Kivelä Mai

Arvoisa puhemies! Orpon—Purran hallituksen eriarvoistava politiikka on koko Suomen asia. Myös maaseudulla asuvat ovat joutuneet tämän hallituksen kurjistavan politiikan kärsijöiksi ja usein ensimmäisinä. Leikkausten myötä harvaan asutuilta alueilta poistuvat ensimmäisinä ihmisille tärkeät palvelut ja kaikki muu elinvoiman kannalta oleellinen: työpaikat, koulut, kulttuuri- ja harrastusmahdollisuudet. Maaseutu on tärkeä ja erottamaton osa suomalaista sosiaalista ja maantieteellistä kudosta. Maaseutu ei ole mikään resurssivarasto, josta vain rohmutaan luonnonvarat ja josta isot kaivosyhtiöt, metsäteollisuus ja ylikansalliset digijätit saavat voitot, kun haitat jäävät paikallisten maksettaviksi. Maaseudulla asuvat ihmiset ansaitsevat parempaa. Vasemmistoliiton mielestä myös maaseudun haasteisiin vastataan parhaiten turvaamalla ihmisten toimeentulo sekä panostamalla työpaikkoihin, koulutuslaitoksiin, palveluihin, liikenneyhteyksiin ja kestävään tuotantoon. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on vaikeassa kriisissä, ja viljelijät ovat tiukassa raossa. Eikä kyseessä ole vain kannattavuuskriisi. Kyseessä on eksistentiaalinen kriisi, ja hallitus on toimettomuudellaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa murentanut pohjaa koko suomalaisen ruuantuotannon perusedellytyksiltä. Hallitus ei ole tehnyt riittävästi päästöjen vähentämiseksi eikä ympäristön köyhtymisen pysäyttämiseksi eikä varsinkaan ole tehnyt ilmastotyön tekemisestä helpompaa maanviljelijöille. No, sen sijaan hallitus on vain kärjistänyt vastakkainasettelua maanviljelijöiden edun ja ilmastotyön välillä. Ekologisen kriisin torjuminen on maatalouden ensimmäinen elinehto. Jos me emme muuta kurssia, sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään, maaperä tulee köyhtymään ja monimuotoinen luonto pölyttäjineen tuhoutumaan. Ruuasta tulee pulaa, ja maanviljelijät menettävät toimeentulonsa. Ruuantuotantoa ei pidä kytkeä irti aktiivisesta ilmasto- ja ympäristötyöstä. Päinvastoin maanviljelijöitä on tuettava tässä työssä. Ruuantuotanto on osa ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisua. Tämän pitää näkyä paljon paremmin muun muassa maataloustukien kohdentamisessa. Maanviljelijöitä on tuettava uudistavassa viljelyssä ja ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Turvepeltojen vettämistä ja kosteikkoviljelyä on tuettava. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoitteena on yhdessä maanviljelijöiden kanssa rakennettu ekologisesti kestävä kotimainen maatalous, joka tarjoaa tuottajille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Näitä uusia taloudellisia mahdollisuuksia syntyy erityisesti kasvipohjaisiin tuotteisiin, kuten kasviproteiineihin ja kasvipohjaisiin meijerituotteisiin, joista tulee Sitran ja Luken arvioiden mukaan ruoka-alan suurin kasvupotentiaali. Kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtyminen on vastaus myös ruokaturvaa ja huoltovarmuutta koskeviin haasteisiin, kun riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista ja rehusta, vähenee ja kun rehuntuotantoon käytetty maa-ala vapautuu suoraan ihmisille kelpaavien kasvien viljelyyn. Sitran ja Luken selvityksen mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasviperäisesti vuoteen 2040 mennessä. Olen itse saanut luotsata eduskunnan