Oinas-Panuma Olga

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se on uskottava, että meidän oikeistohallitus tosiaan teki budjetin, joka heikentää meidän julkista talouttamme eikä meidän velkaantumistamme vähennä, vaan itse asiassa lisää sitä. Se on kyllä harmillinen juttu, koska ei se varmaan teidän alkuperäisiä tavoitteitanne ollut. No, meidän työttömyystilannehan on todella surullinen tällä hetkellä, mutta siitä huolimatta täältä riihestä ei tullut takuutyötä nuorille, ei työttömyysturvan suojaosan palautusta, ei työntekijän palkkaamisen sivukulujen puolitusta, ei siirretty sakkomaksuja työttömistä paikalliseen toimintaan ja työllistävään toimintaan yhtään sen enempää, ei tullut kasvupakettia matkailualalle, ja sitten me ihmetellään, kun se työllisyys ei nouse. No, ei kai se nouse, jos niitä keinoja ei ole. Kun me nähdään, miten tämä työllisyystilanne syö meidän talouttamme, ja jos se ei saa teitä toimimaan, niin saisiko teitä toimimaan se ajatus siitä inhimillisestä hädästä, joka ihmisillä on, kun he eivät pääse töihin, eivät saa toimeentuloa, eivät pääse rakentamaan omaa elämäänsä eteenpäin? Me tarvitaan rohkeampaa työllistämispolitiikkaa Suomeen, jotta me päästään tästä jaloillemme oikeasti. Sadastatuhannesta lisätyöllisestä piti tulla kaksi miljardia valtion kassaan — ei ole tullut. [Puhemies: Kysymys!] Pääministeri, ette osannut vastata siihen, paljonko tämä työttömyystilanne [Puhemies koputtaa] tällä hetkellä meille maksaa, joten kysyn ministeri Purralta: paljonko tämä meidän työttömyystilanteemme meille tällä hetkellä maksaa?

Arvoisa rouva puhemies! Iso osa suomalaisista nuorista voi hyvin, mutta huonosti voivia on entistä enemmän, ja he voivat entistä huonommin. Meille uhkaa siis tällä hetkellä tulla tämmöinen menetetty sukupolvi. Meillä on 80 000 nuorta työttömänä, ja jos mietitään, että tänä vuonna pelkästään 18 vuotta täyttää 60 000 nuorta, niin meillä on siis tällä hetkellä enemmän työttömiä nuoria kuin mitä tänä vuonna nuoria täyttää 18 vuotta, kokonaisen ikäluokan verran. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yli miljoonan, ja sen takia minusta oli tänään erikoisen synkkää se, että valtiovarainministeri tuolta ministeriaitiosta kertoi, että ei tänään puhuta taloudesta ollenkaan. No, mikä muu tämä on kuin taloudellinen kysymys, jos meillä nuoria tippuu työttömyyteen ja sitä kautta syrjäytyy? Eilen, kun aloin tätä puhetta valmistella, menin sitten tietenkin rämppäämään Instagramia ja bongasin sitten sieltä, että ministeri Poutala oli tehnyt päivityksen ”Vuosi ministerinä — tässä tulokset”. Odotin jotain kovasti konkreettista — no, sitten löysin sieltä: Yli 23 000 tavoitettua nuorta — se on hyvä asia. 196 puhetta — sekin on varmasti mukava asia — ja monta paikkakuntaa kierrettynä. Mutta mitä sitten olivat ne konkreettiset toimet, kun siinä otsikossa sanottiin oikein, että tässä tuloksia? No, tänä päivänä niitä tuloksia on tietenkin täällä salissa kuultu. Hallitus ei sano tulokseksi politiikalleen sitä, että 30 000 lasta enemmän tulee olemaan köyhyydessä tai että nuorisobarometrin tulokset laskevat, vaan tulokseksi sanottiin tänään esimerkiksi perheneuvolauudistus. Se on semmoinen hyvä homma. No, en minä tiedä, mitä hyvää siinä on, että 8,6 miljoonaa euroa säästetään ja maininta lakisääteisestä kasvatus- ja perheneuvolasta otetaan