Talous

Arvoisa rouva puhemies! Tämän päivän keskustelua ja sitä, millä tavalla nyt tässä tätä budjettikeskustelua on starttailtu, on ollut hyvin mielenkiintoistakin seurata ja kuunnella, millä tavalla nyt sitten kommentoidaan ja arvioidaan sitä tilannetta, missä tämä maa ja maatalous tällä hetkellä oikein pyörivät. Tähän astihan tässä nyt tällaisessa keskustelussa se levy on ollut hyvin samanlainen ja hyvin mollivoittoinenkin — kaikkien murheellisten laulujen maana tätä on voitu hyvinkin pitää, että lähinnä kaikki on mennyt pieleen, mitä voi ikinä mennä. Mutta kun tarkastellaan nyt, minkälaisia uutisia meillä tulee suorastaan klimppeinä, niin voidaan vetää sellainen johtopäätös, että välttämättä eivät olekaan sitten kaikki menneetkään niin pieleen kuin mitenkä tässä nyt on jo muutaman vuoden opposition puolelta, varsinkin sieltä vasemmalta, nyt sitten julistettu. Sitä minä ihmettelen aika paljonkin, että kun tässä talossa nyt kuitenkin taloudesta ja työllisyydestä ja vähän niin kuin talouden mekanismeistakin pitäisi tietää, niin kyllähän se on niin, että myöskin pitäisi tietää, millä tavalla nuo talouden syklit oikein menevät. Kun meillä nyt on monestakin syystä ollut ei pelkästään Suomessa vaan muissakin maissa taloudessa alipainetta, on ollut hyvinkin laskusuhdannetta, niin kun semmoinen tilanne lähtee kasvuun ja kääntyy se suunta, niin se menee tietyllä marssijärjestyksellä. Eli siellä ensimmäisenä vienti lähtee vetämään, sitten alkaa talous kasvamaan, kun teollisuuden tilauskirjat alkavat täyttyä, ja sitten kun ne täyttyvät riittävästi, niin ruvetaan tekemään investointeja, ja kun investointeja tehdään, niin sitten alkaa myöskin työllisyys vahvistumaan. Tämä on hyvin tyypillistä taloudelle, ja on myöskin niin, että siinä on tietynlainen marssijärjestys, syy—seuraus-suhde, minkä takia työllisyysluvut ovat edelleenkin vähän murheellisia. Nyt tänä päivänä on juurikin tullut tuoreempia uutisia siitä, kuinka työllisyysluvut ovat nyt kääntyneet nekin kasvuun ja ovat vahvistuneet, työllisten määrä on lisääntynyt ja työttömien määrä vähentynyt. Tämä menee aivan loogisesti. Esimerkiksi edustaja Suhoselle, joka on iltapäivälehtiä myöten ollut hyvinkin suorastaan toivoton näitten työllisyyslukujen kanssa, voin sanoa, voin lohduttaa, että kyllä ne työllisyysluvutkin tulevat sieltä nousemaan. Meillä on sen verran hyviä talousuutisia ollut ja niin paljon ja niin laaja-alaisesti, että ne ovat selkeitä viestejä siitä, että taloudessa on tapahtunut merkittävä käännös. On ennätyksellisiä talousuutisia, investointipäätöksiä, ja nämä ovat nyt niin vahvoja signaaleja, että voidaan jo ääneen sanoa, että myöskin työllisyys tulee vielä vahvistumaan. Edustaja Mikkonen luetteli jonkinnäköisen listan heikennyksistä, ja hän myöskin kuvaili niitä hengästyttäväksi määräksi heikennyksiä, mitä on tehty niin työelämään tai sosiaaliturvaan kuin talouteenkin. Kyllä minä vain kysyn teiltä, arvoisat edustajat vasemmalta puolen, olisikohan nyt näitä investointipäätöksiä, näitä teollisuuden tilauksia tullut tällä mittakaavalla, jos näitä muutoksia ei olisi tehty, jos Suomen taloutta ei olisi tällä tavalla korjattu ja jos Suomen investointiympäristöä ei olisi tehty niin houkuttelevaksi kuin millaiseksi se on tehty. Olisiko niin tapahtunut, vai mistä tässä nyt sitten teidän mielestänne on oikeasti kysymys? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tiedostan poliittisen retoriikan merkityksen ja sen keskustelun tässä salissa ja sen, mitä laajemminkin aina poliitikkojen piirissä käydään. Mutta itseäni kyllä ihmetyttää nimenomaisesti tämä keskustelu, mitä nyt tässäkin salissa päivän aikana on käyty nimenomaan siitä, että kun nyt vihdoin ja viimein talous ja työllisyys näyttävät kasvavan, niin se ei oppositiolle kävisi vaan valitetaan, etsitään niitä ongelmakohtia ja kritisoidaan hallituksen toimia. Se on mielestäni varsin väärä tulkinta, sillä en usko, että tässä salissa on yhtäkään ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen siihen, että maamme talous ja työllisyys kasvavat, koska se tiedetään, että mitä vahvempi meidän työllisyys on, sitä suurempi verokertymä, sitä vähemmän on sosiaaliturvan ja muiden tukien varassa olevia ihmisiä ja sitä kautta se hyödyttää koko kansakuntaa. En tietenkään kiistä sitä, etteikö nimenomaisesti juuri poliittisessa retoriikassa tämän kritisoiminen ole hallitukselta ehkä poliittisesti varsin järkevää, mutta todellakaan en tiedä, että kukaan vastustaisi sitä, että talous kasvaa. Ehkä se kritiikki nyt nimenomaisesti kohdistuu siihen, millä tavalla, jos tämä talouskasvu on nyt hallituksen toimien ansiota, se on saatu aikaan. Meillä on tällä vaalikaudella hallitus sopeuttanut julkisia menoja useiden miljardien mittakaavassa, mutta samanaikaisesti valtionvelka on kasvanut. Hallituksen aloittaessa ensimmäisen vuoden talousarviossa oli 12,2 miljardia euroa lisää velkaa, seuraavassa 12,9, viime vuonna 13,4 miljardia ja nyt viimeisessä 12,4 miljardia. Eikö tämä kerro nimenomaisesti siitä, että huolimatta merkittävistä leikkauksista hyvinvointivaltion rakenteisiin ja palveluihin nimenomaisesti se veropohja on nyt ongelmallinen tässä suhteessa, jonka tilkitsemiseen kannattaisi keskittää enemmän resursseja? Itse tuossa debattipuheenvuorossani jo nostin meidän hyvätuloisten veronalennukset, joita olisi ehkä syytä tässä taloustilanteessa miettiä uudelleen. Mutta toinen on sitten ehkä tämä yhteisöveron alennus ja varsinkin se, että se tehtiin ilman koskemista maamme laajoihin yritystukiin. Tämä olisi ollut ehkä se keino. Olen nimittäin monena vuotena täällä pöntössä puhunut siitä, milloin viimein tässä maassa olisi tahtotilaa puuttua näihin massiivisiin yritystukiin, varsinkin kun yrittäjät vastustavat niitä. Ne vääristävät kilpailua, tukevat kannattamatonta elinkeinotoimintaa veronmaksajien rahalla — vääristävät kilpailua. Asiantuntijat pitävät niitä tehottomina, ja myös poliitikot vastustavat niitä. Kun asiantuntijatkin ovat katsoneet, että yritystuet ovat nimenomaisesti siinä tilanteessa hyviä, jos ollaan luomassa uusia kasvualoja, uusia innovaatioita ja sitä kautta lisätään taloudellista toimeliaisuutta, niin silloin ne ovat perusteltuja, mutta varsinkaan nämä säilyttävät yritystuet eivät. Ehkä tässä tilanteessa melkein miljardin yhteisöveroalennuksella olisi ollut helppo saada myös elinkeinoelämä mukaan näihin yhteisiin talkoisiin, niin että olisi saatu se yritystukien karsiminen merkittävästi eteenpäin. Tähän tietysti annan kaiken tuen ja rohkeuden työnsä kohta päättävälle hallitukselle sekä myös tulevalle hallitukselle. Jos puhutaan nimenomaisesti kasvusta, niin se on selvää, että pienelle maalle Euroopan laidalla merkittävin edellytys kasvun aikaansaamiselle ovat koulutettu väestö ja sitä kautta nimenomaisesti panostukset ei pelkästään perusopetukseen ja toiseen asteeseen vaan ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, jotta sitä korkeakoulutusastetta saadaan nostettua. Tämä ei tapahdu ilman, että lisätään aloituspaikkoja ja nimenomaan koulutuksenjärjestäjän resursseja ja myös opiskelijoiden toimeentuloa, jotta saadaan valmistumisajat kohtuullisiksi, ja ennen kaikkea niin, että sillä opintotuella ja muilla tuilla, mitä opiskelijoilla on, oikeasti tulee toimeen ja opiskelijat pystyvät keskittymään siihen päätehtävään eli nimenomaan niiden opintojen loppuun saattamiseen ja sitä kautta sitten pääsyyn työelämään. Ehkä vielä muutama sana oman maakuntani Keski-Suomen puolesta. Tänään tulivat juuri viimeisimmät työllisyysluvut. Siellä laahaamme edelleen Suomen maakuntien viimeisenä: 14,6 prosenttia on työttömyys painottuen ikävällä tavalla pitkäaikaistyöttömiin ja nuorisotyöttömiin. Meillä on Keski-Suomessa paljon potentiaalia: koulutussektori, on ict-puolta, kyberturvallisuutta. Maakunnassamme on erittäin laaja puolustusvälineteollisuussektori, joka kasvaa. Mutta ehkä tässä suhteessa, vaikka meillä on edellytyksiä positiiviseen tulevaisuuteen, toivoisimme valtiolta hieman tukea siihen työhön, mitä me teemme, ehkä ennen kaikkea saavutettavuuden kannalta, niin että entisestään pystyttäisiin jouduttamaan näitä merkittäviä liikennehankkeita, mitä Keski-Suomen osalta on. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Velka, työttömyys ja kasvava köyhyys — siinä ovat kolme asiaa, joiden kautta tätä hallituskautta on valitettavasti arvioitava. Hallituskauden viimeisessä budjetissa velkaantuminen jatkuu ja työttömyys on erittäin korkealla tasolla. Tämä on siis hallituskauden lopputulos, vaikka talous onkin viimein kääntymässä kasvuun. Arvoisa rouva puhemies! Budjetissa ei koskaan ole kyse vain euroista. Budjetti on myös arvovalinta. Kun julkista taloutta joudutaan sopeuttamaan, ratkaiseva kysymys on, kuka maksaa. Me sosiaalidemokraatit emme kiistä julkisen talouden sopeuttamisen tarvetta. Me olemme esittäneet joka vuosi oman vaihtoehtomme. Ero hallitukseen on kuitenkin siinä, miten sopeutus toteutetaan ja miten sen taakka jaetaan. Tällä hallituskaudella lasku on liian usein annettu niille, joiden mahdollisuudet selviytyä siitä ovat kaikkein heikoimmat. Sosiaaliturvaa on leikattu, asiakasmaksuja on korotettu ja korotetaan, ja nyt leikataan jälleen palveluista ja järjestöiltä. Minulle tämä konkretisoitui myös tekemässäni kirjallisessa kysymyksessä Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksesta. Vastausta en ole vielä saanut. Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitsevat lapset eivät voi olla julkisen talouden tasapainottamisen maksajia. Pitkiä toimivia terapiasuhteita ei pidä katkaista siksi, että kilpailutuksessa hinta saa liian suuren painoarvon, eivätkä lapsiperheet yleisemminkään saa olla sopeutuksen helppo kohde. Olen erittäin huolissani myös kasvatus- ja perheneuvonnasta. Hallitus on siirtämässä vastuuta entistä enemmän hyvinvointialueiden harkintaan tilanteessa, jossa alueet joutuvat jo valmiiksi tekemään erittäin vaikeita säästöpäätöksiä. Olemme jo nähneet tämän työn heikentämistä. Ennalta ehkäisevistä palveluista säästäminen on myös taloudellisesti lyhytnäköistä. Jos perhe ei saa apua silloin, kun ongelmat ovat vielä ratkaistavissa kevyemmällä tuella, kustannukset eivät häviä. Ne tulevat myöhemmin vastaan raskaampina palveluina ja suurempana inhimillisenä kärsimyksenä. Sama koskee järjestöjä. Vuoden 27 budjetissa sote-järjestöjen STEA-avustuksia leikataan jälleen 50 miljoonalla eurolla. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen tarkoitettuihin avustuksiin ehdotetaan 190 miljoonaa euroa, mikä on 84 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 26 varsinaisessa talousarviossa. Jopa 40 prosenttia sote-järjestöistä on arvioinut toimintansa loppumisen mahdolliseksi tai todennäköiseksi. Tästä olen erittäin huolissani, ja tälläkin viikolla olen kahden järjestön hallituksessa miettinyt näitä sopeutuksia, mistä tietenkään emme voi vielä tietää, mutta todella hankala tilanne järjestökentällä on. Toivottavasti tälle voidaan vielä tehdä jotakin. Kyse on siis myös suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Järjestöissä tehdään valtavasti työtä, jota julkinen sektori ei pysty korvaamaan: vertaistukea, kriisiapua, neuvontaa, vapaaehtoistyötä ja matalan kynnyksen tukea ihmisille, jotka muuten saattaisivat jäädä kokonaan yksin. Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministeri Purra puhui budjettikeskustelussa kevenevästä valtiosta. Minusta meidän pitäisi pysähtyä sen äärelle, mitä valtion keventäminen käytännössä tarkoittaa. Pohjoismainen vertailu ei nimittäin tue ajatusta siitä, että Suomessa olisi jotenkin poikkeuksellisen suuri julkinen henkilöstö. OECD:n vertailutiedon perusteella julkisen sektorin osuus työllisyydestä on Suomessa noin 25 prosenttia, Norjassa 31, Ruotsissa 29 ja Tanskassa 28 prosenttia, ja tämä siitä huolimatta, että Suomen väestö ikääntyy muita Pohjoismaita nopeammin. Myös terveydenhuollossa julkisen rahoituksen osuus on Suomessa ollut muita Pohjoismaita pienempi. Siksi kysynkin: Kuinka paljon valtiota voidaan vielä keventää ennen kuin kevennetään itse hyvinvointivaltiota ja meillä ei enää ole hyvinvointivaltiota? Sen romutustalkoot tässä ovat olleet käynnissä tämän hallituskauden. Ja mitä silloin tapahtuu ihmisille, jotka tarvitsevat yhteiskuntaa kaikkein eniten? Tässä budjetissa on, arvoisa rouva puhemies, myös hyviä asioita. Pidän erittäin hyvänä sitä, että endometrioosin Käypä hoito ‑suosituksen laatimiseen osoitetaan erillinen 90 000 euron rahoitus. Naisten terveyteen ja gynekologisten sairauksien yhdenvertaiseen hoitoon tarvitaan vihdoin nykyistä enemmän huomiota. Nyt kun aika juoksee, en ehdi tätä koko puhettani pitää, mutta haluan tässä sanoa kuitenkin myös sen, että Hotuksen eli Hoitotyön tutkimussäätiön rahoitus sen sijaan on tippumassa, eli tässä ehdotetaan 742 000 euroa. Jos lasketaan Duodecimin rahoitus yhteen, niin se on melkein puolet enemmän kuin Hotukselle suunnattu rahoitus. Eli toivon, että Hotukselle tullaan sitten jatkossa lisätalousarviossa kohdentamaan vähintään se 300 000 euroa, mitä viime vuonnakin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun oman paikkakunnan tehdas tai muu merkittävä työllistäjä ilmoittaa vaikeuksista tai tuotannon siirtämisestä muualle, yrityksen kilpailukyky ei ole enää abstrakti sana. Se on työpaikka, se on työntekijän palkka, se on alihankkijan tilaus, se on paikallisen kaupan asiakas, se on kaupungin elinvoima ja verotulo, jolla rahoitetaan yhteisiä palveluita. Silloin kysytään, säilyvätkö työpaikat, pärjäävätkö alihankkijat, mitä tapahtuu koko paikkakunnalle, ja silloin katse kääntyy monesti hallituksen suuntaan: mitä valtio voi tehdä, jotta tehdasinvestoinnit ja työpaikat säilyvät Suomessa? Arvoisa puhemies! Tässä haluan haastaa vasemmisto-oppositiota. Miksi tämä yhteys tuntuu katoavan silloin kun hallitus tekee koko Suomen tasolla päätöksiä juuri kilpailukyvyn, investointien ja työpaikkojen vahvistamiseksi? Kun yhteisöveroa alennetaan, sitä kutsutaan lahjaksi yrityksille. Mutta kyse ei ole lahjasta. Kyse on kilpailukyvystä. Suomi kilpailee samoista investoinneista muiden maiden kanssa — uudesta tehtaasta, uudesta tuotantolinjasta, uudesta pääkonttorista. Kysymys kuuluu, syntyykö se Suomeen vai kilpailijamaahan. Tämä ei ole vastakkainasettelu työntekijän ja yrityksen välillä. Työntekijän tärkein turva on menestyvä yritys ja yrittäjä, joka pystyy tarjoamaan työtä. Ilman tilauksia ei ole tuotantoa, ilman investointeja ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole uusia työpaikkoja. Ay-liike tai vasemmisto-oppositio eivät yksin voi turvata työpaikkoja, jos yrityksillä ei ole mahdollisuuksia palkata. Työntekijöiden oikeuksista on pidettävä kiinni, mutta työpaikan kaikkein perustavin edellytys on se, että yritys pärjää. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen talouspolitiikan perusajatus on yksinkertainen: Suomessa pitää kannattaa tehdä työtä. Suomessa pitää kannattaa yrittää. Suomessa pitää kannattaa palkata. Suomessa pitää kannattaa investoida. Kansantalous ei ole valmis kakku, jota vain jaetaan uudelleen ja uudelleen. Kakkua voidaan kasvattaa. Kun yritys investoi, palkkaa ja menestyy, syntyy työtä, palkkoja, ostovoimaa ja verotuloja. Kun sama tapahtuu tuhansissa yrityksissä ympäri Suomen, meillä on enemmän jaettavaa koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Tämä on kysymys, jonka esitän vasemmisto-oppositiolle: Jos emme vahvista työnteon, yrittämisen ja investointien edellytyksiä, mistä syntyy se kasvu, jolla tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan? Mistä syntyvät ne rahat, jos emme ensin luo niitä? Hyvinvointiyhteiskunta ja yritysten kilpailukyky eivät ole siis vastakohtia. Ne tarvitsevat toisiaan. Ilman kilpailukykyä ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole verotuloja, ja ilman verotuloja ei ole vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Työpaikkoja ei pidä herätä puolustamaan vasta silloin kun oman paikkakunnan tehtaan portit uhkaavat sulkeutua. Silloin voi olla jo liian myöhäistä. Koko Suomen kilpailukyvystä pitää kantaa huolta silloin kun portit ovat vielä auki. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! — Tuolta takapenkistä on yllättävän pitkä matka tänne puhujakorokkeelle. Arvoisa puhemies! Olemme kolmisen vuotta tässä salissa kuunnelleet, miten on välttämätöntä leikata pienituloisilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä ja kyykyttää tavallista palkansaajaa lukuisilla työelämäheikennyksillä. ”Rahat on loppu, vaihtoehtoja ei ole” — nyt onkin sitten rahaa jopa kaksi miljardia veronkevennyksiin ja varaa kasvavaan velkaantumiseen. Viimeisellä talousarvioesityksellään Orpon hallitus heikentää julkisen talouden tilannetta sadoilla miljoonilla. Hallituksen politiikan surullisena tuloksena on siis jälleen uusi aukko julkiseen talouteen ja tulevaisuudessa tarve lisäsäästöille, joilla heikennetään palveluja ja sosiaaliturvaa edelleen. Mikään muu ei kasva kuin velka, työttömyys ja konkurssit, jotka ovat jo nyt Euroopan ennätystasolla. Huomionarvoista lienee, että pelkästään tulevan vuoden puolustusmenojen kasvun pystyisi rahoittamaan kokonaan säilyttämällä yhteisöverotason ennallaan. Hallitus väittää parantaneensa ostovoimaa veronalennuksilla, mutta se veroale on valunut pääosin kaikista suurituloisimmille, joiden tuloista pienin osuus menee kulutukseen. Palkansaajien ostovoimaa uhmaa uusi elinkustannuskriisi Iranin sodan nostaessa polttoaineiden hintoja ja asuntolainojen korkoja. Hallituksen vastaus on laittaa kaikki paukut kotimaan varakkaimmille ja ulkomaalaisille sijoittajille valuvaan yhteisöveroalennukseen. Tämän yhteisöveroalennuksen sijaan oltaisiin voitu palauttaa työttömyysturvaan ja asumistukeen suojaosat sekä nostaa matkakuluvähennystä merkittävästi, jotta työnteko kannattaisi paremmin. Pienyrittämisen toimintaedellytyksiä olisi voitu parantaa alv:n alarajan korotuksella ja kotipalvelujen paremmalla kotitalousvähennyksellä. Kaikki tämä olisi maksanut vain murto-osan yhteisöveroalennuksesta. Arvoisa puhemies! Hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan sekä rikkaiden ja yritysten veroalen maksajiksi löytyy tavallinen suomalainen palkansaaja. Hallitus on heikentänyt työntekijöiden edunvalvontaa poistamalla verovähennysoikeuden jäsenmaksuista, luomalla lisää epävarmuutta ja painaen työehtoja alaspäin. Tällaisena kauppasodan uhkan ja yleisen epävarmuuden aikana meidän pitäisi vahvistaa turvaverkkoja, panostaa työllisyyteen eikä heikentää niitä. Palkansaajaa, työläistä, on tällä kaudella mätkitty ennennäkemättömällä tavalla: paikallinen sopiminen, vientivetoinen palkkamalli, lakko-oikeuden rajoittaminen, ansiosidonnaisen porrastaminen, työttömyysturvan suojaosan poistaminen, irtisanomisen helpottaminen ja muut työelämän heikennykset — hengästyttävä lista työelämän heikennyksiä tavalliselle palkansaajalle ja historiallisia muutoksia Suomen työmarkkinapolitiikassa. Arvoisa puhemies! Kaikkein ristiriitaisinta hallituksen ratkaisuissa lienee kuitenkin suuret koulutusleikkaukset. Kenen mielestä koulutusleikkaukset ovat kasvutoimia? Koulutukselle luvattiin erityistä suojaa, mutta nyt leikataan valtionosuusleikkauksin kunnilta, sekä varhaiskasvatuksesta että peruskoulusta ja korkeakouluilta. Tällä kaudella hallitus on jo aiemmin leikannut ammatillisesta koulutuksesta. Koulutus, jos mikä, olisi tulevaisuusinvestointi ja kasvun edellytys. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus lupasi myös parantaa hoitoon pääsyä ja turvata sotepalvelut suomalaisille. Todellisuus näyttää aivan toiselta. Julkisen terveydenhuollon jonot kasvavat ja asiakasmaksut nousevat, poliklinikkamaksu jopa 90 prosenttia, Orpon hallituskauden aikana. Palveluverkkoja karsitaan, ja samalla hallitus tekee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla — anteeksi, hallitus tukee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla. THL:n johtava tutkija on varoittanut, että asiakasmaksujen korotukset siirtävät soterahoituksen vastuuta yhä enemmän asiakkaille. Samalla tiedetään, että maksut itsessään vähentävät hoitoon hakeutumista. Moni tavallinen suomalainen joutuu nyt miettimään, uskaltaako mennä lääkäriin lainkaan. Hoidon oikea-aikaisuus on vaikuttavin sotepalvelujen keino ennaltaehkäisyjen lisänä.

Arvoisa puhemies! Suomen kasvu on alkanut, ja toivottavasti se tulee myös jatkumaan. Viimeisen lähes 20 vuoden kitukasvuisuuden jälkeen bruttokansantuotteen arvioidaan tänä vuonna kasvavan 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Tuoreen uutisen mukaan tämä alkaa nyt näkyä myös työmarkkinoilla. Tilastokeskuksen mukaan jo elokuussa työttömien määrä hieman laski ja työllisten määrä kasvoi. Tätä me ollaan odotettu. Nyt ollaan viimein saatu kauan odotettu käännös oikeaan suuntaan. On siis todella tärkeää, että yksittäisten ihmisten tilanteen ja valtiontalouden helpottamiseksi saadaan työttömille töitä ja tienestejä. Valtion menoissa nimittäin on paljon sellaista, mistä on mahdotonta tai lähes vastuutonta karsia. Siellä vaikuttavat erityisesti velkojen kasvavat korot, jotka ovat ensi vuonna jo 4,4 miljardia eli 1,2 miljardia enemmän kuin vuoden 2026 varsinaisessa talousarviossa, sekä välttämättömät panostukset puolustukseen ja sotepalveluihin. Arvoisa puhemies! Tällä kaudella menokehyksistä on pidetty kiinni. Turvallisuus on priorisoitu, rakenteellisia uudistuksia on tehty pitkän aikavälin muutosten varmistamiseksi ja historiallisia leikkauksia ja kiristyksiä on kohdistettu esimerkiksi kehitysapuun ja maahanmuuttoon, maalaisjärkisempää ilmastopolitiikkaa ja suomalaisten etua unohtamatta. Tämä on ainoa oikea linja myös tulevaisuutta ajatellen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin edustaja Eerola tässä äsken sanoi, että työttömyys on kääntynyt parempaan suuntaan. Tosiasia on, että nämä viralliset työttömyysluvut, jotka tulevat KEHA-keskuksen kokoamista työnvälityksen tilastoista, ovat huonontuneet, eli työttömyys on kasvanut vuoden takaiseen 18 500:lla. Ne ovat niitä henkilöitä, joista kunnat ja valtio ja työttömyyskassat maksavat työttömyysturvaa ja niin poispäin. He ovat todellisia työttömiä, ja siinä mielessä tilanne ei ole siellä muuttunut, ja itse näen, että silloin kun tämä työttömyyskehitys kääntyy sellaiseksi, että mennään edellisen vuoden lukujen alle eli parempaan tilanteeseen, silloin käänne on todellinen sitten tuolla työttömien keskuudessa ja tässä mielessä ollaan menossa hyvään suuntaan silloin. Näistä budjettiluvuista, mistä tässä puhutaan, voisin sanoa, että katsoin valtiovarainministeriön ennusteesta ja sitten myöskin valtiovarainministeriön omista aineistoista, mikä hallitus on tehnyt eniten alijäämää ja mistä syystä, ja tosiasia on, että me mentiin yli 200 miljardin velan juuri tässä elokuussa, eli historiallinen rajapyykki ylitettiin, ja tämä hallitus tulee ottamaan vähän reilun neljäsosan koko valtionvelasta, Marinin hallitus jäi selvästi sen alle, ja puolet velasta ovat ottaneet edelliset hallitukset ennen näitä kahta. Se on pelkistetysti se valtion velkatilanne, ja niistä tulevat ne korkokuormitukset sitten, eli tästä 200 miljardista eurosta, ja varmasti nämä viimeiset velat ovat korkeampikorkoisia kuin ne aikaisemmat velat. Eli tämä hallitus, joka lupasi lopettaa velalla elämisen, on sitten ennätysmäisen velan ottanut. Arvoisa rouva puhemies! Tässä työllisyyskehityksessä mietityttää eniten se, että nyt kun katsotaan näitä hallituksen työllisyystoimia, millä hallitus on yrittänyt laittaa työllisyyttä liikkeelle, niin niille on laskettu aina tiettyihin asioihin vaikutuksia — aikuiskoulutustuki on lopetettu, millä 10 000 työllistä piti tulla lisää, ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso on romutettu ja sille pääsyä on vaikeutettu, ja sen on pitänyt olla noin 40 000 työllistä lisää, ja niin poispäin. Sitten kun katsotaan näitä työlainsäädäntömuutoksia, niin yksilöperusteisia irtisanomisia on helpotettu, määräaikaisia työsuhteita lisätään, TESin ohittaminen paikallisella sopimisella, ja niin poispäin, neuvottelutoiminnassa on työnantajavaltaa kasvatettu ja ihmisiä on siirretty toissijaiselta etuudelta ensisijaiselle etuudelle. Kaikkien näitten tavoitteena hallituksella on omien sanojensa mukaan lisätä työvoiman tarjontaa, heikentää työehtoja ja palkansaajapuolen neuvotteluvoimaa sekä siirtää työelämän riskejä työnantajalta työntekijöille. Eli riskejä siirretään entistä enempi työnantajalta ja yrittäjiltä työntekijöille. Nämä ovat olleet niitä toimenpiteitä, millä on yritetty työllistää, ja nämä toimenpiteet eivät ole purreet, koska suunta on ollut aivan erilainen kuin on annettu ymmärtää. Piti tulla 100 000 työllistä näitten avulla, ja nämä toimenpiteet ovat vieneet toiseen suuntaan. Epävarmuus on kasvanut. Ihmiset pelkäävät työttömyyttä tällä hetkellä todella paljon, koska se työttömyysturva on leikattu ja ollaan matalammalla tasolla. Oma talous menee saman tien kuralle, kun joutuu työttömäksi. Se on se syy. Ja sen takia ihmiset eivät kuluta: säästämisaste on noussut, kun pitää varautua mahdollisen työttömyyden varalle. Myöskin palvelujen saatavuudessa on haasteita, ja siihenkin varaudutaan. Nämä ovat niitä syitä, miksi ihmiset ovat tällä hetkellä erittäin varovaisia. Kotitaloudet eivät kuluta, ja asuntorakentaminen mataa paikallaan. Ollaan puolessa siitä rakentamisesta, mitä on normaalisti ollut, ei edes kuumimpana aikana, vaan normaalista asuntorakentamisesta ollaan puolessa. Eli kyllä tämä kertoo siitä, että tämä maa ei ole vielä kunnossa, vaikka pientä talouspiristystä tässä onkin näkyvissä. — Arvoisa rouva puhemies! Näistä keinoista käytän sitten seuraavan puheenvuoron. Kiitos, aika tuli täyteen.

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Meillä on täällä lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2027. Valtion talousarvion eli budjetin hyväksyminen on toinen eduskunnan perustehtävistä lakien säätämisen lisäksi. Joka vuosi laadittava talousarvio sisältää valtion seuraavan vuoden tulot ja menot. Hallitus tekee esityksen talousarviosta eduskunnalle, ja eduskunta tekee siitä lopullisen päätöksen. Tänään alkanut lähetekeskustelu jatkuu perjantaihin saakka. Sen lopuksi talousarvioesitys ja siihen liittyvät budjettilakiesitykset lähetetään valiokuntien käsittelyyn. Lopullisesti eduskunnan on määrä hyväksyä vuoden 27 talousarvio täysistunnossa joulukuussa 26. Politiikkaa vähemmän seuraavan kansalaisen korviin tämä voi kuulostaa pitkältä käsittelyajalta, mutta on hyvä muistaa, että kyse on kymmenien miljardien eurojen paketista, ja se on syytäkin käydä asianmukaisesti ja huolella läpi. Arvoisa puhemies! Vaikka taloustilanne on ollut vuosikausia haastava, näkyy jo hieman valoa tunnelin päässä. Suomen talouden kasvu on ollut alkuvuonna 26 selvästi odotettua nopeampaa. Valtion talousarvioesityksen mukaan kasvun piristyminen näkyy laajasti kaikilla päätoimialoilla ja näkymät ovat kirkastuneet sekä yrityksissä että kotitalouksissa. Viennin kasvu on jatkunut, ja yksityinen kulutus näyttää myös kääntyneen kasvuun. Esimerkiksi puolustushankinnat lisäävät investointeja. Tuotannon kasvun nopeutumisen odotetaan kääntyvän työllisyyden kasvuun loppuvuodesta 26, ja työllisten määrän ennustetaan kasvavan noin prosentin vuonna 2027. Myönteisestä käänteestä huolimatta lienee paikallaan todeta, että haasteita ja epävarmuuksia on edelleen. Verotulojen kehitys pysyy talouskasvun vahvistumisen myötä melko hyvänä. Menojen kasvua hillitsevät osaltaan voimaan tulevat sopeutustoimet. Talouskasvun vahvistuminen tukee julkista taloutta, mutta menoja kasvattavat etenkin puolustus‑ ja korkomenot. Ensin mainittu on välttämättömyys nykyisessä turvallisuustilanteessa, mutta jälkimmäinen on seurausta edellisten hallitusten leväperäisestä julkisen talouden hoitamisesta. Erityisesti edellisen hallituksen johtaman hallituksen jälkien korjaaminen on ollut urakkana mittavaa. Koko talousarviota on aivan mahdotonta tässä annetun ajan puitteissa käydä läpi, enkä sitä yritäkään. Sen sijaan kiinnitän tarkemmin huomioni keltaisesta budjettikirjasta yhteen mielenkiintoiseen kohtaan. Maa‑ ja metsätalousministeriön hallinnonalan ”Maaseudun kehittäminen sekä maa‑ ja elintarviketalous” ‑otsikon alla kerrotaan, että paikallisten yhteisöjen, siis Suomen kylien, varautumiseen ehdotetaan miljoona euroa. Kyse on niin sanotusta kylävarasta, ja lienee paikallaan avata veronmaksajille, mistä on kyse. Olen mukana eduskunnan kylätoimintaverkostossa varapuheenjohtajana, ja sillä tavalla tämä on minulle tuttu asia, ja siksi minä nyt haluan sen täällä nostaa esille. Monelle suomalaiselle saattaa olla näin vuonna 26 tuttu sana ”kotivara”. Suomen kotitalouksia ohjeistetaan varautumaan häiriötilanteisiin 72 tunnin kotivaralla, jotta kodeissa pärjättäisiin itsenäisesti ainakin kolmen vuorokauden ajan. Kylävara taas on kuin laajennettu kotivara. Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyys perustuu kokonaisturvallisuuden toimintamalliin. Siinä yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Kylävaran tarkoitus on tuoda kokonaisturvallisuuden toimintamalliin uusi näkökulma: paikallinen, yhteisöllinen varautuminen. Suomen Kylät ry:n alkuvuodesta 26 julkaisemassa laajassa verkostoyhteistyössä koottu kylävaratoimintamalli tukee paikallisissa yhteisöissä, kylissä ja naapurustoissa tehtävää varautumis‑ ja turvallisuustyötä. Arvoisa puhemies! Tässä on pieni pala vielä. Luen sen, jos sallitte. [Puhemies: Hyvin tiiviisti!] Kylävaran näkökulma varautumiseen on uusi. Kylävara kiinnittää varautumisen ihmisten asuinpaikkaan, yhteiseen suunnitteluun, huolenpitoon ja toimintaan. Kylävarasivustolle kootut työkalut on tarkoitettu tukemaan ja vauhdittamaan varautumistyötä ja päivittäistä huolenpitoa. Konkreettisia esimerkkejä kylävara-ajattelusta ovat häiriötilanteessa kokoontumispaikaksi valittava kylävalmiustalo, kylätalo, jossa on esimerkiksi generaattorit, niin että voi ladata puhelimia tai vastaavaa, ja varaviestintäverkoksi perustettu kyläradio. Budjettiriihessä tehty päätös korottaa kylätoiminnan vuosittaista valtionapua [Puhemies koputtaa] miljoonalla eurolla antaa lisävauhtia tälle työlle. Valtioneuvosto päätti keväällä 26 kehysriihessä, että kylävaratoimintamalli vakiinnutetaan kansalliseksi suositukseksi ja paikallisten yhteisöjen varautumista vahvistetaan koko maassa. Arvoisa puhemies! Näin huoltovarmuuden ja varautumisen tärkeyttä pitkään painottaneena kansanedustajana tervehdin ilolla kylävaraan panostamista. Kiitos siitä hallitukselle. Kylien varautuminen tuo kotitalouksien ja viranomaisten väliin portaan, joka paikkaa mahdollisia varautumisen aukkoja parhaimmillaan aiempaa kustannustehokkaammalla ja järkevämmin kohdistetulla tavalla. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten tänään on monessa puheenvuorossa ennen minuakin todettu ja muistutettu, Suomen talous on viimenään kääntynyt nousuun viimeistään tämän vuoden aikana, mutta sitten on merkkejä, että hän tulikin jo eilen — niin kuin on sanottu ja odotettiin, että tulee huomenna. Suomeen sataa investointeja, viimeisimpänä isona olivat ehkä nämä Googlen investoinnit Haminaan ja sinne pohjoiseen. Niistä on tosin esitetty jo kritiikkiä, että miten riittää sähkö ja kuinka paljon on ulkomaalaisia työntekijöitä ja näinpäin pois. Nämä huolet pitää ottaa tietysti tosissaan, mutta sitä, että kansainvälinen suuryritys yleensä investoi Suomeen, pidän todella hyvänä asiana. Vaikka se kaikki ei nyt juuri suomalaisille työntekijöille sataisikaan, niin kuitenkin aika paljon tulee satamaan. Teollisuuden tilauskirjat muutenkin ovat täyttymässä ja täyttyneet, ja jopa sitten kotimainen kulutus on kääntynyt nousuun. Tätähän nyt jo viime talvena Suomen Pankki uutisoi, että suomalaisten tileillä on enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin — oliko se jotain 120 miljardia lähestulkoon, mitä suomalaisilla oli rahaa, ja kaikki eivät sitä meinanneet uskoa. No, on noin 25 prosenttia suomalaisista, keillä ei ole mitään säästöjä, mutta kuitenkin valtaosalla suomalaisista oli tuhansia euroja ja osalla jopa kymmeniä tuhansia euroja tilillään, ja ongelmana oli se, että tämä kotimainen kulutus ei sitten kuitenkaan kääntynyt. Ymmärrettävästi ihmiset pelkäsivät ja säästivät pahan päivän varalle, ja joku siitä sanoikin, että mitä pidempään ihmiset säästävät pahan päivän varalle, sitä todennäköisempää on, että se paha päivä kohta sieltä sitten koittaa. No, nyt kuitenkin korttidata kertoo, että tämän kesän aikana ihmiset ovat alkaneet kuluttamaan ja ostamaan, suosimaan suomalaista, niin kuin aina on toivottu, ja kotimainen kulutus on sitten kääntynyt nousuun ja ihmiset viimeinkin uskaltavat tähän satsata, ja sitä pidän hyvänä juttuna. No, sitten ihan justiinsa tänään — kun varmaan oli SDP:llä ja vihreillä ja vasemmistoliitolla jo ryhmäpuheet kirjoitettu, ja veikkaan, että jouduttiin kirjoittamaan jonkun verran niitä sitten uusiksi, ehkä voitte itse kertoa, jos näin oli — paljastuikin, että työllisyys on kasvanut yli 30 000:lla ja työttömyyskin oli laskenut, ei niin paljon kuin totta kai toivotaan, että työttömyys laskisi, mutta oli kuitenkin kääntynyt työttömyys laskuun. Se on sikäli mielestäni arvokas asia — siis arvokas asia kaikkinensa, että työttömyys laskee, mutta erityisen hienoksi tämän tekee se, että nyt tällä kaudella on tehty sen tyyppisiä toimenpiteitä, että on saatu lisää ikään kuin työvoimaa hakemaan sitä työpaikkaa. Kun aikaisemmin on ollut ikään kuin sen tyyppinen politiikka, että työttömiä on niin kuin siivottu sieltä kortistoista pois kaikennäköisille kursseille, niin nyt sitten tällä kaudella on menty vähän toiseen suuntaan, että on ikään kuin niiltä kursseilta pistetty ihmisiä työttömiksi työnhakijoiksi. Eli toisin sanoen työvoiman määrä on kasvanut, ja se on osittain johtanut siihen, että työttömien määräkin on kasvanut. Se ei ole niin paljon johtunut siitä, että olisi ihmisiä potkittu pois työpaikoilta, vaan siitä, että työvoiman määrä on kasvanut, ja sen takia nämä työttömyysluvut ovat olleet korkealla. Siitä huolimatta tämä tilanne oli nyt jo yli 5 000:lla kuitenkin parantunut. Tarkemmin kun noita käppyröitä katsoo, niin itse asiassa Suomessa syntyneiden henkilöitten työttömyys ei ole koko tänä kautenakaan mitenkään merkittävästi noussut, ja se on entisestään nyt alentunut, eli se on ollut enemmänkin vierasperäistä väkeä. Totta kai toivotaan, että hekin, ketkä täällä asuvat, sitten ajan myötä työllistyvät myöskin, ja hyvä, että nämä tietyt toimet ovat alkaneet purra. Tätä taustaa vasten on ollut pikkasen jotenkin vaivalloista ja ikävää kuunnella tässä salissa, kun sitten keskustelu on ollut sitä, että vieläkin korostetaan niitä asioita, jotka eivät vielä toistaiseksi ole kääntyneet kasvuun, ja sitten sitä, että kaikkien kohdalla tämä talouden paraneminen ei näy. Eli tässä mielessä toivoisin tältä salilta kuitenkin vähän rohkeammin sitä positiivista viestiä, että puhuttaisiin niistä asioista, mitkä menevät hyvin, eikä aina vain niistä asioista, mitkä ovat sitten huonolla tolalla. — Tässä näköjään olikin vain viisi minuuttia tämä suositus, joten noudatetaan sitä, niin ei tarvitse puhemiehen alkaa koputtelemaan. Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 27 talousarviota käsitellään nyt tilanteessa, jossa Suomen taloudesta kuuluu pitkästä aikaa tällä kaudella myös hyviä uutisia. Tänään julkaistujen lukujen mukaan elokuussa Suomessa oli 2,63 miljoonaa työllistä. Se on 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömien määrä puolestaan väheni hieman, ja 20—64-vuotiaiden työllisyysasteen trendi nousi 75,9 prosenttiin. Tämä on hyvä uutinen, ja siitä kannattaa iloita puoluekannasta riippumatta, sillä Suomi ja suomalaiset aidosti tarvitsevat kasvua, työtä ja ennen kaikkea uskoa tulevaan. Myös talous on kääntynyt kasvuun, ja investointien odotetaan vahvistuvan. Jos tämä kehitys jatkuu, se helpottaa myös julkisen talouden tilannetta. Yhden kuukauden perusteella emme kuitenkaan vielä tiedä, kuinka vahvasta käänteestä on kyse. Työttömyysasteen trendi on edelleen 10,1 prosenttia, pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat korkealla ja avoimien työpaikkojen määrä vähäinen. Siksi vuoden 27 tärkein talouspoliittinen tehtävä on mielestäni selkeä: nyt alkanut kasvu pitäisi saada muuttumaan entistäkin enemmän työpaikoiksi, jotta jokainen työkykyinen saadaan osaksi työelämää niin inhimillisten kuin taloudellistenkin syiden vuoksi. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tilasta on puhuttava hyvistä uutisista huolimatta rehellisesti. Suomi velkaantuu tällä hallituskaudella edelleen, ja tämä hallitus ottaa ennätysmäärän velkaa. Alijäämä on 12,3 miljardia euroa, valtionvelan korkoihin menee 4,4 miljardia, ja työttömyys on edelleen Euroopan korkein. Väestö ikääntyy, puolustukseen käytetään tulevina vuosina entistä enemmän rahaa, ja hyvinvointivaltion peruspalvelut pitää pystyä rahoittamaan. Siksi pidän tärkeänä, että eduskuntapuolueet ovat kyenneet sitoutumaan pääosin velkaantumisen taittamiseen. Se on ennen kaikkea lupaus siitä, että velkasuhteen kasvu otetaan vakavasti yli vaalikausien. Tilanne on todella haastava, ja EU:n alijäämämenettely vaatii 8—11 miljardin euron sopeutusta. Se, miten se toteutetaan, on ensi kauden vaikein kysymys. Suomen taloutta ei voida tasapainottaa vain leikkaamalla, mutta julkisia menoja on pystyttävä priorisoimaan, ja olemassa olevia rakenteita, tukia ja verotusta pitää arvioida kriittisesti. Samalla pitäisi ymmärtää ero menon ja investoinnin välillä. Jos säästämme koulutuksesta, tutkimuksesta, työkyvystä tai kasvua mahdollistavasta infrasta tavalla, joka heikentää tulevaa kasvua, säästö voi tulla myöhemmin huomattavasti kalliimmaksi. Kaikkein kalleinta on se, että ihminen jää pitkäksi aikaa ilman työtä, jolloin usein muutkin ongelmat kasautuvat. Arvoisa puhemies! Valitettavasti kuvaamani tilanne näkyy omassa vaalipiirissäni hyvin konkreettisesti. Vaikka valtakunnan elokuun työllisyysluvut ovat rohkaisevia, Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys oli edelleen viisi prosenttia korkeammalla kuin vuosi sitten. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat kasvaneet. Oulussa tilanne on ollut erityisen vaikea. Vielä heinäkuussa kaupungissa oli yli 16 000 työtöntä ja työttömyysaste 15,6 prosenttia. Nuorisotyöttömyysaste oli yli 23 prosenttia. Näiden lukujen takana on nuoria, joiden pitäisi päästä ensimmäiseen työpaikkaansa, ja kokeneita työntekijöitä, joiden osaamista meillä ei ole varaa menettää. Mutta Oulusta löytyy myös hyvä esimerkki siitä, miksi Suomen taloudessa kannattaa puhua muustakin kuin säästämisestä. Oulu on vahva yliopisto- ja teknologiakaupunki. Pohjoiseen suunnitellaan merkittäviä energiateollisuus-, datakeskus- ja puhtaan siirtymän investointeja. Meillä on osaamista ja mahdollisuuksia synnyttää uutta kasvua ja vientiä. Tarvitaan vain osaavaa työvoimaa, riittävää energiantuotantoa ja sähköverkkoa, sujuvia lupaprosesseja sekä toimivia liikenneyhteyksiä. Arvoisa puhemies! Talouspolitiikassa pitäisi nyt pystyä pitämään kaksi ajatusta mielessä yhtä aikaa: velkaantuminen on saatava hallintaan, ja on uskallettava panostaa kasvuun sekä ihmisiin. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään myös seuraavalla vaalikaudella. Sitä ei pidä suomalaisille kaunistella. Kuitenkin yhtä olennaista on kysyä jokaisen päätöksen kohdalla, vahvistaako se Suomen kykyä työllistää, investoida ja kasvaa, vahvistaako se ihmisen luottamusta tulevaan, uskallusta kuluttaa ja mahdollisuutta pärjätä ja menestyä omassa elämässään. Olennaista on, että velkaantuminen taittuu, ihmisten arki on sujuvaa ja jokainen voi uskoa hyvään tulevaisuuteen, työhön ja toimeentuloon sekä peruspalveluiden saavutettavuuteen myös tulevaisuudessa. Inhimillinen tulevaisuus kuuluu jokaiselle.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien ja laajalle levinneen asutuksen maa. Saavutettavuuden merkitys on alueiden, elinkeinoelämän ja ihmisten arjen näkökulmasta koko Suomen kehittymisen kannalta tärkeimpiä asioita. Meidän on jatkossakin pidettävä kiinni liikennejärjestelmäsuunnitelman kolmen tunnin saavutettavuusrajasta huolehtimalla maakuntalennoista ja yhteyksistä maakuntiin. Kestävällä liikennepolitiikalla on merkittävä rooli maamme huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa. Liikennepolitiikka on kytkettävä kokonaisvaltaisesti ja poikkihallinnollisesti elinkeinoelämän, työllisyyden, turvallisuuden sekä alueiden kehittämisen kehitykseen ja myöskin rajat ylittävään yhteistyöhön. Ministeri Ranne täällä tänään hehkutti, miten koko Suomea kehitetään ja liikennehankkeita tehdään, mutta esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaan ei ole kohdistettu minkäänlaista liikennehanketta edelleenkään. Arvoisa rouva puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Tämä on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopalle. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali pitää nähdä mahdollisuutena. Pääministeri nimesi itse Itä-Suomeen erityisedustajan, mutta hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Itä-Suomi tarvitsee konkretiaa, ei enää uusia työryhmiä valmistelemaan määräaikaisia itäisen Suomen erityistalousaluekokeiluja. Tässä olisi nimittäin ollut jo kolme vuotta aikaa toimia. Arvoisa puhemies! Suomen EU-liittymissopimuksessa sekä EU:n perussopimuksessa mainitaan itäisen ja pohjoisen harvaan asuttujen alueiden NSPA-koheesiorahat. Kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja harva asutus aiheuttavat pysyvän kilpailukykyhaitan alueellemme. Olennaista tässä on huomata, että kyse on alueelle pysyvistä rakenteellisista epäkohdista, jotka eivät ole poistuneet mihinkään vaan ovat edelleen olemassa. Viime vuonna siirrettiin Suomen omalla päätöksellä Itä- ja Pohjois-Suomesta uusiin ei-aluesidonnaisiin tarkoituksiin 300 miljoonaa euroa, Etelä-Savostakin esimerkiksi noin 29 miljoonaa euroa, uusiin rahoituskohteisiin, kaksikäyttötuotteisiin ja sotilaalliseen liikkuvuuteen. Nämä ovat tärkeitä asioita kyllä, mutta aluekehityksen näkökulmasta on harmillista, että enää ei ole takeita, että aiemmin meille itään tai pohjoiseen kohdennetut varat kohdistuisivat meille, vaan niistä kilpailee koko Suomi. Arvoisa pääministeri, jos olisitte paikalla, niin toivoisin, että huolehditte, että me harvat alueet saamme koheesiorahoista myöskin jatkossa osamme. Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka eriarvoistaa ihmisiä sekä alueita. Suomessa vapaaehtoistyötä tehdään laajasti erityisesti ikäihmisten, lasten ja nuorten parissa. Urheilu- ja liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä, ja tavallisimpia vapaaehtoistehtäviä ovat auttaminen, talkootyö, hallintotehtävät sekä tapahtumajärjestelyt. Tämä kaikki osoittaa, kuinka laajasti vapaaehtoistyö vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja miten se rakentaa siltoja ihmisten välille. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Hoffrén on arvioinut, että vapaaehtoistyön rahallinen arvo Suomessa on lähes 3,2 miljardia euroa eli valtionvelan koron verran. Tämä luku tekee näkyväksi sen, kuinka merkittävää vapaaehtoistyö on hyvinvointimme kannalta. Kun otamme huomioon kaikki yhteiskunnan kokonaishyvinvointia lisäävät tekijät, vapaaehtoistoiminnan vaikutus nousee entistä suuremmaksi. On kuitenkin tärkeää huomata, että vapaaehtoistyön koordinaatio ja järjestäminen vaativat resursseja. Ilman järjestöjen saamaa rahoitusta vapaaehtoistoiminta ei voi jatkua yhtä tehokkaana. Meidän on syytä olla huolissamme siitä, että sotejärjestöjen avustuksia ollaan jälleen leikkaamassa merkittävästi lähivuosina.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä tänään on aika paljon puhuttu talouskasvusta. Ihan nopeasti kaivoin tuossa äsken myös niitä talouskasvulukuja 2015:n jälkeen, ja yllätys yllätys, siellä myös 2016 ja 2017 talouskasvu oli 1,9 prosenttia ja 2,7 prosenttia. Myös vuonna 2021 oli 3,2 prosenttia koronan jälkeen kasvua. Me aina unohdamme, että meillä on ollut myös aiemmin näitä kasvun vuosia. Arvoisa rouva puhemies! Orpon hallituksen keskeisimmät tavoitteet, jotka tässä salissa esiteltiin hallituksen muodostamisen jälkeen, olivat talouskasvun aikaansaaminen, velalla elämisen lopettaminen ja 100 000 työllistä lisää. Talouskasvun aikaansaaminen on ollut aika hidas tie. Vuonna 2024 se oli 0,9 prosenttia, vuonna 25 taas 0,8 prosenttia, ja nyt arvio tästä vuodesta liikkuu yli prosentin, ehkä tuolla 1,6 prosentin luokassa, ja ensi vuosi on samalla tasolla. Talouskasvu on viivästynyt. Lähtö on viivästynyt, ja varmasti nämä leikkaustoimenpiteet, mitä on tehty sosiaaliturvaan ja muuhun, ovat vaikuttaneet siihen, että talouskasvu ei ole lähtenyt liikkeelle ja kuluttajien luottamus on ollut aika huonoa tällä hetkellä. Toinen lupaus: velalla eläminen lopetetaan. No, siinä on käynyt vielä huonommin. Valtion alijäämä on vuosina 2024—2027 eli ensi vuoden budjetti mukaan lukien yli 50 miljardia euroa. Tämä hallitus ottaa eniten velkaa Suomen hallituksista Suomen historian aikana. Vuoden 2027 alijäämä on 12,4 miljardia euroa. Jos luettelee nämä hallituksen kokoaikaiset vuodet, niin vuoden 24 alijäämä oli 12,1 miljardia, 25 oli 12,7 miljardia ja 26 eli tänä vuonna 13,4 miljardia, ja ensi vuonna 12,4 miljardia euroa. Siihen kun laitetaan VERiltä lisämiljardi, niin ollaan koko ajan 12—13 miljardin luokassa alijäämän osalta. Sanna Marinin hallitus kun lopetti, niin liikuttiin 6—8 miljardin euron tasolla. Eli se on noussut 4—5 miljardia euroa siitä tasosta, millä Sanna Marinin hallitus lopetti. Velalla eläminen piti lopettaa, ja alijäämä piti saada prosentin tasolle. Se ei ole onnistunut, ja tämä on toinen iso hallituksen epäonnistuminen. 100 000 työllistä lisää: Tulos on ollut käytännössä päinvastainen. Tänään on kuultu lukuja, että liikutaan tavoitteesta noin 160 000:n päässä. Meillä on erittäin korkea työttömyys tällä hetkellä. Voidaan sanoa, että meillä joka alueella on työttömyys kasvanut koko hallituskauden ajan. Työttömiä työnhakijoita, arvoisa rouva puhemies, on tällä hetkellä 329 618. Se on 18 500 enempi kuin vuosi sitten ja 50 000 enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Tämä kertoo siitä tilanteesta, mihin tässä työllisyystavoitteessa on päästy. Pahinta tässä on se, että pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut todella voimakkaasti. Se on tällä hetkellä 143 000:ssa, ja se on kasvanut kahden vuoden aikana 46 500. Ulkomaalaisten työttömyys on pysynyt noin 50 000:ssa, ja täällä aina syytellään ulkomaalaistaustaisten työttömyyttä, että se on meidän isoin osa. Täytyy muistaa, että tämä vähän vajaa 50 000 on osa siitä 330 000:sta, ja se ei selitä meidän työttömyyttä. Alle 25-vuotiaitten työttömyys on ennätysmäärässä. Hallitus on siis epäonnistunut kaikissa kolmessa keskeisessä tavoitteessaan, ja ne tulokset näkyvät nytten. Tämä hallitus tulee jättämään aivan karmaisevan perinnön seuraavalle hallitukselle, kun näitä joudutaan oikaisemaan. — Aika tulee täyteen, niin otan seuraavan puheenvuoron. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aloitetaan positiivisista asioista. Suomen talous kasvaa, suomalaisten ostovoima lisääntyy, ja työllisyyskin on vihdoin kääntynyt kasvuun. Tilastokeskuksen mukaan elokuussa 2026 työllisiä oli 34 000 enemmän kuin vuosi sitten ja työttömiä puolestaan 5 000 vähemmän. Tämä on tärkeä suunnanmuutos, ja hallituksen toimet alkavat purra. Valtion taloudellinen tilanne on jo pitkään uhannut koko Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta, kun talouskasvua ei ole ollut ja menot ovat olleet aivan liian korkeat suhteessa tuloihin. Nyt onneksi suunta on kääntynyt investointien lisääntyessä ja tuottavan toiminnan kasvaessa. Positiivinen käänne ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tämänkin hallituskauden jälkeen on vielä valtavasti töitä tehtävänä, jotta talous saadaan tasapainoon. Valtionvelan korot syövät koko ajan juuri niitä tärkeimpiä hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluita: sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vanhushoivaa, koulutusta, turvallisuutta, maataloutta ja puolustusta. Jokainen korkoihin laitettu veroeuro on näistä pois. Koroista puhuttaessa ei puhuta mistään pienistä summista. Ensi vuonna valtionvelan korkoihin menee noin 4 400 miljoonaa euroa eli 4,4 miljardia euroa. Valtionvelan korkoihin maksettavalla summalla kustannettaisiin kokonaan koko Suomen ammatilliseen koulutukseen, lukiokoulutukseen ja opiskelijoiden tukiin vuosittain kuuluvat menot. Korkomenojen summa on neljä kertaa suurempi kuin Suomen poliisin vuosittainen määräraha, ja jäisi vielä 400 miljoonaa euroa ylikin. Toisin kuin oppositio, joka ei haluaisi leikata mistään, näillä konkreettisilla esimerkeillä haluan osoittaa, että meidän todellakin tulee leikata menoja ja paljon, jotta korkokulujen kasvu ei tuhoa koko suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Arvoisa puhemies! Menoja voidaan leikata toissijaisista kohteista ilman, että suomalaisten peruspalvelut ovat uhattuna. Se vaatii tältä salilta vain rohkeutta. Pelkästään kehitysavun pienentäminen 200 miljoonaan euroon vuodessa toisi ensi vaalikaudessa 3,2 miljardia euroa säästöä. Tällä kaudella kehitysavusta olemme säästäneet 1,3 miljardia euroa, mutta kuten huomataan, edelleen on säästettävää ja reilusti. Tarvitsemme myös kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan. Vieraskielisten keskeisimpiin toimeentuloa turvaaviin sosiaalietuuksiin meni viime vuonna 1,8 miljardia euroa, eivätkä tässä ole edes kaikki vieraskielisille suomalaisten verorahoista maksetuista sosiaalieduista. Laskin, kuinka paljon saisimme säästöjä kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan käyttöönotosta. Suomessa olevista vieraskielisistä noin 67 prosenttia ei ole Tilastokeskuksen mukaan Suomen kansalaisia. Jos 1,8 miljardin euron etuudet jakautuvat tasaisesti vieraskielisten kesken kansalaisuudesta riippumatta, olisivat kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan vuosittaiset säästöt 1,2 miljardia euroa. Tämä säästö olisi siis vaalikaudessa miltei viisi miljardia euroa, eikä ole edes huomioitu kaikkia vieraskielisten tukimuotoja. Toissijaisia menoja siis on, ja tällä salilla tulee olla rohkeutta tehdä menoleikkauksia Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus edellä. Nostin tässä puheessa vain kaksi isoa esimerkkiä, miten leikkauksilla saataisiin merkittäviä säästöjä ilman, että talouskasvu tuhoutuisi veromoukarilla, tai ilman, että suomalaisten ostovoima romahtaisi. Arvoisa puhemies! Jokaiselta kansanedustajalta, joka edellä mainittuja säästöjä vastustaa, kysyn: mistä sinä ottaisit kahdeksan miljardia ennemmin, suomalaisten peruspalveluista vai nostamalla jo ennestään korkeaa verotusta? — Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Arvoisa puhemies! Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon siitä, milloin talous viimein kääntyy. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan perusteita sanoa, että käänne on tapahtumassa. Vienti vetää, investoinnit kasvavat, teollisuuden tilauskirjat vahvistuvat, ja kaikkein tärkeimpänä myös työmarkkinoilta tulee ensimmäisiä parempia uutisia. Yksi kuukausi ei toki ratkaise kaikkea. Työttömyys on edelleen liian korkealla, mutta suunta on nyt parempi, ja juuri siksi tässä tilanteessa olisi vaarallista tehdä se, mitä oppositio meille tarjoaa: kiristää työn, yrittämisen ja kotitalouksien verotusta miljarditolkulla. Arvoisa puhemies! Talouskasvu ei ole tilastoharjoitus. Kasvua tarvitaan siksi, että ihmiset pääsevät töihin, että suomalaisilla on enemmän ostovoimaa, että yritykset uskaltavat investoida ja että meillä on varaa maksaa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja turvallisuudesta. Siksi hallitus on tehnyt uudistuksia, joita Suomessa on lykätty liian kauan. Työmarkkinoita on uudistettu, työn tekemisen kannusteita on vahvistettu, työn verotusta on kevennetty. Yrityksille on pyritty rakentamaan ympäristöä, jossa Suomessa kannattaa investoida, kasvaa ja palkata. Pieni‑ ja keskituloisen verotusta kevennetään tällä vaalikaudella merkittävästi. Oppositiolta haluan kysyä yhden yksinkertaisen kysymyksen: Jos talous on viimein kääntymässä kasvuun, niin miksi juuri nyt pitäisi kiristää työn ja yrittämisen verotusta? Miten kasvua syntyy sillä, että onnistumista verotetaan enemmän? Me emme usko siihen reseptiin. Arvoisa puhemies! Yritykset katsovat nyt Suomea uudella tavalla. Energiasiirtymä tuo investointeja. Puolustusteollisuus kasvaa. Teollisuuden tilaukset ovat vahvistuneet. Tämä kehitys, arvoisa puhemies, ei ole itsestäänselvyys. Siksi politiikan tehtävä ei ole vaikeuttaa investointeja vaan tehdä Suomesta maa, johon kannattaa sijoittaa pääomaa, osaamista ja työpaikkoja. Opposition veropolitiikka kulkisi aivan toiseen suuntaan. Ensin puhutaan kasvusta, sitten esitetään miljardien veronkiristyksiä yrityksille, työntekijöille ja kotitalouksille. Molempia ei voi uskottavasti tehdä yhtä aikaa. Arvoisa puhemies! Kasvun rinnalla meillä on kuitenkin toinen suuri asia: velkaantuminen. Ensi vuoden budjetti on edelleen yli 12 miljardia euroa alijäämäinen. Pelkästään valtionvelan korkoihin menee jo 4,4 miljardia euroa. Se on valtava summa. Kyse on lopulta hyvin konkreettisesti siitä, mihin suomalaisilla on tulevaisuudessa varaa. Tällä vaalikaudella on tehty vaikeita päätöksiä. Niitä ei ole tehty siksi, että säästäminen olisi mukavaa. Rahaa on aina helpompi jakaa, mutta jos jokainen hallitus ratkaisee ongelmat uudella velalla, lasku ei katoa mihinkään. Se siirtyy seuraaville, ja jossain vaiheessa joku joutuu sen maksamaan. Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi pyrkiä aika yksinkertaiseen periaatteeseen: me maksamme mahdollisimman suuren osan oman aikamme menoista itse. Samalla kuitenkaan talouden tasapainottaminen ei tarkoita sitä, että kaikesta leikataan. Päinvastoin. Vaikeina aikoina politiikan tärkein tehtävä on osata valita, mistä pidetään kiinni. Lapsen pitää oppia koulussa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Sairaan pitää päästä hoitoon. Ikääntyvän pitää voida luottaa siihen, että hän saa tarvitsemansa hoivan. Ja suomalaisen pitää voida tuntea olonsa turvalliseksi niin kotona, kaduilla kuin maamme rajoillakin. Arvoisa puhemies! Tulevien vuosien talouspolitiikassa on lopulta kyse luottamuksesta. Uskaltaako yritys investoida Suomeen? Uskaltaako yrittäjä palkata uuden työntekijän? Kannattaako suomalaisen tehdä enemmän töitä? Näihin kysymyksiin politiikan pitää pystyä vastaamaan ”kyllä”. Siksi nyt ei ole aika painaa jarrua. Ei ole aika kiristää työn ja yrittämisen verotusta. Ei ole aika palata politiikkaan, jossa jokainen ongelma ratkaistaan uudella menolla ja uudella verolla. Nyt pitää vahvistaa kasvua ja saada ihmiset töihin ja jatkamaan velkaantumisen hillitsemistä. Kasvun kaasua ja velan jarrua tarvitaan yhtä aikaa. Suomen talouden ensimmäiset merkit ovat parempia kuin pitkään aikaan. Tätä suuntaa kannattaa vahvistaa. Luotetaan suomalaisiin, luotetaan yrityksiin. Annetaan työnteon kannattaa ja investointien tulla, ja pidetään samalla huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmät lupaukset voidaan pitää myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen hyvinvointivaltio ei ole syntynyt hetkessä. Se on rakennettu ajatukselle, että ihminen saa apua silloin, kun sitä tarvitsee, että lääkäriin pääsee, vanhus saa tarvitsemansa hoivan, lapsiperhe saa tukea ja ihminen ei putoa työttömyyden tai sairauden vuoksi kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Nyt tämä lupaus on koetuksella. Hyvinvointialueille olisi pitänyt antaa mahdollisuus onnistua tehtävässään. Ne ovat vasta rakentaneet toimintamallejaan ja etsineet tapoja järjestää palvelut nykyistä paremmin. Sen sijaan niiden taloutta on kiristetty tavalla, joka pakottaa tekemään nopeita ja lyhytnäköisiä ratkaisuja. Kun rahaa ei ole riittävästi, ensimmäisenä tarkastellaan lähipalveluja, suljetaan toimipisteitä, keskitetään palveluja ja pidennetään ihmisten matkoja. Silloin säästö voi näkyä paperilla, mutta lasku tulee myöhemmin jossain muualla. Keskustan mielestä tämä ei ole kestävä tie. Meidän lähtökohtamme on selvä: sosiaali- ja terveyspalveluista ei pidä leikata tavalla, joka lisää ongelmia ja kustannuksia myöhemmin. Hyvinvointialueille olisi pitänyt antaa enemmän aikaa taloutensa tasapainottamiseen. Olemme esittäneet alijäämien kattamiselle lisäaikaa. Samalla meidän on uskallettava uudistaa palveluja. Keskustan vaihtoehto ei ole se, että kaikki tehdään juuri niin kuin ennen, päinvastoin. Me haluamme omalääkärit ja omahoitajat. Ihmisellä pitää olla tuttu ammattilainen, joka tuntee hänen tilanteensa ja jonka puoleen voi kääntyä. Hoidon jatkuvuus on inhimillisesti järkevää ja myös taloudellisesti järkevää. Kela-korvauksiin käytettyjä julkisia varoja pitää tarkastella juuri tästä näkökulmasta. Keskustan mielestä niitä varoja pitäisi käyttää ennen kaikkea siihen, että perhelääkärimalli saadaan koko maassa toimivaksi. Tarvitsemme myös uusia tapoja tehdä työtä. Digipalvelut, etävastaanotot, tekoäly ja robotiikka voivat vapauttaa ammattilaisten aikaa ihmisten kohtaamiseen, mutta digitalisaatio ei saa tarkoittaa sitä, että ikäihminen tai ihminen, joka ei pysty käyttämään sähköisiä palveluja, jätetään yksin. Aina pitää olla mahdollisuus myös kasvokkaiseen palveluun. Palvelut pitää pitää lähellä ihmistä. Ei ole järkevää kuljettaa ihmistä kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä sellaisen perustason palvelun vuoksi, joka voitaisiin järjestää lähempänä. Keskusta haluaa vähentää tätä taksirallia ja tarkastella palveluverkkoa kokonaiskustannusten, ei vain yhden budjettirivin näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan hallitus korottaa terveydenhuollon asiakasmaksuja. Terveyskeskusmaksuja korotetaan, poliklinikkamaksuja korotetaan ja uusia maksuja otetaan käyttöön. On kysyttävä: mitä tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole varaa maksaa? Jos ihminen jättää tutkimuksiin menemättä siksi, että hän pelkää laskua, emme ole säästäneet, olemme siirtäneet ongelmaa eteenpäin. Hoitamattomasta vaivasta voi tulla vakavampi sairaus, jonka hoitaminen tulee sekä ihmiselle että yhteiskunnalle kalliimmaksi. Terveydenhuollon asiakasmaksu ei saa olla portti, joka estää ihmistä pääsemästä hoitoon. Sama periaate koskee ikäihmisten hoivaa. Väestömme ikääntyy. Meidän on löydettävä uusia tapoja huolehtia ihmisestä arvokkaasti ja samalla taloudellisesti kestävällä tavalla. Keskusta haluaa vahvistaa perhehoitoa. Perhehoito voi tarjota ikäihmiselle turvallisen, yhteisöllisen, kodinomaisen vaihtoehdon silloin, kun yksin kotona ei enää pärjää mutta ympärivuorokautinen hoiva ei ole vielä tarpeen. Perhehoito voi auttaa myös omaishoitajia. Se voi antaa omaishoitajalle mahdollisuuden pitää vapaata ja saada rinnalleen toisen ihmisen, joka tuntee hoivan arjen. Tässä olisi uudistus, jota meidän pitäisi määrätietoisesti edistää. Arvoisa puhemies! Erityisen huolissani olen sosiaali- ja terveysjärjestöjen tilanteesta. Järjestöt tekevät työtä, jota ei aina näe tilastoissa. Siellä on puhelin, johon joku yksinäinen soittaa, vertaisryhmä, johon joku ensimmäistä kertaa uskaltaa tulla, omaishoitaja, joka saa neuvoja, lapsiperhe, joka saa apua ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi. Kun tätä työtä leikataan, ihmisten tarpeet eivät katoa, ne siirtyvät muualle, ja liian usein ne siirtyvät juuri hyvinvointialueille. Tämä on ristiriitaista. Hallitus puhuu ennaltaehkäisystä ja vaikuttavuudesta, mutta samaan aikaan se leikkaa toimijoilta, jotka tekevät merkittävää ennaltaehkäisevää työtä Järjestöjen toimintaa ei myöskään voi korvata pelkällä vapaaehtoistyöllä. Vapaaehtoiset ovat korvaamattomia, mutta heidän ympärilleen tarvitaan usein palkattuja ammattilaisia, jotka koordinoivat, kouluttavat ja pitävät toiminnan käynnissä. Jos tämä rakenne puretaan, ei synny säästöä tyhjästä, syntyy palveluaukko.

Arvoisa puhemies! Suomen taloudessa on tapahtunut selvä muutos parempaan. Alkuvuoden kasvu on ollut odotettua vahvempaa, ja myönteinen kehitys näkyy useilla toimialoilla. Vienti vetää, ja yksityinen kulutus on kääntynyt kasvuun. Yritysten luottamus tulevaan on vahvistunut. Teollisuudessa muutos näkyy erityisen selvästi. Uudet tilaukset ovat kasvaneet vuoden takaisesta lähes 70 prosenttia. Tilauskantojen vahvistuminen antaa yrityksille paremmat edellytykset investoida, kasvattaa tuotantoa ja palkata lisää henkilöstöä. Työllisyydessäkin suunta on muuttunut. Tänään saatiin juuri tärkeitä uutisia: Elokuussa 2026 Suomessa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Talouskasvun vahvistuminen luo pohjaa työllisyyden paranemiselle myös tulevina kuukausina. Tästä pitää iloita, ja tällä pitää luoda uskoa yrityksille että myös kotitalouksille. Kun ihmiset luottavat omaan toimeentuloonsa ja yritykset tulevaisuuden kysyntään, syntyy pohjaa kestävälle kasvulle. Sinnikkäällä yrittämisellä saavutamme tuloksia. Arvoisa puhemies! Parempi taloustilanne vahvistaa myös edellytyksiä julkisen talouden tasapainottamiseen. Velkasuhde on edelleen korkea, noin 90 prosenttia, ja alijäämä suuri. Siksi menojen hallinta ja rakenneuudistukset ovat tarpeen myös jatkossa. Tulot ja menot ovat kroonisessa epätasapainossa, ja velkajarrua tarvitaan, vaikka siitä ovat jo oppositiopuolueet näin ennen vaaleja alkaneet kipuilla. Leikattavaa ensi hallituskaudelle riittää noin 10 miljardia euroa, olivatpa siinä mitkä puolueet tahansa, mutta sopeutuksia ei tule tehdä veronkorotuksilla, sillä ne olisivat isku alkaneelle talouskasvulle ja yrityksille. Lääke on siis toissijaisissa menoissa. Arvoisa puhemies! Kasvun edellytyksiä pitää vahvistaa koko Suomessa. Tarkastellaanpa, mitä merkittäviä toimia hallitus on tehnyt Itä-Suomeen. Hallitus vahvistaa Itä-Suomen investointeja, liikenne- ja energiayhteyksiä sekä alueen elinvoimaa. Pelkästään liikenneinfrahankkeet ovat 710 miljoonaa euroa. Valtatien 5 kehittäminen Leppävirta—Kuopio-välillä, valtatien 15 Kouvola—Kotka-tieosuus, Savon radan parantaminen ja Karjalan radan eri hankkeet vahvistavat alueen saavutettavuutta. Myöskin maakuntalennot on turvattu vuoteen 2028 saakka. Sähköverkon kehittäminen Fingridin investointikyvyn lisäyksellä puolestaan tukee uusia teollisia hankkeita. Itä-Suomen erityisen talousalueen pilotilla etsitään uusia keinoja vauhdittaa investointeja ja yritystoimintaa. Myös turvallisuusympäristö vahvistaa alueen merkitystä. Mikkeliin sijoitettu Naton maavoimien alaesikunta tuo alueelle kansainvälistä toimintaa ja vahvistaa Suomen puolustuksen kokonaisuutta. Itä-Suomen suuriin maakunnallisiin hankkeisiin kohdennettiin myös 12 miljoonaa euroa. Pari viikkoa sitten Google ilmoitti 13 miljardin euron datakeskushankkeista, joista kolme sijoittuu itäiseen Suomeen, Kajaaniin, Vaalaan ja Haminaan. Tämä on erittäin merkittävä satsaus. Itä-Suomen korkeakouluille on osoitettu neljä miljoonaa euroa aloituspaikkojen lisäämiseen. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on mukana valtakunnallisessa tohtorikoulutuksen rahoituksessa. Tavoitteena on vahvistaa alueen osaamista ja helpottaa yritysten saatavuutta. Nykyhallitus on perustanut myös elinvoimakeskuksiin Itä-Suomen alueellisen investointitiimin. Nyt on siis syytä lopettaa puheet siitä, että Itä-Suomeen ei ole panostettu. Kaikki nämä kohdennukset ovat käynnissä, mutta tärkeää on EU:n suuntaan huolehtia NSPA-rahoituksesta Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityisrahoituksella. Tällä rahoituksella korvataan pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja ankaran ilmaston kilpailukykyhaittoja. Arvoisa puhemies! Itä-Suomeen on luotu vahva pohja kehitykselle, teollisuudelle, metsätaloudelle, energialle, matkailulle ja osaamiselle. Alueen saavutettavuus, energiaverkot ja turvallisuus ovat kunnossa. Näitä vahvuuksia voidaan hyödyntää entistä paremmin jatkossakin, mutta tämä edellyttää myös alueen toimijoilta vahvaa ja aitoa yhteistyötä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Jokaisen suomalaisen tulisi voida luottaa siihen, että hoitoon pääsee nopeasti ja että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen lompakon paksuudesta riippumatta. Valitettavasti nyt näin ei kuitenkaan ole. Nykyinen oikeistohallitus on rapauttanut sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ja laatua tavallisilta suomalaisilta. Sen sijaan hyvätuloisten ohituskaistoja on kyllä vahvistettu ja rahaa kaadettu terveysjättien kasvaviin voittoihin. Tämä politiikka jatkuu tässä talousarviossa, sillä hallitus on tuonut eduskunnalle esityksen merkittävistä korotuksista sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuihin. Esimerkiksi terveyskeskusmaksujen enimmäismäärä on nousemassa Orpon—Purran hallituskaudella lähes kaksinkertaiseksi. Rydmanin hinnoilla yhä useampi pienituloinen tulee jäämään ilman tarvitsemaansa hoitoa. Oikeistohallituksen ministerit ovat täällä toistelleet, kuinka asiakasmaksujen korotukset eli nämä uudet Rydmanin hinnat ovat parempi vaihtoehto kuin palveluista leikkaaminen — mutta kun tämä hallitus tekee molempia. Pahin esimerkki tästä ovat eilen eduskuntaan tuodut sosiaalihuollon säästöt, jotka koostuvat sekä vanhuspalveluiden asiakasmaksujen korotuksista että leikkauksista erityisesti lastensuojeluun ja lapsiperheiden palveluihin. Toisin kuin täällä on väitetty, nämä asiakasmaksukorotukset eivät kohdistu vain hyvätuloisiin, vaan tämä hallitus nostaa lähes kaikkien kotihoidon asiakkaiden maksuja. Lasku suuryrityksien jättiveronalennuksista on sysätty paitsi suomalaisille vanhuksille myös vaikeimmassa asemassa oleville lapsille. Hallituksen esityksellä yli 5 000 lasta siirrettäisiin lastensuojelusta sosiaalihuoltolain palveluihin, mikä tarkoittaa näiden lasten oikeuksien ja näiden lasten aseman heikkenemistä, ja tämä on täysin käsittämätöntä ja julmaa politiikkaa. Myös hallituksen esityksessä sosiaalihuoltolain muuttamiseksi on ”arvioitu mahdolliseksi riskiksi se, että siirtyvien lasten erityisiä tarpeita ei tunnistettaisi riittävässä määrin sosiaalihuoltolain mukaisessa työskentelyssä”. Väitän kylläkin, että tämä riski ei ole ainoastaan mahdollinen vaan todennäköinen, kun katsotaan, kuinka ahtaalle sosiaalipalvelut on jo ennestään ajettu. Hallituksen käyttämä taikasana on ”joustavoittaminen”, joka kuitenkin on kiertoilmaisu palveluista leikkaamiselle. Tämäkin on esityksessä tuotu melko suoraan esiin, kun tätä lukee: ”On olemassa riski, että joustavampi sääntely yhdistettynä hyvinvointialueiden nykyisiin ja tuleviin säästöpaineisiin johtaisi tosiasiallisesti palvelun liialliseen supistumiseen tai siihen, että palvelun kehittymiseen ei pystytä panostamaan siinä määrin kuin lasten ja perheiden tuen tarpeet edellyttäisivät.” Korusanojen ja kaunistelun sijaan olisikin syytä sanoa asiat niin kuin ne ovat. Tämä hallitus leikkaa haavoittuvassa asemassa olevilta lapsilta ja vanhuksilta, jotta se voi jakaa mannaa suuryrityksille ja rikkaille. Sellaista on oikeistohallituksen politiikka. Tänään täällä salissa on puhuttu orastavasta talouskasvusta. Pääministeri totesi omassa puheenvuorossaan tuossa hetki sitten, että tämän hallituksen toimesta kilpailukykyä on laitettu kuntoon. Mutta kenen kustannuksella tämä on tapahtunut? Tämä on tapahtunut vaikeassa asemassa olevien kustannuksella. Maksajina ovat tärkeää työtä tekevät järjestöt, lastensuojelun asiakkaat, vanhukset ja paljon sairastavat. Tämä hallitus on omilla toimillaan kasvattanut hyvinvointivelkaa, ja sen kurominen umpeen tulee olemaan pitkä ja kivinen tie. Puhemies! Vielä lopuksi: Pääministeri Orpo sanoi vuonna 2023, että ”keneltäkään ei vaadita kohtuuttomuuksia”, ja valtiovarainministeri Purra totesi, että ”pienituloisilta leikkaaminen ei meille käy”. Jos tässä nyt pitäisi nopeasti arvioida Orpon—Purran hallituksen viimeisen budjetin osalta, onko tämä hallitus onnistunut, niin vastaus on helppo: ei ole. [Jaana Strandman: Talous kasvaa ja työllisyys kasvaa!]

