Adlercreutz Anders

Arvoisa puhemies, ärade talman! Nyt en ole nähnyt teidän aloitteenne sisältöä vielä, mutta selvä on, että aika ajoin on hyvä tarkastella tällaisia kokonaisuuksia ja pohtia, onko tarvetta lainsäädäntöön, jotta varmistetaan se, että kouluissa on rauha ja tilaa opiskella. Ajattelen, että tällä kaudella olemme sinänsä monella tavalla jo tehneet työtä rauhan vahvistamiseksi ja oppimismahdollisuuksien edistämiseksi. Sinänsä sitä ajatusta, onko erityisesti nyt jälki-istunnon osalta tarvetta lisäpohdintaan, voi tietenkin käydä läpi ja keskustella nyt sitten opettajien ja rehtoreiden kanssa siitä, näkevätkö he tälle minkälaista tarvetta. Sinänsä on hyvä huomata, että jos tässä on kyse ikään kuin pakkokeinojen lisäämisestä perusopetuslakiin, niin se on aika iso toimenpide. Tällä hetkellä, jos on tilanne sellainen, että jälki-istunnosta poistutaan tai sinne ei mennä, niin normaali käytäntö on se, että otetaan yhteyttä huoltajaan. Huoltaja on velvollinen käytännössä varmistamaan, [Puhemies koputtaa] että oppivelvollisuus sujuu, ja sen jälkeen, ellei tässä tapahdu edistystä, on sitten muita keinoja, joihin voi tarttua. [Timo Harakka: Semmoinen vaalimainos!]

Arvoisa puhemies, ärade talman! On totta, että työtä pitää jatkaa. Tämä on pitkäjänteistä työtä. Itse toivon, että fokus olisi nimenomaan lukemisessa, ja siinä kyllä peräänkuulutan myöskin perheiden vastuuta. Se liittyy myöskin tähän sinnikkyyskysymykseen: miten opetetaan lapsia toisaalta arvostamaan koulutusta, tekemään työtä, pinnistämään, kun tulee vaikea haaste eteen? Miten me vanhemmat voimme olla hyvänä esimerkkinä lapsillemme? Luemme heidän kanssaan, luemme heille, ja kyllä teini-ikäisellekin ihan hyvin voi lukea iltasatua. Tämä on laajempi kysymys, jota ei pelkästään ratkaista koulussa, mutta kyllä tämän hallituksen toimet näkyvät varmasti positiivisella tavalla. Mutta yhtä kaikki, työtä pitää jatkaa. [Suna Kymäläinen: Allekirjoitatteko maahanmuuttajanäkökulman?]

Arvoisa puhemies, ärade talman! Kaikki tällaiset uudistukset näkyvät viiveellä, se on totta, mutta esimerkiksi kännykkäkielto näkyy jo nyt hyvinkin merkittävällä tavalla. Kun poimii havaintoja Pisa-raportista, niin yksi havainto on se, että koulun sisällä oppimistulokset vaihtelevat suuresti. Siksi oppimisen tuen uudistus on niin tärkeä, ja siksi on tärkeää, että siellä monella tavalla liki korvamerkittiin rahaa niin, että se tulee sinne koulunpenkille asti. On puhuttu vaatimustason laskusta. Siksi osaamistakuu on niin tärkeä asia. Se tarkoittaa käytännössä, että tulee selvät määrittelyt siitä, mitä pitää milloinkin osata ja mikä on hyväksytyn ja hylätyn raja. Lisätunnit matematiikkaan ja lukemiseen: Lukeminen on se keskeinen huoli, koska ellei osaa lukea, niin on hyvin vaikea oppia mitään muuta. Siksi on niin tärkeää, että lisättiin tunteja lukemiseen sekä matematiikkaan. Tässäkin paljon on sitten kuntapäättäjistä kiinni, ja toivon todellakin, että he käyttävät valtion ohjaamaa rahaa nyt järkevästi siellä kuntapäässä. Koko tämä kokonaisuus yhdessä [Puhemies koputtaa] vaikuttaa varmuudella positiivisesti lopputuloksiin.

Arvoisa puhemies, ärade talman! On totta, että Pisa-tulokset olivat taas laskusuunnassa, ja se ei tietenkään meitä tyydytä, se ei suomalaisia tyydytä. Meidän pitää pystyä parempaan. Samaan aikaan on todettava, että kun luki sitä raporttia, niin oli vähän kuin siirtyisi ajassa kolme vuotta taaksepäin. Tuo oli nimenomaan se kuva opetuksen tilasta, joka sai meidät hallitusneuvotteluissa määrittelemään nimenomaan ne toimenpiteet, joita nyt ollaan viety läpi ja jotka varmuudella vaikuttavat positiivisesti tilanteeseen kouluissa ja myöskin oppimistuloksiin pidemmällä tähtäimellä. Itse tuohon rahoituskysymykseen: Me ollaan ohjattu noin 200 miljoonaa lisää peruskoulun rahoitukseen. Peruskoulutus on itse asiassa 30 prosenttia kuntien rahoituksesta noin suurin piirtein. On totta, että on ollut myöskin indeksijäädytyksiä, mutta isossa kuvassa näitten lakimuutosten kautta, jotka itse asiassa velvoittavat ohjaamaan resursseja sinne koulunpenkille asti, näiden toimien yhteisvaikutuksilla ollaan pystytty vahvistamaan peruskoulun rahoitusta, ja se on hyvä asia. Sitten on tietenkin niin, [Puhemies koputtaa] että kunnissa paljon on myöskin päättäjien harteilla, [Inka Hopsun välihuuto] ja toivon, että siellä tehdään viisaita päätöksiä. [Pia Lohikoski: Ja varsinkin, kun leikkaatte kuntien valtionosuuksia!]

