Polvinen Mikko

Arvoisa rouva puhemies! Henkilökohtaisesti en allekirjoittanut tätä lakialoitetta, mutta tämän lakialoitteen hengessä haluan kuitenkin kiittää edustaja Vestmania siitä, että toi tällaisen lakialoitteen tänne keskusteluun, koska olen itse kokenut, että datatalouteen, datakeskusteollisuuteen, liittyvää keskustelua ei ole tässä salissa käyty läheskään niin paljon kuin olisi kuulunut käydä tähän mennessä. Kuten aiemmin edustaja Mikkonen tuossa kuvasi, hallitus taidettiin vähän housut kintuissa yllättää tämän datateollisuuden kasvun kanssa nyt, kun tämä tuli eteen. Tein jo vuonna 2025 kirjallisen kysymyksen ministerille siitä, milloin tehdään datakeskusstrategia tähän maahan, kuinka me valmistaudutaan tähän datakeskusbuumin tulemiseen, että olemme valmiita sinä päivänä, kun tämä tulee meille eteen. Kyseessähän on siis positiivinen asia: Googlen investointi 13 miljardia euroa. Onneksi näin suuri investointi tuli juuri sieltä suunnasta. Voimme käydä keskustelua yhdysvaltalaisen yhtiön kanssa, joka on globaalisti tunnustettu vastuulliseksi yritykseksi, toimijaksi, vakavaraiseksi. Jos tämä investoinnin suunta olisi ollut vaikka Kiinasta käsin tai muutoin idästä, niin oltaisiin vähän toisenlaisessa tilanteessa. Siinä mielessä tämän mahdollisuuden myötä on hyvä käydä tätä keskustelua. Itse tulen Kajaanista, Kainuusta. Olin maakuntavaltuuston puheenjohtaja viisi vuotta tämän datatalouden nousun aikana, ja meillä on siellä LUMI-supertietokone. Nyt on tulossa uusi yhteiseurooppalainen tekoälytehdas. Meillä on siellä kansallisia supertietokoneinvestointeja ollut tänä aikana. Meille on tullut nyt työn alla oleva XTX, 1,1 miljardia euroa kokonaisinvestointi Kajaaniin datakeskuksen osalta. Googlen investointi 13 miljardia Suomeen, siitä osa myöskin Kajaaniin. Olemme Kajaanissa rakentaneet jo kaukolämpöverkkoon liitännät ja mahdollisuudet siihen, että koko Kajaani lämpiää tällä hukkalämmöllä, mitä datakeskuksista tulee. Se ekosysteemi, mikä sinne on rakennettu, on meidän maakunnan ylpeys. Se on nykyaikaa, se on aivan tämän päivän teollista kärkeä koko maailmassa. Muistan, kun CSC:n toimitusjohtaja sanoi, että on Amerikka ja Kiina ja sitten on Kajaani. Niin se on jatkossakin, mutta tämä järjestys voi vaihtua siinä, miten hyviä me Suomessa ollaankaan. Siinä mielessä voi olla myös maakunnastamme ylpeä. Siitä näkökulmasta haluan sanoa, että kun tämä datakeskusbuumi nyt käynnistyy, niin hallituksen olisi aika riprap-liikkein otettava haltuun tämä kokonaisuus, koska tähän ei yksin liity vain tämä energiapoliittinen kysymys. Tähän kuuluu sähkö, tähän kuuluu tietoliikenne, tähän kuuluvat työvoima, pääomat, maankäyttö, jäähdytys. Tähän kuuluu kiinteänä osana turvallisuus, meidän kansallinen turvallisuus, mahdollinen ulkovaltojen tahto käyttää näitä datakeskuksia omiin tarpeisiinsa tämän asian osalta. Tähän kuuluu osana myös ulkopolitiikkaa. Näin kriittisen infran rakentaminen Suomeen on todella positiivinen asia. Suomeen luotetaan Nato-maana, Suomeen luotetaan alustana investoida näin suuria investointeja kahdessa vuodessa. — On huomioitava, että tämä 13 miljardia oli siis kahdessa vuodessa. Voisin uskoa, että tulevaisuus tuo jotain tullessaan. — Lisäksi tämä mahdollistaa Suomessa