Mehtälä Timo

Arvoisa puhemies! Suomessa on kesä kauneimmillaan. Pohjoisessa eletään yöttömän yön aikaa, eikä täällä etelässäkään tarvitse kärsiä pimeästä. Mutta julkisessa taloudessa ei juhannustunnelmasta ole tietoakaan — ei yötöntä yötä vaan pimeää, kuvaannollisesti musta marraskuu. Joudun sanomaan tämän nyt todella suoraan: olen äärettömän pettynyt siihen, mitä istuva hallitus on kuluneen kolmen vuoden aikana saanut aikaan. Siis mitä istuva hallitus on kuluneen kolmen vuoden aikana saanut aikaan? Erittäin hyvästä työllisyystilanteesta on siirrytty valtavaan työttömyyteen, velkaantuminen on kiihtynyt entisestään, talouskasvusta ei ole ollut tietoakaan, ja raju keskittäminen on vienyt erityisesti pohjoisessa ja itäisessä Suomessa ihmisiltä toivoa paremmasta huomisesta. Kaikki nämä edellä mainitut asiat ovat heikentäneet julkista taloutta — siis heikentäneet julkista taloutta. Odotin hallitukselta ennen kaikkea sitä, että se kykenisi auttamaan kotimaisia yrityksiä parempaan iskuun ja sitä kautta luomaan työtä, ja tässäkin olen joutunut pettymään. Esimerkiksi kotitalousvähennyksen leikkaus, joka oli toimena erittäin huonosti harkittu, on tuoreen tutkimuksen mukaan aiheuttanut valtavasti haittaa yrittäjille — siis aiheuttanut valtavasti haittaa yrittäjille. Nyt hallitus korjaa virheitään, ja hyvä niin, mutta paljon vahinkoa on jo tapahtunut. Suomen ja suomalaisten vuoksi olisin vilpittömästi toivonut, että olisitte pystyneet parempaan. Arvoisa puhemies! Haluaisin sanoa muutaman sanan lapsista ja lapsiperheistä. Olen saanut paljon yhteydenottoja isiltä ja äideiltä, etenkin tuolta oman maakuntani alueelta mutta myös laajemmin Suomesta. Varsinkin monilapsisissa perheissä koetaan suurta niukkuutta juuri nyt. Heiltä on leikattu tällä kaudella todella paljon. Myös maksukattoja ja asiakasmaksuja on korotettu huomattavasti, ja isossa perheessä tämä tuntuu heti. Lisäksi nyt, kun työttömyys on suurta ja asuntojen arvot ovat laskeneet, on monessa perheessä ihan oikea ahdinko. Tällaisessa tilanteessa kokoomus suunnittelee lapsilisien sisaruskorotusten poistoa. Tämä aiheuttaa monilapsisissa perheissä konkreettista pelkoa. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei rakenneta hyväksymällä se, että yhä useampi lapsi kasvaa taloudellisessa niukkuudessa — siis hyvinvointiyhteiskuntaa ei rakenneta hyväksymällä se, että yhä useampi lapsi kasvaa taloudellisessa niukkuudessa. Niin on nyt käynyt, ja lapsiperheköyhyys on lisääntynyt hälyttävällä tavalla. Perheiden tulisi voida luottaa siihen, että leikkaukset eivät kohdistu lapsiin. Lapsiperheiden toimeentulo, niiden palvelut ja erilaiset tukitoimet eivät ole menoeriä, ne ovat investointeja tulevaisuuteen. Perheen perustaminen edellyttää uskoa ja luottamusta tulevaan ja lisäksi yhteiskunnan tukea vaikeina aikoina. Keskusta asetti puoluekokouksessaan tavoitteeksi lapsiperheköyhyyden poistamisen Suomesta. Se on vaativa ja kunnianhimoinen tavoite mutta ehdottoman tärkeä Suomen tulevaisuuden kannalta — siis ehdottoman tärkeä Suomen tulevaisuuden kannalta — varsinkin juuri nyt, kun syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Miksi