Räsänen Hanna

Arvoisa puhemies! Ihan ensin kiitoksia KD-ryhmän puheenjohtajalle siitä, että rehellisesti katsotaan peiliin ja todetaan myös ne asiat, mitkä eivät ole vielä edistyneet, koska se on juuri muutoksen alku, että todetaan, että työtä on vielä tekemättä. Silloin aina, kun kuuluu ministeriaitiosta, että kaikki on todella hyvin, ja luetellaan vain hyviä asioita, on helposti semmoinen tunne, että ihan kuin kaikki asiat olisi tehty. Kiitos siitä, että todetaan, että kaikki ei ole vielä aivan valmista. Siis sehän on täysin tosi, että Suomen päivittäistavarakauppa on Euroopan keskittynein, ja kun selvittelin ennen tätä päivää sitten maailman tilannetta, niin joillakin mittareilla mitattuna on todettu, että se on jopa koko maailman keskittynein täällä Suomessa. Jotakinhan tässä silloin on vinksallaan. Ja kun näitä keskusteluja... Itsekin olen tässä talossa ollut nyt jo seitsemän vuotta, ja kun on yritetty tuoda teollisuutta ja kauppaa ja tuottajia samaan pöytään, niin se monesti menee siihen, että teollisuus ja kauppa syyttävät toisiaan — teollisuus sanoo, että kauppa vaatii niin paljon, ja kauppa taas sanoo, että teollisuus vie välistä — niin että tämäkään tie ei johda mihinkään. On tosi hyvä, että tätä elintarvikemarkkinalakia on nyt lähdetty viemään eteenpäin, mutta edelleenkään se ei tule auttamaan kokonaisuutena, vaan me tarvitsemme myös siihen kilpailulakiin muutoksia. Täällä on ministeriltä nyt useammankin kerran kysytty, mikä on sen kilpailulain tilanne. Sitten kun olen jutellut myös useampien tuottajien kanssa, niin siellä tuottajapuolella on myös huolta siitä, että kauppa on kovin taitava, kaupalla on isot litaniat juristeja ja on semmoinen isomman voima siinä, eli on pelkoa siitä, että näinköhän se kauppa lähtee sitten noudattamaan myöskään tätä elintarvikemarkkinalakia. Eli sekin tulee varmaan vaatimaan nytten peräämään katsomista ja vahvaakin poliittista ohjausta. Nyt kysynkin, kun ministeri on täällä edelleenkin... — Kiitos muuten, ministeri, että olette istunut täällä. On vaatinut varmaan sitkoa olla kuuntelemassa meidän keskustelua, mutta se on erittäin arvostettavaa. — Vielä kertaalleen nytten kysyn: Onko teillä nytten suunnitelmia tämän elintarvikemarkkinalain seuraamiseen, niin että se lähtee toteutumaan? Ja mikä on sen kilpailulain tilanne, tuleeko siihen muutoksia vielä tällä vaalikaudella?

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että nämä vuodenkierrot kulkevat ja vuodenajat vaihtuvat tosi nopeasti täällä eduskunnassa. Puhuin tuossa keväällä jossakin keskustelussa täällä eduskunnassa eräästä viljatilan yrittäjästä, kenen kanssa keskustelin maatalouden kannattavuudesta, ja kerroin silloin täällä siitä, että hän pohti keväällä, kylvääkö keväällä ja onko varaa kuivata syksyllä. Nythän elämme sitä syksyä, ja täytyy valitettavasti kertoa, että nuori viljelijä teki silloin ratkaisun, että hän ei kylvä keväällä. Kyllä täytyy sanoa, että jos mietimme meidän huoltovarmuutta ja omavaraisuutta ja jos viljelijä joutuu tekemään ratkaisun, että ei kylvä, niin kyllähän sen silloin pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että joku on pahasti vinksallaan tässä meidän suomalaisessa maataloudessa ja politiikassa, mikä on johtanut tähän kaikkeen. Itse toivon, että tämän päivän keskustelu veisi asioita eteenpäin, ja kuitenkin tunnutaan yhdessä jaettavan se huoli täällä salissa ihan halki opposition ja hallituspuolueittenkin toimesta — toki täällä ei hirveän monta hallituspuolueen kansanedustajaa enää ole jäljellä, mutta kuitenkin huoli tuntuisi olevan yhteinen maatalouden kannattavuudesta. Nyt minusta se avainkysymys tässä on se, mitä nyt tehdään toimia, niin että kun kuitenkin aivan hetken päästä on taas kevät, tuo nuori viljelijä voisi ensi keväänä todeta, että nyt kannattaa kylvää. Tällä hetkellä polttoaineen hinnat ovat todellakin pilvissä. Se koskettaa traktoreitten ja koneiden polttoaineita mutta myös sitä kuivausöljyä, mikä on sitten mahdollisesti ensi syksynä edessä. Sähkön hinta on kysymysmerkki. Nythän on jo ennustettu, että ensi talvena tulisi todella korkeita sähkön hintapiikkejä, ja ne vaikuttavat myös vahvasti maatalouden toimintaan. Ja tuottajahinnat ovat edelleenkin alhaalla. Eli minusta me olemme sen äärellä nyt, että tulevana talvena on tehtävä sellaisia ratkaisuja, että viljelijät rohkaistuvat ensi keväänä kylvämään. Totta kai hallituspuolueilla tässä on se suurin vetovastuu, ja nyt oikeastaan ne kauniit sanat ja päivittelyt ja empatia eivät varmaan riitä, vaan täytyy olla aktiivisia toimia, mitkä antavat uutta uskoa sitten meidän maatalousyrittäjille, että Suomessakin ruuantuotanto edelleen kannattaa.

Ruuantuotantoa ei voida erottaa muusta maakuntien ja koko Suomen elinvoimasta, ja Suomen elinvoimahan koostuu monista eri asioista. Meitä keskustalaisia on täällä salissa tänäänkin syytetty, että olemme siltarumpupoliitikkoja, aivan ministeri Lulu Ranteen toimesta. Täytyy sanoa kyllä, että itse asiassa siltarummut ovat varsin tärkeitä alempiasteiselle tieverkolle ja myös niille yksityisteille, ja väittäisin, että ilman siltarumpuja ei autolla yli mennä niistä ojista. Ylpeästi myös tunnustan sen, että olemme aluepoliitikkoja. Me puolustamme Suomen eri alueita. Me tulemme eri puolilta Suomea, eri maakunnista, ja me olemme sillä valtakirjalla täällä puolustamassa nimenomaisesti koko Suomea. Valitettavasti tässä talossa monesti tuntuu siltä, että se harvaan asutun Suomen ääni häviää. Maakunnissahan ei vaadita mitään ekstraa. Siellä vaaditaan vain, että meillä olisi samanlaiset mahdollisuudet elää ja kasvattaa lapsia ja yrittää kuin muuallakin Suomessa. Jos lähdetään miettimään tämän päivän keskustelunaihetta, että se on suomalainen ruoka ja maatalous, niin se ruoka kasvaa muuten siellä harvaan asutussa Suomessa maaseudulla ympäri Suomea, ja sitäkään yritystoimintaa ei voida tehdä, elleivät meillä ole ne perusasiat siellä kunnossa. Me olemme puhuneet täälläkin aivan, voisi kuvitella, ihan tämmöisistä perusasioista, mistä ei tarvitsisi pitää edes erikseen ääntä, että olisi toimivat laajakaistayhteydet, että olisi toimivat puhelinverkot, että olisi tiestöä, millä pystytään ajamaan myös raskailla kulkuvälineillä, koska se malmi, mikä tulee sieltä kaivoksista, kulkee raskailla ajoneuvoilla. Maito kulkee teitä pitkin, puutavararekat tarvitsevat alempaa tieverkkoa, eli ne raaka-aineet tulevat sieltä maaseudulta. Tiestön korjausvelkahan tulee kasvamaan kasvamistaan, vaikka tämä hallitus ainakin perussuomalaisten suulla mainosti kovasti, että teiden korjausvelka tulee paranemaan. Nythän tulee käymään niin, että tässä viimeisimmässä, Purran elokuussa tekemässä budjettiehdotuksessa tiestön korjausvelka nousi 200 miljoonalla eurolla ensi vuonna, elikkä alempiasteinen tieverkko tulee myös rapistumaan. Itse olen aina kantanut ylpeydellä tätä aluepoliitikon viittaa, ja kyllä täytyy sanoa, että