Lyly Lauri

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lindén perusteli erittäin hyvin äskeistä ehdotustaan, joten kannatan edustaja Lindénin tekemää ehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen sähköntuotanto on entistä sääriippuvaisempaa. Kun se aikaisemmin oli aika lailla ennustettavaa ja tiedettiin, millä voimalaitoksilla tuotettiin ja noin poispäin, niin tuuli ja aurinko ovat tehneet tästä tuotantopuolesta entistä riippuvaisempaa säästä. Voi sanoa, että ennen kulutus oli sääriippuvaisempaa ja pakkaset ja milloin oli aurinkoa ja lämmintä vaikutti paljon, mutta nyt myöskin tämä tuotantopuoli on tässä, ja tämä on tehnyt tästä haasteellisen ympäristön. No, miksi Suomeen nyt sitten näitä datainvestointeja tulee, niin on kaksi hienoa asiaa: meillä on sähkön hinta kohtuullisen edullinen, Euroopan halvimpia, ja sitten meillä on erittäin puhdasta sähköntuotanto. Nämä molemmat tekijät ovat tässä ne meidän kilpailuvaltit. Edustaja Polvinen puhui näistä pienydinvoimalaitoksista, ja ne ovat ratkaisu käytännössä meillä lämmöntuotantoon. Ne eivät ole sähköntuotantoon liittyviä investointeja käytännössä. Ne ovat kuitenkin muutaman kymmenen megawatin hankkeita, jos tämmöisiä moduulisia tehdään. Sitten kun mennään satoihin megawatteihin, silloin voidaan puhua sähköntuotannosta. Ne ovat yleensä lämmöntuotantoon liittyviä asioita. Sitten rajojen yli menevät verkot pitää saada vahvaksi. Ruotsihan on vähän ongelmissa, koska se sisäinen verkko ei ole niin hyvä kuin meillä Suomessa. Norja on erikoisasemassa. Niillä on erityisen hyvä tilanne sen takia, että niillä on paljon vesivoimaa ja se on erittäin säädettävää tuotantoa. Olen kateellinen jopa, että niillä on niin hieno tilanne sen osalta. Sitten niillä on erittäin hyvät tuuliolosuhteet, kun katsoo sieltä Atlantin suunnasta. He saavat tämän pelittämään erittäin hyvin. Niin että kyllä me joudumme kilpailemaan tästä todella paljon, jos näitä hankkeita yleensä lisää tulee, ja niitä varmasti tulee. Uuden ydinvoimalaitoksen rakentaminen on aika pitkässä kaaressa, ja sitten kuka markkinaehtoisesti rakentaa tänne ydinvoimalaitoksen? Mielestäni yhteiskunnan ei pidä sotkeutua siihen markkinaehtoiseen tuotantoon. Sen pitää sitten olla sellainen, että se täällä markkinoilla toimii. Meillä eivät mitkään rahat riitä, jos yhteiskunta rupeaisi ydinvoimalaitostuotantoa tukemaan. Itse kritisoin sitä, että me jouduttaisiin semmoista asiaa tekemään. Meillä on omaa osaamista, jolla me pystytään tätä hyvin hoitamaan. Meillä on hyvä insinööritaito, ja meillä on tämä verkko esimerkillisessä mallissa maailman mittakaavassa. Nyt meidän pitää vain saada nostettua tuotantotasoa ja säädettävyyttä lisää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on energiajärjestelmä, jonka moni haluaisi: meillä on aika monipuolinen ja puhdas energiatuotanto, ja meillä on kohtuullisen hyvä verkko. Mutta tähän sähköntuotantotarpeeseen ei vastata kovin nopeasti, ja se on meidän isoin ongelma. Meillä on näitä hidastavia pullonkauloja, ja sen vuoksi meidän pitää miettiä tätä, kuinka me selviämme tästä ajallisesti kymmenkunta vuotta. Jos ajattelen niin, että tässä nyt datakeskuksia tulee ja sähköä tarvitaan kahden kolmen vuoden päästä aika paljon — meillä on vuosituotanto jotain 85 terawattituntia, ja ennustetaan, että lähimmän kymmenen vuoden aikana sitä pitäisi kasvattaa kymmeniä prosentteja — niin jokainen ymmärtää, että se ei tapahdu kovin nopeasti energia-alalla. Siellä on kaksi tekijää: Voimalaitosten rakentaminen kestää yleensä kymmenkunta vuotta. Ne ovat pitkiä projekteja, pääomavaltaisia projekteja. Mutta minä sanoisin, että ehkä suurin pullonkaula meillä on näissä sähköverkoissa ja kantaverkon osalta. Siinä luvitusprosessit ja muut tällaiset suunnitteluprosessit vievät todella kauan aikaa, valituksineen puhutaan 7—10 vuodesta, ja sähköä tarvitaan kolmen neljän vuoden päästä. Voi ajatella, että meille tulee tämmöinen gäppi, joka on kolmesta vuodesta seitsemään tai kahdeksaan vuoteen ja jossa meillä on hyvin helposti todella pula sähköstä. Tämä on mielestäni se ongelmakohta tässä meidän järjestelmässä. Itse uskon, että meidän energiajärjestelmä, kun on kysyntää, pystyy kyllä vastaamaan, ja uskon, että tuuli- ja ydinvoima ja muut ovat siellä keskeisiä vaihtoehtoja. On hyvä, että tässä Google-hankkeessa laitetaan ydinvoiman osalta sitä suunnittelua liikkeelle, mutta se ei synny kovin nopeasti. Meillä on esimerkiksi ydinvoimalaitokseen sopivia tontteja. Loviisassa on jo struktuuri ja infra olemassa. Siellä on ostettu tontti, niin että sinne voidaan koska tahansa käytännössä ruveta rakentamaan ydinvoimaa. Hanhikivi on tuolla Keski-Pohjanmaalla, tyhjä tontti, ja niin poispäin. Meillä on tässä mahdollisuuksia, mutta nyt ajattelisin näitä muutamaa vuotta, jotka meillä tässä ovat haasteellisinta aikaa. Tässä mielessä tämän säätövoiman