Turvallisuus

Arvoisa puhemies! Tiedostan poliittisen retoriikan merkityksen ja sen keskustelun tässä salissa ja sen, mitä laajemminkin aina poliitikkojen piirissä käydään. Mutta itseäni kyllä ihmetyttää nimenomaisesti tämä keskustelu, mitä nyt tässäkin salissa päivän aikana on käyty nimenomaan siitä, että kun nyt vihdoin ja viimein talous ja työllisyys näyttävät kasvavan, niin se ei oppositiolle kävisi vaan valitetaan, etsitään niitä ongelmakohtia ja kritisoidaan hallituksen toimia. Se on mielestäni varsin väärä tulkinta, sillä en usko, että tässä salissa on yhtäkään ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen siihen, että maamme talous ja työllisyys kasvavat, koska se tiedetään, että mitä vahvempi meidän työllisyys on, sitä suurempi verokertymä, sitä vähemmän on sosiaaliturvan ja muiden tukien varassa olevia ihmisiä ja sitä kautta se hyödyttää koko kansakuntaa. En tietenkään kiistä sitä, etteikö nimenomaisesti juuri poliittisessa retoriikassa tämän kritisoiminen ole hallitukselta ehkä poliittisesti varsin järkevää, mutta todellakaan en tiedä, että kukaan vastustaisi sitä, että talous kasvaa. Ehkä se kritiikki nyt nimenomaisesti kohdistuu siihen, millä tavalla, jos tämä talouskasvu on nyt hallituksen toimien ansiota, se on saatu aikaan. Meillä on tällä vaalikaudella hallitus sopeuttanut julkisia menoja useiden miljardien mittakaavassa, mutta samanaikaisesti valtionvelka on kasvanut. Hallituksen aloittaessa ensimmäisen vuoden talousarviossa oli 12,2 miljardia euroa lisää velkaa, seuraavassa 12,9, viime vuonna 13,4 miljardia ja nyt viimeisessä 12,4 miljardia. Eikö tämä kerro nimenomaisesti siitä, että huolimatta merkittävistä leikkauksista hyvinvointivaltion rakenteisiin ja palveluihin nimenomaisesti se veropohja on nyt ongelmallinen tässä suhteessa, jonka tilkitsemiseen kannattaisi keskittää enemmän resursseja? Itse tuossa debattipuheenvuorossani jo nostin meidän hyvätuloisten veronalennukset, joita olisi ehkä syytä tässä taloustilanteessa miettiä uudelleen. Mutta toinen on sitten ehkä tämä yhteisöveron alennus ja varsinkin se, että se tehtiin ilman koskemista maamme laajoihin yritystukiin. Tämä olisi ollut ehkä se keino. Olen nimittäin monena vuotena täällä pöntössä puhunut siitä, milloin viimein tässä maassa olisi tahtotilaa puuttua näihin massiivisiin yritystukiin, varsinkin kun yrittäjät vastustavat niitä. Ne vääristävät kilpailua, tukevat kannattamatonta elinkeinotoimintaa veronmaksajien rahalla — vääristävät kilpailua. Asiantuntijat pitävät niitä tehottomina, ja myös poliitikot vastustavat niitä. Kun asiantuntijatkin ovat katsoneet, että yritystuet ovat nimenomaisesti siinä tilanteessa hyviä, jos ollaan luomassa uusia kasvualoja, uusia innovaatioita ja sitä kautta lisätään taloudellista toimeliaisuutta, niin silloin ne ovat perusteltuja, mutta varsinkaan nämä säilyttävät yritystuet eivät. Ehkä tässä tilanteessa melkein miljardin yhteisöveroalennuksella olisi ollut helppo saada myös elinkeinoelämä mukaan näihin yhteisiin talkoisiin, niin että olisi saatu se yritystukien karsiminen merkittävästi eteenpäin. Tähän tietysti annan kaiken tuen ja rohkeuden työnsä kohta päättävälle hallitukselle sekä myös tulevalle hallitukselle. Jos puhutaan nimenomaisesti kasvusta, niin se on selvää, että pienelle maalle Euroopan laidalla merkittävin edellytys kasvun aikaansaamiselle ovat koulutettu väestö ja sitä kautta nimenomaisesti panostukset ei pelkästään perusopetukseen ja toiseen asteeseen vaan ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, jotta sitä korkeakoulutusastetta saadaan nostettua. Tämä ei tapahdu ilman, että lisätään aloituspaikkoja ja nimenomaan koulutuksenjärjestäjän resursseja ja myös opiskelijoiden toimeentuloa, jotta saadaan valmistumisajat kohtuullisiksi, ja ennen kaikkea niin, että sillä opintotuella ja muilla tuilla, mitä opiskelijoilla on, oikeasti tulee toimeen ja opiskelijat pystyvät keskittymään siihen päätehtävään eli nimenomaan niiden opintojen loppuun saattamiseen ja sitä kautta sitten pääsyyn työelämään. Ehkä vielä muutama sana oman maakuntani Keski-Suomen puolesta. Tänään tulivat juuri viimeisimmät työllisyysluvut. Siellä laahaamme edelleen Suomen maakuntien viimeisenä: 14,6 prosenttia on työttömyys painottuen ikävällä tavalla pitkäaikaistyöttömiin ja nuorisotyöttömiin. Meillä on Keski-Suomessa paljon potentiaalia: koulutussektori, on ict-puolta, kyberturvallisuutta. Maakunnassamme on erittäin laaja puolustusvälineteollisuussektori, joka kasvaa. Mutta ehkä tässä suhteessa, vaikka meillä on edellytyksiä positiiviseen tulevaisuuteen, toivoisimme valtiolta hieman tukea siihen työhön, mitä me teemme, ehkä ennen kaikkea saavutettavuuden kannalta, niin että entisestään pystyttäisiin jouduttamaan näitä merkittäviä liikennehankkeita, mitä Keski-Suomen osalta on. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun oman paikkakunnan tehdas tai muu merkittävä työllistäjä ilmoittaa vaikeuksista tai tuotannon siirtämisestä muualle, yrityksen kilpailukyky ei ole enää abstrakti sana. Se on työpaikka, se on työntekijän palkka, se on alihankkijan tilaus, se on paikallisen kaupan asiakas, se on kaupungin elinvoima ja verotulo, jolla rahoitetaan yhteisiä palveluita. Silloin kysytään, säilyvätkö työpaikat, pärjäävätkö alihankkijat, mitä tapahtuu koko paikkakunnalle, ja silloin katse kääntyy monesti hallituksen suuntaan: mitä valtio voi tehdä, jotta tehdasinvestoinnit ja työpaikat säilyvät Suomessa? Arvoisa puhemies! Tässä haluan haastaa vasemmisto-oppositiota. Miksi tämä yhteys tuntuu katoavan silloin kun hallitus tekee koko Suomen tasolla päätöksiä juuri kilpailukyvyn, investointien ja työpaikkojen vahvistamiseksi? Kun yhteisöveroa alennetaan, sitä kutsutaan lahjaksi yrityksille. Mutta kyse ei ole lahjasta. Kyse on kilpailukyvystä. Suomi kilpailee samoista investoinneista muiden maiden kanssa — uudesta tehtaasta, uudesta tuotantolinjasta, uudesta pääkonttorista. Kysymys kuuluu, syntyykö se Suomeen vai kilpailijamaahan. Tämä ei ole vastakkainasettelu työntekijän ja yrityksen välillä. Työntekijän tärkein turva on menestyvä yritys ja yrittäjä, joka pystyy tarjoamaan työtä. Ilman tilauksia ei ole tuotantoa, ilman investointeja ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole uusia työpaikkoja. Ay-liike tai vasemmisto-oppositio eivät yksin voi turvata työpaikkoja, jos yrityksillä ei ole mahdollisuuksia palkata. Työntekijöiden oikeuksista on pidettävä kiinni, mutta työpaikan kaikkein perustavin edellytys on se, että yritys pärjää. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen talouspolitiikan perusajatus on yksinkertainen: Suomessa pitää kannattaa tehdä työtä. Suomessa pitää kannattaa yrittää. Suomessa pitää kannattaa palkata. Suomessa pitää kannattaa investoida. Kansantalous ei ole valmis kakku, jota vain jaetaan uudelleen ja uudelleen. Kakkua voidaan kasvattaa. Kun yritys investoi, palkkaa ja menestyy, syntyy työtä, palkkoja, ostovoimaa ja verotuloja. Kun sama tapahtuu tuhansissa yrityksissä ympäri Suomen, meillä on enemmän jaettavaa koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Tämä on kysymys, jonka esitän vasemmisto-oppositiolle: Jos emme vahvista työnteon, yrittämisen ja investointien edellytyksiä, mistä syntyy se kasvu, jolla tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan? Mistä syntyvät ne rahat, jos emme ensin luo niitä? Hyvinvointiyhteiskunta ja yritysten kilpailukyky eivät ole siis vastakohtia. Ne tarvitsevat toisiaan. Ilman kilpailukykyä ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole verotuloja, ja ilman verotuloja ei ole vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Työpaikkoja ei pidä herätä puolustamaan vasta silloin kun oman paikkakunnan tehtaan portit uhkaavat sulkeutua. Silloin voi olla jo liian myöhäistä. Koko Suomen kilpailukyvystä pitää kantaa huolta silloin kun portit ovat vielä auki. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! — Tuolta takapenkistä on yllättävän pitkä matka tänne puhujakorokkeelle. Arvoisa puhemies! Olemme kolmisen vuotta tässä salissa kuunnelleet, miten on välttämätöntä leikata pienituloisilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä ja kyykyttää tavallista palkansaajaa lukuisilla työelämäheikennyksillä. ”Rahat on loppu, vaihtoehtoja ei ole” — nyt onkin sitten rahaa jopa kaksi miljardia veronkevennyksiin ja varaa kasvavaan velkaantumiseen. Viimeisellä talousarvioesityksellään Orpon hallitus heikentää julkisen talouden tilannetta sadoilla miljoonilla. Hallituksen politiikan surullisena tuloksena on siis jälleen uusi aukko julkiseen talouteen ja tulevaisuudessa tarve lisäsäästöille, joilla heikennetään palveluja ja sosiaaliturvaa edelleen. Mikään muu ei kasva kuin velka, työttömyys ja konkurssit, jotka ovat jo nyt Euroopan ennätystasolla. Huomionarvoista lienee, että pelkästään tulevan vuoden puolustusmenojen kasvun pystyisi rahoittamaan kokonaan säilyttämällä yhteisöverotason ennallaan. Hallitus väittää parantaneensa ostovoimaa veronalennuksilla, mutta se veroale on valunut pääosin kaikista suurituloisimmille, joiden tuloista pienin osuus menee kulutukseen. Palkansaajien ostovoimaa uhmaa uusi elinkustannuskriisi Iranin sodan nostaessa polttoaineiden hintoja ja asuntolainojen korkoja. Hallituksen vastaus on laittaa kaikki paukut kotimaan varakkaimmille ja ulkomaalaisille sijoittajille valuvaan yhteisöveroalennukseen. Tämän yhteisöveroalennuksen sijaan oltaisiin voitu palauttaa työttömyysturvaan ja asumistukeen suojaosat sekä nostaa matkakuluvähennystä merkittävästi, jotta työnteko kannattaisi paremmin. Pienyrittämisen toimintaedellytyksiä olisi voitu parantaa alv:n alarajan korotuksella ja kotipalvelujen paremmalla kotitalousvähennyksellä. Kaikki tämä olisi maksanut vain murto-osan yhteisöveroalennuksesta. Arvoisa puhemies! Hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan sekä rikkaiden ja yritysten veroalen maksajiksi löytyy tavallinen suomalainen palkansaaja. Hallitus on heikentänyt työntekijöiden edunvalvontaa poistamalla verovähennysoikeuden jäsenmaksuista, luomalla lisää epävarmuutta ja painaen työehtoja alaspäin. Tällaisena kauppasodan uhkan ja yleisen epävarmuuden aikana meidän pitäisi vahvistaa turvaverkkoja, panostaa työllisyyteen eikä heikentää niitä. Palkansaajaa, työläistä, on tällä kaudella mätkitty ennennäkemättömällä tavalla: paikallinen sopiminen, vientivetoinen palkkamalli, lakko-oikeuden rajoittaminen, ansiosidonnaisen porrastaminen, työttömyysturvan suojaosan poistaminen, irtisanomisen helpottaminen ja muut työelämän heikennykset — hengästyttävä lista työelämän heikennyksiä tavalliselle palkansaajalle ja historiallisia muutoksia Suomen työmarkkinapolitiikassa. Arvoisa puhemies! Kaikkein ristiriitaisinta hallituksen ratkaisuissa lienee kuitenkin suuret koulutusleikkaukset. Kenen mielestä koulutusleikkaukset ovat kasvutoimia? Koulutukselle luvattiin erityistä suojaa, mutta nyt leikataan valtionosuusleikkauksin kunnilta, sekä varhaiskasvatuksesta että peruskoulusta ja korkeakouluilta. Tällä kaudella hallitus on jo aiemmin leikannut ammatillisesta koulutuksesta. Koulutus, jos mikä, olisi tulevaisuusinvestointi ja kasvun edellytys. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus lupasi myös parantaa hoitoon pääsyä ja turvata sotepalvelut suomalaisille. Todellisuus näyttää aivan toiselta. Julkisen terveydenhuollon jonot kasvavat ja asiakasmaksut nousevat, poliklinikkamaksu jopa 90 prosenttia, Orpon hallituskauden aikana. Palveluverkkoja karsitaan, ja samalla hallitus tekee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla — anteeksi, hallitus tukee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla. THL:n johtava tutkija on varoittanut, että asiakasmaksujen korotukset siirtävät soterahoituksen vastuuta yhä enemmän asiakkaille. Samalla tiedetään, että maksut itsessään vähentävät hoitoon hakeutumista. Moni tavallinen suomalainen joutuu nyt miettimään, uskaltaako mennä lääkäriin lainkaan. Hoidon oikea-aikaisuus on vaikuttavin sotepalvelujen keino ennaltaehkäisyjen lisänä.

Arvoisa puhemies! Suomen kasvu on alkanut, ja toivottavasti se tulee myös jatkumaan. Viimeisen lähes 20 vuoden kitukasvuisuuden jälkeen bruttokansantuotteen arvioidaan tänä vuonna kasvavan 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Tuoreen uutisen mukaan tämä alkaa nyt näkyä myös työmarkkinoilla. Tilastokeskuksen mukaan jo elokuussa työttömien määrä hieman laski ja työllisten määrä kasvoi. Tätä me ollaan odotettu. Nyt ollaan viimein saatu kauan odotettu käännös oikeaan suuntaan. On siis todella tärkeää, että yksittäisten ihmisten tilanteen ja valtiontalouden helpottamiseksi saadaan työttömille töitä ja tienestejä. Valtion menoissa nimittäin on paljon sellaista, mistä on mahdotonta tai lähes vastuutonta karsia. Siellä vaikuttavat erityisesti velkojen kasvavat korot, jotka ovat ensi vuonna jo 4,4 miljardia eli 1,2 miljardia enemmän kuin vuoden 2026 varsinaisessa talousarviossa, sekä välttämättömät panostukset puolustukseen ja sotepalveluihin. Arvoisa puhemies! Tällä kaudella menokehyksistä on pidetty kiinni. Turvallisuus on priorisoitu, rakenteellisia uudistuksia on tehty pitkän aikavälin muutosten varmistamiseksi ja historiallisia leikkauksia ja kiristyksiä on kohdistettu esimerkiksi kehitysapuun ja maahanmuuttoon, maalaisjärkisempää ilmastopolitiikkaa ja suomalaisten etua unohtamatta. Tämä on ainoa oikea linja myös tulevaisuutta ajatellen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Meillä on täällä lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2027. Valtion talousarvion eli budjetin hyväksyminen on toinen eduskunnan perustehtävistä lakien säätämisen lisäksi. Joka vuosi laadittava talousarvio sisältää valtion seuraavan vuoden tulot ja menot. Hallitus tekee esityksen talousarviosta eduskunnalle, ja eduskunta tekee siitä lopullisen päätöksen. Tänään alkanut lähetekeskustelu jatkuu perjantaihin saakka. Sen lopuksi talousarvioesitys ja siihen liittyvät budjettilakiesitykset lähetetään valiokuntien käsittelyyn. Lopullisesti eduskunnan on määrä hyväksyä vuoden 27 talousarvio täysistunnossa joulukuussa 26. Politiikkaa vähemmän seuraavan kansalaisen korviin tämä voi kuulostaa pitkältä käsittelyajalta, mutta on hyvä muistaa, että kyse on kymmenien miljardien eurojen paketista, ja se on syytäkin käydä asianmukaisesti ja huolella läpi. Arvoisa puhemies! Vaikka taloustilanne on ollut vuosikausia haastava, näkyy jo hieman valoa tunnelin päässä. Suomen talouden kasvu on ollut alkuvuonna 26 selvästi odotettua nopeampaa. Valtion talousarvioesityksen mukaan kasvun piristyminen näkyy laajasti kaikilla päätoimialoilla ja näkymät ovat kirkastuneet sekä yrityksissä että kotitalouksissa. Viennin kasvu on jatkunut, ja yksityinen kulutus näyttää myös kääntyneen kasvuun. Esimerkiksi puolustushankinnat lisäävät investointeja. Tuotannon kasvun nopeutumisen odotetaan kääntyvän työllisyyden kasvuun loppuvuodesta 26, ja työllisten määrän ennustetaan kasvavan noin prosentin vuonna 2027. Myönteisestä käänteestä huolimatta lienee paikallaan todeta, että haasteita ja epävarmuuksia on edelleen. Verotulojen kehitys pysyy talouskasvun vahvistumisen myötä melko hyvänä. Menojen kasvua hillitsevät osaltaan voimaan tulevat sopeutustoimet. Talouskasvun vahvistuminen tukee julkista taloutta, mutta menoja kasvattavat etenkin puolustus‑ ja korkomenot. Ensin mainittu on välttämättömyys nykyisessä turvallisuustilanteessa, mutta jälkimmäinen on seurausta edellisten hallitusten leväperäisestä julkisen talouden hoitamisesta. Erityisesti edellisen hallituksen johtaman hallituksen jälkien korjaaminen on ollut urakkana mittavaa. Koko talousarviota on aivan mahdotonta tässä annetun ajan puitteissa käydä läpi, enkä sitä yritäkään. Sen sijaan kiinnitän tarkemmin huomioni keltaisesta budjettikirjasta yhteen mielenkiintoiseen kohtaan. Maa‑ ja metsätalousministeriön hallinnonalan ”Maaseudun kehittäminen sekä maa‑ ja elintarviketalous” ‑otsikon alla kerrotaan, että paikallisten yhteisöjen, siis Suomen kylien, varautumiseen ehdotetaan miljoona euroa. Kyse on niin sanotusta kylävarasta, ja lienee paikallaan avata veronmaksajille, mistä on kyse. Olen mukana eduskunnan kylätoimintaverkostossa varapuheenjohtajana, ja sillä tavalla tämä on minulle tuttu asia, ja siksi minä nyt haluan sen täällä nostaa esille. Monelle suomalaiselle saattaa olla näin vuonna 26 tuttu sana ”kotivara”. Suomen kotitalouksia ohjeistetaan varautumaan häiriötilanteisiin 72 tunnin kotivaralla, jotta kodeissa pärjättäisiin itsenäisesti ainakin kolmen vuorokauden ajan. Kylävara taas on kuin laajennettu kotivara. Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyys perustuu kokonaisturvallisuuden toimintamalliin. Siinä yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Kylävaran tarkoitus on tuoda kokonaisturvallisuuden toimintamalliin uusi näkökulma: paikallinen, yhteisöllinen varautuminen. Suomen Kylät ry:n alkuvuodesta 26 julkaisemassa laajassa verkostoyhteistyössä koottu kylävaratoimintamalli tukee paikallisissa yhteisöissä, kylissä ja naapurustoissa tehtävää varautumis‑ ja turvallisuustyötä. Arvoisa puhemies! Tässä on pieni pala vielä. Luen sen, jos sallitte. [Puhemies: Hyvin tiiviisti!] Kylävaran näkökulma varautumiseen on uusi. Kylävara kiinnittää varautumisen ihmisten asuinpaikkaan, yhteiseen suunnitteluun, huolenpitoon ja toimintaan. Kylävarasivustolle kootut työkalut on tarkoitettu tukemaan ja vauhdittamaan varautumistyötä ja päivittäistä huolenpitoa. Konkreettisia esimerkkejä kylävara-ajattelusta ovat häiriötilanteessa kokoontumispaikaksi valittava kylävalmiustalo, kylätalo, jossa on esimerkiksi generaattorit, niin että voi ladata puhelimia tai vastaavaa, ja varaviestintäverkoksi perustettu kyläradio. Budjettiriihessä tehty päätös korottaa kylätoiminnan vuosittaista valtionapua [Puhemies koputtaa] miljoonalla eurolla antaa lisävauhtia tälle työlle. Valtioneuvosto päätti keväällä 26 kehysriihessä, että kylävaratoimintamalli vakiinnutetaan kansalliseksi suositukseksi ja paikallisten yhteisöjen varautumista vahvistetaan koko maassa. Arvoisa puhemies! Näin huoltovarmuuden ja varautumisen tärkeyttä pitkään painottaneena kansanedustajana tervehdin ilolla kylävaraan panostamista. Kiitos siitä hallitukselle. Kylien varautuminen tuo kotitalouksien ja viranomaisten väliin portaan, joka paikkaa mahdollisia varautumisen aukkoja parhaimmillaan aiempaa kustannustehokkaammalla ja järkevämmin kohdistetulla tavalla. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 27 talousarviota käsitellään nyt tilanteessa, jossa Suomen taloudesta kuuluu pitkästä aikaa tällä kaudella myös hyviä uutisia. Tänään julkaistujen lukujen mukaan elokuussa Suomessa oli 2,63 miljoonaa työllistä. Se on 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömien määrä puolestaan väheni hieman, ja 20—64-vuotiaiden työllisyysasteen trendi nousi 75,9 prosenttiin. Tämä on hyvä uutinen, ja siitä kannattaa iloita puoluekannasta riippumatta, sillä Suomi ja suomalaiset aidosti tarvitsevat kasvua, työtä ja ennen kaikkea uskoa tulevaan. Myös talous on kääntynyt kasvuun, ja investointien odotetaan vahvistuvan. Jos tämä kehitys jatkuu, se helpottaa myös julkisen talouden tilannetta. Yhden kuukauden perusteella emme kuitenkaan vielä tiedä, kuinka vahvasta käänteestä on kyse. Työttömyysasteen trendi on edelleen 10,1 prosenttia, pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat korkealla ja avoimien työpaikkojen määrä vähäinen. Siksi vuoden 27 tärkein talouspoliittinen tehtävä on mielestäni selkeä: nyt alkanut kasvu pitäisi saada muuttumaan entistäkin enemmän työpaikoiksi, jotta jokainen työkykyinen saadaan osaksi työelämää niin inhimillisten kuin taloudellistenkin syiden vuoksi. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tilasta on puhuttava hyvistä uutisista huolimatta rehellisesti. Suomi velkaantuu tällä hallituskaudella edelleen, ja tämä hallitus ottaa ennätysmäärän velkaa. Alijäämä on 12,3 miljardia euroa, valtionvelan korkoihin menee 4,4 miljardia, ja työttömyys on edelleen Euroopan korkein. Väestö ikääntyy, puolustukseen käytetään tulevina vuosina entistä enemmän rahaa, ja hyvinvointivaltion peruspalvelut pitää pystyä rahoittamaan. Siksi pidän tärkeänä, että eduskuntapuolueet ovat kyenneet sitoutumaan pääosin velkaantumisen taittamiseen. Se on ennen kaikkea lupaus siitä, että velkasuhteen kasvu otetaan vakavasti yli vaalikausien. Tilanne on todella haastava, ja EU:n alijäämämenettely vaatii 8—11 miljardin euron sopeutusta. Se, miten se toteutetaan, on ensi kauden vaikein kysymys. Suomen taloutta ei voida tasapainottaa vain leikkaamalla, mutta julkisia menoja on pystyttävä priorisoimaan, ja olemassa olevia rakenteita, tukia ja verotusta pitää arvioida kriittisesti. Samalla pitäisi ymmärtää ero menon ja investoinnin välillä. Jos säästämme koulutuksesta, tutkimuksesta, työkyvystä tai kasvua mahdollistavasta infrasta tavalla, joka heikentää tulevaa kasvua, säästö voi tulla myöhemmin huomattavasti kalliimmaksi. Kaikkein kalleinta on se, että ihminen jää pitkäksi aikaa ilman työtä, jolloin usein muutkin ongelmat kasautuvat. Arvoisa puhemies! Valitettavasti kuvaamani tilanne näkyy omassa vaalipiirissäni hyvin konkreettisesti. Vaikka valtakunnan elokuun työllisyysluvut ovat rohkaisevia, Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys oli edelleen viisi prosenttia korkeammalla kuin vuosi sitten. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat kasvaneet. Oulussa tilanne on ollut erityisen vaikea. Vielä heinäkuussa kaupungissa oli yli 16 000 työtöntä ja työttömyysaste 15,6 prosenttia. Nuorisotyöttömyysaste oli yli 23 prosenttia. Näiden lukujen takana on nuoria, joiden pitäisi päästä ensimmäiseen työpaikkaansa, ja kokeneita työntekijöitä, joiden osaamista meillä ei ole varaa menettää. Mutta Oulusta löytyy myös hyvä esimerkki siitä, miksi Suomen taloudessa kannattaa puhua muustakin kuin säästämisestä. Oulu on vahva yliopisto- ja teknologiakaupunki. Pohjoiseen suunnitellaan merkittäviä energiateollisuus-, datakeskus- ja puhtaan siirtymän investointeja. Meillä on osaamista ja mahdollisuuksia synnyttää uutta kasvua ja vientiä. Tarvitaan vain osaavaa työvoimaa, riittävää energiantuotantoa ja sähköverkkoa, sujuvia lupaprosesseja sekä toimivia liikenneyhteyksiä. Arvoisa puhemies! Talouspolitiikassa pitäisi nyt pystyä pitämään kaksi ajatusta mielessä yhtä aikaa: velkaantuminen on saatava hallintaan, ja on uskallettava panostaa kasvuun sekä ihmisiin. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään myös seuraavalla vaalikaudella. Sitä ei pidä suomalaisille kaunistella. Kuitenkin yhtä olennaista on kysyä jokaisen päätöksen kohdalla, vahvistaako se Suomen kykyä työllistää, investoida ja kasvaa, vahvistaako se ihmisen luottamusta tulevaan, uskallusta kuluttaa ja mahdollisuutta pärjätä ja menestyä omassa elämässään. Olennaista on, että velkaantuminen taittuu, ihmisten arki on sujuvaa ja jokainen voi uskoa hyvään tulevaisuuteen, työhön ja toimeentuloon sekä peruspalveluiden saavutettavuuteen myös tulevaisuudessa. Inhimillinen tulevaisuus kuuluu jokaiselle.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien ja laajalle levinneen asutuksen maa. Saavutettavuuden merkitys on alueiden, elinkeinoelämän ja ihmisten arjen näkökulmasta koko Suomen kehittymisen kannalta tärkeimpiä asioita. Meidän on jatkossakin pidettävä kiinni liikennejärjestelmäsuunnitelman kolmen tunnin saavutettavuusrajasta huolehtimalla maakuntalennoista ja yhteyksistä maakuntiin. Kestävällä liikennepolitiikalla on merkittävä rooli maamme huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa. Liikennepolitiikka on kytkettävä kokonaisvaltaisesti ja poikkihallinnollisesti elinkeinoelämän, työllisyyden, turvallisuuden sekä alueiden kehittämisen kehitykseen ja myöskin rajat ylittävään yhteistyöhön. Ministeri Ranne täällä tänään hehkutti, miten koko Suomea kehitetään ja liikennehankkeita tehdään, mutta esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaan ei ole kohdistettu minkäänlaista liikennehanketta edelleenkään. Arvoisa rouva puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Tämä on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopalle. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali pitää nähdä mahdollisuutena. Pääministeri nimesi itse Itä-Suomeen erityisedustajan, mutta hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Itä-Suomi tarvitsee konkretiaa, ei enää uusia työryhmiä valmistelemaan määräaikaisia itäisen Suomen erityistalousaluekokeiluja. Tässä olisi nimittäin ollut jo kolme vuotta aikaa toimia. Arvoisa puhemies! Suomen EU-liittymissopimuksessa sekä EU:n perussopimuksessa mainitaan itäisen ja pohjoisen harvaan asuttujen alueiden NSPA-koheesiorahat. Kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja harva asutus aiheuttavat pysyvän kilpailukykyhaitan alueellemme. Olennaista tässä on huomata, että kyse on alueelle pysyvistä rakenteellisista epäkohdista, jotka eivät ole poistuneet mihinkään vaan ovat edelleen olemassa. Viime vuonna siirrettiin Suomen omalla päätöksellä Itä- ja Pohjois-Suomesta uusiin ei-aluesidonnaisiin tarkoituksiin 300 miljoonaa euroa, Etelä-Savostakin esimerkiksi noin 29 miljoonaa euroa, uusiin rahoituskohteisiin, kaksikäyttötuotteisiin ja sotilaalliseen liikkuvuuteen. Nämä ovat tärkeitä asioita kyllä, mutta aluekehityksen näkökulmasta on harmillista, että enää ei ole takeita, että aiemmin meille itään tai pohjoiseen kohdennetut varat kohdistuisivat meille, vaan niistä kilpailee koko Suomi. Arvoisa pääministeri, jos olisitte paikalla, niin toivoisin, että huolehditte, että me harvat alueet saamme koheesiorahoista myöskin jatkossa osamme. Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka eriarvoistaa ihmisiä sekä alueita. Suomessa vapaaehtoistyötä tehdään laajasti erityisesti ikäihmisten, lasten ja nuorten parissa. Urheilu- ja liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä, ja tavallisimpia vapaaehtoistehtäviä ovat auttaminen, talkootyö, hallintotehtävät sekä tapahtumajärjestelyt. Tämä kaikki osoittaa, kuinka laajasti vapaaehtoistyö vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja miten se rakentaa siltoja ihmisten välille. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Hoffrén on arvioinut, että vapaaehtoistyön rahallinen arvo Suomessa on lähes 3,2 miljardia euroa eli valtionvelan koron verran. Tämä luku tekee näkyväksi sen, kuinka merkittävää vapaaehtoistyö on hyvinvointimme kannalta. Kun otamme huomioon kaikki yhteiskunnan kokonaishyvinvointia lisäävät tekijät, vapaaehtoistoiminnan vaikutus nousee entistä suuremmaksi. On kuitenkin tärkeää huomata, että vapaaehtoistyön koordinaatio ja järjestäminen vaativat resursseja. Ilman järjestöjen saamaa rahoitusta vapaaehtoistoiminta ei voi jatkua yhtä tehokkaana. Meidän on syytä olla huolissamme siitä, että sotejärjestöjen avustuksia ollaan jälleen leikkaamassa merkittävästi lähivuosina.

Arvoisa rouva puhemies! Aloitetaan positiivisista asioista. Suomen talous kasvaa, suomalaisten ostovoima lisääntyy, ja työllisyyskin on vihdoin kääntynyt kasvuun. Tilastokeskuksen mukaan elokuussa 2026 työllisiä oli 34 000 enemmän kuin vuosi sitten ja työttömiä puolestaan 5 000 vähemmän. Tämä on tärkeä suunnanmuutos, ja hallituksen toimet alkavat purra. Valtion taloudellinen tilanne on jo pitkään uhannut koko Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta, kun talouskasvua ei ole ollut ja menot ovat olleet aivan liian korkeat suhteessa tuloihin. Nyt onneksi suunta on kääntynyt investointien lisääntyessä ja tuottavan toiminnan kasvaessa. Positiivinen käänne ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tämänkin hallituskauden jälkeen on vielä valtavasti töitä tehtävänä, jotta talous saadaan tasapainoon. Valtionvelan korot syövät koko ajan juuri niitä tärkeimpiä hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluita: sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vanhushoivaa, koulutusta, turvallisuutta, maataloutta ja puolustusta. Jokainen korkoihin laitettu veroeuro on näistä pois. Koroista puhuttaessa ei puhuta mistään pienistä summista. Ensi vuonna valtionvelan korkoihin menee noin 4 400 miljoonaa euroa eli 4,4 miljardia euroa. Valtionvelan korkoihin maksettavalla summalla kustannettaisiin kokonaan koko Suomen ammatilliseen koulutukseen, lukiokoulutukseen ja opiskelijoiden tukiin vuosittain kuuluvat menot. Korkomenojen summa on neljä kertaa suurempi kuin Suomen poliisin vuosittainen määräraha, ja jäisi vielä 400 miljoonaa euroa ylikin. Toisin kuin oppositio, joka ei haluaisi leikata mistään, näillä konkreettisilla esimerkeillä haluan osoittaa, että meidän todellakin tulee leikata menoja ja paljon, jotta korkokulujen kasvu ei tuhoa koko suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Arvoisa puhemies! Menoja voidaan leikata toissijaisista kohteista ilman, että suomalaisten peruspalvelut ovat uhattuna. Se vaatii tältä salilta vain rohkeutta. Pelkästään kehitysavun pienentäminen 200 miljoonaan euroon vuodessa toisi ensi vaalikaudessa 3,2 miljardia euroa säästöä. Tällä kaudella kehitysavusta olemme säästäneet 1,3 miljardia euroa, mutta kuten huomataan, edelleen on säästettävää ja reilusti. Tarvitsemme myös kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan. Vieraskielisten keskeisimpiin toimeentuloa turvaaviin sosiaalietuuksiin meni viime vuonna 1,8 miljardia euroa, eivätkä tässä ole edes kaikki vieraskielisille suomalaisten verorahoista maksetuista sosiaalieduista. Laskin, kuinka paljon saisimme säästöjä kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan käyttöönotosta. Suomessa olevista vieraskielisistä noin 67 prosenttia ei ole Tilastokeskuksen mukaan Suomen kansalaisia. Jos 1,8 miljardin euron etuudet jakautuvat tasaisesti vieraskielisten kesken kansalaisuudesta riippumatta, olisivat kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan vuosittaiset säästöt 1,2 miljardia euroa. Tämä säästö olisi siis vaalikaudessa miltei viisi miljardia euroa, eikä ole edes huomioitu kaikkia vieraskielisten tukimuotoja. Toissijaisia menoja siis on, ja tällä salilla tulee olla rohkeutta tehdä menoleikkauksia Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus edellä. Nostin tässä puheessa vain kaksi isoa esimerkkiä, miten leikkauksilla saataisiin merkittäviä säästöjä ilman, että talouskasvu tuhoutuisi veromoukarilla, tai ilman, että suomalaisten ostovoima romahtaisi. Arvoisa puhemies! Jokaiselta kansanedustajalta, joka edellä mainittuja säästöjä vastustaa, kysyn: mistä sinä ottaisit kahdeksan miljardia ennemmin, suomalaisten peruspalveluista vai nostamalla jo ennestään korkeaa verotusta? — Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Arvoisa puhemies! Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon siitä, milloin talous viimein kääntyy. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan perusteita sanoa, että käänne on tapahtumassa. Vienti vetää, investoinnit kasvavat, teollisuuden tilauskirjat vahvistuvat, ja kaikkein tärkeimpänä myös työmarkkinoilta tulee ensimmäisiä parempia uutisia. Yksi kuukausi ei toki ratkaise kaikkea. Työttömyys on edelleen liian korkealla, mutta suunta on nyt parempi, ja juuri siksi tässä tilanteessa olisi vaarallista tehdä se, mitä oppositio meille tarjoaa: kiristää työn, yrittämisen ja kotitalouksien verotusta miljarditolkulla. Arvoisa puhemies! Talouskasvu ei ole tilastoharjoitus. Kasvua tarvitaan siksi, että ihmiset pääsevät töihin, että suomalaisilla on enemmän ostovoimaa, että yritykset uskaltavat investoida ja että meillä on varaa maksaa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja turvallisuudesta. Siksi hallitus on tehnyt uudistuksia, joita Suomessa on lykätty liian kauan. Työmarkkinoita on uudistettu, työn tekemisen kannusteita on vahvistettu, työn verotusta on kevennetty. Yrityksille on pyritty rakentamaan ympäristöä, jossa Suomessa kannattaa investoida, kasvaa ja palkata. Pieni‑ ja keskituloisen verotusta kevennetään tällä vaalikaudella merkittävästi. Oppositiolta haluan kysyä yhden yksinkertaisen kysymyksen: Jos talous on viimein kääntymässä kasvuun, niin miksi juuri nyt pitäisi kiristää työn ja yrittämisen verotusta? Miten kasvua syntyy sillä, että onnistumista verotetaan enemmän? Me emme usko siihen reseptiin. Arvoisa puhemies! Yritykset katsovat nyt Suomea uudella tavalla. Energiasiirtymä tuo investointeja. Puolustusteollisuus kasvaa. Teollisuuden tilaukset ovat vahvistuneet. Tämä kehitys, arvoisa puhemies, ei ole itsestäänselvyys. Siksi politiikan tehtävä ei ole vaikeuttaa investointeja vaan tehdä Suomesta maa, johon kannattaa sijoittaa pääomaa, osaamista ja työpaikkoja. Opposition veropolitiikka kulkisi aivan toiseen suuntaan. Ensin puhutaan kasvusta, sitten esitetään miljardien veronkiristyksiä yrityksille, työntekijöille ja kotitalouksille. Molempia ei voi uskottavasti tehdä yhtä aikaa. Arvoisa puhemies! Kasvun rinnalla meillä on kuitenkin toinen suuri asia: velkaantuminen. Ensi vuoden budjetti on edelleen yli 12 miljardia euroa alijäämäinen. Pelkästään valtionvelan korkoihin menee jo 4,4 miljardia euroa. Se on valtava summa. Kyse on lopulta hyvin konkreettisesti siitä, mihin suomalaisilla on tulevaisuudessa varaa. Tällä vaalikaudella on tehty vaikeita päätöksiä. Niitä ei ole tehty siksi, että säästäminen olisi mukavaa. Rahaa on aina helpompi jakaa, mutta jos jokainen hallitus ratkaisee ongelmat uudella velalla, lasku ei katoa mihinkään. Se siirtyy seuraaville, ja jossain vaiheessa joku joutuu sen maksamaan. Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi pyrkiä aika yksinkertaiseen periaatteeseen: me maksamme mahdollisimman suuren osan oman aikamme menoista itse. Samalla kuitenkaan talouden tasapainottaminen ei tarkoita sitä, että kaikesta leikataan. Päinvastoin. Vaikeina aikoina politiikan tärkein tehtävä on osata valita, mistä pidetään kiinni. Lapsen pitää oppia koulussa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Sairaan pitää päästä hoitoon. Ikääntyvän pitää voida luottaa siihen, että hän saa tarvitsemansa hoivan. Ja suomalaisen pitää voida tuntea olonsa turvalliseksi niin kotona, kaduilla kuin maamme rajoillakin. Arvoisa puhemies! Tulevien vuosien talouspolitiikassa on lopulta kyse luottamuksesta. Uskaltaako yritys investoida Suomeen? Uskaltaako yrittäjä palkata uuden työntekijän? Kannattaako suomalaisen tehdä enemmän töitä? Näihin kysymyksiin politiikan pitää pystyä vastaamaan ”kyllä”. Siksi nyt ei ole aika painaa jarrua. Ei ole aika kiristää työn ja yrittämisen verotusta. Ei ole aika palata politiikkaan, jossa jokainen ongelma ratkaistaan uudella menolla ja uudella verolla. Nyt pitää vahvistaa kasvua ja saada ihmiset töihin ja jatkamaan velkaantumisen hillitsemistä. Kasvun kaasua ja velan jarrua tarvitaan yhtä aikaa. Suomen talouden ensimmäiset merkit ovat parempia kuin pitkään aikaan. Tätä suuntaa kannattaa vahvistaa. Luotetaan suomalaisiin, luotetaan yrityksiin. Annetaan työnteon kannattaa ja investointien tulla, ja pidetään samalla huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmät lupaukset voidaan pitää myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Suomen taloudessa on tapahtunut selvä muutos parempaan. Alkuvuoden kasvu on ollut odotettua vahvempaa, ja myönteinen kehitys näkyy useilla toimialoilla. Vienti vetää, ja yksityinen kulutus on kääntynyt kasvuun. Yritysten luottamus tulevaan on vahvistunut. Teollisuudessa muutos näkyy erityisen selvästi. Uudet tilaukset ovat kasvaneet vuoden takaisesta lähes 70 prosenttia. Tilauskantojen vahvistuminen antaa yrityksille paremmat edellytykset investoida, kasvattaa tuotantoa ja palkata lisää henkilöstöä. Työllisyydessäkin suunta on muuttunut. Tänään saatiin juuri tärkeitä uutisia: Elokuussa 2026 Suomessa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Talouskasvun vahvistuminen luo pohjaa työllisyyden paranemiselle myös tulevina kuukausina. Tästä pitää iloita, ja tällä pitää luoda uskoa yrityksille että myös kotitalouksille. Kun ihmiset luottavat omaan toimeentuloonsa ja yritykset tulevaisuuden kysyntään, syntyy pohjaa kestävälle kasvulle. Sinnikkäällä yrittämisellä saavutamme tuloksia. Arvoisa puhemies! Parempi taloustilanne vahvistaa myös edellytyksiä julkisen talouden tasapainottamiseen. Velkasuhde on edelleen korkea, noin 90 prosenttia, ja alijäämä suuri. Siksi menojen hallinta ja rakenneuudistukset ovat tarpeen myös jatkossa. Tulot ja menot ovat kroonisessa epätasapainossa, ja velkajarrua tarvitaan, vaikka siitä ovat jo oppositiopuolueet näin ennen vaaleja alkaneet kipuilla. Leikattavaa ensi hallituskaudelle riittää noin 10 miljardia euroa, olivatpa siinä mitkä puolueet tahansa, mutta sopeutuksia ei tule tehdä veronkorotuksilla, sillä ne olisivat isku alkaneelle talouskasvulle ja yrityksille. Lääke on siis toissijaisissa menoissa. Arvoisa puhemies! Kasvun edellytyksiä pitää vahvistaa koko Suomessa. Tarkastellaanpa, mitä merkittäviä toimia hallitus on tehnyt Itä-Suomeen. Hallitus vahvistaa Itä-Suomen investointeja, liikenne- ja energiayhteyksiä sekä alueen elinvoimaa. Pelkästään liikenneinfrahankkeet ovat 710 miljoonaa euroa. Valtatien 5 kehittäminen Leppävirta—Kuopio-välillä, valtatien 15 Kouvola—Kotka-tieosuus, Savon radan parantaminen ja Karjalan radan eri hankkeet vahvistavat alueen saavutettavuutta. Myöskin maakuntalennot on turvattu vuoteen 2028 saakka. Sähköverkon kehittäminen Fingridin investointikyvyn lisäyksellä puolestaan tukee uusia teollisia hankkeita. Itä-Suomen erityisen talousalueen pilotilla etsitään uusia keinoja vauhdittaa investointeja ja yritystoimintaa. Myös turvallisuusympäristö vahvistaa alueen merkitystä. Mikkeliin sijoitettu Naton maavoimien alaesikunta tuo alueelle kansainvälistä toimintaa ja vahvistaa Suomen puolustuksen kokonaisuutta. Itä-Suomen suuriin maakunnallisiin hankkeisiin kohdennettiin myös 12 miljoonaa euroa. Pari viikkoa sitten Google ilmoitti 13 miljardin euron datakeskushankkeista, joista kolme sijoittuu itäiseen Suomeen, Kajaaniin, Vaalaan ja Haminaan. Tämä on erittäin merkittävä satsaus. Itä-Suomen korkeakouluille on osoitettu neljä miljoonaa euroa aloituspaikkojen lisäämiseen. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on mukana valtakunnallisessa tohtorikoulutuksen rahoituksessa. Tavoitteena on vahvistaa alueen osaamista ja helpottaa yritysten saatavuutta. Nykyhallitus on perustanut myös elinvoimakeskuksiin Itä-Suomen alueellisen investointitiimin. Nyt on siis syytä lopettaa puheet siitä, että Itä-Suomeen ei ole panostettu. Kaikki nämä kohdennukset ovat käynnissä, mutta tärkeää on EU:n suuntaan huolehtia NSPA-rahoituksesta Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityisrahoituksella. Tällä rahoituksella korvataan pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja ankaran ilmaston kilpailukykyhaittoja. Arvoisa puhemies! Itä-Suomeen on luotu vahva pohja kehitykselle, teollisuudelle, metsätaloudelle, energialle, matkailulle ja osaamiselle. Alueen saavutettavuus, energiaverkot ja turvallisuus ovat kunnossa. Näitä vahvuuksia voidaan hyödyntää entistä paremmin jatkossakin, mutta tämä edellyttää myös alueen toimijoilta vahvaa ja aitoa yhteistyötä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme ensi vuoden talousarviota, ja yhteinen kuva kaikille lienee selvä: olemme hurjaa vauhtia velkaantumassa, ja jos ei näihin todellisiin juurisyihin puututa, niin meidän käy huonosti. Ei voida 11, 12 tai jopa 13 miljardin velanottoa sallia. Sellainen politiikka on aivan vastuutonta. Ja toinen juttu on, että emme me voi jatkuvasti elää velaksi yleensäkään missään asiassa. Julkisen velan määrä yhteensä, kun valtion ja kuntien velat lasketaan yhteen, on tänä päivänä 250 miljardia miinuksella, josta valtiolla on nyt tällä hetkellä vajaa 200 miljardia sitä velkaa ja kunnilla sinne 250 miljardiin asti ne loput. Elikkä ollaan aivan kauheassa tilanteessa. Tähän on saatava nyt hyvin äkkiä parannusta. Perusasioihin pitää nyt kiinnittää huomiota. Ensinnäkin tämä paljon puhuttu päästökauppa ja Euroopan unionin politiikka tuhoaa Suomen taloutta kiihtyvällä vauhdilla. Päästökaupan nostamat hinnat näkyvät joka paikassa, energian hinta näkyy joka paikassa. Tänäkin päivänä sähkö maksaa kalleimmillaan 43 senttiä, sähköpörssin hinta. Siihen tulee päälle alvi ja sähkövero ja siirtomaksut, eli mennään jo yli 50 sentin lämpimänä syyspäivänä. Entäpä kun tulevat helmikuun helteet, mitä sitten tapahtuu? 2 euroa 35 senttiä oli tammikuun 24 ennätys. Se voidaan rikkoa tänä tulevana talvena aivan varmasti. Eli tämä päästökauppahomma on saatava kuntoon Euroopassa. Meillä ei ole yhteistä eurooppalaista päästökauppapohjan laskentatapa, ei ole. Se on täysin sekaisin koko homma, ja Suomi on tässä asiassa ampunut omaan jalkaan monta kertaa jo, elikkä olemme valinneet semmoisia keinoja ja päämääriä, missä varsinkin Luonnonvarakeskus ja ympäristöministeriö ovat aktiivisia. Tällä päästään Suomen metsiin käsiksi, kun vaaditaan lisää hiilinieluja ihan väärillä perusteilla. Meidän on metsien käyttöä lisättävä, harvennuksia lisättävä, lannoituksia lisättävä ja hoidettava metsiämme paremmin. Metsät ovat valtava hiilinielu, samoin on metsämaa. Kävin kesällä Pellossa pyörähtämässä ja siellä pari tilaisuutta kävin läpi, ja ihailin sitä Tornionjokea ja ihailin myös sitä, miten vaarallinen joki Tornionjoki on — Ruotsin puolellahan turve uusiutuu ja metsämaa sitoo hiiltä, ja varoitin suomalaisia menemästä sinne Ruotsin puolelle, kun siellä ovat kaikki asiat niin hyvin ja meillä vähän huonommin. Siinäkin näkyy, miten tyhmää politiikkaa Suomi on tehnyt Euroopan unionissa, aivan järjetöntä. Omaa etua vahingoitetaan tietoisesti. Päälle tulee vielä sähkön hinta. Meillä on, niin kuin sanoin äsken, valtava sähkön hinta jo nyt, ja sitten kun Google osti meiltä käytännössä Loviisan voimaloiden tehon pois, niin se tarkoittaa käytännössä, että ensi talvena sähköpula pahenee. On hirvittävää itsesääliä, että mennään sanomaan julkisesti, että kyllä kysyntä luo tarjontaa ja saadaan sitten päästötöntä energiaa korvaamaan nimenomaan säätövoimaa. Mistä luulette sen kahdessa vuodessa rakennettavan ydinvoimalan tulevan? Sen minimiaikataulu on kymmenen vuotta, Suomen byrokratia kun otetaan huomioon. Jos me haluamme tämän maan taloussuosta ylös, niin meidän tulee purkaa byrokratiaa. 59 prosenttia meidän bruttokansantuotteesta menee julkiseen talouteen. Meille on luotu niin valtava byrokratia tuonne valtionhallinnon puolelle, että pahimmillaan rakennusluvan saanti kestää seitsemän vuotta, ja eräs turveurakoitsija sanoi minulle, että hänellä kesti yhden suon luvittaminen 17 vuotta. Voiko tämä olla sivistysvaltio, tällainen valtio? Meidän on purettava byrokratiaa ja luvitukset nopeammaksi. Jos ei muuten, niin sitten pannaan lakiin pykälät, että luvat on tultava, niin kuin Saksassa on parhaillaan käytännössä. Se on tehty jo siellä. Jos meillä liikennepolttoaineiden hintaa ei ruveta järkevästi kohtelemaan, meiltä loppuu liikenne. Maatalous on tänä päivänä niin karmeassa kunnossa, että meillä hyvin usea tila harkitsee lopettamista. Kahdesta neljään tilaa per vuorokausi lopettaa toimintansa tällä hetkellä. Olemme huoltovarmuuden syvimmässä ytimessä tällä hetkellä. Jos jatkamme tätä ilmastohumppaa tällä tavalla, niin on edessä semmoinen matokuuri Suomen kansalle, että sitä ei ole ennen nähty. En oikein luota siihen, että tästä talosta päätöksiä siihen syntyisi, mutta uskon siihen edelleen. Positiivisena ihmisenä uskon, että viisaus löytyy. Kun katsoo tulevaa Euroopan unionin rahoituskautta, niin sieltäkään ei apua löydy. Siellä rahat menevät erilaisiin muihin hankkeisiin. Esimerkiksi maatalouden rahat tulevat rajusti pienenemään, ja on aivan varmaa, että myös aluekehitykseen tulevat rahat saman myötä pienenevät. Mehän saamme Euroopan unionista kahta kautta rahaa, toinen on maatalouteen tulevat rahat ja toinen on aluekehitykseen, ja molemmat ovat rajusti pienenemässä. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi sitten hallitukselle pieni haaste: Olen kuullut erilaisia selityksiä siitä, miten nämä pohjoisen harvaan asutun alueen tuet, NSPA-tuet, tällä hetkellä makaavat siellä EU:n tulevassa rahoituskehyksessä. Petteri Orpo on sanonut eri sanankääntein, miten se on, mutta — puhemies, lopuksi sanon — senhän pitää mennä niin kuin liittymissopimuksessa on sovittu. Liittymissopimus on Euroopan unionissa sovellettavaa oikeutta suoraan. Sitä ei saa antaa minnekään muualle. Se kuuluu pohjoiselle ja Itä-Suomelle. Tässä on pääministeri Petteri Orpon taidonnäyte, pystyykö hän tämän vetämään sillä tavalla, että saamme ne rahat sinne, minne ne kuuluvat.

