Savola Mikko

Kunnioitettu herra puhemies! Maatalouden välikysymys on oivallinen paikka puhua suomalaisesta maatalouspolitiikasta. Miksi välikysymys päätettiin jättää, on se, että kun tähän vaalikauteen lähdettiin, oltiin aika suuressa uskossa ja lupauksissa, mitkä nykyiset hallituspuolueet olivat antaneet. Luvattiin suunnanmuutosta, totaalista suunnanmuutosta suomalaiseen maatalouspolitiikkaan, luvattiin parempaa kannattavuutta suomalaiselle maataloudelle. Kun muistelemme edelliskautta, välikysymyksiäkin jätettiin, oli Tynkkysen listoja ja haluttiin julistaa kansallinen hätätila maatalouden kriisin vuoksi ja niin edelleen. Eli paljon oli odotuksia näiden kaikkien puheiden jälkeen. Herra puhemies! Mikä on ongelma? Ongelma on korkeat tuotantokustannukset ja liian alhaiset hinnat tuottajille. Katsoin tuossa löpön hintaa eli polttoöljyn hintaa: talvilaatu 2 euroa 13 senttiä. Sitten kun katsotaan polttoainepumpulla olevaa hintaa, mennään jo kahteen ja puoleen euroon dieselin osalta. Nämä kaikki vaikuttavat suoraan maatalouden kustannuksiin — lannoitekustannukset, kasvinsuojeluaineet ja niin edelleen. Kun polttoaine maksaa enemmän ja kun energia maksaa enemmän, ne tuovat välillisiä kustannuksia suoraan maatalouteen ja heikentävät kannattavuutta suomalaisella tuottajalla. Herra puhemies! Ruuan hinnasta on puhuttu tässä keskustelussa. Hyvä esimerkki on ottaa siitä, että kun ruuan hinta on noussut kaupassa nyt 20 prosenttia, niin otetaanpa kaurahiutalepaketti: kilo sitä maksaa euro 35 senttiä. Mikä on viljelijän osuus tuosta? Se on 20 senttiä. Voitteko kuvitella, 20 senttiä — aivan marginaaliosuus siitä, mitä ruoka tuolla kaupassa maksaa. Tässä on se ongelma, se suuri ongelma: että viljelijä ei saa siitä tuotteestaan riittävää hintaa ja kauppa kahmii voitot. Kaupan ylivalta on suuri. Tarvitaan kilpailulain muutos, jota tältä hallitukselta vielä odotetaan. Herra puhemies! Afrikkalainen sikarutto puhututtaa paljon. Se on tuomassa noin 40 miljoonan euron tappiot suomalaiselle sikataloudelle. Sain tänä aamuna viestin Etelä-Karjalasta, sieltä itärajalta. Siellä kävi vilinä, kun villisiat juoksivat riistakamerassa. Kysyin tuolta metsästäjältä, että milloinkas näitä aiotaan seuraavan kerran metsästää. Hän sanoi, että no, ensi viikonloppuna, kun ei ole töitä, niin viikonloppuna pääsee jälleen metsälle. Tarvitaan voimakkaammat kannusteet villisikakannan pienentämiseksi ja sikaruton estämiseksi Suomessa. Olin kyllä hyvin pettynyt siitä, että perussuomalaisten varapuheenjohtaja laski leikiksi tällä vakavalla asialla omassa debattipuheenvuorossaan. Afrikkalainen sikarutto on valtava ongelma. Se pitää saada estettyä, ettei se leviä ainakaan suomalaisiin sikaloihin. Mutta, herra puhemies, hallitukselta tarvitaan toimia siinä, että sianlihan vienti saadaan myös jatkossa käyntiin. Tarvitaan diplomaattista toimintaa, tarvitaan neuvotteluita, tarvitaan ennen kaikkea määrätietoista johtajuutta siihen, että tämä ongelma