ja muun rakentaminen on tärkeää. Tuulivoimaa pystytään rakentamaan yllättävänkin nopeasti, mutta tämä perusvoima, ydinvoima ja tämäntyyppiset, vie pitkään. Tämä aloite, mikä tässä on, ainakin pistää miettimään, miten niitä hankkeita tehdään, koska nämä ovat miljardiluokan hankkeita. Toivottavasti nämä datakeskushankkeet eivät syö meiltä sitten näitä puhtaan energian teollisuusinvestointeja. Me tarvitaan myöskin niitä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Olen työskennellyt energia-alalla kohtuullisen kauan, ja tässä aina unohtuu se, että tämä on ollut aika pitkä kaari, kuinka turpeen käyttö on vähentynyt energia-alalla. Se ei ollut viime hallituskaudella, vaan se on ollut jo pitkään koko ajan vähenevää. Kaikki fossiiliset — kivihiili, maakaasu, öljy — ovat vähentyneet kaukolämmön tuotannossa ja sähkön tuotannossa todella voimakkaasti, myös turve. Jos katsotaan turpeen vähentymistä vuodesta 2010 vuoteen 2025, 15 vuoden aikana, niin se on todella iso kaukolämmön osalta. Sitä käytettiin 2010 noin 19 prosenttia, ja 2025 sitä käytettiin vain 4 prosenttia kaukolämmön tuotannossa. Tämä on ollut aika trendinomainen. Minulla on täällä olemassa diat, mistä näkyy tämä muutos. Sitä ovat korvanneet biomassa, jäte, lämmön talteenotto ja sähkö. Siellä on aika isoja muutoksia tältä osin tapahtunut. Sama kehitys on tapahtunut sähköntuotannossa. Sähköntuotannossa turpeen osuus on ollut 2010 noin 6 prosenttia, kun se 2025 on ollut enää 0,6 prosenttia. Tämä polku on mennyt tässä koko ajan samalla tavalla, ja se ei ole yhden hallituskauden kysymys. Se on ollut useamman hallituskauden kysymys, ja siellä nimenomaan lähtökohta on se, että fossiilisista polttoaineista on muutettu ja sähköntuotanto on tänä päivänä erittäin puhdasta 95-prosenttisesti. Tältä osin voidaan sanoa, että tämä iso kaari on ollut tässä se. Olen itse ollut aikoinaan työn puolesta käymässä sellaisilla turvevoimalaitoksilla, joissa tuotettiin lämpöä ja sähköäkin osittain. Täytyy sanoa, että turpeen hinta meni sellaiseksi, että se ei enää kannattanut jatkossa. Se on ollut ehkä se kaikkein tärkein syy, miksi niitä laitoksia ei ole. Turvetta varmasti pitää käyttää meillä kasvuturpeena ja kuivikkeena, ja kriisi- ja huoltovarmuustilanteessa meillä pitää olla turvetta käytettävissä. Siinä mielessä voidaan ajatella, että tämä puoli on huolehdittava ja sitä sen verran täällä kuitenkin tuottava, että sitäkin pystytään tekemään. Aktiivihiili ja muut tällaiset mielenkiintoiset uudet hankkeet on myös tämän osalta huomioitava. Tässä vähän jää yhdelle hallituskaudelle liikaa kuormaa, kerrotaan tässä, kun tosiasiassa kehitys on ollut viimeiset 20 vuotta samansuuntainen: koko ajan se on vähentynyt. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ministeri Marttinen hyvin kuvasi tätä tilannetta, mikä tällä hetkellä on. Lakipaketissa on monia kannatettavia piirteitä, ja varmaan tuolla valiokuntakäsittelyssä vielä tarkemmin käydään sitä sisältöä läpi. Kyllä näitä haasteita on havaittu enenevissä määrin, ja niitä pitää pystyä ratkaisemaan erilaisilla toimenpiteillä. Kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen tuloon liittyy myös koulutusagenttibisnestä, jolla saatetaan vääristellä elämisen tilannetta Suomessa, ja siinäkin mielessä on hyvä, että kansainvälinen opiskelija saa perheenkokoajana oikean kuvan siinä odotusaikana Suomen hintatasosta, mitä täällä maksaa ja mitkä ovat hänen puolisonsa mahdollisuudet työllistyä. Aikaisemmin tämä on ollut varmaan aika yllätyksenä, ja nyt voi sanoa, että vielä sitä suuremmalla määrin tätä pitää viedä, koska kustannukset myöskin opiskelusta kasvavat tämän 2026 voimaan tulleen täyskatteisen lukukausimaksun myötä, eli kuluja on ainakin varmasti olemassa, ja on oikeasti hyvä, että kansainväliset opiskelijat tietäisivät etukäteen tämän tilanteen ennen kuin he tänne tulevat, ja siinä mielessä tämä odotusaika on hyvä. Meidän täytyy todeta, että kansainväliset opiskelijat ovat kohtuullisen hyvin työllistyneitä. Noin puolet vuonna 2024 opiskeluluvalla olleista sai palkkatuloja sen vuoden aikana, mutta se oli pudonnut noin viidellä prosenttiyksiköllä aikaisemmasta, ja se varmasti liittyy tähän vaikeaan työllisyysasteeseen. Se on noin kymmenen prosenttiyksikköä matalampi kuin Suomessa olleilla. Siinä mielessä tässä ollaan tällä tasolla tällä hetkellä. Arvoisa puhemies! Kun tässä kuitenkin puhutaan siitä, että me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, niin opiskelijat kotoutuvat varmasti parhaiten meille, ja voi sanoa myös meidän selvityksistä siitä, kuinka yliopistosta valmistuneet ja ammattikorkeakoulusta valmistuneet ovat vuoden jälkeen työllistyneet, että yli puolet ovat työllistyneet, ammattikorkeakouluista 58 prosenttia ja yliopistoista 52 prosenttia. Se kertoo siitä, että kun he saavat täällä koulutuksen, niin he myöskin työllistyvät tänne