Haatainen Tuula

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin väliaikaiset säännökset avoimen korkeakouluopetuksen opintosetelikokeilusta. Ehdotettuun opintoseteliin oikeutetulla on kokeilun aikana oikeus osallistua avoimeen korkeakouluopetukseen maksutta. Esityksessä esitetään, että opintoseteli voidaan myöntää heille, jotka ovat suorittaneet ensimmäisen toisen asteen tutkintonsa 1. päivä joulukuuta 2025 — 31.7.2028 Suomessa alle 29-vuotiaana ja jotka ovat osallistuneet korkeakoulujen yhteishakuun mutta eivät ole saaneet tai vastaanottaneet opiskelupaikkaa. Kokeilun tarkoituksena on tuottaa tietoa opintosetelin vaikutuksista nuorten hakukäyttäytymiseen, opiskelualan valintaan, koettuun kuormitukseen ja korkeakoulutuspolulle kiinnittymiseen. Valiokunta kannattaa asiantuntijalausunnoissa esitetyin tavoin esityksen tavoitteita. Siirtymät koulutukseen ja työhön ovat keskeisiä nuorille paineita aiheuttavia tekijöitä. Tämänkin vuoksi ehdotus antaa nuorille mahdollisuuden oman korkeakouluopiskeluväylän löytämiseen ja akateemiseen maailmaan tutustumiseen, ja se on valiokunnan näkemyksen mukaan perusteltu. Ehdotettu kokeilu tarjoaa nuorille tilaisuuden perehtyä eri alojen opintoihin ja tukee siten heitä itselleen soveltuvimman alan hahmottamisessa ja vähentää koulutusvalintoihin liittyviä paineita. Opinnot voidaan myös hyväksilukea mahdollisiin tuleviin tutkinto-opintoihin, mikä voi nopeuttaa tutkinnon suorittamista. Tällä setelillä voi suorittaa yhteensä 30 opintopisteen laajuisia suomen- tai ruotsinkielisiä avoimena korkeakouluopetuksena järjestettäviä opintoja yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa. Seteliä voi käyttää useamman korkeakoulun ja alan opetustarjontaan ja koulutusmahdollisuuksiin tutustumiseen sekä yksittäisen korkeakoulun opintoihin, esimerkiksi avoimen korkeakouluopetuksen polku- tai väyläopintoihin. Hallituksen esityksessä ehdotettu opetuskieliä koskeva rajaus tarkoittaa, että opintosetelillä ei voi suorittaa sellaisia opintojaksoja ja ‑kokonaisuuksia, jotka tarjoillaan vain vieraskielisinä, kuten usein on englanninkielisinä toteutuksina, ja joiden suorittamiseen ei tarvita lainkaan suomen tai ruotsin kielen taitoa. Lakiesitys mahdollistaa kuitenkin sen, että suoritettaviin opintojaksoihin tai ‑kokonaisuuksiin voi suomen tai ruotsin kielen lisäksi sisältyä myös muunkielistä opetusta tai oppimateriaalia. Valiokunta toteaa mietinnössään, että ehdotettu opintoseteli on koulutuspoliittinen kokeilu, jonka tarkoituksena on tukea nuorten siirtymää koulutuspolulla sekä tarjota mahdollisuus tutustua maksutta korkeakouluopintoihin ilman, että nuorelle asetetaan tarpeettomia velvoitteita tai rajoituksia koulutukseen hakeutumiseksi. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia etuuslainsäädäntöön, eikä sillä ole vaikutuksia nuorten toimeentulon hankkimisen edellytyksiin. Opintosetelin laajuus — se on siis 30 opintopistettä — ja käyttöaika, joka on kaksi vuotta, on mitoitettu siten, että nuoret voivat opiskella myös sivutoimisesti ja hankkia toimeentulonsa työskentelemällä opintojen ohessa. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että kokeilun kohderyhmälle viestitetään opintosetelistä selkeästi ja että opintoseteliä koskevan neuvonnan ja ohjauksen yhteydessä nuorille annetaan tietoa myös opintojen aikaisesta toimeentuloturvasta. Lisäksi siinä tulee tuoda selkeästi esiin opintoseteliin liittyvän ja työttömyysturvaa koskevan hakuvelvoitteen erot. Opintosetelin saaminen edellyttää yhden korkeakoulupaikan hakemista, kun työttömyysturvalainsäädännössä tietyissä tilanteissa edellytetään hakemista vähintään kahteen koulutukseen. Vapaan sivistystyön roolista todettakoon, että käsiteltävänä oleva hallituksen esitys kohdistuu yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin eikä siinä ehdoteta säädettäväksi vapaan sivistystyön oppilaitosten opetuksesta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on kuitenkin mahdollisuus osallistua