Arvoisa puhemies! Hallitus on juuri jättänyt viimeisen budjettinsa, ja mielestäni täällä tänään on käyty perusteellista ja aiheellista keskustelua. Kun tätä budjettia lukee, on vaikea ymmärtää, missä tilanteessa Suomi tällä hetkellä on. Suomi velkaantuu ennätysvauhtia, mutta erityisen surullista on meidän ennätyskorkea työttömyys, Euroopan korkein työttömyys. Kun tätä budjettikirjaa tarkastelee ja hallituksen ensi vuoden keinoja tarkastelee, pistää sanattomaksi, että erityisesti tähän työttömyyteen ja pitkäaikaistyöttömyyteen ei juurikaan ole pystytty tuomaan työkaluja ja keinoja. Työttömyys on inhimillinen kriisi ja pitkäaikaistyöttömyys on sitä erityisesti, ja tähän kunnat olisivat tarvinneet tukea. Investoinnit ja kasvu ovat totta kai tärkeitä, mutta kasvu ei yksin riitä korjaamaan Suomen julkisen talouden alijäämää. Kun verotulot eivät riitä kattamaan menoja, velkaannumme koko ajan yhä enemmän. Teidän hallituksenne jää historiaan eniten velkaa ottaneena hallituksena. Tämän budjetin alijäämä on 12,3 miljardia euroa. Ja tähän on hyvä peilata nyt erityisesti tämä yhteisöveroalennus, josta olemme paljon myöskin tänään puhuneet. Jos olisimme maailmassa, jossa olisi rahaa ja olisi mahdollisuus alentaa veroja, niin miksi ei, mutta tämä on käsittämätöntä tilanteessa, jossa Suomi velkaantuu ja olemme yhteisesti tässä velkajarrusopimuksessa, jossa hallituspuolueet tietenkin ovat mukana, ja ottaen huomioon myöskin eri asiantuntijoiden näkemykset yhteisöveroalennuksesta — täällä ollaan paljon puhuttu tänään siitä, miten yhteisövero nähdään maailmalla eri eurooppalaisissa maissa, ja itse koen vahvasti, että se kilpailu käydään nollan ja 30 prosentin välillä, ei kahden prosentin välillä — ja tilanteessa, jossa se jättää meille myöskin näin mittavan aukon meidän julkiseen talouteen, lähes miljardin. Olemme toki kuulleet kokoomukselta ja hallituspuolueilta, että ensi vaalikaudella voimme hoitaa julkista taloutta menoleikkauksilla, mutta tämä ei ole sosiaalidemokraattien linja. Olemme usein kuulleet täällä tänäänkin, kuinka hallitus on vedonnut erityisesti kansainvälisiin suhdanteisiin, ja on totta, että maailmalla menee tällä hetkellä huonosti, erityisesti kun mietitään Eurooppaa ja Ukrainan sotaa sekä tietenkin Hormuzinsalmea ja Iranin sotaa. Mutta juuri silloin kun meillä on epävakaata taloudessa, kansalaisten luottamus täällä kotimaassa on avainasemassa. Vasta kun luottamus kasvaa, on aidot mahdollisuudet hillitä velkaantumista. Ostovoimaa on vahvistettava. Ihmisten ei tarvitse pelätä huomista — jäänkö työttömäksi, voinko esimerkiksi perustaa perhettä. Luottamuksen murentumisen taustalla on se, että ihmiset kokevat hyvästä syystä olevansa eriarvoisessa asemassa. He kokevat, että emme ole enää siinä yhteisessä veneessä vaan on meitä ja niitä toisia ihmisiä, ja tämä johtuu teidän hallituksenne arvovalinnoista. Suurituloiset ovat saaneet verohelpotuksia samalla kun olette toistuvasti leikanneet heikommassa asemassa olevista ihmisistä ja välttämättömistä terveyspalveluista ja 30 000 lasta on pudonnut lapsiköyhyyteen. Järjestöt on pantu polvilleen. Kansalaisyhteiskunta on tämän yhteiskunnan vahvuus. Järjestöiltä on leikattu puolet rahoituksesta. Erityisesti tämä ensi vuoden leikkaus, 84 miljoonaa, todella tuntuu järjestöjen toiminnoissa, ja hallitus varsin hyvin tietää, että tämä lakkauttaa monen toimintaa. Se pistää ihmisiä työttömäksi, mutta ennen kaikkea ne ihmiset, jotka apua tarvitsevat, jäävät vaille sitä tärkeää järjestöjen antamaa tukea. Arvoisa puhemies! Eilen julkaistiin ihmisarvobarometri. On totta, että tämä on ensimmäinen julkaisu. Suomalaiset tässä julkaisussa kokevat, että meillä on aidosti nyt ihmisarvovaje eikä ihmisarvo toteudu tässä maassa niin kuin sen pitäisi toteutua. Itse ajattelen ja me sosiaalidemokraatit ajattelemme, että tällaista perintöä ei voi jättää tähän maahan. Palautetaan ihmisarvo jälleen suomalaiseen yhteiskuntaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Istuvan hallituksen viimeistä budjettia on perinteisesti nimitetty vaalibudjetiksi, jossa äänestäjien miellyttämiseksi tarjoillaan kansalle kivoja pieniä herkkupaloja. Tätäpä ette sellaiseksi kuitenkaan voi nimittää, sillä ensi vuodenkin budjetti tulee edelleen noudattamaan harkitsevaa ja vastuullista talouslinjaa. Menolisäyksiä ei ole tulossa, ja vaikka sopeutuksissa on nostettukin jalkaa kaasulta, niin se ei tarkoita sitä, etteikö sopeutettavaa riittäisi yhdelle tai kahdellekin seuraavalle hallitukselle. Valtionvelkaa ja kulurakennetta on paisutettu hallituskausi hallituskauden perään, joten ei ole millään tavalla realistista muuttaa tilannetta täysin päinvastaiseksi neljässä vuodessa, eikä niin olla edes luvattu. Valtion taloudenpito on tasapainoilua, jossa liian hitaasti sopeuttaminen vain lisää vahinkojen laajuutta ja liian nopeasti sopeuttaminen halvaannuttaa talouskasvua. Hienoa, että oppositiostakin suurin osa on kuitenkin huolissaan valtiontaloudesta ja on sitoutunut velkajarruun. Tosin nytkin huudatte lisäsopeutuksien perään, vaikka olette intohimoisesti vastustaneet joka ikistä hallituksen sopeutustoimea. Nytkin huudatte lisäsopeutuksien perään, vaikka todellakin olette intohimoisesti vastustaneet joka ikistä hallituksen sopeutustoimea. En keksi yhtäkään, josta olisitte olleet samaa mieltä, mutta teidän omia vaihtoehtojanne ei kuitenkaan saa lypsettyä, vaikka käyttäisi ihan aitoa lypsykonetta. Arvon oppositio! Odotan innolla teidän vaihtoehtobudjettejanne, vaikka jo tiedänkin, mitä sieltä löytyy: lyijynraskas veromoukari, tukkapöllyä yrityksille. Mitä enemmän nostatte veroja, sitä arvottomampaa on suomalaisen tekemä työ. Sillä te leikkaisitte juuri siitä, mitä tavalliselle duunarille työstään verojen jälkeen käteen jää. Moisella sosialismilla vain pakoillaan poliitikkojen kyvyttömyyttä kantaa vastuuta ja tehdä vaikeita päätöksiä. Te väitätte hallituksen tekevän julmaa politiikkaa, julmaa leikkauspolitiikkaa, mutta minusta todellista julmuutta on laillisesti ryöstää palkansaajat. Mistä palkansaajat ne verotettavat tulonsa sitten saavat? No, juuri niiltä yrittäjiltä, jotka veromoukarista tai tukkapölystä huolimatta vieläkin jaksavat yrittää. Julkisrahoitteisilla työpaikoilla on yhteiskunnassa paikkansa, mutta kasvua ja työpaikkoja tähän maahan tuovat yritykset. Yrityksien toimintaedellytyksien parantaminen on parasta työllisyyspolitiikkaa, jota vain voi tehdä. Muutos vaatii kuitenkin aikaa, sillä homma ei toimi niin, että tänään tässä salissa kopautetaan nuijalla pöytään ja ensi viikolla syntyy pari isoa kivaa yritystä. Onneksi sentään tällä hallituskaudella on ollut erilainen ääni kellossa ja likipitäen koko 2000-luvun nollakasvussa rämpinyt talous on potkittu liikkeelle työ- ja yrityselämän suunnanmuutoksella. Silloin kun meillä on kassa kunnossa ja aktiivista elinkeinoelämää, on meillä myös erinomaiset lähtökohdat pitää huolta heistä, jotka yhteiskunnan apua tarvitsevat, eli heistä, jotka todellakin yhteiskunnan apua tarvitsevat.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetin voi tiivistää näin: Kun tavallinen ihminen sairastuu, hänen laskunsa kasvaa. Kun suuryritys tekee voittoa, sen vero laskee. Tämä on Orpon—Purran hallituksen käsitys oikeudenmukaisuudesta. Hallitus sanoo suomalaisille jatkuvasti, että rahaa ei ole. Rahaa ei ole pienituloisille, ei sairaille, ei kuntien valtionosuuksiin, mutta kun yhteisöveroa alennetaan 20 prosentista 18 prosenttiin, rahaa löytyy 843 miljoonaa euroa suuryrityksille. Arvoisa puhemies! Erityisen irvokkaaksi tämän tekee valtiontalouden tilanne. Ensi vuoden budjetti on 12,3 miljardia euroa alijäämäinen. Alijäämä kasvaa tästä vuodesta, velkasuhde jatkaa nousuaan, ja valtiovarainministeriön omien laskelmien mukaan hallituksen päätökset heikentävät julkista taloutta vuonna 2027 nettomääräisesti noin 350 miljoonalla eurolla. Hallitus ei siis enää edes sopeuta julkista taloutta. Se ottaa lisää velkaa ja heikentää valtion tulopohjaa rahoittaakseen suuryritysten veronalennuksen. Tämä on kyllä poikkeuksellisen röyhkeää edunvalvontapolitiikkaa, jonka laskun maksavat sairaat, pienituloiset ja tulevat sukupolvet. Ja jotta yhtälö saataisiin paperilla näyttämään hieman siedettävämmältä, hallitus kasvattaa tilapäisesti siirtoa Valtion Eläkerahastosta valtion budjettiin. Arvoisa puhemies! Laskun toinen puoli näkyy ihmisten arjessa. Sosiaaliturvan indeksijäädytykset jatkuvat myös ensi vuonna. Työttömien, opiskelijoiden ja muiden pienituloisten ostovoima heikkenee jälleen. Hallituksen politiikan arvioidaankin pudottavan köyhyyteen 124 000 ihmistä, joista 31 000 on lapsia. Samaan aikaan hallitus esittelee pieni- ja keskituloisille muutaman euron tai korkeintaan parinkympin veronalennuksia. Kaikkein pienituloisimpia tämä ei auta lainkaan, koska sosiaaliturvan varassa elävä ei hyödy työtulovähennyksen kasvattamisesta. Sairaille hallitus tarjoaa Rydmanin hinnaston: terveyskeskusmaksujen ja poliklinikkamaksujen enimmäismääriä korotetaan, käyttöön tuodaan uusi leikkaus- ja toimenpidemaksu ja myös vanhuspalvelujen maksuja nostetaan. Terveyskeskusmaksut ovat lähes kaksinkertaistumassa hallituskauden aikana. Sairastuminen ei ole kulutusvalinta. Asiakasmaksujen korottaminen tarkoittaa pahimmillaan sitä, että hoitoon hakeutumista lykätään, sairaudet pahenevat ja myöhemmin lasku voi olla vielä suurempi. Myös ennaltaehkäisevästä työstä leikataan. Sotejärjestöjen avustuksista lähtee ensi vuonna noin 84 miljoonaa euroa ja koko vaalikauden aikana 190 miljoonaa. Hallituksen arvomaailman voi lukea suoraan näistä: järjestöiltä 84 miljoonaa pois ja yhteisöverolla valtion kassasta pois yli 800 miljoonaa euroa. Arvoisa puhemies! Myös hallituksen koulutuslupaus petetään jälleen. Kuntien peruspalveluiden valtionosuus pienenee 110 miljoonalla eurolla. Hallituskauden aikana kuntien valtionosuusrahoitukseen tehtyjen leikkausten yhteisvaikutus nousee lähes 300 miljoonaan euroon. Lähes puolet kuntien käyttökuluista muodostuu varhaiskasvatuksesta sekä esi- ja perusopetuksesta. Siksi on turha väittää, etteivät valtionosuusleikkaukset osuisi koulutukseen. Valtionosuusleikkaus on koulutusleikkaus, vaikka sakset olisi piilotettu valtiovarainministeriön budjettipääluokkaan. Lapsi ei opiskele budjettimomentilla vaan oikeassa luokkahuoneessa. Siellä leikkaus näkyy suurempana ryhmänä, vähäisempänä tukena ja opettajan pienempänä aikana jokaiselle lapselle. Ammatillisesta koulutuksesta hallitus on jo leikannut 120 miljoonaa euroa. Se vastaa laskennallisesti noin 1 600 opettajan työpanosta. Tällä tavalla ei nosteta koulutustasoa eikä rakenneta Suomen tulevaa kasvua. Arvoisa puhemies! Budjetti on aina arvovalinta. Tässä budjetissa valinta on tehty poikkeuksellisen selvästi. Sairaat maksavat enemmän, pienituloiset saavat vähemmän, koululuokissa tila vähenee, mutta suuryritysten verotus kevenee. Tätä ei voi kutsua välttämättömäksi säästämiseksi. Tämä on velkarahalla toteutettua tulonjakopolitiikkaa alhaalta ylöspäin. Kyse on lopulta yksinkertaisesta kysymyksestä: kenen puolella hallitus seisoo? Tämän budjetin vastaus on valitettavan selvä. Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä totean, että meidän vaihtoehdossamme peruisimme yhteisöveron alennuksen, lopettaisimme pienituloisten indeksijäädytykset, peruisimme kohtuuttomat asiakasmaksujen korotukset ja turvaisimme kuntien mahdollisuuden järjestää laadukkaan koulutuksen jokaiselle lapselle. Myös suojaosien palauttaminen auttaisi tässä vaikeassa työllisyystilanteessa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme ensi vuoden talousarviota, ja yhteinen kuva kaikille lienee selvä: olemme hurjaa vauhtia velkaantumassa, ja jos ei näihin todellisiin juurisyihin puututa, niin meidän käy huonosti. Ei voida 11, 12 tai jopa 13 miljardin velanottoa sallia. Sellainen politiikka on aivan vastuutonta. Ja toinen juttu on, että emme me voi jatkuvasti elää velaksi yleensäkään missään asiassa. Julkisen velan määrä yhteensä, kun valtion ja kuntien velat lasketaan yhteen, on tänä päivänä 250 miljardia miinuksella, josta valtiolla on nyt tällä hetkellä vajaa 200 miljardia sitä velkaa ja kunnilla sinne 250 miljardiin asti ne loput. Elikkä ollaan aivan kauheassa tilanteessa. Tähän on saatava nyt hyvin äkkiä parannusta. Perusasioihin pitää nyt kiinnittää huomiota. Ensinnäkin tämä paljon puhuttu päästökauppa ja Euroopan unionin politiikka tuhoaa Suomen taloutta kiihtyvällä vauhdilla. Päästökaupan nostamat hinnat näkyvät joka paikassa, energian hinta näkyy joka paikassa. Tänäkin päivänä sähkö maksaa kalleimmillaan 43 senttiä, sähköpörssin hinta. Siihen tulee päälle alvi ja sähkövero ja siirtomaksut, eli mennään jo yli 50 sentin lämpimänä syyspäivänä. Entäpä kun tulevat helmikuun helteet, mitä sitten tapahtuu? 2 euroa 35 senttiä oli tammikuun 24 ennätys. Se voidaan rikkoa tänä tulevana talvena aivan varmasti. Eli tämä päästökauppahomma on saatava kuntoon Euroopassa. Meillä ei ole yhteistä eurooppalaista päästökauppapohjan laskentatapa, ei ole. Se on täysin sekaisin koko homma, ja Suomi on tässä asiassa ampunut omaan jalkaan monta kertaa jo, elikkä olemme valinneet semmoisia keinoja ja päämääriä, missä varsinkin Luonnonvarakeskus ja ympäristöministeriö ovat aktiivisia. Tällä päästään Suomen metsiin käsiksi, kun vaaditaan lisää hiilinieluja ihan väärillä perusteilla. Meidän on metsien käyttöä lisättävä, harvennuksia lisättävä, lannoituksia lisättävä ja hoidettava metsiämme paremmin. Metsät ovat valtava hiilinielu, samoin on metsämaa. Kävin kesällä Pellossa pyörähtämässä ja siellä pari tilaisuutta kävin läpi, ja ihailin sitä Tornionjokea ja ihailin myös sitä, miten vaarallinen joki Tornionjoki on — Ruotsin puolellahan turve uusiutuu ja metsämaa sitoo hiiltä, ja varoitin suomalaisia menemästä sinne Ruotsin puolelle, kun siellä ovat kaikki asiat niin hyvin ja meillä vähän huonommin. Siinäkin näkyy, miten tyhmää politiikkaa Suomi on tehnyt Euroopan unionissa, aivan järjetöntä. Omaa etua vahingoitetaan tietoisesti. Päälle tulee vielä sähkön hinta. Meillä on, niin kuin sanoin äsken, valtava sähkön hinta jo nyt, ja sitten kun Google osti meiltä käytännössä Loviisan voimaloiden tehon pois, niin se tarkoittaa käytännössä, että ensi talvena sähköpula pahenee. On hirvittävää itsesääliä, että mennään sanomaan julkisesti, että kyllä kysyntä luo tarjontaa ja saadaan sitten päästötöntä energiaa korvaamaan nimenomaan säätövoimaa. Mistä luulette sen kahdessa vuodessa rakennettavan ydinvoimalan tulevan? Sen minimiaikataulu on kymmenen vuotta, Suomen byrokratia kun otetaan huomioon. Jos me haluamme tämän maan taloussuosta ylös, niin meidän tulee purkaa byrokratiaa. 59 prosenttia meidän bruttokansantuotteesta menee julkiseen talouteen. Meille on luotu niin valtava byrokratia tuonne valtionhallinnon puolelle, että pahimmillaan rakennusluvan saanti kestää seitsemän vuotta, ja eräs turveurakoitsija sanoi minulle, että hänellä kesti yhden suon luvittaminen 17 vuotta. Voiko tämä olla sivistysvaltio, tällainen valtio? Meidän on purettava byrokratiaa ja luvitukset nopeammaksi. Jos ei muuten, niin sitten pannaan lakiin pykälät, että luvat on tultava, niin kuin Saksassa on parhaillaan käytännössä. Se on tehty jo siellä. Jos meillä liikennepolttoaineiden hintaa ei ruveta järkevästi kohtelemaan, meiltä loppuu liikenne. Maatalous on tänä päivänä niin karmeassa kunnossa, että meillä hyvin usea tila harkitsee lopettamista. Kahdesta neljään tilaa per vuorokausi lopettaa toimintansa tällä hetkellä. Olemme huoltovarmuuden syvimmässä ytimessä tällä hetkellä. Jos jatkamme tätä ilmastohumppaa tällä tavalla, niin on edessä semmoinen matokuuri Suomen kansalle, että sitä ei ole ennen nähty. En oikein luota siihen, että tästä talosta päätöksiä siihen syntyisi, mutta uskon siihen edelleen. Positiivisena ihmisenä uskon, että viisaus löytyy. Kun katsoo tulevaa Euroopan unionin rahoituskautta, niin sieltäkään ei apua löydy. Siellä rahat menevät erilaisiin muihin hankkeisiin. Esimerkiksi maatalouden rahat tulevat rajusti pienenemään, ja on aivan varmaa, että myös aluekehitykseen tulevat rahat saman myötä pienenevät. Mehän saamme Euroopan unionista kahta kautta rahaa, toinen on maatalouteen tulevat rahat ja toinen on aluekehitykseen, ja molemmat ovat rajusti pienenemässä. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi sitten hallitukselle pieni haaste: Olen kuullut erilaisia selityksiä siitä, miten nämä pohjoisen harvaan asutun alueen tuet, NSPA-tuet, tällä hetkellä makaavat siellä EU:n tulevassa rahoituskehyksessä. Petteri Orpo on sanonut eri sanankääntein, miten se on, mutta — puhemies, lopuksi sanon — senhän pitää mennä niin kuin liittymissopimuksessa on sovittu. Liittymissopimus on Euroopan unionissa sovellettavaa oikeutta suoraan. Sitä ei saa antaa minnekään muualle. Se kuuluu pohjoiselle ja Itä-Suomelle. Tässä on pääministeri Petteri Orpon taidonnäyte, pystyykö hän tämän vetämään sillä tavalla, että saamme ne rahat sinne, minne ne kuuluvat.

Arvoisa puhemies! Koko tämän kauden kuluneet kolme vuotta hallitus, pääministeri ja valtiovarainministeri ovat painottaneet Suomen vaikeaa taloustilannetta ja kestämättömällä tavalla kiihtyvää velkaantumista. He ovat kerta toisensa jälkeen toistaneet, ettei oppositio ole esittänyt vaihtoehtoja. Niitä on totisesti esitetty, mutta hallitus on itsepäisesti kieltäytynyt ottamasta niitä tosissaan. Joka ikinen vuosi esimerkiksi SDP on esittänyt vaihtoehdon, jossa otetaan jopa vähemmän velkaa, nostetaan politiikan keskiöön aivan tavalliset suomalaiset, pieni- ja keskituloiset, myös heikoimmassa asemassa olevat. Olemme esittäneet keinoja samaan aikaan tukea kasvua ja esimerkiksi pk-yrityksiä, nostaa työllisyyttä, keinoja, joita asiantuntijat ovat suositelleet. Ja mitä järjestöihin tulee, olemme tehneet selväksi, että emme hyväksy ensi vuodelle kaavailtuja mittavia lisäleikkauksia. Juuri ne ovat se viimeinen niitti ja isku kentälle. Ne osuvat nimenomaan kohtaavaan työhön, konkreettiseen apuun, väitettiin hallituksen suunnalta ihan mitä tahansa. Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että istuva valtiovarainministeri jää historiaan ministerinä, jonka kaudella Suomi velkaantui kaikista eniten. Työttömyys kasvoi Euroopan suurimmaksi. Matkaa tavoitteeseen on 150 000 työpaikkaa. Viimeisenä vuonna hallitus heikentää julkista taloutta entisestään. Tästä syystä rohkenen epäillä, onko esimerkiksi juuri valtiovarainministeri oikea henkilö parjaamaan oppositiota saamattomuudesta tai pääministeri velkapolitiikasta. Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö on juuri varoittanut, että Suomen asema EU:n alijäämämenettelyssä uhkaa eskaloitua. Tässä yhteydessä on syytä todeta yhteisöverosta seuraava: Hallitus vetoaa aikaisemmin Suomessa tehdyn yhteisöveron tuloksiin. Kyllä, silloin sitä alennettiin lähemmäs Euroopan keskitasoa. Hallitus vetoaa siihen, että Saksa ja Tanska suunnittelevat yhteisöveron alennusta. Teidän on pakko tietää, että Tanskassa yhteisövero on 22, Saksassa 30 prosenttia. Nyt jätätte vuodelle 2028 aivan järkyttävän sopeutustarpeen. Kysyin jo aikaisemmin, onko tämä tietoinen valinta vai vahinko, mutta en saanut siihen vastausta. Arvoisa puhemies! Hallituspuolueen edustajat ministereitä myöten esittävät toistuvasti syytöksen, että esimerkiksi SDP pelkäisi tai olisi huolissaan talouden orastavasta kasvusta tai työllisyyden kohentumisesta. Tämä väite on yksinkertaisesti naurettava. Ottaen huomioon, millainen tilanne tällä hetkellä maassamme on, ottaen huomioon, miten järkyttävä sopeutustaakka esimerkiksi ensi kaudelle jätetään, ei ole yhtä ainutta syytä olla huolissaan siitä, että tuo taakka edessä hieman kevenisi, ei yhtäkään. Arvoisa puhemies! Nyt viimein on alettu käydä julkista keskustelua siitä, kuinka sopeutuksesta olisi mahdollista selvitä. Kokoomus omassa ääripäässään on uhonnut, etteivät hyväksy mitään muuta kuin menoleikkauksia kahdeksan miljardin euron edestä. Se vastaa suuruudeltaan muuten noin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa. Toinen ääripää esittää yhdeksän miljardin veronkorotuksia. Ei kummassakaan näistä ole järjen häivää, ei minkäänlaista realismia, etenkin jos väitetään, että ollaan huolissaan talouskasvun edellytysten heikkenemisestä. Ensimmäinen takuuvarmasti söisi kasvun edellytyksiä aivan yhtä paljon kuin jälkimmäinen. Ja kun vielä valtiovarainministeriö painottaa, että tarvitsemme sekä valtiolle tuloja että menojen vähentämistä, ihan vakavasti toivon ja odotan, että puolueet koettaisivat uhon sijasta löytää aidosti tasapainoisempaa ratkaisua, juuri kuten SDP on esittänyt. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin tärkein viesti on se, että turvallisuudesta pidetään kiinni erityisesti vaikeina aikoina. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvästi. Venäjän raakalaismainen ja rikollinen hyökkäyssota, yleistynyt laaja-alainen vaikuttaminen ja kiristynyt kansainvälinen tilanne velvoittavat meitä vahvistamaan puolustuskykyämme ja yhteiskunnan varautumista. Tämä on vastuullisen hallituksen vastuullinen linja. Turvallisuus, talous ja terveys kulkevat esityksessä käsi kädessä. Arvoisa puhemies! Turvallisuus ei ole tänä päivänä vain puolustuspolitiikkaa. Se syntyy kokonaisuudesta, joka myös tässä budjetissa tulee esille. Toimiva oikeusvaltio, huoltovarmuus, kasvava talous ja kestävä verotus, jotka jättävät yksilölle itselleen tehdystä työstä reilun ja riittävän korvauksen, ovat kaikki osa kokonaisturvallisuutta. Turvallisuutta on myös se, että lapsiin kohdistuvat rikokset tutkitaan tehokkaasti, että tuomioistuimella on riittävät resurssit käsitellä oikeustapaukset ja että lähisuhdeväkivallan uhrit saavat apua kotona ja turvakodeissa. Näihinkin budjetissa panostetaan. Arvoisa puhemies! Oulun vaalipiirin näkökulmasta haluan erityisesti korostaa pohjoisen ja itäisen Suomen kasvavaa merkitystä. Kyse ei ole enää vain Suomen reuna-alueista ja ulkorajoista. Kyse on koko Euroopan turvallisuuden, huoltovarmuuden ja talouskasvun kannalta tärkeästä alueesta. Nato-jäsenyys, arktinen ulottuvuus, energiainvestoinnit, datakeskukset ja kasvava kansainvälinen huomio tekevät siitä entistäkin tärkeämmän. Siksi alueellemme tulossa olevat investoinnit teihin ja raiteisiin, digitaalisiin yhteyksiin ja elinkeinoelämän kasvuun ovat ennen kaikkea myös turvallisuusinvestointeja. Kun Suomeen tulee uusia suuria investointeja ja talous kasvaa, vahvistuvat samalla myös yhteiskunnan kantokyky ja turvallisuuden rahoituspohja. Pohjois-Suomen karut luonto-olosuhteet huomioiden erittäin tärkeää on myös, että tässä budjetissa huomioidaan maatalouden riittävät toimintaedellytykset ja huoltovarmuuden vahvistaminen. Varautuminen ja omavaraisuus ovat tärkeimpiä resurssejamme turvallisuuden näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Tahdon korostaa, että vahva puolustus, toimiva oikeusvaltio, hyvä varautuminen, kasvava talous ja huoltovarma yhteiskunta eivät ole toisistaan erillisiä asioita. Ne muodostavat yhdessä tärkeän osan Suomen kokonaisturvallisuutta. Maamme ihmiset, yhteistyö ja riittävä liikunta ovat myös osa tätä kokonaisuutta. Vaikka tänäkin vuonna budjetti sisältää monia vaikeita ratkaisuja, on sen viesti turvallisuuden osalta selkeä: Suomi pitää huolta omasta puolustuskyvystään, viranomaistensa toimintakyvystä ja yhteiskunnan kriisinkestävyydestä myös ja erityisesti tulevaisuudessa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Käsissämme on Orpon ja Purran hallituskauden viimeinen budjetti, viimeinen tilaisuus korjata suuntaa, viimeinen hetki tehdä päätöksiä, jotka vahvistaisivat osaamista ja nuorten tulevaisuususkoa. Mutta hallitus valitsi toisin. Se on leikannut kuntien valtionosuuksia lähes 200 miljoonaa, ja kunnat kamppailevat jo tällä hetkellä peruspalveluiden järjestämisessä. Kun kunnilta leikataan, tällöin leikataan myös päiväkodeilta ja peruskouluilta. Näin ei nosteta koulutustasoa. Näin ei vahvisteta oppimisen tukea. Näin ei käännetä myöskään Pisa-tuloksia nousuun. Ikäluokkien pieneneminen ei saa olla säästöautomaatti. Vasemmistoliiton mielestä pienenevistä ikäluokista mahdollisesti syntyvät säästöt on pidettävä koulutuksen piirissä. Niistä ei saa tulla uusi tekosyy leikkauksille. Arvoisa puhemies! Hallitus on kohdistanut suurimmat koulutusleikkauksensa ammatilliseen koulutukseen. Se on ollut käsittämätöntä tilanteessa, jossa työmarkkinat vaativat osaajia tekniikan ja myös sosiaali- ja terveydenhuollon aloille. Leikkaukset ovat lupauksista huolimatta osuneet peruskoulunsa juuri päättäneisiin ja ensimmäistä ammatillista tutkintoaan tekeviin eli heihin, joiden koulutuspolkuja pitäisi vahvistaa eikä heikentää. On päivänselvää, ettei Suomen koulutustaso nouse, ellei yhä useampi ammattikoululainen jatka myös korkeakouluun. Arvoisa puhemies! Koulutustaso ei myöskään nouse velkajarrulla. Meillä on yhteinen tavoite, jonka mukaan puolet nuoresta ikäluokasta on saatava korkeakoulutetuiksi, ja korkeakouluvisioissa tavoite on nostettu jo 60 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Mutta velkajarrun logiikka ei taivu siihen, että korkeakoulujen perusrahoitusta on vahvistettava suunnitelmallisesti, jotta ne voivat vastata koulutustason nostoon. Velkajarrun maailmassa on painotettava sitäkin, että perustutkimus on talouskasvun kivijalka. Se on innovaatioiden, opetuksen ja koulutuksen laadun sekä sivistyksen perusta. Tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa perustutkimuksen rahoituksen vahvistaminen on välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa tehdä opintotukiuudistuksen kustannusneutraalisti. No, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että uudistuksen tavoite eli opiskelijoiden toimeentulon turvaaminen ei valitettavasti toteudu. Opintotuki jää lainapainotteiseksi, opiskelijoiden velkaantuminen jatkuu, ja opiskelijoiden arki pysyy liian tiukkana. Opintotuen kokonaisuudistukseksi brändätyn uudistuksen anti on siis kovin vaatimaton. Opiskelijoiden toimeentulon on perustuttava riittävään perusturvaan, ei velkaantumiseen. Tähän, siis opiskelijoiden velkaantumiseen, me tarvitsisimme velkajarrun. Muuten korkeakoulutus periytyy entistä vahvemmin. Velka on aina suurempi riski niille nuorille, joilla ei ole kotoa käsin taloudellisia turvaverkkoja. Arvoisa puhemies! Meidän päättäjien on tehtävä osamme, jotta Suomessa on tulevaisuudessakin sisällöllisesti ja laadullisesti rikasta ja elinvoimaista taidetta ja kulttuuria. Hallituksen sakset ovat kuitenkin iskeneet kipeästi tällä kaudella myös taiteeseen ja kulttuuriin. Taiteen ja kulttuurin osuus valtion budjetissa on laskenut — tämä siitäkin huolimatta, että moni puolue jakaa tavoitteen siitä, että osuus olisi saatava prosenttiin. Hallituksen leikkausten vuoksi osuus on enää noin 0,6 prosenttia. Tarvitsemme seuraavaan hallitusohjelmaan selkeän aikataulutetun suunnitelman, jolla taiteen ja kulttuurin osuutta nostetaan kohti prosenttia. Arvoisa puhemies! Lopuksi: Ei voi liikaa painottaa sitä, että ilman tekijöitä ei ole myöskään suomalaista kulttuuria ja taidetta. Valtion rahoituksen vahvistaminen on välttämätöntä, jotta teatterit, orkesterit ja muut valtionosuustoimijat voivat työllistää. Kun valtionosuuksista leikataan, ensimmäisenä heikkenee freelancereiden työllisyys ja lisäksi vapaa kenttä, joka on suomalaisen taiteen elinehto. Ihan viimeiseksi haluan antaa kiitokseni kulttuuriministerille. Vaikka monessa asiassa olen kriittinen, niin kiitän Taidetestaajien pelastamisesta — siitä, että tämän syksyn budjettiriihessä sinne osoitettiin [Puhemies koputtaa] 3,5 miljoonan panostus, joka auttaa jatkuvuuteen, jotta tämä hieno toiminta ei lopu. Kiitos tästä.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on valtion talousarvioesitys vuodelle 2027 eli Orpon hallituksen viimeinen budjettiesitys. Tätä edustajien pöydältä löytyvää keltaista kirjaa voi ja kuuluukin nyt arvioida niitä tavoitteita vasten, joita nykyiset hallituspuolueet suomalaisille antoivat. Hallitushan nousi valtaan yhdellä keskeisellä lupauksella: oikeiston talousosaaminen laittaisi Suomen talouden uuteen uskoon. Annettiin ymmärtää, että vaikeilla päätöksillä saadaan aikaan satatuhatta uutta työpaikkaa ja velaksi eläminen loppuu. Nyt hallituksen viimeisen budjetin äärellä on aika kysyä: Syntyikö satatuhatta uutta työpaikkaa? Taittuiko valtionvelka? Tehtiinkö, mitä piti? Valitettavasti kaikkiin näihin kysymyksiin vastaus on ”ei”. Ei syntynyt uusia työpaikkoja, vaan suurtyöttömyys. Näyttää valitettavasti siltä, että Orpon hallitus jättää Suomen työllisyyden huomattavasti huonompaan kuntoon kuin missä se oli ennen hallituksen aloittamista. Itse asiassa työttömyysaste on nyt korkeimmillaan lähes kahteen vuosikymmeneen. Tuoreet talouden kasvuluvut tuovat onneksi nyt toivon merkkejä, ja jokainen uusi työpaikka on valtavan arvokas asia. Tämä ei kuitenkaan pyyhi pois hallituksen omien päätösten seurauksia. Valtiovarainministeriön tuoreessa talouskatsauksessa todetaan, että erityisesti julkisen palvelusektorin säästötarpeet hidastavat työllisyyden kohenemista ja osaltaan kasvattavat työttömyyttä. Esimerkiksi naisia oli heinäkuussa työttömänä yhteensä 14 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömyyden kasvua selittävät osaltaan juurikin hallituksen sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle tekemät leikkaukset. Työttömyys on siis kasvanut, vaikka työn tarve ei ole kadonnut minnekään — päinvastoin, sekin on kasvanut. Hallituksen sote-rahoitukseen kohdistamat säästöt näkyvät irtisanomisina niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Nämä ovat seurauksia hallituksen tekemistä arvovalinnoista. Ja mitä tulee valtionvelkaan, sitä otetaan ensi vuodellekin edelleen yli 12 miljardia euroa, ja vaalikauden yhteenlasketuksi velanotoksi on muodostumassa ennätyksellinen noin 50 miljardin velkakakku. Velkaantuminen ei siis taitu, vaan se kasvaa. Onhan se nyt vähintäänkin erikoista, valitettavasti myös vastuutonta, että ensi vuoden budjettiesitys siis heikentää julkista taloutta vielä 350 miljoonalla eurolla. Sopumme ylivaalikautisesta velkajarrusta näyttää siis hallitukselta unohtuneen. Taloutta piti parlamentaarisesti yhdessä vahvistaa, ei heikentää, ja nyt kokoomuksen johdolla pidetäänkin välivuosi sopeutuksesta. Keskustan mielestä tämä ratkaisu on vastuuton. Puhemies! Tässä tilanteessa olisi pitänyt ja olisi voinut valita myös toisin. Kyse on politiikan arvovalinnoista: siitä, mihin haluamme panostaa ja mitä pidämme tärkeänä. Kokoomuksen ja perussuomalaisten Vahva ja välittävä Suomi näyttää toteutuneen ennen kaikkea vahvojen puolesta välittämisenä. Suurituloiset ansaitsivat isoimmat veronalennukset, ja tavallinen suomalainen on jätetty yksin kamppailemaan työttömyyden, heikentyneiden palveluiden ja kohonneiden arjen kustannusten keskelle. Tulevalle vuodelle tehtävä yhteisöveroalennus kohdistuu sekin eniten suurille yhtiöille. Keskusta olisi luonut investointeihin kannustavan verohyvityksen ja uudistanut yhteisöverotusta tavalla, jossa vain yritykseen sisään jätettävää voittoa olisi verotettu kevyemmin. Tämä olisi luonut työtä, toimeentuloa ja tulevaisuudenuskoa. Puhemies! Näyttää kuitenkin olevan vaikeaa ottaa opposition ehdotuksia omiin nimiinsä, mutta jos ette meitä usko, niin uskokaa edes tutkijoita. Tutkimus nimittäin osoittaa, että työttömyysturvan suojaosat tekivät pienten keikkatöiden ja osa-aikatyön vastaanottamisesta kannattavampaa. Samalla ne eivät luoneet kannustinloukkua olla vastaanottamatta kokoaikaista työtä. Hallitus kuitenkin poisti suojaosat — keskusta palauttaisi suojaosat. Meille työn tekemisen on oltava aina kannustavaa. Täsmätoimia olisi tarvittu myös nuorille, sillä erityisen surullista tässä maassa on nuorisotyöttömyyden raju ja pitkittynyt kasvu. Arvoisa puhemies! Kun tämä hallitus aloitti, se lupasi enemmän työpaikkoja ja vähemmän velkaa. Kun tämä hallitus lopettaa, Suomi saa perinnöksi enemmän työttömyyttä ja enemmän velkaa. Keskusta tulee vaihtoehtobudjetissaan osoittamaan, että taloutta voidaan vahvistaa ilman, että tavallinen suomalainen jätetään yksin, ja että Suomea voidaan rakentaa myös tuleville sukupolville, ei vain seuraaviin vaaleihin asti.

Arvoisa herra puhemies! Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, vai pitäisikö sanoa enemmänkin Lindtman? Kun vaikeasta tilanteesta huolimatta talouden kasvu on jo kovassa käynnissä ja nyt myös työllisyys on lähtenyt nousuun, niin vasemmisto-oppositio ei voi tästä olla tietenkään millään lailla iloinen. Ei niin, koska se ei liity mitenkään heidän puolueisiinsa ja tämä, toisin kuin isänmaa, on heille tärkein asia. Tänään salissa käydyn budjettikeskustelun aikana demareiden puheenjohtaja Lindtman kysyi, mistä muun Euroopan parempi tilanne johtuu. Hyvä kysymys. Se johtuu elpymispaketista. Se johtuu elpymispaketista, johon demareiden hallitus kaatoi rahaa nettona miljardeja, suomalaisten veronmaksajien rahaa. Sitä kannattaisi jopa demareiden pysähtyä miettimään eikä uhriutua jokaisessa käden käänteessä milloin mistäkin. Demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen kysyi keskustelun aikana, kuinka talouden ja työllisyyden kasvu näkyy ihmisten arjessa. No, olisiko se niin, että se näkyisi esimerkiksi työllisyyden kasvuna, ostovoiman kasvuna, siinä, että työpaikan myötä omalla työllä saa rahaa elämiseen ja kuluttamiseen? Työpaikan myötä pääsee kiinni työelämään, itsetunto nousee, osaaminen nousee. Ostovoiman kasvun myötä perheen taloudellinen tilanne paranee ja niin edelleen. Joten kyllä, edustaja Tuppurainen, nämä asiat nimenomaan näkyvät ja tulevat näkymään suomalaisten arjessa, ja juuri tämän takia hallitus on tehnyt monta vuotta kovaa työtä vaikeassa tilanteessa. Ja käänne talous‑ ja työllisyystilanteessa on merkittävä nimenomaisesti näiden kaikkien kriisien keskellä: Ukrainan sota, Lähi-idän sota, polttoaineen hintakriisi, aggressiivisesti käyttäytyvä naapuri ja niin edelleen. Me emme ole nähneet tällaista tilannetta sitten toisen maailmansodan, ja silti — silti — tämä hallitus on onnistunut kääntämään talouden ja työllisyyden kasvuun. Tämä käänne johtuu nimenomaisesti siitä, että hallituksen toimet alkavat vihdoin purra. Se on hyvä asia suomalaisille ja isänmaalle, kaikille muille paitsi happamille vasemmistolaisille. Arvoisa puhemies! Polttoaineen hintakriisi on päällä, se on totta, ja erityisesti keskusta tahallaan levittää täällä sekä muualla väärää tietoa sotkien asiat. Tosin on pakko myöntää, että näyttää sille, että jotkut tekevät sitä tahattomasti. Jotkut tässä salissa eivät tunnu ymmärtävän, kuinka esimerkiksi polttoaineen hinta muodostuu. No, mikä erottaa tätä hallitusta ja sitten taas edellistä hallitusta? Tämä hallitus on ensi vuonna alentanut 270 miljoonalla eurolla polttoaineveroa. Tämän lisäksi ensi vuonna ajoneuvoveroa on alennettu yhteensä 60 miljoonalla. Edellinen hallitus sen sijaan nosti vuonna 2020 polttoaineveroa 250 miljoonalla. Joten jos niitä polttoaineen hinnan oikeita korottajia omilla toimilla halutaan etsiä, niin se taho on edellinen hallitus ja erityisesti keskustapuolue. Lisäksi nykyinen hallitus on alentanut demareiden ja keskustan asettamaa jakeluvelvoitteen nousua. Marinin hallituksen jakeluvelvoitteen nousu olisi mennyt näin: 28 prosenttia vuonna 2024, 29 prosenttia vuosina 2025—2026, 30 prosenttia vuonna 2027. No, nykyisen hallituksen jakeluvelvoitteen nousu-ura on tällainen: 13,5 prosenttia vuonna 2024, 16,5 prosenttia vuonna 2025, 19,5 prosenttia vuonna 2026 ja 22,5 prosenttia vuonna 2027. Joten vertailkaa niitä, arvoisa oppositio. Arvoisa puhemies! Tämäkin budjetti panostaa Suomen turvallisuuteen, joka on näinä aikoina Suomen kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Tämä maa tarvitsee panostuksia nimenomaan turvallisuuteen sekä kiristyksiä talouteen ja maahanmuuttoon. Se ei sen sijaan tarvitse demareiden työntekijöihin ja yrityksiin kohdistuvaa veromoukaria eikä keskustan homeisen vihreää hallintohimmeliä. Suomi tarvitsee vakaata, turvallisuuteen panostavaa perussuomalaista politiikkaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että veropopulismi on houkuttelevaa, sillä kuka nyt veroja rakastaa, mutta on harhaanjohtavaa antaa ymmärtää, että veroja voidaan jatkuvasti alentaa ja samaan aikaan oikaista julkista taloutta. Se ei ole realistista. Veroalet yleensä syventävät alijäämää ja julkisen talouden ongelmia. Totta kai, jos taloutta saadaan kasvatettua, saadaan pienemmälläkin veroasteella enemmän verotuloja. Ikääntyvässä maassa ei kuitenkaan todennäköisesti päästä pysyvästi hurjiin kasvulukuihin. Talouskasvu ei todennäköisesti yksin riitä oikaisemaan julkista taloutta, vaikka se siinä auttaakin. Toisaalta ikääntyvässä maassa hoitoon, hoivaan ja eläkkeisiin kuluu väistämättä paljon rahaa. Siksi veropohjan mureneminen on iso julkisen talouden ongelma, ja siksi vasemmisto korjaisi julkista taloutta painottaen verosopeutuksia. Mikäli veroalennuslinjaa ensi vaalikaudella vielä jatketaan ja silti halutaan korjata julkista taloutta ja julkisen talouden korjaus tehdään sitten menoleikkauksilla, ei jäljelle jäävää rakennetta enää voine kutsua hyvinvointivaltioksi. Veromoukarista puhuvien on myös syytä ymmärtää, että kaikilla sopeutuksilla, niin leikkauksilla kuin veronkorotuksillakin, on talouskasvua leikkaava vaikutus. Vaikutuksen suuruus on eri arvioissa erilainen. Esimerkiksi Euroopan komission arvioiden mukaan menoleikkaukset voivat syödä kasvua jopa veronkorotuksia enemmän. Arvoisa puhemies! Ehkä kaikista ongelmallisin tähän budjettiesitykseen sisältyvä asia on yhteisöveron lasku, kuten tässä on jo puhuttu. Juuri kukaan riippumaton asiantuntija ei sitä kannata eikä näe sitä erityisen tehokkaana kasvutoimena suhteessa sen suureen julkista taloutta heikentävään vaikutukseen. Meillä ei yksinkertaisesti tässä julkisen talouden tilanteessa ole varaa tähän esitykseen, joka kasvattaa alijäämää ja velkaantumista vuositasolla lähes miljardilla. Toivonkin, että eduskunta vielä ottaisi järjen käteen ja luopuisi yhteisöveroalesta. Arvoisa puhemies! Talouskasvua ei voi syödä eikä sillä makseta vuokria. Talouden elpyminen on myönteistä, mutta se ei vielä juuri näy ihmisten arjessa. Työttömyys on edelleen sietämättömän korkealla tasolla, ja pitkäaikaistyöttömyys on edelleen huolestuttavalla uralla. Monet niistäkin, joilla edelleen on työtä, pelkäävät työttömyyttä eivätkä siksi uskalla kuluttaa. Pienituloisten suomalaisten luottamus talouteen on nyt heikoimmillaan 30 vuoteen. Tänään saadut positiiviset työllisyysuutiset ovat erittäin tervetulleita. Toivottavasti talouden elpyminen alkaisi pian näkyä yhä enemmän myös työttömyyden vähentymisenä. Riskinä kuitenkin on, että massatyöttömyys jättää jälkeensä korkean rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden, niin kuin kävi 90-luvun laman jälkeen. Mikäli näin käy, niin se tulee kalliiksi sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Siksi nyt tarvitaan aktiivista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa, joka ehkäisee työttömyyden pitkittymistä ja ihmisten syrjäytymistä. Eduskunnan ja kansan on lupa odottaa hallitukselta aktiivista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa pelkän leikkaamisen ja kepittämisen sijaan. Joka tapauksessa seuraavan hallituksen on välttämätöntä ottaa aktiivinen ote pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen. Kansalaisjärjestöillä on paljon annettavaa syrjäytymisen ehkäisyssä, ja järjestökentän toimintakyvyn murentaminen isoilla leikkauksilla on pohjattoman surullista ja lyhytnäköistä. Ehkä eduskunta voisi joululahjarahoilla paikata hallituksen päättämiä suuria sotejärjestöleikkauksia edes osittain ja kannatella kenttää ensi vuoden yli, ja ehkä seuraava hallitus voi sitten paikata pahimpia leikkauksista aiheutuneita tuhoja. Arvoisa puhemies! Eriytyminen on sana, joka kuvaa kotitalouksien taloudellista tilannetta ja näkymiä nyt. Ensinnäkin taloudellinen luottamus on voimakkaasti eriytynyttä. Hyvätuloisten usko talouteen on elpynyt, mutta pienituloisten luottamus taas on historiallisen matalalla tasolla. Toiseksi luottamuksen lisäksi myös kotitalouksien tilanne on reaalisesti eriytynyt. Hyvätuloisimpien tulot ovat kehittyneet myönteisesti, ja pienituloisuus taas on syventynyt ja pienituloisia lapsia on yhä enemmän. Kolmanneksi eri-ikäisten tulot ovat kehittyneet hyvin eri tavoin. Varttuneempien tulot ovat kasvaneet, nuorten tulot ovat kehittyneet huonosti, ja erityisesti nuorten miesten reaalitulot ovat jopa pienentyneet. Tällainen eriytyminen rikkoo yhteiskunnan koheesiota, ja pidän tärkeänä, että seuraava hallitus ottaisi eriytymisen ja eriarvoistumisen torjunnan agendalleen vahvasti. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen budjettipolitiikassa on asioita, joita on vaikea ohittaa. Tavallisilta suomalaisilta vaaditaan jatkuvasti lisää: palveluista leikataan, järjestöjen rahoitusta leikataan, asiakasmaksuja korotetaan ja sosiaaliturvaa on jo heikennetty monella tavalla. Mutta samaan aikaan valtion velkaantuminen jatkuu erittäin suurena. Vuoden 2027 budjettitalouden alijäämäksi arvioidaan noin 13,2 miljardia euroa. Valtionvelan arvioidaan nousevan vuoden 2027 lopussa noin 214 miljardiin euroon. On perusteltua kysyä, mitä näillä leikkauksilla oikein tavoitellaan, kun velkaantuminen samalla kuitenkin jatkuu näin voimakkaana. Arvoisa herra puhemies! Erityisesti minua huolestuttavat tämän budjetin vaikutukset ihmisten arkeen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia leikataan jälleen. Järjestöt eivät ole valtiolle pelkkä menoerä. Ne tarjoavat vertaistukea, kohtaamispaikkoja, neuvontaa, kriisiapua ja matalan kynnyksen tukea ihmisille, jotka eivät vielä tarvitse raskaita julkisia palveluja. Rahoituksen poistaminen järjestöiltä ei poista niiden asiakkaiden ongelmia. Ne voivat jäädä hoitamatta ja kasvaa. Tämä voi tulla yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi. SDP ei hyväksy näitä 84 miljoonan euron järjestöleikkauksia. Arvoisa puhemies! Toinen huoleni liittyy asiakasmaksuihin. Hallitus korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Valtiontalouden kannalta kyse on pienestä summasta, mutta pienituloiselle ihmiselle uusi maksu voi olla merkittävä. Meidän pitää kysyä, syntyykö säästö todella silloin, jos ihminen jättää maksun vuoksi menemättä lääkäriin tai siirtää hoitoaan. Kun ongelma pahenee, yhteiskunta maksaa tästäkin pienestä säästöstä myöhemmin enemmän. Arvoisa herra puhemies! Seuraavana merkittävänä asiana työttömyys. Talous on kääntymässä kasvuun, mutta työttömyys ei ole vielä lähtenyt vastaavasti laskuun. Aamun uutinen Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta, jonka perusteella työttömiä on nyt 5 000 vähemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan, on hyvä. Ei tutkimus kuitenkaan vielä anna kuvaa siitä, onko suunta kestävä. Toivon todella, että on. Erityisen huolissani olen pitkäaikaistyöttömyydestä ja sen kasvusta. Viimeisin vahvistettu valtakunnallinen luku kertoo, että Suomessa oli toukokuussa lähes 140 000 pitkäaikaistyötöntä. Määrä on kasvanut vuodessa 17 prosentilla. Yli kaksi vuotta työttömänä olleita oli lähes 74 000, ja heidän määränsä oli kasvanut peräti neljänneksellä. Tämä ei ole enää vain suhdanneongelma. Arvoisa herra puhemies! Pitkittynyt työttömyys tarkoittaa menetettyjä työvuosia, pienempiä verotuloja ja kasvavia menoja. Vuoden 2025 alusta lähtien yhä suurempi osa tästä laskusta menee kuntien maksettavaksi. Kunnille siirrettiin TE-palvelujen järjestämisvastuu, ja samalla niiden vastuuta työttömyysetuuksien rahoituksesta kasvatettiin. Mitä pidempään ihminen on työttömänä, sitä suuremmaksi kunnan taloudellinen vastuu kasvaa. Tässä on yksi tämän budjetin suurista ristiriidoista. Kunnille annetaan enemmän vastuuta työttömyyden kustannuksista, mutta samaan aikaan kuntien taloutta kiristetään. Ja kun pitkäaikaistyöttömyys kasvaa, kuntien lasku kasvaa. Kuntien kannalta tarvittaisiin nyt ennen kaikkea vaikuttavia toimia, joilla ihmiset saadaan takaisin työelämään, ei vain lisää vastuuta ja kustannuksia. Talouskasvu auttaa, mutta se ei yksin riitä. Pellervon taloustutkimus arvioi tuoreessa ennusteessaan, että pitkäaikaistyöttömyyden purkaminen edellyttää talouskasvun lisäksi kohdennettuja toimia, joissa kuntien ja hyvinvointialueiden palveluilla on keskeinen rooli. Arvoisa herra puhemies! Tässä tullaan mielestäni koko budjettipolitiikan ytimeen. Järjestöiltä leikataan sitä työtä, jolla ehkäistään ongelmia. Palvelujen asiakasmaksuja korotetaan, kunnille siirretään yhä suurempaa vastuuta työttömyyden kustannuksista, ja samaan aikaan pitkäaikaistyöttömyys kasvaa. Silti valtion alijäämä on ensi vuonna yli 13 miljardia euroa. Tässä kohtaa pitää kysyä, onko todella onnistuttu löytämään ne toimet, jotka vahvistavat julkista taloutta ja luovat kasvua pitkällä aikavälillä, vai onko kuitenkin niin, että säästetään sellaisista palveluista, joiden puuttumisesta maksamme myöhemmin enemmän. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvioesitys on tehty poikkeuksellisen vaikeassa maailmantilanteessa ja suomalaista talousympäristöä koettelevassa suhdanteessa. Kun valtiovarainministeri Riikka Purran johdolla on sorvattu tätä esitystä, pohjalla on ollut yksi kirkas ja tinkimätön päämäärä: Suomen suunnan kääntäminen, julkisen talouden pelastaminen ja suomalaisen työn sekä yrittäjyyden edellytysten turvaaminen. Kun tänään täällä olen saanut kuunnella useamman tunnin tätä välillä värikästäkin keskustelua, myöskin rakentavaa, niin valitettavasti opposition arvostelu on mielestäni ontunut pahasti. Sen perustelut kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Toisaalta oppositio syyttää hallitusta karsimisesta ja liian rajuista säästöistä, toisaalta oppositio taas ikään kuin teeskentelee olevansa huolissaan velkaantumisesta ja väittää, että hallitus ottaa välivuoden talouden tasapainottamisesta. Tämä on opposition talouspopulismia parhaimmillaan. Kun hallitus säästää, sieltä kuuluu, että hyvinvointivaltio romutetaan. Kun hallitus kohdentaa varoja kasvuun ja veronkevennyksiin, te vaadittekin yhtäkkiä lisää leikkauksia. Tätä on mahdotonta ottaa vakavasti. Teiltä puuttuu täysin johdonmukainen vaihtoehto. Teidän ainoa todellinen vaihtoehtonne Suomelle olisi verojen korottaminen ja lisävelan ottaminen entisten virheiden paikkaamiseksi. Se tie on nähty, ja se tie vie perikatoon. Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti olemme kuitenkin kaikki samaa mieltä siitä, että julkisen talouden tasapainottaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla vaan se vaatii päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tässä budjetissa sopeutustoimia jatketaan ja aiempia päätöksiä viedään maaliin, mutta samalla me ymmärrämme, ettei Suomi nouse pelkästään säästämällä. Suomi nousee, kuten edeltävässäkin puheenvuorossa saimme kuulla, työllä, kasvulla ja yrittäjyydellä — elikkä Suomi nousee työllä, kasvulla ja yrittäjyydellä, tämä on yksinkertainen resepti. Siksi on panostettu valtiovarainministeri Purran esittelemiin linjauksiin, kuten työn verotuksen keventäminen kaikissa palkkaluokissa, erityisesti pieni- ja keskituloisilla, joihin nyt tässä lasketaan 20 000—55 000 euroa vuodessa tienaavat. 230 miljoonaa on juuri sitä lääkettä, jota Suomi nyt tarvitsee. Me haluamme, että suomalaiselle ahkeruudelle jää enemmän vastinetta käteen jatkossa. Me haluamme, että yritysten kannattaa investoida ja työllistää Suomessa. Kun oppositio haluaisi kuristaa suomalaista palkansaajaa ja yrittäjää lisäverotuksella, me annamme suomalaisille ei vain toivoa vaan myöskin lisähappea. Tehdyssä talousarviossa näkyy perussuomalaisten jälki ja kyky priorisoida. Me emme suostu siihen, että suomalaisten veronmaksajien rahoja syydetään toissijaisiin kohteisiin tai maailmanparannushankkeisiin samaan aikaan, kun kotimaassa joudutaan tekemään kipeitä päätöksiä. Me pidämme huolta siitä, että suomalaisen yhteiskunnan ydintoiminnat turvataan. Arvoisa puhemies! Tämä hallitus ei pelkää opposition puolelta tullutta arvostelua tai huutelua. Me tiedämme, että ne rakenteelliset uudistukset, joita tämä hallitus tekee työmarkkinoilla, sosiaaliturvassa ja verotuksessa, kantavat hedelmää. Opposition kritiikki on pelkkää jälkiviisautta ja vastuun pakoilua siltä perinnöltä, jonka te itse jätitte meille. Te elätte edelleen siinä kuvitelmassa, että valtio voi loputtomasti elää yli varojensa ilman seurauksia. Tämä budjetti on vastuullisen taloudenpidon, realismin ja tulevaisuudenuskon budjetti. Se osoittaa, että vaikeinakin aikoina Suomea voidaan johtaa jämäkästi ilman, että suomalaisten ostovoimaa kuristetaan hengiltä. Arvoisa herra puhemies! Suomen ongelmia ei ratkaista kuitenkaan yhdellä budjetilla eikä edes yhdessä vaalikaudessa. Tällä vaalikaudella on aloitettu se työ, johon olisi pitänyt ryhtyä jo 2000-luvun alussa. Aiemmat hallitukset ovat aivan liian pitkään vain paisuttaneet valtion menopuolta ottamatta lainkaan huomioon, että kasvavat menot edellyttävät myös kasvavia tuloja. Tästä poliittisesta lyhytnäköisyydestä johtuu valtiontalouden krooninen 10 miljardin alijäämä. Sen umpeen kurominen vaatii vastuullista talouspolitiikkaa myös huhtikuun vaalien jälkeen aloittavalta uudelta hallitukselta, ja toivotaan yhteistyötä myöskin siihen. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on todellakin valtion vuoden 27 talousarvioesitys, ja äsken käytiin reilun 4,5 tunnin mittainen erinomaisen hyvä debatti. Kun arvioimme tätä esitystä ja maamme tulevaisuutta, meidän on uskallettava katsoa rehellisesti tosiasioita suoraan silmiin. Valtiontaloutemme pitkään jatkunut epätasapaino, vuodesta 2020 alkanut epätasapaino, vaatii meiltä päättäjiltä nyt sellaista vastuullisuutta, jota tämän salin ainakaan vasemmalla laidalla ei ole liikaa nähty. Velaksi elämisen ja jatkuvan velkaantumisen kierre on katkaistava, sillä emme voi rakentaa Suomen tulevaisuutta pelkkien katteettomien lupauksien varaan. Syömme nyt lastemme ja lastenlastemme pöydässä. Jo lähitulevaisuudessa yksi kaikkein keskeisimmistä ja tehokkaimmista keinoista valtiontalouden tasapainottamiseksi on julkisen hallinnon tuntuva ja rohkea keventäminen. Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmenten saatossa rakentanut itselleen hallintokoneiston, joka on paisunut aivan liian raskaaksi. Me olemme säädelleet, pykälöineet, virastoittaneet ja luoneet sellaisia raportointivelvollisuuksia, jotka eivät enää millään tavalla palvele tavallisen kansalaisen, yrittäjän tai ylipäätään veronmaksajan etua. Päinvastoin, tämä byrokratia toimii pelkkänä jarruna taloudelliselle toimeliaisuudelle, työnteolle ja yrittäjyydelle. Herra puhemies! Meidän on purettava turhaa sääntelyä ja leikattava julkista hallintoa rankalla kädellä. Karsimalla päällekkäisiä rakenteita ja tehottomia virastoja me emme ainoastaan saavuta merkittäviä, miljardiluokan säästöjä valtiontalouteen, vaan samalla vapautamme suomalaiset yritykset ja työntekijät tekemään sitä, mikä maatamme parhaiten kannattelee: tuottavaa työtä. Talouden välttämätön sopeuttaminen on kohdistettava hallintoon, ei suomalaisten arjen ja peruspalveluiden tai yhteiskunnan elinvoiman edellytyksiin. Arvoisa herra puhemies! Talousarvioesityksessä on kuitenkin osa-alueita, joissa säästöt ja määrärahojen puute iskevät suoraan maamme kriittisiin menestystekijöihin. Haluan nostaa esille kokonaisuuden, joka koskettaa lähes kaikkia suomalaisia. Se on liikenneinfrastruktuurimme tila ja ennen kaikkea haja-asutusalueiden tiestö. Toimivat liikenneyhteydet ovat koko Suomen elinvoiman, teollisuuden kilpailukyvyn ja hyvinvointimme perusedellytys. Tällä hetkellä maaseudun tiestön korjausvelka on kasvanut mittasuhteisiin, joiden vuoksi haja-asutusalueilla ollaan jo aivan liian suurissa ongelmissa. Erityisen ratkaisevassa asemassa ovat yksityistiet, joita maassamme on yli 300 000 kilometriä. Nämä tiet muodostavat Suomen tiestön ehdottoman enemmistön, eivätkä ne suinkaan ole mitään vähäpätöisiä mökkipolkuja. Tämä valtava yksityistieverkosto on kansallisen huoltovarmuutemme, maataloutemme, elintarvikehuoltomme ja puuhuoltomme elintärkeä verisuonisto. Jos maaseudun tuotteet, raakapuu ja elintarvikkeet eivät pääse liikkumaan alkulähteiltään eteenpäin jalostukseen ja kuluttajille, koko maan taloudellinen ja yhteiskunnallinen huoltovarmuus vaarantuu vakavasti. Herra puhemies! Meidän on siirrettävä painopiste virkakoneiston ruokkimisesta sinne, missä todellinen suomalainen lisäarvo tuotetaan. Me emme voi enää katsoa vierestä, kun valtionhallinto paisuu, mutta kun kevennämme julkista hallintoa, karsimme turhat sääntelytehtävät. Virastoistamme saamme ne miljoonat, joilla koko Suomen elinvoima pelastetaan. Suomi nousee vain työllä, yrittäjyydellä ja vahvalla osaamisella, ei hallintoa paisuttamalla.

Arvoisa puhemies! Niin rasismissa kuin aborttikysymyksessä on kyse siitä, mistä kokoomus ja oikeistolaiset liberaalit ovat valmiita joustamaan vain, jotta pääsevät tekemään oikeistolaista talouspolitiikkaa. Vaaditaanko seuraamuksia rasistisista puheista? Ollaanko valmiita tinkimään naisten oikeuksista? Uusi aborttilaki tuli voimaan syksyllä 2023. Sosiaalisten syiden piti jäädä sen myötä historiaan, mutta nyt kokoomus on sallimassa sen, että ne palaavat ikään kuin takaportin kautta terveydenhuoltoon ja asiakasmaksujen määrittelyyn. Oikeuksia ei viedä rytinällä yhdessä yössä vaan hiljaa hivuttamalla. Arvoisa pääministeri, ymmärrättekö, kuinka perustavanlaatuisesta asiasta tässä on kyse?

Arvoisa puhemies! Järjestöjen rahoituksesta leikataan jälleen, mutta järjestöt eivät ole vain meno valtion budjetissa. Ne tekevät valtavan määrän ennaltaehkäisevää työtä, tarjoavat vertaistukea, kohtaamisia, neuvontaa ja apua silloin, kun ihminen ei vielä tarvitse raskaita julkisia palveluja. Kun tämä työ vähenee, ongelmat eivät katoa. Ne voivat siirtyä myöhemmäksi ja tulla silloin paljon kalliimmaksi. Samaan aikaan hyvinvointialueiden palveluihin kohdistuu säästöpaineita ja asiakasmaksuja korotetaan. Arvoisa puhemies! Kysynkin hallitukselta: onko näiden järjestöleikkausten vaikutuksia arvioitu myös niiden kustannusten näkökulmasta, joita voi syntyä myöhemmin sosiaali- ja terveyspalveluihin, jos ennaltaehkäisevä työ heikkenee? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on nostettu taiteen ja kulttuurin ja koulutuksen asioita. Todellakin teimme työvoiton ja Taidetestaajien rahoitus otettiin opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitukseen ensi vuoden budjettiin. Se on niin sanottu siltarahoitus. Tiedetään, että Taidetestaajat kerää täältä laajaa tukea eri eduskuntaryhmistä laidasta laitaan, ja toivotaan, että Taidetestaajien tulevaisuus sitten ensi kevään hallitusohjelmaneuvotteluissa saa pidemmän kaaren. Eli tällä hetkellä rahoitus on sinne kevääseen 28 asti. Tätähän on aikaisemmin rahoitettu erilaisten säätiöiden ja eduskunnan joululahjavarojen kautta. Sitten, arvoisa puhemies, Suomen talous on tosiaan viimein kääntynyt vahvaan kasvuun. Tämä on toivottavasti yhteinen ilonaihe, ja se on myös osoitus siitä, että Orpon hallituksen politiikka ja resepti ovat olleet oikeita. On tärkeää, että tästä kasvusta saadaan jatkuvaa. Tässä on tuotu esiin pitkin vuotta, mutta myös äsken keskustelussa, että hallitus on koulutuksesta säästänyt. Olemme kertaluontoisesti koulutuksesta säästäneet, mutta toisin kuin oppositio väittää, me emme ole leikanneet korkeakoulutuksesta kokonaismäärällisesti. Me olemme vuoden 23 lukuihin verrattuna, jos niitä vertaa ensi vuoden budjettiin, yli 450 miljoonaa euroa kohdistaneet korkeakoulutukseen enemmän rahoitusta. Tästä esimerkiksi yksi merkittävä viimeaikainen rahoitus on opintoseteli ja aloituspaikat sekä kasvun aloille että hakupainealoille. Yksi merkittävä lisäys ensi vuoden budjettiin on se, että jokaiselle korkeakoululle tulee tutkimukseen ja kehitykseen oma lisäys, ja se on yli 50 miljoonaa euroa. Se on 54 miljoonaa euroa. Sen lisäksi on historiallisen suuret investoinnit, jotka noudattavat parlamentaarista linjausta viime kaudelta. Olemme lisänneet miljardi euroa julkisiin t&k-panostuksiin, ja niistä tietenkin suurin osa kohdistuu Business Finlandin ja Suomen Akatemian myöntövaltuuksiin. Suomen Akatemia totesikin, että suomalaisen huippututkimuksen rahoitus on korkeammalla tasolla kuin koskaan aiemmin. Korkeakoulujen rahoituksesta on vielä todettava se, että ammattikorkeakoulujen suora valtionrahoitus on ensimmäistä kertaa tällä kaudella noussut yli miljardin euron ja se pysyy siellä koko kauden ajan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä pääministeriltä EU-budjettineuvotteluista. Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta äärimmäisen keskeinen kysymys on NSPA, pohjoisten ja itäisten harvaan asuttujen alueitten erityisrahoitus. Eduskunnan kannoissa on hyvin laitettu sinne, että se on Suomella neuvotteluprioriteettina. Nyt erittäin tärkeää on, että kun Suomi niitä neuvotteluita siellä käy, niin tätä myös nimenomaan ajetaan siellä, koska eduskunnan kannoissa on aika paljon erilaisia prioriteetteja ja eduskunnassahan meillä ei ole näkyvyyttä siihen, mitä siellä käytännössä edistetään. Tästä kysyisin pääministeriltä: miten te olette tätä NSPA-rahoitusta edistäneet? Haluan vielä todeta sen, että tämä on erittäin tärkeä rahoitus Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittämiselle, tutkimus- ja tuotekehitystoiminnalle, elinkeinokehittämiselle, ja jos nämä rahoitukset nyt menetetään, niin niitä ei tulla enää ikinä saamaan takaisin. Se on erittäin iso aluekehityksellinen isku, joten kannustan pääministeriä ja teidän esikuntaanne erittäin voimakkaasti käymään näitä neuvotteluita.

Arvoisa puhemies! Suuri valiokunta teki keväällä ehkä edustaja Päivärinnan sanojen mukaillen opintomatkan Irlantiin, ja kyllä siellä selvisi se, että tämän yritysverotuksen ohella ehkä suurempia kilpailuvaltteja Irlannille on heidän yhteytensä anglosaksiseen maailmaan, englannin kieli ja ennen kaikkea brexitin jälkeen tapahtunut muutos, jossa Irlanti — eikä enää Britannia — on monelle kansainväliselle yritykselle avain Euroopan markkinoille. Mutta tästä Eurooppa-teemasta lisää. Arvoisa pääministeri, te kirjoititte Politico-lehdessä hyvän kirjoituksen muun muassa Tanskan pääministerin ja Saksan liittokanslerin kanssa erityisesti EU:n tulevan vuoden rahoituksesta ja siitä neuvotteluista. Erityisesti toivotte panostuksia, aivan oikein, puolustukseen, turvallisuuteen ja kilpailukyvyn lisäämiseen unionissa. Voin yhtyä siihen näkökulmaan, että tietysti olisi hyvä, että nykyisellä rahalla saataisiin enemmän aikaiseksi. Mutta ehkä se, mikä siinä kirjoituksessa jää ainakin itseäni hieman mietityttämään, on tämä: jos nyt toivotaan, että se EU:n budjetti pidetään nykyisellään, mutta toivotaan vahvempia panostuksia tulevaan puolustukseen, [Puhemies koputtaa] turvallisuuteen ja kilpailukykyyn, niin mistä te olette sieltä EU-budjetin sisältä sitten [Puhemies koputtaa] kiristämässä niitä menoja, jos sen budjetin kokonaisraamit eivät saa kasvaa?

Kiitos, arvoisa puhemies! Tuloveron kevennyksistä joku sana. Työnteon pitää aina kannattaa. Siksi on hyvä, että verotus pysyy oikeasuhtaisena ja että pieni- ja keskituloisille jää ensi vuonna enemmän omia rahoja käyttöönsä. Suomessa veroaste on jo yksi maailman korkeimpia, joten taloutta ei vahvisteta kiristämällä työn verotusta. Jos näin olisi, emme nyt painisi vaikeiden päätösten kanssa. Meidän kantamme on selvä: kannustamme työntekoon, ahkeruuteen, yrittämiseen ja kasvuun. Mikä on opposition linja tässä asiassa? Ja tiedoksi kaikille, että en kannata sosialismia. — Kiitos. [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Tuo oli tärkeä muistutus, joku olisi voinut epäillä!]

Arvoisa puhemies! Palaan itsekin vielä näihin talouden ennusteisiin. Täällä on käytetty oikein hyviä, rohkaisevia puheenvuoroja siitä, että tässähän meillä kaikki edellytykset olisivat sille, että talous itse asiassa saattaisi kasvaa Suomessa tulevina vuosina vielä entistä kovempaa tahtia. Mutta valitettavasti, niin kuin me voimme tästä budjettikirjan liitteenä olevasta valtiovarainministeriön ennusteesta lukea, itse asiassa tämä ennustehan päätyy siihen lopputulokseen, että talouskasvuhan sen ensi vuoden jälkeen hidastuu, mihin tietenkin varmasti vaikuttavat ne tekijät, jotka tällä hetkellä meidän toimintaympäristöä haastavat. Tästä tuleekin sitten mieleeni kysymys: Ihan ymmärrettävästi hallitus on nyt kaikin keinoin tarttunut tähän oljenkorteen, että omilla toimenpiteillään talous nyt kasvaa todella nopeasti. Jos nyt näin on, että nämä kaikki johtuvat teidän toimenpiteistänne, niin minkä takia, arvoisa pääministeri, valtiovarainministeriö ennustaa, että itse asiassa nämä teidän toimenpiteenne johtavat siihen, että talouskasvu kääntyykin heikkenemään päin ennustejaksolla?

Arvoisa puhemies! Edellisen puhujan innoittamana otan tämän puheenvuoron, kun minäkin haluaisin tässä vähän positiivisen kautta käydä näihin asioihin. Yksi on tämä, josta jo edustaja Lindén aikaisemmin tässä puhui: talouden näkymät. Kun tässä budjettiesityksessä arvioidaan, että tämän vuoden talouskasvu olisi 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,8, niin minä kyllä olen huomattavasti optimistisempi. Sanoisin, että minun arvioni mukaan tämän vuoden talouskasvu on varmasti kaksi prosenttia ja ensi vuonna reilusti yli kaksi prosenttia, elleivät sitten tässä ympäristötekijät, millä viittaan vähän kansainväliseen politiikkaan, romuta tätä. Sitä paitsi, jos talous kasvaa nyt vaikka prosentin enemmän kuin on arvioitu, myöskin ne edustaja Lindénin mainitsemat verotulot kasvavat sitten enemmän kuin miljardilla.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on uskallettava puhua myös niistä hyvistäkin asioista. Omalta osaltani voin sanoa, että Vitostien remontti näyttää hyvälle ja tuntuu hyvälle. Asfaltti loiskuu, tykkään siitä. Kaivurit kuokkivat, tykkään siitä. Moottorit möyryävät, tykkään siitä. Sora soljuu, tykkään siitä. Ei ole enää kinttupolkuja, vaan oikeasti Vitostie on meidän alueen käyntikortti. Viimeinkin tämä haave on toteutunut siellä, ja nyt tätä Vitostietä laitetaan kuntoon. Tämä hallitus on saanut sen aikaiseksi, ja se on ollut erittäin merkittävä asia meidän alueelle Itä-Suomessa. Sitä ei ole aikaisemmin saatu, vaan nyt tämä remontti on käynnissä, ja se on tosi hieno asia. Yrittäjyydestä sen verran, että olen tavannut yrittäjiä tässä syksyn mittaan ja kesän aikana, ja he kaikki sanovat, että he haluavat varmistaa yrittäjyyden sillä tavalla, että veroja ei kiristettäisi. Nimenomaan nämä veronkiristykset ovat heille hirveän pahaa myrkkyä, ja jos yrityksiä ei ole, niin eihän ole työntekijöille töitä. Se on semmoinen vähän niin kuin kierre, mikä jatkuu ja jatkuu. Kun on yrittäjiä, on töitä ja asiat jatkuvat [Puhemies koputtaa] eteenpäin hyvään suuntaan. Pitää vain pitää ne pyörät pyörimässä.

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri, Helsingin kokoomuslainen pormestari todella hoiti tämän aborttioikeuden tasapuolisen toteuttamisen teitä hallitusta paremmin eli lupasi, ettei erilaisten aborttien välille kasvateta juopaa. Kyseessä on siis vain 100 henkilöä vuodessa, eli tämä ei todellakaan ole talouskysymys vaan poliittinen erimielisyys hallituksen sisällä. Arvoisa puhemies! Vihreiden mielestä talouden vahvistamisen täytyy toteuttaa kahta tavoitetta: se tulee toteuttaa ympäristön asettamien raamien sisällä ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta toteuttaen. Sopeutuksilla ei saa syödä tulevan menestyksen mahdollisuuksia. Siksi esimerkiksi koulutusta kannattaa suojella leikkauksilta. Koulutuksesta ja työllisyydestä pudonneiden nuorten mahdollisuudet kuntouttavaan työtoimintaan, sosiaaliseen kuntoutukseen ja työpajoihin pitäisi turvata. [Puhemies koputtaa] Nuorisotakuussa nuorille luvataan pääsy palveluiden piiriin kolmessa kuukaudessa. Kuinka olette omasta mielestänne [Puhemies koputtaa] onnistuneet tässä?

Arvoisa puhemies! Yhteisöverosta: Yhteisöveron alentamisessa 20 prosentista 18 prosenttiin on kyse ennen kaikkea työpaikoista ja myös työntekijöiden palkoista. Kun yritykselle jää enemmän tuloksestaan, sillä on enemmän mahdollisuuksia investoida, kasvattaa tuotantoa ja palkata uusia työntekijöitä, ja kun investointi syntyy Suomeen eikä kilpailijamaihin, myös sen synnyttämät työpaikat syntyvät tänne Suomeen. On hyvä muistaa, etteivät yhteisöveroja maksa vain suuret pörssiyhtiöt, niin kuin täällä väitetään. Merkittävä osa yhteisöveroista kertyy suomalaisilta pk-yrityksiltä. Juuri niiden päätös palkata yksi, kaksi tai kymmenen uutta työntekijää ratkaisee lopulta Suomen työllisyyden suunnan. Esimerkiksi EK:n tilastot näyttävät hyvin tätä, mihin työpaikat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneet. Oppositio kutsuu veronalennusta lahjaksi yritykselle, mutta minä kysyn, kenelle uusi työpaikka on lahja: sille yritykselle vai sille suomalaiselle, joka pääsee töihin?