Suomeen, ja siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä. Opiskelu on hyvä tapa kotouttaa ihmisiä ja samalla saada semmoinen ammattitaito, joka Suomessa hyvin tunnistetaan, ja siinä mielessä tässä ollaan hyvällä tiellä. Miten tätä vielä voidaan arvioida, niin meidän opiskeluperäisissä maahanmuuttajissa viisi kärkimaata ovat olleet viimeisten vuosien aikana, 2023 ja 2024, Bangladesh, Sri Lanka, Kiina, Intia ja Nepal, ja varmaan siellä ei ole käsitystä pohjoismaisesta kustannustasosta ja pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, ja siinä mielessä tämä on muuttunut. Sitä aiemmin suurimmat top viitosen maat olivat ensimmäisenä Venäjä, Kiina ja Vietnam, eli ne ovat vähän muuttuneet tässä viimeisten vuosien aikana Venäjän sodan myötä. Itse tässä lakiesityksessä on myöskin se, että tätä tietopohjaa saadaan tehtyä näille ihmisille, ja sitten voidaan sanoa, että kuitenkin tämä näitten opiskelijoitten siirtyminen on aika lailla kansainvälinen trendi, niin että niitä aika paljon myös muualla on, ja nyt me ratkaistaan tätä Suomessa. Tampereellakin meillä on ollut ruokajonoissa kansainvälisiä opiskelijoita, kun he eivät ole tienneet näitä kustannuksia, ja niitä on jouduttu tälläkin tavalla huoltamaan sitten, ja se on ollut osa sitä selviämistä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy vähän jankuttaa tätä asiaa, koska meillä nykyäänkin työ- ja virkaehtosopimuksilla voidaan poiketa lain säännöksistä. Työ- ja virkaehtosopimuksilla voidaan rajoittaa säästövapaan kestoa ja asettaa määräaika sille käytölle. Muun muassa valtion virkaehtosopimuksessa on määrätty, kuinka nopeasti se pitää käyttää. Siellä on viiden vuoden enimmäisaika. Eli jos tämä olisi oikeasti ollut ongelma tuolla työelämässä, niin tämä olisi työ- ja virkaehtosopimuksilla voitu hoitaa. Tätä ei olisi tarvinnut lainsäädännöllä tässä tehdä, ja mielestäni tämä on semmoinen asia, joka olisi siellä pitänyt tehdä. Niin kuin viittasin aiemmin, työnantajalla on myös mahdollisuus kieltäytyä tästä tietyin perustein, mikä täällä on aiemminkin sanottu. Täällä on monia keinoja, joilla olisi voinut tämän asian hoitaa, mutta niitä ei ole käytetty. Nyt vain on suoraan, muutaman työnantajan toiveesta, tehty tämmöinen lainsäädäntömuutos, joka ei ole ollenkaan hyvä. Sitten, arvoisa rouva puhemies, taisi olla niin, että perussuomalaiset nimenomaan oli yksi niistä, jotka tätä sairaussakkoa taisivat olla vastustamassa. [Timo Suhonen: Taas perussuomalaiset! — Mikko Lundén: Tiedän!] Edustaja Lundén oli tuossa nyt eri mieltä, niin että ilmeisesti siellä mielipiteet jakaantuvat monella tapaa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kertoo tämän hallituksen arvoista erittäin paljon, koska kaikki työelämäongelmat näyttävät olevan työntekijäpuolella, kun tässä koko ajan työntekijöitten ehtoja heikennetään eikä luoteta siihen keskinäiseen sopimiseen ja keskinäiseen kanssakäymiseen. Täytyy myös muistaa, että lähtökohtaisesti työntekijä voi säästää osan lomasta, joka ylittää 24 päivää, mutta nykyäänkään tämä oikeus ei ole kuitenkaan ehdoton, jos säästövapaan antaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle. Työnantaja voi kieltäytyä vuosiloman säästämisestä. Se on nykyäänkin mahdollista, ja minä ihmettelen, että tämä nyt on yhtäkkiä tullut semmoiseksi ongelmaksi, että ei voida tehdä. Mielestäni olisi ollut viisasta, että tätä olisi keskenään kolmikantaisesti neuvoteltu niin, että sitten ratkaisua olisi voitu hakea tällaisia poikkeustilanteita varten, jos niitä nyt sitten enemmänkin on. Itse uskon, että tämä varmaan jatkossakin useilta osin menee vielä fiksuissa työnantajissa sopimalla, mutta kun on myös sellaisia työnantajia, jotka eivät ole niin työntekijälähtöisesti kuuntelevia, niin voi olla, että siellä nämä tapaukset lisääntyvät. Minä itse näen, että tämä on todella semmoinen lainsäädäntömuutos, jota tämä maa ei olisi tarvinnut.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on ongelma, jota ei ole tunnistettu palkansaajapuolella ongelmaksi ollenkaan. Siellä ei nähdä tätä ongelmaa. Tässä yhteydessä kun tätä on kuultu tuolla työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, liittojen lausunnoissa ja palkansaajapuolen lausunnoissa, niin he sanovat, että tämä nykyinen säästövapaa toimii erittäin hyvin ja se ei ole tämmöinen ongelma. Näyttääkin siltä, että tämä on joittenkin yksittäisten työnantajien ongelma, jotka eivät ole kyenneet tätä asiaa siellä yrityskohtaisesti ratkaisemaan, ja sitten tätä pitää lainsäädännöllä ruveta korjaamaan. Ajanpuutteen vuoksi en viitsi mainita sen valtio-omisteisen yhtiön nimeä, joka lentelee tuolla maailmalla, mutta tämä tilanne on vähän sellainen, että siellä on ollut ilmeisesti ongelmia, muita ei ole hirveästi näkynyt julkisuudessa. Tässä taas lakiesitys on semmoinen, joka kuvaa sitä, että työnantajapuoli kannattaa ja palkansaajapuoli