Kymäläinen Suna

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on vastuussa siitä, että hyvinvointialueiden rahoitus jakautuu oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue valitti vuoden 25 rahoituksesta, ja viime viikolla Vaasan hallinto-oikeus tuomitsi tässä valtiovarainministeriön ja palautti tämän rahoituksen uudelleen käsiteltäväksi ministeriöön. Tämä on vakava ennakkopäätös, jolla on vaikutuksia myös muiden tulevien valitusten osalta. Nythän arviointimenettelyssä on alueita, jotka ovat hoitaneet hyvin rahoitustaan, ja valituksia on oikeuslaitoksissa olemassa. Eikö nyt, arvoisa hallitus, kun tämä oikeudellinen tilanne on epäselvä ja näitä valituksia on tosiaan vielä lisää tulossa oikeuslaitoksilta, olisi aika tehdä johtopäätös ja pysäyttää nämä arviointimenettelyt, jotka nyt ovat käynnissä, jottei vakavampia virheitä tule? Tällä ei ole vaikutusta seuraavan vuoden talousarvioon, ja sen osalta [Puhemies koputtaa] tämä olisi oikeudellisesti ja perustuslaillisesti perusteltua.

Arvoisa rouva puhemies! Olisi hyvä, että eduskunta pitäytyisi käytännöissään, ja sen vuoksi esitän, että tämä hallituksen esitys 146 lähetetään mietinnön laatimista varten sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jolle työ- ja tasa-arvovaliokunta antaisi lausunnon, kuten virkaesitys puhemiesneuvostolle alun perin kuului.

Herra puhemies! Muistutan nyt ministeri Purraa ja Rydmania, että samaan aikaan, kun te olette tehneet niitä mielestänne mieluisimpia valintoja asiakasmaksujen nostamisesta, te olette leikanneet sen lasketun määrän hyvinvointialueiden rahoituksesta. Eli tämä on ollut puhdas leikkauslaki. Teitte siis molemmat. [Arto Satonen: Joka vuosi lisätty!] Mutta haluan jotenkin ajatella niin, että on surullista, että politiikan kieli keskittyy tällä hetkellä vain taloudesta puhumiseen, exceleistä ja sen kaltaisista asioista. Itse se tärkein asia, ihminen, unohtuu. Politiikkahan on väline sille, että voimme tehdä päätöksiä, jotta ihminen voi hyvin. Kun ihminen sairastuu, niin ensimmäisenä ajatuksena pitäisi olla luottamus siihen, että pääsen hoitoon ja tulen hoidetuksi. Nyt pienituloinen ihminen miettii ensimmäisenä, onko minulla varaa siihen. [Ben Zyskowicz: Te nakerratte sitä luottamusta!] Moni jättää menemättä, mikä johtaa pitkällä aikavälillä sitten kalliimpiin erikoissairaanhoitoihin. Se ei siis ole taloudellisesti kestävä, tämä asiakasmaksujen nostamistie. [Puhemies: Ja kysymys!] Milloin ihminen siirtyy jälleen politiikan kielen ja tekojen ytimeen? [Arto Satonen: Vastaako Lindén? — Juho Eerola: Lindén voi vastata!]

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämän THL:n raportin mukaan viime vuonna erityisesti 0—22-vuotiaiden lasten ja nuorten hoitoonpääsy hidastui, ja se on vakava asia. Kerron myös omakohtaisen esimerkin: Oma tyttäreni sai viime syksynä 0—7 vuorokautta ‑kiireellisyysasteella HUSin kipupoliklinikalle lähetteen. Meni 15 vuorokautta, kunnes hän sai sähköisen vastauksen: ”Olemme vastaanottaneet lähetteenne. Hoitojonot ovat 7—8 kuukautta.” Tämä on tämän päivän arkea. Kipupotilaalle tuo aika on kovin pitkä ja musertava tieto kohdatessaan. Siinä myös 24-vuotias nuori on työkyvyttömänä, kunnes on saanut avun kipuihinsa. Teillä on 500 miljoonaa euroa yksityisiin kokeiluihin. Tuolla rahalla hyvinvointialueilla voitaisiin huolehtia siitä, että hoitoon pääsee nopeammin. [Puhemies: Aika!] Olisitteko te valmiit tekemään tämän arvovalinnan muutoksen?