kasvisruokaverkostoa, joka on mielestäni hyvä esimerkki puoluerajat ylittävästä yhteistyöstä yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Vain kasvipainotteiseen ruokajärjestelmään siirtymällä me voimme saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävän ruokajärjestelmän, joka vastaa aikamme haasteisiin. Konkreettisena toimenpiteenä haluan esittää kansallisen kasvipohjaisen ruuan toimintasuunnitelmaa ja investointiohjelmaa, jollainen on Tanskassakin puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä tehty. [Tuomas Kettusen välihuuto] Arvoisa puhemies! Näistä mainitsemistani syistä johtuen teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Orpon hallitus on ilmasto- ja ympäristöpoliittisella toimettomuudellaan vaarantanut ruoantuotannon toimintaedellytykset ja siten maanviljelijöiden toimeentulon ja tulevaisuuden. Siksi ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tosiaan tällä esityksellä nyt ollaan panemassa täytäntöön teollisuuspäästödirektiivin muutoksia, ja nämä keskeiset muutokset koskevat soveltamisalan laajennusta, teollisuuslaitosten päästörajoja ja vaatimusta ympäristöjärjestelmästä ja siirtymäsuunnitelmasta. Kävin lausuntoja läpi, ja niissähän tätä on yleisesti ottaen pidetty kannatettavana. Itsekin näen, että tässä on paljon hyvää, mutta toki pitää perehtyä tähän valiokunnassa sitten vielä tarkemmin. Jos katsotaan nyt ensin laajentamista eläintilojen osalta, tässä on selvitetty vaikutuksia, ja kuten Sykenkin raportissa tuodaan esille, ammoniakkipäästöjen osalta, joista Suomessakin maatalous aiheuttaa 88 prosenttia, kapasiteettirajan ylittävien tilojen lantaperäiset ammoniakkipäästöt muodostavat tällä hetkellä noin 13 prosenttia Suomen lantaperäisistä päästöistä ja noin yhden prosentin maatalouden ammoniakkipäästöistä — eli merkittävä asia, toki myös metaani- ja dityppibioksidipäästöjen osalta. En nyt käy niitä kaikkia tässä läpi, mutta joka tapauksessa ajattelen, että sika- ja siipikarjatilojen soveltamisalan laajentaminen on perusteltua. Toki kaikista kannattavinta olisi katsoa eläintuotannon kokonaisuutta ja laajuutta ja sen haitallisia ympäristövaikutuksia ja sitten panostaa erityisesti siirtymään kohti kasvipohjaista tuotantoa, mutta se nyt on toki sitten hieman eri asia. Myös siirtymäsuunnitelmille tuli kannatusta, niin että saadaan sitten tietoa siitä, miten nämä laitokset tulevina vuosikymmeninä siirtyvät paremmin kiertotalouden ja ilmastoneutraaliuden periaatteiden mukaisiksi toimijoiksi, joista äskenkin puhuttiin. Sitten vielä näistä päästörajoista: En nyt malta olla sanomatta, että me olemme valiokunnassakin kuulleet siitä, että näitä uusia lupia arvioidaan, mutta sitten meillä ovat ne olemassa olevat, vanhat luvat, ja meillä on aikaisemmin ollut määräaikaistarkastukset näihin vanhoihin lupiin. Meille on suoraan sanottu, että osittain näiden vanhojen lupien olemassaolo hidastaa tätä vihreää siirtymää. Yhdessä lausunnossa tämänkin asian kohdalla tuotiin esille huomio, että olisi hyvä palauttaa määräaikaiset tarkastukset olemassa oleviin lupiin liittyen ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiinkin. Kysyisin ministeriltä: voitaisiinko tätä asiaa harkita? Tämä aiheuttaa mielestäni vähän epäreilun tilanteen. No, tässä olisi paljon muutakin asiaa, mutta ehkä tässä kysymykset nyt tällä kertaa.