ehdotettuun kokeiluun korkeakoulun kanssa tehtävän sopimuksen perusteella. Vapaan sivistystyön toimijat edistävät keskeisesti koulutuksellista yhdenvertaisuutta, jatkuvaa oppimista sekä opintosetelikokeilun tavoitteiden toteutumista, vaikka niiden osallistuminen kokeiluun perustuu sopimusyhteistyöhön korkeakoulujen kanssa. Niiden rooli avoimen korkeakouluopetuksen kokonaisuudessa säilyy merkittävänä riippumatta siitä, miten ne opintosetelikokeiluun osallistuvat. Valiokunta korostaa kokeilua koskevan seurannan ja arvioinnin tärkeää merkitystä. Esityksen mukaan kokeilun vaikutuksia seurataan säännöllisesti koko kokeilun ajan eri tekijöiden näkökulmista. Onkin tärkeää, että arvioinnin tuloksia hyödynnetään päätettäessä kokeilun mahdollisesta jatkamisesta tai vakinaistamisesta. Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy lausuman, jossa edellytetään, että hallitus seuraa ja arvioi tarkoin opintosetelikokeilun etenemistä ja toteutumista ja antaa siitä selvityksen sivistysvaliokunnalle vuoden 2029 loppuun mennessä. Tähän mietintöön sisältyy yksi vastalause.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on hallituksen esitys laeiksi ammattikorkeakoululain ja opintotukilain muuttamisesta. Tässä esityksessä ehdotetaan muutoksia erityisesti niin kutsuttuja kaksoistutkintoja eli ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta koskevaan sääntelyyn. Ehdotettu koulutusrakenteen uudistaminen vähentää tarvetta suorittaa useampia samantasoisia korkeakoulututkintoja. Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus ovat jatkossakin opintotukeen oikeuttavaa koulutusta. Sivistysvaliokunta toteaa mietinnössään, että uudistuksen päätavoitteena on mahdollistaa aiemmin sairaanhoitajakoulutuksen suorittaneiden kouluttautuminen ensihoitajaksi, kätilöksi ja terveydenhoitajaksi ilman, että heidän tarvitsee suorittaa toinen ammattikorkeakoulututkinto. Esityksellä halutaan selkeyttää ja sujuvoittaa tutkinnon jo suorittaneiden koulutuspolkuja ja mahdollistaa tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkojen kohdentaminen niille, joilla ei vielä ole korkeakoulututkintoa tai opinto-oikeutta samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Valiokunnan mietinnössä on käsitelty erityisesti kätilökoulutukseen liittyviä ehdotuksia. Ehdotuksen mukaan kätilöiden koulutus on tarkoitus toteuttaa jatkossa erikseen säänneltynä koulutuksena, johon pääsyn edellytyksenä on sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jonka laajuudeksi säädetään 18 kuukautta ja 3 000 tuntia. Hallituksen esityksessä on kuvattu laajasti, miten ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen rakennetta on pohdittu eri yhteyksissä. Vaihtoehtoisia tapoja uudistaa kaksoistutkintojen rakennetta on käsitelty muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriössä sekä sosiaali- ja terveysministeriön yhteisessä hankkeessa. Hallituksen esityksessä todetaan, että kehittämishankkeessa oli laaja yksimielisyys siitä, että työmarkkinoiden toimivuuden vuoksi ensihoitajien, kätilöiden ja terveydenhoitajien on jatkossakin saatava laillistus sairaanhoitajiksi. Tämän vuoksi valmistelu ei ole pohjautunut sellaiseen tutkintoon johtavan koulutuksen toteuttamiseen, joka tuottaisi ainoastaan ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen ja kelpoisuuden. Kätilöt ja yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat kuuluvat EU:n ammattipätevyysdirektiivin automaattisen tunnistamisjärjestelmän piiriin, kun kansallinen koulutus täyttää ammattipätevyysdirektiivissä säädetyt vähimmäisvaatimukset. Kätilökoulutusta koskevan sääntelyn uudistamisessa yhtenä lähtökohtana on ollut, että koulutusmallin pitää mahdollistaa ammattipätevyysdirektiivin tarkoittama automaattinen tunnustaminen. Muutamissa sivistysvaliokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on kritisoitu kätilökoulutuksen tuntimäärään perustuvaa sääntelyä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ratkaisu perustuu