Arvoisa puhemies! Aloitetaan nyt vaikka tuosta viestinnän uudistuksesta — tärkeä aihe: Kun uudistusta aloitettiin, muistaakseni valtioneuvoston palveluksessa oli 162 viestijää erilaisilla titteleillä eri ministeriöissä, ja yhteistä koordinaatiota tai ennen kaikkea resurssien järkevää käyttöä ei tehty riittävällä tavalla. Tämä on ehdottoman järkevä. Edelleenkin jokaisessa ministeriössä säilyvät omat viestijät, mutta tätä resurssia käytetään yhdensuuntaisesti. On aivan älytön ajatus, että me tehtäisiin jotain sensuuria tässä — mielestäni se on naurettava väite. Uskon, että tästä tulee parempi. 162:sta voidaan tiivistää varmasti pienempään väkimäärään ja samaan aikaan jopa parantaa meidän viestinnän laatua. Tämä työ on alussa, tämä uusi organisaatio aloitti 1.7., ja uskon, että siitä tulee ihan hyvä. Sitten edelleen tähän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykseen: Se, mikä minusta jää tässä keskustelussa huomaamatta, on ne 60 toimenpidettä, jotka ovat sen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelman mukaisia ja joita viedään määrätietoisesti eteenpäin ja joilla on laajat vaikutukset tähän yhteiskuntaan. Se ei tietenkään estä jotain puhumasta törkeyksiä. Silloin pitää mennä jokaisen itseensä, joka rikkoo näitä, ja mitä tulee tähän kysymykseen, niin eduskuntaryhmät ovat tässä tapauksessa käsitelleet tämän asian ja perussuomalaisten eduskuntaryhmä on osaltaan asian käsitellyt. Mitä tulee tähän edustaja Razmyarin nostamaan ihmisarvobarometriin, niin se oli hyvä nosto. Se oli ensimmäinen laatuaan, Diakonissalaitoksen teettämä tutkimus, joka selvitti suomalaisten näkemyksiä ihmisarvon toteutumisesta yhteiskunnassa. Minusta on aivan erinomainen asia, että tätä selvitetään. Vertailu nähdään sitten myöhemmin, kun näitä tehdään lisää. Tavoite on varmasti hyvä. Sitten edelleen tähän aborttikysymykseen: Eikö siis opposition mielestä ole oikein, että keskenmenon kärsineen naisen ei tarvitse maksaa tarvitsemistaan toimenpiteistä? [Tytti Tuppurainen: Siitä ei ole kysymys!] Ja eikö se ole reilua, että jos on pahimmillaan jopa hengenvaarallinen kohdunulkoinen raskaus ja se keskeytetään, niin ei lähetetä laskua perään? [Helena Marttila: Millä hinnalla?] Minusta on ikävää, että te vääristelette tätä asiaa ja pelottelette ja annatte väärää tietoa. [Tytti Tuppurainen: Mitä väärää tietoa?] Eli aborttioikeus on pyhä asia. Se on naisten oikeus omaan kehoonsa. Me emme ole tekemässä muutosta. Kyse on poliklinikkamaksuista. Joten antaa tämän asian nyt oikeasti olla. [Välihuutoja] No, sitten mennään tähän yhteisöverokysymykseen. [Puhemies koputtaa] — Kiitos. — SDP oli hallituksessa, kun me laskimme yhteisöveroa neljä ja puoli prosenttiyksikköä, ja se tuli suurempina verotuottoina takaisin. [Ben Zyskowicz: Tuli Urpilaiselle kalliiksi!] Aivan sama perusajatus tässä on edelleen. Tästä on paljon tutkimustietoa, jossa löytyy puolesta ja vastaan argumentteja. Me uskomme siihen, että alempi verokanta yritystoiminnalle tuo enemmän yritysverojen tuottoja ja tuo enemmän investointeja, ja sitähän me tässä haetaan. Miksi me emme toteuttaneet sen sijaan perintöveron poistoa? Valtiovarainministeriö on se, joka laskee näitä vaikutusarvioita, ja siinä ei päästy samanlaisiin tulovaikutuksiin heidän laskelmissaan, mikä olisi mahdollistanut sen, ja toisaalta myöskään hallitus ei ollut täysin yksimielinen asioiden tärkeysjärjestyksestä. Tämä on hyvä päätös, ja puolustamme tätä, ja väitän, että nyt nähtävässä investointibuumissa Suomeen ja yritysten investoinneissa laajasti näkyvät myöskin nämä yhteisöveron keventämispäätökset jo nyt. Siksi olisi erittäin vahingollista lähteä perumaan tätä ja käytännössä kiristää yritysten verotusta. Tämä Itä-Suomi-kysymys: Kyllä, meillä on Itä-Suomi-työryhmä, Itä-Suomi-ohjelma ja erityisedustaja Broman. Näistä asioista todella monet ovat menneet maaliin, niin kuin itäsuomalaiset ovat itsekin todenneet — maakuntalennot, yhteyksien parantaminen, koulutuspaikat. Nyt tehdään selvitystä turismin ja matkailun edistämisestä, kantaverkon vahvistaminen Itä-Suomeen — lukemattomia kysymyksiä edistetään. Ja niin toivoisin, että Pohjois-Karjala tekee fiksun ratkaisun ja toteuttaa Palokin koskien vapauttamisen. Se olisi mahtava elinvoima- ja luonto- ja ympäristöteko. Mitä tulee hallituksen ilmastopolitiikkaan, niin se, mitä tällä hetkellä tapahtuu, on se, että Suomessa päästöt vähenevät erittäin nopeasti ja Suomi siirtyy kohti sähköistä, päästötöntä yhteiskuntaa. Se, missä ne isoimmat ongelmat ovat, on maankäyttösektorilla, ja minusta on nyt erittäin tärkeää, että me selvitämme tieteellisesti, mikä se meidän nielujemme todellinen koko on, ennen kuin rynnätään tekemään politiikkatoimenpiteistä johtopäätöksiä. — Jatkan seuraavissa vastauksissa.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston kanslian ja sitä johtavan pääministerin tehtävä on kehittää valtioneuvoston yhteistä toimintakulttuuria — näin täällä budjettikirjassa sanotaan — ja on varmaan kiistatonta, että toimintakulttuuri on muuttunut, kielenkäyttö on muuttunut karkeammaksi ja käytöstavat ovat rapautuneet. Se on suuri huoli, ja pääministeri, teillä on tässä myös vastuu. On aivan välttämätöntä puuttua kaikkeen rasistiseen vihapuheeseen. Suomessa jokaisen on voitava elää turvassa riippumatta ihonväristä tai riippumatta uskonnosta, ja pääministeri, se tarvitsee suojakseen jonkun, joka luo sitä ilmapiiriä ja puuttuu rasistiseen vihan lietsontaan. Kun te olette itse todennut, että jos yhdenvertaisuutta ei kunnioiteta, niin siitä on tultava seuraamuksia tai kysymys on hallituksenne toimintakyvystä, ja kun nyt on esitetty puheenvuoro, ettei esimerkiksi afgaanimuslimilla olisi oikeutta toimia valtiollisessa virassa, niin pääministeri, mitä seuraamuksia tästä tuli, [Puhemies koputtaa] vai onko teidän sietorajanne yksinkertaisesti siirtynyt, ja mitä seuraamuksia sillä olisi?

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kuittaan lyhyesti tämän omalääkäriasian: Ollessani ministerinä teetin omalääkäriselvityksen, joka kilpailutettiin ulkopuolisesti. Sen tekivät Oulun yliopiston yleislääketieteen tutkijat, ja sen nimi oli Omalääkäri 2.0. Se ilmestyi elokuussa 22. Kolme vuotta kului sitten seuraavalta hallitukselta, että se lähti tätä käynnistämään, mutta hyvä, että lähti, ja nyt on jaossa se 40 miljoonaa. Kun tässä on vielä 35 sekuntia jäljellä, niin haluan tähän verokeskusteluun osallistua: Katsoin tätä meidän talousarviokirjaa, joka minulla oli viikonloppulukemisena myös, ja meillähän tässä 92 ja puolen miljardin budjetissa on 69 miljardia verotuloja. Sitten meillä on sekalaisia tuloja kahdeksan miljardia ja korkotuloja kaksi miljardia, ja sitten me otamme uutta velkaa 12,3 miljardia. Jokainen ymmärtää, että niin paljon me emme pysty valtion menoja leikkaamaan ja vähentämään, että se 69 miljardia valtion veroja riittäisi kattamaan. Kyllä me tarvitsemme tässä monta vuotta kestävässä sopeutumishankkeessa sekä lisää verotuloja että sitten menojen sopeutusta.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, tämä on tosiaankin hallituksenne viimeinen budjetti. Sitä varjostavat Euroopan korkein työttömyys sekä ennätyksellinen velka, mutta kasvusta, jokaisesta kasvun rippeestä, olemme äärimmäisen iloisia. Kasvun on kuitenkin oltava kestävää, ja erityisesti kuluttajien luottamusta on vahvistettava. Kuluttajien luottamus vahvistuu sillä, että ihmiset aidosti kokevat olevansa samassa veneessä. Silloin meillä on myöskin yhteinen luottamus. Eilen julkaistiin ihmisarvobarometri. Se, mistä itse olen erityisen huolissani ja mikä myöskin näissä tuloksissa näkyi: suomalaiset kokevat syvästi, että meillä on ihmisarvovaje. Ihmisarvo ei toteudu tavalla, jolla sen tulisi tässä maassa toteutua. Arvoisa pääministeri, onko tämä lopulta se kaikista surullisin perintö, jonka olette jättämässä ennen kaikkea tuleville sukupolville? [Ben Zyskowicz: Oletteko nähneet vastaavaa tutkimusta aikaisemmin? — Inka Hopsun välihuuto — Ben Zyskowiczin välihuuto — Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Ne tulokset ovat hyvin huolestuttavia!]

Arvoisa puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia tarvitaan ja täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Se on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopan näkökulmasta. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, ja jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali tulisi nähdä mahdollisuutena. Pääministeri, teillä oli itse nimeämänne Itä-Suomen erityisedustaja. Hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Mikä mahtaa olla Itä-Suomi-ohjelman tilanne?

Arvoisa puhemies! Te sanoitte, pääministeri, aikaisemmin, että ihmisten huolia ja tähän talouteen liittyviä huolia ovat bensan hinta ja sähkön hinta, mutta haluaisin kyllä muistuttaa ja huomauttaa, että te sivuutatte ne paljon suuremmat talouteen liittyvät kriisit, sodat ja ympäristöuhkat. Euroopan metsät palavat, ja te olette tehneet hallituksessa pääosin päästöjä lisääviä vaikutuksia. Te toitte tänne eduskuntaan KAISU-suunnitelman, jossa on teidän vastaus ilmastolain mukaisiin vaatimuksiin, ja niiltä esityksiltä siis puuttui täysin rahoitus. No, nyt kun te olette tässä budjettiriihessä päättäneet teidän budjetista, niin näyttää siltä, että rahoitusta näille teidän itse esittämillenne ilmastotoimille ei vieläkään ole. Sen sijaan te lupaatte täällä lisää bensatukia ja olette nyt esittäneet tätä bensa-alennusta. Jos te olette kiinnostuneet suomalaisten tulevaisuudesta, meidän talouden riskien vähentämisestä ja nuorten tulevaisuususkon vahvistamisesta, niin te ette jättäisi jälkeenne tällaista päästövelkaa.

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa vaikkapa tähän keskusteluun yhteisöverosta haluaisin nostaa sen, kenelle yhteisöveron alennuksen hyöty lopulta kohdentuu. Oletteko tehneet siitä analyysiä? Suurimpien yhteisöveron maksajien joukossa on merkittäviä finanssialan yrityksiä, ja osa suomalaisyritysten omistuksesta on ulkomailla. Siksi osa veronalennuksen hyödyistä voi omistuksen kautta päätyä Suomen ulkopuolelle, ja tätä analyysiä ehkä en ole tarpeeksi kuullut. Nyt kun olemme valtioneuvoston kanslian budjettiluokassa, olisin halunnut kysyä tästä isosta uudistuksesta, mikä on tehty. Eli kun ministeriöiden viestinnät on siirretty valtioneuvoston kanslian alle, niin oletteko kuullut, pääministeri, tämän uudistuksen toimeenpanosta, millä tavalla se on mennyt: onko se saanut osakseen jotakin kritiikkiä? Ja näettekö tässä riskejä demokratian kannalta siinä, että esimerkiksi viranomaisviestinnän ja poliittisen viestinnän raja jotenkin hämärtyisi tai poliittista ohjausta tulisi viestintään enemmän? Tällaisia kysymyksiä olisin halunnut kysyä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kun on päivän kuunnellut nyt tätä verotuskeskustelua ja kun te moititte jatkuvasti yhteisöveron alennusta ja kun te moititte ylimpien marginaaliverojen alennusta, niin tulee käsitys, että te elätte yhä edelleen siinä harhassa, että mitä kireämpi on verotus, sitä suurempi on verotuotto valtiolle. Katsotaanpa nyt vaikka Irlantia. Irlannissa yhteisöveroprosentti on 12,5, ja meillä se on vielä 20. Irlannissa yhteisöveron tuotto on viisi kertaa suurempi, siis viisi kertaa suurempi kuin Suomessa. Se on siellä 27,6 miljardia suurempi kuin Suomessa. Me tienasimme 7,1 miljardia ja Irlanti 34,7 miljardia. Hyvä oppositio, toivon nyt, että päivitätte vähän käsitystä yhteisöverosta. Ja toinen on ylimpien marginaaliverojen alennus. Siitä on ihan tutkimusnäyttöä ja Ruotsista todellista näyttöä, että se kustantaa ihan itse itsensä. Joten ei kannata levittää näitä vääriä tietoja. Ja kansantalouskurssille sitten vain tai ekskursio Irlantiin, jos haluatte tutustua tarkemmin.

Arvoisa puhemies! Vaikka kotitalouksien keskimääräinen luottamus on alkanut parantua, pienituloisten luottamus on heikointa 30 vuoteen. Sosiaaliturvan leikkaukset ja työmarkkinaheikennykset ovat nakertaneet pienituloisten luottamusta. Eriarvoisuus on kasvanut, asunnottomuus ja ihmisten ylivelkaantuminen ovat kasvussa. Sairastamisen kustannuksia on nostettu, terveyskeskusmaksut tulevat lähes kaksinkertaistumaan tämän hallituskauden aikana. Muitakin sairastamisen kuluja on nostettu rajusti. Suomessa on nyt myös pitkäaikaistyöttömiä enemmän kuin 1990-luvun lamassa. Samalla kun suurituloisimpia on lellitty suurimmilla veronkevennyksillä, te olette korottaneet pienituloisimpiin osuvaa arvonlisäveroa. Tämä hallitus on tehnyt Suomesta eriarvoisemman maan. Arvoisa pääministeri Orpo, oletteko te kaikkien suomalaisten pääministeri vai [Puhemies koputtaa] ainoastaan hyväosaisten?

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kokko edellä sanoi, että hallitus on tehnyt miljardien leikkauksia hyvinvointipalveluihin. — Näkyykö edustaja Kokkoa täällä salissa? Ei taida just nyt näkyä. — En tiedä, mistä hyvinvointipalveluista hallitus on tehnyt miljardien leikkauksia. Kun täällä nyt on muita demareita kuitenkin leegio, niin ehkä joku teistä voisi selittää, mistä hyvinvointipalveluista tämä hallitus on tehnyt miljardileikkauksia. Jos tarkoitetaan sotepalveluita, niin taas kerran pitää kertoa, että ensi vuonna hallitus käyttää sotepalveluihin noin neljä miljardia enemmän — siis vuoden aikana noin neljä miljardia enemmän — kuin käytettiin vuonna 23, joka oli se vuosi, jolloin tämä hallitus aloitti. Siis sen sijaan, että sotesta olisi tehty miljardien leikkauksia, soteen on laitettu miljardeja lisää. Edustaja Kokko tuli juuri saliin. Sanon vielä uudemman kerran: Ei ole tehty hyvinvointipalveluihin miljardileikkauksia. Jos väitätte, että on, niin kertokaa mistä. Sen sijaan minä kerron teille [Puhemies koputtaa] ja muille, että esimerkiksi sotepalveluihin vuositasolla ensi vuonna l[Puhemies koputtaa] laitetaan neljä miljardia enemmän kuin sinä vuonna, kun hallitus aloitti.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen politiikka on niin oikeistolaista, että sitä ei olla edes yritetty naamioida yhteisiksi talkoiksi. Yhteiskunnan kaikkein varakkaimpien veroalet on rahoitettu leikkaamalla yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta: toimeentulotukea tarvitsevilta, vähävaraisilta perheiltä ja julkisia palveluja käyttäviltä. Me SDP:ssä emme hyväksy näin eriarvoistavaa politiikkaa, eikä mikään talouskasvu tule poistamaan sitä, että keinot ovat olleet räikeän epäoikeudenmukaisia. Mutta, arvoisa puhemies, se, mikä ei maksa mitään, on yhteiskunnan ilmapiiri. Orpon hallituksen perintö ei ole talouden tasapainottaminen vaan se, että törkypuhe on tullut osaksi valtakunnan politiikkaa. Nollatoleranssi olikin vain kaunista puhetta. Ja vielä mitä tulee aborttioikeuteen, laki uudistettiin viime hallituskaudella nimenomaan siten, että raskaudenkeskeytykseen riittää naisen oma tahto. Nyt kokonaisuus ollaan sallimassa siten, että jälleen aletaan eritellä abortteja syiden perusteella. Tämä vaarantaa yhdenvertaisen oikeuden terveydenhuollossa. Kysynkin nyt vielä pääministeriltä: [Puhemies koputtaa] onko hallitus ymmärtänyt, mitä yhdenvertaisuus tarkoittaa? [Kokoomuksesta: Käsittämätöntä! On aika törkeätä!]

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2027 on vastuullinen ja tulevaisuuteen katsova. Se yhdistää kaksi asiaa, jotka Suomessa ovat liian usein asetettu vastakkain: talouskasvu ja julkisen talouden vahvistaminen. Ensi vuoden budjetissa valtion menot ovat 92,5 miljardia euroa, mutta samalla alijäämä pienenee miljardi euroa edellisvuoteen verrattuna. Tämä osoittaa, että hallituksen määrätietoinen talouspolitiikka tuottaa tulosta. Suomi tarvitsee vakautta, ennustettavuutta ja uskoa tulevaan. Tämä budjetti vastaa juuri siihen tarpeeseen. Se vahvistaa julkista taloutta, tukee talouskasvua ja huolehtii siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja säilyy myös tuleville sukupolville. Edustaja Tuppurainen luetteli pitkän litanian asioita, jotka heikentävät maatamme. Siellä oli muun muassa rasismi. Pohjanmaan peltolakeuksien laidalta katselleena voin kertoa, että vasemmistohallitus on maallemme haitallinen eikä uutta tämä yhteiskunta kestä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallitus, lupasitte ottaa koulutuksen erityissuojelukseen, mutta olette kautenne aikana leikanneet lähes jokaisesta koulutusasteesta. Tässäkin budjetissa leikataan käytännössä päiväkodeista, perusopetuksesta ja lukioista, kun kuntiin ja kuntien valtionosuuksiin kohdistuu 110 miljoonan euron leikkaus. Ja kun tämä tapahtuu korkeassa... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu] Anteeksi. — Kun tämä tapahtuu korkeassa työttömyystilanteessa, niin näille keinoille ei jää muuta kohdetta jäljelle siellä kuntataloudessa kuin nämä koulutuksen säästöt. Tämä TE-uudistuksen lisälasku on ollut 300—400 miljoonaa kunnille. Talouden kasvu on kyllä lähtenyt liikkeelle, mutta tarvittaisiin uudistus- ja vauhdittamistoimia entistä enemmän, nimenomaan näitä panostuksia koulutukseen ja osaamiseen, vihreän siirtymän vauhdittamista, työhön johtavaa maahanmuuttoa ja talouden uudistamista ja uuden luomista. Näistä tarpeista huolimatta olette kuitenkin laskeneet fossiilisten polttoaineiden verotusta, kiristäneet työperäisen maahanmuuton ehtoja ja esimerkiksi leikanneet kulttuurista ja luovilta aloilta, joissa meillä olisi tätä kasvupotentiaalia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä pitkin päivää on keskusteltu tästä hallituksen veropolitiikan linjasta, ja tietysti siitä voi olla monta mieltä. Nostan esille tämän yhteisöveron alennuksen. Ehkä itselleni suurin pettymys tässä nykyisen hallituksen osalta on ollut se, että olisi odottanut, että veropolitiikassa olisi tehty uudistavaa veropolitiikkaa. On kyllä tehty veronalennuksia, joilla varmasti jokin kansantaloudellinen vaikutus on ja kasvuvaikutuskin, mutta sen sijaan se, että olisi tehty kunnianhimoisesti uudistavaa veropolitiikkaa, on nyt valitettavasti jäänyt näkemättä. Esimerkiksi tämä keskustan esittämä yhteisöveron uudistaminen tämän Viron veromallin mukaan on jäänyt tekemättä. Sitä olisimme odottaneet. Mutta se, mitä minä tässä eniten ehkä ihmettelen, on se, miksi te nyt tämän yhteisöveroalennuksen sijaan ette sitten poistaneet perintö- ja lahjaveroa. Se olisi ollut aidosti vaikuttava, Suomen taloutta uudistava toimi. Se olisi ollut yksi keskeinen ratkaisu siihen isoon ongelmaan, tähän meidän pääomaköyhyyteen, jossa Suomi häviää merkittävästi esimerkiksi muille Pohjoismaille. Nyt kun valtiovarainministeri ei ole paikalla, niin ehkä, pääministeri, voisitte vastata tähän.

Kiitos, arvoisa puhemies! Talous on turvallisuutta, tulevaisuutta ja terveyttä. Yhteiskunnan turvallisuutta mitataan myös sillä, miten pidämme huolta lapsista ja nuorista. Siksi on ilahduttavaa, että lastensuojelun taloudelliset tuet säädetään nyt verovapaiksi, eli ne kohdistuvat jatkossa täysimääräisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin. Eli jotakin positiivista löytyy. Turvallinen lapsuus ja turvallinen kasvuympäristö ovat tärkeä osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Silloin tämä on erinomainen uudistus juuri tähän hetkeen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On hieman ehkä erikoista, kun tässä nyt on jo tuntien ajan kuunnellut tätä keskustelua, että sieltä hallituspuolueiden riveistä se suurin argumentti tuntuu edelleen tänä neljäntenä vuotena tätä vaalikautta olevan se, että mutta kun edellinen hallitus, [Ben Zyskowicz: No ei ole!] ymmärtämättä sitä, että kaikki se, mitä edellinen hallitus teki tai jätti tekemättä, ei anna oikeutusta nykyhallituksen politiikalle, vaan ne ovat valintoja. Ei olisi ollut mikään pakko nykyhallituksen pudottaa kymmeniätuhansia uusia lapsia köyhyyteen teidän politiikkanne seurauksena. Ja kun ottaa nyt huomioon tämän velkaantumisasteen, reilusti yli kymmenen miljardia euroa jokaisena vuotena tällä vaalikaudella, niin ei voi välttyä siltä ajatukselta, että kun hallitus on kumminkin kohdistanut miljardien leikkauksia hyvinvointivaltion palveluihin, niin tämä taloudellinen epäsuhta johtuu ennen kaikkea siitä epäonnistuneesta veropolitiikasta, jossa meitä hyvätuloisia hyysäämällä on heikennetty ennen kaikkea sitä valtion tulopohjaa. Kysyisin ehkä tässä suhteessa pääministeri Orpolta: miten arvioitte perintöänne noin niin kuin Suomen historian kannalta, kun johdatte hallitusta, joka on eniten velkaannuttanut Suomea, 50,9 miljardia euroa neljän vuoden aikana?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Talouden käänne on totta totisesti tapahtunut. Se on tapahtunut, vaikka SDP yrittää kaikin tavoin — kaikin tavoin — kääntää huomion kaikkialle muualle. Talous kasvaa kohisten, ja mikä parasta, viime kuussa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten — siis 34 000 enemmän. Toivon, että tekin voisitte iloita tästä. Ainoa, missä me emme ole nähneet käännettä, on salin vasen laita. Tuomiopäivän pasuuna soi edelleen. Siellä SDP:n resepti on yhä sama vanha veromoukari, jopa viiden miljardin veromoukari ensi hallituskaudelle. Te kyykyttäisitte yrittäjiä, te kyykyttäisitte kotitalouksia ja te kyykyttäisitte suomalaista palkansaajaa. Meidän resepti on tietenkin se, että verotetaan vähemmän sitä, mitä halutaan enemmän. Tuntuu siltä, että SDP haluaa erityisen vähän yrittämistä, erityisen vähän työllistämistä ja erityisen vähän omistamista tähän maahan. — Kiitos. [Mika Kari: Ihanko tosissasi olet?]

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tähän maanpuolustuksen tärkeään sektoriin puuttua. Tässä ryhmäpuheenjohtaja Kopra totesi, että hallitus laittaa puolustukseen 600 miljoonaa enemmän rahaa, mutta kun aukaisee tämän talousarviokirjan, niin siitä huomaa, että puolet tästä lisäyksestä on käytännössä arvonlisäverojen nousua. Jos taas katsoo sitä tärkeinta eli maanpuolustuksen vaikuttavinta momenttilohkoa, sotilaallisen maanpuolustuksen menoja, niin käytännössä hallitus laittaa ensi vuodelle vähemmän kuin vuoden 25 tilinpäätöksessä sotilaallisen maanpuolustuksen momentille. Haluan tässä yhteydessä pääministeriäkin muistuttaa siitä, että kun hallitus perustelee talouspaineitaan puolustukseen satsaamisella, niin käytännössä se isoin paine puolustuksen määrärahojen noususta tulee vasta seuraavalle hallitukselle, yli kaksi ja puoli miljardia euroa. Eli käytännössä hallitus laittaa jopa vähemmän sotilaallisen maanpuolustuksen rahoitukseen kuin vuoden 25 tilinpäätöksessä. [Puhemies koputtaa] Meillä on tässä vielä paljon tehtävää, arvoisa pääministeri.

Arvoisa puhemies! Me päättäjät puhumme talouskasvusta usein numeroina ja prosentteina, mutta mitä se tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle perheenäidille tai -isälle? Yksi iso asia on se, että yhä useampi ihminen on löytänyt töitä. Työllisyys näyttää vihdoin kääntyneen parempaan suuntaan, sillä elokuussa Suomessa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuotta aiemmin ja työttömiä 5 000 vähemmän. Kun perheen vanhempi löytää töitä, se tarkoittaa perheelle säännöllisiä tuloja, taloudellista turvallisuutta ja uskoa siihen, että huomennakin pärjätään. Se tarkoittaa, että voidaan lyhentää asuntolainaa, ostaa perheelle tarvittavia asioita tai suunnitella tulevaa ainakin vähän luottavaisemmin. Yksi ongelma meillä kuitenkin nyt on: polttoaineen hinta. Me perussuomalaiset olemme vaatineet jakeluvelvoitteen laskua jo pitkään, mikä helpottaisi edes vähän tätä bensan hintaa. Kristillisdemokraatit tuntuvat olevan mukana. Olisinkin nyt kysynyt vielä muilta hallituspuolueilta: kävisikö tämä teillekin?

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitosta on kerrottu, että korkea verotus on Suomen pelastus, ja edustaja Koskinen sanoi, että Suomessa rakennettiin sodan jälkeen hyvinvointia korkean verotuksen ja suurten julkisten menojen avulla. Suomen taloushistoria ei kuitenkaan tätä tue. Kun Suomi nousi köyhästä maasta hyvinvointiyhteiskunnaksi, julkinen sektori oli nykyistä pienempi. Vuonna 1960 julkiset menot ja veroaste olivat noin 27 prosenttia bkt:stä, vuonna 1980 noin 35 prosenttia ja nykyisin 42. Suomi siis vaurastui pitkälle ennen nykyistä veroastetta ja julkisten menojen kasvua. Myös 1990-luvun lama osoittaa tämän: Suomi ei noussut lamasta jatkuvasti veroja kiristämällä vaan tasapainottamalla julkista taloutta, hillitsemällä menojen kasvua ja vahvistamalla työtä, yrittämistä ja investointeja sekä vientiä ja tuottavuutta verotusta muuttamalla.

Puhemies! Nyt on niin paljon ja tärkeitä kysymyksiä, että yritän mahdollisimman moneen vastata ja jatkan sitten seuraavissa. Aloitetaan näistä polttoaineiden hinnoista. Ensimmäinen viesti on se, että kyllä, järkyttävän korkeita hintoja, ja ne iskevät koteihin, kuljetusyrittäjiin, koko meidän talouteen, se on fakta. Se johtuu ennen kaikkea nyt tällä hetkellä Hormuzinsalmesta, ja siihen me emme pysty vaikuttamaan, ja meillä on rajallisesti resursseja vaikuttaa siihen pumppuhintaan. Mutta kyllä me keskustelemme koko ajan hallituksen piirissä, onko joitain keinoja, mitä me voidaan tehdä niiden lisäksi, mitä olemme tehneet. Polttonesteet maksaisivat noin 20 senttiä litralta enemmän ilman hallituksen jo tekemiä toimia. Mutta otamme tämän vakavasti, ja asia on pöydällä. Sitten tähän sähkön hintaan, sähkön riittävyyteen. Sanon ensin sen, että kun sanon — edustaja Tynkkysen huomioon — että investoinnit ovat tervetulleita, niin eivät tietenkään kaikki investoinnit, vaan jokainen käydään läpi ja arvioidaan niiden vaikutukset, sekä hyvät että huonot vaikutukset. Mutta kyllä meidän täytyy olla esimerkiksi näitten isojen datakeskusinvestointien osalta rohkeita myös. Jos me emme edistä niitä siksi, että me pelkäämme, ettemme mahdollisesti pysty tuottamaan jatkossa energiaa, niin eihän tästä mitään tule. Meillä on kaikki mahdollisuudet huolehtia tästä, että energiaa riittää. Meillä on kymmenittäin toimenpiteitä käynnissä tai valmisteilla, ja kysyntä lisää myös tarjontaa sähkömarkkinoille. Minä olen varma, että me pystymme tämän hoitamaan ydinvoimalla, pumppuvoimalla, lisätuulivoimalla, aurinkovoimalla. Me tarvitaan sitä talvienergiaa, johon hallitus valmistelee tukea, näihin tuulettomiin päiviin. Tämä on täysin tehtävissä, ja me emme saa antaa pelon jättää meitä ottamatta vastaan Suomea massiivisesti hyödyttäviä investointeja. Sitten tähän ilmapiirikysymykseen. Meillä on määrätietoinen työ hallituksessa tasa-arvon edistämiseksi ja rasismin kitkemiseksi. Me olemme siitä tiedonannon antaneet, ja se etenee. Sitä seurataan, se on pääministerin vastuulla. 60 toimenpidettä on liikkeellä. Ne ovat kaikki hyviä toimenpiteitä. Uskon, että tunnette ne ja olette tyytyväisiä siitä. Mitä sitten tulee arvoihin, niin minun arvomaailmassani jokainen ihminen on tässä maassa tasa-arvoinen. Siinä ei ole kahta kysymystä. Sitten on niin, että jokaisen pitää vastata omista teoistaan ja omista puheistaan. Jos joku jotain näistä rikkoo, niin ensimmäinen asia on kysyä häneltä itseltään, mitä tuli tehtyä tai puhuttua. Tasa-arvo on niin arvokas asia. Työtä jatketaan. Tämäkin keskustelu ja se, että me joudumme käymään tämän keskustelun, osoittaa sen, että meillä on vielä paljon tehtävää tässä yhteiskunnassa. Sitten muihin asioihin. Aloitan tästä edustaja Sarkkisen puheenvuorosta. Meillä on siis hyvin suuri näkemysero siitä, onko korkea veroaste tie hyvinvointiin — ei ole. Suomessa on yksi korkeimpia veroasteita, eikä meidän hyvinvointimme ole kestävällä pohjalla alkuunkaan. Jos se veroasteella tehtäisiin, niin se olisi varmaan aikoja sitten nostettu vielä ylemmäs. Verotuksen rakenteen pitää olla sellainen, että se kannustaa yrittämiseen, työntekoon, investointeihin, ja juuri tätä me olemme tehneet. Tästä jatkona edustaja Pekoselle — taisitte nostaa tämän kysymyksen siitä Suomen jaloilleennostamislauseesta. Kyllä Suomi maana on saatu ja sen talous jaloilleen. Nyt se on kilpailukykyinen, nyt se kasvaa. Se mahdollistaa sen, että me voidaan pitää sitten niistä heikompiosaisistakin huolta. Jos Suomi on lyöty maahan, mitä se oli lähes 20 vuoden ajan, kun Suomen talous ei kasvanut, niin se ei pitkän päälle mahdollista sitä heikommista huolen pitämistä. Eli kyllä, seison sanojeni takana edelleen. Minusta Suomen talous ja sitä kautta Suomi on saatu jaloilleen, ja se liike mahdollistaa heikommista huolen pitämisen. Edustaja Kurvinen, jonka katseen tässä kohtasin, kysyi äärettömän tärkeästä asiasta eli MFF-neuvotteluista. Todella vaikeat neuvottelut tulossa. Meillä on uusia tarpeita, jotka ovat meille välttämättömiä puolustukseen, turvallisuuteen, sotilaalliseen liikkuvuuteen, kilpailukykyyn, ja sitten sen lisäksi meillä on meillekin todella tärkeää esimerkiksi ruuantuotanto ja huoltovarmuus. Kun me samaan aikaan haluamme nettomaksajana painaa kokonaistasoa alaspäin, niin sitten meidän pitää huolehtia sekä uusista tarpeista että vanhoista. Mutta ei huolta, se esitys on muistaakseni 600 miljardia suurempi tällä hetkellä kuin nykyinen, ja vaikka siitä puolet leikkaisi pois ja priorisoisi — kaikkea vanhaa ei tarvitse tehdä ja asioita voi myöskin Euroopan unionissa tehdä totta vie tehokkaammin — siitä on rakennettavissa MFF-budjettimme, joka huolehtii näistä molemmista tarpeista. Suomella on mahdollisuus, kun me onnistumme, saada paljon, koska ne asiat, joihin EU:n pitäisi nyt panostaa, ovat juuri niitä, mitä me tänne haluamme. Kaikkemme tehdään, työ on vielä kesken. Sitten ihan vihoviimeisenä haluan vain todeta edustaja Castrénille, että kyllä, olen nostanut esille naisten terveyttä ja pidän sitä äärettömän isona kysymyksenä, josta liian vähän puhutaan ja joka ehdottomasti vaatii yhteiskunnan isompaa huomiota. [Tuula Haatainen: Mites se yhdenvertainen abortti?] — Rouva puhemies, saanko? [Puhemies: Olkaa hyvä!] Arvoisa puhemies! Aborttioikeus on välttämätön oikeus. Sitä ei olla rajaamassa, eikä siihen saa koskea. Se on maksullinen jo nyt, ja tästä ei pidä tehdä nyt kysymystä naisten oikeuksista. Naisella on oltava oikeus aborttiin, omaan kehoonsa. Kysymys on poliklinikkamaksujen tasosta, ja tässä on kyse muutamista euroista. Hyvä oppositio, hyvä SDP, älkää tehkö tästä kysymystä naisten aborttioikeudesta.

Arvoisa puhemies! Pidän ristiriitaisena sitä, että täällä ilakoidaan laskevalla veroasteella samalla, kun julkisen talouden alijäämä on mittava ja velkajarrun nimiin vannotaan. Hallituskauden aikana veroaste laskee noin yhdellä prosenttiyksiköllä, ja se tarkoittaa noin kolme miljardia euroa vähemmän tuloja. Jos ensi vuoden veroaste olisi vuoden 23 tasolla, olisi ensi vuoden alijäämä kolme miljardia talousarviota pienempi. Jos veroaste olisi vuoden 2000 tasolla, olisi alijäämä staattisesti laskettuna lähes kuitattu. Veroaste on toki heittelevä suhdeluku, ja verotuloihin vaikuttaa keskeisesti talouden koko, mutta pääviesti on kuitenkin selvä: ikääntyvän maan julkinen talous ei kestä jatkuvasti laskevaa veroastetta. Ei ole uskottavaa, että samaan aikaan tavoitellaan julkisen talouden oikaisemista ja laskevaa veroastetta — ei ainakaan, jos Suomi halutaan pitää jonkinlaisena hyvinvointivaltiona, joka pitää huolta ikääntyvästä väestöstä. Veromoukarista puhuvien on syytä ymmärtää, että kaikki sopeutukset syövät kasvua. Joidenkin arvioiden mukaan [Puhemies koputtaa] leikkaukset heikentävät kasvua veronkorotuksia enemmän.

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin vain toisesta asiasta puhua, mutta nyt kun täällä edustaja Antikainen halusi tämän polttoaineen käydä läpi, niin käydään se nyt läpi. Tällä hetkellä yli kaksi ja puoli euroa maksaa diesel pumpuilla. Kyllähän Antikainen voi kertoa, että kaikenlaisia kikkoja perussuomalaiset ovat yrittäneet, mutta ei se tuolla pumpulla näy. Pumppuhinta ratkaisee, ja siinä te olette täysin epäonnistuneita. Se alkaa näkyä ihmisten elinkustannuksissa, kiihdyttää meidän inflaatiota, vaikuttaa pienyrittäjien toimintaan. [Jani Mäkelä: Mikä on teidän ratkaisu, mitä esitätte?] Kysynpä nyt pääministeriltä, kun hän on täällä meidän kanssa keskustelemassa: aikooko, pääministeri, teidän hallituksenne tehdä nyt jotakin tälle polttoainekriisille, vai ettekö tee mitään? Kertokaa se. Puhemies! Halusin oikeastaan EU-politiikasta hieman kysyä pääministeriltä. Meillä on nyt erittäin merkittävät kuukaudet edessä Euroopan unionin seuraavan ohjelmakauden ja seuraavan talousarvion osalta, ja on mahdollista, että tämä tulee juuri tähän saranahetkeen, kun nykyinen hallitus vaihtuu seuraavaan, eduskuntavaalien kohdalle. Mikä on nyt tilanne Suomen kannalta erittäin kriittisissä [Puhemies koputtaa] EU:n budjetti‑ ja ohjelmaneuvotteluissa: miten nykyinen hallitus [Puhemies koputtaa] aikoo turvata meidän maataloutemme, [Puhemies: Aika!] maaseudun aluepoliittiset rahat? Siellä on aika paljon paineita ja uhkakuvia olemassa.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi saadaan uuteen nousuun työn, yrittämisen, koulutuksen, investointien ja ennen kaikkea vastuullisen talouspolitiikan kautta. Vastuuttomalla ja kasvun tappavalla himoverotuksella tämä jo valmiiksi korkean verotuksen maa ei nouse. Päinvastoin korkealla verotuksella ja vastuuttomalla menojen lisäämisellä Suomi on ajettu tilanteeseen, josta tämä hallitus lähti töihin. Nyt vaikeassa maailmanajassa olemme saaneet käännettyä talouden kasvuun. Investoinnit ovat lisääntyneet laajasti monilla eri sektoreilla, vientikirjat täyttyvät nopeammin kuin useisiin vuosiin, ja juuri nyt tulleen tiedon mukaan työllisten määrä on noussut viime vuodesta yli 30 000 työllisellä. Suunta on siis oikea, ja hallituksen toimet ovat alkaneet purra. Arvoisa puhemies! Edelleen on töitä. Toissijaisista menoista tulee leikata lisää, velkajarrussa pitää pysyä. Vain näin turvataan suomalaisten peruspalvelut, sosiaali- ja terveyshuolto, koulutus, turvallisuus, maatalous ja puolustus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, te totesitte aloituspuheenvuorossanne, että velkajarrun uskottavuus horjuu, ja vetositte eduskuntapuolueisiin, että sopimuksesta pidettäisiin kiinni. Mutta vaikka ei olekaan mikään yllätys, että minä en tämän sovun pitävyyteen juurikaan usko, niin silti ja siksi toteankin, että velkajarruun sitoutuneista puolueista kaikkein eniten tätä sopua ovat horjuttaneet nykyiset hallituspuolueet, ja syynä on tämä vuodelle 27 laadittu vaalibudjetti, joka heikentää valtiontaloutta. Pääministeri, jos te oikeasti olisitte sitoutuneet tähän velkajarruun, niin te ette olisi haaskanneet lähes miljardia euroa hyödyttömään yhteisöveron alennukseen. Minun kysymykseni kuuluu: kun teidän hallituksenne on nettosopeuttanut noin kolme miljardia euroa, jonka itsekin totesitte summaksi, niin miten te ajattelette, että ensi kaudella sopeutussumma voisi olla velkajarrusovun mukainen 8—11 miljardia? Minä en ihmettele, että kansalaiset ovat ymmällään tästä keskustelusta, kun tuntuu välillä, että poliitikotkaan eivät oikein tiedä, mihin ovat sitoutuneet ja mitä ovat luvanneet.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kalmari, joka jo poistui salista, levitteli täällä aivan täysin vääriä tietoja polttoaineen verotuksesta. Nimittäin toisin kuin edellinen hallitus, tämä hallitus on nimenomaan vähentänyt polttoaineen verotusta. Ensi vuonna yhteensä 270 miljoonaa euroa tulee olemaan veronalennusten määrä. Lisäksi ajoneuvoveroa on ensi vuonna alennettu yhteensä 60 miljoonalla eurolla. Ennen tätä hallitusta edellinen hallitus vuonna 2020 korotti 250 miljoonalla eurolla polttoaineen verotusta. Mitä sanoo tähän edustaja Kurvinen? Te korotitte polttoaineen verotusta viime kaudella. Nyt kun tämä hallitus ja perussuomalaiset vähentävät sitä enemmän kuin te korotitte, niin te haukutte meitä. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies. [Mika Kari: Kaksi ja puoli euroa!]

Edustaja Sarkomaa, kannattaa tarkistaa, mitä mieltä startup-yhteisö on tästä yhteisöveroasiasta. Arvoisa pääministeri, minäkin haluaisin kysyä hallituksen toiminnasta ja siitä, minkälainen yhteiskunnallinen ilmapiiri tässä maassa on tai mihin suuntaan se on hallituksen aikana mennyt. Mehän tiedämme, että te olette joutunut toistuvasti vastaamaan ja käymään keskustelua siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei esimerkiksi hallituspuolueiden edustajilta: voiko ihmisiä jakaa hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin syntyperän perusteella? Viime budjettiriihen jälkeen te totesitte, että mikäli vielä tulee hallituspuolueilta poikkeamia [Jani Mäkelä: Mikä on tämän budjettivaikutus?] hallituksen yhdenvertaisuusselontekoon, niin silloin niistä pitää sanktioida. Silloin niistä pitää sanktioida. [Aki Lindén: Se on täällä budjettikirjassa! — Jani Mäkelä: Missä kohtaa?] Tämän perään laitoitte kovimman ultimaatumin, jonka pääministeri voi laittaa. Sanoitte, että jos näin ei toimita, niin silloin [Puhemies koputtaa] hallitus ei ole toimintakykyinen. [Puhemies koputtaa] Arvoisa pääministeri, kysyn: Edustaja Peltokangas teki selvästi rasistisen päivityksen, joka kohdistui varapuheenjohtajaamme. [Sanna Antikainen: Ei kohdistunut, ei nimeltä!] Minkälainen sanktio [Puhemies: Aika!] tästä tuli?

Arvoisa rouva puhemies! On totta, että Suomi on vaikeassa tilanteessa. Työttömyys on suurin ongelmamme, ja siksi on erinomaisen hyvä uutinen, että talous nyt kasvaa ja se näkyy jo työllisyydessä. Hallitus ja hallituspuolueet tekevät kovasti työtä sen eteen, että kasvu näkyisi jokaisen suomalaisen arjessa. Uudet työpaikat syntyvät kasvuyrityksiin, mutta hallituskin on tehnyt oman osuutensa. Esimerkiksi työsuhdeoptioiden verotuksen muuttaminen niin, että verot maksetaan luovutusvaiheessa, on ollut merkittävä piristysruiske esimerkiksi startup-yrityksille. Ajatelkaa, jos talous kasvaa, on arvioitu, että nykyinen startupien osuus bruttokansantuotteesta on prosentti. Arvioidaan, että se voisi nousta jopa neljään prosenttiin, eli tämä on sama bruttokansantuoteosuus kuin mitä Nokialla oli kulta-aikoinaan. Eli oikeita toimia on tehty, ja niitä toimia pitää jatkaa. Edustaja Lindtman, sanon teille, että jos halutaan lisää näitä menestystarinoita, joita Suomi tarvitsee, silloin pitää rohkeasti uudistaa ja pysyä kasvun tiellä. Me kokoomuksessa sanomme ehdottoman ein teidän veromoukarille. Kysyn nyt vielä kerran: Minkä takia juuri nyt, [Puhemies koputtaa] kun talous kasvaa, se näkyy työllisyydessä [Puhemies koputtaa] — 16 vuoden jälkeen talous kasvaa — te haluatte laittaa soraa talouskasvun rattaisiin ja myrkkyä yrittäjyydelle [Puhemies: Aika!] korottamalla verotusta, rankaisemalla ahkeruudesta ja yrittäjyydestä? Minkä takia? [Aki Lindénin välihuuto]

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna näkemämme talouskasvu on ollut laaja-alaista ja pitkään odotettua. Myös tämänpäiväiset työllisyysluvut ovat ilahduttavia. Tämä osoittaa, että hallituksen uudistuksilla ja toimenpiteillä on vaikutusta. Samaan aikaan huoli polttoaineiden hintojen nopeasta noususta kasvaa nyt Lähi-idän sotien vuoksi. Ahvenanmaan yhteiskunta on erityisen riippuvainen fossiilisista polttoaineista, sillä olemme riippuvaisia meri- ja lentoliikenteestä, eikä niiden käyttöön ole tällä hetkellä riittävästi vaihtoehtoisia polttoaineita liikenteen käytännön tarpeisiin. Polttoainekustannusten nousu kasvattaa kuljetuskustannuksia Ahvenanmaalta, ja jos kustannusten nousu jatkuu, on olemassa myös riski, ettei meriliikennettä voida kokonaisuutena ylläpitää nykyisellä tasolla. Tämä koskee myös maanviljelijöitä, kuljetusyrittäjiä, nosturinkuljettajia sekä kaikkia kotitalouksia. On tärkeää, että hallituksella on valmius toteuttaa tässä tilanteessa myös ylimääräisiä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, hallituksen viimeisen budjettiriihen jälkeen totesitte, että Suomi on nyt saatu jaloilleen. Tämä saattoi kuulostaa vähän piittaamattomalta, jos olet esimerkiksi yksi niistä noin 300 000 työttömästä tai 150 000 pitkäaikaistyöttömästä suomalaisesta, jotka hallitus on jättänyt tuuliajolle, tai jos kuulut niiden noin 100 000 ihmisen joukkoon, jotka ovat jo tähän mennessä pudonneet köyhyyteen teidän päätöstenne myötä, jos olet yksi niistä 26 000 lapsesta näiden 100 000:n joukossa, tai etenkin jos olet yksi niistä aivan liian monista ihmisistä, jotka ovat menettäneet kotinsa teidän päätöstenne seurauksena. Joten, pääministeri Orpo, voiko tosiaan sanoa, että Suomi on nyt nostettu jaloilleen, niin kauan kuin meillä köyhyys ja eriarvoisuus kasvavat ja maamme työttömyystilanne on koko Euroopan pahin? Eikö näihin ongelmiin olisi pitänyt etsiä ratkaisuja nyt edes tässä viimeisessä budjetissanne sen sijaan, että keskitytte heikentämään entisestään pienituloisten asemaa?

Arvoisa rouva puhemies! Helposti puhumme täällä bkt:stä ja tilastoista. On kuitenkin niin, että nämä 34 000 ihmistä, joista me täällä oikeutetusti tänään iloitsemme, ovat saaneet työtä. Joku isä, joku äiti tai joku nuori pystyy työllistymään ja tuomaan sitten hyvinvointia ja leivän pöytään. Minusta meidän tulisi täällä kiittää yrityksiä, kaikkia niitä, jotka nyt uskaltavat investoida, investoida rakennuksiin, investoida ihmisiin. Ja mistä tämä johtuu? No, paljon yrittäjien rohkeudesta. Heitä meidän tulee täällä erityisesti muistaa ja kiittää, mutta kyllä myös Orpon hallituksen toimet ovat auttaneet siinä, koska ne asiat, jotka ovat mahdollistaneet nämä investoinnit ihmisiin ja rakennuksiin, ovat syntyneet tämän hallituksen aikana. On kevennetty verotaakkaa, jotta työ kannattaa, on autettu investoinneissa, on rohkaistu tulemaan yhteisen pöydän ääreen rakentamaan Suomea sellaisena kuin me sen haluamme olevan: missä työ kannattaa aina. Väkisin tulee mieleen täällä, kun syytetään siitä, että ovat hanskat pudonneet, kun ei ole tehty riittävästi säästöjä, että kaikkia näitä säästöjä te olette vastustaneet, kaikkia niitä kasvuhankkeita, mitä on täällä tehty, [Puhemies koputtaa] te olette vastustaneet. Jos rukkaset ovat jollain pudonneet, [Puhemies koputtaa] niin varmaan sillä, joka ei ole niihin koskaan koskenutkaan.

Arvoisa rouva puhemies! Olisin hyvin mielelläni jatkanut yleiskeskustelua talouspolitiikasta. Mutta olen tämän verran vakava ihminen: Käsittelemme valtioneuvoston kanslian pääluokkaa 23, jossa on momentti 21, jonka nimi on Yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevan tiedonannon toimeksipano. Ja kun eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Tuppurainen viittasi siihen, syntyi salin oikealla laidalla kummallista mölinää — suoraan sanottuna — siitä, että nyt puhutaan jostakin muusta kuin tähän kuuluvasta. Se kuuluu juuri tähän pääluokkaan, [Timo Heinosen välihuuto] koska se koko tiedonanto on siellä. Pyytäisinkin pääministeriltä näkemystä siitä, mitenkä tämän tiedonannon toimeenpano on tapahtunut. Viimeisen 15 sekunnin aikana sanoisin, että kun olen tätä budjettia viikonloppuna tutkinut, niin täällä on kaksi lukua, joista olen erityisen huolestunut. Se on se 12,3 miljardia lisää velkaa ja 4,4 miljardin korkomenot. Jokainen ymmärtää, että ei tämä talous mene tasapainoon — vaikka meillä olisi hyvä kasvu, niin kuin [Puhemies koputtaa] pääministeri äsken sanoi — ilman että me teemme erillisiä toimenpiteitä, [Puhemies: Aika!] joissa myös verotuksella on osuutensa. Ei niin paljon pystytä leikkaamaan. [Puhemies koputtaa] Kyllä siinä tarvitaan myös verotoimia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä nyt opposition taholta on kritisoitu ja arvosteltu tätä työllisyyttä tai työttömyyttä, ja oppositio on kyllä siinä oikeassa. Työttömiä on liikaa, ja minä uskon, että me kaikki tässä salissa olemme tästä asiasta samaa mieltä, emmekä ole tyytyväisiä tilanteeseen. Mutta opposition puheenparressa yleensä — tai käytännössä aina — jää kertomatta se, mistä tämä kaikki johtuu: Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, korkojen nousu, talouden romahtaminen ja rakentamisen romahdus ovat iskeneet Suomeen kovemmin kuin mihinkään muuhun Euroopan maahan. Suhdanteet eivät ole samat kaikissa maissa, ja kun hallitus on uudistanut sosiaaliturvaa kannustavammaksi, yhä useampi ihminen on lähtenyt hakemaan töitä. Se tarkoittaa sitä, että työvoiman ulkopuolella olevan väen määrä on vähentynyt, ja se on hyvä asia, vaikka se tietysti näkyy ensin tilastoissa työttömyytenä. [Aino-Kaisa Pekosen välihuuto] No, nyt työttömyys ja suunta ovat kääntyneet. Työllisiä on 34 000 enemmän kuin vuosi sitten, ja työttömyyden trendi on kääntymässä laskuun. Mikä nyt on sitten, oppositio — erityisesti SDP — vastaus tähän? Veronkorotukset, jotka iskevät just niihin yrityksiin, joiden pitäisi palkata ihmisiä töihin. Ja sitten on kuultu SDP:ltä ehdotus, että pitkäaikaistyöttömät siirrettäisiin eläkkeelle, jotta he katoaisivat tilastoista. [Pia Viitanen: Lex Taipale! — Puhemies koputtaa] Minusta ei kyllä työttömän kannalta ole reilua, että hänet siivotaan tilastoihin. [Puhemies koputtaa] Häntä auttaa työpaikka, ja niitä juuri [Puhemies: Aika!] syntyy hallituksen politiikalla. [Tuula Haatainen: Työkyvyttömät!]

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri Orpo, te totesitte tuossa puheenvuorossanne, että tällä hallituskaudella on laitettu kilpailukykyä kuntoon. Mutta, pääministeri, kysyn teiltä: Kenen kustannuksella kilpailukykyä on laitettu kuntoon? Ketkä tämän maksavat? Maksajina ovat tärkeää työtä tekevät järjestöt, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, kohtaavaa työtä, auttavat vaikeassa asemassa olevia ihmisiä. Maksajina ovat lastensuojelun asiakkaat, maksajina ovat vanhukset ja paljon sairastavat henkilöt. Teidän hallituksenne on nyt näillä toimilla kasvattamassa suomalaisten hyvinvointivelkaa. Onko teillä, arvoisa pääministeri, tässä budjetissa mitään annettavaa heille, jotka ovat tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa?

Arvoisa rouva puhemies! Haluan ottaa kantaa ihmisten elinkustannuksiin tai kysyä siitä: Onko hallitus asettanut jotkut rajat sille, mitä sähkö saa maksaa tai mitä polttoaine saa maksaa, ilman että hallitus edelleenkään tekee toimia? Meillä on todellakin iso riski siihen, että ensi talven aikana sähkön hinta voi nousta ennätyskorkealle, jos tulee tyven, iso pakkasjakso. Ja meillä on todella iso riski myös siihen, että polttonesteitten hinta vielä vaan kallistuu. Tämä on omiaan myös taittamaan kasvua, jolloin mielestäni pitäisi etukäteen asettaa joku raja, jolloin hallituskin sitten toimisi. Ihan itse mietin sitä, miksi esimerkiksi bensaa halutaan verottaa paremmin kuin bittiä. Eikö vaikka digivero olisi [Puhemies koputtaa] paremmin kohdistettu kuin bensan verotuksen lisääntyminen, mitä tällä kaudella on tapahtunut?

Arvoisa puhemies! Haluan aloittaa optimismilla, joka ei ole katteetonta, koska tosiaan näitä hyviä uutisia tulee nyt taloudesta ihan päivittäin. Tämä on valtava muutos Suomen taloudessa, mikä on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt nähdään, että talous on kasvanut käytännössä jo paljon pidempään, mutta tämä muutos on kiihtynyt ja se menee erittäin hyvään suuntaan. Nämä uutiset ovat todella hienoja: työllisyystilanne paranee, investointeja ennätysmäärä, ja tosiaan tämä työmarkkinoiden käännös on ehkä se, mistä tällä hetkellä kaikkein eniten iloitsen. 34 000 työllistä enemmän kuin viime elokuussa on merkittävä määrä. Se on merkittävä määrä koteja, se on merkittävä määrä ihmisiä, isiä, äitejä ja nuoria, jotka ovat päässeet työn syrjään kiinni. Tätä me halutaan jatkaa, jotta me tehdään tämä mahdolliseksi yhä useammalle työttömälle ihmiselle ja niille nuorille, jotka haaveilevat siitä ensimmäisestä työpaikasta. Tämän eteen on tehty töitä. Eivät nämä asiat puusta putoa, vaan me ollaan laitettu kilpailukykyä kuntoon, jolla me ollaan saatu vienti vetämään, jolla me ollaan saatu investoinnit liikkeelle, jolla me ollaan saatu niitä työpaikkoja, ja se työpaikka tarkoittaa sitä parempaa ostovoimaa. Kun me ollaan huolissaan kaikki ihmisten pärjäämisestä ja vähävaraisemmista, niin se oma palkka ja oma työ on kaikkein paras ja kestävin tapa. Kun meillä on mahdollisimman monella töitä, niin silloin valtiolle syntyy verotuloja, jolloin meillä on mahdollisuus pitää huolta niistäkin, jotka eivät kykene työntekoon tai jotka eivät sitä työpaikkaa ole saaneet. Tämä on ainut tapa, näin minä ajattelen, miten hyvinvointi turvataan. No, tässä nyt on puhuttu päivä tästä julkisen talouden velkaantumisesta, ja se on kieltämättä se asia, mikä on kesken. Alun perinkin, kun hallitus aloitti, puhuimme siitä, että tämä on vähintään kahden vaalikauden urakka, mutta tämä maailma ei ole mennyt niin kuin me ajateltiin: sotia, suljettu raja, öljyn hinta tällä hetkellä, Yhdysvaltojen tempoileva politiikka ja niin edelleen, nämä kaikki ovat vaikuttaneet meidän toimintaympäristöön, ja se on kiistatonta. Siitä huolimatta Suomen talous kasvaa tällä hetkellä erittäin voimakkaasti, ja siitä pitää olla tyytyväinen. Me ollaan tehty rakenneuudistuksia, panostettu kasvutoimiin ja tehty paljon asioita, joilla tätä kasvua tuetaan. Työpaikat syntyvät yrityksiin. Ne ovat yrittäjien päätöksiä investoinneista ja palkkaamisesta. Sitä me olemme omalla työllämme pyrkineet tukemaan, jotta investointiympäristö on houkutteleva ja työntekijöiden palkkaaminen on järkevää, ja sen kynnystä alennetaan. No, miksi me ollaan tehty näitä? Vain siksi ja vain siksi, että me saataisiin suomalaisille töitä ja hyvinvointia, jotta meillä olisi varaa tulevaisuudessakin pitää huolta. Sitten edelleen, kuten olen todennut, kasvu ei yksin korjaa Suomen julkista taloutta. Sen nyt näkevät kaikki. Näinkin kovat kasvuluvut laskevat nyt jo ennusteissa tulevien vuosien alijäämätasoja, mutta ne ovat edelleen aivan liian korkeat. Siis näinkin kovat, jopa historiallisen kovat kasvuluvut, mitä tuleville vuosille valtiovarainministeriö ennustaa, eivät korjaa meidän alijäämää. Meidän julkinen sektori on kroonisesti liian kallis — meillä ei ole siihen varaa — ja kun nollakorkojen aika on takana, se tarkoittaa kasvavia korkomenoja, ja entistä suurempi osa menee siis korkojen maksuun eikä siihen, mitä me haluamme yhdessä suojata, eli hyvinvointiyhteiskuntaan. Siksi tämä velkajarrusopimus ja siitä kiinni pitäminen on aivan kaikki kaikessa — julkisen talouden tervehdyttäminen. Voi olla niin, että nyt ensi vuoden talousarvio on hallituksen toimin miinus sata miljoonaa, eli sen verran 92 miljardista, tai 350 miljoonaa heikentävä, jos siihen tulevat sitten nämä työllisyysvakuutusmaksut — okei, näin on, mutta jos te katsotte koko hallituksen toimia, niin nettosopeutus on edelleenkin noin kolme miljardia euroa ja bruttosopeutus viisi miljardia euroa. Sitä pitää arvioida. Hallituksen ohjelma on kokonaisuus, jossa toinen osuus on julkisen talouden tervehdyttäminen ja velkaantumisen hillitseminen ja toinen on se kasvu, kasvu, kasvu. Tämä ensimmäinen on nyt hoidettu. Se on kunnossa, kiitos suomalaisten yrittäjien ja yritysten. Tässä toisessa pitää tehdä töitä, ja se on meidän kaikkien vastuu. Se on meidän kaikkien vastuu. On totta, että se ei peruutuspeiliin katselemalla nyt parane, vaan eteenpäin katsomalla, ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että tässä salissa on vasemmistoliittoa ja tietenkin ”velka nyt ‑liikettä” lukuun ottamatta yhteinen näkemys siitä, että velkajarruun pitää sitoutua. Siitä ei voi lipsua. Jos siitä lipsutaan, se tarkoittaa melko varmasti, että luottoluokittajien usko Suomen taloudenhoitokykyyn heikkenee. Se tarkoittaa korkeampia korkoja, ja se tarkoittaa paljon korkeampia velanhoitomenoja. Meillä ei ole siihen varaa. Siksi tämä velkajarrusopimus on niin tärkeä, ja vetoan voimakkaasti jokaiseen eduskuntapuolueeseen, että pidetään siitä kiinni.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa tuli esille turvakotien rahoitus, ja esitettiin kysymys lapsiin kohdistuvien rikosten selvittämisestä. Voin ilokseni tosiaan kertoa, että lisäsimme tähän rikosten selvittämiseen yhteensä 2,7 miljoonaa euroa rahoitusta. Meillä on käytössä tämmöinen Barnahus-malli, joka toimii siten, että lapsen ei tarvitse kuin kerran rikoksen selvittämisvaiheessa kertoa viranomaisille tapahtumankuluista. Tämä on todella havaittu hyväksi malliksi, ja sen takia myös sen rahoitusta nyt jatketaan ja vahvistetaan ja lisätään. Olen myös erittäin iloinen siitä, että tässä haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa olemme pystyneet koko hallituskaudella jokaisessa budjetissa lisäämään turvakotien rahoitusta. Nytkin lisäämme turvakotien rahoitusta 2,6 miljoonalla eurolla, ja se tarkoittaa sitä, että tämän seurauksena jokaisella hyvinvointialueella tulee olemaan turvakoti. Saamme niin Espooseen kuin Keski-Uudellemaalle turvakodit, ja lisäksi lisäämme paikkoja saamelaisalueille ja Kainuuseen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vastaan näihin kysymyksiin, joita tänne on tullut ja joita edellisessä puheenvuorossa en ehtinyt ottaa. Ensin finanssipoliittiset säännöt ja komission toimet ja nettomenopolku: Kuten aiemminkin on sanottu, niin mikäli komissio meiltä vaatii lisätoimia, lisää säästöjä, niin me niitä teemme. Mitä ilmeisimmin oppositio sitten niitä voimakkaasti kannattaa, puheidenne perusteella. Edustaja Virta, te kysyitte suoran kysymyksen, ja vastaan siihen suoraan, mitä te peräänkuulutittekin. Kyllä, hallitus on tehnyt sellaisia päätöksiä, jotka pienentävät muun muassa valtion julkista taloutta, ja se on itse asiassa ollut meidän tarkoituksemmekin. Pelkästään valtion toimintamenoihin kohdistetut noin 750 miljoonan säästöt vaikuttavat tässä taustalla. Vaikka mietitään, että tässä ikääntyvässä yhteiskunnassa meidän hoiva- ja hoitomenot koko ajan tulevat kasvamaan, niin samaan aikaan meidän julkinen sektori on tähän tulopohjaan nähden kokonaisuudessaan liian suuri, erityisesti kun mietitään puolustukseen ja turvallisuuteen tarvittavia toimia. Edustaja Lohi käytti erittäin voimakkaan puheenvuoron yhteisöveron kevennystä vastaan. Hän kertoi, että hänellä on verkostoja yritystoimijoissa ja kaikki vastustavat sitä. Minun täytyy hieman hämmästellä, minkälaisissa verkostoissa edustaja Lohi kiertää, [Arto Satonen: Syvissä vesissä!] sillä itsekin tapaan kaiken kokoisia yrityksiä aivan jatkuvasti, ja päinvastoin siellä kiitetään tämän hallituksen linjaa. Mutta kysytään nyt sitten yrityksiltä itseltään eikä edustaja Lohen arviota. Pk-yritystutkimus tältä keväältä: Suurten yritysten investointihalukkuus 86 prosentilla nousee yhteisöveron kevennyksen myötä. Pk-yrityksistä yli 30 prosenttia sanoo, että yhteisöveron kevennys lisää investointeja. Mielestäni nämä eivät ole lainkaan huonoja prosentteja. Tämä tutkimus on tehty keväällä, kun meidän taloudesta ei vielä ollut tällaisia hyviä tietoja niin paljon kuin nyt. Edustaja Lohi, te muutamaan kertaan totesitte, että tämä on vahingollinen, vahingollinen, vahingollinen teko, alentaa veroja. En muista, että te olisitte noin painavin sanoin kritisoinut edes mitään vaikeimpia leikkauksia tässä salissa. Koen sen hieman oudoksi, että keskusta näin voimakkaasti kritisoi veronkevennyksiä. No sitten, arvoisa puhemies, mennään tähän velkaennätykseen, jota täältä vasemmalta on kuvattu. Katsotaan pelkästään tätä korkotason nousua, jota olen itse kaikissa puheenvuoroissani pyrkinyt esille tuomaan. Kun yhdistetään velkakannan kasvu ja tämä korkotason nousu, joka nyt siis edelleenkin jatkuu, niin kyllä, tämä korkoriski aktualisoitui tälle hallituskaudelle, ei edelliselle. Kun katsotaan, minkä verran korkoja edellinen hallitus maksoi versus tämä hallitus, niin ero on huikea. [Suna Kymäläisen välihuuto] Edellinen hallitus maksoi koko kaudellaan valtionlainan korkomenoja suurin piirtein saman verran kuin tämän hallituskaudella maksetaan yhdessä vuodessa. Kokonaisuudessaan tämä ero on noin 10 miljardia euroa. Ja kun sitten katsotaan sitä kokonaisvelkaa, millä edustaja Lindtmankin täällä ilkkui, että kuinka paljon sitä velkaa otetaan ja kun vähennetään siitä tämä korkoeroon liittyvä summa, niin tilanne kääntyykin toisinpäin. Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä yleisesti veronkevennysvarasta tässä tilanteessa. Vasemmiston puolelta sitä kovasti kritisoitiin. Kyllä, pidän tarpeellisena nimenomaan kasvun saavuttamiseksi sitä, että tehdään uudistuksia, parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä ja tavoitellaan veronkevennyksiä. Sen sijaan yhdeksän miljardin veromoukarit tai viiden miljardin vihamoukarit, mitä nimiä täällä nyt käytettiinkään, eivät varmasti oikeaan suuntaan vie. Arvoisa puhemies! Edustaja Kaarisalon kysymykseen: Ymmärrän, että sosiaalidemokraatteja jonkin verran hirvittää tuleva sopeutustarve sen jälkeen, mitä te olette tällä kaudella tehneet eli vastustaneet jokaista hallituksen tänne tuomaa sopeutustoimea. Eli saattaakin olla siis parempi, että ensi kaudella hallitukseen menee sellaisia puolueita, jotka pystyvät hallitusneuvotteluissa päättämään näistä vaadittavista säästöistä ja viemään tarvittavan määrän myös ensimmäiseen budjettiin. [Suna Kymäläinen: Karjalan rata epäonnistui! Ei hyvinvointialueesta sanaakaan!] Edustaja Savola, kiitos asiallisesta puheenvuorosta. Juuri mainitsemanne ongelmat ovat niitä, jotka tarvitsevat ratkaisuja. Aivan kaikki narut eivät ole hallituksen käsissä, mutta teemme parhaamme.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on vastuussa siitä, että hyvinvointialueiden rahoitus jakautuu oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue valitti vuoden 25 rahoituksesta, ja viime viikolla Vaasan hallinto-oikeus tuomitsi tässä valtiovarainministeriön ja palautti tämän rahoituksen uudelleen käsiteltäväksi ministeriöön. Tämä on vakava ennakkopäätös, jolla on vaikutuksia myös muiden tulevien valitusten osalta. Nythän arviointimenettelyssä on alueita, jotka ovat hoitaneet hyvin rahoitustaan, ja valituksia on oikeuslaitoksissa olemassa. Eikö nyt, arvoisa hallitus, kun tämä oikeudellinen tilanne on epäselvä ja näitä valituksia on tosiaan vielä lisää tulossa oikeuslaitoksilta, olisi aika tehdä johtopäätös ja pysäyttää nämä arviointimenettelyt, jotka nyt ovat käynnissä, jottei vakavampia virheitä tule? Tällä ei ole vaikutusta seuraavan vuoden talousarvioon, ja sen osalta [Puhemies koputtaa] tämä olisi oikeudellisesti ja perustuslaillisesti perusteltua.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole lunastanut lupaustaan 100 000 uudesta työllisestä, olette yhä reilusti miinuksen puolella. Eilen esitellyt työllistämistoimet sisälsivät ristiriidan. Te paikkaatte nyt laastarilla niitä syviä ongelmia, joita teidän omat aiemmat leikkaukset ovat pahentaneet. Hallitus ilmoitti panostavansa nyt palkkatuen kehittämiseen, vaikka te olette ensin itse heikentäneet palkkatukea ja kiristäneet sen ehtoja. Ministeri Marttinen, ihmettelen erityisen kovasti pitkäaikaistyöttömien palveluiden sysäämistä järjestöille tilanteessa, jossa järjestöjen resursseja on leikattu. Kaikkein huolestuttavinta on hallituksen usko siihen, että pitkäaikaistyöttömyys ratkeaa sanktioilla. Tutkimusten mukaan suojaosien palauttaminen olisi askel oikeaan työllisyyspolitiikkaan, samoin lisäpanostukset koulutukseen koulutusleikkausten sijaan.

Arvoisa puhemies! Minua kyllä huolestuttaa tuleva, kun hallituksesta sanotaan, että ainoastaan leikkauksin tulee edetä. Kahdeksan miljardia vähintään leikkauksia, mistä se tullaan ottamaan? Sotesta, koulutuksesta, tutkimuksesta. Tämä ei valitettavasti ole se tie, jolla Suomi pärjää, mutta ilmeisesti ainakin kokoomuksen suulla se on se ”oikea” keino. No, asiantuntijathan eivät tätä tue. On suorastaan populismia olla jättämättä verot tästä keskustelusta pois, kuten hallitus on nyt tehnyt ja madaltanut yhteisöveroa ja aiheuttanut ison loven valtiontalouteen, joka sitten tullaan jostain muusta leikkaamaan tai korjaamaan verotuksella. Ei kovin vastuullista toimintaa. Täällä myös ilmastokriisi jätettiin täysin mainitsematta puheenvuoroissa hallituksen suunnalta. Kuitenkin tiedämme, että planetaariset rajat on jo pitkälti ylitetty, ja tämä tulee myös kalliiksi. Lyhytnäköistä politiikkaa kyllä riittää. [Puhemies koputtaa] Aikovatko hallituspuolueet [Puhemies: Aika!] siis todellakin leikata koulutuksesta ja tutkimuksesta, jos vielä jatkatte hallitusvastuussa tulevaisuudessa?

Arvoisa rouva puhemies! Talous on viimein kääntynyt nousuun, niin kuin tässä on tänään kuultu. Suomeen sataa investointeja, teollisuuden tilauskirjat täyttyvät, ja jopa kotimainen kulutus on kääntynyt nousuun. Tämän päivän uutiset vielä lisäksi kertoivat siitä, että työllisyys on alkanut vuoden takaisesta kasvamaan, ja työttömyyskin laskee. Tämä on erityisen hieno seikka, kun tiedostamme sen, että työvoiman määrä on myös kasvanut, eli on enemmän väkeä, kun tästä tempputyöllistämisestä on pyritty pääsemään eroon, eli nämä hallituksen toimet ovat viimenään alkaneet purra. Tätä taustaa vasten on kyllä tavallaan surullista ja vastenmielistä kuunnella, kun täällä yhä vieläkin korostetaan niitä asioita, jotka ihan vielä eivät ole kääntyneet parempaan suuntaan. Mielestäni suomalaiset kaipasivat positiivisempaa viestiä: ”Pois voihke ja itkun hyrske, käy työhön ja toimintaan!” Näin J. H. Erkkokin aikanaan runoili. Tämä sinne oppositioon vinkiksi.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomen talous on kääntynyt kasvuun. Nyt meidän pitää varmistaa, että siitä tulee pysyvää. Orpon hallitus on vahvistanut merkittävästi Suomen kilpailukykyä, parantanut yrittämisen ja työnteon edellytyksiä ja houkutellut investointeja Suomeen. Kysynkin SDP:ltä: haluatteko jatkaa tätä kilpailukykyä vahvistavaa linjaa vai peruuttaa sen? Yritysten täyttyvät tilauskirjat ja Suomeen tulevat investoinnit ovat todella hyviä uutisia. Niillä syntyy työpaikkoja, verotuloja, parempaa ostovoimaa suomalaisille, ja juuri kasvulla me rahoitamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Siksi nyt tarvitaan pitkäjänteistä kasvupolitiikkaa eikä SDP:n esittämiä veronkorotuksia ja päätöksiä, jotka heikentävät työnteon, yrittämisen [Puhemies koputtaa] ja investointien kannustuksia.

Arvoisa rouva puhemies! Istun velkajarrutyöryhmässä, ja yhdessä sitouduimme siihen, että taloutta sopeutetaan. Siksi minusta se pettäminen, minkä teidän hallituksenne nyt teki, että otattekin lisää velkaa, näytätte tällaista esimerkkiä, voi olla kohtalokas Suomen tulevaisuudelle. Voi olla, että muutkaan eivät siihen enää pysty sitoutumaan, jos hallitus ei sitoudu siihen, mitä ollaan tehty. Toinen asia, missä minun mielestäni on iso virhe, on se, että ylimielisyydellänne ette tunnu ymmärtävän lainkaan, mitä siellä kentällä tapahtuu. Ei siellä ole sellainen riemuhehkutus nyt päällä. Siellä mietitään, pääseekö kauppaan, riittävätkö rahat ostoksiin, riittävätkö rahat polttoaineisiin tai lääkkeisiin. Siellä vanhukset miettivät, kun palvelut on viety, miten meidän tulevaisuudessa käy. Haluaisin, että myös hallitus osoittaisi ymmärrystä ja toivoa, ei ylimielisyyttä.

Arvoisa rouva puhemies! Signaaleja on monenlaisia. Tänään myös KEHA-keskus julkaisi työllisyysluvut, jotka on kerätty TE-alueilta. Ne kertovat vähän toisenlaista: 18 500 työtöntä on tullut vuoteen lisää, 14 200 pitkäaikaistyötöntä, ja alle 25-vuotiaita on 40 000 työttömänä. Niitäkin on 3 900 lisää. Samaan aikaan hyvinvointialueilla on yt:t ja järjestöiltä leikataan. Kuntatalous on ihmeissään. Esimerkiksi Joensuun kaupunki maksaa tänä vuonna seitsemän miljoonaa lisää sakkomaksuja tähän työttömyyden laskuun, kaksi miljoonaa lisää perustoimeentuloa, ja samalla sitten hallituksen vuoden 27 budjettiesitys heikentää kuntataloutta 150 miljoonaa. Mitä se tarkoittaa? Jälleen uusi sopeutusrumba kunnissa käyntiin, just kun edellinen saatiin. Ja tiedätte, mistä se leikataan: se leikataan sieltä koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta ja kulttuuri- ja liikuntapalveluista.

Arvoisa puhemies! Suomen talous on nyt kehittynyt odotettua vahvemmin. Teollisuuden uudet tilaukset ovat kasvaneet liki 70 prosenttia vuoden takaisesta. Bkt:n arvioidaan kasvavan tänä vuonna 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Kasvu on Euroopan mittapuulla ripeää. Hallituksen pitkäjänteinen työ talouden perustusten vahvistamiseksi alkaa purra. Myös työllisyydessä on juuri tänään nähty myönteistä kehitystä. Tilastokeskuksen julkaisemien tietojen mukaan työllisiä on 34 000 enemmän kuin viime vuonna. Näistä pitää iloita, ja tällä nimenomaan, hyvät edustajakollegat, pitää luoda tulevaisuudenuskoa niin yrityksille kuin kotitalouksillekin sekä suomalaiselle työntekijälle. Vain sinnikkäällä yrittämisellä saavutamme tuloksia. Sosialismi ei ole ratkaisu. Alijäämä on edelleen suuri. Puolustusmenot, valtionlainojen korkomenot sekä sotemenot kasvavat merkittävästi. Sopeutuksia ja rakenteellisia uudistuksia [Puhemies koputtaa] tarvitaan edelleen.

Arvoisa rouva puhemies! Oppositiolle sanon, että te pelaatte kyllä kaksilla korteilla. Kolme vuotta olette vastustaneet käytännössä kaikkia hallituksen esittämiä säästötoimia, ja nyt te arvostelette hallitusta siitä, että ensi vuoden budjettiin ei budjettiriihessä päätetty uusista julkista taloutta vahvistavista toimista. [Antti Lindtmanin välihuuto] Kuitenkin ensi vuonna julkinen talous vahvistuu hallituksen aikaisemmin tekemillä uusilla säästöpäätöksillä noin miljardilla, ja veikkaanpa, että tulemme pitkin syksyä näkemään, että näitäkin päätöksiä te lähes kaikkia vastustatte. Sitten lopuksi edustaja Lohi sanoi, että moni asia tällä hetkellä menee hyvään suuntaan, ja näinhän se on, mutta samanaikaisesti keskusta, demarit ja muut vaativat suunnanmuutosta. Onko tässä tilanteessa todella järkeä vaatia suunnanmuutosta, kun suunta näyttää olevan hyvä?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä viimeinen budjetti kuvaa tarkasti hallituksen arvomaailmaa. Siinä missä yhteisöveroalennukseen uppoaa yli 800 miljoonaa euroa valtion kassasta, samalla nostetaan sotepalveluiden asiakasmaksujen enimmäismääriä ja leikataan järjestökenttää henkihieveriin. Nuoret, sairaat, vammaiset sekä muut tukea tarvitsevat ihmiset maksavat hyvinvoinnillaan nämä suuryrityksille kohdistuvat veronalennukset. Annan esimerkkejä: vammaisperheiden tuetut lomat loppuvat, nuorten mielenterveystyö vähenee, riippuvuuksista kärsivien ja heidän läheistensä tuki vähenee, vaikeassa tilanteessa olevien nuorten jalkautuva työ supistuu. Hyvä hallitus, kysynkin teiltä: miksi apua ja tukea tarvitsevat ihmiset joutuvat jatkuvasti joustamaan, jotta suuryrityksille ja hyvätuloisille riittää enemmän jaettavaa?

