Suhonen Timo

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Vestman julisti mahtipontisesti sitä, mitenkä palkansaajille jää nyt paljon enemmän rahaa käteen, ja kyllä totta vieköön, jäähän siellä tietysti palkansaajille enemmän rahaa käteen ja luonnollisesti ehkä niille, joilla on korkea palkkataso, vielä enemmän ja reilummin. Kun taas sitten puhutaan niistä pienituloisista ammattiliittojen jäsenistä, niillä nyt sitten se teidän veromoukari kajahtaa sitä myöten, kun te poistitte sen ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden. On olemassa taulukkoja ihan selkeästi, joissa näkyy nimenomaan tämän teidän kehuman verotuksellisen huojennuksen vaikutus pieni- keskituloisille niin, että kyllä siellä on olemassa sellaisia tasoja, joissa tämä verovähennysoikeuden poistaminen nimenomaan tarkoittaa sitä, että nollille jää. Ja kyllä totean, kuten edustaja Viitanen, että siellä oli esimerkkejä siitä, että voi mennä jopa miinukselle. Tässä on teidän palkansaajaa koskeva verotusmuutos. Toki enpä nyt tietystikään hämmästele sen enempää sitä, että te olette poistaneet ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden, koska se on sitä samaa linjaa, mitä te olette työntekijöille ja ammattiliitoille tässä koko kauden aikana tehneet. Moukaria on tullut joka suunnalta, valitettavasti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen hienosti toi puheessaan aiemmin esiin sen, että hallitus on osin tullut SDP:n linjalle, elikkä kotitalousvähennyksen ja nyt tämän työmatkakuluvähennyksen parantamisessa. Toki tätä työmatkavähennystä olisi voinut enemmänkin ottaa käyttöön, kuten puheessani toin esiin SDP:n vaihtoehdon. Samoin totean vielä sen, että hallitus olisi tätä tuloverolakimuutosta käsitellessään voinut vielä huomioida sen ja täydentää sitä, että olisi palauttanut tämän ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden. Jos sen olisi palauttanut tässä, niin se jos mikä olisi tietysti vielä parantanut palkansaajien asemaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitus on runtannut tällä kaudella erinäisiä asioita. Hallitus on runtannut toteuttamalla esimerkiksi EK:n toivelistan työelämäheikennyksistä. Samoin hallitus on runtannut leikkaamalla työttömiltä ja pienituloisilta lisäten merkittävästi köyhyyttä maassamme tilanteessa, jossa työttömyys vain kasvaa. Hallitus on runtannut ja leikannut sotepalveluista, ja tämän runttauksen alle jäivät esimerkiksi Varkauden ja Iisalmen ympärivuorokautiset päivystykset. Nyt viimeisin runttaus oli ohi virkavalmistelun 35 miljoonan euron tuki Helsingin hallihankkeelle tilanteessa, jossa hallitus on perustellut pienituloisilta leikkaamista valtion huonolla taloustilanteella. Arvoisa hallitus, miten koette, luottaako Suomen kansa tapaanne toimia runttaamalla ja junttaamalla tilanteessa, jossa moni pienituloinen miettii päivittäin, miten saada ruokaa pöytään? Arvoisa rouva puhemies! Olemme puhemiehen kutsusta tänään poikkeuksellisesti kesken istuntotauon keskustelemassa suurta kohua herättäneestä hallihankkeesta. Tämän koko kohun keskellä on herännyt ensinnäkin kysymys siitä, miten virallinen valmistelu on edennyt, ja toiseksi, kohteleeko valtio kaikkia Suomen alueita yhdenvertaisesti. Kun selkeitä, avoimia ja ennakolta tiedossa olevia kriteerejä ei ole, tulee selväksi, että hallituksen päätös hallihankkeessa perustuu suoraan sanottuna runttaukseen ja junailuun eikä tasapuolisiin pelisääntöihin. On myös huomionarvoista, että hallitus itse myöntää tiedonannossaan, ettei valtiontuen ehtoja ollut valmisteltu puoliväliriihessä. Ensin tehtiin poliittinen päätös rahasta, vasta sen jälkeen ryhdyttiin pohtimaan pelisääntöjä. Tällainen järjestys ei vahvista luottamusta julkisen vallan toimintaan. Arvoisa rouva puhemies! Suomen kilpailukyky ei synny vain yhdestä maailmanluokan areenasta, se syntyy siitä, että koko maa voi kehittyä. Jos valtiolla on mahdollisuus käyttää kymmeniä miljoonia euroja yksittäiseen hankkeeseen, on voitava perustella, miksi juuri tämä hanke palvelee koko Suomea paremmin kuin vaihtoehtoiset investoinnit muualla maassa. Meidän tulee rakentaa Suomea, jossa myös maakuntakeskuksilla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla on mahdollisuus menestyä ja saada valtion tukea tasapuolisin perustein. Siksi tarvitaan valtakunnalliset, läpinäkyvät ja yhdenvertaiset kriteerit kaikille suurille investoinneille. Suomen menestys rakentuu koko maan menestyksestä, ei siitä, että pääkaupunki saa erityisaseman muiden kustannuksella. Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että kansalaiset eivät tällaista hallituksen kymmenien miljoonien eurojen junttaus- ja runttausjakoa ymmärrä tilanteessa, jossa köyhyys, työttömyys ja epätoivo ovat kasvaneet. Luottamus hallitusta kohtaan ymmärrettävästi joutuu jälleen koetukselle. Haluan vielä lopuksi todeta seuraavaa: Hallitus ottaa tänäkin vuonna reippaasti uutta velkaa. Velkarahaa pitää käyttää ensisijaisesti uusien lisätulojen saamiseen, ja nämä lisätulot pitäisi saada esimerkiksi vientituloista, koska vientitulot kasvattavat käytettävissämme olevia rahoja. Muut hankkeet ovat taskusta toiseen siirtoja. Puolustusmenot ovat toki suuressa merkityksessä lainanotossa, mutta niidenkin myötä voimme saada vientituloja. Pääministeri kertoi seuraavaksi käynnistyvän selvityksen siitä, millaiselle areenalle Suomessa olisi tarvetta. Meidän pikimmiten tulee tehdä toimia, millä tavoin vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä parannetaan. Näitä ovat esimerkiksi teiden ja rautateiden peruskorjaukset, ja varsinkin Itä-Suomessa näille on huutava tarve. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka hyvinvointialueilta vaaditaan enemmän samalla, kun niiltä viedään resursseja. Hallitus on tällä esityksellä leikkaamassa hyvinvointialueiden rahoitusta lähes 400 miljoonalla eurolla. Samalla se väittää turvaavansa perustuslain edellyttämät palvelut. Yhtälöä on vaikea uskoa todeksi. Erityisen huolestuttavaa on, että palvelutarpeen kasvusta huomioitaisiin jatkossa vain 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijaan. Väestö ikääntyy, hoidon tarve kasvaa, ja palveluiden kysyntä lisääntyy, mutta hallituksen vastaus on leikata rahoituksen kasvua. Tämä on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että esitys heikentää rahoitusperiaatteen toteutumista ja vaarantaa lakisääteisten palveluiden järjestämisen. Käytännössä seurauksena voi olla lisää säästölistoja, henkilöstövähennyksiä ja palveluiden heikkenemistä hyvinvointialueilla. Samaan aikaan alijäämien kattamisvelvoitteet kiristyvät ja rahoituksen kasvu hidastuu, ja vaarana on, että alueet joutuvat tekemään ratkaisuja, jotka näkyvät myöhemmin kasvavina kustannuksina, pidempinä hoitojonoina ja heikompina palveluina. Arvoisa rouva puhemies! Tälläkin hetkellä hyvinvointialueilla tilanne on se, että siellä ollaan helisemässä palvelutarpeen ja palveluiden tuottamisen osalta, mitä tarpeita sillä hoidon saannilla sitten olisi. Esimerkiksi Pohjois-Savossa, kuten tiedämme, aikaisemmilla hallituksen päätöksellä on Iisalmen ja Varkauden ympärivuorokautinen päivystys lakkautettu, ja nyt sitten hyvinvointialueitten osalta Pohjois-Savossakin on tapahtunut ja tapahtuu rahoituksen osalta ja siitä johtuvista syistä keskittämistä. Muun muassa lastensuojelun tarpeen osalta ja sen toteuttamisen osalta myös Varkaudessa ollaan lastensuojelussa menettämässä joitakin palveluja Kuopiolle. Elikkä kaiken kaikkiaan palvelutarpeet ja rahoituksen heikkeneminen heijastuvat pahimmillaan tällaisena keskittämisenä ja hoidon saannin heikkenemisenä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Nyt todennäköisesti pidän viimeisen puheenvuoron. Tämä keskustelu nuorten tilanteesta on kyllä tärkeä, ja se on herättänyt monia ajatuksia. Tuossa edustaja Jukkola äsken toisteli papukaijamaisesti sitä kokoomuksen viestiä, miten tämä hallitus on parantanut työllisyyttä ja parantanut työn vastaanottamista ja parantanut yrittäjyyttä ja mitä kaikkea nyt olikaan parannettu ja lakko-oikeuksia rajoitettu sun muuta, mutta kuitenkaan ne toimethan eivät vielä näytä varsinaisesti kyllä tuoneen paljoakaan 100 000 luvatusta työpaikasta. Toisaalta aina jaksan muistuttaa siitä, että niistä toimista, mitä hallitus teki työelämän osalta kehittäen