Mattila Hanna-Leena

Arvoisa rouva puhemies! Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa Pohjois-Pohjanmaan ihmisille kerrotaan, että heidän on ymmärrettävä, joustettava ja hyväksyttävä palveluiden heikennykset. Jälleen kerran lyödään niitä, jotka ovat jo aiemmin joutuneet kantamaan kohtuuttoman suuren taakan. Viime vuosina Pohjois-Pohjanmaalta on keskitetty palveluja pois toinen toisensa jälkeen. Raahen yöpäivystys suljettiin, Oulaskankaan yöpäivystys suljettiin, ja jokaisen päätöksen yhteydessä vakuutettiin, ettei turvallisuus heikkene. Meille sanottiin, että palveluketjut toimivat ja että ensihoito turvaa avun silloin kun sitä tarvitaan. Nyt hallitus on kuitenkin viemässä leikkaukset myös ensihoitoon. Moni pohjoispohjalainen kysyy ihan aiheellisesti, mitä seuraavaksi viedään. Maakunnissa ei puhuta numeroista tai hallinnollisista rakenteista. Siellä puhutaan ihmisten turvallisuudesta, siitä tunteesta, että apua saa silloin kun elämässä tapahtuu pahin mahdollinen, kun läheinen saa sydänkohtauksen, kun iäkäs vanhempi kaatuu kotonaan, kun vakava liikenneonnettomuus sattuu keskellä pimeää talviyötä. Silloin kysytään vain yhtä asiaa: tuleeko ambulanssi ajoissa? Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä eri puolilta Pohjois-Pohjanmaata. Moni kertoo joutuneensa odottamaan ambulanssia pitkään. Moni kertoo, että turvallisuudentunne on heikentynyt. Jotkut sanovat ihan suoraan, että se on kadonnut kokonaan. Eikä syy ole ensihoitajissa tai pelastushenkilöstössä, päinvastoin. Meillä on ammattitaitoinen, sitoutunut ja työhönsä ylpeydellä suhtautuva henkilöstö. He tekevät parhaansa joka päivä. He lähtevät liikkeelle säässä kuin säässä ja kohtaavat ihmisiä heidän elämänsä vaikeimmissa tilanteissa. Mutta kaikkein parhaatkaan ammattilaiset eivät voi olla samaan aikaan kaikkialla. Kun välimatkat kasvavat, yksiköitä vähennetään ja alueet laajenevat, myös vasteajat pitenevät. Se ei ole mielipide. Se on tosiasia. Pohjois-Pohjanmaalla välimatkat ovat pitkiä. Jokainen siellä asuva tietää sen omasta kokemuksestaan. Siksi hallituksen esitys herättää niin suurta huolta ja suuttumusta. Pohteen arvion mukaan leikkaukset tarkoittavat useiden ympärivuorokautisten ensihoitoyksiköiden poistumista alueelta — samalta alueelta, jolla palveluita on jo ennestään karsittu. Arvoisa puhemies! Olen myös kyllästynyt kuulemaan selityksiä siitä, että syy löytyy aina jostakin menneestä: milloin syy on edellisen hallituksen, milloin rahoitusjärjestelmän ja toisinaan hyvinvointialueiden. Mutta suomalaiset eivät ole valinneet tätä hallitusta syyttelemään muita. Suomalaiset valitsivat tämän hallituksen kantamaan vastuuta. Jos rahoitusjärjestelmä on huono, hallituksen tehtävä on korjata se. Jos järjestelmä ei turvaa ihmisten palveluita, hallituksen tehtävä on muuttaa sitä. Vastuuta ei voi voi ulkoistaa edellisille hallituksille loputtomiin. Nyt on vallassa Orpon—Purran hallitus. Nyt on vastuu tällä hallituksella. Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi esittää yksinkertaisen kysymyksen erityisesti niille kansanedustajille, jotka on valittu Oulun vaalipiiristä tähän saliin: Kuka puolustaa Pohjois-Pohjanmaan ihmisiä? Meidät on lähetetty tänne pitämään oman alueemme puolia, ei vain vaalien alla, vaan jokaisena päivänä myös niiden välillä. Kansanedustajan tärkein tehtävä on kyetä katsomaan ihmisiä silmiin ja kertomaan, että teki kaikkensa heidän turvallisuutensa eteen. Oulaskankaan sairaalan yöpäivystyksestä päätettäessä Oulun vaalipiirin perussuomalaiset edustajat pettivät maakuntansa ihmiset. Puolue oli luvannut eduskuntavaaleissa puolustaa lähipalveluita ja pieniä sairaaloita, mutta muualta tulevien asiat ovat olleet tärkeämpiä asioita kuin oman maakunnan ihmisten asiat. Sen sijaan muutoin keskittämistä kovasti ajavan kokoomuksen joukosta löytyi kaksi maakuntien ihmisiä ymmärtävää kansanedustajaa — toivottavasti myös nyt kun päätetään ensihoidon palveluitten rahoituksesta. Pohjois-Pohjanmaan ihmiset eivät pyydä erityiskohtelua. He pyytävät oikeudenmukaista kohtelua. He pyytävät sitä, että apu tulee silloin kun sitä tarvitaan. Se ei ole kohtuuton vaatimus, vaan jokaisen suomalaisen oikeus. Kannatan esitystä hylkäämisestä.