pois laista, että ei ole enää pakko välttämättä järjestää semmoisena kuin aiemmin. On hallitus toki tehnyt positiivisiakin asioita ja saanut niitä positiivisia tuloksia, esimerkiksi terapiatakuun, kännykkäkiellon ja harrastamisen Suomen mallin jatkon. Mutta nämä ovat semmoisia asioita, jotka eivät yksinään riitä tähän meidän nuoriso-ongelmaan, jos kuitenkin otetaan huomioon, että on tullut ammattikoululeikkaukset, kuntouttava työtoiminta pois, työttömyysturvan suojaosan leikkaus, järjestöleikkaukset myös tärkeää työtä tekeville järjestöille, isompi velkataakka meidän opiskelijoille ja samalla on suunnitteilla maksullinen koulutus, siis mahdollisuus siihen, että rikkaan perheen lapset voivat sitten ostaa itsellensä tutkinnon ja opiskeluoikeudet. Eivät nuoret ihmiset ole tyhmiä. He kuulevat kyllä kauniit sanat, niin kuin me kaikki kuullaan täällä, mutta he näkevät kyllä sen miinuksen siellä pankkitilillä tai sen työkkärin lapun tai sen sähköpostin, jossa sanotaan, että ”Valintamme ei tänään kohdistunut sinuun”. Meidän tavoitteen pitäisi olla, että mahdollisimman harva nuori tulevaisuudessa voisi huonosti, että mahdollisimman harva nuori tarvitsisi terapiaa, että mahdollisimman monella nuorella olisi töitä ja että joka ikinen nuori Suomessa uskoisi tulevaisuuteen ja siihen, että heillä on paikka tässä yhteiskunnassa. Tämä tavoite on varmaan pitkälti tässä salissa jaettu. Meidän pitää saada nuorille takuutyö. Sitähän on kokoomus tietenkin moittinut sekä vasemmistolaiseksi että sosialistiseksi. Minä kysyn: eikös se ole sitten sosialistista tai vasemmistolaista, että ihmisille maksetaan kotiin sen sijaan, että maksettaisiin työnteosta? Ja sekö se sitten on fiksua, että kunnat maksavat näitä sakkomaksuja mutta samaan aikaan me ei saada nuorille töitä? Joten kyllä, nuoret tarvitsevat takuutyön. Toisena nostan esille tämän mielenterveyden Pohjois-Karjala-projektin, josta jo aiemmin debatissa mainittiin. Meidän mielenterveyskriisi maksaa 11 miljardia euroa, eikä se enää pienillä laastareilla parane tai yksittäisillä terapiatakuilla tai harrastamisen Suomen malleilla, jotka sinällään ovat hyviä asioita, vaan meidän pitää pystyä tekemään yli sektorien semmoinen yhteinen suunnitelma siitä, miten me päästään tästä eteenpäin, niin että siellä ovat mukana kaikki yhteiskunnan osa-alueet. Meillä ei ole varaa maksaa 11:tä miljardia euroa mielenterveyskriisistä joka vuosi. Ja kolmantena, jonka myös hyvin tärkeänä näen, on se, että jokaisella nuorella pitää olla mahdollisuus perustaa oma elämä ja perhe sinne, minne hän haluaa ja missä hänen kotinsa on. Tarkoitan tällä sitä, että asuntolainaa pitää saada myös haja-asutusalueille, koulutusmahdollisuuksien pitää olla tasa-arvoiset ympäri Suomen, etätyön pitää olla myös tulevaisuudessa mahdollisuus ja peruspalveluitten pitää olla tarjolla riippumatta siitä, sattuuko nyt asumaan Pudasjärvellä vai Helsingin Eirassa. Näistä peruspalveluista te omalla toiminnallanne jatkuvasti leikkaatte. Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies ja hyvät ministerit, haluaisin sanoa sen, että poikkeukselliset ajat vaativat myös poikkeuksellisia toimenpiteitä ja kykyä katsoa sen tunnetun boksin ulkopuolelta. Niinpä minä suosittelenkin teitä tarttumaan näihin oppositiosta tulleisiin hyviin esityksiin, joilla me saadaan Suomi oikeille raiteille. — Kiitos.