Herra puhemies! Teillä on ollut yli 500 miljoonaa euroa rahaa käyttää yksityisiin kokeiluihin, jotka on todettu tehottomiksi. Sillä samalla rahalla ei olisi hyvinvointialueita, jotka ovat joutuneet irtisanomaan satoja työntekijöitä, millä on ollut vaikutus siihen, pääsevätkö ihmiset hoitoon. Ulosotossa on yli 500 000 sotemaksua. Olen saanut yhteydenottoja useammalta ihmiseltä, jotka eivät hoitoarviosta huolimatta voi mennä tai eivät halua mennä hoitoon, vaikka heitä sinne ohjattaisiin, koska he ovat työssäkäyviä, joilla ei ole niitä pieniä tulorajoja, mutta ulosotto leikkaa siitä rahasta niin suuren osan, että he eivät voi saada hyvitystä niihin maksuihin. Teillä on 500 000 ihmisen verran todellisuutta vääristävä mielikuva. Sellaisessa maailmassa ihmiset nyt elävät, ja nämä valtavat, lähes 90 prosentin korotukset terveyskeskusmaksuihin osuvat näihin ihmisiin. [Puhemies koputtaa] Onko tämä teistä reilua?

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että ei ole ihme, että tulee tällaisia lakiesityksiä tänne saliin, kun kuuntelee täällä hallituspuolueiden puheenvuoroja. Täälläkin on pidetty nyt useampi puheenvuoro ministeristä lähtien siitä, että niin kuin tässä olisi nyt tämmöinen hieno korjaussarja, kun todellisuudessa tässä leikataan melkein 400 miljoonaa. Täytyy kysyä nyt heti ministeri Ikoselta. Te totesitte, että tällä esityksellä on laaja tuki alueilta, mutta tilannekuva itselläni on aivan erilainen. Ainoastaan kolmella alueella hieman tulee rahoitukseen edistystä tästä, ja kaikilta muilta alueilta leikataan. Tämä esitys ei kaikkien hyvinvointialueiden rahoituksen osalta kasva vähintään hyvinvointialueindeksin verrankaan. Sitten vielä, ministeri Rydman, eilen televisiossa te kerroitte, että näitä rahoituksia, asiakasmaksuja, ei tarvitse nostaa tappiin. Mutta kyllä, esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialueen rahoituksen osalta lisärahoitusneuvotteluissa nimenomaan ministeriöstä on edellytetty, että kaikkien asiakasmaksujem täytyy olla tapissa.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässä tämän keskustelun aikana vain alleviivautuu se, kuinka vieraantunut hallitus on tästä suomalaisten arjesta. Suomessa osalla on nälkä, osalla ei ole kotia, ei työtä, ei rahaa lääkkeisiin, ei uskoa tulevaisuuteen, ja teidän vastaus on, että oppositio lietsoo täällä. Te olette omilla toimillanne vaikuttaneet tähän asiaan. Täytyy vielä sanoa, että kun te vastaatte työllisyydestä, niin esimerkiksi sieltä Etelä-Karjalan hyvinvointialueelta irtisanottujen hoitajien puolesta uskallan väittää, että jokainen heistä viidestäsadasta lähtisi mielellään aamu-, ilta- tai yövuoroon sen nukkumisen sijaan, kun sitä työpaikkaa ei ole. Kysynkin: missä ovat hallituksen toimet, että näille hoitajille löytyy töitä?