vahvan alihankintakentän ja sellaisen osaamisen, mitä voimme viedä myös ulkomaille. Mutta on tärkeää, että voimme valita. On tärkeää, että voimme valita, kenen kanssa me suomalaista tuotettua energiaa käytämme. Kenelle sitä annetaan? Minkälaisia hyötyjä tämä kansakunta saa? Sen takia aiemmin tänään täällä salissa käyty keskustelu, jossa kyselytunnilla ministeri Puisto toi esille, että voisi olla tällainen valintakriteeristö tai mahdollisuus priorisoida näitä datakeskustoimijoita, on mielestäni erittäin tervetullut. Suomalainen sähköntuotanto ei riitä kaikille, mutta on tärkeää valita ne toimijat, joiden kanssa haluamme pelata, joilta Suomi saa parhaan hyödyn. Ja eihän sähkö tähän lopu. Sähköähän voidaan tuottaa, energiaa voidaan tuottaa. Olen tehnyt jo noston siitä, että Suomeen voitaisiin harkita pienydinvoimaloita jokaiseen maakuntaan, niin että ei tarvitsisi vetää noita piuhoja pitkin peltoja ja metsiä, joista maan- ja metsänomistajat ovat olleet osin myöskin näreissään, koska korvaukset niistä eivät ole riittäneet heille eivätkä ne ole olleet kohtuullisia. Eli energiapolitiikka, datakeskustalous, datakeskuspolitiikka, muu teollisuuspolitiikka kiteytyvät tämän asian ympärille voimakkaasti, joten nyt täytyisi valtion nousta niskan päälle, hallituksen niskan päälle tässä asiassa, ja keskustella kuntien, yritysten ja kansalaisten kanssa voimakkaasti siitä, mikä on Suomen näkemys tähän asiaan. Olen keskustellut viimeksi tänään Kainuun kuntien kanssa, ja eteen nousi kysymys siitä, kuinka paljon kunnille tulee tietoa siitä, mitä datakeskukset ovat. Kuulostaa siltä, että kaikkiin kuntiin on tulossa jotain datakeskustoimintaa, ja kuntapäättäjillä on haaveita siitä, että saisi datakeskuksia. Heille ei ole tullut sellaista informaatiota, että he voisivat tehdä näitä päätöksiä kovinkaan selkeästi. Ainakaan hallituksen ja valtion osalta ei ole tullut sellaisia normistoja, joiden mukaan voisi tätä asiaa vahvasti arvioida. Meillä pitäisi olla valtion puolesta koneisto, joka yhdessä arvioisi näitä investointeja kuntien kanssa. Sama kansalaisten kanssa. Nyt kansalaiset kysyvät, riittääkö sähkö. On aika helppo heittää, että no ei riitä ja sähkön hinta nousee, pelotella ensi talvena kaikki siihen, että nyt on niin kallista, kun tämä datakeskusbuumi on päällä, jos vaikka saataisiin joku äänestäjä sitten äänestämään sen takia, kun on kallista sähköä. Nyt olisi tärkeää hallituksen tuoda esille uskottava tarina siitä, kuinka tämä asia hallitaan niin, että ei ole niin kallista sähköä. Myöskin näille yrityksille tulee Suomessa antaa informaatiota siitä, millaista on olla datatoimijoitten alihankkijana, että saadaan uutta tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa, uusia yritystoimintoja, jotka palvelevat datakeskustoimijoita, ja saadaan Suomeen nämä työpaikat. Koulutuspoliittisesti täytyy tehdä avauksia siitä, että pääsemme kouluttamaan ihmisiä tälle kasvavalle alalle, mikä mahdollistaa tuhansien, kymmenientuhansien ihmisten työllistämisen. Jos näin yhteenvetona sanon, niin otetaan tämä asia valtiona haltuun. Kiitos, Vestman, tästä aloitteesta siinä mielessä, että nyt keskustellaan tästä lakialoitteesta, mutta myös laajemmin tätä voi nostaa. Otetaan tämä asia haltuun valtiona, niin me pärjätään tämän kanssa. Jos me ajelehditaan tämä mukana, katsotaan sivusta ja reagoidaan perästä, niin välttämättä tämä ei Suomelle ihan parasta tulosta tuo. Olen kyllä tämän datakeskusbuumin kannattaja ja olen iloinen tästä, mutta nyt on valtiolla pelin paikka ja tilaisuus ottaa asia haltuun.