Arvoisa puhemies! Kiitän erinomaisista puheenvuoroista.

Esityksen tavoitteena on yksinkertaista ja sujuvoittaa kirkollisten vaalien toimittamista. Nykyinen menettely sisältää useita työvaiheita, joissa tietoja käsitellään manuaalisesti. Sähköinen äänioikeusrekisteri vähentäisi käsin tehtävää työtä, helpottaisi vaalivirkailijoiden tehtäviä sekä vähentäisi inhimillisten virheiden mahdollisuutta. Vaalien asianmukainen toimittaminen on keskeinen osa kirkon demokraattista päätöksentekoa. Menettelyjen selkeys ja virheettömyys tukevat äänioikeuden toteutumista ja vahvistavat luottamusta vaalien tulokseen. Esityksen mukaan Kirkkohallitus perustaisi kutakin vaalia varten sähköisen äänioikeusrekisterin kirkon jäsenrekisterin tietojen perusteella. Rekisteriin merkittäisiin vaalien toimittamisen kannalta tarpeelliset tiedot äänioikeutetuista henkilöistä. Kirkkohallituksella ja seurakunnan vaalilautakunnalla olisi oikeus tehdä rekisteriin itseoikaisuja ennen rekisterin lainvoimaiseksi tulemista. Itseoikaisuihin sovellettaisiin automaattista päätöksentekoa koskevia julkisen hallinnon tiedonhallintolain säännöksiä. Uudistuksen arvioidaan parantavan vaalien sujuvuutta erityisesti suurissa seurakunnissa, joissa ennakkoäänestäjien määrä on huomattava. Samalla se yhdenmukaistaisi kirkollisten vaalien menettelyä suhteessa yleisissä vaaleissa käytettäviin toimintatapoihin ja tukisi luottamusta vaalien toimittamiseen. Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä muistutan myös kirkkolain erityisestä säätämisjärjestyksestä, jonka johdosta lakiehdotuksen sisällöllinen muuttaminen ei ole eduskuntavaiheessa mahdollista ilman kirkolliskokouksen myötävaikutusta. Lakiehdotusta käsiteltäessä voidaan siten oikaista vain mahdollisia lainsäädäntöteknisiä virheitä. Esityksellä ei ole vaikutuksia valtiontalouteen. Lakimuutoksen olisi tarkoitus tulla voimaan 1. päivänä tammikuuta 2027.

Ärade talman, arvoisa puhemies! Ehkä muutama yleinen huomio: Tässä on kysytty sitä, mikä oli Petteri Orpon rooli tässä päätöksessä. Hänen roolinsa oli sama kuin minun roolini. Minun roolini oli sama kuin Sari Essayahin rooli, Riikka Purran rooli. Neljä puoluetta teki päätöksen puoliväliriihen yhteydessä siitä, että olemme valmiita rahoittamaan tätä hanketta 35 miljoonalla sikäli kuin ehdot täyttyvät. Toistaiseksi rahaa ei ole laitettu ja ehtoja ei olla päästy toki käymään läpikään. Nyt samat neljä puoluetta tekivät päätöksen, jonka johdosta tämä asia ei etene, koska hanke on muuttunut, koska on myös tullut uusia potentiaalisia hankkeita, mutta ehkä etenkin koska hanke on viivästynyt. Ei ole perusteita edistää sitä tällä hetkellä. On perusteltua nostaa kritiikkiä sen suhteen, minkälaisia periaatteita yleensä käytetään, kun tällaisia hankkeita päätetään rahoittaa. On paikallaan, että käydään hallituksessa läpi näitä kriteerejä, luodaan yhdenvertaiset, selvät pelisäännöt. On myöskin perusteltua esittää kritiikkiä yleisen lobbaustoiminnan avoimuuden suhteen sikäli kuin vaikka avoimuusperiaatetta ei täysin noudateta, ja siinä on varmaan parantamisen varaa. Mutta olisin varovainen sen kanssa, että esittäisin suhmurointi- tai korruptioväitteitä tilanteessa, jossa näyttöä sellaisesta ei ole, tilanteessa, jossa tiedämme poliitikkoina, että kun me tapaamme eri toimijoiden edustajia, niin me tapaamme siellä usein edellisiä kollegoja, [Puhemies koputtaa] vanhoja puoluetovereita. Pienessä maassa piirit ovat pienet. Se on osittain myöskin tämän maan vahvuus, jota ei myöskään kannata heittää pois. Parhaimmillaan se tuo joustavuutta ja nopeutta, sujuvuutta päätöksentekoon.

