin itäisestä Suomesta ja pohjoisesta Suomesta ja eritoten näistä alueista, missä ihmiset asuvat pitkien välimatkojen päässä, rouva puhemies, pitkien välimatkojen päässä. Pohjoisen infran kehittämistarpeita määrittää tämmöinen sotilaallinen infra ja itäistä Suomea sitten, niin kuin edustaja Kallio sen tietää, ei mikään. Pohjoista Suomea, sen infran kehittämistä, määrittää sotilaallinen infra ja itäistä Suomea ei mikään. No, kummallekaan hallitus ei näe esimerkiksi elinkeinopoliittista arvoa, vaikkakin tässä hallituspuolueen edustaja, edustaja Sillanpää totesi ja toi aika hyvin esille — kuuntelin tätä puheenvuoroa tuolla omassa työhuoneessani — että kyllä siellä tieverkolla ja varsinkin siellä hiekkateitten päässä kulkevat ne meijeriautot, ja siellä kulkee myös puuhuolto, siis metsäteollisuuden suuntaan menevät raaka-ainekuljetukset. Mutta kun on mainittu tämä meijeriauto ja aamupalajukurtti, niin täytyy sitten muistuttaa siitä, että edelleenkin ne meijeriautot siellä hiekkateillä kulkevat — en haluaisi sanoa, että alempiarvoisella tieverkostolla, mutta kuitenkin siellä ne kulkevat. Ja jos tiet ovat huonossa kunnossa, niin kyllähän se vaarantaa tänä päivänä meidän elintarvikepuolenkin siltä osin, että jos tiet ovat huonossa kunnossa, niin se meijeriauto pahimmassa tapauksessa ei pysty kulkemaan. Eli tämä elinkeinopoliittinen arvo on tässä. No, liikenneministeri on kiteyttänyt sanomalla, että siltarumpupolitiikan aika on ohi, mitä edustaja Kallio tuossa jo toi sitä siltarumpupolitiikkaa esille, mutta se on kovaa puhetta, kun tiedetään, mitä mieltä teollisuus ja kuljetusyrittäjät ovat tämän hetken teitten kunnosta varsinkin itäisessä Suomessa ja varsinkin niillä tiepätkillä, joihinka ei näytä rahaa olevan tulossa tälläkään hetkellä. Kun kuljetusyrittäjien puheita ja viestiä kuulee, niin kyllä siellä, kuulkaa, aika paljon ylimääräistä rahaa menee sitten, kun joudutaan laittamaan uusia jarruja, kun jarrut menevät huonoon kuntoon näin huonoilla tiepätkillä. — Mutta, rouva puhemies, saanko jatkaa tästä paikalta vai tulenko... [Puhemies: Ei, olkaa hyvä vaan, sieltä vaan kaikki!] — Joo, kiitoksia. Rouva puhemies! Olisin toivonut, että olisimme käyneet myös keskustelua, kun edustajat Vigelius ja Bergbom kävivät tuossa puheenvuorojaan pitämässä. Nämä herrat ovat myös, ennen kuin nousivat eduskuntaan, tehneet Kipuraja ylitetty ‑kansalaisaloitteen. Sehän keräsi 79 000 suomalaista nimeä siihen, että saadaan kohtuullisuutta näitten polttoaineitten hintaan. Nämä polttoaineethan, rouva puhemies, eivät millään tavalla kyllä liity tähän Liikenne 12 ‑käsittelyyn, mutta tietenkin polttoaineellahan siellä liikutaan jokaisella tieosuudella. Ihan jäi mietityttämään, että kun edustajat tämmöisen aloitteen ovat tehneet ja sitä eivät sitten puolustaneet, kun se tänne eduskuntakäsittelyyn tuli, niin hieman, vähän kummaksun näitä puheenvuoroja heidän suunnaltaan, kun he tuovat esille, kuinka myötämielinen autoilijoita kohtaan tämä hallitus on ollut, kuinka polttoaineen verotusta on kevennetty. Mutta, kunnioitettu rouva puhemies, ei se siellä Itä-Suomessa polttoaineen pumppuhinnassa, ainakaan meillä Kuhmossa, näy. Dieselin hinta on noususuhdanteessa, ja kyllä se pistää mietityttämään, jos edustaja Bergbom tämän aihepiirin keskustelussa tuo esille sen, kuinka he ovat myötämielisiä olleet autoilevaa suomalaista kohtaan ja pitkien välimatkojenkin Suomessa. Kyllä se todellisuus sitten on aivan toista.