vastustaa ja työnantajadirektiota tässä lisätään. Ensinnäkin pääsääntö on ollut, että ne sopivat näistä säästövapaitten ajankohdista, ja se on hyvin toiminut. Niitä yhteisesti katsotaan, mihin ne sopivat, ja jos niistä ei ole päästy sopimukseen, niin sitten työntekijällä on ollut mahdollisuus neljä kuukautta ennen ajankohtaa kertoa, milloin hän haluaisi pitää säästövapaan. Tämä on ollut toimiva malli, ja kyllä ne ratkaisut ovat löytyneet yleensä sopimalla. Oikeuskäytäntöä ja valituksia tästä ei ole ollut tuolla neuvonnassa. Tämä neljän kuukauden aika on niin pitkä, että sinä aikana pitäisi pystyä järjestelemään korvaavat käytännöt. Sitten pitää muistaa, että tämä on henkilön omaa vuosilomaa, jonka hän olisi voinut pitää määrättynä aikana, silloin kesäaikana, nyt siirtää sitä muuhun ajankohtaan. Hän olisi silloin ollut töissä kesällä, kun tätä vuosilomaa olisi voinut pitää, ja nyt tämä siirtyy säästövapaana myöhemmäksi. Arvoisa rouva puhemies! Tästä muutostarpeesta ei ole mitään tutkittua tietoa. Tämä on enempi tämmöinen väittämä, että näitä ongelmia on ollut. Arvoisa rouva puhemies! Myös tämä siirtosääntö on tässä erittäin ongelmallinen. Nyt jos on sovittu vaikka vuoden 2027 jälkeiseen aikaan, loppuvuoteen, tai vuodelle 2028 säästövapaan, niin tämä siirtosääntö mitätöi sen, ja siinä mielessä se oikeussuoja, joka tämmöisessä keskinäisessä tilanteessa on ollut, nyt sitten romuttuu, ja työnantajapuoli voi sen yksipuolisesti muuttaa. Tämä ei ole hyvää lainsäädäntöä, ja tämä on ollut ainoita asioita, joilla työntekijä on voinut huokoistaa ja vähän tuoda niitä vapaita siihen ajankohtaan, milloin se perhesyistä tai rakentamisen tai muitten osalta on ollut tarpeellista. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä näistä henkilöstörahastoista, jotka yhteistoiminta-asiamies on neuvonnalla hoitanut. Niitä nyt on meillä vajaa 500 tällä hetkellä, ja 200 000 ihmistä on niitten parissa. Yhteistoiminta-asiamies on neuvonnan hoitanut ja ohjeistuksen hoitanut erittäin hyvin, ja heillä ei ole sen asian kanssa ollut ongelmia. Jos me toivotaan, että henkilöstörahastoasiaa viedään eteenpäin, niin se vaatii tämäntyyppisiä henkilöitä, ja yt-asiamies on ollut tässä erittäin oiva henkilö. Nyt kun tätä siirretään tuonne Patentti- ja rekisterihallitukseen, niin sielläkin pitää olla resurssi näitten asioitten hoitamiseen, ja sinne pitää palkata näitä henkilöitä, että pystytään näitä tekemään. Eli tässä siirretään moneen paikkaan nämä asiat, jotka ovat olleet yhdessä paikassa. Arvoisa rouva puhemies! Erityisen huolissani olen tässä siitä, että tämä on semmoinen hanke, jossa selvästi palkansaajapuoli tätä haluaisi pitää, työnantajapuoli ei, ja silloin kun erityisen paljon halutaan ja tarvittaisiin yhteistoimintaa ja sitä yhteistyön rakentamista suomalaisessa työelämässä, niin näitä tehtäviä lakkautetaan tältä osin. Se vielä, että yhteistoiminta-asiamies on palvellut erityisesti pieniä yrityksiä, mutta tehän nostittekin sitä rajaa jo 50:een, niin että ne eivät ole enää yt-lain piirissä. Tämä ehkä sitten selittää osittain, että sillä olisi vähän kevennetty sitä yhteistoiminta-asiamiehen tehtävää, joka nyt lakkaa. Mutta ne resurssit pitää siirtää Lupa- ja valvontavirastoon, ja siellä ne kaipaavat uutta resurssia. Siellä ei ole semmoista auktoriteettia olemassa, joka tulee tässä ainakaan nopeasti siihen vastaamaan. Tässä mielessä olisi kannattanut vielä tämä asia pohtia, ja esitänkin, että ministeri vetäisi tämän lakiesityksen pois ja käsittelisi tämän yt-asiamiehen ja tämän työneuvoston pääsihteerin esityksen siitä, että ne yhdistettäisiin ja sillä tavalla tehtäisiin se 200 000 euron säästö ja järkeistettäisiin tätä työskentelyä ja lavennettaisiin sitten alustatalouteen, johon te joudutte joka tapauksessa jonkinlaisen resurssin taas rakentamaan, ja tässä sitä olisi käytettävissä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen tehtävän lakkauttaminen on tässä käsittelyssä. Ja täytyy sanoa, että työneuvosto, joka on ollut 80 vuotta lausunnonantajana työelämälainsäädäntökysymyksissä, on semmoinen instituutio, että vaikka sanotaan, että ne lausunnot ovat suosituksia, niin ne ovat muodostaneet erittäin vahvan oikeusperustan monelle ratkaisulle, kun näitä asioita on tuolla työelämässä käsitelty. Siinä mielessä lukumäärä ei kerro niitten asioitten laajuudesta. Yksikin asia voi käsittää kymmenkunta tai 15 käsittelyä ja siihen liittyviä lausunnonantajia ja muita, eli se on laajempi kokonaisuus, millä on synnytetty työlainsäädännöstä oikeuskäytäntöä. Erittäin paljon myöskin työsuojelupuolen virkamiehet ovat pyytäneet näitä lausuntoja. He ovat nojautuneet näihin työneuvoston lausuntoihin. Työneuvoston lausunnoilla on ollut myös se merkitys, että on kolmikantaisia asioita käsitelty, on työmarkkinajärjestöjen yhteisiä kannanottoja, ja valtaosa lausunnoista on myöskin