Arvoisa puhemies, ärade talman! On toki myöskin niin, että asenteita muokataan paitsi kodeissa myöskin varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Siksi on tietenkin oleellista, että opetetaan lapsia käsittelemään tunteita, olemaan yhdessä, toimimaan yhdessä, opetetaan tunnetaitoja, ja siksi hallituksen yhdenvertaisuuden kehittämisohjelmakin on ollut tärkeä panostus tähän. Annetaan työkaluja lapsille ymmärtää erilaisuutta, rakentaa suvaitsevaisuutta ja senkin kautta rakentaa terveitä suhteita ystäviinsä, tovereihinsa. Yhtä lailla on selvää, että somella on merkitystä siinä, miten asenteita muokataan, ja siksi on tärkeätä, että meillä on järkevää regulaatiota EU-tasolla. Se on toki yksi syy, miksi hallituksen sisällä nyt selvitetään somerajoituksia lapsille.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Kyllä minä sinänsä ajattelen, että tämä nykyinen malli rakenteena palvelee meitä varsin hyvin, mutta on totta, että meillä on demografisia haasteita. Julkaisimme juuri työryhmän raportin, jossa käytiin läpi myöskin lukion, ammatillisen koulutuksen haasteita tästä näkökulmasta, miten se vaatii enemmän yhteistyötä tulevaisuudessa, miten pitää toimia paremmin kuntarajojen yli ja niin edelleen. Mutta haluan ammatillisesta koulutuksesta sanoa sen verran, että kyllä sitä on määrätietoisesti kehitetty tämän kauden aikana. Ollaan vahvistettu oppimisen tukea ammatillisessa koulutuksessa, ja kun äsken päästiin loppuun tämän toiminnanohjauskokeilun keskustelukierroksen kanssa — käytiin läpi kaikki ne 40 toimijaa, jotka siihen osallistuvat ja jotka kattavat itse asiassa 70 prosenttia ammatillisen koulutuksen oppilaista — niin se oli äärimmäisen positiivinen kokemus. He todellakin haluavat tarmolla lähteä sitä kehittämään. Odotukset ovat suuret. Joka ikinen oli liikkeellä sillä mielialalla, että tämä uudistus on äärimmäisen hyvä, että se parantaa oppimistuloksia, se parantaa työllistymistä, se parantaa yhteistyötä yrityselämän kanssa. Kyllä minä ajattelen, [Puhemies koputtaa] että jo tämä kokeilu lupaa todella hyvää koko ammatillisen opetuksen kentälle.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Nyt en ole lukenut tätä päätöstä. En tiedä niiden perusteluja. Itse asiassa vaihdoin muutaman sanan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan kanssa toki asiasta. Tilanteessa, jossa minun mielestäni ei ole minkäänlaista syytä ajatella, että se, että lauletaan virsi, olisi uskonnon harjoittamista, minun on vaikea ymmärtää myöskään tätä varoitusajatusta siinä. Perustuslakivaliokunta toki on linjannut, että se ei ole uskonnon harjoittamista. [Keskustan ryhmästä: Kaks kertaa! — Anne Kalmari: On Opetushallituskin kaksi kertaa!] Joo, ja Opetushallitus on todennut saman. — Mutta yhtä kaikki, sikäli kun ohjeistuksessa on jotain parantamisen varaa, sikäli kun tässä on jotain epäselvää, niin tietenkin kaikkia kiviä on syytä kääntää. Aloitetaan perkaamalla, katsomalla läpi Opetushallituksen ohjeistuksia, jos siinä olisi jotain parantamisen varaa. Mutta kyllä minä ajattelen, että koko yhteiskunnalle olisi eduksi, jos me ei ajateltaisi näitä niin siilottaen, vaan ymmärrettäisiin, että uskonto, kulttuuri ja historia lomittuvat toisiinsa. Niissä on [Puhemies koputtaa] paljon yhtymäpintoja, ja ajattelen, että kokonaisvaltainen ymmärrys näistä rikastuttaa meitä kaikkia. [Ben Zyskowicz: Asia on epäselvä vain sille lautakunnalle, ei kenellekään muulle! Kielletään Suomen lippukin!]

Arvoisa puhemies, ärade talman! On totta, että Opetushallitus on huomannut, että sekä islamin oppikirjoissa että kreikkalaisortodoksisen uskonnon oppikirjoissa on ollut opetussuunnitelmaan nähden poikkeavuuksia. Ne eivät ole olleet ei-tunnustuksellisia, niin kuin opetussuunnitelma edellyttää. Se tietenkin tarkoittaa, että asia pitää korjata. Se ei ole hyväksyttävä asiantila. Uskonnonopetus on Suomessa jo vuosikymmenten ajan ollut ei-tunnustuksellista, ja se tarkoittaa tietenkin, että kaikkien opetussuunnitelmien pitää sitä noudattaa, niin kirjojen kuten myöskin käytäntöjen. Meillä on tilanne, jossa meillä on todella iso määrä, jopa 15 eri katsomus- ja uskontoainetta meidän kouluissamme. Merkittävää osaa niistä opetetaan osittain myöskin koulun ulkopuolella, ja se tarkoittaa, että valvontaa on haastavaa tehdä, haastavaa suorittaa. Tiedetään, että erityisesti vähemmistöuskontojen osalta merkittävä osa opettajista ei ole muodollisesti päteviä, [Puhemies koputtaa] ja se luo riskin tietenkin sille, että opetussunnitelmaa ei aina voi seurata, ei aina tiedetä. Se on ehkä yksi peruste sille, [Puhemies koputtaa] että ehkä olisi syytä tätä kokonaisuutta tarkastella.

