Kilpi Marko

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Suomi on pitkään elänyt ajassa, jossa liian moni nuori on nähnyt ympärillään enemmän huolia kuin mahdollisuuksia. Me haluamme kääntää Suomen suunnan, ja nyt niitä tuloksia alkaa näkyä. Talous kasvaa. Suomi oli alkuvuonna Euroopan nopeimmin kasvava talous, ja työllisyysnäkymätkin ovat vahvistumassa. Kyllä näin on. Me haluamme rakentaa Suomea, jossa tuleville sukupolville avautuisi enemmän mahdollisuuksia kuin edellisillä. Me haluamme katkaista kehityksen, jossa kokonainen sukupolvi ei ole vielä saanut kokea kasvun, luottamuksen ja eteenpäin menemisen aikaa. Mutta tulevaisuudenusko ei synny pelkästään kasvuluvuista. Se syntyy siitä, että nuoret voivat uskoa, että omalla työllä, osaamisella ja unelmilla voi rakentaa itselleen hyvän tulevaisuuden. Siksi kysynkin nuorisoministeri Poutalalta: mitä toimia hallitus tekee nuorten tulevaisuudenuskon vahvistamiseksi, jotta yhä useampi nuori voisi katsoa huomiseen luottavaisesti [Puhemies koputtaa] ja nähdä Suomessa mahdollisuuksien eikä rajoitusten maan?

Arvoisa puhemies! Meillä on jälleen erinomaisen tärkeä hallituksen esitys ja lakiuudistus käsittelyssä tänä päivänä tässä salissa. Vähintään yksi asia, minkä minä haluaisin, että jäisi nyt sinne korvakäytävään kaikille kaikumaan, on se, että kilpailu on hyvästä. Kilpailu on hyvästä. Mutta jostain kumman syystä tähän maahan on kehitetty julkisten hankintojen osalta järjestelmä ja ajattelumalli, joka ehkäisee kilpailua. Onko nyt niin, että kilpailu ei olekaan hyvästä? Voiko se olla mahdollista? Voimassa oleva hankintalaki ja oikeastaan koko julkisten hankintojen kulttuuri in-house-apparaatteineen se vasta kallista veronmaksajille onkin. Kun tässä on koko ajan nostettu esille aika useasti tuolta opposition suunnasta, että tämä lakiuudistus tulisi olemaan erityisen kallis, niin nykyinen järjestelmä se vasta kallis onkin. Voidaan aika lailla häpeilemättäkin sanoa, että nykyinen hankintalaki ja tämä in-house-järjestelmä mahdollistavat suoranaisen lain kiertämisen ja hankintamenettelyjen kiertämisen, ja se myös mahdollistaa pahimmillaan melkoisen ylihinnan kiskomisen ja samalla myös sitten olemattoman palvelutarjonnan ja palvelutason. Näissä puheenvuoroissa tässä tänä päivänä on nostettu moneen kertaan it-palvelut, tai sanotaan nyt ict-palvelut, ja myöskin sitten kyberturvallisuus. Varsinkin tuolla it-sektorilla nyt ihan käytännön oikeassa elämässä, mitä eletään tämän talon ulkopuolella, on käynyt niin, että koska sitä kilpailua ei ole, niin niitä palveluja ja toimintoja ei ole tarvinnut kehittää kuin näennäisesti tai korkeintaan minimivaatimuksilla. Tämä on johtanut sitten todella kummallisiin tilanteisiin, joissa järjestelmät, menetelmät ja tekniikat ovat olleet jo niin vanhentuneita, että varsinkaan nuoremman polven osaajia ei ole saatu enää rekrytoitua, koska he eivät ymmärrä sitä vanhentunutta tekniikkaa. Heillä ei ole osaamista eikä käsitystä siitä. Tämä on ihan oikea viesti, mikä on tullut tuolta it-sektorilta ja näistä toiminnoista, että mitä se on in-house-puolella, mitä se on yksityisellä sektorilla. Minä en näitä keksi. Nämä ovat asioita, jotka on sieltä käytännön elämästä todistettu. Jos ajatellaan nyt kyberturvallisuuttakin ja mitenkä nopeasti se