yksimielisiä, jolloin niistä tulee ratkaisuja. Kun näistä ratkaisuista sitten on joskus äänestetty, niin ne lausunnot ovat olleet erittäin perusteellisia. Sitten niitä asioita pystytään käsittelemään ja mahdollisessa erimielisessä tilanteessa myöskin ratkomaan niitä erimielisyyksiä, kun on avattu se paketti kokonaisuudessaan. Arvoisa rouva puhemies! Tämä instituutio, joka tässä on nyt käsittelyssä, säästösyistä yritetään lakkauttaa. Kun puhutaan noin 200 000 euron säästöistä, niin siellä on ollut pöydässä myöskin vaihtoehtoinen esitys, jossa yhteistoiminta-asiamiehen toimisto ja työneuvosto laitettaisiin yhteen, ja samalla siitä saataisiin se 200 000 euron säästö, mutta se ei ole käynyt TEMin sisäisessä neuvottelussa. Myöskään se, miten tätä asiaa on TEMissä käsitelty, ei kyllä kestä päivänvaloa, se, että nämä ovat ilmoitusasioita. Tässä ei ole ollut työneuvosto mukana näitä käsittelemässä ja muuta. Tätä on johdettu kyllä erittäin TEM-vetoisesti. Eikä tämä myöskään ole hallitusohjelmassa, eli taitaa olla niin, että TEMin johdossa on tämä päätetty aika pienessä porukassa, että tämä saadaan nopeasti. Työneuvosto on myös ollut erittäin tehokas hakijoiden kannalta lausuntojen osalta, ja sillä on myös saatu semmoinen tilanne, että se on ollut kustannuksiltaan edullinen tapa hoitaa asioita. Nyt työtuomioistuinvaihtoehto on joka tapauksessa kalliimpi, ja se vie pitemmän aikaa, kun siellä tullaan näitä käsittelemään. Arvoisa rouva puhemies! Yhteistoiminta-asiamiehen viran lopettaminen ja näiden asioiden siirto tuonne Lupa- ja valvontavirastoon tarkoittaa, että Lupa- ja valvontavirastolle tulee uusi valvontatehtävä yhteistoimintalain tulkinnoissa, ja se ei ole samalla tavalla siellä ollut aikaisemmin. Tämä työ tulee sinne, ja siellä pitää olla myös resurssi. Kun tätä asiaa on kuunneltu ja käsitelty tuolla valiokunnassa, on tullut esiin myöskin se, että he joutuvat hommaamaan sinne resurssia. Todellinen säästö koko valtiontaloudessa ei ole näitä lukuja. Mielestäni tätä ei olisi pitänyt tehdä ollenkaan. Kysynkin nyt ministeriltä: mihin perustuu se, että tämä muutos tehtiin eikä kuunneltu yhteistoiminta-asiamiehen ja työneuvoston ehdotuksia näitten asioitten hoitamiseksi? Heillä oli myöskin ehdotus, että he voisivat ottaa lisätehtäviä muun muassa alustatalouden ja muitten osalta. Eli tämän kolmikantaisen toimielimen, työneuvoston, ja yhteistoiminta-asiamiehen lakkauttaminen on väärä suunta, jos ajatellaan, että työelämää kehitetään neuvotellen ja yhteistyössä. Nyt näillä toimenpiteillä sitä viedään erittäin huonoon suuntaan.

Arvoisa rouva puhemies! Viimeisen eläkelaitoksen periaate on tässä Suomen eläkejärjestelmässä todella hyvä periaate, koska silloin, kun eläkehakemus jätetään sinne viimeiseen eläkelaitokseen — vaikka henkilö olisi työskennellyt kunnan alueella, valtion alueella tai sitten yksityisellä puolella eri eläkeyhtiöitten alueella — niin sen viimeisen velvollisuus on koota tämä koko eläketurva siihen ja sitten antaa siitä eläkepäätös. Tämä on hyvä, ja siinä mielessä, kun tämä laajenee Suomen Pankin osalta — joka silloin aikoinaan, kun se siirrettiin vuonna 2021 Kevaan, jäi siltä osin kesken — ja nyt Ahvenanmaa on ilmaissut halunsa tulla tähän mukaan, se on hyvä asia. Tämä sisältö on tässä erittäin paikallaan. Kun täällä puhutaan näistä eläkeyhtiöistä, niin aina unohdetaan se, että meillä on vain muutamia eläkeyhtiöitä ja niillä on vähän erilainen sijoitusprofiili ja niillä on erilaiset hajautusmallit ja muut. Se on eläkkeensaajan turvan kannalta hyvä, että me tehdään tätä. Usein unohtuu, että eläkeyhtiöt ovat myöskin yksittäisinä omistajina suomalaisissa yhtiöissä noin kymmenelläkin prosentilla. Jos ne kaikki olisivat yhden yhtiön alla, niin saattaisi olla, että suomalaiset yritykset olisivat 30—40-prosenttisesti yhden eläkeyhtiön omistamia. En minä tiedä, onko sekään oikein hyvä linja. Siinä mielessä tämä hajautettu malli on mielestäni parempi ja se, että pystytään sitä viemään sillä tavalla eteenpäin. Sitten sanoisin, että Suomen eläkejärjestelmä on myös siltä osin erittäin hyvä, että meillä ei ole eläkekattoa. Jokainen on vakuutettu samalla tavalla työuransa aikana, ja eläkettä kertyy kaikille tulojen mukaan. Jos meille tulisi eläkekatto, niin eläkevakuutusmaksua ei kannettaisi siltä osin, joka menee sinne eläkekattoon. Minä en halua semmoista sekoittavaa järjestelmää tässä, ja siinä mielessä en ole itse yhtään eläkekaton kannalla. Järjestelmä kannustaa tässä mielessä, ja me ei tarvita ylimääräisiä eläkejärjestelmiä tämän osalta. Tosiasia olisi, että hyvätuloiset vakuutettaisiin sitten yksityisesti yritysten ja muitten toimesta ja tulisi tavallaan kaksinkertainen eläkejärjestelmä ja he voisivat saada vielä kalliimmalla sen eläketurvan siitä korkeimmasta osasta. Pidetään tämä nykyinen järjestelmä. Minusta tämä on hyvä esitys, ja tätä voi kannattaa.