Ärade talman, arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Suvivirsi on osa suomalaista perinnettä, osa kulttuuriperintöä, oleellinen osa kevätjuhlia. Kun kevätjuhliin menee, niin minä luulen, että moni positiivisin mielin odottaa sitä, että saa kuulla, saa laulaa Suvivirren. Se on merkkipaalu koululaistenkin vuodessa, se kertoo siitä, että kesäloma alkaa. Ihan kuten edustaja totesi, se ei ole uskonnon harjoittamista. Se on perinteen tiedostamista, osallistumista siihen pitkään ketjuun kevätjuhlia, mitä meillä on Suomessa ollut tapana viettää. Toivon, että kevätvirsi, Suvivirsi, lauletaan kaikissa suomalaisissa kouluissa. Toivon, että se lauletaan ilolla ja ylpeydellä ja oma historia tuntien. [Sari Sarkomaa: Tarvitaanko vaaratiedotteita? — Välihuutoja]

Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Kiitos hyvästä keskustelusta. Edustaja Hänninen erinomaisessa puheenvuorossaan kiteytti ison osan tämän uudistuksen keskeisestä sisällöstä. Edustaja Strandman kysyi monta relevanttia kysymystä, jotka liittyvät suoraan tähän oppimisen haasteeseen, mikä meillä on tällä hetkellä. Kun puhutaan nimenomaan osaamistakuusta, niin kyse on siitä, mitä tapahtuu, jos ei osaa tarpeeksi, miten silloin pääsee etenemään opinnoissaan, jos oikein muistan. Ja tässähän ei suinkaan sinänsä ole tarkoitus, että jäätäisiin useammin luokalle, mutta toki, ellei osaa, niin silloin jää. Jos osaaminen ei ole riittävää, niin silloin jää. Mutta tähän liittyy myöskin mekanismeja, joilla voidaan varmistaa se, että tukea saa tarvittaessa riittävän aikaisessa vaiheessa, ja siksi tämä liittyy oleellisesti myöskin oppimisen tukeen. Edustaja Strandman kysyi tasokokeista. Tämä on usein toistuva keskustelu suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Meillä on ollut sellainen... Sanotaan näin, että osaamisen kehitystähän Suomessa seurataan. Karvi tekee otantatutkimuksia säännöllisin väliajoin. Vaihtoehto tälle olisi tietenkin kansalliset kokeet, mutta kansallisten kokeiden myötä syntyy herkästi myöskin koulujen ranking-listoja, opiskelua kokeita varten, ja uskon, että sillä ei välttämättä saavuteta sitä, mitä tavoitellaan. Karvin tutkimusten pohjalta tiedetään, mikä osaaminen on. Tasokokeiden pohjalta se myöskin tietenkin tiedettäisiin. Oleellisempaa on tietenkin silloin kysyä se seuraava kysymys, mistä se johtuu, mistä osaamisen taso johtuu, ja sitä pulmaa yritämme parhaillaan ratkoa, ja hallituksen toimet tässä liittyvät oleellisesti nimenomaan näihin perustaitoihin. Pyritään näillä kaikilla toimilla luomaan opettajille paremmat edellytykset toimia: rauhaa luokkaan, keskittymiskykyä, enemmän lukemista, parempia perustaitoja ja sitten tukea silloin, kun sitä tarvitaan. Opetussuunnitelman uudistus tulee tässä pikkuhiljaa eteen. Tällä hetkellä meillä on tilanne, jossa opettajalla helposti on toistatuhatta sivua paksu pumaska mukanaan. Tavoitehan tietenkin olisi sellainen, että opetussuunnitelma on sen kokoinen, että se mahtuu taskuun, että se olisi oikea työkalu, joka olisi oikeasti hyödyksi siinä arjen työssä. Itse ajattelen, että se tarkoittaa merkittävää karsimista, yksinkertaistamista, käytettävyyden parantamista, mutta siinä vaiheessa emme vielä ole, ja se on tietenkin työ, joka hoidetaan sinänsä muualla kuin ministeriössä. Mutta yhtä kaikki tärkeä asia on sekin.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Hallitus esittää eduskunnalle säädettäväksi lain perusopetuslain muuttamisesta. Kyseessä on hallitusohjelman mukainen osaamistakuu. Taustalla on jo pitkään laskussa ollut oppimistulosten kehitys perustaidoissa, etenkin lukutaidossa. Oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet, ja heikon osaamisen oppilaiden määrä on kasvanut. Osalla perusopetuksen päättävistä oppilaista ei ole riittävää osaamista toisen asteen opinnoissa pärjäämiseen. Samanaikaisesti kun oppilaiden oppimistulosten arvioinneissa osoittaman osaamisen taso on laskenut, kouluissa annetuissa arvosanoissa on tapahtunut inflaatiota eli hyviä arvosanoja on saattanut saada heikommalla osaamisella. Lisäksi oppimistulosarviointien perusteella samalla osaamistasolla olevat oppilaat voivat eri kouluissa saada erilaisia arvosanoja. Tutkimustiedon perusteella opettajat