Merinen Ville

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Minä olen tämmöinen tietokoneiden parissa kasvanut aikuinen, ja nuorena tuli kaikki aika vietettyä tietokoneiden rämppäämisessä. Luin tätä lakialoitetta silloin kun edustaja Vestman kiersi tässä ja pyysi siihen nimiä, ja itse en kirjoittanut nimeä tähän lakialoitteeseen. Eilen kun tuli tämä jättimäinen Googlen investointi Suomeen, heti aloin miettimään, mitähän Google vastaisi, miten tämä lakialoite olisi vaikuttanut siihen investointiin, jos tämä olisi ollut voimassa silloin kun he suunnittelivat tätä investointia. Päätin sitten kysyä heiltä tätä asiaa, ja minulla on tässä heidän vastauksensa. He vastasivat minulle, tuli heiltä pari paperia tähän liittyen, ja he ottivat ekana kantaa tähän liittymistehoa vastaavaan uuteen sähköjärjestelmän joustoon, ja heidän vastauksensa oli tämmöinen: ”Jos tavoitteena on alentaa hintavaihtelua tai piikkihintoja tukku- tai reservimarkkinoilla, varavoimalaitosten luvitus- sekä polttoaine- ja päästöoikeuksien kustannukset ovat niin korkeat, että niiden kyky palvella näitä tavoitteita on hyvin rajallinen.” Sitten he vastasivat tähän datakeskusten kulutuksen kattamiseen varttitasolla sähköntuotannolla ehtona liittämisluvalle. ”Varttitasolla sähköntoimitusten kohdentaminen kulutukseen johtaisi kohtuuttoman suuriin hallinnollisiin kustannuksiin sekä viranomaisten että operaattorin taholla ja tarkoittaisi, että esimerkiksi tuuli- ja aurinkosähkön käyttö datakeskuksen sähkönhankinnassa olisi miltei mahdotonta. Vastaavaa vaatimusta ei ole käytössä Suomen kontekstissa myöskään uusiutuvan vedyn kohdalla, sillä Euroopan komission asetus vaikuttaa...” — en jatka loppuun tuota. ”Ehdotettu vaatimus on myös merkittävästi tiukempi kuin Irlannissa”— mistä äsken mainitsit — ”kun Irlannissa käytössä oleva vaatimus kattaa 80 prosenttia vuosikulutuksesta, ei varttitason täsmäytystä. Riittävän lisäisen sähkönhankinnan käyttäminen liittämisen ehtona johtaisi helposti kohtuuttomiin tilanteisiin projektiriskin myötä. Uuden sähköntuotannon kehityksessä ja rakentamisessa voi syntyä sähkön ostajasta riippumattomia viiveitä, jotka kyseisen vaatimuksen myötä estäisivät datakeskuksen liittämisen verkkoon.” Sitten he vastasivat vielä kysyntäjoustosta: ”Pakollinen jousto on este investoinneille. Kriittisen infrastruktuurin velvoittaminen kulutuksen rajoittamiseen muissa kuin tehopulatilanteissa ei ole kaupallisesti toteuttamiskelpoinen ratkaisu ja heikentää investointihalukkuutta. Suurin osa datakeskuksista ylläpitää reaaliaikaisia viiveherkkiä sovelluksia, joille on määritelty tiukat, 99,99 prosentin käytettävyystasoa koskevat palvelutasosopimukset.” Eli siis siitä vastauksesta tuli mielestäni ilmi hyvin selkeästi, että tämän kaltainen, näin tiukka, mitä te esitätte, voisi estää tämmöisiä investointeja. Itse ymmärrän, että tähän on tärkeää rakentaa Suomeen jotain selkeätä ja parempaa, mutta tämä tämmöisenään olisi ollut heille hyvin haastava. [Heikki Vestman: Hyvin haastava, mutta sanoiko se, että se estää? Missä se lukee, että se estää?] — No, tässä on ihan siis, että ”pakollinen jousto on este investoinneille”. Heidän vastauksissaan lukee tämmöinen lause. Olen miettinyt tässä pari vuotta tätä datakeskushommaa, se on kiinnostanut, ja ajatellut, että tätä ehkä pitäisi verrata jonkun verran esim. metsäteollisuuteen, jossa on rakentunut iso teollinen ekosysteemi. Nämä ovat nyt minun omia ajatuksiani, ei enää Googlen. Mielestäni meillä tähän datakeskusten ympärille, mitä on nyt aivan massiivisesti rakenteilla ja suunnitteilla, on myös rakentunut ja on rakentumassa tämmöinen samanlainen teollinen ekosysteemi. Meillä on useita upeita firmoja, mitkä ovat mukana tässä. Otin tähän ylös erilaisia, mitkä ovat kasvaneet valtavasti tämän datakeskusrakentamisen myötä, esim. teollisia nostimia rakentava IXOLIFT, suunnitteluun erikoistunut Granlund, sähkönhallintalaitteet, tämmöinen kuin Eaton, joka rakentaa niin sanottuja UPS-laitteita elikkä turvaa sähkönsaantia, sitten tämmöinen yritys kuin T-Drill, joka on erikoistunut putkien liitoksiin, lämmöntalteenottolaitteita rakentava Nohewa, sitten sanomattakaan ne kaikki lukuisat maansiirtoyritykset, mitä on jatkuvasti työskentelemässä. Nämähän ovat siis valtavia työmaita. Meidän yleinen kuva Suomessa on vähän semmoinen, että ne ovat halleja, mutta oikeasti ne ovat valtavan suuria työmaita. En nyt muista, mutta niissä on siis kymmeniä ja kymmeniä työkoneita yhtä aikaa työstämässä valmiiksi alustaa sitä rakennusta varten. Mielestäni tästä Googlen vastauksesta selvisi se, että Suomeen ei investoida vain huvikseen ja sen takia, että meillä on hirmu hyviä saunoja ympäri Suomea, vaan siksi, että meillä on äärettömän laadukas kantaverkko — johon tarvitaan satsauksia, niin kuin täällä on puhuttu, ja olen täysin samaa mieltä siitä, mitä joku sanoi tässä —, meillä on sähkön hinta ja sähkön saatavuus, ja olen ihan täysin samaa mieltä, että pitää saada lisää sitä. Meillä on ilmasto, mikä on niin viileä, että ei tarvitse jäähdyttää niin paljon — sehän on valtava ongelma jossain Arizonassa Jenkeissä tai jossain tuolla, missä ilmasto on niin lämmin, että laitteitten jäähdyttäminen on niin isoa. Sitten meillä on paljon osaavia ammattilaisia, ja tämä meidän systeemi kasvaa koko ajan. Ja sitten meillä on ennakoitava poliittinen ympäristö. Vaikka tämä nyt välillä näyttää vähän semmoiselta kahnaukselta, niin meillä on silti maailman mittakaavassa tosi ennakoitava ympäristö. Ja mielestäni tämä lakialoite on liian jyrkkä siirto tähän kohtaan. — Kiitos.