Arvoisa rouva puhemies! Ehdottomasti tosiaan verot pitää maksaa Suomeen, ja toivon, että tartutaan tähän näkökulmaan. Täytyy kyllä todeta, että tämän hallituskauden aikana on kyllä todella pontevasti edistetty alkoholin saatavuutta. On tässä tullut tietenkin semmoinen tunne, että jos olisi yhtä pontevasti edistetty työllisyysasioita tai vaikka hyvinvointialueitten ahdingon helpottamista, niin mikähän mahtaisi olla Suomen tilanne? Muistan esimerkiksi, että kun tosiaan aloitimme kuuntelemisen tästä alkoholin kotiinkuljettamisesta, niin sosiaali- ja terveysministeriön edustaja aloitti talousnäkökulmilla ja vasta sen jälkeen näistä mahdollisista terveyshaitoista. Se on minua oikeastaan kiusannut koko tämän lakiesityksen käsittelyn ajan, että meillä ei ole ollut yhteneväistä käsitystä siitä, mikä on alkoholinkulutus Suomessa. Nyt jonkinlaista kokonaisnäkemystä saatiin sen kautta, kun oli valtiovarainministeriön Verianilla teettämä selvitys meillä kuitenkin jonkinlaisena käsittelyn pohjana, että siellähän on 15 litraa puhdasta alkoholia jokaista suomalaista kohden. Tämähän on ihan merkittävä määrä, kun on aikaisemmin puhuttu siitä, että olisi 10 litraa. Mutta tässä onkin laskettu yhteen se, mitä ostetaan vähittäiskaupoista, nettimyynnistä ja näin poispäin, ja totta kai tämä matkustajatuoti: me kaikki, jotka ollaan käyty noilla risteilyillä, ollaan nähty, että sieltä ovat konttikaupalla ihmiset tuoneet alkoholia. Eli oikeastaan valtava huoli liittyy siihen, että nyt ei tämänkään lakiesityksen aikana olla kyllä tarpeeksi vakavasti noteerattu näitä kaikkia sosiaali- ja terveysjärjestöjen näkemyksiä, ylipäätänsä niitä, mitkä ovat ottaneet tähän terveyspuoleen kantaa. Kyllä se vain näin on, että jos saatavuus paranee, niin kyllä kulutus kasvaa ja sitä kautta haitat ja vahingot kasvavat, ja meillä jo tällä hetkellä useita miljardeja euroja vuodessa menee näitten alkoholihaittojen korjaamiseen. Sitten oli oikeastaan ihan mielenkiintoinen osa näitä asiantuntijakuulemisia, että suomalaisia pitäisi opettaa eurooppalaisille tavoille, esimerkiksi juomisen suhteen. Kyllä suomalaiset tosiaan ovat aika lailla tämmöinen oma rotunsa, että jos esimerkiksi ruotsalaisiin vertaa, niin ei siellä ole tämmöistä puistojuopottelua niin kuin meillä esimerkiksi Suomessa on. On tosi kova työmaa kyllä saada suomalaisia opetettua jollekin muulle mallille, että sivistyneesti ravintoloissa tai muissa oloissa nautittaisiin kuin sitten siellä puistoissa. Mutta murheellinen olen sen suhteen, että todennäköisesti haitat tulevat kasvamaan esimerkiksi lapsiperheissä, ja niiden, jotka ovat tällä hetkellä jo haavoittuvassa asemassa, tilanne ei varmasti tule tämän kautta paranemaan. Minä olisin pitänyt hyvin tärkeänä sitä, [Puhemies koputtaa] että siinä olisi ollut se 24 tunnin muuri, mikä olisi estänyt näitä impulssiostoja.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme nyt hallituksen esitystä ensihoidon ja ambulanssikuljetusten järjestämisestä sekä niiden rahoituksesta. Esityksessä on myös hyvää. Oman maakuntani Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde pitää perusteltuna sitä, että hyvinvointialue vastaa jatkossa itse ensihoitopalveluiden ja ambulanssikuljetusten järjestämisestä. Järjestämisvastuun selkeyttäminen ja monikanavarahoituksen purkaminen ovat tavoitteita, joita voidaan kannattaa. Samalla on sanottava ääneen se, mistä Pohdekin lausunnossaan varoittaa: hyvä tavoite ei saa johtaa siihen, että rahat loppuvat kesken ja ihmisten turvallisuus vaarantuu. Siksi voi hyvällä syyllä pitää ministeri Rydmanin käytöstä ministerin arvovallalle täysin sopimattomana, kun hän vääristeli viime viikon kyselytunnilla Pohteen lausuntoa antaen ymmärtää, että Pohde kannattaa lakiesitystä kokonaisuudessaan. Pohde selkeästi ilmoittaa vastustavansa rahoitusleikkausta, mikä tulee vaarantamaan alueen kyvyn tuottaa ensihoidon palveluja. Arvoisa puhemies! Pohjois-Pohjanmaalla tässä esityksessä on kyse ihmisten arjesta, turvallisuudesta ja jopa hengestä. Kun ihminen sairastuu keskellä yötä Haapavedellä, Pyhäjoella, Siikajoella, Ylivieskassa tai missä tahansa Oulun eteläisen alueen kunnassa, hän ei voi enää luottaa siihen, että lähin yöpäivystys löytyy omasta sairaalasta. Raahen yöpäivystys on lopetettu. Oulaskankaan yöpäivystys on lopetettu. Ihmisille kerrottiin silloin, ettei turvallisuus