kokevat nykyisen opetussuunnitelman tavoitteet ja arviointikriteerit tulkinnallisiksi, eivätkä ne toimi riittävän selkeästi osaamisen arvioinnin perustana. Opetussuunnitelmassa määriteltyjä tavoitteita ja arvioinnin kriteereitä on realistisen arvioinnin toteuttamiseksi liikaa. Tutkimus ja arvioinnit suosittelevat, että erityisesti hylätyn ja hyväksytyn arvosanan rajanvetoa tulee tarkentaa ja kansallisesti tulisi määritellä vähimmäisosaaminen ja sen arviointi. Perusopetuslakiin ollaan ehdottamassa muutosta, jonka tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti mahdollistaa se, että perusopetuksessa on kansallisesti yhtenäiset oppilaiden arviointiin ja opinnoissa etenemiseen liittyvät säännökset, joiden myötä voidaan varmistaa perustaidot, kuten luku‑, kirjoitus‑ ja laskutaito, jokaiselle. Osaamistakuulla tähdätään siihen, että perusopetuksessa on selkeät kansalliset tavoitteet osaamiselle ja osaamisen arviointi perustuu yhtenäisiin kriteereihin. Lisäksi määritellään kansallisesti vähimmäisosaaminen, joka on edellytyksenä vuosiluokalta toiselle siirtymiselle. Esityksessä säädetään myös kansallisesti yhtenäisistä periaatteista vuosiluokalta toiselle etenemisestä sekä todistuksista. Luokalta siirtymisen ja luokalle jättämisen periaatteet tarkentuvat, sillä oppilas voisi edetä seuraavalle vuosiluokalle vain saavutettuaan vähimmäisosaamisen tavoitteet. Oppilas voisi jäädä luokalle, mikäli hän ei ole tukitoimista huolimatta saavuttanut hyväksytysti vuosiluokan tavoitteita yhdessä tai useammassa oppiaineessa. Esitys korostaa oppimisen ja koulunkäynnin tuen ensisijaisuutta, eli oppilaan tulee saada hänen tuen tarpeisiinsa vastaavia tukitoimia ennen kuin luokalle jättämistä harkitaan. Esitys vahvistaa oppilaan oppimisen ja osaamisen arvioinnin yhdenvertaisuutta paitsi arviointia myös opetussuunnitelman tavoitteiden ja arviointikriteerien täsmentämisellä. Esitys säilyttää oppilaan arviointia koskevan toteutuksen ja päättämisen opettajalla. Opetussuunnitelman tavoitteita, sisältöjä ja vähimmäisosaamisen tasoa kuitenkin selkeytetään ja tämän myötä helpotetaan arvioinnin toteutumista olennaisesti. Esitys ei muodosta uusia velvoitteita opetuksen järjestäjille vaan täsmentää ja selkiyttää voimassa olevaa normiperustaa. Tämän myötä esityksen on arvioitu olevan kustannusneutraali. Lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan vaiheittain siten, että 1.8.2027 voimaan tulisivat opetussuunnitelman perusteiden antamista koskevat valtuudet sekä asetuksenantovaltuudet. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet uudistettaisiin lain mukaisesti siten, että oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä muutetaan. Opetussuunnitelmien perusteet annettaisiin viimeistään 31.10.27 ja näin varattaisiin riittävästi aikaa paikallisen opetussuunnitelman päivitysten valmistelemiseen. Opetuksen järjestäjät päivittäisivät kansallisten linjausten pohjalta paikalliset opetussuunnitelmat, ja ne otettaisiin käyttöön 1.8.2028, jolloin myös oppilaan arviointia koskevat säännökset ehdotetaan tulemaan voimaan. Opetussuunnitelman perusteet valmistellaan mahdollisimman yksiselitteisesti siten, että paikallisen opetussuunnitelmatyön määrä olisi kohtuullinen. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus tekee mittavia panostuksia koulutukseen. [Vasemmalta: Ai leikkaamalla?] Peruskouluun panostamme 200 miljoonaa lisää vuositasolla. Äskettäin eduskuntaan tuli esitys osaamistakuusta. Se on olennainen osa sitä pakettia, jolla pyrimme vahvistamaan perustaitoja. [Vasemmalta: Paljonko siihen tuli rahaa?] Tämän varaan rakennamme sitä tulevaisuuden kilpailukykyä ja sitä tulevaisuuden osaamista. Tässäkin riihessä toimme koulutusta vahvistavia esityksiä. Lähdemme vaikka kokonaiskoulupäiväkokeiluun, joka on harrastamisen Suomi ‑mallin laajennus. Se on hyvinvointia, koulussa viihtymistä ja yhdenvertaisuutta parantava kokeilu, ja toivottavasti saadaan siitä koko maan kattava malli. Koulutusta kehitämme laajalla rintamalla. Lähdemme pohjasta vahvistamalla erityisesti peruskoulua, ja uskon, [Puhemies koputtaa] että mikä tahansa tuleva hallitus tässä rivissä istuu ensi vaalien jälkeen, se tulee olemaan kiitollinen näistä panostuksista.