laukkaa, niin miten tämmöinen tilanne, jossa kilpailun olemattomuuden takia tekniikat ja menetelmät ovat niin vanhentuneet, että ei löydy edes kunnon tekijöitä niihin, oikein näyttäytyy kyberturvallisuuden näkökulmasta? Tilanne on aivan absurdi, kertakaikkisen absurdi ja sietämätön. Puhemies! Asiahan on niin, että julkisia hankintoja tehdään meidän kaikkien verovaroilla, ja on täysin selvää, että silloin pitäisi olla erityisen tarkkana, mitä niillä verovaroilla tehdään ja mitä niillä hankitaan. Kun sitä kilpailua ei ole, ei ole kehitystä eikä tasokasta, nopeaa eikä laadukasta palveluakaan. Näin on tilanne, koska siihen ei ole ollut mitään tarvetta, ei ole ollut minkäänlaista pakkoa kehittää palveluita. Mutta nyt tähänkin epäkohtaan saadaan muutos. Ikävä kyllä tämä tilanne on päässyt liian pahaksi ja ongelmat ovat juurtuneet liian syvälle. Kaikkihan me ymmärretään, että siinä vaiheessa peruuttaminen sieltä pois on äärimmäisen vaikeata ja haastavaa, mutta se on tehtävä, se on välttämätöntä. Tämäkään tilanne ei voi jatkua. Täällä on myöskin moneen kertaan manattu, että varsinkin pienet kunnat tulevat kohtaamaan kohtalokkaita vaikeuksia. Näin tulee tapahtumaan. Näin tulee tapahtumaan, jos kunnat eivät ymmärrä toimia ajoissa. Jos nyt jäädään odottamaan jotain, mitä ei olekaan, ja ihmettelemään asioitten tilaa, niin se tulee ruuhkauttamaan niitä tarjolla olevia palveluita, mitä siellä markkinoilla on, ja se tulee ruuhkauttamaan niiden tarjontaa, ja sitten ollaan kyllä ongelmissa. Sitten kun ollaan havahduttu tilanteeseen, että nyt pitää tehdä ja onkin yhtäkkiä kolmen vuoden jono, niin siinä vaiheessa niillä pienillä kunnilla tulee olemaan ongelmia. Kriittisissä palveluissahan on tehty nyt siirtymäaikaa, siellä on tulossa porrastusta voimaantuloon ja sen suhteen, mutta sitäkään ei kannata tuhlata tilanteen seuraamiseen vaan toimimiseen. Tämä on nyt ihan selkeä, selkeä selkeä kehotus kuntapäättäjille, varsinkin siellä pienellä kuntasektorilla. Ne kunnat, jotka ymmärtävät toimia nyt ja ajoissa, selviävät tästä muutoksesta kuivin jaloin. Itse asiassa ne tulevat voittamaan tässä, sillä palvelu tulee kilpailun myötä paranemaan ja kustannukset tulevat laskemaan. Kyse on vain siitä, onko kehityksessä mukana vai ei. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ajattelin vielä hiukan avata tässä tätä valvonnan konkretiaa ihan muutamalla asialla, mitä tähän uudistukseen liittyy, kun sitä niin voimallisesti tuosta pöntöstä käsin peräänkuulutin. Tietenkin tämä parempi tunnistettavuus on nyt yksi sellainen valvontaa helpottava asia, ja se on semmoinen asia, millä asiakas voi jo aika helposti matkankin päästä varmistua, että tuossa on laillinen taksi, mutta samalla kuka tahansa kansalainen voi tehdä myöskin aika helposti ilmiantoja, että tässä nyt toimii taksi, jolla ei ole näitä lain vaatimia tunnistettavuuksia. Mitä nyt sitten tuolta maailmalta on tällaisista asioista saatu kokemuksia, niin tuntuu olevan toimiva käytäntö, että myöskin kansalaiset ovat niitä ilmoituksia tehneet. Mutta sitten yksi asia, mikä tässä on aika vähälle huomiolle nyt jäänyt tässäkin käsittelyssä, on se, että tuo taksiluvan sitominen ajoneuvon omistajaan tai haltijaan itse asiassa on aika ratkaisevan tärkeää valvonnan näkökulmasta. Poliisi pystyy sitten