Kumpula-Natri Miapetra

Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä hankintalaki, jota salissa ei kyllä monta hallituspuolueen edustajaa puolustamassa näy. Se on aika ihmeellistä, koska tämä oli isoilla kirjaimilla kirjoitettu hallitusohjelmaan. Ajatus on varmaan hyvä, että saadaan kunnat tehostamaan palvelutuotantoaan ja saadaan yksityisiä tarjoamaan toimintojaan, mutta kun hallituksen esitysmuoto käsiteltiin eduskunnassa, näimme sen syyn, että tälle ei löydy puolustajia, ei löytynyt muista ministeriöistä, emmekä oikein löytäneet perustelua sille, että omistusraja tällaisessa asetetaan kaavamaisesti kymmeneen prosenttiin. Tuota lukua ei löydy mistään muualta kuin hallitusohjelmasta, ja nyt kävi niin, että ylpeys käy lankeemuksen edellä, niin että ei sitten haluttu sitä tarkastelua tehdä älyllisesti, ei keissien kautta, ei palautteen kautta, ei asiantuntijoiden kautta, vaan se sitten pusketaan läpi ajatuksella, että se täyttäisi tuon otsikon tavoitteen, että saadaan enemmän yksityisiä yrityksiä tuottamaan kuntien palveluja. Sillekin on sijansa. Tätä oppositioryhmänä demareina käsittelimme, ja ymmärsimme sitä, että täytyy tehdä parempi markkina-analyysi ja joskus toisen kierroksen haun kautta voisi löytyä parempaa tarjontaa, mutta aika monesti kyllä hankkijat monivuotisen työnsä jälkeen tuntevat myös, mitä markkinoilla on. Koetettiin tässä suhtautua rakentavasti joihinkin, mutta luvuissa ei sitten liikahdusta sattunut, ja näin sitten päädyimme tilanteeseen, että lain läpi mennessä joudutaan lopettamaan kunnalliset elinkeino- ja kehittämisyhtiöt, joissa kunnat ovat yhteisomistajina, koska sieltä sitten kaikki eivät ylitä sitä kymmentä prosenttia. Hallitus loppusuoralla poisti kirjastotoimea, kun jotkut pienet kunnat olivat järjestäneet toimintaansa näin, ja jätehuollon osalta emme vielä edes tiedä tämän lain jälkeen, miten sitä kohdellaan. Terveyspalvelujen osalta on todella kummallista, että emme hyväksy sitä, että alle kymmenellä prosentilla voisi osallistua erikoissairaanhoidon osasiin, niin kuin Pirkanmaalla on tehty. Tästä löytyy tosi paljon kummallisuuksia. Yksi kiirehtimisen vastustamisen syy oli myös EU:n hankintadirektiivin uudistaminen, jonka tiedämme komissiosta pian tulevan, ja sitäkin sitten omaamme sovitettavan. Kaiken kaikkiaan tässä tulee hankaluus myös nopeista siirtymistä, ja siitä kiitän talousvaliokuntaa työskentelystä, että oikeastaan tätä kritiikkiä voi lukea meidän mietinnöstä. Vaikka lopputulema on, että oikein mitään emme muuta hallituksen esityksestä, niin talousvaliokunnan yhteisessä mietinnössä, vaikka siihen tulee meidän opposition muutosesityksiä tai vastalauseita, lukee hyvin paljon kritiikkiä, niin että ainakin eduskunta on tehnyt rehellistä työtä. Siellä lukee, että tämä saattaa ict-palveluiden osalta lisätä kyberturvallisuusriskiä, ja tässä turvallisuuspoliittisessa ajassa en olisi halunnut