tällä vaalikaudella meillä keskustan eduskuntaryhmässä on kyllä tilanne, että tulivatpahan mistä päin tahansa Suomea meidän edustajat, niin me aina puolustamme koko Suomea. Me aina puolustamme myös harvaan asuttua Suomea, ja ylpeydellä kannan tätä keskustan lippua täällä. Toivoisin myös, että hallituspuolueissakin lähdettäisiin sille linjalle, että koko Suomi on yhtä arvokas. Kun tänään julkaistiin näitä yritysbarometrejä, niin olen erittäin huolissani, koska kotiseudullani Pohjois-Karjalassa oli tässäkin yritysbarometrissa koko maan tasoa heikommat odotukset tulevaisuuden suhteen. Eli kyllä tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on meitä Itä-Suomen alueita, Itä-Suomen rajamaakuntia, pistänyt todella tiukalle. Keski-Karjalan seudulla, varsinkin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakunnissa, tarvitaan kyllä toimia, että me pystymme sitä normaalia elinkeinoelämää ja myös maataloutta siellä harjoittamaan myös tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että kyllä tässä keskustelussa, mitä täällä tänä päivänä on käyty, nyt ollaan aivan asian ytimessä. Tämä keskustelu on paitsi suomalaista ruokaa, tämä on huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja myös pitkälti Suomen talouden tulevaisuutta. Itse ajattelin käyttää muutaman sanasen tästä ennallistamissuunnitelmasta ja ennallistamisasetuksesta. Taustahan minulla on sellainen, että olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja itse asiassa vähän reilun 20 vuotta siviilielämässä pyörittänyt puutavaraliikettä ja maatalous- ja rautakauppaa, ja puu on ollut varsin tuttu elementti sitä kautta minulle. Tämän 20 vuoden aikana on tullut nähtyä monenlaisia erilaisia vaiheita Suomen sahateollisuudessa. On ollut ylämäkiä, on ollut alamäkiä, ja kannattavuus ei varmaan koskaan ole ollut kovin hyvää, mutta täytyy sanoa, että nyt eletään kyllä sellaista ajanjaksoa meidän suomalaisen metsäteollisuuden historiassa, että olisi toivottavaa, että tässä talossa tehtäisiin semmoisia päätöksiä, että niitä ei tarvitse katua sitten myöhemmin tulevaisuudessa. Metsäteollisuushan on Suomen aivan keskeisimpiä tukijalkoja, ja metsäteollisuuden varassa on Suomen vauraus ollut kauan. Uskon näin, että sitä tarvitaan pitkälti myös tulevaisuudessa. Kyllä nyt kun kuuntelee niitä viestejä, mitä tulee suomalaisilta sahoilta ja Suomen metsäteollisuudelta, niin tämä ennallistamisasetus on herättänyt erittäin paljon erilaisia epävarmuustekijöitä, ja se tulee olemaan kyllä myrkkyä Suomen metsäteollisuudelle. Se tulee vaikuttamaan puun saatavuuteen. Se tulee vaikuttamaan hakkuumääriin, ja tätä kautta totta kai se tulee vaikuttamaan myös puun hintaan Suomessa. Tässä ennallistamissuunnitelmassa on jo tässä vaiheessa tehty monta asiaa pieleen, ja nyt tietysti Suomen hallituksella olisi mahdollisuus myös korjata tämä tulevaisuudessa. Tämä suunnitelmahan tulee olemaan todella kallis Suomelle. On laskettu, että jos tämä toimeenpannaan kokonaisuutena, niin tämä tulisi maksamaan noin miljardi euroa vuodessa vuoteen 2031 mennessä — eli äärettömän, äärettömän kallis suunnitelma. Keskustana otimme vahvasti kantaa tähän suunnitelmaan silloin kun se oli täällä eduskunnassa käsittelyssä, ja ihmettelimme kovasti jo silloin, niin kuin on tänäänkin nostettu esille, että miksi tässä asiassa ei seurata Ruotsin esimerkkiä. Ruotsihan asetti suunnitelmalle ja sen valmistelulle tiukat poliittiset reunaehdot jo työn