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin tärkein viesti on se, että turvallisuudesta pidetään kiinni erityisesti vaikeina aikoina. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvästi. Venäjän raakalaismainen ja rikollinen hyökkäyssota, yleistynyt laaja-alainen vaikuttaminen ja kiristynyt kansainvälinen tilanne velvoittavat meitä vahvistamaan puolustuskykyämme ja yhteiskunnan varautumista. Tämä on vastuullisen hallituksen vastuullinen linja. Turvallisuus, talous ja terveys kulkevat esityksessä käsi kädessä. Arvoisa puhemies! Turvallisuus ei ole tänä päivänä vain puolustuspolitiikkaa. Se syntyy kokonaisuudesta, joka myös tässä budjetissa tulee esille. Toimiva oikeusvaltio, huoltovarmuus, kasvava talous ja kestävä verotus, jotka jättävät yksilölle itselleen tehdystä työstä reilun ja riittävän korvauksen, ovat kaikki osa kokonaisturvallisuutta. Turvallisuutta on myös se, että lapsiin kohdistuvat rikokset tutkitaan tehokkaasti, että tuomioistuimella on riittävät resurssit käsitellä oikeustapaukset ja että lähisuhdeväkivallan uhrit saavat apua kotona ja turvakodeissa. Näihinkin budjetissa panostetaan. Arvoisa puhemies! Oulun vaalipiirin näkökulmasta haluan erityisesti korostaa pohjoisen ja itäisen Suomen kasvavaa merkitystä. Kyse ei ole enää vain Suomen reuna-alueista ja ulkorajoista. Kyse on koko Euroopan turvallisuuden, huoltovarmuuden ja talouskasvun kannalta tärkeästä alueesta. Nato-jäsenyys, arktinen ulottuvuus, energiainvestoinnit, datakeskukset ja kasvava kansainvälinen huomio tekevät siitä entistäkin tärkeämmän. Siksi alueellemme tulossa olevat investoinnit teihin ja raiteisiin, digitaalisiin yhteyksiin ja elinkeinoelämän kasvuun ovat ennen kaikkea myös turvallisuusinvestointeja. Kun Suomeen tulee uusia suuria investointeja ja talous kasvaa, vahvistuvat samalla myös yhteiskunnan kantokyky ja turvallisuuden rahoituspohja. Pohjois-Suomen karut luonto-olosuhteet huomioiden erittäin tärkeää on myös, että tässä budjetissa huomioidaan maatalouden riittävät toimintaedellytykset ja huoltovarmuuden vahvistaminen. Varautuminen ja omavaraisuus ovat tärkeimpiä resurssejamme turvallisuuden näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Tahdon korostaa, että vahva puolustus, toimiva oikeusvaltio, hyvä varautuminen, kasvava talous ja huoltovarma yhteiskunta eivät ole toisistaan erillisiä asioita. Ne muodostavat yhdessä tärkeän osan Suomen kokonaisturvallisuutta. Maamme ihmiset, yhteistyö ja riittävä liikunta ovat myös osa tätä kokonaisuutta. Vaikka tänäkin vuonna budjetti sisältää monia vaikeita ratkaisuja, on sen viesti turvallisuuden osalta selkeä: Suomi pitää huolta omasta puolustuskyvystään, viranomaistensa toimintakyvystä ja yhteiskunnan kriisinkestävyydestä myös ja erityisesti tulevaisuudessa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, vai pitäisikö sanoa enemmänkin Lindtman? Kun vaikeasta tilanteesta huolimatta talouden kasvu on jo kovassa käynnissä ja nyt myös työllisyys on lähtenyt nousuun, niin vasemmisto-oppositio ei voi tästä olla tietenkään millään lailla iloinen. Ei niin, koska se ei liity mitenkään heidän puolueisiinsa ja tämä, toisin kuin isänmaa, on heille tärkein asia. Tänään salissa käydyn budjettikeskustelun aikana demareiden puheenjohtaja Lindtman kysyi, mistä muun Euroopan parempi tilanne johtuu. Hyvä kysymys. Se johtuu elpymispaketista. Se johtuu elpymispaketista, johon demareiden hallitus kaatoi rahaa nettona miljardeja, suomalaisten veronmaksajien rahaa. Sitä kannattaisi jopa demareiden pysähtyä miettimään eikä uhriutua jokaisessa käden käänteessä milloin mistäkin. Demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen kysyi keskustelun aikana, kuinka talouden ja työllisyyden kasvu näkyy ihmisten arjessa. No, olisiko se niin, että se näkyisi esimerkiksi työllisyyden kasvuna, ostovoiman kasvuna, siinä, että työpaikan myötä omalla työllä saa rahaa elämiseen ja kuluttamiseen? Työpaikan myötä pääsee kiinni työelämään, itsetunto nousee, osaaminen nousee. Ostovoiman kasvun myötä perheen taloudellinen tilanne paranee ja niin edelleen. Joten kyllä, edustaja Tuppurainen, nämä asiat nimenomaan näkyvät ja tulevat näkymään suomalaisten arjessa, ja juuri tämän takia hallitus on tehnyt monta vuotta kovaa työtä vaikeassa tilanteessa. Ja käänne talous‑ ja työllisyystilanteessa on merkittävä nimenomaisesti näiden kaikkien kriisien keskellä: Ukrainan sota, Lähi-idän sota, polttoaineen hintakriisi, aggressiivisesti käyttäytyvä naapuri ja niin edelleen. Me emme ole nähneet tällaista tilannetta sitten toisen maailmansodan, ja silti — silti — tämä hallitus on onnistunut kääntämään talouden ja työllisyyden kasvuun. Tämä käänne johtuu nimenomaisesti siitä, että hallituksen toimet alkavat vihdoin purra. Se on hyvä asia suomalaisille ja isänmaalle, kaikille muille paitsi happamille vasemmistolaisille. Arvoisa puhemies! Polttoaineen hintakriisi on päällä, se on totta, ja erityisesti keskusta tahallaan levittää täällä sekä muualla väärää tietoa sotkien asiat. Tosin on pakko myöntää, että näyttää sille, että jotkut tekevät sitä tahattomasti. Jotkut tässä salissa eivät tunnu ymmärtävän, kuinka esimerkiksi polttoaineen hinta muodostuu. No, mikä erottaa tätä hallitusta ja sitten taas edellistä hallitusta? Tämä hallitus on ensi vuonna alentanut 270 miljoonalla eurolla polttoaineveroa. Tämän lisäksi ensi vuonna ajoneuvoveroa on alennettu yhteensä 60 miljoonalla. Edellinen hallitus sen sijaan nosti vuonna 2020 polttoaineveroa 250 miljoonalla. Joten jos niitä polttoaineen hinnan oikeita korottajia omilla toimilla halutaan etsiä, niin se taho on edellinen hallitus ja erityisesti keskustapuolue. Lisäksi nykyinen hallitus on alentanut demareiden ja keskustan asettamaa jakeluvelvoitteen nousua. Marinin hallituksen jakeluvelvoitteen nousu olisi mennyt näin: 28 prosenttia vuonna 2024, 29 prosenttia vuosina 2025—2026, 30 prosenttia vuonna 2027. No, nykyisen hallituksen jakeluvelvoitteen nousu-ura on tällainen: 13,5 prosenttia vuonna 2024, 16,5 prosenttia vuonna 2025, 19,5 prosenttia vuonna 2026 ja 22,5 prosenttia vuonna 2027. Joten vertailkaa niitä, arvoisa oppositio. Arvoisa puhemies! Tämäkin budjetti panostaa Suomen turvallisuuteen, joka on näinä aikoina Suomen kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Tämä maa tarvitsee panostuksia nimenomaan turvallisuuteen sekä kiristyksiä talouteen ja maahanmuuttoon. Se ei sen sijaan tarvitse demareiden työntekijöihin ja yrityksiin kohdistuvaa veromoukaria eikä keskustan homeisen vihreää hallintohimmeliä. Suomi tarvitsee vakaata, turvallisuuteen panostavaa perussuomalaista politiikkaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on todellakin valtion vuoden 27 talousarvioesitys, ja äsken käytiin reilun 4,5 tunnin mittainen erinomaisen hyvä debatti. Kun arvioimme tätä esitystä ja maamme tulevaisuutta, meidän on uskallettava katsoa rehellisesti tosiasioita suoraan silmiin. Valtiontaloutemme pitkään jatkunut epätasapaino, vuodesta 2020 alkanut epätasapaino, vaatii meiltä päättäjiltä nyt sellaista vastuullisuutta, jota tämän salin ainakaan vasemmalla laidalla ei ole liikaa nähty. Velaksi elämisen ja jatkuvan velkaantumisen kierre on katkaistava, sillä emme voi rakentaa Suomen tulevaisuutta pelkkien katteettomien lupauksien varaan. Syömme nyt lastemme ja lastenlastemme pöydässä. Jo lähitulevaisuudessa yksi kaikkein keskeisimmistä ja tehokkaimmista keinoista valtiontalouden tasapainottamiseksi on julkisen hallinnon tuntuva ja rohkea keventäminen. Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmenten saatossa rakentanut itselleen hallintokoneiston, joka on paisunut aivan liian raskaaksi. Me olemme säädelleet, pykälöineet, virastoittaneet ja luoneet sellaisia raportointivelvollisuuksia, jotka eivät enää millään tavalla palvele tavallisen kansalaisen, yrittäjän tai ylipäätään veronmaksajan etua. Päinvastoin, tämä byrokratia toimii pelkkänä jarruna taloudelliselle toimeliaisuudelle, työnteolle ja yrittäjyydelle. Herra puhemies! Meidän on purettava turhaa sääntelyä ja leikattava julkista hallintoa rankalla kädellä. Karsimalla päällekkäisiä rakenteita ja tehottomia virastoja me emme ainoastaan saavuta merkittäviä, miljardiluokan säästöjä valtiontalouteen, vaan samalla vapautamme suomalaiset yritykset ja työntekijät tekemään sitä, mikä maatamme parhaiten kannattelee: tuottavaa työtä. Talouden välttämätön sopeuttaminen on kohdistettava hallintoon, ei suomalaisten arjen ja peruspalveluiden tai yhteiskunnan elinvoiman edellytyksiin. Arvoisa herra puhemies! Talousarvioesityksessä on kuitenkin osa-alueita, joissa säästöt ja määrärahojen puute iskevät suoraan maamme kriittisiin menestystekijöihin. Haluan nostaa esille kokonaisuuden, joka koskettaa lähes kaikkia suomalaisia. Se on liikenneinfrastruktuurimme tila ja ennen kaikkea haja-asutusalueiden tiestö. Toimivat liikenneyhteydet ovat koko Suomen elinvoiman, teollisuuden kilpailukyvyn ja hyvinvointimme perusedellytys. Tällä hetkellä maaseudun tiestön korjausvelka on kasvanut mittasuhteisiin, joiden vuoksi haja-asutusalueilla ollaan jo aivan liian suurissa ongelmissa. Erityisen ratkaisevassa asemassa ovat yksityistiet, joita maassamme on yli 300 000 kilometriä. Nämä tiet muodostavat Suomen tiestön ehdottoman enemmistön, eivätkä ne suinkaan ole mitään vähäpätöisiä mökkipolkuja. Tämä valtava yksityistieverkosto on kansallisen huoltovarmuutemme, maataloutemme, elintarvikehuoltomme ja puuhuoltomme elintärkeä verisuonisto. Jos maaseudun tuotteet, raakapuu ja elintarvikkeet eivät pääse liikkumaan alkulähteiltään eteenpäin jalostukseen ja kuluttajille, koko maan taloudellinen ja yhteiskunnallinen huoltovarmuus vaarantuu vakavasti. Herra puhemies! Meidän on siirrettävä painopiste virkakoneiston ruokkimisesta sinne, missä todellinen suomalainen lisäarvo tuotetaan. Me emme voi enää katsoa vierestä, kun valtionhallinto paisuu, mutta kun kevennämme julkista hallintoa, karsimme turhat sääntelytehtävät. Virastoistamme saamme ne miljoonat, joilla koko Suomen elinvoima pelastetaan. Suomi nousee vain työllä, yrittäjyydellä ja vahvalla osaamisella, ei hallintoa paisuttamalla.

Arvoisa puhemies! Tähän viimeiseen: Ymmärrän, ja se on hyvin periaatteellinen kysymys myöskin itselleni. Katson, että tässä asiassa ei ole tapahtunut mitään dramaattista, ja siitä pidetään tässä maassa huolta yhdessä. Edustaja Kari kysyi aikaisemmin puolustusmäärärahoista. Kyllä puolustusministeriön momentti kasvaa muistaakseni noin 600 miljoonalla pitäen sisällään alvimenot, kun alvitkin pitää maksaa. Mutta iso asia on se, että me olemme antaneet erittäin paljon tilausvaltuuksia, kun ne prosessit ovat niin pitkiä. Itse toimintamenot eivät kasva nyt samaan tahtiin, mutta on tärkeätä saada nämä tärkeät tilaukset ja kehitystyöt liittyen droneihin ja muihin suorituskykyihin, mitä tarvitaan. Edustaja Räsänen, kyllä se pessimismi sieltä löytyy, eli jos ennustetaan ensi vuodelle 1,8 ja seuraavalle 1,5, niin onhan siinä ongelma. Se on hyvin tyypillistä. Se ei mitenkään yllättänyt, hieman jopa nauratti. Mutta keskimääräinen talouden kasvu on ollut 0,8 prosenttiyksikköä 2010—2025, eli siinä katsannossa tämä on voimakasta talouden kasvua. Haluan olla samaa mieltä edustaja Hemmilän kanssa siitä, että meillä on kaikki edellytykset vielä nopeampaan talouden kasvuun, jos toimintaympäristö pysyy meille vakaana. Sitten vielä EU-vaikuttamiseen: Kyllä, pohjoisten harvaan asuttujen alueiden tuki on kaikissa meidän keskusteluissa ja kaikissa papereissa mukana. Minä olen käynyt viimeksi viikko sitten Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Costan kanssa vielä erikseen keskustelua tästä aiheesta, koska se on meidän spesiaalijuttu. Se on määritelty meidän liittymisasiakirjoissa, ja siitä kukaan muu ei pidä huolta kuin me. Se on meille hyvin tärkeä asia, ja se pitää pystyä ratkaisemaan. Sitten edustaja Kokolle: Me emme siis aja nykytasoa. Se löytyy ihan siis eduskunnassakin hyväksytyistä kannoista. Me ymmärretään, että maksuja ja tarpeita on, ja ollaan valmiita maksamaan niin sanotusti jonkun verran enemmän, mutta nettomaksajina meidän pitää katsoa, että se pysyy kohtuudessa. Siis jonkun verran enemmän: kun otetaan vaikka siitä 600 miljardista lisäeurosta nyt vähintään puolet pois, niin sitten ollaan jo ihan eri tontilla. Sitten meidän pitää tehdä menojen priorisointia. Siis meillä Itä-Suomen osalta tietenkin koheesiokin on tärkeää, mutta Euroopan unioni on jo kymmeniä vuosia tehnyt koheesiopolitiikkaa, ja mielestäni nyt on aika siirtyä monien maiden osalta jo seuraavaan vaiheeseen. Itä-Suomesta meidän pitää huolehtia erikseen, koska tämä on uusi tilanne. Venäjän hyökkäyssodasta kärsivät itäisen Suomen alueet tarvitsevat oman tukensa, ja sen eteen tehdään myöskin töitä koko ajan. Kiitos tästä keskustelusta.

Arvoisa puhemies! Suuri valiokunta teki keväällä ehkä edustaja Päivärinnan sanojen mukaillen opintomatkan Irlantiin, ja kyllä siellä selvisi se, että tämän yritysverotuksen ohella ehkä suurempia kilpailuvaltteja Irlannille on heidän yhteytensä anglosaksiseen maailmaan, englannin kieli ja ennen kaikkea brexitin jälkeen tapahtunut muutos, jossa Irlanti — eikä enää Britannia — on monelle kansainväliselle yritykselle avain Euroopan markkinoille. Mutta tästä Eurooppa-teemasta lisää. Arvoisa pääministeri, te kirjoititte Politico-lehdessä hyvän kirjoituksen muun muassa Tanskan pääministerin ja Saksan liittokanslerin kanssa erityisesti EU:n tulevan vuoden rahoituksesta ja siitä neuvotteluista. Erityisesti toivotte panostuksia, aivan oikein, puolustukseen, turvallisuuteen ja kilpailukyvyn lisäämiseen unionissa. Voin yhtyä siihen näkökulmaan, että tietysti olisi hyvä, että nykyisellä rahalla saataisiin enemmän aikaiseksi. Mutta ehkä se, mikä siinä kirjoituksessa jää ainakin itseäni hieman mietityttämään, on tämä: jos nyt toivotaan, että se EU:n budjetti pidetään nykyisellään, mutta toivotaan vahvempia panostuksia tulevaan puolustukseen, [Puhemies koputtaa] turvallisuuteen ja kilpailukykyyn, niin mistä te olette sieltä EU-budjetin sisältä sitten [Puhemies koputtaa] kiristämässä niitä menoja, jos sen budjetin kokonaisraamit eivät saa kasvaa?

Arvoisa puhemies! Aloitetaan nyt vaikka tuosta viestinnän uudistuksesta — tärkeä aihe: Kun uudistusta aloitettiin, muistaakseni valtioneuvoston palveluksessa oli 162 viestijää erilaisilla titteleillä eri ministeriöissä, ja yhteistä koordinaatiota tai ennen kaikkea resurssien järkevää käyttöä ei tehty riittävällä tavalla. Tämä on ehdottoman järkevä. Edelleenkin jokaisessa ministeriössä säilyvät omat viestijät, mutta tätä resurssia käytetään yhdensuuntaisesti. On aivan älytön ajatus, että me tehtäisiin jotain sensuuria tässä — mielestäni se on naurettava väite. Uskon, että tästä tulee parempi. 162:sta voidaan tiivistää varmasti pienempään väkimäärään ja samaan aikaan jopa parantaa meidän viestinnän laatua. Tämä työ on alussa, tämä uusi organisaatio aloitti 1.7., ja uskon, että siitä tulee ihan hyvä. Sitten edelleen tähän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykseen: Se, mikä minusta jää tässä keskustelussa huomaamatta, on ne 60 toimenpidettä, jotka ovat sen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelman mukaisia ja joita viedään määrätietoisesti eteenpäin ja joilla on laajat vaikutukset tähän yhteiskuntaan. Se ei tietenkään estä jotain puhumasta törkeyksiä. Silloin pitää mennä jokaisen itseensä, joka rikkoo näitä, ja mitä tulee tähän kysymykseen, niin eduskuntaryhmät ovat tässä tapauksessa käsitelleet tämän asian ja perussuomalaisten eduskuntaryhmä on osaltaan asian käsitellyt. Mitä tulee tähän edustaja Razmyarin nostamaan ihmisarvobarometriin, niin se oli hyvä nosto. Se oli ensimmäinen laatuaan, Diakonissalaitoksen teettämä tutkimus, joka selvitti suomalaisten näkemyksiä ihmisarvon toteutumisesta yhteiskunnassa. Minusta on aivan erinomainen asia, että tätä selvitetään. Vertailu nähdään sitten myöhemmin, kun näitä tehdään lisää. Tavoite on varmasti hyvä. Sitten edelleen tähän aborttikysymykseen: Eikö siis opposition mielestä ole oikein, että keskenmenon kärsineen naisen ei tarvitse maksaa tarvitsemistaan toimenpiteistä? [Tytti Tuppurainen: Siitä ei ole kysymys!] Ja eikö se ole reilua, että jos on pahimmillaan jopa hengenvaarallinen kohdunulkoinen raskaus ja se keskeytetään, niin ei lähetetä laskua perään? [Helena Marttila: Millä hinnalla?] Minusta on ikävää, että te vääristelette tätä asiaa ja pelottelette ja annatte väärää tietoa. [Tytti Tuppurainen: Mitä väärää tietoa?] Eli aborttioikeus on pyhä asia. Se on naisten oikeus omaan kehoonsa. Me emme ole tekemässä muutosta. Kyse on poliklinikkamaksuista. Joten antaa tämän asian nyt oikeasti olla. [Välihuutoja] No, sitten mennään tähän yhteisöverokysymykseen. [Puhemies koputtaa] — Kiitos. — SDP oli hallituksessa, kun me laskimme yhteisöveroa neljä ja puoli prosenttiyksikköä, ja se tuli suurempina verotuottoina takaisin. [Ben Zyskowicz: Tuli Urpilaiselle kalliiksi!] Aivan sama perusajatus tässä on edelleen. Tästä on paljon tutkimustietoa, jossa löytyy puolesta ja vastaan argumentteja. Me uskomme siihen, että alempi verokanta yritystoiminnalle tuo enemmän yritysverojen tuottoja ja tuo enemmän investointeja, ja sitähän me tässä haetaan. Miksi me emme toteuttaneet sen sijaan perintöveron poistoa? Valtiovarainministeriö on se, joka laskee näitä vaikutusarvioita, ja siinä ei päästy samanlaisiin tulovaikutuksiin heidän laskelmissaan, mikä olisi mahdollistanut sen, ja toisaalta myöskään hallitus ei ollut täysin yksimielinen asioiden tärkeysjärjestyksestä. Tämä on hyvä päätös, ja puolustamme tätä, ja väitän, että nyt nähtävässä investointibuumissa Suomeen ja yritysten investoinneissa laajasti näkyvät myöskin nämä yhteisöveron keventämispäätökset jo nyt. Siksi olisi erittäin vahingollista lähteä perumaan tätä ja käytännössä kiristää yritysten verotusta. Tämä Itä-Suomi-kysymys: Kyllä, meillä on Itä-Suomi-työryhmä, Itä-Suomi-ohjelma ja erityisedustaja Broman. Näistä asioista todella monet ovat menneet maaliin, niin kuin itäsuomalaiset ovat itsekin todenneet — maakuntalennot, yhteyksien parantaminen, koulutuspaikat. Nyt tehdään selvitystä turismin ja matkailun edistämisestä, kantaverkon vahvistaminen Itä-Suomeen — lukemattomia kysymyksiä edistetään. Ja niin toivoisin, että Pohjois-Karjala tekee fiksun ratkaisun ja toteuttaa Palokin koskien vapauttamisen. Se olisi mahtava elinvoima- ja luonto- ja ympäristöteko. Mitä tulee hallituksen ilmastopolitiikkaan, niin se, mitä tällä hetkellä tapahtuu, on se, että Suomessa päästöt vähenevät erittäin nopeasti ja Suomi siirtyy kohti sähköistä, päästötöntä yhteiskuntaa. Se, missä ne isoimmat ongelmat ovat, on maankäyttösektorilla, ja minusta on nyt erittäin tärkeää, että me selvitämme tieteellisesti, mikä se meidän nielujemme todellinen koko on, ennen kuin rynnätään tekemään politiikkatoimenpiteistä johtopäätöksiä. — Jatkan seuraavissa vastauksissa.

Arvoisa puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia tarvitaan ja täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Se on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopan näkökulmasta. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, ja jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali tulisi nähdä mahdollisuutena. Pääministeri, teillä oli itse nimeämänne Itä-Suomen erityisedustaja. Hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Mikä mahtaa olla Itä-Suomi-ohjelman tilanne?

Kiitos, arvoisa puhemies! Talous on turvallisuutta, tulevaisuutta ja terveyttä. Yhteiskunnan turvallisuutta mitataan myös sillä, miten pidämme huolta lapsista ja nuorista. Siksi on ilahduttavaa, että lastensuojelun taloudelliset tuet säädetään nyt verovapaiksi, eli ne kohdistuvat jatkossa täysimääräisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin. Eli jotakin positiivista löytyy. Turvallinen lapsuus ja turvallinen kasvuympäristö ovat tärkeä osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Silloin tämä on erinomainen uudistus juuri tähän hetkeen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tähän maanpuolustuksen tärkeään sektoriin puuttua. Tässä ryhmäpuheenjohtaja Kopra totesi, että hallitus laittaa puolustukseen 600 miljoonaa enemmän rahaa, mutta kun aukaisee tämän talousarviokirjan, niin siitä huomaa, että puolet tästä lisäyksestä on käytännössä arvonlisäverojen nousua. Jos taas katsoo sitä tärkeinta eli maanpuolustuksen vaikuttavinta momenttilohkoa, sotilaallisen maanpuolustuksen menoja, niin käytännössä hallitus laittaa ensi vuodelle vähemmän kuin vuoden 25 tilinpäätöksessä sotilaallisen maanpuolustuksen momentille. Haluan tässä yhteydessä pääministeriäkin muistuttaa siitä, että kun hallitus perustelee talouspaineitaan puolustukseen satsaamisella, niin käytännössä se isoin paine puolustuksen määrärahojen noususta tulee vasta seuraavalle hallitukselle, yli kaksi ja puoli miljardia euroa. Eli käytännössä hallitus laittaa jopa vähemmän sotilaallisen maanpuolustuksen rahoitukseen kuin vuoden 25 tilinpäätöksessä. [Puhemies koputtaa] Meillä on tässä vielä paljon tehtävää, arvoisa pääministeri.

Arvoisa puhemies! Me päättäjät puhumme talouskasvusta usein numeroina ja prosentteina, mutta mitä se tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle perheenäidille tai -isälle? Yksi iso asia on se, että yhä useampi ihminen on löytänyt töitä. Työllisyys näyttää vihdoin kääntyneen parempaan suuntaan, sillä elokuussa Suomessa oli 34 000 työllistä enemmän kuin vuotta aiemmin ja työttömiä 5 000 vähemmän. Kun perheen vanhempi löytää töitä, se tarkoittaa perheelle säännöllisiä tuloja, taloudellista turvallisuutta ja uskoa siihen, että huomennakin pärjätään. Se tarkoittaa, että voidaan lyhentää asuntolainaa, ostaa perheelle tarvittavia asioita tai suunnitella tulevaa ainakin vähän luottavaisemmin. Yksi ongelma meillä kuitenkin nyt on: polttoaineen hinta. Me perussuomalaiset olemme vaatineet jakeluvelvoitteen laskua jo pitkään, mikä helpottaisi edes vähän tätä bensan hintaa. Kristillisdemokraatit tuntuvat olevan mukana. Olisinkin nyt kysynyt vielä muilta hallituspuolueilta: kävisikö tämä teillekin?

Puhemies! Nyt on niin paljon ja tärkeitä kysymyksiä, että yritän mahdollisimman moneen vastata ja jatkan sitten seuraavissa. Aloitetaan näistä polttoaineiden hinnoista. Ensimmäinen viesti on se, että kyllä, järkyttävän korkeita hintoja, ja ne iskevät koteihin, kuljetusyrittäjiin, koko meidän talouteen, se on fakta. Se johtuu ennen kaikkea nyt tällä hetkellä Hormuzinsalmesta, ja siihen me emme pysty vaikuttamaan, ja meillä on rajallisesti resursseja vaikuttaa siihen pumppuhintaan. Mutta kyllä me keskustelemme koko ajan hallituksen piirissä, onko joitain keinoja, mitä me voidaan tehdä niiden lisäksi, mitä olemme tehneet. Polttonesteet maksaisivat noin 20 senttiä litralta enemmän ilman hallituksen jo tekemiä toimia. Mutta otamme tämän vakavasti, ja asia on pöydällä. Sitten tähän sähkön hintaan, sähkön riittävyyteen. Sanon ensin sen, että kun sanon — edustaja Tynkkysen huomioon — että investoinnit ovat tervetulleita, niin eivät tietenkään kaikki investoinnit, vaan jokainen käydään läpi ja arvioidaan niiden vaikutukset, sekä hyvät että huonot vaikutukset. Mutta kyllä meidän täytyy olla esimerkiksi näitten isojen datakeskusinvestointien osalta rohkeita myös. Jos me emme edistä niitä siksi, että me pelkäämme, ettemme mahdollisesti pysty tuottamaan jatkossa energiaa, niin eihän tästä mitään tule. Meillä on kaikki mahdollisuudet huolehtia tästä, että energiaa riittää. Meillä on kymmenittäin toimenpiteitä käynnissä tai valmisteilla, ja kysyntä lisää myös tarjontaa sähkömarkkinoille. Minä olen varma, että me pystymme tämän hoitamaan ydinvoimalla, pumppuvoimalla, lisätuulivoimalla, aurinkovoimalla. Me tarvitaan sitä talvienergiaa, johon hallitus valmistelee tukea, näihin tuulettomiin päiviin. Tämä on täysin tehtävissä, ja me emme saa antaa pelon jättää meitä ottamatta vastaan Suomea massiivisesti hyödyttäviä investointeja. Sitten tähän ilmapiirikysymykseen. Meillä on määrätietoinen työ hallituksessa tasa-arvon edistämiseksi ja rasismin kitkemiseksi. Me olemme siitä tiedonannon antaneet, ja se etenee. Sitä seurataan, se on pääministerin vastuulla. 60 toimenpidettä on liikkeellä. Ne ovat kaikki hyviä toimenpiteitä. Uskon, että tunnette ne ja olette tyytyväisiä siitä. Mitä sitten tulee arvoihin, niin minun arvomaailmassani jokainen ihminen on tässä maassa tasa-arvoinen. Siinä ei ole kahta kysymystä. Sitten on niin, että jokaisen pitää vastata omista teoistaan ja omista puheistaan. Jos joku jotain näistä rikkoo, niin ensimmäinen asia on kysyä häneltä itseltään, mitä tuli tehtyä tai puhuttua. Tasa-arvo on niin arvokas asia. Työtä jatketaan. Tämäkin keskustelu ja se, että me joudumme käymään tämän keskustelun, osoittaa sen, että meillä on vielä paljon tehtävää tässä yhteiskunnassa. Sitten muihin asioihin. Aloitan tästä edustaja Sarkkisen puheenvuorosta. Meillä on siis hyvin suuri näkemysero siitä, onko korkea veroaste tie hyvinvointiin — ei ole. Suomessa on yksi korkeimpia veroasteita, eikä meidän hyvinvointimme ole kestävällä pohjalla alkuunkaan. Jos se veroasteella tehtäisiin, niin se olisi varmaan aikoja sitten nostettu vielä ylemmäs. Verotuksen rakenteen pitää olla sellainen, että se kannustaa yrittämiseen, työntekoon, investointeihin, ja juuri tätä me olemme tehneet. Tästä jatkona edustaja Pekoselle — taisitte nostaa tämän kysymyksen siitä Suomen jaloilleennostamislauseesta. Kyllä Suomi maana on saatu ja sen talous jaloilleen. Nyt se on kilpailukykyinen, nyt se kasvaa. Se mahdollistaa sen, että me voidaan pitää sitten niistä heikompiosaisistakin huolta. Jos Suomi on lyöty maahan, mitä se oli lähes 20 vuoden ajan, kun Suomen talous ei kasvanut, niin se ei pitkän päälle mahdollista sitä heikommista huolen pitämistä. Eli kyllä, seison sanojeni takana edelleen. Minusta Suomen talous ja sitä kautta Suomi on saatu jaloilleen, ja se liike mahdollistaa heikommista huolen pitämisen. Edustaja Kurvinen, jonka katseen tässä kohtasin, kysyi äärettömän tärkeästä asiasta eli MFF-neuvotteluista. Todella vaikeat neuvottelut tulossa. Meillä on uusia tarpeita, jotka ovat meille välttämättömiä puolustukseen, turvallisuuteen, sotilaalliseen liikkuvuuteen, kilpailukykyyn, ja sitten sen lisäksi meillä on meillekin todella tärkeää esimerkiksi ruuantuotanto ja huoltovarmuus. Kun me samaan aikaan haluamme nettomaksajana painaa kokonaistasoa alaspäin, niin sitten meidän pitää huolehtia sekä uusista tarpeista että vanhoista. Mutta ei huolta, se esitys on muistaakseni 600 miljardia suurempi tällä hetkellä kuin nykyinen, ja vaikka siitä puolet leikkaisi pois ja priorisoisi — kaikkea vanhaa ei tarvitse tehdä ja asioita voi myöskin Euroopan unionissa tehdä totta vie tehokkaammin — siitä on rakennettavissa MFF-budjettimme, joka huolehtii näistä molemmista tarpeista. Suomella on mahdollisuus, kun me onnistumme, saada paljon, koska ne asiat, joihin EU:n pitäisi nyt panostaa, ovat juuri niitä, mitä me tänne haluamme. Kaikkemme tehdään, työ on vielä kesken. Sitten ihan vihoviimeisenä haluan vain todeta edustaja Castrénille, että kyllä, olen nostanut esille naisten terveyttä ja pidän sitä äärettömän isona kysymyksenä, josta liian vähän puhutaan ja joka ehdottomasti vaatii yhteiskunnan isompaa huomiota. [Tuula Haatainen: Mites se yhdenvertainen abortti?] — Rouva puhemies, saanko? [Puhemies: Olkaa hyvä!] Arvoisa puhemies! Aborttioikeus on välttämätön oikeus. Sitä ei olla rajaamassa, eikä siihen saa koskea. Se on maksullinen jo nyt, ja tästä ei pidä tehdä nyt kysymystä naisten oikeuksista. Naisella on oltava oikeus aborttiin, omaan kehoonsa. Kysymys on poliklinikkamaksujen tasosta, ja tässä on kyse muutamista euroista. Hyvä oppositio, hyvä SDP, älkää tehkö tästä kysymystä naisten aborttioikeudesta.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi saadaan uuteen nousuun työn, yrittämisen, koulutuksen, investointien ja ennen kaikkea vastuullisen talouspolitiikan kautta. Vastuuttomalla ja kasvun tappavalla himoverotuksella tämä jo valmiiksi korkean verotuksen maa ei nouse. Päinvastoin korkealla verotuksella ja vastuuttomalla menojen lisäämisellä Suomi on ajettu tilanteeseen, josta tämä hallitus lähti töihin. Nyt vaikeassa maailmanajassa olemme saaneet käännettyä talouden kasvuun. Investoinnit ovat lisääntyneet laajasti monilla eri sektoreilla, vientikirjat täyttyvät nopeammin kuin useisiin vuosiin, ja juuri nyt tulleen tiedon mukaan työllisten määrä on noussut viime vuodesta yli 30 000 työllisellä. Suunta on siis oikea, ja hallituksen toimet ovat alkaneet purra. Arvoisa puhemies! Edelleen on töitä. Toissijaisista menoista tulee leikata lisää, velkajarrussa pitää pysyä. Vain näin turvataan suomalaisten peruspalvelut, sosiaali- ja terveyshuolto, koulutus, turvallisuus, maatalous ja puolustus. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvää työtä on syytä jatkaa. Minä ajattelin tässä ihan lyhyesti kertoa muutaman positiivisen asian, koska kuitenkin loppujen lopulta osaamisen, yrittäjyyden, talouden ja puolustuksen kulmakivi on yksilö ja toimintakykyinen, hyvinvoiva ihminen. Meillä on 40 miljoonaa laitettu siihen, että me saataisiin kehittää sotea ja hoidon jatkuvuutta, ja tällä me saadaan tehtyä hyviä asioita omaishoidolle, omalääkärimallille, lasten, nuorten ja pitkäaikaistyöttömien palveluihin. Erityisen iloinen olen TANEn uutena puheenjohtajana siitä, että naisten terveyden strategiatyö etenee, ja toivon, että se jatkuu vielä ensi hallituskaudella. Pienellä summalla, 90 000, saadaan Duodecimin toimesta Käypä hoito -suositus endometrioosille, ja tyttöjen ja naisten silpomisen ehkäisemistyöhön on myös annettu pieni summa. Nämä ovat tärkeitä asioita, ja tiedän, että pääministeri on usein nimenomaan maininnut, kuinka tärkeää on naisten terveyden edistäminen. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Aloitan oikeastaan jälleen sillä, että meillä on väylien rakentamisessa siirrytty nimenomaan siitä siltarumpupolitiikasta koko Suomen rakentamiseen. Itäisen Suomen osalta voin todeta, että meillä oli tämä määräaikainen iso investointipaketti alun perin infraan eli teihin ja raiteisiin ja ajateltiin, että laitetaan kolme miljardia, mutta tätä infrapakettia on kasvatettu neljään miljardiin. Tästä neljästä miljardista yli 700 miljoonaa kohdistuu itse asiassa itäisen Suomen investointeihin. Tämä on erittäin iso painotus ja hyvin hieno asia. Eli me katsomme koko Suomen investointeja, millä tavalla niitä pitää pistää tärkeysjärjestykseen, ja se on nyt näkynyt myöskin meillä tässä isossa paketissa. Me työllistämme siis kymmeniätuhansia suomalaisia ympäri Suomea, ja tämä on valtavan iso asia. Sitten jos lähtee avaamaan hieman tarkemmin: Täällä kysyttiin Karjalan radasta. Karjalan radan osaltahan aikaisempi hallitus pisti sinne 30 miljoonaa, ja me ollaan nyt päätetty 149 miljoonasta. Tämä summa, joka meillä nyt siellä on, on rakentamisen aikataulun ja kokonaisuuden kannalta aivan asiallinen. Sellainen, johon sitten siellä idässä on pistetty enemmän kuin mitä hallitusohjelmassa alun perin ajateltiin, on se vt 5, eli siellä on painotettu teitä, varalaskupaikkaa, sotilaallista liikkuvuutta, turvallisuutta ja taloutta. Väylien osalta saimme juuri iloisen uutisen myöskin, eli väylien rakentamisessa ja kehittämisessä ollaan ennätyshyvässä näkymässä, kun katsotaan sitä pitkäjänteistä näkymää. Tällaista ei ole ollut pitkään aikaan, ja tämäkin tuo taas niitä työpaikkoja. Siis kymmeniätuhansia äitejä ja isiä täällä Suomessa saa töitä sen takia, että me satsaamme nimenomaan teihin, nykyiseen infraan, ei niihin uusiin, ei-niin-tärkeisiin hankkeisiin vaan nimenomaan näihin suomalaisille kaikkein tärkeimpiin. Hyvältä näyttää, ja tätä suuntaa täytyy tietenkin jatkaa, eli siltarummuista koko Suomen rakentamiseen, työllistetään suomalaisia. [Aki Lindén: Julkisella rahalla, hyvä asia!]

Arvoisa puhemies! Äsken edustaja Lindén sanoi, että ihmeellistä mölinää syntyi syrjinnästä. No, eihän se ole kumma. Kun täällä istuu ainut syrjitty kansanedustaja, niin totta kai sitä mölinää syntyy. [Välihuutoja] Arvoisa puhemies! Huoltovarmuuden ja varautumisen tärkeyttä pitkään painottaneena kansanedustajana tervehdin ilolla Suomen kylien varautumiseen eli kylävaraan panostamista. Kiitos siitä hallitukselle. Suomen Kylät ry:n alkuvuodesta 26 julkaisema laajassa verkostoyhteistyössä koottu kylävaratoimintamalli tukee paikallisissa yhteisöissä, kylissä ja naapurustossa tehtävää varautumis‑ ja turvallisuustyötä. Konkreettisia esimerkkejä kylävara-ajattelusta ovat esimerkiksi häiriötilanteiden kokoontumispaikoiksi valittavat kylävalmiustalot generaattoreineen ja varaviestintäverkoksi perustettava kyläradio. Päätös korottaa kylätoiminnan vuosittaista valtionapua miljoonalla eurolla. Se antaa lisävauhtia tälle työlle. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Vastaan näihin kysymyksiin, joita tänne on tullut ja joita edellisessä puheenvuorossa en ehtinyt ottaa. Ensin finanssipoliittiset säännöt ja komission toimet ja nettomenopolku: Kuten aiemminkin on sanottu, niin mikäli komissio meiltä vaatii lisätoimia, lisää säästöjä, niin me niitä teemme. Mitä ilmeisimmin oppositio sitten niitä voimakkaasti kannattaa, puheidenne perusteella. Edustaja Virta, te kysyitte suoran kysymyksen, ja vastaan siihen suoraan, mitä te peräänkuulutittekin. Kyllä, hallitus on tehnyt sellaisia päätöksiä, jotka pienentävät muun muassa valtion julkista taloutta, ja se on itse asiassa ollut meidän tarkoituksemmekin. Pelkästään valtion toimintamenoihin kohdistetut noin 750 miljoonan säästöt vaikuttavat tässä taustalla. Vaikka mietitään, että tässä ikääntyvässä yhteiskunnassa meidän hoiva- ja hoitomenot koko ajan tulevat kasvamaan, niin samaan aikaan meidän julkinen sektori on tähän tulopohjaan nähden kokonaisuudessaan liian suuri, erityisesti kun mietitään puolustukseen ja turvallisuuteen tarvittavia toimia. Edustaja Lohi käytti erittäin voimakkaan puheenvuoron yhteisöveron kevennystä vastaan. Hän kertoi, että hänellä on verkostoja yritystoimijoissa ja kaikki vastustavat sitä. Minun täytyy hieman hämmästellä, minkälaisissa verkostoissa edustaja Lohi kiertää, [Arto Satonen: Syvissä vesissä!] sillä itsekin tapaan kaiken kokoisia yrityksiä aivan jatkuvasti, ja päinvastoin siellä kiitetään tämän hallituksen linjaa. Mutta kysytään nyt sitten yrityksiltä itseltään eikä edustaja Lohen arviota. Pk-yritystutkimus tältä keväältä: Suurten yritysten investointihalukkuus 86 prosentilla nousee yhteisöveron kevennyksen myötä. Pk-yrityksistä yli 30 prosenttia sanoo, että yhteisöveron kevennys lisää investointeja. Mielestäni nämä eivät ole lainkaan huonoja prosentteja. Tämä tutkimus on tehty keväällä, kun meidän taloudesta ei vielä ollut tällaisia hyviä tietoja niin paljon kuin nyt. Edustaja Lohi, te muutamaan kertaan totesitte, että tämä on vahingollinen, vahingollinen, vahingollinen teko, alentaa veroja. En muista, että te olisitte noin painavin sanoin kritisoinut edes mitään vaikeimpia leikkauksia tässä salissa. Koen sen hieman oudoksi, että keskusta näin voimakkaasti kritisoi veronkevennyksiä. No sitten, arvoisa puhemies, mennään tähän velkaennätykseen, jota täältä vasemmalta on kuvattu. Katsotaan pelkästään tätä korkotason nousua, jota olen itse kaikissa puheenvuoroissani pyrkinyt esille tuomaan. Kun yhdistetään velkakannan kasvu ja tämä korkotason nousu, joka nyt siis edelleenkin jatkuu, niin kyllä, tämä korkoriski aktualisoitui tälle hallituskaudelle, ei edelliselle. Kun katsotaan, minkä verran korkoja edellinen hallitus maksoi versus tämä hallitus, niin ero on huikea. [Suna Kymäläisen välihuuto] Edellinen hallitus maksoi koko kaudellaan valtionlainan korkomenoja suurin piirtein saman verran kuin tämän hallituskaudella maksetaan yhdessä vuodessa. Kokonaisuudessaan tämä ero on noin 10 miljardia euroa. Ja kun sitten katsotaan sitä kokonaisvelkaa, millä edustaja Lindtmankin täällä ilkkui, että kuinka paljon sitä velkaa otetaan ja kun vähennetään siitä tämä korkoeroon liittyvä summa, niin tilanne kääntyykin toisinpäin. Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä yleisesti veronkevennysvarasta tässä tilanteessa. Vasemmiston puolelta sitä kovasti kritisoitiin. Kyllä, pidän tarpeellisena nimenomaan kasvun saavuttamiseksi sitä, että tehdään uudistuksia, parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä ja tavoitellaan veronkevennyksiä. Sen sijaan yhdeksän miljardin veromoukarit tai viiden miljardin vihamoukarit, mitä nimiä täällä nyt käytettiinkään, eivät varmasti oikeaan suuntaan vie. Arvoisa puhemies! Edustaja Kaarisalon kysymykseen: Ymmärrän, että sosiaalidemokraatteja jonkin verran hirvittää tuleva sopeutustarve sen jälkeen, mitä te olette tällä kaudella tehneet eli vastustaneet jokaista hallituksen tänne tuomaa sopeutustoimea. Eli saattaakin olla siis parempi, että ensi kaudella hallitukseen menee sellaisia puolueita, jotka pystyvät hallitusneuvotteluissa päättämään näistä vaadittavista säästöistä ja viemään tarvittavan määrän myös ensimmäiseen budjettiin. [Suna Kymäläinen: Karjalan rata epäonnistui! Ei hyvinvointialueesta sanaakaan!] Edustaja Savola, kiitos asiallisesta puheenvuorosta. Juuri mainitsemanne ongelmat ovat niitä, jotka tarvitsevat ratkaisuja. Aivan kaikki narut eivät ole hallituksen käsissä, mutta teemme parhaamme.

Arvoisa puhemies! Suomen talous on nyt kehittynyt odotettua vahvemmin. Teollisuuden uudet tilaukset ovat kasvaneet liki 70 prosenttia vuoden takaisesta. Bkt:n arvioidaan kasvavan tänä vuonna 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Kasvu on Euroopan mittapuulla ripeää. Hallituksen pitkäjänteinen työ talouden perustusten vahvistamiseksi alkaa purra. Myös työllisyydessä on juuri tänään nähty myönteistä kehitystä. Tilastokeskuksen julkaisemien tietojen mukaan työllisiä on 34 000 enemmän kuin viime vuonna. Näistä pitää iloita, ja tällä nimenomaan, hyvät edustajakollegat, pitää luoda tulevaisuudenuskoa niin yrityksille kuin kotitalouksillekin sekä suomalaiselle työntekijälle. Vain sinnikkäällä yrittämisellä saavutamme tuloksia. Sosialismi ei ole ratkaisu. Alijäämä on edelleen suuri. Puolustusmenot, valtionlainojen korkomenot sekä sotemenot kasvavat merkittävästi. Sopeutuksia ja rakenteellisia uudistuksia [Puhemies koputtaa] tarvitaan edelleen.

Arvoisa puhemies! Tärkeintähän on turvallisuus, terveydenhuolto ja yleensä elämisen edellytykset. Elämisen edellytyksiä on myös polttoaineiden hinta, ja onneksi nyt verotusta alennetaan. Ja tosiaan myös se jakeluvelvoitteen alentaminen olisi varmasti aika järkevä teko, ettei tähän ilmastonsuojeluun liian paljon mennä, niin että suomalaiset siinä kärsivät. Kehitysyhteistyöstä ulkomaille on karsittu, se on ollut äärettömän hyvä asia. Ja onneksi verokarhu ei enää pure niin kovasti duunaria. Nimittäin nyt alkavat purra nämä verojen alennukset palkansaajille, ne tosiaan alkavat purra. Duunareille jää enemmän käteen, perheet saavat enemmän käyttöön rahaa ja voivat ostaa omalla rahalla enemmän. Ei mene veroja niin paljon. Se on hirveän järkevä teko. Yrittäjät ovat mielissään näistä YEL-muutoksista ja myös siitä, että tämä hallitus on yrittäjämyönteinen, mutta yrittäjät miettivät sitä, että jos seuraava hallitus ei olekaan yrittäjämyönteinen. Osa on sanonut suoraan, että he jopa harkitsevat yrityksen muuttamista ulkomaille, jos seuraava hallitus ei ole niin yrittäjämyönteinen, ja se jos mikä on vakava asia. [Puhemies koputtaa] Meidän pitää saada pysymään yritykset täällä Suomessa.

