Limnell Jarno

Arvoisa herra puhemies! Kiitos edustaja Karille ja monille muille, jotka ovat täällä rakentavia puheenvuoroja käyttäneet. Tämä on myöskin yksi meidän strateginen yhteinen viesti tämän talon ulkopuolelle, että turvallisuudesta pidetään tässäkin huolta. [Mika Kari: Kyllä!] Minä itse uskon vahvasti siihen, että nyt ensi kevättä kohti mennessä kaksi keskeistä teemaa tässä salissa tulevat olemaan talous ja turvallisuus. Tässä lakiesityksessähän nämä yhdistyvät vahvasti toisiinsa. Niin kuin hyvin tiedetään, tällä hetkellä panostetaan, resursoidaan yhä enemmän puolustuksen suorituskykyjen kasvattamiseen, ja me ollaan Suomessa siinä onnellisessa tilanteessa, että meillä on vahva puolustus- ja teknologiateollisuus. Niin kuin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja edustaja Autto toi hyvin esille, se tarkoittaa parhaimmillaan merkittäviä puolustustuloja meille Suomeen. Kaikki se, miten me pystymme järkevällä tavalla sujuvoittamaan tätä vientiä, suomalaisia yrityksiä, heidän menestymisen edellytyksiä — kiitos myös ministerille siitä aktiivisesta vientitoiminnasta muihin Nato-maihin, muille globaaleille markkinoille — on aivan avainasemassa, kun edistetään suomalaista osaamista ja ratkaisuja. Uskon samalla, että tämä teknologian kiihtyvä kehitys myöskin vähän haastaa meidät. Nimittäin jos oikein katsoo mutkat oikoen, niin voisi jo tänä päivänä kysyä, mikä teknologia ei ole kaksoiskäyttöteknologiaa, mikä teknologia on puolustusteknologiaa ja mikä ei. Me ollaan siirtymässä yhä enemmän maailmaan, jossa nimenomaan teknologiset kysymykset, innovaatiot ovat aivan keskeisiä tässä turvallisuuskeskustelussa ja sitä kautta viennissä, kun puhutaan vaikka kvanttiteknologiasta tai avaruusteknologiasta. Joka tapauksessa lämpimästi kannatan tätä esitystä, ja tällä tavalla me edistetään sekä suomalaista talouskasvua että suomalaisten turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Sananvapaus ja erilaiset näkökulmat kuuluvat toki demokratiaan. Minun mielestäni on hyvä, että me olemme täällä tänään keskustelemassa, kun avoimuuden hengessä mennään. Mutta toisaalta täytyy sanoa, että viime viikkojen keskustelua mediassa — sekä virallisessa että epävirallisessa — seuranneena ei voi välttyä ajatukselta, että mittasuhteet ovat keskustelussa ajoittain kadonneet. Nyt kun olemme täällä lähes seitsemän tuntia tätä asiaa käyneet läpi, niin olen kyllä miettinyt, mitä se monesti mainittu tavallinen suomalainen tässä hetkessä miettii, ja luulenpa, että miettii kolmea asiaa. Ensinnäkin sitä, että tuskinpa olisimme täällä, jos ensi vuoden keväänä ei olisi eduskuntavaaleja. Kyllä tästä paistaa vahvasti politiikka läpi, ja veikkaanpa, että oppositiolla on jo vahva suunnitelma siihen, miten tämä keskustelu jatkuu tämän päivän jälkeen. [Välihuutoja vasemmalta] Toinen asia, mitä luulen, että se suomalainen miettii, on se, että hyvä, että avoimesti kansanedustajat ja ministerit keskustelevat siitä, miten julkisesti verovaroja käytetään. Minun mielestäni se, kuten on tullut täällä tänään esille, että hallitus on valinnut avoimuuden linjan, on aivan oikea, se, että me avoimesti näistä asioista keskustelemme. Kuten pääministeri on useaan kertaan vastauspuheenvuoroissaan todennut, niin julkisen rahan käytöstä saa ja pitääkin aina kysyä. Päätösten perusteiden on oltava avoimia, menettelytapojen näkyviä. Ja kyllä poliittisten päättäjien, kuten kaikki me tiedämme, pitää myös vastata vaikeisiin kysymyksiin, eikä tästä saa tinkiä milliäkään. Sen takia minun mielestäni myös se valtioneuvoston tiedonanto siitä, että jatkossa valmistellaan entistä selkeämpää ja läpinäkyvämpää mallia siihen, miten suuria ja kansallisesti merkittäviä hankkeita arvioidaan, on erittäin hyvä asia. Ja se kolmas asia: Ainakin minulle, kuten täälläkin on monesti tullut tänään esille, politiikan ehkä tärkeimpiä sanoja, jollei tärkein, on sana ”luottamus”. Siitä on puhuttu varmasti jokaisen puolueen toimesta tänään. Uskon, että me kaikki myöskin jaamme huolen siitä, että edelleenkin mielipidetutkimusten mukaan kansalaisten luottamus meihin poliitikkoihin on aika alhaalla. Se on luonnollisesti meidän yhteinen tehtävämme, että me politiikan