elikkä siis heikentäen, jopa valtiovarainministeri on todennut silloin aiemmin monta kertaa, että niille toimillehan ei ole voitu tosiasiallisesti edes laskea mitään työllisyys‑ ja talousvaikutuksia. Näin on todettu monta kertaa, eli se siitä. Nyt annan kyllä kiitoksia tässä viimeisessä puheenvuorossa keskustan ryhmälle. Kyllä teitä on ollut ilo kuunnella sitä, minkälaisia esityksiä te olette tuoneet ja miten te olette suhtautuneet siihen, millä tavalla te olisitte valmiita tuomaan parannuksia työllisyyteen ja varsinkin nuorten työllisyyteen. Oikealta kuullut tyhjän paperin heitot kyllä joutavat nyt ihan omaan arvoonsa, voin näin todeta. Keskustalta hyviä puheenvuoroja. Taisi olla edustaja Kemppi, joka nosti esiin oppisopimuksen. Tämä itseltänikin unohtui eräässä vaiheessa. Oli tarkoitus siitä puhua, koska taas kun mennään vähän historiaan, niin 1997 itse työllistyin oppisopimuksella Varkauden paperi‑ ja kartonkitehtaalle koneasentajaksi. Ajatelkaa, kouluttauduin siis koneasentajaksi ja olin 21 vuotta siinä työsuhteessa haalarihommissa tehtaalla, elikkä on niitä oikeitakin töitä joskus tehty. Oppisopimuksen kehittäminen ja vahvistaminen vain tarkoittaa tietysti sitä, että siinä pitää ottaa huomioon se yritys ja sen mahdollisuus kouluttaa niitä uusia työntekijöitä, ketkä tulevat oppisopimuksella opiskelemaan sinne työpaikalle ja valmistumaan tärkeään työhön. Elikkä se vaatisi kyllä jonkinmoista täsmätukea yrittäjälle siinä, että siellä voidaan kiinnittää ne henkilöt, jotka sitten kouluttavat ja opettavat. Näinhän aikanaan on siis ollut, ja se oli kyllä toimiva ratkaisu. Itse suhtaudun erittäin myönteisesti oppisopimusideaan, siis tavallaan sen vahvistamiseen ja kehittämiseen. Se varmasti toisi kyllä nuorille ja uusille työntekijöille mahdollisuuksia astua uuteen työelämään. Se on äärimmäisen kannatettava ajatus, ja tätä oppisopimusasiaa ei kyllä kannata sitten tulevissa hallitusneuvotteluissa, mitä puolueita sitten onkaan joskus seuraavien vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa pohtimassa, kenenkään unohtaa, sen vahvistamista. Samoin SDP:n vaihtoehdossa olemme tuoneet korostetusti esille sitä, että työttömyysturvalla opiskelu pitäisi olla selkeästi mahdollista, niin kuin aikaisemminkin se oli, koska se tukee työllistymistä. Työttömyysturva ei niin sanotusti mene hukkaan, kun siellä opiskellaan sinä aikana: ihminen on oikeutettu tiettyyn toimeentuloon, ja hän saa omaa työmarkkina-arvoa parannettua opiskelullaan. Kyllähän tämä asia olisi äärimmäisen tärkeää myös palauttaa, kuten ennen vanhaan se oli käytössä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Sain tähän tärkeään välikysymyskeskusteluun viestiä Hope ry:ltä. Hope — Yhdessä & Yhteisesti ry on suomalainen hyväntekeväisyysjärjestö, joka auttaa vähävaraisia ja kriisin kokeneita lapsiperheitä. Yhdistyksestä minulle laitettiin viestiä, jossa todetaan seuraavaa: ”Esteet vähävaraisissa perheissä ovat hyvin konkreettisia ja liittyvät varattomuuteen. On nuori, jonka suurin toive oli polkupyörä, jotta hän pääsisi syrjäisemmällä seudulla kulkemaan kesätöihin. Perheellä ei ollut varaa pyörään. On nuori, jonka haave on opiskella lääkäriksi ja päästä sitä ennen toiselle paikkakunnalle luonnontieteelliseen lukioon. Nykyinen keskiarvo riittäisi lukiopaikkaan kirkkaasti. Äiti on ainut tuki. Ei ole sukua tukemassa, eikä ole omaisuutta, jolla mahdollistaa opiskelu. Lapsilisä kuluu elämiseen. Siitä ei riitä laitettavaksi säästöön, saati sijoituksiin. Nuori pelkää, että varattomuus lopulta kaataa hänen tulevaisuudenhaaveensa.” Ja lainaus jatkuu: ”Huomioikaa kaikki nuoret. Pitäkää huolta, että lapsiperheköyhyys kääntyy laskuun. Nuoret toivovat, että vanhemmat voisivat itse heitä tukea, mutta esimerkiksi yksinhuoltajuus tai työskentely matalapalkka-alalla eivät sitä mahdollista. Älkää leikatko enää nuorilta tai lapsiperheiltä. Rahan lisäksi tarvitaan myös toivoa. Ruokkikaa luottamusta tulevaan. Teitä kuunnellaan, joten kannustakaa ja rohkaiskaa. Pitäkää viisailla päätöksillä tulevaisuudessa kaikki nuoret mukana.” Ja vielä lainaus jatkuu: ”Terveisemme päätöksentekoon: 1) Pitäkää meistä nuorista huolta. Edistäkää eduskunnassa nuorten työllisyyttä ja opiskelijoiden taloudellista tilannetta. Nämä ovat myös mielenterveystekoja. 