Arvoisa puhemies! On tosiaan selvää, että meidän tulee siirtyä kiertotalouteen ja tehostaa kierrätystä myös pakkausten osalta. Suomi ei monessa kohtaa ole ollut tässä asiassa mitenkään edelläkävijä, vaan enemmänkin siellä häntäpäässä kierrätyksen suhteen. Tämä on sitten myös sellainen asia, joka on tuonut meille, yhteiskunnalle, kustannuksia. Jos katsoo vaikka näitä Suomen EU-jäsenmaksuja, niistähän osa maksetaan siitä, jos vaikka muovilla on huono kierrätysaste. Tämä on ollut käsittääkseni kymmeniä miljoonia vuosittain, mitä on maksettu siitä, että muovia ei ole saatu kiertoon, ja ei ole tietenkään veronmaksajien näkökulmastakaan järkevää käyttää rahaa tällaisiin kertakäyttökulutuksen maksuihin. No, tämä pakkausten parempi kierrättäminen on ehdottomasti tärkeää, ja vasemmisto kannattaa sitä, että tätä asiaa edistetään. Minä ajattelen myös, että kiertotalouden ei pitäisi olla mitään sellaista ylimääräistä, vaan se pitäisi saada valtavirtaistettua talouden toiminnan lähtökohdiksi, ja myös pakkauspuolella tulee tehdä nämä tarvittavat ympäristötoimet ja vähentää sitä kautta näitä ympäristöhaittoja mutta toki myös sitten terveyshaittoja ja vähentää riippuvuutta esimerkiksi fossiilisista tuontipolttoaineista, joista olemme nyt nähneet näitä selkeitä esimerkkejä, mitä ongelmia niistäkin sitten syntyy. No, tässä kävin läpi näitä komission vaikutusten arviointeja tästä ehdotuksesta, ja tosiaan täällä on ihan hyviä lukuja tämän pakkausjätteen vähentämisen osalta ja hyviä lukuja kasvihuonekaasujen vähentämisen osalta, ja toki myös sitten nämä säästöt ovat ihan merkittäviä lukuja täällä, kun puhutaan kymmenistä miljardeista vuoteen 2030 mennessä, jos vertaa tähän perusuraan. No, tässä esityksessä myös tuodaan näitä erilaisia vaikutuksia toimialoille. Lausunnonantajissa oli sekä kannatusta että vastustusta näille eri muutoksille, mutta itse kyllä painottaisin sitä, että tässä mahdollistetaan uutta liiketoimintaa ja mahdollistetaan näitä innovaatioita ja muita, siis tietenkin näiden ympäristö- ja muiden hyötyjen lisäksi. Käymme näitä sitten varmasti valiokunnassa tarkemmin läpi. Täällä yksi asia, joka kiinnitti huomioni ja jota kyllä moni kannatti, oli se, että nämä paalirehupakkaukset rajataan tämän tuottajavastuun ulkopuolelle. En tiedä, onko ministerillä siihen kommenttia. Itseäni kiinnosti se, miksi tämä rajaus on tehty ja miten hyvin sitten varmistetaan se, että tämä paalimuovi päätyy kiertoon. Lupa- ja valvontavirastosta kuitenkin tuotiin esille, että olisi tärkeää saada sekin muovi kiertoon. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Viime kaudella tehtiin uusi laki eläinten hyvinvoinnista, ja se ei ollut mikään eläinoikeuslaki eli sellainen laki, joka meillä pitäisi olla, jos me ottaisimme eläinten oikeudet tosissamme, mutta joitain parannuksia siihen kuitenkin sisältyi. Tähän uuteen eläinlakiin saatiin parannus liittyen porsaiden kirurgisen kastraation kieltämiseen. Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa pienille porsaille kipua, stressiä ja kauhua. Kirurgisessa kastraatiossa porsas pidetään pakolla paikallaan, kivespussiin tehdään viilto, kivekset nostetaan ylös ja siemennuorat katkaistaan leikkaamalla. Jokainen voi kuvitella tämän toimenpiteen kivuliaisuutta ja sitä, onko se juuri sitä turhaa kärsimystä, jota eläimille ei ole sallittua tehdä — tai ei ainakaan pitäisi olla. Vastaus on, että tutkitusti tällainen teko on tietenkin erittäin tuskallinen ja porsaat osoittavat kipua tässä tilanteessa pyrkimällä tilanteesta pois rimpuilemalla ja