alkuvaiheessa, ja myös Suomessa nämä reunaehdot olisi pitänyt kirjoittaa lakiin jo siinä viime vaiheessa, kun tätä asiaa käsiteltiin täällä kesäkuussa eduskunnassa. Keskustahan esitti tätä silloin kesäkuisessa käsittelyssä. Keskusta vaati myös silloin, että suunnitelmaluonnos ja lopullinen suunnitelma pitäisi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi valtioneuvoston selontekona. Lisäksi keskusta vaati jo silloin suomalaiselle metsänomistajalle todellista oikeusturvaa, mutta hallitus ei tainnut korvaa lotkauttaa näille asioille. Toki se täytyy myöntää, että eduskuntakäsittelyssä lakiin saatiin tärkeä suoja, eli suunnitelmalla ei sellaisenaan ole vaikutusta yksityisen maanomistajan oikeuksiin tai velvollisuuksiin esim. kartoissa, mutta keskustan vaatimat laajemmat esitykset, elikkä aineelliset reunaehdot, selontekomenettely ja tämä täsmällinen oikeusturvakäsittely jäivät kuitenkin hyväksymättä. Toiveissa onkin nyt, että kun Suomen esitys lähtee sinne komissioon, niin hallituksessa vielä tarkasteltaisiin sitä tarkempaan ja kuultaisiin suomalaisen metsänomistajan ja metsäteollisuuden ääntä. Keskustahan on vaatinut nyt, että tätä keskeneräistä suunnitelmaa ei pidä sellaisenaan lähettää komissiolle vaan ensin on ratkaistava nämä keskeiset määritelmät eli pinta-alat, kansalliset joustot, vaikutukset ja rahoitus. Toivonkin, että ministeri ottaa tämän asian vakavasti, ja uskon, että kun tulemme sieltä samasta vaalipiiristä Savo-Karjalasta, niin varmaan olette sitä samaa viestiä myös saanut metsäteollisuudelta ja sahoilta kuin minäkin olen saanut. Sen lisäksi keskusta on vaatinut, että Ruotsin mallin mukaiset reunaehdot on otettava todellisiksi valmistelua ohjaaviksi periaatteiksi eikä minkäänlaisiksi kauniiksi korulauseiksi. Keskusta on vaatinut, että eduskunta on otettava mukaan ennen sitovien kansallisten linjausten tekemistä. Olemme vaatineet myös, että suunnitelmalle tarvitaan uskottavat rahoitussuunnitelmat ja nämä pitäisi esittää myös Suomen eduskunnalle, että kuinka tämä kallis laki tullaan rahoittamaan. Lisäksi yksityismaiden toimien on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja täysmääräisiin korvauksiin, ja ruokatuotannon ja metsätalouden toimintaedellytykset on turvattava jatkossa. Meillä ei ole varaa katkaista tätä tärkeää puujalkaa, mikä meillä on metsäteollisuudessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tilastot näyttävät melko surkeilta Suomen kannalta. Suomessa on Euroopan kannattamattomin maatalous, Suomessa on Euroopan kallein diesel, Suomessa on Euroopan keskittynein kauppa ja itse asiassa joillakin mittareilla mitattuna jopa maailman keskittynein kauppa ja myös Euroopan suurin työttömyys, ja kaikki nämä asiat vaikuttavat myös maatalouden kannattavuuteen, joten eivät asiat aivan niin hyvin ole, mitä sieltä ministeriaitiosta annetaan aina ymmärtää. Viljelijöitten suurin ja tärkein viesti meille päättäjille on ollut, että tuottaja haluaa kannattavuuden tuotteidensa kautta, niin että kun he viljelevät ja tuottavat tuotteita, niin se tulos siitä tulee heille sen kaupan kautta, ja se on aivan niin kuin missä tahansa yritysmaailmassa. On hyvä, että elintarvikemarkkinalakia on nyt säädetty, mutta nyt on kysymys siitä, kuinka se saadaan sitten käytännössä toimimaan ja noudattaako kauppa sitä lakia, ja tästä olen myös huolissani. Haluaisinkin kuulla ministeriltä, mitkä ovat seuraavat toimenpiteet kannattavan markkinan suhteen.