Rouva puhemies! Kiitän myös hyvistä puheenvuoroista, ja kiitän edustaja Pauli Kiurua siitä, että totesitte kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenvuorossa, että turvallisuuspolitiikka kuuluu koko eduskunnalle. Näinhän se on. Ja nämä selonteot ovat merkittäviä papereita, koska siellä on niitä merkittäviä kysymyksiä, joilla linjataan sitten meidän turvallisuuspolitiikkaa ja ulkopolitiikkaa. Hieman menee, rouva puhemies, tulevaisuuteen: nyt on yksi selonteko, ja eduskunnallehan on tulossa käsittelyyn ajankohtaisselonteko ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon päivittämisestä, ja tässä yhteydessä olisi mahdollisuutta sitten linjata Suomen ydinasepolitiikkaa. Keskustan puheenjohtaja Kaikkonenhan on ehdottanut tämmöistä yhteistä kirjausta siitä, että Suomeen ei sijoiteta ydinaseita rauhan aikana. Kysyisin puolustusministeriltä: miten suhtaudutte tähän esitykseen, ja onko selonteossa tarkoitus laajemmin arvioida ydinasepolitiikkaa — siis tässä tulevassa selonteossa?

Kunnioitettu rouva puhemies! Ihan ensimmäiseksi kiitoksia puolustusministeri Häkkäselle tästä valtioneuvoston selonteosta. — Suomi on ollut pian kolme vuotta puolustusliiton jäsenenä. Liityimme Naton jäseneksi täysin oikeuksin ja velvollisuuksin. Suomi on kantanut vastuunsa liittokunnassa osallistumalla säännöllisesti rauhan ajan tehtäviin. Tehtäviin osallistuminen vahvistaa liittokunnan yhtenäisyyttä sekä pelotetta ja puolustusta koko euroatlanttisella alueella. Suomi tarkastelee Naton puolustusta 360 asteen näkökulmasta. Osallistuimme vuonna 2024 hävittäjäosaston tehtävään Romaniassa, Bulgariassa ja Mustallamerellä. Vuotta myöhemmin olimme mukana Naton ilmavalvonnan päivystystoiminnassa Islannissa. Suomen toimintaprofiiliin sopii tässä ajassa erityisesti lähiympäristömme turvallisuuden ja vakauden vahvistaminen. Tänä vuonna olemme osallistuneet merivoimien tehtäviin Itämerellä. Itämeren turvallisuusympäristö on jatkunut jännitteisenä. Keskustan eduskuntaryhmä pitää perusteltuna Suomen osallistumista rauhan ajan tehtäviin Naton merellisellä vastuualueella myös ensi vuoden aikana. Yhteisten tehtävien merkitys on korostunut turvallisuustilanteen muutoksen myötä. Siksi Naton läsnäoloa on lisätty itäisen sivustan maissa. Suomi on vastannut turvallisuusympäristönsä muutokseen ja huolehtinut puolustuksensa resursseista. Puolustuksen lisäksi vahvempaa poliittista tahtotilaa ja ennen kaikkea konkreettisia päätöksiä tarvitaan Itä-Suomen elinvoiman vahvistamiseen, [Timo Suhonen: Oikein!] nimittäin elinvoimainen ja asuttu Itä-Suomi vahvistaa koko Suomen turvallisuutta. Asuttu raja on turvallinen raja — asuttu raja on turvallinen raja. Rauhan ajan tehtävien lisäksi yhteistoiminta Naton kanssa syvenee monella tavalla. Naton maavoimien johtoporras on aloittanut toimintansa päämajakaupunki Mikkelissä. Pohjoisessa Rovaniemellä ja Sodankylässä toimivat useista liittolaismaista tulevat FLF-joukot, jotka ovat rauhan ajan valmiusjoukkoja. Joukkojen kehysvaltiona toimii Ruotsi, jonka kanssa yhteistoiminta syventyy edelleen. Tietoliikenne- ja tietojärjestelmäpalveluja tuottava Naton johtamisjärjestelmäyksikkö perustetaan Riihimäelle. [Timo Heinonen: Se oli oikea päätös!] Arvoisa puhemies! Keskusta pitää tärkeänä, että isoja ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia valmistellaan parlamentaarisesti yli hallitus—oppositio-rajojen ja niistä päätetään mahdollisimman laajalla yksimielisyydellä. Pienen kansan voimavara on yhtenäisyys ja korkea maanpuolustustahto. Keskusta perehtyy huolellisesti ydinenergialain ja rikoslain muutoksiin ja tekee johtopäätökset, jotka vahvistavat maamme turvallisuutta. Suomen turvallisuus perustuu vahvaan kansalliseen puolustukseen osana liittokunnan yhteistä puolustusta ja pelotetta, yleiseen asevelvollisuuteen, koulutettuun reserviin ja koko maan puolustamisen periaatteeseen. Näistä keskusta pitää kiinni. Rouva puhemies! Suomi kantaa vastuunsa oman alueensa turvallisuudesta ja liittokunnan yhteisistä tehtävistä ja velvoitteista. [Timo Heinonen: Se oli hyvä puheenvuoro!]