kiljumalla. Oleellista on se, että kun tämä toimenpide on ohi, niin kipu ei kuitenkaan ole ohi, eli jälkikipu luonnollisesti kuuluu tällaiseen toimenpiteeseen. Teko aiheuttaa porsaille kudosvaurioita, ja tämä kipu voi jatkua jopa useiden päivien ajan. Kun kastraatio tehdään hyvin nuorille eläimille, joilla ei nykytiedon mukaan ole taitoja hallita kipua psyykkisellä tasolla, niin tämä voimakas kipukokemus voi olla jopa niiden fysiologiaa muuttava tekijä. No, miksi sitten jotain näin julmaa tehdään? Kastraatiota tehdään sianlihassa mahdollisesti esiintyvän epämiellyttävän karjunhajun ehkäisemiseksi, ja kuten täällä on kuultu, tämän ehkäisemiseksi olisi toki muitakin vaihtoehtoja. Järkevintä mielestäni kuitenkin olisi, ettei karjuporsaita kastroitaisi lainkaan, kuten monessa muussa maassa, esimerkiksi Espanjassa. Toinen vaihtoehto olisi tämä immunokastraatio eli rokottaminen. Voi siis perustellusti sanoa, että tämä toimenpide on turha eli turhaa kärsimystä. Kuten tässä esityksessä lukee, useasti oikeastaan, kastraatiokiellosta on hyötyä eläinten hyvinvoinnille, mutta huomionarvoista on se, että tässä esityksessä myös lukee, että tästä on tiettyjä taloudellisia hyötyjä myös tuottajille näiden eläinten paremman rehuhyötysuhteen, nopeutuneen tuotantokierron ja vähentyneen työmäärän ansiosta. Sen takia onkin perusteltua kysyä, onko tämä kumoaminen nyt itse asiassa tuottajien etu ollenkaan. Arvoisa puhemies! Viime kaudella hyväksyttyyn uuteen lakiin tosiaan kirjattiin, että tästä kastraatiosta luovutaan, mutta siihen sisältyi kuitenkin tämä valitettavan pitkä siirtymäaika eli vuoden 34 loppuun — ja kyllä, tähän lakiin sisältyi velvoite käyttää kipulääkettä vuoden 24 alusta lähtien ja sitten vuodesta 27 alkaen tämä velvoite käyttää puudutetta. Mutta nyt, kun tämä kielto ei ole siis tosiaan ehtinyt vielä edes astua voimaan, hallitus on lähtenyt tätä kumoamaan. No, lausuntopalautteen perusteella eri tahot hyvin laajasti vastustavat tämän kiellon kumoamista. Yli 50 lausunnonantajaa vastustaa esitystä. Sitä vastustavat niin eläinlääkärit, eläinasiajärjestöt, asiaa valvovat viranomaiset kuin tietenkin kansalaiset laajasti. No, kuka tätä esitystä sitten kannattaa? Käytännössä lihateollisuus. Tämän kiellon uudelleenarvioinnin takana ovat pelkästään taloudelliset syyt, lihalobbareiden aktiivinen lobbaus ja halu edistää sianlihan vientiä ulkomaille. Eli suora ja lyhyt vastaus onkin, että hallitus tässä jälleen kerran painottaa suurten yritysten voitonteon maksimointia enemmän kuin eläinten kärsimyksen vähentämistä. Tämä ei ole tietenkään yllättävää, mutta väärin tämä on. Arvoisa puhemies! Tämä kausi ei tosiaan ole ollut hyvä eläimille, ja tämä esitys kastraatiokiellon perumisesta on jälleen erittäin paha takaisku eläinten hyvinvoinnin edistämiselle. Tällä kaudella on tehty useita muitakin päätöksiä, joilla eläinten oikeuksia heikennetään. Ensitöikseen hallitus lakkautti eläinsuojeluasiamiehen viran, metsästystä on sallittu törkeällä tavalla, kuuttien annetaan kuolla verkkoihin. Turkistarhaukselle ohjautuu edelleen yhteiskunnan rahaa korvausten muodossa, ja metsästykseen myös riittää rahaa, vaikka muilta ryhmiltä leikataan. Toisin kuin ministeri täällä kertoi, iso kuva EU-politiikassa on myös se, että hallitus käytännössä aktiivisesti käyttää pelimerkkejään eläinten aseman heikentämiseen myös EU-tasolla. Eläinten hyvinvoinnin kannalta oleellisia esimerkiksi maatalouspoliittisia linjauksia tai sääntelyä on haluttu heikentää myös EU-pöydissä. Tätä listaa voisi tietenkin jatkaa vaikka