hallitus ajaa Suomen kuntia lahtipenkkiin? Kuntien rahoitusta on leikattu tällä vaalikaudella valtavasti, ja nyt hallitus tekee hankintalain uudistuksen, joka on käytännössä kokoomuksen piilotettu suurkuntamalli. Se tuo pienille kunnille 600 miljoonan euron kustannukset ja ajaa monet kunnat pakkoliitoksiin, [Pertti Hemmilä: Ei pidä paikkaansa!] mutta uutta kilpailua se tuottaa vain 150 miljoonan euron edestä. Eikä tässä vielä kaikki. Viime vuonna valtion toimipisteistä joka neljäs lakkautettiin. Kotiseudultani on lakkautettu Maanmittauslaitoksen konttori, Oulaskankaan sairaalan palvelut, ja nyt on vielä poliisi lähdössä. Tämä hallitus siis ajaa etelän suurkaupunkien etuja koko muun maan kustannuksella. Kysyn valtiovarainministeri Purralta: miksi teette jatkuvasti päätöksiä, jotka ajavat Suomea kohti konkurssia, [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] ja kaiken lisäksi kurjistatte ihmisten arkea tuolla maakuntien Suomessa?

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa käsitellään toisinaan lakeja, jotka eivät saa kovin suurta julkisuutta mutta joiden merkitys on valtava tavallisen ihmisen ja yksittäisen kunnan näkökulmasta. Juuri näin on nyt, kun käsittelemme hankintalain uudistamista. Jos menen tuolla maakunnassa torille ja kysyn kansalaiselta, että mitä mieltä olet hankintalain uudistamisesta, niin todella harva siihen osaa vastata yhtään mitään. Mutta jos kysyisin, että haluatko, että sinun kotikuntasi lakkaa olemasta, niin johan muuttuu ääni kellossa. Juuri tästä on nyt kyse. Tämä harmittomalta kuulostava uudistus on kokoomuksen piilotettu suurkuntamalli, jonka perussuomalaiset ovat hyväksyneet. Tämä laki tulee ajamaan monet pienet kunnat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa taloudellisesti todella vaikeaan tilanteeseen, pakkoliitokseen. Siis tämä lakiesitys on niin huono, että valtiovarainministeriö on lausunut tästä näin: ”Hankintalain muutos lisää kustannuksia ja byrokratiaa, ei luo markkinoita ja vaarantaa kyberturvan.” Nämä asiat ovat täsmälleen päinvastaisia kuin mitä laki tavoittelee, koska ainakin itse haluaisin, että yritysten toimintaedellytykset paranisivat — siis yritysten toimintaedellytykset paranisivat. Nyt varmasti moni miettii, mikä tässä on niin pahasti pielessä. Minäpä kerron. Hankintalaki on suuri kokonaisuus. Se ohjaa, miten kunnat käyttävät veronmaksajien rahoja, mistä ostetaan, keneltä ostetaan ja millä ehdoilla ostetaan. Hankintoja varten ja palvelujen tuottamiseksi kunnat perustavat niin sanottuja in-house-yhtiöitä, ja usein omistajina on useita kuntia. Omistus jakautuu tyypillisesti kunnan koon mukaan. Nyt tullaan siihen, mikä on menossa pieleen. Hallitus esittää in-house-yhtiön omistusosuuden vähimmäisrajaksi kymmentä prosenttia. Luku ei perustu mihinkään, eikä siinä ole mitään järkeä. Ainoa, mitä me tiedämme, on se, että ongelmia tulee paljon, koska monet toimivat yhtiöt purkautuvat. No, jos todella puhuttaisiin jostakin perusteesta, minkä perusteella tämmöinen prosenttiluku voisi määräytyä: Nyt on puhuttu siitä, että kunnalla pitää olla määräysvalta in-house-yhtiöissä. Silloin