ratkaistaan. Herra puhemies! On monia sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti maatalouteen. Toissa viikolla tapasin sekä lihakarjatalouden edustajia että siipikarjatalouden edustajia. Puhuimme kuiviketurpeesta. Nyt on kyllä valtava huoli päällä siinä, nimittäin uusia nevoja ei avata tällä hetkellä Suomeen. Hinnat ovat kovat, lupamaksut ovat moninkertaistuneet — voi joutua maksamaan 47 000 euroa siitä, että avaa uuden nevan, eikä ole takuuta sille, saako tuon auki. Tämä on valtava ongelma. Korvikkeita näille kuivikkeille ei ole. Ja tämä lupamaksun hinta on tänä vuonna noussut, kun hallitusohjelmassahan on määritelty — aivan oikein — strateginen huoltovarmuuspolttoaine ja ‑tuote turve mutta teot siitä puuttuvat. Tähän tarvitaan aito ja oikea muutos myöskin. Haluan vielä sanoa siitä, mikä vaikuttaa välillisesti maaseudun elinvoimaan, nimittäin se, jos valtionhallinnon palveluita keskitetään. Maanmittauslaitos, Traficom ja poliisi ovat näitä viimeisimpiä, jotka ovat tietoon tulleet, ja kun työpaikkoja sieltä maakunnan reuna-alueelta lähtee ja keskittyy maakuntakeskukseen, on sillä elinvoimaan vaikutus. Herra puhemies! Viljelijät tarvitsevat ennen kaikkea arvostusta, tulevaisuudenuskoa, pitkäjänteisyyttä tuotantoon, ja sitä kautta tuleviakin viljelijöitä, suomalaisia ruuantuottajia. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Käsittelyssä on kansalaisaloite, erittäin tärkeä sellainen, joka vaatii turpeen määrittelemistä uusiutuvaksi ja poistamista päästökaupan piiristä. Tämä aloite osuu suomalaisen huoltovarmuuden, omavaraisuuden ja elintarviketuotannon ytimeen. On myös hyvä, että turpeesta päästään tässä salissa keskustelemaan tämän kansalaisaloitteen kautta, koska muuten siitä on keskusteltu varsin vähän. Kun puhutaan turpeesta, en puhuisi pelkästään tai oikeastaan niin ikään kuten edellinen puhuja, edustaja Tynkkynen, polttoturpeesta vaan kasvu- ja kuiviketurpeen strategisesta merkityksestä. Se on meidän yhteiskuntamme toimintojen kannalta pian kriittisesti muuttuva raaka-aine. Euroopassa jopa 70 prosenttia kaikesta käytetystä kasvualustamateriaalista on turvetta, ja se on ominaisuuksiltaan täysin ylivertainen materiaali, jolle ei kerta kaikkiaan löydy vastaavassa mittakaavassa korvaavaa vaihtoehtoa. Usein puhutaan, että niitä korvaavia materiaaleja on ja niitä keksitään, mutta kyllä se totuus siellä kentällä on toinen. Näistä turvetta korvaavista kuivikemateriaaleista on huutava pula, ja hyvätkään olkivuode- tai puupohjaiset kuivikkeet eivät kykene korvaamaan sitä puutetta, jonka taas turve pystyy ominaisuuksiltaan tuottamaan. Eli esimerkiksi siipikarjatuotannossa, nautakarjan tuotannossa turpeen antiseptisyys ja kyky sitoa ravinteita sekä sen merkitys siinä, että se parantaa eläinterveyttä, ovat suorastaan korvaamattomia. Arvoisa puhemies! Pitkän aikavälin tilanne on hälyttävä. Uusien kuivike- ja kasvuturpeen tuotantoalueiden ympäristöluvitus ja käyttöönotto 2020-luvulla ovat lähes