Rouva puhemies! Haluan kiittää jälleen kerran, jo toisen kerran tänä iltana, hallitusta siitä, että olette tehneet hyvän esityksen ja tämä korjaussarja nyt tulee eduskunnan käsittelyyn. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan — vaalikautta on jo kolme vuotta mennyt, mutta pääasia, että se on täällä nyt käsittelyssä. Kiitoksia edustaja Laaksolle hyvästä puheenvuorosta, juurikin näin. Voin minä sen keskustan kansanedustajana itsekin tunnustaa, että kun silloin vaalikaudella 2015—2019 Sipilän vetämän hallituksen toimesta tätä lainsäädäntöä uudistettiin — en silloin ollut tässä talossa — suurella ihmetyksellä me katsoimme tuolla maakunnissa, mitä tapahtuu, kun markkinat avataan ja markkinoitten armoille laitetaan sitten ihmiset. Ja hyvä järjestelmä, toimiva taksijärjestelmä, sitten koki sen romuttumisen. Mutta onneksi näitä korjaussarjoja nyt tulee: viime vaalikaudella pieni korjaussarja ja nyt ehkä vähän isompi korjaussarja. Kiitoksia siitä, että tämä on täällä. Vielä näistä toimivista järjestelmistä ja ylipäätänsäkin markkinataloudesta: Näinhän siinä sitten käy, kun alistetaan markkinoille tämmöiset luotettavat järjestelmät, niin kuin taksijärjestelmä. Nyt me näemme, mitä sitten pahimmillaan voi tapahtua. Tästähän silloin kaudella 2015—2019 Taksiliitto ja moni asiantuntija varoittivat, mitä sitten tuleman pitää, mutta niitä asiantuntijoita ei sitten kuunneltu sillä vakavuudella kuin olisi kannattanut kuunnella. Sitten vielä vuonna 2026 tähän tehdään näitä korjauksia. Muutenkin tästä markkinataloudesta: Siis markkinataloutta pitää olla. Se on meille hyvä renki mutta huono isäntä, todella huono isäntä. Nytten kun vanhaa taksijärjestelmää verrataan tähän, niin se toimi koko Suomessa. Kyllä tuolla omassa maakunnassani nyt harmittaa. Siellä sitten ne vanhat toimijat verkostoituivat ja yhdistyivät ja järjestäytyivät ja pitävät huolta, että tänä päivänä siellä harvaan asutulla maaseudullakin taksin saa, ja he tekevät pyyteetöntä päivystystyötä 24 tuntia vuorokaudessa. Mutta kyllä se harmittaa, että he tekevät sen pyyteettömästi ja samaan aikaan tulevat sitten nämä ”halpalentoyhtiöt” vähän edullisemmin ajamaan päivällä kaikki hyvät kyydit ja sitten niille, jotka tekevät sitä kovaa työtä, pahimmassa tapauksessa jää vain luu käteen, juurikin näitten kilpailutusten myötä Kela-kyydityksien ja näitten osalta, vaikka he tekevät sitä ruohonjuuritason työtä siellä pyyteettömästi. Se harmittaa eniten siinä, kun tämä taksijärjestelmässä silloin — vuonna 18 taisi astua voimaan se lainsäädäntö — tapahtui. Kun näistä toimivista järjestelmistä puhutaan ja ajatellaan koko yhteiskuntaa, [Puhemies koputtaa] koko Suomea, niin, rouva puhemies, kyllä tämä apteekkiverkosto tulee kokemaan saman tilanteen. Nythän me vapautimme markkinoille itsehoitolääkkeet sieltä apteekkien hyllyiltä, ja moni apteekkari tulee olemaan melkoisissa haasteissa. Toivottavasti ei käy niin, [Puhemies koputtaa] niin kuin asiantuntijat ovat huomauttaneet, että sitten apteekkeja saattaisi tuolta syrjäseudulta sen vuoksi lakkautua. Toivottavasti näin ei käy, ja minun huoleni tämän asian osalta on sitten... Mutta, rouva puhemies, sanon vain viimeiseksi sanaksi, että niin kuin tässä on tullut puhetta luottamuksesta, tämmöiset toimivat järjestelmät tuovat luottamusta ja se tuo turvallisuutta.