Arvoisa puhemies! Silloin kun on kehujen aika, pitää kehua, ja tässä on nyt semmoinen asia, joka ansaitsee kyllä kehuja. Kyllä tämä savuton Suomi ja kommunistivapaa Suomi on varmaan meidän monien yhteinen tavoite. [Ben Zyskowicz: Kannatetaan!] Käytännössä voi sanoa, että tilanne näitten ihmisten osalta, jotka asuvat näissä taloyhtiöissä, ja taloyhtiöitten osalta pitää saada semmoiseen, että he pystyvät omia elinolosuhteitaan, omaa asumistaan ohjaamaan sellaiseksi, että pystyvät elämään siellä savuttomasti ja ilman muita haittavaikutuksia. Edustaja Niemi kysyi aivan hyvän kysymyksen siitä, kuinka laajalle tämä rajoite menee ja kuinka paljon sillä taloyhtiöllä on liikkumatilaa käytännössä muissakin alueissa siinä taloyhtiön alueella. Siitä kysyn. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvä tavoite, koska työelämä tulee muuttumaan sellaiseksi, että meillä on palkkatyötä ja meillä on yrittäjätyötä ja erilaisissa vaiheissa niitä tehdään. Siinä mielessä, kun työelämä tällaiseksi muuttuu, meidän täytyy myöskin yrittää rakentaa sosiaaliturvaa työttömyyden varalle, ja se iso kuva on tässä hyvä. Sen osalta voin sanoa, että nyt kun tämä menee yksilöllisen vakuuttamisen kautta, niin yrityspuolella semmoista kollektiivista vakuuttamista ei tule, mitä tulee palkansaajapuolella työttömyyskassan puolella. Se ero tässä tulee olemaan, ja sen vuoksi tästä yksilön vakuuttamisesta on täällä tärkeää saada näkyviin, minkä tasoinen se vakuutusmaksu sitten on. Ymmärrän hyvin, että vakuutusmaksut määritellään sitten sen mukaan, kun kassoissa tätä tehdään. Tämä tulee myös muuttamaan kassojen työskentelyä aika paljon, koska siellä täytyy eriyttää palkansaajapuoli ja sitten tämä puoli ja siellä sitten erikseen tehdä tilinpäätökset ja tilien erittely sillä tavalla, että ne eivät sekoitu, koska palkansaajien turva maksetaan työnantajien ja palkansaajien vakuutusmaksun kautta ja täällä käytännössä maksetaan sitten vakuutetun oman tason mukaisesti. Eli tämä on tässä semmoinen iso kuva, joka meidän pitää muistaa. Tuossa äsken muutamilla kysymyksillä tätä jo avasin, ja tässä mielessä nyt täällä käsittelyssä meidän pitää kiinnittää huomiota moneen asiaan, muun muassa semmoiseen asiaan, että yhdistelmävakuutuksen ottanut palkansaaja ei voi menettää oikeuttaan ansiopäivärahaan, mikäli työssäoloehto ei yhdistelmävakuutuksen puolella täyty, eli pitäisi aina katsoa kumpaakin puolta. Sitten meillä on tässä työssäoloehdon osalta eroavaisuuksia. Palkansaajapuolella ja yhdistelmäpuolella on 12 kuukautta ja yrittäjien puolella 15 kuukautta, eli meillä on tällaisia eroja tässä. Tästä tulee varsin monimutkainen järjestelmä jatkossa, ja siinä mielessä tämän osalta varmasti vielä tarkennuksia tarvitsee tehdä. Itse toivon, että tästä saadaan semmoinen työkalu, että ihmiset saavat vakuutettua itsensä. Se, kuinka iso osa sitten näistä 110 000:sta tai 30 000:sta, mitä täällä on laskettu, tekee vakuutuspäätöksen, jää nähtäväksi. Itse epäilen, että alkuvaiheessa aika pieni. Sitten, kun tämä tulee voimaan vuoden 28 alusta ja ensimmäiset tämän lain pohjalta olevat työttömyysturvat maksetaan vasta vuoden 2029 puolella, tämä on aika pitkä prosessi. Valmistelu on ollut pitkä, mutta myöskin tämä toteutus tässä on aika pitkä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vielä kysyn tästä, että kun yrittäjyyden määrittely pää- ja sivutoimiseksi on jossain määrin epäselvää tällä hetkellä, niin tuleeko tähän nyt tässä lakiesityksessä selkeyttä. Se vaikuttaa sitten siihen, kuinka tämä yhdistelmävakuutus on kannattava ottaa ja niin poispäin. Sitä pitää avata. Samalla kun tässä taiteilijoita ja tutkijoita ja muita apurahansaajia siirretään yrittäjyyden puolelle, niin kokevatko he sen luonnolliseksi siirtymäksi? Eli se, kuinka paljon näitä sitten oikeasti siirtyy, on tässä se kysymys. Sitten vielä toteaisin: Edustaja Furuholm nosti esiin saman kysymyksen, joka minulla oli tässä tarkoitus esittää. Urheilijoitten osalta heidän sosiaaliturvansa on vajavainen. Tuleeko tästä työkalu myös urheilijoiden vakuuttamiseen, jos he haluavat tätä kautta saada itsensä vakuutetuiksi.