Kiitos, rouva puhemies! Kiitos edustaja Zyskowiczille arviosta, että en ymmärtänyt. En varmaan ymmärrä samalla lailla. Tälleen helsinkiläisenä, itsekin tuoreena, ehkä ajattelen niin, että jos pääministeri Orpo olisi tajunnut jäävätä itsensä tästä projektista pois, niin meille saattaisi tulla uusi stadion. Sekin pitää paikkansa, että se, että lähditte tähän mukaan ja otitte ne sähköpostit ja tälleen kaveri laittoi viestiä, johti osittain siihen, että tämä päivä on ja eilen tuli ilmi se teidän ilmoituksenne, että hallitus vetää hankkeelta tuen pois. Helsinkiläisenä tietysti haluaisi tämän areenan, edustaja Zyskowicz, mutta se, että tämä meni tälleen, saattoi johtaa siihen, että me ei saada sitä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! [Välihuutoja] Tuossa äsken edustaja Zyskowicz kasasi kolmeen pointtiin tämän päivän annin, ja ajattelin, että parannan tuosta vielä vähän, niin että tiivistän yhteen pointtiin tämän päivän asian. Pointti on minun mielestäni se... Tuossa lueskelin kansalaispalautetta. Pääministeri Orpo, olet toistuvasti korostanut sitä, että Suomen talous on hirveissä vaikeuksissa, ja olet käyttänyt täällä semmoisia hyvin dramaattisia puheenvuoroja, missä on sanottu, että laarin pohjia on kaavittu ja kaikesta pitää leikata ja — mitäs muuta? — on pakko lakkauttaa vaikka Oulaskankaalta päivystyksen toimintaa, koska kaksi miljoonaa tai kolme miljoonaa ovat niin tärkeitä, tai Iisalmesta. [Eduskunnasta: Sielläkin oli virkamiesvalmistelu!] — Niin, just näin. — Sitten kuitenkin tässä tilanteessa se, mikä ihmisiä häiritsee — se on se yksi pointti — on se, että kun kaveri laittaa sähköpostia, niin sitten löytyy rahaa. Tämä on se pääpointti. Minä kasasin tämän näin yhteen pointtiin, ja se kokemus on ihmisille epäreilu.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ennen kuin pääsin tänne eduskuntaan — tai itse asiassa minä olin silloin varmaan päässyt — minun yksi kollegani, psykologi, terapeutti, sanoi minulle, että muista, Ville, että kaikilla ihmisillä katsomatta taustaan, kun he menevät politiikkaan, saavat valtaa ja ovat eduskunnassa, sillä vallalla on aina semmoinen psyykkinen vaikutus, että siinä alkaa tapahtumaan tiettyjä ilmiöitä. Psykologiassa me kutsutaan sitä nimellä vallan paradoksi, ja se koskee meitä kaikkia yhtä lailla. Se aiheuttaa tietynlaista etääntymistä tavallisen ihmisen arjesta. Se ei ole syytös meitä kohtaan, enkä minä syytä itseänikään siitä, vaan se on tämä systeemi vain. — Naurattaa kovasti, mutta tämä on kaikkia meitä koskeva asia. — Se koskee meitä kaikkia, koska me ihmiset ei sillä tavalla voida vastustaa sitä. Se on vähän sama kuin jos meillä olisi joitain muita ongelmia, sillä on samanlaisia vaikutuksia. Tämän vaikutus on se, että jotta me jaksetaan tehdä tätä työtä, niin meidän pitää tietyllä tavalla suhtautua vaikka yksilöihmisen ongelmiin tai siihen, miten me voidaan käsitellä tosi raskaita asioita ja jatkuvaa painetta julkisuudessa. Minun mielestäni se liittyy tähänkin kohuun. Tuossa sain omakohtaisen kokemuksenkin alkuvuonna siitä. Minä väitän, että jos minä olisin vielä yhden kauden täällä, niin minä en enää uskaltaisi sanoa tuommoista asiaa ääneen, minkä minä sanoin alkuvuonna, koska se osuu myös omiin ja minun erittäin läheisiin kollegoihin myös muista puolueista. Tässä porukassa ja tässä työssä oppii hiljalleen semmoiseen, että ei halua rikkoa kaikkea. Ei sitä halua pahaa, kun tässä arvostaa ihmisiä. Täällä oppii tietynlaiseen käytösmalliin hiljalleen. Minä olen miettinyt tätä tämän kesän kohua sillä perusteella hirveästi. Jotenkin kun ottaa tästä kaiken tämän meidän hienon keskustelun vähän vähemmäksi, niin tämähän on hyvin samantyylinen juttu kuin vaikka se nikotiinipussihomma oli pari vuotta sitten. Tai minä muistan, kun minä en ollut vielä politiikassa, kun oli toisella puolueella se, että tuli tämmöisiä vaalirahasyytöksiä. Ei tämä ole periaatteessa sen kummempi juttu. Nyt vain ollaan tässä. Aikaisempaan verrattuna minä myös ymmärrän, mitä tässä seuraa tämän päivän jälkeen. Tämä joko laantuu tai sitten alkaa semmoinen kujanjuoksu, mikä päättyy syksyllä muutaman paljastuneen viestin jälkeen, että nyt on pakko vaihtaa ihmisiä. Aina se menee samalla lailla. No, me eletään tätä arkea tässä. Mediaa täytyy kiittää. Minä olen jotenkin nyt arvostanut hirveästi median työtä — ja arvostin myös silloin alkuvuonna — että he ovat ihan loputtomiin kaivaneet ja kaivaneet tätä asiaa. Kaikki asiat aina hiljalleen nousevat esille. Niin se vain käy. Minä haluan vielä palata siihen vallan paradoksiin. Se minun ystäväni sanoi minulle silloin, kun pääsin tänne, että sitä ei voi kukaan vastustaa. Se koskee kaikkia, ketkä ovat pitkään politiikassa tai vallan kanssa tekemisissä. Se on niin kuin pakollinen ilmiö, mikä liittyy tähän työhön. Nyt se koskee herra pääministeriä, ja minä arvostan häntä. — Tämä on vähän nyt epätyypillinen puhe, mutta miksi ei, kun