Arvoisa rouva puhemies! Talous on myös psykologiaa mitä suurimmassa määrin. Näillä verotuspuheilla ei kannata nyt pelottaa pois sitä hyvää virettä, mikä selvästi talousuutisissa päivittäin, myös tänään, on näkynyt. Älkää pelotelko kansalaisia ja yrittäjiä. Se verotuspuhe on äärimmäisen kovaa, kun sitä katsotaan pienen yrittäjän näkökulmasta, joka työllistää, tekee pitkää päivää, pistää itsensä likoon, perheensä likoon ja säästönsä likoon ja luottaa, että se työ kantaa. Puolustusteollisuudesta, puolustuskuluista on puhuttu paljon, ja se näkyy myös tässä budjettikirjassa. Maailmantilanne on se mikä on, ja lisäyksiä on talousarvioon sen vuoksi pakko tehdä. Mutta siellä on myös se toinen puoli, joka liittyy puolustusteollisuuden lisääntyviin työpaikkoihin, korkean osaamisen insinöörityöpaikkoihin. Puolustusteollisuus kasvaa tällä hetkellä nopeasti. Kysyn sieltä ministeriaitiosta: miten voimme vielä lisätä vauhtia puolustusteollisuuden kasvulle?

Arvoisa puhemies! Jos hiukan tätä kohinaa oppositiosta otetaan pois ja mietitään sitä isoa kuvaa ja nyt katsotaan, mitä tämä hallitus on saanut aikaiseksi: Ensinnäkin työmarkkinareformit, joita ei ollut 20—30 vuoteen Suomessa tehty. [Aki Lindén: 50 miljardia lisää velkaa!] Yli puolellatoista miljardilla veronalennuksia työntekijöille painottuen pieni- ja keskituloiseen. Ilmeisesti investointiympäristökin on tällä hetkellä kunnossa, koska historiallisesti tällä hetkellä tulee investointeja. Olemme panostaneet turvallisuuteen, ja laitamme muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan yli miljardin enemmän kuin edellinen hallitus. Nyt haluaisin itse asiassa pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä arvion siitä, että kun Säätytalolle mentiin vuonna 23, niin ovatko nämä nyt niitä toimia, mitä silloin päätettiin ja mitä kohti olemme määrätietoisesti edenneet.

Arvoisa puhemies! Hallitus on sopeuttanut julkista taloutta bruttona yli viidellä miljardilla, nettona noin kolmella miljardilla, tehnyt samaan aikaan miljardeilla panostuksia investointeihin ympäri Suomen, lisännyt neljä miljardia sosiaali- ja terveyspalveluihin, miljardeja puolustukseen ja maksanut korkoja. Olen todellakin tyytyväinen siihen, mihin me olemme pystyneet. Sosiaalidemokraatit eivät olleet valmiita neuvottelemaan mistään tasapainottamistoimista neljä vuotta sitten — ei. Siitä keskustelusta ei edes tullut mitään. Te olette vastustaneet täällä jokaista meidän säästöä, jokaista kasvutoimea. Kyllä, pitkä matka on julkisen talouden tasapainoon, hyvin pitkä matka, mutta se, minkä me olemme saavuttaneet, on se, että nyt talous kasvaa, työllisyys paranee, ja se johtaa vääjäämättä siihen, että jonain päivänä se julkinen talouskin voi olla tasapainossa. Sitä politiikkaa pitää jatkaa, ei teidän velkapolitiikkaanne. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Edelleenkin näyttää olevan täällä epäuskoa siitä, kasvaako se talous vai eikö se kasva. Siis valtiovarainministeriö eilen tuplasi ennusteensa tälle vuodelle, ja se perustuu jo kaikkeen mahdolliseen statistiikkaan alkuvuodesta. [Suna Kymäläisen välihuuto] Sen lisäksi työllisten määrä on parantunut 34 000 viime elokuusta. Se on merkittävä määrä suomalaisia, ja se on totta. Se ei ole ennuste, vaan se on toteutunut. Näitä tulee koko ajan. Tutkimuslaitokset vuoron perään nostavat ennusteitaan, mutta puheenjohtaja Lindtmanin on pakko löytää joku kohta, mistä voi kyseenalaistaa tämän. Minusta se on käsittämätöntä, halpaa politiikkaa, [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri sitä!] kun ne faktat ovat jotain muuta. Miten tämä sitten tapahtuu? Mistä se kasvu tulee? Se on täysin hallituksen suunnitelman mukainen. Ensin kilpailukykyä kuntoon: työmarkkinauudistuksia, verotusta, luvitusta, energiantuotantoa sekä tutkimusta ja tuotekehitystä, mihin me ollaan panostettu. Sen jälkeen lähtee vienti liikkeelle. Sen jälkeen lähtevät investoinnit liikkeelle, niin kuin on käynyt: ennätysinvestoinnit Suomessa, ja tilauskirjat ovat täynnä. Työllisyys lähtee kasvuun. Sen jälkeen kotimainen kysyntä on lähtenyt kasvuun, mutta siinä on vielä petrattavaa, ja siihen tarvitaan positiivisuutta. [Antti Lindtman: Kyllä!] Se tarkoittaa lisää työpaikkoja, se tarkoittaa verotuloja valtiolle ja ostovoimaa kodeille — ostovoimaa kodeille ja parempaa toimeentuloa. Näillä me saadaan se viimeinen tavoite, mikä on kauimpana tavoitteesta, eli se velkaantuminen taittumaan ja julkinen talous tervehtymään. Tämä on hallituksen määrätietoinen suunnitelma, [Joona Räsäsen välihuuto] mitä te olette vastustaneet alusta lähtien, joka ainutta, ja esitätte pieniä yksityiskohtia, niin kuin te muka tekisitte jonkun isomman muutoksen. Ei ole mitään muuta isoa muutosta teidän suustanne esitetty kuin mielikuva reilummasta — reilummasta. [Naurua] Nostetaan reilusti veroja. Siihen se mielestäni tiivistyy. Arvoisa puhemies! Tämä on se tie, jolla suomalainen hyvinvointi pelastetaan. Tämä on se tie, jolla meillä on varaa pitää yllä meidän puolustustamme, turvallisuutta. [Antti Kurvinen: 50 miljoonaa velkaa!] Tämä on se tie, jolla meillä on varaa pitää meidän heikoimmista huolta ja myöskin turvata se hyvinvointiyhteiskunnan ydin.

Arvoisa puhemies! Jotenkin havaitsin tuossa ryhmäpuheenvuorokierroksella täällä salissa, että oli jonkinlaista väsymystä ja ponnettomuutta ilmassa, sillä näin hiljaista oppositiota en muista tällä kaudella edes nähneeni tässä salissa, ja otaksun, että sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, että tässä maassa pitkästä aikaa moni asia näyttää edes hieman paremmalta. Mennään sitten näihin valtiovarainministerille tulleisiin asioihin. Ensimmäisenä yhteisövero ja sen kevennys. Tässäkin tilanteessa, vaikka te, arvoisa oppositio, näette, että maahan virtaa investointeja ja meidän taloudessa näyttää hyvältä, te olette valmiit valtaan päästyänne peruuttamaan yhteisöveron kevennyksen. Paitsi että se on yrityskentän ja elinkeinoelämän sektoreiden investointisuunnitelmien kannalta äärimmäisen väärää politiikkaa, se on nimenomaan poukkoilevaa politiikkaa, joka heikentäisi — pelkästään siitä puhuminen heikentäisi — Suomen tulevien vuosien tilannetta. Samaan aikaan, kuten täällä kerrottiin, esimerkiksi Tanskassa sosiaalidemokraattinen hallitus on alentamassa yhteisöveroa, Saksa on suunnittelemassa sen alentamista, ja aika monissa muissakin maissa tämä tuntuu toimivan tai näyttävän hyvältä vaihtoehdolta. Väitteenne siitä, että yhteisövero on suuryrityksille tai jopa osingonsaajille, kuten täältä myös esitettiin, jonkinlainen kultainen kädenojennus, on kyllä erikoista politiikkaa tai väitettä, koska esimerkiksi Suomessa vähän vuodesta riippuen jopa 40 prosenttia yhteisöverosta kuitenkin maksetaan nimenomaan paljon pienemmistä yrityksistä. Sen lisäksi aika vasta tuli uusi eurooppalainen, muistaakseni saksalainen tutkimus, jossa kuvattiin sitä, miten yhteisöveron kevennyksen hyödyt valuvat työntekijätasolle, erityisesti naisvaltaisille aloille ja matalammin koulutetuille. En ymmärrä, mikä tässä on huonoa. Edustaja Tynkkynen, te luettelitte juuri niitä ongelmia Suomessa, joihin kasvutoimilla ja esimerkiksi veronkevennyksillä tämä hallitus haluaa kohdistaa toimia juuri siksi, että me emme olisi ankeudessa lopun aikaa vaan voisimme päästä jopa Tanskan ja Ruotsin tielle talouden kasvussa. Juuri siksi me näitä toimia teemme. Jos taas huolenne kohdistuu julkisen talouden tilaan, niin huomauttaisin, että teidän kannattaisi myös tarkastella omia, jatkuvia menolisäyksiänne ja näiden säästöjen vastustamista, mitä te myös teette. Arvoisa puhemies! Eteenpäin, sitten työn verotuksen kevennys: Täällä väitettiin jälleen, että teemme veronkevennyksiä rikkaille. Tämän hallituksen kaudella työn verotus kevenee kaikissa palkkaluokissa. [Eduskunnasta: Kerro euroina!] Sen lisäksi kaikkein yleisimmät asiantuntijat, ekonomistit — kuunnelkaa, edustaja Kalmari — ovat sitä mieltä, että ylimpien marginaalien lasku on kaikista paras kasvutoimi. Te todennäköisesti ette löydä tai korkeintaan ihan äärivasemmalta löydätte sellaisia ekonomisteja, joiden mielestä se ei ole hyvä kasvutoimi. [Anne Kalmari: Kyllä rikkaat tarvitsee kahdeksantonnia, että pääsee etelään!] Ensi vuodelle suhteessa tähän vuoteen veroaste laskee kaikkein eniten pieni‑ ja keskituloisilla, kuten puheenvuorossani totesin. Edustaja Lindtman, myös polttoaineiden veroja me olemme todella keventäneet, ja te muuten vastustitte jokaista kevennystä ja esititte jopa kiristyksiä niiden sijaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho, mitä ihmettä?] Yksikään luettelemanne toimi, jonka otitte esille polttoainepuheenvuorossanne, ei vaikuta polttoaineiden hintaan lanttiakaan. Mutta toki ymmärrän, että ette viitsinyt esittää sitä käytännössä ainoaa mahdollista lisätoimea eli jakeluvelvoitteen alentamista, koska maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka ei anna anteeksi, vaikka bensa maksaisi yli kolme euroa. [Antti Lindtmanin välihuuto — Anne Kalmari: Koska nostitte bensan veroja!] Arvoisa puhemies! Sitten julkisen talouden korjaamiseen. Kuten vasemmistosta me olemme tottuneet tätä kuulemaan liittyen siihen, että hallitus ei säästä tarpeeksi, niin nyt sitä kuultiin myös keskustasta, edustaja Tuppuraiselta ja jonkin verran vihreistäkin. Tähän täytyy sanoa, että ihan uskomatonta. Tämä olisi uskottavaa, jos oppositio ei olisi koko kauden vastustanut käytännössä jokaista tämän hallituksen tähän saliin tuomaa säästötoimenpidettä [Mikko Savolan välihuuto] — mikäli te ette koko kauden ajan olisi vastustaneet sopeuttamista, mikäli te ette koko kauden ajan olisi kertoneet, kuinka hallituksen massiiviset säästöt tuhoavat hyvinvointiyhteiskunnan, tuhoavat vaikka ja mitä tässä maassa. Suorat sopeutukset ensi vuoden budjetissa ovat 4,8 miljardia. [Joona Räsänen: Mikä on se netto?] Päätösperäiset menolisäykset ja veronkevennykset ovat 1,7 miljardia. Ensi vuoden sopeutukset plus veronkevennysten ja päätösperäisten menolisäysten jälkeen viivan alle julkisen talouden rahoitusasemaan jää yli kolme miljardia nettona positiivista. Mihin sitten on lisätty rahaa? Haluan tämänkin keskustelun teidän kanssanne käydä, mikäli saisin tänään näihin kysymyksiin vastauksen. Määräaikaisia menolisäyksiä — huom. säästöt ovat pysyviä — määräaikaisia menolisäyksiä tämä hallitus on tehnyt investointeihin eri puolille Suomea — muun muassa väyliin — Ukrainaan, puolustukseen, turvallisuuteen ja korkoihin. Olkaa hyvä, rakas oppositio, kertokaa näistä ensi vuoden budjetin menolisäyksistä ne, joita te vastustatte. [Arto Satonen: Aivan!] Ei, te ette koskaan vastaa tähän kysymykseen. Silti irvailette sille, että säästäminen ei olekaan niin helppoa. Ei se totta vie ole helppoa tällaisessa maailmassa varsinkaan, kun suhdanne on ollut hankala ja myös työttömyysmenot ja muut suhdanteeseen liittyvät menot ovat kasvaneet. [Joona Räsänen: Ei pidä kuitenkaan kiihtyä!] Te vastustatte samaan aikaan, kun te kehtaatte puhua julkisen talouden tilasta, kaikkia leikkauksia ja haluatte perua niitä. Tämä teidän veivinne on ehkä hullunkurisin talouspolitiikassa koskaan tässä salissa nähty, [Mika Lintilä: On kyllä nähty monenlaista!] ja sen uskottavuus on puhdas nolla.

Puhemies! Moni meistä varmasti luki Helsingin Sanomista Janne Saarikiven kriittisen puheenvuoron Suomen mittavista asehankinnoista, joita yksikään puolue ei rohkene täällä kyseenalaistaa. [Juho Eerolan välihuuto] Velkajarrun kanssa kipuilevat jo niin vihreät kuin demaritkin, mutta ennätysmäisiin asehankintoihin ei uskalleta kajota, vaikka ne ovat leikkausten ja velan keskeinen syy. Ensi vuonna puolustusministeriön budjetti on tarkoitus nostaa jo yli seitsemän miljardin, korotus yli 600 miljoonaa euroa. Luvut ovat vielä tylymmät, kun tarkastellaan, [Juho Eerola: Daavidin linko!] paljonko kenraaleille annetaan valtuuksia aseiden ostoihin. Tänä vuonna puolustusministeriölle on jo annettu yhteensä 7,3 miljardin euron tilausvaltuudet. Ensi vuodelle esitetään yli 1,3 miljardin uusia valtuuksia. [Juho Eerola: Puolue, joka tilasi Daavidin lingon!] Kaiken kaikkiaan 2020-luvulla valtuudet on annettu jo lähes 27 miljardin euron tilauksiin. Pääministeri Orpo, tiedoksi sinne kypärän alle, että en hyväksy tällaisia miljardikorotuksia, ja toivon tietenkin, että suomalaisten hyvinvointi olisi muillekin edustajille tärkeämpi [Puhemies koputtaa] kuin Yhdysvaltojen ja Trumpin vaatimuksiin vastaaminen hinnalla millä hyvänsä.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat sitoutuneet puolueiden väliseen yhteistyöhön ja julkisen talouden vahvistamiseen, mutta kysymys kuuluu, onko hallitus siihen enää sitoutunut. Tämä hallituksen julkista taloutta heikentävä budjetti ja kokoomuksen hövelit verolupaukset kaivavat maata yhteisten sopimusten alta ja syövät viimeisetkin rippeet etenkin kokoomuksen talouspolitiikan uskottavuudelta. No, uskottavuuden kannalta vielä kohtalokkaampaa on silmien sulkeminen ympäristökriiseiltä ja niiltä riskeiltä, joita ne aiheuttavat niin turvallisuudelle kuin taloudellekin. Viime kesän helleaalto Euroopassa ja siitä koituneet massiiviset kustannukset tämän jo kouriintuntuvasti osoittivat, ja siksi vihreät ovat esittäneet, että käytämme kaikkia mahdollisia keinoja, myös järeitä taloudellisia ohjauskeinoja, ympäristöturvallisuuden vahvistamiseen Euroopassa. Kysyn, pääministeri Orpo: te olette tyrmännyt nämä puheet vetoamalla velkajarruun, mutta kuvitteletteko te, että ympäristöriskit voidaan siis jättää huomioimatta, ja kuvitteletteko te, [Puhemies koputtaa] että sillä ei olisi mitään vaikutusta meidän taloutemme kestävyyteen? Tämä on [Puhemies koputtaa] pään työntämistä pensaaseen, ja siitä on vastuullisuus kaukana.

Arvoisa herra puhemies! Suomen talous on nyt toden totta kääntynyt, ja Tilastokeskus tänäänkin kertoi, että elokuussa työllisiä oli 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Tämä ei ole sattumaa vaan hallituksen määrätietoisen työn tulos. Onkin aika nyt antaa siitä tunnustusta hallitukselle, joka teki vaikeat päätökset silloin, kun kukaan muu ei halunnut niitä tehdä, eikä varsinkaan oppositio niistä koskaan kiittänyt. Työn verotusta on kevennetty puolellatoista miljardilla, yhteisövero laskee 18 prosenttiin, yrittäjävähennys nousee, tappioiden vähennysoikeus pitenee 25 vuoteen, työsuhdeoptioiden verotus uudistuu, paikallista sopimista on laajennettu, pienyritysten riskiä palkata lisää ihmisiä on madallettu. Puolustukseen panostetaan ensi vuonna yli 600 miljoonaa euroa lisää. Kaiken tämän rinnalla kuitenkin sopeutetaan valtiontaloutta miljarditolkulla, [Joona Räsänen: Velkaa tulee!] ja tulokset näkyvät: tilauskirjat täyttyvät, investoinnit virtaavat, työllisyys kääntyy nousuun. Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä valtiovarainministeri Purralta: onko nyt aika lyödä Lindtmanin veromoukarilla Suomi takaisin ankeisiin aikoihin, [Puhemies koputtaa] vai pitäisikö tämän nousun antaa jatkua?

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on yksi tämän ajan keskeisimmistä teemoista. Turvallisuus näkyy myös ihmisten arjessa ja siinä, kuinka hyvin me voimme huolehtia kaikista heikoimmista, kuinka meidän ikäihmiset kokevat elämänsä ja olonsa turvalliseksi ja onko lastemme kasvuympäristö turvallinen ja kuinka ennen muuta pystymme suojelemaan lapsia väkivallalta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä. Yksi asia, josta iloitsemme tässä budjetissa, on se, että turvakotitoiminnan rahoitusta vahvistetaan ja turvakotipaikkojen määrää lisätään. Tähän liittyen on tietysti todettava, että on erittäin tärkeätä, että rikosepäilyt selvitetään nopeasti, ja erityisen tärkeää tämä on lasten kohdalla ajatellen, että heihin kohdistuvat rikokset ja epäilyt on selvitettävä nopeasti, laadukkaasti ja tehokkaasti. Myös tähän toimintaan on osoitettu lisärahoitusta. Olisinkin halunnut kysyä ministeri Mereltä, miltä tämä kokonaisuus näyttää tietysti epäilyjen selvittelyn suhteen ja sitten oikeusprosessin suhteen. — Anteeksi, kysyn ministeri Rantaselta. Ministeri Meri tuossa istui aikaisemmin, mutta ministeri Rantaselle osoitan nyt kysymykseni.

Kiitos, puhemies! Valtiovarainministeri Purra, te puolustelitte yhteisöveron laskua viittaamalla siihen, että Tanskassa on samankaltaisia aikeita. Te varmasti valtiovarainministerinä hyvin tiedätte, missä suhteissa Tanskan ja Suomen talouden tilanteet poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Tanskassa viime vuonna talous kasvoi 2,9 prosenttia. Valtiontalouden tasapaino oli hieman toisella tolalla, niin ikään 2,9 prosenttia ylijäämää, ei alijäämää. Valtionvelka Tanskassa oli viime vuonna 27,9 prosenttia, ja sen ennakoidaan laskevan ensi vuonna 26,2 prosenttiin. Olisiko kuitenkin niin, että kun Suomen talouden tilanne on aivan todella paljon tukalampi ja kun me velkaannumme niin kovaa vauhtia, kun meidän alijäämämme on niin korkea, että meillä on täysi työ saavuttaa EU:ssa yhteisesti sovitut tavoitteet, niin juuri tässä tilanteessa julkisen talouden heikentäminen tällä verolaskulla ei ole perusteltua?

Kiitos, arvoisa puhemies! Ärade talman! Kuten olemme nyt kuulleet, niin ongelmia meillä riittää. Siksi en enää toista niitä, vaan esitän ratkaisuja. Ja ratkaisu ei nyt ole se, että perustetaan parlamentaarinen ryhmä. Nyt kaikki energia menee liikaa siihen, että yritetään vain säästää ja leikata ja ajaa alas, kun kaikki energia pitäisi suunnata siihen, että tehdään rohkeita valintoja ja uudistuksia niin, että saadaan talous pysyvään kasvuun. Vain kuihduttamalla ja kuluja leikkaamalla ja veroja korottamalla emme tästä selviä — niitä pitää kuitenkin tehdä. Tarvitsemme myös elinvoimaa lisääviä toimia ja verokannustimia ja investointeja. Liike Nyt on ainoana puolueena tehnyt kattavan säästöohjelman ja selkeät suunnitelmat rakenneuudistuksista ja talouskasvusta. Suomi tarvitsee toimitusjohtajan. Mallia pitää ottaa liiketoiminnasta. Pitää olla selkeät tavoitteet, pitävät aikataulut, ja niitä pitää johtaa numerot edellä. Suomelta puuttuu strateginen ajattelu. Meidän on keskitettävä voimavaroja kaivos- ja puolustusteollisuuteen. Suomen on panostettava korkean katteen tuotteisiin ja palveluihin tietoliikenteessä, tekoälyssä, teollisuuden digitalisaatiossa sekä terveys- ja koulutusteknologiassa. Koko julkinen sektori on mahdollista rakentaa tekoälyn avulla sellaisille digitaalisille alustoille niin, että palvelusta syntyy varma vientituote. Osaamista meillä on. Onko meillä tahtoa? Arvoisa puhemies, ärade talman! Pienen Humppilan kunnan pystyvä kunnanjohtaja hoitaa tekoälyn avulla kolmen ihmisen työt. Meillä pitää olla tavoitteena sata kuntaa Tanskan mallin mukaan. Julkisella sektorilla työskentelee 700 000 ihmistä, ja heistä 100 000 jää eläkkeelle seuraavan neljän vuoden aikana. Jos meillä on kokonaissuunnitelma tekoälyn hyödyntämisestä, on meillä ilman irtisanomisia mahdollista samaan aikaan säästää kustannuksia merkittävästi ja parantaa palveluita. Nyt olemme amerikkalaisten digijättien monopolihinnoittelun armoilla ja julkiset palvelut, esimerkiksi sotessa, ovat hajallaan kuin varpusparvi. Tästä on mahdollista päästä irti tekoälyn ja uusien alustojen avulla. Arvoisa puhemies! Meidän pitää panostaa kotimaiseen kaivosteollisuuteen, sillä nyt ruotsalaiset ja kanadalaiset kaivavat arvokkaat mineraalit maaperästämme ja tekevät satojen miljoonien eurojen voitot ja maksavat minimaaliset verot Suomeen. Kanadalaiset ovat kaivaneet Kittilästä tuhansia ja tuhansia kiloa kultaa ja ostivat lisää esiintymiä 2,3 miljardilla eurolla toisilta kanadalaisilta. Kaivosteollisuus kertoo, että 110 miljoonan euron vuotuisella investoinnilla pystyisimme kattamaan kaivosteollisuuden tarpeet — ja tätä pidetään niin suurena, vaikka pelkästään kanadalaisten maksama 2,3 miljardia olisi 20 vuoden investoinnit. Nyt kannattaa herätä. Nyt voitot ja kalleudet menevät muihin maihin. Kun kanadalaisten maksamia summia katsoo, olisi kotimainen investointi kannattanut tehdä aikoja sitten. Länsimailla tulee olemaan vaikeata saada riittävästi raaka-aineita tuulivoimaloihin ja sähköautoihin. Suomi tuottaa ainoana maana EU:ssa kobolttia, nikkeliä, platinaa, palladiumia ja fosfaattikiveä. Lisäksi Suomi alkaa ainoana EU-maana tuottaa litiumia. Varsinkin koboltin ja litiumin kysyntä kasvaa moninkertaiseksi tulevina vuosina. Tähän kehitykseen Suomen pitää päästä kiinni ja hyötymään siitä kunnolla. Pitää panostaa myös siihen, että suomalaiset yritykset ovat mukana koko tuotantoketjussa ja saavat sen jalostusarvosta osansa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen etu pitää ottaa aina huomioon luvituksessa, sääntelyssä, verotuksessa ja yritysten tukemisessa. Kaikessa pitää ottaa myös ympäristöasiat huomioon. Tarvitsemme useita uusia suomalaisia kaivosyhtiöitä. Arvoisa puhemies, ärade talman! Yhteisöveron alennuksesta sen verran, että miljardin euron panostus olisi pitänyt selkeämmin kohdistaa yritysten kasvuun ja alentaa yhteisöveroa enemmän silloin, kun yritys investoi. Vain yritysten kasvu ja investoinnit tuovat lisää työpaikkoja ja palkkoja, joilla ihmiset tulevat paremmin toimeen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme vuoden 27 talousarviota tilanteessa, jossa Suomen taloudessa näkyy pitkän vaikean jakson jälkeen paljon rohkaisevia merkkejä. Talouskasvu on vihdoin alkamassa, investoinnit kasvussa ja työllisyyden näkymät vähitellen vahvistumassa. Tämä kehitys ei ole syntynyt itsestään. Hallitus on kuluneella vaalikaudella tehnyt määrätietoisesti työtä yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi, työllisyyden parantamiseksi, julkisen talouden tasapainottamiseksi ja velkaantumisen hillitsemiseksi. Työtä on tehty aikana, jolloin geopoliittiset jännitteet ja kansainvälisen talouden epävarmuus ovat haastaneet kasvua. Ratkaisut eivät aina ole olleet helppoja, mutta vastuullinen taloudenhoito on välttämätöntä, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan turvata myös tuleville sukupolville. Vahva talous on väline, jonka avulla voimme huolehtia kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, lapsista, ikäihmisistä, perheistä ja turvallisuudesta. Talouspolitiikan tärkeimpiä mittareita on se, miten tavalliset suomalaiset pärjäävät arjessaan. Siksi pidämme tärkeänä, että tässä budjetissa tuetaan työn tekemistä ja kotimaista yrittämistä. Pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen jättää työntekijöille enemmän rahaa omaan käyttöön, vahvistaa ostovoimaa ja kannustaa työntekoon. Tänä vuonna takautuvasti voimaan tuleva kotitalousvähennyksen korotus jatkuu ensi vuonna. Kotitalousvähennys tukee kotimaista työtä, vahvistaa palveluyrittäjyyttä ja helpottaa arkea. Se kannustaa sekä remonttien toteuttamiseen että hoiva-, siivous- ja kotipalvelujen käyttöön. Tällä on erityisen suuri merkitys ikääntyneiden kannalta. Kun kotiin saatavia palveluita voidaan hyödyntää nykyistä paremmin, voidaan tukea kotona asumista, vahvistaa turvallisuuden tunnetta sekä helpottaa omaisten ja omaishoitajien arkea. Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraateille perhe on yhteiskunnan tärkein perusyksikkö. Suomi tarvitsee enemmän lapsia ja enemmän uskoa tulevaisuuteen. Kyse ei ole vain väestökehityksestä tai taloudesta vaan siitä, että ihmiset uskaltavat rakentaa tulevaisuutta ja toteuttaa perhehaaveensa. Kristillisdemokraateille on tärkeää, että budjetissa huomioidaan lapsi- ja opiskelijaperheet. Perheellisten opiskelijoiden asemaa parannetaan korottamalla opintotuen huoltajakorotusta toisesta lapsesta lähtien. Opiskelun ja vanhemmuuden tulee olla mahdollista myös samanaikaisesti. Myös nuorten hyvinvointi vaatii määrätietoisia toimia. Liian moni nuori kamppailee yksinäisyyden, mielenterveyden ongelmien tai liikkumattomuuden kanssa. Liikunta tukee fyysistä terveyttä mutta myös mielenterveyttä, yhteisöllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus harrastaa, liikkua ja kokea kuuluvansa yhteisöön. Siksi panostukset liikuntaan ja nyt lisäpanostukset liikuntapaikkarakentamiseen ovat tervetulleita. Mielenterveyspalvelujen saatavuutta vahvistetaan osoittamalla 10 miljoonaa euroa kaksiportaisen psykoterapiakoulutuksen toteuttamiseen. Tavoitteena on parantaa hoitoon pääsyä ja vastata kasvavaan mielenterveyspalvelujen tarpeeseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen määräaikaisiin kehittämishankkeisiin esitetään 40 miljoonaa euroa hyvinvointialueille muun muassa omaishoidon, hoidon jatkuvuuden, omalääkärimallien sekä lasten, nuorten ja pitkäaikaisasunnottomien palvelujen kehittämiseen, myös keliakiakorvaus saadaan viimein palautettua. Arvoisa puhemies! Turvallisuus on yksi tämän ajan keskeisimmistä teemoista. Nopeasti muuttuneessa turvallisuusympäristössä on tärkeää huolehtia siitä, että Suomen puolustuskyky, rajaturvallisuus ja viranomaisten toimintakyky ovat vahvoja. Vuoden 2027 budjetissa puolustukseen tehdään merkittäviä lisäpanostuksia puolustusmäärärahoja ja puolustusmateriaalihankintojen tilausvaltuuksia kasvattamalla. Panostukset Rajavartiolaitoksen toimintaan vahvistavat rajaturvallisuutta ja parantavat tilannekuvaa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Ukrainan tukemista jatketaan. Turvallisuus näkyy myös ihmisten arjessa ja siinä, kuinka hyvin yhteiskunta kykenee suojelemaan kaikkein heikoimpia. Siksi pidämme tärkeänä, että turvakotitoiminnan rahoitusta vahvistetaan ja turvakotipaikkojen määrää lisätään. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön ja siihen, että yhteiskunta suojelee häntä väkivallalta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä. Myös lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen selvittämiseen osoitettu lisärahoitus on tärkeä panostus. Lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnan on oltava nopeaa, laadukasta ja tehokasta. Turvallisuus rakentuu myös vahvoista yhteisöistä, toimivista palveluista ja hyvästä varautumisesta. Huoltovarmuuden ytimessä on oma ruuantuotanto. Tässäkään budjetissa ei leikata ruokaa tuottavasta maataloudesta. Myös paikallisten yhteisöjen varautumiseen eli kylävaraan, mikä vahvistaa kriisinkestävyyttä koko Suomessa, osoitetaan rahoitusta. Pidämme myös tärkeänä, että järjestöjen toimintaedellytyksiä helpotetaan. Lahjoitusvähennys kannustaa yksityisiä henkilöitä ja yhteisöjä tukemaan yleishyödyllistä toimintaa ja auttaa järjestöjä hankkimaan uusia rahoituslähteitä. Arvoisa puhemies! Suomen talouden tilanne on edelleen haastava. Työtä on edelleen paljon tehtävänä, mutta Suomen suunta on oikea. Suomen menestys rakentuu vastuullisesta taloudenpidosta, vahvoista perheistä ja ihmisestä välittämisestä jokaisessa elämäntilanteessa. Vahvistuva talous luo perustan yhteiskunnalle, jossa ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen, perustaa perheen, tehdä työtä ja elää turvallista arkea myös ikääntyessä. Tällaisen Suomen rakentamisessa kristillisdemokraatit haluavat olla mukana.

Arvoisa puhemies! Suomen talous kasvaa viimein. Siitä voimme kaikki iloita. [Ben Zyskowicz: Tehän vaaditte suunnanmuutosta!] Nyt toivomme erityisesti, että kasvu on kestävää ja pitkäaikaista. Tavoitteenamme tulee olla vähintään kakkosella alkavat kasvuluvut. Vaikka talouskasvulla on myönteisiä seurauksia, läheskään kaikille suomalaisille talouskasvu ei ole tuonut vielä käännettä parempaan. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi suomalaisille satatuhatta uutta työllistä. Todellisuus on toinen. Työllisiä on nyt 51 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa. Siksi talouskasvulla ei voi eikä kannata vielä rehvastella. Kasvun hedelmät jäävät vielä liian harvojen taskuihin. Työttömyys runtelee koko Suomea. Työttömiä on nyt noin 88 000 enemmän kuin hallituksen aloittaessa. Työttömyydestä kärsii nuori, joka lähettää kymmeniä työhakemuksia eikä saa vastausta niihin; lapsiperhe, joka laskee kaupassa jokaisen euron; ihminen, joka miettii, miten selviää ensi kuun laskuista, ja pahimmillaan alkaa kysellä: onko minusta enää mihinkään? Sellaista Suomea me emme saa hyväksyä. Meillä ei ole varaa menettää suomalaisten uskoa tulevaisuuteen. Siksi ei riitä, että talouskasvun käyrä kääntyy. Kasvun pitää näkyä ihmisten arjessa, siinä, että nuori saa ensimmäisen työpaikan, siinä, että työttömäksi jääneelle isälle tai äidille koittaa jälleen tilipäivä, siinä, että yrittäjä rohkenee palkata ensimmäisen työntekijän ja että perheen haaveet omasta kodista voisivat toteutua. Arvoisa puhemies! Keskustalla on ratkaisuja, joilla kasvu muutetaan työpaikoiksi: puolitetaan yksinyrittäjän ensimmäisen työntekijän sivukulut vuodeksi, palautetaan työttömyysturvan suojaosa, jotta osa-aikainen työ tai lyhyenkin työn vastaanottaminen on aina kannattavaa, ja annetaan kunnille mahdollisuus käyttää työttömyyden sakkomaksuihin meneviä rahoja ihmisten työllistämiseen ja kouluttamiseen. [Arto Satonen: Niin ne tekee sen nyt jo!] Rahat pitää käyttää ihmisiin, ei sakkoihin. Arvoisa puhemies! Sitten on ihminen, joka on tehnyt kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta töitä. Ammatti on muuttunut. Työ on muuttunut. Ehkä koko ala on muuttunut, ja samalla tekoäly on tullut mukaan osaksi työelämää. Hän haluaisi päivittää osaamistaan tai oppia uuden ammatin. Mutta miten se tehdään, kun on asuntolaina, lapset ja ruokakaupassa pitää miettiä jokaista euroa? Siksi aikuiskoulutustuen lopettaminen kokonaan oli paha virhe. Me emme voi sanoa ihmiselle, että opettele uusi ammatti, ja jättää häntä sitten yksin. Jos haluamme pitää ihmiset työelämässä ja pidentää työuria, meidän pitää antaa heille mahdollisuus muuttua työelämän mukana. Arvoisa puhemies! Talouskasvu ei riitä kääntämään julkista taloutta kestävälle uralle. Työttömyyden ohella hallituksen perinnöksi on jäämässä valtava ja kasvava velka. Budjetti on 12,3 miljardia euroa alijäämäinen. Alijäämää vaalikaudella tulee kaikkiaan noin 50 miljardia euroa. Se on valitettava suomenennätys. Turvallisuudesta pitää tietenkin huolehtia, ja korkojen nousukin rasittaa taloutta. Senhän me tiedämme. Silti hallitus vastaa omista päätöksistään. Asiantuntijoiden varoituksista huolimatta hallitus tekee uusia reikiä julkiseen talouteen. Yhteisöveron kaavamainen alentaminen 18 prosenttiin on tästä räikeä esimerkki. Se vähentää verotuloja noin 840 miljoonaa euroa. Menetämme veroeuroja jokainen vuosi tästä eteenpäin. Yritysten kasvua kyllä pitää tukea. Keskusta uudistaisi yritysverotusta niin, että yritykseen jätettävää voittoa verotetaan kevyemmin kuin ulos jaettavaa voittoa. Kannustaisimme investoimaan ja työllistämään Suomessa. Toteuttaisimme uudistuksen niin, etteivät verotulot kokonaisuutena vähene. Arvoisa puhemies! Kenen tehtävä on laittaa julkinen talous kuntoon? Onko se suomalaisten ihmisten? Ei ole. Heidän tehtävänsä on rakentaa onnellista elämää Suomessa, ja meidän poliitikkojen tehtävä on omalta osaltamme luoda sille edellytyksiä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki pidetään mukana, Suomea ei jaeta voittajiin ja häviäjiin ja työllisyyttä myös hoidetaan aktiivisesti. Onko julkisen talouden kuntoon laittaminen sitten suomalaisten yritysten ja yrittäjien tehtävä? Ei tietenkään ole. Yritysten tehtävä on kannattavan liiketoiminnan harjoittaminen. Kun yritykset menestyvät, ne investoivat, kasvavat ja työllistävät. Kenen tehtävä on sitten huolehtia julkisen talouden kunnosta? Se on kulloisenkin hallituksen tehtävä. Jos maan hallitus ei tästä huolehdi, ei sitä tee kukaan. Tätä vastuuta ei voi muuten siirtää edelliselle hallitukselle tai seuraavalle hallitukselle tai edes oppositiolle. [Vasemmalta: Mutta näin tehdään!] Vastuu siitä, että julkinen talous on kestävällä pohjalla ja suunta oikea, on kulloinkin istuvalla hallituksella ja tällä hetkellä Orpon hallituksella. Tätä tosiasiaa vasten joutuu kysymään, onko vastuun kantamista tuoda viimeisenä vuonna talousarvioesitys, joka johtaa julkisen talouden heikkenemiseen 350 miljoonalla eurolla. Siis julkinen talous heikkenee, ei vahvistu. Kysynkin teiltä, arvoisa pääministeri ja arvoisa valtiovarainministeri: oliko tämä vahinko, vai teittekö te tarkoituksella tällaisen budjettiesityksen juuri silloin, kun puolueet yhdessä sopivat velkajarrusta? Valtiovarainministeriö nimittäin kertoo, että uhkana on, että Suomi ei noudata EU:sta tullutta nettomenopolkua. Olemme joutuneet siis jo tarkkailuluokalle, ja jos sääntöjä ei noudateta, vaarana on, että meidät otetaan huostaan. Mihin katosi se vaalilupaus, joka kuului: ”Nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen.”? Arvoisa puhemies! Keskusta on sitoutunut velkajarruun ja julkisen talouden tervehdyttämiseen. Keskusta on sitoutunut siihen, että työnteko ja yrittäminen kannattavat. Keskusta on sitoutunut huolehtimaan siitä, että työttömiä ei jätetä yksin. Ja keskusta rakentaa Suomea, jossa kaikki pidetään mukana ja kaikista suomalaisista [Puhemies koputtaa] pidetään huolta.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] ”Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi.” Kansalliskirjailija Aleksis Kiven aatos sopisi myös tämän eduskunnan eetokseksi, kunhan tämä ankeuden teatteri muuttuisi puoluekentän läpi teoiksi Suomen talouden eteen. [Välihuutoja] — Ei siitä helppoa tule. Se tiedettiin, edustaja Lohi, jo vaalikauden alussa niin ”laitaoikealla”, äärivasemmalla kuin ääripäättömästi siellä keskelläkin. [Antti Kurvisen välihuuto] Nykyhallitus peri edeltävältä ennätysvelan ja tekemättömyyden. Jo ennen koronaa, sotaa ja soteuudistusta, punavihreä hallitus päätti miljardien lisämenoista. Valtiontalouden vyö löysättiin jo ennen kriisejä. Myöhemmin kriiseillä oikeutettiin, että vyöstä kokonaan luovuttiin. Ei remmiä, ei raameja, ei rajoja. Rahaa on, velaksi, koroitta. ”Tämän hallituksen aikana otettu velka on jatkossakin nolla- tai jopa miinuskorkoista”, kertoi aikanaan vasemmistoliiton Jussi Saramo tässä salissa. Vaan eipä ollut: pari vuotta velkarallia sysäsi tasapainoisen valtiontalouden pysyvästi kymmenen miljardia pakkaselle. Kriisit lopettivat nollakorkohuuman. Nyt tarvittiin taas vyötä ja sen kiristystä. Mutta: ”Julkinen paine sai Marinin hallituksen perumaan jokaisen leikkausta etäisestikin muistuttavan päätöksensä”, summasi Hesari sen hallituksen toimettomuutta. Lehti jatkoi: ”Jos joku tuleva hallitus haluaa lähteä sopeuttamaan taloutta menoleikkauksilla, sen on kestettävä kovaa julkista painetta.” [Aki Lindénin välihuuto] Kova julkinen paine, Aleksis Kiven ”valitus ja murhe” — niitä on riittänyt, kun nykyinen hallitus on lähtenyt toimimaan Suomen talouden eteen haasteinaan karmea soteuudistus ja sen paisuvat kulut, sodan tuomat puolustuksen lisätarpeet ja alle miljardista jo useampiin kivunneet valtionvelan korot. Nämä kolme selittävät suurimman osan velan kasvusta. Koska näiden kasvu on suurilta osin vain siedettävä, on säästöjä ollut pakko tehdä myös toisaalla. Me perussuomalaiset ajamme säästöjä, koska ymmärrämme, mihin yli varojen eläminen uhkaa Suomen ajaa. Velka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kertynyt syömävelka paisuttaa valtion korkomenot ensi kaudella jo yli kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Kokoluokkaa auttavat hahmottamaan esimerkiksi STEA-järjestöavustukset. [Aki Lindénin välihuuto] — Ne ovat ensi vuodelle 0,2 miljardia euroa, edustaja Lindén, vammaisetuudet 0,7 miljardia euroa, poliisin rahoitus miljardin, korkeakoulut ja tutkimus neljä miljardia ja peruskoulumme kuusi ja puoli miljardia. — Velan korkomenot kasvavat lähivuosina siis peruskoulun rahoitusta suuremmiksi. Sen luulisi herättelevän myös velkajarrun jarruttelijoita, korkomenoihin käytetyillä euroilla kun ei rakenneta yhtään uutta koulua, ei korjata yhtään tienpätkää eikä turvata huolenpitoa sitä tarvitseville. Nuo eurot ovat pois suomalaisten taskuista ja suomalaisten palveluista. Arvoisa puhemies! Kasvun luomiseksi perussuomalaiset on hallituksessa ajanut sitä, että työ ja toimi palkitsisivat tekijänsä, että työssäkäynti kannattaisi, että veronmaksajalle jäisi enemmän käteen ja että hän myös itse päättäisi rahoistaan tämän salin päättäjien sijaan. Olemme alentaneet historiallisen paljon työn ja yrittämisen verotusta niihin kannustamiseksi, keventäneet työssäkäyvien lapsiperheiden verotaakkaa perheellistymisen tukemiseksi ja alentaneet jakeluvelvoitetta, polttoaineveroa ja ajoneuvoveroa työnteon ja arjen helpottamiseksi. Huolimatta talouden kurimuksesta ja epävakaudesta maailmalla Suomen talous kasvaa, [Anne Kalmarin välihuuto] suomalaisten ostovoima kasvaa ja kokonaisveroaste laskee. Se on kaasua kasvulle. Kasvun luomisen ohella painamme jarrua julkisille menoille. Välttämättömiä säästöjä tehtäessä valitusta ja murhetta on kuultu silti oppositiolta liki kaikesta, kun olemme säästäneet julkisesta hallinnosta, leikanneet ulkomaiden kehitysavusta ja tinkineet lobbarijärjestöiltä, kun olemme säästäneet hyvinvointialueiden hillotolpista, vähentäneet Ylen rahoitusta ja kun olemme leikanneet kotouttamisesta, pakolaiskiintiöistä, tulijoiden etuuksista sekä monista haittamaahanmuuton menoista. Läpi vaalikauden oppositiota onkin yhdistänyt kaksi piirrettä. Vaihtoehdoksi hallituksen kasvupolitiikalle oppositio on esittänyt joka vuosi hallitusta vähemmän säästöjä ja hallitusta enemmän veroja. Hyvä vasen laita — edustaja Lindtman, Sofia Virta, Minja Koskela, koko konkkaronkka — missä ja milloin korkeammilla menoilla, missä ja milloin korkeammilla veroilla on luotu talouskasvua? Ja uskotteko te sen reseptin toimivan Suomessa, [Vasemmalta: Pohjoismaissa!] joka on jo maailman kärjessä sekä julkisissa menoissa että kansalaistensa verorasituksessa? [Pia Lohikoski: Kannattaako tutustua Suomen taloushistoriaan?] On turha hokea keskustalaisittain kasvun tuplaamista, jos ei ole uskallusta lähteä hallitukseen sitä tekemään. On sumutusta luvata demarien tapaan kaiken tekemistä reilummin, jos on tarjota kakunteon sijaan vain saman kapenevan kakunsiivun jakamista uudelleen ja uudelleen. [Mika Lintilän välihuuto] Ja on sulaa hulluutta sinisilmäisesti toivottaa maailma kylään vierailta työtä ja toimeentuloa vaatimatta. Tähän jakopolitiikan malliin ja ralliin Suomella ei ole varaa. Kaasua kasvulle, jarrua menoille — se on ainoa kestävä tie Suomen taloudelle. Arvoisa puhemies! Valituksen, murheen ja yli 15 vuoden nollakasvun jälkeen Suomen talous vihdoin kasvaa. Talouskasvu voimistuu ja jatkuu selvästi aiempia vuosia ripeämpänä, ennustaa Suomen Pankki. Kotitalouksien kulutus kasvaa reaalitulojen jatkaessa nousuaan, ennakoi Danske Bank. Teollisuuden uudet tilaukset ovat kasvaneet liki 70 prosentilla vuodentakaisesta, arvioi Tilastokeskus. Vienti vetää. Ulkomaiset investointiprojektit ovat korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Jäänmurtajia, metalli- ja puolustusteollisuutta, risteilyaluksia, historiallisen suuria investointeja ja uutta energiantuotantoa — nämä ovat iloisia asioita, hyvä oppositio. Kun pitkään sytytelty talouskasvu on vihdoin roihahtanut eloon, sitä ei ole varaa nyt tukahduttaa, [Arto Satonen: Näin on!] ei kasvutoimia vesittämällä, ei miljardien veronkorotuksilla, ei työttömyyttä maahanmuutolla pahentamalla eikä päättäjien yleisellä toimettomuudella. Suomi ei nouse valituksella. Talouden alakuloa ja velan korkoja ei kuitata murehtimalla. Suomi kasvaa vain työllä ja toimella, ja niitä on suomalaisten lupa odottaa myös tämän salin päättäjiltä, nyt ja tulevaisuudessa. [Timo Heinonen: Hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Hyvät ministerit, edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! ”Teot ovat kauneinta puhetta”, totesi aikanaan yksi päättäjämme — samanlaista viisautta kuin Paasikiven tosiasiain tunnustamisessa. Pääministeri Orpon hallitus päättikin keväällä 2023 toimia näin: tunnustaa vaikean taloustilanteen ja puheiden sijaan ryhtyä toimeen. Kolmen ja puolen vuoden aikana hallitus on uudistanut Suomea vahvemmaksi. Teot ovat sellaisia, mitä Ruotsi teki jo parikymmentä vuotta sitten. Meillä ei tehty, ja nyt näemme, että vaikeina aikoina Ruotsi pärjää meitä paremmin. Päätimme uudistaa työmarkkinoita joustavammiksi. Tavoitteenamme on tukea työllisyyttä, talouskasvua, kilpailukykyä ja tuottavuuden kehitystä. Teimme mittavan määrän uudistuksia. Jos ensi vaalikaudella ei päätöksistä lähdetä pakittelemaan, niin meillä on hyvät mahdollisuudet, että entistä useampi hankkii toimeentulonsa työnteolla. Hyvinvointiyhteiskunnan yhtälö toimii nimittäin vain, kun riittävän moni työikäinen ja työkykyinen on töissä. Olemme myös määrätietoisesti halunneet keventää työn verotusta, ja kyllä, pääpaino on ollut pieni‑ ja keskituloisten verotuksen keventämisessä: se kevenee yli miljardilla tällä kaudella. Meidän mielestämme ei myöskään ole väärin, että paljon vastuuta kantavat ja hieman enemmän ansaitsevat saavat myös pitää lisätulostaan edes hieman isomman siivun. Me emme usko, että kireä verotus olisi ratkaisu maamme ongelmiin, ja jos näin olisi, niin ei tähän maahan koskaan olisi ongelmia syntynytkään. Hyvä on muistaa sekin, että edelleen reilut 5 000 euroa ja sitä enemmän tienaavat eli noin kymmenesosa kaikista palkansaajista maksaa lähes puolet maamme ansiotuloveroista. Kysynkin teiltä, edustaja Lindtman: eikö tämä teille riitä? Olette kertoneet, että ensi vaalikaudella työn, yrittämisen ja kotitalouksien verotusta aiotte kiristää viidellä miljardilla eurolla. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] Aikamoinen veromoukari. Tämän jälkeen kaikki demarien kasvupuheet voi kuitata pelkkinä puheina. [Perussuomalaisten ryhmästä: Kriisikokous!] Sanon suoraan: kokoomukselle ei käy suomalaisten työntekijöiden verotuksen kiristäminen. [Arto Satonen: Oikein!] Kun työpaikat syntyvät yrityksiin, niin yritysten toimintaedellytyksiä tulee parantaa eikä demareiden esityksin kurjistaa. Näyttää siltä, että eduskuntaan pian palaava Antti Rinne ja hänen aikanaan yrittäjille jakamansa suklaalevyt ovatkin parasta, mitä SDP on yrittäjille koskaan tarjonnut. Me päätimme keventää yhteisöveroa. Kerroimme sen ajoissa, ja nyt jo näemme, miten se vaikuttaa tähän maahan: maahamme on tulossa historiallisen suuria investointeja. Tehty työ tuottaa siis tulosta. Taloudessamme on tapahtunut kauan odotettu käänne. Vienti ja yksityiset investoinnit toimivat nyt vetureina. Pitkään jatkunut varovaisuus on väistymässä. Kuluttajien luottamus on palaamassa. Kasvuennusteita on nostettu kilpaa, ja taloutemme taitaa kasvaa jo noin kaksi prosenttiyksikköä. Edustaja Lindtman, edelleenkö te vaaditte suunnanmuutosta? Talous kasvaa nyt kovinta vauhtia lähes kymmeneen vuoteen. Se on kova juttu. Ja toivottavasti myös yhteinen ilon aihe. Eikö näin, puheenjohtaja Lindtman? Vähän hymyä nyt. [Naurua] Nimittäin voimistunut talouskasvu tuo myös helpotusta työmarkkinoille. Työllisten määrä on nyt tuoreen tiedon mukaan kasvanut 34 000 hengellä, työttömyys on kääntymässä laskuun, ja hyvä kehitys jatkuu ensi ja seuraavana vuonna. Nämä ovat niitä hyviä uutisia, joita suomalaiset ovat kaivanneet. Ja kokoomus edellyttää, että tätä kasvua ei nyt tukahduteta omin toimin. Tehdään kaikki, jotta nuoremme ja myös pitkään työttöminä olleet esimerkiksi pääsevät töihin. Me voimme vaikuttaa moneen mutta emme kaikkeen. Nyt tarvitaankin, hyvät kollegat, malttia hyväksyä ne asiat, joita emme voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voimme, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaa tulevaisuus, sillä aion elää silloin. Menoista säästäminen ei ole helppoa, mutta meidän on väistämättä näin tehtävä. Aiemmat vaalikaudet ovat osoittaneet, miten helppo rahaa on jakaa, ja nyt sitten valtion budjetissa joka kahdeksas euro on velkarahaa. Se ei ole reilua eikä kestävääkään, ja siksi tällä vaalikaudella olemme tehneet noin kymmenen miljardin sopeutustoimet, ja hyvästä kasvusta huolimatta ensi vaalikaudella tarvitaan toinen mokoma. Kokoomus pitää tärkeänä yhteisesti sovittua velkajarrua, mutta painamme samaan aikaan myös kasvun kaasua. Meidän pitää laittaa taloutemme kuntoon ja jatkaa työtä määrätietoisesti. Se on reilua, että me maksamme itse oman aikamme kulut emmekä elä velaksi lapsenlapsiemme piikkiin. Ilmaista velkarahaa ei, arvon vasemmisto, ole. Uskokaa se nyt viimein. [Mika Lintilä: Näin sanoitte ennen viime vaalejakin!] — Arvoisa puhemies, täällä on niin kova mekkala, että täällä on vaikea edes puhua. [Mika Lintilä: Kenen syy? — Välihuutoja] Arvoisa puhemies! Tulevaisuus on tehtävä. Orpon hallitus on vaikeinakin aikoina lisännyt rahoitusta kahteen tärkeään paikkaan: Käytämme neljä miljardia Marinin hallitusta enempi ensi vuonna soteen. Jokaisen on päästävä lääkäriin ja saatava tarvitsemansa hoiva, ja omalääkärimalli on meidän reseptimme tässä. Varmistetaan yhdessä, ettei kukaan joudu pelkäämään vanhenemista — annetaan siitä yhteinen lupaus. Myös peruskouluun on viimeinen panostettu: 200 miljoonaa euroa lisää lukemiseen ja laskemiseen. Kiitosta tulee myös kännykkäkiellosta ja erilaisten oppijoiden tuen uudistamisesta. Kun itse toimin aikanaan opettajana, periaatteeni oli, että jokainen lapsi saisi oppia joka päivä jotain uutta, ja se on hyvä tavoite jatkossakin. Kiitosta myös tulevaisuutemme ja turvallisuutemme eteen tehdystä työstä. Itärajan turvallisuus on varmistettu. Rajaturvallisuuslaki saa jatkoa. Panostukset maanpuolustukseen ovat mittavia, ja myös vapaudestaan taistelevan Ukrainan tukemiseen. Kotimainen puolustusteollisuus tuo maahamme työtä ja vahvistaa huoltovarmuutta. Meidän pitää olla maa, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä, ei arjessa, ei kodissa, ei kaduilla. Olen iloinen siitä, että tämä hallitus panostaa turvakoteihin ja tämän vaalikauden jälkeen jokaisella hyvinvointialueella on vähintään yksi turvakoti. Poliiseja on pian luvatusti 8 000. Olemme kiristäneet rangaistuksia, ja ulkomaalaisia vakaviin, toistuviin rikoksiin syyllistyneitä karkotetaan. Arvoisa puhemies! Talous kasvaa, investointeja virtaa, yritysten tilauskirjat täyttyvät, ja työllisyyden elpyminen antaa merkkejä. Suomi tarvitsee nyt kasvua, toivoa ja luottamusta. Olemme kansakuntana selvinneet vaikeammastakin. Selviämme tästäkin, kunhan nyt emme käännä tätä suuntaa ja paina jarrua. [Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies! Luotetaan suomalaisiin, luotetaan kotimaisiin yrityksiin ja annetaan lupa tehdä. Me pyydämme tulevissa vaaleissa luottamusta jatkaa työtä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. [Välihuutoja]