automaattisilla rekisterilukulaitteilla, revikalla, varsin helposti tunnistamaan siellä noita omistaja- ja haltijatietoja, ja mikäli nyt sitten siellä jotakin hämärää on, jotakin epäselvää on, jotakin ongelmaa on, niin se tuottaa sitten automaattisesti ilmoituksen poliisille, että tuo taksi on nyt sitten sellainen, jota kannattaa vähän penkaista tarkemmin. Elikkä tämä tarkoittaa sitä, että se valvonta ihan tuolla jokapäiväisessä poliisitoiminnassa valvovan viranomaisen näkökulmasta tapahtuu itse asiassa aika paljon helpommin kuin mitä voidaan kuvitellakaan. Tähän ei välttämättä tarvitse valjastaa mittavia valvontaiskuja ja viranomaisresursseja, vaan sitä voidaan tehdä itse asiassa siellä poliisin harmaalla ajalla kitkemässä harmaata taloutta. Jos ajatellaan tätä, että poliisiautolla ajetaan yhden tuommoisen taksitolpan ohi, niin saman tien ollaan jo luettu kaikki ne taksit, mitkä siinä tolpalla seisovat, ja siinä jos joku toimija on sitten vähän väärillä ajatuksilla liikenteessä, niin se kyllä käry siinä käy. Tämä on yhtenä esimerkkinä siitä, millä tavalla nyt valvonta ihan olennaisesti helpottuu ja mitenkä mahdollistuu ja pystytään ihan oikeasti puuttumaan niihin puutteisiin ja ongelmiin, mitä siellä on. Harmaan talouden näkökulmasta tuosta taksamittarista vielä voisin sanoa sen, että asiantuntijakuulemisessa valiokunnassa varsinkin verottaja oli sitä mieltä, että taksamittari on se laite, jolla voidaan saada luotettavimmin ja parhaimmin, ehkä helpoiten, sitä tietoa, jolla voidaan päästä harmaaseen talouteen ja maksamattomiin veroihin kiinni. Tietenkään ei meillä ole mitään syytä lähteä sitä epäilemään sen enempää. Verottaja tietää kyllä nämä asiat. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on tässä taas jälleen kerran käsittelyssä yksi esimerkki tämän kauden erinomaisista hallituksen esityksistä, jotka parantavat huomattavalla tavalla niitä palveluita, jotka ovat ihan siellä tämän yhteiskunnan ytimessä, ja niitä voimia, jotka pitävät tätä yhteiskuntaa liikkeessä. Mutta samallahan tämä on myöskin yksi tai, voisi sanoa, jopa puhuttavin lakiuudistus tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnassa tällä kaudella ja selkeästi yksi puhuttavimmista tällä koko eduskuntakaudella. Tämä taksilakiuudistus on hyvin paljon herättänyt kyllä kiinnostusta ja myöskin puhetta. Kuten tässä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa hyvin käynyt ilmi, niin aikaisempi taksilakiuudistus oli enemmän tai vähemmän epäonnistunut, mutta kyllä siinä on myös ollut hyviäkin puolia tai ainakin hyviä tahtotiloja. Mutta tämä epäonnistuminen on kuitenkin sitten johtanut siihen, että osaavaa työvoimaa on poistunut aika paljonkin alalta, ja se on sitten korvautunut vähemmän osaavalla työvoimalla. Kyllähän se niin on, että monella meistä on niitä kokemuksia siitä, kuinka taksissa se ihan perusasia, mikä pitäisi olla, että kun asiakkaana menet kyytiin, ensinnäkin se asiakas pitää löytää sieltä pisteestä A ja sitten sen taksin pitää pystyä ajamaan sinne kohteeseen, pisteeseen B, tämä yhtälö, on ollut liian usein liian vaikea. Tämä on ollut aika sietämätönkin tilanne. Alalle on todellakin tullut tämän aikaisemman taksilakiuudistuksen myötä hyvin monitasoista ja monenkirjavaa tekijää ja toimijaa, mutta ainakin yhteen asiaan tuo