Ärade talman, arvoisa puhemies! Kiitos erinomaisesta kysymyksestä. On tosiaankin niin, että koulutus on käytännössä se suurin, merkittävin tasaava tekijä, jolla voidaan erilaisia yhteiskunnallisia eroja tasata. Varmistamalla, että kaikilla on pääsy hyvään koulutukseen, voimme tarjota jokaiselle suomalaiselle lapselle parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen. Me ollaan tosiaankin vahvistettu oppimisen tukea. Se liittyy suoraan tähän nostamaanne ongelmaan, tähän eriarvoistuvaan opetukseen, käytännössä sen kautta, että kun eroja sukupuolten välillä huomataan ja itse asiassa sosioekonominen asema näkyy entistä vahvemmin oppimistuloksissa, niin jos meillä on hyvä tuki, niin pystymme tähän paneutumaan. Tasa-arvorahoitusta ollaan vahvistettu, se on merkittävä asia. Pyritään vahvistamaan polkua varhaiskasvatuksesta aina korkeakoulutukseen asti, lisäämään varhaiskasvatuksen osallistumisastetta. Ja ehkä kokonaisuutena haluaisin vielä todeta sen, että kun tähän kokonaisuuteen lisätään nyt tämä osaamistakuu, [Puhemies koputtaa] josta tässä jo aikaisemmin mainittiin, niin luulen, että meillä on monta kohtaa, [Puhemies koputtaa] missä voidaan paneutua tähän yksilön tilanteeseen ja tarjota mahdollisimman hyvä apu ja tuki.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Kiitos erinomaisesta kysymyksestä — se osui myöskin sopivaan päivään. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat kaiken oppimisen edellytys, ja jos meidän peruskoulu toimii ja voimme taata, että kun lapsi lähtee yhdeksänneltä luokalta eteenpäin, hänellä on tarvittavat tiedot, niin silloin annetaan parhaat mahdolliset eväät tulevaisuutta varten. Eduskunta käsittelee parhaillaan osaamistakuuta. Se tarttuu nimenomaan tähän kysymykseen. Osaamistakuulla varmistetaan se, että arviointi on yhdenmukaista, että opettajan työ arvioinnin suhteen helpottuu, mutta myöskin se, että varmistetaan tarkasti, että kun siirtyy luokalta seuraavalle, niin osaa ne tarvittavat asiat. Se on lapsen etu, se on Suomen etu. Tähän liittyy myöskin se, että varmistetaan se, että mikäli näyttää siltä, että osaamista ei ole, niin viesti kulkee kotiin, viesti kulkee lapselle, niin että tulee niitä tarvittavia tukitoimia. Siksi myöskin oppimisen tukea on tässä oleellisesti vahvistettu. Puhuit toisen ja kolmannen luokan nivelvaiheesta. Se on myöskin keskeinen fokus tässä osaamistakuussa, [Puhemies koputtaa] koska silloin se koulun arki oleellisesti muuttuu. Tulee uusia aineita, ja silloin pitää olla erityisen tarkka, että tarvittava osaaminen on oppilaalla.

Arvoisa puhemies! Tämä on asia, josta on ollut jonkun verran keskustelua viime aikoina, ei niinkään ehkä koulun toimesta. OAJ ei ole tuonut tätä asiaa esille. OAJ on todennut, että heihin ei ole tästä asiasta otettu yhteyttä, mutta kuitenkin tämä on ollut muuten julkisuudessa. Meillä on Vantaan tapaukset, nyt Tampereen ja Turun tapaukset. Vantaalla on todettu, että on ilmeisesti yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä tapauksia, joissa on käytetty joko hiihtomaskia tai kasvot peittävää huntua. Puhuttiin äärimmäisen harvasta tapauksesta. Ei ole tiedossa, onko Tampereella ollut tapauksia. Käsitykseni mukaan ehkä ennen kaikkea ennaltaehkäisevässä merkityksessä ollaan säädetty kiellosta. Itse ajattelen, että jos asiasta voidaan säätää järjestyssäännöissä, jos se hoituu Wilma-viestillä, niin lainsäädäntöön ehkä ei kannata mennä tapauksessa, jossa kuitenkin puhutaan siitä, että vaatetusta ikään kuin rajoitetaan. Toinen ongelma on se, minkä nostitte esille, että jos joku pakottaa jotain henkilöä käyttämään jotain asua, niin se on kieltämättä tasa-arvo-ongelma. Siksi pitäisin tärkeänä, [Puhemies koputtaa] että pohdinta pakottavan kontrollin kriminalisoinnista [Puhemies koputtaa] saataisiin selvityksestä vietyä eteenpäin. [Vasemmalta: Hyvä vastaus oli!]