minä en ole vielä vallan täysin... — Hänhän on äärettömän taitava monesti puhumaan asioista ja hallitsee monimutkaisia asioita, mutta tässä se nyt koskee häntä, ja mitä tässä voi sanoa? Katsotaan, miten käy: onko syksyllä eri pääministeri, onko sama hallitus, vai jatketaanko vaaleihin asti? Sitten kun mennään neljä, viisi, kuusi vuotta eteenpäin, niin tulee uudelleen sama juttu, koska tätä ilmiötä ei voi vastustaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tiedeministeri kerkesi jo lähteä, mutta ehkäpä ne terveiset menevät perille sitten ministeri Marttisen kautta. Katsoin semmoista videota, tuossa yksi päivä uutisissa oli Jenkeistä semmoinen video, missä erään tekoäly-yhtiön johtaja oli puhumassa nuorille tämmöisessä tapahtumassa — kun Amerikassa on aina näitä tapahtumia, missä puhutaan valmistuville ja niillä on ne lakit päässä — ja sitten ne nuoret rupesivat buuamaan porukalla sille tekoälyjohtajalle. Sitten minä vähän aikaa mietin, että mikäs juttu tämä on. Amerikassa varsinkin on tämmöinen anti-AI-liike alkanut tosi voimakkaasti elämään, ja tietyllä tavalla minä ymmärrän sen. Sehän on niin kuin cool ajatus, että nuoret haluavat säilyttää vanhaa maailmaa. Mutta sitten minulla heräsi heti hirmu huoli, että jos just nuoret vastustavat sitä, niin he joutuvat työmarkkinoilla tosi hankalaan tilanteeseen, koska se tekoäly tulee olemaan kaikkialla. Tästä ehkä tämmöisenä aasinsiltana minä olisin halunnut kysyä hallitukselta, miten te voisitte aktiivisesti poistaa tätä tekoälyyn ja työelämään liittyvää huolta, koska se on oikeasti nuorten mielessä, että jos just vaikka aloittaa opinnot ammattikorkeassa tai yliopistossa, niin korvaako tämä minun alani. Tämä ei ehkä koske just nyt... Tältä ovat aika hyvin suojattuna vielä jonkun aikaa nämä alat, joista edustaja Lyly puhui, ammatillisesta koulutuksesta, koska ne ovat fyysisiä töitä, mutta kyllä se sinnekin jossain vaiheessa tulee. Kun me ollaan pieni maa, niin Suomi voisi olla etulyöntiasemassa siinä, että vaikkapa meidän peruskoulussa opetettaisiin perustavanlaatuisesti, miten rakentaa tekoälyllä vaikka nettisivut tai joku agentti itselleen. Toinen paikka, mitä olen miettinyt: meillä on armeija, missä me voitaisiin tavoittaa lähes kaikki nuoret miehet. Nämä antaisivat meille hirmu ison etulyöntiaseman tässä tekoälyjutussa. Minä ehkä heitän semmoisena ajatuksena, että miltä se kuulostaisi, jos me otettaisiin tämä haltuun eikä vaan mentäisi sillä pelolla aina, että mitä nyt tapahtuu. Tämä nyt ei välttämättä kerkeä enää tähän kauteen, mutta kun tässä nyt varmaan on seuraavankin hallituksen ihmisiä siellä ja täällä, niin ehkä semmoisena ajatuksena, että miltä semmoinen kuulostaisi, että me otettaisiin niin kuin homma haltuun eikä vain odotettaisi kauhulla, että voi ei, nyt ne työt menee. Minä veikkaan, että pienillä valtioilla, niin kuin Suomi, missä on hyvä koulujärjestelmä, on parempi tilanne kuin monella isolla, missä on valtava määrä erilaisia koulujärjestelmiä ja näin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Äsken istuin edustaja Mäenpään kanssa saunassa, ja oli hyvät jutut niin kuin aina mister Mäenpään kanssa, ja onneksi hän on tullut takaisin. Mietiskelin siinä samalla, mistä voisi puhua, kun kaikesta on jo puhuttu tänään niin paljon. Minä haluaisin tehdä jonkun semmoisen puheen aina, mikä saisi nuoret TikTokissa kiinnostumaan. Minä kerron salaisuuden: minun tavoitteeni ei ole saada hyvää poliittista puhetta, vaan saada hyvä TikTok-video. Ja miksi? Koska minä tulin eduskuntaan TikTokin vaalipiiristä. Siellä minun kollegoitani ovat muun muassa semmoiset ihmiset kuin Bigi, Turisti ja Averagekidluke, ja näitten kanssa olen tavannut aina välillä edelleen. Minä olen tehnyt TikTokia semmoisen seitsemän vuotta nytten. Aluksi minä tein kaikkea hirmu mielenterveyspitoista, ja sitten minä tein, kun minä tulin tänne eduskuntaan, paljon poliittisia puheita ja kaikkea tämmöistä mielipidevaikuttamista. Mutta nyt kuntavaaleista lähtien nuoret ovat pyytäneet minulta ainoastaan yhtä asiaa, joka on, että minä sanon heille illalla hyvää yötä. Minä olen tehnyt sitä nyt puolitoista vuotta lähes joka ilta. Minä aina kymmeneltä menen TikTokiin, avaan kameran siinä — yleensä itse olen jo sängyllä makoilemassa — ja pistän vähän valoa siihen ja sanon nuorille, että hyvää yötä. Eikö se ole jotenkin aika koskettavaa? He eivät oikeastaan halua minulta mitään muuta kuin hyvän yön toivotuksia. Sitten minä tapaan täällä nuoria. Tietysti eduskunnassa on ihana, kun täällä on niin paljon nuoria vierasryhmiä, ja sitten he tulevat tänne aina ja sanovat: ”Hei Ville, monelta tänään pitää mennä nukkumaan?” Se on toinen osa sitä, että minä kerron nukkumaanmenoajan. Minä olen nyt miettinyt tätä tosi psykologisesti tässä puoli vuotta, miksi he haluavat vaan sitä. Jos minä yritän tehdä jotain muuta, jos minä nyt laittaisin vaikka jonkin fiksun poliittisen puheen, niin sieltä