Arvoisa puhemies! On tietenkin hienoa, että työllisyystilanne on vähän parantunut, mutta meillä on yhä yli 200 000, pitkälti yli 200 000, työtöntä. Pitkittyneen työttömyyden seuraukset näkyvät perheissä, ne näkyvät lasten elämässä pitkälle tulevaisuuteen. Hallituksen sosiaaliturvaleikkausten yhteisvaikutukset taas kasautuvat myös erityisesti lapsiperheille, yksinhuoltajille ja yksin asuville. Hallituksen toimien muodossa meille on tullut 26 000 uutta köyhää lasta tähän maahan. Hallituksen veroalet taas ovat syventäneet tuloeroja. Eikö teistä tämä maa jakaannu ihan liikaa jo ilman tällaisia lisääviä toimia? Velka ei tällä budjetilla vähene. Yhteisöveroaleen näyttää olevan varaa, mutta heikoimpien palveluista, kuten järjestöiltä, ollaan valmiita leikkaamaan. Ministeri Rydman, SOSTEn kyselyssä järjestöt kertovat, että kolmanneksella on irtisanomisia, kolmannes on lopettanut kokonaisia toimintamuotoja [Puhemies koputtaa] ja yli puolet on joutunut supistamaan toimintamuotoja, siis muuta kuin hallintoa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän meidän aikamme iso ongelma on todella tuo valtion velkaantuminen. Sitä on yritetty hoitaa, mutta pitäisikö meidän ruveta kotimaassa tekemään semmoisia toimenpiteitä, jotka aidosti taloutta elvyttävät vielä lisää? Meillä on energian hinta maailman kalleinta tällä hetkellä, ja hintahan nousee. Tämän päivän sähkön hintamaksimi on yli 40 senttiä plus verot plus siirtomaksut — aivan järkyttävää. Ja nyt kun tehtiin vielä sopimus, että yksi Olkiluoto myytiin amerikkalaisille yhtiöille, ja meillä on ensi talvena... Sähkön hintaennätys on 2 euroa 35 senttiä sisältäen alvin, se menee ensi talvena rikki. Eihän tämä näin voi olla. Meidän pitää ruveta tekemään nyt aitoa politiikkaa, että kotimainen isokin teollisuus elpyy. Tällä hetkellä metsäteollisuus purkaa laitoksia, sellutehtaita lakkautetaan, sahoja lakkautetaan, metsäomaisuutta myydään ulos, isoja yrityksiä menee Suomesta ulos. Meistä on tulossa tytäryhtiöyhteiskunta, kun ei kannata tämä iso teollisuus enää ollenkaan ja kotimaista energiaa väheksytään. Turve pitää saada takaisin, että ne puut menevät sinne sahalle ja sellutehtaalle. Tällä menolla Suomi kuihtuu. Käykää katsomassa tätä meidän ilmastopolitiikan tuhoa. Valtavat kustannukset, [Puhemies koputtaa] eikä mitään hyötyä. Me emme voi Välimeren maiden lämpöä muuttaa minnekään. [Puhemies koputtaa] Vaikka sinne muuttaisimme asumaan, niin edelleen [Puhemies: Aika!] siellä on kuumaa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen, se, mikä erottaa meitä ja teitä veropolitiikassa, on se, että meidän painopisteemme on aidosti pieni‑ ja keskituloiset, teidän painopisteenne on suurituloiset, ministereiden tuloluokka. [Perussuomalaisten ryhmästä: Höpö höpö!] 5 000 euroa vuodessa puhtaana käteen samalla, kun te opettajaa tai hoitajaa vielä erityisesti rankaisette, mikäli kuuluu esimerkiksi ammattiliittoon, tekemällä erityisen veronkiristyksen sinne ainoana ryhmänä, jolta kielletään tulonhankkimiskustannukset. Tässä on se ero. Tänäkin syksynä, Heinonen, tulette näkemään, että on mahdollista tehdä reilumpi vaihtoehto, jossa tavalliselle palkansaajalle jää enemmän käteen. Mutta varsinaisesti, kun puheenvuoron mahdollisuus tuli, työministeri Marttiselle, jolla oli erilaisia arvioita edellisestä hallituksesta ja nykyisestä hallituksesta: Hän työllisyyden osalta unohti vain yhden ainoan asian. Edellisen hallituksen saldo taisi olla lähes 100 000 työllistä lisää, ja työllisyystavoite ylittyi. [Puhemies koputtaa] Tämän hallituksen työllisyystavoitteeseen [Puhemies koputtaa] on matkaa 150 000 työllistä. [Puhemies: Aika!] Nyt on 50 000 tähän mennessä menetetty. [Perussuomalaisten ryhmästä: Entä ne työtunnit?] Sen te unohditte.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä nykyinen positiivinen muutos nimenomaan tässä maailmantilanteessa selittyy vain sillä, että hallituksen toimet ovat nyt nimenomaisesti alkaneet purra. Tässä tilanteessa, kun katsoo vasemmisto-oppositiota, ei voi todeta kuin että happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista — vai pitäisikö sanoa enemmänkin, että ”sanoi Lindtman”? Kun teitä kuuntelee, niin tuntuu sille, että te ette osaa iloita, ette sitten yhtään, siitä, että vihdoin talous on lähtenyt nousuun ja nyt työllisyys on lähtenyt nousuun. [Pia Lohikosken välihuuto] Edustaja Tuppurainen kysyi, miten tämä tulee näkymään ja näkyy tavallisten kansalaisten arjessa. No, näkyisikö se vaikkapa työpaikkoina? Näkyisikö se esimerkiksi ostovoiman kasvuna? Näkyisikö se siellä perheissä? Kun ostovoima nousee, niin perheillä on enemmän rahaa ynnä muuta. Joten toivon todella, että vasemmisto-oppositio vihdoin [Puhemies koputtaa] pistäisi isänmaan ja suomalaisten asiat heidän oman etunsa [Puhemies: Aika!] edelle. — Kiitos. [Suna Kymäläinen: Voi hyvänen aika!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman, minua hymyilytti aamulla, kun katsoin uutisia. Ne kertoivat työllisten määrän nousseen, työttömien määrän laskeneen, työllisyydessä tapahtuneen myönteisen käänteen ja niin poispäin. Näyttää siltä, edustaja Lindtman, että vähän ovat nämä Orpon marjat teille happamia. Nyt täällä kinataan siitä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, kun te, edustaja Lindtman ja SDP, nyt esitätte, että ensi vaalikaudella pitää työntekijöiden, yritysten ja suomalaisten kotitalouksien verotusta kiristää viisi miljardia. Te siis haluatte leikata suomalaisten työntekijöiden tuloja. Jos käyttäisin samaa kieltä kuin teidän edustaja Razmyar, niin voisin todeta, että SDP näyttää vihaavan suomalaista työtä. [Vasemmalta: Ohhoh! — Suna Kymäläisen välihuuto] Nyt kysyn valtiovarainministeri Purralta: jos oikeasti sosiaalidemokraatit valtaan pääsevät ja lyövät tällaisella viiden miljardin veromoukarilla suomalaisia työntekijöitä ja yrityksiä, miten se vaikuttaa tämän maan työllisyyteen ja talouteen? [Antti Lindtman pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa rouva puhemies! Te, valtiovarainministeri Purra, sanoitte, että ensi vuoden budjetissa on mittavasti kasvua tukevia investointeja ja erityisesti itäinen Suomi korostuu. Mainitsitte esimerkkeinä Ylämyllyn liittymän ja Karjalan radan. Haluaisinkin nyt kuulla ministeri Ranteelta tarkennuksen, kun olen itse laskenut, että Karjalan rataan piti tulla 215 miljoonaa tällä hallituskaudella — se lukee hallitusohjelmassa — mutta ensi vuosi mukaan lukien se tulee olemaan 110 miljoonaa yhteensä. Eli missä on 115 miljoonaa euroa Karjalan radasta? Muutenkin kieltämättä odotimme itäisessä Suomessa tältä budjetilta todella paljon muutakin kuin sitä, että saamme joitakin samoja etuja kuin mitä muu Suomi on saanut. Tässä on juuri toisteltu, [Puhemies koputtaa] että raja on kuitenkin 1 300 kilometriä, [Puhemies koputtaa] ja se raja on siellä itäisen Suomen puolella.

Arvoisa puhemies! Ministeri Purra, viitaten aikaisempaan puheenvuoroonne on kyllä hullunkurista se, että tämä hallitus ei ole yhtä mieltä edes siitä, kuinka paljon on sopeutettu, kun kokoomus jankkaa tästä kymmenestä miljardista ja te puhutte rapiasta neljästä. Te jäätte historiaan ministerinä, jonka kaudella Suomi velkaantui kaikista eniten ja työttömyys kasvoi Euroopan suurimmaksi — matkaa tavoitteeseenne on nyt 150 000 työpaikkaa. Viimeisenä vuonna heikennätte julkista taloutta entisestään. En ole lainkaan varma, oletteko juuri te oikea henkilö parjaamaan oppositiota saamattomuudesta tai pääministeri parjaamaan velkapolitiikasta. VM on juuri varoittanut, että Suomen asema EU:n alijäämämenettelyssä uhkaa eskaloitua, ja te tiedätte varmasti, että Tanskassa yhteisövero on 22 ja Saksassa 30 prosenttia. Jätätte vuodelle 28 järkyttävän sopeutustarpeen. Kysyn teiltä: oliko tämä tietoinen ratkaisu vai vahinko?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin, kun tässä oli puhetta sosiaalihuoltolain uudistamisesta: Tämä hallitushan uudistaa sekä sosiaalihuoltolain että lastensuojelulain. Nämä ovat erittäin tarpeellisia uudistuksia nimenomaisesti näiden asiakkaiden kannalta, koska näiden kahden lain välinen rajapinta on ollut varsin epäselvä, ja se on johtanut siihen, että lapsia on epätarkoituksenmukaisten palveluiden piirissä sen sijaan, että he olisivat siellä, mistä he saavat sen oikean, tarvittavan avun. Se säästövaikutus, joka näillä saavutetaan, perustuu ennen kaikkea siihen, että tässä karsitaan byrokratiasta, tarpeettomista kirjaamisvelvoitteista. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijällä saattaa mennä päivittäisestä työajasta jopa puolet erilaisten kirjaamisvelvoitteiden täyttämiseen, ja kun karsimme näitä byrokraattisia velvoitteita, saamme ohjattua työntekijöitä sen oikean, varsinaisen työn piiriin. Päinvastoin kuin täällä esitettiin, tämä nimenomaan parantaa lasten asemaa asiakkaina sosiaalihuollon ja sitten vaikeammissa tapauksissa lastensuojelun parissa. No, sitten nousivat keskusteluun jälleen kerran järjestöt: Tämä hallitus on jo tähän mennessä leikannut sitä järjestöjen vuosittaista avustustasoa yli sadalla miljoonalla eurolla siitä, missä se oli tämän vaalikauden alkupuolella, ja kyllä, se ei ole käytännössä osunut kohtaavaan työhön. Tämä ei ole mikään ministeri Rydmanin keksintö, vaan se on STEAn virkamiesten oma arvio, että vaikka näin paljon, neljäsosa ja enemmänkin, on jo leikattu pois, niin se ei ole varsinaisesti kohtaavaan työhön osunut. [Suna Kymäläinen: Ei hyvänen aika!] Se kuvastaa erinomaisen hyvin sitä, miten löysäkätisesti tätä poliitikoille niin rakasta järjestörahoitusta on jaettu. No, nyt tulee lisäleikkauksia, ja hallitus on kriteereissään, joilla avustuksia jaetaan, nimenomaan lähtenyt siitä, että painopisteenä on konkreettinen, kohtaava työ, ja se on nostettu nyt jopa asetuksen tasolle. [Puhemies koputtaa] Jos oppositio todella on huolissaan siitä konkreettisesta, kohtaavasta työstä, niin silloin varmaankin pitäisi olla tyytyväinen niihin hallituksen linjauksiin, joita tässä on tehty. — Eikö ministeri Marttisella ollut kolme minuuttia myöskin? No, ehkä saan vähän jatkoa kuitenkin vielä tämän toteamiseksi, että nythän tämä hallitus, päinvastoin kuin täällä puheenvuoroissa todettiin, ei ole tehnyt vielä minkään näköistä ratkaisua siitä, miten nämä järjestöjen rahat ensi vuodelle jakautuvat, vaan se päätös tulee vasta myöhemmin. Järjestöillä on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten ne leikkaukset kohdentuvat, koska, kuten olemme järjestöille ilmoittaneet, mikäli he laativat uskottavat suunnitelmat hallinnon karsimiseksi ja yhdistymiseksi saman alan toimijoiden kanssa — siellä on nimittäin todella paljon päällekkäisyyttä — niin silloin sitä määrärahaleikkausta pystyy välttämään. [Puhemies koputtaa] Sitten taas jos järjestöt kohdistavat kuitenkin ne leikkauksensa jonnekin muualle kuin siihen varsinaiseen työhön, niin se todistaa juuri siitä, mistä tämä hallitus on näiden järjestöjen kohdalla usein varsin kriittisesti puhunut.

Kiitoksia paljon, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lindtman totesi puheessaan jotenkin niin, että viittasi hallitukseen ja siihen, että hallitus olisi istunut hanskojensa päällä. No, nyt kun täällä on muisteltu vanhoja, niin, edustaja Lindtman, muistellaanpa pikkuisen vanhoja, sitä, miten taas vastaavasti teidän aikana Marinin hallituksessa te asetitte vain laajasti erilaisia työryhmiä, jotka eivät kyenneet tekemään minkään kaltaisia rakenneuudistuksia tai työllisyysuudistuksia, mutta samaan aikaan kyllä lisättiin voimakkaasti menoja ja kiristettiin verotusta. Me taas vastaavasti olemme tehneet laajasti kymmeniä erilaisia uudistuksia meidän työmarkkinoille ja verotukseen, ja on sujuvoitettu myös luvitusta — on tehty niitä uudistuksia, mitä taas muissa Pohjoismaissa on vuosikymmenten aikana kaikkinensa tehty. Tämä on, rouva puhemies, se keskeinen ero näiden kahden hallituksen välillä. Te samoin tiedätte, edustaja Lindtman, että kyllä, vuoden 22 loppupuolella työllisyys kääntyi siis laskuun — kääntyi laskuun. Oliko niin, että tuolloin maata hallitsi Marinin vasemmistohallitus? Kyllä näin vastaavasti oli. No, oliko tämä työllisyyden kääntyminen laskuun sitten täysin Marinin hallituksen vikaa? En usko siihen. On varmasti myös niin, että myös suhdanne on vaikuttanut asiaan. Toivon myös, että tässä katsomme näitä faktoja reilusti kaikkinensa silmiin. Nyt me näemme, rouva puhemies, että viimein talous on kasvanut vahvasti, investoinnit ovat lähteneet vahvaan kasvuun, kuluttajan luottamus on korkeimmillaan moneen vuoteen ja nyt viimein tämä luottamus on välittymässä myös työmarkkinoille. Ja kyllä, uusimpien lukujen valossa näyttää siltä, että meidän työmarkkina on elpymässä. 34 000 työllisen lisäys kuukauden aikana verrattuna aikaisempaan vuoteen on, hyvät edustajat, aika suuri määrä. Se on ollut jopa yllättävää meille ministeriössä, että työmarkkinoilla tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, mutta on selvää ja on ollut vain ajan kysymys, milloin tämä vahva talouskasvu, joka on liikkeellä, välittyy työmarkkinoille. Nämä henkilöt ovat isiä, äitejä, nuoria henkilöitä, jo pitkään työuralla olleita, ja iloitsen jokaisesta, joka on nyt päässyt vastaavasti työmarkkinoille, ja toivon todella, että tämä vahva kehitys jatkuu eteenpäin. Rouva puhemies! Loppuun minun täytyy todeta, että minusta tuntuu, edustaja Lindtman, että teitä hieman huolestuttaa. Teitä huolestuttaa se, että tämä vahva talouskasvu, joka on lähtenyt liikkeelle ja joka on laajentunut jo investointeihin ja nyt myös työmarkkinoille, tuo myös niitä hyviä vaikutuksia, mitä maan hallitus on sanonut. Voi myös hyvin olla niin, että ensi keväänä tilanne työmarkkinoilla on vielä täysin erilainen kuin se on tällä hetkellä. [Puhemies koputtaa] Jos näin käy, niin se on voitto Suomelle ja se on voitto meille kaikille.

Arvoisa puhemies! Oliko Suomessa 2000-luvun alussa liian korkea verotus? Vastaus on, että ei ollut. Hallitus haluaa nyt kaikesta perustellusta kritiikistä huolimatta vielä tähän päälle tämän suuryritysten veronalennuksen, jonka kustannus on lähes miljardin. Mutta millä hinnalla tämä kokonaisveroasteen romahdus tehdään? Sillä hinnalla, että Suomessa eriarvoisuus kasvaa, sillä hinnalla, että sotesta leikataan satoja miljoonia ja sairastuneet joutuvat maksamaan näitä Rydmanin hintoja, [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] sillä hinnalla, että meillä on köyhyyskriisi ja lisää lapsia joutuu kasvamaan köyhyydessä. Tämä on arvovalinta, ja tämä on siis oikeiston mielestä ok. Toki myös sillä hinnalla, että valtiontalous on vaikeuksissa ja muut ryhmät kipuilevat nyt tämän velkajarrun kanssa, johon ei kukaan kuitenkaan näytä enää oikein uskovan. Ministeri Purra, onko tässä tilanteessa [Puhemies koputtaa] teistä varaa kokonaisveroasteen laskuun?

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on peloteltu veromoukarilla mutta oltu hipihiljaa leikkausmoukarista, vaikka kansantalouden näkökulmasta sekä isojen veronkorotusten että leikkausten välittömät vaikutukset ovat samansuuntaisia, eli ne molemmat hyydyttävät kansantaloutta. Tärkeä ero on kuitenkin se, että kun elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, niin aika merkittävä osa valtion menoista liittyy enemmän tai vähemmän suoraan sellaisiin palveluihin tai turvaan, jotka hyödyttävät ja tukevat ja auttavat yhteiskunnan kaikkein heikoimpia ja köyhimpiä. Sen sijaan, jos veroja korotetaan, on mahdollista korottaa myös ja erityisesti haittaveroja. Jos vihreät saavat päättää, niin paljon mieluummin korotamme ympäristöveroja kuin leikkaamme köyhimmiltä, ja kun pääministeri Orpo kantoi huolta siitä, että maksetaan reilusti veroja, niin maksetaan nyt ennemmin reilusti veroja kuin leikataan suomalaisilta epäreilusti.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan, kyllä kaukaisilta kuulostavat nyt ne viime vaalien alla kuullut puheet, jolloin nykyinen pääministeripuolue kokoomus kampanjoi sillä, että nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen, tai kun nykyinen valtiovarainministeripuolue perussuomalaiset kampanjoi lupauksella saada polttoaineiden hinnat kuriin. [Keskustan ryhmästä: Euron bensa!] Kun tämä hallitus sitten aloitti, niin se lupasi suomalaisille enemmän työtä ja vähemmän velkaa, ja kun tämä hallitus ensi keväänä lopettaa, Suomi saa perinnöksi enemmän työttömyyttä ja enemmän velkaa. Puhemies! Hallitus esittää nyt siis budjettia, joka ei vahvista vaan heikentää julkista taloutta entisestään. Ymmärrätte ministeriaitiossa varmasti itsekin, miten erikoiselta tämä ratkaisu kuulostaa tilanteessa, jossa olemme juuri päässeet yhteisesti sopuun velkajarrusta. Pääministeri Orpo, yhteistyötä tarvitaan, ja keskusta on siihen valmis, mutta on pakko kysyä: onko hallitus vielä sitoutunut velkajarruun?

Arvoisa puhemies! Tuossa kun pääministeriä ja valtiovarainministeriä kuuntelin, te kuulostitte vähän siltä, että kiihdytte siellä aitiossa samaan tahtiin kuin tämä Suomen velkaantuminen tässä teidän kaudellanne on pahentunut. Moni on iloinnut täällä näistä hyvistä uutisista niin taloudessa kuin työllisyydessä, ja se on todella hieno juttu. Sitten kun on sanottu, että toivottavasti jatketaan samalla tiellä, niin uskallan kuitenkin sanoa, että ehkä pitäisi kuitenkin hieman tahtia kiristää, koska jos tällä tiellä jatkamme, niin valtiovarainministeriön mukaan hallitus saavuttaa lähtötilanteensa työllisyydessä vuonna 29, siis lähtötilanteensa. Se, että hallitus saavuttaisi tämän oman tavoitteensa 100 000 lisätyöllisestä, taitaa tällä tiellä olla siellä seuraavan vuosikymmenen puolella. Ei taida olla työttömillä aikaa odotella, että tämän hallituksen politiikalla kymmenen vuoden päästä päästäisiin tavoitteisiin. Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten tähän velkaantumiseen, niin totean kyllä, että se edellinen hallitus, jota te arvostelitte, on ollut ihan todellinen harjoittelija tässä velkaantumisessa. Te olette kyllä ammattilaisia. [Puhemies koputtaa] Ei kukaan koskaan aikaisemmin näin paljon ole velkaa kuitannut tulevien sukupolvien piikkiin.

Arvoisa puhemies! Tärkeintähän on turvallisuus, terveydenhuolto ja yleensä elämisen edellytykset. Elämisen edellytyksiä on myös polttoaineiden hinta, ja onneksi nyt verotusta alennetaan. Ja tosiaan myös se jakeluvelvoitteen alentaminen olisi varmasti aika järkevä teko, ettei tähän ilmastonsuojeluun liian paljon mennä, niin että suomalaiset siinä kärsivät. Kehitysyhteistyöstä ulkomaille on karsittu, se on ollut äärettömän hyvä asia. Ja onneksi verokarhu ei enää pure niin kovasti duunaria. Nimittäin nyt alkavat purra nämä verojen alennukset palkansaajille, ne tosiaan alkavat purra. Duunareille jää enemmän käteen, perheet saavat enemmän käyttöön rahaa ja voivat ostaa omalla rahalla enemmän. Ei mene veroja niin paljon. Se on hirveän järkevä teko. Yrittäjät ovat mielissään näistä YEL-muutoksista ja myös siitä, että tämä hallitus on yrittäjämyönteinen, mutta yrittäjät miettivät sitä, että jos seuraava hallitus ei olekaan yrittäjämyönteinen. Osa on sanonut suoraan, että he jopa harkitsevat yrityksen muuttamista ulkomaille, jos seuraava hallitus ei ole niin yrittäjämyönteinen, ja se jos mikä on vakava asia. [Puhemies koputtaa] Meidän pitää saada pysymään yritykset täällä Suomessa.

Arvoisa rouva puhemies! Talous on myös psykologiaa mitä suurimmassa määrin. Näillä verotuspuheilla ei kannata nyt pelottaa pois sitä hyvää virettä, mikä selvästi talousuutisissa päivittäin, myös tänään, on näkynyt. Älkää pelotelko kansalaisia ja yrittäjiä. Se verotuspuhe on äärimmäisen kovaa, kun sitä katsotaan pienen yrittäjän näkökulmasta, joka työllistää, tekee pitkää päivää, pistää itsensä likoon, perheensä likoon ja säästönsä likoon ja luottaa, että se työ kantaa. Puolustusteollisuudesta, puolustuskuluista on puhuttu paljon, ja se näkyy myös tässä budjettikirjassa. Maailmantilanne on se mikä on, ja lisäyksiä on talousarvioon sen vuoksi pakko tehdä. Mutta siellä on myös se toinen puoli, joka liittyy puolustusteollisuuden lisääntyviin työpaikkoihin, korkean osaamisen insinöörityöpaikkoihin. Puolustusteollisuus kasvaa tällä hetkellä nopeasti. Kysyn sieltä ministeriaitiosta: miten voimme vielä lisätä vauhtia puolustusteollisuuden kasvulle?

Arvoisa puhemies! Talousarvioon sisältyvä yhteisöveron alennus syö uskottavuutta sekä hallituksen talouspolitiikalta että julkisen talouden kestävyydeltä. Veroale heikentää valtion tulopohjaa lähes miljardilla ja lisää velkaantumista. Suomella ei todellakaan ole tähän varaa. Yhteisöveroalen kasvua hyödyttävään vaikutukseen ei monikaan usko, mutta varmaa on, että alijäämä kasvaa sen vuoksi tulevina vuosina. Jos ja kun, toivottavasti, me haluamme pitää Suomen hyvinvointivaltiona, joka huolehtii sen ikääntyvästä väestöstä, niin ei tämmöisiin holtittomiin veronalennuksiin yksinkertaisesti ole varaa. Moni suomalainen kysyy nyt aivan ymmärrettävästi, että miten rahat olivat silloin loppu, kun köyhiltä leikattiin, ja miten sitä rahaa nyt yllättäen taas onkin, kun pitäisi saada hyvätuloisille ja pankeille uusi veroale. Mutta, hyvät ystävät, valta on lopulta tällä salilla. Me voimme vielä päättää, että tätä yhteisöveroalea ei tehdä, ja veroalea ei sitten tarvitse seuraavan hallituksen perua, jos sitä ei ensinkään tehdä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, te syytätte muita velkaantumisesta, mutta tosiasia on se, että teidän hallituksenne saldona on ennätysmäinen velkavuori, unohtamatta tietenkään sitä inhimillistä ja luontovelkaa, joka perintönänne tälle maalle jää. Ministeri Purra moitti täällä vihreitä hallituksen sopeutustoimien vastustamisesta. On paikallaan muistuttaa ministeriä, että olemme vihreiden vaihtoehtobudjetissa joka vuosi esittäneet vaihtoehdon, joka vahvistaa julkista taloutta samassa mittaluokassa tai jopa enemmän kuin hallitus. Kyse on arvovalinnoista, ja kyllä olemme vastustaneet leikkauksia koulutuksesta, lapsilta, nuorilta, järjestöiltä, luonnolta, mutta olemme vastustaneet myös hövelejä veronalennuksia, joilla on kasvatettu eriarvoisuutta ja kytketty Suomea entistä tiiviimmin kiinni fossiilidiktatuureihin. Edustaja Vigelius täällä aikaisemmin kuvasi veroja rangaistukseksi, ja tällä logiikalla kai myös leikkaukset ovat rangaistuksia, joten minä kysyn teiltä: miksi te haluatte rankaista lapsia, nuoria, köyhiä ja kipeitä?

Kunnioitettu puhemies! Kun katsotaan tätä talouden kehityksen pitkää linjaa, niin kesän aikana julkaistut tilastopäivitykset osoittavat sen, että tuotanto on kasvanut yhtäjaksoisesti vuoden 24 alusta. Eli siis tämän hallituksen jokainen budjetti on kasvattanut tuotantoa, ja ennen kaikkea tänä vuonna talouskasvu on nopeutunut. Meillä bkt kasvaa, inflaatio on hidastunut, kuluttajaluottamus on palautunut, ennen kaikkea työllisyys kohenee. Yhteiskuntaan tehdään enemmän työtunteja. Yksityiset investoinnit ovat lähdössä liikkeelle. Matkailun hyvä kehitys jatkuu Lapissa ja muuallakin Suomessa. Meillä on vahva vientikasvu menossa kaiken aikaa. Jos katsotaan sähköä: kulutuksen osalta 100 gigawattia liittymiskyselyitä mutta samaan aikaan 400 gigawattia tuotantoon liittymiskyselyitä ja 30 gigawattia akkuihin. Kansalaisten ostovoima on se keskeinen, mitä pitää pitää yllä. Sen takia hallitus kasvattaakin pieni- ja keskituloisten osalta työtulovähennystä. Polttonesteitten hinta puhuttaa kansalaisia paljon. [Puhemies koputtaa] Jakeluvelvoitteen lasku väliaikaisestikin voisi olla hyvä tie.

Arvoisa puhemies! Jos hiukan tätä kohinaa oppositiosta otetaan pois ja mietitään sitä isoa kuvaa ja nyt katsotaan, mitä tämä hallitus on saanut aikaiseksi: Ensinnäkin työmarkkinareformit, joita ei ollut 20—30 vuoteen Suomessa tehty. [Aki Lindén: 50 miljardia lisää velkaa!] Yli puolellatoista miljardilla veronalennuksia työntekijöille painottuen pieni- ja keskituloiseen. Ilmeisesti investointiympäristökin on tällä hetkellä kunnossa, koska historiallisesti tällä hetkellä tulee investointeja. Olemme panostaneet turvallisuuteen, ja laitamme muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan yli miljardin enemmän kuin edellinen hallitus. Nyt haluaisin itse asiassa pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä arvion siitä, että kun Säätytalolle mentiin vuonna 23, niin ovatko nämä nyt niitä toimia, mitä silloin päätettiin ja mitä kohti olemme määrätietoisesti edenneet.

Arvoisa puhemies! On totta kai sanottava, että moni asia menee Suomessa tällä hetkellä hyvään suuntaan, mutta se ei kiistä sitä tosiasiaa, että meillä on edelleen ennätysmäinen työttömyys, ja se on yhteinen ongelma. Haluan kuitenkin todeta ihan vakavasti tästä yhteisöverosta, valtiovarainministeri Purra: Olen itse toiminut kymmenen vuotta yrittäjänä — no, se ei ollut iso yritys, 15 henkeä —, olen perustanut noin 150 yritystä, ja minulla on erittäin laaja yrittäjäverkosto, ja kun olen jutellut heidän kanssaan, eri toimialoilla erikokoisten yritysten johtajien ja omistajien kanssa, kukaan ei sano, että tällä yhteisöveron alennuksella olisi jotain myönteistä vaikutusta heidän toimintaansa. Totta kai he sanovat, että jos minulle pienenevät verot, niin onhan se kiva juttu, mutta jos pk-sektorin yritys tuottaa 100 000 voittoa ja sillä jää nyt tämän jälkeen 2 000 enemmän sinne viivan alle, niin ei sillä investointeihin ole yhtään mitään vaikutusta, vaan ainoastaan silloin, jos tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi, palkataan työntekijöitä ja investoidaan. Tämä raha menee nyt hukkaan, ja se on julkiselle taloudelle, joka on valumassa kohti konkurssia, valtavan vahingollinen. [Puhemies koputtaa] Hallitus itse totesi, että vain maksimissaan noin 40 prosenttia se maksaa itsensä pitkällä aikavälillä takaisin, eikä näitä dynaamisia vaikutuksia edes oteta huomioon meidän nettomenopolussa EU:ssa. [Puhemies: Aika!] Voiko olla vahingollisempaa veropolitiikkaa?

Arvoisa puhemies! Hallitus on sopeuttanut julkista taloutta bruttona yli viidellä miljardilla, nettona noin kolmella miljardilla, tehnyt samaan aikaan miljardeilla panostuksia investointeihin ympäri Suomen, lisännyt neljä miljardia sosiaali- ja terveyspalveluihin, miljardeja puolustukseen ja maksanut korkoja. Olen todellakin tyytyväinen siihen, mihin me olemme pystyneet. Sosiaalidemokraatit eivät olleet valmiita neuvottelemaan mistään tasapainottamistoimista neljä vuotta sitten — ei. Siitä keskustelusta ei edes tullut mitään. Te olette vastustaneet täällä jokaista meidän säästöä, jokaista kasvutoimea. Kyllä, pitkä matka on julkisen talouden tasapainoon, hyvin pitkä matka, mutta se, minkä me olemme saavuttaneet, on se, että nyt talous kasvaa, työllisyys paranee, ja se johtaa vääjäämättä siihen, että jonain päivänä se julkinen talouskin voi olla tasapainossa. Sitä politiikkaa pitää jatkaa, ei teidän velkapolitiikkaanne. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri, jos käydään vielä näitä faktoja läpi: Kun te saitte vallan tässä maassa keväällä 23, niin silloin toukokuussa mitattiin Suomessa ennätystyöllisyys, minkä entinen työministeri Satonen täällä taisi jo myöntää. Te lähditte liikkeelle tämän hallituskauden kohdalla ennätyksellisestä työllisten määrästä, ja nyt saldona on EU:n korkein työttömyys, ettekä pysty vastaamaan siihen, onko todella niin, että mitään ette olisi voineet tehdä toisin. Ja sitten, arvoisa pääministeri, mitä tulee tähän velkaantumiseen, paljonko te jälleen saarnasitte edellisestä hallituksesta? Kaikki on taas edellisen Marinin hallituksen vika. Kohta on hallituskausi kulunut. Kuinka kauan aiotte tätä levyä pyörittää? Muistutan nyt tästä velkaantumisesta: te otatte lähes 10 miljardia enemmän velkaa kuin se teidän haukkuma edellinen hallitus. [Juho Eerola: Mut ei ilman korkoja!] Sen jälkeen kun vielä viimeisessä budjetissa teidän päätöksenne yhteensä heikentävät julkista taloutta, [Puhemies koputtaa] lisäävät velkaantumista, niin kyllä teidän vekselinne puhua velkaantumisesta on loppunut. [Vasemmalta: Ja kaikki ilman koronaa!]

Arvoisa puhemies! Kun me aloitettiin, niin hallitusneuvotteluja käytiin, mihin te ette olleet kovinkaan innokkaita osallistumaan. Me saatiin Suomi, jossa työttömyys oli lähtenyt vuonna 22 nousuun ja työllisyys heikkenemään. Me saatiin julkinen talous, johon te olitte lisänneet miljardeilla pysyviä menoja. Tätä lähdettiin ratkomaan. Me olemme tehneet päätösperäiset päätökset yli 100 000 työpaikasta. [Välihuutoja vasemmalta] Valtiovarainministeriö tämän vahvistaa. Se on ikään kuin potentiaali, joka nyt alkaa näkymään keskipitkällä aikavälillä, pitkällä aikavälillä. Kun talouden kasvu alkaa, niin Suomen työllisyys ja talous kasvavat nopeammin kuin ilman näitä toimia. Edelleen palaan, puheenjohtaja Lindtman, siihen, että minä en ole kuullut sitä teidän todellista vaihtoehtoanne, ainoastaan arvostelua ja yksittäisiä esityksiä sinne tänne — ei ole todellista linjaa, tai jos kuuntelen, [Suna Kymäläisen välihuuto] niin linjoja on useampia. [Naurua — Välihuutoja — Timo Heinonen: Ei nyt saivarrella siellä!]

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vielä, mitä tulee tähän kasvuun, näyttää siltä, että Suomi on päässyt nyt viimeisten joukossa EU:ssa siihen kasvuun — mikä on hieno asia, että vihdoin ollaan päästy. [Sanna Antikainen: Kyllä on katkeraa!] Se näyttää meidän verrokkimaihin verrattuna tämän hetken tietojen mukaan olevan Saksaa lukuun ottamatta hiukan jäljessä, mutta toivotaan ja tehdään töitä sen eteen, että se tästä vielä kiihtyy. Arvoisa pääministeri, tiedän, että se saattaa teitä hiukan nyt harmittaa, mutta en voi olla palaamatta siihen, onko todella niin, että teidän hallituksenne saldo on se, että sen sijaan, että tulee 100 000 uutta työpaikkaa suomalaisiin yrityksiin, [Perussuomalaisten ryhmästä: Lapsellista!] jotka te lupasitte, saldo on EU:n korkein työttömyys ja matkaa tähän teidän tavoitteeseenne on 150 000 — EU:n nopeimmasta päästä oleva velkaantuminen ja tämän päivän tiedolla lähes 100 000 uutta työtöntä. Kysyn nyt teiltä, [Puhemies koputtaa] arvoisa pääministeri: onko todella niin, että ette katso, että mitään tämä hallitus [Puhemies koputtaa] olisi voinut tehdä toisin, etteivät nämä tulokset olisi niin surkeita kuin ne ovat?

Arvoisa puhemies! Edelleenkin näyttää olevan täällä epäuskoa siitä, kasvaako se talous vai eikö se kasva. Siis valtiovarainministeriö eilen tuplasi ennusteensa tälle vuodelle, ja se perustuu jo kaikkeen mahdolliseen statistiikkaan alkuvuodesta. [Suna Kymäläisen välihuuto] Sen lisäksi työllisten määrä on parantunut 34 000 viime elokuusta. Se on merkittävä määrä suomalaisia, ja se on totta. Se ei ole ennuste, vaan se on toteutunut. Näitä tulee koko ajan. Tutkimuslaitokset vuoron perään nostavat ennusteitaan, mutta puheenjohtaja Lindtmanin on pakko löytää joku kohta, mistä voi kyseenalaistaa tämän. Minusta se on käsittämätöntä, halpaa politiikkaa, [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri sitä!] kun ne faktat ovat jotain muuta. Miten tämä sitten tapahtuu? Mistä se kasvu tulee? Se on täysin hallituksen suunnitelman mukainen. Ensin kilpailukykyä kuntoon: työmarkkinauudistuksia, verotusta, luvitusta, energiantuotantoa sekä tutkimusta ja tuotekehitystä, mihin me ollaan panostettu. Sen jälkeen lähtee vienti liikkeelle. Sen jälkeen lähtevät investoinnit liikkeelle, niin kuin on käynyt: ennätysinvestoinnit Suomessa, ja tilauskirjat ovat täynnä. Työllisyys lähtee kasvuun. Sen jälkeen kotimainen kysyntä on lähtenyt kasvuun, mutta siinä on vielä petrattavaa, ja siihen tarvitaan positiivisuutta. [Antti Lindtman: Kyllä!] Se tarkoittaa lisää työpaikkoja, se tarkoittaa verotuloja valtiolle ja ostovoimaa kodeille — ostovoimaa kodeille ja parempaa toimeentuloa. Näillä me saadaan se viimeinen tavoite, mikä on kauimpana tavoitteesta, eli se velkaantuminen taittumaan ja julkinen talous tervehtymään. Tämä on hallituksen määrätietoinen suunnitelma, [Joona Räsäsen välihuuto] mitä te olette vastustaneet alusta lähtien, joka ainutta, ja esitätte pieniä yksityiskohtia, niin kuin te muka tekisitte jonkun isomman muutoksen. Ei ole mitään muuta isoa muutosta teidän suustanne esitetty kuin mielikuva reilummasta — reilummasta. [Naurua] Nostetaan reilusti veroja. Siihen se mielestäni tiivistyy. Arvoisa puhemies! Tämä on se tie, jolla suomalainen hyvinvointi pelastetaan. Tämä on se tie, jolla meillä on varaa pitää yllä meidän puolustustamme, turvallisuutta. [Antti Kurvinen: 50 miljoonaa velkaa!] Tämä on se tie, jolla meillä on varaa pitää meidän heikoimmista huolta ja myöskin turvata se hyvinvointiyhteiskunnan ydin.

Arvoisa puhemies! Jotenkin havaitsin tuossa ryhmäpuheenvuorokierroksella täällä salissa, että oli jonkinlaista väsymystä ja ponnettomuutta ilmassa, sillä näin hiljaista oppositiota en muista tällä kaudella edes nähneeni tässä salissa, ja otaksun, että sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, että tässä maassa pitkästä aikaa moni asia näyttää edes hieman paremmalta. Mennään sitten näihin valtiovarainministerille tulleisiin asioihin. Ensimmäisenä yhteisövero ja sen kevennys. Tässäkin tilanteessa, vaikka te, arvoisa oppositio, näette, että maahan virtaa investointeja ja meidän taloudessa näyttää hyvältä, te olette valmiit valtaan päästyänne peruuttamaan yhteisöveron kevennyksen. Paitsi että se on yrityskentän ja elinkeinoelämän sektoreiden investointisuunnitelmien kannalta äärimmäisen väärää politiikkaa, se on nimenomaan poukkoilevaa politiikkaa, joka heikentäisi — pelkästään siitä puhuminen heikentäisi — Suomen tulevien vuosien tilannetta. Samaan aikaan, kuten täällä kerrottiin, esimerkiksi Tanskassa sosiaalidemokraattinen hallitus on alentamassa yhteisöveroa, Saksa on suunnittelemassa sen alentamista, ja aika monissa muissakin maissa tämä tuntuu toimivan tai näyttävän hyvältä vaihtoehdolta. Väitteenne siitä, että yhteisövero on suuryrityksille tai jopa osingonsaajille, kuten täältä myös esitettiin, jonkinlainen kultainen kädenojennus, on kyllä erikoista politiikkaa tai väitettä, koska esimerkiksi Suomessa vähän vuodesta riippuen jopa 40 prosenttia yhteisöverosta kuitenkin maksetaan nimenomaan paljon pienemmistä yrityksistä. Sen lisäksi aika vasta tuli uusi eurooppalainen, muistaakseni saksalainen tutkimus, jossa kuvattiin sitä, miten yhteisöveron kevennyksen hyödyt valuvat työntekijätasolle, erityisesti naisvaltaisille aloille ja matalammin koulutetuille. En ymmärrä, mikä tässä on huonoa. Edustaja Tynkkynen, te luettelitte juuri niitä ongelmia Suomessa, joihin kasvutoimilla ja esimerkiksi veronkevennyksillä tämä hallitus haluaa kohdistaa toimia juuri siksi, että me emme olisi ankeudessa lopun aikaa vaan voisimme päästä jopa Tanskan ja Ruotsin tielle talouden kasvussa. Juuri siksi me näitä toimia teemme. Jos taas huolenne kohdistuu julkisen talouden tilaan, niin huomauttaisin, että teidän kannattaisi myös tarkastella omia, jatkuvia menolisäyksiänne ja näiden säästöjen vastustamista, mitä te myös teette. Arvoisa puhemies! Eteenpäin, sitten työn verotuksen kevennys: Täällä väitettiin jälleen, että teemme veronkevennyksiä rikkaille. Tämän hallituksen kaudella työn verotus kevenee kaikissa palkkaluokissa. [Eduskunnasta: Kerro euroina!] Sen lisäksi kaikkein yleisimmät asiantuntijat, ekonomistit — kuunnelkaa, edustaja Kalmari — ovat sitä mieltä, että ylimpien marginaalien lasku on kaikista paras kasvutoimi. Te todennäköisesti ette löydä tai korkeintaan ihan äärivasemmalta löydätte sellaisia ekonomisteja, joiden mielestä se ei ole hyvä kasvutoimi. [Anne Kalmari: Kyllä rikkaat tarvitsee kahdeksantonnia, että pääsee etelään!] Ensi vuodelle suhteessa tähän vuoteen veroaste laskee kaikkein eniten pieni‑ ja keskituloisilla, kuten puheenvuorossani totesin. Edustaja Lindtman, myös polttoaineiden veroja me olemme todella keventäneet, ja te muuten vastustitte jokaista kevennystä ja esititte jopa kiristyksiä niiden sijaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho, mitä ihmettä?] Yksikään luettelemanne toimi, jonka otitte esille polttoainepuheenvuorossanne, ei vaikuta polttoaineiden hintaan lanttiakaan. Mutta toki ymmärrän, että ette viitsinyt esittää sitä käytännössä ainoaa mahdollista lisätoimea eli jakeluvelvoitteen alentamista, koska maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka ei anna anteeksi, vaikka bensa maksaisi yli kolme euroa. [Antti Lindtmanin välihuuto — Anne Kalmari: Koska nostitte bensan veroja!] Arvoisa puhemies! Sitten julkisen talouden korjaamiseen. Kuten vasemmistosta me olemme tottuneet tätä kuulemaan liittyen siihen, että hallitus ei säästä tarpeeksi, niin nyt sitä kuultiin myös keskustasta, edustaja Tuppuraiselta ja jonkin verran vihreistäkin. Tähän täytyy sanoa, että ihan uskomatonta. Tämä olisi uskottavaa, jos oppositio ei olisi koko kauden vastustanut käytännössä jokaista tämän hallituksen tähän saliin tuomaa säästötoimenpidettä [Mikko Savolan välihuuto] — mikäli te ette koko kauden ajan olisi vastustaneet sopeuttamista, mikäli te ette koko kauden ajan olisi kertoneet, kuinka hallituksen massiiviset säästöt tuhoavat hyvinvointiyhteiskunnan, tuhoavat vaikka ja mitä tässä maassa. Suorat sopeutukset ensi vuoden budjetissa ovat 4,8 miljardia. [Joona Räsänen: Mikä on se netto?] Päätösperäiset menolisäykset ja veronkevennykset ovat 1,7 miljardia. Ensi vuoden sopeutukset plus veronkevennysten ja päätösperäisten menolisäysten jälkeen viivan alle julkisen talouden rahoitusasemaan jää yli kolme miljardia nettona positiivista. Mihin sitten on lisätty rahaa? Haluan tämänkin keskustelun teidän kanssanne käydä, mikäli saisin tänään näihin kysymyksiin vastauksen. Määräaikaisia menolisäyksiä — huom. säästöt ovat pysyviä — määräaikaisia menolisäyksiä tämä hallitus on tehnyt investointeihin eri puolille Suomea — muun muassa väyliin — Ukrainaan, puolustukseen, turvallisuuteen ja korkoihin. Olkaa hyvä, rakas oppositio, kertokaa näistä ensi vuoden budjetin menolisäyksistä ne, joita te vastustatte. [Arto Satonen: Aivan!] Ei, te ette koskaan vastaa tähän kysymykseen. Silti irvailette sille, että säästäminen ei olekaan niin helppoa. Ei se totta vie ole helppoa tällaisessa maailmassa varsinkaan, kun suhdanne on ollut hankala ja myös työttömyysmenot ja muut suhdanteeseen liittyvät menot ovat kasvaneet. [Joona Räsänen: Ei pidä kuitenkaan kiihtyä!] Te vastustatte samaan aikaan, kun te kehtaatte puhua julkisen talouden tilasta, kaikkia leikkauksia ja haluatte perua niitä. Tämä teidän veivinne on ehkä hullunkurisin talouspolitiikassa koskaan tässä salissa nähty, [Mika Lintilä: On kyllä nähty monenlaista!] ja sen uskottavuus on puhdas nolla.

Puhemies! Moni meistä varmasti luki Helsingin Sanomista Janne Saarikiven kriittisen puheenvuoron Suomen mittavista asehankinnoista, joita yksikään puolue ei rohkene täällä kyseenalaistaa. [Juho Eerolan välihuuto] Velkajarrun kanssa kipuilevat jo niin vihreät kuin demaritkin, mutta ennätysmäisiin asehankintoihin ei uskalleta kajota, vaikka ne ovat leikkausten ja velan keskeinen syy. Ensi vuonna puolustusministeriön budjetti on tarkoitus nostaa jo yli seitsemän miljardin, korotus yli 600 miljoonaa euroa. Luvut ovat vielä tylymmät, kun tarkastellaan, [Juho Eerola: Daavidin linko!] paljonko kenraaleille annetaan valtuuksia aseiden ostoihin. Tänä vuonna puolustusministeriölle on jo annettu yhteensä 7,3 miljardin euron tilausvaltuudet. Ensi vuodelle esitetään yli 1,3 miljardin uusia valtuuksia. [Juho Eerola: Puolue, joka tilasi Daavidin lingon!] Kaiken kaikkiaan 2020-luvulla valtuudet on annettu jo lähes 27 miljardin euron tilauksiin. Pääministeri Orpo, tiedoksi sinne kypärän alle, että en hyväksy tällaisia miljardikorotuksia, ja toivon tietenkin, että suomalaisten hyvinvointi olisi muillekin edustajille tärkeämpi [Puhemies koputtaa] kuin Yhdysvaltojen ja Trumpin vaatimuksiin vastaaminen hinnalla millä hyvänsä.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Tänään saimme lukea hyviä uutisia, kun me pystyimme toteamaan sen, että tällä hetkellä meillä on 34 000 työllistä enemmän kuin tasan vuosi sitten. Se, mitä tämä hallitus on tehnyt koko tämän hallituskauden ajan, on ollut se, että on haluttu vahvistaa Suomen kilpailukykyä. Se on koostunut ennen kaikkea kolmesta kokonaisuudesta: on haluttu uudistaa työmarkkinoita, verotusta on tehty yritysmyönteisemmäksi ja samaan aikaan luvitusta parannettu. Kaikki nämä ovat johtaneet siihen, että nyt Suomen talous kasvaa, ja se näkyy nyt myöskin työllisten määrän kasvussa. Tätä rataa pitää jatkaa, ei tätä pysäyttää, niin kuin moni tässä salissa tällä hetkellä haluaa ja vetoaa. Tärkeintä tässä on vaikkapa ottaa esimerkkiä Tanskasta. Mitä uusi hallitus siellä teki, demarivetoinen hallitus? He lähtivät ensimmäiseksi esittämään sitä, että yhteisöveroa pitää lähteä alentamaan. Tämä on osoitus siitä, että maailmanpolitiikka on muuttunut ja jokaisen maan pitää huolehtia oman maan kilpailukyvystä. Sen takia myöskin ensi vuodelle hallitus tekee poikkeuksellisen paljon sellaisia verotustoimia, joilla halutaan ennen kaikkea luoda kuluttajille luottoa tulevaisuuteen mutta samalla myöskin vahvistaa yritysten toimintaedellytyksiä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat sitoutuneet puolueiden väliseen yhteistyöhön ja julkisen talouden vahvistamiseen, mutta kysymys kuuluu, onko hallitus siihen enää sitoutunut. Tämä hallituksen julkista taloutta heikentävä budjetti ja kokoomuksen hövelit verolupaukset kaivavat maata yhteisten sopimusten alta ja syövät viimeisetkin rippeet etenkin kokoomuksen talouspolitiikan uskottavuudelta. No, uskottavuuden kannalta vielä kohtalokkaampaa on silmien sulkeminen ympäristökriiseiltä ja niiltä riskeiltä, joita ne aiheuttavat niin turvallisuudelle kuin taloudellekin. Viime kesän helleaalto Euroopassa ja siitä koituneet massiiviset kustannukset tämän jo kouriintuntuvasti osoittivat, ja siksi vihreät ovat esittäneet, että käytämme kaikkia mahdollisia keinoja, myös järeitä taloudellisia ohjauskeinoja, ympäristöturvallisuuden vahvistamiseen Euroopassa. Kysyn, pääministeri Orpo: te olette tyrmännyt nämä puheet vetoamalla velkajarruun, mutta kuvitteletteko te, että ympäristöriskit voidaan siis jättää huomioimatta, ja kuvitteletteko te, [Puhemies koputtaa] että sillä ei olisi mitään vaikutusta meidän taloutemme kestävyyteen? Tämä on [Puhemies koputtaa] pään työntämistä pensaaseen, ja siitä on vastuullisuus kaukana.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Minäkin olen huolestunut. Olen huolestunut opposition talousreseptistä, ja vuodesta vuoteen se on aina ollut sama: jos jokin liikkuu, verotetaan sitä, ja jos se pysähtyy, otetaan lisävelkaa ja laitetaan se liikkeelle sillä. Te syytätte hallitusta ostovoiman murentamisesta, mutta teidän oma vaihtoehtonne olisi korottaa työn ja yrittämisen verotusta entisestään. Hallitukselle ja valtiovarainministeri Purralle tämä ei kyllä käy. Me haluamme, että suomalaiselle ahkeruudelle jää enemmän tehdystä työstä käteen — siis enemmän tehdystä työstä käteen. Siksi me kevennämme työn verotusta erityisesti pieni- ja keskituloisilla, kuten olemme täällä tänään kuulleet. He ovat siis 20 000—55 000 vuodessa tienaavia. Se tarkoittaa siis suomalaista työmiestä, sairaanhoitajaa, kaupan kassaa. He tulevat saamaan enemmän tämän hallituksen tekojen jälkeen. Teidän verolinjanne kuristaisi suomalaisten ostovoimaa lopullisesti ja pysäyttäisi talouden rattaat. Lopettakaa se tyhjästä puhuminen ja huutelu ja myöntäkää, [Puhemies koputtaa] että teidän ainoa todellinen vaihtoehtonne on suomalaisen palkansaajan kyykyttäminen veroilla. Mitä mieltä pääministeri on tästä? Olemmeko oikeilla linjoilla? Pitääkö tätä jatkaa? [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Tässä salissa aina välillä kuulee, että tässä maassa ei ole ollut kasvua 20 vuoteen. Kyllä muistelisin, että Sipilän hallituksen aikana vuonna 2017 kasvu oli 3,3 prosenttia. Silloin taidettiin muuten tehdä viimeisen kerran aika lähelle nollaa menevä velkaantuminen. Mutta fakta on myös se, että tämä budjetti on 13,2 miljardia miinusmerkkinen, koko kausi 51 miljardia miinuksella — järkyttäviä lukuja, sitä ei pysty kukaan kiistämään. Olen huolestunut siitä, että puolueet, jotka istuvat hallituksessa, ovat samaan aikaan sitoutuneet velkajarruun. Nyt ei tehty mitään toimia, joilla ennakoitaisiin tämä velkajarrun tarve. Tehtiin niitä, joista aiemmin oli päätetty. Me tiedetään se, että tämän hallituksen aikana on nettosopeutettu alle kolme miljardia. Nyt me ollaan siinä tilanteessa, että tuleva hallitus joutuu ensimmäisenä vuonna tekemään samankokoisen sopeuttamisen kuin te teitte neljässä vuodessa. [Puhemies koputtaa] Muuten me emme ole EU:n nettomenopolulla. Ja olen edustaja Anderssonin kanssa [Puhemies koputtaa] täsmälleen samaa mieltä: seuraavan hallituksen luominen vaatii kyllä [Puhemies koputtaa] joustavuutta meiltä kaikilta. [Jenna Simula: Keskusta joustaa kyllä, vasemmalle!]

Arvoisa puhemies! Näitä lukuja on täällä käyty läpi moneen kertaan, ja itsekin muistan ne vanhastaan. Me tiedämme sen, että tämä työllisyyden aleneminen lähti kääntymään jo siellä Marinin hallituksen loppuvaiheessa, ja viimeisten kahden vuoden aikana, sikäli kuin muistan oikein, ei enää tehtyjen työtuntien määrä kasvanut. Se on kyllä totta, että hieman enemmän ihmisiä teki saman työpanoksen kuin tehtiin aiemmin, [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Hyvä, tulihan se sieltä!] mutta tehtyjen työtuntien määrä, joka vaikuttaa siihen, miten taloudessa menee, ei enää kasvanut. [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Miten nyt?] Nyt on olennaista se, että kun vihdoin ja viimein tämä työllisyyden käänne on tapahtunut, niin me nyt jatketaan tällä linjalla eikä tehdä sellaisia verouudistuksia tai veromoukareita, miksi niitä kutsutaankaan, joilla me vaarannetaan tämän positiivisen kehityksen jatkuminen. Se on nyt tässä kaiken a ja o. 34 000 ihmistä on nyt enemmän töissä. Se on iso asia niissä perheissä. [Antti Lindtman: Enemmän töissä kuin milloin?]

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Lindtman, jos ymmärsin oikein, totesi, että tämä talouskasvu on pitkälti sen ansiota, että tämä toimintaympäristö on poikkeuksellisen hyvä. Jos ajatellaan nyt, missä tilanteessa ollaan, niin meillä on jatkuva Ukrainan sota, joka varmaan tässä lähialueella vaikuttaa enemmän kuin se vaikuttaa vaikka Espanjassa. Meillä on Lähi-idän kriisi, joka heijastuu tällä hetkellä meidän polttoainehintoihin. Meillä on USA:ssa Trumpin tullipolitiikka, joka heijastuu meidän tärkeimmille vientimarkkinoille. Jos tällaisessa tilanteessa on saatu aikaan talouskasvua ja myös työllisyys paranee nyt ja myös työttömyys alenee, niin se on aikamoinen saavutus. Tämä ei ole tapahtunut nyt ihan tyhjästä, vaan tämä on tapahtunut johdonmukaisella politiikalla, jossa on uudistettu työmarkkinoita, verotusta, luvitusta, tehty Suomesta kansainvälisesti kiinnostava investointikohde. Se on aikamoinen saavutus, joten on äärimmäisen tärkeätä, että jatketaan johdonmukaisesti tällä tiellä.

Arvoisa herra puhemies! Minä kuuntelin tuossa keskustelussa, että täällä ministerit ja hallituspuolueet kovasti moittivat oppositiota ja myös vähän naureskelivat. Minusta vähän tuntuu, että tämä johtuu siitä, että hallituksella nyt täytyy olla huono omatunto siitä, että kaikissa taloustavoitteissa on epäonnistuttu. [Sanna Antikainen: Tunne ei ole tiedon väärti!] Velkaa otetaan ennätysmäärä, ja tähän työllisyystavoitteeseen on vielä matkaa 150 000 työpaikkaa. Tuore otsikko Aamulehdessä kertoo, että Pirkanmaalla oli taas enemmän työttömiä, yli 5 000 työtöntä enemmän, pitkäaikaistyöttömyys huolestuttaa. Kaiken kukkuraksi tämän päälle hallitus nyt tässä budjetissa omin toimin heikentää julkista taloutta. Teillä riitti rahaa suuryritysten veronkevennykselle ja osingonsaajien veronkevennykselle, mutta te samaan aikaan nostatte esimerkiksi vanhustenhoivan asiakasmaksuja, terveyskeskusmaksuja, poliklinikkamaksuja. Ne iskevät työttömiin, pienituloisiin, pitkäaikaissairaisiin, ja tämä on hyvin ikävää politiikkaa, arvoisa hallitus. Nämä ovat niitä ihmisiä, ministeri Purra, keille te ennen vaaleja sanoitte, [Puhemies koputtaa] että pienituloisilta leikkaaminen ei meille käy. Mutta kyllä se kävi.

Arvoisa puhemies! Suomen talous on nyt kasvanut nopeammin kuin moni on ennakoinut. Tämä on myönteinen viesti suomalaisille kotitalouksille, yrityksille ja koko meidän yhteiskunnallemme. Samalla on hyvä muistaa, että julkisen talouden haasteet eivät ole poistuneet. Ne haasteet kun eivät poistu itsestään vaan ovat vaatineet sopeutustoimia tällä hallituskaudella ja vaativat edelleen pitkäjänteistä työtä myös seuraavalla hallituskaudella. Oppositio syyttää hallitusta usein siitä, että olisimme luvanneet lopettaa velaksi elämisen. Rohkaisen teitä lukemaan hallitusohjelmaa. Siinä lukee: ”Konkreettinen tavoite on velkaantumisen hillitseminen.” [Eduskunnasta: Mitenkäs se meni?] Lopulta kyse on tasapainosta, siitä, että tehdään ratkaisuja, jotka ovat sekä taloudellisesti kestäviä että ihmisten kannalta mahdollisimman oikeudenmukaisia nyt ja tulevaisuudessa. [Vasemmalta: Onpa ollut oikeudenmukaista!] Suomalaiset ansaitsevat enemmän kuin tyhjiä lupauksia.

Arvoisa herra puhemies! Jos sitä talouskasvua on, niin se ei kyllä näy kaikille. Tässäkin valtion talousarviossa te esitätte korotuksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin ja leikkauksia palveluihin. Pahin esimerkki tästä ovat eilen eduskuntaan tuodut sosiaalihuollon säästöt, jotka koostuvat sekä vanhuspalveluiden asiakasmaksujen korotuksista että leikkauksista erityisesti lastensuojelun ja lapsiperheiden palveluihin. Toisin kuin täällä on väitetty, nämä asiakasmaksukorotukset eivät kohdistu vain pelkästään hyvätuloisiin, vaan te nostatte lähes kaikkien kotihoidon asiakkaiden maksuja. Lasku suuryritysten jättiveroalennuksista on nyt sysätty paitsi suomalaisille vanhuksille myöskin vaikeimmassa asemassa oleville lapsiperheille. Nämä hallituksen esitykset siirtävät yli 5 000 lasta lastensuojelusta sosiaalihuoltolain palveluihin, mikä tarkoittaa näiden lasten oikeuksien ja aseman heikentämistä. [Puhemies koputtaa] Tämä on täysin käsittämätöntä ja julmaa politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvio keventää työn verotusta, ja samalla yhä useammalla on mahdollisuus työhön. Kesän aikana olemme nähneet merkkejä siitä, että vienti vetää, että yritykset investoivat, että tilauskirjat täyttyvät. Tämä kehitys näkyy myös työllisyydessä, kun uusia työpaikkoja syntyy ja yhä useampi pääsee töihin.

Arvoisa puhemies! Vaikka talouskasvun hedelmiä onkin vähän näkyvillä, niin opposition eväisiin asti ne eivät ole päätyneet. Kuuntelin tuossa herkällä korvalla, että edelleenkin sieltä tulee pelkkää ilkkumista, vahingoniloa ja saavutusten vähättelyä ja ratkaisuksi tarjotaan pelkkiä menolisäyksiä ja valitusta kaikesta. Huipentuma tässä oli demareiden neljä toimea polttoaineen hinnan alentamiseksi, joista yksikään ei alenna polttoaineen hintaa, [Välihuutoja] ja vihreiden valitus siitä, että on leikattu pyöräilystä. Polkupyöräily ei enää onnistu ilman veronmaksajien miljoonia tässä maassa — aivan käsittämätöntä. [Eduskunnasta: Tarvitsetteko apupyöriä?] Hallitukselle antaisin kaksi neuvoa: Ensinnäkin sen, että nyt olisi syytä viimein ottaa järki käteen ja pakittaa etupainoisista ilmastotoimista. Niihin ei tässä tilanteessa enää ole varaa. Meidän täytyy ymmärtää realiteetit tilanteestamme. Ja toisena, että datakeskusten ja muun energiaintensiivisen teollisuuden suhteen on oltava realisti. Kyllä ne investoinnit maahan tulevat ilman tukemistakin, ja päinvastoin meidän täytyisi pystyä ottamaan niistä rahat ulos oman kansantaloutemme hyödyksi.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun käsitellään vaalikauden viimeistä budjettia, niin voidaan summata yhteen koko vaalikautta. Tosiasiahan on se, että tällä vaalikaudella on Orpon hallitus ottanut enemmän velkaa kuin yksikään muu valtioneuvosto Suomen historian aikana, noin 50 miljardia euroa. Se on se saldo. Teidän tavoitteenne oli 100 000 uutta työpaikkaa, ja miinus 70 000 työpaikkaa on edelleen se saldo tällä hetkellä. Tämä on netto, tämä on tilinpäätös koko vaalikaudesta. Herra puhemies! Keskusta on pitkin vaalikautta esittänyt useita vaihtoehtoja ja ideoita talous- ja työllisyyspolitiikkaan ja tämän yleistilanteen parantamiseksi. [Sanna Antikainen: Te jätitte tyhjän paperin!] Ne ovat aika vähän saaneet vastakaikua sieltä hallituksen riveistä, mutta yritän nyt edelleen: Arvoisa pääministeri ja arvoisa valtiovarainministeri, miten te suhtaudutte siihen keskustan ajatukseen, että me kannustaisimme yksinyrittäjiä työllistämään sen ensimmäisen työntekijän alentamalla työnantajan sivukuluja ensimmäiseksi vuodeksi? Ja miten te suhtaudutte siihen, että yhteisövero uudistettaisiin kokonaan niin, että kun jättää yrityksen taseeseen rahaa, niin Viron malliin se verotetaan kevyemmin? [Puhemies koputtaa] Tämä kannustaisi investoimaan ja työllistämään. Kelpaisiko, Orpo ja Purra?

Arvoisa herra puhemies! Suomen talous on nyt toden totta kääntynyt, ja Tilastokeskus tänäänkin kertoi, että elokuussa työllisiä oli 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Tämä ei ole sattumaa vaan hallituksen määrätietoisen työn tulos. Onkin aika nyt antaa siitä tunnustusta hallitukselle, joka teki vaikeat päätökset silloin, kun kukaan muu ei halunnut niitä tehdä, eikä varsinkaan oppositio niistä koskaan kiittänyt. Työn verotusta on kevennetty puolellatoista miljardilla, yhteisövero laskee 18 prosenttiin, yrittäjävähennys nousee, tappioiden vähennysoikeus pitenee 25 vuoteen, työsuhdeoptioiden verotus uudistuu, paikallista sopimista on laajennettu, pienyritysten riskiä palkata lisää ihmisiä on madallettu. Puolustukseen panostetaan ensi vuonna yli 600 miljoonaa euroa lisää. Kaiken tämän rinnalla kuitenkin sopeutetaan valtiontaloutta miljarditolkulla, [Joona Räsänen: Velkaa tulee!] ja tulokset näkyvät: tilauskirjat täyttyvät, investoinnit virtaavat, työllisyys kääntyy nousuun. Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä valtiovarainministeri Purralta: onko nyt aika lyödä Lindtmanin veromoukarilla Suomi takaisin ankeisiin aikoihin, [Puhemies koputtaa] vai pitäisikö tämän nousun antaa jatkua?

Arvoisa puhemies! Näin kun vaalikausi alkaa olla jo lopuillaan, on paikallaan esittää arvioita harjoitetun politiikan tuloksista. Voimme arvioida niitä vaikkapa hallituksen omia tavoitteita vasten. Työllisyyslupauksesta tuli Euroopan ennätystyöttömyys. Velaksi eläminen piti lopettaa, mutta tulikin ennätysvelka. Näin se on, tulostaulu ei valehtele. Ja vielä kun viimeisessä budjettiriihessänne olisitte voineet kantaa vastuuta, niin mitä te teitte? Lisäsitte julkisen talouden vajetta. Sen te teitte ja yrititte sitä vielä pimittää, yrititte tätä piilotella. Nyt kun näyttää siltä, että se kasvu vähitellen saattaa käynnistyä ja on hyviä merkkejä tästä, niin kyllä meidän oikeutettu kysymyksemme on, miten tämä näkyy tavallisten suomalaisten arjessa — miten se näkyy tavallisten suomalaisten arjessa. Pääministeri Orpo, kun se teidän työllisyyslupauksenne oli 100 000 ja te olette 150 000 siitä nyt takamatkalla, niin voitteko te nyt antaa tässä arvion, milloin te tämän tavoitteen saavutatte tällä harjoitetulla politiikalla?

Arvoisa puhemies! Vuoden 2027 talousarvioesitykseen sisältyy liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveron alennus. Yksittäinen veronkevennys ei kuitenkaan vielä kerro kaikkien päätösten yhteisvaikutuksesta. Polttoaineen hinnassa ei ole kyse vain tankkauslaskusta. Kallistuminen kasvattaa kuljetus- ja liikkumiskustannuksia, voi heikentää yritysten kannattavuutta ja välittyä kauppojen hyllyhintoihin. Energian kallistumisen välittyminen muihin kuluttajahintoihin on myös Suomen Pankin tunnistama vaikutus. Tarkasteluun kuuluvat siis yrittäjän kustannukset, autoilijan tankkauslasku ja kuluttajan ostoskori. Kysyn hallitukselta: mikä on polttoaineveron kevennyksen, jakeluvelvoitteen ja muiden polttoaineen hintaan vaikuttavien päätösten laskettu yhteisvaikutus vuonna 2027 yritysten kannattavuuteen, kauppojen hyllyhintoihin ja autoilijoiden maksamiin kustannuksiin?

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Valtiovarainministeriö ennusti, että talous kasvaa 1,6 prosenttia, mutta lisäsi myös siihen, että on epävarmuustekijöitä, kuten polttoaineen hinta ja sähkön hinta. Jos polttoaineen hinta nousee kolmeen euroon ja sähkön hinta nousee, niin se varmaan tukahduttaa kuluttajien luottamuksen. Pääministeri lupasi, että sähköä riittää ja hinta ei nouse. Kysyin tätä asiaa, että mikä on se hinta, mistä se ei enää saisi nousta. Kun kysyin kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja Kopralta, mikä se hinta olisi, niin hän ilmoitti, että 14 senttiä kilowatilta on se perushinta, mistä pääministeri on puhunut, että se ei saa nousta. — No, se varmasti pitää paikkansa, kun teidän puheenjohtajanne on sanonut sen. — Mutta kysyisin pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä: mitä meinaatte tehdä, jos nämä hinnat nousevat ja tukahduttavat talouskasvun?

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on yksi tämän ajan keskeisimmistä teemoista. Turvallisuus näkyy myös ihmisten arjessa ja siinä, kuinka hyvin me voimme huolehtia kaikista heikoimmista, kuinka meidän ikäihmiset kokevat elämänsä ja olonsa turvalliseksi ja onko lastemme kasvuympäristö turvallinen ja kuinka ennen muuta pystymme suojelemaan lapsia väkivallalta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä. Yksi asia, josta iloitsemme tässä budjetissa, on se, että turvakotitoiminnan rahoitusta vahvistetaan ja turvakotipaikkojen määrää lisätään. Tähän liittyen on tietysti todettava, että on erittäin tärkeätä, että rikosepäilyt selvitetään nopeasti, ja erityisen tärkeää tämä on lasten kohdalla ajatellen, että heihin kohdistuvat rikokset ja epäilyt on selvitettävä nopeasti, laadukkaasti ja tehokkaasti. Myös tähän toimintaan on osoitettu lisärahoitusta. Olisinkin halunnut kysyä ministeri Mereltä, miltä tämä kokonaisuus näyttää tietysti epäilyjen selvittelyn suhteen ja sitten oikeusprosessin suhteen. — Anteeksi, kysyn ministeri Rantaselta. Ministeri Meri tuossa istui aikaisemmin, mutta ministeri Rantaselle osoitan nyt kysymykseni.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Googlen 13 miljardin euron investointi on ilahduttava asia. Se tuo työtä ja verotuloja sekä osoittaa, että Suomi on houkutteleva maa, mihin investoida. Samalla moni suomalainen on huolissaan siitä, loppuuko sähkö ja nouseeko sähkön hinta. Huoleen tulee tietenkin suhtautua vakavasti, ja siihen on vastattava. Samalla tiedämme, että teollisuuden vihreä siirtymä on Suomen talouden ja työpaikkojen kannalta kaikkein suurin potentiaali, mutta se edellyttää paljon puhdasta kotimaista sähköä. Itse ajattelen, että varmistamme sähkön kohtuullisen hinnan sillä, että saamme Suomeen lisää säästä riippumatonta, puhdasta sähköntuotantoa, ja lisäksi sillä, että pystymme esimerkiksi ohjaamaan teollisuuden ja datakeskusten hukkalämmön kaukolämpöverkkoon. Ministeri Multala, olenko oikeilla jäljillä, ja jos olen, niin miten varmistamme, että tämä toteutuu? — Kiitos, tack.

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmassa ryhmäpuheenvuorossa edustaja Vigelius pohti, missä ja milloin on saatu hyvinvointia tai kasvua aikaan sillä, että lisätään menoja ja korotetaan veroja. Vastaus on, että Suomessa. [Arto Satonen: Jaha!] Silloin, kun Suomea ryhdyttiin rakentamaan sotien jälkeen, Suomi oli hyvin köyhä maa. Silloin lisättiin menoja nimenomaan hyvinvointivaltion keskeisiin palveluihin, rakennettiin neuvolajärjestelmä, yhteinen peruskoulu, [Oikealta: Peruskoulu tuli paljon myöhemmin!] äitiysavustukset, sosiaalituet saivat silloin suunnilleen sen muodon, mitä ne nykyäänkin ovat. Hallitukselta on puuttunut täysin visio siitä, mihin tätä hyvinvointivaltiota viedään, ja siksi te olette sohineet ympäriinsä, ja räiskimällä te olette saaneet pysyvää haittaa aikaiseksi hyvinvointivaltion rakenteisiin leikkaamalla niistä palveluista, mitkä meille ovat sotien jälkeen suuremmat ikäluokat hankkineet. Millaisen hyvinvointivaltion me haluamme? Oletteko te kertaakaan kysyneet itseltänne tätä kysymystä, koska se ei näy [Puhemies koputtaa] teidän teoissanne missään vaiheessa? [Sari Sarkomaa: Työhön ja yrittämiseen perustuvan!]

Kiitos, puhemies! Valtiovarainministeri Purra, te puolustelitte yhteisöveron laskua viittaamalla siihen, että Tanskassa on samankaltaisia aikeita. Te varmasti valtiovarainministerinä hyvin tiedätte, missä suhteissa Tanskan ja Suomen talouden tilanteet poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Tanskassa viime vuonna talous kasvoi 2,9 prosenttia. Valtiontalouden tasapaino oli hieman toisella tolalla, niin ikään 2,9 prosenttia ylijäämää, ei alijäämää. Valtionvelka Tanskassa oli viime vuonna 27,9 prosenttia, ja sen ennakoidaan laskevan ensi vuonna 26,2 prosenttiin. Olisiko kuitenkin niin, että kun Suomen talouden tilanne on aivan todella paljon tukalampi ja kun me velkaannumme niin kovaa vauhtia, kun meidän alijäämämme on niin korkea, että meillä on täysi työ saavuttaa EU:ssa yhteisesti sovitut tavoitteet, niin juuri tässä tilanteessa julkisen talouden heikentäminen tällä verolaskulla ei ole perusteltua?

Arvoisa puhemies! Talouskasvu on ilman muuta myönteinen asia, siitä meidän kaikkien pitää iloita. Mutta sitten joutuu kysymään, että no kuka se huolehtisi siitä, että tämä julkinen talous ei mene konkurssiin. Siis tämän hallituksen aikana joka vuosi on otettu velkaa vähintään 12 miljardia, yhteensä yli 50 miljardia. Nyt me olemme tehneet velkajarrusopimuksen. Arviointineuvosto ja Suomen Pankki totesivat, että jotta oltaisiin oikealla uralla, pitäisi sopeuttaa eli vahvistaa julkista taloutta vielä ensi vuonna 600 miljoonalla. No, mitä tekee hallitus tässä esityksessään? Heikentää julkista taloutta kolmella- ja puolella sadalla miljoonalla. Ei siis vahvista, vaan heikentää yhteenlaskettuna. Ja nyt kysyn teiltä vielä, pääministeri: tapahtuiko tämä heikentäminen vahingossa? Jos se oli vahinko, mehän voimme eduskunnassa sen korjata. Mutta jos te teitte sen tarkoituksella, miten voidaan yhtä aikaa puhua, että me sitoudumme velkajarrusopimukseen? Eli ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet — puhutaan toista ja tehdään toista. Eihän näin voi olla, uskottavuus menee.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on huomattavan paljon edelleen valitusta ja murhetta siitä huolimatta, että madonluvut ovat hyvin selvät: Suomen talous kasvaa, ostovoima kasvaa, työllisyyskin on hyvässä kasvussa vihdoin. Siitä huolimatta vasemmalta kuullaan lähinnä valitusta ja murehtimista ja esitetään jatkuvasti vain toimia, joilla kiristettäisiin verotusta — siis rangaistaisiin ihmisiä ahkeruudesta, toimeliaisuudesta ja yrittämisestä. Toinen puoli valitusta on se, että esitetään jatkuvasti uusia menoja. Jokainen meistä ymmärtää, että on ikävää todeta kansalaisille eioota, raha ei riitä kaikkeen, mutta täytyy ymmärtää, että jokainen meno tarkoittaa myös veroa, joka otetaan jonkun työstä ja yrittämisestä, ja epäilenpä, että tuolla menojen ja verojen korotuksella saataisiin sitä työllisyyttä, ahkeruutta ja talouskasvua tähän maahan. On luokatonta, miten vähän oppositiosta tuli mitään ratkaisuja, jotka vähentäisivät tätä meidän valtiollista ylikulutusta ja joilla pyrittäisiin saamaan Suomeen uutta työtä, uutta yrittämistä, uutta ahkeruutta, [Puhemies koputtaa] toimeliaisuutta ja talouskasvua — luokatonta! [Anne Kalmari: Älkää valittako köyhät, rikkailla menee hyvin!]

Arvoisa puhemies! Te, edustaja Lindtman, ette selvästikään halua puhua tästä taloutemme hyvästä käänteestä, mutta juuri siksi minä haluan puhua siitä. Nyt Suomen talous kasvaa, isoja investointeja saadaan Suomeen, tilauskirjat täyttyvät, ostovoima on korjaantunut, ja samaan aikaan te, edustaja Lindtman ja SDP, esitätte ensi vaalikaudelle työntekijöille, yrityksille, suomalaisille kotitalouksille, viisi miljardia euroa lisää veroja. Toistan: kokoomus ei tule kiristämään työntekijöiden työn verotusta, se ei meille käy. Työpaikat syntyvät yrityksiin. Tänään tuli hyviä tietoja: 34 000 työllistä enempi kuin vuosi sitten, 5 000 työtöntä vähemmän. Suunta on nyt oikea. [Joona Räsänen: Paljonko on matkaa tavoitteeseen?] Työministeri Marttinen, kysyn teiltä: miten te näette talouden tilanteen ja työllisyyden tämän aamuiset hyvät numerot teidän rootelin osalta?

Arvoisa puhemies! Kun puheenvuoroja olen kuunnellut, niin varsinkin täältä vasemmalta tulevien puheenvuorojen perusteella tuntuu, että tämä on kovin synkkä päivä opposition kaikille pessimisteille. Voisi ajatella näiden perusteella, että Suomessa on kaikki pielessä, mutta onneksi todellisuus on kuitenkin jotain muuta. Kauan odotettu työllisyyden käänne on nyt oikeasti tapahtunut. Helsingin Sanomat tänään: ”Kauan odotettu työllisyyden käänne näyttää vihdoinkin koittavan.” Kauppalehti: ”Nyt tuli Suomen taloudesta luku, jota ei rohjettu edes odottaa.” Demokraatti: ”Nyt tuli pirteä merkki työmarkkinoilta — ’Nousukäänne saattaa vihdoinkin olla läsnä.’ [Oikealta: Kuulitteko?] Eli siis hyviä uutisia, ja päivä päivältä. Tuntuu, että niistä iloitsevat kaikki muut paitsi vasemmisto-oppositio. No, muodon vuoksi muutama tyytyväinen lausahdus tuli, mutta perusääni on kyllä kovin mollivoittoinen. Minusta tuntuu, että kun viime talvena VM:n asiantuntijat arvioivat, että on joku tuntematon jarru, niin tällä hetkellä se talouden tuntematon jarru tuntuu istuvan täällä vasemmalla. [Aino-Kaisa Pekonen: Ohhoh! — Välihuutoja vasemmalta] Minä toivon, että te näette niitä positiivisia merkkejä, joita taloudessa on kaikkialla, ja iloitsette siitä, että Suomen talous on lähtenyt kasvuun, koska se on kaikki: ilman talouden kasvua ei ole Suomea hyvinvointiyhteiskuntana. [Timo Heinonen: Väärin kasvettu!] Tämä on hallituksen viimeinen talousarvioesitys, ja sitä pitää arvioida siis hallituksen talouspolitiikan kokonaisuuden osana. Kun hallitus aloitti työnsä, niin talous oli kuralla. [Vasemmalta: On edelleen!] Me ollaan nyt tehty rakenneuudistuksia. Me olemme pistäneet kilpailukykyä kuntoon. Me olemme pitäneet huolta valtion julkisesta taloudesta ja säästäneet nettona miljardeja. Myös ensi vuonna säästetään, noin 900 miljoonaa säästöjä. Edelleen voi sanoa, että koko kauden luku on bruttona lähes viisi miljardia, nettona yli kolme miljardia. Siis me otettaisiin niin paljon enemmän velkaa, jos hallitus ei olisi tehnyt määrätietoisia säästötoimia. Me emme ole tehneet vaalibudjettia. [Joona Räsäsen välihuuto] Se on väärä todistus, varsinkin porukalta, joka teki oman viimeisen budjettinsa lisäten satoja miljoonia euroja vaalirahoja omille kannattajilleen. [Välihuutoja] Arvoisa puhemies! Miksi me ollaan tehty näitä töitä talouskasvun eteen? No, muun muassa siksi, mitä me tänään saimme lukea: 34 000 ihmistä enemmän on töissä kuin vuosi sitten elokuussa. [Timo Heinonen: Paljon?] — 34 000. [Arto Satonen: Rauman väkiluku!] — Ne ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet töitä, isiä, äitejä, suomalaisia. Heidän tilanteensa on parempi, ja tätä käännettä pitää nyt jatkaa ja tukea. Siksi suunta ei saa muuttua, ei tarvita veromoukareita eikä kasvua tukehduttavia uusia toimia eikä epävarmuutta. Mutta on selvää, että tämä kasvu ei yksin korjaa Suomen taloutta. Siksi me tarvitsemme velkajarrun. Nyt jo luottoluokittajat antavat erittäin suuren arvon sille, että Suomessa on pystytty laajalta pohjalta näin sopimaan, niin että älkää kyseenalaistako sitä, älkää lipsuko, pitäkää jalka sillä velkajarrulla. [Välihuutoja] Arvoisa puhemies! Nyt tämä näyttää hyvältä, mutta totta kai aina on edessä haasteita, niin on ollut koko tämän reilun kolmen vuoden ajan. Tällä hetkellä harmina ovat korkeat polttonesteiden hinnat ja huoli sähkön riittävyydestä. Mutta, arvoisat suomalaiset, me tulemme pitämään huolta siitä, että sähkön hinnat pysyvät riittävinä. Me tulemme käymään keskustelua siitä, onko jotain tehtävissä niukalla liikkumavaralla polttonesteiden osalta. Mutta meidän pitää tämän talouden kasvun osalta olla rohkeita. Emme voi sanoa investoinneille, että älkää tulko tänne, siksi, että me pelkäämme emmekä usko itseemme siinä, pystymmekö saamaan riittävästi energiantuotantoa. Hyvät suomalaiset, hyvät edustajat, kyllä me pystymme. Me tarvitaan rohkeita päätöksiä ja linjakkuutta.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ärade talman! Kuten olemme nyt kuulleet, niin ongelmia meillä riittää. Siksi en enää toista niitä, vaan esitän ratkaisuja. Ja ratkaisu ei nyt ole se, että perustetaan parlamentaarinen ryhmä. Nyt kaikki energia menee liikaa siihen, että yritetään vain säästää ja leikata ja ajaa alas, kun kaikki energia pitäisi suunnata siihen, että tehdään rohkeita valintoja ja uudistuksia niin, että saadaan talous pysyvään kasvuun. Vain kuihduttamalla ja kuluja leikkaamalla ja veroja korottamalla emme tästä selviä — niitä pitää kuitenkin tehdä. Tarvitsemme myös elinvoimaa lisääviä toimia ja verokannustimia ja investointeja. Liike Nyt on ainoana puolueena tehnyt kattavan säästöohjelman ja selkeät suunnitelmat rakenneuudistuksista ja talouskasvusta. Suomi tarvitsee toimitusjohtajan. Mallia pitää ottaa liiketoiminnasta. Pitää olla selkeät tavoitteet, pitävät aikataulut, ja niitä pitää johtaa numerot edellä. Suomelta puuttuu strateginen ajattelu. Meidän on keskitettävä voimavaroja kaivos- ja puolustusteollisuuteen. Suomen on panostettava korkean katteen tuotteisiin ja palveluihin tietoliikenteessä, tekoälyssä, teollisuuden digitalisaatiossa sekä terveys- ja koulutusteknologiassa. Koko julkinen sektori on mahdollista rakentaa tekoälyn avulla sellaisille digitaalisille alustoille niin, että palvelusta syntyy varma vientituote. Osaamista meillä on. Onko meillä tahtoa? Arvoisa puhemies, ärade talman! Pienen Humppilan kunnan pystyvä kunnanjohtaja hoitaa tekoälyn avulla kolmen ihmisen työt. Meillä pitää olla tavoitteena sata kuntaa Tanskan mallin mukaan. Julkisella sektorilla työskentelee 700 000 ihmistä, ja heistä 100 000 jää eläkkeelle seuraavan neljän vuoden aikana. Jos meillä on kokonaissuunnitelma tekoälyn hyödyntämisestä, on meillä ilman irtisanomisia mahdollista samaan aikaan säästää kustannuksia merkittävästi ja parantaa palveluita. Nyt olemme amerikkalaisten digijättien monopolihinnoittelun armoilla ja julkiset palvelut, esimerkiksi sotessa, ovat hajallaan kuin varpusparvi. Tästä on mahdollista päästä irti tekoälyn ja uusien alustojen avulla. Arvoisa puhemies! Meidän pitää panostaa kotimaiseen kaivosteollisuuteen, sillä nyt ruotsalaiset ja kanadalaiset kaivavat arvokkaat mineraalit maaperästämme ja tekevät satojen miljoonien eurojen voitot ja maksavat minimaaliset verot Suomeen. Kanadalaiset ovat kaivaneet Kittilästä tuhansia ja tuhansia kiloa kultaa ja ostivat lisää esiintymiä 2,3 miljardilla eurolla toisilta kanadalaisilta. Kaivosteollisuus kertoo, että 110 miljoonan euron vuotuisella investoinnilla pystyisimme kattamaan kaivosteollisuuden tarpeet — ja tätä pidetään niin suurena, vaikka pelkästään kanadalaisten maksama 2,3 miljardia olisi 20 vuoden investoinnit. Nyt kannattaa herätä. Nyt voitot ja kalleudet menevät muihin maihin. Kun kanadalaisten maksamia summia katsoo, olisi kotimainen investointi kannattanut tehdä aikoja sitten. Länsimailla tulee olemaan vaikeata saada riittävästi raaka-aineita tuulivoimaloihin ja sähköautoihin. Suomi tuottaa ainoana maana EU:ssa kobolttia, nikkeliä, platinaa, palladiumia ja fosfaattikiveä. Lisäksi Suomi alkaa ainoana EU-maana tuottaa litiumia. Varsinkin koboltin ja litiumin kysyntä kasvaa moninkertaiseksi tulevina vuosina. Tähän kehitykseen Suomen pitää päästä kiinni ja hyötymään siitä kunnolla. Pitää panostaa myös siihen, että suomalaiset yritykset ovat mukana koko tuotantoketjussa ja saavat sen jalostusarvosta osansa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen etu pitää ottaa aina huomioon luvituksessa, sääntelyssä, verotuksessa ja yritysten tukemisessa. Kaikessa pitää ottaa myös ympäristöasiat huomioon. Tarvitsemme useita uusia suomalaisia kaivosyhtiöitä. Arvoisa puhemies, ärade talman! Yhteisöveron alennuksesta sen verran, että miljardin euron panostus olisi pitänyt selkeämmin kohdistaa yritysten kasvuun ja alentaa yhteisöveroa enemmän silloin, kun yritys investoi. Vain yritysten kasvu ja investoinnit tuovat lisää työpaikkoja ja palkkoja, joilla ihmiset tulevat paremmin toimeen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme vuoden 27 talousarviota tilanteessa, jossa Suomen taloudessa näkyy pitkän vaikean jakson jälkeen paljon rohkaisevia merkkejä. Talouskasvu on vihdoin alkamassa, investoinnit kasvussa ja työllisyyden näkymät vähitellen vahvistumassa. Tämä kehitys ei ole syntynyt itsestään. Hallitus on kuluneella vaalikaudella tehnyt määrätietoisesti työtä yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi, työllisyyden parantamiseksi, julkisen talouden tasapainottamiseksi ja velkaantumisen hillitsemiseksi. Työtä on tehty aikana, jolloin geopoliittiset jännitteet ja kansainvälisen talouden epävarmuus ovat haastaneet kasvua. Ratkaisut eivät aina ole olleet helppoja, mutta vastuullinen taloudenhoito on välttämätöntä, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan turvata myös tuleville sukupolville. Vahva talous on väline, jonka avulla voimme huolehtia kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, lapsista, ikäihmisistä, perheistä ja turvallisuudesta. Talouspolitiikan tärkeimpiä mittareita on se, miten tavalliset suomalaiset pärjäävät arjessaan. Siksi pidämme tärkeänä, että tässä budjetissa tuetaan työn tekemistä ja kotimaista yrittämistä. Pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen jättää työntekijöille enemmän rahaa omaan käyttöön, vahvistaa ostovoimaa ja kannustaa työntekoon. Tänä vuonna takautuvasti voimaan tuleva kotitalousvähennyksen korotus jatkuu ensi vuonna. Kotitalousvähennys tukee kotimaista työtä, vahvistaa palveluyrittäjyyttä ja helpottaa arkea. Se kannustaa sekä remonttien toteuttamiseen että hoiva-, siivous- ja kotipalvelujen käyttöön. Tällä on erityisen suuri merkitys ikääntyneiden kannalta. Kun kotiin saatavia palveluita voidaan hyödyntää nykyistä paremmin, voidaan tukea kotona asumista, vahvistaa turvallisuuden tunnetta sekä helpottaa omaisten ja omaishoitajien arkea. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraateille perhe on yhteiskunnan tärkein perusyksikkö. Suomi tarvitsee enemmän lapsia ja enemmän uskoa tulevaisuuteen. Kyse ei ole vain väestökehityksestä tai taloudesta vaan siitä, että ihmiset uskaltavat rakentaa tulevaisuutta ja toteuttaa perhehaaveensa. Kristillisdemokraateille on tärkeää, että budjetissa huomioidaan lapsi- ja opiskelijaperheet. Perheellisten opiskelijoiden asemaa parannetaan korottamalla opintotuen huoltajakorotusta toisesta lapsesta lähtien. Opiskelun ja vanhemmuuden tulee olla mahdollista myös samanaikaisesti. Myös nuorten hyvinvointi vaatii määrätietoisia toimia. Liian moni nuori kamppailee yksinäisyyden, mielenterveyden ongelmien tai liikkumattomuuden kanssa. Liikunta tukee fyysistä terveyttä mutta myös mielenterveyttä, yhteisöllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus harrastaa, liikkua ja kokea kuuluvansa yhteisöön. Siksi panostukset liikuntaan ja nyt lisäpanostukset liikuntapaikkarakentamiseen ovat tervetulleita. Mielenterveyspalvelujen saatavuutta vahvistetaan osoittamalla 10 miljoonaa euroa kaksiportaisen psykoterapiakoulutuksen toteuttamiseen. Tavoitteena on parantaa hoitoon pääsyä ja vastata kasvavaan mielenterveyspalvelujen tarpeeseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen määräaikaisiin kehittämishankkeisiin esitetään 40 miljoonaa euroa hyvinvointialueille muun muassa omaishoidon, hoidon jatkuvuuden, omalääkärimallien sekä lasten, nuorten ja pitkäaikaisasunnottomien palvelujen kehittämiseen, myös keliakiakorvaus saadaan viimein palautettua. Arvoisa puhemies! Turvallisuus on yksi tämän ajan keskeisimmistä teemoista. Nopeasti muuttuneessa turvallisuusympäristössä on tärkeää huolehtia siitä, että Suomen puolustuskyky, rajaturvallisuus ja viranomaisten toimintakyky ovat vahvoja. Vuoden 2027 budjetissa puolustukseen tehdään merkittäviä lisäpanostuksia puolustusmäärärahoja ja puolustusmateriaalihankintojen tilausvaltuuksia kasvattamalla. Panostukset Rajavartiolaitoksen toimintaan vahvistavat rajaturvallisuutta ja parantavat tilannekuvaa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Ukrainan tukemista jatketaan. Turvallisuus näkyy myös ihmisten arjessa ja siinä, kuinka hyvin yhteiskunta kykenee suojelemaan kaikkein heikoimpia. Siksi pidämme tärkeänä, että turvakotitoiminnan rahoitusta vahvistetaan ja turvakotipaikkojen määrää lisätään. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön ja siihen, että yhteiskunta suojelee häntä väkivallalta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä. Myös lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen selvittämiseen osoitettu lisärahoitus on tärkeä panostus. Lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnan on oltava nopeaa, laadukasta ja tehokasta. Turvallisuus rakentuu myös vahvoista yhteisöistä, toimivista palveluista ja hyvästä varautumisesta. Huoltovarmuuden ytimessä on oma ruuantuotanto. Tässäkään budjetissa ei leikata ruokaa tuottavasta maataloudesta. Myös paikallisten yhteisöjen varautumiseen eli kylävaraan, mikä vahvistaa kriisinkestävyyttä koko Suomessa, osoitetaan rahoitusta. Pidämme myös tärkeänä, että järjestöjen toimintaedellytyksiä helpotetaan. Lahjoitusvähennys kannustaa yksityisiä henkilöitä ja yhteisöjä tukemaan yleishyödyllistä toimintaa ja auttaa järjestöjä hankkimaan uusia rahoituslähteitä. Arvoisa puhemies! Suomen talouden tilanne on edelleen haastava. Työtä on edelleen paljon tehtävänä, mutta Suomen suunta on oikea. Suomen menestys rakentuu vastuullisesta taloudenpidosta, vahvoista perheistä ja ihmisestä välittämisestä jokaisessa elämäntilanteessa. Vahvistuva talous luo perustan yhteiskunnalle, jossa ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen, perustaa perheen, tehdä työtä ja elää turvallista arkea myös ikääntyessä. Tällaisen Suomen rakentamisessa kristillisdemokraatit haluavat olla mukana.

Se, että hallitus nyt vahvistaa freelancereiden ja luovalla taide- ja kulttuurialalla työskentelevien sosiaaliturvaa ottamalla käyttöön yhdistelmävakuutuksen, on hyvin kannatettava asia. RKP on työskennellyt pitkään palkka- ja yritystulojen yhdistämisen helpottamiseksi. Nyt se toteutuu. Myös korotetut kulttuurisetelit ovat luovalle alalle tärkeitä. On keskeistä, että veropolitiikalla edistetään työntekoa ja yrittäjyyttä, mikä näkyy myös nyt talousarvioehdotuksessa. Palvelualan ja erityisesti monien hoito- ja hoivapalveluja, lastenhoitoapua ja siivouspalveluja tarjoavien naisvaltaisten alojen kannalta kotitalousvähennyksen korotus on hyvin tärkeä.

Arvoisa puhemies! Kun valtiovarainministeriltä kysyttiin budjettiriihen tiedotustilaisuudessa, vahvistaako ensi vuoden budjetti julkista taloutta, valtiovarainministeri kiersi kysymyksen. Näin siitä huolimatta, että asiaa kysyttiin tiedotustilaisuudessa kahdesti. Toimittajat tekivät sitten työnsä ja olivat erikseen yhteydessä valtiovarainministeriön virkamiehiin. Niin saatiin vastaus, jota hallitus halusi pimittää: vuodelle 27 tehdyt budjettipäätökset heikentävät julkista taloutta 350 miljoonalla. Hallitus ei siis enää nettosopeuta julkista taloutta kautensa viimeisenä vuotena, vaan heikentää talouden tilaa tietoisella vaalibudjetilla. Merkittävin julkista taloutta heikentävä hallituksen päätös on yhteisöveroalennus, joka vähentää verotuloja lähes miljardin vuosittain. Tutkimustiedon mukaan lähes kaikki hyödyt tästä alennuksesta kohdistuvat suurituloisimpaan kymmeneen prosenttiin suomalaisista. Kyse on siis jälleen hyväosaisten hellimisestä köyhien kustannuksella. Perusteluna tälle veroalelle tarjotaan talouskasvun tukemista, mutta tutkimukset eivät tätä argumenttia tue. Tämä on arvovalinta ja tämä on tietoista luokkapolitiikkaa. [Juho Eerola: Niin vaan talous kasvaa! — Arto Satonen: Se kasvaa sittenkin!] Arvoisa puhemies! Hallituksen kaava on jo tuttu: Silloin kun oikeisto haluaa leipoa veronalennuksia rikkaille kavereilleen, he puhuvat talouskasvun tärkeydestä. Etuja perustellaan joko talouskasvun vauhdittamisella tai sillä, että orastavaa kasvua ei saa pelotella pois. Tällaisella argumentaatiolla hallitus pyrkii oikeuttamaan satojen miljoonien veroalennukset hyväosaisille vuosi toisensa jälkeen. Olipa kyseessä sitten solidaarisuusveron alarajan nostaminen, marginaaliveroasteiden laskeminen tai yhteisöveroalennus, niin isotuloisten uusiin etuihin on aina varaa. Samat argumentit eivät kuitenkaan päde silloin, kun puhe on pienituloisista. Kun keskustelu kääntyy sairaisiin, työttömiin tai vaikkapa opiskelijoihin, ääni kellossa muuttuu. Silloin holtiton velkaantuminen oikeuttaa jopa kaikkein epäinhimillisimmät leikkaukset. Tätä, arvoisa puhemies, on oikeistolainen talouspolitiikka: leikataan hyvinvointivaltion keskeisimmistä palveluista ja pienituloisten perheiden hyvinvoinnista, jotta voidaan jakaa veroalennuksia rikkaille. Valtiontalouden vahvistamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mikä näkyy vuoden 2027 budjettiesityksestä, joka on siis valtiontaloutta heikentävä. Vaalien lähestyessä hallituksen soisi olevan edes rehellinen siitä, että se harjoittaa ideologiansa mukaista politiikkaa. Sen sijaan meille tarjotaan sekoilua, jossa joka toinen päivä murehditaan velkaantumista ja leikataan pienituloisilta ja joka toinen päivä juhlitaan kasvua ja jaetaan hyväosaisille veronalennuksia. Ja tämä on se sama hallitus, joka yritti myydä muille puolueille ja Suomen kansalle velkajarrua. Muut puolueet ostivat sen, vaikka joitain heistäkin on alkanut jälkikäteen kaduttamaan, mistä toki kiitän, koska sopimus oli alkujaankin järjetön. Myös oikeistohallitus on alkanut pakitella itse luomastaan sopimuksesta, mikä näkyy tässä budjetissa holtittomana ja hyödyttömänä yhteisöveroalena sekä siinä, että se heikentää julkista taloutta. On myös täysin älytöntä, että hallitus, joka on itse nettosopeuttanut noin kolme miljardia, yrittää sitoa seuraavan hallituksen nettosopeuttamaan 8—11 miljardia yhdessä vaalikaudessa. Ihmettelenkin, miten ylipäänsä missään puolueessa kuvitellaan tämän olevan mahdollista ilman, että tehdään hyvinvointivaltiolle pysyvää haittaa. Orpon—Purran hallitus on jo pistänyt hyvinvointivaltion polvilleen noin kolmen miljardin nettosopeutuksella. Nettosopeutuksen triplaaminen ensi vaalikauden aikana on utopiaa, tai pikemminkin dystopiaa, kun ajattelee, minkälaista tuhoa niin massiivisella sopeutuksella saataisiin aikaiseksi. Ja kysehän on nimenomaan nettosopeutuksesta. Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissaan oikeistohallitus leikkaa soterahoitusta jälleen yli 200 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan palveluita karsitaan ja asiakasmaksuja korotetaan. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on sanonut, että mieluummin korotetaan asiakasmaksuja kuin leikataan palveluista, mutta tosiasiassa hallitus on tehnyt ja tekee molempia. Kohta suomalaiset maksavatkin Rydmanin hintoja heikommista palveluista, kun esimerkiksi terveyskeskusmaksut lähes kaksinkertaistuvat verrattuna hallituskauden alkuun. Kun samalla jaetaan veroaleja rikkaille, niin siinäpä ovatkin hallituksen arvot tyrkyllä hopeatarjottimella. Arvoisa puhemies! Oikeistohallituksen budjetti ei sisällä ratkaisuja käsistä täysin karanneeseen työttömyyskriisiin, joka uhkaa kroonistua. Suojaosien palauttaminen olisi ollut pieni askel oikeaan suuntaan, mutta hallitus päätti sulkea silmät ja korvat työmarkkinoiden todellisuudelta ja tutkimustiedolta. Luvut puhukoot puolestaan: piti tulla 100 000 uutta työllistä, tulikin EU-maiden korkein työttömyys. Ei ole liioiteltua todeta, että hallituksen työllisyyspolitiikka on totaalisesti epäonnistunut. Arvoisa puhemies! Me vasemmistoliitossa haluamme olla avoimia omista arvoistamme. Meistä on häpeällistä, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä taloudessa hallitus on leikkauksillaan saanut asunnottomuuden, eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvuun. Leikkaukset ovat ajaneet ihmisiä leipäjonoihin, kasvattaneet lapsiperheköyhyyttä ja vähentäneet ihmisten luottamusta tulevaisuuteen. Tämä on ollut tietoista politiikkaa, josta maksetaan kovaa hintaa vielä vuosien päästä. Vasemmistoliitto valitsisi toisin. Me näemme, että julkisen sopeuttamisen talkoisiin tulisi osallistaa ihmiset kantokyvyn ja maksukyvyn mukaan. Meistä pohjoismainen hyvinvointivaltio on säilyttämisen arvoinen, ja jos sopeutuksessa pitää valita sen välillä, leikataanko palveluista ja pienituloisilta vai verotetaanko miljonäärejä ja ympäristöhaittoja, niin me valitsemme jälkimmäisen. [Arto Satonen: Te verotatte kaikkia!] Arvoisa puhemies! Kevään 27 eduskuntavaaleissa päätetään, mihin suuntaan Suomea halutaan viedä. Todella moni suomalainen on jo nähnyt oikeistohallituksen sumutuksen läpi, ja ihmiset ovat läpeensä kyllästyneet sen aiheuttamaan kurjuuskierteeseen. Ensi vuonna meillä on vihdoin ja viimein uusi hallitus, joka pääsee korjaamaan tämän hallituksen aiheuttamaa tuhoa. Jos vasemmistoliitto on hallituksessa, me lupaamme, että korjaustyöt alkavat pohjoismaisen hyvinvointivaltion peruspilareista.

Arvoisa puhemies! Suomen talous kasvaa viimein. Siitä voimme kaikki iloita. [Ben Zyskowicz: Tehän vaaditte suunnanmuutosta!] Nyt toivomme erityisesti, että kasvu on kestävää ja pitkäaikaista. Tavoitteenamme tulee olla vähintään kakkosella alkavat kasvuluvut. Vaikka talouskasvulla on myönteisiä seurauksia, läheskään kaikille suomalaisille talouskasvu ei ole tuonut vielä käännettä parempaan. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi suomalaisille satatuhatta uutta työllistä. Todellisuus on toinen. Työllisiä on nyt 51 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa. Siksi talouskasvulla ei voi eikä kannata vielä rehvastella. Kasvun hedelmät jäävät vielä liian harvojen taskuihin. Työttömyys runtelee koko Suomea. Työttömiä on nyt noin 88 000 enemmän kuin hallituksen aloittaessa. Työttömyydestä kärsii nuori, joka lähettää kymmeniä työhakemuksia eikä saa vastausta niihin; lapsiperhe, joka laskee kaupassa jokaisen euron; ihminen, joka miettii, miten selviää ensi kuun laskuista, ja pahimmillaan alkaa kysellä: onko minusta enää mihinkään? Sellaista Suomea me emme saa hyväksyä. Meillä ei ole varaa menettää suomalaisten uskoa tulevaisuuteen. Siksi ei riitä, että talouskasvun käyrä kääntyy. Kasvun pitää näkyä ihmisten arjessa, siinä, että nuori saa ensimmäisen työpaikan, siinä, että työttömäksi jääneelle isälle tai äidille koittaa jälleen tilipäivä, siinä, että yrittäjä rohkenee palkata ensimmäisen työntekijän ja että perheen haaveet omasta kodista voisivat toteutua. Arvoisa puhemies! Keskustalla on ratkaisuja, joilla kasvu muutetaan työpaikoiksi: puolitetaan yksinyrittäjän ensimmäisen työntekijän sivukulut vuodeksi, palautetaan työttömyysturvan suojaosa, jotta osa-aikainen työ tai lyhyenkin työn vastaanottaminen on aina kannattavaa, ja annetaan kunnille mahdollisuus käyttää työttömyyden sakkomaksuihin meneviä rahoja ihmisten työllistämiseen ja kouluttamiseen. [Arto Satonen: Niin ne tekee sen nyt jo!] Rahat pitää käyttää ihmisiin, ei sakkoihin. Arvoisa puhemies! Sitten on ihminen, joka on tehnyt kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta töitä. Ammatti on muuttunut. Työ on muuttunut. Ehkä koko ala on muuttunut, ja samalla tekoäly on tullut mukaan osaksi työelämää. Hän haluaisi päivittää osaamistaan tai oppia uuden ammatin. Mutta miten se tehdään, kun on asuntolaina, lapset ja ruokakaupassa pitää miettiä jokaista euroa? Siksi aikuiskoulutustuen lopettaminen kokonaan oli paha virhe. Me emme voi sanoa ihmiselle, että opettele uusi ammatti, ja jättää häntä sitten yksin. Jos haluamme pitää ihmiset työelämässä ja pidentää työuria, meidän pitää antaa heille mahdollisuus muuttua työelämän mukana. Arvoisa puhemies! Talouskasvu ei riitä kääntämään julkista taloutta kestävälle uralle. Työttömyyden ohella hallituksen perinnöksi on jäämässä valtava ja kasvava velka. Budjetti on 12,3 miljardia euroa alijäämäinen. Alijäämää vaalikaudella tulee kaikkiaan noin 50 miljardia euroa. Se on valitettava suomenennätys. Turvallisuudesta pitää tietenkin huolehtia, ja korkojen nousukin rasittaa taloutta. Senhän me tiedämme. Silti hallitus vastaa omista päätöksistään. Asiantuntijoiden varoituksista huolimatta hallitus tekee uusia reikiä julkiseen talouteen. Yhteisöveron kaavamainen alentaminen 18 prosenttiin on tästä räikeä esimerkki. Se vähentää verotuloja noin 840 miljoonaa euroa. Menetämme veroeuroja jokainen vuosi tästä eteenpäin. Yritysten kasvua kyllä pitää tukea. Keskusta uudistaisi yritysverotusta niin, että yritykseen jätettävää voittoa verotetaan kevyemmin kuin ulos jaettavaa voittoa. Kannustaisimme investoimaan ja työllistämään Suomessa. Toteuttaisimme uudistuksen niin, etteivät verotulot kokonaisuutena vähene. Arvoisa puhemies! Kenen tehtävä on laittaa julkinen talous kuntoon? Onko se suomalaisten ihmisten? Ei ole. Heidän tehtävänsä on rakentaa onnellista elämää Suomessa, ja meidän poliitikkojen tehtävä on omalta osaltamme luoda sille edellytyksiä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki pidetään mukana, Suomea ei jaeta voittajiin ja häviäjiin ja työllisyyttä myös hoidetaan aktiivisesti. Onko julkisen talouden kuntoon laittaminen sitten suomalaisten yritysten ja yrittäjien tehtävä? Ei tietenkään ole. Yritysten tehtävä on kannattavan liiketoiminnan harjoittaminen. Kun yritykset menestyvät, ne investoivat, kasvavat ja työllistävät. Kenen tehtävä on sitten huolehtia julkisen talouden kunnosta? Se on kulloisenkin hallituksen tehtävä. Jos maan hallitus ei tästä huolehdi, ei sitä tee kukaan. Tätä vastuuta ei voi muuten siirtää edelliselle hallitukselle tai seuraavalle hallitukselle tai edes oppositiolle. [Vasemmalta: Mutta näin tehdään!] Vastuu siitä, että julkinen talous on kestävällä pohjalla ja suunta oikea, on kulloinkin istuvalla hallituksella ja tällä hetkellä Orpon hallituksella. Tätä tosiasiaa vasten joutuu kysymään, onko vastuun kantamista tuoda viimeisenä vuonna talousarvioesitys, joka johtaa julkisen talouden heikkenemiseen 350 miljoonalla eurolla. Siis julkinen talous heikkenee, ei vahvistu. Kysynkin teiltä, arvoisa pääministeri ja arvoisa valtiovarainministeri: oliko tämä vahinko, vai teittekö te tarkoituksella tällaisen budjettiesityksen juuri silloin, kun puolueet yhdessä sopivat velkajarrusta? Valtiovarainministeriö nimittäin kertoo, että uhkana on, että Suomi ei noudata EU:sta tullutta nettomenopolkua. Olemme joutuneet siis jo tarkkailuluokalle, ja jos sääntöjä ei noudateta, vaarana on, että meidät otetaan huostaan. Mihin katosi se vaalilupaus, joka kuului: ”Nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen.”? Arvoisa puhemies! Keskusta on sitoutunut velkajarruun ja julkisen talouden tervehdyttämiseen. Keskusta on sitoutunut siihen, että työnteko ja yrittäminen kannattavat. Keskusta on sitoutunut huolehtimaan siitä, että työttömiä ei jätetä yksin. Ja keskusta rakentaa Suomea, jossa kaikki pidetään mukana ja kaikista suomalaisista [Puhemies koputtaa] pidetään huolta.

Arvoisa puhemies, ärade talman! ”Jo pelkästään ensi vuoden työllisyys-, vero- ja sosiaaliturvapäätökset lisäävät työllisyyttä jopa 65 000.” Näin lupasi nykyinen työministeri Marttinen kolme vuotta sitten. Silloin työllisiä oli 12 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa. ”Kaikki edellytykset työllisyyden kääntymiselle nousuun ovat olemassa. [Juho Eerola: Nythän se kääntyi!]” Näin vakuutti silloinen työministeri Arto Satonen toukokuussa 2025. [Arto Satonen: Se on toteutettu!] Siihen mennessä hallituksen saldo oli 48 000 menetettyä työpaikkaa. [Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä] Viime syksynä kuulimme seuraavan sitaatin: ”Nyt jo nähdään, että työllisyyskehitys on lähtenyt kääntymään parempaan suuntaan.” Näin kertoi pääministeri Orpo vuosi sitten syyskuussa. [Juho Eerola: Kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla, älylasilla silmään!] Silloin saldo oli jo yli 50 000 työllistä pakkasella. Tänä aamuna, arvoisat kollegat, vihdoin kajastaa hieman valoa näihin synkkiin työllisyyslukuihin. Jokainen uusi työpaikka on hieno uutinen. Mutta, arvoisa puhemies, ehkä en kovin suuria pirskeitä tässä nyt vielä pystyttäisi. Matkaa hallituksen omaan tavoitteeseen on 150 000 työllistä. [Anne Kalmari: Kyllä se kerkeää, kerkeeää150 000!] Eikä valtiovarainministeriön eilinen ennuste nyt kovin suurta juhlatunnelmaa myöskään lupaa. Ministeriön silmä ei näe Suomen yltävän — siis koko ennustekaudella 2030-luvulle asti — edes siihen työllisyyteen, josta tämä hallitus lähti liikkeelle. [Vasemmalta: Ohhoh!] Piti tulla satatuhatta uutta työllistä, tuli lähes satatuhatta uutta työtöntä. Hallitus kaahasi ennätystyöllisyydestä EU:n työttömyysykköseksi. Ja tuo paalupaikka maksetaan velalla: lähes 13 miljardia alijäämää ensi vuonna. Ja vaikka kuinka kovasti hallitus halusi sitä tosiasiaa piilottaa, niin sen ensi vuoden päätökset budjetissa itse asiassa kiihdyttävät velkavauhtia.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] ”Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi.” Kansalliskirjailija Aleksis Kiven aatos sopisi myös tämän eduskunnan eetokseksi, kunhan tämä ankeuden teatteri muuttuisi puoluekentän läpi teoiksi Suomen talouden eteen. [Välihuutoja] — Ei siitä helppoa tule. Se tiedettiin, edustaja Lohi, jo vaalikauden alussa niin ”laitaoikealla”, äärivasemmalla kuin ääripäättömästi siellä keskelläkin. [Antti Kurvisen välihuuto] Nykyhallitus peri edeltävältä ennätysvelan ja tekemättömyyden. Jo ennen koronaa, sotaa ja soteuudistusta, punavihreä hallitus päätti miljardien lisämenoista. Valtiontalouden vyö löysättiin jo ennen kriisejä. Myöhemmin kriiseillä oikeutettiin, että vyöstä kokonaan luovuttiin. Ei remmiä, ei raameja, ei rajoja. Rahaa on, velaksi, koroitta. ”Tämän hallituksen aikana otettu velka on jatkossakin nolla- tai jopa miinuskorkoista”, kertoi aikanaan vasemmistoliiton Jussi Saramo tässä salissa. Vaan eipä ollut: pari vuotta velkarallia sysäsi tasapainoisen valtiontalouden pysyvästi kymmenen miljardia pakkaselle. Kriisit lopettivat nollakorkohuuman. Nyt tarvittiin taas vyötä ja sen kiristystä. Mutta: ”Julkinen paine sai Marinin hallituksen perumaan jokaisen leikkausta etäisestikin muistuttavan päätöksensä”, summasi Hesari sen hallituksen toimettomuutta. Lehti jatkoi: ”Jos joku tuleva hallitus haluaa lähteä sopeuttamaan taloutta menoleikkauksilla, sen on kestettävä kovaa julkista painetta.” [Aki Lindénin välihuuto] Kova julkinen paine, Aleksis Kiven ”valitus ja murhe” — niitä on riittänyt, kun nykyinen hallitus on lähtenyt toimimaan Suomen talouden eteen haasteinaan karmea soteuudistus ja sen paisuvat kulut, sodan tuomat puolustuksen lisätarpeet ja alle miljardista jo useampiin kivunneet valtionvelan korot. Nämä kolme selittävät suurimman osan velan kasvusta. Koska näiden kasvu on suurilta osin vain siedettävä, on säästöjä ollut pakko tehdä myös toisaalla. Me perussuomalaiset ajamme säästöjä, koska ymmärrämme, mihin yli varojen eläminen uhkaa Suomen ajaa. Velka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kertynyt syömävelka paisuttaa valtion korkomenot ensi kaudella jo yli kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Kokoluokkaa auttavat hahmottamaan esimerkiksi STEA-järjestöavustukset. [Aki Lindénin välihuuto] — Ne ovat ensi vuodelle 0,2 miljardia euroa, edustaja Lindén, vammaisetuudet 0,7 miljardia euroa, poliisin rahoitus miljardin, korkeakoulut ja tutkimus neljä miljardia ja peruskoulumme kuusi ja puoli miljardia. — Velan korkomenot kasvavat lähivuosina siis peruskoulun rahoitusta suuremmiksi. Sen luulisi herättelevän myös velkajarrun jarruttelijoita, korkomenoihin käytetyillä euroilla kun ei rakenneta yhtään uutta koulua, ei korjata yhtään tienpätkää eikä turvata huolenpitoa sitä tarvitseville. Nuo eurot ovat pois suomalaisten taskuista ja suomalaisten palveluista. Arvoisa puhemies! Kasvun luomiseksi perussuomalaiset on hallituksessa ajanut sitä, että työ ja toimi palkitsisivat tekijänsä, että työssäkäynti kannattaisi, että veronmaksajalle jäisi enemmän käteen ja että hän myös itse päättäisi rahoistaan tämän salin päättäjien sijaan. Olemme alentaneet historiallisen paljon työn ja yrittämisen verotusta niihin kannustamiseksi, keventäneet työssäkäyvien lapsiperheiden verotaakkaa perheellistymisen tukemiseksi ja alentaneet jakeluvelvoitetta, polttoaineveroa ja ajoneuvoveroa työnteon ja arjen helpottamiseksi. Huolimatta talouden kurimuksesta ja epävakaudesta maailmalla Suomen talous kasvaa, [Anne Kalmarin välihuuto] suomalaisten ostovoima kasvaa ja kokonaisveroaste laskee. Se on kaasua kasvulle. Kasvun luomisen ohella painamme jarrua julkisille menoille. Välttämättömiä säästöjä tehtäessä valitusta ja murhetta on kuultu silti oppositiolta liki kaikesta, kun olemme säästäneet julkisesta hallinnosta, leikanneet ulkomaiden kehitysavusta ja tinkineet lobbarijärjestöiltä, kun olemme säästäneet hyvinvointialueiden hillotolpista, vähentäneet Ylen rahoitusta ja kun olemme leikanneet kotouttamisesta, pakolaiskiintiöistä, tulijoiden etuuksista sekä monista haittamaahanmuuton menoista. Läpi vaalikauden oppositiota onkin yhdistänyt kaksi piirrettä. Vaihtoehdoksi hallituksen kasvupolitiikalle oppositio on esittänyt joka vuosi hallitusta vähemmän säästöjä ja hallitusta enemmän veroja. Hyvä vasen laita — edustaja Lindtman, Sofia Virta, Minja Koskela, koko konkkaronkka — missä ja milloin korkeammilla menoilla, missä ja milloin korkeammilla veroilla on luotu talouskasvua? Ja uskotteko te sen reseptin toimivan Suomessa, [Vasemmalta: Pohjoismaissa!] joka on jo maailman kärjessä sekä julkisissa menoissa että kansalaistensa verorasituksessa? [Pia Lohikoski: Kannattaako tutustua Suomen taloushistoriaan?] On turha hokea keskustalaisittain kasvun tuplaamista, jos ei ole uskallusta lähteä hallitukseen sitä tekemään. On sumutusta luvata demarien tapaan kaiken tekemistä reilummin, jos on tarjota kakunteon sijaan vain saman kapenevan kakunsiivun jakamista uudelleen ja uudelleen. [Mika Lintilän välihuuto] Ja on sulaa hulluutta sinisilmäisesti toivottaa maailma kylään vierailta työtä ja toimeentuloa vaatimatta. Tähän jakopolitiikan malliin ja ralliin Suomella ei ole varaa. Kaasua kasvulle, jarrua menoille — se on ainoa kestävä tie Suomen taloudelle. Arvoisa puhemies! Valituksen, murheen ja yli 15 vuoden nollakasvun jälkeen Suomen talous vihdoin kasvaa. Talouskasvu voimistuu ja jatkuu selvästi aiempia vuosia ripeämpänä, ennustaa Suomen Pankki. Kotitalouksien kulutus kasvaa reaalitulojen jatkaessa nousuaan, ennakoi Danske Bank. Teollisuuden uudet tilaukset ovat kasvaneet liki 70 prosentilla vuodentakaisesta, arvioi Tilastokeskus. Vienti vetää. Ulkomaiset investointiprojektit ovat korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Jäänmurtajia, metalli- ja puolustusteollisuutta, risteilyaluksia, historiallisen suuria investointeja ja uutta energiantuotantoa — nämä ovat iloisia asioita, hyvä oppositio. Kun pitkään sytytelty talouskasvu on vihdoin roihahtanut eloon, sitä ei ole varaa nyt tukahduttaa, [Arto Satonen: Näin on!] ei kasvutoimia vesittämällä, ei miljardien veronkorotuksilla, ei työttömyyttä maahanmuutolla pahentamalla eikä päättäjien yleisellä toimettomuudella. Suomi ei nouse valituksella. Talouden alakuloa ja velan korkoja ei kuitata murehtimalla. Suomi kasvaa vain työllä ja toimella, ja niitä on suomalaisten lupa odottaa myös tämän salin päättäjiltä, nyt ja tulevaisuudessa. [Timo Heinonen: Hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Hyvät ministerit, edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! ”Teot ovat kauneinta puhetta”, totesi aikanaan yksi päättäjämme — samanlaista viisautta kuin Paasikiven tosiasiain tunnustamisessa. Pääministeri Orpon hallitus päättikin keväällä 2023 toimia näin: tunnustaa vaikean taloustilanteen ja puheiden sijaan ryhtyä toimeen. Kolmen ja puolen vuoden aikana hallitus on uudistanut Suomea vahvemmaksi. Teot ovat sellaisia, mitä Ruotsi teki jo parikymmentä vuotta sitten. Meillä ei tehty, ja nyt näemme, että vaikeina aikoina Ruotsi pärjää meitä paremmin. Päätimme uudistaa työmarkkinoita joustavammiksi. Tavoitteenamme on tukea työllisyyttä, talouskasvua, kilpailukykyä ja tuottavuuden kehitystä. Teimme mittavan määrän uudistuksia. Jos ensi vaalikaudella ei päätöksistä lähdetä pakittelemaan, niin meillä on hyvät mahdollisuudet, että entistä useampi hankkii toimeentulonsa työnteolla. Hyvinvointiyhteiskunnan yhtälö toimii nimittäin vain, kun riittävän moni työikäinen ja työkykyinen on töissä. Olemme myös määrätietoisesti halunneet keventää työn verotusta, ja kyllä, pääpaino on ollut pieni‑ ja keskituloisten verotuksen keventämisessä: se kevenee yli miljardilla tällä kaudella. Meidän mielestämme ei myöskään ole väärin, että paljon vastuuta kantavat ja hieman enemmän ansaitsevat saavat myös pitää lisätulostaan edes hieman isomman siivun. Me emme usko, että kireä verotus olisi ratkaisu maamme ongelmiin, ja jos näin olisi, niin ei tähän maahan koskaan olisi ongelmia syntynytkään. Hyvä on muistaa sekin, että edelleen reilut 5 000 euroa ja sitä enemmän tienaavat eli noin kymmenesosa kaikista palkansaajista maksaa lähes puolet maamme ansiotuloveroista. Kysynkin teiltä, edustaja Lindtman: eikö tämä teille riitä? Olette kertoneet, että ensi vaalikaudella työn, yrittämisen ja kotitalouksien verotusta aiotte kiristää viidellä miljardilla eurolla. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] Aikamoinen veromoukari. Tämän jälkeen kaikki demarien kasvupuheet voi kuitata pelkkinä puheina. [Perussuomalaisten ryhmästä: Kriisikokous!] Sanon suoraan: kokoomukselle ei käy suomalaisten työntekijöiden verotuksen kiristäminen. [Arto Satonen: Oikein!] Kun työpaikat syntyvät yrityksiin, niin yritysten toimintaedellytyksiä tulee parantaa eikä demareiden esityksin kurjistaa. Näyttää siltä, että eduskuntaan pian palaava Antti Rinne ja hänen aikanaan yrittäjille jakamansa suklaalevyt ovatkin parasta, mitä SDP on yrittäjille koskaan tarjonnut. Me päätimme keventää yhteisöveroa. Kerroimme sen ajoissa, ja nyt jo näemme, miten se vaikuttaa tähän maahan: maahamme on tulossa historiallisen suuria investointeja. Tehty työ tuottaa siis tulosta. Taloudessamme on tapahtunut kauan odotettu käänne. Vienti ja yksityiset investoinnit toimivat nyt vetureina. Pitkään jatkunut varovaisuus on väistymässä. Kuluttajien luottamus on palaamassa. Kasvuennusteita on nostettu kilpaa, ja taloutemme taitaa kasvaa jo noin kaksi prosenttiyksikköä. Edustaja Lindtman, edelleenkö te vaaditte suunnanmuutosta? Talous kasvaa nyt kovinta vauhtia lähes kymmeneen vuoteen. Se on kova juttu. Ja toivottavasti myös yhteinen ilon aihe. Eikö näin, puheenjohtaja Lindtman? Vähän hymyä nyt. [Naurua] Nimittäin voimistunut talouskasvu tuo myös helpotusta työmarkkinoille. Työllisten määrä on nyt tuoreen tiedon mukaan kasvanut 34 000 hengellä, työttömyys on kääntymässä laskuun, ja hyvä kehitys jatkuu ensi ja seuraavana vuonna. Nämä ovat niitä hyviä uutisia, joita suomalaiset ovat kaivanneet. Ja kokoomus edellyttää, että tätä kasvua ei nyt tukahduteta omin toimin. Tehdään kaikki, jotta nuoremme ja myös pitkään työttöminä olleet esimerkiksi pääsevät töihin. Me voimme vaikuttaa moneen mutta emme kaikkeen. Nyt tarvitaankin, hyvät kollegat, malttia hyväksyä ne asiat, joita emme voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voimme, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaa tulevaisuus, sillä aion elää silloin. Menoista säästäminen ei ole helppoa, mutta meidän on väistämättä näin tehtävä. Aiemmat vaalikaudet ovat osoittaneet, miten helppo rahaa on jakaa, ja nyt sitten valtion budjetissa joka kahdeksas euro on velkarahaa. Se ei ole reilua eikä kestävääkään, ja siksi tällä vaalikaudella olemme tehneet noin kymmenen miljardin sopeutustoimet, ja hyvästä kasvusta huolimatta ensi vaalikaudella tarvitaan toinen mokoma. Kokoomus pitää tärkeänä yhteisesti sovittua velkajarrua, mutta painamme samaan aikaan myös kasvun kaasua. Meidän pitää laittaa taloutemme kuntoon ja jatkaa työtä määrätietoisesti. Se on reilua, että me maksamme itse oman aikamme kulut emmekä elä velaksi lapsenlapsiemme piikkiin. Ilmaista velkarahaa ei, arvon vasemmisto, ole. Uskokaa se nyt viimein. [Mika Lintilä: Näin sanoitte ennen viime vaalejakin!] — Arvoisa puhemies, täällä on niin kova mekkala, että täällä on vaikea edes puhua. [Mika Lintilä: Kenen syy? — Välihuutoja] Arvoisa puhemies! Tulevaisuus on tehtävä. Orpon hallitus on vaikeinakin aikoina lisännyt rahoitusta kahteen tärkeään paikkaan: Käytämme neljä miljardia Marinin hallitusta enempi ensi vuonna soteen. Jokaisen on päästävä lääkäriin ja saatava tarvitsemansa hoiva, ja omalääkärimalli on meidän reseptimme tässä. Varmistetaan yhdessä, ettei kukaan joudu pelkäämään vanhenemista — annetaan siitä yhteinen lupaus. Myös peruskouluun on viimeinen panostettu: 200 miljoonaa euroa lisää lukemiseen ja laskemiseen. Kiitosta tulee myös kännykkäkiellosta ja erilaisten oppijoiden tuen uudistamisesta. Kun itse toimin aikanaan opettajana, periaatteeni oli, että jokainen lapsi saisi oppia joka päivä jotain uutta, ja se on hyvä tavoite jatkossakin. Kiitosta myös tulevaisuutemme ja turvallisuutemme eteen tehdystä työstä. Itärajan turvallisuus on varmistettu. Rajaturvallisuuslaki saa jatkoa. Panostukset maanpuolustukseen ovat mittavia, ja myös vapaudestaan taistelevan Ukrainan tukemiseen. Kotimainen puolustusteollisuus tuo maahamme työtä ja vahvistaa huoltovarmuutta. Meidän pitää olla maa, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä, ei arjessa, ei kodissa, ei kaduilla. Olen iloinen siitä, että tämä hallitus panostaa turvakoteihin ja tämän vaalikauden jälkeen jokaisella hyvinvointialueella on vähintään yksi turvakoti. Poliiseja on pian luvatusti 8 000. Olemme kiristäneet rangaistuksia, ja ulkomaalaisia vakaviin, toistuviin rikoksiin syyllistyneitä karkotetaan. Arvoisa puhemies! Talous kasvaa, investointeja virtaa, yritysten tilauskirjat täyttyvät, ja työllisyyden elpyminen antaa merkkejä. Suomi tarvitsee nyt kasvua, toivoa ja luottamusta. Olemme kansakuntana selvinneet vaikeammastakin. Selviämme tästäkin, kunhan nyt emme käännä tätä suuntaa ja paina jarrua. [Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies! Luotetaan suomalaisiin, luotetaan kotimaisiin yrityksiin ja annetaan lupa tehdä. Me pyydämme tulevissa vaaleissa luottamusta jatkaa työtä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. [Välihuutoja]

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä hallitus aloitti, olimme erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Edelliseltä hallitukselta saimme valtavat menolisäykset ja kasan syömävelkaa, ympäröivä maailma jatkui myrskyisenä ja yhä heikkenevänä, maan rakenteet olivat rempallaan, työmarkkinat jäykät, holtiton maahanmuutto valloillaan ja hyvinvointialuehimmeli kokoon kasattuna. Olemme nyt tehneet yli kolme vuotta hartiavoimin töitä, ja tulokset kaikkialla näyttävät paljon valoisammilta. Talous kasvaa ensimmäistä kertaa kunnolla pitkään aikaan. Ostovoima paranee nopeasti. Tilastokeskuksen päivän uutiset ovat myös rohkaisevia. Työllisten määrä on merkittävässä nousussa, ja työttömyyskin on nyt alkanut laskea. Maahan virtaa investointeja. Kotitalouksien ja yritysten luottamus on kohenemassa, vahvistunut merkittävästi. Kaiken kaikkiaan taloudessamme on hyvä pohjavire. Olemme siis tehneet aivan oikeita asioita. Me olemme sopeuttaneet suorin sopeutustoimin ensin hallitusohjelmassa ja tehneet lisäsäästöjä kolme kertaa uudelleen. Vuoden 2027 talousarviossa suorat menoleikkaukset nousevat 4,8 miljardiin euroon. Velkaantumista taittavia uusia päätöksiä pannaan ensi vuonna toimeen lähes miljardin euron edestä. Säästöjä kohdistetaan muun muassa valtionhallintoon, kehitysyhteistyöhön ja STEA-avustuksiin. Pakollisesta säästämisestä huolimatta taloutemme kasvaa tänä vuonna ja ensi vuonna arvioiden mukaan pitkälti toista prosenttia. Siitä kiitos hallituksen erittäin investointi-, yrittäjä- ja työntekijämyönteiselle talouspolitiikalle. Jos meillä ei olisi sotaa Ukrainassa ja Iranissa, talous kasvaisi vielä paljon nopeammin — tämäkin on hyvä pitää mielessä. Etenkin Hormuzin tilanne väistämättä nostaa energian hintoja, mikä taas nostaa inflaatio-odotuksia ja korkotasoa. Suomen oloissa korkeammat korot vaikuttavat monella tapaa negatiivisesti kautta linjan. Arvoisa puhemies! Hallituskautta on leimannut etenkin geopoliittisen tilanteen jännittyneisyys, turvallisuustilanteemme murros sekä korkoympäristön perinpohjainen muutos. Korkomenot ensi vuonna ovat jo yli 4,4 miljardia euroa. Yleinen korkotaso on edelleen nousussa, samalla kun valtiot läntisessä maailmassa ovat kaikkialla syvästi velkaantuneita ja alijäämäisiä. Myös sotemenojen automaattinen kasvu miljardiluokassa rasittaa valtiontaloutta ankarasti. Olemme joutuneet tekemään lisäksi valtavat satsaukset puolustus- ja turvallisuusliitännäisiin määrärahoihin. Puolustukseen tulee menemään ainakin viisi miljardia euroa joka vuosi enemmän vuosikymmenen lopulta alkaen. Nämä panostukset ovat välttämättömiä, vaikkakin ne joudutaan rahoittamaan käytännössä lainaamalla ulkomailta rahaa. Maavoimien kipeästi kaipaama uudistus ja varustaminen on pakko käynnistää. Täytämme yhdessä sovitut Nato-tavoitteet viimeistä piirua myöten. Puolustusministeriön määrärahoihin ehdotetaan 618 miljoonaa euroa lisää ja lisäksi 1,3 miljardin tilausvaltuudet materiaalihankintoihin. Puolustusvoimien toimintamenoihin ehdotetaan 186 miljoonaa tilausvaltuutta. Kiitän eduskuntaa ja kaikkia sen ryhmiä siitä, että puolustuksen, turvallisuuden ja Ukrainan tukemisen tarvetta ei missään tässä salissa kyseenalaisteta. Arvoisa puhemies! Viisas talouspolitiikka lähtee siitä, että on oikea tilannekuva ja ymmärrys. Kymmenien vuosien ummehtunut YYA-talouspolitiikka henki konsensusta, tulonsiirtoja, veromoukaria ja sosiaalivaltion kasvavaa holhoamista. Tämä hallitus taas on perustanut talouspolitiikkansa tosiasioihin, tieteeseen ja uudistamiseen. Veropolitiikkamme on historiallisen yrittäjämyönteistä, mikä on välttämätöntä, jotta kasvu vahvistuu ja tulevaisuutemme on jotain muuta kuin ankeaa kitkuttamista. Kevennämme ensi vuonna yhteisöveroa kaksi prosenttiyksikköä. Moni Euroopan maa, mukaan lukien Tanska ja Saksa, on tekemässä vastaavia päätöksiä. Korjasimme yrittäjien eläkelain, ja nostamme yrittäjävähennystä. Hallitus antaa eduskunnalle kiireellisenä esityksen yrittäjien eläkelain uudistamisesta valinnanvapausmallin mukaisesti. Uudistus parantaa yrittämisen edellytyksiä ja helpottaa erityisesti pk- ja yksinyrittäjien asemaa. Käynnistämme myös valmistelun, jonka tavoitteena on tuoda kaikki yrittäjät tulorekisterin ja positiivisen luottorekisterin piiriin. Tällä vahvistetaan yrittäjien yhdenvertaisuutta ja mahdollistetaan reaaliaikainen ansiotulojen seuranta myös yrittäjien eläkejärjestelmässä. Työsuhdeoptioiden verotus järkevöityy ja kannustaa Suomeen uutta startup-yrittäjyyttä. Samoin tappioiden vähentämisoikeus pitenee 25 vuoteen. Perinteisempien sektorien rinnalla startupit ovat yksi Suomen vahvimmista kasvumoottoreista. Ekosysteemi kasvaa, rahoitusta tulee, ja osaaminen on aivan maailmanluokkaa. Avaruusteknologia, kvantti, tekoälyn infra ja energia eivät ole enää mitään kokeiluja. Ne ovat aloja, joille virtaa pääomaa ja joilta syntyy vientiä. Tämä hallitus on tukenut työnteon ja tuottavuuden kannustimia keventämällä työn verotusta ja alentamalla ylimpiä marginaaliveroasteita. Olemme vahvistaneet julkista taloutta kiristämällä erityisesti kulutusverotusta, siirtämällä verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Tämä on juuri sellaista veropolitiikkaa, mitä verotuksen ja kansantalouden asiantuntijat ovat vuosikymmeniä suositelleet. Työn verotus kevenee kaikissa palkkaluokissa, ensi vuonna melkein puolella miljardilla. Eniten ensi vuonna veroaste suhteessa tähän vuoteen alenee vuodessa noin 20 000—55 000 euroa tienaavilla pieni- ja keskituloisilla. Työtulovähennyksen lapsikorotus tarkoittaa lisähelpotuksia lapsiperheiden arkeen. Enemmän rahaa duunarin käteen auttaa myös Hormuzin tilanteen vuoksi kallistuneiden polttoaineiden kanssa. Liikenteen kasvaviin kustannuksiin vastaamme myös edelleen alentamalla sekä liikennepolttoaineiden veroa että ajoneuvoveron perusveroa. Arvoisa puhemies! Kansantaloutemme suhteellisen hyvästä tilanteesta huolimatta julkisen talouden ja etenkin valtiontalouden tila on edelleen hyvin vaikea. Talousarvion alijäämä osoittaa 12,4 miljardia euroa. Se on kuitenkin noin miljardin vähemmän verrattuna kuluvaan vuoteen. Tulevana keväänä pidetään eduskuntavaalit, ja jo nyt näkyy, että velkajarrupokka on pettämässä. Vihreiden, vasemmiston ja Liike Nytin osalta lipeäminen on selvää. Sosiaalidemokraattien vastaus velkajarruun on mittava veromoukari, joka lyö tainnoksiin suomalaisen työntekijän ja yrittäjän. SDP:n kärkiehdotus on korottaa arvonlisäveroa vielä entisestään sekä kiristää työn progressiota vastoin kaikkien asiantuntijoiden suositusta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] SDP myös peruisi yhteisöveron kevennyksen, mikä olisi täyttä myrkkyä vakaan ja ennustettavan investointiympäristön kannalta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Sekin vielä!] Ensi vuoden säästötkin SDP totta kai tietenkin peruisi, kunnes sitten marraskuussa kuittaa ne jälleen vähin äänin omassa vaihtoehtobudjetissaan. Hieman epäjohdonmukaisia ovat myös SDP:n ehdottamat miljardileikkaukset soteen, samalla kun puolueen toinen puoli talousosaajista käytännössä irtisanoutuu velkajarrusta. [Välihuutoja] Kaiken kaikkiaan opposition linjasta on hyvin vaikeaa saada selvää. Onneksi valtiovarainministeriön säästölistat julkaistaan pian, ja niiden kohdalla jokaisen puolueen on hyvin helppo sanoa jokaisen ehdotuksen kohdalla kyllä vai ei. Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa on mukana mittava joukko kasvua tukevia investointihankkeita. Itäinen Suomi korostuu tässä budjetissa: muun muassa Ylämyllyn liittymä, Karjalan rata, lisärahoitusta, valtuutta. Väyläpuolella sotilaallinen liikkuvuus on vahvasti painotettuna. Tuemme voimistuvaa talouskasvua uudella korjausrakentamisen paketilla. Kyseessä on mittava panostus kotimaiseen työhön ja yrittämiseen. Yhdessä kotitalousvähennyksen korotuksen sekä näiden veronkevennysten kanssa uskon, että suhdannepolitiikkamme osuu erittäin hyvin lankulle. Arvoisa puhemies! Seuraava hallitus joutuu sopeuttamaan noin kymmenen miljardia. Alijäämä on saatava kohti tasapainoa. Muuten Suomen käy huonosti. Ei tarvitse kuin katsoa, mitä kansainvälisillä joukkovelkakirjamarkkinoilla tapahtuu jo nyt joidenkin maiden kohdalla. Emme voi tehdä myöskään sellaista vastuutonta talouspolitiikkaa, jossa ensin aluepoliittisista syistä perustetaan 21 hyvinvointialuetta hallintohimmeleineen ja sitten poistetaan ne neljän vuoden päästä, kuten keskusta on hiljan esittänyt. Tarvitsemme vastuullista ja linjakasta sopeutusta ja uudistuksia, leikkausten rinnalle kasvumyönteistä veropolitiikkaa. Maamme kokonaisveroaste laskee tällä kaudella noin prosenttiyksikön. Se on merkittävä saavutus näissä vaativissa oloissa. Jos tuleva hallitus rakentuisi oppositiopuolueiden varaan, tämä hyvä talouspolitiikka ottaisi punaista takapakkia ja palaisi synkeisiin himoverotuksen vuosiin. Me tarvitsemme toimivia uudistuksia rakenteisiin. Me tarvitsemme hallinnon karsimista ja tuottavuuden nostoa kaikilla toimialoilla, emme vanhan maailman veromoukaria emmekä hallintohimmelipalapelejä. Ketterä Suomi perustuu korkeaan osaamiseen, korkeaan teknologiaan, vahvaan ja ennakoitavaan yrittäjämyönteiseen lainsäädäntöympäristöön sekä kevenevään valtioon. Tässä hallituskauden optimistisimmassa talousympäristössä hallitus antaa eduskunnalle ehdotuksen vuoden 2027 talousarvioksi. [Vasemmalta: Joka pahentaa alijäämää!]

Arvoisa herra puhemies! Ensin kiitos edustaja Auttolle ystävällisistä ja suorastaan tsemppaavista sanoista. Kun me puhumme turvallisuudesta, niin useimmille tulee mieleen, että puhutaan sisäisestä turvallisuudesta, vain poliisista, mutta pitää muistaa, että meillä ei ole turvallista, vapaata oikeusvaltiota, jos se koko ketju siitä rikoksen tutkinnasta aina lainvoimaiseen tuomioon ei toimi, ja siinä syyttäjät ovat aivan keskeisimmässä roolissa. Itse asiassa tästä on tehty jopa yliopistollisia väitöskirjojakin, että syyttäjä on oikeastaan se henkilö, joka kuljettaa sen rikosasian ja huolehtii siitä mahdollisimman oikeasta ratkaisusta alusta loppuun. Syyttäjä on mukana yhteistyössä poliisin kanssa esitutkinnassa, suorittaa syyteharkinnan ja sitten syyttää juttua alioikeudessa käräjillä ja tarvittaessa ylemmissäkin oikeusasteissa. Syyttäjän roolia ei mielestäni voi ylikorostaa siinä, kun puhutaan turvallisesta oikeusvaltiosta ja rikosvastuun toteutumisesta ja siitä, että kaikki saavat oikeutta. Puhemies! On hyviä ratkaisuja tehty. Voin itse oppositiostakin kiittää. Hallitus on tehnyt hyviä ratkaisuja liittyen sisäiseen turvallisuuteen, ja on priorisoitu oikeuslaitosta, ja siitä kiitokset. Nyt on kuitenkin tullut liittyen vuoden 2027 talousarvioon aika huolestuttavia tietoja itselleni tuolta kentältä. Näyttää siltä, että kaikilta osin Syyttäjälaitoksen resurssit eivät ole riittäviä, ja meillä on riskinä jopa, että joudutaan määräaikaisia syyttäjiä sitten... Heillä eivät työt jatku, ja meillä vähenee väki sitä syyteharkintaa tekemästä. Tämä on kyllä iso uhka, kun me tiedetään, että aikamoinen jono on tuolla oikeuslaitoksessa ja todella, todella, voi sanoa, kohtuuttoman pitkiä käsittelyaikoja nyt on monella jutulla, ja ei hyvältä vaikuta. Toivottavasti nyt, kun me saimme tämän keltaisen kirjan tänne pöytään ja tähän tulee se budjetin täydennys, hallitus sitä katsoo budjetin täydennyksessä tai lisätalousarviossa. Toisessa käsittelyssä meillä on Syyttäjälaitoksen tietovarantoja koskeva esitys. Se on se tarkalleen, mitä käsitellään. Tähän liittyen, puhemies, otan vielä pari rakenteellista, reformistista tulevaisuuden asiaa esille: Ensinnäkin kun tekoäly tulee ja muuttaa meidän elämisen ja tekemisen tavat, niin tietenkään myöskään oikeuslaitos ei voi olla siinä immuuni. Tulee varmasti todella haastavia rajanvetotapauksia, mitä voidaan oikeusturvan näkökulmasta sitten antaa koneälyn hoidettavaksi, mutta oma näkökulmani on kyllä se, että täytyy myöskin oikeuslaitoksessa ottaa uusin teknologia käyttöön ja tehdä sitten meidän täällä talossa, Eduskuntatalossa, tarvittavat lakimuutokset. Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka lopuksi haluan sanoa, on se, että meidän täytyy myös oikeuslaitoksessa ajatella sitä — vähän niin kuin me ollaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, sotessakin, tehty — mitä asioita käsittelee tuomari ja mitkä asiat voi ratkaista syyttäjä. Kyllä meidän yksinkertaisimpia rikosasioitamme, tunnustettuja rikosasioita, entistä enemmän täytyy tehdä niin, että syyttäjillä on ammattitaito antaa niihin ratkaisuja. Jätetään ammattituomareille sitten ne monimutkaisemmat ja vakavammat rikosasiat ratkaistavaksi.

Arvoisa puhemies! Tuossa kollega Mäenpää pohti tätä meidän tilaa ja tulevaisuutta. Eli tässä on lähes 20 vuotta eletty yli varojen, syöty enemmän kuin tienattu. Siitä emme voi olla ylpeitä, emmekä myöskään varmastikaan lapsenlapsiltamme saa kiitosta siitä, että näin me ollaan haluttu miellyttää äänestäjiä ja otettu vaan lisää velkaa, kun olisi pitänyt tehdä jotain muuta. — Mutta mennään tähän varsinaiseen puheeseen. Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotetaan niin sanottua sukupolvivastuulakia, jonka tarkoituksena olisi velvoittaa valtioneuvostoa arvioimaan päätösten vaikutuksia pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä sekä huomioimaan nykyistä järjestelmällisemmin sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Tämä tavoite on kannatettava, sillä hyvässä päätöksenteossa pitäisi aina myös kysyä, millaisen Suomen jätämme lapsillemme ja lastemme lapsille. Huoli nuorten tulevaisuususkosta on todellinen ja yhteinen. Viimeisimmän nuorisobarometrin tulokset kertovat siitä, että yhä useampi nuori suhtautuu tulevaisuuteen aiempaa epävarmemmin tai pessimistisemmin. Siksi poliittisen järjestelmän on pystyttävä osoittamaan, että se kykenee tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja eikä ainoastaan reagoimaan akuutteihin kriiseihin. Arvoisa puhemies! Meillä on vastuu paitsi nykyisille suomalaisille myös tuleville sukupolville. Julkinen velka, ympäristön tila, koulutuksen taso, tutkimuksen ja innovaatioiden edellytykset sekä yhteiskunnan turvallisuus eivät ole vain tämän päivän kysymyksiä. Ne ovat myös tulevien sukupolvien oikeuksia ja mahdollisuuksia. Siksi pidän arvokkaana, että me myös täällä eduskunnassa pohdimme, miten pitkäjänteisyys, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus sekä tulevaisuusvaikutukset voidaan nykyistä paremmin juurruttaa osaksi kaikkea päätöksentekoa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa varmasti, mutta tulevaisuutta varten voi ja pitää valmistautua ja varautua. — Kiitoksia, arvoisa puhemies, ja hyvää yötä.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Minulla näyttää olevan samat muistiinpanot kuin äskeisessä pykälässä, mutta yritetään pärjätä niillä. — Tämä oli muistaakseni edustaja Harakan tekemä aloite sukupolvivastuusta, siitä, miten eri sukupolvia tämä meidän yhteiskunta käsittelee. Jollakin lailla kun itse mietin tätä asiaa, niin ehkä katson eri näkökulmasta kuin moni muu, mutta jos ajattelee omia lapsia ja lastenlapsia, niin jollakin laillahan se olisi oikeudenmukaista, että aina seuraavalle sukupolvelle jäisi valtio yhtä hyvässä kunnossa kuin se on ollut silloin, kun minä olen tähän maahan syntynyt. Suomi on velkaantunut viimeiset 20—30 vuotta todella rajusti, ja miksi näin on tapahtunut? Oikein mietin sitä, kun tätä asiaa ajattelin. Ehkä jollakin lailla meillä on ollut hölmöjä päättäjiä täällä. Maa on velkaantunut, tai se on annettu velkaantua. Täällä on eletty yli varojen viimeiset vuosikymmenet. Velkaantuminen on ollut aivan kohtuuttoman suurta. Silloin kun minä olen syntynyt vuonna 1971, valtionvelka on ollut 672 miljoonaa euroa — elikkä 672 miljoonaa. Vuonna 97, kun minun ensimmäinen lapsi on syntynyt, se on ollut 69 000 miljoonaa. Nyt kun minun lapsenlapsi on syntynyt, niin Suomen valtionvelka on ollut viime vuonna, vuonna 25, 187 000 miljoonaa euroa. En minä tiedä oikein, miten tätä yhteiskuntavastuuta sitten sukupolvien välillä... On tämä kauhea tilanne, että me jätetään velkainen valtio meidän lapsenlapsille, velaksi, että liian ylevästi on eletty. Vanhempi sukupolvi on elänyt aivan liian loistokasta elämää velkarahalla. Sitten toinen asia, mitä ajattelen tässä, on tietenkin tuo talous mutta myöskin sitten Suomen turvallisuus ja se, mitenkä se on muuttunut täällä. Vuonna 71, kun minä olen syntynyt, on arvioitu, että täällä on ollut muualla syntyneitä 10 000—12 000. Vuonna 97, kun vanhin poika on syntynyt, Suomessa on ollut 80 600 muualla syntynyttä, tänne tullutta, ja nyt tällä hetkellä tämä on 660 800. Elikkä velka ja maahanmuutto ovat moninkertaistuneet — voisi sanoa, että monikymmenkertaistuneet — ja samalla meidän lasten ja lastenlasten turvallisuudelle on saattanut käydä aika kylmästi, koska maahanmuuttajien tekemä rikollisuus on ollut valtaisaa ja moninkertaista suomalaisiin verrattuna. Arvoisa puhemies! Tässä olivat nämä minun ajatukseni tästä sukupolvien välisestä yhdenvertaisuudesta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät naiset ja miehet! Meillä on Vestmanin tekemä aloite käsittelyssä. Ehkä se koskee näitä datakeskusinvestointeja, niin kuin suomeksi sanottuna, ja sen sähkönkäytön turvaamista tavallansa, niin että meille piisaisi sähköä, voisiko sen näin ajatella? Olen itse hyvin skeptisesti tähän alun perin suhtautunut, ja nyt kun olen lukenut näistä investoinneista ja suunnitelmista ja Fingridin sanomista ja myöskin verottajan sanomista, niin itse arvelen niin, että me ollaan voisiko sanoa ongelmissa. Mielestäni tämä maalaisjärjellä ajateltuna näyttää siltä. On sanottu, että meillä on tällä hetkellä Suomessa Euroopan halvin tai toiseksi halvin sähkö. Se pitää paikkansa. Luulen, että lähivuosina, mikäli näitä hankkeita on tulossa jo suunnitellut, minun matematiikallani tulee moninkertaistumaan se sähkön hinta. Meillä itse asiassa ei ole mitenkään Euroopan halvin tai edes toiseksi halvin sähkö, jos siinä huomioidaan siirtomaksu, vaan meillä on ihan keskihintainen sähkö Euroopassa. Suomessa siirtomaksut ovat varmaan Euroopan korkeimmat, koska sen meidän pistorasiasta maksetun sähkön keskihinnan se vie Euroopan keskitasolle. Meillä on Suomessa pitkät siirtomatkat, laajalle ympäri maata levinnyt asutus ja tuotanto. Tekisi mieli siteerata Irwiniä, että kusessa ollaan koko saakelin sakki, mutta — taisi se siteeraus jo tullakin siinä täältä luettua näköjänsä. Meillä on tuulisähköä, johon uskotaan, ja aurinkosähköä, johonka uskotaan. Vestman on ansiokkaasti tuonut sen esille, että sitä pitää olla moninkertainen määrä, ja se on silti sellaista sattumasähköä. Se on mielestäni markkinahäirikkö niin kauan, kunnes tuulivoimayhtiöt rupeavat tuottamaan sen säätövoiman siinä tuulituotannon sivussa. Elikkä se olisi kaikille oikeudenmukaista, että tuulivoimayhtiöt, jotka tuottavat sähköä, tuottaisivat sen jollakin muulla silloin kun ei tuule. Sitten ei tarvitsisi enää sitä sanoa markkinahäiriköksi. No, jos ajatellaan, että hinta nousee, mutta sitten riittääkö sähkö? Eräs puoluekollega oli tehnyt ansiokasta selvitystä tästä, ja näyttää siltä, että meillä kaatuu sähköverkko, valitettavasti. No, sitten puhutaan investoinneista ja juhlitaan sitä, että Suomeen tulee kalliita investointeja, mutta pitää aina muistaa, että vain osa niistä investoinneista kohdistuu Suomeen. Niistä aika huomattava osa, laiteinvestoinnit ja muut, menee ulkomaille, ja niihin valitettavasti tulee aika paljon usein ulkomaista työvoimaa. Sama koskee esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingridiä. Olen aika paljon sitä kritisoinut, ja minulla on tapaaminen siitä tulossa Fingridin kanssa. Tämä on ihan käsittämätöntä, että meidän Suomen valtion omistamaa sähköverkkoa rakennetaan suurelta osin ulkomaisella työvoimalla ja ulkomailta, Kiinasta ja Intiasta, tuoduilla sähköpaaluilla. Jotain tässä maassa on aika pahasti vialla, jos suomalainen, valtio-omisteinen yhtiö ei rakenna verkkojaan suomalaisilla sähköpaaluilla. Jotain on meidän yhteiskunnassa silloin vialla. Tämä on valitettavaa, että kaikkien erilaisten kilpailutusten kautta ne ovat johtaneet siihen, että ne tuodaan ulkomailta. Se on myös yksi huoltovarmuusasia — aikaisemmin, kun Suomessa on tehty sähköverkkoon niitä raudasta tehtyjä verkonkannakkeita ja paaluja, niitä on tehty myöskin varastoon sillä tavalla, että jos sattuu joku onnettomuus tai joku muu, niitä on sitten varastossa saatavilla. Nyt tällä hetkellä niitä tulee justi määrä Kiinasta tai Intiasta, ja ne ovat vähän heikkolaatuisiakin ehkä. Elikkä jos Fingridin verkkoja ruvetaan uusimaan, niin toivoisin, että niissä käytettäisiin enemmän kotimaista työtä. Se, mikä vielä... Edustaja Keskisarja piti täällä hyvän puheen, ja surullisena katson sitä, kun tuulivoiman, aurinkovoiman ja siirtolinjojen alta raiskataan ja hakataan metsää kumoon. Tämä on todella surullinen asia. En itse sitä näe hyvällä. — Ehkä tämä vuodatus nyt oli tässä. Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet erinomaisia analyysejä datakeskusbuumista ja datataloudesta edellä. Edustaja Mikkonen analysoi kaikkia niitä yhteiskunnallisia ympäristövaikutuksia, joita datakeskuksilla ja tällä suurella murroksella on. Tässä on kuultu edustaja Polvisen... Ja yhdyn itse asiassa siihen lähtökohtaan, että datakeskukset ovat suomalaiselle yhteiskunnalle mahdollisuus. Ne tuovat työtä, toimeentuloa ja verotuloja Suomeen. Edustaja Lyly analysoi sähköntuotannon mahdollisuuksia. Edustaja Rasinkangas kiinnitti huomiota siihen, mitä tämä datakeskusbuumi voi tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle ja sähkölaskulle, jos tätä ei onnistuta hallitsemaan. Siis toden totta tämän lakialoitteen tarkoitus on ollut tarjota ratkaisu tähän viheliäiseen pulmaan, että Suomen historiassa ei ole koskaan aiemmin näin lyhyessä ajassa sähkönkulutuksen ennustettu kasvavan näin paljon. Siis palaan niihin Fingridin julkaisemiin tietoihin. Fingrid on tehnyt liittymissopimuksia 5 000 megawatin edestä uusille datakeskuksille. Se on kymmenenkertaisesti yhden Loviisan ydinreaktorin teho. Kun tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan uusiutuvaa sähköntuotantoa tarvitaan siis seitsenkertaisesti, jotta datakeskuksen kulutus voidaan kattaa vuoden jokaisena päivänä ja jokaisena tuntina, niin me voidaan laskea siitä, että tämä 5 000 megawattia — siinä ei ole edes mukana niitä hankkeita, jotka ovat kehityksen alla — vaatii 35 gigawattia uutta tuulivoimaa, siis aivan valtavan määrän uutta sähköntuotantoa. Minä palaan siihen Irlantiin ja Irlannin tilanteeseen. Nimittäin Irlannissa datakeskuksista johtuva sähkönkulutus ja se osuus maan kokonaissähkönkulutuksesta nousi kymmenessä vuodessa viidestä prosentista yli 20 prosenttiin, siis kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Tänä aikana sähkön kuluttajahinta, keskihinta, kaksinkertaistui. Irlannissa sähkö maksaa kuluttajalle keskimäärin 40 senttiä kilowattitunnilta. No, minulle on vastattu tähän, että Suomi ei ole Irlanti, että meillä on sähkö itse asiassa eurooppalaisittain verraten kohtuuhintaista — kyllä on. Ja me ei olla Irlanti, meidän markkinat ovat paremmin yhteyksissä naapurimaihin, ja meillä on paremmat edellytykset rakentaa lisää sähköntuotantoa — kyllä on. Tämän aloitteen tarkoitus on huolehtia, että Suomesta ei tule Irlanti, siis siinä mielessä, että meillä on sitä kohtuuhintaista sähköä ja tämä potentiaali uuteen sähköntuotantoon realisoituu samassa tahdissa kuin kulutus kasvaa. No, sitten tätä aloitetta on haastettu sillä, että eikö kokoomuslainen usko siihen, että sähkömarkkina toimii, siis että sähkönkulutuksen kasvu synnyttää joka tapauksessa uutta sähköntuotantoa. Aivan varmasti uskon, että näin tapahtuu, lopulta. Kuten edustaja Lyly kuvasi, nämä sähköntuotantoinvestoinnit ovat todella pitkiä hankkeita. Jos ajatellaan tällaista ydinvoimainvestointia, se on todennäköisesti yli kymmenen vuotta, senkin jälkeen, kun tämä hyvä hallitus on uudistanut ydinenergiasääntelyn. Sen kymmenen vuoden aikana tämä raju sähkön hinnannousu voi olla Suomen taloudelle todella kohtalokas. Eli tämä aloite huolehtii siitä, että tämä muutos tapahtuu hallitusti ja uutta kulutusta seuraa jatkuvasti uusi sähköntuotanto. Minä ajattelen, että tämä on semmoinen minimiregulaatio, joka me tarvitaan, jotta tätä muutosta pystytään hallitsemaan. No, edellisissä puheenvuoroissa on noussut esille myös tarve priorisoida hankkeita. Orpon hallitus on siis tuomassa, kuten ministeri Multala on kertonut, hallituksen priorisointiesityksen, jossa siis tullaan säätämään niistä kriteereistä, joilla eri hankkeita priorisoidaan, kun verkon kapasiteettia jaetaan. Eli tullaan antamaan etusija sellaisille hankkeille, jotka ovat sähköjärjestelmän ja verkon kannalta mahdollisimman ystävällisiä. Itse toivon, että näissä kriteereissä olisi siis sisällä niitä samoja elementtejä, joita tässä lakialoitteessa on. Eli toisin sanoen sellainen datakeskus, jolla esimerkiksi on säätövoima, saisi etusijan suhteessa sellaisiin datakeskuksiin, joilla ei ole säätövoimaa. Tietenkin sitten tavallisten suomalaisten kannalta kriittistä on se, että kuluttaja-asiakkaat pääsevät joka tapauksessa kärjessä verkkoon, kun siitä rajallisesta verkkokapasiteetista kilpaillaan. — Puhemies, mikä oli tämä aikaraja nyt? [Puhemies: Seitsemän minuuttia!] — Seitsemän minuuttia, no niin, jatkan sitten vielä hetken. Lakialoitetta on haastettu myös sellaisella väitteellä, että tämä vie Suomelta kilpailukyvyn datakeskusinvestoinneista. En pidä tätä siis lainkaan uskottavana sen takia, että Suomessa on jo syntynyt sellaisia datakeskushankkeita, joissa hankekehittäjä on todennut, että ei kannata investoida tähän lyhytaikaiseen säätötarpeeseen eli UPSeihin ja dieselmoottoreihin, vaan meidän kannattaa laittaa sama raha pitkäaikaiseen säätövoimaan ja rakentaa moottorivoimala ja tarjota sitä kapasiteettia sitten markkinoille silloin, kun sitä ei datakeskus tarvitse. Eli tällaisia hankkeita jo kehitetään Suomessa, ja toisin sanoen liiketaloudellisesti ne on käytännössä todettu kannattaviksi. Mutta sitten toinen peruste on tosiaan LUT-yliopiston tuore tutkimus, joka julkaistiin keväällä ja joka on tämän lakialoitteen yhtenä pontimena. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sitä, onko Suomen oloissa teknis-taloudellisesti mahdollista pyörittää datakeskusta off grid eli täysin oman tuotannon varassa vuoden jokaisena tuntina. Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli, että kyllä, se on teknisesti mahdollista ja se olisi vielä taloudellisesti kannattavaa. Eli tässä on myös tutkimustietoa taustalla. — Palaan vielä muihin pointteihin myöhemmin.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää nyt käsittelyssä olevan lakialoitteen ensimmäistä allekirjoittajaa, edustaja Heikki Vestmania, tästä erinomaisesta lakialoitteesta. Itsekin olen tämän allekirjoittanut. Aloitteessa ehdotetaan lisättäväksi sähkömarkkinalakiin säännökset datakeskusten sähköverkkoon liittämisen erityisistä ehdoista sekä datakeskusten joustavan sähköntuotannon ja kulutusjouston osallistumisesta sähkömarkkinoille. Säännösten tarkoituksena on varmistaa, että sähköjärjestelmän toiminnan kannalta merkitykselliset datakeskukset kattavat sähkönkulutuksensa uudella sähköntuotannolla sekä tarjoavat joustokykyä sähköjärjestelmiin. Aloitteella pyritään turvaamaan sähköjärjestelmän toimintavarmuus, sähkömarkkinoiden häiriötön toiminta sekä sähköenergian kohtuullinen hinta kotitalouksille ja elinkeinoelämälle tilanteessa, jossa datakeskuksista johtuva sähkönkulutus kasvaa nopeasti lähivuosina. Arvoisa puhemies! Tulen itse pohjoisesta, ja siellä iloitaan suuresti alueelle tulevista investoinneista. Googlen 13 miljardin investoinnista suurin osa osuu Oulun vaalipiirin alueelle, Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen, mikä on hyvä uutinen muun muassa työllistymisen ja talouskasvun kannalta. Ilon ohella ollaan perustellusti huolissaan siitä, miten se vaikuttaa tavallisten ihmisten kotitalouksien sähkölaskuun. Erityisesti huolissaan on syytä olla siitä, kuinka paljon meillä on sähkövoimaa silloin, kun ei paista eikä tuule. Nykyiselläänkin jo nähdään voimakkaita hintapiikkejä, kun sähkön tarve on suurin mutta sääriippuvainen tuotanto ei tuota tarpeeksi sähköä. Yhtiöiltä, jotka tänne haluavat tulla rakentamaan datakeskuksia, tulee vaatia kulutuksensa verran joustavaa, säävarmaa sähköntuotantokapasiteettia. Arvoisa rouva puhemies! Suomen kylmä ilmasto luo Suomesta hyvän investointikohteen, mutta on syytä olla tarkkana, ettei ilo suurista investoinneista muutu kansalaisten sähkölaskun moninkertaistumiseen. Tämän vuoksi kannatan edustaja Vestmanin erinomaista aloitetta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Vestmania tästä lakialoitteesta, joka on hyvin ajankohtainen. Se on itse asiassa tänään vielä ajankohtaisempi kuin viikko sitten, kun tästä samasta aloitteesta aloitettiin keskustelu, joka jäi silloin kesken, sillä datakeskusbuumi todellakin puhuttaa ihmisiä. Toissa päivänä avattiin kansalaisaloite, joka vaatii asettamaan datakeskuksille ehdot ja rajoitukset sähköverkkoon liittymiselle ja toiminnan harjoittamiselle, ja se saa jo viimeistään huomenna, ellei jopa tämän vuorokauden aikana, nuo vaadittavat 50 000 nimeä täyteen. Suomi houkuttelee datakeskuksia edullisen sähkön, kylmän ilmaston ja tilan vuoksi. Datakeskukset kilpailevat muiden investointien kanssa sähkökapasiteetista, ja siksi on ihan perusteltua kysyä, millaisia datakeskuksia, kuinka monta ja millä ehdoilla niitä Suomeen mahtuu. Ei se, että kyselee investointien ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten reunaehtojen perään, tarkoita sitä, että väheksyisi datakeskuksen tuomia työpaikkoja. Kyse on siitä, että meidän pitää itse olla kuskin paikalla, ja tämä on hallitukselta täysin unohtunut. Tuntuu siltä, että datakeskusbuumi yllätti hallituksen housut kintuissa, sillä vielä hetki sitten hallitus helpotti datakeskusten kaavoitusta ja aivan äsken hallitus vielä mietti yritystukia datakeskuksille — hyvä, että niistä sentään älyttiin luopua. Mutta sen sijaan, että nyt seurataan sivusta, kuinka sähkösyöppöjä datakeskuksia syntyy ympäri maata kuin sieniä sateella, on aika tehdä kokonaissuunnitelma ja asettaa reunaehdot datakeskuksille. Edustaja Vestmanin lakialoitteessa halutaan asettaa reunaehtoja yhteen datakeskusten tuomaan haasteeseen, valtavaan sähköntarpeeseen. Rakenteilla ja suunnitteilla olevat datakeskukset ovat nostamassa Suomen sähkönkulutusta aivan merkittävästi jo lähivuosina. Samalle sähkölle on kysyntää, kun teollisuus on irtautumassa fossiilisista. Huoli on noussut myös siitä, riittääkö sähköä kotitalouksille ja muulle teollisuudelle kohtuulliseen hintaan. Siksi vaatimus siitä, että datakeskusten tulisi itse tuottaa tarvitsemansa sähkö, on perusteltu. Uhkana on, että se uusiutuva sähkö, jota on lisättävä vihreän siirtymän läpiviemiseksi, valuukin datakeskusten myötä lisääntyneeseen kulutukseen. Lakialoitteen toinen vaatimus on, että datakeskusten pitää tarjota joustokykyä sähköjärjestelmään. Tämä on niin ikään perusteltu vaade. Ajattelen, että lakialoitteessa esitettyjen vaatimusten lisäksi datakeskusinvestoinneille on syytä laittaa muitakin ehtoja. Itse asiassa näiden sekä lakialoitteen vaatimusten tulisi olla keskustelussa kaikenlaisissa investointihankkeissa. Yksi vaatimus on hukkaenergian hyödyntäminen. Toinen on kysymys sähköverkkokapasiteetin käytöstä. Erityyppisten datakeskusten työllisyysvaikutukset ja niiden tuottama lisäarvo vaihtelevat. Erot näissä voivat olla suuria suhteessa muihin tarjolla oleviin investointeihin. Sen vuoksi pitäisi pystyä priorisoimaan sitä, millaisia investointeja rajalliseen sähköverkkoon liitetään. Nyt tilanne on se, että nopeat syövät hitaat ilman sen kummempaa harkintaa. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta se ei ole fiksua. Lisäarvoa tuottavien ja pysyviä työpaikkoja synnyttävien hankkeiden tulee olla etusijalla. Datakeskukset vaativat myös valtavasti tilaa. Siksi paras olisi, että ne sijoitettaisiin jo valmiiseen infraan, kuten tyhjentyneisiin tehdasrakennuksiin. Todellisuudessa datakeskuksille on kaavoitettu ympäri maata laajoja alueita pelloille sekä metsiin, jotka hakataan alta pois. On huolehdittava, että luontohaitta jää mahdollisimman pieneksi ja se kompensoidaan täysimääräisesti toisaalla. Nyt viimein on otettava käyttöön maankäytön muutosmaksu, sillä laajoja alueita tuottavaa metsämaata uhkaa hävitä datakeskusten alta. Juuri tänään saimme kuulla, että Googlen epäillään aloittaneen laittomat hakkuut Kajaanissa ja Muhoksella datakeskustyömaille. Ei näin voi toimia. Yhtiöiden on toimittava lakiemme mukaan, ja lakien noudattamisen pitää olla itsestäänselvyys myös datakeskusten rakennustyömailla. Valitettavasti senkin suhteen on ollut ongelmia. Datakeskusten työmailla on ollut epäilyjä työvoiman hyväksikäytöstä. On myös varmistettava, että verot maksetaan Suomeen, ja monikansallisten datakeskusten aggressiiviseen verosuunnitteluun pitää pystyä puuttumaan. Arvoisa puhemies! On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole kestävää tuottaa loputonta määrätä sähköä, vaikka se päästötöntä olisikin. Kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia. Maapallon kestävyyskriisi ei ratkea sillä, että vaihdamme energian uusiutuvaan mutta lisäämme kulutusta entisestään. Tarvitaan neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä ja energiansäästöä. Siksi datakeskustenkin osalta tarvitaan kohtuullisuutta.

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäiseksi kiitän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia. Tein itse vuonna 2021 toimenpidealoitteen, jossa vaadin silloisen turpeen energiaveron kiristyksen perumista sekä turpeen julistamista uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Seison yhä tänä päivänä tuon aloitteeni takana, ja olen pitänyt turveasiaa esillä tarpeen tullen. Henkilökohtainen näkemykseni ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan. Pidän erittäin tärkeänä, että puhun asiasta täällä tänään. Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on se, mikä tässäkin aloitteessa tuodaan ilmi, että turve täytyisi saada eroon Euroopan unionin päästökaupasta, sillä pelkkä uusiutuvaksi luokittelu tai energiaveron peruminen ei enää riitä. Vastuuttoman politiikan lopputuotteena määrätyt päästökauppamaksut ovat turpeesta todella suuret. Minä haluan — ja voi voi, meitä on Pohjanmaalla paljon — että turve on jatkossakin osana meidän omaa energiapalettiamme, mielellään entistäkin suurempana, sanoisin. Itse olisin henkilökohtaisesti milloin vain valmis tuplaamaan turvetuotannon Suomessa. Meillähän oli parhaina aikoina suomalaisessa energiaturvekäytössä noin 0,7 prosenttia luonnonvaraisista soista, kun samanaikaisesti suojeltuna on 12 prosenttia. Tuolloin vuosia sitten olin jo sitä mieltä, että turvetuotanto olisi pitänyt kohottaa jonnekin 1,4 prosentin tasolle, niin että meillä olisi raaka-ainetta ollut myydä asti. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa tämä olisi ollut tällekin päivälle oiva apu. No, mieluummin minä joka tapauksessa kotimaista turvetta poltan kuin italialaisten jätteitä ja kallisarvoista tukkipuuta, jota tänä päivänä ajetaan turpeen tilalle — siis voi järjettömyyden päiviä. Minun täytyy tämä sanoa ääneen. Arvoisa puhemies! Viime kaudella, kun turvetuottajat kävivät vierailulla eduskunnassa, muistan hyvin, miten he ojensivat minulle turvetta täynnä olevan ämpärin. Tuossa ämpärissä lukee seuraavat faktat: turve on sataprosenttisesti uusiutuva luonnontuote, elintärkeä kasvualusta kotimaisten kasvisten ja vihannesten viljelyssä, korvaamaton kotieläinten kuivike ja ainoa kotimainen huoltovarmuuspolttoaine, joka säilyy varastoituna vuosikausia. Siinä lukee myös hyvin suurilla kirjaimilla: ”turve uusiutuvaksi”. Tuo ämpäri on muuten yhä työhuoneessani tallessa. Lupasin silloin, että istutan siihen jonkun krysanteemin kasvamaan. Tämä on jäänyt tekemättä, mutta nytpä lupaankin, että tämän lupaamani toimenpiteen teen. Nimittäin kun se turve on siellä useita vuosia ämpärissä ollut työhuoneessani, niin se on niin tömäkkää kasvualustaa, että jos minä menen nyt ja istutan siihen jotain, niin kyllä kuulkaas kukkii. Tämäkin kertoo turpeen mainiosta tehosta. Arvoisa puhemies! Punavihreät ajoivat turvealan ahdinkoa viime kaudella. Siitähän ei pääse yli eikä ympäri. He kiristivät turpeen verotusta ja lopuksi maksoivat romutuspalkkioita turvekoneista. Kyllä minä mietin, kuinkahan paljon maaseudulta mahtoikaan mennä työpaikkoja suoraan sanottuna ideologisen vihervasemmistolaisen höpöhöpönassupolitiikan aikaansaaman turpeen alasajon johdosta. En tiedä mitään niin vastuutonta kuin se, että jollakin tämän talon päätöksellä ajetaan joku elinkeino alas sellaisessa tilanteessa, kun katsomme, missä tänä päivänä ollaan. Viime kaudella ei ollut sen parempaa eikä sitä edellisellä, eikä muuten tule olemaan seuraavallakaan kaudella. Tässä ollaan aika lailla pakon edessä elämässä nyörit kiinni, mutta tässä nyt mennään. Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite kertoo kansan tahdon. Itse olen tästä kansalaisaloitteesta sataprosenttisesti samanmielinen ja pidän sitä hyvin tärkeänä. Jos tämä aloite ei nyt jostain syystä mene läpi, niin toivon todellakin seuraavaan hallituspöytään viisasta oikeistopolitiikkaa tukemaan turpeen asemaa Suomessa, jotta saadaan asia edes joskus tulevaisuudessa korjatuksi. Vielä lopuksi haluaisin sanoa, että turvetuotanto on — kuten on varmasti miljoonaan kertaan mainittu — energiahuoltovarmuudelle hyvä mutta lisäksi myös todellinen mahdollisuus Suomelle, eikä meillä ole varaa jättää yhtään ainutta kiveä kääntämättä jokaisen maaseudun elinkeinon eteen. Meidän on tehtävä sellaisia politiikkatoimia, että turvetuotannon jatkuvuus taataan. Se jos jokin on isänmaallinen, kauaskantoinen ja vastuullinen teko. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite turpeen puolesta on täsmälleen asian ytimessä. Turvetta koskevassa sääntelyssä ilmastohulluus eli ideologia on ajanut terveen järjen edelle. Kansalaisaloitteessa esitetään, että turve siirrettäisiin uusiutuvien veroluokkaan ja että huoltovarmuuslakiin turve määriteltäisiin strategiseksi kotimaiseksi ja uusiutuvaksi varmuusenergialähteeksi. Turve on käytännössä uusiutuvaa, koska sitä muodostuu koko ajan lisää. Lisäksi Suomessa turvetta muodostuu koko ajan enemmän kuin sitä nostetaan. On siis täysin pähkähullua, ettei sitä ole pystytty luokittelemaan uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Turvetta tarvitaan sekä energiakäyttöön että paljon muuhunkin, kuten turvallisen ja puhtaan suomalaisen ruuan tuotantoon. Turpeen saatavuus kaikkeen muuhun välttämättömään on täysin riippuvaista siitä, että energiaturpeen nostaminen on kannattavaa. Siksi kyse ei ole vain siitä, kuinka suuri osa Suomen lämmöntuotannosta on turpeesta. Se on vain yksi osa, mutta juuri se elintärkeä osa, turpeen säilyttämisen kokonaisuudessa. Olen jättänyt jo aiemmin eduskunnalle toimenpidealoitteen turveveron poistamisesta sekä SGEI-järjestelyn valmistelemisesta. Hallitus on ryhtynyt toimiin turpeen huoltovarmuusroolin vahvistamiseksi. Toisessa lisätalousarviossa Huoltovarmuusrahastolle myönnettiin kymmenen miljoonaa euroa turpeen varmuusvarastointiin, ja uusi turpeen tukimalli on nyt valmisteilla. Arvoisa puhemies! Kiitos tämän toimenpidealoitteen tekijöille ja allekirjoittajille. Tämä kannattaa nyt käsitellä valiokunnassa huolellisesti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Keskustelimme jo viime kerralla, tai silloin ekalla kerralla, tästä asiasta, ja silloin toin esiin sen, mitä Natossa, siellä Naton johdossa, ajateltiin energiasta. Silloin toin esiin sen, että Suomenkin tulee varautua yhtä hyvin energiaan kuin myöskin sotilaallisesti siihen kriisiin. En malta olla lukematta, kun tässä on Maaseudun Tulevaisuuden lehtileike, jossa kerrotaan — olen kyllä tiennyt tämän jo pitkään — että kainuulaiset turvekoneet käyvät nyt kaupaksi Ukrainaan: ”Suomalainen yritys on vienyt tuotteitaan Ukrainaan Vuokatista jo yli viiden vuoden ajan. Sotatila on rajoittanut Ukrainassa energiansaantia, kun esimerkiksi kivihiiltä on jäänyt sotatoimialueelle. Teollisuuden energiantarve kuitenkin säilyy, ja maassa turvaudutaan nyt muihin kotimaisiin energiamuotoihin. Yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi on noussut turve. Tämän myötä myös turvekoneiden kysyntä maassa on lisääntynyt. Aluksi yritys vei maanmuokkaukseen murskausjyrsimiä, mutta sittemmin kauppaa on käyty myös muista yrityksen valmistamista koneista. Tänä vuonna solmittiin ensimmäinen isompi yksittäinen sopimus turvekoneiden viemisestä Ukrainaan.” En tiedä, toivottavasti talousvaliokunnan jäsenet näitä asioita ja näitä puheita, mitä täälläkin on pidetty, tutkivat läpi ja ymmärtävät sen, että meillä on käsissämme tämmöinen valmis konsepti energian turvaajaksi ja sitä ei kannata hävittää. Tämä asia ei saa — mitenkähän minä nyt muotoilisin nätisti — siellä ympäristöministeriössäkään purjehtia vastatuuleen, vaan pitäisi myötätuoleen mennä ja todeta, että meillä on valmis konsepti tähän, jos tilanne kriisiytyy. Mutta sitten toinen, ihan yhtä tärkeä asia. En muista, puhuinko tästä kasvu- ja kuiviketurpeen tuotannosta viimeksi — olen jo puhunut niin monelta kantilta tästä asiasta. Tästä on tullut myös tämmöinen tiedote: ”Kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto on määriteltävä ympäristönsuojelulaissa ruokahuollon turvaamiseksi yleisen edun kannalta tärkeäksi toiminnaksi, esittävät MTK, SLC, Siipikarjaliitto, Kauppapuutarhaliitto, Pihvikarjaliitto, Bioenergia ry ja Koneyrittäjät ry. Taustalla on järjestöjen huoli kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuuden nopeasta heikkenemisestä, joka vaikuttaa eri toimialoihin. Jotta kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuusongelmat voidaan välttää, ympäristölupaprosessien tulee olla jatkossa ennakoitavia ja niiden tulee sovittaa yhteen erilaisia yhteiskunnallisia tarpeita. Myös tutkijat ovat tunnistaneet järjestöjen huolen. Luonnonvarakeskuksen laatiman kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartassa todetaan, että luvituksen sujuvoittamistoimet ovat kiireellisiä ja että ilman toimenpiteitä kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus uhkaa puolittua jo vuoteen 2028 mennessä, toteaa Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Veera Lehtilä.” Tämä on meidän ruuantuotannolle erittäin tärkeä materiaali. Turpeen antiseptiset ominaisuudet ja sen happamuus pitävät eläimet terveinä: broilerit, naudat, lehmät, siat. Tämä on näistä hyvin monille käytössä. Minuun otti yhteyttä yksi turveyrittäjä, joka on kuljettanut turvetta tiloille, ja hän kertoi, että isoimmilla tiloilla kosteana aikana menee kuiviketurvetta jopa 1 000 kuutiota kuukaudessa. Normaaliaikana sinne menee noin 600—650 kuutiota — sinne ajetaan viikoittain yksi täysperävaunu kuiviketurvetta. Luken ihmiset ovat tunnustaneet sen, että kuiviketurvetta ja kasvuturvetta ei voi korvata millään, tai ehkä se voidaan korvata jollain muulla, mutta ne kustannukset ovat sitten moninkertaisia. Tämä on meidän kotimainen tuote, joka meillä turvaa antibioottiresistenssin, ja meidän pitää tästä pitää kynsin ja hampain kiinni. Uskon, että olen nyt tämän asian puolesta niin paljon puhunut, että kukaan ei tule ainakaan minua syyttämään siinä vaiheessa, kun kaupasta on naudanliha loppu tai vihreät eivät saa salaattiansa. Toivoisin, että jossakin vaiheessa lamppu syttyisi edes hallituspuolueen kaikilla jäsenillä. — Kiitoksia. [Kaisa Garedew: Just näin, hyvä puhe!]

Kunnioitettu puhemies! Hallituksen esitys on luonteeltaan varsin tekninen. Yksinkertaisesti kyseessä on kahden valtion eli Suomen ja Sveitsin välinen verotuskäytäntöjä koskeva sopimus ja sen muuttaminen. Vastaavanlaisia muutoksia on kahden vuosikymmenen aikana tehty jo kolmesti. Luvassa on liuta erilaisia muutoksia. Verosuunnittelun estämistä koskevia määräyksiä lisätään. Suomen verotusoikeutta laajennetaan Sveitsiin maksettaviin vapaaehtoisiin eläkkeisiin ja lisäeläkkeisiin. Näiden verottamatta jääneiden Suomesta maksettujen lisäeläkkeiden euromäärä ryöpsähti vuodesta 2020 alkaen, minkä seurauksena valtiolta on jäänyt verotuloja keräämättä hieman yli neljä miljoonaa euroa vuodessa. Tähän reagoitiin huhtikuun 2024 kehysriihen pöytäkirjamerkinnällä, ja siksi tätä sopimusta nyt päivitetään. Positiivista on se, että esityksellä myös vahvistetaan veronmaksajan asemaa. Sopimuksessa veroriitoihin otetaan käyttöön sitova välimiesmenettely, jossa määräaikana on kolme vuotta. Verovelvollinen voi saattaa asian valtioiden väliseen sopimusmenettelyyn, ja jos ratkaisua ei synny, asia voidaan viime kädessä ratkaista sitovassa välimiesmenettelyssä. Ihanteellisesti myös verovelvollisen verorasitus voi keventyä. Tällainen veronmaksajaa varjeleva politiikka on kaikin puolin tervetullutta. Kaksinkertainen verotus on kurja riesa, josta on syytä päästä eroon. Nyt siihen tarjoutuu Suomen ja Sveitsin välisessä valtiollisessa kanssakäymisessä mahdollisuus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Alkukiitos ministerille hallituksen esityksen esittelystä. Kyse on varsin laajasta lakipaketista, mutta muutamia huomioita. On tärkeää, että ympäristörikoksiin puututaan nykyistä vahvemmin, jotta tekijät jäävät kiinni ja joutuvat niistä vastuuseen. Aivan liian usein tilanne on se, että ympäristön tärvelemisen taloudellinen hyöty jää yritykselle ja siivoamisen kustannukset jäävät veronmaksajien maksettavaksi. Vakavimmillaan ympäristörikosten seuraukset luonnolle ja ihmisille ovat pitkäkestoisia tai peruuttamattomia. Tällä hallituksen esityksellä siis toimeenpannaan EU:n ympäristörikosdirektiiviä. Esitys laajentaa rangaistavuutta, ankaroittaa asteikkoja ja tuo lakiin uutena kaikkein vakavimpia tekoja koskevan ympäristön tuhoamisen. Tämä on tärkeä askel eteenpäin, mutta monissa kohdissa kunnianhimon taso voisi olla korkeampikin. Esimerkiksi yrityksen vastuun osalta yhteisösakon enimmäismäärän nostaminen on tärkeää, jotta yrityksellä olisi koosta riippumatta aidosti vastuu toiminnastaan ja laiminlyönneistään, jos se tuhoaa ympäristöä. Lähtökohdan tulee olla, että ympäristön vahingoittaminen tulee aina kalliimmaksi kuin esimerkiksi asianmukaisesti hoidettu jätehuolto tai päästöjen hallinta. Tällä esityksellä siihen ei vielä päästä, muun muassa ympäristöjärjestöt ovat pitäneet sakon esitettyä tasoa vielä riittämättömänä. 40 miljoonan euron katto ei monikansalliselle suuryritykselle merkitse vielä paljoakaan, ja siksi esimerkiksi WWF on esittänyt liikevaihtoon sidotun enimmäismäärän nostamista viidestä prosentista kymmeneen. Arvoisa puhemies! Ympäristön tuhoaminen on tämän esityksen periaatteellisesti merkittävin lisäys. On tärkeää, ettei sen soveltamiskynnystä aseteta niin korkealle, ettei sillä tulisi olemaan käytännön merkitystä. Hallituksen esityksessä säännös edellyttää, että aiheutetaan vahinkoa, joka on laajalle levinnyttä ja huomattavaa ja joka on peruuttamatonta tai pitkäkestoista. Jo yhdenkin kriteerin täyttymisen tulisi kuitenkin tässä riittää, ja säännöksen tulisi kattaa kaikki luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet Natura 2000 -statuksesta riippumatta. Ympäristöjärjestöt esittivät myös, että ympäristön tuhoaminen tulisi voida lukea syyksi itsenäisenä rikoksena ja että se ei edellyttäisi tahallisuutta vaan myös törkeä huolimattomuus tulisi tässä rangaistavaksi. Ympäristöä ei suojella pelkillä uusilla rikosnimikkeillä ja ankarammilla rangaistusasteikoilla, jos rikoksia ei käytännössä havaita, tutkita, syytetä eikä tuomita. Muistissa on Hukkajoen raakkutragedia, joka tuli julkisuuteen täysin sattumalta, kun raakkukantaa kartoittanut biologi osui sattumalta paikalle oikeaan aikaan. Jotta ympäristörikosten tekijät saadaan kiinni ja vastuuseen, on poliisin, syyttäjien, tuomioistuinten ja ympäristövalvonnan resurssit, osaaminen ja viranomaisyhteistyö turvattava. Luontevaa olisi, että Suomeen perustettaisiin ympäristörikoksiin erikoistunut poliisiyksikkö ja että myös ympäristöasioihin perehtyneiden syyttäjien määrää lisättäisiin. Vielä nostan sen, että hallitus on tämän esityksen kanssa myöhässä siinä mielessä, että tämän direktiivin täytäntöönpanon määräaika umpeutui jo toukokuussa ja komissio ehti heinäkuussa käynnistää Suomea vastaan rikkomusmenettelyn. Nyt kun ministeri on täällä paikalla, niin olisi hyvä kuulla vielä perusteluja sille, miksi tässä on päädytty siihen, että näitä edellä luettelemiani ympäristöjärjestöjen esiin nostamia tiukennustarpeita ei ole otettu mukaan tähän pakettiin, ja mikä on syy sille, että tämä esitys on näin myöhässä. Arvoisa puhemies! Ihan tähän loppuun vielä, kun en pystynyt osallistumaan eläintenpitokieltoa koskevan hallituksen esityksen lähetekeskusteluun, haluan tässä yhteydessä nyt vielä lyhyesti todeta kiitokset ministeri Merelle siitä, että se esitys on tuotu tänne eduskuntaan. On tärkeätä, paitsi että näitä ympäristörikoksiin liittyvää säännöstöä tässä tiukennetaan, myös se, että eläinsuojelurikoksiinkin pyritään puuttumaan tiukemmin ja jatkossa eläintenpitoa koskevat kiellot olisivat yleisempiä, pidempiä, tehokkaammin valvottuja ja että niiden rikkomisesta voitaisiin määrätä myös vankeutta. Tämä esitys on meillä maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsittelyssä, ja annamme siitä lakivaliokunnalle lausunnon. Siihen tulen kyllä vielä aikanaan perehtymään. Samoin tästä ympäristörikoksia koskevasta lainsäädännöstä myös ollaan lausuntoa antamassa, mutta nämä huomiot tässä vaiheessa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! En nyt toista äskeistä puheenvuoroani, mutta johtuen siitä, että siinä viiteryhmässä, jonka kanssa olen aika paljon tekemisissä ja jota vaalien lähestyessäkin tapaan, tämä digitalisaation vauhti on yksi keskeinen huoli, joka minulle tuodaan esille, kaipaan tässä ihan konkreettisia ratkaisuja, joista tuossa yhden juuri mainitsin. En halua mitään byrokratiaa lisää. Ymmärrän, että ei ole mahdollista ihan valtavaa armeijaa ihmisiä palkata auttamaan jokaista niitä ehkä miljoonaa tai puolta miljoonaa suomalaista, jotka tällaista apua tässä tilanteessa tarvitsisivat, mutta jotain tämmöistä konkreettista meidän pitäisi täällä tehdä. Olen kuullut myös hallituspuolueista ja nytkin hallituspuolueiden ja opposition puolelta tätä samaa huolta. Yritän nyt ihan konkreettisen esimerkin tässä sanoa. Ei ole kuin kaksi päivää siitä aikaa, kun ikätoverini kertoi, että hän oli tehnyt anomuksen, että verotusta muutettaisiin. Se veropäätös tuli sitten sinne Suomi.fihin, ja sieltä hän sitten näki, että selvä juttu, hän saakin sitten vähän enemmän veronpalautusta nyt marraskuussa, kun ei sitä elokuussa tullutkaan, kun veropäätös siirtyi. Sitten hän ajatteli, että hän haluaa avata sen veropäätöksen siinä, mutta sitten tulee siihen läppärille tieto, että ponnahdusikkunat eivät aukene. No, hän sitten kysyi minulta, että mitä se tarkoittaa, että ponnahdusikkunat eivät aukene, ja mitä hänen pitää tehdä. Itse asiassa välitin tämän puheenvuoron eilen Verohallituksen ylijohtajalle, jonka tapasin tuolla kuntamarkkinoilla, ja keskustelimme tästä ongelmasta. Minäkin olen positiivisesti otettu siitä, kuinka hienosti verotusasiat ja eräät muut, vaikkapa Autorekisterikeskuksen asiat ja tällaiset sujuvat silloin, kun osaa tämän käytön, mutta ei sen tarvitse olla kuin tämmöinen pieni, vähän outo vastaus, mikä sieltä tulee, missä sitten pitäisi ruveta itse tekemään jotain, mitä ei osaa, ja silloin tietysti ihmiset soittavat kenties jollekin ystävälle tai lapsenlapselle tai kenelle sitten. Ihan oikeasti tässä on tämmöinen tilanne, jossa se kuilu tuntuu kasvavan. Eikä se ole niin, että se on vain joku ihan pieni ryhmä — käytän tämmöistä vähän kyseenalaista sanaa ihan pieni ryhmä reppanoita — jotka eivät tätä osaa, vaan on aika suuri joukko ihmisiä, varsinkin ikääntyneitä ihmisiä, jotka kokevat, että he eivät tällä hetkellä, niin kuin hienosti sanotaan, surffaa digitalisaation aallonharjalla.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille asian esittelystä. Paitsi että tekoäly kehittyy kovaa vauhtia Suomen julkinen talous on huonossa kunnossa. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa jättää hyödyntämättä tekoälyn tuomia mahdollisuuksia julkisella sektorillakaan. Verohallinto vastasi vuonna 2024 1,7 miljoonaan ja Kela 2,2 miljoonaan puheluun, ja näihin puheluihin vastasivat siis ihmiset. Automaatio ja tekoälyn käyttö tällaisessa neuvonnassa vapauttaa voimavaroja todella sinne, missä ihmisiä eniten tarvitaan, eli tekemään niitä ratkaisuja, tekemään päätöksiä, ja soveltamaan esimerkiksi oikeusnormeja. Itse asiassa siinäkin varmasti piakkoin tekoälystä on hyötyä, mutta ihmisen tekemää ratkaisua ei joka tapauksessa koneelle voida ulkoistaa itse asiassa varmaan koskaan, näin uskon. Mutta yhtä kaikki tekoälyn käyttö voi nostaa julkisen sektorin tuottavuutta aivan huomattavasti. Tuossa edellisessä puheenvuorossa on hyvin ansiokkaasti käsitelty niitä huolia ja riskejä, joita tekoälyn käyttöön liittyy, mutta itse haluan nostaa esille myös niitä mahdollisuuksia nimenomaan kansalaisten kannalta. Tekoälyn käyttö neuvonnassahan mahdollistaa palvelun ketterämmin virka-aikojen ulkopuolella, ja uskallan väittää, että tekoälyyn perustuva neuvonta voi parhaimmillaan antaa tarkempaa, objektiivisempaa ja yhdenmukaisempaa tietoa kansalaisille. Tämä esitys ei anna tekoälylle mitenkään vapaita käsiä. Siinä on velvoitettu viranomaiset arvioimaan etukäteen riskejä ja näitä syrjiviä vaikutuksia, joihin edustaja Hänninen viittasi, ja myös määrittelemään se data, johon tämä neuvonta pitää perustaa. Tämähän on aivan oleellinen asia, koska kuten tiedetään, tekoälyllä on taipumus myös hallusinoida, mikä itsessään on muuten merkittävä riski viranomaistoiminnan kannalta. Viranomaisten pitää valvoa tekoälyn antamaa neuvontaa, nimetä vastuuhenkilöt, ja tätä kautta myöskin virkavastuu kohdentuu ja määritellään ja näin varmistetaan, etteivät vastuut hämärry. Juuri näihin kysymyksiin liittyy myös merkittäviä perustuslakikysymyksiä, ja sen takia on todella tärkeätä, että tämä lakiesitys lähetetään perustuslakivaliokuntaan, joka on itse asiassa ottanut tämän esityksen jo ennakkokäsittelyyn, kuten meillä on tapana paljon tehdä. Täytyy huolehtia, että tämän murroksen keskelläkin saadaan turvattua muun muassa hyvän hallinnon takeet ja virkavastuu, joka on Suomen perustuslaissa nimenomaan henkilökohtaista vastuuta, saadaan kohdennettua tehokkaasti. Nämä ovat viime kädessä jokaisen kansalaisen suojaa tämän valtavan murroksen keskellä, jonka tekoäly suomalaiseen yhteiskuntaan tuo riippumatta siitä, haluammeko sitä vai emme. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tekoäly kehittyy valtavaa vauhtia, niin kuin tiedämme. En itse varmasti ole erityisen kehittynyt tekoälyn käyttäjä. Parhaani olen tässä tietysti joutunut yrittämään, niin kuin meistä itse kukin, ja olen havainnut niitä puutteita, joista esimerkiksi edustaja Hänninen äsken tuossa puhui. Joskus joutuu havaitsemaan, että asiasta, minkä itse muista lähteistä tietää olevan toisin, tekoäly kertookin sitten eri tavalla. En nyt tässä mitään esimerkkiä mainitse, mutta sellaisia tilanteita olen tässä kohdannut. Tässä on kysymys tietysti laajemmin kaikista näistä digitaalisista palveluista. Olen havainnut täällä eduskunnassa, että meille tulee aika usein lakiesityksiä, jotka liittyvät tähän kokonaisuuteen, ja käytämme täällä hyvin samantyyppisiä puheenvuoroja. Kerromme tästä huolesta, että myös niiden ihmisten, jotka eivät ole erityisen taitavia ja osaavia digitaalisten palveluiden käytössä, tulee saada muulla tavalla niitä palveluja ja sitten pitää myös saada neuvontaa, jotta oppisi paremmin käyttämään näitä digitaalisia palveluja. Mutta jos vertaan tätä siihen käytännön elämään, mikä meidän ympärillä on, niin näin ei kuitenkaan tapahdu. Eli täällä, vähän jyrkästi sanoen, käytetään hurskaita puheenvuoroja. Itsekin ihan yhdyn ministerin esittelyyn ja yhdyn edustaja Hännisen puheenvuoroon, mutta se todellisuus on kuitenkin sellainen, että meillä on varmasti miljoona suomalaista, jotka joutuvat tilanteisiin, joissa he hätääntyvät ja eivät saa asioita sujumaan. Kun täällä eduskunnassa olemme säätäneet lain, niin kuin keväällä säädimme esimerkiksi siitä, että valtion toimesta kaikki asiointi tapahtuu tällä hetkellä pääasiassa digitaalisesti ja sinne voi sitten laittaa semmoisen täpän, että jatkossa saakin ne vaikkapa entiseen tapaan postin kautta printtinä, mutta jos sitten vaikkapa sukulaisen avustamana on käynyt kerran katsomassa siellä verotiedoista jotain, niin automaattisesti siirtyy sinne kokonaan digitaaliselle puolelle ja sitten voi jäädä laskuja sinne ja voi olla veroasioita, jotka eivät selviä. Huomasin, että vaikka tätä arvostelimme aika voimakkaasti täällä opposition toimesta, niin kyllä vaan nekin laitettiin täällä läpi, mutta ei kulunut kuin kuukausi, niin Helsingin Sanomissa kokonaisen sivun verran yksi meidän hallituspuolueiden edustajista sitten paheksui kovasti, että Suomessa säädetään tällaisia lakeja, jotka nyt ovat ajaneet ihmiset tämmöiseen tilanteeseen. Ihan oikeasti tähän täytyy löytää ratkaisuja. Joka kunnassa täytyy olla piste, johon voi mennä ja saada sen avun silloin, kun joutuu tällaisiin tilanteisiin, eikä vain niin, että se on jotain teoriaa ja täällä hyvää tarkoittavasti kirjoitettu.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä digitalisaatio on välttämätön osa julkisen hallinnon uudistamista. Kukaan tuskin kiistää sitä, että viranomaisten täytyy kyetä hyödyntämään uusia teknologioita, myös tekoälyä. Julkisen talouden paineet ovat kovat, henkilöstöresurssit ovat monessa paikassa niukat ja kansalaiset odottavat palveluja yhä useammin ympäri vuorokauden. Tässä suhteessa esityksen tavoite on kannatettava. Automaattinen neuvonta voi parantaa palvelujen saatavuutta, vähentää ruuhkia ja vapauttaa asiantuntijoiden aikaa kaikkein vaativimpiin asiakastilanteisiin. Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen liittyy myös pari erityistä huolta, joita tulevassa valiokuntakäsittelyssä on hyvä tarkastella. Kaikilla suomalaisilla ei ole samanlaisia valmiuksia käyttää digitaalisia palveluja, osa kansalaisista tarvitsee edelleen mahdollisuuden asioida ihmisen kanssa. Siksi pidän erittäin tärkeänä, että tässä esityksessä säilytetään vaatimus siitä, että asiakkaalla on aina oltava mahdollisuus saada neuvontaa myös ihmiseltä. Tämä on yhdenvertaisuuden, saavutettavuuden ja hyvän hallinnon kysymys. Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen huoli liittyy turvallisuuteen ja oikeusturvaan. Tekoäly voi olla erinomainen apuväline, mutta se voi myös erehtyä. Esityksessäkin todetaan, että tekoäly voi tuottaa virheellistä tietoa sekä syrjiviä vinoumia, joita voi olla vaikea havaita. Mutta kun puhutaan viranomaistoiminnasta, tällaisiin virheisiin ei ole varaa. Yksikin virhe voi johtaa siihen, että ihminen saa väärää neuvontaa etuudesta, verotuksesta, luvista tai palveluista. Siksi on perusteltua, että viranomaiselle asetetaan myös velvollisuus arvioida automaattisen neuvonnan vaikutuksia oikeusturvaan, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä seurata järjestelmien toimintaa myös käyttöönoton jälkeen. Arvoisa puhemies! Suomi ei saa jäädä teknologian kehityksessä jälkeen, mutta emme myöskään saa rakentaa järjestelmää, jossa yksin tehokkuus menee ihmisen edelle. Parhaimmillaan tekoäly täydentää virkamiestä, huonoimmillaan se korvaa kohtaamisen tilanteessa, jossa ihminen juuri sitä tarvitsisi. Siksi digitalisaatiota on edistettävä kahdella periaatteella: palvelujen on oltava saavutettavia myös heille, jotka eivät käytä digitaalisia välineitä sujuvasti, ja tekoälyä hyödyntävien järjestelmien on oltava turvallisia, valvottuja ja ihmisen kontrollissa. Vain näin voidaan vahvistaa sekä julkisen hallinnon tehokkuutta että kansalaisten luottamusta siihen. Tässä esityksessä nämä huolet otetaan varmasti huomioon perusteellisesti. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tästä erinomaisesta lakiesityksestä. — Opiskeluperusteisen maahanmuuton pitää perustua tähän. Suomeen on tervetullut opiskelemaan ja sen jälkeen rakentamaan tätä yhteiskuntaa, tekemään töitä ja yrittämään, mutta opiskeluajan pitää kyetä elättämään itsensä. Ei kerta kaikkiaan käy, että ulkomailta tullaan heikoilla edellytyksillä pärjätä Suomessa ja päädytään jopa leipäjonoihin. TEMin selvityksen mukaan osa ulkomaisista koulutusagenteista on johtanut opiskelijoita harhaan muun muassa työllistymismahdollisuuksista ja opiskelijat ovat velkaantuneet kalliiden välitysmaksujen vuoksi. Siis tähän opiskeluperusteiseen maahantuloon liittyy vakavia väärinkäytöksiä tällä hetkellä, ja niihin tällä tärkeällä esityksellä puututaan. Osa opiskelijoista osaa opiskelukieltä käytännössä heikosti eikä pärjää lopulta opinnoissa, ja osa on käyttänyt opiskelijan oleskelulupaa pääasiallisesti keinona päästä Suomeen työmarkkinoille. Tämä ei ole oikea väylä tulla Suomeen töihin, kun tullaan opiskelijan oleskeluluvalla. Ja on siis täysin kestämätöntä, että nykyisellään perheenjäsenet voivat hakea opiskelulupaa samaan aikaan opiskelijan kanssa ilman että on nähty, miten arki käytännössä täällä Suomessa sujuu ja onko mahdollisuuksia elättää perhettä täällä Suomessa. Tämä ehdotettu vuoden asumisaikavaatimus korjaa tätä epäkohtaa, ja todella perusteltu muutos sekin. No, tässä edelliset puhujat viittasivat siihen, että nämä lähtömaat ovat muuttuneet, ja palataanpa niihin syihin, minkä takia ne ovat muuttuneet: Ne ovat muuttuneet sen takia, että Marinin hallitus viime kaudella sääti uudistuksen, joka käytännössä avasi Suomen ovet ja ikkunat niin, että lähes olemattomalla toimeentuloedellytyksen valvonnalla pääsi Suomeen opiskelemaan. Olin itse silloin hallintovaliokunnassa, kun tätä Marinin hallituksen nyt epäonnistuneeksi osoittautunutta uudistusta tehtiin, ja me kokoomuksessa vastustimme tätä uudistusta. Meidän vastalauseen voi käydä sieltä lukemassa. Aivan erityisesti kiinnitimme huomiota siihen, että toimeentuloedellytyksen valvonta ei tietenkään voi toimia niin, että sen tiliotteen lähettää kerran, tullessaan Suomeen ja sen jälkeen ei käytännössä enää valvota. Todella tämä uudistus on johtanut näihin ongelmiin, joita nyt Orpon hallitus ja työministeri Marttinen tällä esityksellä korjaavat.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys 161 on tarpeellinen ja perusteltu uudistus. Kansainväliset opiskelijat ovat Suomelle tärkeä voimavara, mutta opiskeluperusteisen maahanmuuton on oltava hallittua, läpinäkyvää ja aidosti opiskeluun perustuvaa. Valtaosa Suomeen tulevista ulkomaalaisista opiskelijoista hoitaa asiansa hyvin, ja opinnot etenevät suunnitellusti. Järjestelmässä on kuitenkin havaittu myös ongelmia. Hallituksen esityksen mukaan vuonna 2025 tehtiin jo yli tuhat kielteistä päätöstä opiskelijoiden oleskelulupahakemuksiin. Näistä 550 liittyy siihen, ettei toimeentulo ollut turvattu. Viranomaiset ovat lisäksi havainneet väärennettyjä asiakirjoja, puutteellista kielitaitoa ja tilanteita, joissa opiskelua on käytetty väylänä Suomeen muussa tarkoituksessa. Esityksen keskeinen muutos on, että opiskelijan perheenjäsen voisi pääsääntöisesti hakea oleskelulupaa vasta opiskelijan asuttua Suomessa vuoden. Kyseessä ei ole perheenyhdistämisen estäminen, vaan sen siirtäminen vaiheeseen, jossa opiskelijalla on realistinen käsitys Suomen elinkustannuksista, omasta taloudellisesta tilanteesta ja perheen toimeentulomahdollisuuksista. Lakiin sisältyvät myös perustellut poikkeukset Suomessa syntyvän lapsen, lapsen edun ja poikkeuksellisen painavan syyn perusteella. On myös oikein, että toisen asteen opiskelijoihin ja kaikkien opiskelijoiden perheenjäseniin voidaan jatkossa soveltaa ulkomaalaislain yleisiä hylkäysperusteita. Jos on perusteltua aihetta epäillä, ettei maahantulon todellinen tarkoitus vastaa hakemuksessa ilmoitettua ja että hakija on joutumassa hyväksikäytetyksi, viranomaisen on voitava puuttua tilanteeseen jo ennen luvan myöntämistä. Toinen tärkeä uudistus on kielitaitoedellytys. Jos henkilö tulee Suomeen opiskelemaan, hänellä täytyy olla todelliset kielelliset valmiudet suorittaa kyseinen opinto. Täysin riittämätön kielitaito altistaa opintojen keskeyttämiselle, velkaantumiselle ja jopa työperäiselle hyväksikäytölle. Vaatimus suojaa sekä suomalaista koulutusjärjestelmää että opiskelijaa itseään. Kannatan myös sitä, että opiskelijan toimeentulolta vaadittava euromäärä perustetaan lakiin ja siitä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Opiskelijan elämiseen tarkoitetut varat ja lukukausimaksuihin varatut rahat on pidettävä selvästi erillään. Euromäärän riittävyyttä ja todellista kustannustasoa on myös seurattava säännöllisesti. Opiskeluperusteisen maahanmuuton lähtökohtana täytyy olla, että opiskelija kykenee vastaamaan omasta toimeentulostaan. Järjestelmää ei voida rakentaa sen varaan, että puuttuva toimeentulo korvataan suomalaisella sosiaaliturvalla tai epävarmalla työnteolla opintojen ohessa. Esitys antaa viranomaisille nykyistä selvemmät keinot puuttua maahantulosäännösten kiertämiseen sekä tilanteisiin, joissa opiskelija tai hänen perheenjäsenensä on vaarassa joutua hyväksikäytetyksi tai muutoin haavoittuvaan asemaan. Erityisen tärkeää tämä on yksin Suomeen tulevien alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden kohdalla. Arvoisa rouva puhemies! Tässä ei aseteta vilpittömiä opiskelijoita epäilyksenalaiseksi. Päinvastoin selkeät säännöt vahvistavat järjestelmän uskottavuutta ja turvaavat aidosti opiskelemaan tulevien asemaa. Samalla muutosten vaikutuksia oppilaitosten vetovoimaan, alueellisen työvoiman saatavuuteen sekä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen tilanteeseen on seurattava tarkasti. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Minä jälleen kerran arvostan suunnattomasti opposition puheita tästäkin asiasta, mutta en minä niitä kyllä missään nimessä kannata. Minä voin sanoa ihan rehellisesti julkisesti tästä asiasta, että joku sairaussakko olisi minun mielestäni pitänyt ehdottomasti vetää läpi. Se on oikeasti minun henkilökohtainen mielipiteeni, ja kyllä minä yrittäjänä koen ja näen ja olen kuullut kollegoiltakin kaikennäköisistä sairauspoissaoloista, mitkä oikeasti varmasti Ruotsin mallin mukaan tippuisivat alemmas, jos vaikka toinen päivä tai kolmas päivä olisivat palkattomia, mutta se on toinen juttu. Tähän asiaan kumminkin: Minä kannatan lämpimästi kaikkia sellaisia lakimuutoksia, jotka helpottavat pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa. Ne tarjoavat työpaikkoja, myös veroeuroja, suomalaiselle yhteiskunnalle, joten on tärkeää, että poistamme turhaa byrokratiaa niiden toiminnan tieltä. Esimerkiksi tässä hallituksen esityksessä on kyse erityisesti siitä, että työpaikoilla pystytään järjestämään työt mahdollisimman järkevällä tavalla tulevaisuudessakin. Arvoisa rouva puhemies! Säästövapaa tarkoittaa tilannetta, jossa työntekijä säästää osan vuosilomapäivistään ja pitää ne vasta tulevilla lomakausilla tai jonain muna myöhempänä ajankohtana. Tarkoitus on, että säästövapaan ajankohdasta sovitaan jatkossakin lähtökohtaisesti työntekijän ja työnantajan kesken. Joskus eteen tulee kuitenkin tilanteita, jolloin työntekijä ja työnantaja eivät pääse sopuun säästövapaan ajankohdasta. Tämän esityksen myötä työnantajalla olisi jatkossa tietyissä tilanteissa mahdollisuus kieltäytyä työntekijän ehdottamasta ajankohdasta. Muutos on erityisen tärkeä nimenomaan pienille ja keskisuurille yrityksille. Suuressa yrityksessä on yleensä sen verran henkilökuntaa, että tuuraaja löytyy vapaiden ajaksi lähes aina. Pienessä yrityksessä yhdenkin avainhenkilön poissaolo väärään aikaan voi luoda isoja ongelmia, jotka vaikuttavat koko yrityksen toimintaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta löytää sijaista halutulle ajankohdalle. Eivät kaikki työtehtävät ole sellaisia, että niitä voisi jakaa eteenpäin toisille työntekijöille. Arvoisa puhemies ja varsinkin arvoisa oppositio! Tällä hallituksen esityksellä on hyötyjä myös työntekijän näkökulmasta. Jatkossa yhden työntekijän säästövapaan pitäminen ei saisi tarkoittaa sitä, että muut työntekijät joutuvat jatkuvasti joustamaan ja muiden lomien järjestäminen vaikeutuu. Tämä on yksi konkreettinen toimi, jolla työmarkkinoita tehdään joustavammiksi ja työn tekemisen ja työn teettämisen esteitä puretaan. Tämän esityksen tarkoitus ei ole missään nimessä viedä työntekijän lomia vaan löytää huomattavasti toimivampi tapa lomien järjestämiseen. Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä painottaa, että tässäkin asiassa työntekijän ja työnantajan välinen sopiminen toimii kaiken lähtökohtana. Työnantaja ei voisi määrätä säästövapaan pitämisestä ihan miten tahansa, vaan kyse olisi sellaisista erityistilanteista, joissa työntekijän poissaolo aiheuttaisi sellaista haittaa, jota ei voida tavallisilla työjärjestelyillä välttää. Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni on tärkeää, että me varmistamme kotimaisten yritysten toimintaedellytykset. Yrityksillä pitää olla mahdollisuus työllistää ja pyörittää yritystoimintaansa myös niissä hetkissä, kun resurssit voivat olla rajalliset. Erityisesti pienissä yrityksissä joustavuudella on suuri merkitys. Tahdon vielä mainita, että olenkin erittäin onnellisessa asemassa siinä mielessä, että meidän K-Market Somerolla työntekijöiden kanssa työ ja sopiminen sujuu erinomaisesti yrityksen pienestä koosta huolimatta. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies.

Kiitoksia oikein paljon, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitoksia, hyvät kansanedustajat, käydystä keskustelusta, vaikka ymmärrettävästi, niin kuin tässä myös valiokunnan puheenjohtaja Satonen totesi, asiasta ei löytynyt salissa yhteisymmärrystä. Keskeinen peruste viedä eteenpäin tätä kokonaisuutta on nimenomaan hallinnon säästöt. Tämä perustuu siis meidän TEMin virkajohdon arvioon, valmisteluun, josta on poliittisesti päätetty totta kai kaikkien hallituspuolueiden kesken. En tiedä sitten, edustaja Lyly, onko teillä, kun SDP on hallitusvastuussa ollut, ollut jotenkin sellaisia tilanteita, että hallitus ei voisi kesken kautensa vielä tehdä lisää päätöksiä. Me olemme tehneet niitä varsin runsaasti, ja tämän päätöksen jälkeen olen vastannut poliittisesti siitä, että tämä kokonaisuus on saatu valmisteltua ja on viety nyt sitten eteenpäin. Täällä puhuttiin näistä säästöistä myös aika paljon. Esityksessä todetaan, että säästötaso on siellä 100 000:n ja 200 000:n euron välissä. Hyvät kansanedustajat, kun tämä hallitus tekee valtionhallintoon yhteensä yli 700 miljoonan euron säästöt, niin on aivan selvä asia, että kaikilla hallinnonaloilla meidän, ministeriöitten ja virastojen päällikköiden, velvollisuus on katsoa, millä tavalla veronmaksajien rahaa käytetään kaikista parhaalla ja vaikuttavimmalla tavalla. Jos on kerran niin, että meillä sitä rahoitusta käytetään osin tehottomasti, siten, että tehtävien siirroilla ja näiden toimintojen osittaisella lakkautuksella voidaan saada koottua niitä tehtäviä järkevämmin, [Puhemies koputtaa] niin totta kai niitä viedään kaikkinensa sitten eteenpäin. Haluan vielä tarttua tähän yhteen kohtaan, minkä edustaja Rantanen ainakin otti esille. Viittasitte tähän alustatyötä koskevaan kokonaisuuteen. Se on aivan totta, enkä myöskään väheksy millään tavalla työneuvoston tekemää työtä, mutta siihen muutama huomio. Ensinnäkään nämä lausunnot eivät ole olleet kuitenkaan juridisesti sitovia, jolloin on kyse siitä, että kun me puhumme alustatyöstä, joka on kyllä kieltämättä omalla tontillani yksi sanotaanko haastavimmista kokonaisuuksista kaikkinensa, niin tokkopa on kuitenkaan niin, että lausunnolla, joka ei ole juridisesti sitova, ratkaistaan myöskään niitä perustavanlaatuisia kysymyksiä, mitä liittyy alustatyön kokonaisuuteen, joten totta kai tarvitaan myös lainsäädäntöä ja tarvitaan myös muita toimia vastaavasti sitten siltä osin. Tämän lisäksi vielä, kun on tuotu esille tätä ehdotusta siitä, voitaisiinko työneuvosto ja yhteistoiminta-asiamiehen toimisto yhdistää, niin meidän virkavalmistelussa virkavastuulla, hyvät edustajat, virkavastuulla, on arvioitu, että tämä säästövaikutus vaikuttaa epärealistiselta, ja tältä osin tätä ei ole myöskään tässä kohtaa pidetty perusteltuna vaihtoehtona kulkea eteenpäin. Näitä eri vaihtoehtoja on valmistelussa totta kai käyty siltä osin läpi. Tämän lisäksi, kun viitattiin myös tähän tapausten määrään, mitä voisi edetä tuomioistuimiin, myös esityksessä on todettu se, että tämän riskin arvioidaan olevan näiden riitojen lisääntymisen osalta varsin vähäinen. Vielä, edustaja Rantanen, kun kysyitte näistä poikkeuslupa-asioiden maksuista, niin itse asiassa se maksutasohan on määrätty reiluun 300 euroon, jota voidaan myös perustellusta syystä alentaa. Eli tämäkin on ehkä hyvä tässä nyt kaikkinensa sitten tuoda esille. Mutta tämä esitys on nyt eduskunnan päätöksenteon alla, ja olen tuonut hallituksen perusteet teille esille, minkä takia minusta hyvin perustellusti tätä esitystä on viety eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus esittää työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamista osana valtionhallinnon rakenteellista tehostamista. Tehtäviä siirrettäisiin suurempiin olemassa oleviin organisaatioihin, ja muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alussa. Työneuvoston tehtäviin kuuluu työoikeudellisten lausuntojen antaminen. Esityksen mukaan osa tehtävistä siirtyisi työtuomioistuimelle. Yhteistoimintalainsäädännön valvonta ja neuvonta siirtyisivät työsuojeluviranomaiselle. Henkilöstörahastojen valvonta ja rekisteri siirtyisivät Patentti- ja rekisterihallitukselle. Tehtävien sijoittaminen nykyisiin organisaatioihin antaa mahdollisuuden hyödyntää valmista asiantuntemusta ja olemassa olevia rakenteita. Samalla henkilöstön osaamista voidaan käyttää laajemmissa kokonaisuuksissa. Muutosten toteutuksessa tarvitaan selkeät vastuut, toimiva tiedonkulku ja riittävä perehdytys. Työneuvoston lausuntoja on annettu viime vuosina keskimäärin noin neljä vuodessa. Lausuntojen määrä antaa perusteen arvioida erillisen organisaation tarvetta suhteessa sen tehtäväkokonaisuuteen. Samalla pitää varmistaa, että työoikeudelliseen neuvontaan ja oikeusturvaan liittyvät palvelut säilyvät helposti saavutettavina. Uudistus tarjoaa myös mahdollisuuden tarkastella valtionhallinnon muita pieniä virastoja ja toimistoja. Kun tehtäviä arvioidaan kokonaisuuksina, voidaan löytää tilanteita, joissa toimintojen yhdistäminen tai keskittäminen selkeyttäisi työnjakoa ja vähentäisi päällekkäistä työtä. Kun tarkastelemme pieniä valtionhallinnon yksiköitä, myös niiden toiminnan kustannukset ja henkilöstömäärät pitää tuoda avoimesti esiin. Tasa-arvovaltuutetun toimiston vuoden 2025 talousarviomääräraha oli noin reilu miljoona euroa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolle vastaava summa oli 2,72 miljoonaa euroa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa työskentelee noin 40 henkilötyövuoden verran henkilöstöä. Näiden lukujen rinnalla tarvitaan arvio toiminnan tuloksista ja vaikutuksista. Huomiota pitää kiinnittää siihen, mitä palveluja kansalaisille tuotetaan, kuinka paljon asioita käsitellään ja millaisia konkreettisia tuloksia resursseilla saavutetaan. Samalla voidaan arvioida, löytyisikö joillekin tehtäville tehokkaampi tapa järjestää toiminta yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Pelkkä henkilöstömäärä tai budjetin suuruus ei kerro toiminnan tarpeellisuudesta. Olennaista on arvioida, mitä resursseilla saadaan siis aikaan ja vastaavatko tehtävät käytettävissä olevia resursseja. Jokaiselle julkiselle eurolle pitää löytyä selkeä tehtävä, perusteltu tarve ja näkyvä hyöty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minusta oli ihan hyvä, että Satonen otti reilusti esiin sen, että tässä ajatellaan, että tässä autetaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa onnistumaan. Tämä varmasti äsken oli tällainen freudilainen lipsaus, mutta kyllähän se näkyy tässä kaikessa. Tässä nyt autetaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa onnistumaan käsittelemään näitä kaikkia asioita. Minä ihmettelen, miksei hallitus ole auttanut hallitusta onnistumaan paljon aikaisemmin. Meiltä tulee 31 budjettilakiesitystä, ja tässä talossa normaalisti alkaa olla aika vaikea käsitellä edes kaikella lisäajalla, siis kuudella tunnilla, 20:tä budjettilakiesitystä, varsinkin ottaen huomioon niiden kokoluokan plus sen, että niistä täytyy antaa muitakin lausuntoja. Jonkun olisi tämä tarvinnut miettiä, ja uskokaa tai älkää, niin kyllä te mietittekin. Te istuitte kehysriihessä ja mietitte, mitä näistä esityksistä saataisiin pois, koska tämä ei onnistu täällä. Hallitus mietti ja mietti, mutta yhtään esitystä ei löytynyt. Ja nyt te kaadatte tämän lastin tänne ja keksitte, mihin valiokuntiin näitä lähetellään, koska kehysriihessä ei löytynyt yhtään joustoa siihen. Miksi nämä laitettiin näin viime tippaan tänne? Teidän olisi pitänyt suunnitella työ paremmin ja tuoda nämä esitykset ajoissa käsittelyyn. Tästä, edustaja Satonen, on kysymys. Ja kun me sitten perustellaan näitä kiireellä, että nyt nämä täytyy kiireesti jossakin käsitellä, niin se on aivan toisenlaista kuin tässä Aittakumpu äsken totesi, että nämä pitää kuitenkin myös käsitellä huolellisesti. Esimerkiksi tässä saman illan keskustelussa me keskusteltiin tupakkalain muutoksesta, ja niissä puheenvuoroissa, jotka tässä ehdittiin käyttää — en valitettavasti saanut puheenvuoroa tämän 45 minuutin aikana vai puolen tunnin aikana, kun se lähetekeskustelu kesti — kukaan ei huomannut, että siinä muutetaan huumausainemääritelmiä. [Pekka Aittakumpu: Vielä voi varata puheenvuoroja!] — Minä olen varannut jo, ja aionkin pitää puheenvuoroja vielä. — Mutta siinä on kysymys siitä, että ajateltiin, että se on ihan hyvä, että se käsitellään ympäristövaliokunnassa. Nyt täytyy, kun täällä pidetään puheenvuoroja, hiukan joku sordiino olla päällä siinä, että mikä on eduskunnan huolellista käsittelyä. Tästä koko parvekelainsäädännöstä, että saako siellä polttaa vai ei, on 20 vuotta täällä eduskunnassa keskusteltu, ja se osoittaa hyvin sen, että on ihme, ettei tämä Uruguayta koskeva sosiaaliturvan muutossopimus, joka koskee työeläkkeitä, mennyt tänään työelämävaliokuntaan. Ja minun on täällä vain ihmeteltävä tätä menoa, koska mitään muita paikkoja meillä ei ole käydä kansakunnassa keskustelua kuin tämä foorumi. Ja kun täällä esitetään puheenvuoroja, missä huolellisesti asioita oikein hoidetaan, niin kyllä se tulee olemaan aikalainen työ, kun huolellisesti ympäristövaliokunta tutkii huumausainelainsäädäntöä. Hei, tällaiseen me ollaan menty, ja sitä kaikkea täällä saa tehdä. Ja jos me käytetään tällaisia puheenvuoroja täällä, hyvät kansanedustajat, niin me ollaan myös vastuussa siitä, minkälaista linjaa me edustetaan. Ja perussuomalaiset olivat mukana kannattamassa tällaisia esityksiä.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että voin kyllä tällä kertaa yhtyä edustaja Lauri Lylyn puheenvuoroon ihan kaikilta osin. Varsinkin tämän eläkekattoasian osalta ajattelen kyllä aivan samalla tavalla, että se ei meidän järjestelmään sovi ja johtaisi juuri siihen, että sitten tulisi tämän yhteisen järjestelmän ulkopuolisia ratkaisuja, ja se ei olisi kenenkään etu. Ylipäätään tämä meidän työeläkejärjestelmä on paljon mainettaan parempi. Se on varsin hyvässä kunnossa, ja sen haasteet eivät tule tällä hetkellä ollenkaan sen järjestelmän sisältä, ehkä pikemminkin sen ulkopuolelta — että miten tämä julkinen talous tässä sitten muuten kestää. Mitä sitten tulee tähän käsittelyyn, että missä valiokunnassa näitä asioita käsitellään, niin se on tietysti totta, että nykyisen voimassa olevan valiokuntaoppaan mukaan nämä kuuluvat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja sen takia sitä virkamiehet alun perin myöskin esittivät. Olen pitkään ollut jo sitä mieltä, että oikeampi paikka ylipäätään näille kaikille työeläkeasioiden käsittelyille olisi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, jolle se luontevasti kuuluisi, koska niin kiinteä osa myöskin työelämän kysymyksiä on, miten tämä eläkejärjestelmä siihen nivoutuu. Mutta se on toki mahdollista. Kun kuulin tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuoron, niin ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, jos tämä lähetetään lausunnolle myöskin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Itse asiassa jos tämä päätös nyt täällä äänestyksen jälkeen pitää voimansa ja jos ei sitä puhemiesneuvostossa esimerkiksi huomenna muuteta, niin voin aivan hyvin kyllä esittää sitten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle, että pyydämme lausunnon myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, ja nimenomaan silloin sosiaali- ja terveysvaliokunta voi luontevasti keskittyä siihen lausunnossaan. Lausuu tietysti, mitä haluaa, mutta voi keskittyä esimerkiksi juuri siihen osaan, jota edustaja Krista Kiuru tässä erityisen tärkeänä heidän valiokuntansa näkökulmalta katsottuna piti. Siitä ei kannata nyt tehdä mielestäni mitään isoa numeroa, missä tämä käsitellään, mutta se on olennaista ja hyvä asia, että en ole kuullut tässä salissa vielä yhtään puheenvuoroa, jossa tätä esitystä ei olisi pidetty hyvänä. Eli tämä on todellakin menossa laajalla enemmistöllä eteenpäin, ja hyvä niin. Toivottavasti myös mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa puhemies! Esitämme Suomeen uutta yhdistelmävakuutusta, joka vahvistaisi niiden ihmisten asemaa, jotka työllistyvät sekä palkansaajina että yrittäjinä. Yhdistelmävakuutus mahdollistaisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan kerryttämisen myös perhehoitajan palkkioista sekä työskentelyapurahoista. Tämä on tärkeä parannus muun muassa taiteilijoille ja tieteen tekijöille. Yhdistelmävakuutusta on Suomessa toivottu ja valmisteltu yli vuosikymmenen ajan. Viimein tämä esitys päästään tuomaan eduskunnan käsittelyyn. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia, työttömyyskassalakia ja lakia työttömyysetuuksien rahoituksesta. Tavoitteena on tuoda lainsäädäntöön palkansaajan ja yrittäjän työssäoloehdon rinnalle uusi työssäoloehto, joka koskisi monimuotoisesti työllistyviä. Lisäksi yleistukilakiin tehtäisiin uudesta työssäoloehdosta seuraavat muutokset ja tulorekisterilakia muutettaisiin niin, että työttömyyskassat voisivat hyödyntää tulorekisterin tietoja kassan jäsenyysasioiden käsittelyssä. Monimuotoisesti työllistyvien työssäoloehtoa kutsuttaisiin yhdistelmävakuutetun työssäoloehdoksi. Siinä voitaisiin huomioida ja siihen perustuva ansiopäiväraha voisi pohjautua palkkatulon ja yritystoiminnan tulon yhdistelmään, kun nykytilassa työssäoloehto ja ansiopäiväraha voivat perustua joko vain palkansaajana työllistymiseen tai vain yrittäjänä työllistymiseen. Moni saa siis matalampaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa kuin oikeasti ansaitsisi. Palkkatyön ja yrittäjätyön yhdistämisen lisäksi yhdistelmävakuutuksessa huomioitaisiin myös tutkimuksen tai taiteellisen työn harjoittamiseen myönnetyllä työskentelyapurahalla työskentely ja perhehoitajana toimiminen. Näistä tilanteista tulisi nyt ensimmäistä kertaa työttömyyden varalle vakuutettavia työskentelymuotoja. Paitsi osana yhdistelmävakuutusta työskentelyapuraha ja perhehoitajan hoitopalkkio olisi mahdollista vakuuttaa myös ainoana tulona. Työttömyysturvan rahoitusrakenteen vuoksi perhehoitajan hoitopalkkio ja työskentelyapuraha vakuutettaisiin yrittäjätulona. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että perhehoitajaa taikka apurahatyöskentelijää muilta osin pidettäisiin nykyisestä poikkeavalla tavalla yrittäjänä työttömyysturvassa. Yhdistelmävakuutuksen työssäoloehto olisi 12 sellaista kuukautta, joina työskentelystä syntyy vähintään 930 euron suuruinen tulo. Työssäoloehdon tarkastelujakso eli aika, jonka kuluessa näiden 12 kuukauden on kerryttävä, olisi 28 kuukautta. Monilta elementeiltään yhdistelmävakuutetun työssäoloehto vastaisikin palkansaajan työssäoloehtoa. Palkka huomioitaisiin bruttopalkkana palkan maksukuukaudelle kohdistettuna, ja yritystoiminnan tulo huomioitaisiin sen suuruisena kuin henkilö on sen työttömyyskassassa vakuuttanut eli vakuutustulona. Työn monimuotoisuus toteutuisi, jos työssäoloehdossa huomioitavina kuukausina olisi yhteensä vähintään 1 200 euron tulo siitä työskentelymuodosta, jota vakuutetulla on vähemmän. Esimerkiksi pääasiassa palkkatöitä tekevällä yhdistelmävakuutuksen ottaneella henkilöllä työn monimuotoisuus toteutuisi silloin, kun palkkatyön ohella yritystoiminnasta saatavaa tuloa olisi työssäoloehtoon huomioitavien 12 kuukauden aikana yhteensä vähintään mainittu 1 200 euroa. Näillä määreillä on arvioitu, että työmarkkinoilla olisi noin 110 000 henkilöä, jotka työllistyvät sillä tavalla, että työn yhdistelmävakuuttaminen olisi lähtökohtaisesti mahdollista. Yhdistelmävakuutetun ansiopäivärahan rahoitukseen sovellettaisiin samoja rahoituslähteitä kuin nykyisissä ansiopäivärahoissa. Siltä osin kuin yhdistelmävakuutetun ansiopäivärahan ansio-osa perustuu palkkatuloon, rahoitus muodostuisi työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen tuotosta ja työttömyyskassan jäsenmaksusta. Yritystuloon eli vakuutustuloon perustuva osuus ansio-osasta puolestaan rahoitettaisiin kuten yrittäjän ansiopäivärahan ansio-osa eli työttömyyskassan jäsenmaksulla. Yhdistelmävakuutukseen perustuvan ansiopäivärahan perusosa rahoitettaisiin valtion ja päivärahan saajan kotikunnan rahoitusosuudella, mikä vastaisi palkansaajan ja yrittäjän ansiopäivärahan rahoitusta. Työttömyysetuuden sovitteluun ehdotetaan tehtäväksi muutokset, jotka johtuvat työskentelyapurahan ja perhehoitajan hoitopalkkion siirtymisestä vakuutuskelpoisiksi tuloiksi työttömyysturvajärjestelmässä. Työttömyysturvassa on pääsääntönä, että vakuuttamiskelpoinen tulo on soviteltavaa tuloa myös silloin, vaikka henkilö itse ei olisi kyseistä tuloa työttömyyskassassa vakuuttanut taikka voinut vakuuttaa. Näin toimitaan nykyisin palkkatulon ja yritystoiminnasta syntyvän tulon sovittelussa: palkansaajana itsensä vakuuttanut henkilö ei tällä hetkellä voi vakuuttaa sivutoimista yritystoimintaansa työttömyyden varalle, mutta silti siitä syntyvä tulo sovitellaan yhteen työttömyysaikana palkkaan perustuvan ansiopäivärahan kanssa. Työskentelyapurahat ja perhehoitajan hoitopalkkio olisivatkin jatkossa soviteltavaa tuloa. Vakuuttamiskelpoisuus muuttaisi tilanteita myös niin, että jatkossa päätoiminen työskentely apurahalla taikka perhehoitajana ei enää pidentäisi työssäoloehdon tarkastelujaksoa. Työttömyysturvan yhdistelmävakuutus edellyttää muutoksia työttömyyskassalakiin, jotta vakuutusta on mahdollista toimeenpanna. Lisäksi työttömyyskassalaista purettaisiin jako, jonka mukaan työttömyyskassa voi vakuuttaa joko vain palkansaajia tai vain yrittäjiä. Jatkossa työttömyyskassa voisi siis vakuuttaa vain palkansaajia, vain yrittäjiä tai sekä palkansaajia että yrittäjiä, ja lisäksi työttömyyskassa voisi vakuuttaa monimuotoisesti työllistyviä eli yhdistelmävakuutettuja. Henkilö saisi myös jatkossa itse päättää, mitkä tulot hän haluaa vakuuttaa työttömyyden varalle. Sekä palkansaajana että yrittäjänä työskentelevä henkilö tai henkilö, joka palkkatyön tai yritystoiminnassa työllistymisen lisäksi taikka niiden sijasta toimii perhehoitajana tai saa työskentelyapurahaa, voisi valita, minkä tai mitkä tulonlähteet hän haluaa vakuuttaa työttömyyskassassa. Näillä määreillä valtiovarainministeriö on arvioinut, että siitä 110 000 henkilön joukosta, jolle yhdistelmävakuutus olisi mahdollinen, voisi muodostua noin 30 000 henkilön suuruinen kustannusneutraali vakuutuspiiri. Tähän noin 30 000 henkilön kustannusneutraaliin vakuutuspiiriin kuuluvista noin 10 000 henkilöllä on huollettavia lapsia, ja aiempaa parempi työttömyysetuus vaikuttaisikin myönteisesti näiden monimuotoisesti työllistyvien huoltajien kykyyn huolehtia lastensa elatuksesta. Esitys liittyy vuoden 29 talousarvioesitykseen. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 28 alusta ja osin vuoden 29 alusta. Sääntöjään muuttaneet työttömyyskassat voisivat ottaa jäsenikseen yhdistelmävakuutettuja vuoden 28 alusta alkaen, ja yhdistelmävakuutetun ansiopäivärahaa voitaisiin myöntää ensimmäisen kerran vuonna 2029. [Eduskunnasta: Erinomaista!]

Arvoisa puhemies! Suomeen tosiaan on syntynyt datakeskusbuumi. Investoinneista toivotaan apua alavireiseen talous- ja työllisyystilanteeseen. Erityisesti yksittäisille kunnille kysymys voi olla mahdollisuudesta rahoittaa asukkaidensa palveluja. Buumin myötä syntyy kuitenkin merkittäviä haasteita ja kysymyksiä, joihin on osattava vastata. Kansalaiset ovat huolissaan muun muassa sähkön riittävyydestä ja sen hinnasta sekä datakeskusten ja sähköverkkojen rakentamisen seurauksista ympäristölle. Supo taas on todennut ääneen turvallisuuteen liittyviä riskejä. Ulospäin näyttää, ettei hallitus ole harkinnut näitä asioita riittävästi. Kysyisinkin pääministeriltä nyt tarkennusta: Kuka tätä datakeskuskokonaisuutta hallitsee ja erityisesti miten, ja riittävätkö nämä edustaja Puiston toteamat toimet? Ja ennen kaikkea voitteko todellakin luvata, ettei laskua tästä joudu lopulta maksamaan tavallinen kansalainen?

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ja kiitoksia vielä eduskunnalle erittäin hyvästä välikysymyskeskustelusta. Välikysymyskeskustelu oli arvokasta siinä mielessä, että pystyimme käsittelemään sitä, miten tärkeä rooli meidän maataloudella on meidän koko huoltovarmuuden ja ennen kaikkea ruuantuotannon ja myöskin sitten kokonaisturvallisuuden kannalta. Olemme silloin ihan kokonaisturvallisuuden ytimessä, kun puhumme siitä, että suomalainen ruuantuotanto pärjää ja pystyy tuottamaan suomalaisille ruokaa myös tulevaisuudessa. Hallitus eilen kertoi: 140 miljoonaa euroa olemme valmiita laittamaan tässä taloudellisessa tilanteessa maataloudelle, ja toisin kuin välikysymyksen esittäjät olivat sitä mieltä, että aloitetaan toimet ensi vuonna, ensi vuoden budjetissa, niin tämä hallitus reagoi jo keväällä kehysriihessä. Eli teimme heti energiaveron palautuspäätöksen, 10 miljoonaa, mikä oli mahdollista EU:n asettaman katon suhteen, ja ensi vuonna sama 10 miljoonaa, ja sen lisäksi nämä muut 120 miljoonaa euroa on suunnattu maataloudelle, koska tälle hallitukselle maatalouden pärjääminen on arvo itsessänsä. Me haluamme varmistaa sen. [Puhemies koputtaa] Näinä aikoina, kun lähestulkoon kaikesta on jouduttu leikkaamaan, ruuantuotannosta ei ole leikattu. [Puhemies koputtaa] Tämä hallitus puolustaa suomalaista maataloutta.

Arvoisa herra puhemies! Olen aivan varma siitä, että kuljetusalaa tyydyttää enemmän se, että olemme tehneet päätöksen ammattidieselistä ja saamme sen voimaan, kuin se, että te ette sitä esimerkiksi tehneet. Te esititte eilen täällä salissa ja kuulin, että myöhemmin A-studiossa väitteen, että me olemme kiristäneet polttoaineiden verotusta. Sehän on yksinkertaisesti täysin väärin sanottu. Se, mihin te nyt viittaatte, on se, että arvonlisäveron tuotto kasvaa, kun polttoaineen hinta kasvaa. Tämä on aivan totta. [Anne Kalmari: Olette kiristäneet!] Arviolta, kun hinta nousee 25 senttiä, niin arvonlisäveron osuus on tuosta noususta noin viisi senttiä. Teiltä on myös ehdotettu, että tämä lisääntynyt arvonlisäveron tuotto voitaisiin käyttää polttoaineverojen laskemiseen. Tästä ei ole aivan selkeää laskelmaa, mutta noin arviolta sen vuosituotto, mikäli polttoaineiden hinnat olisivat vuoden ajan yhtä korkealla, olisi noin 100—200 miljoonaa. Arvoisa keskusta, tämä hallitus on alentanut polttoaineiden veroa paljon enemmän kuin tämä teidän ehdotuksenne. [Mauri Peltokangas: Kurvinen nosti, me laskettiin!]

Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet laskelmia siitä, että te itse asiassa verotatte polttoainetta juuri nyt paljon kovemmin kuin edellisellä hallituskaudella keskimäärin. [Keskeltä: Oho!] Nuo laskelmat, se teidän korotuksenne siitä edellisen kauden verosta, vähän vaihtelevat 19 sentistä 23 senttiin. Kumpi näistä laskelmista on oikein? Valtiovarainministerinä varmasti tiedätte sen. Sinnehän on korotettu muun muassa arvonlisäveroa, ja sen takia tosiaan valtio saa jokaisesta litrasta enemmän kuin edellisellä kaudella. Toisena kysymyksenä kysyn vielä: Luuletteko, että kuljetusalaa auttaisi paremmin, [Vilhelm Junnila: Tässäkö on keskustan talousosaaminen!] jos ammattidiesel tulisi käyttöön jo nyt eikä vuonna 28? Olisiko parempi, että se korotus olisi vaikka tuplaten vai vain sen kolme senttiä, vaikka keräätte näin paljon enemmän veroja?

Arvoisa herra puhemies! Olisin ymmärtänyt tämän purkauksenne, edustaja Kurvinen, mikäli teillä olisi historia, jossa polttoaineiden hintaa on alennettu. Se hallitus, jossa te olitte, nosti polttoaineiden hintaa veronkiristyksillä. [Välihuutoja] Se nosti Suomen jakeluvelvoiteuraa, koska se oli sitoutunut maailman kunnianhimoisimpaan ilmastopolitiikkaan. Keskusta ei tehnyt asioille viime hallituksessa mitään. Sen sijaan tämä hallitus on täysin poikkeuksellisesti mennyt toiseen suuntaan. Myöskään sille, mitä te Euroopan unionissa olette menneet kuittaamaan, oli kyse sitten ennallistamisesta tai jostakin ilmastopolitiikasta, [Suna Kymäläinen: Vastatkaa kysymykseen!] valitettavasti tämä hallitus ei välttämättä voi mitään. Mutta me teemme kaikkemme, jotta toimet olisivat mahdollisimman järkeviä siinä liikkumatilassa, [Perussuomalaisten ryhmästä: Keskusta kuittasi italialaisten keittiöremontit!] joka meillä on. Muun muassa se ammattidiesel, jonka olemme siis päättäneet ja joka on tulossa voimaan, oli yksi niistä, joista te vain puhuitte mutta joita ette koskaan pystyneet saamaan voimaan.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, palautetaan ensin mieliin, mitä tämä hallitus on tehnyt täysin historiallisesti: Se on alentanut polttoaineveroja lähes 300 miljoonalla. Ensi vuoden budjettiin on edelleen tulossa kevennys, 50 miljoonaa. Me olemme tehneet myös muualle liikenteeseen, esimerkiksi ajoneuvoveron puolelle, veronkevennyksiä. Me olemme madaltaneet jakeluvelvoitteen nousu-uraa edellisen hallituksen urasta, millä on selkeä vaikutuksensa tähän hintatasoon. Me olemme tuomassa ammattidieseliä, joka vaikuttaa kuljetusyrittäjiin, ja niin edelleen. Mikäli me emme olisi tehneet näitä toimia, niin polttoaineiden hinta olisi vielä huomattavasti korkeampi kuin se on tällä hetkellä. Tämänhetkinen tilanne johtuu maailmanmarkkinahinnasta. Öljyn barrelihinta huitelee pitkälti yli sadan dollarin. [Keskeltä: Niin se huitelee Ruotsissakin!] Tiedätte hyvin, että tämä johtuu Hormuzinsalmen tilanteesta ja ylipäätänsä näihin logistiikkaketjuihin tulleista ongelmista. Valitettavasti tässä tilanteessa, jossa me olemme esimerkiksi alijäämämenettelyssä, meidän ei ole mahdollista tehdä miljardin euron veronkevennyksiä, jotka vaadittaisiin siihen, että pumpulla selvästi hinta alenisi. [Puhemies koputtaa] En tiedä, löydämmekö tämän ehdotuksen tai jakeluvelvoitteen edelleen alentamisen keskustan tulevasta vaihtoehdosta.

Arvoisa puhemies! En tiedä, mikä on toivon puhetta ja epätoivon puhetta, mutta minun toivon puheeni edelleen lähtee siitä, että Suomi on paikka, jossa on työpaikkoja. Onko se masentava ajatus vai? Kun täällä on työpaikkoja, niin nuoret saavat töitä, ja kun meillä on korkeaa osaamista, niin meille syntyy korkeaa lisäarvoa tuottavia työpaikkoja. Ja tähän jatkuvaan syytökseen koulutuksesta leikkaamisesta: Kyllä, tämä aikuisten koulutustuki on leikkaus, [Minja Koskelan välihuuto] ja kyllä, on tehty jonkun verran korkeakouluihin leikkauksia, [Välihuuto vasemmalta] mutta opetus‑ ja kulttuuriministeriön budjetin pääluokka on kasvanut muistaakseni noin miljardilla tai yli siitä, kun me aloitettiin. Korkeakoulujen indeksit ovat voimassa. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen miljardi euroa lisää rahaa, peruskouluun 200 miljoonaa. [Pia Lohikosken välihuuto] Uudistukset peruskouluun: oppimisen tuki, kännykkäkiellot. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Mitä tämä on muuta kuin hyvää koulutuspolitiikkaa?

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla uutisoitiin, että Suomeen on syntynyt nuorten aikuisten palkkakuoppa. Samaan aikaan hallitus on leikannut nuorilta ja nuorten tulevaisuudesta. Jo vuoden 24 alussa Kela tiedotti, että sosiaaliturvaleikkaukset vaikuttavat erityisen voimakkaasti nuoriin ja huomattava vaikutus, kenties huomattavin vaikutus, on pienituloisten nuorten kohdalla. Kaikki tämä tapahtuu tässä hetkessä, tässä ajassa, jossa nuorisotyöttömyys huitelee aivan ennätyslukemissa, ja samaan aikaan hallitus heikentää nuorten kouluttautumismahdollisuuksia leikkaamalla muun muassa ammatillisesta koulutuksesta ja korkeakouluilta. Pääministeri Orpo, hallitus on heikentänyt nuorten hyvinvointia ja tulevaisuususkoa leikkauksilla ja lyhytnäköisellä hosumisella. Mitä konkreettista — siis konkreettista, ei nyt mitään tyhjää toivopuhetta — te aiotte tehdä, jotta nuoret pystyvät jatkossa luottamaan siihen, että elämä ja hyvinvointivaltio kantavat ja että tulevaisuus on mahdollisimman lempeä ja hyvä?

Arvoisa puhemies! Hallituksella on kyllä aikuiskoulutustuen osalta tilannekuva täysin kateissa. Jo tuon päätöksen aikaan työelämän murros, niin kuin täällä on puhuttu, oli iso ja oli ennätystyöttömyyden aikaa. Meillä on tänä aikana pudonnut pitkään työelämässä olleita osaajia ja ammattimiehiä pitkäaikaistyöttömyyteen. Meillä on tällä hetkellä työttömänä kymmeniätuhansia yli 55-vuotiaita, joitten on hirmu vaikea palata enää työelämään ja saada työpaikkaa. Nuorisotyöttömyys on ennätyslukemissa, pitkäaikaistyöttömyys yli 40 prosenttia. Lähes 45 prosenttia on meidän pitkäaikaistyöttömyys Pohjois-Karjalassa. Mitä hallitus lupaa näille pitkäaikaistyöttömille budjettiriihessä? Minä en kyllä löytänyt sieltä mitään. [Sanna Antikainen: Demarit vaan! — Laura Huhtasaari: Ne tarvitsee lisää äänestäjiä!]

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin mitä tulee järjestöjen rahoitukseen, niin siellähän on hyvin monenlaisia työtehtäviä, niin että ei varmastikaan ole mahdollista antaa sellaista yleispätevää vastausta, että jos tulee irtisanotuksi jostakin järjestöstä, niin minne sitten vastaisuudessa työllistyy, eikä se nyt oikeastaan ole varmastikaan mikään varsinainen hallituksen tehtäväkään suunnitella kenenkään työpolkua. [Sofia Virran välihuuto] Mutta nyt on olennaista se, että ensinnäkään mitään päätöksiä siitä, miten järjestöihin kohdistuvat leikkaukset lopulta osuvat, ei vielä ole olemassa. On olemassa ainoastaan virkamiesarvioita siitä, mitä saattaa tulla. Mutta järjestöt toki tietysti varautuvat siihen, mitä saattaa olla edessä. Se viesti, mikä meiltä on tullut, on nimenomaan se, että kun on samalla alalla toimivia järjestöjä, lukuisia järjestöjä, joilla on päällekkäistä toimintaa, päällekkäistä hallintoa, niin ei se nyt ole mikään kansakunnankaan etu, että meillä on päällekkäistä hallintoa. Se, minkä me olemme antaneet viestinä näille järjestöille, [Sofia Virta: Ei vaan ihmisille, työttömille ihmisille viesti!] on se, että laatikaa uskottavat suunnitelmat teidän yhdistymiseksenne siten, että karsitaan byrokratiaa eikä pidetä yllä suojatyöpaikkoja, [Puhemies koputtaa] vaan saadaan ihmiset ihan oikeasti sinne auttavaan työhön silloin, kun siihen on edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on vienyt suomalaisilta mahdollisuuden opiskella aikuisiällä ja pysyä mukana työelämän muutoksessa ilman, että toimeentulo romahtaa. Suomi tarvitsee kipeästi osaavia työntekijöitä, ja ihmiset tarvitsevat reiluja mahdollisuuksia oppia uutta. Hallitus on perustellut aikuiskoulutustuen leikkauksia sillä, että tarkoitus ei ole kouluttaa esimerkiksi kokkeja lähihoitajiksi vaan vahvistaa osaamista ja etenemistä työuralla. Tätä ei kuitenkaan ole mahdollistettu. Miten paperimies voisi kouluttautua esimerkiksi asentajaksi tai hitsaajaksi, kun osaajista on tällä hetkellä pulaa? Eikö hallituksen politiikka tässä samalla estä juuri sitä osaamisen kehittämistä ja alanvaihtoa, jota työmarkkinoilla niin kipeästi tarvitaan? Ministeri Marttinen, te lupasitte uuden koulutuspolun, tulikin kinttupolku umpimetsään. Tuliko vahingossa leikattua kaikki, mitä eteen tuli? Miksei korvaavaa mallia ole vieläkään saatu?

Kunnioitettu rouva puhemies! Ainakin itselleni on kyllä antanut ajattelemisen aihetta tämä välikysymyskeskustelu, ja kiitoksia omaltakin osaltani. Vielä haluan, rouva puhemies, mennä sinne Itä-Suomeen, koska tämä on oikeasti turvallisuuspoliittinen kysymys, ja ihan vain tuoda esille sitä, minkälaisten välimatkojen maassa me eletään, siis yhden kaupungin alueella siellä Kuhmossa: Etelä-Kuhmossa on Jumin tila siellä Saunajärven suunnalla, ja sieltä Kuhmon keskustaan on 43 kilometriä. Tai sitten kun mennään sinne Pohjois-Kuhmoon, missä on toinen maitotila siellä ihan itärajan pinnassa, puhutaan Liekinvaarasta, niin sinne on Kuhmon keskustasta 73 kilometriä. Tämä kertoo vähän siitä mittakaavasta, minkälainen matka maitoautollakin kuljetaan, kun käydään hakemassa joka toinen päivä se arvokas suomalainen elintarvike sieltä talteen ja viedään se sitten jatkojalostukseen meijeriin joko Joensuuhun tai Lapinlahdelle. Pitkät ne on matkat — rouva ministeri on sieltä Pohjois-Savosta. Mutta tosiaan: Se, minkä takia vielä haluan tuoda esille tämän Jumin tilan ja Liekinvaaran tilan, on myös se näkökulma, että näitä kilometrejä kun katsotaan, niin kun edustaja Hemmilä toi esille nämä yksityistiet, niin samalla pitää puhua myös valtion teistä. Kyllä sinne pitää ennemmin satsata kuin sieltä lähteä leikkaamaan. Nyt nimittäin tämä tieverkon korjausvelka on nousemassa sen 200 miljoonaa euroa, ja samalla hallitus leikkaa sieltä yksityistieavustuksesta. Ne yksityistiet ovat välttämättömiä maatalouden ja puuhuollon kuljetuksille, eikä huoltovarmuutta kyllä voida rakentaa tämmöisten rapistuvien teitten varaan. Jotenka halusin vielä, rouva puhemies, muistuttaa siitä, että pidetään näistä teistä huolta niin kesällä kuin talvella, ja ennen kaikkea talvella sen talvikunnossapidon pitää olla asianmukaisella tasolla. Ensinnäkin on se tieliikenneturvallisuus, mutta sitten toinen asia on, että kun polttoaineen hinta nousee, niin siinä maitoautossa oleva polttoaine riittää tai siellä puuautossa oleva polttoaine riittää, kun tiet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten jos on lunta, kuulkaa, monta kymmentä senttiä siinä tien päällä, niin sitten sitä dieseliä vaan palaa pikkuisen enemmän. Onko se kenenkään etu? Ei ainakaan sen kuljetusyrittäjän etu. — Rouva puhemies, minä kiitän.

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään edustaja Mäenpää luetteli salissa olevien keskustalaisten määrän mutta unohti luetella sitten perussuomalaisten määrän, ja ajattelin, onkohan se poliittisesti kovinkaan korrektia ja kuuluuko se eduskunnan arvokkuuteen luetella heitä, jotka eivät ole paikalla. Siitä voi tulla tapa, jota jatketaan. Ajattelin kuitenkin debatoida maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Kike Elomaan tiedotteen kanssa. 11. päivä syyskuuta Kike Elomaa, edustaja Elomaa, on kirjoittanut tiedotteessaan, joka oli julkaistavissa heti, että ”polttoaineiden hinnat ovat liian korkealla — autoilijoiden asemaa on helpotettava”. Tässä asiassa olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. ”Suomen polttoaineiden korkea hintataso on vakava ongelma. Kuljetusala, maatalousyrittäjät ja autoileva kansa joutuvat kantamaan suuria kustannuksia, jotka heijastuvat lopulta myös tuotteiden ja palvelujen hintoihin.” On helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Suomessa dieselin hinta oli heinäkuun 2026 lopulla EU-maiden kolmanneksi korkein, ja hinta oli noin 35 senttiä litralta EU:n keskiarvoa korkeampi.” Yhä helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Hallitus on tehnyt liikennepolttoaineiden verotusta keventäviä ratkaisuja, mutta ammattiliikenteen kustannuspaineet ovat edelleen liian suuret.” En välttämättä ole hänen kanssaan enää niin paljon samaa mieltä. ”Ammattidieselin käyttöönotto on tärkeä askel oikeaan suuntaan”, hän mainitsee. ”Hallituksen valmisteleman mallin mukaan raskaan liikenteen polttoaineen verotusta kevennettäisiin 3,3 senttiä litralta vuodesta 2028 alkaen.” Tässä kohtaa minä alan miettimään, että 3,3 senttiä vuodesta 2028 alkaen. Tämä on tavallaan se hallituksen vastaus, mikä tässä tiedotteessa tulee esille, eli vuonna 2028 3,3 senttiä litralta tulisi tällaisen hallituksen valmisteleman mallin mukaan polttoaineverotukseen kevennystä. Eihän se 2028 auta enää yhden yhtä kuljetusyrittäjää, kun ei niitä montaa varmaan tätä tahtia olisi edes pystyssä. Tässä kohtaa, kun näihin vaikuttavuuksiin lähdetään, jokainen ammattiliikenteen harjoittaja tietää, ja varmasti myös kuluttajat, jotka käyvät tankkaamassa autoa, että 3,3 senttiä vuonna 2028 ei ole mitään. Se on sanahelinää. Sain juuri äsken viestin Kuhmosta, kuvan toteemista. Kun sanotaan tuolla Elomaan tiedotteessa siitä, että pääasiallinen syy on nykytilanteessa Hormuzinsalmen tilanne tietysti, niin voisin sanoa näin, että kyllä varmasti Hormuzinsalmen tilanne vaikuttaa. Maailmanmarkkinahinta vaikuttaa polttoaineeseen, mutta kun tuo toteemi Kuhmosta kertoo, että 95 on 2,41 euroa Kuhmossa, niin katselin tuossa alkuviikosta, että Hormuzinsalmen vaikutus Suomeen vaikuttaa olevan kovin suuri, koska Virossa 95 oli 1,80 euroa ja taas Ruotsissa se oli 1,70 euroa. Elikkä meillä on 70 sentin ero Ruotsiin polttoaineen litrahinnassa 95:ssä. En tiedä, kuinka se Hormuzinsalmen vaikutus sitten niin paljon suurempi on täällä Suomessa kuin siellä Ruotsissa tai Virossa. Tai diesel Kuhmossa 2,599 toteemissa aivan hetki sitten, ja diesel tämän viikon alussa Virossa yli 50 senttiä halvempaa, Ruotsissa 60 senttiä halvempaa. Että tämä Hormuzinsalmi-selvitys, mikä tässä on saatu nyt useampaan kertaan myöskin tuolta ministeriaitiosta, ei välttämättä korreloi täysin siihen, mitä tuolla toteemissa lukee. Joten mielestäni olisi hyvä palata maanpinnalle näitten faktojen kanssa, mitä todellakin tarkoittaa Hormuzinsalmen sulkeminen toteemilla ympäröivissä maissa ja mikä on tällä hetkellä se Suomen oma valinta näitten verojen kantamisen osalta tuolla toteemilla. Kuten aikaisemmin vastasin omassa puheenvuorossani siihen, mistä tämä mahtaa johtua, että kannetaan Suomessa tällä hetkellä alvia kovinkin paljon, niin se johtuu siitä, että polttoaineen hinta on niin korkea ja ihmiset kun tankkaavat, niin sitä alvia kertyy. Siitä riemuitseminen kansalaisten edessä, jotka tankkaavat autoonsa todella kallista polttoainetta, on mielestäni aika härskiä. Olisi hyvä myöntää se, että tällä hetkellä hallitus ei halua pudottaa polttoaineen hintoja juuri siitä syystä, että valtion kassaan kilahtaa rahaa autoilijan lompakosta. Toivon maaseudun ihmisten puolesta, yrittäjien puolesta, että hallitus piakkoin reagoisi aidosti eikä 2028 3,3 sentillä litralta ammattidieselin kautta tähän hätään, mikä tällä hetkellä on akuutisti päällä.

Rouva puhemies! Tässä kahden vuoden aikana on hävinnyt yli 2 400 maatilaa meidän yhteiskunnasta, ja samalla kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Tuotantovälineiden hinnat ovat nousseet 6,8 prosenttia, moottoripolttoaineet 49,5 prosenttia, ja lämmityspolttoaineet ovat nousseet 56,4 prosenttia. Polttoaineen hinta on noussut sieltä eurosta 30:stä jopa kahteen euroon litralta, elikkä kun puhutaan löpöstä. Nämä ovat aika käsittämättömiä lukuja. Tuossa edustaja Mehtälä puhui siitä päästökaupasta, jota tuossa toin myös itsekin sitten edustaja Mehtälän ansiokkaan puheenvuoron jälkeen esille. Kyllä täällä, kuulkaa, SKALin papereissa lukee näin, että... Totta kai nyt on hyvä asia, että tämä ammattidiesel etenee tänne eduskuntaan — on arvio, että se olisi tulossa ensi kuun puolella, lokakuun puolella, tänne eduskunnan käsittelyyn, ja se on ollut nytten lausuntokierroksella — mutta tämä päästökauppa on tulossa sitten tuonne liikenteen puolelle ja myös sinne maatalouden puolelle, valitettavasti maatalouden puolelle on tulossa myös. Liikenteen puolella on siis nykyarvion mukaan arvioitu, että dieselin hinta nousee sitten vuoden 2028 alusta jopa 30 sentillä [Hilkka Kemppi: Ohhoh!] — miettikääpäs sitä. Siis nykyarvion mukaan 30 senttiä, ja se voi olla jopa enemmänkin. Jos tällä hetkellä Kuhmossa dieselin hinta on 2 euroa 60 senttiä ja siihen lyödään vielä päästökauppamaksu 30 senttiä, niin se on sitten 2,90, ja jos vielä maailmanmarkkinat ovat toisessa jamassa, niin puhutaan yli kolmen euron dieselistä — rouva puhemies, kolmen euron dieselistä. [Hilkka Kemppi: Mitä hallitus tekee?] Mikä tässä on kaikista huolestuttavinta, on se — minulla ei ole muuta tietoa kuin tämä SKALin tieto — että tämä ammattidiesel, joka perustuu siis siihen, että kuljetusyrittäjät pystyvät hakemaan palautusta ammattidieselin osalta, olisi litraa kohden vain muutamia senttejä, viittä tai kuutta senttiä. Eihän se millään tavalla kata tätä päästökaupan lisämaksua, jos se on 30 senttiä. Jos ammattidiesel on vain kymmenen senttiä ja tulee päästökaupalla vielä 30 senttiä lisäkustannusta, niin siinä on 20 sentin ero litraa kohden. Kun me puhumme tässä nyt suomalaisesta maataloudesta, elintarviketeollisuudesta ja suomalaisesta ruuantuotannosta, mutta sitten samalla puhumme suomalaisesta kilpailukyvystä, niin kyllä me, kuulkaa, auttamatta jäädään kakkoseksi tämmöisellä toiminnalla. Muistutan vielä, rouva puhemies, että kun tässä ovat aikaisemmilla vaalikausilla varsinkin perussuomalaiset puhuneet siitä, että he tulevat euron bensaa lupaamaan, niin tulisivat edes tähän Ruotsin malliin, kuinka Ruotsissa hoidetaan tällä hetkellä kilpailukykyä. Siellä on kuitenkin verotusta kevennetty määräaikaisesti, siis heinäkuun alusta ihan tuonne marraskuun loppuun. — Rouva puhemies! Tässäpä vähän polttoaineista.

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen toi hyvin esille tämän ongelman, mikä on tässä päästökauppa-asiassa. Ajattelin tässä vielä pysähtyä tähän turvetuotannon osalle siinä mielessä, että olen tässä salissa kuullut näitä väitteitä niin paljon kolmen ja puolen vuoden aikana, että olen jo vähän ihmetellyt, että milloinkahan ne ihmiset rupeavat lukemaan papereita. Täällähän on nyt ne toimet, [Puhuja lukee paperista] mitä tämän hallituskauden aikana on tehty turvetuotannon osalta: Ensinnäkin on nämä lupamaksujen valtavat nostot. Kerroinkin jo tuossa, että nyt pitää olla rahaa se lähemmäs 50 000, jos vähänkään isomman kuiviketurvesuon aukaisee. No, sitten on tämä turpeen verottoman käytön alentaminen. Elikkä viime hallituskaudella tehtiin päätös, että lämpölaitos voi käyttää turvetta 10 000 megawattituntiin asti verottomana, ja sillä on iso merkitys. Pienemmät kuntien lämpölaitokset voivat sen 5,7 euron veron saada tosiaankin pois, kun se käyttömäärä on sen 10 000 megawattituntia. Vain sen yli menevältä verotetaan, kun aikaisemmin se raja oli 5 000 megawattituntia ja sitten koko käyttömäärä meni verolle, kun se 5 000 megawattituntia ylittyi. Elikkä tämä ministeri Lintilän korjaus tähän turpeen käyttöön lämpölaitoksissa oli valtava edistys viime vaalikaudella. No, tämä hallitus nyt on laskemassa vuodenvaihteessa tämän verottoman käytön rajan 8 000 megawattituntiin. [Pertti Hemmilä: Pitäisi poistaa kokonaan!] Tämänhän saisi poistaa kokonaan, mutta on juuri näin, että tämmöinen esitys nyt on, ja ainakaan meidän valiokuntaan, joka käsittelee näitä asioita, tästä ei ole tullut mitään uutta esitystä. Sitten vielä — tämä tehtiin heti silloin hallituskauden alussa — nämä 20 megawatin laitokset tulivat päästökaupan piiriin. Elikkä kattilatehon muutoksen laskennalla hallitus ajoi nämä noin 10 000 asukkaan lämpölaitokset, siis pitäjien lämpölaitokset, päästökaupan piiriin, mikä siis vähensi turpeen käyttöä näissä lämpölaitoksissa, koska se kattilatehon laskenta meni sen 20 megawatin kohdalle. Minua ihmetyttää se, että kun ajatellaan, että viime hallituskaudella tästä turvehommasta huudettiin kuin hyeenat täällä, niin todellisuussahan tilanne oli se, että viime hallitus teki hallitusohjelmassaan päätöksen, että turpeen käyttö puolitetaan 2030-lukuun mennessä — no niin, okei — ja sitten tämä hallitus teki niin, että fossiilisista polttoaineista luovutaan — ei mainita, että turpeen käytöstä luovutaan, vaan mainitaan, että fossiilisista polttoaineista luovutaan kokonaan — 2030-lukuun mennessä. Elikkä se teki tuplakirjaimen tästä päätöksestä. No, me tiedämme, että se turpeen käyttö loppuu kyllä ihan muun takia kuin hallitusohjelmien takia, siitä meidän ei sen enempää tarvitse puhua. Mutta juuri nämä, mitkä todella ovat ne konkreettiset toimet turvetuottajia kohtaan, pitäisi huomioida, ei se, onko joku hallitusohjelmakirjaus minkälainen, vaan se, mitä on todella tapahtunut. Sitten vielä se, että kun tämä romutuspalkkio täällä aina tulee esille, niin minua huvittaa se asia siinä mielessä, että tämä 24,5 miljoonaa jaettiin koneyrittäjien, turveyrittäjien, omasta pyynnöstä. He tulivat tänne eduskuntaan ja sanoivat, että he haluavat tästä korvauksen, kun ne koneet ovat käyttökelvottomia. Niillä turvekoneillahan ei tee mitään, jos ei sitä turvetuotantoa ole. Tämä raha, 24,5 miljoonaa, annettiin heille siihen romutukseen. No niin, sitten samanaikaisesti on edelleenkin Konepörssissä myynnissä vaikka miten paljon turvekoneita. Elikkä turpeen tuotannolle sillä ei ollut mitään merkitystä, mutta se oli vain tämmöinen, voi sanoa, vastustajien isku, että kun turvekoneet on romutettu, niin turvetta ei sen takia tuotettaisi, vaikka turpeen käytön väheneminen lämpölaitoksissa on se, minkä takia turvetta ei nosteta. Viime talven pakkaset sen osoittivat, että kovilla pakkasilla sille on kysyntää, mutta lämpölaitokset sanovat, että muuna aikana turpeelle ei ole mitään kysyntää.

Ruuantuotantoa ei voida erottaa muusta maakuntien ja koko Suomen elinvoimasta, ja Suomen elinvoimahan koostuu monista eri asioista. Meitä keskustalaisia on täällä salissa tänäänkin syytetty, että olemme siltarumpupoliitikkoja, aivan ministeri Lulu Ranteen toimesta. Täytyy sanoa kyllä, että itse asiassa siltarummut ovat varsin tärkeitä alempiasteiselle tieverkolle ja myös niille yksityisteille, ja väittäisin, että ilman siltarumpuja ei autolla yli mennä niistä ojista. Ylpeästi myös tunnustan sen, että olemme aluepoliitikkoja. Me puolustamme Suomen eri alueita. Me tulemme eri puolilta Suomea, eri maakunnista, ja me olemme sillä valtakirjalla täällä puolustamassa nimenomaisesti koko Suomea. Valitettavasti tässä talossa monesti tuntuu siltä, että se harvaan asutun Suomen ääni häviää. Maakunnissahan ei vaadita mitään ekstraa. Siellä vaaditaan vain, että meillä olisi samanlaiset mahdollisuudet elää ja kasvattaa lapsia ja yrittää kuin muuallakin Suomessa. Jos lähdetään miettimään tämän päivän keskustelunaihetta, että se on suomalainen ruoka ja maatalous, niin se ruoka kasvaa muuten siellä harvaan asutussa Suomessa maaseudulla ympäri Suomea, ja sitäkään yritystoimintaa ei voida tehdä, elleivät meillä ole ne perusasiat siellä kunnossa. Me olemme puhuneet täälläkin aivan, voisi kuvitella, ihan tämmöisistä perusasioista, mistä ei tarvitsisi pitää edes erikseen ääntä, että olisi toimivat laajakaistayhteydet, että olisi toimivat puhelinverkot, että olisi tiestöä, millä pystytään ajamaan myös raskailla kulkuvälineillä, koska se malmi, mikä tulee sieltä kaivoksista, kulkee raskailla ajoneuvoilla. Maito kulkee teitä pitkin, puutavararekat tarvitsevat alempaa tieverkkoa, eli ne raaka-aineet tulevat sieltä maaseudulta. Tiestön korjausvelkahan tulee kasvamaan kasvamistaan, vaikka tämä hallitus ainakin perussuomalaisten suulla mainosti kovasti, että teiden korjausvelka tulee paranemaan. Nythän tulee käymään niin, että tässä viimeisimmässä, Purran elokuussa tekemässä budjettiehdotuksessa tiestön korjausvelka nousi 200 miljoonalla eurolla ensi vuonna, elikkä alempiasteinen tieverkko tulee myös rapistumaan. Itse olen aina kantanut ylpeydellä tätä aluepoliitikon viittaa, ja kyllä täytyy sanoa, että tällä vaalikaudella meillä keskustan eduskuntaryhmässä on kyllä tilanne, että tulivatpahan mistä päin tahansa Suomea meidän edustajat, niin me aina puolustamme koko Suomea. Me aina puolustamme myös harvaan asuttua Suomea, ja ylpeydellä kannan tätä keskustan lippua täällä. Toivoisin myös, että hallituspuolueissakin lähdettäisiin sille linjalle, että koko Suomi on yhtä arvokas. Kun tänään julkaistiin näitä yritysbarometrejä, niin olen erittäin huolissani, koska kotiseudullani Pohjois-Karjalassa oli tässäkin yritysbarometrissa koko maan tasoa heikommat odotukset tulevaisuuden suhteen. Eli kyllä tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on meitä Itä-Suomen alueita, Itä-Suomen rajamaakuntia, pistänyt todella tiukalle. Keski-Karjalan seudulla, varsinkin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakunnissa, tarvitaan kyllä toimia, että me pystymme sitä normaalia elinkeinoelämää ja myös maataloutta siellä harjoittamaan myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kysyn: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta ennallistamisasetus ei tulisi voimaan tällaisena kuin se tässä hetkessä on Suomelle esitetty? Siis aiotteko te tarttua Ruotsin malliin, ja aiotteko te esittää neuvotteluita komissiolle siitä, että talousmetsät jäisivät tämän ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Sillä ei ole mitään tekemistä edellisten hallitusten kanssa, sillä ei ole mitään tekemistä tulevien hallitusten kanssa. Momentum on tässä ja nyt, ja jos sitä ei nyt käytetä, niin te voitte syyttää seuraavalla hallituskaudella, että kuinka tälle asialle ei ole tehty mitään, ja joku muu sitä sitten päättää varmaan. Tällaisessa tilanteessa käyttäisin ajan viisaasti ja neuvottelisin komission kanssa näistä muutoksista, koska on erittäin kriittistä, että suomalaisille metsänomistajille, 600 000 suomalaiselle, ei tule toistakymmentä miljardia euroa lisälaskua siitä, että hakkuutulot menetetään, tai tämmöinen epäselvä esitys vie heiltä käytännössä toimeentuloa.

Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä pätkän uudestaan, kun ministeri saapui takaisin. Nimittäin tämä asia on niin ajankohtainen ja merkityksellinen. Metsä pitää meidät hengissä. Metsä pitää meidät hengissä niin monella tavalla tässä maassa, eikä vähiten sen takia, että viennin tuloistamme 17 prosenttia tulee metsätaloudesta ja metsä on ollut uusiutuva luonnonvara, sellainen raaka-aine, joka korvaa fossiilisia polttoaineita monellakin tavalla. Metsä pitää hengissä myös monia maatiloja. Se nimittäin toimii eräänlaisena pankkina monelle tilalle ylisukupolvisuudessaan. Kertakaikkisesti metsänomistajia ihailen suuresti. Ajattelen, että tämä ennallistamisasetuksen eteneminen ei ole pikkujuttu metsätalouden kannalta. Siksi haluan kysyä ministeriltä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Siis aiommeko me ennallistamisasetuksen kohdalla, ennen kuin me päästämme mitään papereita tästä maasta eteenpäin, esittää komissiolle kansallisia joustoja niin, että talousmetsät voitaisiin sulkea ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Se olisi erittäin kriittistä. Tämän talousmetsän kansallinen merkitys on niin suuri. Se on siis merkittävä vientituote. Se on merkittävä talouden kivijalka tälle maalle. Sen avulla on rakennettu [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] hyvinvointi tähän maahan, ja metsänomistajia on tässä maassa 600 000. Ajattelen, että omaisuudensuojan puolustaminen ei ole pikkujuttu. Haluaisin vastauksen kysymykseen: aikooko Suomi esittää komissiolle näitä neuvotteluita ja edistää näitä kansallisia joustoja täysimääräisesti, [Milla Lahdenperä pyytää vastauspuheenvuoroa] aivan kuten Ruotsissa ollaan edistetty eli laitettu tiukat tähän kohtaan? Luonnon hyväksi tarvitaan työtä, mutta se on tietenkin tehtävä yhdessä metsänomistajien kanssa. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä, joka on ensinnäkin runnovaa, erittäin epäselvää ja määrittelemätöntä, ei tulisi edistää tässä maassa. Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epämääräinen, eikä meillä ole keskustelustakaan päätellen vielä tarkkaa käsitystä siitä, mitä kustannuksia tästä ennallistamisasetuksesta Suomelle tulisi. On arvioitu, että se kustantaisi noin miljardi euroa vuodessa, ja toisaalta on arvioitu, että nämä menetetyt hakkuutulot olisivat toistakymmentä miljardia euroa, siis suuria summia. Eikä Suomella ole tällaiseen varaa, varsinkin kun otetaan huomioon, että me puhumme nyt metsänomistajien, tavallisten suomalaisten, omaisuudesta, jota sosialisoitaisiin tällä tavalla. Se ei keskustalle käy.

Arvoisa puhemies! Tässä ihan muutamia ajatuksia tästä, mitä päätöksiä on tehty tavalla, joka ei palvele kyllä maatalouden ja metsätalouden asioita parempaan suuntaan. Otan tämän meidän valiokunnassa päätetyn päästökauppa-asian: Siitä tulee Suomelle 60—200 miljoonan lasku, ja tämä lasku tulee maa- ja metsätalouteen. Siinä hallitus halusi liittää maa- ja metsätalouden tähän päästökaupan piiriin, vaikka se ei ollut EU:n velvoite. [Tuomas Kettunen: Ei ollut pakko näin nopeasti!] — Ei ollut pakko tässä aikataulussa, ja nythän EU siirsi tämän päästökaupan vuoden 27 alusta vuoden 28 alkuun. Mutta joka tapauksessa se, miksi tähän päästökauppaan otan näin voimakkaan kannan, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Tieliikenteessä meillä on vaihtoehto. Me voidaan ajaa sähköautolla, me voidaan ajaa biokaasuautolla, ja niin edelleen. Tällä hetkellä muun muassa raskaan liikenteen kuorma-autoja rekisteröidään enenevässä määrin biometaanilla käyväksi. No niin, mutta se, miksi maatalouden osalta minä kritisoin, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja: elikkä siis tällä hetkellä maailmassa on yksi traktorin valmistaja, New Holland, joka tekee kahta mallisarjaa biokaasutraktoreina, mutta esimerkiksi kotimainen Valtra ei tee biokaasuversiota. Sitten toinen juttu: näiden työkoneiden sähköistäminen on mahdoton ajatus. Elikkä siitä, mitkä esteet tällä hetkellä on välttää tämä päästökauppamaksu: olemme mahdottoman edessä. Ja sen takia kritisoin tätä maatalouden liittämistä päästökaupan piiriin, koska siihen ei ole olemassa tällä hetkellä ratkaisuja, millä me vältetään nämä päästökauppakulut, jotka siis ovat todella 60—200 miljoonaa maa- ja metsätalouteen. Sitten täällä on tullut esiin tämä yksityistieavustusasia, ja hyvin ovat tuoneet edustaja Hemmilä ja kumppanit tämän esille. Sen verran tarkennuksena, että 42 miljoonasta tultiin 6:een miljoonaan yksityistieavustusten osalta. Eli kyllähän tämä romahdus oli raju, ja niin kuin täällä on monta kertaa tullut esille, yksityistiet pitävät maaseudun ihmiset kunnossa. Sitten näitä muita asioita — en rupea kaikkia käymään läpi, mutta ihan muutaman vielä tässä sanon. Tämä viljelysuunnittelu pois neuvojärjestelmän, neuvotuen, piiristä oli kyllä minun mielestäni aivan tarpeetonta, koska kolmannes tästä neuvoavustuksesta käytettiin viljelysuunnitteluun, ja se on tänä päivänä tärkeä asia. Sitten samaten tämän nuoren viljelijän aloitustukimäärärahan pienentäminen tässä tilanteessa, kun meidän pitäisi nimenomaan kannustaa nuoria viljelijöitä ottamaan tilaa vastaan: sen aloitustuen kanssa voi olla niin, että sitä ei saa, kun vain kolmannes on budjetoitu rahaa tähän aloitustukeen. No, sitten vielä viimeisenä tämä turveasia on pakko ottaa esille, koska se vaikuttaa niin paljon maatalouspuolella, koska moni maanviljelijä on myös turvetuottaja. Sitä minä en käsitä, että täällä viime vaalikauden puheet olivat niin voimallisia turpeen puolesta, ja nyt tällä hetkellä ei ole tehty mitään muuta kuin kolme heikentävää asiaa turvetuotannon puolelle. — Kiitos.

Kiitos, rouva puhemies! Jatkan tästä edustaja Kempin puheenvuorosta, nimittäin tästä ennallistamissuunnitelmasta. Tämä hallituksen valmistelema kansallinen ennallistamissuunnitelma muodostaa valtavan kustannus- ja käyttörajoitusriskin maa- ja metsätaloudelle. Suunnitelman toimeenpanokustannukseksi arvioidaan noin miljardi euroa vuodessa — siis miljardi euroa vuodessa — ja vuotuinen rahoitusvaje on jo 400 miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset vuoteen 2050 mennessä voivat nousta 13—19 miljardiin euroon, ja hakkuumahdollisuudet voivat pudota 12—15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Tätä hakkuurajoitusta ei kyllä suomalainen metsäteollisuus kestä. Ruotsissa hallitus asetti valmistelulle tiukat poliittiset reunaehdot. Kaikki EU-joustot on hyödynnetty täysimääräisesti Ruotsissa, eikä elinkeinolle tai yritykselle saa aiheuttaa ylimääräisiä rasitteita. Näin toimitaan Ruotsissa. Suomessa vastaavia reunaehtoja ei ole uskallettu asettaa. — No, ministeri varmaan tulee vielä takaisin, ja tämän varmasti ministeri lukee eduskunnan pöytäkirjasta. — Tämmöisiä keskeneräisiä suunnitelmia ei pidä lähettää tuonne komission suuntaan. Me kyllä Suomen Keskustassa olemme hieman pettyneitä, emmekä vain hieman pettyneitä, että tätä suunnitelmaa ei tuoda lopulliseen käsittelyyn tänne eduskuntaan, Suomen eduskuntaan, joka on tämän meidän Suomen tasavallan suurin päätöksentekoelin. Näin on, edustaja Hemmilä, se suunnitelma ei ole tulossa enää tänne, vaan ympäristöministeriö tämän laatii ja vie sen valtioneuvostolle, ja valtioneuvosto sitten vie sen suunnitelman eteenpäin. [Pertti Hemmilän välihuuto] Eikö niin, edustaja Viljanen? Näin siinä käy. — Selvitin vain, onko edustaja Viljanen hereillä, kun hän on käyttänyt niin paljon ansiokkaita puheenvuoroja tämän päivän aikana. Mutta tosiaan, niin kuin sanoin, tämmöisiä keskeneräisiä suunnitelmia ei pidä lähettää komissiolle. Nämä Ruotsin mallin mukaiset reunaehdot on otettava käyttöön. Eduskunnalle on annettava tästä asiasta selonteko, ja yksityismaiden toimien on perustuttava aitoon vapaaehtoisuuteen, täysimääräisiin korvauksiin. Siksi tätä lunastuslakiakin on edelleen uudistettava voimansiirtolinjojen osalta maanomistajien oikeuksien turvaamiseksi. Edelleen, rouva puhemies, haluan peräänkuuluttaa — ja kiitoksia, että rouva ministerikin tuli saliin kuuntelemaan näitä loppupuheenvuoroja — että tämä ennallistamissuunnitelma tulee olemaan kyllä aika kallis paketti Suomen valtiolle ja suomalaisille veronmaksajille, jos ei aleta löytämään niitä joustoja, mitä esimerkiksi Ruotsissa tehdään. Toivoisinkin, että siihen Ruotsin malliin siirrytään myös Suomessa.

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos ministerille, että olette täällä vielä tuntien keskustelun jälkeen. Haluan pitää puheenvuoron metsästä. Nimittäin metsä on meille niin valtava kulta monellakin tavalla, että olen erittäin huolissani ennallistamisasetuksen etenemisestä. Hallitus on viemässä kansallista ennallistamissuunnitelmaa eteenpäin ilman selkeitä kansallisia reunaehtoja. Kustannukset ovat miljardi euroa vuodessa ja rahoitus vain 400 miljoonaa. Mistä tämä lisärahoitus oikein otetaan? Nämä päätökset vaikuttavat suomalaiseen metsäteollisuuteen ja julkiseen talouteen vuosikymmeniä eteenpäin — siis vuosikymmeniä eteenpäin. Suomen tulisi käyttää ilman muuta kaikki kansalliset joustot talousmetsien turvaksi. Olisiko talousmetsä sellainen kohde, johon ennallistamista ei uloteta ollenkaan, koska sen kansallinen merkitys on liian suuri? Siis 17 prosenttia viennistä tulee metsäteollisuudesta. Olisiko se niin merkittävää tälle maalle tällaisessa konkurssitilanteessa, että tätä ennallistamissuunnitelmaa ei sinne ulotettaisi? Haluaisin kysyä ministeriltä, joka valitettavasti poistui, mutta toivottavasti tulee takaisin, kun tavarat ovat vielä täällä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Aikooko Suomi esittää tällaisia neuvotteluita? Kun täällä on paikalla esimerkiksi edustaja Hemmilä, joka edustaa pääministeripuoluetta, niin kysyn: aikooko Suomi esittää neuvotteluita komissiolle? Jos niitä ei nyt esitetä, me olemme auttamatta liian myöhässä. Me voimme vetkutella, pitää sopimusta, te voitte viedä sen pöydälle, ja sitten se kaatuu seuraavan hallituksen käsiin. Mikäli neuvotteluissa ei nyt edetä kiireesti, niin me olemme auttamatta liian myöhässä. [Pertti Hemmilä: Tietääkseni on jo esitetty!] Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epäreilu: jopa kymmenen miljardia menetettyjä hakkuutuloja. Jos valtio ei kompensoi, niin nämä kaikki kustannukset kaatuvat metsänomistajien niskoille. Pidetäänkö yhdessä kiinni omaisuudensuojasta? Me olemme keskustassa pitäneet kiinni metsien omaisuudensuojasta kynsin ja hampain hallituskaudesta toiseen. Nyt on hallituspuolueiden aika. Pitäkää kiinni omaisuudensuojasta. Aikovatko hallituspuolueet viedä tämän komissiolle, esittää, että kansallisten joustojen piiriin otetaan talousmetsät ja sitä kautta tämä lasku ei tulisi metsänomistajille? [Pertti Hemmilän välihuuto]

Arvoisa rouva puhemies! Suomen maatalouden, maaseudun ja alueiden kehittämisen kannalta on erittäin keskeistä, millaiseksi Euroopan unionin seuraava rahoituskehys tulee muodostumaan, mikä on EU-rahoituksen taso. Olemme kuulleet valiokuntakäsittelyssä huolestuneita äänenpainoja siitä, onko hallituksen EU-vaikuttaminen aikataulussa ja onko tulevaan rahoituskauteen valmistautuminen täällä kotimaassa aikataulussa. On esitetty huolia muun muassa siihen liittyen, että sidosryhmiä ei ole tarpeeksi sitoutettu tarpeeksi aikaisessa vaiheessa esimerkiksi verrattuna aiempiin neuvottelukierroksiin. Maan hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi näille rahoituskehysneuvotteluille on näyttänyt muodostuvan EU-rahoituskehyksen kokonaistason pitäminen mahdollisimman alhaisena. Meille Suomessa ratkaisevaa ei pidä olla yksinomaan rahoituskehyksen nimellinen koko. Oleellista on tietysti Suomen nettomaksuasema eli se, kuinka paljon Suomi maksaa suhteessa siihen, kuinka paljon Suomeen saamme rahoitusta. Tämän johdosta keskustan kannan voi tiivistää kahteen tai kolmeen keskeiseen ajatukseen ja vaateeseen. Keskusta vaatii, että Suomen keskeiseksi neuvottelutavoitteeksi on asetettava nettomaksuosuuden pienentäminen ja samalla Suomen saannon kasvattaminen. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että Suomen on vaadittava komission ehdotusta suurempaa rahoitusta niin maatalouden kuin maaseudun kehittämiseen. Komission esittämä, nyt esityksessä oleva maataloudelle korvamerkitty rahoitus on Suomen näkökulmasta täysin riittämätön. Nykyisen esityksen pohjalta maatalouden perustukeen kohdistuisi arviolta noin viidenneksen leikkaus, mikäli rahoitusvajetta ei pystytä muualta paikkaamaan. Me keskustassa näemme tällaisen kehityksen suomalaiselle maataloudelle täysin kestämättömänä. Suomalaisen alkutuotannon, maatalouden, kannattavuus on jo nyt erittäin heikolla tasolla, EU-alueen heikoimmalla tasolla. Tässä tilanteessa maatalouden perustukeen kohdistuva leikkaus kiihdyttäisi todennäköisesti tuotannon vähentämistä, tilojen lopettamistahtia. Tilojen lopettamistahti ja heikko kannattavuus uhkaavat jo nyt kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuutta ja Suomen huoltovarmuutta. Keskusta vaatii siis, että Suomen tulee vaatia EU:n rahoituskehysneuvotteluissa maatalouden korvamerkityn rahoituksen selvää kasvattamista komission ehdotuksesta sekä turvata riittävä rahoitus maaseudun kehittämistoimille. Tähän liittyen, arvoisa puhemies, haluaisinkin esittää paikalla kiitettävästi olleelle ministeri Essayahille kysymykset: Miten hallitus aikoo varmistaa maaseudun edun toteutumisen, maa- ja metsätalouden ja maaseudun kehittämisen riittävän rahoituksen, ja jos käy niin, että EU-kamppailussa taistoja hävitetään ja rahoitus supistuu, kuinka se tullaan kompensoimaan? Lupaattehan te, että viljelijöille ei aseteta uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita tulevalle rahoituskaudelle, ja jos niin käy, että tämmöisiä velvoitteita asetetaan, niin lupaattehan, että niistä maksetaan viljelijöille täysi korvaus?

Kiitos, arvoisa puhemies! On pakko tähän ottaa puheenvuoro, kun niin monta kertaa nimi mainittiin ja tuli kehumista. Edustaja Kettunen, minä itse ja lähipiirini olemme maksaneet kiinteistöveroja vuosittain 5 000—7 000 euroa ja hoitaneet lähes kymmenen kilometriä yksityisteitä. Ja kai jokaisesta eurosta, minkä yksityistielle käytämme kunnossapitoon, maksamme valtiolle arvonlisäveroa tällä hetkellä 25,5 prosenttia. Samoin edustaja Mehtälä varmasti kovasti omakohtaisesti on tämän kokenut. Minusta se, että jos nyt maksettaisiin valtionavustuksia valtion budjetissa vaikkapa 25 miljoonaa euroa, mikä olisi ehkä viisi kertaa enemmän kuin mitä nyt on suunniteltu ensi vuodelle, ei ole vielä mitään siihen, kuinka paljon yksityistiekunnat maksavat veroa valtiolle siitä, että hoitavat näitä teitä. Sehän on varmasti 50:n ja 70 miljoonan euron välillä vuodessa. Tähän pitäisi saada muutos, ja tähän minä olen jättämässä lakialoitteen, joka näköjään vaatii aika paljon työtä, että sen saa asianmukaiseksi. Toivon, että koko sali yhtyy siihen.

Kunnioitettu rouva puhemies! Mukava nähdä teitä myös tälleen iltakeskustelussa. Keskusteluhan jatkuu tästä välikysymyksestä suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kyllähän tosiasia on niin, että meillä on EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, heikko maksuvalmius suomalaisilla maatiloilla, lähes neljä maatilaa päivittäin lopettaa toimintansa ja tieverkko rapautuu, niin kuin edustaja Hemmilä tuossa äsken toi ansiokkaasti esille. Yksityisteistäkin pitää muutama sana sanoa. Näistä asioista siis puhutaan tällä hetkellä välikysymyskeskustelussa, ja edustaja Hemmilä kyllä totesi, että tunnelma paranee iltaa kohti. Johtuukohan se siitä, että [Pertti Hemmilä: Väki vähenee!] toinen hallituskumppani, perussuomalaiset, ei ole täällä keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta? Mutta he kyllä keskustelevat tuolla iltapäivälehtien palstoilla tästä aiheesta, joka menee kyllä aika pahasti ohi. Nimittäin täällä on tämmöinen uutinen Iltalehdessä: ”Kansanedustajalta kuppi nurin joulukalentereista.” Perussuomalaisten Jaana Strandman on nimittäin ollut sitä mieltä, että joulukalentereita ei pitäisi tuoda vielä syyskuussa kaupan hyllyille. No, tämmöisistä aiheista kyllä löytyy jutun aihetta, mutta miksi ei löydy jutun aihetta siitä, että suomalaisella viljelijällä on aika ahdas tilanne tällä hetkellä kannattavuuden osalta? Toivoisin, että edustaja Strandman olisi täällä keskustelemassa niitten joulukalentereitten sijaan suomalaisen viljelijän pärjäämisestä ja ennen kaikkea siitä, mitä toimia vielä hallitus voi tehdä, että suomalainen viljelijä pärjää. Rouva puhemies! Sitten toinen mielenkiintoinen uutinen oli — en tiedä, huomasitteko — että pinaattipussista oli löytynyt sammakko. [Pertti Hemmilä: Ei pitäisi tuoda Puolasta!] Huomasiko edustaja Hemmilä tätä aihetta? Siis Puolasta asti tuodussa pussissa oli sammakko. Totta kai inhimillisiä virheitähän sattuu elintarviketuotannossa, myös suomalaisessa elintarviketuotannossa, mutta syy, minkä takia halusin tämän sammakkoasian ottaa tässä keskustelussa esille, on se, että kyllä meidän pitäisi suosia enemmän kotimaista, suomalaista viljelijää kuin sitä, että niitä sammakkopusseja tuodaan Puolasta asti. Kiitoksia edustaja Mehtälälle, olette ansiokkaasti tuonut esille sitä, kuinka paljon rahdataan ulkomaalaisia elintarvikkeita tähän maahan, kun meillä on suomalaisiakin, kotimaisia tuottajia. Rouva puhemies! Vielä tästä edustaja Hemmilän ansiokkaasta puheenvuorosta yksityisteihin liittyen: Kyllä, sinne pitää kohdentaa myös valtion tukea ja avustamista, koska näinhän siinä käy, että viljelijät siellä ovat sitten hoitamassa tätä hommaa, ja he muutenkin jo maksavat veroja, eivät pelkästään kiinteistöveroja vaan muitakin veroja, ja sitten he saavat palkkioksi sen, että he vielä joutuvat itse niitä teitä korjaamaan. Itse en tänä päivänä enää yksityisteitä näe muuta kuin sen ympäristöystävällisen dieselautoni ratista, mutta, edustaja Hemmilä, aikoinaan ajoin myös maitoautoa Kainuun perukoilla, ja sitä kautta olen saanut kokemusta myös raskaan kaluston liikenteestä. Täytyy sanoa, että se on huoltovarmuustekijä, se on monella tapaa turvallisuustekijä, että nämä yksityistiet ovat asianmukaisessa kunnossa. Se on myös ympäristöteko sitä kautta, että raskas kalusto käyttää paljon vähemmän polttoainetta, kun ne tiet ovat asianmukaisessa kunnossa niin kesällä kuin myös talvella. Mutta niitä yksityisteitä käyttävät maitoauton lisäksi — niin kuin, edustaja Hemmilä, totesitte — puuhuolto ja se Sotkamon Tommi Heikkinen, joka kolmessa tunnissa sen sata kiloa puolukkaa poimii tänäkin syksynä, sitä suomalaista superfoodia suomalaisen elintarviketeollisuuden hyväksi. Jos Tommi Heikkinenkin kuuntelee tätä, niin varmasti on tyytyväinen [Aleksi Jäntti: Ei kuuntele!] — ei varmaan kuuntele, mutta onneksi täällä on hallituspuolueitten edustajia, Jäntti, Lahdenperä, Hemmilä ja myös KD:ltä edustaja Östman, tätä arvokasta keskustelua käymässä suomalaisen ruoan, viljelijän ja elintarviketuotannon puolesta. — Puhemies! Tässäpä minun puheenvuoroni.

Arvoisa puhemies! Lupasin edellisessä puheessa, että otan konkretiaa esille, ja nyt sitä sitten tulee. Ensinnäkin kaksi asiaa, mitkä tässä illan aikana ovat tulleet ministerin ja hallituksen puheissa esille: Yksi niistä on se, että hallitus ei omilla toimillaan nosta viljelijän arjen kustannuksia — siis hallitus ei omilla toimillaan nosta viljelijän arjen kustannuksia. Sitten toinen on se, että hallitus on edistänyt luvituksen saantia sekä biokaasun ja turpeen tuottamista. Nyt minun on pakko vähän tarkentaa näitä asioita. Käydäänpä ensin tämä luvitusasia läpi. Tämän hallituksen toimesta perustettiin uusi Lupa- ja valvontavirasto, jonka pääpaikka on siis Tampereella. Siinä yhteydessä kaikesta keskustan vastustuksesta huolimatta tähän Lupa- ja valvontavirastoon sisällytettiin yleisen edun valvontayksikkö — siis yleisen edun valvontayksikkö. Nyt on ollut hyvinkin tarkkaan yrittäjien kanssa keskustelua tästä asiasta, ja siellä on muun muassa peruttu jo olemassa olevia turvetuotantolupia, jotka olisivat kuiviketurpeen tuottamiseen. Muun muassa malminetsintäluvat on myös tämä yleisen edun valvontayksikkö valittanut kumoon. Se, mikä tässä minusta on oikeastaan vielä merkittävämpää maatalouden osalta, on se, että tämän uudistuksen yhteydessä nostettiin lupamaksuja aivan valtavasti. Eli nythän pitää tämmöisen kotieläintilan, niin kuin meidänkin tilan, maksaa ympäristölupaa vähintään 21 000 euroa. Mutta minun mielestäni siellä turvetuotannon puolella tämä lupien nosto oli aivan valtava. Elikkä jos on alle 10 hehtaarin turvetuotantoalue, niin pitää maksaa jo 20 800 euroa luvasta, ja jos noustaan 50 hehtaariin turvetonta aluetta, niin se lupamaksu on jo vajaa 50 000 euroa. Miettikääpä, hyvät ystävät, kollegat, että jos tämmöisestä pelkästä paperista, joka ei mitään muuta kuin oikeuttaa tekemään jotain työtä, pitää maksaa 50 000 euroa, niin kyllä pitää olla jo valtava hinku siihen työntekoon, että lähdet yrittämään, jos siitä lupapaperista maksat niin paljon. No niin, sitten toinen kohta. Lupasin nämä kolme kohtaa tuoda esille. Toinen kohta on tämä biokaasu. Täällä tuli ministerin puheessa ihan oikein, että sitä biokaasutilannetta on parannettu. Kyllä, ulosmyyntirajan nostolla parannettiin sitä mahdollisuutta, että kun on saanut maatalouden investointitukia, niin voidaan myydä ulos energiaa 50 prosenttia, eikä tämä investointituki leikkaudu pois, ja se on positiivinen asia. Mutta samalla hetkellä hallitus on vaikeuttanut pienimuotoista biokaasutoimintaa viidellä eri asialla, joista neljä on tapahtunut talousvaliokunnan puolella ja yksi ympäristövaliokunnan puolella. Nämä neljä kohtaa ovat todentamisvaatimus alle kahden megawatin laitoksille, mitä ei muun muassa Ruotsissa edellytetä mutta Suomessa edellytetään, ja se laitos tuo noin 7 000 euroa kustannusta per yrittäjä. Sitten biometaanin osuutta vähennettiin neljästä prosentista kahteen prosenttiin, mikä vähensi biometaanin kysyntää. Eilen oli Biotalouspäivät tuolla Seinäjoella, ja tämä asia tuli varmasti, että näin on käynyt. No, sitten on joustomekanismi kolmantena. Siellä joustomekanismin osalta, josta me jätettiin eriävä, oli se, että kun nestekaasua eli fossiilista korvataan biometaanilla, niin pitää tuottaa tätä biometaania kaksinkertainen määrä, mikä on aivan järjenvastaista. Näin vaan on. Sitten on vielä tämä kasvilajimääritelmä, että pääkasvia ei tullut lakiin, jolloinka jää tulkinnanvaraiseksi se, saako viljelijä siitä joustomekanismin kautta sitä tukea, mitä kuuluisi saada, uusiutuvan energian tukea. Sitten on vielä tämä ympäristölupa. Elikkä ennen sai tehdä biokaasulaitoksen navetan päähän rakennusluvalla. Tästä lähtien tämä hallitus ajoi ympäristölupauudistuksen niin, että jokainen biokaasulaitos, navetan päähänkin pikkunen pömpeli, vaatii ympäristöluvan, ja se maksaa. [Tuomas Kettunen: Käsittämätöntä!] Vielä eräänä kohtana on tämä turve. Elikkä koska maatalouteen liittyy niin olennaisena osana tämä kuiviketurve, [Puhemies koputtaa] niin tämän kasvu- ja kuiviketurpeen osalta sanon vain sen, että siellä myös nämä konkreettiset parannukset ovat jääneet tekemättä, elikkä sielläkin nämä lupamaksut [Puhemies koputtaa] ovat aivan valtavat, ja sitä jo kävinkin läpi. Minun mielestäni yrittäjänä ajattelen näin, että tässä on mahdoton ajatus semmoinen, että puheet ja teot ovat ristiriidassa, [Puhemies koputtaa] vaan niiden pitää vastata toinen toisiaan. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Me tosiaan käymme täällä nyt tärkeää keskustelua suomalaisen ruuantuotannon ja laajemminkin suomalaisen maaseudun tilanteesta ja tulevaisuudesta. Tätä keskustelua käydään nyt jo kuudetta tuntia, ja kiitän kaikista puheenvuoroista, joissa on tunnistettu se vakava tilanne, jossa suomalaisella maaseudulla eletään. Kiitän myös ministeri Essayahia siitä, että olette sitkeästi istunut täällä kanssamme käymässä tätä keskustelua ja kuuntelemassa näitä huolestuneita — syystäkin huolestuneita — puheenvuoroja. Haluan nyt nostaa esiin vielä pari asiaa, jotka ovat tässä kyllä keskustelun kuluessa jo nousseetkin esiin ja jotka eivät suoraan kyllä kuulu maatalousministerin tontille, mutta toivon kuitenkin saavani näihin vastauksia ja vähintäänkin toivon, että hallituksen sisällä nämä asiat käydään huolellisesti läpi: Ensimmäinen kysymykseni liittyy kilpailulakiin, joka on täällä jo muutamaan otteeseen nostettu. Hallitus on nimittäin aivan oikein itse tunnistanut kilpailulain yhdeksi merkittäväksi tekijäksi ruokamarkkinan ja ruokaketjun oikeudenmukaisemman tulonjaon edistämiseksi, ja siten se onkin nostettu myös hallitusohjelmaan avattavaksi. Kysyisinkin: mitä tälle kuuluu, milloin saamme tämän esityksen eduskuntaan? Pitäisin tärkeänä, että sen tänne saisimme. Toinen huoleni tässä kohtaa liittyy maaseudun tiestöön, koska on tietysti myös ruuantuotannon kannalta tärkeää, että se infrastruktuuri siellä maaseudulla on kunnossa ja elämisen edellytykset kaikkineen ovat kunnossa, ja valitettavasti tilanne esimerkiksi maaseudun tiestön osalta on äärimmäisen huolestuttava. Olen jo pitkään seurannut korjausvelan kasvua ja perusväylänpidon tilannetta. Nyt kun esimerkiksi pian talossa käynnistyvää Orpon hallituksen viimeistä talousarvioesitystä alamme käsittelemään, niin sieltä huomaamme, että niin vain valitettavasti korjausvelka jälleen uhkaa kasvaa. Erityisen iso huoli tietysti kohdistuu sinne yksityisteiden määrärahoihin, koska tuo taso on ollut jo aiemmin tällä kaudella käsittämättömän matala ja nyt edelleen on valitettavan alhaisella tasolla. Tässä jo kävimme vähän keskustelua siitä, miten tuo yksityisteiden rahoitus on tässä männä vuosina kehittynyt ja edellisten hallitusten aikana muuttunut. Valitettavasti nyt Orpon hallituksen aikana tuo rahoitustaso on tosiaan laskenut voimakkaasti vuoden 23 jälkeen. Valtioneuvosto on itsekin todennut, että vuosien 24—25 määräraha on pienentynyt huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna, [Puhemies koputtaa] ja tämän vuoksi on jouduttu priorisoimaan ja rajaamaan hankkeita. Toivon, että tähän asiaan tartutaan.

Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustan välikysymyksen on todistettu olevan paikallaan ja tärkeä. Ehkä erikoisin tunnustus tästä oli se, kun edustaja Peltokangas ja edustaja Mäenpää alkoivat puhumaan seuraavan hallituksen muodostamisesta ja keskustaa siihen mukaan näin jo etukäteen. Siihen muuten ottamatta kantaa on hienoa, että tunnustetaan se, mistä päin sitä apua tarvitaan, kun maaseutua pyritään kehittämään, ja kehen uskotaan. Siinä mielessä tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen vivahde parlamentaarisissa järjestelyissä. Kuuntelin myöskin edustaja Hemmilää — olet täällä paikalla — vuodesta 2022 ja siitä, että oltiin pohjalla ja näin. Puolangan pessimistien sanoin ei se ollut mikään pohja vaan se oli vasta välipohja, koska nyt kun katsotaan tämän hallituksen saavutuksia, ollaan aivan muussa tilanteessa kuin vuonna 2022, jolloin kannattavuus maaseutuyrittämisessä ja maatiloilla oli moninkertainen niissä olosuhteissa. Haluaisin sanoa näin, että liikuntamiehenä aina katson tulostauluilta, kun pelit on pelattu, että miten kävikään maaleissa ja miten kävi maalittomissa. Kun nyt katsotaan lopputulosta — ja tämän hallituksen osalta vielä kautta tietysti on jäljellä — niin Suomen maatalouden kannattavuus on koko Euroopan unionin heikoin. Rekordissa siis lukee, että EU:n heikoin. Se on mielestäni kovin häpeällinen sijoitus. Siksi keskusta tämän välikysymyksen kysyi, koska suunta on muutettava nyt. Kaikkien aikojen keskittäjähallitus vie myöskin palveluja maaseutuyrittäjien alueilta, perheiltä mahdollisuutta käyttää lähellä sellaisia palveluja, mitä tarvitaan. Maaseudun yrittämisen ja elämisen mahdollisuuksia kavennetaan tämän hallituksen keskittämispäätöksillä. Elämää ja elämän mahdollisuuksia kavennetaan niin, että myöskin mahdolliset jatkamiset maatiloilla tulevat hankalammiksi. Jatkon saaminen, lapsiperheiden muuttaminen ja yrittäjäksi ryhtyminen hankaloituvat. Tämä ei edistä suomalaista maataloutta, mitä hallitus on kovasti meille lupaillut ja mairitellut. Myöskin maatilojen lopettamistahti: Suomesta häviää tällä hetkellä lähes neljä maatilaa joka ikinen päivä. Tämä ei ole kohtuullinen tahti. Tämä ei ole järkevä tahti ollenkaan. Kahdessa vuodessa kartalta on siis katkennut yli 2 400 tilan selkäranka heikon kannattavuuden vuoksi. Tämä vaarantaa vakavasti siis kotimaisen ruuantuotannon omavaraisuudenkin. Lisäksi ennallistamissuunnitelmasta on tulossa miljardilasku. Ennallistamissuunnitelman toimeenpanokustannukset ovat miljardi euroa — miljardi euroa — vuodessa ja rahoitusvaje 400 miljoonaa euroa. Hallitus ei ole edelleenkään osoittanut, mistä tämä lisärahoitus otetaan. Keskeneräisiä suunnitelmia ei saa lähettää komissiolle. Hämmästelen tämän byrokratian lisäämisen lisäksi sitä, että hallitus on leikannut maataloustutkimuksesta ja ‑neuvonnasta. Kun byrokratia kasvaa, niin uskoisin, että silloin myös neuvontaa täytyy lisätä. Monimutkaisuuskerrointa tulee siis yrittäjille. Hallitus siis leikkaa maatalouden tutkimuksesta ja neuvonnasta aikana, jolloin tilat tarvitsevat eniten tukea. Luonnonvarakeskukselta leikataan pysyvästi 9,7 miljoonaa euroa, Ruokavirastolta 4,3 miljoonaa euroa ja maatalousneuvonnasta 0,9 miljoonaa euroa. Lisäksi tavallinen viljelysuunnittelu poistettiin neuvotuen piiristä. Arvoisa maa- ja metsätalousministeri Essayah, kuulin teidän puheessanne tänään puhetta hömppäheinästä. Itse asiassa olen tyytyväinen siitä, että otitte tämän asian puheeksi, ja mielelläni kuulisin lisää siitä, miten tähän hömppäheinän viljelyyn hallitus suhtautuu. Nimittäin kun olen käynyt vierailemassa aktiivitiloilla, niin viljelijät sanovat, että he joutuvat ajamaan peltojen ohi, joita haluaisivat vuokrata tai haluaisivat käyttää, mutta he eivät saa niitä vuokralle, kun mieluummin pidetään niitä peltoja tällaisessa niin sanotussa hömppäheinäkäytössä. Tämän asian edistäminen on mielestäni erittäin tärkeätä, ja siinä mielessä mielelläni kuulisin muutamia lisätietoja vielä siitä aikataulusta ja niistä käytännöistä, mitä hallitus sen asian edistämiseksi on suunnitellut.

Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikaudella en täällä talossa ollut, mutta täällä tänään moneen kertaan viitatun MAKA-raportin lisäksi ehkä toiseksi eniten julkisuudessa ollut listaus tai raportti oli niin sanottu Tynkkysen lista, josta minäkin eri medioista paljon tietoa sain etenkin sosiaalisen median kautta. Maaliskuussa 2022 silloinen parlamentaarikko Tynkkynen teki 19 kohdan listan, jolla maatalouden kannattavuutta piti parantaa. Tätä listaa olisi olettanut toteutettavan tällä vaalikaudella, kun koko perussuomalainen ryhmä tietääkseni siihen sitoutui ja sitä ajoi. Mutta heti hallitusneuvotteluiden jälkeen pystyimme toteamaan, että osa listasta oli jo lentänyt roskakoriin. Lista kuuluu seuraavasti: 1. ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” No, tämähän ei ole tapahtunut. 2. ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” Tämä ei ole toteutunut, eikä se tämän päivän kuullun perusteella tule toteutumaankaan. 3. ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” Näin ei ole tapahtunut. Sen sijaan järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu tällä vaalikaudella ja byrokratiaa on lisätty. Ja edelleen listalla numero 4. ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” Ei toteutunut. 5. ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu, mutta Makeran takausvaltuutta on kyllä korotettu 20 miljoonaan euroon. Listalta 6. ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” Tämä on tapahtunut osittain, mutta maatalouden energiakustannukset ovat nousseet niin räjähdysmäisesti, että tämä määräaikainen maatalouden energiaveron lisäpalautus on toimena aivan riittämätön. Listalta numero 7. ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” Ei ole tapahtunut. Toimet ovat olleet ehkä oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä tarpeeseen nähden. Elintarvikemarkkinalakia on kyllä uudistettu, mikä on hieno asia. Tämän keskustan tekemän lain päivitys on positiivinen asia, mutta kilpailulaki on edelleen koskematta, ja tämän päivän perusteella tällä vaalikaudella sellaiseksi tulee jäämään. Sen sijaan kaupan asemaa on vahvistettu uusilla myyntiartikkeleilla. Listan numero 8. ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinoille tarvittavat, kriisin edellyttämät muutokset.” Tämä on tapahtunut. 9. ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” Ei ole tapahtunut. 10. ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” Tämä on tapahtunut. 11. ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” Ei ole tapahtunut. Yrityssaneerauslakia on kyllä uudistettu, mutta uudistus ei kosketa maataloutta. 12. ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” Ei ole tapahtunut. 13. ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” Osittain toteutunut, mutta keinona vain ohjaus ja suositukset. 14. ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” Ei ole tapahtunut, kuten ei myöskään ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalveluiden saatavuuden”. 16. ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke on vakinaistettu, mutta myös rahoitus pitäisi vakinaistaa. 17. Haluttiin alv-kannan laskemista — ei ole tapahtunut. 18. liittyy kiinteästi polttonesteiden hintaan ja sen kompensointiin. Kaikkihan me tiedämme, että se ei ole toteutunut. Hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti. Arvoisa puhemies! Tämä aikakirjoihin Tynkkysen listan tämänhetkisestä toteutumatilanteesta, [Puhemies koputtaa] joka ei ole mairitteleva, mutta onneksi vaalikautta on vielä jäljellä, ja luotamme hallitukseen, että Tynkkysen lista on toteutettu kokonaisuudessaan ennen kuin jäämme vaalitauolle.