vaarannu. Heille vakuutettiin, että ambulanssit kulkevat ja apua saa edelleen nopeasti. Nyt sama hallitus tuo esityksen, joka leikkaa Pohjois-Pohjanmaan rahoitusta 3,4 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueen arvion mukaan tämä tarkoittaa vähintään kolmen ympärivuorokautisen ensihoitoyksikön poistumista tilanteessa, jossa tämän kevään aikana on jo vähennetty kolme muuta ensihoidon yksikköä. Kysynkin, mitä ihmisille pitäisi nyt sanoa. Ensin päivystys vietiin kauemmas, nyt uhataan heikentää myös kuljetuksia niiden päivystysten luo. Arvoisa puhemies! Pohteen lausunto on poikkeuksellisen vakava. Hyvinvointialue toteaa suoraan, että alueella on jo jouduttu vähentämään ensihoitovalmiutta. Se toteaa myös, että lisäleikkaukset vaarantaisivat olennaisesti ensihoitopalvelun tuottamisen. Tätä viestiä ei pidä sivuuttaa olankohautuksella. Pohjois-Pohjanmaalla välimatkat eivät ole mielipidekysymys, ne ovat maantiedettä. Kun sydän pysähtyy, kun aivoverenkiertohäiriö iskee tai kun vakava tapaturma tapahtuu, ratkaisevaa ei ole se, mitä budjettikirjassa lukee. Ratkaisevaa on se, kuinka nopeasti ensihoito ehtii paikalle. Monessa kodissa tiedetään jo nyt, miltä tuntuu odottaa ambulanssia sydän syrjällään. Siksi on kohtuutonta, että juuri alueella, jossa palveluja on jo keskitetty ja välimatkat ovat pitkiä, ollaan tekemässä ratkaisuja, jotka heikentävät ensihoidon toimintakykyä entisestään. Arvoisa puhemies! Erityisen huolestuttavaa on se, ettei hallitus näytä olevan valmis käyttämään kokonaisharkintaa rahoitusmallin rakentamisessa. Pohjois-Pohjanmaan toimintaympäristö on muuttunut nopeasti sairaalaverkon uudistusten vuoksi. Juuri siksi alueen todelliset kustannukset ja palvelutarpeet olisi pitänyt huomioida paremmin. Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esiin myös vielä yhden käytännön asian, josta alueen ihmiset puhuvat paljon. Kun Raahen ja Oulaskankaan yöpäivystykset suljettiin, monen ihmisen kynnys soittaa ambulanssi paikalle nousi. Moni miettii yöllä, onko tilanne riittävän vakava. Moni pohtii, pitääkö lähteä pitkän matkan päähän päivystykseen. Moni ikäihminen ei halua olla vaivaksi. Samaan aikaan hallituksen esityksessä ollaan muuttamassa myös asiakasmaksuja tavalla, joka Pohteen mukaan voi nostaa kustannuksia erityisesti pienituloisille ja haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Meidän pitäisi madaltaa avun hakemisen kynnystä, ei nostaa sitä. Arvoisa puhemies! Kyse ei ole lopulta vain euroista eikä hallinnollisista rakenteista, kyse on arvovalinnasta. Kuinka paljon yhden syrjäkylällä asuvan ihmisen turvallisuus painaa? Kuinka paljon ikäihmisen mahdollisuus saada apua ajoissa on meille arvo? Kuinka paljon Pohjois-Pohjanmaan ihmisten henki ja terveys merkitsevät valtion budjetissa? Siksi vetoan hallitukseen ja erityisesti niihin kansanedustajiin, jotka on valittu puolustamaan Pohjois-Pohjanmaan ihmisiä. Kuunnelkaa alueen asiantuntijoita, kuunnelkaa Pohdetta. Kuunnelkaa niitä ihmisiä, jotka elävät pitkien etäisyyksien Suomessa. Jos järjestämisvastuuta uudistetaan, rahoituksen on vastattava todellisia kustannuksia. Jos ambulansseista tulee entistä tärkeämpi osa palveluketjua, niiden toimintakykyä ei saa heikentää. Jos ihmisille on luvattu turvallisuus sairaalaverkon muutoksista huolimatta, tuo lupaus on myös pidettävä. Pohjois-Pohjanmaan ihmiset eivät vaadi erityiskohtelua, he vaativat oikeudenmukaista kohtelua.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyrkinyt löytämään tasapainoisen ratkaisun alkoholin kotiinkuljetusta käsittelevässä mietinnössä. Valiokunta tunnistaa tarpeen selkeyttää alkoholin etämyyntiä koskevaa sääntelyä, mutta samalla se on halunnut varmistaa, ettei laki johda hallitsemattomaan alkoholin saatavuuden kasvuun. Siksi valiokunta esittää, että etämyynnissä sovellettaisiin samoja vahvuusrajoja kuin kotimaisessa vähittäismyynnissä. Toisin sanoen ulkomaisia verkkokauppoja ei asetettaisi kotimaisia toimijoita parempaan asemaan. Samalla turvataan Alkon asema niiden tuotteiden osalta, joiden myynti on Suomessa kansanterveydellisistä syistä keskitetty monopolijärjestelmään. Tämä on tärkeää sekä kansanterveyden että yritysten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Ei ole kohtuullista, että ulkomaiset toimijat voisivat myydä Suomeen vahvempia alkoholijuomia tavalla, joka ei olisi kotimaisille toimijoille mahdollista. Valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota myös alaikäisten suojelemiseen. Jos alkoholia myydään verkossa ja toimitetaan kotiin, ikärajavalvonnan on oltava vähintään yhtä vahvaa kuin myymälässä. Tämän vuoksi mietinnössä esitetään vahvaa sähköistä tunnistautumista verkko-ostojen yhteydessä sekä vastaanottajan henkilöllisyyden ja iän tarkistamista jokaisen toimituksen yhteydessä. Nämä eivät ole tarpeettomia byrokraattisia vaatimuksia. Ne ovat välttämättömiä keinoja estää alaikäisten pääsy alkoholin piiriin. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tunnistanut riskin, että alkoholin kotiinkuljetus voisi johtaa niin sanottuun pikatoimituskulttuuriin. Jos alkoholia voisi saada kotiovelle minuuteissa, se voisi lisätä päihtyneiden ostoyrityksiä sekä pitkittää juomistilanteita. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että alkoholin toimitus olisi mahdollista aikaisintaan 24 tunnin kuluttua tilauksesta. Tavoitteena on ehkäistä impulssiostoja ja vähentää haitallista kulutusta. Samasta syystä valiokunta esittää, että alkoholia voitaisiin toimittaa vain koti- tai yritysosoitteisiin. Näin estetään alkoholin tilaaminen esimerkiksi puistoihin, rannoille, nuorten kokoontumispaikoille tai muihin julkisiin tiloihin. Ratkaisu tukee järjestystä ja ehkäisee haittojen syntymistä. Valiokunta on lisäksi korostanut valvonnan merkitystä. Etämyynnin ja kotiinkuljetuksen lisääntyessä viranomaisten on pystyttävä valvomaan sekä ikärajojen noudattamista että verojen maksamista. Siksi mietinnössä ehdotetaan etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuutta sekä muita toimia, joilla ehkäistään harmaata taloutta ja verojen kiertämistä. Valiokunnan saamien tietojen mukaan huomattava osa nykyisestä rajat ylittävästä alkoholin etämyynnistä tapahtuu tavalla, jossa Suomeen kuuluvia veroja ei makseta asianmukaisesti. Tätä ei voi pitää hyväksyttävänä. Arvoisa puhemies! Yksi merkittävimmistä valiokunnan muutoksista koskee alkoholimarkkinointia. Hallitus esitti väkevien alkoholijuomien verkko- ja suoratoistomarkkinoinnin sallimista. Valiokunta ei tätä hyväksy. Asiantuntijoiden mukaan erityisesti digitaalinen markkinointi lisää alkoholille altistumista nuorten ja riskikuluttajien keskuudessa. Siksi valiokunta katsoo, että nykyinen väkevien alkoholijuomien markkinointikielto on syytä säilyttää. Lisäksi valiokunta esittää vaikuttajamarkkinoinnin kieltämistä sekä ostohistoriaan perustuvan kohdennetun alkoholimarkkinoinnin kieltämistä. Nämä ovat perusteltuja toimia aikana, jolloin markkinointi on yhä henkilökohtaisempaa ja kohdistuu tehokkaasti juuri niihin ihmisiin, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Arvoisa puhemies! Keskusta pitää tärkeänä, että alkoholipolitiikassa muistetaan aina lain alkuperäinen tarkoitus, ja se on alkoholista aiheutuvien haittojen vähentäminen. Kyse ei ole vain yksilön valinnoista vaan myös lasten turvallisuudesta, perheiden hyvinvoinnista, kansanterveydestä sekä yhteiskunnalle koituvista kustannuksista. Siksi pidämme valiokunnan tekemiä muutoksia tarpeellisina. Ne eivät estä uudistuksia, mutta ne rakentavat niiden ympärille suojakaiteita. Ne vahvistavat valvontaa, suojelevat alaikäisiä, turvaavat kansanterveyttä ja kohtelevat kotimaisia toimijoita yhdenvertaisesti. Toivomme, että myös eduskunnan enemmistö voi tukea tätä mietintöä. Kyse on vastuullisesta alkoholipolitiikasta, jossa taloudelliset tavoitteet eivät syrjäytä lasten, nuorten ja perheitten hyvinvointia.

Arvoisa rouva puhemies! Kun Raahen ja Oulaskankaan sairaaloiden yöpäivystykset lopetettiin, ihmisille luvattiin, että ambulanssit kyllä kulkevat ja hoitoon pääsee. Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys ensihoidon palveluiden ja ambulanssikuljetusten rahoituksesta tulee vähentämään Pohteen alueelta kolme ensihoidon yksikköä. [Keskeltä: Ohhoh!] Pohde, kuten monet muutkin hyvinvointialueet, on talousahdingossa, ja jo tämän kevään aikana on säästösyistä vähennetty kolme ensihoidon yksikköä. Enää ei kestä vähentää. Arvoisa ministeri Rydman, kyllä meistä Pohjois-Pohjanmaan ihmisistä tuntuu, että nyt lyödään lyötyä. Ensin lopetettiin pienten sairaaloitten yöpäivystykset, ja seuraavaksi vähenevät ambulanssitkin. Mitä te vastaatte näille ihmisille tilanteessa, jossa Pohdekin pitää tilannetta vakavana?

Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että hyvinvointialueille olisi annettu työrauha, Orpon—Purran hallitus antoi ensin itselleen työrauhan ja jätti hyvinvointialueet yksin mahdottoman tehtävän eteen. Kolmen vuoden ajan alueilla on leikattu palveluita, suljettu toimipisteitä ja irtisanottu hoitajia, koska hallitus vaati nopeita säästöjä mutta ei antanut riittävästi aikaa talouden tasapainottamiseen. Jos hallitus olisi valmistellut tämän lain jo pari vuotta sitten ja suhtautunut hyvinvointialueisiin rakentavasti, alueilla olisi ollut mahdollisuus kehittää palveluita hallitusti eikä paniikkisäästöjen kautta. Sosiaali- ja terveysministeriön hiljattain tehty selvitys kertoo karua kieltä. Hoitoonpääsy vaihtelee alueittain liikaa, erikoissairaanhoidossa rikotaan hoitotakuuta, ja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on vakavia puutteita. Samalla alueiden taloudellinen eriytyminen kasvaa. Tämä on uhka palveluiden yhdenvertaisuudelle koko Suomessa. Siksi pidämme hallituksen esitystä puutteellisena. On hyvä, että alijäämän kattamisaikaa pidennetään, mutta lisäaikaa ei anneta kaikille alueille, vaikka tarve on monin paikoin ilmeinen. Meidän mielestämme jokaisella hyvinvointialueella tulee olla mahdollisuus hakea lisäaikaa vuoden 2030 loppuun asti. Arvoisa puhemies! Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kävi selväksi, että alueiden talousongelmat eivät johdu vain niiden omista päätöksistä. Hyvinvointialueet lähtivät liikkeelle hyvin erilaisista tilanteista. Toisilla oli valmiiksi suuremmat kustannukset, toisilla enemmän palveluvelkaa. Lisäksi palkkaharmonisointijärjestelmien yhdistäminen ja rahoitusmallin epätarkkuudet ovat rasittaneet monien alueiden taloutta. Myös Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT muistutti, että suuri alijäämä voi kertoa paitsi vaikeasta taloustilanteesta myös siitä, ettei alue ole saanut tarpeisiinsa nähden riittävää rahoitusta. Silti hallitus jatkaa leikkauslinjaansa. Eduskunnan käsittelyssä oleva uusi rahoituslain muutos vähentäisi hyvinvointialueiden rahoitusta sadoilla miljoonilla euroilla lähivuosina. Samalla alueilta odotetaan parempia palveluita ja nopeampaa hoitoonpääsyä. Tämä yhtälö ei yksinkertaisesti toimi. Arvoisa puhemies! Soteuudistuksen alkuperäiset tavoitteet olivat tärkeät ja kannatettavat: kaventaa terveyseroja, turvata yhdenvertaiset palvelut ja vahvistaa perustason hoitoa sekä ennaltaehkäisyä. Nyt nämä tavoitteet ovat vaarassa jäädä jatkuvien säästöjen ja epävarman rahoituksen alle. Kun alueet joutuvat jatkuvasti käymään yt-neuvotteluja ja tekemään uusia leikkauslistoja, ei pitkäjänteistä kehittämistyötä voida tehdä. Lopulta laskun maksavat ihmiset: ikäihmiset, lapsiperheet, mielenterveyspalveluja tarvitsevat nuoret ja hoitoa odottavat potilaat.

Arvoisa puhemies! Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin ajatukselle, että jokainen ihminen pidetään mukana; että apua saa silloin, kun elämä käy raskaaksi; että vanhus ei jää yksin, lapsi saa tarvitsemansa tuen ja sairaana pääsee hoitoon asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta. Nyt tätä perustaa murennetaan pala palalta. Orpon—Purran hallitus maksattaa epäonnistuneen talouspolitiikkansa hyvinvointialueilla ja ennen kaikkea niillä ihmisillä, jotka näitä palveluita kaikkein eniten tarvitsevat: vanhuksilla, omaishoitajilla, pienituloisilla lapsiperheillä, vammaisilla ja pitkäaikaissairailla, heillä, joilla ei ole varaa ostaa apua yksityiseltä. Moni suomalainen tuntee jo nyt epävarmuutta siitä, saako hoitoa ajoissa, löytyykö omalle ikäihmiselle hoivapaikka tai pysyykö lähiterveysasema toiminnassa. Huoli ei ole kuvitelmaa. Se näkyy hyvinvointialueiden jatkuvissa säästöohjelmissa, yt-neuvotteluissa ja palveluiden heikkenemisessä. Hallituspuolueet eivät tunnu aidosti haluavan, että hyvinvointialueet onnistuvat tehtävässään. Soteuudistus saatiin tehtyä vuosien yhteisten ponnistelujen jälkeen, mutta nyt alueita pidetään jatkuvassa taloudellisessa puristuksessa. Kokoomukselle kyllä sopii palveluiden keskittäminen ja rahavirtojen ohjaaminen yhä enemmän yksityisille terveysjäteille. Mutta erityisen suuri pettymys on ollut perussuomalaisten toiminta: Ennen eduskuntavaaleja luvattiin puolustaa lähipalveluita ja pieniä sairaaloita. Luvattiin pitää maakunnat elinvoimaisina. Tämän hallituskauden aikana on nähty karkealla tavalla, että nämä perussuomalaiset lupaukset on petetty. Äänestäjät eivät luottaneet perussuomalaisiin vuoden takaisissa aluevaaleissa ja miksi olisivatkaan enää luottaneet? Perussuomalaisten kaksinaamaisuus on nähty ja huonoksi havaittu sosiaali- ja terveydenhuollon asioissa. Puolue on keskittäjäkokoomuksen pönkäpuolue, jolle