täysin pysähtyneet. Reilussa viidessä vuodessa tuotannosta on poistunut huimat 21 000 hehtaaria, mutta uutta alaa on tilalle saatu alle 800 hehtaaria, siis vähemmän kuin neljä prosenttia poistuneesta alasta. Tätä alaa on saatava lisää, ja tähän yhdistyy sitten taas se polttoturpeen merkitys, koska kasvu- ja kuiviketurve ovat eri kerroksissa pinnassa ja polttoturvetta on sitten siellä pohjalla. Sen vuoksi myös sitä tarvitaan. Luonnonvarakeskuksen tuoreen selvityksen mukaan kuiviketurpeen saatavuus on puolittumassa jo vuoteen 28 mennessä eli kahden vuoden kuluttua. Hyvät edustajakollegat, tosiasia on, että ellei uusia päätöksiä tuotannon turvaamisesta tehdä, kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto loppuu Suomessa ja se voi käytännössä loppua vuonna 2030. Vaaditaan siis nopeita toimenpiteitä. Tuosta asiasta mistä debattia hieman jo kävimme, olen kyllä pettynyt, sillä odotin tältä vaalikaudelta enemmän turpeen eteen tehtäväksi, mutta päinvastoin on tapahtunut lisää negatiivisia asioita. Lupa- ja valvontaviraston perimät maksut ympäristölupapäätöksistä ovat tänä vuonna — nimenomaan tänä vuonna — kaksinkertaistuneet, ja pienten lämpölaitosten verovapauden rajaa on nostettu. Ne ovat erittäin huonoja päätöksiä. Ongelma on siinä, että vaikka turve on hallitusohjelmassa määritelty strategiseksi polttoaineeksi, niin luotettavaa näköalaa käytölle huoltovarmuusnäkökulmasta ei ole tullut, eikä erityisesti tälle kasvu- ja kuiviketurpeen jatkolle. Viime vaalikaudella olimme hyvin vaikeassa poliittisessa ilmastossa. [Jari Koskela: No niin, nyt tulee asiaa!] Niin, viime vaalikaudella olimme siinä, koska puolustimme, aivan kuten edustaja Eerola sanoi, käytännössä yksin turvetta, ja me olemme tehneet tämän aina, on ollut poliittinen ilmapiiri mikä tahansa. On sitten ollut murskaavaa kritiikkiä hallituksen sisältä tai oppositiosta, mutta aina on tehty. Ja aina on tehty, koska teot merkitsevät paljon enemmän kuin pelkät puolustuspuheet tai jossittelut. Hyvät hallituspuolueiden edustajat, se, mikä lopulta merkitsee, ovat ne teot eli se, mitä nyt tehdään. Siksi tämä strateginen materiaali, turve, ja ne hallitusohjelmakirjaukset pitää saada teoiksi. Kasvu- ja kuiviketurpeen asema pitää aidosti turvata sillä, että luvat uusien turvenevojen avaamiseen saadaan voimaan ja maksuja alennetaan. Kasvu- ja kuiviketurve, mikä on erittäin kriittinen raaka-aine, pitää niin ikään saada sekä luvituksen kautta että teoilla toimeen ja Suomelle kriittinen raaka-aine näin ollen meille käyttöön. Sitten tämä huoltovarmuuspolttoainekysymys: pitää aidosti huolehtia, että energiaturvetta myöskin nostetaan meillä huoltovarmuuspolttoaineeksi. Mutta nyt on aikaa tietysti enää tällä vaalikaudella vähän. Toivottavasti tämä kansalaisaloite antaa siihen nyt uuden sysäyksen. Talousvaliokunta sitä käsittelee, ja tämä eduskunnan iso sali sitä käsittelee. Kiitos kansalaisaloitteen tekijöille! Toivon, että näihin asiakohtiin saadaan parannusta.