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä hallitus aloitti, olimme erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Edelliseltä hallitukselta saimme valtavat menolisäykset ja kasan syömävelkaa, ympäröivä maailma jatkui myrskyisenä ja yhä heikkenevänä, maan rakenteet olivat rempallaan, työmarkkinat jäykät, holtiton maahanmuutto valloillaan ja hyvinvointialuehimmeli kokoon kasattuna. Olemme nyt tehneet yli kolme vuotta hartiavoimin töitä, ja tulokset kaikkialla näyttävät paljon valoisammilta. Talous kasvaa ensimmäistä kertaa kunnolla pitkään aikaan. Ostovoima paranee nopeasti. Tilastokeskuksen päivän uutiset ovat myös rohkaisevia. Työllisten määrä on merkittävässä nousussa, ja työttömyyskin on nyt alkanut laskea. Maahan virtaa investointeja. Kotitalouksien ja yritysten luottamus on kohenemassa, vahvistunut merkittävästi. Kaiken kaikkiaan taloudessamme on hyvä pohjavire. Olemme siis tehneet aivan oikeita asioita. Me olemme sopeuttaneet suorin sopeutustoimin ensin hallitusohjelmassa ja tehneet lisäsäästöjä kolme kertaa uudelleen. Vuoden 2027 talousarviossa suorat menoleikkaukset nousevat 4,8 miljardiin euroon. Velkaantumista taittavia uusia päätöksiä pannaan ensi vuonna toimeen lähes miljardin euron edestä. Säästöjä kohdistetaan muun muassa valtionhallintoon, kehitysyhteistyöhön ja STEA-avustuksiin. Pakollisesta säästämisestä huolimatta taloutemme kasvaa tänä vuonna ja ensi vuonna arvioiden mukaan pitkälti toista prosenttia. Siitä kiitos hallituksen erittäin investointi-, yrittäjä- ja työntekijämyönteiselle talouspolitiikalle. Jos meillä ei olisi sotaa Ukrainassa ja Iranissa, talous kasvaisi vielä paljon nopeammin — tämäkin on hyvä pitää mielessä. Etenkin Hormuzin tilanne väistämättä nostaa energian hintoja, mikä taas nostaa inflaatio-odotuksia ja korkotasoa. Suomen oloissa korkeammat korot vaikuttavat monella tapaa negatiivisesti kautta linjan. Arvoisa puhemies! Hallituskautta on leimannut etenkin geopoliittisen tilanteen jännittyneisyys, turvallisuustilanteemme murros sekä korkoympäristön perinpohjainen muutos. Korkomenot ensi vuonna ovat jo yli 4,4 miljardia euroa. Yleinen korkotaso on edelleen nousussa, samalla kun valtiot läntisessä maailmassa ovat kaikkialla syvästi velkaantuneita ja alijäämäisiä. Myös sotemenojen automaattinen kasvu miljardiluokassa rasittaa valtiontaloutta ankarasti. Olemme joutuneet tekemään lisäksi valtavat satsaukset puolustus- ja turvallisuusliitännäisiin määrärahoihin. Puolustukseen tulee menemään ainakin viisi miljardia euroa joka vuosi enemmän vuosikymmenen lopulta alkaen. Nämä panostukset ovat välttämättömiä, vaikkakin ne joudutaan rahoittamaan käytännössä lainaamalla ulkomailta rahaa. Maavoimien kipeästi kaipaama uudistus ja varustaminen on pakko käynnistää. Täytämme yhdessä sovitut Nato-tavoitteet viimeistä piirua myöten. Puolustusministeriön määrärahoihin ehdotetaan 618 miljoonaa euroa lisää ja lisäksi 1,3 miljardin tilausvaltuudet materiaalihankintoihin. Puolustusvoimien toimintamenoihin ehdotetaan 186 miljoonaa tilausvaltuutta. Kiitän eduskuntaa ja kaikkia sen ryhmiä siitä, että puolustuksen, turvallisuuden ja Ukrainan tukemisen tarvetta ei missään tässä salissa kyseenalaisteta. Arvoisa puhemies! Viisas talouspolitiikka lähtee siitä, että on oikea tilannekuva ja ymmärrys. Kymmenien vuosien ummehtunut YYA-talouspolitiikka henki konsensusta, tulonsiirtoja, veromoukaria ja sosiaalivaltion kasvavaa holhoamista. Tämä hallitus taas on perustanut talouspolitiikkansa tosiasioihin, tieteeseen ja uudistamiseen. Veropolitiikkamme on historiallisen yrittäjämyönteistä, mikä on välttämätöntä, jotta kasvu vahvistuu ja tulevaisuutemme on jotain muuta kuin ankeaa kitkuttamista. Kevennämme ensi vuonna yhteisöveroa kaksi prosenttiyksikköä. Moni Euroopan maa, mukaan lukien Tanska ja Saksa, on tekemässä vastaavia päätöksiä. Korjasimme yrittäjien eläkelain, ja nostamme yrittäjävähennystä. Hallitus antaa eduskunnalle kiireellisenä esityksen yrittäjien eläkelain uudistamisesta valinnanvapausmallin mukaisesti. Uudistus parantaa yrittämisen edellytyksiä ja helpottaa erityisesti pk- ja yksinyrittäjien asemaa. Käynnistämme myös valmistelun, jonka tavoitteena on tuoda kaikki yrittäjät tulorekisterin ja positiivisen luottorekisterin piiriin. Tällä vahvistetaan yrittäjien yhdenvertaisuutta ja mahdollistetaan reaaliaikainen ansiotulojen seuranta myös yrittäjien eläkejärjestelmässä. Työsuhdeoptioiden verotus järkevöityy ja kannustaa Suomeen uutta startup-yrittäjyyttä. Samoin tappioiden vähentämisoikeus pitenee 25 vuoteen. Perinteisempien sektorien rinnalla startupit ovat yksi Suomen vahvimmista kasvumoottoreista. Ekosysteemi kasvaa, rahoitusta tulee, ja osaaminen on aivan maailmanluokkaa. Avaruusteknologia, kvantti, tekoälyn infra ja energia eivät ole enää mitään kokeiluja. Ne ovat aloja, joille virtaa pääomaa ja joilta syntyy vientiä. Tämä hallitus on tukenut työnteon ja tuottavuuden kannustimia keventämällä työn verotusta ja alentamalla ylimpiä marginaaliveroasteita. Olemme vahvistaneet julkista taloutta kiristämällä erityisesti kulutusverotusta, siirtämällä verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Tämä on juuri sellaista veropolitiikkaa, mitä verotuksen ja kansantalouden asiantuntijat ovat vuosikymmeniä suositelleet. Työn verotus kevenee kaikissa palkkaluokissa, ensi vuonna melkein puolella miljardilla. Eniten ensi vuonna veroaste suhteessa tähän vuoteen alenee vuodessa noin 20 000—55 000 euroa tienaavilla pieni- ja keskituloisilla. Työtulovähennyksen lapsikorotus tarkoittaa lisähelpotuksia lapsiperheiden arkeen. Enemmän rahaa duunarin käteen auttaa myös Hormuzin tilanteen vuoksi kallistuneiden polttoaineiden kanssa. Liikenteen kasvaviin kustannuksiin vastaamme myös edelleen alentamalla sekä liikennepolttoaineiden veroa että ajoneuvoveron perusveroa. Arvoisa puhemies! Kansantaloutemme suhteellisen hyvästä tilanteesta huolimatta julkisen talouden ja etenkin valtiontalouden tila on edelleen hyvin vaikea. Talousarvion alijäämä osoittaa 12,4 miljardia euroa. Se on kuitenkin noin miljardin vähemmän verrattuna kuluvaan vuoteen. Tulevana keväänä pidetään eduskuntavaalit, ja jo nyt näkyy, että velkajarrupokka on pettämässä. Vihreiden, vasemmiston ja Liike Nytin osalta lipeäminen on selvää. Sosiaalidemokraattien vastaus velkajarruun on mittava veromoukari, joka lyö tainnoksiin suomalaisen työntekijän ja yrittäjän. SDP:n kärkiehdotus on korottaa arvonlisäveroa vielä entisestään sekä kiristää työn progressiota vastoin kaikkien asiantuntijoiden suositusta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] SDP myös peruisi yhteisöveron kevennyksen, mikä olisi täyttä myrkkyä vakaan ja ennustettavan investointiympäristön kannalta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Sekin vielä!] Ensi vuoden säästötkin SDP totta kai tietenkin peruisi, kunnes sitten marraskuussa kuittaa ne jälleen vähin äänin omassa vaihtoehtobudjetissaan. Hieman epäjohdonmukaisia ovat myös SDP:n ehdottamat miljardileikkaukset soteen, samalla kun puolueen toinen puoli talousosaajista käytännössä irtisanoutuu velkajarrusta. [Välihuutoja] Kaiken kaikkiaan opposition linjasta on hyvin vaikeaa saada selvää. Onneksi valtiovarainministeriön säästölistat julkaistaan pian, ja niiden kohdalla jokaisen puolueen on hyvin helppo sanoa jokaisen ehdotuksen kohdalla kyllä vai ei. Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa on mukana mittava joukko kasvua tukevia investointihankkeita. Itäinen Suomi korostuu tässä budjetissa: muun muassa Ylämyllyn liittymä, Karjalan rata, lisärahoitusta, valtuutta. Väyläpuolella sotilaallinen liikkuvuus on vahvasti painotettuna. Tuemme voimistuvaa talouskasvua uudella korjausrakentamisen paketilla. Kyseessä on mittava panostus kotimaiseen työhön ja yrittämiseen. Yhdessä kotitalousvähennyksen korotuksen sekä näiden veronkevennysten kanssa uskon, että suhdannepolitiikkamme osuu erittäin hyvin lankulle. Arvoisa puhemies! Seuraava hallitus joutuu sopeuttamaan noin kymmenen miljardia. Alijäämä on saatava kohti tasapainoa. Muuten Suomen käy huonosti. Ei tarvitse kuin katsoa, mitä kansainvälisillä joukkovelkakirjamarkkinoilla tapahtuu jo nyt joidenkin maiden kohdalla. Emme voi tehdä myöskään sellaista vastuutonta talouspolitiikkaa, jossa ensin aluepoliittisista syistä perustetaan 21 hyvinvointialuetta hallintohimmeleineen ja sitten poistetaan ne neljän vuoden päästä, kuten keskusta on hiljan esittänyt. Tarvitsemme vastuullista ja linjakasta sopeutusta ja uudistuksia, leikkausten rinnalle kasvumyönteistä veropolitiikkaa. Maamme kokonaisveroaste laskee tällä kaudella noin prosenttiyksikön. Se on merkittävä saavutus näissä vaativissa oloissa. Jos tuleva hallitus rakentuisi oppositiopuolueiden varaan, tämä hyvä talouspolitiikka ottaisi punaista takapakkia ja palaisi synkeisiin himoverotuksen vuosiin. Me tarvitsemme toimivia uudistuksia rakenteisiin. Me tarvitsemme hallinnon karsimista ja tuottavuuden nostoa kaikilla toimialoilla, emme vanhan maailman veromoukaria emmekä hallintohimmelipalapelejä. Ketterä Suomi perustuu korkeaan osaamiseen, korkeaan teknologiaan, vahvaan ja ennakoitavaan yrittäjämyönteiseen lainsäädäntöympäristöön sekä kevenevään valtioon. Tässä hallituskauden optimistisimmassa talousympäristössä hallitus antaa eduskunnalle ehdotuksen vuoden 2027 talousarvioksi. [Vasemmalta: Joka pahentaa alijäämää!]

Arvoisa herra puhemies! Ensin kiitos edustaja Auttolle ystävällisistä ja suorastaan tsemppaavista sanoista. Kun me puhumme turvallisuudesta, niin useimmille tulee mieleen, että puhutaan sisäisestä turvallisuudesta, vain poliisista, mutta pitää muistaa, että meillä ei ole turvallista, vapaata oikeusvaltiota, jos se koko ketju siitä rikoksen tutkinnasta aina lainvoimaiseen tuomioon ei toimi, ja siinä syyttäjät ovat aivan keskeisimmässä roolissa. Itse asiassa tästä on tehty jopa yliopistollisia väitöskirjojakin, että syyttäjä on oikeastaan se henkilö, joka kuljettaa sen rikosasian ja huolehtii siitä mahdollisimman oikeasta ratkaisusta alusta loppuun. Syyttäjä on mukana yhteistyössä poliisin kanssa esitutkinnassa, suorittaa syyteharkinnan ja sitten syyttää juttua alioikeudessa käräjillä ja tarvittaessa ylemmissäkin oikeusasteissa. Syyttäjän roolia ei mielestäni voi ylikorostaa siinä, kun puhutaan turvallisesta oikeusvaltiosta ja rikosvastuun toteutumisesta ja siitä, että kaikki saavat oikeutta. Puhemies! On hyviä ratkaisuja tehty. Voin itse oppositiostakin kiittää. Hallitus on tehnyt hyviä ratkaisuja liittyen sisäiseen turvallisuuteen, ja on priorisoitu oikeuslaitosta, ja siitä kiitokset. Nyt on kuitenkin tullut liittyen vuoden 2027 talousarvioon aika huolestuttavia tietoja itselleni tuolta kentältä. Näyttää siltä, että kaikilta osin Syyttäjälaitoksen resurssit eivät ole riittäviä, ja meillä on riskinä jopa, että joudutaan määräaikaisia syyttäjiä sitten... Heillä eivät työt jatku, ja meillä vähenee väki sitä syyteharkintaa tekemästä. Tämä on kyllä iso uhka, kun me tiedetään, että aikamoinen jono on tuolla oikeuslaitoksessa ja todella, todella, voi sanoa, kohtuuttoman pitkiä käsittelyaikoja nyt on monella jutulla, ja ei hyvältä vaikuta. Toivottavasti nyt, kun me saimme tämän keltaisen kirjan tänne pöytään ja tähän tulee se budjetin täydennys, hallitus sitä katsoo budjetin täydennyksessä tai lisätalousarviossa. Toisessa käsittelyssä meillä on Syyttäjälaitoksen tietovarantoja koskeva esitys. Se on se tarkalleen, mitä käsitellään. Tähän liittyen, puhemies, otan vielä pari rakenteellista, reformistista tulevaisuuden asiaa esille: Ensinnäkin kun tekoäly tulee ja muuttaa meidän elämisen ja tekemisen tavat, niin tietenkään myöskään oikeuslaitos ei voi olla siinä immuuni. Tulee varmasti todella haastavia rajanvetotapauksia, mitä voidaan oikeusturvan näkökulmasta sitten antaa koneälyn hoidettavaksi, mutta oma näkökulmani on kyllä se, että täytyy myöskin oikeuslaitoksessa ottaa uusin teknologia käyttöön ja tehdä sitten meidän täällä talossa, Eduskuntatalossa, tarvittavat lakimuutokset. Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka lopuksi haluan sanoa, on se, että meidän täytyy myös oikeuslaitoksessa ajatella sitä — vähän niin kuin me ollaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, sotessakin, tehty — mitä asioita käsittelee tuomari ja mitkä asiat voi ratkaista syyttäjä. Kyllä meidän yksinkertaisimpia rikosasioitamme, tunnustettuja rikosasioita, entistä enemmän täytyy tehdä niin, että syyttäjillä on ammattitaito antaa niihin ratkaisuja. Jätetään ammattituomareille sitten ne monimutkaisemmat ja vakavammat rikosasiat ratkaistavaksi.

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Tässä esityksessä on pohjimmiltaan kyse hyvin arkisesta asiasta. Kun ihminen joutuu tekemisiin rikosprosessin kanssa, hänen tietojaan käsittelee useampi viranomainen. Järjestelmistä löytyy nimiä, yhteystietoja ja myös hyvin arkaluontoisia henkilötietoja. Ihmiselle pitää olla selvää, kuka näistä tiedoista vastaa ja miten niitä suojataan. Nykyinen lainsäädäntö ei ole ollut tältä osin riittävän selkeä. Apulaistietosuojavaltuutettu havaitsi jo vuonna 2022 puutteita erityisesti siinä, miten Syyttäjälaitoksen vastuu henkilötietojen käsittelystä on määritelty. Nyt tätä korjataan. Jatkossa laissa sanotaan nykyistä selvemmin, mistä henkilötiedoista Syyttäjälaitos vastaa. Samalla vahvistetaan ihmisten tietosuojaa. Yksi konkreettinen muutos koskee yhteystietoja. Rikosasiaan liittyvän ihmisen yhteystiedot eivät saa päätyä eteenpäin tilanteessa, jossa niiden luovuttaminen voisi vaarantaa hänen turvallisuuttaan, etujaan tai oikeuksiaan. Tällä voi olla suuri merkitys esimerkiksi rikoksen uhrille. Kun ihminen on jo joutunut vaikeaan tilanteeseen, hänen ei pitäisi lisäksi joutua kantamaan huolta siitä, kuka hänen osoitteensa tai muut yhteystietonsa voi saada. Toinen muutos koskee oikeushallinnon yhteisiä tietovarantoja. Tällä hetkellä samaa kokonaisuutta käyttävät useat viranomaiset, mutta vastuut eivät kaikilta osin vastaa sitä, mitä tietoja käytännössä käsitellään. Nyt lakiin kirjataan viranomaisten yhteinen rekisterinpito. Tarkoitus on, että vastuu seuraa paremmin sitä, kuka tietoja tosiasiassa käsittelee ja niiden käytöstä päättää. Lakivaliokunta pitää muutoksia perusteltuina. Samalla valiokunta nostaa esiin, että yhteystietojen suojaa on jatkossa arvioitava laajemmin myös muiden rikosprosessiin osallistuvien viranomaisten osalta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ladies and gentlemen! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Turvallisuus ei tarkoita ainoastaan rajojen puolustamista tai viranomaisten toimivaltuuksia. Turvallisuus tarkoittaa myös sitä, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että viranomaiset käsittelevät kaikkein arkaluontoisimpia tietoja asianmukaisesti ja turvallisesti. Tässä esityksessä on kyse juuri siitä. Se vahvistaa Syyttäjälaitoksen henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä, täsmentää rekisterinpitovastuita ja lisää suojatoimia tilanteissa, joissa käsitellään rikosasioihin liittyviä erittäin arkaluonteisia tietoja. Erityistä huomiota kiinnitetään muun muassa todistajansuojeluun, tietolähteiden suojaamiseen sekä rikosprosessin osapuolten yhteystietojen turvallisuuteen. Ne ovat kaikki tärkeitä turvallisemman Suomen rakentamisessa. Arvoisa puhemies! Muuttuneessa turvallisuusympäristössä viranomaisiin kohdistuu yhä enemmän vaikuttamisyrityksiä, häirintää ja uhkailua. Siksi on tärkeää, että rikosprosessissa mukana olevien henkilöiden tiedot ovat paremmin suojattuja ja vastuut tietojen käsittelystä ovat yksiselitteisiä. Esitys myös selkeyttää oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon rekisterinpitoa. Kun vastuut ovat selvät, myös tietoturva, tietosuoja ja virkavastuu toteutuvat nykyistä paremmin. Tämä vahvistaa kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon ja viranomaistoimintaan. Arvoisa puhemies! Ei ole ollenkaan ihme, että lakivaliokunta on hyväksynyt esityksen muuttamattomana. Pidän sitä perusteltuna. Tässä esityksessä kyse on ennen kaikkea oikeusvaltion kyvystä suojata sekä kansalaisia että rikosprosessin toimivuutta tilanteessa, jossa henkilötietojen turvallinen käsittely on yhä tärkeämpi osa kansallista turvallisuutta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Tuossa kollega Mäenpää pohti tätä meidän tilaa ja tulevaisuutta. Eli tässä on lähes 20 vuotta eletty yli varojen, syöty enemmän kuin tienattu. Siitä emme voi olla ylpeitä, emmekä myöskään varmastikaan lapsenlapsiltamme saa kiitosta siitä, että näin me ollaan haluttu miellyttää äänestäjiä ja otettu vaan lisää velkaa, kun olisi pitänyt tehdä jotain muuta. — Mutta mennään tähän varsinaiseen puheeseen. Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotetaan niin sanottua sukupolvivastuulakia, jonka tarkoituksena olisi velvoittaa valtioneuvostoa arvioimaan päätösten vaikutuksia pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä sekä huomioimaan nykyistä järjestelmällisemmin sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Tämä tavoite on kannatettava, sillä hyvässä päätöksenteossa pitäisi aina myös kysyä, millaisen Suomen jätämme lapsillemme ja lastemme lapsille. Huoli nuorten tulevaisuususkosta on todellinen ja yhteinen. Viimeisimmän nuorisobarometrin tulokset kertovat siitä, että yhä useampi nuori suhtautuu tulevaisuuteen aiempaa epävarmemmin tai pessimistisemmin. Siksi poliittisen järjestelmän on pystyttävä osoittamaan, että se kykenee tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja eikä ainoastaan reagoimaan akuutteihin kriiseihin. Arvoisa puhemies! Meillä on vastuu paitsi nykyisille suomalaisille myös tuleville sukupolville. Julkinen velka, ympäristön tila, koulutuksen taso, tutkimuksen ja innovaatioiden edellytykset sekä yhteiskunnan turvallisuus eivät ole vain tämän päivän kysymyksiä. Ne ovat myös tulevien sukupolvien oikeuksia ja mahdollisuuksia. Siksi pidän arvokkaana, että me myös täällä eduskunnassa pohdimme, miten pitkäjänteisyys, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus sekä tulevaisuusvaikutukset voidaan nykyistä paremmin juurruttaa osaksi kaikkea päätöksentekoa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa varmasti, mutta tulevaisuutta varten voi ja pitää valmistautua ja varautua. — Kiitoksia, arvoisa puhemies, ja hyvää yötä.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Minulla näyttää olevan samat muistiinpanot kuin äskeisessä pykälässä, mutta yritetään pärjätä niillä. — Tämä oli muistaakseni edustaja Harakan tekemä aloite sukupolvivastuusta, siitä, miten eri sukupolvia tämä meidän yhteiskunta käsittelee. Jollakin lailla kun itse mietin tätä asiaa, niin ehkä katson eri näkökulmasta kuin moni muu, mutta jos ajattelee omia lapsia ja lastenlapsia, niin jollakin laillahan se olisi oikeudenmukaista, että aina seuraavalle sukupolvelle jäisi valtio yhtä hyvässä kunnossa kuin se on ollut silloin, kun minä olen tähän maahan syntynyt. Suomi on velkaantunut viimeiset 20—30 vuotta todella rajusti, ja miksi näin on tapahtunut? Oikein mietin sitä, kun tätä asiaa ajattelin. Ehkä jollakin lailla meillä on ollut hölmöjä päättäjiä täällä. Maa on velkaantunut, tai se on annettu velkaantua. Täällä on eletty yli varojen viimeiset vuosikymmenet. Velkaantuminen on ollut aivan kohtuuttoman suurta. Silloin kun minä olen syntynyt vuonna 1971, valtionvelka on ollut 672 miljoonaa euroa — elikkä 672 miljoonaa. Vuonna 97, kun minun ensimmäinen lapsi on syntynyt, se on ollut 69 000 miljoonaa. Nyt kun minun lapsenlapsi on syntynyt, niin Suomen valtionvelka on ollut viime vuonna, vuonna 25, 187 000 miljoonaa euroa. En minä tiedä oikein, miten tätä yhteiskuntavastuuta sitten sukupolvien välillä... On tämä kauhea tilanne, että me jätetään velkainen valtio meidän lapsenlapsille, velaksi, että liian ylevästi on eletty. Vanhempi sukupolvi on elänyt aivan liian loistokasta elämää velkarahalla. Sitten toinen asia, mitä ajattelen tässä, on tietenkin tuo talous mutta myöskin sitten Suomen turvallisuus ja se, mitenkä se on muuttunut täällä. Vuonna 71, kun minä olen syntynyt, on arvioitu, että täällä on ollut muualla syntyneitä 10 000—12 000. Vuonna 97, kun vanhin poika on syntynyt, Suomessa on ollut 80 600 muualla syntynyttä, tänne tullutta, ja nyt tällä hetkellä tämä on 660 800. Elikkä velka ja maahanmuutto ovat moninkertaistuneet — voisi sanoa, että monikymmenkertaistuneet — ja samalla meidän lasten ja lastenlasten turvallisuudelle on saattanut käydä aika kylmästi, koska maahanmuuttajien tekemä rikollisuus on ollut valtaisaa ja moninkertaista suomalaisiin verrattuna. Arvoisa puhemies! Tässä olivat nämä minun ajatukseni tästä sukupolvien välisestä yhdenvertaisuudesta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät naiset ja miehet! Meillä on Vestmanin tekemä aloite käsittelyssä. Ehkä se koskee näitä datakeskusinvestointeja, niin kuin suomeksi sanottuna, ja sen sähkönkäytön turvaamista tavallansa, niin että meille piisaisi sähköä, voisiko sen näin ajatella? Olen itse hyvin skeptisesti tähän alun perin suhtautunut, ja nyt kun olen lukenut näistä investoinneista ja suunnitelmista ja Fingridin sanomista ja myöskin verottajan sanomista, niin itse arvelen niin, että me ollaan voisiko sanoa ongelmissa. Mielestäni tämä maalaisjärjellä ajateltuna näyttää siltä. On sanottu, että meillä on tällä hetkellä Suomessa Euroopan halvin tai toiseksi halvin sähkö. Se pitää paikkansa. Luulen, että lähivuosina, mikäli näitä hankkeita on tulossa jo suunnitellut, minun matematiikallani tulee moninkertaistumaan se sähkön hinta. Meillä itse asiassa ei ole mitenkään Euroopan halvin tai edes toiseksi halvin sähkö, jos siinä huomioidaan siirtomaksu, vaan meillä on ihan keskihintainen sähkö Euroopassa. Suomessa siirtomaksut ovat varmaan Euroopan korkeimmat, koska sen meidän pistorasiasta maksetun sähkön keskihinnan se vie Euroopan keskitasolle. Meillä on Suomessa pitkät siirtomatkat, laajalle ympäri maata levinnyt asutus ja tuotanto. Tekisi mieli siteerata Irwiniä, että kusessa ollaan koko saakelin sakki, mutta — taisi se siteeraus jo tullakin siinä täältä luettua näköjänsä. Meillä on tuulisähköä, johon uskotaan, ja aurinkosähköä, johonka uskotaan. Vestman on ansiokkaasti tuonut sen esille, että sitä pitää olla moninkertainen määrä, ja se on silti sellaista sattumasähköä. Se on mielestäni markkinahäirikkö niin kauan, kunnes tuulivoimayhtiöt rupeavat tuottamaan sen säätövoiman siinä tuulituotannon sivussa. Elikkä se olisi kaikille oikeudenmukaista, että tuulivoimayhtiöt, jotka tuottavat sähköä, tuottaisivat sen jollakin muulla silloin kun ei tuule. Sitten ei tarvitsisi enää sitä sanoa markkinahäiriköksi. No, jos ajatellaan, että hinta nousee, mutta sitten riittääkö sähkö? Eräs puoluekollega oli tehnyt ansiokasta selvitystä tästä, ja näyttää siltä, että meillä kaatuu sähköverkko, valitettavasti. No, sitten puhutaan investoinneista ja juhlitaan sitä, että Suomeen tulee kalliita investointeja, mutta pitää aina muistaa, että vain osa niistä investoinneista kohdistuu Suomeen. Niistä aika huomattava osa, laiteinvestoinnit ja muut, menee ulkomaille, ja niihin valitettavasti tulee aika paljon usein ulkomaista työvoimaa. Sama koskee esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingridiä. Olen aika paljon sitä kritisoinut, ja minulla on tapaaminen siitä tulossa Fingridin kanssa. Tämä on ihan käsittämätöntä, että meidän Suomen valtion omistamaa sähköverkkoa rakennetaan suurelta osin ulkomaisella työvoimalla ja ulkomailta, Kiinasta ja Intiasta, tuoduilla sähköpaaluilla. Jotain tässä maassa on aika pahasti vialla, jos suomalainen, valtio-omisteinen yhtiö ei rakenna verkkojaan suomalaisilla sähköpaaluilla. Jotain on meidän yhteiskunnassa silloin vialla. Tämä on valitettavaa, että kaikkien erilaisten kilpailutusten kautta ne ovat johtaneet siihen, että ne tuodaan ulkomailta. Se on myös yksi huoltovarmuusasia — aikaisemmin, kun Suomessa on tehty sähköverkkoon niitä raudasta tehtyjä verkonkannakkeita ja paaluja, niitä on tehty myöskin varastoon sillä tavalla, että jos sattuu joku onnettomuus tai joku muu, niitä on sitten varastossa saatavilla. Nyt tällä hetkellä niitä tulee justi määrä Kiinasta tai Intiasta, ja ne ovat vähän heikkolaatuisiakin ehkä. Elikkä jos Fingridin verkkoja ruvetaan uusimaan, niin toivoisin, että niissä käytettäisiin enemmän kotimaista työtä. Se, mikä vielä... Edustaja Keskisarja piti täällä hyvän puheen, ja surullisena katson sitä, kun tuulivoiman, aurinkovoiman ja siirtolinjojen alta raiskataan ja hakataan metsää kumoon. Tämä on todella surullinen asia. En itse sitä näe hyvällä. — Ehkä tämä vuodatus nyt oli tässä. Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kiitän tämän aloitteen ensimmäistä allekirjoittajaa, edustaja Vestmania, erinomaisesta aloitteesta, jonka olen itsekin saanut allekirjoittaa. Käsiteltävänä oleva lakialoite on merkittävä. Datakeskukset ovat mahdollisuus, mutta niiden sähkönkulutus on valtava. Tämä tarkoittaa sitä, että datakeskuspolitiikka on samalla energiapolitiikkaa. Jos suuret datakeskukset käyttävät olemassa olevaa sähköntuotantoa ilman, että järjestelmään syntyy uutta tuotantoa, perusvoimaa, tai uutta joustokapasiteettia, säätövoimaa, seurauksena voi olla korkeammat sähkönhinnat, kasvavat kustannukset kotitalouksille sekä heikentyvä kilpailukyky suomalaiselle teollisuudelle. Juuri tästä meidän on oltava huolissamme, ja siihen tämä lakialoite antaa ratkaisuja. Aloitteen ydinajatus on yksinkertainen: jos ja kun datakeskus käyttää merkittävästi sähköä, sen tulee myös osallistua ratkaisun rakentamiseen. Aloitteessa esitetään, että suurilta datakeskuksilta voitaisiin edellyttää sähkönkulutusta vastaavaa uutta sähköntuotantoa sekä sähköjärjestelmää tukevaa joustokykyä ennen verkkoon liittämistä. Lisäksi datakeskukset velvoitettaisiin tarjoamaan joustoaan sähkömarkkinoille. Tämä on investointien mahdollistamista kestävällä tavalla. On kaikkien etu, että Suomeen syntyy uusia datakeskuksia, mutta on myös kaikkien etu, että samalla syntyy uutta sähköntuotantoa, uusia energiainvestointeja, uusia akkukapasiteetteja ja uusia ratkaisuja sähköjärjestelmän vakauden turvaamiseksi. Arvoisa puhemies! Tuore Googlen investointi osoittaa meille, että investointien ja energiavastuun yhdistäminen ei ole este investoinneille. Se voi olla jopa kilpailuetu. Suomella on nyt mahdollisuus olla maa, jossa datakeskukset kasvavat mutta tavalla, joka vahvistaa koko sähköjärjestelmää ja tukee huoltovarmuutta. Kannatan esitystä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Henkilökohtaisesti en allekirjoittanut tätä lakialoitetta, mutta tämän lakialoitteen hengessä haluan kuitenkin kiittää edustaja Vestmania siitä, että toi tällaisen lakialoitteen tänne keskusteluun, koska olen itse kokenut, että datatalouteen, datakeskusteollisuuteen, liittyvää keskustelua ei ole tässä salissa käyty läheskään niin paljon kuin olisi kuulunut käydä tähän mennessä. Kuten aiemmin edustaja Mikkonen tuossa kuvasi, hallitus taidettiin vähän housut kintuissa yllättää tämän datateollisuuden kasvun kanssa nyt, kun tämä tuli eteen. Tein jo vuonna 2025 kirjallisen kysymyksen ministerille siitä, milloin tehdään datakeskusstrategia tähän maahan, kuinka me valmistaudutaan tähän datakeskusbuumin tulemiseen, että olemme valmiita sinä päivänä, kun tämä tulee meille eteen. Kyseessähän on siis positiivinen asia: Googlen investointi 13 miljardia euroa. Onneksi näin suuri investointi tuli juuri sieltä suunnasta. Voimme käydä keskustelua yhdysvaltalaisen yhtiön kanssa, joka on globaalisti tunnustettu vastuulliseksi yritykseksi, toimijaksi, vakavaraiseksi. Jos tämä investoinnin suunta olisi ollut vaikka Kiinasta käsin tai muutoin idästä, niin oltaisiin vähän toisenlaisessa tilanteessa. Siinä mielessä tämän mahdollisuuden myötä on hyvä käydä tätä keskustelua. Itse tulen Kajaanista, Kainuusta. Olin maakuntavaltuuston puheenjohtaja viisi vuotta tämän datatalouden nousun aikana, ja meillä on siellä LUMI-supertietokone. Nyt on tulossa uusi yhteiseurooppalainen tekoälytehdas. Meillä on siellä kansallisia supertietokoneinvestointeja ollut tänä aikana. Meille on tullut nyt työn alla oleva XTX, 1,1 miljardia euroa kokonaisinvestointi Kajaaniin datakeskuksen osalta. Googlen investointi 13 miljardia Suomeen, siitä osa myöskin Kajaaniin. Olemme Kajaanissa rakentaneet jo kaukolämpöverkkoon liitännät ja mahdollisuudet siihen, että koko Kajaani lämpiää tällä hukkalämmöllä, mitä datakeskuksista tulee. Se ekosysteemi, mikä sinne on rakennettu, on meidän maakunnan ylpeys. Se on nykyaikaa, se on aivan tämän päivän teollista kärkeä koko maailmassa. Muistan, kun CSC:n toimitusjohtaja sanoi, että on Amerikka ja Kiina ja sitten on Kajaani. Niin se on jatkossakin, mutta tämä järjestys voi vaihtua siinä, miten hyviä me Suomessa ollaankaan. Siinä mielessä voi olla myös maakunnastamme ylpeä. Siitä näkökulmasta haluan sanoa, että kun tämä datakeskusbuumi nyt käynnistyy, niin hallituksen olisi aika riprap-liikkein otettava haltuun tämä kokonaisuus, koska tähän ei yksin liity vain tämä energiapoliittinen kysymys. Tähän kuuluu sähkö, tähän kuuluu tietoliikenne, tähän kuuluvat työvoima, pääomat, maankäyttö, jäähdytys. Tähän kuuluu kiinteänä osana turvallisuus, meidän kansallinen turvallisuus, mahdollinen ulkovaltojen tahto käyttää näitä datakeskuksia omiin tarpeisiinsa tämän asian osalta. Tähän kuuluu osana myös ulkopolitiikkaa. Näin kriittisen infran rakentaminen Suomeen on todella positiivinen asia. Suomeen luotetaan Nato-maana, Suomeen luotetaan alustana investoida näin suuria investointeja kahdessa vuodessa. — On huomioitava, että tämä 13 miljardia oli siis kahdessa vuodessa. Voisin uskoa, että tulevaisuus tuo jotain tullessaan. — Lisäksi tämä mahdollistaa Suomessa vahvan alihankintakentän ja sellaisen osaamisen, mitä voimme viedä myös ulkomaille. Mutta on tärkeää, että voimme valita. On tärkeää, että voimme valita, kenen kanssa me suomalaista tuotettua energiaa käytämme. Kenelle sitä annetaan? Minkälaisia hyötyjä tämä kansakunta saa? Sen takia aiemmin tänään täällä salissa käyty keskustelu, jossa kyselytunnilla ministeri Puisto toi esille, että voisi olla tällainen valintakriteeristö tai mahdollisuus priorisoida näitä datakeskustoimijoita, on mielestäni erittäin tervetullut. Suomalainen sähköntuotanto ei riitä kaikille, mutta on tärkeää valita ne toimijat, joiden kanssa haluamme pelata, joilta Suomi saa parhaan hyödyn. Ja eihän sähkö tähän lopu. Sähköähän voidaan tuottaa, energiaa voidaan tuottaa. Olen tehnyt jo noston siitä, että Suomeen voitaisiin harkita pienydinvoimaloita jokaiseen maakuntaan, niin että ei tarvitsisi vetää noita piuhoja pitkin peltoja ja metsiä, joista maan- ja metsänomistajat ovat olleet osin myöskin näreissään, koska korvaukset niistä eivät ole riittäneet heille eivätkä ne ole olleet kohtuullisia. Eli energiapolitiikka, datakeskustalous, datakeskuspolitiikka, muu teollisuuspolitiikka kiteytyvät tämän asian ympärille voimakkaasti, joten nyt täytyisi valtion nousta niskan päälle, hallituksen niskan päälle tässä asiassa, ja keskustella kuntien, yritysten ja kansalaisten kanssa voimakkaasti siitä, mikä on Suomen näkemys tähän asiaan. Olen keskustellut viimeksi tänään Kainuun kuntien kanssa, ja eteen nousi kysymys siitä, kuinka paljon kunnille tulee tietoa siitä, mitä datakeskukset ovat. Kuulostaa siltä, että kaikkiin kuntiin on tulossa jotain datakeskustoimintaa, ja kuntapäättäjillä on haaveita siitä, että saisi datakeskuksia. Heille ei ole tullut sellaista informaatiota, että he voisivat tehdä näitä päätöksiä kovinkaan selkeästi. Ainakaan hallituksen ja valtion osalta ei ole tullut sellaisia normistoja, joiden mukaan voisi tätä asiaa vahvasti arvioida. Meillä pitäisi olla valtion puolesta koneisto, joka yhdessä arvioisi näitä investointeja kuntien kanssa. Sama kansalaisten kanssa. Nyt kansalaiset kysyvät, riittääkö sähkö. On aika helppo heittää, että no ei riitä ja sähkön hinta nousee, pelotella ensi talvena kaikki siihen, että nyt on niin kallista, kun tämä datakeskusbuumi on päällä, jos vaikka saataisiin joku äänestäjä sitten äänestämään sen takia, kun on kallista sähköä. Nyt olisi tärkeää hallituksen tuoda esille uskottava tarina siitä, kuinka tämä asia hallitaan niin, että ei ole niin kallista sähköä. Myöskin näille yrityksille tulee Suomessa antaa informaatiota siitä, millaista on olla datatoimijoitten alihankkijana, että saadaan uutta tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa, uusia yritystoimintoja, jotka palvelevat datakeskustoimijoita, ja saadaan Suomeen nämä työpaikat. Koulutuspoliittisesti täytyy tehdä avauksia siitä, että pääsemme kouluttamaan ihmisiä tälle kasvavalle alalle, mikä mahdollistaa tuhansien, kymmenientuhansien ihmisten työllistämisen. Jos näin yhteenvetona sanon, niin otetaan tämä asia valtiona haltuun. Kiitos, Vestman, tästä aloitteesta siinä mielessä, että nyt keskustellaan tästä lakialoitteesta, mutta myös laajemmin tätä voi nostaa. Otetaan tämä asia haltuun valtiona, niin me pärjätään tämän kanssa. Jos me ajelehditaan tämä mukana, katsotaan sivusta ja reagoidaan perästä, niin välttämättä tämä ei Suomelle ihan parasta tulosta tuo. Olen kyllä tämän datakeskusbuumin kannattaja ja olen iloinen tästä, mutta nyt on valtiolla pelin paikka ja tilaisuus ottaa asia haltuun.

Arvoisa puhemies! Olen työskennellyt energia-alalla kohtuullisen kauan, ja tässä aina unohtuu se, että tämä on ollut aika pitkä kaari, kuinka turpeen käyttö on vähentynyt energia-alalla. Se ei ollut viime hallituskaudella, vaan se on ollut jo pitkään koko ajan vähenevää. Kaikki fossiiliset — kivihiili, maakaasu, öljy — ovat vähentyneet kaukolämmön tuotannossa ja sähkön tuotannossa todella voimakkaasti, myös turve. Jos katsotaan turpeen vähentymistä vuodesta 2010 vuoteen 2025, 15 vuoden aikana, niin se on todella iso kaukolämmön osalta. Sitä käytettiin 2010 noin 19 prosenttia, ja 2025 sitä käytettiin vain 4 prosenttia kaukolämmön tuotannossa. Tämä on ollut aika trendinomainen. Minulla on täällä olemassa diat, mistä näkyy tämä muutos. Sitä ovat korvanneet biomassa, jäte, lämmön talteenotto ja sähkö. Siellä on aika isoja muutoksia tältä osin tapahtunut. Sama kehitys on tapahtunut sähköntuotannossa. Sähköntuotannossa turpeen osuus on ollut 2010 noin 6 prosenttia, kun se 2025 on ollut enää 0,6 prosenttia. Tämä polku on mennyt tässä koko ajan samalla tavalla, ja se ei ole yhden hallituskauden kysymys. Se on ollut useamman hallituskauden kysymys, ja siellä nimenomaan lähtökohta on se, että fossiilisista polttoaineista on muutettu ja sähköntuotanto on tänä päivänä erittäin puhdasta 95-prosenttisesti. Tältä osin voidaan sanoa, että tämä iso kaari on ollut tässä se. Olen itse ollut aikoinaan työn puolesta käymässä sellaisilla turvevoimalaitoksilla, joissa tuotettiin lämpöä ja sähköäkin osittain. Täytyy sanoa, että turpeen hinta meni sellaiseksi, että se ei enää kannattanut jatkossa. Se on ollut ehkä se kaikkein tärkein syy, miksi niitä laitoksia ei ole. Turvetta varmasti pitää käyttää meillä kasvuturpeena ja kuivikkeena, ja kriisi- ja huoltovarmuustilanteessa meillä pitää olla turvetta käytettävissä. Siinä mielessä voidaan ajatella, että tämä puoli on huolehdittava ja sitä sen verran täällä kuitenkin tuottava, että sitäkin pystytään tekemään. Aktiivihiili ja muut tällaiset mielenkiintoiset uudet hankkeet on myös tämän osalta huomioitava. Tässä vähän jää yhdelle hallituskaudelle liikaa kuormaa, kerrotaan tässä, kun tosiasiassa kehitys on ollut viimeiset 20 vuotta samansuuntainen: koko ajan se on vähentynyt. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää aloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia ja tämän asian puolesta ahkeroineita, jotka ovat tehneet töitä, että tämä asia tulee tänne eduskuntaan. He ovat myös käyneet täällä eduskunnassa vierailemassa ja tuomassa tietoa tänne paikan päälle meille kansanedustajille. Se on erittäin tärkeää. Turpeen alasajo on osa sitä ideologiapolitiikkaa, mikä vallitsi Euroopassa ja ehkä maailmassakin laajemmin vielä ennen kuin Venäjä teki laajemman hyökkäyssodan Ukrainaan. Uskottiin, että tämä globaali yhteisö on turvallinen ja voimme tehdä maiden välille riippuvuussuhteita, joiden on nyt havaittu olevan venäläisillekin mahdollisuus. Nyt, niin kuin ollaan havaittu, niin Suomi kuin Eurooppakin ovat irtautuneet niistä velvoitteista ja myöskin niistä riippuvuussuhteista, mitä silloin rakennettiin. Olemme tällaisten perusasioitten ääressä, että onko meillä itsellä energiaa tarpeeksi ja mitä energiaa täällä käytetään. Luulisin, että jos olisi tämä tilanne ymmärretty silloin aikanaan, niin koskaan tähän turpeen alasajoon ei oltaisi menty vaan oltaisiin pysytty enemmän omavaraisuudessa. Mutta ajattelin sanoa muutaman sanasen siitä, miten se on vaikuttanut maaseudun elämään, miltä se näyttää väljään asutulla seudulla, kun turvetta on ajettu alas. Maaseutuelinkeinojen alasajo pitkässä jaksossa on ajanut tietenkin meidän maaseudun kunnat ja kylät kovin hiljaisiksi. Hämmästelen sitä, että tämän päätöksenteon aikana näitä sosiaalisia ja alueellisia epätasa-arvoeroja, mitä on syntynyt sen vuoksi, ei ole punnittu silloin tarkkaan. On nähty tämä asia kuten tämä menisi yksin ympäristö edellä, ja niinhän siinä kävikin. Tämän vuoksi esimerkiksi näitten turvetuottajien lapset ja tutut ja kyläläiset ja nuoret eivät ole päässeet näihin perustöihin turvesoilla. Ja niin kuin näemme, nyt ennätyksellisen työttömyyden aikana juuri tällaiset perustyöt, matalan kynnyksenkin työpaikat, olisivat olleet tärkeitä noilla alueilla. Näin nämä meidän väljään asutut seudut näivettyvät. Samaan aikaan, niin kuin tässä aikaisemmin mainittiin, Italian roskaa ajetaan Suomeen — hyvin kyseenalainen harjoitus. Tänä päivänäkin olisi syytä käydä tarkastelemassa tosissaan, mitä siellä tulee mukana. Ainakin mitä Ylen dokumentteihin on uskominen, Italiasta ajetaan pähkinänkuoria Suomeen polttoon, eli poltetaan sellaista materiaalia, jota ei nyt välttämättä Suomeen tarvitsisi tuoda ihan vaihtotasettakin ajatellen ja myöskin omavaraisuutta ajatellen. Joten pitkäksi meni, sanotaanko näin. Turpeella olisi nyt ollut tässäkin asiassa paikkansa. Huoltovarmuuskysymyksenä turve on erittäin tärkeä. Tämä asia tietenkin menettää merkitystään koko ajan, kun ajamme alas näitä voimalaitoksia, joissa turvetta poltetaan. Sekin on valinta. Hämmästyttävää toki on, että tämä sama meininki jatkuu. Nimittäin elokuussa edustaja Viljanen toi esiin, että osa Suomen huoltovarmuusvarastossa olevasta viljastakin on tuotu ulkomailta. Eli emme ole vielä välttämättä oppineet tarpeeksi tästä turpeen alasajostakaan, sen omavaraisuuden merkityksestä, kun tämä hallitus jatkaa samanlaisia harjoituksia myös huoltovarmuusviljan kanssa. Turve on kuitenkin pala suomalaista energiapolitiikkaa, ja turve olisi ollut tärkeä tässä paletissa, myöskin lämmityskäytössä, tulevaisuudessa tämän kaiken energianvajauksen osalta, mikä meillä tulee eteen näitten datakeskusten ja muiden energiaintensiivisten investointien kautta. Joten minun mielestäni tämä turpeen säilyttäminen sellaisena kuin se aikoinaan oli, olisi ollut tämän maan etu ja sille olisi ollut tarvetta tänäkin päivänä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita. Turvetta ei olla kieltämässä, tunnistamme sen käyttömahdollisuuden tärkeyden kuivikkeena ja uusiutuvana polttoaineena poikkeus- ja kriisitilanteissa. Siksi kansalaisaloitteen vaatimus turpeen luokittelemisesta uusiutuvaksi energiaksi ei ole mutkatonta. Kansainvälisessä päästölaskennassa turve ei ole uusiutuva polttoaine samalla tavalla kuin puubiomassa. Turve kyllä muodostuu luonnossa, turve on uusiutuvaa, se on tosiasia, mutta sen hitaan uusiutumisen vuoksi sitä käsitellään kansainvälisessä päästölaskennassa käytännössä samalla tavoin kuin fossiilisia polttoaineita. Päästökauppa perustuu EU-lainsäädäntöön, eikä Suomi voi kansallisesti irrottaa yhtä polttoainetta järjestelmästä omalla päätöksellään. Arvoisa puhemies! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö turpeella olisi paikallisesti monille alueille suuri merkitys. Siksi pidän tätä kansalaisaloitetta erittäin tärkeänä. Se edellyttää meitä selvittämään kaikki mahdollisuutemme kotimaisen energian omavaraisuudessa, huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa strategisen turpeen osalta. Suomen etu ei ole ideologinen vastakkainasettelu — turpeen puolesta tai sitä vastaan — vaan Suomen etu on toimiva energiajärjestelmä, kohtuullinen sähkön hinta, vahva huoltovarmuus ja realistinen ilmastopolitiikka. Näillä perusteilla pidän kansalaisaloitteen huoltovarmuushuolia perusteltuina ja kannatan aloitteen perusteellista ja huolellista käsittelyä valiokunnassa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäiseksi kiitän aloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia. Tein itse vuonna 2021 toimenpidealoitteen, jossa vaadin silloisen turpeen energiaveron kiristyksen perumista sekä turpeen julistamista uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Seison yhä tänä päivänä tuon aloitteeni takana, ja olen pitänyt turveasiaa esillä tarpeen tullen. Henkilökohtainen näkemykseni ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan. Pidän erittäin tärkeänä, että puhun asiasta täällä tänään. Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on se, mikä tässäkin aloitteessa tuodaan ilmi, että turve täytyisi saada eroon Euroopan unionin päästökaupasta, sillä pelkkä uusiutuvaksi luokittelu tai energiaveron peruminen ei enää riitä. Vastuuttoman politiikan lopputuotteena määrätyt päästökauppamaksut ovat turpeesta todella suuret. Minä haluan — ja voi voi, meitä on Pohjanmaalla paljon — että turve on jatkossakin osana meidän omaa energiapalettiamme, mielellään entistäkin suurempana, sanoisin. Itse olisin henkilökohtaisesti milloin vain valmis tuplaamaan turvetuotannon Suomessa. Meillähän oli parhaina aikoina suomalaisessa energiaturvekäytössä noin 0,7 prosenttia luonnonvaraisista soista, kun samanaikaisesti suojeltuna on 12 prosenttia. Tuolloin vuosia sitten olin jo sitä mieltä, että turvetuotanto olisi pitänyt kohottaa jonnekin 1,4 prosentin tasolle, niin että meillä olisi raaka-ainetta ollut myydä asti. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa tämä olisi ollut tällekin päivälle oiva apu. No, mieluummin minä joka tapauksessa kotimaista turvetta poltan kuin italialaisten jätteitä ja kallisarvoista tukkipuuta, jota tänä päivänä ajetaan turpeen tilalle — siis voi järjettömyyden päiviä. Minun täytyy tämä sanoa ääneen. Arvoisa puhemies! Viime kaudella, kun turvetuottajat kävivät vierailulla eduskunnassa, muistan hyvin, miten he ojensivat minulle turvetta täynnä olevan ämpärin. Tuossa ämpärissä lukee seuraavat faktat: turve on sataprosenttisesti uusiutuva luonnontuote, elintärkeä kasvualusta kotimaisten kasvisten ja vihannesten viljelyssä, korvaamaton kotieläinten kuivike ja ainoa kotimainen huoltovarmuuspolttoaine, joka säilyy varastoituna vuosikausia. Siinä lukee myös hyvin suurilla kirjaimilla: ”turve uusiutuvaksi”. Tuo ämpäri on muuten yhä työhuoneessani tallessa. Lupasin silloin, että istutan siihen jonkun krysanteemin kasvamaan. Tämä on jäänyt tekemättä, mutta nytpä lupaankin, että tämän lupaamani toimenpiteen teen. Nimittäin kun se turve on siellä useita vuosia ämpärissä ollut työhuoneessani, niin se on niin tömäkkää kasvualustaa, että jos minä menen nyt ja istutan siihen jotain, niin kyllä kuulkaas kukkii. Tämäkin kertoo turpeen mainiosta tehosta. Arvoisa puhemies! Punavihreät ajoivat turvealan ahdinkoa viime kaudella. Siitähän ei pääse yli eikä ympäri. He kiristivät turpeen verotusta ja lopuksi maksoivat romutuspalkkioita turvekoneista. Kyllä minä mietin, kuinkahan paljon maaseudulta mahtoikaan mennä työpaikkoja suoraan sanottuna ideologisen vihervasemmistolaisen höpöhöpönassupolitiikan aikaansaaman turpeen alasajon johdosta. En tiedä mitään niin vastuutonta kuin se, että jollakin tämän talon päätöksellä ajetaan joku elinkeino alas sellaisessa tilanteessa, kun katsomme, missä tänä päivänä ollaan. Viime kaudella ei ollut sen parempaa eikä sitä edellisellä, eikä muuten tule olemaan seuraavallakaan kaudella. Tässä ollaan aika lailla pakon edessä elämässä nyörit kiinni, mutta tässä nyt mennään. Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite kertoo kansan tahdon. Itse olen tästä kansalaisaloitteesta sataprosenttisesti samanmielinen ja pidän sitä hyvin tärkeänä. Jos tämä aloite ei nyt jostain syystä mene läpi, niin toivon todellakin seuraavaan hallituspöytään viisasta oikeistopolitiikkaa tukemaan turpeen asemaa Suomessa, jotta saadaan asia edes joskus tulevaisuudessa korjatuksi. Vielä lopuksi haluaisin sanoa, että turvetuotanto on — kuten on varmasti miljoonaan kertaan mainittu — energiahuoltovarmuudelle hyvä mutta lisäksi myös todellinen mahdollisuus Suomelle, eikä meillä ole varaa jättää yhtään ainutta kiveä kääntämättä jokaisen maaseudun elinkeinon eteen. Meidän on tehtävä sellaisia politiikkatoimia, että turvetuotannon jatkuvuus taataan. Se jos jokin on isänmaallinen, kauaskantoinen ja vastuullinen teko. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia tärkeän asian nostamisesta. Aloitteessa halutaan turpeelle vahvempi asema energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa: halutaan määritellä se Suomessa uusiutuvaksi ja vaikuttaa aktiivisesti EU:ssa sen päästökauppakohteluun. Miksi Suomi luopuisi omasta luonnonvarastaan, kun energiaomavaraisuus ja huoltovarmuus ovat nousseet keskiöön? Turve on ollut vuosikymmeniä osa energiahuoltoa, työllistänyt maakunnissa ja pitänyt rahaa Suomessa. Turvetta tarvitaan myös kasvualustoihin ja kuivikkeisiin, joille ei ole mitään järkevää kotimaista korvaajaa samassa mittakaavassa. Energiaturpeen alasajo on vaarantanut myös muun turvetuotannon. Kun koneisto, tuottajat ja osaaminen katoavat, tuotantoa ei saa takaisin hetkessä. Kotimainen varastoitava ja Suomessa tuotettava turve ei ole riippuvainen ulkomaisista toimitusketjuista. Nykyinen hallitus on jo korjaamassa tilannetta: kymmenen miljoonaa euroa huoltovarmuusvarastointiin tänä vuonna ja uusi tukimalli vuodesta 2027. Pelkkä uusiutuvaksi määrittely Suomessa ei poista turvetta EU-päästökaupasta. Siksi on keskityttävä käytännön vaikutuksiin. Turve ansaitsee arvonsa takaisin, ja on hienoa, että tämän kansalaisaloitteen myötä asia on saatu jälleen julkiseen keskusteluun. — Kiitos.

Kunnioitettu herra puhemies! Olen jo yhden puheenvuoron tästä asiasta käyttänyt, mutta koska aihe on niin tärkeä, niin käytän vielä toisen. Kannatan tätä kansalaisaloitetta ja sen tavoitetta turpeen aseman palauttamisesta suomalaisessa energia- ja huoltovarmuuspolitiikassa. Turve on kotimainen luonnonvara, jota voidaan tuottaa Suomessa, varastoida pitkäksi aikaa ja käyttää silloin, kun sitä todella tarvitaan. Se ei ole riippuvainen tuontilaivoista, rajanylityspaikoista eikä ulkovaltojen poliittisista päätöksistä. Juuri tällaisia voimavaroja Suomen kaltaisen pohjoisen ja pitkien etäisyyksien maan pitäisi vaalia. Turve ei ole Suomelle tärkeää ainoastaan polttoaineena. Kuiviketurvetta tarvitaan eläintilojen eläinten hyvinvointiin, hygienian ja tautiturvallisuuden ylläpitämiseen. Kasvuturvetta tarvitaan puutarhataloudessa, taimituotannossa ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisessa. Energiaturve puolestaan toimii kaukolämmön, sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä varavoiman polttoaineena. Turve on myös erinomainen seospolttoaine, joka parantaa monien lämpölaitosten toimintavarmuutta. Materiaalina turve on vailla vertaansa, se on Suomen soilla kasvava huippuaine. Tästä huolimatta Suomessa tehtiin Marinin hallituksen aikana poliittisia ratkaisuja, joilla turveala ajettiin hyvin lyhyessä ajassa alas. Yrityksiä lopetettiin, koneita myytiin, työpaikkoja menetettiin ja vuosikymmenten aikana rakennettua omaisuutta hävitettiin. Perheiltä vietiin leipä pöydästä. Pidän tätä politiikkaa kansallisen edun vastaisena ja suoraan sanoen epäisänmaallisena. On täyttä hulluutta tehdä Suomesta entistä riippuvaisempi ulkomaisista polttoaineista ja samalla hävittää omaa varastoitavaa ja käyttövarmaa energiantuotantoa. Maailma on muuttunut: Euroopassa käydään sotaa, geopoliittiset jännitteet kasvavat, ja energian saatavuuteen liittyvät riskit ovat todellisia. Huoltovarmuutta ei rakenneta vasta kriisin alettua. Silloin ei enää hankita tuotantokoneita, kouluteta osaajia tai avata turvetuotantoalueita. Valmius on säilytettävä rauhan aikana. Nyt on korkein aika palauttaa tämä maallemme tärkeä valmius ja elinkeino. Arvoisa puhemies! Turpeen energiakäyttö on palautettava Suomessa vähintään samalle tasolle, jolla se oli ennen Marinin hallituksen aikana toteutettua turvealan alasajoa. Samalla on palautettava toimiva tuotantoketju, riittävät turvevarastot ja kotimainen yrittäjyys. Tämä voidaan tehdä vastuullisesti. Tuotantoa voidaan kohdentaa jo ojitetuille ja aiemmin käytössä olleille alueille, huolehtia vesistöjen suojelusta sekä velvoittaa alueiden asianmukaiseen jälkikäyttöön. Ilmastopolitiikka ei saa tarkoittaa sitä, että Suomi riisuu itsensä omista varmuusvarastoistaan ja tuotantokyvystään. Suomen tulee käyttää kaikki kansallinen liikkumavaransa, vaikuttaa määrätietoisesti EU:n päästökauppasääntelyyn ja lopettaa kotimaisen turpeen perusteeton syrjintä. Arvoisa puhemies! Turve on osa Suomen energiaomavaraisuutta, maataloutta, ruuantuotantoa ja kriisinkestävyyttä. Siksi kannatan tätä kansalaisaloitetta ja vaadin, että turveala nostetaan takaisin jaloilleen. Kansakunta, joka vapaaehtoisesti hävittää omat voimavaransa, tekee vakavan virheen. Suomen on pidettävä huolta omastaan sinivalkoisin värein. — Kiitoksia. [Mauri Peltokangas: Erinomainen puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite turpeen puolesta on täsmälleen asian ytimessä. Turvetta koskevassa sääntelyssä ilmastohulluus eli ideologia on ajanut terveen järjen edelle. Kansalaisaloitteessa esitetään, että turve siirrettäisiin uusiutuvien veroluokkaan ja että huoltovarmuuslakiin turve määriteltäisiin strategiseksi kotimaiseksi ja uusiutuvaksi varmuusenergialähteeksi. Turve on käytännössä uusiutuvaa, koska sitä muodostuu koko ajan lisää. Lisäksi Suomessa turvetta muodostuu koko ajan enemmän kuin sitä nostetaan. On siis täysin pähkähullua, ettei sitä ole pystytty luokittelemaan uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Turvetta tarvitaan sekä energiakäyttöön että paljon muuhunkin, kuten turvallisen ja puhtaan suomalaisen ruuan tuotantoon. Turpeen saatavuus kaikkeen muuhun välttämättömään on täysin riippuvaista siitä, että energiaturpeen nostaminen on kannattavaa. Siksi kyse ei ole vain siitä, kuinka suuri osa Suomen lämmöntuotannosta on turpeesta. Se on vain yksi osa, mutta juuri se elintärkeä osa, turpeen säilyttämisen kokonaisuudessa. Olen jättänyt jo aiemmin eduskunnalle toimenpidealoitteen turveveron poistamisesta sekä SGEI-järjestelyn valmistelemisesta. Hallitus on ryhtynyt toimiin turpeen huoltovarmuusroolin vahvistamiseksi. Toisessa lisätalousarviossa Huoltovarmuusrahastolle myönnettiin kymmenen miljoonaa euroa turpeen varmuusvarastointiin, ja uusi turpeen tukimalli on nyt valmisteilla. Arvoisa puhemies! Kiitos tämän toimenpidealoitteen tekijöille ja allekirjoittajille. Tämä kannattaa nyt käsitellä valiokunnassa huolellisesti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Keskustelimme jo viime kerralla, tai silloin ekalla kerralla, tästä asiasta, ja silloin toin esiin sen, mitä Natossa, siellä Naton johdossa, ajateltiin energiasta. Silloin toin esiin sen, että Suomenkin tulee varautua yhtä hyvin energiaan kuin myöskin sotilaallisesti siihen kriisiin. En malta olla lukematta, kun tässä on Maaseudun Tulevaisuuden lehtileike, jossa kerrotaan — olen kyllä tiennyt tämän jo pitkään — että kainuulaiset turvekoneet käyvät nyt kaupaksi Ukrainaan: ”Suomalainen yritys on vienyt tuotteitaan Ukrainaan Vuokatista jo yli viiden vuoden ajan. Sotatila on rajoittanut Ukrainassa energiansaantia, kun esimerkiksi kivihiiltä on jäänyt sotatoimialueelle. Teollisuuden energiantarve kuitenkin säilyy, ja maassa turvaudutaan nyt muihin kotimaisiin energiamuotoihin. Yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi on noussut turve. Tämän myötä myös turvekoneiden kysyntä maassa on lisääntynyt. Aluksi yritys vei maanmuokkaukseen murskausjyrsimiä, mutta sittemmin kauppaa on käyty myös muista yrityksen valmistamista koneista. Tänä vuonna solmittiin ensimmäinen isompi yksittäinen sopimus turvekoneiden viemisestä Ukrainaan.” En tiedä, toivottavasti talousvaliokunnan jäsenet näitä asioita ja näitä puheita, mitä täälläkin on pidetty, tutkivat läpi ja ymmärtävät sen, että meillä on käsissämme tämmöinen valmis konsepti energian turvaajaksi ja sitä ei kannata hävittää. Tämä asia ei saa — mitenkähän minä nyt muotoilisin nätisti — siellä ympäristöministeriössäkään purjehtia vastatuuleen, vaan pitäisi myötätuoleen mennä ja todeta, että meillä on valmis konsepti tähän, jos tilanne kriisiytyy. Mutta sitten toinen, ihan yhtä tärkeä asia. En muista, puhuinko tästä kasvu- ja kuiviketurpeen tuotannosta viimeksi — olen jo puhunut niin monelta kantilta tästä asiasta. Tästä on tullut myös tämmöinen tiedote: ”Kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto on määriteltävä ympäristönsuojelulaissa ruokahuollon turvaamiseksi yleisen edun kannalta tärkeäksi toiminnaksi, esittävät MTK, SLC, Siipikarjaliitto, Kauppapuutarhaliitto, Pihvikarjaliitto, Bioenergia ry ja Koneyrittäjät ry. Taustalla on järjestöjen huoli kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuuden nopeasta heikkenemisestä, joka vaikuttaa eri toimialoihin. Jotta kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuusongelmat voidaan välttää, ympäristölupaprosessien tulee olla jatkossa ennakoitavia ja niiden tulee sovittaa yhteen erilaisia yhteiskunnallisia tarpeita. Myös tutkijat ovat tunnistaneet järjestöjen huolen. Luonnonvarakeskuksen laatiman kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartassa todetaan, että luvituksen sujuvoittamistoimet ovat kiireellisiä ja että ilman toimenpiteitä kuivike- ja kasvuturpeen saatavuus uhkaa puolittua jo vuoteen 2028 mennessä, toteaa Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Veera Lehtilä.” Tämä on meidän ruuantuotannolle erittäin tärkeä materiaali. Turpeen antiseptiset ominaisuudet ja sen happamuus pitävät eläimet terveinä: broilerit, naudat, lehmät, siat. Tämä on näistä hyvin monille käytössä. Minuun otti yhteyttä yksi turveyrittäjä, joka on kuljettanut turvetta tiloille, ja hän kertoi, että isoimmilla tiloilla kosteana aikana menee kuiviketurvetta jopa 1 000 kuutiota kuukaudessa. Normaaliaikana sinne menee noin 600—650 kuutiota — sinne ajetaan viikoittain yksi täysperävaunu kuiviketurvetta. Luken ihmiset ovat tunnustaneet sen, että kuiviketurvetta ja kasvuturvetta ei voi korvata millään, tai ehkä se voidaan korvata jollain muulla, mutta ne kustannukset ovat sitten moninkertaisia. Tämä on meidän kotimainen tuote, joka meillä turvaa antibioottiresistenssin, ja meidän pitää tästä pitää kynsin ja hampain kiinni. Uskon, että olen nyt tämän asian puolesta niin paljon puhunut, että kukaan ei tule ainakaan minua syyttämään siinä vaiheessa, kun kaupasta on naudanliha loppu tai vihreät eivät saa salaattiansa. Toivoisin, että jossakin vaiheessa lamppu syttyisi edes hallituspuolueen kaikilla jäsenillä. — Kiitoksia. [Kaisa Garedew: Just näin, hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Rikollisuus ei tänä päivänä pysähdy rajalle. Ammattimainen rikollisuus, järjestäytyneet rikollisryhmät ja vakavat rikokset liikkuvat maasta toiseen nopeammin kuin viranomaiset, ellei meillä ole oikeita välineitä käytössä. Siksi tässä esityksessä on lopulta kyse yksinkertaisesta asiasta. Kyse on siitä, saavatko suomalaiset viranomaiset ajoissa ne tiedot, joita tarvitaan rikosten estämiseen ja selvittämiseen. Sen tavoitteena on varmistaa, että poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos voivat vaihtaa tietoja muiden EU-maiden kanssa nopeasti, turvallisesti ja hallitusti. Kun rikospaikalta löytyvä DNA-, sormenjälki- tai ajoneuvotieto vastaa toisen maan rekisterissä olevaa tietoa, on voitava viipymättä edetä tutkinnassa. Arvoisa puhemies! Kyse ei ole massavalvonnasta eikä uusista rekistereistä vaan siitä, että jo olemassa olevaa tietoa voidaan käyttää paremmin silloin, kun on kyse vakavasta rikoksesta tai ihmishengestä. Haut tehdään yksittäistapauksissa tarkasti rajatuin oikeuksin ja tiukan tietosuojan alaisena. Jokainen haku kirjautuu, on valvottu ja jälkikäteen tarkistettavissa. Siten myös oikeusturva säilyy. Keskeisintä kuitenkin on se, että tällä esityksellä annetaan viranomaisille välineitä niihin tilanteisiin, joissa panoksena ovat henki ja elämä. Kadonneiden henkilöiden etsintä ja tunnistamattomien vainajien tunnistaminen helpottuvat, kun tietoja voidaan verrata myös muiden maiden kanssa. Siksi tämä koskettaa meitä kaikkia. Kyse on aina myös läheisistään huolissaan olevista perheistä, omaisista, ei vain tilastoista. Jokainen uhri, jonka henkeen tai vapauteen on perustavalla tavalla kajottu, on liikaa. Siksi meidän on tehtävä kaikkemme tällaisten rikosten selvittämiseksi. On myös rehellistä todeta, että Suomi ei ole yksin eikä edelläkävijänä poikkeamassa muista. Useimmat EU-maat vievät tätä samaa uudistusta eteenpäin juuri siksi, että rajat ylittävä rikollisuus vaatii rajat ylittävää viranomaisyhteistyötä. Hallintovaliokunta on huolellisesti tarkastellut tätä esitystä ja päätynyt esittämään siihen tarpeellisia muutoksia, jotta uusi laki todella palvelee tavoitettaan eikä lisää byrokratiaa. Arvoisa puhemies! Turvallinen Suomi ei synny toiveista vaan toimivista rakenteista. Tämä hallituksen esitys parantaa viranomaisten kykyä suojella kansalaisia, selvittää rikoksia ja puuttua vakaviin uhkiin ajoissa tinkimättä oikeusturvasta tai yksityisyydensuojasta. Siksi pidän tätä esitystä ja valiokunnan siitä valmistelemaa mietintöä perusteltuina ja kannatettavina. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunnan mietinnössä käsitellään hallituksen esitystä, jossa ehdotetaan säädettäväksi laki automaattisesta tietojen hausta ja tietojenvaihdosta eurooppalaisessa poliisiyhteistyössä. Esityksessä annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston niin kutsuttua Prüm II ‑asetusta koskevat täydentävät säännökset. Sääntelyssä on kyse asetuksen jäsenvaltioille jättämän kansallisen liikkumavaran käytöstä. Esityksessä ehdotetaan, että Suomi liittyy poliisirekisteritietojen vaihtoon, niin sanottuun EPRIS-järjestelmään. Poliisirekisteritietojen vaihtaminen on kansainvälisen poliisiyhteistyön ydintehtävä. Tällä hetkellä se tapahtuu perinteisenä viestinvaihtona kysyvän ja vastaanottavan valtion välillä. Nykyjärjestelmä ei ole automatisoitu, ja kun henkilöä koskevia tietoja kysytään toisesta valtiosta, henkilöön kohdistuva epäily samalla paljastuu tämän toisen valtion viranomaisille. Sen sijaan Prüm-asetuksen mukainen poliisirekisteritietojen vaihto perustuu automatisoituun ja vahvasti suojattuun kyselyjärjestelmään. Vasta siinä tapauksessa, että kyselyn perusteella tulee osumia ja kyselyn tehnyt jäsenvaltio pyytää lisätietoja, vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset saavat tiedon kysytystä henkilöstä. Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan myös, että Prüm II ‑asetuksen tietoja voi käyttää kadonneiden henkilöiden tunnistamiseksi rikostutkinnan yhteydessä sekä humanitäärisistä syistä johtuvissa tilanteissa ja että kyseisiä tietoja voi käyttää myös tunnistamattomien vainajien tunnistamiseksi. Lisäksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin ehdotetaan Prüm II ‑asetuksesta aiheutuvia teknisiä muutoksia. Perustuslakivaliokunta esittää esityksestä antamassaan lausunnossa, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Arvoisa puhemies! Poliisirekisteritiedoista on säädetty Prüm II ‑asetuksessa. Kyseisen asetuksen mukaan poliisirekisteritiedoilla tarkoitetaan epäiltyjen ja tuomittujen henkilöiden biografisia tietoja, jotka ovat saatavilla rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi perustetuissa kansallisissa tietokannoissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan poliisissa tällaisia tietoja sisältävä tietokanta on tällä hetkellä poliisiasiain tietojärjestelmä. Myös Rajavartiolaitos ja Tulli käyttävät poliisiasiain tietojärjestelmää. Hallintovaliokunnan saamasta selvityksestä ilmenee, että kyse ei koskaan voi olla muista tietokannoista kuin sellaisista, mitkä sisältävät epäiltyjen ja tuomittujen henkilöiden biografisia tietoja, jotka ovat saatavilla rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi perustetuista kansallisista tietokannoista. Se, mitä tietoja edellä mainituista henkilöistä voidaan käsitellä, on tarkasti säädetty Prüm II ‑asetuksessa. Hallintovaliokunta katsoo saamaansa selvitykseen perustuen, että esityksessä poliisirekisteritiedoista ja poliisirekisterihakemistojen laatimisesta on säädetty selkeästi ja tarkkarajaisesti. Ehdotetun sääntelyn tavoitteena on tehostaa lainvalvontaviranomaisten tiedonvaihtoa ja esitutkinnan kannalta merkityksellisen tiedon paikantamista Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella. Esityksestä ilmenee, että ehdotetun sääntelyn taustalla on Suomessa ilmenevän rikollisuuden aiempaa useammin rajat ylittävä ja monimuotoinen luonne. Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna ja tärkeänä. Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä, että ehdotetulla sääntelyllä henkilötietojen suoja paranee ja että uudet mahdollisuudet biometristen tietojen vertailuun auttavat merkittävästi kadonneiden henkilöiden etsinnässä ja onnettomuusuhrien tunnistamisessa. Valiokunta puoltaa yksimielisesti lakiehdotusten hyväksymistä ehdotuksiin tehtävin tarkistuksin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kun ihminen työskentelee tärkeässä tehtävässä valtiolla, meidän täytyy pitää huolta hänen luotettavuudestaan sekä turvallisuudestaan. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun näiden ihmisten palvelussuhde jatkuu pitkään. Tässä hallituksen esityksessä on tarkoitus kirjata valtion virkamieslakiin nykyistä selkeämmin se, että virkamieheltä edellytetään tehtävässään nuhteettomuutta sekä kykyä hoitaa tehtävänsä riippumattomasti ja luotettavasti. Arvoisa herra puhemies! Jatkossa olisi myös mahdollista tehdä turvallisuusselvityksiä tietyissä tehtävissä tarvittaessa koko palvelussuhteen keston ajan. Tämä on tärkeä muutos erityisesti niissä tilanteissa, kun ihminen työskentelee työtehtävässä, jossa käsitellään esimerkiksi arkaluontoisia tietoja tai muuten maamme turvallisuuden kannalta merkittäviä asioita. Olemme saaneet viimeisten vuosien aikana huomata sen, että maailma on monilta osin muuttunut siitä, mihin olemme joskus tottuneet. Siksi meidän pitää pystyä huolehtimaan siitä, että valtionhallinnossa työskentelevät ihmiset ovat luotettavia ja että mahdollisiin turvallisuusuhkiin voidaan puuttua ajoissa. Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ei missään nimessä ole kyse siitä, että jokaista virkamiestä epäiltäisiin väärinkäytöksistä tai että työntekijöiden joukosta etsittäisiin syyllisiä. Sen sijaan kyse on siitä, että yhteiskunnan kannalta tärkeissä tehtävissä on selkeät pelisäännöt ja toimintamallit myös silloin, kun kohtaamme riskejä. Meidän täytyy varmistaa, että meillä on tarvittavat työkalut niin työntekijöiden turvallisuuden varmistamiseksi kuin myös työtehtävien ja koko maamme turvallisuuden varmistamiseksi. Nämä eivät ole mitään vähäpätöisiä asioita, ja siksi meidän täytyy valmistautua jo ennakkoon mahdollisimman hyvin, jotta tilanteen tullen me pystymme toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. — Kiitoksia.

Kunnioitettu herra puhemies! Suomen turvallisuus ei rakennu vain rajoille, järjestelmille ja varautumissuunnitelmille. Se rakentuu myös luottamuksesta niihin ihmisiin, jotka hoitavat yhteiskuntamme kaikkein kriittisimpiä tehtäviä. Siksi pidän hallituksen esitystä 117 tärkeänä ja kannatettavana. Esityksellä selkeytetään sitä, että valtion virkamiehiltä edellytetyt nuhteettomuus, riippumattomuus ja luotettavuus eivät ole vain nimityshetken vaatimuksia. Niiden on täytyttävä koko palvelussuhteen ajan. Tämä on muuttuneessa turvallisuusympäristössä välttämätöntä. Pitkän virkauran aikana tehtävät, vastuut ja myös henkilöstön olosuhteet voivat muuttua. Lainsäädännön on pystyttävä vastaamaan tähän. Nykytila on jättänyt epäselväksi, millä perusteella luotettavuutta voidaan arvioida uudelleen sen jälkeen, kun nimitysvaiheen selvitys on vanhentunut. Nyt tämä sääntelyaukko korjataan lailla. Se on erittäin hyvä. Se lisää ennakoitavuutta sekä viranomaiselle että virkamiehelle ja vahvistaa päätösten kestävyyttä myös oikeudellisessa arvioinnissa. Esitys antaa työnantajaviranomaiselle mahdollisuuden hakea henkilöturvaselvitystä myös palvelussuhteen aikana. Tämä mahdollisuus on kuitenkin rajattu tarkasti turvallisuusselvityslaissa määriteltyihin turvallisuusherkkiin tehtäviin. Kyse ei siis ole kaikkien virkamiesten jatkuvasta seurannasta eikä yleisestä epäluottamuksesta valtion henkilöstöä kohtaan. Kyse on vastuusta silloin, kun tehtävä liittyy esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen, kriittiseen infrastruktuuriin tai poikkeusoloihin varautumiseen. Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että oikeusturva on esityksessä otettu vakavasti. Turvallisuusselvitys edellyttää edelleen henkilön suostumusta. Arvioinnin on oltava tehtäväkohtaista ja perustuttava kokonaisarvioon. Jos tehtävän edellyttämää selvitystä ei virkamiehestä johtuvasta syystä voida tehdä, hänet voidaan pidättää virantoimituksesta. Tämä on väliaikainen turvaamistoimi, ei uusi irtisanomisperuste. Virkamiestä on kuultava, päätöksen perusteita on seurattava, ja päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Esitys vahvistaa myös Huoltovarmuuskeskuksen henkilöturvallisuutta. On perusteltua edellyttää Suomen kansalaisuutta sellaisissa johto-, valmius- ja varautumistehtävissä, joissa käsitellään yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja niihin liittyvää tietoa ja käytetään merkittävää julkista valtaa. Samalla turvallisuusselvitysrekisterin käyttöä sujuvoitetaan valtion virastoissa, Kelassa, Senaatti-kiinteistöissä ja Puolustuskiinteistöissä. Kun voimassa oleva selvitys voidaan tarkistaa suoraan, vältetään päällekkäistä työtä, nopeutetaan menettelyä ja voidaan myös säästää kustannuksia. Valiokuntakäsittelyssä on silti varmistettava, että lakia sovelletaan yhdenmukaisesti, suhteellisesti ja tietosuojaa kunnioittaen. Rekisterin käyttöoikeudet on rajattava vain niitä työssään tarvitseville, ja käytännön valvonnan on oltava vahvaa. Arvoisa puhemies! Tämä esitys suojaa valtionhallinnon toimintakykyä, kansalaisten luottamusta ja myös niitä virkamiehiä, jotka hoitavat vaativia tehtäviään moitteettomasti. Turvallisuusherkissä tehtävissä luotettavuuden on oltava sekä todellista että todettavissa. Näillä perusteilla kannatan hallituksen esitystä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti ja pysyvästi. Venäjän rikollinen ja raakalaismainen hyökkäyssota, kiristynyt turvallisuustilanne Euroopassa, hybridioperaatiot, kyberuhat ja laaja-alainen vaikuttamistoiminta ovat muistuttaneet meitä siitä, että turvallisuus ei ole enää vain rajojen puolustamista. Turvallisuutta on myös se, että yhteiskunnan kriittiset toiminnot, viranomaiset ja päätöksenteko kestävät ulkopuolisen painostuksen ja vaikuttamisyritykset. Siksi tämä esitys on tärkeä. Arvoisa puhemies! Valtio käyttää merkittävää julkista valtaa. Virkamiehet käsittelevät tiedustelutietoa, turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja, varautumiseen liittyviä suunnitelmia, huoltovarmuutta koskevaa tietoa ja muuta yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittistä aineistoa. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että näitä tehtäviä hoitavat henkilöt ovat tehtäviensä nähden luotettavia koko palvelussuhteen ajan, eivät vain nimityshetkellä. Nykytilanteessa turvallisuusselvitys tehdään usein ennen virkaan nimittämistä, mutta turvallisuusriskit eivät pysähdy siihen päivään, kun nimityspäätös annetaan. Ihmisen olosuhteet voivat muuttua, taloudelliset vaikeudet voivat lisääntyä, sidonnaisuuksia voi syntyä, turvallisuusympäristö voi muuttua. Myös vieraan valtion vaikuttamisyritykset voivat kohdistua henkilöihin vasta heidän ollessaan tehtävässä. Siksi on perusteltua, että viranomaisilla on mahdollisuus varmistaa henkilön luotettavuus myös palvelussuhteen aikana silloin, kun tehtävän luonne sitä edellyttää. Arvoisa puhemies! Turvallisuusselvityksiä voidaan tehdä jatkossakin vain turvallisuusselvityslain tarkasti määrittelemissä tilanteissa. Menettely perustuu edelleen henkilön suostumukseen. Päätöksistä voidaan valittaa, ja viranomaisten toiminta on lain ja tuomioistuinvalvonnan alaista. Kyse on siis tasapainosta turvallisuuden ja oikeusturvan välillä. Samalla esitys vahvistaa huoltovarmuuden kannalta keskeisten tehtävien suojaa, mikä on tässä ajassa tärkeää. Arvoisa puhemies! On selvää, että kokonaisturvallisuus rakentuu viime kädessä luottamuksesta. Kansalaisten on voitava luottaa viranomaisiin, viranomaisten on voitava luottaa henkilöstöönsä, ja valtion on voitava varmistua siitä, että turvallisuuden kannalta kriittisiä tehtäviä hoitavat henkilöt täyttävät tehtäviensä vaatimukset myös muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Siksi tämä esitys on perusteltu, ajankohtainen ja tarpeellinen turvallisuusteko Suomen hyväksi. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laeiksi valtion virkamieslain ja turvallisuusselvityslain 50 §:n muuttamisesta. Valtion virkamieslain muutosesitysten tavoitteena on vastata valtion virastojen turvallisuus- ja toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin erityisesti henkilöstöturvallisuuden ja yleisemmin virastovarautumisen osalta. Tavoitteena on lisäksi varmistaa ja vahvistaa luottamusta viranomaistoimintaan sekä suojata ja edistää sitä. Taustalla ovat muun muassa valtion virastojen kohtaamat ja myös jo tuomioistuinkäytännössä esiin tulleet tilanteet, joita ei ole valtion virkamieslaissa pystytty ennakoimaan aiemmin. Nuhteettomuus, riippumattomuus ja luotettavuus ovat keskeisiä vaatimuksia, jotka koskevat paitsi virkamiehiä myös koko julkishallinnon toimintaa ja hyvää hallintoa. Viranomaisella on nykytilassa kuitenkin rajatusti keinoja selvittää palvelussuhteen aikana virkamiehen tehtävien edellyttämää yleistä luotettavuutta, nuhteettomuutta ja riippumattomuutta. Tavoitteena tässä onkin säätää lakitasolla periaatteet, joiden mukaan valtion virastoissa voidaan käyttää henkilöturvallisuusselvitystä kaikissa turvallisuusselvityslain mahdollistamissa tilanteissa koko virkamiehen palvelussuhteen ajan, mikäli palvelussuhteen tehtävät sitä edellyttävät, sekä toiseksi antaa lakitasolla viranomaiselle keinot reagoida, jos virkamiehestä johtuvasta syystä ei henkilöturvallisuusselvitystä voida tehdä. Esityksen mukaan valtion virkamieslakiin lisättäisiin nykytilaa selkeyttävä säännös palvelussuhteen aikana virkamieheltä edellytetystä nuhteettomuudesta sekä kyvystä hoitaa tehtäväänsä riippumattomasti ja muutoinkin luotettavasti. Esityksen mukaan myös, mikäli virkamiehen tehtävät sitä edellyttävät, viranomainen voisi koko virkamiehen palvelussuhteen ajan hakea henkilöturvallisuusselvitystä kaikissa niissä tilanteissa, joissa se olisi turvallisuusselvityslain mukaan kyseisen viranomaisen kohdalla mahdollista. Uusi säännös ei muuttaisi virkamieheen kohdistuvia vaatimuksia, eikä se muuttaisi tai lisäisi virkamiehen virkavelvollisuuksia, mutta se toisi säännöstasolla esille, että virkamiehiltä edellytettävään luotettavuuteen kuuluu kyky hoitaa tehtävät rehellisesti ja lojaalisti ja viranomainen voi selvittää tätä turvallisuusselvityslaissa säädetyn mukaisesti. Henkilöturvallisuusselvityksestä säädettäisiin jatkossakin turvallisuusselvityslaissa, eikä sitä edelleenkään voitaisi tehdä ilman kyseisen henkilön suostumusta. Muutoksen tarkoituksena ei ole säätää viranomaiselle velvollisuutta eikä poikkeavaa oikeutta hakea henkilöturvallisuusselvitystä. Esityksen tarkoituksena on kuitenkin säätää viranomaisille keinot reagoida, jos virkamiehestä johtuvasta syystä ei henkilöturvallisuusselvitystä voida tehdä. Uutena asiana esityksessä säädettäisiin, että virkamies voitaisiin pidättää virantoimituksesta, jos virkamiehestä ei hänestä itsestään johtuvasta syystä voida tehdä henkilöturvallisuusselvitystä, esimerkiksi virkamiehen kieltäytyessä tämän selvityksen tekemisestä. Selkeyden vuoksi jatkossa jo hakuilmoituksessa kerrottaisiin, edellyttääkö viran tai virkasuhteen tehtävien hoitaminen turvallisuusselvityslaissa säädettyä henkilöturvallisuusselvitystä. Toinen osa tätä esitystä on Huoltovarmuuskeskusta koskeva osa. Siitä tuli 1.4.26 voimaan tulleen lain mukaan valtion virasto ja sen työntekijöistä virkasuhteisia. Valtion virkamieslain 7 §:ssä Suomen kansalaisuutta edellyttävien valtion virkojen joukkoon lisättäisiin tästä syystä Huoltovarmuuskeskuksen pääjohtajan viran lisäksi pääjohtajan välittöminä alaisina toimivien johtajien ja yksikön johtajien virat, Huoltovarmuuskeskuksen virat, joiden tehtäviin kuuluu valmius- ja varautumistehtäviä, sekä Huoltovarmuuskeskuksen virat, joiden tehtäviin kuuluu käsitellä ulkomaisten yritysostojen seurannasta annetussa laissa tarkoitettuja tietoja. Muutoksen tavoitteena on lisätä koko valtionhallinnon turvallisuutta. Esityksen piiriin kuuluvat Huoltovarmuuskeskuksen virkamiehet käyttävät merkittävääkin julkista valtaa ja saavat tietoonsa laaja-alaisesti yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta keskeisiä tietoja, ja virkamiehillä on keskeinen rooli varautumiseen liittyvien järjestelmien toimivuudessa. Heillä on myös pääsy paikkoihin, joita koskevien tietojen paljastaminen tai muu oikeudeton käyttö voi vaarantaa kansallista turvallisuutta ja kansainvälisiä suhteita. Lisäksi virkojen tehtäviin sisältyy muita kansainväliseen turvallisuuteen sekä Suomen ulkosuhteisiin liittyviä asioita, ja siksi ne on nostettu tässä esiin. Kolmas osa tätä muutosta, HE:tä, on turvallisuusselvityslakiin ehdotettava muutos, jonka mukaan valtion virastot, Kansaneläkelaitos sekä Senaatti-kiinteistöt-liikelaitos ja tämän tytärliikelaitos olisivat jatkossa turvallisuusselvitysrekisteristä saatavan tiedon osalta vastaavassa asemassa kuin ministeriöt. Vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan turvallisuusselvityslain mukaan ministeriöt, jatkossa myös ehdotetut organisaatiot voisivat itse tarkastaa turvallisuusselvitysrekisteristä viranhaltijaan tai virkamieheensä liittyviä tietoja. Tämän muutoksen tavoitteena ja tarkoituksena on antaa turvaselvitystä hakeville julkishallinnon tahoille itselleen mahdollisuus selvittää virkamieheen liittyviä tietoja turvallisuusselvitysrekisteristä. Tällä tavalla myös nopeutetaan ja yksinkertaistetaan prosessia valtion viraston sekä muiden muutosesityksen piiriin kuuluvien julkishallinnon toimijoiden hakiessa tätä turvallisuusselvitystä. Muutoksella pyritään myös hyödyntämään nykytilaa kattavammin voimassa olevia henkilöturvallisuusselvityksiä, mikäli selvityksen kohteena olevalla henkilöllä on jo viran tai virkasuhteen taikka tehtävän edellyttämän laajuinen voimassa oleva henkilöturvallisuusselvitys. Tällä pyritään vähentämään uusien turvallisuusselvitysten hakemista ja tarpeetonta laatimista ja näin ollen myös niistä aiheutuvia kustannuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä digitalisaatio on välttämätön osa julkisen hallinnon uudistamista. Kukaan tuskin kiistää sitä, että viranomaisten täytyy kyetä hyödyntämään uusia teknologioita, myös tekoälyä. Julkisen talouden paineet ovat kovat, henkilöstöresurssit ovat monessa paikassa niukat ja kansalaiset odottavat palveluja yhä useammin ympäri vuorokauden. Tässä suhteessa esityksen tavoite on kannatettava. Automaattinen neuvonta voi parantaa palvelujen saatavuutta, vähentää ruuhkia ja vapauttaa asiantuntijoiden aikaa kaikkein vaativimpiin asiakastilanteisiin. Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen liittyy myös pari erityistä huolta, joita tulevassa valiokuntakäsittelyssä on hyvä tarkastella. Kaikilla suomalaisilla ei ole samanlaisia valmiuksia käyttää digitaalisia palveluja, osa kansalaisista tarvitsee edelleen mahdollisuuden asioida ihmisen kanssa. Siksi pidän erittäin tärkeänä, että tässä esityksessä säilytetään vaatimus siitä, että asiakkaalla on aina oltava mahdollisuus saada neuvontaa myös ihmiseltä. Tämä on yhdenvertaisuuden, saavutettavuuden ja hyvän hallinnon kysymys. Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen huoli liittyy turvallisuuteen ja oikeusturvaan. Tekoäly voi olla erinomainen apuväline, mutta se voi myös erehtyä. Esityksessäkin todetaan, että tekoäly voi tuottaa virheellistä tietoa sekä syrjiviä vinoumia, joita voi olla vaikea havaita. Mutta kun puhutaan viranomaistoiminnasta, tällaisiin virheisiin ei ole varaa. Yksikin virhe voi johtaa siihen, että ihminen saa väärää neuvontaa etuudesta, verotuksesta, luvista tai palveluista. Siksi on perusteltua, että viranomaiselle asetetaan myös velvollisuus arvioida automaattisen neuvonnan vaikutuksia oikeusturvaan, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä seurata järjestelmien toimintaa myös käyttöönoton jälkeen. Arvoisa puhemies! Suomi ei saa jäädä teknologian kehityksessä jälkeen, mutta emme myöskään saa rakentaa järjestelmää, jossa yksin tehokkuus menee ihmisen edelle. Parhaimmillaan tekoäly täydentää virkamiestä, huonoimmillaan se korvaa kohtaamisen tilanteessa, jossa ihminen juuri sitä tarvitsisi. Siksi digitalisaatiota on edistettävä kahdella periaatteella: palvelujen on oltava saavutettavia myös heille, jotka eivät käytä digitaalisia välineitä sujuvasti, ja tekoälyä hyödyntävien järjestelmien on oltava turvallisia, valvottuja ja ihmisen kontrollissa. Vain näin voidaan vahvistaa sekä julkisen hallinnon tehokkuutta että kansalaisten luottamusta siihen. Tässä esityksessä nämä huolet otetaan varmasti huomioon perusteellisesti. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Suomen tulee olla maa, jonne kansainväliset opiskelijat, tutkijat ja alansa huippuosaajat haluavat tulla töihin. Tarvitsemme osaamista, uusia näkökulmia ja kansainvälisiä verkostoja, mutta samalla meidän on voitava luottaa siihen, että opiskeluperusteinen maahanmuutto on aidosti opiskelua varten ja että maahan tulevilla on realistiset edellytykset pärjätä Suomessa. Tämä hallituksen esitys lähtee juuri tästä perusajatuksesta: Suomeen saa tulla töihin ja opiskelemaan, mutta ilmaisia tukia ei meillä ole. Arvoisa puhemies! Viranomaiset ovat viime vuosina havainneet kasvavassa määrin tilanteita, joissa opiskelijoiden toimeentulo ei ole ollut riittävästi turvattu. Opiskelijoiden käsitykset työnsaannista Suomessa ovat olleet epärealistisia, tai opiskelijan oleskelulupaa on käytetty tarkoituksiin, jotka eivät liity varsinaiseen opiskeluun. Myös puutteellinen kielitaito on vaikuttanut opintojen suorittamiseen. Nyt näihin viime vuosina kasvussa olleisiin ongelmiin vastataan kohtuullisilla ja perustelluilla keinoilla. Ensinnäkin opiskelijan perheenjäsenet voisivat jatkossa hakea opiskelulupaa vasta sen jälkeen, kun opiskelija on ollut Suomessa vuoden ajan. Tarkoituksena ei ole estää perheenyhdistämistä vaan varmistaa, että opiskelija ehtii muodostaa realistisen käsityksen Suomen kustannustasosta, asumisesta ja toimeentulomahdollisuuksista ennen koko perheen muuttoa. Toiseksi, opiskelijan opiskelulupaan liittyvää toimeentulon vaatimusta selkeytetään. Tämä on tärkeää sekä viranomaisille että hakijoille. Kenenkään etu ei ole, että Suomeen tullaan epärealististen odotusten varassa ja huomataan vasta täällä, etteivät rahat riitä asumiseen, opiskeluun ja elämiseen. Kolmanneksi, opiskelijalla tulee jatkossa olla opinnoissa vaadittava riittävä kielitaito. Tämäkin on ennen kaikkea opiskelijan etu. Jos opiskelija ei kykene seuraamaan opetusta tai suorittamaan opintojaan, hän on vaarassa ajautua vaikeuksiin hyvin nopeasti. Oleskeluluvan tarkoituksen tulee vastata todellisuutta. Vain siten vahvistetaan myös kansallista turvallisuuttamme. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on vahvistaa järjestelmän uskottavuutta ja ehkäistä niitä ilmiöitä, jotka heikentävät koko opiskeluperusteisen maahanmuuton hyväksyttävyyttä. Siksi tämä ei ole epäluottamuksen osoittamista yhdellekään kansainväliselle opiskelijalle. Tämä tehdään heidän parhaakseen. Suomen pitää olla avoin osaamiselle mutta ei sinisilmäinen väärinkäytöksille. Siksi opiskeluperusteisen maahanmuuton on oltava yhtä aikaa vetovoimaista, hallittua ja vastuullista. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvä esimerkki sellaisesta norminpurusta, jossa byrokratia vähenee, kuntien työ kevenee ja samalla ihmisten arki paranee. Samalla se myös vahvistaa kokonaisturvallisuutta käytännön tasolla. Kun turhaa byrokratiaa puretaan tämän esityksen tavoin, väestön terveys paranee, viranomaisten resursseja vapautuu olennaisiin tehtäviin ja asumisen turvallisuus vahvistuu. Nämä eivät ole pieniä seikkoja vaan iso osa arjen turvallisuutta. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tupakointikiellon saaminen taloyhtiöön voi kestää kuukausia ja vielä vaatii kunnan päätöksen. Esityksessä päätösvaltaa siirretään sinne, missä asia käytännössä kuuluu ratkaista. Se siis siirretään asuntoyhteisöille itselleen. Kuntaa ei enää tarvita välikädeksi tilanteessa, jossa taloyhtiö haluaa suojata asukkaitaan naapureista kulkeutuvalta tupakansavulta. Kyse ei ole vain asumisviihtyvyydestä. Tämä asia koskettaa syvästi terveyttä, turvallisuutta ja oikeasuhtaista hallintoa. Tupakansavu on terveyshaitta, ja kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat lapset, ikääntyneet ja liikuntarajoitteiset henkilöt, jotka eivät voi itse vaikuttaa siihen, mitä omassa kodissaan hengittävät. Siksi on oikein, että päätöksenteko on nopeaa ja lähellä heitä, joille se kuuluu. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvä toisestakin syystä, nimittäin samalla vapautamme kuntien resursseja. Vuonna 2025 kunnissa käytettiin asuntoyhteisöjen tupakointikieltoasioihin lähes kuusi- ja puolituhatta työtuntia. Ne tunnit voidaan jatkossa käyttää muihin tehtäviin, jotta kuntalaisten arki on yhä parempaa ja turvallisempaa. Tämä esitys on konkreettinen, toteuttaa tavoitteitamme purkaa tarpeettomia normeja, vahvistaa paikallista päätöksentekoa ja sujuvoittaa ihmisten arkea. Kaikkea ei tarvitse ratkaista viranomaispäätöksillä, jos yhteisöt pystyvät tekemään päätökset itse. Siksi pidän tätä esitystä kannatettavana ja erinomaisena. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Suomeen tosiaan on syntynyt datakeskusbuumi. Investoinneista toivotaan apua alavireiseen talous- ja työllisyystilanteeseen. Erityisesti yksittäisille kunnille kysymys voi olla mahdollisuudesta rahoittaa asukkaidensa palveluja. Buumin myötä syntyy kuitenkin merkittäviä haasteita ja kysymyksiä, joihin on osattava vastata. Kansalaiset ovat huolissaan muun muassa sähkön riittävyydestä ja sen hinnasta sekä datakeskusten ja sähköverkkojen rakentamisen seurauksista ympäristölle. Supo taas on todennut ääneen turvallisuuteen liittyviä riskejä. Ulospäin näyttää, ettei hallitus ole harkinnut näitä asioita riittävästi. Kysyisinkin pääministeriltä nyt tarkennusta: Kuka tätä datakeskuskokonaisuutta hallitsee ja erityisesti miten, ja riittävätkö nämä edustaja Puiston toteamat toimet? Ja ennen kaikkea voitteko todellakin luvata, ettei laskua tästä joudu lopulta maksamaan tavallinen kansalainen?

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ja kiitoksia vielä eduskunnalle erittäin hyvästä välikysymyskeskustelusta. Välikysymyskeskustelu oli arvokasta siinä mielessä, että pystyimme käsittelemään sitä, miten tärkeä rooli meidän maataloudella on meidän koko huoltovarmuuden ja ennen kaikkea ruuantuotannon ja myöskin sitten kokonaisturvallisuuden kannalta. Olemme silloin ihan kokonaisturvallisuuden ytimessä, kun puhumme siitä, että suomalainen ruuantuotanto pärjää ja pystyy tuottamaan suomalaisille ruokaa myös tulevaisuudessa. Hallitus eilen kertoi: 140 miljoonaa euroa olemme valmiita laittamaan tässä taloudellisessa tilanteessa maataloudelle, ja toisin kuin välikysymyksen esittäjät olivat sitä mieltä, että aloitetaan toimet ensi vuonna, ensi vuoden budjetissa, niin tämä hallitus reagoi jo keväällä kehysriihessä. Eli teimme heti energiaveron palautuspäätöksen, 10 miljoonaa, mikä oli mahdollista EU:n asettaman katon suhteen, ja ensi vuonna sama 10 miljoonaa, ja sen lisäksi nämä muut 120 miljoonaa euroa on suunnattu maataloudelle, koska tälle hallitukselle maatalouden pärjääminen on arvo itsessänsä. Me haluamme varmistaa sen. [Puhemies koputtaa] Näinä aikoina, kun lähestulkoon kaikesta on jouduttu leikkaamaan, ruuantuotannosta ei ole leikattu. [Puhemies koputtaa] Tämä hallitus puolustaa suomalaista maataloutta.

Arvoisa puhemies! Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä totesi, että maatalouden historiallisen huonon kannattavuuden nouseminen välikysymyskeskusteluun oli perusteltua. Kiitos kaikille eilisestä erinomaisesta keskustelusta. ”Hyvä, että eduskunnassakin saadaan kunnon keskustelu ja päästään asiaan! Tehdyt toimenpiteet ovat tähän poikkeukselliseen [Hälinää — Puhemies koputtaa] maailmanmarkkinatilanteeseen kuitenkin riittämättömiä. Valitettavasti tämä ei vain riitä. Tämä ei ole vain maanviljelijöiden juttu, tämä on koko yhteiskunnan juttu.” Arvoisa puhemies! Maatalous, ruuan tuottaminen on äärimmäisen energiaintensiivistä ja edelleen riippuvaista fossiilisista polttoaineista. Polttoaineen hintojen nousun takia monella maatilalla on jopa rajoitettu tuotantoa. Kysymys valtiovarainministeri Purralle: mitä aiotte tehdä tämän jo Suomen huoltovarmuutta uhkaavan tilanteen edessä, vai onko maa- ja metsätalous edelleenkin vain politiikan tekemisen väline eikä sen kohde?

Arvoisa puhemies! Iranin islamistinen diktatuuri toteutti tammikuussa mielenosoituksen väkivaltaisen tukahduttamisen, minkä jälkeen EU on asettanut uusia pakotteita ja ilmoittanut tukevansa Iranin siviiliväestöä sekä ihmisoikeuksia. Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance totesi tällä viikolla, että Iraniin liittyvä konflikti on siirtymässä nyt uuteen vaiheeseen. Nämä Iraniin liittyvät jännitteet heijastuvat myös Eurooppaan energian saatavuuden, polttoainehintojen, meriliikenteen kyberuhkien ja yleisen turvallisuustilanteen kautta. Kysyn kaksi kysymystä ulkoministeriltä. Ensimmäinen kysymys: mitä konkreettisia tuloksia EU on saavuttanut Iranin siviiliväestön tukemisessa tammikuun tapahtumien jälkeen? Ja toinen kysymys: miten hallitus arvioi Iraniin liittyvän konfliktin uuden vaiheen vaikuttavan Euroopan ja Suomen turvallisuuteen, talouteen ja polttoainehintoihin?

Kunnioitettu rouva puhemies! Ainakin itselleni on kyllä antanut ajattelemisen aihetta tämä välikysymyskeskustelu, ja kiitoksia omaltakin osaltani. Vielä haluan, rouva puhemies, mennä sinne Itä-Suomeen, koska tämä on oikeasti turvallisuuspoliittinen kysymys, ja ihan vain tuoda esille sitä, minkälaisten välimatkojen maassa me eletään, siis yhden kaupungin alueella siellä Kuhmossa: Etelä-Kuhmossa on Jumin tila siellä Saunajärven suunnalla, ja sieltä Kuhmon keskustaan on 43 kilometriä. Tai sitten kun mennään sinne Pohjois-Kuhmoon, missä on toinen maitotila siellä ihan itärajan pinnassa, puhutaan Liekinvaarasta, niin sinne on Kuhmon keskustasta 73 kilometriä. Tämä kertoo vähän siitä mittakaavasta, minkälainen matka maitoautollakin kuljetaan, kun käydään hakemassa joka toinen päivä se arvokas suomalainen elintarvike sieltä talteen ja viedään se sitten jatkojalostukseen meijeriin joko Joensuuhun tai Lapinlahdelle. Pitkät ne on matkat — rouva ministeri on sieltä Pohjois-Savosta. Mutta tosiaan: Se, minkä takia vielä haluan tuoda esille tämän Jumin tilan ja Liekinvaaran tilan, on myös se näkökulma, että näitä kilometrejä kun katsotaan, niin kun edustaja Hemmilä toi esille nämä yksityistiet, niin samalla pitää puhua myös valtion teistä. Kyllä sinne pitää ennemmin satsata kuin sieltä lähteä leikkaamaan. Nyt nimittäin tämä tieverkon korjausvelka on nousemassa sen 200 miljoonaa euroa, ja samalla hallitus leikkaa sieltä yksityistieavustuksesta. Ne yksityistiet ovat välttämättömiä maatalouden ja puuhuollon kuljetuksille, eikä huoltovarmuutta kyllä voida rakentaa tämmöisten rapistuvien teitten varaan. Jotenka halusin vielä, rouva puhemies, muistuttaa siitä, että pidetään näistä teistä huolta niin kesällä kuin talvella, ja ennen kaikkea talvella sen talvikunnossapidon pitää olla asianmukaisella tasolla. Ensinnäkin on se tieliikenneturvallisuus, mutta sitten toinen asia on, että kun polttoaineen hinta nousee, niin siinä maitoautossa oleva polttoaine riittää tai siellä puuautossa oleva polttoaine riittää, kun tiet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten jos on lunta, kuulkaa, monta kymmentä senttiä siinä tien päällä, niin sitten sitä dieseliä vaan palaa pikkuisen enemmän. Onko se kenenkään etu? Ei ainakaan sen kuljetusyrittäjän etu. — Rouva puhemies, minä kiitän.

Rouva puhemies! Ajattelin, että en puheenvuoroa ota, mutta edustajakollega Kemppi vielä innoitti tässä omassa puheenvuorossaan, kun toi huoltovarmuuden esille. Kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, niin meidän tasavallassa se kokonaisturvallisuus tarkoittaa sitä, että myös Itä-Suomesta huolehditaan, Itä-Suomen asiaa pidetään yllä, mutta ennen kaikkea niitten tekojen kautta se Itä-Suomi tulee sitten konkretisoitua. Minkä takia tämän otan esille? Otan Itä-Suomen ja sen rajaseudun elinvoiman siitä näkökulmasta huomioon, että kun silloin aikoinaan Kuhmon ja Kainuun perukoilla maitoautoa ajoin, niin siellä rajan pinnassa oli useampi maitotila ja sieltä haettiin se maito. Mutta ennen kaikkea, sen suomalaisen ruuantuotannon lisäksi, he ovat elintärkeä yhteistyökumppani myös suomalaiselle rajavartijalle. Miettikääpä, kun siellä rajan pinnassa on niitä maitotiloja. Siellä samaan aikaan sitten huolehditaan siitä, että sitä raja-aluetta vähän niin kuin seurataan niitten viljelijöitten katseilla, mutta ennen kaikkea se on yhteistyökumppani sille rajavalvojalle siitä näkökulmasta, että talvisaikaan se taitaa olla siellä Kuhmon perukalla niitä ainuita toimijoita, joilla on heti valmius vaikka aukaista sinne rajan pintaan joku metsäautotie, jos rajaviranomainen pyytäisi sitä. Miettikää, miten kallis lasku se olisi yhteiskunnalle, jos se tienauraaja tai tienhoitaja pistetään sitten liikkeelle sieltä 60 kilometrin päästä Kuhmon keskustasta. Haluan tällä tuoda esille vain sitä, että on elintärkeää sen rajaviranomaisen kannalta, kokonaisturvallisuuden kannalta ja elinvoimaisen maaseudun kannalta, että siellä rajan pinnassakin on niitä maatilayrittäjiä, maitotilayrittäjiä, ennen kaikkea tuottamassa meille sitä kallisarvoista suomalaista puhdasta ruokaa mutta myös pitämässä huolta siitä, että rajaviranomaisen toiminta on mahdollisimman kivutonta ja sujuvaa, ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että siellä valot palavat ja on katseita, että pystymme sitten ennakoimaankin tarpeen vaatiessa siellä rajan pinnassa. Rouva puhemies! Itä-Suomen asia on tärkeä koko Suomelle, ja totta kai me keskustassa olemme pitäneet huolta siitä, että tämä niin sanottu Itä-Suomen ohjelma ei jää vain juhlapuheeksi vaan että se myös konkretisoituu rahana, euroina. Mutta sitten myös tämä erityistalousaluekokeilu: kyllä se on, kuulkaa, niin, että seuraavalla vaalikaudella ja tulevilla vaalikausilla pitää mennä siihen Puolan malliin, että koko itäisestä Suomesta tehdään yhtä erityistalousaluetta.

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos ministerille. Te olette ollut täällä salissa jo lähes kahdeksan tuntia, ja se on varsin kunnioitettava aika. Ajattelen, että jokainen puheenvuoro on merkityksellinen, kun puhumme ruuasta, jota kuitenkin syömme joka ikinen päivä. Haluaisin vielä palata tähän ruokaketjun vääristymään kaurahiutale-esimerkin kautta. Ruuan hinta on noussut yli 20 prosenttia, mutta raha ei päädy alkutuottajalle. Kaurahiutaleet maksavat kaupassa 1 euro 35 senttiä kilolta — olen tämän monesti huomannut pienten lasten vanhempana — mutta suomalainen maanviljelijä saa tästä vain 20 senttiä. Se on aika merkittävä vinoutuma. Meillä kasvinviljelijät ovat kuluneen vuoden aikana järjestäneet kaksikin kriisikokousta. Siellä on merkittävä kustannuslisä, ja kaupan hinnat eivät seuraa perässä. Tätä ruokaketjun vinoutunutta arvonmuodostusta ei ratkaista ilman kilpailulain uudistamista. Saman näimme keväällä maidon hinnan osalta: tuottajalle tuli kolmessa kuukaudessa tiputusta maidon hintaan 10 prosenttiyksikköä, elikkä se teki noin 6,5 senttiä litralta, keskikokoisella tilalla noin 40 000 euroa miinusta siihen tulokseen. Nämähän ovat aivan ennakoimattomia kustannuksia. Siis näitä ei pysty mitenkään maaseudulla ja maataloudessa toimiva yrittäjä ennakoimaan, millainen on se tuottajan tulo ja tuottajalle maksettava korvaus. Eli pidän tätä erittäin härskinä ja ajattelen, että se, että meillä on Euroopan keskittynein kauppa, on meille erittäin nolo asia. Se tulee korjata, sillä suomalaisen huoltovarmuuden pitää olla aukotonta. Suomalaisen ruuan omavaraisuutta pitää kasvattaa, se on siellä 80 prosentissa. Meidän pitää nostaa se korkeammalle, ja se tapahtuu ruokavientiä edistämällä, mutta pohjalla pitää olla tietenkin se, että nämä tuottajalle maksettavat korvaukset ovat kohtuulliset, ja nyt näin ei paikoin ole. Me tarvitsemme muutoksen kilpailulakiin, ja kysyisin vielä ministeriltä: milloin tämä kilpailulain muutos on tulossa eduskuntaan, ja milloin pääsemme sitä viemään eteenpäin?

Kiitos, arvoisa puhemies! Nimi mainittiin useampia kertoja, vaikka se yhdistettiin tähän Tynkkysen listaan, jonka en ole allekirjoittanut, ja niin kuin kaikki tiedämme, edustaja Tynkkynen lähti sitten europarlamenttiin. Mutta sen sijaan joudun vastaamaan KD:n lupauksista. Eikö se mene näin, että minä KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana vastaan meidän harjoittamastamme politiikasta? [Tuomas Kettunen: Menee näin!] Ja mitä KD lupasi ennen eduskuntavaaleja? Ruokaturvan vahvistaminen: siinä me ollaan onnistuttu aika hyvin. Kriisitukien järjestäminen: ei niin hyvin, mutta melko hyvin. Uusien kustannusten torjuminen: hyvin. EU:ssa maatalouden puolustaminen: melko hyvin. Sitten tullaan vaikeampiin haasteisiin. Energiakustannusten alentaminen: siinä me ei olla onnistuttu täydellisesti. No, sitten tuottajahintojen vahvistaminen: ei vielä toistaiseksi, mutta elintarvikemarkkinalakihan astui voimaan juuri taannoin, ja se vaikuttaa myöskin ruokaketjun rakenteelliseen uudistukseen. Ja mitä siihen tulee, minä olen kaksi kertaa tänään täällä salikeskustelussa nostanut esille sen ydinongelman, eli me emme täällä voi päättää maidon hinnasta eikä lihan hinnasta. Se tapahtuu markkinoilla, mutta me olemme luoneet työkaluja siihen, ja nyt olisi sitten tuottajien perustamien osuuskuntien tehtävä myöskin kantaa vastuuta tästä. Edustaja Viljanen kävi kuiskimassa, että se minun osoittamani kritiikki heitä kohtaan pitää kyllä paikkansa, mutta olisin tietysti toivonut, että joku keskustan edustaja olisi myöskin yhtynyt tähän kritiikkiin. Se pitää paikkansa, että ei se hintataso korjaannu, elleivät nämä muut toimijat ruokaketjussa myöskin kanna vastuutaan.

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että nämä vuodenkierrot kulkevat ja vuodenajat vaihtuvat tosi nopeasti täällä eduskunnassa. Puhuin tuossa keväällä jossakin keskustelussa täällä eduskunnassa eräästä viljatilan yrittäjästä, kenen kanssa keskustelin maatalouden kannattavuudesta, ja kerroin silloin täällä siitä, että hän pohti keväällä, kylvääkö keväällä ja onko varaa kuivata syksyllä. Nythän elämme sitä syksyä, ja täytyy valitettavasti kertoa, että nuori viljelijä teki silloin ratkaisun, että hän ei kylvä keväällä. Kyllä täytyy sanoa, että jos mietimme meidän huoltovarmuutta ja omavaraisuutta ja jos viljelijä joutuu tekemään ratkaisun, että ei kylvä, niin kyllähän sen silloin pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että joku on pahasti vinksallaan tässä meidän suomalaisessa maataloudessa ja politiikassa, mikä on johtanut tähän kaikkeen. Itse toivon, että tämän päivän keskustelu veisi asioita eteenpäin, ja kuitenkin tunnutaan yhdessä jaettavan se huoli täällä salissa ihan halki opposition ja hallituspuolueittenkin toimesta — toki täällä ei hirveän monta hallituspuolueen kansanedustajaa enää ole jäljellä, mutta kuitenkin huoli tuntuisi olevan yhteinen maatalouden kannattavuudesta. Nyt minusta se avainkysymys tässä on se, mitä nyt tehdään toimia, niin että kun kuitenkin aivan hetken päästä on taas kevät, tuo nuori viljelijä voisi ensi keväänä todeta, että nyt kannattaa kylvää. Tällä hetkellä polttoaineen hinnat ovat todellakin pilvissä. Se koskettaa traktoreitten ja koneiden polttoaineita mutta myös sitä kuivausöljyä, mikä on sitten mahdollisesti ensi syksynä edessä. Sähkön hinta on kysymysmerkki. Nythän on jo ennustettu, että ensi talvena tulisi todella korkeita sähkön hintapiikkejä, ja ne vaikuttavat myös vahvasti maatalouden toimintaan. Ja tuottajahinnat ovat edelleenkin alhaalla. Eli minusta me olemme sen äärellä nyt, että tulevana talvena on tehtävä sellaisia ratkaisuja, että viljelijät rohkaistuvat ensi keväänä kylvämään. Totta kai hallituspuolueilla tässä on se suurin vetovastuu, ja nyt oikeastaan ne kauniit sanat ja päivittelyt ja empatia eivät varmaan riitä, vaan täytyy olla aktiivisia toimia, mitkä antavat uutta uskoa sitten meidän maatalousyrittäjille, että Suomessakin ruuantuotanto edelleen kannattaa.

Ruuantuotantoa ei voida erottaa muusta maakuntien ja koko Suomen elinvoimasta, ja Suomen elinvoimahan koostuu monista eri asioista. Meitä keskustalaisia on täällä salissa tänäänkin syytetty, että olemme siltarumpupoliitikkoja, aivan ministeri Lulu Ranteen toimesta. Täytyy sanoa kyllä, että itse asiassa siltarummut ovat varsin tärkeitä alempiasteiselle tieverkolle ja myös niille yksityisteille, ja väittäisin, että ilman siltarumpuja ei autolla yli mennä niistä ojista. Ylpeästi myös tunnustan sen, että olemme aluepoliitikkoja. Me puolustamme Suomen eri alueita. Me tulemme eri puolilta Suomea, eri maakunnista, ja me olemme sillä valtakirjalla täällä puolustamassa nimenomaisesti koko Suomea. Valitettavasti tässä talossa monesti tuntuu siltä, että se harvaan asutun Suomen ääni häviää. Maakunnissahan ei vaadita mitään ekstraa. Siellä vaaditaan vain, että meillä olisi samanlaiset mahdollisuudet elää ja kasvattaa lapsia ja yrittää kuin muuallakin Suomessa. Jos lähdetään miettimään tämän päivän keskustelunaihetta, että se on suomalainen ruoka ja maatalous, niin se ruoka kasvaa muuten siellä harvaan asutussa Suomessa maaseudulla ympäri Suomea, ja sitäkään yritystoimintaa ei voida tehdä, elleivät meillä ole ne perusasiat siellä kunnossa. Me olemme puhuneet täälläkin aivan, voisi kuvitella, ihan tämmöisistä perusasioista, mistä ei tarvitsisi pitää edes erikseen ääntä, että olisi toimivat laajakaistayhteydet, että olisi toimivat puhelinverkot, että olisi tiestöä, millä pystytään ajamaan myös raskailla kulkuvälineillä, koska se malmi, mikä tulee sieltä kaivoksista, kulkee raskailla ajoneuvoilla. Maito kulkee teitä pitkin, puutavararekat tarvitsevat alempaa tieverkkoa, eli ne raaka-aineet tulevat sieltä maaseudulta. Tiestön korjausvelkahan tulee kasvamaan kasvamistaan, vaikka tämä hallitus ainakin perussuomalaisten suulla mainosti kovasti, että teiden korjausvelka tulee paranemaan. Nythän tulee käymään niin, että tässä viimeisimmässä, Purran elokuussa tekemässä budjettiehdotuksessa tiestön korjausvelka nousi 200 miljoonalla eurolla ensi vuonna, elikkä alempiasteinen tieverkko tulee myös rapistumaan. Itse olen aina kantanut ylpeydellä tätä aluepoliitikon viittaa, ja kyllä täytyy sanoa, että tällä vaalikaudella meillä keskustan eduskuntaryhmässä on kyllä tilanne, että tulivatpahan mistä päin tahansa Suomea meidän edustajat, niin me aina puolustamme koko Suomea. Me aina puolustamme myös harvaan asuttua Suomea, ja ylpeydellä kannan tätä keskustan lippua täällä. Toivoisin myös, että hallituspuolueissakin lähdettäisiin sille linjalle, että koko Suomi on yhtä arvokas. Kun tänään julkaistiin näitä yritysbarometrejä, niin olen erittäin huolissani, koska kotiseudullani Pohjois-Karjalassa oli tässäkin yritysbarometrissa koko maan tasoa heikommat odotukset tulevaisuuden suhteen. Eli kyllä tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on meitä Itä-Suomen alueita, Itä-Suomen rajamaakuntia, pistänyt todella tiukalle. Keski-Karjalan seudulla, varsinkin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakunnissa, tarvitaan kyllä toimia, että me pystymme sitä normaalia elinkeinoelämää ja myös maataloutta siellä harjoittamaan myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä pätkän uudestaan, kun ministeri saapui takaisin. Nimittäin tämä asia on niin ajankohtainen ja merkityksellinen. Metsä pitää meidät hengissä. Metsä pitää meidät hengissä niin monella tavalla tässä maassa, eikä vähiten sen takia, että viennin tuloistamme 17 prosenttia tulee metsätaloudesta ja metsä on ollut uusiutuva luonnonvara, sellainen raaka-aine, joka korvaa fossiilisia polttoaineita monellakin tavalla. Metsä pitää hengissä myös monia maatiloja. Se nimittäin toimii eräänlaisena pankkina monelle tilalle ylisukupolvisuudessaan. Kertakaikkisesti metsänomistajia ihailen suuresti. Ajattelen, että tämä ennallistamisasetuksen eteneminen ei ole pikkujuttu metsätalouden kannalta. Siksi haluan kysyä ministeriltä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Siis aiommeko me ennallistamisasetuksen kohdalla, ennen kuin me päästämme mitään papereita tästä maasta eteenpäin, esittää komissiolle kansallisia joustoja niin, että talousmetsät voitaisiin sulkea ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Se olisi erittäin kriittistä. Tämän talousmetsän kansallinen merkitys on niin suuri. Se on siis merkittävä vientituote. Se on merkittävä talouden kivijalka tälle maalle. Sen avulla on rakennettu [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] hyvinvointi tähän maahan, ja metsänomistajia on tässä maassa 600 000. Ajattelen, että omaisuudensuojan puolustaminen ei ole pikkujuttu. Haluaisin vastauksen kysymykseen: aikooko Suomi esittää komissiolle näitä neuvotteluita ja edistää näitä kansallisia joustoja täysimääräisesti, [Milla Lahdenperä pyytää vastauspuheenvuoroa] aivan kuten Ruotsissa ollaan edistetty eli laitettu tiukat tähän kohtaan? Luonnon hyväksi tarvitaan työtä, mutta se on tietenkin tehtävä yhdessä metsänomistajien kanssa. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä, joka on ensinnäkin runnovaa, erittäin epäselvää ja määrittelemätöntä, ei tulisi edistää tässä maassa. Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epämääräinen, eikä meillä ole keskustelustakaan päätellen vielä tarkkaa käsitystä siitä, mitä kustannuksia tästä ennallistamisasetuksesta Suomelle tulisi. On arvioitu, että se kustantaisi noin miljardi euroa vuodessa, ja toisaalta on arvioitu, että nämä menetetyt hakkuutulot olisivat toistakymmentä miljardia euroa, siis suuria summia. Eikä Suomella ole tällaiseen varaa, varsinkin kun otetaan huomioon, että me puhumme nyt metsänomistajien, tavallisten suomalaisten, omaisuudesta, jota sosialisoitaisiin tällä tavalla. Se ei keskustalle käy.

Arvoisa rouva puhemies! Välikysymys on siinä mielessä aiheellinen, että se käsittelee asiaa, joka on Suomelle paljon enemmän kuin yhden elinkeinon kysymys. Kyse on suomalaisesta ruuasta, huoltovarmuudesta, maaseudun elinvoimasta ja viime kädessä siitä, pystymmekö tässä maassa myös tulevaisuudessa tuottamaan oman ruokamme. Maatalouden kannattavuudesta on syytä olla huolissaan. Viljelijöiden kustannukset ovat nousseet, investointien tekeminen on vaikeaa, ja monella tilalla pohditaan nyt hyvin vakavasti toiminnan tulevaisuutta. Tätä todellisuutta ei pidä vähätellä, mutta samalla meidän pitäisi kysyä, mikä on suomalaisen maatalouspolitiikan pitkän aikavälin tavoite. Onko tavoitteena järjestelmä, jossa valtio maksaa uuden tukipaketin aina, kun tuotantopanosten hinnat nousevat? Vai pitäisikö tavoitteena sen sijaan olla maatalous, jossa tuottaja saa mahdollisimman suuren osan toimeentulostaan markkinoilta, pystyy investoimaan ja kehittämään tilaansa ja jossa suomalaisesta ruuasta tehdään entistä vahvempi vientituote? Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole jäänyt toimettomaksi vaan on toiminut myös ennakoiden, kuten maa- ja metsätalousministeri ja pääministerikin ovat tänään useampaan kertaan todenneet. Ensinnäkin maatalouden energiaveron palautusta on korotettu. Vuoden 26 tukimaksuja on aikaistettu helpottamaan tilojen maksuvalmiutta. Myös lannoitemarkkinoiden tarjontaa on pyritty lisäämään. Toisekseen nuorten viljelijöiden alalle pääsyä on helpotettu. Aloitustuen yrittäjätulovaatimus on laskettu 25 000 eurosta 22 000 euroon, ja vaaditun tulotason saavuttamiseen annettua aikaa on pidennetty. Kolmanneksi maatalouden investointien rahoituksessa on tehty merkittävä rakenteellinen uudistus. Toukokuusta lähtien Finnvera on voinut olla mukana suurissa maatalouden investoinneissa ja omistajanvaihdoksissa. Tämä on tärkeää juuri nyt, koska suomalaisen maatalouden tulevaisuus ratkaistaan investoinneilla ja sukupolvenvaihdoksilla. Myös ruokaketjun tulonjakoa on korjattu. Kesäkuussa voimaan tullut elintarvikemarkkinalain uudistus antaa uusia välineitä puuttua kohtuuttomiin sopimusehtoihin ja private label -tuotteisiin liittyviin käytänteisiin sekä vahvistaa neuvotteluasemaltaan heikomman toimijan suojaa. Maatalousyrittäjän asemaa ei voida kestävästi parantaa vain kasvattamalla julkista tukea. Suurempi osa ruuan arvosta on saatava palaamaan sinne, missä ruoka tuotetaan. Yksi merkittävä mahdollisuus on vienti. Suomi tuottaa puhdasta, turvallista ja korkealaatuista ruokaa. Hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarvikevienti vuoteen 2031 mennessä. Kyse ei ole vain vientipolitiikasta vaan myös maatalouden kannattavuuspolitiikasta. Kun suomalaiselle ruualle löytyy uusia markkinoita ja korkeamman lisäarvon tuotteita pystytään myymään maailmalle, ruokaketjuun tulee uutta rahaa sen sijaan, että samaa euroa vain jaetaan ketjun sisällä uudelleen ja uudelleen. Arvoisa puhemies! Tänä kesänä maataloutta on vaikeuttanut myös afrikkalainen sikarutto. Sen taloudelliset vaikutukset voivat olla merkittäviä erityisesti viennin näkökulmasta. Nyt tärkeintä on estää taudin leviäminen sikaloihin, turvata viranomaisten riittävät resurssit ja pitää villisikakanta hallinnassa, ja tähänkin hallitus on jo työkaluja tarjonnut. Välikysymyksessä nostetaan esiin maatalouden pitkäaikainen kannattavuusongelma. Sana ”pitkäaikainen” tässä onkin olennainen. Suomalaisen maatalouden rakenteelliset ongelmat eivät ole syntyneet vuonna 2023 tai sen jälkeen, eivätkä ne katoa yhden hallituksen tai yhden kriisipaketin päätöksillä. Siksi meidän pitäisi pystyä katsomaan yli vaalikausien: Miten saamme nuoret jatkamaan maatiloja? Miten saamme investoinnit liikkeelle? Miten vahvistamme viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa muuhun ruokaketjuun? Miten kasvatamme ruokavientiä? Miten vähennämme riippuvuuttamme ulkomaisista tuotantopanoksista? Näihin kysymyksiin vastaamalla rakennetaan suomalaisen maatalouden tulevaisuus. Arvoisa puhemies! Ruuantuotanto on osa Suomen huoltovarmuutta. Siksi Suomen maataloudessa tulee voida investoida ja yrittää kannattavasti. Tavoitteena on oltava suomalainen maatalous, joka ei ainoastaan selviydy seuraavista kriiseistä vaan joka pystyy uudistumaan, kasvamaan ja menestymään myös tulevina vuosikymmeninä. Siinä työssä tuottaja tarvitsee politiikalta ennen kaikkea sitä, mitä muutkin yrittäjät: ennustettavuutta, reiluja markkinoita ja mahdollisuuden saada työstään kunnollinen toimeentulo.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen maatalouden, maaseudun ja alueiden kehittämisen kannalta on erittäin keskeistä, millaiseksi Euroopan unionin seuraava rahoituskehys tulee muodostumaan, mikä on EU-rahoituksen taso. Olemme kuulleet valiokuntakäsittelyssä huolestuneita äänenpainoja siitä, onko hallituksen EU-vaikuttaminen aikataulussa ja onko tulevaan rahoituskauteen valmistautuminen täällä kotimaassa aikataulussa. On esitetty huolia muun muassa siihen liittyen, että sidosryhmiä ei ole tarpeeksi sitoutettu tarpeeksi aikaisessa vaiheessa esimerkiksi verrattuna aiempiin neuvottelukierroksiin. Maan hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi näille rahoituskehysneuvotteluille on näyttänyt muodostuvan EU-rahoituskehyksen kokonaistason pitäminen mahdollisimman alhaisena. Meille Suomessa ratkaisevaa ei pidä olla yksinomaan rahoituskehyksen nimellinen koko. Oleellista on tietysti Suomen nettomaksuasema eli se, kuinka paljon Suomi maksaa suhteessa siihen, kuinka paljon Suomeen saamme rahoitusta. Tämän johdosta keskustan kannan voi tiivistää kahteen tai kolmeen keskeiseen ajatukseen ja vaateeseen. Keskusta vaatii, että Suomen keskeiseksi neuvottelutavoitteeksi on asetettava nettomaksuosuuden pienentäminen ja samalla Suomen saannon kasvattaminen. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että Suomen on vaadittava komission ehdotusta suurempaa rahoitusta niin maatalouden kuin maaseudun kehittämiseen. Komission esittämä, nyt esityksessä oleva maataloudelle korvamerkitty rahoitus on Suomen näkökulmasta täysin riittämätön. Nykyisen esityksen pohjalta maatalouden perustukeen kohdistuisi arviolta noin viidenneksen leikkaus, mikäli rahoitusvajetta ei pystytä muualta paikkaamaan. Me keskustassa näemme tällaisen kehityksen suomalaiselle maataloudelle täysin kestämättömänä. Suomalaisen alkutuotannon, maatalouden, kannattavuus on jo nyt erittäin heikolla tasolla, EU-alueen heikoimmalla tasolla. Tässä tilanteessa maatalouden perustukeen kohdistuva leikkaus kiihdyttäisi todennäköisesti tuotannon vähentämistä, tilojen lopettamistahtia. Tilojen lopettamistahti ja heikko kannattavuus uhkaavat jo nyt kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuutta ja Suomen huoltovarmuutta. Keskusta vaatii siis, että Suomen tulee vaatia EU:n rahoituskehysneuvotteluissa maatalouden korvamerkityn rahoituksen selvää kasvattamista komission ehdotuksesta sekä turvata riittävä rahoitus maaseudun kehittämistoimille. Tähän liittyen, arvoisa puhemies, haluaisinkin esittää paikalla kiitettävästi olleelle ministeri Essayahille kysymykset: Miten hallitus aikoo varmistaa maaseudun edun toteutumisen, maa- ja metsätalouden ja maaseudun kehittämisen riittävän rahoituksen, ja jos käy niin, että EU-kamppailussa taistoja hävitetään ja rahoitus supistuu, kuinka se tullaan kompensoimaan? Lupaattehan te, että viljelijöille ei aseteta uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita tulevalle rahoituskaudelle, ja jos niin käy, että tämmöisiä velvoitteita asetetaan, niin lupaattehan, että niistä maksetaan viljelijöille täysi korvaus?

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että kyllä tässä keskustelussa, mitä täällä tänä päivänä on käyty, nyt ollaan aivan asian ytimessä. Tämä keskustelu on paitsi suomalaista ruokaa, tämä on huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja myös pitkälti Suomen talouden tulevaisuutta. Itse ajattelin käyttää muutaman sanasen tästä ennallistamissuunnitelmasta ja ennallistamisasetuksesta. Taustahan minulla on sellainen, että olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja itse asiassa vähän reilun 20 vuotta siviilielämässä pyörittänyt puutavaraliikettä ja maatalous- ja rautakauppaa, ja puu on ollut varsin tuttu elementti sitä kautta minulle. Tämän 20 vuoden aikana on tullut nähtyä monenlaisia erilaisia vaiheita Suomen sahateollisuudessa. On ollut ylämäkiä, on ollut alamäkiä, ja kannattavuus ei varmaan koskaan ole ollut kovin hyvää, mutta täytyy sanoa, että nyt eletään kyllä sellaista ajanjaksoa meidän suomalaisen metsäteollisuuden historiassa, että olisi toivottavaa, että tässä talossa tehtäisiin semmoisia päätöksiä, että niitä ei tarvitse katua sitten myöhemmin tulevaisuudessa. Metsäteollisuushan on Suomen aivan keskeisimpiä tukijalkoja, ja metsäteollisuuden varassa on Suomen vauraus ollut kauan. Uskon näin, että sitä tarvitaan pitkälti myös tulevaisuudessa. Kyllä nyt kun kuuntelee niitä viestejä, mitä tulee suomalaisilta sahoilta ja Suomen metsäteollisuudelta, niin tämä ennallistamisasetus on herättänyt erittäin paljon erilaisia epävarmuustekijöitä, ja se tulee olemaan kyllä myrkkyä Suomen metsäteollisuudelle. Se tulee vaikuttamaan puun saatavuuteen. Se tulee vaikuttamaan hakkuumääriin, ja tätä kautta totta kai se tulee vaikuttamaan myös puun hintaan Suomessa. Tässä ennallistamissuunnitelmassa on jo tässä vaiheessa tehty monta asiaa pieleen, ja nyt tietysti Suomen hallituksella olisi mahdollisuus myös korjata tämä tulevaisuudessa. Tämä suunnitelmahan tulee olemaan todella kallis Suomelle. On laskettu, että jos tämä toimeenpannaan kokonaisuutena, niin tämä tulisi maksamaan noin miljardi euroa vuodessa vuoteen 2031 mennessä — eli äärettömän, äärettömän kallis suunnitelma. Keskustana otimme vahvasti kantaa tähän suunnitelmaan silloin kun se oli täällä eduskunnassa käsittelyssä, ja ihmettelimme kovasti jo silloin, niin kuin on tänäänkin nostettu esille, että miksi tässä asiassa ei seurata Ruotsin esimerkkiä. Ruotsihan asetti suunnitelmalle ja sen valmistelulle tiukat poliittiset reunaehdot jo työn alkuvaiheessa, ja myös Suomessa nämä reunaehdot olisi pitänyt kirjoittaa lakiin jo siinä viime vaiheessa, kun tätä asiaa käsiteltiin täällä kesäkuussa eduskunnassa. Keskustahan esitti tätä silloin kesäkuisessa käsittelyssä. Keskusta vaati myös silloin, että suunnitelmaluonnos ja lopullinen suunnitelma pitäisi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi valtioneuvoston selontekona. Lisäksi keskusta vaati jo silloin suomalaiselle metsänomistajalle todellista oikeusturvaa, mutta hallitus ei tainnut korvaa lotkauttaa näille asioille. Toki se täytyy myöntää, että eduskuntakäsittelyssä lakiin saatiin tärkeä suoja, eli suunnitelmalla ei sellaisenaan ole vaikutusta yksityisen maanomistajan oikeuksiin tai velvollisuuksiin esim. kartoissa, mutta keskustan vaatimat laajemmat esitykset, elikkä aineelliset reunaehdot, selontekomenettely ja tämä täsmällinen oikeusturvakäsittely jäivät kuitenkin hyväksymättä. Toiveissa onkin nyt, että kun Suomen esitys lähtee sinne komissioon, niin hallituksessa vielä tarkasteltaisiin sitä tarkempaan ja kuultaisiin suomalaisen metsänomistajan ja metsäteollisuuden ääntä. Keskustahan on vaatinut nyt, että tätä keskeneräistä suunnitelmaa ei pidä sellaisenaan lähettää komissiolle vaan ensin on ratkaistava nämä keskeiset määritelmät eli pinta-alat, kansalliset joustot, vaikutukset ja rahoitus. Toivonkin, että ministeri ottaa tämän asian vakavasti, ja uskon, että kun tulemme sieltä samasta vaalipiiristä Savo-Karjalasta, niin varmaan olette sitä samaa viestiä myös saanut metsäteollisuudelta ja sahoilta kuin minäkin olen saanut. Sen lisäksi keskusta on vaatinut, että Ruotsin mallin mukaiset reunaehdot on otettava todellisiksi valmistelua ohjaaviksi periaatteiksi eikä minkäänlaisiksi kauniiksi korulauseiksi. Keskusta on vaatinut, että eduskunta on otettava mukaan ennen sitovien kansallisten linjausten tekemistä. Olemme vaatineet myös, että suunnitelmalle tarvitaan uskottavat rahoitussuunnitelmat ja nämä pitäisi esittää myös Suomen eduskunnalle, että kuinka tämä kallis laki tullaan rahoittamaan. Lisäksi yksityismaiden toimien on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja täysmääräisiin korvauksiin, ja ruokatuotannon ja metsätalouden toimintaedellytykset on turvattava jatkossa. Meillä ei ole varaa katkaista tätä tärkeää puujalkaa, mikä meillä on metsäteollisuudessa. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Mukava nähdä teitä myös tälleen iltakeskustelussa. Keskusteluhan jatkuu tästä välikysymyksestä suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kyllähän tosiasia on niin, että meillä on EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, heikko maksuvalmius suomalaisilla maatiloilla, lähes neljä maatilaa päivittäin lopettaa toimintansa ja tieverkko rapautuu, niin kuin edustaja Hemmilä tuossa äsken toi ansiokkaasti esille. Yksityisteistäkin pitää muutama sana sanoa. Näistä asioista siis puhutaan tällä hetkellä välikysymyskeskustelussa, ja edustaja Hemmilä kyllä totesi, että tunnelma paranee iltaa kohti. Johtuukohan se siitä, että [Pertti Hemmilä: Väki vähenee!] toinen hallituskumppani, perussuomalaiset, ei ole täällä keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta? Mutta he kyllä keskustelevat tuolla iltapäivälehtien palstoilla tästä aiheesta, joka menee kyllä aika pahasti ohi. Nimittäin täällä on tämmöinen uutinen Iltalehdessä: ”Kansanedustajalta kuppi nurin joulukalentereista.” Perussuomalaisten Jaana Strandman on nimittäin ollut sitä mieltä, että joulukalentereita ei pitäisi tuoda vielä syyskuussa kaupan hyllyille. No, tämmöisistä aiheista kyllä löytyy jutun aihetta, mutta miksi ei löydy jutun aihetta siitä, että suomalaisella viljelijällä on aika ahdas tilanne tällä hetkellä kannattavuuden osalta? Toivoisin, että edustaja Strandman olisi täällä keskustelemassa niitten joulukalentereitten sijaan suomalaisen viljelijän pärjäämisestä ja ennen kaikkea siitä, mitä toimia vielä hallitus voi tehdä, että suomalainen viljelijä pärjää. Rouva puhemies! Sitten toinen mielenkiintoinen uutinen oli — en tiedä, huomasitteko — että pinaattipussista oli löytynyt sammakko. [Pertti Hemmilä: Ei pitäisi tuoda Puolasta!] Huomasiko edustaja Hemmilä tätä aihetta? Siis Puolasta asti tuodussa pussissa oli sammakko. Totta kai inhimillisiä virheitähän sattuu elintarviketuotannossa, myös suomalaisessa elintarviketuotannossa, mutta syy, minkä takia halusin tämän sammakkoasian ottaa tässä keskustelussa esille, on se, että kyllä meidän pitäisi suosia enemmän kotimaista, suomalaista viljelijää kuin sitä, että niitä sammakkopusseja tuodaan Puolasta asti. Kiitoksia edustaja Mehtälälle, olette ansiokkaasti tuonut esille sitä, kuinka paljon rahdataan ulkomaalaisia elintarvikkeita tähän maahan, kun meillä on suomalaisiakin, kotimaisia tuottajia. Rouva puhemies! Vielä tästä edustaja Hemmilän ansiokkaasta puheenvuorosta yksityisteihin liittyen: Kyllä, sinne pitää kohdentaa myös valtion tukea ja avustamista, koska näinhän siinä käy, että viljelijät siellä ovat sitten hoitamassa tätä hommaa, ja he muutenkin jo maksavat veroja, eivät pelkästään kiinteistöveroja vaan muitakin veroja, ja sitten he saavat palkkioksi sen, että he vielä joutuvat itse niitä teitä korjaamaan. Itse en tänä päivänä enää yksityisteitä näe muuta kuin sen ympäristöystävällisen dieselautoni ratista, mutta, edustaja Hemmilä, aikoinaan ajoin myös maitoautoa Kainuun perukoilla, ja sitä kautta olen saanut kokemusta myös raskaan kaluston liikenteestä. Täytyy sanoa, että se on huoltovarmuustekijä, se on monella tapaa turvallisuustekijä, että nämä yksityistiet ovat asianmukaisessa kunnossa. Se on myös ympäristöteko sitä kautta, että raskas kalusto käyttää paljon vähemmän polttoainetta, kun ne tiet ovat asianmukaisessa kunnossa niin kesällä kuin myös talvella. Mutta niitä yksityisteitä käyttävät maitoauton lisäksi — niin kuin, edustaja Hemmilä, totesitte — puuhuolto ja se Sotkamon Tommi Heikkinen, joka kolmessa tunnissa sen sata kiloa puolukkaa poimii tänäkin syksynä, sitä suomalaista superfoodia suomalaisen elintarviketeollisuuden hyväksi. Jos Tommi Heikkinenkin kuuntelee tätä, niin varmasti on tyytyväinen [Aleksi Jäntti: Ei kuuntele!] — ei varmaan kuuntele, mutta onneksi täällä on hallituspuolueitten edustajia, Jäntti, Lahdenperä, Hemmilä ja myös KD:ltä edustaja Östman, tätä arvokasta keskustelua käymässä suomalaisen ruoan, viljelijän ja elintarviketuotannon puolesta. — Puhemies! Tässäpä minun puheenvuoroni.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi edustaja Hemmilälle kiitos. Toit aivan oikeita asioita esille. Vahvistan sen, että lihantuottajien tilanne on tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin muun muassa vuoden 24 alussa, jolloinka tilanne oli niin huono, että minä sanoin pojille, että ei ole mitään järkeä jatkaa tämmöistä toimintaa, kun Atria laski lihanhintaa 20 senttiä ja kustannukset olivat nousseet ja tilanne oli todella huolestuttava. Mutta onni onnettomuudessa, että meillä kävivät kaupan hyllyt tyhjinä välillä, niin korjautui tämä hintakin. Nyt voi jo hengittää — nyt voi jo hengittää. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä myös kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, että tämä korvauskelpoisuus tuli myös meidän nuorille viljelijöille, mikä tietysti omalta osaltaan paransi meidänkin tilannetta. Ainahan pitää silloin kiittää, kun on kiitoksen aihe. Nyt lyhyesti vielä tähän... [Sari Essayahin välihuuto] — No niin, tässä ei keskustella siitä vaan siitä, että kun me joitakin positiivisia asioita saadaan maatiloilla eteenpäin, niin se on aina tietysti kaikkien meidän, kansakunnankin, etu ja ruokaturvallisuuden kannalta hyvä asia. — Mutta tästä nyt ihan muutama kohta. Otan suoran lainauksen viime välikysymyskeskustelusta viime vaalikaudelta: ”Suomalaisesta ruuasta on tullut hallituksen riitelyn uhri. Tällaisena aikana, kun kansallisesta ruokaturvasta pitäisi pitää erityisesti huolta. Valitettavasti on todettava, että pääministerin ja keskustaministerin suusta nämä sanat ’ruokaturva’ ja ’huoltovarmuus’ ovat pelkkää sanahelinää.” Näin siis kertoi oppositiojohtaja Riikka Purra viime vaalikaudella. Ja sitten hän jatkoi, että perussuomalaiset tulevat julkistamaan omat konkreettiset ehdotuksensa viljelijöitten tilanteen parantamiseksi. No niin, me olemme kuulleet tässä edustaja Viljasen puheessa nämä konkreettiset ehdotukset, ja ihan lyhyesti vain niistä sanon näin, että siinä oli 18 kohtaa ja hallitus on niistä kohdista tehnyt neljä joko osittain tai sitten kokonansa. Muun muassa vakinaistettiin tämä Välitä viljelijästä ‑hanke, joka oli kuitenkin edellisellä hallituskaudellakin käytössä, ja se oli yksi näistä kohdista. Nämä kolme muuta olivat helpottaa nuoren viljelijän yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta ja sitten nämä elintarvikemarkkinalakiin tehtävät muutokset ja sitten energiakustannusten alentaminen, joka nyt on tullut jossakin määrin tämän polttoaineen kautta. Mutta jos nyt sanon tästä polttoainetilanteesta, miten todellisuudessa tämä tilanne on: Meillä tämä energianhinnan, elikkä polttoaineen hinnan, nousu on tarkoittanut 63 000:ta euroa — 63 000:ta euroa. Hallituksen päätöksellä siitä tulee mahdollisesti noin 7 000 euroa takaisin, elikkä 56 000 euroa on menoja, siis lisämenoja, tästä polttoaineesta. Päästään siihen käsitykseen, missä mennään. Arvoisa puhemies! Mitä hallitus olisi voinut tehdä? Tässähän tietysti semmoinen kysymys kuuluu, ja minä nyt ajattelen näin, että esimerkiksi tuo kiinteistöverovapaus... — Otan nämä kaikki, mitkä olivat siinä 18 kohdan listassa, koska ne ovat semmoisia asioita, jotka ovat pyörineet viime hallituskaudellakin täällä edessä. — ...olisi ensinnäkin vaikuttanut juuri näihin nuoriin tuottajiin, jotka ovat investoineet voimakkaasti elikkä tehneet sitä, mitä ovat jalostavat yritykset pyytäneet, investoineet uusia isoja navettoja tai sikaloita tai kanaloita. Se, miksi tähän kiinteistöveroon tartun, on se, että minusta se on niin erikoinen asia. Aikaisemmin oli katumaksu — asemakaava-alueella kun maksettiin kiinteistövero, puhuttiin katumaksusta. Se oli siitä, että kaupunki tai kunta rakensi infran täysin siihen tontin portille asti ja sen jälkeen sitten talonväki teki autotallin eteen tietä ja pihalle tietä. Katumaksu oli tämmöinen. Sitten kun se ulotettiin koskemaan kunnissa myös maaseutua, niin mekin maksetaan melkoinen summa kiinteistöveroa, mutta me emme saa mitään vastineeksi siitä, vaan niin kuin täällä hyvin tulivat edustaja Hemmilän puheessakin nämä yksityistiet, niin käytännössä me pidämme siis meidän kylätien kunnossa, koska meidän osuus on siinä tietoimituksessa 86 prosenttia. Elikkä käytännössä me joudumme maanviljelijänä pitämään kunnossa kylätien, jota käyttää noin seitsemän muuta taloutta. Siksi minä tähän kiinteistöveroasiaan juuri puutun, koska minun mielestäni tämä kiinteistövero on muutenkin epäoikeudenmukainen maanviljelijöitä kohtaan, kun siitä ei tule... [Pertti Hemmilä: Kaikkia haja-asutusalueella asuvia!] — Juuri näin, kaikkia haja-asutusalueella asuvia ja erityisesti maanviljelijöitä, koska se kiinteistövero määräytyy niitten rakennusinvestointien mukaan. No niin, sitten tämä energiakustannus: Siihen olisi voinut tuplapalautuksen ajatella, suuremman energiaveron palautuksen. Se olisi vaatinut tietysti EU:lta hyväksynnän. Sitten yksi asia: lyhennysvapaat lainoihin. Tätähän on käytetty aikaisemminkin. Sehän ei millään tavalla ole mikään tuki sinänsä, jos lyhennysvapaat antaa. Se vain helpottaa sen viljelijän ahdinkoa, kun muutenkin pankit ovat hyvin niukkoja antamaan laina-aikoihin pidennystä. Sitten tämä alvikannan laskeminen. Saksassahan on lihantuotantoon laskettu alvikanta juuri sen takia, että koska rehusta maksetaan 13,5 prosenttia alvia ja lihasta 25,5, niin käytännössä sinä siinä tuotannossa joudut koko ajan alvivelan puolelle, kun ne eivät mene yksi yhteen. Sitten vielä tuo Makeran pääomittaminen viimeisenä kohtana, koska 80 prosenttia tuli hylkyjä Pohjois-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta investointiavustuksista sen vuoksi, että ei ole pääomia käytössä. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu tärkeän aihepiirin ympärillä on jatkunut kuutisen tuntia, ja itsekin olen useita puheenvuoroja päässyt käyttämään. Eräässä puheenvuorossa tuli oltua aika perustavaa laatua olevalla tavalla eri mieltä edustaja Hemmilän kanssa. Hemmilän edellisen puheenvuoron jälkeen ajattelin, että tulen pitämään puheenvuoron, koska olen tällä kertaa edustaja Hemmilän kanssa erittäin paljon samaa mieltä hänen esille nostamastaan asiasta, joka on valkuaisomavaraisuuden nostaminen ja sen tärkeys Suomessa. Arvoisa puhemies! Tässä viime viikkoina olen mitellyt hieman Huoltovarmuuskeskuksen kanssa viljojen varmuusvarastoinnista ja varmuusvarastojen viljojen alkuperästä. Huoltovarmuuskeskus kiisti faktan, että Suomen huoltovarmuutta on ylläpidetty ostamalla huoltovarmuusvarastoihin ulkomaista viljaa. Tämä kiistäminenhän ei heidän kannaltaan päättynyt kovin onnellisesti, koska fakta on se, että Huoltovarmuuskeskuksen sopimuskumppanit ovat ostaneet ulkomaista viljaa ja sitä on Suomeen huoltovarmuustarkoituksiin tullut. Huoltovarmuuskeskuksen rekordi viljojen osalta ei siis ole ollut viime aikoina kovin kummoinen. Sen sijaan Huoltovarmuuskeskus on tehnyt erinomaisen hyvää työtä selvittäessään sitä, miten Suomen valkuaisomavaraisuutta kyettäisiin parantamaan. HVK:n selvitys pureutuu erityisesti valkuaiskasvien viljelyn laajentamiseen Suomessa ja sitä kautta tämän valkuaisomavaraisuuden kasvattamiseen. Tavoitteena noille selvityksille on ollut täysi omavaraisuus. Selvitysten mukaan Suomessa on olemassa täysi potentiaali täyteen valkuaiskasviomavaraisuuteen kasviproteiinin tuotannossa, mikäli palko- ja öljykasveja alettaisiin viljelemään viljelykierroissa niin paljon kuin suinkin mahdollista Suomessa. Tämä olisi omiaan myös erittäin keskeisellä tavalla vähentämään Suomen lannoiteriippuvuutta, elikkä huoltovarmuutemme sitäkin kautta vahvistuisi. Tämä myös parantaisi meidän vaihtotasettamme ja meidän omaa varallisuuttamme rehukasvituotannossa. Kuten edustaja Hemmilä taisi viitatakin, Suomeen tuodaan tällä hetkellä suht mittavassa määrin valkuaiskasveja, muun muassa soijaa ulkomailta, ja tämän oman tuotannon vahvistumisen kautta tämä virta todennäköisesti tyrehtyisi tai lakkaisi jopa kokonaan. Tässä keskeisessä roolissa on myös valkuaiskasvien lajikejalostus, lajikkeiden paraneminen suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi sekä tietysti viljelijöiden kouluttaminen, kauppiaiden kouluttaminen, tekniikan opettelu ja konekaupan rooli. Arvoisa puhemies! Edustaja Hemmilä toivoi ministeriltä vastauksia tähän valkuaiskasvikokonaisuuden kehitykseen ja siihen, mitä hallitus aikoo tehdä ja tulee tekemään. Syy, minkä takia tämä erityisesti tähän päivän teemaan liittyy, elikkä siihen, että meillä on Suomessa Euroopan kannattamattomin maataloustuotanto, on se, että tuon kannattamattomuuden takana erityisen heikosti, ikävä kyllä, meillä tässä maassa menee tällä hetkellä kasvinviljelijöillä, ja tästä valkuaiskasvien laajemmasta viljelystä, monipuolisemmasta viljelystä, voitaisiin saada myös tulonvahvistusta etenkin kasvinviljelytiloille. Siinäkin mielessä tämä on erittäin tervetullutta ja toivottavaa kehityskulkua — liittyy aivan oleellisesti tämän päivän keskustelunaiheeseen. En malta olla sanomatta, että Huoltovarmuuskeskuksen, jolla on paljon parantamista huoltovarmuusvarastoinnin osalta, pitäisi laajentaa huoltovarmuusvarastointia koskemaan myös näitä öljykasveja, siis satoja niistä öljykasveista — tällä hetkellähän HVK varmuusvarastoi öljykasvien siemeniä ja niiden viljelyyn tarvittavia kasvinsuojeluaineita — mutta myös itse öljykasvien varmuusvarastointia. Jos ja kun se tehtäisiin perustuen kotimaiseen tuotantoon, sillä voitaisiin myös tätä markkinakysyntää tasapainottaa ja vahvistaa kotimaisille valkuaiskasvin tuottajille.

Kunnioitettu herra puhemies! Edustaja Östmanin puheenvuoroon kommentoin vähän myöhemmin, mutta haluan myös ministeriltä vastauksen tähän jo aiemmin esitettyyn kysymykseeni. Tosiaan me käymme tätä keskustan välikysymyskeskustelua. Välikysymyksen nimi on Suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantuminen, ja käymme keskustelua siitä vaarantumisesta. Kyllähän se on niin, että maaseudulla elävien turvallisuudentunnekin on vaarantunut varsinkin tämän suurpetopolitiikan osa-alueella. Siitä kyllä täytyy kiitos antaa tälle hallitukselle, että te olette ihan hallitusohjelmaan saaneet asianmukaiset kirjaukset siitä, että tätä suurpetopolitiikkaa ollaan saatu oikeaan suuntaan. Niin kuin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin tämän välikysymyskeskustelun alkupuolella todettiin, tämä suurpetoasia on saatu konkelon suunnalta kuriin ja se on ratkaistu. Mutta, rouva ministeri, minä vielä kerran kysyn ja toivon, että me tämän keskustelun päätteeksi saamme vastauksen tähän: Kun te, rouva ministeri, maa- ja metsätalousministeriötä johdatte, niin miksi teidän nimissänne poronhoitoalueen karhun kiintiömetsästysasetuksen lausunto lähti niin, että siellä edelleen on tämä poronhoitoalue matkassa, vaikka eduskunta on tästä päätöksen tehnyt ja maa- ja metsätalousvaliokunta on mietintöön ihan laittanut, että se poronhoitoalue sieltä lakipykälästä poistetaan? Miksi se lähti teidän nimissänne sinne ministeriön valmisteluun? Jos sitä pykälää on lähdetty muuttamaan niin, että se poronhoitoalue sieltä on poistettu ja sitä kautta tämä pykälä on muuttunut aika perustavanlaatuisesti, niin kyllähän pitäisi sitten lähteä myös ministeriössä valmistelemaan tätä valtioneuvoston asetusta niin, että uusi asetus tehdään eikä kymmenen vuotta vanhaa asetusta käytetä tässä karhun kiintiömetsästysasiassa. Miksi otan tämän asian edelleen keskusteluun? Sen vuoksi, että Itä-Suomessa muutamille paikkakunnille näitä karhun kiintiömetsästyslupia ei tullut, eikä myöskään tullut suojeluperusteisia lupia. Samaan aikaan siellä karhukanta on kasvanut niin isoksi, että sillä alkaa olemaan jo vaikutuksia elinkeinotoimintaan maatalouden suunnalla, mutta ennen kaikkea se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta maaseudun asukkaitten näkökulmasta. Toivoisin, että, rouva ministeri, te kertoisitte eduskunnalle, miksi olette päätynyt tähän ratkaisuun ettekä ole noudattanut eduskunnan tahtoa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Essayah vastauspuheenvuorossaan otti esille sen, että öljykasvien ja valkuaiskasvien viljely Suomessa on lisääntynyt huomattavasti, jopa lähes kaksinkertaistunut aiemmasta. Minä haluaisin tästä vähän lisää lausua eli sen, että me voitaisiin Suomessa kyllä korvata nimenomaan soijan tuontia erittäin paljon. Eli on laskettu, että Suomeen tuodaan nimenomaan soijaa ja jonkun verran muutakin valkuaista niin paljon, että se vastaa viljelyalana jopa satojatuhansia hehtaareita. Jos näin toimittaisiin, että Suomessa keskityttäisiin viljelemään vielä enemmän öljykasveja ja vähennettäisiin soijan tuontia, niin tällöin vilja-ala voisi vähentyä, ja tämä tarkoittaisi myöskin ehdottomasti huoltovarmuuden lisäämistä. Tästä haluaisin kyllä ministeriltä vielä arvion, mikä hänen käsityksensä on, voitaisiinko tätä jollain tavalla edistää. Sitten myöskin haluaisin ministeriltä vastauksen, kun minulla on tässä uuden maatalouspolitiikan tuloksia. Siis se valmistelu kesti vuosikausia, tämän kauden, millä nyt ollaan menossa. Nyt täällä lukee, että uuteen maatalouspolitiikkaan ei ole tulossa tilakohtaisia tukikattoja. Nyt kuitenkin tiedossani on, että tilakohtaisia tukikattoja on, eli tukileikkuri iskee sitten tietyllä pinta-alalla. Mikä on ministeri näkemys, miksi näin on? Onko tämä asia viime hetkellä muuttunut sitten Euroopan komissiossa? Seuraavassa puheenvuorossa otan puheeksi vielä yksityistiet ja vähän muutakin. [Tuomas Kettunen: Kiitos!] — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikaudella en täällä talossa ollut, mutta täällä tänään moneen kertaan viitatun MAKA-raportin lisäksi ehkä toiseksi eniten julkisuudessa ollut listaus tai raportti oli niin sanottu Tynkkysen lista, josta minäkin eri medioista paljon tietoa sain etenkin sosiaalisen median kautta. Maaliskuussa 2022 silloinen parlamentaarikko Tynkkynen teki 19 kohdan listan, jolla maatalouden kannattavuutta piti parantaa. Tätä listaa olisi olettanut toteutettavan tällä vaalikaudella, kun koko perussuomalainen ryhmä tietääkseni siihen sitoutui ja sitä ajoi. Mutta heti hallitusneuvotteluiden jälkeen pystyimme toteamaan, että osa listasta oli jo lentänyt roskakoriin. Lista kuuluu seuraavasti: 1. ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” No, tämähän ei ole tapahtunut. 2. ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” Tämä ei ole toteutunut, eikä se tämän päivän kuullun perusteella tule toteutumaankaan. 3. ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” Näin ei ole tapahtunut. Sen sijaan järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu tällä vaalikaudella ja byrokratiaa on lisätty. Ja edelleen listalla numero 4. ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” Ei toteutunut. 5. ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu, mutta Makeran takausvaltuutta on kyllä korotettu 20 miljoonaan euroon. Listalta 6. ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” Tämä on tapahtunut osittain, mutta maatalouden energiakustannukset ovat nousseet niin räjähdysmäisesti, että tämä määräaikainen maatalouden energiaveron lisäpalautus on toimena aivan riittämätön. Listalta numero 7. ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” Ei ole tapahtunut. Toimet ovat olleet ehkä oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä tarpeeseen nähden. Elintarvikemarkkinalakia on kyllä uudistettu, mikä on hieno asia. Tämän keskustan tekemän lain päivitys on positiivinen asia, mutta kilpailulaki on edelleen koskematta, ja tämän päivän perusteella tällä vaalikaudella sellaiseksi tulee jäämään. Sen sijaan kaupan asemaa on vahvistettu uusilla myyntiartikkeleilla. Listan numero 8. ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinoille tarvittavat, kriisin edellyttämät muutokset.” Tämä on tapahtunut. 9. ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” Ei ole tapahtunut. 10. ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” Tämä on tapahtunut. 11. ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” Ei ole tapahtunut. Yrityssaneerauslakia on kyllä uudistettu, mutta uudistus ei kosketa maataloutta. 12. ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” Ei ole tapahtunut. 13. ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” Osittain toteutunut, mutta keinona vain ohjaus ja suositukset. 14. ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” Ei ole tapahtunut, kuten ei myöskään ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalveluiden saatavuuden”. 16. ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke on vakinaistettu, mutta myös rahoitus pitäisi vakinaistaa. 17. Haluttiin alv-kannan laskemista — ei ole tapahtunut. 18. liittyy kiinteästi polttonesteiden hintaan ja sen kompensointiin. Kaikkihan me tiedämme, että se ei ole toteutunut. Hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti. Arvoisa puhemies! Tämä aikakirjoihin Tynkkysen listan tämänhetkisestä toteutumatilanteesta, [Puhemies koputtaa] joka ei ole mairitteleva, mutta onneksi vaalikautta on vielä jäljellä, ja luotamme hallitukseen, että Tynkkysen lista on toteutettu kokonaisuudessaan ennen kuin jäämme vaalitauolle.

Arvoisa kunnioitettu puhemies! EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, mutta silti minä uskon suomalaiseen maatalouteen. Usko on koetuksella, kun miettii sukupolvenvaihdosneuvojan kanssa oman tilan jatkajan kanssa sitä, kannattaako vai ei. Siksikin toivon sydämestäni, että niitä toimia, mitä keskusta tänään on nostanut, vietäisiin eteenpäin. Ministeri Essayah on kiitettävästi istunut aitiossa kuuntelemassa ja on varmasti parhaansa tässä hallituksessa koettanutkin, vaikka se ei todellakaan ole riittänyt. Mutta nämä asiat kuuluvat monelle muullekin ministerille. Esimerkiksi ministeri Puisto vastaa kilpailulaista. Kilpailulaissa tukkujen asemaa olisi muutettava. Siellä pitäisi myydä samaan hintaan ostotuotteita kilpailijoille, ellei sitten tätä keskittynyttä tukkutoimintaa hajoteta. Tämä koskee niin myllyjä kuin kauppajättejä. Nimittäin meillä on edelleenkin Valion osalta Kivi-maitopäätös, jossa se joutuu määräävässä markkina-asemassa ollessaan myymään toisille samaan hintaan sitä raaka-ainetta. Tuottajaorganisaatioiden pitäisi pystyä olemaan valtakunnallisia, ja niiden pitäisi pystyä neuvottelemaan hinnoista, koska EU tämän jo mahdollistaa. Meidän tulisi antaa selkänoja niin, ettei tarvitse jännittää, että syytetään kartellista. Ministeri Multalan käsialaa on päästökauppa ja nimenomaan maa- ja metsätalouden kytkeminen siihen ihan Suomen kansallisilla omilla päätöksillä. Tämä lisää monta kymmentä senttiä polttoöljyn hintaan, ja siihen luvattiin, silloin kun sitä tehtiin, kompensaatiota, mutta sitä ei ole näkynyt. Miksi ihmeessä kytkeä maa- ja metsätalouden polttoaineet liikenteen päästökauppaan, kun ei ollut mikään pakko? Ministeri Ikoselle kuuluu käytännön hankintalaki, mutta työ- ja elinkeinoministerille kuuluu hankintalaki muutoin, eli sinne Puiston tontille. Hankintalakia tehtäessä keskusta esitti, että olisimme laittaneet sinne perälaudan siitä, että emme voisi ostaa julkisiin keittiöihin ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön vaatimuksia. Tämä lausunnoissa todettiin mahdolliseksi, mutta sitä ei silti haluttu sinne lisätä. Kuvitelkaa, että käytämme suomalaisia verovaroja siihen, että ostamme ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön edellytyksiä. Tähän saimme myös SDP:n ja muiden oppositiopuolueitten tuen. Toivon, että tähän asiaan vielä palataan, ja itse asiassa ministeri Ikonen pystyisi sen siinä käytännön hankinta-asetuksessaan myöskin muuttamaan. Ministeri Purra on nostanut bensan ja dieselin sekä polttoöljyn veroja niin paljon, että nyt maksetaan veroja enemmän kuin viime hallituskaudella keskimäärin. Bensasta maksetaan veroja 14 senttiä enemmän, dieselistä 23 senttiä enemmän ja polttoöljystä 19 senttiä enemmän kuin keskimäärin viime hallituskaudella. Tämä päätös on täysin valtiovarainministerin omissa käsissä. Sen lisäksi haluan vielä nostaa esille biokaasun tuotannon heikennykset. Kun kerran liikenteen päästökauppaan lisättiin maatalous, olisi kohtuullista, että se maatalous pystyisi korvaamaan tätä uusiutuvalla niin, että ei tarvitsisi maksaa näitä korkeita päästökaupan maksuja. Mutta mitä tehtiin? Biokaasuun ei enää uskottu, vaan biokaasun edellytyksiä on heikennetty ehkä viidellä kuudella eri lailla. Sieltä on karsittu tukia, siellä on jakeluvelvoitetta muutettu ja on tehty erilaisia joustomekanismeja, jolloin näitten polttoainejakelijoitten ei enää kannata ottaa biokaasua sinne, vaan ne voivat vaikka ostaa kosteikoita tai rahoittaa sähkötyökaluja ulkopuolisille toimijoille. Tässä muutamia esimerkkejä. Toivon, että niihin vielä tartutaan, sillä kun maailma kuivuu, niin Suomen ruuantuotantoa tarvitaan entistä enemmän. Meillä on entistä suurempi osuus koko maailman huoltovarmuudesta, [Puhemies koputtaa] mutta jos mitään ei tehdä, kurki ehtii kuolla ennen kuin suo sulaa.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa kannattaa muistaa, että maatalouden kannattavuus ja viljelijän heikko asema ruokaketjussa eivät ole syntyneet tämän hallituskauden aikana. MTK ja maatalousyrittäjät ovat tehneet vuosien ajan työtä tilanteen korjaamiseksi. Myös keskusta on ollut pitkään hallitusvastuussa ja vaatinut aivan samoja asioita: viljelijän markkina-aseman vahvistamista, elintarvikemarkkinalain kehittämistä ja ruokaketjun voimasuhteiden korjaamista. Nyt tämä Petteri Orpon hallitus on tehnyt nämä kaikki, mutta niiden vaikutuksethan tulevat viiveellä, kuten me tiedetään. Sato korjataan myöhemmin. Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on huoltovarmuuden, alueiden elinvoiman ja koko Suomen turvallisuuden kannalta ratkaiseva kysymys. Olen itse asunut aina maatilalla, vilja- ja kasvinviljelytilalla, lukuun ottamatta opiskeluvuosia, joten ymmärrän ja haluan edistää maataloutta ihan sisäsyntyisesti. Viljelijät ovat joutuneet kantamaan viime vuosina poikkeuksellisen suuren taakan, kun energian, lannoitteiden, kuljetusten ja rahoituksen kustannukset ovat nousseet, mutta nousseita kustannuksia ei ole voitu siirtää täysimääräisesti tuotteiden hintoihin. Tässä on maatalouden kannattavuusongelman ydin. Tämän päivän maanviljelijä on osaava yrittäjä. Tiloilla hyödynnetään teknologiaa, kehitetään viljelymenetelmiä ja etsitään jatkuvasti uusia keinoja parantaa tuottavuutta ja kestävyyttä. Viljelijät kyllä osaavat työnsä. Eduskunnasta käsin taas pyritään luomaan edellytykset yrittäjän tekemälle työlle. Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on, että Suomessa pystytään tuottamaan omaa ruokaa myös poikkeusoloissa. Maa, joka pystyy huolehtimaan omasta ruokaturvastaan, on vahvempi ja turvallisempi maa. Siksi meidän on vahvistettava tuottajan markkina-asemaa, vähennettävä riippuvuuttamme tuontipanoksista, edistettävä ravinteiden kierrätystä sekä huolehdittava energian, lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten saatavuudesta myös kriisitilanteissa. Keskustan välikysymys nostaa esiin todellisia haasteita, mutta kuva hallituksen toimettomuudesta ei pidä paikkaansa. Luvattua suunnanmuutosta on tehty. Sille emme voi mitään, että Ukrainan sota ja Lähi-idän kriisi ovat aiheuttaneet kustannussokkeja. Hallitus on vahvistanut maatalouden toimintaedellytyksiä muun muassa korottamalla energiaveron palautusta kahdeksi vuodeksi, EU:n kriisitukien kohdentamista maatalouteen, tukimaksatusten aikaistamista, investointien rahoituksen parantamista ja elintarvikemarkkinalain uudistusta. Samalla on edistetty kotimaista lannoitetuotantoa, ravinnekiertoa ja ruokavientiä. Myöskään ruokaa tuottavasta maataloudesta ei ole leikattu, vaikka lähes kaikkialta muilta hallinnonaloilta on jouduttu säästämään. Pitkällä aikavälillä ratkaisu ei kuitenkaan voi perustua uusiin tukipaketteihin. Kestävä ratkaisu syntyy siitä, että ruokamarkkina toimii nykyistä oikeudenmukaisemmin ja viljelijä saa tuotteestaan sellaisen hinnan, joka yhdessä tukien kanssa kattaa kustannukset, turvaa toimeentulon ja mahdollistaa investoinnit. Siksi meidän on vahvistettava tuottajien markkina-asemaa, huolehdittava huoltovarmuudesta ja vähennettävä riippuvuutta tuontipanoksista. Samalla on turvattava suomalaisen maatalouden riittävä rahoitus myös tulevissa EU-neuvotteluissa. Kokoomuksen lähtökohta on selvä: viljelijän työn pitää kannattaa, ja suomalaisella ruuantuotannolla pitää olla tulevaisuus. Tämä hallitus on tehnyt konkreettisia toimia tämän tavoitteen eteen, ja työtä jatketaan edelleen määrätietoisesti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Haluan nostaa tässä keskustelussa esiin huoltovarmuuden. Olen saanut toimia tällä kaudella eduskunnan huoltovarmuusryhmän puheenjohtajana, ja siinä työssä yksi asia tulee vastaan kerta toisensa jälkeen: kriiseihin pitää varautua ennen kuin ne ovat päällä. Ruuan kohdalla tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että Suomessa on myös tulevaisuudessa maatiloja ja ihmisiä, jotka haluavat tuottaa ruokaa. Viljelijän pitää pystyä luottamaan siihen, että työllä on tulevaisuus. Nuoren pitää uskaltaa ottaa tila jatkettavakseen, ja tilalla pitää uskaltaa investoida. Tarvitsemme kotimaista energiaa, lannoitteita ja ravinteita, toimivat tiet ja kuljetukset sekä rahoitusta investointeihin, ja ennen kaikkea viljelijän tulisi saada tuotteestaan sellainen hinta, että tätä koko työtä kannattaa tehdä. Näitä asioita hallitus on vienyt eteenpäin. Maatalouden energiaveron palautusta korotetaan investointeihin, ja omistajavaihdoksiin on avattu Finnveran rahoitusta. Myös biokaasuinvestointien ehtoja on parannettu ja kotimaista lannoitetuotantoa sekä ravinteiden kiertoa vahvistettu. Turhaa byrokratiaa pitää purkaa. Yksi konkreettinen asia on peltojen korvauskelpoisuus. Nyt tämä pitkään odotettu asia viedään kuntoon koko Suomessa. Se parantaa tilusrakennetta, helpottaa myös tilojen kehittymistä ja vähentää hallinnollista työtä. Myös ruokaketjun pelisääntöjä on uudistettava. Välikysymyksessä on väitetty, että kokoomus olisi vastustanut elintarvikemarkkinalain uudistamista, ja tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Me kokoomuksen edustajat maa- ja metsätalousvaliokunnassa olemme ajaneet uudistusta ja halunneet samalla varmistaa reilut pelisäännöt koko ruokaketjuun. Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu tänään ilmastonmuutoksesta. Myös siinä keskustelussa kannattaa katsoa Suomea huoltovarmuuden näkökulmasta. Suomessa on valtavat makean veden varannot. Kun Euroopassa kärsitään yhä enemmän vesipulasta ja kuivuudesta, Suomen vesivarat ovat meille merkittävä strateginen voimavara. Kasvukauden pidentyminen voi myös parantaa joidenkin kasvien viljelyedellytyksiä Suomessa, ja samalla meidän on varauduttava muuttuviin sääoloihin ja niiden tuomiin riskeihin. Jos ruuantuotannon edellytykset vaikeutuvat muualla maailmassa, Suomen merkitys ruuantuottajana voi kasvaa. Siksi meidän pitää tässäkin vaiheessa pitää ruuantuotannon rakennuspalikat kunnossa. Afrikkalainen sikarutto muistuttaa konkreettisesti siitä, mitä huoltovarmuus myös tarkoittaa. Nyt tärkeintä on saada tauti hallintaan ja varmistaa, että suomalaisilla sikatiloilla on edellytykset jatkaa myös tämän kriisin jälkeen. Maatila ei elä vain vaalikausi kerrallaan. Investoinnit tehdään vuosikymmeniksi. Siksi maatalous tarvitsee pitkäjänteistä ja ennakoivaa politiikkaa. Pidän tärkeänä, että nykyisen hallituksen kasvua, yrittäjyyttä ja kotimaista tuotantoa painottavaa linjaa voidaan jatkaa myös seuraavalla vaalikaudella, mutta sen ratkaisevat suomalaiset. Meidän tehtävämme on tehdä työtä sen eteen, että suomalaisella viljelijällä on myös tulevaisuudessa syy jatkaa tilaansa, investoida ja tuottaa meille ruokaa. Se on suomalaisen huoltovarmuuden perusta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme maataloudesta ja ruuan ja maaseudun pärjäämisestä nyt viidettä tuntia. Salissa ei ole puhemiehen lisäksi yhtään perussuomalaista, ja kokoomuksen edustajia on jäljellä enää kaksi. Toivoisin, että myös hallituspuolueet palaisivat keskustelemaan. Tämä on nimittäin kohtalonkysymys [Peter Östmanin välihuuto] kaikkien suomalaisten näkökulmasta. Kiitän kuitenkin ministeriä, joka on istunut täällä erittäin tunnollisesti ja kuunnellut tätä keskustelua. Se on mielestäni arvokasta, kun puhumme ruuasta, jota kaikki meistä syövät. Suomalaisen maatalouden kannattavuus on Euroopan heikointa. Suomessa on Euroopan kallein diesel, ja neljä tilaa lopettaa joka päivä. Siinä lienee riittävästi syitä välikysymykselle, ja koen, että keskustelu tämän osalta on ollut antoisaa. Te lupasitte täyskäännöksen, ja sitä ei ole tullut. Tästä on esitetty tänään useita eri lukuja. Tilojen määrä on puolittunut 2000-luvulla ja kannattavuuskerroin pudonnut kuudesosaan tällä hallituskaudella. Viljelijän tuotto ja kustannukset eivät kohtaa, ja te pyörittelette strategioita, mutta tilojen kustannusten nousu nyt vaatii toimia. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hinnannousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Kentän viesti on erittäin karua. Lannoitteet ovat niin kalliita, ettei niitä käytetä. Polttoöljy on niin kallista, ettei viljaa ole varaa kuivata, jos eteen sattuu sadekausi. Diesel maksaa tankilla 2,5 euroa, vähän pumpusta riippuen. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet tänä vuonna merkittävästi, ja siihen ei ole puututtu. Edellisten hallitusten syyttely lienee aika turhaa, kun hinnannousu pelkästään tänä vuonna on ollut melkoista. Kun asiakas tankkaa tankilla Suomen kalleinta dieseliä, niin Suomi kerää ennätyspotin veroja. Tämä hallitus on romuttanut yksityistieavustukset, joiden avulla muun muassa puu liikkuu metsistä tehtaille. Myös tämä on ollut merkittävä osa maatalouden kannattavuutta. Yksityistiekorvaukset ovat niin alhaalla, etteivät ne paljon enää voisi laskea. Muistan, kun Sipilän pääministerikaudella nämä luvut liikkuivat siellä 20—30 miljoonassa eurossa, ja nyt olemme 6 miljoonassa eurossa. [Peter Östman: Ei, vaan 5—10:ssä!] Siinä on merkittävä ongelma. Investointeja ei rakenneta rapistuvien teiden varaan, ja tästä meillä kaikilla on yhdessä vastuu. Meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, ja siitä kerätään enemmän veroja. [Hälinää — Puhemies koputtaa] On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Lähtökohtana pitää olla suomalainen ruoka ja kotimainen tuotanto erityisesti nyt, kun tilojen tulevaisuus on vaakalaudalla. Pitkät valikoima- ja hinnoittelujaksot eivät saa johtaa kaupoissa siihen, että kustannusnousut jäävät kuukausiksi yksin tuottajien tai elintarvikeyritysten kannettaviksi. Sopimuksiin tarvitaan toimivia hinnantarkistusmekanismeja, ja kilpailulaki on vähintä, mitä te voitte nyt eduskuntaan kiireellisesti tuoda. Kirjaukset ovat hyviä hallitusohjelmassa, mutta niitä ei ole vielä nähty meidän pöydällä. Valtiontakausjärjestelmiä on vahvistettava ja vaiheittaisia sukupolvenvaihdoksia helpotettava verotuksen ja rahoituksen keinoin. Riippuvuutta tuontilannoitteista ja fossiilisista tuotantopanoksista on vähennettävä. Kotimaista ravinnekiertoa, kierrätyslannoitteita, biokaasua ja muuta maatilojen energiantuotantoa on edistettävä investoinneilla ja purkamalla niiden sääntelyä. Nyt olemme todistaneet vuodessa ainakin viittä uutta sääntelyä biokaasuun. Ei näin voi jatkua, kun me haluamme huoltovarmuutta ja myös tuottavaa ravinnekiertoa. Sitten tästä byrokratiasta ja absurdeista valvontamaksuista: Hallitus lupasi purkaa byrokratiaa, mutta hallinnollinen taakka ja lupamaksut ovat päinvastoin moninkertaistuneet. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksu nostettiin 1 500 euroon ja luomuvalvonnan perusmaksu on 231 euroa plus 163 euron tuntimaksu. Viljelijöiden kukkaroista tilkitään nyt valtiontalouden aukkoja. Keskusta on erittäin huolissaan siitä, onko tässä maassa suomalaista ruokaa jatkossakin. Olen kiitollinen kaikille, jotka tätä asiaa tänään ja tulevaisuudessa salissa puolustavat. Toivon ripeitä toimia esimerkiksi sikaruton taltuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Aloitan tämän, kun tämä on välikysymyskeskustelu, niin että kannatan tässä yhteydessä edustaja Rantasen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta. Arvoisa puhemies! Itsekin olen maalta lähtöisin, ja ensimmäiset ansaitsemani pennoset ovat tulleet sokerijuurikkaan harvennuksesta ja perunapellolta, niin että hyvin on sieltä lähdetty maailmalle näistä lähtökohdista. Minua huolettaa tässä erityisen paljon se, mistä tässä iltapäivällä jo kyselin, näistä tilojen määrien kehityksestä ja henkilöitten määrän kehityksestä. Ne ovat todella dramaattisia, kun niitä katsoo lukujen valossa, jos vuonna 2000 meillä oli 78 000 tilaa, 2010 niitä oli enää pikkasen vajaa 60 000 ja nyt vähän vajaa 40 000, eli dramaattinen pudotus koko ajan, joka vuosi noin kolme prosenttia nyt viime vuosina vähentynyt tilojen määrä. Tämä samalla johtaa siihen, että maaseudun elinvoimaisuus vähenee, koska ihmisiä on vähemmän maatalouden piirissä. Ne viljelijät itse ja heidän perheidensä jäsenet muodostavat kaksi kolmasosaa siitä työvoimasta, joka siellä on, ja yksi kolmasosa on palkkatyössä siellä. Luken tilastojen mukaan heitä oli 2023 noin 118 000, joista 83 000 oli näitä viljelijöitä ja perheenjäseniä ja 35 000 palkattua työvoimaa. Täällä on aika paljon osa-aikatyötä, kun henkilötyövuosia nämä tekevät kuitenkin vain noin 55 000. Tämä on muistettava sieltä taustalta. Tämä on yksi osa sitä, kun katsotaan meidän maaseutua, kuinka elinvoimaisena se pysyy — siellä ensin pitää olla ihmisiä, ja jos ihmiset lähtevät pois, niin sitten lähtevät myös palvelut. Tavallaan tämä menee siinä järjestyksessä, ja tämä meidän pitäisi muistaa. Sen takia se maaseudun elinvoimaisena pitäminen on todella tärkeätä, ja tämä huoli on korkea. Sitten jos mietitään, minkälaista ammattitaitoa ja minkälaista osaamista ja minkälaista yritystoimintaa siellä pitää tehdä, että siellä menestytään, niin siihen varmasti pitää tehdä aika paljon toimenpiteitä, että pärjätään sitten jatkossa. Täällä on moni puheenvuoron käyttänyt huoltovarmuusmielessä ja ruuantuotantomielessä, jotka ovat erittäin tärkeitä meille, ja ilmastonmuutoksen ja muitten tekijöitten johdosta vielä enempi korostuu tämä kotimainen tuotanto ja se puoli. Mutta se maaseutu ei elä, jos me ei saada niille tuotteille asianmukaista hintaa, ja siksi kysyin ministeriltä myös siitä, kun valtion tuen osalta meillä ei ole varmaan tässä valtiontalouden tilanteessa mahdollisuuksia lisätä kovin paljon niitä tukia, vaan käytännössä pitää muilla keinoilla saada sille tuottajalle oikea hinta niistä tuotteista. Tämä on yksi tärkeä näkökohta. Toivon mukaan tämä elintarvikemarkkinalain tulo auttaa siinä, mutta vielä ilmeisesti ei ole hirveästi tuloksia sen perusteella nähtävissä. Toivon, että se tuo tullessaan aika paljon uutta. Arvoisa puhemies! Vielä sellainen asia, joka liittyy tähän henkilöstömäärän kehitykseen, liittyy siihen, että valtio on aika isossa roolissa: Kun me sanotaan, että noin miljardi maataloustukia ja muita maksetaan, niin valtio maksaa myöskin ison määrän MYELin kautta eläkkeisiin, yli 800 miljoonaa tämän lisäksi vielä, mikä on todella iso määrä valtion budjetista, kun me tiedetään, kuinka tiukka tilanne valtion budjetissa on. Tässä on vielä se, että kun maksajien määrä koko ajan vähenee ja sitten eläkkeiden meno kasvaa, miten täytämme tämän aukon. Se tulee olemaan varmasti tulevien vuosien isoimpia haasteita. Näitä eläkemaksuja on jo helpotettu niin, että alle 33 000:n tuloista maksetaan 13 prosenttia ja sitten vasta melkein 52 000:n tuloista 24 prosenttia, se mikä työmarkkinoilla yleisestikin työeläkkeistä maksetaan. Eli näitä on jo helpotettu, mutta tosiasia on, että sieltä tulee semmoinen asia, josta aika vähän on tässä salissa puhuttu, ja kun me puhutaan eläkejärjestelmistä yksityisellä puolella, yrittäjien osalta ja maatalouden puolella, niin varmasti eläkejärjestelmät tulevat olemaan semmoisia asioita, joita joudutaan tässä tarkastelemaan. Siinä mielessä tämän huolen halusin vielä tähän ministerille myöskin tuoda esille. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Maataloustuottajien tilanne on pitkään ollut haastava, ja viime aikoina kannattavuus on entisestään heikennyt. Nyt olemme kannattavuudessa Euroopan heikoimmalla sijalla. Olen pitkään miettinyt tätä tilannetta, miten se onkaan mahdollista, kun Suomessa ruoka on kuitenkin Euroopan keskiarvoa 10 prosenttia kalliimpaa ja ruokakauppa on yksi Euroopan kannattavimmista. Kun normaali ruokakaupan kannattavuusaste maailmalla on noin neljä prosenttia, esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa se on jopa seitsemän prosenttia. Eli joku muu taitaa ottaa voitot. Suomeen mahtuu yksi puheenaihe aina kerrallaan, ja kestosuosikki vuodesta 2022 on ollut turvallisuus. Siltikään, huolimatta tästä maailmanpoliittisesta tilanteesta, jossa uhkia on ja epävarmuutta on joka suunnassa, maataloustuottajien tilannetta ei ole parannettu, vaikka varmasti moni ymmärtää, että ruoantuotanto, jos mikä, on suomalaisille elintärkeää erityisesti kriisien keskellä. Huikean kannattava ruokakauppa ja huoltovarmuustilanne, nämä eivät ole tilannetta muuttaneet mutta eivät myöskään ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Tyynellä valtamerellä on voimistumassa super El Niño, joka saa lisäpoweria ilmastonmuutoksen lämmittämistä merivesistä. On ennustettu, että jo tämän talven El Niño seurauksineen voi romahduttaa ekosysteemejä ympäri maailman. Kun ekosysteemi romahtaa, se tarkoittaa sitä, että siellä seudulla ei enää ruokaa tuoteta ainakaan samassa mittakaavassa ja olomuodossa kuin aikaisemmin. Ylös nostaminen jossain toisessa muodossa voi kestää todella kauan. Tulee ruokapula. Toinen viime aikojen ilmentymä on esimerkiksi Nepalissa, jossa todistimme valtaisaa tulvaa, joka sekin aiheutui sään lämpenemisestä. Tämä alue Himalajan vuorilta tulevien jokien myötä ruokkii valtaisan joukon ihmisiä, puhutaan jopa miljardista. Mikäli tämä alue Himalajan jäätiköiden kuihtuessa jää ilman ruokaa, tulee valtava ruokapula myös sinne, ja tämä kaikki vaikuttaa myös Suomeen. Tämä tarkoittaa sitä — nämä kolme asiaa, mitä tässä juuri luettelin — että jos nämä eivät herätä meitä siihen, miten valtavan tärkeä suomalainen ruuantuotanto on ei vain meille vaan ympäröivälle maailmallekin, niin ihmettelen sitä kyllä hiukan. Tämän kaiken pitäisi herättää meidät todella nopeasti. Meidän on todella saatava ruuantuottajien tila paremmalle tolalle ennen kuin heitä ei ole enää niin paljon jäljellä, että voimme omasta huoltovarmuudestamme pitää huolta. Tähän muun muassa auttaa polttoaineiden hinnan laskeminen, tämä on ihan kansallinen tarve, ja edelleen ruokakaupan suitsiminen. Kiitän siitä ministeri Essayahia, että hän on jatkanut näitä toimia, joita ministeri Leppä jo aloitti, mutta selvästikään vielä ei ole tehty riittävästi, koska tilanne on edelleen aika lailla sama kuin aina aikaisemminkin. Jos ei ole meillä ruuantuottajia, niin meillä ei ole kyllä suomalaista ruokaakaan.

Kunnioitettu herra puhemies! Maatalouden välikysymys on oivallinen paikka puhua suomalaisesta maatalouspolitiikasta. Miksi välikysymys päätettiin jättää, on se, että kun tähän vaalikauteen lähdettiin, oltiin aika suuressa uskossa ja lupauksissa, mitkä nykyiset hallituspuolueet olivat antaneet. Luvattiin suunnanmuutosta, totaalista suunnanmuutosta suomalaiseen maatalouspolitiikkaan, luvattiin parempaa kannattavuutta suomalaiselle maataloudelle. Kun muistelemme edelliskautta, välikysymyksiäkin jätettiin, oli Tynkkysen listoja ja haluttiin julistaa kansallinen hätätila maatalouden kriisin vuoksi ja niin edelleen. Eli paljon oli odotuksia näiden kaikkien puheiden jälkeen. Herra puhemies! Mikä on ongelma? Ongelma on korkeat tuotantokustannukset ja liian alhaiset hinnat tuottajille. Katsoin tuossa löpön hintaa eli polttoöljyn hintaa: talvilaatu 2 euroa 13 senttiä. Sitten kun katsotaan polttoainepumpulla olevaa hintaa, mennään jo kahteen ja puoleen euroon dieselin osalta. Nämä kaikki vaikuttavat suoraan maatalouden kustannuksiin — lannoitekustannukset, kasvinsuojeluaineet ja niin edelleen. Kun polttoaine maksaa enemmän ja kun energia maksaa enemmän, ne tuovat välillisiä kustannuksia suoraan maatalouteen ja heikentävät kannattavuutta suomalaisella tuottajalla. Herra puhemies! Ruuan hinnasta on puhuttu tässä keskustelussa. Hyvä esimerkki on ottaa siitä, että kun ruuan hinta on noussut kaupassa nyt 20 prosenttia, niin otetaanpa kaurahiutalepaketti: kilo sitä maksaa euro 35 senttiä. Mikä on viljelijän osuus tuosta? Se on 20 senttiä. Voitteko kuvitella, 20 senttiä — aivan marginaaliosuus siitä, mitä ruoka tuolla kaupassa maksaa. Tässä on se ongelma, se suuri ongelma: että viljelijä ei saa siitä tuotteestaan riittävää hintaa ja kauppa kahmii voitot. Kaupan ylivalta on suuri. Tarvitaan kilpailulain muutos, jota tältä hallitukselta vielä odotetaan. Herra puhemies! Afrikkalainen sikarutto puhututtaa paljon. Se on tuomassa noin 40 miljoonan euron tappiot suomalaiselle sikataloudelle. Sain tänä aamuna viestin Etelä-Karjalasta, sieltä itärajalta. Siellä kävi vilinä, kun villisiat juoksivat riistakamerassa. Kysyin tuolta metsästäjältä, että milloinkas näitä aiotaan seuraavan kerran metsästää. Hän sanoi, että no, ensi viikonloppuna, kun ei ole töitä, niin viikonloppuna pääsee jälleen metsälle. Tarvitaan voimakkaammat kannusteet villisikakannan pienentämiseksi ja sikaruton estämiseksi Suomessa. Olin kyllä hyvin pettynyt siitä, että perussuomalaisten varapuheenjohtaja laski leikiksi tällä vakavalla asialla omassa debattipuheenvuorossaan. Afrikkalainen sikarutto on valtava ongelma. Se pitää saada estettyä, ettei se leviä ainakaan suomalaisiin sikaloihin. Mutta, herra puhemies, hallitukselta tarvitaan toimia siinä, että sianlihan vienti saadaan myös jatkossa käyntiin. Tarvitaan diplomaattista toimintaa, tarvitaan neuvotteluita, tarvitaan ennen kaikkea määrätietoista johtajuutta siihen, että tämä ongelma ratkaistaan. Herra puhemies! On monia sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti maatalouteen. Toissa viikolla tapasin sekä lihakarjatalouden edustajia että siipikarjatalouden edustajia. Puhuimme kuiviketurpeesta. Nyt on kyllä valtava huoli päällä siinä, nimittäin uusia nevoja ei avata tällä hetkellä Suomeen. Hinnat ovat kovat, lupamaksut ovat moninkertaistuneet — voi joutua maksamaan 47 000 euroa siitä, että avaa uuden nevan, eikä ole takuuta sille, saako tuon auki. Tämä on valtava ongelma. Korvikkeita näille kuivikkeille ei ole. Ja tämä lupamaksun hinta on tänä vuonna noussut, kun hallitusohjelmassahan on määritelty — aivan oikein — strateginen huoltovarmuuspolttoaine ja ‑tuote turve mutta teot siitä puuttuvat. Tähän tarvitaan aito ja oikea muutos myöskin. Haluan vielä sanoa siitä, mikä vaikuttaa välillisesti maaseudun elinvoimaan, nimittäin se, jos valtionhallinnon palveluita keskitetään. Maanmittauslaitos, Traficom ja poliisi ovat näitä viimeisimpiä, jotka ovat tietoon tulleet, ja kun työpaikkoja sieltä maakunnan reuna-alueelta lähtee ja keskittyy maakuntakeskukseen, on sillä elinvoimaan vaikutus. Herra puhemies! Viljelijät tarvitsevat ennen kaikkea arvostusta, tulevaisuudenuskoa, pitkäjänteisyyttä tuotantoon, ja sitä kautta tuleviakin viljelijöitä, suomalaisia ruuantuottajia. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Olemme tänään keskustelleet suomalaisen maatalouden kriisistä, ja hyvä niin. Kuten me kaikki tiedämme, suomalaisen maatalouden kannattavuus on tällä hetkellä Euroopan heikoin, ja ainakaan toistaiseksi tässä maassa ei ole vielä tehty riittävän väkeviä toimia tämän tilanteen ratkaisemiseksi. Tässä salissa on tämän päivän keskustelun aikana nostettu esille hyvin erilaisia yksityiskohtia, toki tärkeitä sellaisia, mutta mielestäni tässä maailmanajassa olisi tärkeää pohtia nimenomaan kotimaisen ruuantuotannon merkitystä myös kriisinsietokyvyn ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Omavaraisuuden merkitys on tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, aivan keskeisessä roolissa. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei tarkoita sitä, paljonko Suomessa tuotetaan ruokaa tänä vuonna ja mihin hintaan. Kyse on ennen kaikkea siitä, säilyykö meillä riittävä tuotantokapasiteetti silloin, jos kriisi osuu kohdalle. Nyt kannattavuuskriisin keskellä olisi ensinnäkin varmistettava, että esimerkiksi viljelijällä on taloudellinen mahdollisuus ylläpitää ja jatkaa tuotantoa nyt ennen, mutta myös mahdollisen kriisin aikana. Alkutuottajan on tultava työllään toimeen, aivan kuten kaikkien muidenkin suomalaisten. Kun puhumme tässä salissa usein suomalaisesta väestönkehityksestä ja esimerkiksi maaseudun autioitumisesta, on hyvä muistaa, että myös nämä asiat liittyvät kiinteästi viime sijassa turvallisuuteen. Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, Huoltovarmuuskeskus määrittelee elintarvikehuoltoa kokonaisuutena, jossa maatalous on kytkeytynyt muun muassa energiaan, logistiikkaan ja muihin kriittisiin toimintoihin. Mielestäni yksi relevantti kysymys, johon meillä myös on oltava vastaus, on hyvin yksinkertainen: jos kävisi niin, että kansainväliset toimitusketjut häiriintyisivät vakavasti, kuinka nopeasti me tosiasiallisesti pystymme Suomessa korvaamaan niiden menetyksiä? On huomionarvoista, että lannoitteet, energia, polttoaineet, koneet, varaosat, rehut, kuljetukset ja elintarviketeollisuus muodostavat yhden ison ketjun, ekosysteemin. Jos tuotantoedellytykset heikkenevät jo nykyään normaaliolosuhteissa, mahdollisuutemme selvitä vakavasta kriisistä heikkenevät olennaisella tavalla. En ole tämän päivän keskustelun aikana kuullut vielä, onko hallituksella kokonaisarvio siitä, mikä on Suomen kriittinen vähimmäistaso maatalouden tuotantokapasiteetille, ja miten hallitus aikoo varmistaa, että tuo kapasiteetti säilyy mahdollisen kriisin aikana, jos jo tällä hetkellä tilat lopettavat toimintansa kannattamattomuuden takia.