tulisi 500 näyttökertaa ja he sanoisivat, että älä enää ikinä laita tämmöisiä tänne. Nykyajan nuoret ovat vähän niin kuin hukassa. Heillä ei ole tulevaisuudennäkymiä, ja he eivät tiedä samalla lailla kuin vaikka minä olen nuorena tiennyt, että jos minä menen opiskelemaan, niin minä saan työpaikan sitten jossain vaiheessa, ja sitten kun minä menen tuonne baareihin kiertelemään, niin joku ilta minä tapaan jonkun kivan naisen, ja sitten meille tulee ehkä perhe siitä, jos kaikki menee hyvin. Minulle kävi tälleen. Mutta tällä hetkellä nuoriso ei enää samalla lailla koe tätä. Minun mielestäni tämä oli siksi tärkeä välikysymys. Siihen liittyy työpaikan saanti, siihen liittyy se, kun just oli Hesarissa iso juttu tästä läheisyyden määrästä nykyajan nuorilla, mikä on laskenut ihan hirveästi, koska he ovat niin paljon yksin omissa kämpissään. He katsovat siellä ohjelmaa ja näin. On kiva ollut kuunnella semmoisia puheita omassa huoneessani, kun tätä mietiskelin, missä on myös haettu semmoista yhteistyön virttä. Nuoriahan ei loppupeleissä kiinnosta se, onko Suvivirsi koulussa vai ei. Se on meidän juttu täällä eduskunnassa. Tai nämä meidän teennäiset riitelymme täällä, nekään eivät kiinnosta nuoria oikeastaan yhtään. Siksi he eivät katso tätä meidän lähetystä, vaan he katsovat TikTokista niitä klippejä, mitkä on irrotettu meidän keskustelusta, kaikista hauskimmat kohdat. — Ei tässä puheessa oikeastaan ollut mitään sisältöä, mutta oli silti aika hyvä puhe. Kiitos, herra puhemies. [Naurua]

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Olisin kysynyt, pääministeri — ei lähtenyt vielä, hyvä — että mikä homma tämä on, että te uhkailette, teidän hallitus uhkailee, järjestöjä nyt liukuhihnalta. Kai te ymmärrätte, että ne järjestöt koskevat myös nuoria? Tosi moni nuori varsinkin tässä työttömyystilanteessa hyödyntää järjestöjen toimintaa. Olisi kiva saada siihen joku vastaus teiltä. Se on nyt hyvin iso epäselvyys järjestöillä, myös nuorisoalan järjestöillä, että aiotteko te käydä niitten kimppuun vai ette. Minä haluaisin vastauksen, kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Olisin kysynyt vain muutaman kysymyksen, ja lainaan tässä kollega Kiurua, joka aina sanoo valiokunnassa, että ilman sarvia ja hampaita — otatte tämän sitten niin tai ette. Tuo on jäänyt minulle käyttöön täältä eduskunnasta. [Naurua] Valiokuntakollegat täällä tietäen hymähtivät. Monesti se tarkoittaa juuri heitä. Tässä edustaja Kaarisalo jo puhui tästä, ja hallituksen esityksessä sanotaan näin: ”Mahdollisen palveluvalikoiman rajaamisen seurauksena vapautuvat resurssit todennäköisesti käytetään painotusten muutoksina muuhun palveluvalikoimaan kuuluvaan toimintaan. Siten ehdotettujen periaatteiden soveltaminen voi muuttaa resurssien kohdentamista, mutta ei tuota todennäköisesti suoria säästövaikutuksia.” Tästä olisin kysynyt, onko mitään tarkempaa infoa, kun siinä on kuitenkin mainittu, että voi tulla jotain. Tuo on vähän silleen yleisesti, kun ihmisiä tietysti kiinnostaa tässä Palko-asiassa tämä, vaikuttaako se palveluiden saatavuuteen. Sitten minä olisin kysynyt vielä toisesta asiasta, mistä täällä puhui jo toinenkin ihminen äsken. Tässä oli hyvin kirjoitettu näistä vähähyötyisistä hoidoista, joista edustaja Väyrynen on paljon puhunut täällä salissa ja olen kuullut monta puheenvuoroa viime vuosina. Olisin kysynyt siitä, onko tähän mitään enempää. Tämä olisi tosi tärkeä asia saada kuntoon. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys herättää itsessäni huomattavan ristiriitaisia ajatuksia. Itselläni on paljon kokemusta tästä työstä, ei nyt suoraan lastensuojelun puolelta, mutta olin semmoisessa sairaalassa töissä, missä meidän asiakkaat viettivät paljon aikaa jatkohoidossa ja ehkä tulivat näistä yksiköistä, mistä tässäkin puhutaan. Ymmärrän kyllä esim. näiden kuntouttavien suljettujen laitosten merkityksen, niitä on pakko olla. Mutta silti tässä laissa on haasteita. Ehkä semmoisena suurimpana yleisongelmana pidän sitä, että tämä lakihan keskittyy hirveän paljon vain kontrolliin ja rajoituksiin. Tässä ei ole lainkaan ennaltaehkäisyä ja tukea arjen palveluihin, vaan tässä mennään suoraan sinne kovaan päätyyn. Tässä laissa on unohtunut kokonaan ottaa kantaa siihen, että lastensuojeluun ja nuorten hyvinvointiin liittyy paljon enemmän se puoli, missä yritetään ennaltaehkäistä sitä, että tämmöisiin paikkoihin tullaan. Sitten ihan semmoisena yksittäisenä erittäin riskisenä asiana ehkä viittaan edellisen puhujan — en Lindénin vaan sitä edellisen puhujan — kommenttiin, että oli tapahtunut hatkatilanteessa vakavia väkivaltajuttuja. Tässä laissa annetaan mahdollisuus sosiaalityöntekijöille, siis ei poliiseille, ottaa hatkanuoria kiinni julkisilla paikoilla. Minä näen tämän suurempana riskinä, varsinkin näille työntekijöille mutta myös näille nuorille. Niissä tilanteissa, missä vaikka joku isokokoinen hatkanuoripoika otetaan kiinni