Edustaja Ronkainen, arvostan suuresti puheenvuoroanne. Olen tottunut teidät rakentavana edustajana täällä tuntemaankin puolustusvaliokunnasta ja siitä työstä, mitä tehdään. Edustaja Mäenpäälle vain haluan sen verran sanoa, että ne lupaukset ja se retoriikka, se politiikka, mitä esimerkiksi siellä Etelä-Pohjanmaalla harjoititte viime vaalikauden jälkeen, antoivat ymmärtää, että te hoidatte nämä asiat kuntoon — te hoidatte nämä asiat kuntoon. Kolme ja puoli vuotta on vaalikautta mennyt, ja te ette ole hoitaneet näitä asioita kuntoon, [Juha Mäenpää pyytää vastauspuheenvuoroa] ja tässä on se pihvi tähän asiaan, puhutaan sitten lupamaksuista, puhutaan pienistä energialaitoksista, puhutaan kasvi- ja kuiviketurpeesta. On hieno juttu, että hallitusohjelmassa on mainittuna, että tämä on strategisesti tärkeä tuote Suomessa, mutta se ei riitä, että on pelkkä maininta, jos ne toimenpiteet on jätetty tekemättä. Kannatan sitä, että yhdessä koetamme hoitaa nämä asiat eteenpäin. Se olisi kaikkein olennaisinta ja tärkeintä, aivan niin kuin edustaja Ronkainen ja edustaja Eerola tästä asiasta sanoivat. Mutta kyllä pitää olla myös vastuu, edustaja Mäenpää. Eteläpohjalaisella miehellä [Puhemies koputtaa] pitää olla vastuu siitä, mitä on luvannut.

Arvoisa herra puhemies! Ukraina on taistellut itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa puolesta jo yli neljän vuoden ajan. Samalla Ukraina on taistellut koko Euroopan turvallisuusjärjestyksen puolesta. Olen vieraillut neljä kertaa sodan aikana Ukrainassa: kaupungeista Kiovassa, Odessassa, Harkovassa ja Zaporižžjassa sekä näiden kahden jälkimmäisen maakunnissa sodan etulinjassa. Jokaisesta vierailusta ja keskustelusta on välittynyt näkymä henkisesti vahvasta kansakunnasta, joka haluaa taistella itsenäisyydestään. Ukrainassa arvostetaan Suomea, ja me Suomessa arvostamme ukrainalaisia. Suomen on tuettava Ukrainaa niin kauan kuin tarve on. Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan lopputuloksella on vaikutuksensa siihen, millaiseksi Euroopan turvallisuus ja tulevaisuus muodostuvat. Ukrainan tuen on jatkuttava vahvana. Euroopan maat ottavat yhä enemmän vastuuta Ukrainan tukemisesta. Ukraina on sotavuosien aikana kerryttänyt huomattavaa sotilaallista ja puolustusteollista osaamista. Ukraina kykenee iskemään drooneilla syvälle Venäjälle ja maan energiainfrastruktuuriin. Ukraina on pystynyt kääntämään sodan asetelmaa omaksi edukseen, ja tällä hetkellä voidaan jo todeta, että meillä muilla on paljon opittavaa Ukrainalta. Enää ei ole kysymys vain siitä, kuinka me voimme auttaa Ukrainaa, vaan lisäksi voimme jo perustellusti kysyä, kuinka Ukraina voi auttaa Euroopan muita maita puolustuskyvyn vahvistamisessa. Esimerkiksi drooniosaamisessa Ukraina on ylivoimaisesti Euroopan suorituskykyisin valtio — ylivoimaisesti Euroopan suorituskykyisin valtio. Herra puhemies! On tärkeää, että Ukrainan asema edelleen vahvistuu ja maahan saadaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha. Ratkaisu, joka palkitsisi hyökkäyksen tai jättäisi Ukrainan haavoittuvaan asemaan, loisi perustan uusille