Mikkonen Anna-Kristiina

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien ja laajalle levinneen asutuksen maa. Saavutettavuuden merkitys on alueiden, elinkeinoelämän ja ihmisten arjen näkökulmasta koko Suomen kehittymisen kannalta tärkeimpiä asioita. Meidän on jatkossakin pidettävä kiinni liikennejärjestelmäsuunnitelman kolmen tunnin saavutettavuusrajasta huolehtimalla maakuntalennoista ja yhteyksistä maakuntiin. Kestävällä liikennepolitiikalla on merkittävä rooli maamme huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa. Liikennepolitiikka on kytkettävä kokonaisvaltaisesti ja poikkihallinnollisesti elinkeinoelämän, työllisyyden, turvallisuuden sekä alueiden kehittämisen kehitykseen ja myöskin rajat ylittävään yhteistyöhön. Ministeri Ranne täällä tänään hehkutti, miten koko Suomea kehitetään ja liikennehankkeita tehdään, mutta esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaan ei ole kohdistettu minkäänlaista liikennehanketta edelleenkään. Arvoisa rouva puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Tämä on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopalle. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali pitää nähdä mahdollisuutena. Pääministeri nimesi itse Itä-Suomeen erityisedustajan, mutta hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Itä-Suomi tarvitsee konkretiaa, ei enää uusia työryhmiä valmistelemaan määräaikaisia itäisen Suomen erityistalousaluekokeiluja. Tässä olisi nimittäin ollut jo kolme vuotta aikaa toimia. Arvoisa puhemies! Suomen EU-liittymissopimuksessa sekä EU:n perussopimuksessa mainitaan itäisen ja pohjoisen harvaan asuttujen alueiden NSPA-koheesiorahat. Kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja harva asutus aiheuttavat pysyvän kilpailukykyhaitan alueellemme. Olennaista tässä on huomata, että kyse on alueelle pysyvistä rakenteellisista epäkohdista, jotka eivät ole poistuneet mihinkään vaan ovat edelleen olemassa. Viime vuonna siirrettiin Suomen omalla päätöksellä Itä- ja Pohjois-Suomesta uusiin ei-aluesidonnaisiin tarkoituksiin 300 miljoonaa euroa, Etelä-Savostakin esimerkiksi noin 29 miljoonaa euroa, uusiin rahoituskohteisiin, kaksikäyttötuotteisiin ja sotilaalliseen liikkuvuuteen. Nämä ovat tärkeitä asioita kyllä, mutta aluekehityksen näkökulmasta on harmillista, että enää ei ole takeita, että aiemmin meille itään tai pohjoiseen kohdennetut varat kohdistuisivat meille, vaan niistä kilpailee koko Suomi. Arvoisa pääministeri, jos olisitte paikalla, niin toivoisin, että huolehditte, että me harvat alueet saamme koheesiorahoista myöskin jatkossa osamme. Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka eriarvoistaa ihmisiä sekä alueita. Suomessa vapaaehtoistyötä tehdään laajasti erityisesti ikäihmisten, lasten ja nuorten parissa. Urheilu- ja liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä, ja tavallisimpia vapaaehtoistehtäviä ovat auttaminen, talkootyö, hallintotehtävät sekä tapahtumajärjestelyt. Tämä kaikki osoittaa, kuinka laajasti vapaaehtoistyö vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja miten se rakentaa siltoja ihmisten välille. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Hoffrén on arvioinut, että vapaaehtoistyön rahallinen arvo Suomessa on lähes 3,2 miljardia euroa eli valtionvelan koron verran. Tämä luku tekee näkyväksi sen, kuinka merkittävää vapaaehtoistyö on hyvinvointimme kannalta. Kun otamme huomioon kaikki yhteiskunnan kokonaishyvinvointia lisäävät tekijät, vapaaehtoistoiminnan vaikutus nousee entistä suuremmaksi. On kuitenkin tärkeää huomata, että vapaaehtoistyön koordinaatio ja järjestäminen vaativat resursseja. Ilman järjestöjen saamaa rahoitusta vapaaehtoistoiminta ei voi jatkua yhtä tehokkaana. Meidän on syytä olla huolissamme siitä, että sotejärjestöjen avustuksia ollaan jälleen leikkaamassa merkittävästi lähivuosina.