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tähän edelliseen puheenvuoroon voisin sanoa, että tällainen keskittämisen eetos, mitä täällä salissa on aikaisemminkin kuultu, ei ole johtanut niihin tavoitteisiin, mitä puheissa on ollut. Toivon, että tässä uudistuksessa ne ensimmäistä kertaa tällä kaudella toteutuisivat niin, että myös ihan pienet paikkakunnat saisivat niitä palveluja — ei jäisi niihin 30 000 asukkaan kaupunkeihin. Tuossa edustaja Kettunen aikaisemmin toi huolen musiikkiopistojen ja kansalaisopistojenkin mahdollisuuksista näille nuorille ja lapsille antaa tätä palvelua, ja minä yhdyn tähän samaan huoleen. Täytyy toistaa hieman sitä, että olen itsekin Kuhmon musiikkiopistossa viulua soittanut ja Kuhmon musiikkiluokalla kuusi vuotta ollut, ja ei minustakaan tullut sen kummempaa musikanttia — sanoivat, että mene teatterikouluun, mutta tulin tänne ehkä Suomen suurimpaan teatteriin suoraan kouluja käymättä. Joka tapauksessa on tärkeää, että jokainen nuori ja lapsi pystyy itseään toteuttamaan. Se sitouttaa heitä, he kokevat olevansa osa tätä yhteiskuntaa, yhteisöllisyyttä. Sitä me tarvitaan tässä yhteiskunnassa kaikista eniten, ja sitä läsnäolemisen tunnetta, ja instrumentit antavat siihen hyvän mahdollisuuden verrattuna esimerkiksi matkapuhelimiin, joiden ääressä nuoret ovat aivan liian paljon, joten yhdessä soittaen, laulaen ja itseänsä toteuttaen tieteen ja taiteen parissa, siellä, missä elämää on, metsissä ja metsästyksessä, missä vain, kalastuksessa ja eränkäynnissä — näissä asioissa se nuori parhaiten voi. Siinä mielessä toivon tältä uudistukselta sitä potkua, mistä tässä aikaisemmissa puheenvuoroissa sanottiin, että tämä parantaa niitä palveluja, ja että se ei huononna, niin kuin meitä huolettaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun kyseessä on välikysymys nuorten työttömyydestä ja heidän hyvinvoinnistaan, niin ei malta olla muistelematta omaa nuoruutta vuonna yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäseitsemän Kuhmon ammattikoulusta valmistuneena. Pari kertaa amiksesta kenkää saaneenakin muistelen, kun sanottiin, että kun otatte niskasta itseä kiinni, niin te kyllä vielä töitä saatte. Silloin en kokenut, että oli tulevaisuudenusko mennyt, enemmänkin sitä, että pitää tarttua itseä niskasta kiinni ja tehdä niin. En tiedä, eikö nyt Suomen ongelmia osata sanoittaa samalla tavalla kuin silloin ja taistella kansakuntana sitä laman aikaa ja sen jälkeistä aikaa vastaan vastaamalla näihin haasteisiin ja ongelmiin, mitä on nyt edessämme. Eikö hallitus osaa niitä sanoittaa, että niihin voitaisiin paremminkin puuttua, että myöskin nuoret tietäisivät ja näkisivät, että meillä on jotain sellaista, mitä yhteiskunnassa voidaan muuttaa, ja se muuttaa myös heidän elämäänsä? Täällä salissa hallituksen puolelta on tullut puheenvuoroja paljon siitä, että tämä välikysymys olisi jollain lailla synkistelyä nuorten osalta ja pahentaisi entisestään tilannetta. En usko, että keskusta tämän aloitteen teki siksi, että haluaa itse tämän vain ääneen sanoa, vaan kyllä tämä on niitten nuorten ääni, joka välittyy tänne eduskuntaan tämän välikysymyksen kautta. Ei ole keksintö, että on haastavat ajat, jos Suomenmaassa on lähes 80 000 nuorta työttömänä alle 30-vuotiaana. Noin joka viides alle 25-vuotias on työttömänä, ja samaan aikaan myös nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut. Yhä harvempi nuori suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti. Tämä on valitettavaa. Tämä on mitattu totuus. Nuoria piinaa epävarmuus tulevaisuudesta sekä pelko siitä, löytyykö yhteiskunnasta lainkaan omaa paikkaa. Täällä on esitetty yhteistä huolta suomalaisten nuorten työpaikkojen ja harjoittelupaikkojen katoamisesta tämän hallituskauden aikana. Ne harjoituspaikat ovat erittäin tärkeitä. Etenkin harvaan asuttujen seutujen ja maaseudun nuorten tilanne on haastava. Alueellinen eriarvoisuus on syventynyt. Pienemmillä paikkakunnilla on tarjolla entistä vähemmän työtä, ja säästöpaineet ovat karsineet palveluita entisestään. Kallis polttoaineen hintakin ja pitkät etäisyydet työ- ja harjoittelupaikkoihin vaikeuttavat opiskelua ja työn vastaanottamista. Taloudellinen ahdinko on voimakkainta juuri maaseudulla asuvien nuorten kohdalla. Asumisen ja rahoituksen esteet ovat arkipäivää. Nuoret joutuvat pohtimaan, onko maaseudulle enää edes mahdollista jäädä, jos pankista ei saa edes asuntolainaa työssäolosta huolimatta. Olen erittäin huolissani tästä kehityksestä ja etenkin käsillä olevasta valtavasta ristiriidasta. Samaan aikaan, kun tässä maassa kärsitään työttömyyskriisistä, hallitus on edellisen työministerin Satosen johdolla ja perussuomalaisten siunauksella suunnannut katseensa kauas Intiaan, Brasiliaan, Filippiineille ja Vietnamiin etsimään osaajia sosiaali- ja terveysalalle — samaan aikaan, kun hyvinvointialueille kohdistetut hallituksen leikkaukset ovat johtaneet massiivisiin irtisanomisiin. Tällä hetkellä myös Pohteella on 18 000 työntekijän kattava yt menossa. Tietääkö hallituksen oikea käsi, mitä vasen käsi tekee, kun samaan aikaan potkitaan hoitajia pihalle ja tuodaan Suomeen ulkomailta työvoimaa? Ja samaan aikaan kotimaiset opiskelijamme eivät valmistu harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Jos valmistuvat, heille ei löydy töitä. Suomalaisia hoitajia ovat siis kohdanneet ennennäkemättömät yt-neuvottelut ja irtisanomiset ympäri maata, ja ulkomailta rekrytoiduille hoitajille töiden jatkuminen on taattu pitkillä määräaikaisilla työsopimuksilla. Ministeri Purran ja perussuomalaisten ei kannata siis huudella keskustalle mitään maahanmuuttopolitiikastamme. Kyllä teillä taitaa olla hallituksessa melkoinen peiliin katsomisen paikka. Miten te selitätte, että teidän vahtivuorollanne suomalainen sairaanhoitaja ei valmistu koulusta eikä saa töitä mutta kaukomailta rekrytoidaan hoitohenkilöstöä enemmän kuin koskaan? Hallituksen leikkaukset työttömyysturvan lapsikorotukseen ja suojaosaan vaikeuttavat myös nuorten mahdollisuuksia ottaa vastaan keikkatöitä ja rakentaa sitten polkuaan työelämään. Keskusta on tähänkin tänään tarjonnut hallitukselle konkreettisia, nuorten tilanteen korjaamiseksi johtavia toimenpiteitä.

Arvoisa rouva puhemies! Kyse on kansalaisuuslain muutoksen kolmannen vaiheen ykköskäsittelystä. Keskusta on yhtynyt mietintöön. Nyt puheena olevan kolmannen vaiheen päätavoitteena on tiukentaa kansalaistamisen edellytyksiä ja korostaa, että Suomen kansalaisuus seuraa onnistuneesta kotoutumisesta, eikä se ole automaatio. Nyt ollaan luomassa yhtenäinen, ennakoitava ja oikeusturvan huomioiva kansalaisuuskoejärjestelmä, jossa hakijan tulee osoittaa riittävät perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin yhteiskuntatietoedellytys, joka on erillinen kielitaitovaatimuksesta. Hakijan on osoitettava riittävät tiedot suomen ja ruotsin kielellä. Sen mittaamiseksi otetaan käyttöön uusi kansalaisuuskoe, joka on sähköinen, tietopohjainen ja pääosin monivalintakoe. Koe perustuu julkiseen ja ennalta määritettyyn oppimateriaaliin, joka mittaa perustietoja muun muassa perus- ja ihmisoikeuksista, suomalaisesta oikeus- ja hallintojärjestelmästä sekä yhteiskunnan toiminnasta, arjesta ja historiasta — kuulostaa hyvältä. Kansalaisuuskoetta ei vaadita, jos hakija on suorittanut suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon tai suomen- tai ruotsinkielisen korkeakoulututkinnon. Hakijoilta perittäisiin kansalaisuuskokeen osallistumismaksu, mahdollisia uusintakoemaksuja. Tutkintorinnastuksella pyritään vähentämään hakijakustannuksia niillä, joilla osaaminen on jo osoitettavissa. Alkuvaiheen investoinnit kansalaisuusjärjestelmään maksavat noin 4,2 miljoonaa, ja toki tässä byrokratia lisääntyy. Itse näen, että tämä voidaan ajatella investointina välttää tulevaisuudessa kasvavia kustannuksia, joista meillä on Suomessa jo valitettavasti kokemuksia. Maahanmuuttovirastolle tulisi kansalaisuuskoejärjestelmän kokonaisvastuu. Tämä tarkoittaisi kokeen hallinnointia, valvontaa ja kehittämistä, sopimusten tekemistä kokeen laatijoiden ja järjestäjien kanssa. Maahanmuuttovirastoon kohdistuu selkeä lisäresurssitarve ja valmisteluvaiheessa useita henkilötyövuosia sekä pysyvästi noin kolmen henkilötyövuoden lisätyöpanos. Minä vähän hämmästelen sitä, että esimerkiksi synnyinkunnassani Kuhmossa Migriä ajetaan alas, ja siellä on alan ammattilaisia, ja nyt sitten tätä pumppausliikettä tehdään. Ehkä tämä rytmitys voisi olla vähän sujuvampi. Näitä työpaikkoja, mitä tuolta lakkautetaan, olisi voitu tämän lain myötä myöskin säilyttää siellä. En tiedä, minne nämä työpaikat nyt sitten seuraavaksi syntyvät, mutta voisin kuvitella, että nekin keskitetään suuriin kaupunkeihin. Se on hyvä, että Suomen kansalaisuus pitää ansaita, eikä se ole automaatio. Sen ei tarvitse olla automaatio. Keskusta kritisoi ensimmäisen vaiheen muutosesityksen vastalauseessaan sitä, että hallitus on ottanut tavakseen tehdä isoja uudistuksia tuomalla eduskunnalle lakiesityksiä tipoittain. Valiokunnissa on silloin ollut mahdotonta muodostaa uudistuksista ja sen vaikutuksista kokonaiskäsitystä. Hallituksen toinen helmasynti on ollut nojautua hallitusohjelmaan asiantuntija-arvioista ja vaikutuksista piittaamatta. Samaan aikaan, kun hallitus lisää Maahanmuuttoviraston, tuomioistuinten ja poliisien työmäärää ulkomaalaislakien muutoksilla, leikkaa se niiden rahoitusta tuottavuusohjelmallaan. Voimavarojen niukkuus on kuitattu hallituksen esityksissä ja ministeriöiden vastineissa sillä, että tehtävä toteutetaan budjettimäärärahojen puitteissa. Kuitenkin hyvätkin lait ilman riittäviä voimavaroja aiheuttavat sen, että lain tavoitteet jäävät toteutumatta, ja kyllä tässä omalla kohdallani sellainen huoli on, että näitten resurssien puutteen takia tämä hyvä laki voi hidastua ja sen toimeenpanossa olla haasteellisuuksia. Siksi näistä resursseista täytyy todella kantaa huolta ja myös pitää sellaista järjestystä, että ne jatkossa sitten kuitenkin riittävät.

Arvoisa rouva puhemies! Niinhän se on, että ne päätökset ovat siellä arjessa, kouluissa. Kävin tuossa Kajaanissa Otanmäen ala- ja yläasteella tutustumassa tähän asiaan, ja sieltä tuli terveisiä, että ei liikuntapaikkoihin vaan tunnu sitä rahaa riittävän. Pelikenttää pihalle ollaan odotettu, 30 kilometriä Kajaanin keskustasta — ei tule rahoitusta. Nyt sitä rahaa tästä riihestä. Kyllä siellä osataan sitä käyttää ja liikkua, kun näitä liikuntapaikkoja voidaan kehittää. Mutta haluan vielä muistuttaa tästä liikuntaneuvostosta, että kyseessä on poikkihallinnollinen koordinoiva toimija, joka myös kehittää kokonaisvaltaisesti liikkumista alueella. Eli kyseessä on se, että sitä alueen yhteistyötä koordinoidaan ja sitä rakennetta, mikä siellä on, hyödynnetään. Nyt voi siiloutua tämä tilanne, ja ne oppilaat eivät välttämättä saa niin paljon enää sitä liikkumiseen mahdollistavaa kokonaiskoordinaatiota, mitä alueellisesti tarvitaan. Niin kuin edustaja Suhonen aikaisemmin mainitsi, vielä korostan sitä, että nyt niihin liikkumapaikkoihin riihestä rahaa. Laitetaan oikeasti ihmiset liikkeelle. Siitä Cooperista vielä, että sain Hyrynsalmelta Cooper-juoksuun juuri haasteen. Kesäkuussa juostaan Hyrynsalmella Cooperia, ja sitä varten harjoittelen. Minusta on mukavaa, kun edustajat ovat esimerkkejä tuoneet täällä salissa siitä, että liikkuminen on tärkeää. Kyllä politiikasta viesti täytyy myöskin kansalaisille mennä siitä, että liikkuminen on tärkeätä, ja se on tullut tänään täällä selväksi.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan täällä aikaisempien puheenvuorojen aikana kiinnitin huomiota välihuutoihin oikealta, joissa heiteltiin, että mistä rahaa, ja oli hyvinkin vähätteleviä huutoja siihen, miten köyhien asiasta keskustellaan. Minä toivoisin, että ihmiset katsoisivat köyhyyttä ja köyhiä kunnioittavasti ja olisivat nöyriä sen köyhyyden edessä, koska se ei ole aina oma valinta. Minä uskon, että monen köyhän perheessä ovi on auki meille kansanedustajille ja voimme mennä käymään heidän luonaan keskustelemassa siitä arjesta ja niistä haasteista, mitä köyhillä on. Se vetää nöyräksi. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi rakentaa vahvan ja välittävän Suomen, luoda satatuhatta uutta työpaikkaa ja katkaista velkaantumiskierteen. Maastamme ja kansalaisistamme luvattiin pitää huolta. Nyt tilanne on kuitenkin se, että Suomessa on jo lähes miljoona ihmistä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä — miljoona ihmistä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. Ulosotossa on reilusti yli puoli miljoonaa henkilöä. Jo pelkästään tästä ulosoton uhasta ja ulosotossa olemisesta päättäjien olisi tärkeää puhua niiden henkilöiden kanssa, joita on tällä hetkellä yli puoli miljoonaa, siitä, millaista se arki on, ja ymmärtää, miten paljon se henkisesti rasittaa, kuinka paljon se vaikuttaa perheissä, joissa on ulosottoa, myös lapsiin. Syvenevä lapsiperheköyhyys heikentää tulevaisuudenuskoa ja maamme lasten tilannetta pahiten sitten sotiemme. Tämän luulisi kiinnostavan. Liian monen lapsiperheen arki on muuttunut selviytymistaisteluksi. Arvoisa puhemies! Millaista vastuunkantoa ja huolenpitoa tämä on? Työttömyys on ennätyslukemissa, ja etenkin nuorten työllistyminen on mennyt hälyttävän vaikeaksi. Toimeentulon haasteet koskevat yhä laajemmin myös niitä työssäkäyviä ja pienyrittäjiä, jotka ovat aiemmin tulleet työllään toimeen. Tapasimme eilen sotkamolaisia nuorisotyöntekijöitä täällä eduskunnassa. He toivat viestiä kainuulaisten nuorten tilanteesta. Kuulimme, että pääosin nuorilla menee Kainuussa