2) Ennaltaehkäiskää lapsiperheköyhyyttä. Näin vanhemmat voivat tukea meitä lapsia ja nuoria itse. 3) Panostakaa päihteiden käytön ja rikollisuuden ehkäisyyn. 4) Mahdollistakaa erityisesti meille vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille ilmaisia tai halpoja harrastuksia ja tukekaa nuorisotoimintaa.” Arvoisa herra puhemies! Edellä lukemani viesti on totisinta totta tänä päivänä maassamme. Moni nuori ja nuoren vanhempi on todella huolissaan, miten tämän päivän nuori voi huomenna. Lisääntynyt lapsiperheköyhyys, lisääntynyt työttömyys ja lisääntynyt maailman yleinen epävarmuus jättävät nuoriin jäljen, joka näkyy pitkälle tulevaisuuteen. Meidän päättäjien tulisi huolehtia siitä, että tekemämme päätökset toisivat toivoa tulevaan. Valitettavasti tämä hallitus ei leikkausvimmallaan ole luonut toivoa tulevaan. Tämän vuoksi ymmärrän täysin tämän välikysymyksen hallitukselle. Politiikka ei ole ollut onnistunutta, ja meidän täytyisi luoda turvaa ja toivoa nuorille yksittäinen päätös kerrallaan. Se yksi iso vaikuttava asia olisi se, että lapsiperheköyhyyttä on saatava pienenemään. Se on tärkeä, tavoiteltava asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Arvoisa nuorisoministeri, lupasin kysyä teiltä nämä minulle kansalaisen toimittamat kysymykset: ”Miten hallitus voi samaan aikaan puhua nuorten tulevaisuuden rakentamisesta, kun opiskelijoiden perusturvaa heikennetään ja yhä useampi joutuu elämään köyhyysrajan tuntumassa? Miten opiskelijan pitäisi keskittyä opintoihin, jos arki rakentuu jatkuvalle toimeentulostressille, velkaantumiselle ja epävarmoille työkeikoille? Miksi opiskelijoiden yleinen asumistuki haluttiin heikentää asumislisäksi, vaikka tiedossa oli, että muutos pudottaa monen toimeentuloa jopa sadoilla euroilla kuukaudessa? Onko hallituksen mielestä realistista, että opiskelijat paikkaavat leikkaukset työnteolla tilanteessa, jossa töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla riittävästi? Millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo estää sen, ettei korkeakouluopinnoista tule yhä enemmän vain hyväosaisten mahdollisuus? Nuorilta odotetaan nopeampaa valmistumista. Miten se onnistuu, jos opiskelijat joutuvat käyttämään yhä enemmän aikaa toimeentulon paikkaamiseen? Ja vielä kysymys: Näkeekö ministeri riskin, että nykyinen politiikka lisää nuorten uupumusta, mielenterveysongelmia ja opintojen keskeyttämistä?”

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kokenut, arvostamani edustaja Zyskowicz aivan oikein havainnoi äsken omassa puheenvuorossaan sen, että täällä toisaalta sosiaalidemokraattien puolelta on tullut toiveita siitä, että enemmän sopeutusta ja enemmän tulopuolta, ja sitten toisaalta, kuten minäkin tänään puhuin siitä, että toimeentulotuen ja sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten toimeentuloon pitäisi satsata. Näinhän se on. Sen verran totean näistä meidän SDP:n puolelta tulleista sopeutuslisätoiveista, että muun muassa yhteisöveron laskun peruminen on ollut yksi tämmöinen. Vajaa miljardi euroa olisi sieltä saatavaa. Tämä on ollut yksi meiltä, mitä olemme vaatineet ja esittäneet. Toisaalta minun esitykseni ja toiveeni on, että niille, keillä jää 150 euroa käteen elämiseen kuukaudessa, kyllä pitäisi saada parannusta, ja penäisin sitä parannusta sillä, kun täällä hallituspuolueitten kansanedustajat ovat tänäänkin useissa puheenvuoroissa todenneet, että talous lähtee kasvuun, työllisyys lähtee kasvuun ja asiat lähtevät parempaan suuntaan talouden osalta. Silloin minulla herää kysymys, olisiko viimeistään silloin aika parantaa näitten ihmisten toimeentuloa, jotka elävät 150 eurolla kuukaudessa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan taloudesta, niin on tärkeää kuitenkin kuvata se, mikä on tilanne ja miten tähän on tultu. Elikkä hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspoliittisissa tavoitteissaan. Velkaantuminen jatkuu, työllisyys on heikentynyt ja talouskasvu puuttuu. Samaan aikaan konkurssit lisääntyvät ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen on poikkeuksellisen matalalla erityisesti nuorten keskuudessa. Vakavinta on, että epäonnistuneen politiikan lasku on sysätty kaikkein heikoimmassa asemassa oleville: Palveluista leikataan, sosiaaliturvaa heikennetään ja maksuja korotetaan. Hallituksen omien arvioiden mukaan pienituloisten määrä kasvaa 120 000 ihmisellä, joista yli 30 000 on lapsia. Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on siis tämänkaltainen, mitä tuossa kerroin. Tänään onneksi kuulimme myös hallituspuolueitten kansanedustajilta, että talous lähtee parempaan suuntaan. Totta kai korostan, että kaikki sitä haluavat, että talous lähtee parempaan suuntaan, mutta kun realiteetti on se, että tänä päivänäkin myös minulle tulee viestiä tavan kansalaisilta siitä, että kuukaudessa jää käteen 150 euroa, jolla pitää elää, niin tilanne on todella karu. Elikkä itse haluaisin nähdä niin, että tämä politiikka muuttuu siihen suuntaan, että jos ja kun sitä nousua nyt tulee — vaikka talouden puolelta ja työllisyyden puolelta — niin pystyttäisiin kuitenkin vastaamaan näitten kansalaisten osalta siihen tarpeeseen, mitä palautetta me kuulemme, että kuukaudessa jää käteen esimerkiksi 150 euroa, jolla pitää elää, niin että saisimme näitten ihmisten elämää ja taloutta parannettua kuitenkin jatkossa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen taloustoimet voi kuvata siten, kuten aiemmin työministerinä toiminut Satonen kirjassaan kuvasi. Hän kuvasi kirjassaan, että tämä hallitus on tehnyt Suomen historian suurimmat sosiaaliturvaleikkaukset — näin lukee teidän kirjassa —, ja tämä on kuvaavaa siitä, mitä politiikkaa tämä hallitus on tehnyt. Kysynkin nyt, arvoisa rouva puhemies: Täällä edustaja Heinonen äsken kuvasi sitä, mitenkä hienosti talous lähtee paranemaan ja elpymään ja kaikki menee vahvasti parempaan suuntaan, ja totta kai me kaikki toivomme, että näin käy, mutta jos näin käy, niin millä aikataululla olette valmiita korjaamaan näitä tuhoja esimerkiksi sosiaaliturvaleikkausten osalta ja köyhyyden lisääntymisen osalta? Missä aikataulussa korjaatte tekemiänne tuhoja?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tänään tässä lisätalousarvion käsittelyssä kuulimme viestiä myös siitä, että talous olisi menossa parempaan suuntaan, ja tässä näitten keskustelujen lomassa on hyvä tuoda viesti taas yhdeltä kansalaiselta. Sain muutama päivä sitten viestin, joka kuului seuraavasti: ”Olette leikanneet jo työttömiltä. 40 päivän jälkeen lähtee 20 prosenttia työttömyyspäivärahasta, ja pian taas otetaan viisi pinnaa lisää. Esimerkiksi jos olet ollut normaalissa kaupan työssä ja saat palkkaa 1 800 euroa kuukaudessa ja firma irtisanoo, niin jossain vaiheessa saat päivärahaa noin 1 200 euroa, josta verot pois 25 prosenttia, jää käteen 900 euroa. Kahden kuukauden kuluttua 900 ja siitä vero, jää alle 700 euroa. 100 000 uutta työpaikkaa piti tulla, ja nyt työttömiä on saman verran lisää. Oletteko ylpeitä saavutuksestanne? Tämä koskee juuri niitä suomalaisia, jotka ovat syntyneet täällä.” Elikkä juuri tämänkaltaisia viestejä kun tulee kansalaisilta, niin tämä kuvastaa sitä tosiasiallista tilannetta, joka on siellä kansalaisten keskuudessa. Tämän vuoksi on syytä kysyä, että kun nytten sitten hallituksen edustajat ja ministerit kehuvat, että talous on lähtenyt parempaan suuntaan, niin eikö silloin lisätalousarvion käsittelyssä voisi olla parannuksia esimerkiksi juuri niille ihmisille, joilla on näin vaikeaa, kuten tässä viestissä äsken kuulimme, ja olla sitten vaikka satsauksia niille pienituloisille niin, että esimerkiksi työttömänä oleville tämä suojaosan palautus voisi olla mahdollista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallitus on perustellut leikkauksia pienituloisilta välttämättömyydellä. On sanottu, että julkista taloutta on pakko vakauttaa, että velkaantuminen on saatava kuriin ja että vaikeitakin päätöksiä on tehtävä Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. Mutta samalla on syytä kysyä, että jos nämä leikkaukset ovat olleet niin välttämättömiä, miksi Suomi silti velkaantuu edelleen