No niin! Arvoisa herra puhemies! Pahoittelut, ei meinannut mikki alkaa toimimaan. Tämä lisätalousarviohan ei siis hillitse meidän velkaantumista vaan oikeastaan lisää sitä, ja kokonaisuutenakin hallituksen talouspolitiikka on ollut hyvin poukkoilevaa. Minun mielestäni on mielenkiintoista seurata erityisesti tätä elämöintiä sieltä laidasta salia, kun sen sijaan, että te kertoisitte, mitä hienoa te olette tehneet, te keskitytte siihen, mitä joku on joskus aiemmin tehnyt. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ettekö kuunnelleet? — Kannattaisi kuunnella siellä!] Erityisen mielenkiintoista on tämä turpeella keikarointi, kun otetaan huomioon, että tämä teidän kunnianpalautuksenne on tämä varmuusvarastojen jatkaminen, vaikka muistaakseni tämä varmuusvarasto on ollut olemassa jo ennen kuin perussuomalaiset sinne vallankahvaan hyppäsivät. No mutta, pari asiaa pohjoisesta Suomesta: Ensinnäkin haluan kiittää ministeri Essayahia ja haluan kiittää valtiovarainministeriä siitä, että nämä porojen petokorvaukset saadaan maksuun. Se on oikeasti meille todella tärkeä asia. Se on tärkeä asia tässä vaiheessa, kun meillä ei vielä petopolitiikka ole ihan sillä mallilla, mitä me haluttaisiin, joten nyt on hyvä, että ne korvaukset kuitenkin saadaan. Mutta on se tietenkin harmillista, että joka vuosi pitää uudelleen tämä sama protokolla käydä. Jospa tämä saadaan joskus tulevaisuudessa vielä ihan kunnollakin kuntoon. Mutta kiitos näistä rahoista. Toinen asia, jonka halusin nostaa esille, on se, että kyllä Metsähallituksen tuloutuksen nostaminen tässä tilanteessa on yksiselitteisesti vastuutonta, etenkin kun samaan aikaan leikataan meidän luontopalveluista.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Oli mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua tuossa äskenkin. Ensinnä kaivataan vaikutusarvioita, mikä on sinällään ihan mukava asia, mutta sitten samaan aikaan hallitusta ei itseään kiinnosta ollenkaan se, minkälaisia vaikutusarvioita heidän tekemällään politiikalla on. Tästä oikein mainio esimerkki oli taas tämä määräaikaisuuslaki. Kun sitä valiokunnassa käsiteltiin ja se täällä salissakin läpi meni, niin ainoa vaikutusarvio oli, että perhe‑ ja raskausvapaasyrjintä lisääntyy. Työllisyysvaikutuksia sillä ei ollut, ja ei se paljon hidastanut. Se laki runnottiin täällä läpi, niin kuin moni muukin laki, joka on Suomelle haitallinen. Sitten voidaan patsastella, että nyt päivitetään tasa-arvolakia kyllä, ja sitten hoksataan, että ai niin joo, ne ovatkin vain kosmeettisia päivityksiä, ja näin sitten ihmetellään, kun työllisyys ei nouse. No, ei se varmaan nouse, jos tehdään tämmöistä työllisyyspolitiikkaa. Sitten toinen asia, joka tuli mieleen näistä puheenvuoroista, oli nämä vaihtoehdot. Täällä hallitus päivän huutaa, että ei ole mitään vaihtoehtoja, ei ole mitään vaihtoehtoja. Kun minä laskin tuossa ryhmäpuheenvuorokierroksellakin jo ihan silloin alkupäivästä, niin kyllä niitä vaihtoehtoja oli, ja niitä oli muuten jokaisessa puheenvuorossa — keskustalla tietenkin erityisen hyvät. [Jouni Ovaska: Ja paljon!] En tiedä, mistä kenties johtuu, että näin ajattelen, mutta kyllä keskustalla oli siellä hyvät vaihtoehdot. Hallitusohjelman tavoitteenahan oli, että velkasuhde vakautetaan ja sitten alkaa Suomella mennä hienosti. Me on nähty kyllä ne käppyrät, eli ihan toiseen suuntaanhan se menee. Velkaa tulee ovista ja ikkunoista, eikä tämä politiikka sitä auta. No, sitten piti tulla se 100 000 uutta työllistä. Se on muuten tosi hyvä tavoite. Se on hyvä, että se on siellä — vielä