kirjanpitolain mukaan omistusosuuden pitää olla vähintään 30 prosenttia. Vain lopettamalla kokonaan kuntien perustamat in-house-yhtiöt, siis osakeyhtiöpohjaiset yhtiöt, saataisiin tähän maahan vapaata kilpailua — lopettamalla kokonaan. Tällä systeemillä nyt, mikä on tässä lakiesityksessä, meidän kyberturvallisuus vaarantuu ihan aidosti, siihen ovat jo monet ottaneet kantaa, eikä markkinaehtoisesti löydy tekijöitä näiden palvelujen tuottamiseen. Toinen ovat sotepalveluissa laboratoriopalvelut ja sydänsairaalapalvelut. Arvoisa puhemies! Tosielämän esimerkki: Kymmenen kuntaa omistaa yritystoimintaa kehittävän yhtiön. Suurin kunta, alueen kaupunki, omistaa yksin 87 prosenttia. Muut yhdeksän omistavat kukin 1—3 prosenttia tästä yhtiöstä. Jokainen kunta on antanut tähän yhtiöön panoksensa nyt jo 15 vuoden ajan ja hyötynyt myös itse. Tässä uudistuksessa, jos tämä kymmenen prosentin sääntö toteutuu, yhtiön ainoaksi omistajaksi jää tämä 87 prosenttia omistava kunta. Se hyötyy kaikkien näitten kymmenen kunnan tekemästä yhteisestä työstä, elikkä niin sanotusti kerää marjat siitä asiasta. Onko tämä oikein ja järkevää? Ei ole. Vastaavasti tämä yli kymmenen prosentin omistuksessa oleva kunta voi jatkaa toimintaansa yhtiössä, ja miettikääpä, mikä meteli syntyisi, jos nämä isot kunnat joutuisivat purkamaan tämän toimivan yhtiön. Talousvaliokunnan kuulemisessa julkisten hankintojen kokonaismäärä oli siis 38 miljardia euroa. Se on valtava summa, mutta in-house-yhtiöiden osuus on tästä valtavasta summasta seitsemän miljardia, ja siitä kolme ja puoli miljardia on in-house-yhtiöiden kilpailuttamaa osuutta. Nyt sitten, kun otetaan nämä sidosyksiköt, joissa on yli kymmenen prosentin omistus, tämä osuus on heillä noin kaksi miljardia. Elikkä todellisuudessa kilpailutuksen kohteeksi tulee tämän lakiesityksen jälkeen vain maks. 150 miljoonaa euroa koko 38 miljardin julkisista hankinnoista. Tämähän on käsittämätöntä. Arvoisa puhemies! Hankintalakiin on tullut tänä aikana 730 lausuntoa, joissa lukuisissa, siis 86 prosentissa, tätä kymmenen prosentin sääntöä kritisoitiin. Samaten kritisoitiin 600 miljoonan euron kustannusta kunnille. Tämä ei hallitusta hetkauttanut. On ihan selvää, että hankintalakia pitää uudistaa ja kilpailua lisätä, mutta näin ei tapahdu. Näin ei tässä lakiuudistuksessa tapahdu. En voi välttyä ajatukselta, että perimmäisenä tarkoituksena on ajaa vain pienet kunnat pakkoliitoksiin. Tämä on yksi osa sitä ketjua keskittämisen politiikasta, jota on tehty talouden säästöjen nimissä tällä hallituskaudella. Tulemme esittämään vastalausetta ja lausumaehdotuksia tämän lakiesityksen toisessa käsittelyssä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aina toisinaan eduskunnassa käsitellään aloitteita, jotka todella näyttävät toteen puolueitten erilaiset arvot ja tavoitteet. Tämän aloitteen tavoitteena on tuoda eläinten oikeudet perustuslakiin — siis korottaa eläin ihmisen rinnalle perustuslaissa. Hyvät edustajat, en hyvällä tahdollakaan voi ymmärtää, miten tällaista voidaan vakavissaan esittää. Jos tämä ehdotus toteutuisi, aivan kaikki mullistuisi. Jos