maakuntien ihmiset ja heidän tärkeät sotepalvelunsa olivat myytävissä, koska muualta tulevien asiat ovat heille tärkeämpiä kuin oman maan kansalaisten asiat. Arvoisa puhemies! Keskusta olisi antanut hyvinvointialueille työrauhan kehittää niiden toimintaa pitkäjänteisesti. Näin suurta uudistusta ei voi onnistuneesti toteuttaa jatkuvien paniikkileikkausten keskellä. Me tarvitsemme uudistamista, mutta järkevää uudistamista. Omalääkäri- ja omahoitajamallia pitää vahvistaa, jotta ihmisellä olisi tuttu ammattilainen rinnallaan, eikä jokainen hoitokäynti alkaisi alusta. Tarvitsemme rahoitusmallin, joka kannustaa ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen diagnoosien sijaan. On aina edullisempaa auttaa ajoissa kuin korjata myöhemmin pahoin kasvaneita ongelmia. Kohdistaisimme myös Kela-kyyteihin suunnatut rahat suoraan hyvinvointialueille, jotta nykyinen järjetön ralli tien päällä loppuisi. On hyvä, että eduskunta saa viimein käsiteltäväkseen lain alijäämien kattamisajan pidentämisestä, mutta suomalaisilla on oikeus kysyä, miksi tässäkin meni lähes kolme vuotta. Sillä välin hyvinvointialueet ovat joutuneet elämään jatkuvassa epävarmuudessa ja henkilöstö on venynyt äärirajoille. Arvoisa puhemies! Suomalaisten luottamus maamme suuntaan horjuu. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksen mukaan yli kaksi kolmesta suomalaisesta kokee, että Suomi on menossa väärään suuntaan. Vain pieni vähemmistö uskoo enää kehityksen olevan oikea. Merkittävää on, että epäluottamus näkyy myös hallituspuolueiden omien kannattajien keskuudessa. Yhä useampi kokoomuksen ja perussuomalaisten äänestäjäkin kokee, että maamme suunta on väärä. Kansa myös kertoo hyvin selvästi, mistä ei haluta leikata. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan suomalaiset lykkäisivät mieluummin suuria hankkeita ja karsisivat yritystukia kuin leikkaisivat koulutuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista tai pelastustoimesta. Hallitus toimii juuri päinvastoin. Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltio ei ole menoerä, se on lupaus ihmisarvosta. Se on lupaus siitä, että vaikeuksien keskellä ketään ei jätetä yksin. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen, sellaisen politiikan, jossa ihmisen arvo ei riipu lompakon paksuudesta tai postinumerosta, sellaisen politiikan, jossa heikoimmista pidetään huolta eikä heidän palveluistaan tehdä säästökohdetta. Se on paitsi oikeudenmukaista myös isänmaallista politiikkaa.

Arvoisa herra puhemies! Tapasin eilen useita lapsijärjestöjä, ja ne ovat todella huolissaan paitsi tästä kuluneen kolmen vuoden aikana kasvaneesta lapsiköyhyydestä myös sitten näistä 50 miljoonan euron sotejärjestöleikkauksista. Sotejärjestöjen mahdollisuus tarjota esimerkiksi auttavan puhelimen palveluita tai keskustelutukea tai tukea vaikka harrastustoimintaa on nyt aidosti vaarassa. Isommilla paikkakunnilla tämä toiminta ehkä tulee näitten leikkausten jälkeen jatkumaan, mutta pienemmillä paikkakunnilla toiminta vähenee tai loppuu. Arvoisa ministeri Rydman, 25 miljoonan euron tuki hyvinvointialueille ja kunnille ei tule riittämään. Olemme tällä kyselytunnilla nähneet näitä teidän virnisteleviä ilmeitänne, kun puhumme sotejärjestöistä, ja kysynkin: arvostatteko te Mannerheimin Lastensuojeluliiton kaltaisia järjestöjä?

Arvoisa rouva puhemies! Me käymme täällä keskustelua numeroista, säästöistä ja rakenteista, mutta niiden takana on aina ihminen: lapsi, vanhempi, työtön, pienituloinen, eläkeläinen. Tänään liian moni heistä kokee, että tämä maa ei enää kanna. Hallituksen perusturvaan kohdistamat leikkaukset kasautuvat samoille ihmisille. Työttömyysturvaa leikataan, asumistukea heikennetään, toimeentulotukea kiristetään. Kun nämä osuvat samaan arkeen, seuraukset eivät ole pieniä, ne ovat musertavia. Silti näiden yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi. Asiantuntijoiden varoitukset on sivuutettu. Se ei ole vastuullista päätöksentekoa. On totta, että sosiaaliturvan tulee kannustaa työhön, siitä olemme samaa mieltä, mutta kannustavuus ei synny kurjistamalla. Se ei synny tilanteessa, jossa ihmisellä ei ole realistista mahdollisuutta työllistyä. Se ei synny, jos työpaikkoja ei ole tai jos elämäntilanne ei mahdollista kokopäivätyötä. Suomen Keskusta haluaa ratkaisun, jossa työn tekeminen kannattaa aidosti, ei niin, että turvaa heikennetään, vaan niin, että mahdollisuuksia lisätään. Arvoisa puhemies! Lapsiperheköyhyys kasvaa. Se on vakava viesti siitä, että olemme menossa väärään suuntaan. Yhä useampi perhe joutuu tinkimään arjen perusasioista: ruuasta, harrastuksista, turvallisuudentunteesta. Lapsen ei pitäisi koskaan joutua kantamaan huolta perheen