kuinka kauan. Mutta tämäkään esitys ei ole nyt vielä loppuun käsitelty, ja nyt on mielestäni oikea aika kääntää katse sinne hallituspuolueiden suuntaan ja kysyä, millä tavalla tämä sopii esimerkiksi kokoomuslaisten eläintenystävien arvomaailmaan ja kuinka näin julmaa tekoa voidaan perustella. No, eläinten kärsimys ei tietenkään muutu yhtään sen oikeutetummaksi vain, koska eläimet eivät voi puolustaa itseään. Se ei ole eläinten vika, vaan se on meidän järjestelmämme vika. Eläimet ovat itsessään tärkeitä, ja eläinten hyvinvointi on otettava vakavasti. Eläinten oikeuksissa on kyse sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Hallitus on kerta toisensa jälkeen alleviivannut sitä, kuinka he eivät välitä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, oli kyse sitten ihmisistä tai eläimistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun täällä nostettiin esille tämä Helsingin kaupungin päätös puolittaa maito- ja lihatuotteiden hankinnat, niin olisin siihen kommentoinut, että se ei tosiaan ollut yksin edustaja Kivelän päätös, vaikka toki mielelläni siitä kunniaa otankin, vaan se oli Helsingin valtuuston enemmistön päätös. Esimerkiksi koko keskustan valtuustoryhmä oli sen esityksen takana. Eli sikäli on tärkeää nostaa esille se, että täällä luodaan aika paljon sellaista vastakkainasettelua, jota sitten toisissa yhteyksissä kyllä voidaan purkaa ja jota ei esiinny, myös keskustan kanssa ja muiden, esimerkiksi oikeistopuolueiden kanssa. Eihän näitä aloitteita huvikseen tehdä, eikä tätä lintudirektiiviäkään ole huvikseen tehty, vaan nämä yrittävät vastata ongelmaan, ja se ongelma on se, että luontokato etenee, meillä on käsissä kuudes sukupuuttoaalto, me ihmiset olemme täysin riippuvaisia luonnosta ja mitään maataloutta tai metsätaloutta ei voida hoitaa kuolevalla planeetalla, ja uskon, että tekin tiedätte tämän, joten vaikka täällä sanotaan, että muualla on metsät hakattu mutta täällä hoidetaan asiat hyvin, niin emme me hoida niitä asioita tarpeeksi hyvin, koska jos me hoitaisimme ne asiat tarpeeksi hyvin, silloin meillä luonnon monimuotoisuus pysyisi yllä ja tämä uhanalaistumiskehitys olisi pysäytetty ja ilmastokriisissä tehtäisiin oma osamme eli hoidettaisiin tämä nielupolitiikka kunnolla. Kyllä te tiedätte nämä asiat. Meidän tavoite on se, että metsätalous ja ruokajärjestelmä on kestävä ja on planeetan rajoissa, ja se on myös joka ikisen näiltä aloilta elantonsa saavan ihmisen toimeentulon edellytys. Tätä yhteen sovittamista meidän kaikkien on pakko tehdä.

Arvoisa puhemies! Kuten tässä hallituksen esityksessä lukee, tämä lintudirektiivi tosiaan velvoittaa Suomea toteuttamaan suojelujärjestelmän luomiseksi nämä tarvittavat toimenpiteet, joilla sitten kielletään muun muassa lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana silloin, kun se vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin. Nyt tämä EU-tuomioistuimen ratkaisu tosiaan täsmentää tätä tulkintaa, ja tämän tulkinnan myötä meidän pitää nyt sitten täsmentää meidän kansallista sääntelyämme. Tässä tavoitteena on ollut laittaa metsän hakkuut jatkossa lintudirektiivin vaatimusten mukaisiksi. Tämähän on erittäin hyvä tavoite, ja tämä olisi pitänytkin tehdä kunnolla. Nyt kuitenkin hallitus on tehnyt esityksen, jossa nämä metsänkäytölle säädetyt velvoitteet linnuston suojelemiseksi eivät ole riittäviä lintujen tosiasialliseksi suojelemiseksi. Toisin sanoen hallitus esittää sellaisia velvoitteita, joiden toteuttaminen ei takaa sitä, ettei metsänkäytöstä aiheudu haittaa linnustolle. Kuten sanoin debatissa aiemmin, tässä esityksessä ei tästä syystä tule säätää, että näiden edellä mainittujen ehtojen täyttyessä metsänkäyttöä ei määritelmän mukaisesti voitaisi pitää luonnonsuojelulain mukaisena kiellettynä tahallisena tekona, kuten tässä esityksessä nyt on. Tässä esityksessä asetetut ehdot ovat ihan liian epämääräiset tätä tavoitetta varten. Tällainen linjaus olisi tämän direktiivin tavoitteiden vastainen, minkä ei siis pitäisi tässä kohtaa nyt olla mahdollista. Itse ajattelen tosiaan, että paras tapa olisi kieltää hakkuut kokonaan lintujen pesimäaikana. Näin sitten varmasti suojeltaisiin lintuja tämän direktiivin mukaisesti. Arvoisa puhemies! Nyt kun tässä on metsälaki käsittelyssä, niin ajattelen, että meillä olisi päivitystarpeita monilta muiltakin osin, jotta me saataisiin metsänkäytöstä aidosti kestävää ja jotta metsäekosysteemit saataisiin suojeltua. Olemme huomanneet, että nämä vapaaehtoisuuteen perustuvat järjestelmät eivät riitä. Meillä luontokato etenee, metsäluontotyyppien ja lajistojen uhanalaistumiskehitys jatkuu, ja monen metsäluontotyypin pinta-ala on pienentynyt merkittävästi. Eli tarvetta olisi päivittää metsälakia, koska metsät ovat lajimääräisesti kaikkein tärkein elinympäristö niin elinvoimaisille kuin uhanalaisillekin lajeille. Me ollaan tehty näitä esityksiä, mitkä liittyvät esimerkiksi siihen, että palautettaisiin puuston järeyttä ja ikää koskevat vähimmäisvaatimukset ja velvoitteita suojavyöhykkeiden perustamiseksi hakkuista säästettäville lahopuille ja niin edespäin. Eli toivoisin, että nyt tehtäisiin tässä samaan aikaan sellaisia tekoja, jotka ovat ehdottoman tarpeellisia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On erittäin kannatettavaa, että metsälakia päivitetään vastaamaan lintudirektiivin vaatimuksia, mutta nyt näyttää kuitenkin siltä, että tässä hallituksen esityksessä metsänkäytölle säädetyt velvoitteet linnuston suojelemiseksi eivät ole tosiasiallisesti riittäviä tämän tavoitteen toteutumiseksi. Näiden velvoitteiden täyttäminen ei siis poissulje sitä mahdollisuutta, etteikö metsänkäytöstä voisi koitua metsän linnustolle haitallisia seurauksia. Esimerkiksi tässä esityksessä ei tule säätää, että mainittujen ehtojen täyttyessä metsänkäyttöä ei määritelmän mukaisesti voida pitää luonnonsuojelulain mukaisena kiellettynä tahallisena tekona. Eli nämä asetetut ehdot ovat aivan liian epämääräiset, ja tällainen linjaus olisi myös lintudirektiivin tavoitteiden vastainen. Kaikista tehokkain ja yksinkertaisin keino luonnonvaraisten lintujen suojelemiseksi olisi tietenkin kieltää hakkuut kokonaan lintujen pesimäaikana. Ministeri, miksi näin ei tehdä? [Mikko Savola: Milläs Suomi sitten elää?]

Arvoisa puhemies! Haluan myös lähteä mahdollisuuksista ja nostan esille sen, kuinka kasvipohjaisen ruoan sektori on keskeinen osa EU:n kilpailukykyä ja kestävää tulevaisuutta. Suomessa on arvioitu, että koko ruokasektorin kasvupotentiaalista jopa yli puolet, 53 prosenttia, tulee kasviproteiineista, solumaataloudesta ja kasvimeijerituotteista. Eli tähän sektoriin panostamalla me panostettaisiin myös alkutuottajien toimeentuloon ja pitkän tähtäimen toimintaedellytyksiin. No, itse ajattelen, että tästä pitäisi tehdä koko EU:ssa prioriteetti. Meillä saataisiin talous-, terveys-, ilmasto-, maatalous- ja turvallisuuspoliittisiakin hyötyjä. Kysyisin teiltä, ministeri Strand: miten hallitus on huomioinut tämän ruokasektorin siirtymään liittyvän huomattavan potentiaalin, ja miten te aiotte näitä asioita EU-vaikuttamisessa edistää?