Arvoisa puhemies! Lakia säädettäessä on tärkeää, että kaikki suomalaiset pysyvät mukana. Valitettavasti tässä kyseisessä lakiesityksessä on suuri joukko suomalaisia, ketkä kyllä tippuvat digitaalisuuden kärryiltä. Väittäisin, että jos lähdette kysymään isovanhemmiltanne tai tutuilta sukulaisilta, onko aivan itsestään selvää, että viestit tulevat sinne Suomi.fi-postilaatikkoon, tai osaavatko he käyttää kaikkia niitä aparaatteja, mitä arjessa nykypäivänä oletetaan ihmisten käyttävän, niin aika monesta perheestä löytyy ihmisiä, jotka sanovat, että emme osaa. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että itsellänikään, vaikka täällä digivälineiden kanssa päivät töitä teen, ei ole aivan helppoa sisäistää kaikkia niitä muutoksia, mitä tällä vaalikaudella on tässä talossa säädetty. Hallitus antoi lakiesityksen, ja eduskunta 11.3.26 hyväksyi tämän lakimuutoksen. Sehän tarkoitti sitä, että 14.4.26 alkaen kansalaiset luopuvat perinteisistä viranomaiskirjeistä ja joutuvat ottamaan käyttöön digitaaliset postilaatikot. Lainsäädäntöä ollaan toteuttamassa kahdessa vaiheessa. Tämän nyt käsiteltävänä olevan lakiesityksen tavoitteena on, että viranomaisten Digi- ja väestötietoviraston tuottamaan palveluun lähettämät sähköiset tiedoksiannot voidaan näyttää viestipalvelun käyttäjälle Suomi.fi-palvelun lisäksi myös yksityisten toimijoiden tarjoamassa digitaalisessa palvelussa. Tämähän kuulosti silloin alkuun ihan hyvältä ajatukselta, koska se ensimmäinen lakiesityshän oli huono, että jos tällä mentäisiin parempaan suuntaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että valiokuntakäsittelyn myötä vahvistui myös se käsitys, että tämä toinen lakiesitys, mikä täydentää ensimmäistä, laittaa asiat kyllä vielä entistä sekaisemmiksi. Ensimmäiseksi voin todeta sen, että lait pitäisi minun mielestäni ainakin tuoda yhtenä kokonaisuutena, niin että sen lain vaikutuksia voitaisiin arvioida paremmin. Aina kun jotain lakia ripotellaan useampaan osaan, niin kokonaisuus saattaa muuttua repalaiseksi ja se ei hahmotu, ja niin tulee kyllä käymään myös tämän lain kanssa. Me totesimme valiokuntaryhmänä jo silloin sen ensimmäisen vaiheen lain käsittelyn yhteydessä, että tämä laki tulee altistamaan kansalaisia oikeudenmenetyksille ja heikentää erityisesti heikoimmassa asemassa olevien asemaa. Esimerkiksi vastuu viranomaisten kirjeiden perillemenosta sälytetään yksinomaan kansalaisille ilman, että kansalainen olisi saanut tiedon Suomi.fi-postilaatikkoon lähetetystä kirjeestä. Eli vastuu jää yksilölle, ei kirjeen lähettäjälle. Merkille pantavaa myös silloin oli valiokunnan käsittelyssä, että kaikki esittämämme kansalaisten oikeusturvaa parantavat ehdotukset tyrmättiin hallituspuolueiden voimin joko sen takia, että niitä ei ole hallitusohjelmassa, tai sen takia, että ne tuovat kustannuksia. Meidän esityksemme koskivat muun muassa suostumusperusteista sähköistä asiointia, digituen lain säätämistä, elikkä se olisi laki, joka määrittäisi, että kaikilla suomalaisilla on oltava tietty määrä digitukea helposti saatavilla, ja myös erityissäätelyn tarpeita, mitkä koskettavat aivan suoraan kansalaisten oikeusturvaa. Meidän valiokuntaryhmän ja keskustan mielestä tämä lakiesitys tulee kyllä laittamaan suomalaiset eriarvoiseen asemaan. Me esitämmekin tämän lakiesityksen hylkäämistä, ja jos sitten käy niin, että siitä huolimatta tämä laki tässä salissa tulisi menemään läpi, niin meillä on kymmenen lausumaehdotusta, mitkä aion lukea nyt tässä: ”1. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi sähköisen tiedoksiannon sääntelykokonaisuuden yhtenä kokonaisuutena ja tuo tarvittavat muutokset eduskuntaan siten, että järjestelmä on kansalaisille selkeä, ennakoitava ja helppokäyttöinen. 2. Eduskunta edellyttää valtioneuvoston varmistavan, ettei sähköinen tiedoksianto johda oikeudenmenetyksiin tilanteissa, joissa viesti ei tosiasiassa tavoita vastaanottajaa. Häiriötilanteisiin on säädettävä selkeät ja asiakkaan oikeusturvaa turvaavat säännökset. 3. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin digituen vahvistamiseksi sekä varmistaa erityisryhmien mahdollisuudet käyttää palvelua. 4. Eduskunta edellyttää, että tiedoksiannon vastuut ja velvollisuudet määritellään laissa yksiselitteisesti siten, että viranomaisella säilyy tosiasiallinen mahdollisuus varmistua tiedoksiannon toteutumisesta. 5. Eduskunta edellyttää valtioneuvoston varmistavan, ettei järjestelmä johda viranomaisviestien hajautumiseen useisiin palveluihin siten, että kansalaisen on vaikea seurata niitä. 6. Eduskunta edellyttää, että ennen lain täysimääräistä toimeenpanoa arvioidaan kattavasti tietoturva- ja tietosuojariskit ja säädetään tarvittavat lisävaatimukset yksityisille toimijoille. 7. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi julkisen hallintotehtävän siirtämisen edellytykset perustuslain 124 §:n näkökulmasta ja tarvittaessa täsmentää sääntelyä. 8. Eduskunta edellyttää, että Digi- ja väestötietoviraston roolit erotetaan organisatorisesti ja toiminnallisesti siten, että kilpailuneutraliteetti toteutuu. 9. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee mallin, jolla yksityisille digipostipalveluille korvataan julkisen hallintotehtävän hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. 10. Eduskunta edellyttää valtioneuvoston tarkentavan sääntelyä ja sopimusehtoja niin, etteivät ne muodostu kohtuuttomiksi tai estä uusien toimijoiden markkinoille pääsyä.” Nämä ovat siis keskustan vastalauseesta 2.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että tuntuu varsin pahalta, kun katsoo hallitusaitiota, ja ministerit nauroivat siellä, kun me esitimme kysymyksen. [Mauri Peltokangas: Ei kai tuolle muuta voi!] — Olette sanoneet vasta vähän aikaa sitten, että kuntien määrää tulee tarkastella. Historia on opettanut, että kannattaa katsoa myös taaksepäin, niin että näkee, mitä on tulevaisuudessa tulossa. Meillä on taas kokoomusjohtoinen hallitus, eikä ole kovin kaukaa katsottua, että kun lähdetään puhumaan kuntien määrästä, niin kohta on taas tuo 70 kunnan kartta esillä. Ja jos sanotte, että olette vahvistaneet kuntien taloutta, niin se ei kyllä pidä paikkaansa. Te tuotte tämän hankintalain. Te olette sanoneet, että on byrokratian purkua, mutta ensin veitte kunnilta rahat, ja byrokratia jäi. Sen lisäksi teillä on nytten tilanne Suomessa, että osa Suomen kunnista maksaa siitä hyvästä, että ne saavat tuottaa kuntalaisille palvelut. Otan esimerkkinä vaikka Kaavin, Kemin ja Kouvolan: siellä käytännössä kuntalaiset maksavat valtiolle siitä hyvästä, että kunta tuottaa heille palvelut. Joten ei ole, kuulkaa, kovin kaukaa katsottu tuo karttaharjoitus. [Puhemies koputtaa] Nyt sanonkin pääministerille ja kysyn pääministeriltä: miten te vastaatte näille kuntalaisille, ketkä aidosti pelkäävät kotikunnan puolesta?