kiihtyvällä vauhdilla. Pienituloisilta on leikattu toimeentuloa, asumistukea ja muita tukia talouden tasapainottamisen nimissä, mutta velkaongelma ei ole kadonnut. Sen sijaan monen arki on muuttunut entistä vaikeammaksi. Tämä ei näy vain tilastoissa vaan ihmisten elämässä. Eräs kansalainen kuvaa tilannetta näin: ”On vaikea elää nyt yleistuella. Rahat ei riitä, kun asumistukeakin pienennettiin. Kaikkien laskujen jälkeen jää noin 150 euroa kuukaudessa ruokaan ja välttämättömiin hygieniatarvikkeisiin. Miten tuolla pärjää kuukaudessa? Hankalaa on.” Tässä palautteessa kiteytyy se todellisuus, jota moni suomalainen elää juuri nyt. Kun välttämättömien menojen jälkeen käteen jää noin viisi euroa päivässä ruokaan ja hygieniatarvikkeisiin, kyse ei enää ole säästämisestä tai vyön kiristämisestä. Kyse on toimeentulosta ja ihmisarvoisesta arjesta. Talouden vakauttaminen on tärkeä tavoite, mutta kun leikkaukset kohdistuvat voimakkaimmin niihin, joilla on vähiten liikkumavaraa, samalla kun velkaantuminen jatkuu, on aiheellista kysyä, onko valittu tie oikea ja oikeudenmukainen. Samalla voin vastata tähän kysymykseen, että tämä hallituksen tie on väärä ja tähän on saatava muutos viimeistään seuraavalla kaudella. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pidän tätä taksilain uudistusta oikeansuuntaisena ja tarpeellisena. Suomalaisilla on oikeus luottaa siihen, että taksi on turvallinen, asianmukaisesti toimiva ja rehellisesti liiketoimintaansa harjoittava palvelu. Juuri tähän tämä esitys pyrkii vastaamaan. Taksialan vapauttamisen jälkeen kuluttajien luottamus alaan on monin paikoin heikentynyt. Siksi on perusteltua vahvistaa koulutusvaatimuksia, lisätä valvontaa ja torjua harmaata taloutta nykyistä tehokkaammin. On tärkeää, että kaikki alan toimijat pelaavat samoilla säännöillä, maksavat veronsa ja noudattavat toimialan velvoitteita. Kannatan myös toimia, joilla vahvistetaan kuluttajien turvallisuudentunnetta. Selkeästi tunnistettavat taksikilvet, laadukkaampi kuljettajakoulutus sekä luontevampi valvonta lisäävät luottamusta koko toimialaan. Taksinkuljettaja on asiakaspalveluammatissa, jossa ammattitaidolla, kielitaidolla, paikallistuntemuksella ja asiakkaiden asianmukaisella kohtelulla on suuri merkitys. Myös harmaan talouden torjunta on välttämätöntä. Taksamittarivaatimus ei yksin ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se parantaa matkojen jäljitettävyyttä, hinnoittelun läpinäkyvyyttä ja viranomaisten mahdollisuuksia valvoa toimintaa. Se vahvistaa myös rehellisesti toimivien yrittäjien kilpailuasemaa. Kaiken kaikkiaan tämän uudistuksen tärkein tavoite on oikea: palauttaa luottamusta taksialaan, vahvistaa matkustajien turvallisuutta ja kitkeä harmaata taloutta. Siksi suhtaudun esitykseen myönteisesti. Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin vielä seuraavan seikan, kun puhutaan taksialan toimintavarmuudesta: hyvinvointialueilla on ollut käynnissä kilpailutuksia, joissa moni taksiyrittäjä, joka tarjoaa palveluita hyvinvointialueilla, on helisemässä korvausten osalta hintojen tullessa alas, ja tätä kautta tietysti myös ihan työtä tekevät taksinkuljettajat, joilla on haasteita saada palkkaa käyttöönsä ja niin sanotusti palkkaa pussiin siitä työstä, koska siellä ilmeisesti työt tulevat vähenemään. Samoin Kela-kyytien osalta Kelan päätös laskea näitä korvauksia tulee vaikuttamaan saamieni tietojen mukaan taksiyrittäjien toimintaan heikentävästi ja tätä kautta tietysti myös ihan siis tavan taksikuskien työntekoon ja siitä saatavaan palkkaan valitettavasti heikentävästi. Nämä ovat ne asiat, mihinkä jatkossa kyllä kannattaisi kiinnittää siellä hyvinvointialueilla huomiota mutta myös toki Kelan suuntaan osoittaa huomiota niin että kannattaisi pikkuisen katsoa sitä, että taksiala toimii, kuljettajat saavat palkan ja Kela-kyydit toimivat kuten kuuluu. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hyvää keskustelua ja tärkeä aihe, mutta lähinnä minun mielenkiintoni heräsi siinä vaiheessa keskustelua, kun täällä ruvettiin puhumaan siitä, onko hallitus satsannut perusopetukseen vai eikö ole. Ihan piti tarkistaa tuossa noita vanhoja tiedotteita, ja näin tämmöisen tekstin, jossa todetaan: ”Valtiovarainministeriön budjettiehdotus vuodelle 2026 esittää 150 miljoonan euron leikkausta kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiin. Kevään riihessä hallitus on jo päättänyt 75 miljoonan euron leikkauksesta peruspalveluiden valtionosuuteen. Tämä tarkoittaisi suoria ja tuntuvia leikkauksia muun muassa perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen samaan aikaan, kun juuri on astunut voimaan isoja uudistuksia uusine velvoitteineen. Perusopetuksen vahvistamisen toimenpiteisiin ohjattu 200 miljoonaa leikataan nyt toista kautta samasta valtionosuuspotista käytännössä kokonaan.” Eli en aivan allekirjoita edustajien toteamusta siitä, että nyt olisi satsattu varsinaisesti ja merkittävästi perusopetukseen. Se nyt ei ihan täysin kyllä pidä paikkaansa.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä lakiesityksessä on hyviä elementtejä, esimerkiksi se, että työsuojeluviranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseksi Verohallinnolta yksilöintitiedot ja muut työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisen ja ulkomaalaisen työvoiman käytön valvonnan kohdentamiseksi välttämättömät tiedot yritys- ja yhteisötietojärjestelmään rekisteröitävistä yksiköistä. Elikkä tällä tietysti voidaan vahvistaa ja parantaa sitä, että työperäiseen hyväksikäyttöön päästäisiin paremmin kiinni. Tämä lähtökohtaisesti on tietysti hyvä. Ainut, mikä minua tässä hieman huolestuttaa, on se, että aina kun työsuojeluviranomaiselle annetaan lisää valtuuksia ja mahdollisuuksia tehdä hyvää työtä, niin toisaalta mikä on resurssikysymys taustalla, millä tavalla varmistetaan ja vahvistetaan esimerkiksi työsuojeluviranomaisen resursseja ja toimintakykyä sen puolesta, jotta esimerkiksi tämä lakiesitys paremmin sitä tarkoitustaan sitten toteuttaa. Elikkä myös tämä huoli työsuojeluviranomaisen resurssien osalta on minulla tässä nyt päällimmäisenä mielessä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen kertomuksessa sosiaaliturvauudistusta kuvataan kauniilla sanoilla: yksinkertaistamista, kannustavuutta ja julkisen talouden vahvistamista. Mutta tavallisen ihmisen arjessa tämä näyttäytyy aivan toisenlaisena todellisuutena. Kun työttömyysturvaa heikennetään, asumisen tukea leikataan, toimeentulotuen ehtoja kiristetään ja samalla sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja nostetaan, kyse ei ole vain järjestelmän uudistamisesta. Kyse on siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset laitetaan maksamaan hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan laskua. Hallitus puhuu kannustamisesta, mutta samaan aikaan työttömyys on kasvanut, pienituloisuus lisääntynyt ja yhä useampi perhe joutuu turvautumaan viimesijaiseen toimeentulotukeen. On vaikea nähdä, miten jatkuvat leikkaukset tuovat turvaa, luottamusta tai tulevaisuudenuskoa. Erityisen ristiriitaista on se, että sama hallitus kertoo tavoittelevansa lapsi- ja perhemyönteisyyttä sekä syntyvyyden vahvistamista. Samaan aikaan juuri lapsiperheiden toimeentuloa on heikennetty, palveluita karsittu ja epävarmuutta lisätty. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi on todettava yksi asia suoraan. Edellinen tämän hallituksen työministeri on omassa kirjassaan kehunut sitä, miten tämä hallitus on tehnyt historiallisesti suurimmat leikkaukset sosiaaliturvaan Suomessa. Tähän tiivistyykin tämän hallituksen todellinen linja paremmin kuin yhteenkään kertomustekstiin: ylpeyden aiheeksi näyttää muodostuneen se, kuinka paljon ihmisiltä on otettu pois.