Arvoisa rouva puhemies! Kestävä ja kannattava ruokahuolto on huoltovarmuuden ja yhteiskunnan vakauden perusta. Muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa omavaraisuuden merkitys korostuu entisestään. Ranskassa peräti maatalousministeriön nimeen on huoltovarmuushengessä lisätty elintarvikesuvereniteetti, -omavaraisuus. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Meidän pitäisi pyrkiä vähentämään riippuvuutta ulkomaalaisista tuotannoista ja huolehtia kotimaisen viljelijän reilummasta asemasta, maanviljelyn paremmasta kannattavuudesta. Menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta ja tutkimusta. Miten hallitus takaa nämä maatalouden toimintaedellytykset? Miten taataan suomalaisen maatalouden kannattava tulevaisuus? Miten parannetaan Suomen maatalouden kriisinkestävyyttä? Omalta osaltaan haluaa SDP vahvistaa suomalaisen maatalouden kannattavuutta, huoltovarmuutta ja kasvua huolehtien viljelijälle reilumman aseman ruokaketjussa kohdentamalla tuet aktiiviseen tuotantoon sekä panostamalla omavaraisuuteen, innovaatioihin ja ruokavientiin. Meidän täytyy vähentää riippuvuutta ulkomaalaisista tuotantopanoksista, lisätä lannoitteiden kotimaista tuotantoa, vahvistaa rehun kotimaisuusastetta, turvata siementen, varaosien ja muiden kriittisten tuotantopanosten saatavuus sekä kehittää maatalouden kriisinkestävyyttä. Meillä Savonlinnassa kaupunki linjasi jo vuosikymmen sitten, että suosimme vain kotimaista ruokaa. Valitettavasti kotimaisen ruuan asema ei vahvistu hallituksen kritisoidun hankintalakiesityksen myötä. EU-sääntelyn vuoksi laki joudutaan vielä uudistamaan, jolloin on syytä tehdä parempia ratkaisuja kuntien, lähiruuan ja huoltovarmuuden kannalta. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Toimivat julkiset ruokapalvelut ovat tärkeä osa ruokajärjestelmää. SDP:n mielestä hankintalakia ei pidä viedä suuntaan, jossa kunnat joutuvat hajottamaan toimivia ruokapalveluja ja kilpailutuksissa hinta syrjäyttää laadun, kotimaisuuden ja huoltovarmuuden. Kotimainen ruuantuotanto on kansallisen turvallisuuden ja alueellisen elinvoiman keskeinen osa. Ilman taloudellisesti kannattavaa alkutuotantoa ei voida turvata ruokaturvaa eikä maaseudun elinvoimaa. Keskeinen tavoite on, että suomalainen maatalous pystyy tuottamaan ruokaa markkinoille kannattavasti myös tulevaisuudessa. Viljelijän on saatava työstään oikeudenmukainen korvaus. Ruokaketjun arvonlisän tulee jakautua nykyistä tasaisemmin. Maatalouden kannattavuutta tulee parantaa ensisijaisesti markkinoiden kautta eikä pelkästään tukien avulla. Elintarvikeketjun toimivuutta ja reiluutta on vahvistettava. Maatalouden tukijärjestelmien on kohdistuttava aktiiviseen maatalouteen, ja myös tukipolitiikan vaikuttavuutta on syytä arvioida tarkemmin. Kestävä maatalous vahvistaa myös huoltovarmuutta pitkällä aikavälillä. Maatalouden tulee kyetä myös sopeutumaan ilmaston lämpenemisen vuoksi muuttuviin olosuhteisiin ja sen tuomiin riskeihin Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, uusien teknologioiden mahdollisuuksien hyödyntämistä, digitalisaatiota tarvitaan keskeisesti maatalouden uudistumiseen. Ruokavientiin tulee panostaa pitkäjänteisesti siten, että se vahvistaa kotimaista tuotantoa, investointeja sekä työllisyyttä. Viennin kasvattaminen turvaa myös huoltovarmuutta. Maatalouden rakennemuutoksen hallinnassa korostuu kokonaiskestävyys, taloudellinen, sosiaalinen sekä ympäristöllinen näkökulma. Lopuksi todettakoon, että menestyksekäs maatalous edellyttää toimivia liikenneyhteyksiä, kattavia tietoliikenneyhteyksiä, osaavan työvoiman saatavuutta, koulutusta, tutkimusta, yritysrahoituksen saatavuutta, elinvoimaisia kuntia ja palveluita. Maatalous on keskeinen