Arvoisa puhemies, ärade talman! [Hälinää — Puhemies koputtaa!] Kiitos äärimmäisen tärkeästä kysymyksestä. Me olemme huomanneet tosiaankin, että oppimistulokset eriytyvät. Tytöt voivat huonommin koulussa mutta pärjäävät paremmin. Pojat ehkä voivat paremmin mutta pärjäävät huonommin. Me olemme tähän tarttuneet tekemällä lukuisia muutoksia kouluun. Toisaalta olemme yrittäneet työrauhaa parantaa, toisaalta uudistaneet oppimisen tukea, mikä minun mielestäni on oleellinen kysymys tässä, siis on todella tärkeätä, että pystymme hyvissä ajoin tarttumaan näihin haasteisiin, ja se työ tietenkin alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Sitten me olemme tuoneet kouluun laajan yhdenvertaisuuden kehittämisohjelman, joka puuttuu tietenkin tällaisiin kysymyksiin mutta myöskin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemiin haasteisiin, jotka näkyvät herkästi myöskin koulussa. Puutuitte siihen, että mitä polkuja tarjotaan siitä eteenpäin. Kyllä minä itse ajattelen, että kun saadaan oppimistuloksia parannettua, tasapainotettua, kun saadaan vaikka parannettua poikienkin asemaa koulussa, [Puhemies koputtaa] niin se eroavaisuus — joka tänään on hyvinkin iso siinä, miten pyritään toiselle asteelle [Puhemies koputtaa] — toivottavasti myöskin tasoittuu.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Tosiaankin demografista muutosta pohtivan työryhmän raportti julkistettiin. Siinä oli monta toimenpide-ehdotusta, joista tämä oli yksi. Taustalla on havainto siitä, että meillä on tällä hetkellä 15 eri uskonto- tai katsomusainetta kouluissa. Yhä enenevässä määrin kouluryhmiä jaetaan uskonnon perusteella, yhä enenevässä määrin uskontoa opetetaan koulun ulkopuolella kirkoissa, kerhohuoneissa, moskeijoissa. Erityisesti vähemmistöuskontojen kohdalla vain pieni osa opetuksesta annetaan pätevän opettajan toimesta. Nämä ovat hyvinkin haastavia tilanteita. Opetusryhmät voivat olla hyvinkin erilaisia. Meillä on hyvin huono näkymä usein siihen, minkälaista se opetus on — tilanteessa, jossa nimenomaan uskonnon lukutaitoa pitäisi parantaa ja vahvistaa ja saada laajempi joukko ymmärtämään sitä, mihin meidänkin kulttuuri perustuu, mikä on uskonnon osuus siinä. Händel ei ole uskonnon harjoittamistapa, se on kulttuurihistoriaa, ja niin edelleen. Pidän perusteltuna ajatusta siitä, [Puhemies koputtaa] että jos nämä kaikki aineet koottaisiin yhteen aineeseen, niin tämä ymmärrys vahvistuisi [Puhemies koputtaa] ja uskonnonopetus itse asiassa vahvistuisi. Tämä oli työryhmän näkemys, [Puhemies koputtaa] ja minun mielestäni se on pohtimisen arvoinen asia.