kun saisitte sen toteutumaan. Miinuksella ollaan. Esimerkiksi nuoria työttömiä on meillä 80 000 tällä hetkellä, ja se on muuten aika valtava määrä nuoria ihmisiä, joitten elämä junnaa käytännössä paikallaan, kun työtä ei ole. Tähän keskusta on esittänyt ratkaisuksi nuorten takuutyötä, joka olisi itse asiassa aika näppärä toteuttaa ja ehkäpä poikkeuksellinen, mutta kyllähän poikkeuksellista politiikkaa tarvitaan tämmöisinä poikkeuksellisina aikoina. Nuorillehan te olette tuoneet tämän nuorisotyösetelin, ja siihen tulee vielä lisää rahaakin. Se on periaatteen tasolla hyvä, ja minä toivon, että saatte sen toimimaan, mutta pelkästään sillä, että sinne tuodaan rahaa, se ei ala toimimaan, vaan se vaatii myös sen, että se muokataan semmoiseksi, että työllisyysalueet pystyvät sitä käyttämään. Tällä hetkellä se malli on liian byrokraattinen. Joo, sitten kun miettii näin laajemmin tätä hallituksen arvopolitiikkaa, niin kyllähän keskustan ja hallituksen isoin ero on varmasti se, että keskusta näkee koko Suomen ja myös ennen kaikkea maakunnat. Eli kun me halutaan, että Suomeen tulee kasvua, niin sehän lähtee silloin koko Suomesta ja siitä, että meidän politiikalla helpotetaan niitten pienten ja keskisuurten yritysten työllistämistä siellä maakunnassa, niitten, jotka tekevät älyttömän tärkeää työtä, joilla olisi mahdollisuus palkata uusia työntekijöitä, kun pikkusen annettaisiin siihen syttöjä, ja jotka myös sitä vientiä meille maailmalle tekevät. On täysin arvovalinta, tekeekö esimerkiksi tämmöisen yhteisöveroalennuksen, joka käytännössä valuu kaikkein isoimpien yritysten taskuun. Minä en tiedä, kuinka paljon se lisää meidän työllisyyttä, että Osuuspankki tai Nordea saa pikkusen enempi rahaa. Voisiko sen sijaan esimerkiksi keskittyä siihen, että tehtäisiin niitä ratkaisuita nimenomaan sinne pienille ja keskisuurille yrityksille? Tämä sama pätee sitten myös ihan normaalien töissäkäyvien ihmisten verotukseen. Kyllähän ne verohelpotukset pitäisi kohdistaa erityisesti sinne keskituloisiin, tavallisiin suomalaisiin, joilla jo nyt menevät kaikki rahat kulutukseen. Tämä olisi ratkaisu myös siihen, kun puhutaan paljon siitä, minkä takia meidän syntyvyys ei nouse. Tällä lähtisin liikenteeseen. Sitten ihan ehkä viimeiseksi — paljonhan tässä olisi sanottavaa, mutta aika on rajallista: Me tarvitaan oikeasti tulevaisuususkoa tähän maahan, ja siitä me ollaan varmasti kaikki samaa mieltä, mutta se vaatii myös sitä, että me uskalletaan ajatella asioita eri tavalla. Jos me halutaan saada tulevaisuususkoa esimerkiksi tuonne meidän maakuntiin ja Pohjois-Suomeen, niin kyllä meidän täytyy silloin myös alkaa tarkistelemaan sitä, olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa kuntiin jäisi enemmän rahaa sieltä otettavista ja siellä tuotettavista asioista. Tarkoitan tällä sitä, että jos esimerkiksi valtion metsiä hakataan tiettyjen kuntien alueilta, niin voisiko siitä jäädä sinne paikan päälle pikkusen enemmän, niin ei tarvitsisi sitten huudella lehdissä jatkuvalla syötöllä, että nyt laitetaan kuntia yhteen ja tällä se maailma paranee, koska se ei yksinkertaisesti tuo meille kasvua eikä hyvinvointia. Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa. Jatkan ehkä myöhemmin. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kyllähän tässä edellisessä puheenvuorossa taas nousi esille se, että kovasti on vastuuta kannettu ja hieno juttu, mutta sitten tosiasia on se, että ne eivät näy taulukoissa eivätkä ne näy tilastoissa. Meillä on ennätyksellinen työttömyystilanne tällä hetkellä, velkaa tulee ovista ja ikkunoista, joten olisihan se ihan reilua, että te myös kertoisitte, milloin sitten alkavat näkyä nämä teidän vastuunkantonne tulokset positiivisessa mielessä. Toinen asia on sitten, että kun niin kovasti näitä opposition vaihtoehtoja peräänkuulutetaan ja kaipasitte keskustelua siitä, mikä se vaihtoehto on, niin täytyy ensinnäkin muistaa, että jokaisella puolueella on toki omansa, ja toisekseen me voitaisiin kyllä keskustella niistä, jos te vaivaantuisitte lukemaan ne. Jos te olisitte tänä päivänä vaivaantuneet kuuntelemaan esimerkiksi ryhmäpuheenvuorot, niin teillä olisi hyvin paljon keskusteltavaa. Mutta jos vain katselee omia tuloksia eikä niistäkään ymmärrä, että pieleen on mennyt, niin aika harmillista ja vaikeaa on sitä keskustelua käydä.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ollaan puhuttu siitä, että hallitus on tosiaan epäonnistunut aika lailla kaikissa tavoitteissaan. Ei se tietenkään kumma ole, jos miettii, että meillä on valtiovarainministeri, jonka oikeastaan ainoa puolustus tuossa alkupuolella keskustelua oli se, että hän nimitti meidän esittämiä vaihtoehtoja ja politiikkaa pelleilyksi — tämä siis samasta puolueesta, jonka omat vaalilupaukset katosivat niin kuin se voikukka, kun sitä puhalletaan, suitsait sukkelasti, ja mikään ei toteutunut. Mutta hallitus ei tosiaan pääse omiin tavoitteisiinsa, ja sitten sinisin silmin sanotaan, että ei, kyllä tässä nyt on ihan kaikki tehty. No, ei tässä ihan kaikkea ole tehty, jos valtiovarainministeriön talouskasvuennuste on taas laskenut ja se on nyt 0,6. Sadastatuhannesta lisätyöllisestä piti tulla kaksi miljardia rahaa. Te olette 77 000 miinuksella tässä meidän työllisyyskehityksessä. Mistä se kaksi miljardia nyt sitten otetaan, kun työllisyys ei nouse? Meillä on täällä monia esityksiä: on tätä takuutyötä nuorille, erityistalousaluetta, alueellista opintolainahyvitystä. Totta kai itse kannatan myös vallan hajauttamista maakuntiin ja ennen muuta sitä, että meidän verohelpotukset kohdistetaan näihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kysymykseni kuuluu: milloin hallitus on valmis tarttumaan [Puhemies koputtaa] näihin keskustan varsin mainioihin esityksiin?

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se viesti siellä kentällä on myös minulle sama kuin mitä edeltäjät ovat sanoneet, eli paljon tulee viestiä siitä, että ei saada lainaa — ei saada lainaa asunnon ostoon, ei saada lainaa omakotitalon rakennukseen, etenkään haja-asutusalueelle, ja ei saada lainaa yritystoiminnan laajentamiseen. Kun täällä salissa on niin kovasti etsitty sitä kasvun estettä, miksi meillä ei talous lähde kasvuun, niin kyllä näen, että tässä on yksi syy sille, yksi ehkä olennaisin syy, eli tämä rahoitus meillä ei tällä hetkellä toimi. Se on iso jarru. Tässä lakiesityksessä on semmoinen riski, että meillä tulee taas lisää pankkisääntelyä ja tulee taas pikkuisen lisää byrokratiaa, ja tässä lausuntopalautteessa sanotaan, että ESG-raportointi tuo merkittävää sääntelytaakkaa. Eihän se ole oikeastaan mistään kotoisin. Se on oikeastaan aika harmillinen juttu. Kysymykseni kuuluukin: kun te nyt tuotte tämmöistä kiristävää lainsäädäntöä ja tuotte sitä lisäbyrokratiaa, niin olisi mukava, että siinä rinnalla tuotaisiin sitten joskus jonkunlaista joustavuutta ja jonkunlaista helpotusta tähän tilanteeseen, eli milloin meille on tulossa semmoisia lakiesityksiä, jotka helpottavat tätä tilannetta, jotta ihmiset alkavat saada rahoitusta, jotta yritykset alkavat saada rahoitusta ja jotta me saadaan tämä maa kasvuun?