osa maaseudun työllisyyttä, yrittäjyyttä ja kokonaisturvallisuutta. [Pertti Hemmilä: olipa hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan myös osaltani kiittää Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaa, presidentti Väyrystä ja varapuheenjohtajaa, edustaja Bergiä erinomaisesti johdetusta Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan työstä ja myöskin tämän kertomuksen esittelystä. Se on ollut erinomaisen kattavaa. Pohjoismaisen yhteistyön merkitys viime aikoina on erinomaisesti korostunut muuttuneessa maailmantilanteessa. Niin turvallisuus kuin varautuminen alueella sekä kulttuurin roolin edistäminen pohjoismaisessa yhteistyössä korostuvat. Kokonaisturvallisuus on yksi teema, tavoite, joka entisestään vahvistaa Pohjoismaiden kriisinkestävyyttä ja edistää kokonaisvaltaista sekä laaja-alaista varautumista erilaisiin siviilikriiseihin ja hybridiuhkiin. Erityisesti Pohjoismaiden arktisilla alueilla ja Itämeren ympäristössä on tärkeää panostaa infrastruktuuriin: rautateihin, satamiin, lentokenttiin, jotka mahdollistavat logistisesti eheän verkoston. Viime vuonnahan Suomi ja Ahvenanmaa toimivat Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajana. Viime vuonna korostettiin yhtenäisiä ja vahvoja Pohjoismaita, joissa lasten ja nuorten hyvinvointi ja oikeuksien edistäminen, kokonaisturvallisuus ja siviilivalmius eritoten nousivat keskiöön, kuten myös Pohjoismaiden kilpailukyvyn parantaminen. Rajakysymyksissä on tärkeää entisestään edistää pohjoismaista yhteistyötä, poistaa alueellista integraatiota hidastavia esteitä ja edistää niiden purkamista rajaesteneuvoston mandaattia entisestään vahvistamalla. Pohjoismaisen rajaestetyön resursoinnin ja työn jatkuvuuden on jatkossakin hyvä olla Pohjoismaiden neuvoston työn keskiössä.

Arvoisa puhemies! Vesilain uudistamista on edistetty vuosikaudet niin ympäristöjärjestöjen kuin puolueiden toimesta. On hyvä, että asia nyt etenee. Toki lainvalmistelusta on nytkin kuulunut kritiikkiä. Valiokuntakäsittelyssä tulee arvioida esitystä niin ympäristö- kuin huoltovarmuusnäkökohdista sekä arvioida ylipäätään, täyttääkö esitys sille asetetut tavoitteet ja mitkä ovat mahdollisuudet parantaa tämän esityksen vaikuttavuutta. Tämän hallituksen esityksen perimmäisenä tarkoituksena on elvyttää kansallisia vaelluskalakantoja ja osaltaan vaalia Suomen arvokasta luontoa. Esityksen tavoitetta vaelluskalakantojen elvyttämisestä ja palauttamisesta voi sinänsä pitää lähtökohdiltaan kannatettavana. Vaelluskalojen elinolosuhteiden lisäksi esitystä on peilattava niin energiahuoltoon, huoltovarmuuteen, elinkeinotoimintaan, yksityisen omaisuuden suojaan kuin muihin ympäristö- ja suojeluarvoihin. Arvoisa puhemies! Sikäli mikäli esittelevä ministeri olisi ollut paikalla, olisin tiedustellut, mikä mahtaa olla Palokin tilanne. Me kaikki tiedämme, että Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on ohjelmakirjaus siitä, että Heinäveden Palokin koskien vapauttaminen ja ennallistaminen vaelluskalojen pelastamiseksi tehtäisiin. Tämä kysymys jäänee tältä illalta vaille vastausta. Arvoisa puhemies! Meillä Savonlinnassa Olavinlinnan Linnanvirtaa on erityisesti ennallistettu ja kunnostettu. Kunnostuksen perimmäisenä tavoitteena on parantaa uhanalaisen järvitaimenen sekä erittäin uhanalaisen järvilohen elinolosuhteita. Tarkoituksena on tehdä Olavinlinnan Linnanvirrasta Saimaan vaelluskaloille erityinen lisääntymisalue, joka on keskiseltä Saimaalta puuttunut. Lainatakseni Saimaan lohikalojen ystävät ry:n puheenjohtajaa Pekka Huupposta totean tähän loppuun: ”Jokainen ennallistettu kohde on tärkeä, oli se missä päin Saimaata tahansa. Ennallistetut kohteet antavat lajeille mahdollisuuden säilyä.”