jossain, sattuvat ne pahimmat jutut. Tässä laissa on mahdollistettu se, että laitoksen ulkopuolella voivat ottaa sosiaaliviranomaiset ja nämä työntekijät kiinni nuoria. Se on itse asiassa se suurempi riski. Toivoisin, että se olisi poliisin tehtävä enemmänkin, ei näiden työntekijöiden, koska siellä ulkopuolella jossain kadulla se on huomattavan paljon vaarallisempaa kuin laitoksessa. Näistä syistä minä esitän tämän lain hylkäämistä ja esitän vastalauseeseen sisältyvää lausumaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tärkeä laki. Alle 18-vuotiaat keliakiaa sairastavat voisivat saada lapsen perusvammaistukea gluteenittoman ruokavalion vuoksi. Ehkä tässä pohdiskelen itse vähän tämmöistä — nyt edustaja Suhonen voi laittaa korvat kiinni, ei nyt tosissaan — että aina kun me puhutaan keliakiasta ja tämäntyylisestä ja tehdään laki, niin sitten osittain ihmisissä huolta herättävät myös toisentyyppiset ruokavalioihin liittyvät asiat, vaikka vakavat allergiat tai suolistosairaudet. Keliakia on tietysti hyvin poikkeuksellinen siinä, että kun se alkaa, niin se on parantumaton ja sitä ei voi millään muulla kuin ruokavaliolla muuttaa, se ehdottomasti tarvitaan [Timo Suhonen: Autoimmuunisairaus!] — autoimmuunisairaus. Mutta sitten kuitenkin myös tekee mieli nostaa esille, että aina kun näitä lakeja tehdään, niin minä ainakin saan ihmisiltä semmoisia palautteita, missä nostetaan monesti joitain muita hyvin vakavia ruoka-aineallergioita ja se, että niitä ei ehkä samalla lailla sitten huomioida. Ei sillä, että sitä nyt voitaisiin tässä korjata, enkä sitä esitäkään, mutta haluan nostaa myös heidän asiaansa esille. Muutama kritiikki täältä löytyi. Omaishoitajaliitto ehdotti, että olisi enemmän erityisrahapäiviä. Mutta pääosin tosi myönteinen palaute, ja kiitos tästä laista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Tämä oli tosiaan tämmöinen tosi tekninen ja haastava laki edelleen itsellenikin ymmärtää. Mutta pääpointtina huomasin, että lausuntokierroksella oli kritiikkiä, jota ei korjattu tässä HE:ssä, mikä tänne tuli. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien mielenterveys- ja toimintakykyongelmaisten asemasta pelätään, että ihmiset voisivat joutua kohtuuttomaan tilanteeseen puutteellisten selvitysten vuoksi. Sitten tuli kritiikkiä, että Kela voisi korjata päätöksiä asiakkaan vahingoksi ilman hänen suostumustaan. Tätä voi miettiä, ovatko nämä oikein vai väärin, että ihmisille tehdään päätöksiä, jos he eivät itse ymmärrä sitä korjata ajoissa, mutta niin se vaan on, että aina on semmoisia ihmisiä, joilla toimintakyky ei riitä välttämättä korjaamaan näitä puutteellisia selvityksiä ajoissa. Se on sitten yhteiskunnassa tietysti semmoinen pohdinnan paikka, miten heidän kanssaan tehdään. Oikeusministeriö esitti kanssa huolta luottamuksen suojasta, hyvän hallinnon toteutumisesta ja automaattisesta päätöksenteosta. Sitten ehkä positiivisena huomiona, mitä on muutettu: jos minä oikein ymmärsin, niin lausuntopalautteen vuoksi oli poistettu kohta nuoren kuntoutusrahan ja harkinnanvaraisen kuntoutusavustuksen lakkautuksesta. Siitä positiivinen palaute. — Kiitos paljon.

Kiitos, arvoisa puhemies! Äskeisestä vähän hutiloidusta puheenvuorosta unohtui tärkein asia: Suomessa tarvitaan edelleen lisää tämmöistä, että ihminen voi tehdä töitä vaikka vähänkin. Etenkin mielenterveysalalla, mistä itse olen tänne tullut, tuntuu, että semmoiset asiakkaat, jotka saivat tehdä töitä jossain vaikka päivän viikossa, virkistyivät hirveän paljon nopeammin kuin kaikki muut, ne, ketkä eivät saaneet sitä tehdä. Vielä uudet kiitokset tästä osasta, että saadaan tätä parannettua. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä laki vaikuttaa ihan hyvältä. Siis on kiva puhua välillä tältäkin puolelta tälleen, että ei löydä silleen voimakasta kritiikkiä mistään. Tämä hallituksen esitys esittää työkyvyttömyyseläkkeen ja työansioiden yhteensovittamista koskevan lainsäädännön uudistamista. Ehdotettu joustomalli korvaa nykyistä määräaikaista säännöstä työkyvyttömyyseläkkeen lepäämään jättämisestä. Minä yritin oikein yrittämällä etsiä kritiikkiä tästä, ja löysinhän minä sitä vähän, ministeri, ettet pääse niin helpolla. On pakko myöntää, että suurin osa lausuntokierroksella eli 30 kannatti näitä ehdotuksia, ainakin osittain. Esim. palkansaajajärjestöt ja vammaisjärjestöt pitivät tätä mallia oikeansuuntaisena mutta vaativat kuitenkin vähän suurempaa joustoa ja vahvempaa turvaa, ettei työn lisääminen vaaranna toimeentuloa tai palkka- ja urakehitystä. Sitten toinen asia, mistä tuli noottia, oli se, että tämä lausuntoaika oli hirmu lyhyt tässä laissa, oliko se alle kaksi viikkoa vai noin kaksi viikkoa, mikä on aika kireä. Mutta kiitos kuitenkin.