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kun nyt käsitellään selontekoa liiallisen alijäämän korjaamisesta, on syytä todeta seuraavaa: Hallitus on perustellut kovia leikkauksia yhdellä pääviestillä: velkaantuminen on saatava kuriin. Tämän perustelun varjolla pienituloisilta on leikattu, sosiaaliturvaa heikennetty ja palvelumaksuja nostettu. Ihmisille on sanottu, että nämä uhraukset ovat välttämättömiä Suomen talouden pelastamiseksi. Kun velkaantuminen oli hallituksen tärkein peruste päätöksille, joissa hallitus leikkasi pienituloisilta, miksi hallitus itse kasvattaa velkaa politiikalla, jossa lisäksi työttömyys ja köyhyys lisääntyvät? Sama koskee työelämäuudistuksia. Työntekijöiden oikeuksia heikennettiin, irtisanomista helpotettiin ja turvaa murennettiin sillä perustelulla, että työllisyys paranisi. Mutta mitä tapahtui? Työttömyys nousi ennätyslukemiin, ja Suomi ajautui Euroopan heikoimpien joukkoon työllisyyskehityksessä. Tässä on koko ongelman ydin. Hallitus on vaatinut tavallisilta ihmisiltä kohtuuttomia uhrauksia lupaamalla parempaa taloutta ja enemmän työtä, mutta tulokset ovat olleet päinvastaiset. Kun velka kasvaa ja työttömyys lisääntyy, millä perusteella hallitus voi enää väittää politiikkansa olleen onnistunutta? Arvoisa herra puhemies! Hetki sitten kuulimme perussuomalaisen edustajan puheenvuoron jälleen kerran siitä, että hallitus on leikannut toissijaisista asioista. Tämä hieman aina minua tuohduttaa, koska minä koen niin, että kun hallitus on leikannut muka, omien sanojensa mukaan, toissijaisista asioista, niin se ei kyllä kerta kaikkiaan pidä paikkaansa, koska esimerkiksi hallitus on leikannut lastensuojelusta, joka ei todellakaan ole toissijainen asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olisin halunnut kysyä työministeriltä erittäin vakavan kysymyksen tästä määräaikaisia työsopimuksia koskevasta lakiesityksestä, mutta valitettavasti hän nyt ei päässyt jostain syystä paikalle. Esitystä on arvosteltu laajasti siitä, että se lisää perusteettomia määräaikaisuuksia, työn epävarmuutta ja erityisesti naisten syrjinnän riskiä työelämässä. Tämä huoli ei tule vain oppositiosta tai ammattiliitoilta. Poikkeuksellista tässä tilanteessa on se, että nyt kaikkien hallituspuolueiden naisjärjestöt ovat nousseet vastustamaan hallituksen omaa esitystä. Mukana ovat Kokoomusnaiset, KD Naiset, Perussuomalaiset Naiset ja Svenska Kvinnoförbundet, jotka ovat yhdessä opposition naisjärjestöjen kanssa vaatineet esityksen vetämistä takaisin valmisteluun. Heidän viestinsä on hyvin selkeä: tämä lakimuutos lisää työelämän epävarmuutta, kasvattaa syrjinnän riskiä ja kohdistuu erityisen raskaasti naisiin, koska juuri naiset työskentelevät miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa. Ja mikä kaikkein merkittävintä, vaikutusarvioiden mukaan esitys ei edes merkittävästi edistä työllisyyttä tai talouskasvua. Arvoisa rouva puhemies! Kun jopa hallituspuolueiden omat naisjärjestöt katsovat, että tämä lakiesitys lisää epävarmuutta, syrjintää ja voi vaikeuttaa perheen perustamista, mitä hallitus vastaisi heille? Ja ennen kaikkea, miksi hallitus vie eteenpäin työelämäheikennystä, jota edes omat taustajärjestöt eivät pidä oikeana?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Satonen, te jälleen vakuuttelitte puheenvuorossanne, kuinka tärkeä tämä lakiesitys on työllisyyden kannalta. Kuitenkinhan on niin, että kun ei voida edes arvioida tällä olevan merkittävää työllisyys- tai talousvaikutusta, tälläkään ”työelämäuudistuksella”, kuten te puhutte näistä heikennyksistä, niin onhan se erikoista, että nyt täällä perustellaan tämän lakiesityksen tärkeyttä työllisyyden näkökulmasta ja kuitenkaan ette pysty itse edes arvioimaan, että sillä tosiasiallisesti olisi merkittävää työllisyys- ja talousvaikutusta.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Satonen puhui kyllä ihan selvästi siitä, että tämän esityksen, mikä meillä nyt on käsittelyssä, ei todellakaan välttämättä pystytä osoittamaan tuovan parantavaa työllisyyttä tai talousvaikutuksia, aivan kuten ei ole osoitettu niiden aiempienkaan teidän tekemienne työelämäuudistusten. Ja kun edustaja Satonen on tainnut jossain todeta, että olisi tullut paljonkin uusia työpaikkoja mutta ne eivät vain ole vielä realisoituneet, niin tämähän on vähän niin kuin sama malli tässä asiassa. En antaisi paljon arvoa, edustaja Satonen, sille näkemykselle, minkä toitte esiin, että tämä olisi äärimmäisen tärkeää työllisyyden näkökulmasta. Ei ole. Tämä on ihan sitä samaa kauraa, mitä olette tuoneet aiemmissa, muissa työelämäpäätöksissä ja ‑esityksissä, missä työntekijöitten asemaa tullaan merkittävästi heikentämään, valitettavasti.