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että hiljaa hyvä tulee. Mutta tuleeko? Orpon hallituksen energia- ja ilmastostrategiaa saatiin kyllä odotella, mutta on vaikea hahmottaa, mikä sen tekemisessä kesti. Strategia on nimittäin lohduttoman huono: se ei tuo mitään aidosti uusia toimia ilmastopolitiikan ongelmien ratkaisemiseksi, ja tärkeimmät toimet loistavat edelleen poissaolollaan. Sanonta ei siis päde tässä, eikä se päde ilmastopolitiikassa laajemminkaan. Hallituksen esittämä toimenpidepaketti ei ole aikataulussa eikä vastaa niihin tavoitteisiin, joihin me olemme ilmastolaissa ja EU-tasolla sitoutuneet. Strategiaa lukiessa piirtyy kuva, ettei hallitus edes yritä uskottavasti esittää tavoittelevansa päästövähennyssitoumuksiamme. Kokoomus näyttää käytännössä luopuneen ilmastolain vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta. Lisätoimien tarve tavoitteen saavuttamiseksi on 34 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Kysyn hallitukselta, missä ovat ne toimet, joilla tämä päästövähennyskuilu kurotaan umpeen? Vai sanoudutteko julkisesti irti lakiin kirjatusta ilmastotavoitteestamme? Hallituksen ilmastopolitiikan yksi suurimmista häpeäpilkuista on täysi toimettomuus maankäyttösektorilla. Asiantuntija-arvioiden mukaan maankäyttösektorille on muodostumassa massiivinen, peräti 200 miljoonan tonnin kumulatiivinen päästövähennyskuilu vuosien 2021—2030 ajalta. Tämä alijäämä uhkaa kaatua taakanjakosektorille siellä toteutettavina lisätoimina. Samaan aikaan taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttaminen näyttää jo nykyisellään epätodennäköiseltä. Hallitus näyttää tuudittautuvan siihen, että maankäyttösektorin velvoitteiden massiivinen laiminlyönti ei tule heijastumaan taakanjakosektorille, vaikka nykyisessä EU-sääntelyssä niin säädetään. Hallitus yrittää nyt pelastautua ennen kaikkea madaltamalla EU-politiikan tavoitetasoa ja asettamalla pelisäännöt uusiksi. Eli yhteenvetona: hallituksen ilmastopolitiikka, kokoomuksen johdolla, on romahtanut kuin korttitalo, ja hallitus yrittää epätoivoisesti lakaista koko sotkun maton alle. Arvoisa puhemies! Maankäyttösektorin kriittisestä asemasta huolimatta hallitus pitää kiinni siitä, että metsien käyttöä ei tulla rajoittamaan. Ei, vaikka tutkijat toistuvasti toteavat, että hakkuiden hillitseminen on välttämätöntä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tämänhetkisen tilannekuvan perusteella näyttää siltä, että Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii hakkuiden vähentämistä jopa arvioitua enemmän, jos muiden sektorien päästövähennyskehitys on energia- ja ilmastostrategiassa arvioidun mukaista. Puupohjaisia polttoaineita ei ole tällä hetkellä hinnoiteltu samalla tavalla kuin fossiilisia polttoaineita, mikä tarkoittaa sitä, että päästökauppa vuotaa maankäyttösektorin puolelle. Muualla tehdyt panostukset päästövähennyksiin valuvat siis hukkaan metsien päästöintensiivisen ja tehottoman käytön takia, jota tukee muun muassa puupohjaisten polttoaineiden verottomuus. Käytännössä metsäteollisuuden annetaan vapaamatkustaa yhteisissä ilmastotalkoissa samaan aikaan, kun muut hiili-intensiiviset teollisuudenalat kantavat vastuuta. Onko tällainen tilanne teknologianeutraalisuuden nimiin vannovan hallituksen mielestä hyväksyttävää? Ja onko hallituksesta hyväksyttävää, että muut toimijat ja kansalaiset joutuvat maksamaan tästä vapaamatkustamisesta koituvan hintalapun? Arvoisa puhemies! Haluan kuulla hallitukselta: jos se on sitoutunut ilmastolain tavoitteisiin mutta samaan aikaan myös siihen, ettei metsien käyttöä rajoiteta, niin kumpi on sille tärkeämpi linjaus? Koska tilanne on tämä: molemmista ei voida pitää kiinni. Se on ollut selvää jo pitkään ja käy uudestaan ilmi tästä strategiasta. Hallituksen on tehtävä valintoja näihin tosiasioihin pohjaten. Oletteko ihmisten, ilmastolain ja ilmastotoimiin osallistuvien sektoreiden puolella vai vapaamatkustajien puolella? Ilmastokriisin estäminen on edelleen tärkeimpiä tehtäviämme. Hallituksen on aika lopettaa tämä ponneton ilmastopoliittinen esitys, jonka kulmakiviä ovat olleet epätodennäköisyyksiin tuudittautuminen, numeroilla kikkailu ja aktiivinen harhaanjohtaminen, ja alettava kantamaan vastuuta.