edellinen taksiuudistus on tehnyt selkeän muutoksen eli siihen, että enää eivät asiakkaat jonottaneet takseja, vaan taksit jonottivat asiakkaita, joten myös se saatavuus oli siellä sellainen, joka kyllä selkeästi parani. Mutta moni asia meni kyllä sitten pesuveden mukana ikkunasta ulos. No, sehän on johtanut siihen, että samaan aikaan taksialan luotettavuus on kärsinyt ihan sietämättömästä inflaatiosta ja varsinkin naispuoliset asiakkaat ja asiakaskunta ovat alkaneet jo aktiivisesti, ainakin yöaikaan, karttamaan taksikyytiä. Näinhän asia ei voi olla. Tietenkin harmaa talous on tässä saanut todellakin hyvinkin paljon mahdollisuuksia ja tartuntapintaa, ja toisaalta myöskin sitten työvoiman hyväksikäyttöäkin on ilmennyt aika mittavissa määrin. Nythän tähän kaikkeen tuodaan muutos ja nyt tähän kaikkeen tuodaan työkaluja, että voidaan tilannetta olennaisesti korjata. Tässä uudistuksessa on runsaasti hyviä ja tarpeellisia puolia. Siellä koulutusta lisätään ja on nuhteettomuusvaatimuksia, on valvonnan tehostamista, tunnistettavuutta, vain muutamia asioita mainitakseni. Eniten parran pärinäähän tässä uudistuksessa on sitten aiheuttanut tuo taksamittari ja sen pakollisuus. Itsellänikin tästä asiasta on ristiriitaisia tuntemuksia edelleenkin. Varsinkin kun me elämme tätä digitalisaation kuumaa huumaa, ollaan sen keskellä ja samalla myös eletään aika historiallisen suurta teknologista murrosvaihetta, niin tämä on hyvin mielenkiintoinenkin seikka tätä taustaa vasten. Maailmallahan on jo varsin runsaasti täysin autonomisesti toimivia takseja eli ilman kuljettajaa toimivia takseja, ja se digitalisaatio on jo hyvinkin pitkällä siellä. Tietenkin tämähän on meidänkin suunta jollakin aikavälillä, että jossakin vaiheessa siellä taksissa ei sitä kuljettajaa enää olekaan. Tässä valossa tarkasteltuna tämmöinen pakollinen taksamittari on hieman erikoinen kuvio, ja kehityksellisesti ajateltuna se tuntuu askeleelta taaksepäin. Mutta toisaalta taas tuolla liikenne- ja viestintävaliokunnan hyvin laajassa asiantuntijakuulemisessa ollaan tultu siihen tulokseen, ja siitä oli nähtävissä, että tässä ajassa, tässä hetkessä se kuitenkin on ollut perusteltua. Puhemies! Lähtökohtaisesti mitään sellaista ei kannata säädellä, mitä ei voi valvoa, ja tässä uudistuksessa, taksien luotettavuuden palauttamisessa, kaikista tärkein elementti on kattava, toimiva valvonta. Sehän toimii myöskin hyvin vahvana ennaltaehkäisevänä elementtinä, sillä toimivin ja paras ennaltaehkäisevä tekijä on korkea kiinnijäämisriski. Tästähän me ei päästä edelleenkään mihinkään. Puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä uudistus on kuitenkin erittäin tervetullut ja äärimmäisen tarpeellinen. Tässä vaiheessa haluan erityisesti kiittää liikenne- ja viestintävaliokuntaa erinomaisen hyvästä yhteistyöstä tämän mietinnön ja asian käsittelyssä. Meillä oli jälleen kerran erinomaisen hyvää ja sopuisaa yhteistyötä, ja saatiin mielestäni hyvin tasapainoinen ja hyvä mietintö tästä aikaiseksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Asia on niin, että vahva ja vakaa julkinen talous on paras turva kriisien varalle. Tästähän muistutettiin edellisestä hallitusta koko viime kauden ajan, eikä se mennyt ikävä kyllä perille, ja se näkyy tulostaululta, jos mikä. Sen sijaan