Arvoisa puhemies! Ihmisten kodit sijaitsevat kunnissa, ja kunnat puolestaan tuottavat ihmisille todella tärkeitä palveluita. Siellä on kouluja, päiväkoteja, tieverkkoja ja myös työllisyyspalveluita. Valitettavasti täytyy todeta, että vaikka hallitusohjelmassa oli hyviä kirjauksia kunnille, niin taitaa olla näin, että nuo lupaukset tulee nyt hallituksen petettyä. Kun tuota saldoa vähän katsoo, niin peruspalveluitten valtionosuusuudistus on kaatunut. Se kaatui hallituksen omasta toimesta. Normien purku: on tainnut käydä niin, että rahat on kyllä viety kunnilta mutta kaikki normit ovat jääneet ja velvoitteet ovat jääneet kunnille. Hankintalaki on tulossa edelleenkin hallituksen toimesta, ja hankintalakihan tulee tuomaan ennen kaikkea pienille kunnille aivan kohtuuttoman taakan. On arvioitu, että kulut ovat noin 460—600 miljoonaa euroa, mikä on aivan valtava potti. Tiedän, että kokoomus on kovasti ollut sitä mieltä, että kuntia on aivan liikaa ja kuntien määrää pitäisi vähentää. Nyt kysynkin hallitukselta: onko tässä taustalla kokoomuksen tahtotila viedä kuntamäärää alaspäin ja pudottaa suomalaisia kuntia pois pelistä?

Arvoisa puhemies! Minuun otti yhteyttä läheltä kotitilaani oleva nuori viljelijä. Hänellä on viljatila, ja hän murehti sitä, onko varaa syksyllä satoa kuivata, onko varaa kuivata viljoja. Toisaalta murhe on tällä hetkellä myös siitä, onko varaa keväällä kylvää. Tilanne on nimittäin se, että niin kuivausöljy kuin myös traktorin polttoaineet ovat siinä hintaluokassa, että se vie kannattavuuden aivan kokonaan. Tämän kaiken lisäksi vielä olemme alueella, missä ovat ongelmana nämä valkoposkihanhet, eli viljelijöillä on todellakin tällä hetkellä moninkertaiset haasteet. Luulisi, että huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat sellaisia asioita, mitkä ovat koko kansakunnan asia. Kysynkin teiltä, arvoisa hallitus: Mitä vastaatte tälle nuorelle viljelijälle: kannattaako kylvää, voiko kuivata viljoja? Ja mitä tehdään yleensäkin maatalouden haasteille? Viime kaudella oli energiaveron palautusten tuplaus yksi työkalu. Mikä on se viesti tällä hetkellä? Kohta on kylvöjen aika.

Arvoisa rouva puhemies! Mikäli nyt käsittelyssä oleva laki menee läpi eduskunnasta esityksen mukaisena, se tulee kostautumaan meille suomalaisille valtavana tietoturvariskinä, yhteiskunnalle kalliina ja kunnallisia palveluja alas ajavana lakina. Siitä tulee historiallinen kokoomuksen keskittämisen monumentti, millä pyyhitään pienet kunnat pois Suomen kartalta — kaikki tämä perussuomalaisten tuella. Lähes 700:sta lausunnonantajasta noin 85 prosenttia suhtautuu lausuntokierroksella olleeseen hankintalakiluonnokseen vähintäänkin kriittisesti. Joukossa oli myös ministeriöitä. Silti hallitus ajaa härkäpäisesti esitystään läpi. Kyse on kyberturvallisuudesta, huoltovarmuudesta, ruokahuollosta, palkkahallinnosta ja pesulapalveluista, ja putken päässä on aina palveluja tarvitseva ja veroja maksava ihminen. Lausuntokierroksella kritiikki koski ennen kaikkea puutteellista ja kiireessä tehtyä valmistelua, kunnille aiheutuvia huomattavia kustannuksia sekä suurta hallinnollista kuormaa. Myös tuo hatusta vedetty kymmenen prosentin sidosyksikön omistusraja koettiin hankalaksi ja kyseenalaiseksi. Myös huoltovarmuus ja kyberturvallisuus voivat vaarantua, sekä kunnallinen itsehallinto ja palveluiden vakaus ovat uhattuina. Lausunnonantajien mukaan markkinat eivät pysty vastaanottamaan yhtäaikaista kilpailutusvyöryä, jos markkinoita ylipäätäänkään on tarjolla kaikkialla Suomessa. Silmiinpistävintä valmistelussa oli vaikutusarvioiden sivuuttaminen. Siihen kiinnittivät huomiota ensin lausunnonantajat ja sen jälkeen lokakuussa 25 lainsäädännön