konflikteille. Suomi on tukenut Ukrainaa merkittävällä tavalla sodan alusta lähtien. Olemme tukeneet Ukrainaa humanitäärisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja materiaalituen kautta. Suomi on antanut merkittävää puolustusmateriaalitukea, osallistunut koulutusoperaatioihin ja kantanut vastuuta ukrainalaisten vastaanottamisesta. Koulutus on keskeinen osa Ukrainan puolustustaistelun tukemista. Suomi on osallistunut EU:n koulutusoperaatioon, Iso-Britannian johtamaan operaatioon ja Naton Ukrainalle antamaan turvallisuus- ja koulutustukeen. Koulutustuki on kokonaisuus, jolla vastataan Ukrainan muuttuviin tarpeisiin. Pohjoismaiden ja Baltian maiden käynnistämällä operaatio Legiolla toteutetaan jatkuvaa koulutusta ukrainalaisille pysyvässä tukikohdassa Puolassa. Suomen osallistuminen Norjan johtamaan koulutusoperaatioon täydentää Suomen antamaa koulutustukea Ukrainalle. Koulutusoperaatioissa syntyy vastavuoroista oppimista. Ukraina on kehittänyt toimintaansa joustavasti vastaten modernin sodankäynnin vaatimuksiin. Suomella on mahdollisuus oppia näistä kokemuksista, kuten droonien käytöstä ja kansalaisten varoittamisesta drooniuhan alla. Ukrainalta saatavat opit ja kokemukset vahvistavat kansallista puolustustamme ja kokonaisturvallisuuttamme. Ukrainalla on kokemuksensa ja osaamisensa puolesta yksi Euroopan vahvimmista armeijoista. Ukrainan tulevaisuus on euroatlanttisessa yhteistyössä, mikä vahvistaa koko Euroopan turvallisuutta. Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista operaatio Legioon enintään 40 sotilaalla. Norjan johdolla Puolassa toteutettava koulutus yhdessä läheisten liittolaisten Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa sopii hyvin Suomen toimintaprofiiliin Ukrainan vankkana tukijana. Selonteon valiokuntakäsittelyssä on syytä tarkastella Suomen Ukrainalle antaman koulutustuen kokonaisuutta, jotta kullakin koulutusoperaatiolla on toisiaan täydentävä rooli. Koulutusoperaatioiden lisääntyessä on valiokuntakäsittelyssä myös kiinnitettävä huomiota Puolustusvoimien henkilöstö- ja toimintaresursseihin. — Kiitos. [Jari Ronkainen: Hyvä puhe!]

Arvoisa herra puhemies! Hyvä hallitus, moni äänesti teitä kolme vuotta sitten luottaen lupauksiinne, luottaen parempiin työllisyyslupauksiin, luottaen parempaan energiapolitiikkaan, luottaen maatalouden suunnanmuutokseen. Pääministeri Orpo, te sanoitte, että olette tehneet nyt kaiken, mikä on omissa käsissä, ja kyllä sanon, että tuolla maakunnan ihmisillä näistä puheista huoli herää. Siellä on paljon yrityksiä, joiden sukupolvenvaihdokset eivät etene, rahoitusta ei pankista tule. Siellä on paljon ihmisiä, jotka ovat lomautettuina tai työttöminä. Valtion tuottamia palveluita on tällä vaalikaudella keskitetty ennätysmäärä. Viimeisimpänä ajokorttipalveluita ollaan keskittämässä maakunnassa, ja perussuomalainen ministeri on sanonut, ettei aio tälle tehdä mitään. Kasvu ja elinvoima ovat nimenomaan maakunnissa, ja keskusta näkee ja tuntee koko Suomen tarpeet tältä osin. Tarvitaan rahoitusta, vipuvartta sinne maakuntaan, aitoja energiaratkaisuja ja panostuksia alkutuotantoon.