Arvoisa puhemies! Kun tässä on näin lyhyt aika, niin ajattelin, että sen takia pystytään ministeriltä saamaan vastauksia kysymyksiin. Arvoisa puhemies! Tässä on monia hyviä ajatuksia siitä, että voidaan turvata työttömyyden varalle, mutta se, mikä tekee tästä hankalan, on se, että tämä yhdistelmävakuutuksen toinen puoli, ei se palkansaajapuoli vaan se toinen puoli, on vapaaehtoinen ja sitten pitää miettiä, millä palkkatasolla tässä itsensä vakuuttaa, ja se vakuutusmaksu voi nousta aika korkeaksi. Arvoisa ministeri, kysyisin nyt, mikä on teidän käsityksenne mukaan esimerkiksi kaksi puoli tuhatta kuukaudessa tienaavan jäsenmaksu tällaisella palkkatasolla, jotta näemme sen, että kun tämä vapaaehtoinen vakuuttaminen on tällä tavalla tehty, niin tuleeko siitä oikea vaihtoehto tästä eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aloitan tämän, kun tämä on välikysymyskeskustelu, niin että kannatan tässä yhteydessä edustaja Rantasen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta. Arvoisa puhemies! Itsekin olen maalta lähtöisin, ja ensimmäiset ansaitsemani pennoset ovat tulleet sokerijuurikkaan harvennuksesta ja perunapellolta, niin että hyvin on sieltä lähdetty maailmalle näistä lähtökohdista. Minua huolettaa tässä erityisen paljon se, mistä tässä iltapäivällä jo kyselin, näistä tilojen määrien kehityksestä ja henkilöitten määrän kehityksestä. Ne ovat todella dramaattisia, kun niitä katsoo lukujen valossa, jos vuonna 2000 meillä oli 78 000 tilaa, 2010 niitä oli enää pikkasen vajaa 60 000 ja nyt vähän vajaa 40 000, eli dramaattinen pudotus koko ajan, joka vuosi noin kolme prosenttia nyt viime vuosina vähentynyt tilojen määrä. Tämä samalla johtaa siihen, että maaseudun elinvoimaisuus vähenee, koska ihmisiä on vähemmän maatalouden piirissä. Ne viljelijät itse ja heidän perheidensä jäsenet muodostavat kaksi kolmasosaa siitä työvoimasta, joka siellä on, ja yksi kolmasosa on palkkatyössä siellä. Luken tilastojen mukaan heitä oli 2023 noin 118 000, joista 83 000 oli näitä viljelijöitä ja perheenjäseniä ja 35 000 palkattua työvoimaa. Täällä on aika paljon osa-aikatyötä, kun henkilötyövuosia nämä tekevät kuitenkin vain noin 55 000. Tämä on muistettava sieltä taustalta. Tämä on yksi osa sitä, kun katsotaan meidän maaseutua, kuinka elinvoimaisena se pysyy — siellä ensin pitää olla ihmisiä, ja jos ihmiset lähtevät pois, niin sitten lähtevät myös palvelut. Tavallaan tämä menee siinä järjestyksessä, ja tämä meidän pitäisi muistaa. Sen takia se maaseudun elinvoimaisena pitäminen on todella tärkeätä, ja tämä huoli on korkea. Sitten jos mietitään, minkälaista ammattitaitoa ja minkälaista osaamista ja minkälaista yritystoimintaa siellä pitää tehdä, että siellä menestytään, niin siihen varmasti pitää tehdä aika paljon toimenpiteitä, että pärjätään sitten jatkossa. Täällä on moni puheenvuoron käyttänyt huoltovarmuusmielessä ja ruuantuotantomielessä, jotka ovat erittäin tärkeitä meille, ja ilmastonmuutoksen ja muitten tekijöitten johdosta vielä enempi korostuu tämä kotimainen tuotanto ja se puoli. Mutta se maaseutu ei elä, jos me ei saada niille tuotteille asianmukaista hintaa, ja siksi kysyin ministeriltä myös siitä, kun valtion tuen osalta meillä ei ole varmaan tässä valtiontalouden tilanteessa mahdollisuuksia lisätä kovin paljon niitä tukia, vaan käytännössä pitää muilla keinoilla saada sille tuottajalle oikea hinta niistä tuotteista. Tämä on yksi tärkeä näkökohta. Toivon mukaan tämä elintarvikemarkkinalain tulo auttaa siinä, mutta vielä ilmeisesti ei ole hirveästi tuloksia sen perusteella nähtävissä. Toivon, että se tuo tullessaan aika paljon uutta. Arvoisa puhemies! Vielä sellainen asia, joka liittyy tähän henkilöstömäärän kehitykseen, liittyy siihen, että valtio on aika isossa roolissa: Kun me sanotaan, että noin miljardi maataloustukia ja muita maksetaan, niin valtio maksaa myöskin ison määrän MYELin kautta eläkkeisiin, yli 800 miljoonaa tämän lisäksi vielä, mikä on todella iso määrä valtion budjetista, kun me tiedetään, kuinka tiukka tilanne valtion budjetissa on. Tässä on vielä se, että kun maksajien määrä koko ajan vähenee ja sitten eläkkeiden meno kasvaa, miten täytämme tämän aukon. Se tulee olemaan varmasti tulevien vuosien isoimpia haasteita. Näitä eläkemaksuja on jo helpotettu niin, että alle 33 000:n tuloista maksetaan 13 prosenttia ja sitten vasta melkein 52 000:n tuloista 24 prosenttia, se mikä työmarkkinoilla yleisestikin työeläkkeistä maksetaan. Eli näitä on jo helpotettu, mutta tosiasia on, että sieltä tulee semmoinen asia, josta aika vähän on tässä salissa puhuttu, ja kun me puhutaan eläkejärjestelmistä yksityisellä puolella, yrittäjien osalta ja maatalouden puolella, niin varmasti eläkejärjestelmät tulevat olemaan semmoisia asioita, joita joudutaan tässä tarkastelemaan. Siinä mielessä tämän huolen halusin vielä tähän ministerille myöskin tuoda esille. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Maatalous on tietenkin osana elinvoimaista maaseutua. Kannattaa muistaa, että siellä osaavan työvoiman saatavuus ja koulutus ja tutkimus ovat osa elinvoimaisia kuntia ja niitten palveluita, kun me saadaan maatalous toimimaan siellä. Minua tässä keskustelussa huolestuttaa aika paljon se, että kun maatilojen määrä vähenee koko ajan, niin myöskin siellä työskentelevien määrä vähenee. Siellä ollaan vähän yli 100 000 työllisessä, joista yksi kolmasosa on palkattua työvoimaa, ja täällä tuli esille, että siitä iso osa on myöskin ulkomailta palkattua. Todennäköisesti olisi hyvä, että maataloustukien ja muitten tukien ehtona olisi, että noudatetaan työehtoja, jotta niitä tukia saisi, että lähdettäisiin siitä ajattelusta liikkeelle. Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin ministeri Essayahilta: mitä aiotte tehdä, että maataloudessa työvoiman saatavuus oikeilla ehdoilla säilyy tulevaisuudessa ja viljelijän ansiotaso turvataan?

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon tiloista, ja tuossa kaivoin tilastoja: Meillä oli 2000-luvun alussa 78 000 tilaa, ja tällä hetkellä meillä on 40 000, eli tilojen määrä on puolittunut 2000-luvulla, ja tämä on iso ongelma. Viljelyala on pysynyt 2,2 miljoonassa hehtaarissa, niin että se ei ole pudonnut, mutta koko on kasvanut, ja tilojen kannattavuus on edelleen aika huono, niin kuin täälläkin on monia puheenvuoroja ollut. Eli tilakoko ei ole ratkaissut kannattavuutta. Nyt kysyisin ministeri Essayahilta: Mitkä ovat ne keinot ilman valtion tukea, että tilojen kannattavuus paranee tästä nykyisestä? Mitä toimenpiteitä pitää tehdä? Paljon puhuttu laki on tässä ollut voimassa jonkun aikaa. Mitkä käytännön vaikutukset sillä lailla tällä hetkellä on ollut, kun markkinoilla on haluttu tehdä? Niitäkään tuloksia tässä ei ole näkynyt. Eli tilat voivat huonosti. Mitkä ovat ne keinot ilman valtion tukea, millä sitä tilannetta parannetaan?