ammattipätevyysdirektiiviin, jossa säädetty kätilöopintojen laajuus on haastavaa muuntaa Suomen opintopistejärjestelmään sopivaksi. Tämän vuoksi sääntelyssä on päädytty pitäytymään tämän direktiivin sanamuodoissa. Sivistysvaliokunta toteaa mietinnössä pitävänsä tärkeänä, että esityksen mukaan kätilökoulutuksen tavoitteellinen suoritusaika on säädettävästä tuntimäärästä riippumatta puolitoista lukuvuotta. Mietintöön on myös kirjattu sivistysvaliokunnan vahva tahtotila siitä, että kätilön ammattiin on mahdollista pätevöityä jatkossakin yhtäjaksoisesti toteutettavilla neljän ja puolen vuoden opinnoilla. Mietinnössä on myös käsitelty asiantuntijakuulemisessa esiin nostettua vaihtoehtoa, että kätilökoulutus toteutettaisiin ylempänä ammattikorkeakoulututkintona. Sivistysvaliokunta päätyi toteamaan mietinnössään, että kätilökoulutuksen toteuttaminen ylempänä ammattikorkeakoulututkintona rikkoisi ammattikorkeakoulututkintojärjestelmän nykyisen kokonaisuuden ja hämärtäisi tutkintotasojen välistä selkeää työnjakoa. Nykyisin ammattikorkeakoulututkintotasoista koulutusta ei ole myöskään mahdollista muuttaa korkeammalle tutkintotasolle ilman merkittävää koulutuksen sisällöllistä uudistamista. Valiokunnalle ei kuitenkaan ole tullut tietoa siitä, että nykyisen kätilökoulutuksen tuottama osaaminen olisi osoittautunut työelämän tarpeisiin nähden riittämättömäksi tai vaatisi huomattavaa kehittämistä. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut lausunnossaan, että nykyisen kätilökoulutuksen tuottama osaaminen on työelämän tarpeisiin nähden riittävä ja tarkoituksenmukainen. Nyt ehdotetussa mallissa sairaanhoitajakoulutuksen ja kätilökoulutuksen yhteenlaskettu tavoitteellinen suoritusaika on viisi vuotta, ja yhtäjaksoisena koulutuksena kätilön ammattiin on edelleen mahdollista pätevöityä neljässä ja puolessa vuodessa Sivistysvaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin välttämättömänä, että ehdotettujen muutosten vaikutuksia erityisesti kätilöiden saatavuuteen seurataan. Lisäksi sivistysvaliokunta toteaa, että mahdollisia muutoksia ylemmän ammattikorkeakoulutuksen asemaan ja luonteeseen sekä tutkintojärjestelmän kokonaisuuteen onkin syytä tarvittaessa pohtia myöhemmin eri sidosryhmien kanssa toteutettavassa laajassa valmisteluprosessissa esimerkiksi hallitusohjelmakirjauksen pohjalta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan sivistysvaliokunnan huomiota riittävän käytännön harjoittelun järjestämisen haasteisiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että opintoja tulisi voida edistää myös kesällä, jotta sekä teoria- että käytännön opinnot saadaan toteutettua tavoiteajassa. Harjoittelupaikkoja on kuitenkin kesäaikaan vain rajoitetusti tarjolla henkilöstön kesälomien vuoksi. Sivistysvaliokunnan mietinnössä todetaankin, että opintojen suorittaminen tavoiteajassa ei voi pohjautua säännönmukaisesti kesäopintoihin tai kesällä suoritettuihin käytännön harjoitteluihin. Sivistysvaliokunta kannattaa hallituksen esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia ja puoltaa niiden hyväksymistä muuttamattomina. Mietintöön sisältyy ensihoitajien laillistamiseen liittyvä lausumaehdotus sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon sisältyneen esityksen mukaisesti. Lopuksi totean, että mietintöön sisältyy oppositioryhmien yhteinen vastalause.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä generatiivisesta tekoälystä puhutaan valtavasti, sillä sen käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti vain muutamassa vuodessa niin Suomessa kuin maailmallakin. Tekoälyn kasvu näkyy monella yhteiskunnan sektorilla. Tämä näkyy työpaikkojen vähenemisenä myös sellaisissa työtehtävissä, joita olemme tottuneet pitämään vaikeasti korvattavina uusilla teknologioilla. Samalla työ muuttaa luonnettaan ja tarvitaan uudenlaisia valmiuksia ja tekijöitä. Luovat alat ovat erityisessä murroksessa tekoälyn käytön lisääntyessä. Tästä huolensa ovat esittäneet lukuisat luovien alojen, kuten kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen, toimijat. Sivistysvaliokuntana päätimmekin ehdottaa, että eduskunta käy tämän ajankohtaiskeskustelun tekoälyn vaikutuksista luovien alojen tulevaisuudelle, ja kiitän valiokuntaa aktiivisuudesta. Olen itse huolissani siitä, miten tekoäly vaikuttaa luovan alan tekijöiden tulonmuodostukseen. Jo nyt monien luovan alan ammattilaisten tulot ovat liian pieniä ja ansainta epävarmaa, ja tekoäly mutkistaa tulojen muodostumista entisestään. Tekoäly ei tuota mitään sinällään itsenäisesti, vaan sen kaikki tuotokset perustuvat olemassa olevan materiaalin hyödyntämiseen ja muuntelemiseen. Kuitenkaan korvaukset käytöstä eivät päädy luovan alan sisältöä todellisuudessa tehneille vaan tekoälyjäteille. Tämä johtaa valtavaan epäsuhtaan, jossa voitot käytetyistä töistä kerää vain hyödyntäjä, ei oikea tekijä. Arvoisa puhemies! Tekoälyn vaikutus näkyy jo monin eri tavoin luovilla aloilla niin visuaalisessa taiteessa, kirjallisuudessa, av-tuotannossa kuin musiikin teossakin. Kirjallisuuden alalla tekoäly-yhtiöt ovat käyttäneet tekijänoikeuden alaisia teoksia tekoälyn kouluttamiseen ilman tekijän suostumusta. Esimerkiksi AI-teknologiayritys Anthropic sopi syksyllä 2025 maksavansa 1,5 miljardia dollaria sopimuskorvauksia 500 000 kirjallisen teoksen oikeudenhaltijoille. Anthropicin tämänhetkinen markkina-arvo on 350 miljardia euroa. Tämä on vain yhden tekoäly-yhtiön tapaus, ja se kertoo siitä, minkä mittaluokan tulonmenetyksestä kirjallisuudentekijöille on kyse. Musiikintekijöiden tuloista lähivuosina on vaarassa jopa 25—30 prosenttia eurooppalaisen analyysin mukaan, kun heidän musiikkinsa korvautuu tekoälyn tuottamalla sisällöllä. Sisältöä tuotetaan tekoälypalveluissa pohjautuen alkuperäisiin tekijänoikeudella suojattuihin ihmisen luomiin teoksiin. Niitäkin käytetään ilman lupaa, ilman korvauksia ja tunnustusta alkuperäisille tekijöille. Suomessakin oikeudetta tuotettu tekoälymusiikki on vienyt satoja taustamusiikkiasiakkaita lisensiointia toteuttavalta GT Musiikkiluvilta. Menetys on noin miljoona euroa vuodessa. Visuaalisen taiteen alueella tekoäly on jo pidempään rapauttanut tervettä markkinaa. Kuvittajat ry:n jäsenistä 73 prosenttia kertoo huolestaan tilausten vähenemisestä tekoälyn käytön myötä. Britannian kuvittajajärjestön mukaan 32 prosenttia kuvittajista kertoo jo menettäneensä toimeksiantoja tekoälyn vuoksi esimerkiksi markkinointikuvitusten osalta. Järjestön mukaan menetys on yli 10 000 euroa per kuvittaja. Arvoisa puhemies! Nämä esimerkit kertovat konkreettisesti siitä, miten oikeat tekijät jäävät pimentoon, kun pieni joukko tekoäly-yhtiöitä kerää voitot ammattilaisten työtä hyväksikäyttämällä. Tähän kehitykseen on vielä mahdollista puuttua ja rajoittaa tekoäly-yhtiöiden haitallisia toimintatapoja. On luotava helpot menettelytavat sille, että oikeudenomistajat voivat kieltää teostensa käytön. On myös varmistettava, että yhteisiä pelisääntöjä noudattavat kaikki palvelut, joita Euroopassa tarjotaan, vaikka niiden tekoälymallit koulutettaisiinkin muualla. Lisäksi on luotava velvoite avoimuudesta, jotta teosten tekijät tietävät teostensa käytöstä ja pystyvät valvomaan oikeuksiaan. Koska tekoälytoimijat ovat pitkälti kansainvälisiä ja suuria toimijoita, on tekoälyyn liittyvät epäkohdat ja rakenteelliset ongelmat ratkaistava ensisijaisesti EU-tasolla. EU-parlamentti hyväksyi tämän viikon tiistaina tärkeät tekijänoikeussuositukset tekoälylle, ja nyt onkin varmistettava, että niihin ei tule porsaanreikiä, joilla alustat pystyisivät luikertelemaan pois vastuusta. Suomen onkin toimittava EU:n suuntaan aktiivisesti ja puolustettava luovaa työtä ja tekijänoikeuksia, jotta sääntely ja toimintamallit rakentuvat ammattilaisten kannalta oikeudenmukaisiksi. Keinoja siis löytyy. Nyt tarvitaan vain tahtoa laittaa ne käytäntöön, jotta meidän rikas ja rakas kulttuurimme ei köyhdy ja luovan alan ammattilaiset saavat ansaitsemansa arvostuksen ja ansainnan työstään. — Kiitos.