Kunnioitettu rouva puhemies! Nyt puhutaan julkisen talouden suunnitelmasta, taloudesta tuleville vuosille. Tässä korostuu ennen kaikkea luottamus toimivaan yhteiskuntaan, luottamus siihen, että jokaisesta suomalaisesta huolehditaan, siitä heikoimmastakin, ja se mahdollisuus nousta sieltä pohjalta ylös on olemassa. Pitää olla luottamusta, pitää olla näkemystä tulevaan. Yritykset kaipaavat ennen kaikkea pitkäjänteistä politiikkaa, sitä, että uskalletaan investoida, kyetään investoimaan, kyetään kasvamaan, halutaan kasvaa ja muodostetaan työpaikkoja, luodaan ihmisille mahdollisuuksia elää. Tarvitaan siis luottamusta laajasti tähän yhteiskuntaan, niin yrityksiin kuin tavan kansalaisille. No, mitä sitten hallituksen päätökset tältä osin pitävät sisällään? Lähdetään liikkeelle esimerkiksi meidän infrasta. Erittäin huolestuttavia ovat ne linjaukset, mitkä liittyvät perusväylänpitoon. Infra, suomalainen infra — maakunnissa olevat tiet, yksityistiet, perusväylät — on se verisuoniverkosto, joka Suomella on, se, missä puuautot kulkevat, missä energiarekat, turverekat, maitoautot ynnä muut kulkevat, kaikki ne, jotka kuljettavat meidän hyödykkeitä, niin alkutuotannon raaka-aineita kuin sitten jalostettuja tuotteita ympäri Suomen. Ne tarvitsevat toimivan infran, verisuoniverkoston, ja sen takia nimenomaan tuo on se osa-alue, johon pitäisi panostaa enemmän, ei leikata sieltä. Se on koko Suomen elinvoiman kysymys. Sitten kun katsotaan niitä hankkeita, joihin hallitus haluaa panostaa, niin olen kyllä erittäin pahoillani siitä, että esimerkiksi Etelä-Pohjanmaa on täysin näiden tulevien hankkeiden ulkopuolella. Tähän tulee saada muutos. Rouva puhemies! Energiapolitiikasta: Edustaja Hoskonen tuossa kävi omassa puheenvuorossaan ansiokkaasti läpi tätä turpeeseen liittyvää tematiikkaa. Haluan todeta siitä sen, että erityisesti perussuomalaisesta puolueesta tuotiin esiin energiaturpeen palautusta. Sosiaalisessa mediassa oli suureellisia juttuja siitä, mutta tässä pitää kyllä sanoa, että suuret ovat puheet mutta pienet ovat teot. Käytännössä mitään sellaista toimenpidettä ei tämä hallitus ole kyennyt puheistaan huolimatta tekemään, mikä tuolle alalle toisi muuta kuin hämmennystä tällä hetkellä. Suuri virhe on muun muassa se, että tuo veroton osuus, joka pienillä lämpölaitoksilla oli alkuvaalikaudesta, ajettiin tämän hallituksen päätöksillä alas. Ne, mitä Suomessa tällä hetkellä poltetaan, näyttävät olevan pähkinänkuoret, joita Helsingin Energia tähän maahan tuo. Tämä ei muuten ole kestävää politiikkaa. Kotimaista energiaa pitää suosia. Rouva puhemies! Terveydenhuollosta sanon sen, että perusterveydenhuollon vahvistamistahan tämä maa tarvitsisi. Nyt on tulossa erilaisia asiakasmaksuja, mitä tulee tuonne terveydenhuoltopuolelle. Tällä hetkellä valitettavasti perusterveydenhuollosta säästävät hyvinvointialueet karsivat juuri sieltä, missä terveydenhuollon pitäisi olla vahvimmillaan, ja tämä on väärä suunta. Täällä, tai oikeastaan mediassa, sosiaalisessa mediassa, on paljon keskusteltu näistä järjestöleikkauksista. Tässä pitää kyllä sanoa, että tämä on oikein keskustelun järjestöbluffi, missä ääripäät paukuttelevat toisiaan menemään. Puhutaan järjestöistä kautta linjan, mutta puhutaan lopulta aika pienistä marginaaleista niitten summien suhteen. Mutta toisaalta pitää todeta sekin, että jos tulee massiiviset järjestöleikkaukset, niin kyllä siinä voi mennä myös lapsi pesuveden mukana. Meillä on paljon hyviä järjestöjä, jotka tekevät pyyteetöntä työtä tässä maassa. Mutta siinäkin keskustelussa pitäisi nyt maltti löytyä. Rouva puhemies! Yritysten luottamus tulevaisuuteen — lopetan siihen, mistä aloitin. Pankkien rahoitus maakunnissa: Pitää löytyä riskirahoitusta, pitää löytyä keinoja pankkien sääntelyn purkamiseen siinä, että maakuntien yrityksiä ja sukupolvenvaihdoksia rahoitetaan. Tällä hetkellä raha ei pääse liikkeelle ja yritykset eivät saa uusia omistajia. Ammattidieseliä täällä jo nostettiin esiin, mutta tuokin on muuten tulossa vasta 2028, eikä se vaikuta tähän hätään. Kun saadaan kasvua, koko Suomi huomioon ja maakunnat tämän maan keskiöön, niin kyllä tämä maa vielä nousee. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus alkaa luottamuksesta, ja ihmiset tarvitsevat tunteen siitä, että yhteiskunta toimii ja pitää huolta myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, kaikissa tilanteissa. Suomessa turvallisuus rakentuu vahvasta puolustuksesta, toimivasta infrastruktuurista, huoltovarmuudesta ja palveluista, jotka toimivat koko maassa. Siksi julkisen talouden suunnitelmaa pitää tarkastella myös turvallisuuden näkökulmasta. Huoltovarmuus tarvitsee selkeän suunnan. Kotimaisen energian, ruoantuotannon ja logistisen toimintakyvyn pitää olla kunnossa. Tiet ovat Suomen verisuoniverkko. Hallituksen toimesta kuitenkin nimenomaan perusväylänpidosta tullaan leikkaamaan. Turve- ja energia-alalla ylipäätään vallitsee nyt suuri epävarmuus hallituksen linjasta. Sosiaalisessa mediassa luodaan mielikuvaa turpeen kunnianpalautuksesta, tosiasiassa kotimaisen energian sijasta Suomeen tuodaan nyt pähkinänkuoria. Hallituksen luoma epävarmuus pysäyttää investointeja ja heikentää varautumista. [Puhemies koputtaa] Tämä politiikan suunta pitää muuttaa. [Jenna Simula: Kuka romutti turvekoneet!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu tästä luonnonvarojen monipuolisesta käytöstä ja myöskin energiapolitiikasta, ilmastosta ja sitten tästä uusiutuvuudesta ja vahvasta sähköistämisestä: Tässä kokonaisuudessa haluan muistuttaa vain siitä, että kun puhutaan ilmastopolitiikasta, puhutaan siitä, miten sähköistämisellä voitaisiin ilmastopäästöjä vähentää, ja kova innovointi ja tahtotila on siirtää vaikkapa liikennettä siihen sähköistykseen, latausverkkoa rakennetaan, niin nämä ovat siviiliyhteiskunnalle ja rauhanaikana olevalle liikenteelle varmasti ihan relevantteja asioita. Mutta sitten kun mennään niihin vakavampiin kysymyksiin, mennään poikkeusoloihin ja mietitään niitä, kun pitäisi pystyä liikkumaan myös siinä tilanteessa, kun sähkön saanti on epävarmaa, latausverkkoa ei ole tai junaradoilla, jotka on sähköistetty, eivät pystykään sähköllä kulkevat veturit tavaroita tai ihmisiä kuljettamaan, niin myös näihin tilanteisiin meidän pitää varautua. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että meillä pidetään klusterissa myös sellaiset ajoneuvot, junat ynnä muut, jotka toimivat perinteisillä energiamuodoilla, dieselillä ja muilla polttoaineilla. Eli toisin sanoen haluan tarkoittaa sitä, että meillä pitää muistaa pitää se peruskäyttö myös tämäntyyppisillä ajoneuvoilla tässä maassa tulevaisuudessakin. Jos paha päivä koittaa, meillä pitää olla varmuusvarastoja siltä osin ja meillä pitää olla edellytyksiä kuljettaa ihmisiä, tavaroita, sotilastarvikkeita tässä maassa itä-, länsi-, pohjois- ja eteläsuunnassa aina sen mukaan kuin tarvitaan. Tuolta Ukrainasta on nyt paljon oppia, ja itsekin kun siellä olen käynyt ja täällä olevan edustaja Ronkaisen kanssa muun muassa siellä käytiin, niin kyllä se dieselveturi on, joka kuljettaa Puolan puolelta sinne Kiovaan, ja siellä ei paljon sähköistettyjä rataosuuksia näy. Tai sitten se, millä ihmiset kulkevat siellä: Kyllä ne näitä polttomoottorihenkilöautoja ovat. Paljon sähköautoja ei siinä tilanteessa näy. Eli pitää muistaa kaiken tämän, sinänsä tärkeän ilmastokeskustelun keskellä, että myös mietimme sitä pahaa päivää ja huolehdimme siitä, että meillä on valmius toimia myös semmoisissa tilanteissa, kun ajat eivät ole vakaat.