arviointineuvosto. Hallituksen halua runnoa kiistanalainen lakiesitys läpi kuvaa hyvin myös se, että tammikuussa 26 oikeuskansleri pysäytti esityksen etenemisen valtioneuvoston istuntoon, koska esityksessä pyrittiin välttämään esityksen vieminen eduskunnan perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Myöskään lakimuutoksen vaikutuksia erityisesti sen aiheuttamista kustannuksista kunnille ei oltu arvioitu riittävästi. Hankintalain muutoksen laajoja vaikutuksia julkisen sektorin kriittiseen tukipalvelukenttään ei tunnisteta lausunnoilla olevissa työryhmän mietinnöissä. Arvoisa puhemies! Teen itse työtä täällä eduskunnassa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden parissa. Tässä maailmantilanteessa pidän tätä lakia järjettömänä myös turvallisuuden näkökulmasta. Kerron tässä esimerkin Itä-Suomesta: ISLAB hyvinvointiyhtymä tuottaa laboratoriopalvelut Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon hyvinvointialueille. ISLABin hyvinvointiyhtymä on in-house-yhtiöiden pienomistaja. Hyvinvointiyhtymän tuottamat laboratoriopalvelut ovat kriittisiä terveydenhuollolle 24/7, jokaisella hetkellä ja kaikissa tilanteissa. Vuositasolla yhteisessä turvatussa verkossa liikkuu noin miljoona näytettä. Laboratoriopalveluille välttämätöntä on häiriötön ja turvallinen tietoliikenne. Kyseessä ovat arkaluontoiset henkilötiedot, ja potilasturvallisuuden kannalta toiminnan häiriöttömyys on erittäin kriittistä. Suuri huoli tässä hallituksen esityksessä kohdistuu juuri ict-palvelujen käytännön toteutukseen avoimilla kilpailutusmarkkinoilla tietoturvan, häiriöttömyyden, huoltovarmuuden ja valmiuden näkökulmasta. Nyt ISLAB käyttää hyvinvointialueiden kanssa yhteistä verkkoa, mikä on runkoverkko, ja 24/7-tietoturvavalvontaa. Tähän verkkoon on viime vuosina merkittävästi panostettu tietoturvan, häiriöttömyyden ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Miettikää sitten näitä pienien kuntien tilanteita. Tietoturvallista yhtenäistä infraa on rakennettu vuosia, ja merkittävä osa julkista sektoria jäisi jatkossa tämän yhtenäisesti järjestetyn infran ja sen ympärille rakennettujen palveluiden ulkopuolelle. Ja kun mietitte, mitä palveluita siellä verkossa on, siellä on kriittisiä toimintoja, kuten oppilaitosten ja henkilöstöhallinnon sekä energia- ja vesihuoltojärjestelmän verkkoja — erittäin kriittisiä turvallisuuden kannalta. Voisi sanoa, että eikä tässä vielä kaikki. Hallituksen esityksessä valtion kyberturvallisuusjohtaja arvioi vaikutusten olevan aivan kestämättömiä: ”Valtion kyberturvallisuusjohtajan näkemyksen mukaan käytettävissä olevan kyberturvallisuuden osaamis- ja tietotaso romutettaisiin uudistuksen toteutuessa, sillä nykyisissä yhteistyörakenteissa osaaminen on ollut käytettävissä ja turvaamassa palveluiden jatkumista yhteisesti sidosyksiköiden kautta. Edelleen kyberturvallisuusjohtajan arvion mukaan vaikutukset olisivat nykyiset, koko ajan lisääntyvät uhkakuvat huomioiden, täysin kestämättömiä.” Arvoisa puhemies! Luulisi edes rahan merkitsevän hallitukselle, jos ei tietoturvan. Hallitus myöntää, että kertaluontoiset kustannukset kunnille ja hyvinvointialueille olisivat jopa 410—450 miljoonaa euroa, eivätkä tässä ole välttämättä edes kaikki kustannukset mukana. Kuntaliitto on aiemmin arvioinut kustannukset 600 miljoonaksi euroksi, ja tälle hallituspuolueet nauravat. Olenkin sitä mieltä, että jos talous ei ole kerran syynä tähän hallituksen esitykseen eikä turvallisuudesta välitetä, niin tässä ei ole mitään muuta kuin ideologinen tausta keskittämisestä. Tällä halutaan ajaa pieniä kuntia alas, seuraavaksi halutaan ajaa alas hyvinvointialueita ja maakuntaliittoja. Tämä on kaikkien aikojen keskittäjähallitus.