rahaa kylvettiin ympäriinsä täysin vastuuttomasti. Jos oli hallituksella jotakin kitkaa, kiistaa, niin se sovittiin rahalla. Kuntavaalien alla kylvettiin kuntasektorille yli miljardi helikopterirahaa, täysin korvamerkitsemätöntä ilmaista rahaa, joka ainoastaan vain sekoitti kuntatalouden. Ja entäpä sähkötuki? Sitä ei ainoastaan myönnetty, vaan sitä pakotettiin ottamaan. Muun muassa Nalle Wahlroos sitä joutui omaan kartanoonsa ottamaan, ja hän piti sitä suorastaan rikollisena rahan tuhlaamisena. Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä taloudenpidosta. Arvoisa rouva valtiovarainministeri, näillä näytöillä ja näillä Espanjan talousopeilla, mitä olette mieltä, mitenkä uskottavasti nyt näihin taloushaasteisiin, [Puhemies: Aika!] mitä on nykyään ja varsinkin tulevaisuudessa, vastataan vasemmalta?

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on saanut perinnöksi täysin valuvikaisen soteuudistuksen rahoitusmalleineen päivineen, ja sitä on kovasti yritetty korjata. Siinä kyllä hommaa riittää. Kovasti vain voimia ministerille ja hallitukselle siinä työssä. Yksi monista valuvioista on pelastuksen jättäminen hyvinvointialueiden panttivangiksi. Se on aiheuttanut monenlaisia haasteita ja ongelmia muun muassa resursointiin liittyen. Hallituksen tahtohan on, hallitusohjelman mukaisestikin, lisätä pelastajien määrää, ja Pelastusopisto tuottaa uusia pelastajia aivan hallitusohjelman mukaisesti, mutta hyvinvointialueet eivät rekrytoi uusia pelastajia. Kysyisinkin ministeriltä: kuinka voisimme paremmin pitää huolta siitä, että hyvinvointialueet noudattaisivat hallitusohjelmaa ja pelastajat saataisiin vahvistamaan sisäistä turvallisuutta? [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] Oppositiolle kyllä sanoisin, että soteuudistuksen johtoajatuksena on edelleenkin kustannusten kasvun hillitseminen. Älkää unohtako tätä. Jos tässä taloustilanteessa sitä ei tehdä, [Puhemies koputtaa] niin sotekulujen kasvusta tulee se kivi, joka vie tämän maan pohjaan lopullisesti.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö liikennejärjestelmäsuunnitelmasta on hyvin tasapainoinen, ja saavutimme sen kyllä hyvin maltillisellakin keskustelulla. Se myöskin peilaa hyvin todellisesti sitä kuvaa, mikä meillä tällä hetkellä liikenteessä ja väylänpidossa on. Se ei välttämättä ole kovin kaunista katseltavaa ihan kaikilta suunnilta tarkasteltuna. Mutta se pitää tietysti ottaa huomioon, että kyllähän korjausvelan kasvu, se tilanne, mikä siellä on, ja myöskin se korjausvelan taklaaminen ulottuvat monien hallituskausien yli ja tulevat vielä jatkumaankin tästä eteenpäin. Se, missä me ollaan, mikä tuo korjausvelka tuolla on, ja miksi se on tämmöiseksi päässyt kasvamaan, kyllä jyvittyy tosi pitkälle ajalle — vaikkakin tämä hallitus on ennätyksellisellä tavalla teiden kunnossapitoon ja Väylään panostanutkin, ja tuossa vastikään oli eräskin tapaaminen, jossa asiantuntijat sanoivat, että viime vuosi oli all-time high. Niin että vaikka nyt yksittäiset hallitukset yrittävätkin sitä taklata, niin se tehtävä on valtavan iso. [Puhemies koputtaa] Jälleen kerran on todettava, että paras turva kriisin varalle on vahva julkinen talous, ja kun se ei sitä ole, niin silloin me olemme tämmöisessä tilanteessa, jossa joudumme myöskin priorisoimaan.

Arvoisa rouva puhemies! On välttämätön pakko nostattaa vielä edustaja Satosen erinomaista retoriikkaa esille. Kyllähän ex-ministerin tausta näkyy hyvin ja talousopettajankin näkemykset ja niin erinomaisesti sanottuna, että kansa, joka ei pysty huolehtimaan itsestään, ei kyllä pysty huolehtimaan ilmastostakaan ja luonnosta. Näinhän se on. Meillä tahtoo olla sellainen vähän pahakin tapa, että me helposti oiomme mutkia ja revimme irti asioita kokonaisuudesta, mutta kylmä tosiasiahan on se, että kun ihan oikeasti asioista päätetään ja asioita hoidetaan, niin kyllähän niitä pitää hoitaa kokonaisuutena. Niitä ei pysty sieltä irrottamaan pois, ja niitä on vietävä kokonaisuutena. Se nähdään niin monessa asiassa, millä tavalla esimerkiksi turvallisuudesta pitää huolehtia ja niin terveydestä kuin koulutuksesta. Kaikki ne liittyvät yhteen, ja tietyllä tavalla siellä se yhteenliimaava on sitten myöskin talous, jonka pitää olla kunnossa, jotta näistä asioista voidaan oikealla tavalla huolehtia. Myöskin sitten toinen ex-ministeri, Savola, tässä otti erinomaisesti esimerkkinä Ukrainan ja sen, millä tavalla nyt siellä junat kulkevat ja millä tavalla autotkin kulkevat. Kyllä siellä polttomoottorit ja dieselmoottorit ovat niitä, mitä siellä käytetään. Sähköllä kulkevia on sangen vähän, kun oikein kunnon kriisi iskee, ja näinhän se tietysti on. Kyllä tämäkin todellisuus meidän on vain tunnustettava ja tunnistettava, että näin nämä asiat menevät. Eivät polttomoottoritkaan tule minnekään vähään aikaan katoamaan. Niissä on valtavasti vielä kehityspotentiaalia. Niitä voidaan tehdä tehokkaammiksi, niistä voidaan tehdä taloudellisempia, ja myöskin päästöjä voidaan niistä edelleenkin vähentää. Niistä löytyy kyllä potentiaalia valtavasti. Sitten tuo väliaikainen käyttövoimavero: On ihan selvää, että kun katsotaan nyt tulevaisuuteen, kun aiheemme on tällainen, niin kyllähän polttoaineisiin liittyy aikamoisia hinnankorotuspaineita. Yksi asia, millä voidaan hillitä niitä paineita, on väliaikaisen käyttövoimaveron poistaminen, ja todellakin sitten voitaisiin osoittaa, että se oli väliaikainen, ja dieselinkin hinta pitäisi sitten sillä tavalla saada edes jollain tavalla aisoihin. Tämä myöskin tulee olemaan ihan huoltovarmuusasia mitä suurimmassa määrin. — Kiitos.