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On pakko tarttua myös itse tuohon edustaja Reijosen kommenttiin. Minä ymmärrän hyvin sen, että nämä korvaukset valtuutetuille ja vaikka tämä, mistä mainitsitte, Reijonen, Iisalmen päivystyksen 300 000, ovat semmoisia ehkä kansalaisille helposti ymmärrettäviä asioita, ja ne summat herättävät ihmisissä tässä nykytilanteessa ärtymystä. Mutta jos minä nyt katson tätä listaa, niin vaikka Pohjois-Savo ei ole tästä teidän laistanne pahiten ottanut osumaa, niin teillä on kuitenkin tässä teidän hallituksen tekemässä laissa miinus seitsemän miljoonaa. Se on huomattavasti isompi summa kuin mistä äsken mainitsitte. Minun mielestäni olisi hyvä keskittyä näihin mittasuhteisiin, niin kuin tässä äsken puhuttiin. Olisinkin kysynyt: mitä mieltä olette tästä summasta, tästä seitsemästä miljoonasta, mikä Pohjois-Savolta lähti pois? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Itse olen Pirkanmaalta tullut kansanedustajaksi ja muuttanut Helsinkiin tässä matkan varrella — minä huomaan muutenkin, että tätä lakia moni katsoo sen oman alueen kannalta, ja se on tietysti täysin ymmärrettävää, kun me ollaan alueidemme edustajia — mutta kyllä tämä täällä Uudellamaalla hurjalta näyttää. Minä käytän esimerkkinä vaikka LUVNia ja HUSia, joissa on tehty aivan siis massiivisia irtisanomia, on sanottu satoja ihmisiä irti vuosina 24—25, yritetty sopeuttaa taloutta. Esimerkkinä vaikka tuo HUS, mikä on täällä se iso yhteistekijä. Se sai sitten lopulta talouden tuossa viime vuoden lopulla järjestettyä silleen, että se ei ole enää miinuksella, ja sitten heti tulee, ei nyt suoraan sinne, mutta tälle alueelle valtavia leikkauksia. Jotenkin se psykologinen puoli siinä on hurja. Minä huomaan, että ihmiset ovat ruvenneet nyt tällä alueella miettimään, kannattaako sitä taloutta niin väkisellä laittaa kuntoon ja kannattaako tehdä uudelleen tämmöisiä isoja toimenpiteitä, vaikka sille onkin tarvetta. Tietenkin tämä ihan älyttömältä tuntuu. Muutenkin tuntuu, että tämä rahoituslain tämmöinen yksittäisten vuosien säätäminen ei ole pitkässä juoksussa mitenkään toimivaa. Onneksi nyt on alkanut se uusi parlamentaarinen työryhmä, mikä tätä sitten miettii pidemmälle. Tosi tärkeä porukka. Tänään ilmeisesti aloititte sen homman, keitä täällä nyt onkaan sieltä. Olisin tässä samalla halunnut puhua myös terveydenhuollon asiakasmaksuista 2023—2027. Minä otin tähän taulukon, missä ovat nämä maksut ja niitten nousut tässä viimeisen neljän vuoden aikana. Terveyskeskuksen käyntimaksu vuonna 23 on ollut 20 euroa 90 senttiä, tänä vuonna 30 euroa 20 senttiä ja ensi vuonna nousee 36 euroon 24 senttiin. Eli 73,4 prosenttia nousua neljässä vuodessa. Sairaalan poliklinikkamaksu vuonna 23 on ollut 41,80, tänä vuonna 71,30 ja ensi vuonna nousee 78 euroon 40 senttiin. Nousu on prosenteissa 87,6 prosenttia neljässä vuodessa. Sitten päiväkirurgia: vuonna 23 päiväkirurgian maksu on ollut 136 euroa 90 senttiä, tänä vuonna 233,8 ja ensi vuonna 257 euroa 20 senttiä, ja tämä nousu on 87,9 prosenttia neljässä vuodessa. Jotenkin ihan älytöntä, että meidän julkinen terveydenhuolto nostaa tämmöistä vauhtia näitä maksuja. Normaalille ihmiselle nämä nousut ovat ihan älyttömiä. Ja järjettömin puoli tässä on vielä se, että meillä on tällä hetkellä 500 000 ihmistä, joiden asiakasmaksut ovat ulosotossa, puoli miljoonaa, 10 prosenttia suomalaisista. Ja ei kun vain maksut nousevat. Tässä on jotenkin ihan älytön epäkohta, ja on hirveän vaikea ymmärtää tätä jatkuvaa asiakasmaksujen nostoa. Siis jotenkin se vie koko sen julkisen terveydenhuollon idean, minkä pitäisi olla vähän sama kuin koululla, peruskoululla, että kuka tahansa voi opiskella koulussa tai yliopistossa. Terveydenhuollossa julkisen idea on, että kuka tahansa saa apua, ei vain se, kellä on varaa maksaa 257 euroa päiväkirurgian maksua. Tämän epäkohdan halusin nostaa esille. Sitten vielä yksi asia, mistä minä halusin sanoa. Minä kuulin vähän semmoista huhua, että kun tämän asian, tämän hyvinvointialueiden rahoituslain, pitäisi tulla StVn käsittelyyn, niin täällä kuulin semmoisen käytävähuhun, että tämä menisikin HaViin. Kyllähän nyt rehellisesti sanottuna tämä on enemmän StVn asia kuin HaVin asia. Siellä on meillä semmoiset sotegurut niin kuin Lindén, Laiho, Kiuru ja muut kumppanit, että kyllä he varmaan tietävät näistä enemmän kuin HaVin porukat. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kiitos ministeri Rydmanille. Olit eilen virkeänä illalla. Oli räväkkä A-studio. Sitten itse ministerille hyvinvointialueista. Olisin kysynyt näistä Etelä-Suomen leikkauksista. Itse olen Tampereelta Helsinkiin muuttanut tässä edustajakauden aikana, ja aikamoisia lisäleikkauksia tuli Helsinkiin, HUSin alueelle, ja Pirhaan, Varhaan. Nämä ovat myös semmoisia alueita, LUVN erityisesti, jotka ovat tehneet aika valtavia yt-neuvotteluita ja hirveästi yrittäneet kiriä sitä rahoitusta kiinni ja ovat myös onnistuneet siinä. Nyt näyttää siltä, että just näille alueille annetaan aivan massiiviset lisäleikkaukset ja laskut. Minä en millään yhdistä tässä sitä psykologiaa taustalla, miten tämä kannustaa itse asiassa alueita toimimaan jatkossa tavoitteellisesti rahoituksen kanssa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tähän lakiin liittyviä asioita, mitä tuli mieleen, kun tuossa pohdin tätä äsken: On tärkeätä, että vaikka on kriisi, niin silti turvataan ihmisten henki ja terveys. Sitten toisaalta on myös tärkeää pitää kiinni työelämän pelisäännöistä. Vaikka tässä laissa nyt ei niin selkeästi ehkä ole semmoista asiaa, niin huomaan, että tämä on herättänyt jonkin verran semmoista epävarmuutta lähihoitajapuolella. Me tehtiin siihen liittyen tämmöinen lausuma, jota esitän tässä: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto turvaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädännön ja valmiuslain kokonaisuudistusten tulevien valmistelujen yhteydessä lähihoitajien aseman siten, että he voivat jatkossakin pysyä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilörekisterissä, sekä arvioi mahdollisuutta muuttaa ammattiasema nimikesuojatusta laillistetuksi ammattihenkilöksi.” — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tuossa edellinen puheenvuoro olikin jo hyvä puhe ja tuommoinen raikas, ja siinä tuli paljon faktaa. — Ehkä vähän itsellä ottaa korvaan, kun terveyspuolen ministeri pitää noin hyvän mainospuheenvuoron ginistä, joka on siis kuitenkin, vaikka on hieno tuote varmasti ja näin, ihan yhtä myrkyllistä meille ihmisille kuin kaikki muukin alkoholi. Alkoholihan on ihan tyhmää oikeasti. Siitä on hyvin vähän hyötyä ihmiselle, hyvinvoinnille tai meidän lapsille. Itse olen seurannut ilolla, miten nuoret eivät enää niin innoissaan tätä alkoholia kisko kuin meidän ikäluokka, keitä täällä ollaan. Tietysti nuorille on nyt tosi harmillisesti tullut muita tämmöisiä negatiivisia päihdeilmiöitä, mutta iso osa nuorista ei enää ole tosiaan kiinnostunut alkoholista juurikaan. Se nyt näkyy tietysti monen täällä mielestä ikävällä tavalla baareissa ja alkoholin myynnissä, mutta tämä meidän ikäluokka pitää hienosti yllä kyllä sitä ostoa vielä. Semmoinen asia, mitä olen ihmetellyt eduskunnassa nyt kun on tuotu paljon näitä lakiesityksiä, mitkä vapauttavat alkoholin myyntiä eri paikkoihin, on se, että alkoholista saadaan jonkun verran verotuottoa ja siihen liittyy matkailu- ja ravintolajuttuja mutta se ei varmasti riitä maksamaan sitä laskua, mikä tulee meidän julkiselle terveydenhuollolle siitä alkoholin käytöstä, ei edes lähellekään, voisi kuvitella. Olisiko tähän ministerillä vastausta, saadaanko me tästä takaisin semmoinen summa rahaa, mikä kattaa ne kulut, mitä tulee meidän julkiselle terveydenhuollolle kaikesta tästä alkoholin käytöstä? Voisin kuvitella, kun tuo julkinen terveydenhuolto on jo valmiiksi niin pulassa, että tämä ei mitenkään paranna sitä tilannetta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, olen huomannut, että olette hyvin perillä tekoälystä ja olette kiertänyt näitä tapahtumiakin. Pyysinkin tekoälyn arvioimaan teidän sotetoimia, kaikkia niitä suurimpia malleja, kouluarvosanoin 4—10. ChatGPT 5.2 antoi 6/10. Gemini 3.1 Pro antoi kaksi eri arvosanaa: talouden korjaajana 7, palveluiden ja tasa-arvon puolustajana 4. Claude 4.6 Opus antoi arvosanan 6 miinus. Mitä mieltä olette näistä arvosanoista? Onko hieman yläkanttiin kuitenkin?

En kyllä pyytänyt puheenvuoroa, mutta kiitos kuitenkin. [Naurua] Voin pitää toki, voin pitää toki. [Perussuomalaisten ryhmästä: Anna mennä vaan!] — Tuo teknologiahomma kiinnostaa, ehkä jos mietitään tuota vanhustenhoitoa: jos on vaihtoehtoina, että vanhusta hoitaa robotti tai vähän huonosti suomea osaava maahanmuuttaja, niin kumpi on teidän mielestä parempi ratkaisu? — Kiitos. [Sanna Antikainen: Nyt meni vähän yli!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vielä hieman jatkan tuosta nuorten aikuisten työttömyydestä. Tosi paljon on ollut nyt mediassa hyviä kirjoituksia, siis huonoja, mutta onneksi on kirjoitettu paljon näistä nuorten aikuisten työnhakuongelmista. Jotenkin tuntuu, että siinä kohtaa, kun olet nyt vaikka se yliopistotutkinnon käynyt tai ammattikorkea-, niin se mahdollisimman nopea pääsy työelämään olisi jotenkin tosi hyvä ratkaisu. Minä olen miettinyt, että se on vähän niin kuin liikunnan aloittaminen, että mitä kauemmin sinä odotat, niin sitä enemmän se paine kasvaa ja sitten alkaa tulla kaikenlaisia ongelmia ja se kynnys kasvaa ja epävarmuus. Jotenkin tuntuu, että tämä asia ei meillä Suomessa ole ihan parhaassa asennossa vielä, ainakin minun ajattelussani, teistä moni tietää tästä paremmin. Meillä nähdään vielä vähän erillisenä osana opiskelu ja sitten se työllistyminen. Tosi moni vähän niin kuin opiskelee vaikka maisteritutkinnon, mutta sitten se automaattisesti ei tarkoita meillä työtä. Siis tämä kuulostaa nyt hassulta, mutta minä tsekkailin tässä päivän aikana, ja esimerkiksi Singaporessa ja Japanissa on tämmöinen tyyli, missä se työ on itse asiassa rakennettu sisään siihen