toimeentulosta. Tutkimukset kertovat sen selvästi: Lapsuudessa koettu köyhyys jättää jäljen pitkälle aikuisuuteen. Se vaikuttaa terveyteen, koulutukseen ja mahdollisuuksiin elämässä. Kun annamme lapsiperheköyhyyden kasvaa, me emme säästä. Me siirrämme kustannukset tulevaisuuteen inhimillisinä ja taloudellisina menetyksinä. Suomen Keskusta haluaa inhimillisemmän suunnan, jossa lapsiperheistä pidetään huolta. Me olisimme suojanneet lapsiperheet leikkauksilta emmekä olisi poistaneet työttömyysturvan lapsikorotuksia. Samaan aikaan pienituloiset eläkeläiset joutuvat tilanteeseen, jossa eläkkeen ostovoima heikkenee mutta arjen kustannukset nousevat. Lääkkeet, asuminen, palvelut — kaikki kallistuu. Tämä ei ole hyvinvointiyhteiskunnan mitta. Inhimillisessä Suomessa myös ikäihmisillä on turvaa ja arvokas arki. Arvoisa puhemies! On sanottava suoraan: hallituspuolueiden kansanedustajat ovat joko vieraantuneet todellisuudesta tai sitten eivät välitä siitä, mitä Suomessa tapahtuu. Tämän hallituksen aikana lapsiperheköyhyys on kasvanut, työttömyys on kasvanut, asunnottomuus on lisääntynyt, konkurssit ovat lisääntyneet. Suomeen on syntynyt apatian ilmapiiri. Kun työtä ei ole, toimeentulo horjuu ja tulevaisuudenusko hiipuu. Ihminen väsyy. Se ei ole yksilön epäonnistuminen, se on yhteiskunnan epäonnistuminen. Suomen Keskusta haluaa palauttaa uskon tulevaan, Suomeen, jossa jokaisella on mahdollisuus työhön, turvaan ja parempaan huomiseen. Pelkät leikkaukset, sanktiot ja ehtojen kiristykset eivät luo yhtään uutta työpaikkaa. Tarvitsemme aktiivista työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa. Tarvitsemme tukea pk-yrityksille, jotka luovat työpaikkoja. Tarvitsemme joustavia ratkaisuja, joissa työn tekeminen eri muodoissa on aidosti mahdollista ilman kohtuutonta byrokratiaa tai turvan menettämistä. Suomen Keskusta haluaa rakentaa siltoja työn ja turvan välille, ei repiä niitä rikki. Kannatan edustaja Siposen aiemmin esittämää epäluottamuslausetta.

Arvoisa puhemies! Päivän asialista eteni niin valtavaa vauhtia, että en ehtinyt ihan tähän ensimmäiseen puheenvuorooni, mutta nyt tosiaan haluan kiittää kaikkia 60 kansanedustajakollegaa, jotka allekirjoittivat tämän lakialoitteen: kaikki keskustalaiset, kaikki vasemmistoliiton, kaikki vihreitten kansanedustajat ja myös parisenkymmentä hallituspuolueen kansanedustajaa. Se kertoo, että tälle lakialoitteelle ja sen sisällölle ja tavoitteille on kyllä tosiaan kannatusta. Ajatus tästä lakialoitteesta oikeastaan juontuu noin parinkymmenen vuoden taakse ja siihen, kun isäni — joka oli ikänsä, vuosikymmeniä, ollut töissä ja kuului niihin suomalaisiin miehiin, jotka menevät vaikka sairaanakin töihin, ja oli hyväpalkkainen pankinjohtaja ja maksoi paljon veroja — sai kutsun tuonne seniorineuvolaan, senaikaiseen aikuisneuvolaan, ja hän oli niin otettu siitä, että ”kerrankin yhteiskunta on kiinnostunut minusta”. Aivan niin kuin pikkupoika hän innostuneesti kertoi, mitä kaikkea siellä oli tehty: oli käyty fyysinen, henkinen ja sosiaalinen elämänpiiri läpi, ja kun tosiaan jotakin tarkistettavaa oli, niin oli sitten ohjattu tämmöisiin elämäntapamuutoksiin. Silloin minä ymmärsin ja minun silmäni avautuivat tajuamaan sen, että tämä oikeasti on hyvä ja merkityksellinen toimintatapa, koska tavoitteena on tosiaan vahvistaa ikääntyvien ihmisten toimintakykyä ja hyvinvointia niin, että he pystyisivät asumaan itsellisesti ja elämään laadukasta elämää mahdollisimman pitkään, niin että ympärivuorokautisen hoidon tarve jäisi mahdollisimman lyhyeksi sitten siellä elämän loppupäässä. Tosiaan silloin parisenkymmentä vuotta sitten tämä aikuisneuvolatoiminta oli sen sorttista, että koko ikäluokalle tuli tämä kutsu, ja isäni, joka oli vuonna 42 syntynyt, sai 65-vuotiaana tämän kutsun. Tämä neuvola oli jo sen verran juurruttanut toimintaansa, etenkin sitten seuraavien vuosien aikana, että peräti yhdeksän kymmenestä kutsutusta tuli paikalle, elikkä tämä kattavuus oli melkein 90 prosenttia. Tosiaan tämä toimi Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän aikana, joka kattoi noin 35 000 asukkaan kokonaisuuden. Nyt tänä päivänä voi sanoa, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Tämä on muuttunut nyt tämän hyvinvointialueen aikana digitaaliseksi, mikä tarkoittaa sitä, että se tavoittaa ainoastaan niitä ihmisiä, jotka ovat digitaitoisia. Yli 65-vuotiaista 40 prosenttia on digitaidottomia. Valitettavasti tämmöinen alennustila on olemassa. Mutta jo tämän 20 vuoden aikana, jolloin tätä Raahen alueella kerettiin tekemään, pystyi data osoittamaan sen, että tämmöisessä korkean sairastavuuden maakunnassa, niin kuin Pohjois-Pohjanmaa on, Raahen seutukunnan ikääntyneet olivat terveempiä. Eli tällä oli selvä hyötyvaikutus ja toki myös sitten näihin sotekuluihin ihan selvä vaikutus. Yksi semmoinen ihan merkittävä löytö oli se, että joka kolmannelta kävijältä löydettiin piilevä kakkostyypin diabetes, jonka puhkeamiseen pystyttiin sitten puuttumaan näillä elämäntaparesepteillä eli liikuntaa ja terveellisempää syömistä ja vähemmän alkoholinkulutusta ja niin poispäin. Tämä on sillä tavalla saanut minut vakuuttumaan ja ikään kuin tämmöiseksi lähetyssaarnaajaksi tässä asiassa, koska minä olen niin vakuuttunut siitä ja tästä on dataakin olemassa, että tämä on aidosti hyvä asia, koska tämmöisenä aikana, kun sotekulut ovat tosi kovat, tämä on mitä parhain ja miellyttävin tapa löytää niitä säästöjä sinne sotesektorille. Raahen seutukunnassa terveydenhoitajat tekivät näitä tarkastuksia, elikkä nämä ikääntyneet kävivät verikokeissa ennen tätä terveydenhoitajan tapaamista. Se oli oikein laaja verenkuva, josta pystyttiin sitten aika monenlaisia asioita päättelemään. Tällä hoitajan vastaanotolla — jota tehtiin kesäaikana, koska talvella tietenkin terveydenhoitajat tarkastivat koululaisia ja kesällä sitten näitä ikääntyneitä — ei ollut tämmöistä henkilöstökustannusvaikutusta. Viimeisimmät tiedot näistä varsinaisista kustannuksista ovat noin neljän vuoden takaa, kun elettiin vielä sitä hyvinvointikuntayhtymän aikaa: Sata euroa olivat ne laboratoriokustannukset. Koska kiinteistökustannukset olivat joka tapauksessa olemassa ja henkilöstökustannukset olivat ne samat, niin ainoastaan näistä laboratoriokustannuksista tuli se ylimääräinen sata euroa per henkilö. Mutta kun on jo osoittaa 20 vuoden ajalta dataa, että nämä ihmiset ovat seutukunnan alueella terveempiä kuin keskimäärin Pohjois-Pohjanmaan alueella, niin tämä terveyshyöty on ihan ilmeinen. Mutta suurin kanto kaskessa on se, että me päättäjät haetaan varsinkin tässä ajassa tämmöisiä lyhytaikaisia säästöjä, ja niin kävi Pohteellakin. Eli kun siellä eivät olleet ihan samat ihmiset näitä asioita päättämässä viranhaltijoitten joukossa eikä tätä tietämystä ollut päättäjienkään keskuudessa, niin tämä nykyinen alennustila oli mahdollinen. Eli meillä päättäjillä pitäisi aidosti olla enemmän uskoa siihen, että tämmöisillä ennaltaehkäisevillä toimilla saadaan pitkän ajan jänteellä niitä säästöjä ja laadukasta elämää meidän ikääntyville, jotka totisesti sen ansaitsevat. Haluan mainita uraauurtavaa työtä tehneen geriatrin nimeltä, elikkä Marja-Liisa Karjulan, joka tiimeineen teki Raahen seutukunnan alueella tätä työtä ja on toki tullut ihan kansallisestikin tunnetuksi ja palkituksi. Se, minkä vuoksi tämä seniorineuvolatoiminta nimenomaan pitäisi tehdä kansalliseksi, on se, että tälläkin hetkellä on tehty tätä aikuisneuvolatoimintaa, seniorineuvolatoimintaa, varsin kirjavalla tavalla eri puolilla Suomea. Sen vuoksi olisi ihan oikeudenmukaisuuskysymyskin, että kaikki ikääntyneet saisivat ihan tällä samalla tavalla tämän terveyshyödyn, mikä on jo osoitettu aikaisemmin. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaalipalveluihin kohdistuvat leikkaukset rasittavat myös alan ammattilaisia. Tämän hallituksen aikana on tehty semmoisia leikkauksia sosiaalimenoihin, että asiakkaitten määrä on kasvanut, ja samalla kertaa, kun näitten asiakkaitten määrä on kasvanut, niin ne ovat yhä vaikeammin ratkottavia tapauksia. Työntekijöitten viesti on, että nyt alkavat voimavarat olemaan loppu ja alanvaihtohaaveet ovat yhä useammalla mielessä. Olisin kohdistanut tämän kysymykseni ministeri Rydmanille, mutta ehkä te, pääministeri, pystytte vastaamaan liittyen kevään riiheen: mitä hyvää teillä on kerrottavana sosiaalihuollon ammattilaisille, ja tuleeko näille loputtomille leikkauksille loppu?

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kyllä vilpittömästi ihmetellä tämän hallituksen intoa edistää alkoholin saatavuutta Suomessa. Jos tämä sama tarmo olisi laitettu hyvinvointialueitten tai vaikka työllisyyden hoitoon, Suomi voisi olla aika lailla toisen näköinen. Vuosi sitten toitte väkisin kahdeksanprosenttiset alkoholijuomat kauppoihin, ja nyt seuraavaksi haluatte, että wolttikuskit tuovat alkoholia ihan sinne kotiovelle saakka. [Juha Mäenpää: Joku tavoitehan oli, että ei saa kaupasta keskiolutta!] Valtiovarainministeriön Verianilla teetättämän selvityksen mukaan suomalaiset kuluttavat 15 litraa puhdasta alkoholia vuodessa. Tässä yhteydessä täytyy sanoa, että alkoholihan on jo tällä hetkellä monissa suomalaisissa perheissä valtavan suuri ongelma. Siksi kysynkin alkoholiasioista vastaavalta ministeriltä: miksi tälle hallitukselle alkoholipolitiikka on ennen kaikkea talous- ja elinkeinopolitiikkaa eikä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa?