Rasinkangas Merja

Arvoisa rouva puhemies! Aloitetaan positiivisista asioista. Suomen talous kasvaa, suomalaisten ostovoima lisääntyy, ja työllisyyskin on vihdoin kääntynyt kasvuun. Tilastokeskuksen mukaan elokuussa 2026 työllisiä oli 34 000 enemmän kuin vuosi sitten ja työttömiä puolestaan 5 000 vähemmän. Tämä on tärkeä suunnanmuutos, ja hallituksen toimet alkavat purra. Valtion taloudellinen tilanne on jo pitkään uhannut koko Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta, kun talouskasvua ei ole ollut ja menot ovat olleet aivan liian korkeat suhteessa tuloihin. Nyt onneksi suunta on kääntynyt investointien lisääntyessä ja tuottavan toiminnan kasvaessa. Positiivinen käänne ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tämänkin hallituskauden jälkeen on vielä valtavasti töitä tehtävänä, jotta talous saadaan tasapainoon. Valtionvelan korot syövät koko ajan juuri niitä tärkeimpiä hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluita: sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vanhushoivaa, koulutusta, turvallisuutta, maataloutta ja puolustusta. Jokainen korkoihin laitettu veroeuro on näistä pois. Koroista puhuttaessa ei puhuta mistään pienistä summista. Ensi vuonna valtionvelan korkoihin menee noin 4 400 miljoonaa euroa eli 4,4 miljardia euroa. Valtionvelan korkoihin maksettavalla summalla kustannettaisiin kokonaan koko Suomen ammatilliseen koulutukseen, lukiokoulutukseen ja opiskelijoiden tukiin vuosittain kuuluvat menot. Korkomenojen summa on neljä kertaa suurempi kuin Suomen poliisin vuosittainen määräraha, ja jäisi vielä 400 miljoonaa euroa ylikin. Toisin kuin oppositio, joka ei haluaisi leikata mistään, näillä konkreettisilla esimerkeillä haluan osoittaa, että meidän todellakin tulee leikata menoja ja paljon, jotta korkokulujen kasvu ei tuhoa koko suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Arvoisa puhemies! Menoja voidaan leikata toissijaisista kohteista ilman, että suomalaisten peruspalvelut ovat uhattuna. Se vaatii tältä salilta vain rohkeutta. Pelkästään kehitysavun pienentäminen 200 miljoonaan euroon vuodessa toisi ensi vaalikaudessa 3,2 miljardia euroa säästöä. Tällä kaudella kehitysavusta olemme säästäneet 1,3 miljardia euroa, mutta kuten huomataan, edelleen on säästettävää ja reilusti. Tarvitsemme myös kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan. Vieraskielisten keskeisimpiin toimeentuloa turvaaviin sosiaalietuuksiin meni viime vuonna 1,8 miljardia euroa, eivätkä tässä ole edes kaikki vieraskielisille suomalaisten verorahoista maksetuista sosiaalieduista. Laskin, kuinka paljon saisimme säästöjä kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan käyttöönotosta. Suomessa olevista vieraskielisistä noin 67 prosenttia ei ole Tilastokeskuksen mukaan Suomen kansalaisia. Jos 1,8 miljardin euron etuudet jakautuvat tasaisesti vieraskielisten kesken kansalaisuudesta riippumatta, olisivat kansalaisuusperäisen sosiaaliturvan vuosittaiset säästöt 1,2 miljardia euroa. Tämä säästö olisi siis vaalikaudessa miltei viisi miljardia euroa, eikä ole edes huomioitu kaikkia vieraskielisten tukimuotoja. Toissijaisia menoja siis on, ja tällä salilla tulee olla rohkeutta tehdä menoleikkauksia Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus edellä. Nostin tässä puheessa vain kaksi isoa esimerkkiä, miten leikkauksilla saataisiin merkittäviä säästöjä ilman, että talouskasvu tuhoutuisi veromoukarilla, tai ilman, että suomalaisten ostovoima romahtaisi. Arvoisa puhemies! Jokaiselta kansanedustajalta, joka edellä mainittuja säästöjä vastustaa, kysyn: mistä sinä ottaisit kahdeksan miljardia ennemmin, suomalaisten peruspalveluista vai nostamalla jo ennestään korkeaa verotusta? — Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi saadaan uuteen nousuun työn, yrittämisen, koulutuksen, investointien ja ennen kaikkea vastuullisen talouspolitiikan kautta. Vastuuttomalla ja kasvun tappavalla himoverotuksella tämä jo valmiiksi korkean verotuksen maa ei nouse. Päinvastoin korkealla verotuksella ja vastuuttomalla menojen lisäämisellä Suomi on ajettu tilanteeseen, josta tämä hallitus lähti töihin. Nyt vaikeassa maailmanajassa olemme saaneet käännettyä talouden kasvuun. Investoinnit ovat lisääntyneet laajasti monilla eri sektoreilla, vientikirjat täyttyvät nopeammin kuin useisiin vuosiin, ja juuri nyt tulleen tiedon mukaan työllisten määrä on noussut viime vuodesta yli 30 000 työllisellä. Suunta on siis oikea, ja hallituksen toimet ovat alkaneet purra. Arvoisa puhemies! Edelleen on töitä. Toissijaisista menoista tulee leikata lisää, velkajarrussa pitää pysyä. Vain näin turvataan suomalaisten peruspalvelut, sosiaali- ja terveyshuolto, koulutus, turvallisuus, maatalous ja puolustus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Usein perussuomalaisena kokee tunteen: kunpa meitä olisi kuunneltu aiemmin. Olisipa meitä kuunneltu, kun kerroimme, etteivät koulujen inkluusio, itseohjautuvuus [Keskustan ryhmästä: Bensa olisi halvempaa!] ja ilmiöpohjainen oppiminen toimi, puhumattakaan seinättömistä luokista. Olisipa meitä kuunneltu, kun kerroimme, että hallitsematon maahanmuutto tulee aiheuttamaan kaikkialle yhteiskuntaan heijastuvia ongelmia. [Vasemmalta: Niinpä juuri!] Maailman paras koulu rikottiin menemällä muotivirtausten mukaan. Muutokset tehtiin ilman kunnollista tutkimusperustaa. Nyt näemme niiden ikävät seuraukset. Kukaan ei voi myöskään enää kieltää sitä tosiasiaa, että ilman massamaahanmuuttoa osaamisen keskiarvo olisi korkeampi. [Vasemmalta: No niin!] Eikö ole niin, arvoisa opetusministeri, [Hälinää — Puhemies koputtaa] että tällä kaudella tehtyjä kännykkäkiellon ja osaamistakuun kaltaisia koulu-uudistuksia on jatkettava myös seuraavalla kaudella ja kouluissa on palattava perusasioiden äärelle?

Arvoisa rouva puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2025 nostaa esiin vakavia ongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa. Niitä ei pidä vähätellä. Samalla on kuitenkin syytä katsoa myös sitä, mitä näille ongelmille on tällä hallituskaudella jo tehty. Kertomuksessa todetaan, että monet ongelmat ovat rakenteellisia ja toistuvat vuodesta toiseen. Ne eivät ole syntyneet tämän hallituksen aikana, ja samaan aikaan on myös tällä hallituskaudella saatu tehtyä monia hyviä lainsäädäntömuutoksia, jotka helpottavat kertomuksessa esiin tuotujen puutteiden ratkaisua. Arvoisa puhemies! Nostan ensimmäisenä esiin koulut ja lapset. Olen itse toiminut koulupoliisina ja nähnyt käytännössä, mitä tapahtuu, kun koulun työrauha katoaa ja kiusaamiseen tai väkivaltaan ei puututa ajoissa. Turvallisen koulun pitää olla lapselle arkipäivää. Oikeusasiamies nostaa kertomuksessaan esiin puutteet turvallisessa opiskeluympäristössä, erityisesti kiusaamisen ja väkivallan. Tässä hallitus on vienyt asioita oikeaan suuntaan. Oppimisen tuen uudistus vahvistaa oppilaiden mahdollisuuksia saada apua ajoissa. Mobiililaitteiden käytön rajoittaminen puolestaan vahvistaa työrauhaa, vähentää kiusaamista, lisää turvallisuutta kouluissa sekä lisää sosiaalisia kontakteja. Tämän olen myös itse saanut huomata, kun olen lainsäädäntöuudistuksen jälkeen käynyt kotikaupungissani Oulussa kouluvierailuilla. Välituntien puheensorina on iloa korville, kun aiemmin saatettiin käytävällä istua tuppisuina älylaite kasvojen edessä. Positiivista palautetta tästä kännyköiden rajoittamisesta on tullut niin opettajilta kuin oppilailtakin. Myös peruskouluun tällä kaudella laitetut lisämiljoonat ovat tarpeen. Meidän pitää pystyä varmistamaan, että jokainen lapsi oppii perustaidot ja saa tarvitsemansa tuen. Jos koulussa ei opita lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan eikä siellä ole työrauhaa, ongelmat näkyvät myöhemmin paljon suurempina. Perusopetusta vahvistamalla halutaan vähentää myös koulupudokkaitten määrää toisella asteella ja vahvistaa selviytymistä toisen asteen opinnoista. Haluan vielä lisätä lainsäädännöllisten korjausten ja peruskoulussa tehtävän työn lisäksi vanhempien vastuun ja velvollisuuden huolehtia lapsensa kasvatuksesta. Sitä ei voi ylikorostaa, koska kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, ei koululla tai viranomaisilla. Tätä tulee edelleen korostaa. Sosiaalista mediaa tänäkin kesänä seuranneena olen nähnyt eri poliisilaitosten viestejä ja kehotuksia vanhemmille: hakekaa lapsenne pois. Nämä nuoret ovat päihtymyksen vuoksi aiheuttaneet häiriötä ja olleet kykenemättömiä huolehtimaan itsestään. Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä asia on lastensuojelu. Oikeusasiamies nostaa esiin lastensuojelun resurssi- ja henkilöstöpulan. Tämä ongelma ei ole uusi. Siksi on hyvä, että hallitus on uudistanut ja uudistamassa myös lastensuojelulakia. Lastensuojelussa pitää päästä tilanteeseen, jossa lapsi saa apua silloin, kun sitä tarvitsee, ja viranomaisilla on oltava tarvittavat oikeudet. Sijoitusyksiköt tarvitsevat myös työkaluja ja resursseja kasvatustyöhön. Viime vuosina on korostettu enemmän lasten oikeuksia. Koulupoliisina näin, kuinka tärkeää on poliisin ja koulun yhteistyö. Poliisin pitää päästä puuttumaan ongelmiin ajoissa. Tämä on myös lastensuojelua. Tarvitsemme riittävät ja selkeät toimivaltuudet. Ei voi olla niin, että viranomainen tietää ongelmista mutta kädet ovat sidotut. Tässäkin asiassa lainsäädäntö on viranomaisten välisen tiedonsiirron osalta edennyt tällä hallituskaudella. Arvoisa puhemies! Kertomuksessa nostetaan esiin myös oikeusprosessien pitkät käsittelyajat ja muut oikeusturvan ongelmat. Riita-, rikos- ja hakemusprosessien sujuvoittaminen on tärkeää, ja on hyvä, että niitä on kehitetty. Oikeusturvan kannalta on kestämätöntä, jos päätöstä joutuu odottamaan kohtuuttoman pitkään. Myös digitalisaatioon liittyvät ongelmat on syytä ottaa vakavasti. Sähköinen asiointi helpottaa ihmisten elämää, mutta se ei saa samalla sulkea osaa ihmisistä palveluiden ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti ikäihmisiä, joiden tarpeet on syytä huomioida lainsäädännössä paremmin, kun digitalisaatio etenee. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksessa on paljon asioita, jotka vaativat edelleen työtä. Vanhustenhoito, terveyspalveluiden saatavuus, vankiloiden tilanne ja monet muut asiat on otettava vakavasti. Mutta yhtä tärkeää on tunnistaa se, mikä on jo mennyt eteenpäin. Tämä hallitus on monessa kertomuksessa esiin nostetussa asiassa jo tarttunut ongelmiin. Lastensuojelulakia on uudistettu, oppimisen tukea on vahvistettu, peruskouluun on lisätty resursseja, koulujen työrauhaa on parannettu, oikeusprosesseja on lähdetty sujuvoittamaan. Suunta on oikea, vaikka työtä on vielä paljon. Turvallinen koulu, toimiva lastensuojelu, inhimillinen vanhuus ja riittävät viranomaisten toimivaltuudet ovat asioita, joista ei ole varaa tinkiä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nuorisotyöttömyys on todellinen ongelma, eikä yksikään nuori saa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Samalla kuitenkin on syytä pitää kiinni tosiasioista. Kun kuuntelee opposition puheita tai seuraa osaa julkisesta keskustelusta, voisi kuvitella Suomen olevan matkalla kohti jonkinlaista yhteiskunnallista romahdusta. Todellisuus on kuitenkin toinen. Suomen talous on alkuvuonna lähtenyt kasvuun Euroopan nopeimpien joukossa. Yrityksissä uskalletaan jälleen investoida, vienti vahvistuu, ja työllisyyden edellytykset paranevat. Hyvinvointivaltio ei ole romuttumassa, päinvastoin sen tulevaisuus turvataan vain sillä, että velkaantumisen kierre katkaistaan. Jos velan annettaisiin kasvaa hallitsemattomasti vuodesta toiseen, silloin hyvinvointivaltion perustukset todella murenisivat. Siksi hallitus on tehnyt välttämättömiä päätöksiä velkalaivan kääntämiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Nuorisotyöttömyyden syitä ei voi ymmärtää tarkastelemalla vain tämän päivän tilastoja tai yhden hallituskauden päätöksiä. Taustalla on pidempi kehityskulku vuosien saatossa. Liian moni nuori on vuosien aikana päässyt eteenpäin koulutusjärjestelmässä ilman riittävää osaamista. Jos nuorella ei ole vahvaa lasku-, luku- tai kirjoitustaitoa tai elämän muita perustaitoja, työelämään kiinnittyminen on vaikeaa. Edellinen hallitus pyrki vastaamaan osaamisvajeeseen tekemällä toisen asteen koulutuksesta pakollisen. Ratkaisu ei kuitenkaan puuttunut itse juurisyyhyn. Ongelma siirrettiin eteenpäin, mutta sitä ei ratkaistu. Tämän hallituksen linja on ollut toinen. Olemme lähteneet vahvistamaan peruskoulua, jotta jokainen nuori saa aidot valmiudet jatko-opintoihin ja työelämään. Koulujen kännykkärajoitukset parantavat keskittymistä. Oppimisen tuen uudistuksen kautta pyritään apu saamaan varhaisessa vaiheessa sitä tarvitsevalle. Osaamistakuulla varmistetaan, että peruskoulun päättävä nuori hallitsee ne taidot, joita elämässä tarvitaan. Lisäksi perusopetuksen rahoitusta on lisätty 200 miljoonalla eurolla. Lisäksi opintosetelin avulla ilman opiskelupaikkaa jääneet nuoret pääsevät korkeakouluun opiskelemaan 30 opintopisteen verran. Edelleen hallitus on satsannut nuorten työllistämiseen työllistämistä edistävän setelin avulla. Arvoisa puhemies! Toinen suuri haaste liittyy nuorten mielenterveyteen. Yhä useampi nuori kamppailee ahdistuksen, masennuksen ja jaksamisen ongelmien kanssa. Nämä vaikeudet näkyvät myös työllisyydessä, opiskelussa ja syrjäytymisriskissä. Siksi hallitus on vienyt eteenpäin alle 23-vuotiaiden terapiatakuun. Mielenterveyden ongelmiin on päästävä käsiksi silloin, kun ne ovat vielä hoidettavissa. Mitä aikaisemmin apua saa, sitä paremmat mahdollisuudet nuorella on rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Arvoisa rouva puhemies! Nuorten tulevaisuudenusko ei vahvistu sillä, että heille kerrotaan päivästä toiseen kaiken olevan menossa huonompaan suuntaan. Se ei vahvistu opposition hautajaispuheilla eikä jatkuvilla kauhukuvilla. Jatkuva pessimismi ei tuo edes toivoa. Tulevaisuudenuskon ja toivon luominen meidän nuorille riippuu paljolti siitä, miten me aikuiset puhumme ja viestimme ja kannustamme nuoria. Tulevaisuudenusko syntyy siitä, että yhteiskunta toimii, että koulu opettaa, että apua saa silloin, kun sitä tarvitsee, että ensimmäisen työpaikan saaminen on mahdollista ja että talous kasvaa ja uusia mahdollisuuksia syntyy. Nuoret tarvitsevat aikuisten positiivista kannustamista ja tukea tulevaisuuden toivoon. Juuri näitä asioita hallitus on pyrkinyt määrätietoisesti edistämään, ja tuloksiakin alkaa jo näkyä. Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan Suomen nuorille. Te olette kasvaneet aikana, jolloin kriisit ovat seuranneet toinen toistaan. On ollut koronapandemia, sota Euroopassa, energiakriisi ja talouden epävarmuus. On ymmärrettävää, että tulevaisuus voi joskus näyttää sumuiselta, mutta Suomi on selvinnyt paljon vaikeammistakin ajoista. Jokainen sukupolvi on kohdannut omat haasteensa, ja jokainen sukupolvi on myös rakentanut maata eteenpäin. Jokainen kohdattu haaste tekee meistä entistäkin vahvempia. Teidän sukupolvenne tulee tekemään saman. Te pystytte siihen. Tässä maassa kannattaa edelleen opiskella, yrittää ja unelmoida. Suomessa on osaamista, turvallisuutta ja mahdollisuuksia enemmän kuin me usein muistammekaan. Vaikeudet eivät ole katoamassa yhdessä yössä, mutta suunta ratkaisee, ja Suomen suunta on eteenpäin. Tämän hallituksen toimet nuorten peruskoulutuksen vahvistamiseksi, korkeakouluopintojen opiskelumahdollisuus opintosetelin avulla sekä työllistämissetelin mahdollisuus lisäävät toivoa. Yhdessä tekemällä tästä maasta tulee vahvempi kuin se on tänään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyyden syitä ei voi ymmärtää tarkastelemalla vain tämän päivän tilastoja tai yhden hallituskauden päätöksiä. Taustalla on pidempi kehityskulku vuosien saatossa. Nuorten tulevaisuudenusko ei vahvistu sillä, että heille kerrotaan päivästä toiseen kaiken olevan menossa huonompaan suuntaan. Se ei vahvistu opposition hautajaispuheilla eikä jatkuvilla kauhukuvilla. Jatkuva pessimismi ei tuo edes toivoa. Tulevaisuudenuskon ja toivon luominen meidän nuorille riippuu paljolti siitä, miten me aikuiset puhumme, viestimme ja kannustamme. Nuoret tarvitsevat aikuisten positiivista kannustamista ja tukea tulevaisuuden toivoon. Tulevaisuudenusko syntyy siitä, että yhteiskunta toimii, että koulu opettaa, että apua saa silloin, kun sitä tarvitsee, että ensimmäisen työpaikan saaminen on mahdollista, että talous kasvaa ja uusia mahdollisuuksia syntyy. Suomen talous on alkuvuonna lähtenyt kasvuun Euroopan nopeimpien joukossa. Yrityksissä uskalletaan jälleen investoida, vienti vahvistuu, ja työllisyyden edellytykset paranevat. Juuri näitä asioita hallitus on pyrkinyt määrätietoisesti edistämään, [Puhemies koputtaa] ja tuloksiakin alkaa jo näkyä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin haluan edustaja Koskelan puheeseen vastata, että perusopetusta on kylläkin nostettu 200 miljoonalla tämän hallituskauden aikana. Ei siis pitänyt paikkansa väite, että siitä ollaan leikattu, kun sinne ollaan nimenomaan satsattu. Nuorten koulutukseen on syytä panostaa. Tällä opintosetelikokeilulla tarjotaan alle 29-vuotiaille nuorille mahdollisuus tehdä korkeakouluopintoja, vaikka ei olisi saanut yhteishaussa opiskelupaikkaa. Opintoseteliä voi käyttää yhteensä 30 opintopisteen laajuisiin opintoihin avoimissa yliopistoissa tai avoimissa ammattikorkeakouluissa, ja nämä opinnot ovat maksuttomia. Monelle nuorelle, joka ei pääse kouluun tai ei saa välivuodelleen töitä haastavassa työllisyystilanteessa, tämä uudistus tuo todella tarpeellista tukea ja auttaa myös pysymään yhteiskunnan rattaissa, siis ehkäisee myös syrjäytymistä. Haluan korostaa, että kyse ei ole missään nimessä pienestä porukasta, joka esityksestä hyötyy. Vuosittain noin 21 500 uutta ylioppilasta jää korkeakoulutuksen ulkopuolelle. Ammatillisen tutkinnon suorittaneita ja korkeakouluun hakeneita mutta ilman paikkaa jääneitä on noin 3 200 nuorta vuodessa. Opintoseteli antaa näille nuorille mahdollisuuden tutustua korkeakouluopintoihin, kokeilla eri aloja ja löytää itselleen sopiva opiskeluväylä. Kannatan tätä hyvää lakiesitystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Bernerin taksiuudistus on johtanut taksialan kaaokseen, jossa osaamattomat ja kielitaidottomat kuskit ovat pilanneet alan mainetta. Tavallinen taksinkäyttäjä ei ole voinut luottaa kyytiin mennessä, että kuljettaja vie kohteeseen luotettavasti ilman huijaamisyritystä esimerkiksi hinnan suhteen. Harmaan talouden harjoittajien ja niin kutsuttujen pimeiden taksien määrä suorastaan räjähti edellisen taksiuudistuksen myötä. Lisäksi ulkomaalaistaustaisten taksinkuljettajien tekemät raiskaukset ovat lisääntyneet hälyttävästi vuoden 2008 taksiuudistuksen jälkeen etenkin pääkaupunkiseudulla. Onneksi taksilaki korjataan nyt vihdoin viimein tällä liikenne- ja viestintäministeri Ranteen lakiuudistuksella. Arvoisa puhemies! Esityksen myötä taksamittarit tulevat pakollisiksi, millä pyritään torjumaan harmaata taloutta. Lisäksi takseissa tulee olla jatkossa värilliset rekisterikilvet, joilla selkeytetään sitä, että kyseessä on oikea taksi. Myöskään rikolliset eivät saa jatkossa taksilupia, sillä henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset tai seksuaalirikokset yhdessä petos- ja maksuvälinerikosten kanssa vaikuttavat lupaehtoihin hyvämaineisuuden arvioinnissa. Taksinkuljettajien ammattitaitoa parannetaan, kun vähintään 21 tuntia kestävä koulutus on jatkossa edellytys taksinkuljettajan kokeen suorittamiselle. Koulutusvaatimusten tarkoituksena on edistää myös liikenneturvallisuutta. Tämän taksilain uudistuksen myötä myös valvonta helpottuu. Arvoisa puhemies! Suomalainen taksiala ansaitsee kunnianpalautuksen. Siksi tämä esitys on tärkeä, että saadaan turvalliset taksit takaisin. Vaikutukset tulevat näkymään jo nopealla aikataululla. Aivan valtavan suuri kiitos ministeri Lulu Ranteelle asian edistämisestä ja erittäin hyvästä lakiuudistuksesta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vastaan vielä tuohon aiemmin esitettyyn väitteeseen: Totesin vain, että pienemmissä kouluissa kiusaaminen on varhaisemmin havaittavissa ja näin ollen nopeammin puututtavissa, mutta kokemuksesta tiedän, kun olen koulupoliisina toiminut kouluissa kiusaamisten selvittelyssä ja sovittelussa, että on paljon tapauksia, missä oppilas isossa koulussa ei kerro kenellekään — ei vanhemmille, ei koulun opettajille — koska ei uskalla, koska siellä uhkaillaan. Ja kun puhutaan isoista kouluista, niin aiemmin oppilaat isoissa kouluissa istuivat välitunnitkin sisällä, koska on kissa—hiiri‑leikkiä heitä laittaa välitunnille, kun osa menee vessaan piiloon ja on muutenkin hidasta ottaa niitä kamppeita lokerosta tai laatikosta, missä heillä ne ovatkaan. Se on vain minun kokemukseni kautta tullut se väite, että isommissa kouluissa nämä kiusaamiset jäävät vaikeammin havaittaviksi. Opettaja ei pysty näkemään kaikkia eikä edes välttämättä tunne kaikkia oppilaita. Jopa pihan välituntivalvonnassa on niitä tilanteita, missä välituntivalvojat kyllä kävelevät ja ovat siellä, mutta siellä saattaa olla... Tässä nyt yksi esimerkki, mihin jouduin puuttumaan: Oppilasta pahoinpideltiin, kutosluokkalaista poikaa heiteltiin kuin sätkynukkea maahan talvisella kelillä, ja siellä oli välituntivalvoja, mutta kukaan ei huutanut apua. Ympärillä oli rinki oppilaita, mikä esti tietenkin näkyvyyttäkin sille opettajalle siitä, mitä siellä tapahtuu. Nämä ovat asioita, mitkä oikeasti näkyvät isoissa kouluissa eri tavalla kuin pienissä, koska oppilaat ovat rohkeampia pienessä koulussa kertomaan opettajille asioita, mitä he kohtaavat. Tämä on omasta mielestäni faktaa, mistä en peräänny. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Joo, mielenkiintoista keskustelua. Tuosta, mitä edustaja Paasi puhui kännyköistä ja muista, olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kyllä tämä kännykkäkielto on yksi parhaita asioita, mitä tämä hallitus on saanut kouluihin aikaan muun perusopetukseen satsaamisen lisäksi, koska se selkeästi näkyy tuolla kouluissa. Edellisessä työssäni koulupoliisina kohtasin näitä oppilaita, jotka eivät tulleet edes kouluun siksi, että eivät jaksaneet, koska nukkuivat univelkoja. On päivänselvää, että jos oppilas jää kotiin jonkun syyn vuoksi, niin oppiminen kärsii, koulunkäynti kärsii, ja vanhemmat kun menevät töihin, niin ne eivät edes tiedä, että se oppilas jää sinne kotiin, ja näin ollen häntä on vaikea sitten valvoakin. Mutta haluan tuoda myös esiin, kun puhuin tuossa edellisessä puheenvuorossa näistä pienemmistä kouluista, jotka minun mielestäni ovat aivan vertaansa vailla ja jotka ehdottomasti tulisi säilyttää, että niitä on jo koko Suomessa käsittääkseni yli 60 prosenttia lakkautettu. Viimeisimmässä Kuntalehdessä, opetustoimen ylitarkastaja, emeritus, Kari Lehtola kirjoitti otsikolla ”Koululakkautusaalto on Suomen suurin dokumentoitu virhearvio kuntapolitiikassa”. Minä olen ihan samaa mieltä. Meillä on viime päivinä jälleen uutisoitu kouluväkivallasta, mikä on lisääntynyt yhä nuoremmilla, koulukiusaamisesta, ja niin kuin olen aina todennut, pienemmissä kouluissa se on varhaisemmin nähtävillä, jolloin siihen voidaan nopeammin puuttua. Isossa koulussa oppilas ei edes uskalla mennä kertomaan opelle, että joku uhkailee tai kiusaa tai aiheuttaa väkivaltaa, ja tämä on se ongelma. Minullekin on tuttu Kuulammen koulu Tyrnävän kunnassa, vajaa 500 oppilaan yläkoulu, ja tämä edustaa myös semmoista maaseutukoulua. Tuon kokoiset koulut ovat ihan ok, mutta sitten kun ne menevät tuonne tuhannen oppilaan kouluksi tai vielä isommaksi, missä on kaikki mahdolliset yhdessä ja samassa rakennuksessa, niin en näe sitä hyvänä. Todellakin toivon, kun puhutaan perusopetuksesta ja opettajista, että tämä on meidän kaikkien yhteinen asia. Se on hirvittävän vahvasti sieltä kotoa lähtöisin, että miten se lapsi oppii sitä koulupolkua. Kun huolehditaan paitsi hänen liikenneturvallisesta käyttäytymisestään — miten hän menee turvallisesti sinne kouluun — niin myöskin jaksetaan nähdä vaivaa siinä, että tuetaan sitä lasta kuulustelemalla enkun sanat ja historian läksy ynnä muu, jotta se lapsi tietää sen, että hänen työtään valvotaan — samalla asetetaan turvallisia rajoja — ja totta kai keskustellaan lapsen kanssa niistä kiusaamisasioista ja toisen kunnioittamisesta ja suvaitsevaisuudesta. Nämä ovat tärkeitä asioita. Elikkä en yksistään opettajille sysää tätä vastuuta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Edellisessä työssäni koulupoliisina kohtasin näitä oppilaita, jotka olivat tuen tarpeessa. Meillä vuosia sitten lopetettiin tarkkailuluokat, on tullut pienryhmiä tilalle, mutta minua itseäni ainakin harmittaa se, että meillä on tämmöinen keskittämispolitiikka nyt koko Suomen valtakunnassa, etenkin suurissa kaupungeissa, että pyritään pienet kyläkoulut ja pienet koulut lakkauttamaan, keskitetään sinne kaupunkiin isoihin kouluihin, on jopa yli tuhannen oppilaan kouluja, jotka eivät minusta ole inhimillisiä sille pienelle lapselle. Olen arvostellut joskus myös sitä, pitäisikö meillä olla alakoulut ihan erikseen eikä yhtenäiskouluna, koska monenlaisia lieveilmiöitä sieltä yläkoulusta valuu sinne alakouluun. Mutta ennen kaikkea meidän pitää säilyttää myös pienempiä kouluja, erikokoisia kouluja mutta etenkin niitä pienempiä kouluja, koska tuen tarve ei ole läheskään niin suuri näissä pienemmissä kouluissa. Siellä on aidosti lapsia, jotka pystyvät myös välitunnit pitämään välitunteina — leikkimään, pelaamaan ja olemaan ulkona. Kaikilla näillä on vaikutusta siihen lapsen motivaatioon siellä koulussa, ja sitä motivaatiota toki tarvitaan kotoa lähtien, elikkä vanhempien tulee kannustaa lapsen koulupolkua varhaisesti ykkösluokasta lähtien koko yläasteen ajan. Tällä on myös suuri merkitys, miten me aikuiset kannustamme lapsia ja nuoria, valvomme heidän koulutehtäviensä tekemistä ynnä muuta. Tässä on paljon tekemistä. En yksin peruskoulua syytä tästä mitenkään, vaan meidän pitää rakenteita muuttaa eikä tehdä näitä niin sanottuja oppimistehtaita, niin kuin minä kutsun näitä jättikouluja. Tarvitaan erikokoisia kouluja, ja osa tarvitsee sitä pientä koulua. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Jokaisen, joka valmistuu peruskoulusta, tulee osata lukea, kirjoittaa ja laskea. Käsittelyssä olevassa osaamistakuussa oppilaan arvioinnin perusteita ja vähimmäisosaamisen saavuttamista koskevia menettelyjä yhtenäistetään, jotta perustaidot varmistetaan jokaiselle oppilaalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että armovitosia ei enää jatkossa anneta. Vaatimustaso asetetaan syystäkin. Jos tarvittavaa osaamista ei ole ja oppilas silti päästetään seuraavalle luokalle, kasvaa myös koulupudokkuuden riski. Varhaisessa vaiheessa puuttuminen on oppilaan etu. Tällä vuosituhannella luokalle jäämiset ovat puolittuneet, mutta sen tarve ei varmastikaan ole puolittunut. Suomessa puhutaan todella paljon korkeakoulutusasteesta ja siitä, kuinka paljon korkeakoulutettuja meillä Suomessa tulisi olla. Tässä keskustelussa usein unohtuu, että keskustelu korkeakoulutetuista on pitkälti turhaa, jos me emme kykene kouluttamaan peruskoulusta perustaidot osaavia nuoria, joilla on edellytykset hakeutua korkeakouluun. Arvoisa puhemies! Tämä osaamistakuusta tehty esitys ja valiokunnan mietintö ovat erittäin kannatettavia, ja toivon, että kunnissa ja kouluissa osaamistakuu toteutuu lain edellyttämällä tavalla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille erinomaisesta esityksestä. — Nuorten koulutukseen on syytä panostaa. Tällä esityksellä, opintosetelikokeilulla, tarjotaan alle 29-vuotiaille nuorille mahdollisuus tehdä korkeakouluopintoja, vaikka ei olisi saanut opiskelupaikkaa. Opintoseteliä voi käyttää yhteensä 30 opintopisteen laajuisiin opintoihin avoimessa yliopistossa tai avoimessa ammattikorkeakoulussa. Nämä opinnot ovat maksuttomia, ja kokeilu alkaa jo tämän vuoden 2026 elokuussa. Arvoisa puhemies! Monelle nuorelle, joka ei pääse kouluun tai ei saa välivuodelleen töitä haastavassa työllisyystilanteessa, tämä uudistus tuo todella tarpeellista tukea ja auttaa myös pysymään yhteiskunnan rattaissa kiinni eli ehkäisee syrjäytymistä. Tämä on myös hyvä täsmätoimi koulutustason nostoa ajatellen. Lisäksi on lisätty eri alojen koulutuspaikkoja, ja tämä on erinomainen kannustin nuorten jatko-opintoihin. Kannatan tätä esitystä. — Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja! Niin, toinen vaihtoehto on sitten se, että näihin perusyksiköihinkin liikkumisvapauden rajoituksia tehtäisiin, jotta ne nuoret eivät pääsisi lähtemään. Nythän he saavat hypellä sieltä sijoituspaikasta käymään kylillä. Parhaillaan jotkut tekevät sitä, että menevät kauppaan ja pöllivät sieltä juoksujuomat ja lähtevät bussilla kaupunkiin. Puhun nyt eräästä koulukodista, joka on syrjemmässä kaupungista. Tämä on se toinen vaihtoehto, että sitten lukitaan ja annetaan liikkumisvapauden rajoitus. Se on kuitenkin päivänselvää — minä tiedän, kun olen kokenut ja ollut töissä tuommoisessa laitoksessa ja tunnen paljon sitä väkeä — että siellä on kuitenkin semmoisia raavaita miehiä ja naisiakin, jotka kykenevät sen tutun kaverin ottamaan kiinni, mutta sitten on vaikeampaa kenellä tahansa, myöskin poliisilla, mennä sinne toisen kämppään, jos ne ovat jossain asunnossa. Niin kuin kerroitte, siellä on ollut leipäveistä — on varmasti, ja voi olla aseita ja vaikka mitä. On paljon turvallisempi ottaa se kiinni siinä, ja jos ei joku kykene eikä saa sitä kiinni, niin se on toinen juttu. Sitten tehdään se, että ilmoitetaan sosiaalityöntekijälle, että meiltä Matti lähti juoksemaan karkuun, hatkasi, ja sosiaalityöntekijä tekee poliisille virka-apupyynnön. Näin se menee sitten. Jos ei pysty [Puhemies koputtaa] tai ei uskalla ottaa, niin sitten se päättyy siihen. — Näin. Kiitos.

Kiitos, puheenjohtaja! — Tuohon Hännistä edelliseen puheenvuoroon viitaten: Juurikin tiedän, kun olen itse ollut koulukodissa töissä ja lastensuojelu on hyvin tuttua minulle muutenkin, yhteistyössä poliisinakin heidän suuntaansa, että näissä sijoitusyksiköissä on erittäin koulutettua, ammattitaitoista porukkaa. He pystyvät kyllä kiinni ottamaan hatkanuoren, joka on verekseltään lähtemässä, jolla estettäisiin... Todellakin, eihän sosiaalityöntekijöillä eikä kellään muullakaan ole edes oikeutta mennä toisen kotiin. Voi mennä pimputtamaan ovikelloa, ja jos siellä sanotaan, että et tule tänne, tai ei avata ovea, niin sinne ei mennä. Sinne voi mennä ainoastaan poliisi, jos hänellä on siihen riittävät perusteet. Elikkä eivät sosiaalityöntekijät mene sieltä kämpästä hakemaan, se on ihan varma. Mutta tämähän paljonkin edistää tätä lastensuojelutyötä ja lapsen turvallisuutta, kun häntä ei päästetä hatkaan, vaan hänet otetaan kiinni. Vai annetaanko mennä huumekämppään ja olla viikonloppu siellä, minkä jälkeen koko tilanne on kääntynyt ihan nurinkurin ja joku jää suorilta huumekoukkuun näissä ja tulee hyväksikäytetyksi? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain ensimmäisessä uudistuspaketissa säilytetään kasvatuksellisten rajojen ja virallisten rajoitustoimien välistä rajaa, parannetaan hatkanuorten etsintää ja palauttamista, kiinnipitoa ja henkilötarkastus- ja paikannusoikeuksia. Lisäksi mahdollistetaan uusi kuntouttava suljettu laitospalvelu vaikeimmin oireileville yli 12-vuotiaille ja poikkeustapauksissa nuoremmille rikos- ja päihdekierteen katkaisemiseksi. Tämä tarpeellinen uusi lastensuojeluyksikkö on tulossa Pohjois-Pohjanmaalle Liminkaan, mikä on äärimmäisen hyvä uutinen. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö ei ollut asiassa yksimielinen, ja SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat jättivät vastalauseen. Opposition vastalauseessa todetaan seuraavasti: ”Suhtaudumme lähtökohtaisesti lastensuojelun kuntouttavan suljetun laitoksen perustamiseen varauksellisesti. Kyseessä on vahvasti perusoikeuksiin puuttuva, jopa vankilamaiseksi mainittu toimintamalli, jonka vaikuttavuudesta ei kuitenkaan ole riittävästi tutkimustietoa.” On aivan oikein, että näin vakavaa uudistusta arvioidaan huolellisesti. Perusoikeuksien toteutuminen on turvattava aina, mutta samalla meidän on uskallettava katsoa todellisuutta silmiin. Meillä on Suomessa jo vahvoja näyttöjä siitä, että nuorten väkivalta on raaistunut ja näitä tekoja tekevät yhä nuoremmat. Suomessa on joukko lapsia ja nuoria, joiden väkivaltainen, vakavasti itsetuhoinen tai täysin hallitsematon käyttäytyminen on sillä tasolla, ettei heitä pystytä hoitamaan kotona, ei sijaisperheessä eikä tavallisessa lastensuojelulaitoksessa. Tämän on todennut myös lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen. Olemme saaneet lukea mediasta lukuisia tapauksia, eikä kaikkea ole edes uutisoitu, missä nuori on jopa tappanut toisen tai tehnyt itsemurhan. Käytännössä nämä lapset ovat tällä hetkellä tilanteessa, jossa heille ei ole olemassa turvallista ja tarkoituksenmukaista paikkaa. Arvoisa puhemies! Olen itse nähnyt kentällä koulupoliisina, että tälle todella on tarvetta. Lisäksi Ruotsista on hyviä kokemuksia vastaavista laitoksista. Olen nähnyt tilanteita, joissa lapsi vaarantaa jatkuvasti oman turvallisuutensa ja muiden turvallisuuden. Olen nähnyt työntekijöiden keinottomuuden ja ennen kaikkea lasten hädän. Ei ole inhimillistä jättää kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia lapsia ilman heidän tarvitsemiaan rakenteita ja kuntoutusta vain siksi, että ratkaisu tuntuu vaikealta tai joku voi tulkita sen rajoittavan liikaa oikeuksia. Rajattomuudella rakennetaan olosuhteet sille, etteivät nämä lapset ja nuoret pääse edes nauttimaan näistä oikeuksistaan. Tällä suojellaan heitä. Tutustuessani Ruotsin suljettuun lastenkotiin henkilökunta kertoi, että nuoret kokevat sen laitoksen turvapaikaksi. Se kertoo paljon. Arvoisa puhemies! Kyse on siitä, että kaikkein vaikeimmissa tilanteissa lapsi tarvitsee turvallisen, tiiviin ja pitkäjänteisen kuntoutusympäristön, jossa voidaan katkaista väkivallan, päihteiden, rikoskierteen tai itsetuhoisuuden kierre. Myös valtion koulukodit ovat lausuneet selkeästi, että hallituksen esityksessä esitettyjä uudistuksia tarvitaan kipeästi juuri tämän pienen mutta erittäin haavoittuvassa asemassa olevan lapsiryhmän auttamiseksi. Tällä parannetaan myös muiden lastensuojeluyksiköiden henkilökunnan ja sinne sijoitettujen nuorten turvallisuutta. Omalla kotikonnullani Pohjois-Pohjanmaalla on lähivuosina surmattu kaksi työntekijää hatkanuorten toimesta. Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla pidän opposition vastalausetta ongelmallisena, jos vaihtoehtona nykytilanteelle ei ole tarjota toimivaa ratkaisua. Jos jätetään nämä lapset käytännössä yksin, se ei ole lapsen edun mukaista eikä vastuullista lastensuojelupolitiikkaa. Onneksi tämä kuitenkin etenee esityksen mukaisena eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, arvoisa ministeri! Käsittelemme tänään hallituksen esitystä, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki lapsiin liittyvien rikosepäilyjen selvittämisessä avustavista terveydenhuollon yksiköistä. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten yhteiskunta suojelee kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsia, jotka ovat joutuneet väkivallan, hyväksikäytön tai muun vakavan rikosepäilyn kohteeksi. Esityksen keskeinen tavoite on lapsen edun vahvistaminen rikosprosessissa. Tämä on tärkeä ja kannatettava lähtökohta, sillä lapsen ei pidä joutua kokemaan järjestelmän hajanaisuutta ja toistuvia kuulusteluja ja tutkimuksia siksi, etteivät viranomaiset kykenisi toimimaan yhdessä. Kun poliisi, syyttäjä ja terveydenhuolto ja sosiaaliviranomaiset tekevät tiivistä moniammatillista yhteistyötä, voidaan sekä rikosten selvittämistä että lapsen hyvinvointia parantaa samanaikaisesti. Arvoisa puhemies! Esityksessä huomioidaan myös kansainvälisesti tunnettu Barnahus-malli, jonka tavoitteena on lapsiystävällinen oikeusprosessi. Tämä on oikea suunta. Suomessa on jo olemassa vahvaa osaamista lasten oikeuspsykologian ja -psykiatrian yksiköissä, mutta toimintamalleja on tarpeen yhdenmukaistaa ja vahvistaa koko maassa. Lapsen saaman tuen ei tule riippua siitä, missä päin Suomea lapsi asuu. Pidän tärkeänä myös sitä, että esitys korostaa koulutuksen ja osaamisen merkitystä. Lapsiin kohdistuvan väkivallan tunnistaminen on usein vaikeaa. Siksi tarvitaan jatkuvaa koulutusta varhaiskasvatuksessa, kouluissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä rikosprosessin eri vaiheissa toimiville ammattilaisille. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että yksiköillä on aidosti riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen. Hyvät tavoitteet eivät toteudu ilman osaavaa henkilöstöä, toimivia palveluketjuja ja riittävää rahoitusta. On tärkeää, ettei lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen käsittely viivästy resurssipulan vuoksi. Arvoisa puhemies! Lapsiin kohdistuva väkivalta jättää syviä jälkiä. Siksi yhteiskunnan velvollisuus on toimia nopeasti, inhimillisesti ja ammattitaitoisesti. Tämä hallituksen esitys on askel oikeaan suuntaan kohti järjestelmää, jossa lapsen turvallisuus ja oikeusturva ja hyvinvointi asetetaan aidosti etusijalle. Kiitos tästä esityksestä.