eduskunnan äänestävän läpi lakia, jossa sanotaan, että kyberturvallisuus saattaa riskiytyä. Siellä lukee, että pienten kuntien mahdollisuus toteuttaa julkisia palveluja heikkenee, ja tämä oikeastaan täytyy lukea sen takia, että perustuslakivaliokunta antoi meille tehtäväksi tarkistaa tarkemmin huolella pienten kuntien aseman, ja mitä me teemme: Tässä on nytten pohjaesitys, että lausutaan lausuma, jossa sanotaan, että asiaa seurataan. Ei tehty mitään muutosta, vaan että asiaa seurataan lausumalla. En tiedä, onko tämä hallitus sitten kykeneväinen antamaan jotakin seurannan jälkeen, kun näkee tuloksia, että pienet kunnat joutuvat sitten ottamaan takaisin näitä asioita tai keksimään muita tapoja tuottaa palveluja. Oli myös taloudellisista näkemyksistä täällä monta hyvää puheenvuoroa, ja ehkä osalla on ollut sitten mielessä tämä iso summa, että julkisia hankintoja tehdään 38 miljardilla, mutta kun niistä 31 miljardia hallituksen oman esityksen mukaan tällä hetkellä jo hankitaan suoraan markkinoilta, eli kunnat käyttävät yrityksiä ja ovat siinä mukana. Tietenkin julkisuudesta on luettu myös epäonnistuneista julkisista hankkeista, ja niitäkin on ihan rauhallisesti korjattu ja parannettu. Itseäni huolestuttaa tässä talouspoliittisessa tilanteessa epävarmuus ja eivät aina edes budjeteista luettavat muutoskustannukset, ja hallitus kirjoittaakin tässä, että monet näistä laskennallisesti edes parhaassa tapauksessa maksaisivat itsensä takaisin seitsemän—12 vuoden aikana — jos muistan ulkoa, kun en kerennyt tähän puheenvuoroon tuota lukua tarkistaa. Elikkä suosittelen kaikkia lukemaan vielä kerran myös sen talousvaliokunnan hallituspuolueiden allekirjoittaman osuuden, mistä löytyy kritiikkiä todella monelta kohdalta, mikä tämän vaikutus on, ja äänestämään sitten sen mukaisesti, kun on tieto myös tullut luetuksi. Puhemies! Tähän loppuun kannatan edustaja Hamarin tekemää vastalauseen 1 mukaista esitystä.

Arvoisa puhemies! Tässä on katsottu hallituksen kolmen vuoden saavutuksia, ja moni on sitä mieltä, että ei ole aikaa jatkaa, koska kasvu on olematonta, velkaperintö tulee olemaan massiivinen ja työllisyys, työttömyys, molemmat, hirveällä tasolla. Luulen, että pääministeriltä pääsi lipsahdus, kun sanoitte, että työllisyys on hyvällä tasolla. Se on 2,5 prosenttia alemmalla tasolla kuin silloin, kun aloititte. Mutta kasvu: Me iloitsemme jokaisesta kasvun promillestakin. Suomessa teidän vallanaikananne kasvu on ollut 0,6 prosenttia, Tanskassa — jota johtaa eräs Antti Lindtmanin kaveri — Mette Frederiksenin aikana, on kasvu ollut 8,8 prosenttia. Tästä on meillä iso huoli. Mikäs on Tanskan yhteisövero? 22 prosenttia. Mikäs meillä? 20, ja te ajattelette laskea sen 18 prosenttiin, hukata miljardin. Älkää ryöstäkö kassaa tyhmiin asioihin ja keskittykää kasvua luoviin tekoihin, jolloin velkaperintömme ei olisi aivan yhtä hirveä kuin mitä tämä hallitus on jättämässä.

Arvoisa puhemies! En keksi elämässä sektoria, jota tekoäly ei muuttaisi, kulttuuriakin. Tekoäly voi kuitenkin olla vain tekoluovuutta, sillä pohja on ihmisen luovissa töissä, joista tekoäly on oppinut. Teknologian kehitys Mozartista minuun ei juuri muuttunut muuten kuin että sulkakynä ja muste nuottipaperilla vaihtuiat lyijykynäksi, mutta minusta lapseeni jo kovasti niin, että sävellajin transponointi, joka vei minulta koko illan, vie nykyään muutaman sekunnin näillä härpäkkeillä. Luovan työn tekijät hyödyntävät digitalisaatiota ja tekoälyäkin. He saavat myös kerralla globaalit markkinat, ja oma työ voi tehostua. Suomessa vaikkapa peliala on ollut hyötyjän puolella. Mutta — sitten tulee tämä iso mutta — musiikin ja av-sisällön tuottavat markkinat ovat kasvamassa kolmesta 64 miljardiin vain parissa vuodessa, ja silti alan ammattilaisten tulojen arvioidaan leikkautuvan jopa neljänneksellä. On vihastuttavaa, tylsää ja ärsyttävää, että hissimusiikkiakin tuotetaan jo tekoälyllä ja tekijänoikeuksia tallotaan. Lainsäätäjinä meidän tulee varmistaa, että tekoälytoimijat velvoitetaan hankkimaan luovan sisällön luvat ja maksamaan lisensiointimarkkinoiden kautta luovan työn tekijöille heille kuuluva palkka.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta käsitteli tämän tuontipolttoaineita koskettavan lisävarastointivelvoitteen jatkamista, joka tulee suoraan EU-velvoitteista. Koska Ukrainan kriisi nostatti meille Eurooppaan kaasun kriisin ja tämä vanha varastointivelvoite päättyi vuoden 25 lopussa mutta valitettavasti jatkuu sota ja jatkuu epävarmuus, niin nyt tämä esitys tehdään niin, että se päättyy vuoteen 27. Suomi tekee tämän siis osana Euroopan unionia. Meillä itsellämme ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, mutta me käytämme kaasua, myös putkikaasua, Balticconnectorin kautta. Tuo nykyinen Itämeren levottomuushan on vahingoittumisvaaraa, ja siihen kiinnitetään huomiota Suomessa sitten ihan kansallisin toimin. Elikkä meidän lisäkaasu on siirtoyhteyksien takana ja maailmanmarkkinoilta ostettavan LNG:n varassa. Ensimmäisen energiakriisitalven aikana saimme nopeasti Inkooseen lisälaivan, jossa pystytään sitten käyttämään paikallisesti kaasua. Muiden maiden haavoittuvuus perustuu paljon siihen, että kodit lämpenevät kaasulla ja sitä käytetään hyvin paljon enemmän kuin meillä myös kotien ulkopuolella, mutta meillä tämä on hoidettu enemmän paikallisin energiamuodoin ja vaikkapa kaukolämmön kautta. En malta olla mainitsematta, että vaikka tämä koskettaa vain kaasujen lisävarastointivelvoitetta, niin näemme tänä päivänä suuria heittelyjä myös muissa tuontipolttoaineissa, mitä tapahtuu Lähi-idän ja Iranin alueilla öljykuljetuksissa, öljyn jalostamisissa ja siinä kaikessa. Se kyllä korostaa tarvetta analysoida koko tuontipolttoaineiden riippuvuuteen varautumista, ja meillä on ollut hienot keskustelut eduskunnassa koskien ilmasto- ja energiastrategioita ja -kokonaisuuksia. Haluan lohduttaa kaikkia meitä sillä, että huoltovarmuusvelvoitteet meillä hoitavat sen, että energiaa on saatavilla myös toimitushäiriöiden aikana, ja tuota työtä teemme huolella joka kylmän talven kohdatessa ajoissa niin, että erityisesti talvella, jolloin energiakäyttö on meille elinehto, siinä ei ole sitten ylitsepääsemättömiä yllätyksiä.

Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee yhden ruusun: se sitoutui ohjelmassaan pitämään kiinni Marinin hallituksen aikana tehdystä ilmastolaista. Suomessa tultaisiin jatkamaan siirtymää kohti hiilineutraalisuutta vuoteen 2035. Siihen tulisi pohjautua ilmasto- ja energiapolitiikka ja kaksoissiirtymä teknologian avulla. Meillä on jo kansalaisyhteiskunta ja elinkeinoelämä mukana. Käsittelyssä olevan energia- ja ilmastostrategian pitäisi ohjata Suomen kestävää kasvua, investointeja, energiaratkaisuja sekä ilmastopolitiikkaa tulevaisuuteen. Valitettavasti selonteko tulee liian myöhään, ilman riittävää rahoitusta ja ilman niitä konkreettisia toimia, joita yritykset, kunnat ja kansalaiset ovat odottaneet. Ei tule toista ruusua. Sosiaalidemokraattien mielestä strategian pitäisi olla kasvun moottori ja vihreään siirtymään kannustava tiekartta. Tähän liittyvät keskeisesti myös työvoimaan, koulutukseen ja tk-panostuksiin tehdyt linjaukset. Monipuolisesta energiapaletista, huoltovarmuudesta ja päästöpolusta olisi huolehdittava. Arvoisa puhemies! Vihreä siirtymä ei ole kuluerä vaan talouden uusi perusta. Vakaa toimintaympäristö ja viitoitus tulevaan on kilpailuetu, joka ratkaisee, mihin miljardiluokan investoinnit suuntautuvat — ne tulisi saada Suomeen. Hallitus kirjoittaa puhtaan siirtymän vauhdittamisesta, mutta todellisuudessa monet keskeiset päätökset ovat viivästyttäneet ja jopa vieneet kehitystä taaksepäin. Esimerkkinä käy lehmänkauppojen lehmänkauppa, kun kesällä tämä selonteko jumiutui alueidenkäyttölain koplaamiseen, ja nyt sekä tuulivoimalle että aurinkovoimalle heitetään kapuloita rattaisiin, siis heikennetään investointimahdollisuuksia, joihin yritykset haluaisivat ryhtyä. Useilta ilmastotoimilta on leikattu resursseja. On heikennetty suomalaisen biopolttoaineen kunnianhimoa jakeluvelvoitteessa ja tehty fossiiliseen polttoaineeseen veroale. Hallitus leikkasi jopa hiilidioksidin talteenottoteknologian kehittämisestä — siis luvattu kärkihanke, piippujen tulppaus, uhkaa jäädä lähtötelineisiin. Vihreän siirtymän pelko ei ole osoittautunut järkeväksi. Päästötön sähkö ja Euroopan edullisin hinta sekä valtavat investoinnit ja uusien potentiaali todistavat tämän. Pörssisähköasiakkaan kannalta on haaste, että sähkön hinta voi heitellä niin rajusti. Sen kohtuuttomasta heilumisesta voidaan päästä fiksulla regulaatiolla ja sillä, etteivät välttämättömät investoinnit siirto- ja jakeluverkkoon ja joustoon kompastu hitaaseen luvitukseen tai toimimattomaan byrokratiaan. Suomeen ja merille mahtuu yhä tuulivoimaa, datakeskuksia ja vetyhankkeita sekä varastoja ja siirtokapasiteettia, ydinvoimaa ja pienydinvoimaloita. Uusia sähköä kuluttavia investointeja tasapainottaa se, että Suomessa on tulollaan myös runsaasti kysyntää odottavia energiainvestointeja. Näillä yhdessä olisi kestävä kasvuvaikutus talouteemme. Energiaturvallisuus eli saatavuus ja verkon toiminta sekä huoltovarmuus on otettava huomioon pakkasjaksoilla ja kriisitilanteisiin varautumisessa. Turpeellakin on vielä rooli huoltovarmuuspolttoaineena CHP-laitoksissa. Arvoisa puhemies! Kansainvälistä politiikkaa värittää uhittelu ja turvallisuusuhat, jotka uhkaavat jättää puhtaat teknologiainnovaatiot, sitoutuneiden maiden toimet ja sopimukset varjoonsa. Teollisen strategian aikajänteen tulee olla yhden maan poliittista vaalisykliä pidempi. Hajautetut ja polttoaineista riippumattomat energiajärjestelmät ovat vanhoja fossiilikuljetusketjuja kriisinkestävämpiä, ja Venäjän tuontifossiileille emme enää halua eurojamme osoittaa. Poliittiset puheet voivat muuttua nopeammin kuin