kansalaisaloitteen kirjaukset kirjattaisiin perustuslakiin, nyt täysin tavalliset asiat muuttuisivat perustuslain vastaisiksi: kotieläintuotanto, metsästys, kalastus, myös lemmikkieläinten pito. Tämä kaikki olisi vain pieni osa siitä sekasorrosta, mikä seuraisi tästä. Onneksi perustuslakivaliokunta otti aiheeseen ainoan oikean, täysin arkijärkisen kannan. Valiokunnan mukaan ehdotus on lievästi ilmaisten ongelmallinen ja lisäksi tarpeeton. Perustuslaki ei nimittäin estä eläinten hyvinvoinnin edistämistä — siis perustuslaki ei estä eläinten hyvinvoinnin edistämistä. On hyvä muistuttaa, mitä Lainkirjoittajan oppaassa todetaan: ”Perustuslain muuttamiseen suhtaudutaan pidättyvästi. Muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella.” Tämä jos jokin on hyvä esimerkki hankkeesta, johon ei pidä ryhtyä. Arvoisa puhemies! Täällä moni edustaja kantaa huolta eläinten hyvinvoinnista, ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa. Minä kannatan ehdottomasti eläinten hyvää hoitoa, hyvää kohtelua. Olen aivan pienestä lapsesta saakka ollut eläinten kanssa tekemisissä. Meidän tilalla olemme sitoutuneet eläinten hyvinvointikorvauksen asettamiin ehtoihin, jotka ovat tiukemmat kuin uusi eläinten hyvinvointilaki edellyttää. En tiedä, kuinka moni edustaja tietää tai ymmärtää sitä, miten tarkkaan tuotantoeläimiä tänä päivänä valvotaan. Pienikin rikkomus johtaa välittömästi sanktioihin ja tulonmenetyksiin, ja on luonnollisesti tuottajan etu, että eläimet voivat hyvin, nimittäin hyvin voivat eläimet tuottavat. Säännöllinen tarkastus tapahtuu meidän tilalla siten, että terveydenhuoltoeläinlääkäri käy kahden kuukauden välein. Valvontaeläinlääkäri käy säännöllisesti tarkastamassa jokaisen eläimen. Jokaisen kuorman, joka viikoittain lähtee Atrian teurastamoon Kauhajoelle, tarkastaa eläinlääkäri, joka on valtion virkamies. Kysyn: oletteko huolissanne niitten eläinten hyvinvoinnista, jotka asuvat kaupunkikiinteistöissä? Ajattelen tässä niitä tuhansia, tuhansia lemmikkejä, jotka eivät missään olosuhteissa pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä pienissä kerrostaloasunnoissa. [Anna Kontulan välihuuto] Yhtäkään lemmikkieläintä ei valvota niin tarkasti tänä päivänä kuin tuotantoeläintä. Arvoisa puhemies! Tässä 15-sivuisessa aloitteessa kaikkein heikoin esitys oli se, että aloitteen mukaan jokaisella eläimellä pitäisi olla edustaja. Arkijärki on pahasti kadoksissa, jos meidän tilalla yksistään tarvitaan 1 300 edustajaa eläimille. Lisäksi kuka maksaisi kustannukset — siis kuka maksaisi kustannukset? Arvoisa puhemies! Voin yhtyä perustuslakivaliokunnan loppulausumaan: ”Edellä esitetyn perusteella valiokunta ei pidä lakiehdotuksen hyväksymistä tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Onko niin, että osa puolueista haluaa lopettaa sianlihantuotannon Suomessa, tosiaan haluaa lopettaa sianlihantuotannon Suomessa? Nyt käsittelemme lakia, jolla varmistamme kotimaisen sianlihantuotannon, kun poistamme laista 12 vuoden päästä tulevan sikojen kastraatiokiellon. Tämä antaa tulevaisuudenuskoa sianlihantuotannolle ja -tuottajille. Kastraatiokielto tekisi sikojen