Arvoisa rouva puhemies! Orjuuttamista, lasten hyväksikäyttöä, terrorismin tukemista. Lähi-idässä on ollut suomalaisia naisia ja lapsia, joita on palautettu takaisin Suomeen leiriltä. Näitä Isis-kalifaatissa eläneitä naisia on muualla Euroopassa tuomittu tekemistään vakavista rikoksista, mutta Suomeen he ovat saaneet palata ja elää vapaasti, vaikka myös suojelupoliisi on todennut heidän olevan turvallisuusuhka. Se, miksi heitä ei rangaistu, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että Suomessa on ollut liian löysä terrorismilainsäädäntö. Nykytilanne on kestämätön. Lain mukaan on pitänyt pystyä osoittamaan tarkka yksilöity teko, jotta henkilö voidaan tuomita. Toisin sanoen pelkkä osallistuminen terroristijärjestön toimintaan ei ole riittänyt, ellei voida osoittaa suoraa yhteyttä tiettyyn iskuun tai rikokseen. Tämä on jättänyt vaarallisen aukon, josta nämä Isis-naiset ovat hyötyneet. Tähän tulee nyt muutos. Jatkossa rangaistavaa on jo se, että henkilö edistää toisen tekemää terrorismirikosta. Kaikkia tekoja ei tarvitse enää pystyä yksilöimään samalla tarkkuudella kuin ennen. Tämä on ratkaisevan tärkeää. On aivan selvää, ettei näiden Isis-naisten rooli ole mikään sivustakatsoja. Useissa Euroopan maissa on jo nähty, että nämä henkilöt ovat toimineet aktiivisesti osana terroristijärjestöä eivätkä ole olleet mitään passiivisia mukana kulkijoita. Arvoisa puhemies! Tämä esitys kiristää rangaistuksia. Kovennuksia tulee terrorismirikoksen valmisteluun, kouluttautumiseen, matkustamiseen ja tällaisen toiminnan edistämiseen. Lisäksi pelkät sakkorangaistukset poistuvat näistä rikoksista kokonaan. Terroristiryhmän johtamisen osalta luovutaan lievimmästä rangaistusasteikosta. Lisäksi salaisten pakkokeinojen ja salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöala laajenee terrorististen rikosten selvittämisessä, estämisessä ja paljastamisessa. Suomen lainsäädäntö vihdoin tuodaan sille tasolle, jota nykyinen turvallisuustilanne edellyttää ja jota kansalaisten oikeustaju vaatii. Suomessa terrorismin uhka on viisiportaisen asteikon tasolla kolme, mikä tarkoittaa kohonnutta uhkaa. Tämänkin pohjalta on hyvä, että terrorismirikoksia koskevat rangaistukset ovat ajan tasalla. Tässäkin asiassa olemme siirtymässä yleiseurooppalaiselle linjalle. Arvoisa puhemies! Turvallisuus on kaiken perusta, ja siksi tämä esitys on tarpeellinen. Haluan myös kiittää oikeusministeri Leena Merta hyvästä valmistelusta ja siitä, että tähän ongelmaan on vihdoin tartuttu. Terrorismille tai terroristeille ei ole Suomessa sijaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On tärkeää, että lasten ja nuorten turvallista liikennekäyttäytymistä huomioidaan jo ihan lapsesta lähtien. Tätä turvallisuuskasvatusta annetaankin jo päiväkodeista lähtien, samoiten kouluissa tehdään tärkeää liikennekasvatustyötä. Mutta ennen kaikkea me aikuiset olemme niitä eläviä esimerkkejä ja malleja tuolla liikenteessä. Tämä meidän pitää hyödyntää myös omille jälkikasvuillemme. Meillä on onneksi valtakunnallisesti Liikenneturva, joka järjestää monenlaisia koulutustapahtumia paitsi opettajille myös eri tapahtumissa ja myöskin kouluissa. Myös koulupoliisit tekevät tänä päivänä laillisuuskasvatuksen lisäksi myös jonkin verran liikennekasvatusta, ja tämä on äärimmäisen tärkeää. Lapsia ja nuoria pitää pitkin elämää lapsesta lähtien muistuttaa ja hoksauttaa ja pitää huolehtia siitä, että heillä on turvalliset välineet, kun he lähtevät liikkumaan. Oli kyseessä sitten pyörä tai mopo tai auto, niin turvavälineiden pitää olla kunnossa. Sitten kun tullaan tähän ajokortti-ikään, niin myöskin vanhempien kannattaa alaikäisen kanssa, jos on nuori kuljettaja, varmistua siitä, että ajoneuvo on tieliikennekelpoinen. Valitettavan usein näissä nuorten ajoneuvoissa, jotka ovat sitten päätyneet onnettomuuteen, on havaittu epäkuntoisuutta renkaissa, jarruissa tai muuta vastaavaa. Nämä ovat tärkeitä ennaltaehkäiseviä juttuja, mitkä pitäisi huomioida myös turvallisen liikennekäyttäytymisen kasvatuksessa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys, jolla laajennetaan nuorisorangaistuksen käyttöä. Esitys toteuttaa hallitusohjelman tavoitetta puuttua nuorisorikollisuuteen nykyistä vaikuttavammin ja oikea-aikaisemmin. Kuten esityksen valmistellut perussuomalainen oikeusministeri Leena Meri on todennut, kyse on ennen kaikkea rikoskierteen katkaisemisesta, ja juuri siihen meidän tulee määrätietoisesti pyrkiä. Arvoisa puhemies! Rikollisuuteen puuttumisen ajoitus ratkaisee paljon. Jos nuoren rikoksiin reagoidaan liian myöhään tai liian kevyesti, riski rikoskierteen syvenemiselle kasvaa merkittävästi. Sen sijaan varhainen ja riittävän jämäkkä puuttuminen voi parhaimmillaan estää koko rikollisen elämäntavan kehittymisen. Samalla varhaisella puuttumisella nuoren syyllistyessä rikokseen voidaan katkaista nuorelle koituvien vahingonkorvausten kierre, ja tämä on koko yhteiskunnan etu. Hallituksen esityksessä nuorisorangaistuksen enimmäiskeston pidentäminen kahteen vuoteen on perusteltu muutos. Se antaa viranomaisille paremmat mahdollisuudet vaikuttaa nuoren tilanteeseen ja myös osoittaa nuorelle, että teoilla on seuraamukset. Lisäksi nuorisorangaistukseen voidaan jatkossa tuomita myös rikoksen moitittavuuteen liittyvien seikkojen perusteella silloin, kun rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisemmat rikokset puoltavat siihen tuomitsemista. Rikoksen vakavuus lisätään siten vaihtoehtoiseksi perusteeksi tuomita nuorisorangaistus. On tärkeää, että seuraamus heijastaa teon moitittavuutta myös nuorten kohdalla. Arvoisa puhemies! Nuorisorangaistuksen sisältöä kehitetään entistä vaikuttavammaksi. Rikoksetonta elämää tukevat toiminnot, koulutukseen ohjaaminen sekä päihdeongelmiin puuttuminen ovat aivan ensisijaisia toimia nuoren tulevaisuuden pelastamiseksi. Myös työelämään tutustumisen vahvistaminen on tärkeää, sillä kiinnittyminen yhteiskuntaan syntyy juuri usein työn kautta. Arvoisa puhemies! Esityksen tavoite lisätä nuorisorangaistuksen käyttöä on oikeansuuntainen. Kyse on rangaistuksen vaikuttavuuden parantamisesta. Kun nuori saa oikea-aikaisen ja tarkoituksenmukaisen seuraamuksen, voidaan ehkäistä uusintarikollisuutta ja vähentää inhimillistä kärsimystä. Samalla vähennetään pitkällä aikavälillä myös yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Tiukka ja varhainen puuttuminen on vastuullista välittämistä. Nuoret tulee ohjata takaisin oikealle polulle. Tässä keskeisessä roolissa on koulun, kodin ja viranomaisten yhteistyö, vanhemmuus sekä kodin arkirytmien rajat ja rangaistusten koventaminen, kun sitä tarvitaan. Tämän vuoksi kannatan tätä hallituksen esitystä. — Kiitos.