Arvoisa rouva puhemies! Vielä näistä tilastoista ja muista. Miksi se on niin tärkeää Suomessa? Naisten ja miesten keskimääräiset palkkaerot Euroopassa: Suomella on viidenneksi suurin ero 30 eurooppalaisesta maasta. Meillä on todella naisten ja miesten välinen palkkaero iso, kun katsotaan eurooppalaisia maita. Parhaita ovat Luxemburg ja Belgia, ja heikoimpia ovat Viro ja Tšekki ja Unkari ja niin poispäin. Me ollaan viidenneksi heikoin. Sitten kun katsotaan, millaisia meidän työllisyysasteen erot miesten ja naisten välillä ovat, niin me ollaan taas erittäin tasaisesti samalla tavalla työllisyysasteilla miesten ja naisten välillä, kun taas muissa maissa tämä on aika iso ero. Siinäkin on syy, minkä takia meidän pitää tätä viedä eteenpäin voimakkaasti. Onneksi tämä direktiivi on tuonut meille työkaluja, mutta niitä työkaluja pitäisi voida käyttää. Tässä on mielenkiintoista, ja se tukee tämän direktiivin ajattelua, tämä naisten ja miesten välinen palkkaero eri aloilla. Valtiolla ja kunnilla nämä ovat pienimmät, koska ne palkkatiedot siellä ovat kaikkein avoimimmat ja palkka on läpinäkyvämpi kuin yksityisellä puolella. Se kertoo aika paljon siitä, miksi näitä pitää saada auki. No, sitten tässä on tämmöisiä periaatteellisia kysymyksiä työehtosopimusten osalta. Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä pitää tehdä sukupuolineutraalisti, ja se on sen lähtökohta. Voi olla joitain yksittäisiä asioita, joita siellä vielä korjataan, mutta pääsääntöisesti ne ovat sitä. Vaikein asia on tässä se, että kun verrataan kaksia työehtosopimuksia tai kolmea työehtosopimusta keskenään ja arvotetaan työn vaativuutta ja niitä työn perustekijöitä keskenään, niin kuinka ne arvotetaan samalle tasolle. Sen vuoksi näiden vertailuasioiden olisi pitänyt olla paremmalla tasolla. Sitten nämä palkkaerot jäävät myös jatkossa, koska tässä arvioidaan työn peruspalkkaa. Siellä on niitä kuormitus- ja pätevyystekijöitä ja vaativuustekijöitä ja olosuhdetekijöitä. Sitten on henkilön oma, se, miten hän suoriutuu siitä tehtävästä, ja sitä arvioidaan edelleen omalla laillaan, ja se on henkilökohtainen. Meillä palkkaerot varmasti jatkossa säilyvät tästä syystä, kun meillä on henkilökohtaiset, erilaiset tavat tehdä niitä töitä. Jos pystytään muuttamaan tätä lakiesitystä, me voidaan saada tästä työkalu, jolla me nopeutetaan tätä naisten ja miesten palkkaerojen kaventumista. Nyt se on noin 0,2 prosenttia vuodessa. Se tarvitsee paljon nopeampaa vauhtia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä oli tämä lyhyessä lähetekeskustelussa jo alkuiltapäivästä, ja siinä muutamia asioita jäi vielä toteamatta. Voi sanoa, että tämä sukupuolten välinen palkkaeron kaventuminen on ollut äärettömän hidasta viimeisen 20 vuoden aikana. Noin 2000-luvun alkupuolella meillä naisen euro oli 80 senttiä, ja nyt se on 86 senttiä. Siinä on muutama prosentti yli 20 vuodessa parantunut, ja täytyy sanoa, että todella hitaasti. Puolet tästä palkkaerosta miesten ja naisten välillä selittyy segregaatiolla, eli miten miehet ja naiset sijoittuvat eri ammatteihin, ja kuinka naisvaltaisia ja kuinka miesvaltaisia aloja ne ovat. Se selittää puolet, ja toinen puoli on tämä selittämätön palkkaero, joka tässä nyt on ja jota metsästetään tältä osin. Siinä selittämättömässä palkkaerossa meidän täytyy palkkausjärjestelmiä kehittää, ja tämä direktiivi antaa siihen nytten työkaluja. Meillä pitää olla palkkausjärjestelmissä 4—5 keskeistä tekijää — työssä arvioitava pätevyys, kuormitus, vastuun määrä, työolot ja tarvittaessa muut tekijät — mutta direktiivi lähtee näistä tekijöistä. Siinä mielessä on erittäin tärkeätä, että näitä asioita kehitetään tämän yhteydessä. Se on valitettavaa, että hallitus teki lakiesityksen, joka on aika lailla minimin alle, niin että monessa asiassa se jää toteutumatta. Se, miten tasa-arvolaissa olisi samanarvoisen työn määritelmä, tuleekin olemaan valiokunnassa iso työ, ja sitä pitäisi avata. Sitten kehitetään samanarvoisuuden arviointeja, direktiivin mukaisia palkkarakenteita, niitä, mistä minä äsken puhuin, eli näitä palkkaryhmittelyjä. Sitten voi sanoa, että sukupuolineutraaleja tehtävänimikkeitä ei ole tässä laitettu liikkeelle. Se oli lakiluonnoksessa, mutta se on poistettu. En tiedä, miksi. Sieltä ei julkisesti enää voisi olla haettavana mies- tai naispohjaisia ammattinimikkeitä, vaan pitäisi olla sukupuolineutraalia. Oikeussuojan osalta tämä jää todella vajaaksi. Myös se, miten ammattia verrataan vertailuammattiin, palkkavertailua tehdään, on täällä jäänyt erittäin huonolle tasolle. Siinä mielessä sitä pitäisi korjata täällä, että me saataisiin edes direktiivin mukainen lakiesitys aikaiseksi. Paljon työtä on edessä. Katsotaan, mihin päästään. — Kiitos.