kasvattamisen mahdottomaksi ja siten heikentäisi aivan oleellisesti kotimaista ruokaturvaa. Sitäkö täällä salissa todella halutaan tällaisina aikoina? On maalattu kuvaa, että sikojen kastrointi on eläinrääkkäystä. Haluan korostaa, että kirurgisen kastraation salliminen kivunlievityksen ja asianmukaisen puudutuksen kanssa on erittäin vastuullinen ratkaisu. Jos näin ei toimittaisi, sioista tulee aggressiivisia ja ne aiheuttavat vahinkoa toisilleen sekä myös eläimen hoitajalle. Lisäksi lihaan jää karjun haju, eikä sitä edes otettaisi myyntiin Suomessa, saati ulkomailla. Tällä hetkellä tuomme ruokaa tosiaan seitsemällä miljardilla ja viemme sitä ulkomaille vähän yli kahdella miljardilla, eli meillä on viiden miljardin negatiivinen tase jo tässä vaiheessa. Tätä laskua ei ainakaan omilla toimilla pitäisi kasvattaa. Arvoisa puhemies! Suomalainen liha-ala on tehnyt valtavasti asioita eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Atria, HK ja Snellman ovat sitoutuneet siihen, että puudutus on pakollinen osa kirurgista kastraatiota tuotantosopimuksessa vuoden 2026 alusta lähtien. Tämä osoittaa todellista vastuunkantoa ja halua kehittää eläinten hyvinvointia myös silloin, kun se aiheuttaa lisäkustannuksia. Myös nautatiloilla eläinten hyvinvoinnista huolehditaan erittäin hyvin ja sitä valvotaan todella tarkkaan. Minulla on siitä kyllä omakohtaisia kokemuksia. Valvova eläinlääkäri käy meillä kahden kuukauden välein, ja eläinlääkäri tarkastaa jokaisen teuraskuorman, siis viikoittain teurastamolla. Yksi esimerkki valvonnasta on vasikoiden nupottaminen, josta minulla on yli 10 000 eläimen kokemus. Tämä nupotus eli sarvien polttaminen tehdään eläinlääkärin valvomassa nukutuksessa ja sarven juuret puudutetaan. Polton jälkeen vielä kivunlievitykseen laitetaan salvaa. Arvoisa puhemies! On myös puhuttava kilpailukyvystä ja markkinoiden todellisuudesta. Keskeiset vientimarkkinat eivät hyväksy kastroimatonta sianlihaa. Viennin turvaaminen on ratkaisevaa koko suomalaisen sianlihantuotannon kannattavuudelle, investoinneille ja huoltovarmuudelle. Kun vienti toimii, se tukee koko ketjua alkutuotannosta teollisuuteen. Onko meillä varaa tässäkin asiassa ampua itseämme jalkaan? Meillä ei ole varaa heikentää omaa kilpailukykyämme päätöksillä, jotka ajavat tuotantoa ja työpaikkoja muualle. Kivunlievityksen kanssa sallittu kirurginen kastraatio on maltillinen ja vastuullinen ratkaisu. Se mahdollistaa tuotannon kehittämisen hallitusti ja antaa aikaa tutkimukselle sekä uusien menetelmien kehittämiselle ilman äkillisiä kustannuspaineita. Arvoisa puhemies! Lopuksi muistutan, että Suomi on pieni toimija Euroopassa: 0,8 prosenttia sianlihantuotannon osuus. Eläinten hyvinvointia koskevissa uudistuksissa on viisasta edetä yhdessä muiden EU-maiden kanssa, ei yksin omaa kilpailukykyämme vaarantaen. Sallimalla kirurgisen kastraation kivunlievityksen avulla edistämme eläinten hyvinvointia, turvaamme suomalaisen sianlihan hyväksyttävyyden markkinoilla ja varmistamme kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuuden. Tämä on tasapainoinen, realistinen ja vastuullinen ratkaisu. — Kiitos.