Kunnioitettu rouva puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen metsästyslain muuttamisesta, ja tämän pääasiallinen sisältö on metsästyslakiin lisäys, että sinne tehtäisiin uusi pykälä, säädettäisiin tämmöinen 19 a §, ja siinä pykälässä säädettäisiin näin, että lain muiden säännösten estämättä riistaeläimen pyytäminen ja tappaminen olisi mahdollista sellaisessa hätävarjelu- ja pakkotilassa, jossa riistaeläin hyökkää ihmisen tai kotieläimen kimppuun tai tulee ihmisten tai kotieläinten lähettyville ja välittömästi uhkaa ihmisten tai kotieläinten turvallisuutta. Välitöntä uhkaa ja vaaraa arvioitaessa otettaisiin huomioon tilanteen pakottavuus sekä muut olosuhteet tilanteessa. Kunnioitettu rouva puhemies! Minkä takia tämän lakialoitteen olen tehnyt? Viime vuosina me olemme saaneet lukea paljon uutisia susien ja muiden suurpetojen aiheuttamista vahingoista. Koti- ja tuotantoeläimiä menee tuon tuosta petojen suuhun. Susia eivät pysäytä petoaidat eivätkä karkottamisyritykset. Ne palaavat aina takaisin. Ihmisillä on, luulisi olevan, oikeus puolustaa omaa omaisuutta, perhettä ja kotieläimiä. Hallitusta on kiittäminen, että tänä vuonna suden kannanhoidollinen metsästäminen saatiin käyntiin kiintiömetsästämisellä — kiitoksia siitä hallitukselle — mutta se ei poista sitä epäkohtaa, kun omat eläimet ovat vaarassa. Ihminen ei pysty puolustamaan esimerkiksi parasta ystäväänsä, koiraa, jos susi pyrkii kimppuun. Näin kyllä voi tehdä, mutta siitä aina syytetään törkeänä metsästysrikkomuksena. Haluan vielä antaa perusteluita eduskunnalle tästä lakiesityksestä, miksi olen tehnyt tämän lakialoitteen metsästyslain muuttamiseksi: Lakimuutoksella varmistettaisiin, että erityisesti suurpetojen — esimerkiksi ahma, ilves, susi — tullessa uhkaavasti ihmisten asuntojen pihoille tai muuten lähistölle kansalaisella olisi selkeästi oikeus puolustaa itseään, perheenjäseniään ja kotieläimiä, kuten aitauksessa olevaa tuotantoeläintä tai pihassa kytkettynä olevaa koiraa. Samoin tämä esitettävä lakimuutos varmistaisi, että muun muassa riistaeläimen, esimerkiksi hirven, metsästyksen aikana tapahtuvassa suurpedon yllättävässä hyökkäyksessä metsästyskoiran kimppuun, metsästäjä saisi puolustaa omaa kotieläintään ilman tarpeetonta huolta isommista seuraamuksista. Tämän uuden säännöksen nojalla tapahtuneesta riistaeläimen pyytämisestä ja tappamisesta tulisi totta kai viipymättä tehdä metsästyslain mukainen saalisilmoitus sekä ilmoitus poliisille tai Rajavartiolaitokselle. Toimivaltaiset viranomaiset tutkisivat tietenkin pakottavassa tilanteessa tapahtuneen pyytämisen ja sen, ovatko olosuhteet olleet hätävarjelu- ja pakkotilamaiset. Mikäli riistaeläimen kaataminen todetaan tapahtuneeksi sellaisissa oloissa, jotka eivät vastaa uutta 19 a §:ää, seuraavat tästä teosta tietenkin normaalit rikosoikeudelliset ynnä muut seuraamukset. Puhemies! Viime vuosina useat metsästäjät ovat joutuneet epäoikeudenmukaisesti epäiltyjen penkille. Esimerkiksi lokakuussa 2024 Kajaanissa metsästäjän saksanseisojan kimppuun metsästystarkoituksessa pyrki kaksi sutta. Aluksi metsästäjä yritti karkottaa nämä sudet huutamalla, ilman mitään vaikutusta. Toinen susi oli jo vajaan puolen metrin päässä koirasta, ja saksanseisoja oli jo alistumassa kohtaloonsa. Metsästäjä pelkäsi oman ja koiransa turvallisuuden puolesta ja ampui tätä sutta kohti. Toinen susista siis kuoli, ja toinen lähti karkuun. Metsästäjä soitti tämän tilanteen jälkeen itse hätäkeskukseen ja jäi odottamaan poliisia. Lopputulemana miestä epäiltiin törkeästä metsästysrikoksesta, mutta asia onneksi päättyi onnellisesti ja syyttäjä jätti syyttämättäjättämispäätöksen, koska kyseessä oli selkeä pakkotilanne. Mutta kysymys kuuluu: miksi pitää aina lähtökohtaisesti tehdä tästä metsästäjästä syyllinen törkeän metsästysrikoksen mukaisesti? Puhemies! Viime syksynä Sotkamon Maanselän alueella metsästäjä oli ollut koiransa kanssa hirven mehtuussa. Metsästäjä oli kuullut, kun koira oli 200—300 metrin päässä alkanut haukkumaan poikkeavasti. Metsästäjä oli rivakasti lähtenyt katsomaan, mikä hätä koiralla oli, ja nähnyt, kun muutama susi oli lähtenyt paikalta, mutta yksi susi oli vielä koirassa kiinni. Metsästäjä ampui tämän suden, mutta harmaa norjanhirvikoira menehtyi silti suden hampaisiin. Jälleen epäiltiin törkeästä metsästysrikoksesta. Vaikka omaisuutta ja omia eläimiä saa lain mukaan suojella, lainsäädäntö velvoittaa aina poliisia tutkimaan asian, ja alkaa aikamoinen prosessi. Onko se kohtuullista tätä metsästäjää kohtaan, joka suojelee omaa omaisuuttaan? Nostan myös, rouva puhemies, muutamia esimerkkejä 2020-luvulta, kun kotitiloille on hyökätty suurpedon toimesta: Vuonna 2021 Pöytyäläisessä lampolassa tapahtui jo kolmas susien hyökkäys. Sillä kerralla 11 lammasta kuoli, kahdeksan sai vammoja ja kolme lammasta katosi. Lampolassa on ollut öisin radio ja valot päällä, on asennettu valvontakamerat ja petoaitaa on rakennettu kolme kilometriä. Mustasaaressa Björkön saaristossa vuonna 2020 yksi ainoa susi kävi tappamassa yli 130 laiduntamassa ollutta lammasta kesän aikana. Pohjois-Karjalassa Kiteellä sudet tappoivat kahdeksan lammasta syksyllä 2021. Pohjois-Pohjanmaalla Liminganlahdessa sudet tappoivat 25 lammasta syksyllä 2021. Silloin lampuri kertoi petovahinkojen olleen ensimmäisiä, ja lampuri kertoi, että tulevaisuus pelottaa. Viime syksyn pimetessä Kiikalassa Salon seudulla sudet hyökkäsivät lammastilalle peräti kuusi kertaa. Vuonna 2025 koettiin kauhun hetkiä myös muun muassa Kirkkonummella ja Jokioisilla, kun useita lampaita löytyi raadeltuna susien jäljiltä. Susi ei toki ole ainoa suurpeto, joka tekee vahinkoa koti- ja tuotantoeläimille. Kunnioitettu rouva puhemies! Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kymmenistä ja taas kymmenistä tapauksista, joilla haluan painottaa tätä asian vakavuutta. Ihmisillä ei ole kunnon mahdollisuuksia puolustaa eläimiä ja omaisuutta petoja vastaan ilman että saa tämmöisen suuren rikollisen leiman, koska kyseessä on aina törkeä metsästysrikkomus. Jos puolustaudut ja peto kuolee, niin automaattisesti alkaa tutkinta tosiaan törkeästä metsästysrikoksesta ja asia menee syyttäjän harkintaan. Kodin ja eläinten puolustajan pitää elää monta viikkoa pelossa, jännityksessä ja stressissä siitä, saako hän sitten lopulta syytteen, vaikka hän on suojellut omaa omaisuutta tai kodin jäseniä. Kaiken kaikkiaan karkeasti suden suuhun vuositasolla joutuu koiria se 30—70 koiraa. Ne ovat kotilemmikkejä tai metsästyskoiria. Lampaita menee susien suuhun se 400—500, nautoja kymmenittäin, ja sitten kun puhutaan porotaloudesta, poroja suden suuhun päätyy jopa 1 000—1 500 poroa. Aikamoisia lukuja, ja kun ne laitetaan vielä talousluvuiksi, niin aika paljon joutuu valtio sitten korvaamaan. Kyse ei ole, rouva puhemies, pelkästään rahasta, vaan inhimillisestä kärsimyksestä. Puhemies! Nämä ovat pysäyttäviä lukuja. Ihmisillä pitää olla oikeus puolustaa kotiaan ja eläimiään. Lakimuutoksella on suuri yhteiskunnallinen tarve. Tavoitteeksi täytyy ottaa, että sudet saadaan takaisin metsiin, joissa niillä on elintilaa, ja tärkeää on palauttaa niiden luontainen arkuus ihmisiä kohtaan. Totta kai tämähän on jo toteutunut nyt, ja kiitoksia vielä hallitukselle siitä hyvästä työstä, että saatiin tämä kannanhoidollinen sudenmetsästys. Tämän lisäksi on saatava kohtuullinen tilanne metsästäjille suojata metsästyskoiriaan ja omaa omaisuuttaan. On kohtuutonta, että on tapauksia, joissa suojellaan omaa omaisuutta mutta sitten sitä käsitellään törkeänä metsästysrikkomuksena. Sen vuoksi, rouva puhemies, olen tehnyt tämän lakialoitteen, ja toivon, että tämä saa asianmukaisen käsittelyn maa- ja metsätalousvaliokunnassa, ja toivon, että tämä asia vihdoin ja viimein menisi eteenpäin.