arvostusta suomalaisessa luottamusyhteiskunnassa kykenemme vahvistamaan. Ja kyllä siinä on jokaisella vastuu: hallituksella, pääministerillä, kansanedustajalla, mutta on myöskin oppositiolla. Totta kai pitää haastaa, se kuuluu sananvapauteen ja demokratiaan, mutta minun mielestäni kuitenkaan asialliseen keskusteluun ja luottamuksen rakentamiseen ei liity tarkoituksellinen vihjailu, syylliseksi julistaminen tai ajoittain jopa julkinen ajojahti. Sanoisin tämän aivan samalla tavalla, jos itse olisin opposition kansanedustaja. [Aki Lindén: No sehän aika koittaa kyllä!] Samalla, niin kuin täällä on puhuttu, meidän pitää myöskin puhua kasvusta. Kyllä me tarvitsemme niitä investointeja. Toki se areena voi tulla Espooseenkin, edustaja Lindén, mutta veronmaksajien rahoista on pidettävä tarkasti huolta. Kyllä minä toivon, että kun tämä keskustelu ei tähän todennäköisesti jää, niin emme jatkossa kilpaile siitä, kuka esittää kovimman syytöksen, vaan siitä, kuka pystyy tuomaan tosiasioita esille ja ei revi erimielisyyksiä railoiksi. Kuten tiedämme, kun maailman uutisia luemme, niin kyllä me sellaista yhtenäisyyttä tarvitsemme, sillä turvallisuuspoliittisesti meillä saattaa olla aika haastavat vuodet edessä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä kun on kohta, no, nyt jo kolme tuntia kuunnellut keskustelua, niin tulee mietittyä, mitä ne suomalaiset, joihin täälläkin vedotaan, tästä keskustelusta miettivät. Luulenpa, että kolmea asiaa: Ensinnäkin sitä, että täällä tuskin olisimme, jollei olisi ensi keväänä vaalit. Politiikka näkyy. [Välihuutoja vasemmalta] Toinen asia, mitä luultavasti suomalaiset miettivät, on se, että on hyvä, että täällä keskustellaan verovarojen vastuullisesta käytöstä. Se on avointa demokratiaa, ja hyvä, että hallitus on valinnut avoimen linjan. Kolmantena asiana on se minun mielestäni tärkein politiikan sana, mihin täältäkin on joka laidalta viitattu, luottamus, ja sitähän meidän pitääkin yhdessä ylläpitää. Mutta sitä minä en kyllä ymmärrä, että esitetään perusteettomia vihjailuja, ajojahtia, syyttelyä ilman faktoja. Miten sillä luottamusta parannetaan?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kiitokset tästä ajankohtaisselonteosta. Kuten todettu, paljon on kahdessa vuodessa tapahtunut, ja jos tässä selonteossa nyt yritettäisiin päiväntapahtumiin reagoida, niin ajankohtaisselonteko pitäisi eduskunnalle tuoda vähintään kerran kuukaudessa. Sen takia on tärkeämpää päivän uutisten yläpuolella katsoa näitä isompia trendejä, strategisia viestejä, kuten ulkoministeri toi hyvin esille. Minun mielestäni tämä ei ole hyssyttelyselonteko. Olen aikanaan väitöskirjan tehnyt selonteoista, ja silloin hyssyteltiin — ei enää. Nyt puhutaan rehellisesti, realistisesti, kuten esimerkiksi Venäjä-osuudessa tässä selonteossa hyvin tulee esille: Venäjä muodostaa Suomelle pitkäkestoisen uhan. Kiitos myös valtioneuvostolle siitä, että teknologiset panostukset on tuotu selkeästi tässä esille, koska kuten tiedämme, se, joka hallitsee teknologiaa, hallitsee turvallisuuden tulevaisuutta. [Veronika Honkasalo: Mites tämä tekoäly-yhteistyö?]

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri puhui avauspuheenvuorossaan sisusta, ja kun katsoo tämän vuoden maailmanpolitiikkaa, tämän hetken tilanteita, niin kyllä me sisua tarvitaan. Oikeastaan meillä on tilanne, jossa yllätyksiä on edessä, epävakautta edessä, turvallisuudesta huolehtiminen aivan ykkösasia. Voidaan olla varmoja siitä, että eivät nämä yllätykset tähän lopu. Luultavasti Venäjä tuntee meidän lainsäädännön heikkoudet paremmin kuin me itse hybridivaikuttamisen kannalta, ja siihen me tarvitaan kyllä hallituksen johdolla koko parlamentin vahvaa tukea. Olen vähän eri mieltä edustaja Honkasalon kanssa, että tällaista toiveikkuuden ja optimismin ilmapiiriä ei saisi luoda, kun sitä juuri tarvitaan. [Veronika Honkasalo pyytää vastauspuheenvuoroa] Meillä on oikeasti todella paljon taloudessa hyviä merkkejä, ja kutsun kyllä lämpimästi kaikki halukkaat esimerkiksi Espooseen tutustumaan kvanttiteknologian, tutustumaan avaruusteknologian startupien erinomaiseen pöhinään. Sieltä kannattaa sitä optimismia hakea, koska sitä ihan oikeasti paljon on.