Arvoisa rouva puhemies! On ilo kuulla, että haetaan ratkaisuja ja yhdessä sellaisia ja nähdään metsät ja Suomen luonnonvarat mahdollisuutena. Suomen ei tarvitse yhtään kyllä ilmastopolitiikan näkökulmasta hävetä sitä, mitä meillä on vuosien saatossa tehty ja minkälaista osaamista meillä tähän puoleen on. Kun puhutaan metsänhoidosta, niin meillä on pitkä perinne ja itse asiassa metsälakikin, joka on meidät velvoittanut siihen, että metsiä uudistettaessa, pääteleimikoita tehdessä niiden jälkeen istutetaan uudet taimet ja sitä kautta saadaan sitä kasvua, joka tässä nykysanastossa sitä hiiltä sitoo ja ilmastonmuutosta ehkäisee. Eli tältäkin osin meillä ovat ne perinteet kunnossa, ja sitä myöskin pitää jatkaa. Tuo metsien energiakäyttö ja metsien monipuolinen käyttö, se, että jalostusastetta nostetaan — koko tässä keskustelussa pitää muistaa, että meidän luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen lähtee siitä, että metsäpuuston, hakatun puuston, eri ainesosat käytetään mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Tässä ollaan myös hyvällä historialla Suomen näkökulmasta. Haastetta on nyt toki aiheuttanut tämä energiapolitiikan murros, koska turve on joutunut valitettavasti niin pieneen osuuteen tuosta energiankäytöstä, ja se on sitten lisännyt meillä myöskin ainespuun käyttöä lämmitykseen. Tässä tarvitaan ratkaisuja. Jos me halutaan, niin tämän salin pitää tehdä isompia ratkaisuja sen suhteen, että turve vahvemman osuuden saisi, mutta kyllähän se vain nyt niin on, että nuo energialaitokset eri puolilla Suomea ovat niitä omia investointipäätöksiään tehneet ja muuttaneet sitten joko poltettavan energian puuksi tai sitten muihin energiantuotannon muotoihin. Haluan tästä energiapolitiikasta, arvoisa rouva puhemies, vain sen verran sanoa, että turvallisuusnäkökulmastakin meidän pitää se monipuolisuus pitää yllä. [Arto Satonen: Kyllä!] On hyvä, että meillä on uusiutuvaa energiaa, niin kuin tuulivoimaa, kehitetty. On hyvä, että meillä on ydinvoimaa. On hyvä, että meillä on aurinkovoimaa. On hyvä, että meillä on metsähaketta, mitä käyttää. On hyvä, että meillä on se turve siellä paletissa. Tässä kokonaisuudessa pitää muistaa se, että kun ei tuule, pitää olla säätövoimaa, pitää olla energiaa tuottaa suomalaisille, tai kun kriisiaika on, niin meillä pitää olla myöskin niissä tapauksissa lämpöä ja sähköä tuottaa. Sitten haluan vielä, arvoisa rouva puhemies, sanoa maatalouspolitiikasta sen verran, että se on myös ratkaisu ilmastokysymyksiin. Suomalainen lehmä on perinteisesti ratkaisu siihen. Se tuottaa ruokaa monipuolisesti. Ilmastonäkökulmasta lehmä syö nurmea, jota viljeltäessä nurmi sitoo hiiltä, ja tältäkin osin pystytään meillä hyödyntämään suomalaisia luonnonvaroja, peltoja, myös tältä osin ilmastonäkökulmasta. Eli kyllä meillä Suomessa ratkaisun avaimet ovat käsissä, kun niitä osaamme hyödyntää. [Arto Satonen: Oikein hyvä puheenvuoro!]