Kunnioitettu herra puhemies! Haluan kiittää omalta osaltani tätä polveilevaa, hyvää keskustelua ja kiittää edustaja Garedewia tästä äskeisestä puheenvuorosta. Olette perehtynyt turpeeseen ja turpeen hyötyihin laaja-alaisesti, ja olen siitä kiitollinen, että olette tehnyt tämmöisen toimenpidealoitteen. Toivon myös, että se etenee mahdollisimman nopeasti, vielä tämän vuoden aikana, tähän isoon saliin käsittelyyn. Toitte esille kasvuturpeen ja kasvuturpeen mahdollisuudet kasvualustana. Me kaikki tiedämme sen, että sitä käytetään kasvihuoneissa, ja sitä kautta sato-odotuksetkin ovat asianmukaiset, ja toitte esille, että jos sitä ei ole, niin sitten sitä kookoskuitua tai vastaavia muita tuodaan maailman toiselta laidalta. Mutta niinhän siinä on nyt käynyt viime vuosien aikana siellä polttopuolella — nyt kun kasvupuolelta mennään sinne polttopuolelle — niin kuin edustaja Hoskonen tuossa jo aikaisemmin omassa puheenvuorossaan toi esille, että viidestä seitsemään miljoonaan mottia ainespuuta elikkä sitä tukkipuuta ja kuitupuuta menee polttolaitosten kattiloihin. Ennemminhän me siellä sitä turvetta käytettäisiin osana, seospolttoaineena esimerkiksi metsähakkeen kanssa, ettei tarvitsisi niitä metsäteollisuuden ainespuita sitten polttaa savuna ilmaan. Mutta kun puhuitte juurikin tästä, että kun tuodaan sitten muualta, niin kyllähän tätä italialaista jätettä sitten on tuotu. Se on sitten haisemassa tuolla meillä Suomen satamissa, varsinkin tämmöistä italialaista jätettä, jolla on vielä hyvin hämärät tuontikuviot tänne Suomen suuntaan. Se on kyllä hieman kyseenalaista. Italialaista jätettä palaa sitten meidän voimalaitoksissa, kun voisimme käyttää kotimaista uusiutuvaa turvetta. No, mitä tähän turpeeseen tulee, niin varmasti myös elinkeinoministeri Puisto on kuunnellut edustaja Garedewia, olen huomannut sen. Nimittäin hänhän viime viikonloppuna taisi olla Ylen aamutelevisiossa haastattelussa, ja hän uskoi, että turpeentuotannon kasvattaminen parantaisi Suomen huoltovarmuutta. Hänhän vastaa elinkeinoministerinä tästä huoltovarmuudesta niin että jäämme nyt odottamaan, minkälaisia toimenpiteitä sitten on tulossa, tuleeko turpeelle jotain lisäystä. Totta kai sehän on jo tosiaan hallitusohjelmassa, ja huoltovarmuusaumat ovat käytössä, mutta mielestäni se ei riitä. Ja kun puhutaan siitä, että joku edellinen hallitus loi tämän romutuspalkkion näille turvekoneille, niin huoli pois. Kyllä niitä turvekoneita on myös mennyt sinne romutukseen, mutta kyllä niitä vielä turveyrittäjillä on. Oli mukavia uutisia — en muista, kuinka monta päivää takaperin — siitä, että turveala ei ole kuollut, vaikka työpaikat romahtivat. Nyt suomalaiselle turpeelle on kysyntää maailmalla. Eli kyllä sitä turvetta nostetaan, mutta kun saisimme sen vielä palaamaan tuolla suomalaisten voimalaitosten kattiloissa, niin siinä kyllä ihan varmasti kansantalous ja suomalainen kiittävät.