Arvoisa puhemies! On hyvä, että vesilain uudistaminen etenee. Tätähän on ajettu ympäristöjärjestöjenkin toimesta vuosikausia, ja muun muassa SDP:llä tämä on ollut pitkään ohjelmapapereissa. Tätä hallituksen esitystä tulee valiokuntakäsittelyssä kuitenkin arvioida erityisesti ympäristö- sekä huoltovarmuusnäkökohdista sekä arvioida, täyttääkö esitys sille asetetut tavoitteet ja mitkä ovat mahdollisuudet parantaa vielä tämän esityksen vaikuttavuutta. Tämän hallituksen esityksen tarkoituksena on elvyttää kansallisia vaelluskalakantoja ja osaltaan siten vaalia Suomen arvokasta luontoa. Meillä Savonlinnassa on muun muassa Olavinlinnan Linnanvirtaa ennallistettu muun muassa hyvin uhanalaisen järvitaimenen ja järvilohen elinolosuhteiden parantamiseksi.

Arvoisa rouva puhemies! Ennätysvelka, ennätystyöttömyys, ennätyskonkurssit ja ennennäkemätön joukko, yli 30 000 uutta lapsiperhettä, lisää köyhyysrajan alapuolelle Orpon hallituksen aikana. Tilastokeskuksen mukaan miltei miljoona suomalaista oli vuonna 2024 köyhyys‑ tai syrjäytymisriskissä. Heistä lapsia on 173 000. Riskissä olevien henkilöiden määrä vain kasvoi edellisvuodesta. Keneltäkään ei pitänyt vaatia kohtuuttomia. Kuitenkin kaikkein heikko-osaisimpien toimeentulosta on leikattu ja suojaosien poistolla vaikeutettu työllistymistä. Orpon hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Ihmiset ovat pettyneitä rikottuihin lupauksiin ja epäoikeudenmukaisiin arvovalintoihin. Maailmanlaajuiset kriisit ja taloudellinen epävarmuus varjostavat tulevaisuudenkuvaa. Kodeissa tingitään välttämättömyyksistä, ruokaostoksista ja hankinnoista. Sisäistä turvallisuutta heikennetään leikkaamalla samaan aikaan terveydenhuollosta, koulutuksesta, vammaisilta ja vanhuksilta. Hallitus eriarvoistaa politiikallaan niin ihmisiä kuin alueita. Usko tulevaisuuteen on karissut, ja pettyneitä ovat jopa kokoomuksen omat kannattajat. Elinkeinoelämän valtuuskunnan, Evan, tekemän tutkimuksen mukaan yli kaksi kolmasosaa suomalaisista uskoo Suomen menevän väärään suuntaan. Siksi nyt viimeistään tarvitaankin suunnanmuutos. SDP:n vaihtoehto on toisenlainen. Tarvitaan työtä yhdenvertaisuuden, palvelujen ja osaavamman kansakunnan eteen. Valtion velkaantumista voidaan hillitä ilman leikkauksia etuuksiin tai palveluihin. Keskeisintä on kuitenkin uuden kasvun ja uusien työpaikkojen luomisen mahdollistava ympäristö. Tarvitaan panostusta tulevaisuutta luoviin osaamis‑ ja innovaatioinvestointeihin sekä nopeasti työllistäviin liikenne‑ ja asuntorakentamishankkeisiin. Kunnat vastaavat arjen tärkeimmistä, kansalaisten lähellä olevista palveluista. Kun valtionosuuksista rahoitusta leikataan, vaikutukset näkyvät väistämättä kouluissa, päiväkodeissa ja lasten arjessa. Monessa kunnassa talous on jo valmiiksi tiukka ennen kehysriihen uusia, yllättäen ilmoitettuja hallituksen säästöjä. Samalla kun palveluista leikataan, hallitus toteuttaa miljardiluokan verohelpotuksia. Tavalliset suomalaiset maksavat tämän hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan. Hallituksen esityksessä myöskin perusväylänpidosta leikataan, vaikka korjausvelka vain jatkaa kasvuaan Suomen maanteillä, raiteilla ja silloilla. Investoinneista on rahoitettava ykkösluokan teiden välttämätöntä kunnossapitoa. Hallitus osoittaa useilla lakiesityksillään lisätehtäviä Traficomille mutta osoittaa sinne myös lisää säästöjä, myöskin Väylään. Miten näistä lisätehtävistä selvitään kaikkien niiden lisäsäästöjen jälkeen? Arvoisa puhemies! Kehysriihestä odotettiin myös viimein ratkaisuja Itä-Suomen tilanteeseen. Hallitus puhuu toisaalta Itä-Suomen kasvusta ja turvallisuudesta, mutta kehysriihessä sovittu Itä-Suomen liikennepaketti jättää Etelä-Savon maakunnan kokonaan ilman investointeja. Tämä ratkaisu herättää vakavaa huolta, sillä hallitus samaan aikaan korostaa itäisen Suomen elinvoiman ja turvallisuuden vahvistamista. Miten kokonainen maakunta voi unohtua kokonaan kehyksestä? Kyse on kokonaisturvallisuudesta, samalla myös aluekehityksestä ja saavutettavuudesta. Epävarmuuden ajassa tarvitaan päätöksiä, jotka vahvistavat luottamusta ja kasvua koko Suomessa. Hallituksen politiikalla eriarvoistetaan niin ihmisiä kuin alueitakin.