opiskeluputkeen. Heillä on hyvin voimakkaita siirtymiä suoraan erilaisten kanavien kautta työelämään, ja valtio tukee tosi voimakkaasti. Nyt kun meillä puhutaan tästä setelistä vaikka, niin ne ovat huomattavasti laajemmassa käytössä joissakin muissa maissa. Tosi kiinnostavaa olisi jotenkin meilläkin panostaa just tähän kohtaan, koska ne hankalimmat tilanteet tulevat siitä, että se koulu loppuu ja sitten ei ole onnistunut sinä aikana löytämään vaikka sitä oman alan työtä. Tosi upeata muuten, että on myös sen puolen ministeri paikalla. Minusta olisi kiva kuulla — jos te saisitte vielä vastauspuheenvuoron — onko tähän kehitteillä jotain uutta. Totta kai se menee niin, että meillä toisilla aloilla on tällä hetkellä hankalampia tilanteita kuin toisilla. Vaikkapa tekoälyn mukaantulo tähän kuvioon nytten on se, joka tulee joillakin aloilla just sen niin sanotun entry-level-työn saamista vaikeuttamaan. Maailmalla on nyt jo paljon esimerkkejä, että vaikka it-puolella, softa-kehityksessä, tekoäly poistaa just ne uudet alan ammattilaiset, tai niiden töihin se vaikuttaa eniten, ja sitten konkarit, alalla 5—10 vuotta olleet, pystyvät säilyttämään paremmin työnsä. Jotenkin just hankalaan kohtaan iskee se iso tekoälymuutos. Olisi kiva kuulla tuohon siirtymään, että olisiko meillä jotain parempaa siihen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos paikalla oleville ministereille ja keskustalle, kun on tämän hienon välikysymyksen tehnyt — ai niin, ja myös herra Harkimolle. Minusta tuntuu, että minä nyt lähestyn tätä vähän eri kulmasta kuin muut. Meistä varmaan jokainen toivoo lisää työllisyyttä Suomeen, ihan kaikista puolueista. Meillä on vähän erilaisia näkemyksiä asioihin liittyen, ja kaikkia tämä ottaa päähän. Uskallanpa jopa arvata, että ministeri Marttinenkin saattaa joskus herätä aamuyöllä ja miettiä, että olisipa vähän enemmän työllisyyttä. Tämä on tämmöinen raaka veikkaus, että kaikki haluaisivat lisää tätä. Tietysti meidän puolueessa tämä työllisyysasia on sydämenasia ja tosi monelle ihmiselle tärkeä juttu. Itse nyt lähestyn tätä minun aikaisemman työni puolesta, mikä oli siis pääosin auttaa nuoria aikuisia psykoterapian keinoin. Siinä sain kunnian auttaa myös joitakin nuoria, jotka olivat työttömyyden kanssa kamppailevia. Se oli aikamoista, miten paljon työttömyys vaikuttaa nuoren ihmisen psyykkiseen vointiin. Se on tosi iso häpeä ja semmoinen identiteettikysymys näille nuorille aikuisille olla kotona vaikka yliopiston tai ammattikorkean tai sitten vaikka jonkun mielenterveysongelman jäljiltä eikä saada sitä työpaikkaa. Nämä terapiat olivat aika pitkiä, ja niissä piti ihan hirveästi kannustaa sitä nuorta ihmistä, että hän uskaltaisi aina uudelleen ja uudelleen vielä ylittää sen kynnyksen, että voisi hakea työpaikkaa tai voisi vaikka soittaa hakemuksen perään. Minä muistan semmoisia juttuja, että minä olen aikanaan vienyt asiakkaita suoraan terapiatunnilta tuonne työvoimapalveluihin, koska he eivät itse sinne uskaltaneet enää mennä. Siihen liittyy tämmöinen voimakas häpeä tietysti. Meidän yhteiskunnassa, vaikka onkin modernisoitunut, edelleen aika monesti ihmisiltä, jos on vähänkään aikuisempi, kysytään ensimmäisenä, että ”mitä sinä teet”, kun tavataan. Se oli tosi raskasta työtä. Sitten ne onnistumisen kokemukset: Jos joku näistä minun asiakkaistani sitten sai työpaikan, niin siinähän monesti sivutuotteena hävisivät ne mielenterveysongelmatkin aika tehokkaasti, varsinkin ahdistuneisuus ja tämmöinen masentuneisuus. Oli tosi hieno fiilis. Sitten saatettiin mennä pitsalle. Nämä eivät ole muuten aina tavallisia terapiassa, että tämmöisiä tehdään, mutta nuorten kanssa joutuu kikkailemaan vaikka mitä välillä, että he paranevat. Ne olivat hienoja hetkiä. Mutta haluaisin ehkä puhua enemmän vielä siitä, että tämä nuorten työttömyys on oikeasti vähän niin kuin jo semmoinen sukupolvikokemus monille meidän nuorille. Tämä nuorten työttömyys on niin isoon mittakaavaan paisunut. Jos joka neljäs alkaa olemaan työttömänä, niin me ei edes vielä tiedetä sen seuraamuksia, miten paljon se vaikuttaa näiden ihmisten koko loppuelämään, esimerkiksi saako perhettä tai uskaltaako etsiä kumppania. Minkälaista se sitten on, kun alat lähestyä jo vaikka 30:tä ja ei ole oikein kunnolla ollut työelämässä. Se on tosi huolestuttava tilanne. Minä haluankin ehkä nostaa tässä, että Sami Kieksi on tehnyt tosi hyviä dokumentteja tästä aiheesta, nuorten työttömyydestä — tai ainakin ne ovat käsitelleet jollain tavalla tätä teemaa. Kannattaa katsoa. Tekee mieli tsempata nuoria vielä tässä puheeni lopuksi, että älkää antako periksi. Kyllä me varmaan täällä yritetään parhaamme oppositiossa ja varmaan hallituksessakin, että saataisiin tämä tilanne paremmaksi. Tietysti meidän tehtävä on sparrata teitä tässä mahdollisimman hyvin. Toivotaan, kun etenkin tämä nuorten työttömyys on omaa sydäntäni lähellä, että saataisiin se jotenkin paremmaksi. — Kiitos.