Herra puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluan lausua lämpimät kiitokset keskustalle tästä välikysymyksestä. On nimittäin poikkeuksellisen hienoa, että oppositio järjestää meille tällaisen juhlahetken ja salin täydeltä edustajia ja puheaikaa eduskunnan kenties tärkeimmästä aiheesta: suomalaisesta ruoasta, maataloudesta ja maaseudun elinvoimasta. Tästä vilpittömät kiitokset opposition suuntaan. [Peter Östman: Yhdyn siihen!] Huoli viljelijöiden arjessa pärjäämisestä ja tilojen kannattavuudesta on meille kaikille yhteinen. Pitkän linjan maanviljelijänä tiedän täsmälleen, miltä ne haasteet tuntuvat siellä maatilalla, mutta, arvoisa puhemies, julkisessa keskustelussa keskustapuolue on yrittänyt luoda kuvaa, että maatalouden vaikeudet olisivat syntyneet vasta tämän hallituskauden aikana. Herra puhemies! Politiikassa tarvitaan ripaus realismia mutta myös hyvää muistia. Keskusta piti hallussaan maa- ja metsätalousministerin salkkua peräti kahdeksan vuotta ennen tätä hallituskautta. Se on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii kasvattaa monta hyvää viljasatoa, mutta toden totta ministeri olisi halutessaan ehtinyt korjata hallinnon rakenteitakin. Silloinen ministeri Jari Leppä neuvotteli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eli CAP-ohjelman, jota tämä nykyinen hallitus joutuu nyt kirjaimellisesti ja pilkulleen noudattamaan. [Mikko Savolan välihuuto] Sopimus, joka tehtiin silloin, jätti nykyiselle hallitukselle oikeastaan melko vähän kansallista liikkumavaraa. Me teemme parhaamme niillä korteilla, jotka te keskustalaiset ministerit meille jaoitte. Vaalikauden viimeisen vuoden ministerinä toimi hyvä kollegani, joka ei nyt ole sattumalta salissa: edustaja Antti Kurvinen, joka nykyään johtaa keskustan eduskuntaryhmää. Muistamme hyvin, kuinka reilut neljä vuotta sitten, talvella 2022, MTK:n johtokunta joutui kokoontumaan jopa ylimääräiseen kriisikokoukseen Suomen maatalouden pelastamiseksi. Silloinkin huudettiin hallitusta apuun. On pakko kysyä hyvässä hengessä edustaja Kurviselta: kun keskustalla oli tuolloin maatalousministerin salkku yhtäjaksoisesti jo seitsemän vuotta, miksi tuolloin vuonna 2022 Suomessa maatalouden kannattavuus oli koko siihenastisen EU-historian alimmalla tasolla? [Hanna Kosonen: No miksiköhän!] Herra puhemies! Kun puhutaan tästä nykyisestä äärimmäisen vakavasta kustannuskriisistä, on katsottava tarkkaan, mihin se kaikista kipeimmin iskee. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa aiheutti tämän kierteen, [Mikko Savola: Se muuten alkoi vuonna 22!] ja viimeistään Lähi-idän kriisi on nostanut raakaöljyn hinnan ihan tähtitieteellisiin summiin. Tämä iskee nyt täydellä painollaan nimenomaan kasvintuotantoon, erityisesti puitaviin kasveihin, kuten viljaan ja öljykasveihin. Kevyen polttoöljyn hinta, jolla traktorit ja puimurit liikkuvat ja jolla kuivataan viljat, lähentelee jo kahta euroa litralta. Se on historiallinen ennätyshinta. [Anne Kalmarin välihuuto] Onneksi tämä poikkeuksellinen tilanne on tunnistettu myös Euroopan tasolla. EU-komissio on antanut asetuksen, joka mahdollistaa jäsenvaltioiden poikkeuksellisen kriisituen maksamisen nimenomaan kasvinviljelijöille. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous ei ole mikään kuihtuva museo, vaan se on modernia, elintärkeää teknologiaa. Se on osa Suomen kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Kuten meillä Varsinais-Suomessa ja täällä salissakin hyvin tiedetään, viljelijä ei kaipaa pelkkää myötätuntoa tai vaalikaudesta toiseen siirrettäviä hätäapupaketteja, vaan kaupan ja teollisuuden ote on tällä hetkellä aivan liian vahva. Ruokaketjun arvonmuodostuksen on oltava sellainen, että viljelijä saisi työstään ja ottamastaan yrittäjäriskistä oikeudenmukaisen korvauksen suoraan markkinoilta, ei pelkästään tukien kautta ja niiden avulla. Siksi korjaamme kilpailulakia ja uudistamme elintarvikemarkkinalakia. Elintarvikemarkkinavaltuutetulle on saatava ripeämpi ote, ja jokaisesta ketjun epäkohdasta ei tarvitse tehdä väitöskirjan tasoista selvitystä, vaan puuttumisen on oltava nopeaa. Arvoisa herra puhemies! Vielä lopuksi: Me uskomme suomalaiseen maaseutuun ja sen tekijöihin. Kun me puramme byrokratiaa, suoristamme mutkia ja tervehdytämme ruokaketjun markkinoita, suomalainen maatalous nousee uuteen kukoistukseen. Eväät siihen ovat kyllä jo olemassa, ja tämänkin välikysymyksen jälkeen hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää keskustaa tämän välikysymyksen tekemisestä. Maatalouden kannattavuuskriisi on vakava, ja siihen on vastattava. Suomalainen ruokaketju ei ole terve, kun kuluttaja maksaa ruuasta paljon, yhteiskunta tukee maataloutta merkittävästi ja silti tuottaja joutuu miettimään, riittävätkö rahat perheen arkeen. Kuitenkaan täällä esitetyt keinot, kuten pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen, eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät vain sitä eteenpäin ja jättävät saman tilanteen odottamaan seuraavaa kriisiä. Maatalouden kestävyysmurros on ainoa tapa varmistaa tulevaisuuden kestävä ruuantuotanto. Ruokajärjestelmää on muutettava siten, että se mahtuu maapallon, ympäristön ja luonnon kantokyvyn rajoihin. Hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten turvataan olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti, luonnon tilaa ja eläinten oikeuksia parantaen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Vaikka tieto ruuantuottajien ahdingon ja ympäristön tilan heikkenemisestä on ollut jo pitkään saatavilla, emme ole tarttuneet ekokriisien vaatimaan ruokamurrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa tänään sekä suomalaiset viljelijät että ympäristö. Maatalouden kestävyysmurros koskee koko ketjua aina pellolta ruokapöytään. Maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä on vähennettävä. Viljelytapoja on uudistettava niin, että ne tukevat maan kasvukuntoa, ylläpitävät maan hiilivarastoja ja luonnon monimuotoisuutta. Eläintuotannon osuutta on vähennettävä ja kasviproteiinin määrää kasvatettava. Fossiilipohjaisesta energiasta ja lannoitteista on päästävä eroon ja siirryttävä uusiutuvaan energiaan ja ravinteiden kiertoon. Monet yksittäiset viljelijät ovat jo tarttuneet muutokseen. Esimerkiksi tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin salolaisen viljelijän toimista vesistöpäästöjen vähentämiseksi. Myös tuottajajärjestöt ovat tehneet omat, varsin pätevät tiekartat niin maatalouden monimuotoisuuden kuin ilmastotoimien vahvistamiseksi. [Pertti Hemmilä: Minä olen päästöjä vähentänyt kauan!] Mutta suurta murrosta ei synny, jollei maatalouden tukijärjestelmä ohjaa siihen. Liian pitkään politiikassa on annettu ymmärtää, että suomalaisen ruuantuotannon puolustaminen tarkoittaisi sitä, että kaikki voisi jatkua ennallaan, aivan kuin ilmastokriisi ei vaikuttaisi Suomeen mitenkään. Mutta jokainen viljelijä näkee jo muutokset: kuivuuden pelloilla, rankkasateiden vaikutukset ja tuotantopanosten hintojen heilahtelut. Tällä hetkellä liian suuri osa ilmastokriisin laskusta jää tavallisten viljelijäperheiden maksettavaksi. Se ei ole reilua. Se ei myöskään ole hyvää varautumista. Poliittiset päättäjät eivät ole auttaneet ruuantuottajia kestävyysmurroksessa, vaikka se on välttämätön ruuantuotannon tulevaisuuden varmistamiseksi. Ministeri Essayah sanoi vastauspuheenvuorossaan, että nykyinen hallitus olisi merkittävästi edistänyt kestävyysmurrosta. Olisipa tosiaan näin. On hyvä, että hallitus on jatkanut työtä biokaasun ja kierrätyslannoitteiden parissa, mutta kokonaisuudessa maatalouden ilmasto- ja ympäristötyön rahoitusta on heikennetty. Hallitus puhuu huoltovarmuudesta liian kapeasti. Kun ilmasto muuttuu, maaperä köyhtyy tai pölyttäjät vähenevät, kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta. Kyse on siitä, pystyykö Suomi tuottamaan ruokaa, ja tästä syystä vihreät ovat vaatineet ympäristöturvallisuuden nostamista osaksi Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Väliaikaiset, tarkasti kohdennetut kriisitoimet viljelijöille ovat perusteltuja tässä akuutissa tilanteessa. Näitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa pysyviin verotukiin, kuten kiinteistöveron poistoon tai energiaveron lisäpalautuksen laajentamiseen, jotka heikentäisivät pitkällä aikavälillä sekä julkista taloutta että ympäristöohjausta. Jotta voimme taata viljelijöiden paremman toimeentulon pitkällä tulevaisuudessa, on heitä autettava akuuttien toimien lisäksi taloudellisesti kestävyysmurroksen läpiviemisessä. Siis tuetaan viljelijöitä siirtymässä kasvukuntoisiin, hiiltä sitoviin peltoihin ja uudistavaan viljelyyn. Vähennetään maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja käyttöä. Panostetaan kasviproteiinien tuotantoon, jalostuksiin ja uusiin ruokainnovaatioihin. Otetaan mallia Tanskasta myös siinä, kuinka maataloustuottajat, ympäristötoimijat ja valtio ovat yhdessä sopineet sitoumuksesta ja politiikkatoimista, joilla pienennetään merkittävästi maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä. Vähennetään eläintuotantoa ja varmistetaan, että eläintuotanto on eettisesti ja ekologisesti kestävää, ohjaamalla maltillisiin eläinmääriin ja luomutuotantoon, joka turvaa eläinten lajinmukaisen elämän. Puututaan kaupan liialliseen keskittymiseen lisäämällä Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä markkinaoikeuden resursseja ja vahvistetaan alkutuottajien mahdollisuuksia järjestäytyä markkinaedun valvonnassa. Karsitaan ympäristölle haitallisia ja tehottomia yritystukia ja kohdennetaan säästöt viljelijöiden aitoa kannattavuutta ja sukupolvenvaihdoksia tukeviin pysyviin rakenteellisiin toimiin. Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet tehdä maatalouden kestävyysmurros. Viljelijät ovat siihen valmiita. He haluavat huolehtia ympäristöstä ja vesien puhtaudesta ja tehdä toimia estääkseen ilmaston edelleen kuumenemisen. Meidän päättäjien tulee muuttaa politiikkaa niin, että maatalouden tukijärjestelmä ohjaa kestävyysmurrokseen ja se on viljelijöille aina taloudellisesti kannattavaa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä välikysymys on tehty siksi, että suomalainen maatalous on ajautunut vakavaan ja pitkittyneeseen kannattavuuskriisiin, johon hallitus ei ole kyennyt vastaamaan. Orpon hallitus lupasi ohjelmassaan parantaa maatalouden kannattavuutta ja ratkaista syventyneen kriisin nopeilla toimilla ja pitkäjänteisellä työllä. No, mikä on tilanne nyt kolme vastuuvuotta myöhemmin? Tilanne on se, että Suomen maatalouden kannattavuus on nyt koko EU-alueen heikoin. Taustalla vaikuttavat rajusti kohonneet tuotantokustannukset tilanteessa, jossa tuottajahinta ei ole noussut, vaan paikoin jopa laskenut. On siis selvää, että markkina ei toimi. Ruokaketjun tulonjako on kaukana oikeudenmukaisesta. Kun hallituksen tavoitteena oli siis korjata tilanne ja kääntää maatalouden kannattavuus, on lopputulos valitettavasti juuri päinvastainen: koko EU:n alueen heikoin kannattavuus. Sanon suoraan, että yhtälö, jossa kustannukset nousevat mutta hinta markkinoilla pysyy samana, on epäterve ja epäreilu. Tällaisen todellisuuden keskellä suomalaiset viljelijät kuitenkin toistuvasti elävät. Kustannuskriisi on pitkittynyt mutta samalla akuutisti kärjistynyt. Siksi hallituksen pitäisi nyt tehdä kaikkensa tilanteen korjaamiseksi välittömästi akuuttiin kustannuskriisiin vastaamalla ja samalla rakenteellisia uudistuksia edistämällä. Hallitus on ohjelmassaan itse tunnistanut myös kilpailulain muuttamisen keskeiseksi toimeksi markkinan tervehdyttämiseksi. Tästä huolimatta hallitus ei ole tuonut kilpailulain uudistusta eduskuntaan. Miksi näin? Hallituksen on vahvistettava myös elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia, tuottajaorganisaatioiden oikeuksia ja kustannusindeksiehtoja. Rakenteellisten toimien on viimein näyttävä tuottajan saamassa hinnassa. Maatalouden kustannusten ohella myös byrokratia ja hallinnollinen taakka tuntuvat vain kasvaneen, vaikka tavoitteena oli niiden keventäminen. Myös rahoituksen saanti on vaikeutunut, mikä estää investointeja ja yritysten kehittämistä. Siksi hallituksen pitäisi nyt nykyistä pontevammin pureutua alan rahoitusongelmien ratkomiseen. Rahoituksen saatavuus ei saisi olla alan kasvun ja kehittymisen pullonkaula. Arvoisa puhemies! Kun tilanne on kriisiytynyt ja muut maat ympärillä tekevät ratkaisujaan, ei Suomikaan voi jäädä sivusta seuraamaan viljelijöiden ahdinkoa. Juhlapuheiden ja kauniiden kirjausten sijaan nyt vaaditaan toimia. Tällä välikysymyksellä keskusta vaatii, että tuottajien neuvotteluasemaa parantavien uudistusten lisäksi hallituksen on lyötävä pöytään ratkaisuja akuutin kustannuskriisin helpottamiseksi. Kiitänkin hallitusta niistä toimista, joista se on tänään ilmoittanut. Samalla kysyn, ovatko toimet riittäviä ja kohdentuvatko ne oikein. Erityisesti suomalaisilta kasvinviljelijöiltä kuuluu nyt vakavaa viestiä kohonneista kustannuksista. [Pertti Hemmilä: Kyllä!] Peltokasveja viljellessä lannoite- ja polttoainekustannukset ovat suuri kuluerä, mikä heijastuu voimakkaasti esimerkiksi öljy- ja juurikasvien sekä puitavien kasvien tuotantoon eli viljanviljelyyn. Tätä samaa huolta kasvinviljelijöiden tilanteesta ovat tänään täällä nostaneet esiin useat edustajat, kuten edustajat Viljanen, Mehtälä, Kontu, Hemmilä ja Kalmari, ja moni muukin varmasti. Eli kun markkinoilta saatava tuottajahinta ei nouse, viljelijä maksaa kasvaneet kulut omasta pussistaan, siis käytännössä tuottaa ruokaa talkoillen. Tilanne on kestämätön. Käteen jää siis koko ajan entistä vähemmän, ja silti viljelijän pitäisi ruokkia niin oma perhe kuin tehdä yrityksen seuraavan vuoden tuotantopanokset, ostaa, tehdä kasvukauden investoinnit, puhumattakaan niistä investoinneista, joilla yritystä kehitetään pidemmällä jänteellä. Tilanteeseen on vastattava. Ratkaisuja on. Esimerkiksi Ruotsissa on otettu käyttöön tuki, jota myönnetään kasvintuottajille hehtaariperusteisesti eri kasvilajeille kolmeen eri hehtaaritukiryhmään jaoteltuna. Näin tukea saataisiin jaettua euromääräisesti eniten sinne, missä tuotantopanostukset myös ovat korkeimmat. Kysyn ministeriltä: olisiko tässä järkeä myös Suomen päätöksentekoon, ja voisitteko harkita hehtaariperusteista tukea kasvinviljelijöiden ahdinkoon? Puhemies! Kaiken kaikkiaan tässä keskustan esittämässä välikysymyksessä on kyse perusasioista, huoltovarmuudesta ja kotimaisesta ruoantuotannosta, siitä, että koko Suomi on asuin- ja elinkelpoinen ja että elinvoima kehittyy koko Suomessa, siitä, että maalla voi ja pitää voida kasvaa paitsi ruoka myös lapset, työ ja tulevaisuus. Siksi meidän on tehtävä nyt kaikki mahdollinen tämän turvaamiseksi. [Pertti Hemmilä: Tähänastisista keskustan puheenvuoroista kaikkein rakentavin!]

Arvoisa rouva puhemies! Kestävä ja kannattava ruokahuolto on huoltovarmuuden ja yhteiskunnan vakauden perusta. Muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa omavaraisuuden merkitys korostuu entisestään. Ranskassa peräti maatalousministeriön nimeen on huoltovarmuushengessä lisätty elintarvikesuvereniteetti, -omavaraisuus. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Meidän pitäisi pyrkiä vähentämään riippuvuutta ulkomaalaisista tuotannoista ja huolehtia kotimaisen viljelijän reilummasta asemasta, maanviljelyn paremmasta kannattavuudesta. Menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta ja tutkimusta. Miten hallitus takaa nämä maatalouden toimintaedellytykset? Miten taataan suomalaisen maatalouden kannattava tulevaisuus? Miten parannetaan Suomen maatalouden kriisinkestävyyttä? Omalta osaltaan haluaa SDP vahvistaa suomalaisen maatalouden kannattavuutta, huoltovarmuutta ja kasvua huolehtien viljelijälle reilumman aseman ruokaketjussa kohdentamalla tuet aktiiviseen tuotantoon sekä panostamalla omavaraisuuteen, innovaatioihin ja ruokavientiin. Meidän täytyy vähentää riippuvuutta ulkomaalaisista tuotantopanoksista, lisätä lannoitteiden kotimaista tuotantoa, vahvistaa rehun kotimaisuusastetta, turvata siementen, varaosien ja muiden kriittisten tuotantopanosten saatavuus sekä kehittää maatalouden kriisinkestävyyttä. Meillä Savonlinnassa kaupunki linjasi jo vuosikymmen sitten, että suosimme vain kotimaista ruokaa. Valitettavasti kotimaisen ruuan asema ei vahvistu hallituksen kritisoidun hankintalakiesityksen myötä. EU-sääntelyn vuoksi laki joudutaan vielä uudistamaan, jolloin on syytä tehdä parempia ratkaisuja kuntien, lähiruuan ja huoltovarmuuden kannalta. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Toimivat julkiset ruokapalvelut ovat tärkeä osa ruokajärjestelmää. SDP:n mielestä hankintalakia ei pidä viedä suuntaan, jossa kunnat joutuvat hajottamaan toimivia ruokapalveluja ja kilpailutuksissa hinta syrjäyttää laadun, kotimaisuuden ja huoltovarmuuden. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Ilman taloudellisesti kannattavaa alkutuotantoa ei voida turvata ruokaturvaa eikä maaseudun elinvoimaa. Keskeinen tavoite on, että suomalainen maatalous pystyy tuottamaan ruokaa markkinoille kannattavasti myös tulevaisuudessa. Viljelijän on saatava työstään oikeudenmukainen korvaus. Ruokaketjun arvonlisän tulee jakautua nykyistä tasaisemmin. Maatalouden kannattavuutta tulee parantaa ensisijaisesti markkinoiden kautta eikä pelkästään tukien avulla. Elintarvikeketjun toimivuutta ja reiluutta on vahvistettava. Maatalouden tukijärjestelmien on kohdistuttava aktiiviseen maatalouteen, ja myös tukipolitiikan vaikuttavuutta on syytä arvioida tarkemmin. Kestävä maatalous vahvistaa myös huoltovarmuutta pitkällä aikavälillä. Maatalouden tulee kyetä myös sopeutumaan ilmaston lämpenemisen vuoksi muuttuviin olosuhteisiin ja sen tuomiin riskeihin Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, uusien teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntämistä, digitalisaatiota tarvitaan keskeisesti maatalouden uudistumiseen. Ruokavientiin tulee panostaa pitkäjänteisesti siten, että se vahvistaa kotimaista tuotantoa, investointeja sekä työllisyyttä. Viennin kasvattaminen turvaa myös huoltovarmuutta. Maatalouden rakennemuutoksen hallinnassa korostuu kokonaiskestävyys, taloudellinen, sosiaalinen sekä ympäristöllinen näkökulma. Lopuksi todettakoon, että menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta, tutkimusta, yritysrahoituksen saatavuutta, elinvoimaisia kuntia ja palveluita. Maatalous on keskeinen osa maaseudun työllisyyttä, yrittäjyyttä ja kokonaisturvallisuutta. [Pertti Hemmilä: olipa hyvä puhe!]

Arvoisa rouva puhemies! Se on pitkä lista, mitä leikkauksia te olette valitettavasti tehneet tälle sektorille. Nämä kauniit puheet eivät auta sitä tilannetta, mikä tuolla maatalouden parissa ja maaseudulla on. Yksi asia, minkä haluaisin kyllä nostaa keskusteluun, ovat yksityistiet ja maaseudulla elämisen edellytykset. Meidän asiantuntijat ovat jo täällä eduskunnassa todenneet moneen otteeseen, että alempiasteisen tieverkon kunto on niin heikko, että se uhkaa meidän huoltovarmuutta. Vielä muutama vuosi sitten myös keskustan ollessa hallituksessa ja erityisesti keskustan ollessa pääministeripuolue yksityistieavustukset olivat 20—30 miljoonaa euroa. Nyt ne on leikattu alle kuuteen miljoonaan. Erään kokoomuslaisen kanssa kävin keskustelua, ja hän sanoi, että eihän kukaan tule asvaltoimaan myöskään taloyhtiöiden pihoja. Mutta ovatko nämä taloyhtiöt täällä keskustassa nyt sama asia kuin se, että maaseudun teitä pidetään kunnossa? Toivottavasti, ministeri, te puolustatte yksityistieavustuksia, mitkä teidän hallituskumppaninne perussuomalaiset ovat leikanneet.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuus, maatalouden kannattavuus ja maaseudun elinvoima ovat aivan liian tärkeitä asioita puoluepoliittiseksi syysnäytelmäksi. Nämä eivät ole asioita, joista yksin Suomen Keskusta huolehtii tässä maassa. Väite siitä, että hallitus olisi jättänyt suomalaisen maatalouden yksin, ei ole totta. Vaikeasta julkisen talouden tilanteesta huolimatta olemme tehneet tietoisia valintoja suomalaisen ruuantuotannon puolesta. Se on omavaraisuus-, huoltovarmuus- ja kokonaisturvallisuuskysymys. Maataloudesta ei ole leikattu, sopeutettu samaan tapaan kuin monilta muilta hallinnonaloilta, vaan rahoitusta on osin vahvistettu ja huoltovarmuutta tukeviin toimiin on panostettu. Arvoisa puhemies! Hallitus on juuri päättänyt noin 116 miljoonan euron kokonaisuudesta maatalouden tukemiseksi. EU:n kriisirahoitus kohdennetaan täysimääräisesti ruuantuotantoon. Tukimaksuja aikaistetaan ja rahaa suunnataan sinne, missä sitä eniten tarvitaan ja paine on suurin. Samalla energiaveron palautuksia on nostettu EU:n sallimaan enimmäistasoon ja maatalouden kustannuspaineita on lievennetty käytettävissä olevin keinoin. Oppositiosta käsin on helppo vaatia uusia satojen miljoonien eurojen tukipaketteja, mutta se ei vielä kerro vastuunkannosta. Vaikeampaa on kertoa, mistä rahat otetaan. Arvoisa puhemies! Hallituksen lähtökohta on selvä: maatalouden kannattavuuden on pitkällä aikavälillä perustuttava siihen, että tuotteista saatava hinta ja toimiva tukijärjestelmä yhdessä mahdollistavat yrittäjyyden, investoinnit ja tilojen kehittämisen. Kannattavuus ei voi perustua jatkuvasti kasvavaan velanottoon. Siksi olemme keskittyneet uudistamaan elintarvikemarkkinalainsäädäntöä, mikä vahvistaa alkutuottajien asemaa, parantaa elintarvikemarkkinavaltuutetun toimintaedellytyksiä ja puuttuu epäreiluihin käytäntöihin ruokaketjussa. Hallituksen tavoitteena on nimenomaan vahvistaa tuottajan neuvotteluasemaa suhteessa vahvoihin markkinatoimijoihin. Tätä linjaa on oppositio vastustanut. Arvoisa puhemies! Tämä hallitus ei ole vielä ratkaissut aivan kaikkea. [Anne Kalmari: Ei aivan!] Ne rakenteelliset ongelmat, joista tänään puhumme, eivät ole syntyneet vain kolmen viime vuoden aikana. Suomen EU-jäsenyyden aikana Suomen Keskusta on pitänyt maa- ja metsätalousministerin salkkua enemmän kuin mikään muu puolue. Tässä ovat nyt näytöt, joiden perään kysytään. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] — Siellä muuten vasemmassa alareunassa on se nappi, josta voi painaa ja pyytää niitä puheenvuoroja. — Emme myöskään lupaa suomalaisille uutta lisävelkaa ratkaisuna vaikeaan tilanteeseen. Päinvastoin olemme vahvistaneet investointien rahoitusta, mahdollistaneet Finnveran aiempaa vahvemman roolin maataloudessa, helpottaneet nuorten viljelijöiden alalle pääsyä, parantaneet biokaasuinvestointien edellytyksiä ja puolustaneet maatalouden EU-rahoitusta tulevissa neuvotteluissa. Olemme keskittyneet politiikkaan, joka on vakaata ja ennustettavaa ja turvaa suomalaisen ruokatuotannon, huoltovarmuuden ja maaseutujen elinvoiman. — Kiitos, arvoisa puhemies. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruuantuotanto on vakavalla tavalla kannattavuuskriisissä, ja se näkyy monen viljelijän ahdinkona. Jotta kestävä kotimainen ruuantuotanto voi jatkua, meidän on pystyttävä tähän kriisiin vastaamaan — siitä tänään on täällä pitkään keskusteltu. Samaan aikaan elämme keskellä syveneviä ympäristökriisejä, joihin myös ruuantuotannon pitää kyetä vastaamaan ja sopeutumaan. Olenkin tosiaan huolissani niistä puheista, joissa korostetaan, että kannattavuuskriisissä meillä ei olisi varaa maatalouden ympäristötoimiin, kun asia on juuri päinvastoin. Kestävää ruuantuotantoa on vain, kun huolehdimme maaperän viljavuudesta, luonnon monimuotoisuudesta, siitä, että ravinteet pysyvät kierrossa eivätkä valu rehevöittämään vesistöjämme, ja siitä, että ohjaamme maataloustuet niin, että ympäristötoimet ovat viljelijöille kannattavia. Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelma on, että Orpon hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten me voimme turvata olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti ja kestävästi luonnon tilaa sekä eläinten oikeuksia parantaen. Vaikka tieto ruuantuottajien ja luonnon ahdingosta on ollut saatavilla, Suomi ei ole valmistautunut ekokriisien vaatimaan murrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa sekä suomalaiset viljelijät että suomalainen luonto. Vaikka kriisi on akuutti, ratkaisuja pitää hakea kestävästi myös pitkällä tähtäimellä. Pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät sitä eteenpäin. Arvoisa puhemies! Kestävää ruuantuotantoa ei ole ilman tehoeläintuotannon ongelmiin puuttumista. Julkisuuteen on noussut viime viikkojen aikana karuja esimerkkejä siitä, millaista tuotantoeläinten elämä Suomessa on. Tuhannet sairaiksi jalostetut broilerit elävät kylki kyljessä suurissa halleissa näkemättä koskaan auringonvaloa tai pystymättä kunnolla liikkumaan. Suomessa broilereita kasvatetaan niin ahtaasti kuin EU-lainsäädäntö suinkin sallii. Siat puolestaan joutuvat makaamaan karsinoissaan ulosteen peitossa, emakot pitkiä aikoja ilman mahdollisuuksia edes kääntyä kunnolla. Kirurgisen kastraation kielto kumottiin liha-alan painostuksesta, vaikka kirurginen kastraatio aiheuttaa pienille porsaille kipua ja kärsimystä. Ongelma on, että tässä ei ole periaatteessa mitään laitonta. Se osoittaa, että eläinten hyvinvointilaissa riittää paljon parannettavaa. Kestävä ruokamurros edellyttää, että lihan kulutusta vähennetään merkittävästi ja siirrytään kohti kasvipohjaista ruuantuotantoa. Se edellyttää panostamista koko arvoketjuun, niin viljelykasvien jalostukseen kuin raaka-aineiden jatkokäsittelyyn ja uusiin ruokainnovaatioihin, juuri niin, että voimme syödä kotimaista kasvipohjaista ruokaa. Julkisen sektorin hankinnoilla voimme merkittävästi ohjata siihen, että kotimaista kasvipohjaista ruokaa on tarjolla. Minulle on vakuutettu, ja näin kyllä todella uskonkin, että viljelijät kyllä tuottavat, kun raaka-aineille on markkinat ja hinnat ovat kohdillaan. Arvoisa puhemies! Kotimainen ruuantuotanto on huoltovarmuuskysymys mutta myös kysymys elävästä maaseudusta, omavaraisuudesta ja suomalaisesta työstä. Maatalouden suunta on ollut pitkään tehostaminen, keskittäminen ja suuruuden ekonomia, mutta kaikesta keskittämisestä huolimatta kannattavuus ei ole parantunut. Huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja kestävää ruuantuotantoa tukisi se, että ruokaa voisi tuottaa kannattavasti myös paikallisemmalla ja hajautetummalla mallilla, joka perustuu maatilarakenteen monipuolistamiseen, uudistavaan viljelyyn, viljelykiertoihin ja ravinteiden kierrätykseen. Tällainen malli toisi tuottajan ja kuluttajan lähemmäs toisiaan, mahdollistaisi laajemmin aidon lähiruuan tuottamisen ja todella pitäisi myös maaseutua elävänä. Arvoisa puhemies! Vihreät haluavat uudistaa maataloutta luonnon kantokyvyn ehdoilla. Maataloustukia on kohdennettava nykyistä vaikuttavammin ratkaisuihin, jotka vahvistavat luonnon tilaa ja vähentävät päästöjä. Maatalouden ympäristötuet tulisi muuttaa tulosperusteisiksi, jotta tuottajilla olisi kannusteet tehdä vaikuttavia toimia. Suomen tulee pyrkiä siihen, että EU:n maatalouspolitiikan ja tukien lähtökohtana on maatalouden kestävyysmurroksen vauhdittaminen. Samalla tulisi vähentää maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja kierrätyslannoitteiden saamista markkinoille. Ruuantuotannon pitää pystyä vastaamaan myös ilmastokriisin ja luontokadon tuomiin haasteisiin, jotta tuotanto on aidosti kestävällä pohjalla, ja tätä tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä yhdessä viljelijöiden kanssa. Tässä hallitus ei ole onnistunut, ja siksi kannatan edustaja Sofia Virran tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on ollut liian pitkään heikkoa. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuodet 23—25 olivat kannattavuudeltaan koko 2000-luvun heikoimmat. Vuonna 25 maatilat saavuttivat keskimäärin vain noin neljänneksen tavoitteena olevasta yrittäjätulosta. Nyt tilannetta vaikeuttaa uusi kustannusten nousu. Polttoaineen, lannoitteiden, energian ja muiden tuotantopanosten hinnat syövät tilojen kannattavuutta. Tätä ongelmaa ei ratkaista puheilla suomalaisen ruuan arvostuksesta. Viljelijän täytyy saada työstään kunnollinen toimeentulo. Puhemies! Pohjois-Suomessa tämä kysymys näkyy erityisen konkreettisesti. Pohjoinen on merkittävä maidon- ja naudanlihantuotannon alue. Tuotantoa harjoitetaan olosuhteissa, joissa kasvukausi on lyhyempi, etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetuskustannukset suuria. Luonnonvarakeskuksen arvio vahvistaa, että pohjoinen tuki on edelleen ratkaisevan tärkeä. Se on hidastanut maatilojen vähenemistä ja auttanut säilyttämään tuotantoa siellä, missä luonnon olosuhteet ovat vaikeimmat, mutta sekään ei enää pysäytä rakennemuutosta. Esimerkiksi maatilojen määrän ennustetaan vähenevän tänä vuonna noin kuusi prosenttia. Samalla yksittäisen maitotilan kustannukset ovat huomattavia. Jo vuoden 24 keskimääräisellä maitotilalla polttoaineisiin kului lähes 19 000 euroa, sähköön 11 000 ja lannoitteisiin lähes 17 000 euroa. Kun energia- ja tuotantopanokset kallistuvat, nämä eivät ole pieniä muutoksia tilan taloudessa. Ja kun maatila Pohjois-Suomessa lopettaa, vaikutushan ei jää vain naapuriin Se vaikuttaa kuljetusyritykseen, koneurakoitsijaan, eläinlääkäriin, elintarviketeollisuuteen ja kylän palveluihin. Se vaikuttaa työpaikkoihin ja lopulta siihen, pysyykö maaseutu asuttuna. Siksi maatalouspolitiikka on myös aluepolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Hallitus on vastannut kustannuskriisiin muun muassa maatalouden energiaveron lisäpalautuksella. Se on tarpeellinen mutta mittaluokaltaan ongelmiin nähden hyvin rajallinen toimi. Tarvitsemme ennen kaikkea pitkäjänteisiä ratkaisuja maatalouden kannattavuuteen. Ruokaketjun tulonjakoa on saatava oikeudenmukaisemmaksi. Viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan ja elintarviketeollisuuteen on vahvistettava. Markkinoiden toimivuudesta ja kilpailusta on pidettävä huolta. Investointeihin ja sukupolvenvaihdoksiin tarvitaan ennustettava näkymä, jotta nuori ihminen uskaltaa sitoutua alalle vuosikymmeniksi ja vientiin tulee panostaa enemmän. Samalla meidän täytyy ymmärtää, ettei maaseudun elinvoima synny pelkillä maataloustuilla. Pohjois-Suomessa tarvitaan toimivia teitä, tietoliikenneyhteyksiä, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä mahdollisuus yrittää ja käydä töissä pitkistäkin etäisyyksistä huolimatta. On ristiriitaista puhua maaseudun elinvoimasta, jos samaan aikaan palvelut etääntyvät ja tieverkko rapautuu. Koko Suomea ei voida kehittää kasvukeskusten ehdoilla. Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen tilanne on viime vuosina opettanut meille, ettei omavaraisuutta voi rakentaa vasta kriisin alettua. Suomalainen ruuantuotanto on osa huoltovarmuutta siinä missä energia, infrastruktuuri ja maanpuolustuskin Meillä täytyy olla pellot, tuotantoeläimet, osaavat viljelijät ja toimiva elintarvikeketju myös silloin, kun kansainväliset toimitusketjut häiriintyvät. Pohjois-Suomen tuotanto on osa tätä kokonaisuutta. Sitä ei pidä nähdä kustannuksena, josta voidaan huonoina talousvuosina tinkiä, vaan strategisena voimavarana. Kyse ei ole siitä, kuinka monta maatilaa Suomessa on ensi vuonna, vaan siitä, onko Suomessa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua riittävästi ihmisiä, jotka haluavat ja pystyvät tuottamaan meille ruokaa. Jokaisella suomalaisella pitäisi olla mahdollisuus terveelliseen, ravinteikkaaseen ja kohtuuhintaiseen lähiruokaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olemme todistamassa tekopyhyyden huipentumaa, kun keskusta välikysymyksessään on huolissaan maataloudesta. Totta kai maatalouden jo pitkään jatkuneesta kannattavuuskriisistä on syytäkin olla huolissaan, ja tämä hallitus on tehnyt useita päätöksiä ja lakimuutoksia sekä vaikuttanut EU-tasolla tilanteen parantamiseksi, mutta tekopyhää on se, että pelkästään 2000-luvulla, siis 26 vuoden aikana, keskustalla on ollut maa- ja metsätalousministerin salkku seitsemässä eri hallituksessa. Kaikki me voimme myöntää sen tosiasian, että kannattavuuskriisi ei ole syntynyt tämän hallituskauden aikana, vaan se on kehittynyt pitkällä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä juuri keskusta on ollut se puolue, jolla on ollut ylin päätäntävalta Suomen maatalousasioista ylivoimaisesti useimmin ja kaikista puolueista pisimpään. Laskeskelitte varmaan, että reilun kolmen oppositiovuoden jälkeen suomalaiset olisivat unohtaneet nämä faktat, ja siksi nyt uskallatte käyttää opposition voimakkainta välinettä eli välikysymystä hurskastellessanne maatalousasioilla. [Anne Kalmarin välihuuto] Minä olen varma, että maaseudulla keskustan teot ja tekemättä jättämiset kyllä muistetaan. [Hanna-Leena Mattila: Kyllä muistetaan perussuomalaistenkin!] Mitä hallitus sitten on tehnyt? Ensinnäkin EU-vaikuttaminen on aiempaa paljon parempaa. [Anne Kalmari: Ennallistaminen, hah hah!] Suomen viesti on yhtenäinen, ja asioihin vaikutetaan jo ennakolta. Toisin oli viime kaudella. Vihreän ministerin suulla puhuttiin yhtä, keskustalaisen suulla toista. Tulokset olivat sen mukaiset, oli kyse sitten metsistä tai maataloudesta. Ja miten kävi esimerkiksi metsästyksen osalta viime kaudella? Ei oltu susijahdissa, valkoposkihanhet saivat syödä pellot tyhjiksi, ja niille puuhasteltiin hanhipeltoja ja -vahteja. Mutta samanlaista vesittämistä tapahtui monissa muissakin asioissa, joista viime kaudella päätettiin. Ilmastopolitiikassa te keskustalaiset sitouduitte hiilineutraaliusvuoteen 2035 ja uudistitte muun muassa jakeluvelvoitteet polttoaineisiin, ja mikäli tämä hallitus ei olisi puuttunut peliin ja maltillistanut teidän kattoon sojottavia käppyröitänne, polttoaineet olisivat vielä nykyistäkin kalliimpia. Maailman kunnianhimoisin ilmastopolitiikka tosiaan tuntui ja tuntuu teidän päätöstenne myötä edelleen maaseudulla ja suomalaisten kukkarossa. Sidoitte Suomen EU:n ilmastotaakanjakovelvoitteisiin, elpymispaketteihin, ennallistamisasetukseen, sidoitte Suomen käsiä siellä sun täällä ja kauaskantoisesti, ja nyt olette ihmeissänne, kun yhdessä hallituskaudessa ei saada mannaa satamaan taivaalta. Ne teidän siunaamanne sopimukset kun koskevat meitäkin, tätä hallitusta, ja te tiesitte sen lyödessänne kättä päälle. Ei se ollut ihme, että jätitte tyhjän paperin ja siirsitte sotkunne muille. [Anne Kalmari pyytää vastauspuheenvuoroa] Arvoisa puhemies! Kahden keskustalaisministerin jäljiltä elintarvikemarkkinalaki oli jäänyt torsoksi. No, tämä hallitus uudisti senkin, ja sen toteutumista seurataan ja valvotaan tarkoin. Lain myötä esimerkiksi kaupan ylivaltaa neuvottelutilanteessa kohtuullistettiin viljelijöiden ja alkutuottajien hyväksi. Tämä hallitus on tehnyt paljon sopeutuksia useilta eri sektoreilta, mutta maatalouteen ei ole koskettu. Olemme suojelleet siis suomalaista maaseutua, maataloustuottajaa ja huoltovarmuutemme perustaa. Tieverkkoon on satsattu enemmän kuin vuosikausiin, ilmastopolitiikkaa on kohtuullistettu. Kaikki tämä on tehty erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa, joka on perintöä edellisiltä hallituskausilta — puhumattakaan Euroopassa ja maailmalla riehuvista sodista, joilla on suora vaikutus myös tänne Suomeen. Arvoisa puhemies! Meille perussuomalaisille maaseutu merkitsee jotain aivan muuta kuin äänten kalastelua ennen vaaleja. Se on arvokas osa Suomea, se on huoltovarmuutemme perusta. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] Paljon on toki tehtävää, emmekä voi ummistaa silmiämme kannattavuuskriisiltä, mutta tämä hallitus on ottanut suuria harppauksia nimenomaan maaseudun ja maaseudun ihmisten hyväksi. [Välihuutoja]

Arvoisa rouva puhemies! Tähän kannattavuusasiaan liittyen fakta on vain se, että tällä hallituskaudella maatalouden kannattavuus on laskenut. Tästä ei päästä yli eikä ympäri, kun lukuja katsotaan. Sitten tämä elintarvikemarkkinalain uudistus: Todellakin on hyvä, että sitä on uudistettu. Se taisi olla kaudella 15—19, kun se tuotiin. Viime hallituskaudella sitä parannettiin. Nyt sitä on parannettu jälleen. Se on hyvä, ja varmasti, niin kuin edustaja Päivärinta totesi, tätä työtä pitää jatkaa. Mutta voin sanoa saman, minkä ministeri Essayah sanoi vuonna 2022 joulukuussa: elintarvikemarkkinalaki ei tuo tässä hetkessä euroakaan lisää viljelijän tilille, ja sen takia täytyy reagoida myös tässä hetkessä maatalouden kannattavuuteen. Arvoisa rouva puhemies! Vielä huoltovarmuudesta vastaavalle ministerille kysymys, kun on ollut puhetta tästä viljasta ja siitä, että suomalaisia viljavarastoja on täytetty ulkomaalaisella viljalla. Hienoa, että edustaja Viljanen tarttui tähän. Haluaisin vielä nyt varmistuksen ministeri Puistolta, huoltovarmuudesta vastaavalta ministeriltä: eihän nyt jatkossakin vielä Suomen huoltovarmuutta turvata ulkomaisella viljalla vaan kotimaisella viljalla?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi haluan sanoa, että toisin kuin edustaja Kalmari tuossa äsken väitti, ei tietenkään kokoomus vastusta elintarvikemarkkinalakia. Se on aivan väärä väite. Mutta itse asiaan: Maaseudun elinvoima, ruuantuotanto ja huoltovarmuus ja meidän kokonaisturvallisuus, ne kulkevat kaikki käsi kädessä. Kun meidän maaseudun väestö vähenee ja tilojen kannattavuus heikkenee, heikkenee samalla myös Suomen huoltovarmuus. Keskustan välikysymys todella lähtee aidosta ongelmasta, myönnettäköön se. Maatalouden kannattavuus on vakava kysymys, eikä sitä pidä missään tapauksessa vähätellä. Välikysymyksessä hallitusta syytetään siitä, että maatalouden kannattavuus on EU:n heikointa ja kustannuskriisi uhkaa tuotantoa. Arvoisa puhemies! Tässä kohtaa on kuitenkin jo sanottava, että keskusta potee aikamoista poliittista muistinmenetystä — muistinmenetystä, jossa omaa hallitusvastuuta — siitähän ei ole kovinkaan kauan — ja keskustalaista maa- ja metsätalousministeriyttä yritetään pyyhkiä pois historiankirjoista. Maatalouden kannattavuuskriisi oli jo viime kaudella tosiasia, se oli fakta. Marraskuussa 2022 silloinen oppositio joutui jättämään hallitukselle välikysymyksen maatalouden kriisistä. Tilojen kustannukset olivat nousseet rajusti, ruokaketjujen epätasainen tulonjako oli tiedossa, viljelijän heikko neuvotteluasema oli kyllä tiedossa, ja parlamentaarinen raportti tarvittavista uudistuksista valmistui keskustan ollessa hallituksessa. Kuten keskusta nyt itse välikysymyksessä muistuttaa, kyllä, te jaoitte kriisipaketteja, mutta te ette ratkaisseet maatalouden rakenteellista ongelmaa, juuri sitä ongelmaa, mistä tänään on täällä puhuttu koko ajan. [Antti Kurvinen: Te olette pahentaneet niitä ongelmia!] Se ongelma on se, että viljelijälle jää ruokaketjussa liian pieni osa ruuan hinnasta. [Anne Kalmari: Koska te suositte kauppaa, laulatte sen lauluja!] Siitä me olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Keskusta vaatii nyt Orpon hallitusta ratkaisemaan ongelman, jonka olemassaolon itse totesi viime kaudella jo neljä vuotta sitten. Itse jätti ratkaisut tekemättä. Arvoisa puhemies! Pitänee myös muistuttaa keskustaa poliittisesta lähimuistista, joka sekin näyttää nyt kyllä valitettavasti pätkivän. Nimittäin kokoomusjohtoinen hallitus ei edes näinä taloudellisesti vaikeina aikoina ole leikannut ruokaa tuottavasta maataloudesta. Me emme ole leikanneet, vaikka säästöjä on jouduttu hakemaan kissojen ja koirien kanssa joka hallinnonalalta. Energiaveron palautuksia on korotettu. Maatalouden investointeihin ja omistajavaihdoksiin on avattu Finnveran rahoitusta. Elintarvikemarkkinalakia on uudistettu. Sitä on siis nimenomaan uudistettu tuottajan aseman vahvistamiseksi. Ruoka-alan kasvua ja vientiä vauhditetaan. Se on oikea suunta. Lannoitteiden saatavuutta helpotetaan. Paljon muutakin on tehty, niin kuin tänään olemme tässä salissa kuulleet. Työ jatkuu. Kaikkea ei ole tietenkään vielä saatu aikaiseksi. Keskusta vaatii nyt lisää kriisitukia, mutta tukipaketti toisensa perään ei ratkaise suomalaisen maatalouden perusongelmaa, eikä velkaantuva valtio voi loputtomasti maksaa ruokaketjun toimimattomuudesta. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen työ ruokaketjun epätasapainon korjaamiseksi on tärkeää, ja on hienoa, että me olemme hyvässä vauhdissa. Epäreiluihin kauppatapoihin on puututtava, tuottajien neuvotteluasemaa on vahvistettava ja elintarvikemarkkinalakia vietävä määrätietoisesti tästäkin eteenpäin. [Anne Kalmari: Kyllä!] Se on aivan selvä, että suomalaisen maatalouden elinvoimasta meidän on todella huolehdittava pitkälle tulevaisuuteen, ei kriisipaketti kerrallaan. Ei meidän poliitikkojen onnistumista mitata tukipakettien tai uusien pykälien määrällä. Se mitataan sillä, jääkö ruuan tekijälle omasta työstä enemmän käteen. Ja kokoomuksen vastaus on selvä: on jäätävä. Viljelijän työn on oltava kannattavaa, ja tämän eteen meidän kaikkien tulee tehdä töitä. Arvoisa puhemies! Haluan myös muistuttaa lopuksi siitä, että ihan yleisessä keskustelussa meidän on tärkeää antaa maaseudulla työskenteleville ja maaseudulla asuville heille kuuluva arvo. Meidän puheistamme täytyy se välittyä. Tärkeää on sekin, että olemme helpottaneet nuorten viljelijöiden pääsyä alalle. On hyvä muistaa, että nuoret maanviljelijät ovat avainasemassa maatalouden tulevaisuudessa ja huoltovarmuudessa. — Kiitos. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]