Herra puhemies! ”Voiko kukaan auttaa perhettäni? Olen sairauseläkkeellä oleva kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Ruokamme loppuu ennen kuin pääsiäispyhistä on selvitty. Pyhien aikana ei ole paikkaa, josta saada apua lasten nälkään.” Näin kirjoitti hätääntynyt äiti pääsiäisenä somessa. Valitettavasti hän ei ole ainoa, vaan tämä on tämän päivän arkea Suomessa. Onneksi yksityishenkilö auttoi tätä perhettä. Köyhyys on syntynyt yhteiskunnan rakenteisiin poliittisten päätösten vaikutuksesta. Pääministeri Orpo, te olette romuttaneet hyvinvointivaltion perustan, sen, että kaikki pidetään mukana. Te olette tekemässä Suomesta almuyhteiskunnan. Tänään puhumme heistä, joiden ääntä hallitus ei muuten kuule. Puhumme lapsesta, joka tietää kotiin mennessään, että seuraavan kerran lämmintä ruokaa saa huomenna koulussa. Puhumme nuoresta, joka jättäytyy kaveriporukasta, jottei paljastuisi, ettei hänellä ole varaa lähteä mukaan, tai lähihoitajana työskentelevästä yksinhuoltajaisästä, joka jokaisen kuukauden lopussa tekee vaikeita valintoja: ostaako lapselle kengät vai itselleen lääkkeet apteekista. Tai puhumme työuransa loppupäässä olevasta miehestä, joka olisi halunnut tehdä vielä töitä pitkään, mutta työura katkesi rakennusalan kriisiin. Me puhumme poliittisista arvovalinnoista, joiden seurauksena köyhyys on Suomessa lisääntynyt ja työssäkäyvätkin taistelevat toimeentulonsa puolesta. Orpon hallitus on tietoisesti lisännyt eriarvoisuutta Suomessa. Tästä yksi räikeä esimerkki on työttömyysturvan suojaosien poisto. Olette vieneet työttömältä sen ainoan mahdollisuuden ottaa työtä vastaan ilman tukien leikkaantumista, ja tämä aikana, kun meillä on pian 140 000 pitkäaikaistyötöntä. Hyvä pääministeri, ymmärrättekö te, mitä olette päättäneet? On romutettu perusterveydenhuollon hoitotakuu, lääkäriin on yhä vaikeampi päästä. Samalla rahaa on riittänyt yksityisiin Kela-korvauksiin ja epäonnistuneeseen valinnanvapauskokeiluun. Samaan aikaan hyvinvointialueet kärvistelevät rahapulassaan, palveluita joudutaan heikentämään ja soteammattilaisia irtisanomaan, kuten kotiseudullani Etelä-Karjalassa jouduttiin irtisanomaan lähes 500 työntekijää. Tämä ei hetkauttanut hallitusta lainkaan, ja minä sanon, pääministeri Orpo: olen pettynyt ja tuohtunutkin tästä välinpitämättömyydestä jokaisen irtisanotun puolesta. Sen sijaan, että asiantila korjattaisiin, te tarjoatte uusia kymmenien miljoonien leikkauksia. Herra puhemies! Tässä salissa vallitsee yhteisymmärrys siitä, että valtiontaloutta on tasapainotettava. Eri mieltä olemme keinoista. Vastuullista talouspolitiikkaa on mahdollista harjoittaa oikeudenmukaisemminkin. Ensi viikolla hallituksella on viimeinen budjettiriihi ja viimeinen hetki oikaista politiikkansa suuntaa. Palauttakaa työttömyysturvan ja asumisen suojaosat. Perukaa vastuuton, kalliiksi ja tehottomaksi todettu yhteisöveron alennus. Tukekaa pieniä yrityksiä ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Poistakaa yksityisen hoidon tehottomiksi osoittautuneet Kela-korvaukset ja panostakaa hoitoonpääsyyn hyvinvointialueilla. Laittakaa asuntomarkkinat viimein liikkeelle ensiasunnon ostajille suunnatuilla kannusteilla ja tukekaa työn vuoksi paljon ajamaan joutuvia korottamalla työmatkavähennystä. Ja jos vielä haluatte veroja alentaa, suunnatkaa ne suurituloisten sijaan pieni- ja keskituloisille, jotka niitä kipeimmin tarvitsevat. Puhemies! Suomi on maailman turvallisimpia paikkoja. Meillä on oikeuksia, joista monissa muissa maissa vain haaveillaan. Siksi en ymmärrä, miten turvallisuudesta puhuva hallitus tarkoituksellisesti murentaa kansan luottamusta, millä on kauaskantoisia vaikutuksia. Hallitus toimii epäoikeudenmukaisesti tulo- ja terveyseroja kasvattaen, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kaventaen sekä lastemme mahdollisuuksia rajoittaen. SDP on osoittanut, että julkista taloutta voidaan vahvistaa oikeudenmukaisesti. Valitettavasi hallitus ei tätä viestiä halua kuulla. Siksi sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Pekosen tekemää epäluottamusesitystä.

Herra puhemies! Suomessa on sotekriisi, ja sen perinpohjainen syy on siinä, että rahoitus on rikki. Diagnoosit kirjautuvat väärin, ja sen johdosta myös rahoitus jakautuu väärin, arvaamattomasti. Te tiedätte tämän, teidän ministeriönne virkamiehet tietävät tämän, THL tietää tämän, mutta silti te ette tee tilanteelle mitään. Nyt pitäisi tilanne viheltää poikki ja tehdä rauhassa rahoitusmalli, joka on oikeudenmukainen, joka ei kannusta eriytymiseen tai eriarvoistumiseen ja joka olisi manipulaatioista vapaa. Minulla on aika paha myötähäpeä teidän puolestanne, kun mietin, mitä meidän Etelä-Karjalan hyvinvointialueella olevat lähes 500 hoitajaa miettivät siitä, kun kuuntelee, kuinka hyvin pääministeri kertoo Suomessa soteasioiden ja ‑palveluiden tilan olevan.