Kunnioitettu herra puhemies! Vielä tästä lausuntoyhteenvetoliitteestä sivulta 134. — Tästä edustaja Lylyn ansiokkaasta puheenvuorosta on hyvä jatkaa. Toitte esille nämä sähkönsiirtoverkot, kantaverkot, pienemmät verkot. — Niin, tästä lausuntoyhteenvedosta. Täällä todetaan näin: ”Energiamarkkinoiden kehittämisessä sähköverkon kapasiteetin pullonkaulat nähtiin merkittävänä investointien esteenä, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Fingridin investointien nopeuttamista ja merituulivoiman liityntöjen ottamista kantaverkon vastuulle pidettiin keskeisinä kehitysehdotuksina.” Toivon, että sitten myös, kun tätä valiokunnat käsittelevät, ne ottavat tämän huomioon. ”Lisäksi jakeluverkon investointitarpeet tulee tunnistaa ja huomioida strategian toimeenpanossa.” Sitten vielä tähän, kun edustaja Lylykin toitte esille, että tarvitaan monipuolista energiantuotantoa, sähköntuotantoa. Täällä Lausuntopalvelussakin on tämä ydinenergian rooli puhtaan energian ja toimitusvarmuuden turvaajana saanut laajaa kannatusta. Erityisesti tämä pienydinreaktoreitten käyttöönoton mahdollistaminen edellyttäisi sääntely- ja lupaprosessien selkeyttämistä. Tässä varmasti, puhemies, tälläkin talolla on vielä tekemistä, että saadaan lainsäädäntöä ajan tasalle näitten pienydinvoimaloitten mahdollistamiseksi meidän yhteiskuntaan. Näitten alueiden lausunnoissa toivottiin ohjeistusta pienydinvoimaloiden sijoittamisesta kaavoituksessa. Säteilyturvakeskus on korostanut turvallisuusmääräysten päivittämisen tarvetta. Ympäristöjärjestöjen näkemykset sitten ovat vaihdelleet: osa on hyväksynyt nämä pienydinvoimalat, ja osa on sitten vastustanut uusien reaktoreitten valmistamista. Mutta kyllä näen, puhemies, niin, että tähän yhteiskuntaan vielä ydinvoimaa mahtuu, kerta tätä sähköistämistäkin ollaan edistetty. Jos yhteiskunta sähköistyy, niin sitten pitää sitä sähköntuotantoakin olla. Herra puhemies! Tähän sähkönsiirtoon ja sähköverkkoihin liittyen sain tämmöisen mielenkiintoisen taulukon. Energiavirastohan valvoo näitä sähkönjakeluverkkoyhtiöitä tuottokaton osalta elikkä valvoo niin, että tuotot eivät pääse liikaa niin sanotusti kerääntymään näille sähkönsiirtoyhtiöille. Tämmöinen kohtuullisen tuoton prosentti on sitten aina määritelty Energiaviraston osalta. Hieman luen tätä taulukkoa, herra puhemies, eduskunnalle. Elikkä kohtuullisen tuoton WACC valvontajaksoittain: Vuosina 2005—2007 tämä kohtuullinen tuottoprosentti on ollut 7,03. Vuosina 2008—2011 tuottoprosentti on ollut 6,2 prosenttia, 2012—2015 se oli 5,58 ja 2016—2019 se oli 4,39, ja 2020—2023 se on ollut 3,27. Ja nyt tällä viimeisimmällä valvontajaksolla, mikä nyt on käynnissä, 2024—2027, tämä kohtuullisen tuoton tuottoprosenttitavoite on 6,87. Elikkä siis nämä, mitä minä luin tässä, ovat realistisia, ennen veroja laskettuja WACC-prosentteja, mitä Energiavirasto käyttää määrittäessään verkkoyhtiöille kohtuullisen tuoton tason. No, mikä tässä äskeisessä taulukossa on olennaista? Vuosina 2005—2013 kehitys on ollut selvästi laskeva. No, siinä ovat korkotaso ja markkinatuottovaatimukset mukana. 2020—2023 jakson 3,27 prosenttia oli historian matalin, ja nyt 2024—2027 jakson 6,87 prosenttia on selkeä hyppäys ylöspäin, mikä heijastaa tietenkin korkotason nousua ja muutoksia pääomamarkkinoilla. No kuten, puhemies, huomaatte, nämä sallitut Energiaviraston asettamat tuotot ovat nousseet nyt merkittävästi elikkä 3,6 prosenttia, niin kysynpähän vaan, eikö köyhällä veroa maksavalla kansalaisella ole sitten tälle rahalle muuta käyttöä kuin rikastuttaa näitä energiayhtiöitä, siirtoyhtiöitä. Yhtenä esimerkkinä Caruna, Suomen suurimpia sähkönsiirtoyhtiöitä, enemmistöomistus ulkomailla — että sinne näitä meidän suomalaisten rahoja sitten kulkeutuu. [Puhemies koputtaa] Pitäisi saada vihdoin ja viimein nämä siirtoyhtiöt semmoiselle tasolle, että ei olisi kohtuutonta rahastamista varsinkaan tuolla pohjoisessa [Puhemies koputtaa] näitten siirtoyhtiöitten osalta.