Arvoisa herra puhemies! Työ on tosi iso osa ihmisten identiteettiä. Se rytmittää arjen ja takaa toimeentulon. Nyt meillä on semmoinen tilanne, jossa liian moni tipahtaa pois työelämästä tai vaihtoehtoisesti ei pääse sinne, vaikka koulutusta olisi. Välillä tänään, kun olen tätä keskustelua seurannut, on tullut semmoinen olo, että luetaankohan me hallituksen kanssa eri taulukoita, eri lukuja, koska tämä näkökulma on niin eri. Minun mielestä meidän yhteinen ongelma on se, että Suomessa on liian korkea työttömyys, ja siihen pitää pystyä antamaan ratkaisuja ja helpotuksia. Ihmiset pitää saada töihin. Meillä on tällä hetkellä Euroopan korkein työttömyysaste. Alle 30-vuotiaita työttömiä on 80 000. Se on aivan valtava määrä, ja pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt yli 27 000 henkeä vuodessa. Kun kierrän näitten istuntojen ulkopuolisena aikana yrityksissä esimerkiksi maanantaisin, niin sieltä korostuu oikeastaan kolme viestiä: Ensimmäisenä on tämä rahoituksen saatavuus, josta myös tänä päivänä on puhuttu. Voi olla, että olisi hyviä ideoita ja laajennuksia, mutta rahoitusta ei saa. Toisena on osaava työvoima. Haluttaisiin laajentua, mutta osaavia työntekijöitä on vaikea saada. Kolmas viesti, joka tulee yrityksistä aika lailla riippumatta siitä, millä toimialalla he toimivat, on se, että pelastakaa rakennusala, koska se säteilee joka puolelle. Jossain meillä mättää, koska näille ei ole tehty mitään, ja tätä viestiä saan jatkuvasti kuulla. Keskustalaisesta näkökulmasta kasvu lähtee koko Suomesta, ja se, että meillä koko Suomessa on niitä kasvun ja työllistämisen edellytyksiä, on myös turvallisuuskysymys ennen muuta. Sen takia näkisinkin tosi tärkeänä sen, että me saataisiin luotua Suomeen erityistalousalue. Siellä voisi olla helpompi luvitus, ketterämpi työllistäminen, kevyempi verotus, alueellista opintolainahyvitystä, mitä me ikinä sille alueelle halutaankin, ja tämmöinen erityistalousaluehan pitäisi luoda nimenomaan sinne, missä tällä hetkellä, sanotaanko, surkeimmin menee. Se toisi niille alueille paitsi sitä työtä myös ennen muuta tulevaisuudenuskoa ja kasvua. No, viime torstaina sitten kyselytunnilla valtiovarainministeri Purrahan sanoi, että ei tämmöistä erityistalousaluetta ole tulossa eikä sitä nyt valmistella. Sitten taas viime viikonloppuna lehdissä kokoomuksen itäsuomalaiset kellokkaat huutavat, että no kyllä se erityistalousalue on sieltä tulossa jossain vaiheessa. Haluaisinkin, että hallitus selventäisi, onko sellaista erityistalousaluetta nyt tulossa vai ei — mikä on hallituksen linja? Se on jäänyt tänä päivänäkin epäselväksi, ja sillä on iso merkitys meidän työllisyyteen. Keskustalla on nippu keinoja meidän työllisyyden parantamiseksi, ja niitä on tänä päivänä täällä esitelty. Minä itse ajattelen niin, että pääasia on se, että me saadaan ihmiset töihin ja nimenomaan yrityksiin niitä mahdollisuuksia työllistää. Se, että näitä esityksiä ja ehdotuksia ylenkatsotaan — ja miten minä sanoisin, no ylekatsotaan on ehkä paras sana — ei oikeastaan vie meitä eteenpäin. Minun mielestäni olisi hyvin tärkeää, että nämä veronkevennykset suunnattaisiin keskituloisille, ei rikkaimmille, niin kuin tämän hallituksen arvovalinta on ollut, ja että kotitalousvähennystä parannettaisiin, jolloin me saataisiin esimerkiksi remontteja ja muita tämmöisiä liikenteeseen kodeissa. Tunnin junan rahat pitäisi siirtää kyllä jonnekin hyödyllisempään, esimerkiksi rakennusalan pelastuspaketti olisi semmoinen, ja voitaisiin käynnistää esimerkiksi julkisten rakennusten korjausta entistä enemmän. Yksi semmoinen tärkeä asia, josta aina puhutaan, on tämä meidän puuteollisuus. Ainahan on se kirjaus, että edistetään puuteollisuutta ja edistetään puun korkeaa jalostusastetta, mutta mitä on se todellisuus: minkäänlaisia näyttöjä ei ole tullut. Niitä me tarvittaisiin. Ajattelen, että meidän pitää löytää yhdessä ratkaisu tähän meidän työllisyysongelmaan, ja siihen eivät riitä ne ylimieliset kommentit, mitä tänä päivänä ollaan hallituksen suunnasta kuultu, eivätkä ne sitä tilannetta auta. Vähävarainen ihminen, työtön ihminen, ei kurjistamalla reipastu — ei sillä, että patistellaan ja ihmetellään, kun ei työllisty, jos työpaikkaa ei ole, eikä nuori ihminen, joka on pois työelämästä eikä töitä saa, kauniilla sanoilla työllisty. Tämä suunta pitää muuttaa. Me pystytään tekemään se yhdessä, jos me halutaan. — Kiitos.