Arvoisa kunnioitettu puhemies! EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, mutta silti minä uskon suomalaiseen maatalouteen. Usko on koetuksella, kun miettii sukupolvenvaihdosneuvojan kanssa oman tilan jatkajan kanssa sitä, kannattaako vai ei. Siksikin toivon sydämestäni, että niitä toimia, mitä keskusta tänään on nostanut, vietäisiin eteenpäin. Ministeri Essayah on kiitettävästi istunut aitiossa kuuntelemassa ja on varmasti parhaansa tässä hallituksessa koettanutkin, vaikka se ei todellakaan ole riittänyt. Mutta nämä asiat kuuluvat monelle muullekin ministerille. Esimerkiksi ministeri Puisto vastaa kilpailulaista. Kilpailulaissa tukkujen asemaa olisi muutettava. Siellä pitäisi myydä samaan hintaan ostotuotteita kilpailijoille, ellei sitten tätä keskittynyttä tukkutoimintaa hajoteta. Tämä koskee niin myllyjä kuin kauppajättejä. Nimittäin meillä on edelleenkin Valion osalta Kivi-maitopäätös, jossa se joutuu määräävässä markkina-asemassa ollessaan myymään toisille samaan hintaan sitä raaka-ainetta. Tuottajaorganisaatioiden pitäisi pystyä olemaan valtakunnallisia, ja niiden pitäisi pystyä neuvottelemaan hinnoista, koska EU tämän jo mahdollistaa. Meidän tulisi antaa selkänoja niin, ettei tarvitse jännittää, että syytetään kartellista. Ministeri Multalan käsialaa on päästökauppa ja nimenomaan maa- ja metsätalouden kytkeminen siihen ihan Suomen kansallisilla omilla päätöksillä. Tämä lisää monta kymmentä senttiä polttoöljyn hintaan, ja siihen luvattiin, silloin kun sitä tehtiin, kompensaatiota, mutta sitä ei ole näkynyt. Miksi ihmeessä kytkeä maa- ja metsätalouden polttoaineet liikenteen päästökauppaan, kun ei ollut mikään pakko? Ministeri Ikoselle kuuluu käytännön hankintalaki, mutta työ- ja elinkeinoministerille kuuluu hankintalaki muutoin, eli sinne Puiston tontille. Hankintalakia tehtäessä keskusta esitti, että olisimme laittaneet sinne perälaudan siitä, että emme voisi ostaa julkisiin keittiöihin ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön vaatimuksia. Tämä lausunnoissa todettiin mahdolliseksi, mutta sitä ei silti haluttu sinne lisätä. Kuvitelkaa, että käytämme suomalaisia verovaroja siihen, että ostamme ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön edellytyksiä. Tähän saimme myös SDP:n ja muiden oppositiopuolueitten tuen. Toivon, että tähän asiaan vielä palataan, ja itse asiassa ministeri Ikonen pystyisi sen siinä käytännön hankinta-asetuksessaan myöskin muuttamaan. Ministeri Purra on nostanut bensan ja dieselin sekä polttoöljyn veroja niin paljon, että nyt maksetaan veroja enemmän kuin viime hallituskaudella keskimäärin. Bensasta maksetaan veroja 14 senttiä enemmän, dieselistä 23 senttiä enemmän ja polttoöljystä 19 senttiä enemmän kuin keskimäärin viime hallituskaudella. Tämä päätös on täysin valtiovarainministerin omissa käsissä. Sen lisäksi haluan vielä nostaa esille biokaasun tuotannon heikennykset. Kun kerran liikenteen päästökauppaan lisättiin maatalous, olisi kohtuullista, että se maatalous pystyisi korvaamaan tätä uusiutuvalla niin, että ei tarvitsisi maksaa näitä korkeita päästökaupan maksuja. Mutta mitä tehtiin? Biokaasuun ei enää uskottu, vaan biokaasun edellytyksiä on heikennetty ehkä viidellä kuudella eri lailla. Sieltä on karsittu tukia, siellä on jakeluvelvoitetta muutettu ja on tehty erilaisia joustomekanismeja, jolloin näitten polttoainejakelijoitten ei enää kannata ottaa biokaasua sinne, vaan ne voivat vaikka ostaa kosteikoita tai rahoittaa sähkötyökaluja ulkopuolisille toimijoille. Tässä muutamia esimerkkejä. Toivon, että niihin vielä tartutaan, sillä kun maailma kuivuu, niin Suomen ruuantuotantoa tarvitaan entistä enemmän. Meillä on entistä suurempi osuus koko maailman huoltovarmuudesta, [Puhemies koputtaa] mutta jos mitään ei tehdä, kurki ehtii kuolla ennen kuin suo sulaa.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme maataloudesta ja ruuan ja maaseudun pärjäämisestä nyt viidettä tuntia. Salissa ei ole puhemiehen lisäksi yhtään perussuomalaista, ja kokoomuksen edustajia on jäljellä enää kaksi. Toivoisin, että myös hallituspuolueet palaisivat keskustelemaan. Tämä on nimittäin kohtalonkysymys [Peter Östmanin välihuuto] kaikkien suomalaisten näkökulmasta. Kiitän kuitenkin ministeriä, joka on istunut täällä erittäin tunnollisesti ja kuunnellut tätä keskustelua. Se on mielestäni arvokasta, kun puhumme ruuasta, jota kaikki meistä syövät. Suomalaisen maatalouden kannattavuus on Euroopan heikointa. Suomessa on Euroopan kallein diesel, ja neljä tilaa lopettaa joka päivä. Siinä lienee riittävästi syitä välikysymykselle, ja koen, että keskustelu tämän osalta on ollut antoisaa. Te lupasitte täyskäännöksen, ja sitä ei ole tullut. Tästä on esitetty tänään useita eri lukuja. Tilojen määrä on puolittunut 2000-luvulla ja kannattavuuskerroin pudonnut kuudesosaan tällä hallituskaudella. Viljelijän tuotto ja kustannukset eivät kohtaa, ja te pyörittelette strategioita, mutta tilojen kustannusten nousu nyt vaatii toimia. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hinnannousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Kentän viesti on erittäin karua. Lannoitteet ovat niin kalliita, ettei niitä käytetä. Polttoöljy on niin kallista, ettei viljaa ole varaa kuivata, jos eteen sattuu sadekausi. Diesel maksaa tankilla 2,5 euroa, vähän pumpusta riippuen. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet tänä vuonna merkittävästi, ja siihen ei ole puututtu. Edellisten hallitusten syyttely lienee aika turhaa, kun hinnannousu pelkästään tänä vuonna on ollut melkoista. Kun asiakas tankkaa tankilla Suomen kalleinta dieseliä, niin Suomi kerää ennätyspotin veroja. Tämä hallitus on romuttanut yksityistieavustukset, joiden avulla muun muassa puu liikkuu metsistä tehtaille. Myös tämä on ollut merkittävä osa maatalouden kannattavuutta. Yksityistiekorvaukset ovat niin alhaalla, etteivät ne paljon enää voisi laskea. Muistan, kun Sipilän pääministerikaudella nämä luvut liikkuivat siellä 20—30 miljoonassa eurossa, ja nyt olemme 6 miljoonassa eurossa. [Peter Östman: Ei, vaan 5—10:ssä!] Siinä on merkittävä ongelma. Investointeja ei rakenneta rapistuvien teiden varaan, ja tästä meillä kaikilla on yhdessä vastuu. Meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, ja siitä kerätään enemmän veroja. [Hälinää — Puhemies koputtaa] On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Lähtökohtana pitää olla suomalainen ruoka ja kotimainen tuotanto erityisesti nyt, kun tilojen tulevaisuus on vaakalaudalla. Pitkät valikoima- ja hinnoittelujaksot eivät saa johtaa kaupoissa siihen, että kustannusnousut jäävät kuukausiksi yksin tuottajien tai elintarvikeyritysten kannettaviksi. Sopimuksiin tarvitaan toimivia hinnantarkistusmekanismeja, ja kilpailulaki on vähintä, mitä te voitte nyt eduskuntaan kiireellisesti tuoda. Kirjaukset ovat hyviä hallitusohjelmassa, mutta niitä ei ole vielä nähty meidän pöydällä. Valtiontakausjärjestelmiä on vahvistettava ja vaiheittaisia sukupolvenvaihdoksia helpotettava verotuksen ja rahoituksen keinoin. Riippuvuutta tuontilannoitteista ja fossiilisista tuotantopanoksista on vähennettävä. Kotimaista ravinnekiertoa, kierrätyslannoitteita, biokaasua ja muuta maatilojen energiantuotantoa on edistettävä investoinneilla ja purkamalla niiden sääntelyä. Nyt olemme todistaneet vuodessa ainakin viittä uutta sääntelyä biokaasuun. Ei näin voi jatkua, kun me haluamme huoltovarmuutta ja myös tuottavaa ravinnekiertoa. Sitten tästä byrokratiasta ja absurdeista valvontamaksuista: Hallitus lupasi purkaa byrokratiaa, mutta hallinnollinen taakka ja lupamaksut ovat päinvastoin moninkertaistuneet. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksu nostettiin 1 500 euroon ja luomuvalvonnan perusmaksu on 231 euroa plus 163 euron tuntimaksu. Viljelijöiden kukkaroista tilkitään nyt valtiontalouden aukkoja. Keskusta on erittäin huolissaan siitä, onko tässä maassa suomalaista ruokaa jatkossakin. Olen kiitollinen kaikille, jotka tätä asiaa tänään ja tulevaisuudessa salissa puolustavat. Toivon ripeitä toimia esimerkiksi sikaruton taltuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Aloitan tämän, kun tämä on välikysymyskeskustelu, niin että kannatan tässä yhteydessä edustaja Rantasen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta. Arvoisa puhemies! Itsekin olen maalta lähtöisin, ja ensimmäiset ansaitsemani pennoset ovat tulleet sokerijuurikkaan harvennuksesta ja perunapellolta, niin että hyvin on sieltä lähdetty maailmalle näistä lähtökohdista. Minua huolettaa tässä erityisen paljon se, mistä tässä iltapäivällä jo kyselin, näistä tilojen määrien kehityksestä ja henkilöitten määrän kehityksestä. Ne ovat todella dramaattisia, kun niitä katsoo lukujen valossa, jos vuonna 2000 meillä oli 78 000 tilaa, 2010 niitä oli enää pikkasen vajaa 60 000 ja nyt vähän vajaa 40 000, eli dramaattinen pudotus koko ajan, joka vuosi noin kolme prosenttia nyt viime vuosina vähentynyt tilojen määrä. Tämä samalla johtaa siihen, että maaseudun elinvoimaisuus vähenee, koska ihmisiä on vähemmän maatalouden piirissä. Ne viljelijät itse ja heidän perheidensä jäsenet muodostavat kaksi kolmasosaa siitä työvoimasta, joka siellä on, ja yksi kolmasosa on palkkatyössä siellä. Luken tilastojen mukaan heitä oli 2023 noin 118 000, joista 83 000 oli näitä viljelijöitä ja perheenjäseniä ja 35 000 palkattua työvoimaa. Täällä on aika paljon osa-aikatyötä, kun henkilötyövuosia nämä tekevät kuitenkin vain noin 55 000. Tämä on muistettava sieltä taustalta. Tämä on yksi osa sitä, kun katsotaan meidän maaseutua, kuinka elinvoimaisena se pysyy — siellä ensin pitää olla ihmisiä, ja jos ihmiset lähtevät pois, niin sitten lähtevät myös palvelut. Tavallaan tämä menee siinä järjestyksessä, ja tämä meidän pitäisi muistaa. Sen takia se maaseudun elinvoimaisena pitäminen on todella tärkeätä, ja tämä huoli on korkea. Sitten jos mietitään, minkälaista ammattitaitoa ja minkälaista osaamista ja minkälaista yritystoimintaa siellä pitää tehdä, että siellä menestytään, niin siihen varmasti pitää tehdä aika paljon toimenpiteitä, että pärjätään sitten jatkossa. Täällä on moni puheenvuoron käyttänyt huoltovarmuusmielessä ja ruuantuotantomielessä, jotka ovat erittäin tärkeitä meille, ja ilmastonmuutoksen ja muitten tekijöitten johdosta vielä enempi korostuu tämä kotimainen tuotanto ja se puoli. Mutta se maaseutu ei elä, jos me ei saada niille tuotteille asianmukaista hintaa, ja siksi kysyin ministeriltä myös siitä, kun valtion tuen osalta meillä ei ole varmaan tässä valtiontalouden tilanteessa mahdollisuuksia lisätä kovin paljon niitä tukia, vaan käytännössä pitää muilla keinoilla saada sille tuottajalle oikea hinta niistä tuotteista. Tämä on yksi tärkeä näkökohta. Toivon mukaan tämä elintarvikemarkkinalain tulo auttaa siinä, mutta vielä ilmeisesti ei ole hirveästi tuloksia sen perusteella nähtävissä. Toivon, että se tuo tullessaan aika paljon uutta. Arvoisa puhemies! Vielä sellainen asia, joka liittyy tähän henkilöstömäärän kehitykseen, liittyy siihen, että valtio on aika isossa roolissa: Kun me sanotaan, että noin miljardi maataloustukia ja muita maksetaan, niin valtio maksaa myöskin ison määrän MYELin kautta eläkkeisiin, yli 800 miljoonaa tämän lisäksi vielä, mikä on todella iso määrä valtion budjetista, kun me tiedetään, kuinka tiukka tilanne valtion budjetissa on. Tässä on vielä se, että kun maksajien määrä koko ajan vähenee ja sitten eläkkeiden meno kasvaa, miten täytämme tämän aukon. Se tulee olemaan varmasti tulevien vuosien isoimpia haasteita. Näitä eläkemaksuja on jo helpotettu niin, että alle 33 000:n tuloista maksetaan 13 prosenttia ja sitten vasta melkein 52 000:n tuloista 24 prosenttia, se mikä työmarkkinoilla yleisestikin työeläkkeistä maksetaan. Eli näitä on jo helpotettu, mutta tosiasia on, että sieltä tulee semmoinen asia, josta aika vähän on tässä salissa puhuttu, ja kun me puhutaan eläkejärjestelmistä yksityisellä puolella, yrittäjien osalta ja maatalouden puolella, niin varmasti eläkejärjestelmät tulevat olemaan semmoisia asioita, joita joudutaan tässä tarkastelemaan. Siinä mielessä tämän huolen halusin vielä tähän ministerille myöskin tuoda esille. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää keskustaa tämän välikysymyksen tekemisestä. Maatalouden kannattavuuskriisi on vakava, ja siihen on vastattava. Suomalainen ruokaketju ei ole terve, kun kuluttaja maksaa ruuasta paljon, yhteiskunta tukee maataloutta merkittävästi ja silti tuottaja joutuu miettimään, riittävätkö rahat perheen arkeen. Kuitenkaan täällä esitetyt keinot, kuten pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen, eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät vain sitä eteenpäin ja jättävät saman tilanteen odottamaan seuraavaa kriisiä. Maatalouden kestävyysmurros on ainoa tapa varmistaa tulevaisuuden kestävä ruuantuotanto. Ruokajärjestelmää on muutettava siten, että se mahtuu maapallon, ympäristön ja luonnon kantokyvyn rajoihin. Hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten turvataan olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti, luonnon tilaa ja eläinten oikeuksia parantaen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Vaikka tieto ruuantuottajien ahdingon ja ympäristön tilan heikkenemisestä on ollut jo pitkään saatavilla, emme ole tarttuneet ekokriisien vaatimaan ruokamurrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa tänään sekä suomalaiset viljelijät että ympäristö. Maatalouden kestävyysmurros koskee koko ketjua aina pellolta ruokapöytään. Maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä on vähennettävä. Viljelytapoja on uudistettava niin, että ne tukevat maan kasvukuntoa, ylläpitävät maan hiilivarastoja ja luonnon monimuotoisuutta. Eläintuotannon osuutta on vähennettävä ja kasviproteiinin määrää kasvatettava. Fossiilipohjaisesta energiasta ja lannoitteista on päästävä eroon ja siirryttävä uusiutuvaan energiaan ja ravinteiden kiertoon. Monet yksittäiset viljelijät ovat jo tarttuneet muutokseen. Esimerkiksi tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin salolaisen viljelijän toimista vesistöpäästöjen vähentämiseksi. Myös tuottajajärjestöt ovat tehneet omat, varsin pätevät tiekartat niin maatalouden monimuotoisuuden kuin ilmastotoimien vahvistamiseksi. [Pertti Hemmilä: Minä olen päästöjä vähentänyt kauan!] Mutta suurta murrosta ei synny, jollei maatalouden tukijärjestelmä ohjaa siihen. Liian pitkään politiikassa on annettu ymmärtää, että suomalaisen ruuantuotannon puolustaminen tarkoittaisi sitä, että kaikki voisi jatkua ennallaan, aivan kuin ilmastokriisi ei vaikuttaisi Suomeen mitenkään. Mutta jokainen viljelijä näkee jo muutokset: kuivuuden pelloilla, rankkasateiden vaikutukset ja tuotantopanosten hintojen heilahtelut. Tällä hetkellä liian suuri osa ilmastokriisin laskusta jää tavallisten viljelijäperheiden maksettavaksi. Se ei ole reilua. Se ei myöskään ole hyvää varautumista. Poliittiset päättäjät eivät ole auttaneet ruuantuottajia kestävyysmurroksessa, vaikka se on välttämätön ruuantuotannon tulevaisuuden varmistamiseksi. Ministeri Essayah sanoi vastauspuheenvuorossaan, että nykyinen hallitus olisi merkittävästi edistänyt kestävyysmurrosta. Olisipa tosiaan näin. On hyvä, että hallitus on jatkanut työtä biokaasun ja kierrätyslannoitteiden parissa, mutta kokonaisuudessa maatalouden ilmasto- ja ympäristötyön rahoitusta on heikennetty. Hallitus puhuu huoltovarmuudesta liian kapeasti. Kun ilmasto muuttuu, maaperä köyhtyy tai pölyttäjät vähenevät, kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta. Kyse on siitä, pystyykö Suomi tuottamaan ruokaa, ja tästä syystä vihreät ovat vaatineet ympäristöturvallisuuden nostamista osaksi Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Väliaikaiset, tarkasti kohdennetut kriisitoimet viljelijöille ovat perusteltuja tässä akuutissa tilanteessa. Näitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa pysyviin verotukiin, kuten kiinteistöveron poistoon tai energiaveron lisäpalautuksen laajentamiseen, jotka heikentäisivät pitkällä aikavälillä sekä julkista taloutta että ympäristöohjausta. Jotta voimme taata viljelijöiden paremman toimeentulon pitkällä tulevaisuudessa, on heitä autettava akuuttien toimien lisäksi taloudellisesti kestävyysmurroksen läpiviemisessä. Siis tuetaan viljelijöitä siirtymässä kasvukuntoisiin, hiiltä sitoviin peltoihin ja uudistavaan viljelyyn. Vähennetään maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja käyttöä. Panostetaan kasviproteiinien tuotantoon, jalostuksiin ja uusiin ruokainnovaatioihin. Otetaan mallia Tanskasta myös siinä, kuinka maataloustuottajat, ympäristötoimijat ja valtio ovat yhdessä sopineet sitoumuksesta ja politiikkatoimista, joilla pienennetään merkittävästi maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä. Vähennetään eläintuotantoa ja varmistetaan, että eläintuotanto on eettisesti ja ekologisesti kestävää, ohjaamalla maltillisiin eläinmääriin ja luomutuotantoon, joka turvaa eläinten lajinmukaisen elämän. Puututaan kaupan liialliseen keskittymiseen lisäämällä Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä markkinaoikeuden resursseja ja vahvistetaan alkutuottajien mahdollisuuksia järjestäytyä markkinaedun valvonnassa. Karsitaan ympäristölle haitallisia ja tehottomia yritystukia ja kohdennetaan säästöt viljelijöiden aitoa kannattavuutta ja sukupolvenvaihdoksia tukeviin pysyviin rakenteellisiin toimiin. Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet tehdä maatalouden kestävyysmurros. Viljelijät ovat siihen valmiita. He haluavat huolehtia ympäristöstä ja vesien puhtaudesta ja tehdä toimia estääkseen ilmaston edelleen kuumenemisen. Meidän päättäjien tulee muuttaa politiikkaa niin, että maatalouden tukijärjestelmä ohjaa kestävyysmurrokseen ja se on viljelijöille aina taloudellisesti kannattavaa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Keskusta ymmärtänee Suomen taloustilanteen tällä hetkellä. Rahaa ei voida siinä määrin joka paikkaan laittaa kuin esimerkiksi teidän viime hallituskaudella on laitettu. [Välihuuto keskeltä] — Tunnin junatkin ovat aika kriittisessä tilanteessa. Tällä hallituskaudella tullaan päällystämään noin 11 000 kilometriä uutta asfalttia. Tienpidon rahoitusta on ohjattu yli 1,9 miljardia euroa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle elikkä nimenomaan sinne maaseudulle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Se on pitkä lista, mitä leikkauksia te olette valitettavasti tehneet tälle sektorille. Nämä kauniit puheet eivät auta sitä tilannetta, mikä tuolla maatalouden parissa ja maaseudulla on. Yksi asia, minkä haluaisin kyllä nostaa keskusteluun, ovat yksityistiet ja maaseudulla elämisen edellytykset. Meidän asiantuntijat ovat jo täällä eduskunnassa todenneet moneen otteeseen, että alempiasteisen tieverkon kunto on niin heikko, että se uhkaa meidän huoltovarmuutta. Vielä muutama vuosi sitten myös keskustan ollessa hallituksessa ja erityisesti keskustan ollessa pääministeripuolue yksityistieavustukset olivat 20—30 miljoonaa euroa. Nyt ne on leikattu alle kuuteen miljoonaan. Erään kokoomuslaisen kanssa kävin keskustelua, ja hän sanoi, että eihän kukaan tule asvaltoimaan myöskään taloyhtiöiden pihoja. Mutta ovatko nämä taloyhtiöt täällä keskustassa nyt sama asia kuin se, että maaseudun teitä pidetään kunnossa? Toivottavasti, ministeri, te puolustatte yksityistieavustuksia, mitkä teidän hallituskumppaninne perussuomalaiset ovat leikanneet.

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruuantuotanto on vakavalla tavalla kannattavuuskriisissä, ja se näkyy monen viljelijän ahdinkona. Jotta kestävä kotimainen ruuantuotanto voi jatkua, meidän on pystyttävä tähän kriisiin vastaamaan — siitä tänään on täällä pitkään keskusteltu. Samaan aikaan elämme keskellä syveneviä ympäristökriisejä, joihin myös ruuantuotannon pitää kyetä vastaamaan ja sopeutumaan. Olenkin tosiaan huolissani niistä puheista, joissa korostetaan, että kannattavuuskriisissä meillä ei olisi varaa maatalouden ympäristötoimiin, kun asia on juuri päinvastoin. Kestävää ruuantuotantoa on vain, kun huolehdimme maaperän viljavuudesta, luonnon monimuotoisuudesta, siitä, että ravinteet pysyvät kierrossa eivätkä valu rehevöittämään vesistöjämme, ja siitä, että ohjaamme maataloustuet niin, että ympäristötoimet ovat viljelijöille kannattavia. Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelma on, että Orpon hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten me voimme turvata olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti ja kestävästi luonnon tilaa sekä eläinten oikeuksia parantaen. Vaikka tieto ruuantuottajien ja luonnon ahdingosta on ollut saatavilla, Suomi ei ole valmistautunut ekokriisien vaatimaan murrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa sekä suomalaiset viljelijät että suomalainen luonto. Vaikka kriisi on akuutti, ratkaisuja pitää hakea kestävästi myös pitkällä tähtäimellä. Pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät sitä eteenpäin. Arvoisa puhemies! Kestävää ruuantuotantoa ei ole ilman tehoeläintuotannon ongelmiin puuttumista. Julkisuuteen on noussut viime viikkojen aikana karuja esimerkkejä siitä, millaista tuotantoeläinten elämä Suomessa on. Tuhannet sairaiksi jalostetut broilerit elävät kylki kyljessä suurissa halleissa näkemättä koskaan auringonvaloa tai pystymättä kunnolla liikkumaan. Suomessa broilereita kasvatetaan niin ahtaasti kuin EU-lainsäädäntö suinkin sallii. Siat puolestaan joutuvat makaamaan karsinoissaan ulosteen peitossa, emakot pitkiä aikoja ilman mahdollisuuksia edes kääntyä kunnolla. Kirurgisen kastraation kielto kumottiin liha-alan painostuksesta, vaikka kirurginen kastraatio aiheuttaa pienille porsaille kipua ja kärsimystä. Ongelma on, että tässä ei ole periaatteessa mitään laitonta. Se osoittaa, että eläinten hyvinvointilaissa riittää paljon parannettavaa. Kestävä ruokamurros edellyttää, että lihan kulutusta vähennetään merkittävästi ja siirrytään kohti kasvipohjaista ruuantuotantoa. Se edellyttää panostamista koko arvoketjuun, niin viljelykasvien jalostukseen kuin raaka-aineiden jatkokäsittelyyn ja uusiin ruokainnovaatioihin, juuri niin, että voimme syödä kotimaista kasvipohjaista ruokaa. Julkisen sektorin hankinnoilla voimme merkittävästi ohjata siihen, että kotimaista kasvipohjaista ruokaa on tarjolla. Minulle on vakuutettu, ja näin kyllä todella uskonkin, että viljelijät kyllä tuottavat, kun raaka-aineille on markkinat ja hinnat ovat kohdillaan. Arvoisa puhemies! Kotimainen ruuantuotanto on huoltovarmuuskysymys mutta myös kysymys elävästä maaseudusta, omavaraisuudesta ja suomalaisesta työstä. Maatalouden suunta on ollut pitkään tehostaminen, keskittäminen ja suuruuden ekonomia, mutta kaikesta keskittämisestä huolimatta kannattavuus ei ole parantunut. Huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja kestävää ruuantuotantoa tukisi se, että ruokaa voisi tuottaa kannattavasti myös paikallisemmalla ja hajautetummalla mallilla, joka perustuu maatilarakenteen monipuolistamiseen, uudistavaan viljelyyn, viljelykiertoihin ja ravinteiden kierrätykseen. Tällainen malli toisi tuottajan ja kuluttajan lähemmäs toisiaan, mahdollistaisi laajemmin aidon lähiruuan tuottamisen ja todella pitäisi myös maaseutua elävänä. Arvoisa puhemies! Vihreät haluavat uudistaa maataloutta luonnon kantokyvyn ehdoilla. Maataloustukia on kohdennettava nykyistä vaikuttavammin ratkaisuihin, jotka vahvistavat luonnon tilaa ja vähentävät päästöjä. Maatalouden ympäristötuet tulisi muuttaa tulosperusteisiksi, jotta tuottajilla olisi kannusteet tehdä vaikuttavia toimia. Suomen tulee pyrkiä siihen, että EU:n maatalouspolitiikan ja tukien lähtökohtana on maatalouden kestävyysmurroksen vauhdittaminen. Samalla tulisi vähentää maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja kierrätyslannoitteiden saamista markkinoille. Ruuantuotannon pitää pystyä vastaamaan myös ilmastokriisin ja luontokadon tuomiin haasteisiin, jotta tuotanto on aidosti kestävällä pohjalla, ja tätä tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä yhdessä viljelijöiden kanssa. Tässä hallitus ei ole onnistunut, ja siksi kannatan edustaja Sofia Virran tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Vappuna kolme ja puoli vuotta sitten te, arvoisa maa- ja metsätalousministeri — silloin olitte vielä hallitusneuvotteluissa ja virassa — ilmoititte komeasti, että nyt tulee maataloudelle suunnanmuutos. Varmaan kaikki ajattelivat, että nyt löytyy joitakin sellaisia keinoja, mitä ei vuosikymmenten aikana ole löytynyt meidän EU-toimintaympäristöstämme. Kukaan ei tietysti ajatellut silloin, että tulee sellainen suunnanmuutos, että maatalouden kannattavuus vain heikkenee entisestään. Kukaanhan ei kiistä niitä ongelmia, mitä meillä on ollut varmaan 30 vuotta, kun ollaan Euroopan unionin toimintaympäristössä yritetty toimia. Viime kaudella, arvoisa ministeri, te teitte välikysymyksen ja kauhistelitte sitä, että kolme tilaa lopettaa päivässä. Olette suunnanmuutoksessanne onnistuneet niin hyvin, että neljä tilaa lopettaa joka päivä ja Suomen maatalous on Euroopan kaikista kannattamattominta. Tätä tosiasiaa ei hallitus pääse millään pakoon, ja siihen ei mitään tekosyitä löydy. Ruuan hinta on noussut päivittäistavarakaupassa voimakkaasti, ja sehän on uhka myöskin meidän elintarvikkeiden kotimaisuusasteelle. Samaan aikaan, kun on tehty erittäin rankkoja leikkauksia pienituloisille heidän toimeentuloonsa, on riski, että entistä useampi suomalainen valitsee siellä kaupassa jotakin sellaista private label -halpismerkkiä, jossa ei ole kotimaista ruokaa, vaan se on tuontitavaraa. On kuitenkin hätkähdyttävää, että vaikka 20 prosenttia on noussut ruuan hinta suurin piirtein meillä kaupoissa, niin siitä ei ole tuottajalle tullut samanlaista osuutta, vaan me näemme, miten tämä Suomen elintarvikemarkkina valitettavasti toimii, että ne rahat jäävät sinne välikäteen. Puhemies! Keskustan mielestä erittäin tehokas tapa parantaa kannattavuutta olisi se, että maatalouden tuotantorakennuksilta poistettaisiin kiinteistövero. Se lisäisi kilpailukykyä erityisesti investoivilla ja investoineilla tiloilla, päätoimisilla viljelijöillä, nuoremmilla viljelijöillä. Olenkin hämmentynyt siitä, että erittäin suuri joukko nykyisten hallituspuolueitten kansanedustajia jätti aloitteen. Tekin olitte siinä, arvoisa ministeri, mukana. Siinä oli ministeri Lulu Ranne mukana, Peter Östman. Moni muukin nykyinen hallituspuolueen edustaja oli vaatimassa kiinteistöveron poistamista maataloudelta, mutta nyt sitä ei viedä ollenkaan eteenpäin. Puhemies! Lisäksi haluan ottaa sen asian esille, että kilpailulaissa päivittäistavarakauppaa koskeville pykälille ei ole tehty yhtään mitään. Kaksi kokoomuslaista ministeriä, niin ministeri Satonen kuin ministeri Marttinen, ovat pitäneet sitä pinon alimmaisena. Ei ole ollut kokoomuksella aitoa halua tarkastella kaupan määräävässä markkina-asemassa olevien toimijoiden toimintaa. Puhemies! Loppuun totean sen, että tämä nykyinen, Orpon hallitus on yksi Suomen historian keskittävimpiä hallituksia. Maatalous ei voi kannattaa ja maataloudella ei ole tulevaisuutta, jos maaseudulla ei ole tulevaisuutta. Te olette päästäneet tiet erittäin heikkoon kuntoon, yksityisteiden avustukset on poistettu lähes kokonaan, ja valtio on vetäytynyt maaseudulta käytännössä pois. Ministeri Essayah, tekin olette muun muassa Maanmittauslaitoksen toimipisteitä lakkauttaneet. [Puhemies koputtaa] Poliisiasemia lakkautetaan. Ajokorttia ei pysty suorittamaan enää kuin maakuntakeskuksessa. Emme me saa tulevaisuuden viljelijöitä, jos maaseudun yleinen tilanne ajetaan tällaiseksi kuin miten tämä Orpon hallitus on toiminut.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on ollut liian pitkään heikkoa. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuodet 23—25 olivat kannattavuudeltaan koko 2000-luvun heikoimmat. Vuonna 25 maatilat saavuttivat keskimäärin vain noin neljänneksen tavoitteena olevasta yrittäjätulosta. Nyt tilannetta vaikeuttaa uusi kustannusten nousu. Polttoaineen, lannoitteiden, energian ja muiden tuotantopanosten hinnat syövät tilojen kannattavuutta. Tätä ongelmaa ei ratkaista puheilla suomalaisen ruuan arvostuksesta. Viljelijän täytyy saada työstään kunnollinen toimeentulo. Puhemies! Pohjois-Suomessa tämä kysymys näkyy erityisen konkreettisesti. Pohjoinen on merkittävä maidon- ja naudanlihantuotannon alue. Tuotantoa harjoitetaan olosuhteissa, joissa kasvukausi on lyhyempi, etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetuskustannukset suuria. Luonnonvarakeskuksen arvio vahvistaa, että pohjoinen tuki on edelleen ratkaisevan tärkeä. Se on hidastanut maatilojen vähenemistä ja auttanut säilyttämään tuotantoa siellä, missä luonnon olosuhteet ovat vaikeimmat, mutta sekään ei enää pysäytä rakennemuutosta. Esimerkiksi maatilojen määrän ennustetaan vähenevän tänä vuonna noin kuusi prosenttia. Samalla yksittäisen maitotilan kustannukset ovat huomattavia. Jo vuoden 24 keskimääräisellä maitotilalla polttoaineisiin kului lähes 19 000 euroa, sähköön 11 000 ja lannoitteisiin lähes 17 000 euroa. Kun energia- ja tuotantopanokset kallistuvat, nämä eivät ole pieniä muutoksia tilan taloudessa. Ja kun maatila Pohjois-Suomessa lopettaa, vaikutushan ei jää vain naapuriin Se vaikuttaa kuljetusyritykseen, koneurakoitsijaan, eläinlääkäriin, elintarviketeollisuuteen ja kylän palveluihin. Se vaikuttaa työpaikkoihin ja lopulta siihen, pysyykö maaseutu asuttuna. Siksi maatalouspolitiikka on myös aluepolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Hallitus on vastannut kustannuskriisiin muun muassa maatalouden energiaveron lisäpalautuksella. Se on tarpeellinen mutta mittaluokaltaan ongelmiin nähden hyvin rajallinen toimi. Tarvitsemme ennen kaikkea pitkäjänteisiä ratkaisuja maatalouden kannattavuuteen. Ruokaketjun tulonjakoa on saatava oikeudenmukaisemmaksi. Viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan ja elintarviketeollisuuteen on vahvistettava. Markkinoiden toimivuudesta ja kilpailusta on pidettävä huolta. Investointeihin ja sukupolvenvaihdoksiin tarvitaan ennustettava näkymä, jotta nuori ihminen uskaltaa sitoutua alalle vuosikymmeniksi ja vientiin tulee panostaa enemmän. Samalla meidän täytyy ymmärtää, ettei maaseudun elinvoima synny pelkillä maataloustuilla. Pohjois-Suomessa tarvitaan toimivia teitä, tietoliikenneyhteyksiä, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä mahdollisuus yrittää ja käydä töissä pitkistäkin etäisyyksistä huolimatta. On ristiriitaista puhua maaseudun elinvoimasta, jos samaan aikaan palvelut etääntyvät ja tieverkko rapautuu. Koko Suomea ei voida kehittää kasvukeskusten ehdoilla. Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen tilanne on viime vuosina opettanut meille, ettei omavaraisuutta voi rakentaa vasta kriisin alettua. Suomalainen ruuantuotanto on osa huoltovarmuutta siinä missä energia, infrastruktuuri ja maanpuolustuskin Meillä täytyy olla pellot, tuotantoeläimet, osaavat viljelijät ja toimiva elintarvikeketju myös silloin, kun kansainväliset toimitusketjut häiriintyvät. Pohjois-Suomen tuotanto on osa tätä kokonaisuutta. Sitä ei pidä nähdä kustannuksena, josta voidaan huonoina talousvuosina tinkiä, vaan strategisena voimavarana. Kyse ei ole siitä, kuinka monta maatilaa Suomessa on ensi vuonna, vaan siitä, onko Suomessa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua riittävästi ihmisiä, jotka haluavat ja pystyvät tuottamaan meille ruokaa. Jokaisella suomalaisella pitäisi olla mahdollisuus terveelliseen, ravinteikkaaseen ja kohtuuhintaiseen lähiruokaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi haluan sanoa, että toisin kuin edustaja Kalmari tuossa äsken väitti, ei tietenkään kokoomus vastusta elintarvikemarkkinalakia. Se on aivan väärä väite. Mutta itse asiaan: Maaseudun elinvoima, ruuantuotanto ja huoltovarmuus ja meidän kokonaisturvallisuus, ne kulkevat kaikki käsi kädessä. Kun meidän maaseudun väestö vähenee ja tilojen kannattavuus heikkenee, heikkenee samalla myös Suomen huoltovarmuus. Keskustan välikysymys todella lähtee aidosta ongelmasta, myönnettäköön se. Maatalouden kannattavuus on vakava kysymys, eikä sitä pidä missään tapauksessa vähätellä. Välikysymyksessä hallitusta syytetään siitä, että maatalouden kannattavuus on EU:n heikointa ja kustannuskriisi uhkaa tuotantoa. Arvoisa puhemies! Tässä kohtaa on kuitenkin jo sanottava, että keskusta potee aikamoista poliittista muistinmenetystä — muistinmenetystä, jossa omaa hallitusvastuuta — siitähän ei ole kovinkaan kauan — ja keskustalaista maa- ja metsätalousministeriyttä yritetään pyyhkiä pois historiankirjoista. Maatalouden kannattavuuskriisi oli jo viime kaudella tosiasia, se oli fakta. Marraskuussa 2022 silloinen oppositio joutui jättämään hallitukselle välikysymyksen maatalouden kriisistä. Tilojen kustannukset olivat nousseet rajusti, ruokaketjujen epätasainen tulonjako oli tiedossa, viljelijän heikko neuvotteluasema oli kyllä tiedossa, ja parlamentaarinen raportti tarvittavista uudistuksista valmistui keskustan ollessa hallituksessa. Kuten keskusta nyt itse välikysymyksessä muistuttaa, kyllä, te jaoitte kriisipaketteja, mutta te ette ratkaisseet maatalouden rakenteellista ongelmaa, juuri sitä ongelmaa, mistä tänään on täällä puhuttu koko ajan. [Antti Kurvinen: Te olette pahentaneet niitä ongelmia!] Se ongelma on se, että viljelijälle jää ruokaketjussa liian pieni osa ruuan hinnasta. [Anne Kalmari: Koska te suositte kauppaa, laulatte sen lauluja!] Siitä me olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Keskusta vaatii nyt Orpon hallitusta ratkaisemaan ongelman, jonka olemassaolon itse totesi viime kaudella jo neljä vuotta sitten. Itse jätti ratkaisut tekemättä. Arvoisa puhemies! Pitänee myös muistuttaa keskustaa poliittisesta lähimuistista, joka sekin näyttää nyt kyllä valitettavasti pätkivän. Nimittäin kokoomusjohtoinen hallitus ei edes näinä taloudellisesti vaikeina aikoina ole leikannut ruokaa tuottavasta maataloudesta. Me emme ole leikanneet, vaikka säästöjä on jouduttu hakemaan kissojen ja koirien kanssa joka hallinnonalalta. Energiaveron palautuksia on korotettu. Maatalouden investointeihin ja omistajavaihdoksiin on avattu Finnveran rahoitusta. Elintarvikemarkkinalakia on uudistettu. Sitä on siis nimenomaan uudistettu tuottajan aseman vahvistamiseksi. Ruoka-alan kasvua ja vientiä vauhditetaan. Se on oikea suunta. Lannoitteiden saatavuutta helpotetaan. Paljon muutakin on tehty, niin kuin tänään olemme tässä salissa kuulleet. Työ jatkuu. Kaikkea ei ole tietenkään vielä saatu aikaiseksi. Keskusta vaatii nyt lisää kriisitukia, mutta tukipaketti toisensa perään ei ratkaise suomalaisen maatalouden perusongelmaa, eikä velkaantuva valtio voi loputtomasti maksaa ruokaketjun toimimattomuudesta. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen työ ruokaketjun epätasapainon korjaamiseksi on tärkeää, ja on hienoa, että me olemme hyvässä vauhdissa. Epäreiluihin kauppatapoihin on puututtava, tuottajien neuvotteluasemaa on vahvistettava ja elintarvikemarkkinalakia vietävä määrätietoisesti tästäkin eteenpäin. [Anne Kalmari: Kyllä!] Se on aivan selvä, että suomalaisen maatalouden elinvoimasta meidän on todella huolehdittava pitkälle tulevaisuuteen, ei kriisipaketti kerrallaan. Ei meidän poliitikkojen onnistumista mitata tukipakettien tai uusien pykälien määrällä. Se mitataan sillä, jääkö ruuan tekijälle omasta työstä enemmän käteen. Ja kokoomuksen vastaus on selvä: on jäätävä. Viljelijän työn on oltava kannattavaa, ja tämän eteen meidän kaikkien tulee tehdä töitä. Arvoisa puhemies! Haluan myös muistuttaa lopuksi siitä, että ihan yleisessä keskustelussa meidän on tärkeää antaa maaseudulla työskenteleville ja maaseudulla asuville heille kuuluva arvo. Meidän puheistamme täytyy se välittyä. Tärkeää on sekin, että olemme helpottaneet nuorten viljelijöiden pääsyä alalle. On hyvä muistaa, että nuoret maanviljelijät ovat avainasemassa maatalouden tulevaisuudessa ja huoltovarmuudessa. — Kiitos. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Aloitan tuosta edustaja Mehtälän toteamuksesta. Nimenomaan se elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksien lisääminen parantaa tuottajan asemaa. Ehdottomasti niin. Se on täysin välttämätöntä, jotta me pystymme jollakin tavalla saamaan tietoa siitä markkinasta ja myöskin siitä, onko siellä niitä kohtuuttomia sopimusehtoja, onko private labeleissa sellaisia toimintatapoja, jotka eivät kestä päivänvaloa. Nämä ovat olleet absoluuttisen tärkeitä muutoksia, joita on tehty, ja niitä on tarvittu. Vielä kun mennään tähän tilastokeskusteluun, niin todellakaan missään vaiheessa en ole näitä tilastoja lähtenyt kiistämään, mutta Luken tutkijan viesti: ”Taloustohtorin Maa- ja puutarhatalouspalvelussa kuvataan suurimpien 23 500 maatalous- ja puutarhatalousyrityksen tulos- ja kannattavuuskehitystä”, eli nämä ovat niin sanotut päätoimiset. ”Nämä tuottavat yli 90 prosenttia Suomen maa- ja puutarhatalouden kokonaistuotannosta.” Näitten kannattavuuskerroin on 0,3, [Anne Kalmarin välihuuto — Hilkka Kempin välihuuto] mutta sitten siellä on mukana 17 000 yritystä, jotka tuottavat vajaan 10 prosenttia kokonaistuotannosta. Eli tätä olen pyrkinyt teille kuvaamaan, että meillä on iso joukko yrityksiä, joitten tuotos suomalaiseen ruuantuotantoon on pieni. On ihan selvä, että jos se on sivutoimista, se on sellaista, että todellakaan sillä ei ole tarkoitus edes sen perheen elää, ei edes välttämättä sen viljelijän itsensä, vaan hän hakee elantonsa pääosin muualta, ja jos me katsomme ja sanomme, että nämä 17 000 yritystä olisivat määräävässä asemassa sen suhteen, mitä suomalaisella maataloudella tulee... [Anne Kalmari: Mutta ei sitä pidä tappiolla tehdä!] Tässä asiassa täytyy sanoa, että tämä hallitus on nimenomaan lähtenyt siitä, että me haluamme tällä ylläpitovelvoitteella, joka nyt on komissiossa hyväksytty, vaikuttaa siihen, että suomalaisessa maataloudessa tuet kohdistuvat ruokaa tuottavaan maatalouteen eli niille, jotka ovat vastuussa tästä Suomen huoltovarmuudesta ja elintarviketurvallisuudesta ja viime kädessä kokonaan, voi sanoa, turvallisuuspoliittisesta tilanteesta myöskin sitä kautta, koska itse ajattelen niin, että se ruuantuotanto on osa tätä meidän turvallisuuspolitiikkaa. Edustaja Rantanen täällä nosti esille tämän vientiasian ja kyseli, miksi ei haeta esimerkkiä muualta. No, nimenomaan on haettu esimerkkiä muualta. Tämä ruokaneuvosto ja koko tämä, millä tavalla tätä ruokastrategiaa lähdetään juoksuttamaan eteenpäin, on nimenomaisesti rakennettu Irlannin mallin mukaisesti, on haettu sieltä parhaat palat, otettu käyttöön. Tämän volyymin kasvu on 18 prosenttia, ja arvon kasvu on ollut 7 prosenttia, mikä kertoo siitä, mikä tuli täällä muutamien puheenvuoroissa esille, että me viemme vieläkin liian paljon bulkkia, elikkä se arvonlisä pitää pystyä nostamaan edelleen isommaksi. Sitten täällä nousi esille — minun mielestäni oli hyvä nosto, oliko edustaja Eestilä, vai kuka sanoi siitä — että nyt pitää myöskin nähdä se, että suomalaisella maataloudella on oikeasti ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöitten vallitessa myöskin mahdollisuuksia siihen, että täällä puhtaan veden ja tuotantoketjujen ja myöskin tautivapaitten tuotantoketjujen maassa, missä ei ole salmonellaa ja missä pystytään varmistamaan nämä vastuulliset tuotantoketjut, meillä on oikeasti mahdollisuus olla kokoamme suurempi ruuantuottaja maailmassa. Tähän on minun mielestäni järkevää ja hyvä tarttua. Edustaja Mikkonen nosti esille tätä kestävyysmurrosta. Juuri tätä tällä hallituskaudella on lähdetty hakemaan, jotta pystyttäisiin irtautumaan fossiilisista lannoitteista, jotta pystyttäisiin saamaan kotimainen biokaasutuotanto ja sitä myöten myöskin kiertotalouslannoitteet paremmin käyttöön. Juuri tätä me olemme tehneet. [Anne Kalmarin välihuuto] Ainakin edustajat Lyly, Honkasalo ja Mattila kyselivät tästä, millä tavalla me varmistamme, että suomalaisilla maatiloilla meillä noudatetaan työehtosopimuksia. Meillä on sosiaalinen ehdollisuus — sosiaalinen ehdollisuus. Eli sen lisäksi, että vaaditaan meidän viljelijöiltä, että noudatetaan meidän työlainsäädäntöä, heiltä vaaditaan vielä tätä sosiaalista ehdollisuutta, joka tarkoittaa sitä, että jos ei noudateta, niin silloin on jopa mahdollisuus maataloustukien menetykseen. Täytyy sanoa, että suomalainen viljelijä tässäkin asiassa toimii hyvin ja vastuullisesti. Edustaja Wickström nosti esille, ja taisi muutama muukin nostaa, miltä se tulevaisuudennäkymä näyttää. No, silloin kun keskusta oli hallituksessa, korkeimmillaan 190 sukupolvenvaihdosta tehtiin vuonna 22. Nyt tällä hetkellä 356 nuorta aloittaa, eli yksi nuori aloittaa joka ikinen päivä, plus meillä on seitsemän porotalouden aloittajaa myöskin. [Anne Kalmarin välihuuto — Pertti Hemmilän välihuuto] Elikkä kun tässä on uskoa luotu tulevaisuuteen, on myöskin syntynyt uskoa tulevaisuuteen. Sitten täällä kysyttiin vielä niistä investoinneista. CAP-suunnitelman muutoksessahan 58 miljoonaa laitettiin nyt vielä lisää siihen, [Puhemies koputtaa] että pystytään näitten investointien tuet varmistamaan. Oinas-Panuma kysyi näistä lammasteurastuksista. Millään EU-maalla ei ole tämäntyyppistä poikkeusta, mitä hän täällä kysyi, ja tätä on komissiosta useamman kerran kysytty. Ruotsissa on ollut ainoastaan sellainen määräaikainen, joka on sekin poistunut tällä hetkellä. Elikkä tästä on ollut kysymys. Jatketaan tätä keskustelua. Täällä on paljon hyviä kysymyksiä, mutta kaikkiin ei kerkeä kerralla vastata. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä hallitus ei ole vielä ratkaissut aivan kaikkea. Ne rakenteelliset ongelmat, joista tänään puhumme, eivät ole syntyneet vain kolmen viime vuoden aikana. Suomen EU-jäsenyyden aikana Suomen Keskusta on pitänyt maa- ja metsätalousministerin salkkua enemmän kuin mikään muu puolue. Tässä nyt näytöt, joiden perään kysytään. Emme myöskään lupaa suomalaisille lisää uutta velkaa ratkaisuna vaikeaan tilanteeseen. Päinvastoin olemme vahvistaneet investointien rahoitusta, mahdollistaneet Finnveran aiempaa vahvemman roolin maataloudessa, helpottaneet nuorten viljelijöiden alalle pääsyä, parantaneet biokaasuinvestointien edellytyksiä [Anne Kalmari: Vaikeuttaneet, todella paljon vaikeuttaneet!] ja puolustaneet maataloutta EU-rahoitusten tulevissa neuvotteluissa. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä edustaja Hemmilä siteerasi MTK:n lausumia. Minä voisin siteerata MTK:n aikaisempaa puheenjohtajaa Esa Härmälää, joka tapasi sanoa, että hänelle on armeijassa opetettu, että jos maasto ja kartta eivät täsmää, maasto on aina oikeassa. Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa sekä maasto että kartta täsmäävät. Ministeri viittasi, että meidän väitteemme siitä, että Suomen maatalous on Euroopan kannattamattominta, ei pitäisi paikkaansa, mutta näin kertovat Luken ja Taloustohtorin tilastot. Näin kertoo viesti kentältä esimerkiksi edustaja Hemmilän kotimaakunnasta, Varsinais-Suomesta: maatalouden kannattavuustilanne on äärimmäisen heikko. [Pertti Hemmilän välihuuto] Ja edustaja Hemmilän siteeraama huoli vuodelta 22 oli ajalta, jolloin maatalouden kannattavuus oli moninkertainen verrattuna tähän päivään. Edustaja Hemmilä, moninkertainen, yli 1 — 1,02 — oli kannattavuuskerroin. [Anne Kalmari: Kyllä!] Katsokaa tilastoja, opetelkaa luvut. Tuo väite oli täysin perätön.

Arvoisa puhemies! Kyllä, itsekin ajattelen, että kyse ei ole vain ongelmista. Ruuantuotannossa ja maaseudulla laajemminkin on nimenomaan suuri potentiaali, mitä tulee niin ilmastokriisiin, luontokatoon kuin vaikka kestävään ruokajärjestelmään liittyen, mutta niiden toteutuminen edellyttää johdonmukaista politiikkaa ja sitä, että tuetaan ja mahdollistetaan ratkaisuja — eli esimerkiksi vähemmän ympäristölle haitallisia tukia ja enemmän tukea ja mahdollisuuksia kestävyyssiirtymään ja minimissään edes se, että olisi reilut peliehdot kestäville vaihtoehdoille. Sitten yksi huoli on datakeskusbuumi. Maaseudulla voidaan olla tekemässä kestävyyssiirtymää myös energian ja infran suhteen, mutta nytten uhkana on se, että ylikansalliset digijätit tulevat tänne vailla mitään kunnollisia ehtoja ja sitten samalla myös syövät meidän ilmastotavoitteet ja kestävyystavoitteet. Haluaisin kysyä: ministeri, miten te varmistatte, että tavalliset ihmiset, yhteiskunta ja veronmaksajat eivät joudu maksamaan siitä, [Puhemies koputtaa] että voitot viedään ulkomaille?

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Essayah totesi, kun käytimme keskimääräisiä lukuja, että näitä ei pitäisi käyttää. No, käytetään sitten valkuaiskasvi-, öljykasvi- ja viljanviljelyn keskimääräisiä lukuja. Siellä kannattavuuskerroin on miinus 0,05. Miksi siitä huolimatta ette tee täsmätoimia — vielä sellaisia, jotka esimerkiksi polttoöljyn hintaan lisää vaikuttaisivat? Olisitte voineet EU:sta kysellä niitä. Kysyn myös valtiovarainministeriltä, kun meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, 2,5 euroa, ja siitä kerätään 23 senttiä enemmän veroa kuin viime hallituskaudella keskimäärin, 23 senttiä enemmän veroja: eikö olisi jotain vastaantuloa maaseudun ihmisille, jotka joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja? Sen lisäksi kilpailulaissa pitäisi tuottajaorganisaatioiden asemaa vahvistaa ja ostajan asemaa selkeyttää toiseen tapaan kuin nyt on.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tuossa hetkeä aikaisemmin kuuntelin ministeri Essayahin vastaukset, joita hän on tänään antanut, niin on pakko todeta, että tällä kaudella on viimeinkin tehty paljon sellaisia maataloutta tukevia toimenpiteitä, jotka pikkuhiljalleen sitten parantavat kauan kärsinyttä alaa. Viime kaudella nämä toimenpiteet, joita nyt vaaditaan tehtäväksi, jäivät hyvin pitkälti tekemättä. Kuten edustaja Simula tuossa hetkeä aikaisemmin osuvasti totesi, silloista hallitusta tuntuivat täällä salikeskustelussa kiinnostavan enemmän sukupuolen kuin sukupolven vaihtamiseen liittyvät seikat ja kysymykset. [Veronika Honkasalon välihuuto — Mai Kivelän välihuuto] No, kaikki ei tietenkään ole vieläkään hyvin. Sikarutto ja energian hinnannousu, tämäntyyppiset kysymykset, vaikeuttavat entisestään. Mutta nämä nyt tehdyt toimenpiteet, mitä tässä on tänään käyty läpi, ovat kuitenkin sellaisia, että ne ovat alkaneet kääntämään tätä suuntaa, ja se näkyy nyt tällä hetkellä luottamusta ja uskoa mittaavissa kyselyissä, joita maatalousalan työntekijöille ja yrittäjille on tehty, ja siitä kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeää, koska täällä esitettiin väitteitä, että hallitus ei välitä eläinten hyvinvoinnista. Ensinnäkin haluan sanoa, että kaikenlainen pentutehtailu, eläinten potkiminen ja pahoinpitely — oli se sikoja tai muita — on rikos jo nykyisin ja jatkossakin, ja siitä tulee eläintenpitokieltoa. Nykyisin siinä voidaan toimittaa harkintaa. Sitten täällä vihreiden ja vasemmiston puheissa tuli esille, että me emme tee mitään eläinten hyvinvoinnille. Vihreät ja vasemmisto, te ette olleet viime viikolla lähetekeskustelussa: vuosikausia odotettu eläintenpitokiellon pidennys, [Juho Eerola: Ei ollut yhtään vihreää!] elikkä kun tuomitaan, nyt jatkossa ei harkita enää sitä, tuleeko eläintenpitokielto, vaan se lähtökohtaisesti tulee. Miksi te annatte täällä väärää tietoa salissa, että tämä hallitus ei tee mitään eläinten hyvinvoinnille? Olisiko teidän ratkaisu siis se, että lihatalous pitää lopettaa näiden kamalien tapausten vuoksi, jotka ovat lähtökohtaisesti rikoksia, ja koko eläinten pitäminen pitää kieltää? Eikös se pidä kieltää vain niiltä, jotka kohtelevat eläimiä huonosti? Eläimiä turvataan. Teidän ratkaisu on se, että eläimet pois, ja vissiin lemmikitkin otetaan kohta kaikilta. Herranjestas! [Veronika Honkasalo: Ei kannata antaa väärää todistusta!]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin, edustaja Kaikkonen, kun te olitte välikysymystä jättämässä ja kerroitte, että sellainen on tulossa, niin te sanoitte, että haluatte ensi vuodelle... [Antti Kaikkonen ja Anne Kalmari: Ei!] — kyllä, te olitte harmissanne ja luulitte, että ensi vuoden budjettiin ei ole tulossa mitään. — Tämä hallitus ymmärsi, että tällä hetkellä tämä kustannuskriisi on päällä nyt, [Välihuutoja keskustan ryhmästä] ja me aloitimme välittömät toimenpiteet viime keväänä. Teiltä ehkä jäi huomaamatta, että ennen kuin yksikään EU:n kriisipaketti oli liikahtanut mihinkään suuntaan ja ennen kuin komissiosta oli kuulunut pihahdustakaan, tämä hallitus päätti tehdä energiaveron palautuksen, kymmenen plus kymmenen miljoonaa. Me ymmärsimme, että tässä on tällä hetkellä todella tiukat oltavat, koska energian hinta on nousussa ja lannoitteitten hinta on nousussa, ja meidän pitää välittömästi reagoida. Sen takia me reagoimme nyt myöskin lisätalousarviossa, me reagoimme täydentävässä ja vielä sitten ensi vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa, jotta me saamme mahdollisimman nopeasti meidän viljelijöille nämä tuet, jotka heille todellakin tässä tilanteessa kuuluvat. Niin kuin jo budjettitiedotustilaisuudessa, koska siinä tilaisuudessa ei vielä voinut kaikkia summia avata, kerroin kaikki, mitä me aiomme tehdä, ja olemme näistä kiitoksista, mitä keskustalta nyt on tullut tähän 140 miljoonaan, erittäin tyytyväisiä. Edustajat Satonen ja Norrback nostivat esille tämän, että missä tällä hetkellä menee tulevaisuuden MAKA-raportti. No, se menee siinä ruokastrategian toimeenpano-ohjelmassa, joka julkaistiin 4.9. Siinä on nyt hyvät askelmerkit tulevalle hallitukselle. Niitä toimenpiteitä toteuttamalla me pystymme varmistamaan, että edelleenkin me tehdään niitä toimia, joilla tätä suomalaisen ruuantuotannon kannattavuutta pystytään parantamaan. Sitten täällä edustaja Eestilä mainitsi tämän korvauskelpoisuusasian: Kyllä se siinä mielessä on historiallista tällä hallituskaudella, että nyt esimerkiksi tällä päätöksellä tulee 53 000 hehtaaria korvauskelpoisuutta, niin että kyllä nämä määrät ovat kuitenkin historiallisia. Hienoa, että niitä on tehty aiemminkin, mutta ei koskaan ilmeisesti silloin kun keskusta on ollut maatalousministerinä vastuussa. Edustaja Kallio, ehdottomasti me olemme panostaneet todellakin tällä kaudella kannattavuuteen. Se on selvä, että kun vuonna 22, kun sitä rahaa oli, te annoitte sen 400 miljoonaa kriisitukena — josta valitettavasti kaikki ei edes päätynyt tiloille, [Antti Kurvinen: Jokainen tila sai!] koska niin erilaiset kriteerit oli tehty ja kaikki tilat eivät pystyneet hyötymään siitä [Antti Kurvinen: Jokainen tila!] — se vaikutti niin, että sen jälkeen tehdyssä kustannuskehitysmittauksessa totta kai näkyi silloin droppaus. Ehkä on hyvä tunnistaa myös se, että nyt kun me puhutaan eri maitten välisistä kustannusvertailuista, on huomioitava se, että esimerkiksi Etelä-Euroopassa tuotetaan paljon hedelmiä ja vihanneksia, ja aina voi pohtia, mitkä ovat esimerkiksi siellä Etelä-Euroopassa käytetyn vierastyövoiman olot ja mistä se kannattavuus on kenties revitty niissä maissa. On hyvä huomata, että tämä kokonaiskannattavuusluku ei kuvaa suomalaisen maatalouden kokonaisuutta. Se on keskimääräinen luku. Meillä on hyvin pärjääviä tiloja, meillä on huonosti pärjääviä tiloja ja paljon tiloja, jotka ovat siltä ja väliltä. Nyt me tiedetään jo tällä hetkellä vuoden 25 luvuista, että jos pienimmät tilat otetaan pois, niin siellä 23 000 suurimmalla tilalla, jotka tuottavat siis 90 prosenttia meidän kokonaistuotannosta, kannattavuuskerroin onkin siellä 0,3. Elikkä näissä tilastoissa on oltava sillä tavalla huolellinen, mitä lukuja käyttää ja mihin vertaa. Varmasti pystytään löytämään niitä lukuja, joita keskustakin on täällä halunnut koko ajan käyttää. Edustaja Lyly nosti hyvän kysymyksen, mitä muuta tarvitaan kuin pelkästään erilaisia tukia. No, tarvitaan juurikin sitä vientiä, tarvitaan arvonlisäystä meidän tuotteissa ja sitä, että meillä rahoitus paranee sillä tavalla, että me pystytään varmistamaan, että myöskin investoinnit saadaan liikkeelle, ja siihenhän tämä hallitus on tehnyt toimenpiteitä. Finnverasta on historiallisesti voitu avata rahoitusta ja on tehty Makera-rahoitukseen lisää valtiontakauksia, ja sitä kautta on pystytty varmistamaan, että maatalouden investointeja saadaan liikkeelle. — Kiitoksia.

Kiitos, puhemies! Aika monessa puheenvuorossa pohdittiin aika paljon sitä, millaisia tukia tarvittaisiin enemmän ja kuinka paljon. Sitten olemme kuitenkin tässä maassa siinä tilanteessa, että valtio velkaantuu sen yli 12 miljardia euroa vuodessa, ja voi olla, että hallituspohjasta riippumatta on hankalaa löytää kovin paljon lisää valtion kassasta rahaa uusiin tukiin. Sen takia toivoisin ehkä hieman enemmän pohdiskelua siitä, millä muilla keinoilla voimme kestävää ruuantuotantoa tässä maassa turvata ja maanviljelijöiden kannattavuutta parantaa. Tästä kiitos muun muassa edustaja Östmanille, joka puheenvuorossaan aika paljon omisti juuri tälle. Nostan yhden esimerkin. Nyt EU on päättänyt väliaikaisesti pysäyttää brasilialaisen naudanlihan maahantuonnin EU:n sisämarkkinoille, mikä on erittäin hyvä uutinen, mutta kannan huolta siitä, miten meidän kotimaiset maanviljelijämme pystyvät kilpailemaan halpatuonnin kanssa, jos se tuonti ei täytä niitä samoja ehtoja, mitä me omalta tuotannoltamme edellytämme. [Pertti Hemmilä: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Kyseessä on polttoainelupauksen petos, joka vaikuttaa suoraan maaseudun ihmisiin, maaseudun arkeen. Eikö se, perussuomalaiset, ollut niin, että piti olla autoilijamyönteisin hallitus? [Naurua perussuomalaisten ryhmästä] Väitättekö vieläkin, kun Kuhmon toteemissa diesel on yli 2,6 euroa litra tai Kuusamossa ysivitonen yli 2,4 euroa litra tai polttoöljy yli 2,1 euroa litra, että on autoilijamyönteisin hallitus, yrittäjämyönteisin hallitus? Tämän tilanteen irvikuva on pahimmillaan sitä, että kun asiakas tankkaa asemalla, niin samaan aikaan Suomi kerää ennätysmäärän veroja, koska polttoaineiden hinta on niin korkea. [Anne Kalmari: Ennätysmäärä veroja tällä hallituskaudella!] Arvoisa valtiovarainministeri Purra, onko todella niin, että kun tänä päivänä menee tankkaamaan Suomen kalleinta dieseliä, valtiovarainministeriössä ollaan tyytyväisiä, kun maksetaan kaikista suurinta nettomääräistä polttoaineveroa? [Anne Kalmari: Eniten veroja!]

Arvoisa herra puhemies! Aina toisinaan keskustellaan siitä, mikä merkitys näillä välikysymyksillä on ja onko niistä mitään hyötyä, ja täytyy sanoa, että tämä päivä on osoittanut sen, että kyllä oppositiostakin voi vaikuttaa. Tämä on todennäköisesti historiallinen tilanne, että keskustan välikysymyksen takia hallitus oli pakotettu nyt auttamaan Iranin sodan aiheuttamasta kustannuskriisistä viljelijöitä. Onko se sillä tavalla, arvoisa puhemies, että keskustan pelko on viisauden alku? [Naurua] Ehkäpä näin. Herra puhemies! Erittäin vaikuttava keino parantaa maatalouden kannattavuutta ja auttaa juuri investoineita tiloja, päätoimisia viljelijöitä ja nuorempia viljelijöitä olisi poistaa Ruotsin tapaan maatalouden tuotantorakennuksilta kiinteistövero. Siteeraan nyt Sari Essayahia neljän vuoden takaa: ”Tuotantorakennukset on vapautettava kiinteistöverosta kokonaan, kuten Ruotsissa.” Arvoisa valtiovarainministeri, veroasioista vastaava Riikka Purra, teidän kansanedustajanne Juha Mäenpää teki lakialoitteen 54/2021 kiinteistöveron poistamisesta maatiloilta. [Puhemies koputtaa] Sen ovat allekirjoittaneet muun muassa Jani Mäkelä, Sari Essayah, Ritva Elomaa, Mauri Peltokangas ja Jenna Simula. Miksi, Riikka Purra, te ette edistä maatalouden kiinteistöverotuksen keventämistä?

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelussa oleva keskustan välikysymys on pitkälti myös sanahelinää, koska alkutuottajan asema on heikentynyt jo vuosia ja usean hallituskauden ajan varsinkin suhteessa elintarviketeollisuuteen ja kauppaan nähden. Tämä hallitus on tarttunut toimeen, kuten ministeri totesi, ja uusi elintarvikemarkkinalaki saatiin voimaan. Nyt pitää tarkkaan sitten seurata, että varsinkin kauppa todella myös noudattaa kesällä voimaan tullutta hallituksen tekemää uudistusta. Hallitus on pitänyt huolta huoltovarmuudesta. Markkinoita vahvistaa hallituksen lupaus varmistaa omistajaohjauksen keinoin, että kotimaisen ruuan osuus julkisen sektorin hankinnoissa kasvaa. Kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi, ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi. Totean tässä, että mitään kasvu- ja kuiviketurpeen veroista ei ole vieläkään keksitty, elikkä niiden saanti pitää taata. Totean myös, että keskusta sen sijaan omalla vahtivuorollaan ajoi turvetuotannon alas. [Juho Eerola: Romutti koneet!]

Arvoisa herra puhemies! Historian vaikuttavin välikysymys. On todella hienoa, että vastaatte tähän kriisiin 140 miljoonalla eurolla, mutta edelleen kysyisin: Kun nuo polttoaineitten hinnat ovat niin korkeita, aiotteko tulla jotenkin erityisesti vastaan maaseudun asukkaita tai maanviljelijöitä polttoaineissa? Tehän keräätte veroja nyt enemmän kuin keskimäärin edellisellä hallituskaudella. Silloin kerättiin esimerkiksi ysivitosesta 14 senttiä vähemmän ja dieselistä 23 senttiä vähemmän kuin nyt näillä polttoaineen hinnoilla keräätte. Tämän saman polttoöljyn kohdalla 19 senttiä enemmän te keräätte veroja. Aiotteko tehdä jotakin polttoaineiden hinnoille?

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia edustajille ryhmäpuheenvuoroista ja monista huomioista siellä. Ensinnäkin on hyvä huomata, että keskusta piti maa- ja metsätalousministerin salkkua yhtäjaksoisesti vuodet 2015—23. Nelisen vuotta sitten siinä välikysymyskeskustelussa, jota täällä moni muisteli, keskusta vastasi täällä välikysymykseen maatalouden ahdingosta, ja siinä yhteydessä, ironisesti, keskustan omat edustajat vaativat, että muun muassa Välitä viljelijästä -malli vakinaistetaan, vahvempi lainsäädäntö saadaan ruokaketjun epätasapainoa tasapainottamaan, elintarvikemarkkinavaltuutetulle pitää saada lisää toimintakykyä, sopimusten avaamista silloin, kun kustannukset muuttuvat, parempia rahoitusmahdollisuuksia, määrätietoista ruokaviennin kasvattamista. Tätä kaikkea tämä hallitus on tehnyt. Tämä hallitus on tehnyt nämä asiat. Täytyy sanoa, että silloin vuonna 22 keskusta totesi, että se elintarvikemarkkinalaki, joka heillä oli, ei ollut vielä riittävä. Tämä hallitus ei ole halunnut vain todeta, että siinä on vielä puutteita, vaan on lähtenyt toteuttamaan ne kaikkein keskeisimmät muutokset tähän elintarvikemarkkinalakiin, [Anne Kalmari: Se ei ole vieläkään riittävä!] joilla nyt oikeasti voidaan tähän markkinoitten epätasapainoon puuttua. Sitten muutamia huomioita: Täällä edustaja Kalmari nosti esille nämä julkisoikeudelliset maksut, ja hän muisteli tätä vanhaa lakia, eli vanhan lain aikana ympäristöministeriön alaisuudessa 1 400 euroa oli valkoposkihanhia koskeva poikkeuslupa. Tänä päivänä, kun tehtiin lakimuutos, jolla valkoposkihanhia voidaan poikkeusluvalla metsästää suojametsästyksen avulla, tuo summa on 70 euroa. Eli hyvä päivittää nämä omat tietonsa. Tietysti ette voineet tässä hetkessä antaa tunnustusta siitä, että tämä hallitus on saanut aikaiseksi merkittävän muutoksen siihen, mikä esimerkiksi tuolla Itä-Suomessa huomattavasti aiheuttaa kustannuksia ja byrokratiaa viljelijöille. Sitten jos puhutaan tästä kannattavuusasiasta, niin tämä korvauskelpoisuus on noussut useissa niissä viesteissä, mitä viljelijät ovat antaneet ja ottaneet yhteyttä. Se on kaikkein merkittävimpiä takeita nimenomaisesti sille kannattavuudelle, kun peltolohkoille saadaan haettua ne tuet, jotka niille kuuluvat. Vuodesta 2004 meillä on ollut tämä epäoikeudenmukainen tilanne, jossa suuri osa peltoja on ollut ilman korvauskelpoisuutta. Nyt tällä 20 miljoonalla me voimme saada korvauskelpoisuuden kaikille peltolohkoille Suomessa. Tämä on ehkä yksi merkittävimpiä maatalouspoliittisia tekoja tämän hallituksen toimesta. Uskon, että Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla erityisesti tällä hetkellä iloitaan suuresti tämän hallituksen tekemästä maatalouspolitiikasta. Sitten nostaisin vielä esille täältä SDP:n edustaja Rantasen. Te oikeastaan luettelitte kaikki ne asiat, mitä juuri olin omassa puheessani tuonut esille, eli kannattaa kuunnella näitä puheenvuoroja. Elikkä te vaaditte tukitoimia. Eikö se 140 miljoonaa riitä, kun olette samanaikaisesti monissa vaihtoehtobudjeteissa olleet valmiita leikkaamaan maataloudelta 100 miljoonaa? [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh! Oijoijoi!] Ja entä sitten nimenomaisesti se muutos, että me tällä hetkellä saimme läpi komissiossa tämän ylläpitovelvoitteen, joka tarkoittaa juuri sitä, että hömppäheinälle tukea ei tulevaisuudessa mene, vaan nimenomaisesti sinne ruokaa tuottavaan maatalouteen? Ja huoltovarmuuskriteeri, sehän tuli juuri tässä hankintalaissa, jota te kiivaasti vastustatte. Siinä hankintalaissa on mukana huoltovarmuuskriteeri, jolla pystytään nimenomaisesti varmistamaan se, että siellä hyvinvointialueilla, kunnissa voidaan julkisissa hankinnoissa huomioida lähellä tuotettu kotimainen ruoka. Proteiinin omavaraisuutta on lisätty ja ruokaviennin kasvuohjelma on tehty. Eli kaikki ne, mitä te tuossa vaaditte, että pitää tehdä, on jo toteutettu. Sitten vielä vihreille ja vasemmistolle: Olitte tästä kasvisproteiinista huolissanne. Öljykasvien sadot ovat kasvaneet niin, että öljykasvit olivat vuonna 2020, kun vihreät ja vasemmisto olivat hallituksessa, 30 000 hehtaaria, nyt 68 000 hehtaaria. Sama juttu, kun katsomme palkokasvien kohdalta hernettä: vuonna 20, kun vihreät ja vasemmisto olivat hallituksessa, 25 000 hehtaaria, nyt yli 53 000 hehtaaria. [Välihuutoja] Kaksinkertaistettu kasviproteiinin, öljykasvien tuotanto tämän hallituksen toimesta. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Maatalouden tuottajien tilanne on kohtuuton. Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä ja vastuunkantoa. Se vaatii vastuunkantoa niin hallitukselta, teollisuudelta kuin kaupaltakin, ja se vaatii vastuuta myös kuluttajilta. Hallitus ei näytä ymmärtävän maataloustuottajien tilannetta ollenkaan. Lannoitteet maksavat yhä enemmän, polttoaineet kallistuvat jatkuvasti, ja voi vain arvailla sähkön hintaa ja sitä, miten kohtuuhintaista sähköä riittää kotitalouksille, maatiloille ja yrityksille. Kaikki tämä näkyy lopulta myös kuluttajan kukkarossa, koska kauppa pitää kiinni satojen miljoonien eurojen voitoistaan. Eli maataloudessa tuottajien kustannukset kasvavat mutta korvaus tuotteesta ei. Liiketoiminnan näkökulmasta yhtälö on mahdoton. Tuottajien edunvalvonta on uskomattoman tehotonta varsinkin, kun tuottajien edustajia on paljon omistajina elintarviketeollisuudessa. Ruokakauppa on Suomessa aivan liian keskittynyttä. Kilpailua puuttuu. Kesko ja S-Ryhmä määräävät tahdin, eikä siinä saksalaisen Lidlin markkinaosuus riitä muuttamaan menoa. Ruuan hinta nousee, tuottajat ovat vaikeuksissa, mutta kauppa tekee ennätystuloksia. Ei se näin voi mennä. Eli kysymys kuuluu, mikä on kaupan vastuu siitä, että meillä jatkossakin on varaa tuottaa kotimaista ruokaa ja kuluttajilla varaa sitä ostaa. Arvoisa puhemies, ärade talman! Suomen ruuantuotanto on kansallinen turvallisuuskysymys. Omavaraisuuden rapautuminen ja tuonnin lisääntyminen lisäävät haavoittuvuutta. Konfliktit maailmalla ja myös Itämeren kriisiytynyt tilanne ja kuljetusten epävarmuus korostavat oman ruuantuotannon merkitystä. Suomi tuo ruokaa seitsemällä miljardilla eurolla ja vie vain kahdella miljardilla. Maidossa ja lihassa omavaraisuus on jo menetetty. Oma lukunsa omavaraisuudessa ja huoltovarmuudessa ovat lannoitteet. Suomen viljat ovat kasvaneet pelloilla pitkälti venäläisen ammoniakin voimalla. Ammoniakki on lannoitetuotannon välttämätön raaka-aine. Lannoitteista on pulaa maailmalla, ja hinnat kallistuvat. Suomessa ei ole omaa ammoniakkitehdasta. Kemira myytiin aikanaan norjalaiselle Yaralle. Naantaliin on suunnitteilla vihreän ammoniakin tuotantolaitos, joka käynnistyy aikaisintaan 2030-luvulla. Kysymys kuuluu: olisiko lannoitteiden koko tuotantoketju pitänyt ottaa paremmin valtion haltuun? Ja vastaus on: kyllä olisi pitänyt. Arvoisa puhemies, ärade talman! Maatalouden kannattavuus on palautettava kiireellisesti. Byrokratiaa on purettava ja tuet suunnattava niille, jotka tuottavat ruokaa ja elintärkeitä hyödykkeitä. Tavoitteena pitää Suomessa olla maatalous, joka pärjää tulevaisuudessa myös ilman tukia. Suomi pystyy ruokkimaan suomalaiset, jos tuotanto säilyy kannattavana. Julkinen talous on siinä tilanteessa, että kaikki yhteiskunnan tuet on käytävä läpi eikä mitään voi tässä tilanteessa jättää tarkastelujen ulkopuolelle. Maatalous ja elintarvikkeet ovat tietysti erityisessä asemassa yritystukien joukossa, koska kyse on viime kädessä huoltovarmuudesta eli siitä, riittääkö mahdollisesti kriisitilanteessa suomalaisille ruokaa omavaraisesti. [Hannu Hoskonen: Ei riitä millään!] — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jos me pohdimme, mikä yksittäinen päätös parantaa suomalaisen maa- ja metsätalouden tulosta kaikkein eniten, vastaus on selvä: ruokaketjun arvonjaon muuttaminen siten, että alkutuottaja saa nykyistä suuremman osuuden kuluttajan eurosta. Tällaisen ratkaisun vaikutus on suurempi kuin yksittäisen tukipaketin, veronalennuksen tai investoinnin. Suomessa on puhuttu reilummista elintarvikemarkkinoista jo vuosikymmenten ajan, mutta ratkaisut ovat toistaiseksi jääneet puolitiehen. [Anne Kalmari: Ja edelleen!] Nyt hallitus on viimein vienyt asiaa määrätietoisesti maaliin maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin johdolla. Elintarvikemarkkinalain uudistaminen on yksi tämän hallituskauden tärkeimmistä maatalouspoliittisista hankkeista. Sen tavoitteena on vahvistaa alkutuottajan asemaa, puuttua epäreiluihin kauppatapoihin ja tasapainottaa ruokaketjun valtasuhteita. On tärkeää, että jokainen suomalaisessa elintarvikeketjussa, tuottajasta teollisuuteen ja kauppaan, saa oikeudenmukaisen korvauksen tekemästään työstä. Lainsäädännöllä vahvistetaan myös mahdollisuuksia tarkastella sopimuksia uudelleen silloin, kun tuotanto-olosuhteet tai kustannukset muuttuvat merkittävästi. Uudistuksessa on kiinnitetty huomiota myös kaupan omiin tuotemerkkeihin. Arvoisa puhemies! Moni viljelijä on todennut, ettei tavoitteena ole elää tukien varassa. Tuet nähdään usein välttämättömänä paikkauskeinona niin kauan kuin ruokaketjun tulonjako ei ole riittävän tasapainoinen. Siksi tällä hallituskaudella ei olla tyydytty vain toteamaan ongelmaa, vaan hallitus on tehnyt konkreettisia toimenpiteitä vahvistamalla elintarvikemarkkinoiden pelisääntöjä ja parantamalla alkutuottajan asemaa. Arvoisa puhemies! Keskusta on oikeassa yhdessä asiassa: tuottajan osuus kuluttajan eurosta on edelleen liian pieni. Mutta, arvoisa puhemies, viljelijät ansaitsevat myös vastauksen siihen, miksi tämän ongelman sallittiin jatkuvan vuosikymmenestä toiseen. [Ritva Elomaa: Aivan!] Pelkän huolen esittäminen ei enää riitä, vaan meidän on uskallettava puhua myös vastuusta ja käytännön ratkaisuista. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] — Kuunnelkaa. — Suomalaisen maatalouden ympärille on vuosikymmenten aikana rakentunut vahva osuustoiminnallinen järjestelmä. Osuuskaupat ovat asiakasomisteisia, ja osuuspankit ovat syntyneet tukemaan paikallista yrittäjää ja maaseudun elinvoimaa. Juuri siksi vastuu ei kuulu yksin valtiolle eikä yksin hallitukselle vaan koko ruokaketjulle. Kun tuottajan osuus jää liian pieneksi, meidän on uskallettava kysyä, mitä voivat tehdä maito- ja lihateollisuus, rahoittajat ja kaikki osuustoiminnalliset toimijat tilanteen korjaamiseksi. Suomalaiset viljelijät odottavat perustellusti, että myös heidän omistamansa ja heidän hyväkseen aikanaan rakennetut rakenteet kantavat vastuunsa tuottajien hyvinvoinnista ja kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta. Suomalaiset viljelijät haluavat saada tuotteestaan oikeudenmukaisen korvauksen ja investoida tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Lopuksi: juuri tätä tavoitetta elintarvikemarkkinalain uudistukset edistävät, [Puhemies koputtaa] ja siksi pidän niitä yhtenä tämän vaalikauden merkittävimmistä maatalouspoliittisista uudistuksista.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on syvä, ja se on jatkunut pitkään myös keskustan ollessa hallituksessa. Hallitus on hyvin vaikeasta taloustilanteesta huolimatta puolustanut maataloustukia, vahvistanut tuottajien asemaa ja kohdistanut tukia kaikkein pahimpiin ongelmiin. — Kiitos. [Ritva Elomaa: Hyvä puhe! — Juho Eerola: Bra tal!]

Arvoisa puhemies! Orpon—Purran hallituksen eriarvoistava politiikka on koko Suomen asia. Myös maaseudulla asuvat ovat joutuneet tämän hallituksen kurjistavan politiikan kärsijöiksi ja usein ensimmäisinä. Leikkausten myötä harvaan asutuilta alueilta poistuvat ensimmäisinä ihmisille tärkeät palvelut ja kaikki muu elinvoiman kannalta oleellinen: työpaikat, koulut, kulttuuri- ja harrastusmahdollisuudet. Maaseutu on tärkeä ja erottamaton osa suomalaista sosiaalista ja maantieteellistä kudosta. Maaseutu ei ole mikään resurssivarasto, josta vain rohmutaan luonnonvarat ja josta isot kaivosyhtiöt, metsäteollisuus ja ylikansalliset digijätit saavat voitot, kun haitat jäävät paikallisten maksettaviksi. Maaseudulla asuvat ihmiset ansaitsevat parempaa. Vasemmistoliiton mielestä myös maaseudun haasteisiin vastataan parhaiten turvaamalla ihmisten toimeentulo sekä panostamalla työpaikkoihin, koulutuslaitoksiin, palveluihin, liikenneyhteyksiin ja kestävään tuotantoon. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on vaikeassa kriisissä, ja viljelijät ovat tiukassa raossa. Eikä kyseessä ole vain kannattavuuskriisi. Kyseessä on eksistentiaalinen kriisi, ja hallitus on toimettomuudellaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa murentanut pohjaa koko suomalaisen ruuantuotannon perusedellytyksiltä. Hallitus ei ole tehnyt riittävästi päästöjen vähentämiseksi eikä ympäristön köyhtymisen pysäyttämiseksi eikä varsinkaan ole tehnyt ilmastotyön tekemisestä helpompaa maanviljelijöille. No, sen sijaan hallitus on vain kärjistänyt vastakkainasettelua maanviljelijöiden edun ja ilmastotyön välillä. Ekologisen kriisin torjuminen on maatalouden ensimmäinen elinehto. Jos me emme muuta kurssia, sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään, maaperä tulee köyhtymään ja monimuotoinen luonto pölyttäjineen tuhoutumaan. Ruuasta tulee pulaa, ja maanviljelijät menettävät toimeentulonsa. Ruuantuotantoa ei pidä kytkeä irti aktiivisesta ilmasto- ja ympäristötyöstä. Päinvastoin maanviljelijöitä on tuettava tässä työssä. Ruuantuotanto on osa ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisua. Tämän pitää näkyä paljon paremmin muun muassa maataloustukien kohdentamisessa. Maanviljelijöitä on tuettava uudistavassa viljelyssä ja ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Turvepeltojen vettämistä ja kosteikkoviljelyä on tuettava. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoitteena on yhdessä maanviljelijöiden kanssa rakennettu ekologisesti kestävä kotimainen maatalous, joka tarjoaa tuottajille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Näitä uusia taloudellisia mahdollisuuksia syntyy erityisesti kasvipohjaisiin tuotteisiin, kuten kasviproteiineihin ja kasvipohjaisiin meijerituotteisiin, joista tulee Sitran ja Luken arvioiden mukaan ruoka-alan suurin kasvupotentiaali. Kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtyminen on vastaus myös ruokaturvaa ja huoltovarmuutta koskeviin haasteisiin, kun riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista ja rehusta, vähenee ja kun rehuntuotantoon käytetty maa-ala vapautuu suoraan ihmisille kelpaavien kasvien viljelyyn. Sitran ja Luken selvityksen mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasviperäisesti vuoteen 2040 mennessä. Olen itse saanut luotsata eduskunnan kasvisruokaverkostoa, joka on mielestäni hyvä esimerkki puoluerajat ylittävästä yhteistyöstä yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Vain kasvipainotteiseen ruokajärjestelmään siirtymällä me voimme saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävän ruokajärjestelmän, joka vastaa aikamme haasteisiin. Konkreettisena toimenpiteenä haluan esittää kansallisen kasvipohjaisen ruuan toimintasuunnitelmaa ja investointiohjelmaa, jollainen on Tanskassakin puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä tehty. [Tuomas Kettusen välihuuto] Arvoisa puhemies! Näistä mainitsemistani syistä johtuen teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Orpon hallitus on ilmasto- ja ympäristöpoliittisella toimettomuudellaan vaarantanut ruoantuotannon toimintaedellytykset ja siten maanviljelijöiden toimeentulon ja tulevaisuuden. Siksi ehdotan, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.” — Kiitos.