Kunnioitettu rouva puhemies! Tosiaan meillä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi. Täällä on käyty hyvää keskustelua. Harmi vain, että hallituspuolueitten edustajia ei ole paikalla kuuntelemassa tätä lähetekeskustelua. No, mutta pöytäkirjoistahan sitten voipi lukea jokainen kansanedustaja ja Suomen kansalainen, minkälainen lähetekeskustelu tästä aiheesta on käyty. Rouva puhemies! Tämä hankintalain uudistus on kunnille hyppy pimeään. Hallituksen esittämä ja hatustaan vetämä kuntakohtainen kymmenen prosentin omistusrajavaatimus kuntien ja hyvinvointiyhtiöiden omistamiin niin sanottuihin in-house-hankintayksikköihin ei perustu mihinkään tutkimuksiin. Hallitus painaa uudistusta väkisin eteenpäin, vaikka lausuntokierroksella jopa 85 prosenttia melkein 700:sta lausuntonsa antaneesta vastusti tätä umpisurkeaa esitystä. Hallitus väittää hankintalain muutoksella edistävänsä kilpailua ja pieniä ja keskisuuria yrittäjiä ja yrittäjyyttä sekä säästävänsä tällä lakiesityksellä veronmaksajien rahoja. No, tavoitteet ovat oikeita, mutta lopputulos olisi aivan päinvastainen, jos tämä laki menee läpi. Hankintalain tekeminen entistäkin monimutkaisemmaksi haittaisi pk-yrittäjien mahdollisuuksia osallistua kilpailutuksiin. Töitä riittäisi vain kalliille hankintakonsulteille. Nykyisten hankintayksiköiden purkaminen ja uusien perustaminen olisi sekin vain erittäin kallista ja aikaa vievää hallintohumppaa. Lakiluonnoksesta jäyti pitkään tämmöinen ongelma, että hallitus ei suostunut avaamaan lainmuutosten vaikutusarvioita. Vasta oikeuskanslerin jyrähdys sai hallituksen avaamaan tämän niin sanotun pandoran lippaan. Kunnille koituisi hallituksen omankin arvion mukaan jopa 410—450 miljoonan euron kertaluonteiset kustannukset — siis kertaluonteiset kustannukset. Kilpailutuksesta koituvia säästöjä tulisi parhaillaankin 37—74 miljoonaa euroa vuodessa. Lainmuutoksen takaisinmaksuajaksi muodostuisi silloin jopa yli vuosikymmen. Hallitus myös arvioi, että lainmuutoksen aikaansaama samanaikainen kilpailutustulva nostaisi tarjouksien hinnat pilviin ja söisi säästöjen mahdollisuudet ennen kuin yksikään kunta ehtii hyötyä tästä muutoksesta. Osaajapula erityisesti ict- ja taloushallintopalveluissa jo nyt kuristaa meidän kuntia tässä Suomenmaassa. Lopullinen lasku voi vieläkin kasvaa. Tämä hallituksen esitys vaarantaa myös huoltovarmuutta ja turvallisuutta. Pesula- ja ruokahuolto, palkkahallinto, kuntien ja sairaaloiden tietojärjestelmät sekä kyberturvallisuus eivät parane ulkoistamalla niitä pakolla pois kuntien omistamista yhtiöistä palvelumarkkinoille, joita monilla alueilla ei edes ole olemassa. Rouva puhemies! On myös outoa, että hallitus antaa vinkkejä siihen, millaisilla toimilla kunnat voisivat jatkossa kiertää tätä kilpailutuspakkoa. Nämä vaihtoehdot olisivat erityisesti pienille ja keskisuurille kunnille raskaita, kalliita ja pienille kunnille jopa mahdottomia. Erityisesti pieniä ja keskisuuria kuntia kaltoin kohtelevan hankintalakiesityksen lisäksi on hyvä muistaa, että hallitus on jo pettänyt kunnille antamansa lupauksen kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamisesta, eikä luvattu normienpurkuhankekaan näytä etenevän. Hankintalaissa on hyvä muistaa, että kaikesta kurjasta, mitä hallitus kunnille keksii, lopullinen hinta maksetaan aina kuntien asukkailla korkeampina veroina tai sitten huonompina palveluina. Herää väkisinkin kysymys, onko nyt kokoomus kaivanut pöytälaatikostaan edellisen kokoomusjohtoisen hallituksen laatiman kuntakartan, joka tähtää yli 200 kunnan lakkauttamiseen. Silloin kokoomus pyrki tavoitteeseen kyseenalaistamalla lainsäädännöllä pienten ja keskisuurten kuntien olemassaolon oikeutuksen. No, nyt kokoomus on vaihtanut taktiikkaa jättämällä kunnille luvatut uudistukset tekemättä ja tuottamalla lainsäädäntöä, joka lisää kuntien kustannuksia. — Kiitos.