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön äskettäin julkaiseman selvityksen mukaan hyvinvointialueiden kehitys on jo nyt eriytynyt, ja tällä lakiehdotuksen mukaisella mallilla se tulee johtamaan myös palvelujen eriytymiseen. Osa alueista saa kehitettyä palvelujaan ja pidettyä niitä jopa maksuttomina, osa joutuu palvelujen leikkauksien kierteeseen ja joutuu pitämään palvelumaksut lain sallimissa maksimeissa. Koko hallituksen esityksen vaikutus hyvinvointialueiden rahoitukseen on noin 388 miljoonaa euroa vähentävä vuoden 2029 tasossa. Kolmella alueella rahoitus lisääntyy, muualla vähenee. Hyvinvointialueille vyörytetään uusia leikkauksia ja aiheutetaan epävarmuutta tulevasta. Tämä hallituksen esitys on jälleen yksi esityksistä, joka leikkaa hyvinvointialueiden rahoituksen kasvua ja siirtää rahoitusta pois alueilta, joilla palvelujen tarve on suuri. Rahoitusta jaetaan pelkästään väestömäärän perusteella noin 13 prosentin osuudella, minkä verran esimerkiksi Etelä-Savo menettää rahoitustaan väestötappion mukana. Ikääntyvältä alueelta lähtijät ovat usein nuoria tai työikäisiä, jotka käyttävät muuttovoittoalueella enemmän työterveyden tai YTHS:n palveluja kuin hyvinvointialueen palveluita. Väestötappioalueelle jäävät paljon palveluja käyttävät ja iäkkäät, joiden palvelutarve on voimakkaassa kasvussa. Jatkuva sopeutusten kierre johtaa palvelujen heikentymiseen. Arvoisa puhemies! Meillä Etelä-Savossa kausiasutuksen määrä on hyvinvointialueista suurin, noin 35 prosenttia suhteessa hyvinvointialueen väestöön. Jo nykyisellään hyvinvointialueemme joutuu kattamaan pelastustoimen rahoitusta muusta rahoitusosuudestaan usealla miljoonalla eurolla. Koska alue on laaja, suurelta osin pääkaupunkiseudulta tuleva kausiasutus tuo palvelujen kysyntään suuren kausivaihtelun ja kiinteistöjen määrä kasvaa. Hyvinvointialueen palvelutuotannolle muodostuu saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä pysyvä lisäkustannus, joka tulee kompensoida rahoituksessa. Tällä esityksellä Etelä-Savon hyvinvointialueen saaristoisuuden perusteella saama rahoitus vähenee 700 000 eurolla. Esityksessä olisi varmistettava aluekohtainen rahoituksen riittävyys, kompensaatiomekanismien riittävyys, ennakoitavuus sekä tietopohjan laatu — sekä korjausmenettelyjen läpinäkyvyys ja oikeusturva että kausiasutuksen parempi huomiointi esimerkiksi luomalla kausiasutuksen kiinteistöille pelastustoimea koskeva valmiusmaksu. Saaristoisuuden ja saaristoisten hyvinvointialueiden osalta lakimuutos olisi syytä tehdä vasta siinä vaiheessa, kun hyvinvointialueiden kaikki olosuhdetekijät päivitetään ja samassa vaiheessa voidaan reaalisesti katsoa, miten etenkin kausiasuminen tulee hyvinvointialueen rahoituksessa huomioida. Myös kausiasutuksen osittainen muuttuminen ympärivuotiseksi ja pitkien etäisyyksien vaikutus on huomioitava. Lopuksi täytyy todeta, että hyvinvointialueiden rahoitusta ja tulevaisuuden muutostarpeita ollaan parhaillaan pohtimassa parlamentaarisesti. On hämmentävää, että samalla kun pohditaan tulevaa yhdessä puolueiden kesken, hallitus tekee kuitenkin jatkuvasti omia muutoksia ja heikennyksiä alueiden rahoitukseen. Hyvinvointialueet tarvitsevat työrauhaa ja aikaa palvelujen kehittämiseen.