Arvoisa puhemies! Ensin lyhyt kommentti tähän yhteisöverokeskusteluun. Tässä ollaan sitä mieltä, että 18 on väärä ja 20 olisi oikea. No, jos 20 on parempi kuin 18, niin onko 25 parempi kuin 20 ja onko 30 parempi kuin 25? Jossain se balanssi kulkee, ja kyllä yleisesti ollaan katsottu, että eurooppalaisella tasolla on jonkinlaista kilpailua, siis on syitä siihen, miksi vaikka Irlannilla on mennyt huomattavasti Suomea paremmin ja miksi näitä verotasoja seurataan. Edustaja Väyrynen, Pohjoismaiden neuvoston presidentti, kysyi Helsingin sopimuksen uudistamisesta. Siihen liittyy kaksi kysymystä: Toisaalta siis se, että varsinainen Helsingin sopimus, 60-luvulta peräisin oleva sopimus, uudistettiin viimeksi vuonna 96, ja aika on muuttunut sen jälkeen. Historia ei loppunut, vaan historia kulki eteenpäin, ja ollaan ihan uudessa tilanteessa, joka heijastuu tietenkin Pohjoismaiden yhteistyöhön. Se liittyy siihen, mitä asioita käsitellään. On käytännössä kaksi kokonaisuutta, siis jäsenmaiden asema ja sitten käsiteltävät asiat. Asioiden osalta on tuotu esille näkemys, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pitäisi käsitellä Pohjoismaiden neuvostossa. No, tämä on asia, jota ei hallituksen sisällä vielä ole käsitelty, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan, että meillä on ehkä muita foorumeita sitä asiaa varten. Sitten on toisaalta vaikka rajaestetyö, joka on äärimmäisen tärkeä osa Pohjoismaiden neuvoston työtä, jota ei mainita Helsingin sopimuksessa, joka on ehkä se tapa, jolla Pohjoismaiden yhteistyötä voidaan parhaiten edistää kansalaistenkin näkökulmasta. Se on minun mielestäni selvä puute Helsingin sopimuksessa. Sitten on autonomisten alueiden asema. Tämä on keskustelu, jonka oikeastaan Färsaaret aloitti mutta jonka Grönlannin tilanne on ajankohtaistanut vielä enemmän ja joka koskee toki myöskin Ahvenanmaata. Pitääkö Helsingin sopimus uudistaa, jotta ne voisivat olla tasavertaisia, vai löytyykö nykyisen sopimuksen sisällä sellaista liikkumavaraa, että me voidaan käytännön tasolla tuoda niitä tasavertaisiksi jäseniksi? [Puhemies koputtaa] Tämä on nyt sitten punnintaa, jota mitä todennäköisimmin tullaan viemään eteenpäin muodostettavan komission voimin, [Puhemies koputtaa] ja siihenkin muodostamme oman kantamme aikanaan.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Ensinnäkin: Edustaja Honkasalo kritisoi sitä, että edustaja Andersson kehotti rakentavaan puheeseen. En voi millään yhtyä tähän kritiikkiin. [Veronika Honkasalo: Kannattaa kuunnella!] Minä koen, että erityisesti silloin, kun puhutaan vakavista asioista, vakavista haasteista, meidän velvollisuus on puhua rakentavasti. Se on ainoa tapa, millä voidaan päästä asioissa eteenpäin. Koulutuksesta: edustaja Haatainen kysyi koulutustason nostamisesta. Keskeinen osa sitähän on tietenkin se, että varmistetaan, että aina löytyy polku eteenpäin niin ammatillisen kuin lukiopolunkin kautta. Itse asiassa tässä suhteessa tilanne paranee koko ajan. Se prosentuaalinen osuus ammatillisen koulutuksen käynneistä, joka etenee korkeammalle asteelle, kasvaa koko ajan. Vaikka meillä on haasteita ja vaikka niihin pyritään tarttumaan, niin tilanne on itse asiassa paranemaan päin. Toivon, kun tukea nyt parannetaan ammatillisessa koulutuksessa, kun rahoitusmalli on uudistettu nimenomaan niin, että jatko-opinnoista palkitaan, työllistymisestä palkitaan, kun yritysyhteistyötä vahvistetaan, että tilanne paranee vielä tulevaisuudessa. Tässä on hyvin nostettu esille myös lukuisat panostukset peruskouluun: oppimisen tuki, kännyköiden poisto, lisätunnit. Osaamistakuu on tässä keskeinen seuraava askel. Tiedetään, että samalla osaamisella arvosana voi hyvinkin heittää kahden numeron verran koulusta riippuen. Sehän ei ole yhdenmukaista, se ei ole tasa-arvoista, ja se luo ongelmia silloin, kun saa vaikka vitosen osaamatta tarpeeksi. Yhtenäistämällä ja yksinkertaistamalla arviointia pyrimme tähän tarttumaan, ja se mahdollistaa myöskin tuen antamisen oikea-aikaisesti silloin, kun sille todellakin on tarvetta. Keskeisiä siirtymäkohtia ovat toisen ja kolmannen luokan siirtymä ja sitten siirtymä yläasteelta lukioon. Opseja uudistetaan tätä varten. Esitys tulee eduskuntaan tämän kevään aikana, ja se astuu voimaan, sikäli kuin eduskunta sen hyväksyy, ensi vuoden syksyllä. Pidän tätä hyvinkin merkittävänä asiana, ja siitä on tullut laajaa kiitosta opettajakunnalta.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Olen täysin samaa mieltä siitä, että tällaiset tapaukset ovat väärin, siis täydellisen tuomittavia tragedioita lapsen näkökulmasta, ja asiaan on syytä tarttua. Teemme selvitystä tämän ongelman laajuuden selvittämiseksi, mitä tulee tällaisiin matkoihin, on syy sitten kurinpito tai vaikka sukupuolielinten silpominen — on laaja spektri tällaisia vakavia tapauksia, mikä konkretisoitui hyvinkin selvällä tavalla tämän dokumentin myötä. Koululla on velvollisuus ennaltaehkäistä poissaoloja. Perusopetuslain, lastensuojelulain mukaan koululla on velvollisuus ilmoittaa viranomaisille, jos tällaista epäilyä on, toki perheillekin, mutta se ei ehkä tällaisessa tilanteessa auta. Ja jos on epäilys siitä, että tällainen poisvienti on mahdollinen, niin sitten poliisi tai Rajavartiolaitoskin voi tällaisen estää. [Puhemies koputtaa] Sitten keskeinen kysymys on yhteys perheeseen: Miten saadaan perheen luottamus kouluun vahvistettua? Miten saadaan koulun henkilökunnan tietämystä vahvistettua? [Puhemies koputtaa] Miten tällaisilla informaatiokeinoillakin voidaan näitä ennaltaehkäistä?