talouden rakenteet tai varsinkaan pysyvät ilmasto- ja energiahaasteet. Arvoisa puhemies! Hallituksen omat ratkaisut ovat siis lisänneet päästöjä aikana, jolloin ilmasto kuumenee ja ylitämme niin sanottuja keikahduspisteitä, joiden jälkeen ilmasto ja luonto eivät palaudu. Yritykset kertovat, että epävarmuus ja poukkoilevat linjat hidastavat päätöksiä. Jokainen viivästys kasvattaa päästövelkaa — velkaa, jonka maksamme joko kiristyvin EU-velvoittein tai menetettyinä investointeina. Suomi on ollut ilmastopolitiikan edelläkävijä, mutta viime vuosien epäröinti on rapauttanut tätä. Päästökauppasektorilla tavoitteita nopeammin vähenevät päästöt ovat luoneet asetelman, jossa Suomen kannattaa vaatia selkeää hiilen hintaa ja ilmastopolitiikkaa kauppapolitiikassa, EU:ssa ja kansainvälisissä pöydissä. Suomelle haasteelliset sektorit, maankäyttö ja liikenne, on pitkäjänteisellä politiikalla saatava laskevalle päästöuralle. Strategiaa on arvosteltu riittämättömänä vaikutusarvioiltaan ja liian yleisluonteisena, sekavana kokoelmana hallituksen korostuksia. Maankäyttösektoria, energiaverkkojen investointeja ja vetytaloutta olisi pitänyt käsitellä systemaattisemmin ja antaa investointikehikko nyt. Siis, puhemies, vihreä siirtymä on aikamme suurin talousmahdollisuus mutta myös välttämättömyys, jotta planeettamme pysyy elinkelpoisena tuleville sukupolville. Meillä ei ole varaa hukata aikaa. Seuraava hallitus jatkaa työtänsä entistäkin vaikeammissa taloudellisissa olosuhteissa saaden valtionvelan lisäksi Orpon hallitukselta päästövelkaa.

Arvoisa puhemies! Tässä, mitä esititte, oli osatotuus ja aika painottunut ideologinen totuus. Toinen totuus, joka myös voisi tästä näkyä ja jota tulee eduskuntakäsittelyssä katsoa, on se, että tällä hetkellä noin 40 prosenttiin kilpailutuksista, hankinnoista osallistuu maks. kaksi toimijaa. Tämä lakiuudistus ei ole tarkastellut pienten kuntien tilannetta. Markkinat puuttuvat monien pienten kuntien alueilta, ja näitä in-house-yhtiöitä on koitettu rakentaa vastaamaan palveluihin, joita kunnat tuottavat, ja on haettu järkeviä veronmaksajan etua ajavia tapoja tehdä hankintoja. Toivottavasti tätä maltetaan eduskunnassa tarkastella kunnolla. Sanoitte, että suljetaan pois, jos on epärehellistä toimintaa: törkeä kirjanpitorikos tai ympäristörikos. Oletteko valmiita lisäämään siihen myös ihmiskaupasta tuomitut tarjouksen antajat? Siitä on Finlandia-kirjassa Pitkä vuoro hyviä esimerkkejä, että kunnat ovat joutuneet jopa markkinaoikeuteen ja hävinneet, [Puhemies koputtaa] kun ovat kilpailuttaneet muulla kuin pelkällä hinnalla. Tämä olisi nyt auki, korjattavissa.

Arvoisa puhemies! Luottamuspula ei ole johtanut toivottuun tilanteeseen työllisyyden eikä myöskään kulutuskäyttäytymisen osalta, ja se näkyy erityisesti palvelualojen työllisyydessä. Kasvujumi ja investointijumi ovat olleet meidän kaikkien huolena. Ehkä Wärtsilän Vaasan-investoinnista ja Teknologiateollisuuden katsauksista saamme valoa. Mutta mikä jumi on se, joka osuu tällä hetkellä vaikka sairaanhoitopiirien työllisyyteen? Kerroitte, pääministeri, tavanneenne suurien kaupunkien edustajat. Kuulitte varmaan Helsingin huolen hallituksen uudesta leikkaussuunnitelmasta sotealalle: viime vuonna 35 miljoonan yllätysleikkaus, ja nyt puhutaan 100 miljoonan leikkauksesta Helsingin sotealueelle. Siitä oli alustavia arvioita, että siitä selviää 1 500 sairaanhoitajan leikkauksella tai 1 000 lääkärin leikkauksella. Helsingillä sattuu olemaan virassa 450 lääkäriä. Minkä viestin, hallitus, haluatte antaa tämän alan työllisyyden, luottamuksen ja tulevan työpaikkakehityksen suhteen?