vielä hyvin, mutta väliinputoamisen uhka on koko ajan kasvussa. Yksi iso syy tähän on köyhyys, perheiden köyhyys. Osassa perheitä ylisukupolvinen syrjäytyminen kiihtyy eikä tulevaisuudennäköaloja ole. Vanhemmat voivat huonosti hankalan taloudellisen tilanteen takia, ja jaksaminen lapsiperhearjessa heikkenee. Positiivinen kanssakäyminen lasten kanssa jää arjen paineessa liian vähälle. Rahaa ei ole aina edes ruokaan saatikka harrastevälineisiin tai muuhunkaan virkistäytymiseen. Lapsi voi kasvaa apatian, toivottomuuden ilmapiirissä. Köyhyys voi tuoda vanhemmille päihdeongelmia, ja lapset oppivat päihteidenkäytön esimerkin kautta. Koulunkäynti ei välttämättä enää kiinnosta, ja töihinpääsy on entistä vaikeampaa vanhemmille. Sosiaaliset haasteet kasautuvat päällekkäin, ja elämä voi mennä solmuun. Arvoisat kollegat, meidän on pystyttävä katkaisemaan tämä kierre. Meidän pitää pystyä parempaan. Köyhän asiaa ei saa unohtaa. Hallituksen on päättävinä aikuisina otettava vastuu, tehtävä arvovalintoja, jotta näitä umpisolmuja ei pääse syntymään. Jokainen tietää, miten hankala niitä sitten on aukoa. On huomattava, että elinkustannusten nousu ei kohtele suomalaisia tasapuolisesti myöskään alueellisesti ja köyhyys kiihtyy eri alueilla epätasa-arvoisesti. Alueiden köyhyyden epätasa-arvo on totta. Hallitus on toimillaan keskittänyt niin valtion kuin sosiaali- ja terveydenhuollonkin palveluja oikein urakalla, ja esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen pitkien etäisyyksien maakunnissa liikkuminen vaatii suuremman osuuden kotitalouksien tuloista kuin lyhyiden etäisyyksien kasvukeskuksissa. Vaihtoehtoja on vähemmän, ja omat vaikutusmahdollisuudet kustannusten kasvuun voivat olla myös rajallisemmat. Kahden euron bensalla on kallista käydä apteekissa kaukana. Mielestäni on perusteltua kysyä, onko hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikassa riittävästi tunnistettu alueelliset erot ja pyritty vaikuttamaan niihin. Arvoisa puhemies! Tarvitsemme todellakin tässä ajassa rohkeita arvovalintoja lastemme ja nuortemme parhaaksi. Meidän täytyy valita valoisan tulevaisuuden linja.

Arvoisa puhemies! Vuosi 2025 oli Helsingin pörssissä vahva nousuvuosi. Helsingin pörssi tuotti 30 prosenttia vuodessa, päihitti tuotolla muut pohjoismaalaiset. Siinä on suhdanteen kuvausta, siinä on Suomen hiihtokenkää. Miksi tämä seikka jää vähälle huomiolle? Missä ovat työpaikat? Arvoisa työministeri Marttinen, pörssinousu hyödyttää suurta pääomaa. Työpaikkoja ei kuitenkaan ole 30:tä prosenttia enempää syntynyt, vaan samana vuonna 2025 työttömien työnhakijoiden määrä nousi yli 20 000 henkilöllä. Tätä tilastoa kaunistaa sekin, että eläkkeelle jää enemmän suomalaisia kuin mitä työmarkkinoille tulee. Hallituksen päätösten lopputulos näyttäytyy nyt karusti: suuri pääoma hyötyy, pörssiyhtiöt hyötyvät, työttömät ja irtisanotut kärsivät samaan aikaan. Oliko tämä se tavoite? Miltä tämä työttömän arjessa tuntuu? Kuunnellaanpa. Sitaatti tältä aamulta lapsuudenystävältäni: ”Miten tämä työvoimapoliittinen touhu meni tähän pisteeseen? Olen tässä ollut vuoden päivät työttömänä, ja Pohjois-Savo huutaa tyhjyyttään oman alan töistä. Firmat eivät enää laita julkiseen hakuun paikkoja, kun eivät rupea pläräämään sataa hakemusta. Kaikki firmat olen soitellut läpi, mutta kaikki myyvät eioota. Hauskin pointti tässä on tämä, eli minun täytyy hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, vaikka oman alan töitä ei ole. On vain ajan kysymys, milloin minulle lätkäistään karenssia, koska joudun hakemaan ihan mitä sattuu paikkoja. Minä ymmärrän, että töitä täytyy tehdä, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä.” — Ja hymiö perässä, mutta ei ole kovin mieltä ylentävä hymiö. Arvoisa puhemies! Tämä on ihmiselämän tuhlausta. Työttömänä, passiivisena pitäminen valtion toimesta on ihmiselämän tuhlausta. Työttömyys taannuttaa, se ottaa arvon päälle. Se aiheuttaa ahdistusta, masennusta, häpeää ja motivaation vähentymistä. 17. helmikuuta 2026 Yle listasi Suomen kunnat ensi kertaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mukaan. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kartan asettaminen työttömyyslukujen kartan kanssa on lähes yksi yhteen. Työttömyyspolitiikka on myös alueellisesti syrjivää. Itä-Suomi kärsii. Se on valitettava valinta. Työttömät kirjoittelevat ja tekevät tekoälyllä työhakemuksia, ripakopallisia, jotka eivät johda yhtään mihinkään. Työttömän simputus ei ole ihmisarvoa nostavaa. Ajatelkaa, mihin tämä on johtanut yrityksissä. Monen yrityksen ansaintalogiikkaan kuuluu olla jättämättä työpaikat laittamatta julki hurjan hakemusmäärän vuoksi, koska on selvää, että hakemuksia tulee maan tavan vuoksi. Niiden läpikäyminen vie turhaan tärkeitä resursseja. Vuonna 2026 Suomi on tällainen näennäisen työnhaun puuhamaa. Siksi, työministeri Marttinen, olisiko syytä tuoda tämän jo alentavan rutiinin tilalle koulutusta ja osaamisen lisäämistä? Oppiminen nostaa toiveikkuutta. Se on vähintä, mitä voitte työttömälle tarjota. Se on vastavoima työttömän passivoimiselle. Tällaisena tekoälyn aikana verkko-opetusta voidaan monistaa rajattomasti. Olisi syytä mahdollistaa opiskelu työhakemuksien tekoälytehtailun rinnalle. Muutama sana maahanmuutosta. Olen maahanmuuttokriittinen, mutta olen kriittinen maahanmuuton kritiikillekin. Kävin Venäjän hyökkäyssodan alettua hakemassa ukrainalaisia pakolaisia Suomeen siinä toiveessa, että heillä on Suomessa turvaa ja tekemistä. Kun tapasin yhden heistä hetki sitten, hän kertoi, että on tämä Suomi ihmeellinen maa: rahaa maksetaan kotiin, mutta töihin ei saa mennä. Viro työllisti lähes kaikki ukrainalaiset pakolaiset. Miksi näin kävi, että Suomeen jäi tuhansien ukrainalaisten työttömien porukka? Tähän toivon vastaustanne. Myös perussuomalaisten vastausta tällaisena valitettavana Venäjän hyökkäyssodan merkkipäivänä minä odotan. Muistelen vielä yhtä tviittiä valtiovarainministeriltä, kun hän 2025 tviittasi kaivosten sähköverotuen loppumisesta, myös datakeskuksien mahdollisen sähköveron loppumisesta. Datatalouden työpaikat voivat nyt mennä Ruotsiin ja Norjaan. Suomi investointialustana ei ole tällä hetkellä ennakoitava. Olemme samassa sähköverkossa. Jos datatalouden työpaikat karkaavat muihin Pohjoismaihin, se jää silti suomalaisten sähkönkäyttäjien maksulle, jos sähkön hinta nousee. Olisiko syytä miettiä, kuinka Suomi investointialustana, maana, on ennakoivampi? Kuinka tämä hallitus varmistaa sen, että tulevaisuudessa Suomesta ei lähde sellaisia tviittejä, jotka haittaavat Suomen mainetta investointialustana? Näin kainuulaisena haluan muistuttaa, että Terrafame taistelee nikkelin kannattavasta tuotannosta ulkomaan nikkelintuotantoa vastaan. Tämä sähköveron helpotuksen poistaminen ei auta ollenkaan kainuulaista kaivosyhtiötä samaan aikaan, kun tuontinikkelille ei tule mitään lisäveroja. Suomalainen työ ei välttämättä niin vahvasti enää kannata eikä investointeja kannata niin vahvasti kaivosteollisuuteen tehdä. Me tarvitaan näitä työpaikkoja. [Puhemies koputtaa] Arvoisa työministeri, kysyn vielä: miten palautetaan tämä investoreiden luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan?